KUORTANEEN KANSANSOITTAJAT MINIMATRIKKELI 2009 YRJÄNÄ SEPPÄLÄ (1779-1853) Yrjänä Seppälä eli tarkemmin Yrjänä Juhonpoika Yli-Seppälä. Hän käytti myös sukunimeä Seijari. Hän toimi viulunsoittajana vasulaisten uskonkokouksissa ja oli mahdollisesti myös yksi liikkeen johtohenkilöistä. Vasulaisuus oli Kuortanelainen mystillinen uskonliike, jonka uskonnollisluonteisissa kokouksissa soitettiin ylevää hengellistä musiikkia. Kuortaneen papit tosin kertovat asiasta toisin. Heidän mukaansa vasulaisten kokouksissa soitettiin sen ajan tanssimusiikkia, tanssittiin ja harjoitettiin kaikenlaista syntiä. Musiikki oli siis keskeisessä asemassa tämän liikkeen sisällä. Yrjänä Seppälä toimi soittajana näissä vasulaisten kokouksissa yhdessä Salomon Tuomaanpoika Mäki-Mustapään kanssa. Yrjänä Seppälällä oli viisi lastenlasta, joista kolme oli kansansoittajia. Kuuluisin näistä lapsenlapsista oli Juha Seijari. Yrjänä on ehkä ehtinyt opettaa lapsenlapsilleen vasulaisten hengellisiä musiikkikappaleita, mutta mitään todistetta tästä ei ole olemassa. SALOMON MÄKI-MUSTAPÄÄ Salomon Tuomaanpoika Mäki-Mustapään eli Siimoni Mustapään tiedetään olleen kansansoittaja 1700-luvun jälkipuoliskolla. Klemetin mukaan hän soitti vasulaisten uskonnollisissa kokouksissa yhdessä Yrjänä Seppälän kanssa. Soittimena hänellä oli viulu. Salomon Mäki- Mustapää saattoi myös itse kuulua vasulaisiin. Siihen viittaa kaksi seikkaa. Vasulaisten uskonnolliset kokoukset olivat yleensä suljettuja, joten niihin ei päässyt kuulumatta vasulaisiin. Lisäksi yksi vasulaisten kokous pidettiin kirkonkokouksen pöytäkirjan mukaan hänen omassa talossaan. Isäntänä talossa on kuitenkin ilmeisesti hänen isänsä Tuomas Mäki- Mustapää. Tämä kirkonkokouksen pöytäkirja on kirjattu 9.6.1799. Siinä mainitaan useita vasulaisia, mutta mikä tärkeämpää, yksi vasulaisten musiikkikappale. Tämän Taivaallisen polskan soitti juuri Salomon Mäki-Mustapää.
MATTI HEROJA (1800-luku) Matti Heikinpoika Heroja muistetaan sekä kansansoittajana että soitonopettajana. Lisäksi hän oli taitava veistäjä, maalari, lukontekijä ja lasinleikkaaja. Hänen lempinimensä olikin klasimestari. Kuortaneen kirjassa kerrotaan, että hänen tekemänsä lukot olivat erittäin monimutkaisia avata. Usein piti lukon ympäriltä hajottaa ovi tai säilytysarkku, ellei avaaja tiennyt lukon avausmekanismia. Matti Heroja opetti ainakin Juha Seijarin soittamaan. Kerrotaan, että Seijarin veljekset menivät soitto-oppiin Matti Herojan luo. Heroja oli kuunnellut molempia, ja ottanut vain Juha Seijarin oppilaakseen. Tämä toinen oppilas on todennäköisesti ollut Elias Seijari. Ainakin Klemetin kertoman mukaan Elias sai lähteä kotiin tyhjin toimin. Matti Herojan kappaleita on välittynyt nykypolville ainakin Juha Seijarin ja Elias Tallarin kautta. Matti Herojan ei tiedetä toimineen soittajana Kuortaneen ulkopuolella. Ainakaan tähän mennessä en ole löytänyt viitteitä sellaisesta toiminnasta. JUHA SEIJARI (1834-1904) Juha Seijari, joka ilmeisesti tunnettiin myös nimellä Juha Kujala, oli kansansoittaja jo useammassa sukupolvessa. Hänen isoisänsä Yrjänä Seppälä oli aikanaan tunnettu pelimanni. Juha Seijarin syntymästä taaksepäin laskien Yrjänä Seppälän on täytynyt elää 1700-luvun puolella. Näin ollen Seijarin musiikkiperinne voi olla todella vanhaa, jos hän on saanut soitto-opetusta sekä isältään että isoisältään. Tästä ei ole olemassa varmaa tietoa, mutta Klemetin mukaan Seijarin soitossa oli kuultavissa sellaisia piirteitä, jotka olivat jääneet pois jo 1600-luvulla. Lisäksi Klemetti ihaili Seijarin kykyä soittaa viululla moniäänisesti, jopa kolmiäänisesti. Seijari oli ilmeisesti synnynnäinen lahjakkuus, koska hänestä kehkeytyi parempi soittaja kuin opettajastaan Matti Herojasta. Juha Seijari toimi kansansoittajana samaan aikaan kuin Elias Tallarikin. Ikä-eroa heillä oli vain 16 vuotta. Seijaria pidettiin kuitenkin parempana soittajana kuin Tallaria. Klemetti sanoo, että Seijari oli paras kansansoittaja mitä hän oli eläissään kuullut. Hän opetti myös kuuluisaa Matti Haudanmaata soittamaan. Seijarin sävelmiä ei ehditty nuotintaa, koska hän kuoli, ennenkuin nuotinnusta edes aloitettiin.
KUSTAA SEIJARI (1843-1907) Kustaa Seijari oli Juha ja Elias Seijarin veli ja perheen nuorin lapsi. Kustaan lempinimi oli Köpi. Todennäköisesti Juha opetti veljellensä Kustaalle kaiken oppimansa, koska Kustaa mainitaan usein soittajana paikallisissa häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa. Kustaan tiedetään soittaneen yhdessä veljensä Juhan kanssa, joten hänen taitonsa ovat täytyneet jollain tavalla vastata Juhan taitoja. Klemetti kertoo, että Kustaan ja Juhan soitto oli varsin monimutkaista verrattuna hänen oman isänsä Herman Klemetin soittoon. Klemetti oli nimittäin pienenä kuullut molempien pelimannien, Kustaan ja Juhan, soittoa paikallisissa häissä. ELIAS SEIJARI (1837-1919) Elias Seijari käytti useampaa sukunimeä. Näitä olivat ainakin Seppä ja Hietamäki. Elias Seijari muutti sukunimeään sen mukaan, missä asui. Ensin hän oli vävynä Honkolan Sepän torpassa ja myöhemmin torpparina Konttelin Hietamäessä. Elias Seijari tunnetaan ainakin siitä, että hän oli Juha Seijarin veli ja aikanaan Juhan kanssa antamassa soittonäytettä Matti Herojalle. Elias oli kuitenkin käännytetty takaisin ja vain Juha oli saanut jäädä soitto-oppiin. Todennäköisesti Elias Seijari kuitenkin toimi myös kansansoittajana, koska hänen molemmat veljensäkin olivat pelimanneja. Lisäksi torpparin asema ja tulot edellyttäisivät lisätuloja soittamalla. Kuortaneella vain sattui olemaan tuohon aikaan paljon muitakin kansansoittajia, joten kilpailu pääsystä soittajaksi juhlatilaisuuksiin oli varmasti kovaa. Elias Seijari ei ehkä soittanut niin paljon kuin veljensä. Kaikesta lähdemateriaalista päätellen Elias ei ollut soittotaidoiltaan niin hyvä kuin veljensä Juha ja Kustaa Seijari.
ELIAS SORVARI (k.1888) Elias Sorvari tunnetaan lempinimellä Pinni, ja hänen soittimena oli viulu. Hän eli samaan aikaan kuin Juha Seijari ja Elias Tallari. Sorvari kulki soittamassa laajalla alueella samoin kun Juha Seijarikin. Elias Sorvari kulki itä-suomessa kun taas Juha Seijarin soittoaluetta oli länsi- Suomi. Sorvarin soittotyylin sanottiin olevan erilaista kuin Juha Seijarin. Sorvarin soitto oli kimeää, koska hän soitti yläkielillä. Juha Seijarin soitto oli taasen matalaäänisempää, römeämpää. Tästä erosta huolimatta Sorvaria pidettiin taitavana soittajana, olihan hänellä aivan oma erilainen tyylinsä. Kuortaneen kansansoittajien määrä varmaankin edellytti erottautumista muista. Sorvarista voidaan todeta, että hän kuului samaan musikaaliseen sukuun kuin Seijarit. Hän oli Seijarin veljesten pikkuserkku ja äitinsä kautta sukua myös kuululle kansansoittaja Yrjänä Seppälälle. Kansanmusiikin kannalta Sorvari on merkittävä kansansoittaja, koska Sorvarilta opittuja kappaleita soitti talteen ainakin Elias Tallari. MATTI VIITASAARI (1800-luku) Matti Viitasaaren kutsumanimi oli joskus Mäkeläänen. Joskus sanottiin Mäkelääsvainaa. Soittimena hänellä oli viulu, niinkuin suurimmalla osalla Kuortaneen kansansoittajista tuohon aikaan. Matti Viitasaari oli myös yksi Elias Tallarin oppi-isistä ja Tallarin kautta on säilynyt Viitasaaren kappaleita jälkipolville. Viitasaari oli soittajana tunnettu läpi koko Kyrönmaan. Tämä kertoo osaltaan Viitasaaren soittajan taidoista mutta myös siitä, että omassa pitäjässä oli kilpailua tällä alalla.
ELIAS TALLARI (1850-1911) Elias Tallari on Suomen kansanmusiikin merkittävimpiä ja tunnetuimpia soittajia 1800-luvulta. Merkittäväksi hänen soittotaitonsa tekee se, että häneltä saatiin talteen useita kansansävelmiä. Hän oli oppinut näitä vanhoja kansansävelmiä Juha Seijarilta, joka oli myös Kuortanelainen kansansoittaja. Tallarilta tallennetut musiikkikappaleet ovat kulttuurihistoriallisesti arvokasta aineistoa, jonka juuret saattavat olla hyvinkin kaukana menneisyydessä. Nimittäin Tallarin opettajan Juha Seijarin isoisä oli kuuluisa kansansoittaja Yrjänä Seppälä. Tätä kautta Tallarinkin kappaleet voivat olla peräisin jo 1700-luvulta. Tallarin instrumentti oli viulu ja hänen kappaleitaan on tallennettu ainakin kokoelmiin Kansantansseja Etelä-Pohjanmaalta kahdelle viululle ja Historiallisia tansseja Suomesta. Eräs Tallarilta tallennettu merkittävä kappale on paikallisen hengellisen liikkeen vasulaisuuden juhlalaulu, joka tunnetaan nimellä Hengellinen soitto Kuortaneelta. Ilman Tallaria vasulaisten hengellisestä musiikista ei olisi jäänyt mitään jälkipolville, muusta kansanmusiikista puhumattakaan. Tallarin musiikkia on talletettuna Suomen kirjallisuuden seuran arkistossa Helsingissä. LÄHDELUETTELO Heikinmäki, Maija-Liisa (1995). Kytösavut XVII, s. 265-303. Toim. Hanna Keisala. Etelä- Pohjanmaan liitto. Jyväskylä. Klemetti, Heikki (1932). Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin. WSOY. Porvoo. Kyrönmaa XIV (1968). Kuortaneen kirja. Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja. Helsinki. Rantoja, Waldemar (1965). Etelä-Pohjalaisia elämänkertoja M-Ö. Seijari, Juha, s.700-701. Toim. Reino Ala-Kulju, Jalo Lahdensuo, Ilmari Laukkonen, Anna-Leena Toivonen, Viljo Vuorinen, Waldemar Rantoja, Artturi Leinonen ja Väinö Tuomaala. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Vaasa. Rantoja, Waldemar (1965). Etelä-Pohjalaisia elämäkertoja M-Ö. Tallari, Elias, s. 755-756. Toim. Reino Ala-Kulju, Jalo Lahdensuo, Ilmari Laukkonen, Anna-Leena Toivonen, Viljo Vuorinen, Waldemar Rantoja, Artturi Leinonen ja Väinö Tuomaala. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Vaasa. Tuomaala, Väinö (1968). Vanhat kuortanelaiset tarinoivat, s. 187-200. Teoksessa: Kyrönmaa XIV, Kuortaneen kirja. Toim. Antti Ranta-Knuuttila. Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja. Helsinki. Yli-Nisula, Matti (2008). Persoonallisuuksiin tutustumaan. Pelimannien kylä. Teoksessa: Pihasta pihaan. Kuortaneen länsirannan kyläkirja, s. 319-324. Toim. Paula Hämäläinen. Länsirantaaset ry. Vaasa.