ONNELLISUUDEN VAIKEA YHTÄLÖ

Transkriptio

1 ONNELLISUUDEN VAIKEA YHTÄLÖ EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005 Kai Torvi - Pentti Kiljunen

2 EVAn kotisivuilla raportteja, puheita ja artikkeleita suomeksi ja englanniksi Kustantaja: Taloustieto Oy Kansi: Antti Eklund Painopaikka: Yliopistopaino 2005 ISBN

3 ESIPUHE Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimussarjan julkaiseminen aloitettiin lähes päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten, sarjan ensimmäisen osan Murros vai muutos? esipuhe on päivätty Nyt käsillä on kahden vuoden välein julkaistavan tutkimussarjan yhdestoista osa. Miksi EVA on nähnyt tarpeelliseksi kartoittaa kansallista mielipideilmastoa näin laajasti ja järjestelmällisesti? Vastaus on yksinkertainen: kaikkien, jotka toimivat suomalaisessa yhteiskunnassa, on syytä tuntea se asennekenttä, jossa he operoivat. Erityisesti tämä koskee yritysjohtajia, poliitikkoja ja johtavia virkamiehiä, ryhmiä jotka voivat helposti irtaantua tavallisen kansalaisen arkipäivästä ja ajattelutavasta. Yhdenmukaisesti tehdyn tutkimussarjan etuna on lisäksi mahdollisuus seurata asenteiden kehittymistä ajassa ja arvioida erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden, tapahtumien ja kehityskulkujen vaikutusta suomalaisten ajatteluun. Tämän tutkimuksen EVA on sarjan aikaisempien osien tapaan tilannut YTM Pentti Kiljuselta (Yhdyskuntatutkimus Oy). Pentti Kiljunen on vastannut tutkimuksen kenttätyöstä ja aineiston tilastollisesta analyysistä sekä laatinut raportissa esitettävät graafiset kuviot. Tämän lisäksi hänen panoksensa tutkimuksen muissa vaiheissa kyselylomakkeen suunnittelusta tulosten analysointiin ja raportin kirjoittamiseen on ollut mittava. EVAn toimistossa projektista on vastannut asiamies Kai Torvi. Hän on myös kirjoittanut raportin lukuun ottamatta lukuja 5 ja 9, jotka on laatinut Pentti Kiljunen. Lausun kummallekin tekijälle parhaat kiitokseni. Työtä ovat eri vaiheissa tukeneet ja kommentoineet EVAssa johtaja Risto E.J. Penttilä, projektipäällikkö Ilkka Haavisto, projektikoordinaattori Kati Heikinheimo, konferenssipäällikkö Pia Heikkurinen ja viestintäpäällikkö Tiina Kivisaari. Apuaan on myös antanut EVAn asennetutkimuksista pitkään vastannut VTM Jyrki Haikonen. Kiitän heitä heidän panoksestaan projektille. Lämpimän kiitoksen ansaitsevat myös tutkimuksen vastaajina toimineet 2264 suomalaista. Ilman heidän panostaan koko hanke ei olisi onnistunut. EVAssa Pentti Vartia

4

5 SISÄLLYS ESIPUHE 1. JOHDANTO 1.1 Voiko onnen tavoittaa? 1.2 Tutkimuksen muita aihepiirejä PÄRJÄÄKÖ SUOMI? 2.1 Osaaminen takaa kilpailukyvyn 2.2 Kriisiä ei näköpiirissä 2.3 Mieluummin kotimaisin voimin YRITTÄJÄ ARVOSSAAN, MUTTA NIIN MYÖS JULKINEN SEKTORI 3.1 Yrittäjyys kiehtoo ja kauhistuttaa 3.2 Markkinatalous paha, julkinen sektori hyvä 3.3 Aluekehityskin askarruttaa TÖISSÄ RANKKAA, MUTTA ELÄKKEELLEHÄN PÄÄSEE 4.1 Työelämässä vastakkainasettelua 4.2 Hyvän yritysjohtajan ominaisuudet 4.3 Kaipuu eläkkeelle vahvaa 4.4 Mistä tulevaisuuden työntekijät? 4.5 Sukupuolten tasa-arvossa puutteita ONNELLISUUS MITÄ SE ON JA ONKO SITÄ? 5.1 Arviot omasta onnellisuudesta 5.2 Mistä onnellisuus tulee?

6 5.3 Arvostusten väestöryhmittäiset erot 5.4 Onnellisuus, menneisyys ja tulevaisuus 5.5 Tuoko tulevaisuus onnen? 5.6 Suomalaisuus on silti onni POLITIIKKA JA MEDIA 6.1 Politiikan hidas paluu jatkuu 6.2 Poliittisen johtajan oltava laajakatseinen, moraalinen ja avoin 6.3 Journalistit: vallan vahtikoiria vai vallankäyttäjiä? YMPÄRISTÖ JA TEKNOLOGIA 7.1 Ympäristön tila huolestuttaa 7.2 Tuoko teknologia avun? EUROOPPA, MAAILMA JA SUOMALAISUUS 8.1 EU arkipäiväistynyt 8.2 Entä muu maailma? 8.3 Kansallinen identiteetti säilyy vahvana 8.4 Luokkasamaistumisessa vähäistä liikettä ASENNEILMASTON PERUSULOTTUVUUDET 9.1 Siirtymät asenneavaruudessa Väestöryhmien asenne-erot pysyvät vakaina TAUSTATIETOJA TUTKIMUKSESTA LIITE: KYSELYLOMAKE VASTAUSJAKAUMINEEN

7 1. JOHDANTO 1.1 VOIKO ONNEN TAVOITTAA? Onnellisuutta voidaan pitää kaiken inhimillisen toiminnan perimmäisenä tavoitteena. Ihminen voi tavoitella rahaa, valtaa, korkeaa sosiaalista asemaa, urheilusaavutuksia, taide-elämyksiä tai mitä muuta tahansa. Ne ovat kuitenkin vain välitavoitteita, välineitä tosiasiallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Onnellisuus on subjektiivinen kokemus, ja siten sen määrittely, mittaamisesta ja henkilöiden välisestä vertailusta puhumattakaan, voi tuntua mahdottomalta. Different things to different people, that s what happiness is, laulettiin takavuosien iskelmässä. Tenavat-sarjakuvan Epulla on selvä käsitys onnen olemuksesta: Onni on lämpöinen koiranpentu. Jollekin toiselle se on kaunis kesäaamu saaristossa, kun hiljalleen viriävä tuuli täyttää vielä äsken lepattaneet purjeet, vene lähtee kevyesti kallistuen liikkeelle, ja vesi alkaa kuohua keulassa. Onni = läheiset ihmiset, terveys ja toimeentulo määritteli puolestaan eräs tämän tutkimuksen vastaaja lomakkeen vapaamuotoisille kommenteille varatussa tilassa. Onnellisuutta on kuitenkin alettu yhä enemmän tutkia sekä käyttäytymis-, yhteiskunta- että taloustieteissä. Meillä on paljon huomiota saanut professori Juha Siltala suomalaista ahdistusta, eräänlaista onnen vastakohtaa käsittelevillä ansiokkailla tutkimuksillaan. Kun onnellisuuden käsite on aivan keskeinen ihmisen toiminnan ja hyvinvoinnin kannalta kyseessä on hyvinvoinnin perimmäinen mitta sen tutkimista on hankaluudestaan huolimatta yritettävä. EVAn aikaisemmissa arvo- ja asennetutkimuksissa on useissa yhteyksissä luodattu kansalaisten onnellisuuteen liittyviä tuntoja. Keskeinen tulos on tutkimuksesta toiseen ollut epämääräinen pahan olon tunne ja pessimismi suhteessa tulevaan. Tällä kertaa onnellisuus valittiin yhdeksi tutkimuksen painopistealueeksi. Onnellisuuden mittauksen vaikeus ei näytä pitävän paikkaansa ainakaan teknisenä toimena. Käytännöllisesti katsoen kaikki suomalaiset osaavat ottaa kantaa oman onnellisuutensa tasoon. Samoin heillä on selkeänä 7

8 mielessä, mistä asioista onni muodostuu. En osaa sanoa -vastausvaihtoehto jää tässä aihepiirissä lähes käyttämättä. Tutkimustulosten mukaan suomalaisten valtaenemmistö kokee elämänsä ainakin melko onnelliseksi, juuri kukaan ei tunnustaudu täysin onnettomaksi. Ihmissuhteet, erityisesti perhe-elämä, terveys ja perustoimeentulo valikoituvat onnen tärkeimmiksi osatekijöiksi, kuten edellä siteerattu tutkimuksen vastaaja kiteyttikin. Tältä pohjalta voidaan jo jonkin verran ymmärtääkin, miksi hyvin onnellisia on niin vähän: avioerot, niihin liittyvät huoltajuusriidat ja muut perhesuhteiden ongelmat ovat meillä valitettavan yleisiä. Terveydellisiä ongelmia esiintyy kaikilla ihmisillä ajoittain, ja väestön vanhetessa kroonisemmin vajavainen terveys yleistyy. Työttömyyden ollessa edelleen suurta ei varsinkaan pitkäaikaistyöttömien taloudellinen asema ole erityisen hyvä. Turvattu toimeentulo esimerkiksi varman työpaikan muodossa on siis suomalaisille tärkeä onnen elementti tai ainakin ponnistuspohja. Vauraus, hyvät tulot ja korkea sosiaalinen asema eivät sen sijaan julkilausuttuina tavoitteina erityisemmin innosta. Tämä heijastuu siinäkin, että itse arvioidun oman taloudellisen tilanteen ja koetun onnellisuuden välillä on vain verrattain heikko, vaikkakin positiivinen korrelaatio. Taloudellisen hyvinvoinnin kohottaminen nykyisestään nähdään jopa henkisen hyvinvoinnin esteeksi. Taustalla voi olla kokemus työelämän rasittavuudesta. Jos jo nyt ponnistellaan äärirajoilla, paremman taloudellisen tuloksen saavuttaminen vaatisi liikoja. EVAn arvo- ja asennetutkimuksissa on kautta niiden 20-vuotisen historian havaittu suomalaisten olevan vieraantuneita politiikasta, vaikka merkkejä vähäisestä politiikan paluusta onkin ollut havaittavissa jo usean mittauksen ajan. Tällä on mielenkiintoinen kytkentä koettuun onnellisuuteen: yhteiskunnallinen osallistuminen ja mahdollisuus vaikuttaa on onnellisuuden osatekijänä yksi vähämerkityksisimpiä. Onko kyse siitä, että kun vaikuttamista ei nähdä mahdolliseksi, siitä ei välitetäkään? Vai olisiko sittenkin niin, että kansalaiset eivät todella haluakaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, ja siksi politiikka tuntuu niin vieraalta? Tutkimuslomakkeen vapaassa sanassa esiintyvien kommenttien perusteella jälkimmäinen tulkinta ei ole todennäköinen. Politiikkaa sivuavat huomiot ovat lähes poikkeuksetta ankaran kriittisiä nimenomaan puuttuviksi nähtyjen vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. 8

9 Suomalaisilla tiedetään olevan läheinen suhde luontoon, sitä todistavat mm. sadattuhannet kesämökit, joiden enemmän tai vähemmän puutteellisten mukavuuksien äärellä vietetään vapaa-aikaa mieluummin kuin vakituisen asunnon modernissa ympäristössä. Luonnosta nauttiminen onkin käsillä olevan tutkimuksen mukaan yksi onnellisuuden merkittävä komponentti. Se voi myös osaltaan selittää suomalaisten onnellisuusvajetta ja pessimismiä: ympäristön tilasta ollaan huolestuneita. Vaikka joidenkin ongelmien ratkaisemisessa edistytäänkin esimerkiksi luottamus teollisuuden ympäristövastuuseen on 1990-luvun alusta selvästi vahvistunut uusia pilviä nousee taivaanrannalle. Ilmastonmuutos on noussut julkiseen keskusteluun vasta melko hiljattain, mutta sitä pidetään liki yksimielisesti vakavana uhkana, johon olisi puututtava ripeästi. Yksi asia kuitenkin tekee suomalaiset onnellisiksi: kuuluminen Suomen kansaan. Suomalaisuus nähdään edelleen ja varsinkin lamavuosiin verraten entistä enemmän onnena ja etuoikeutena. Kansallishengellä, kansallisella yhtenäisyydellä ja omaleimaisella kulttuurilla arvioidaan olevan myös merkittävää välinearvoa: ne ovat suomalaisten silmissä maamme kansainvälisen kilpailukyvyn selviä vahvuustekijöitä. Tämän itsetyytyväisyyden, voisipa sanoa jopa kansallisen uhon, kääntöpuolena on edelleen vieroksuva suhtautuminen ulkomaalaisiin, vaikka asenne onkin hitaasti lientymässä. Myös suhde ulkomaailmaan, etenkin Euroopan unionin ulkopuoliseen maailmaan on pikemminkin epäilevä ja torjuva kuin avoimen odottava. 1.2 TUTKIMUKSEN MUITA AIHEPIIREJÄ Kansallisen kilpailukyvyn problematiikka oli myös yksi tutkimuksen painopistealue. Kansalaiset uskovat maamme kansainvälisen kilpailukyvyn olevan pääosin omissa käsissämme. Merkittävimmiksi vahvuuksiksemme nähdään koulutus, osaaminen, tutkimus ja teknologia, ja suurimpina heikkouksina pidetään palkka- ja yritysverotuksen tasoa sekä maamme maantieteellistä sijaintia. Kaikki nämä tekijät sijaintia lukuun ottamatta ovat omassa päätösvallassamme: vahvuuksia voimme edelleen kehittää, ja verotuksen uudistaminen paremmin kilpailukykyä tukevaksi on vain poliittisista päätöksistä kiinni. 9

10 Suomalaisten yrittäjyysasenteet arvioidaan kilpailukyvyn kannalta neutraaleiksi, suurin piirtein yhtä moni pitää niitä vahvuuksina kuin heikkouksinakin. Tässä olisi kuitenkin yksi tapa kilpailukyvyn kohentamiseksi, kansalaiset näkevät uudet yritykset keskeisiksi mm. työllisyyden kohentamisen kannalta. Periaatteellinen valmius omakohtaiseen yrittämiseen osoittautuu myös verrattain vahvaksi, mutta yritystoiminnan riskit, yrittäjän työn raskaus, puutteelliset taloudelliset kannustimet ja byrokratia ovat esteinä. Työelämän kuormittavuus todettiin edellä yhdeksi syyksi suomalaisten mieliä kaihertavaan pahan olon tunteeseen. Työtahdin kireyden ohella taustalla on lisääntynyt kokemus vastakkainasettelusta työntekijöiden ja työnantajien välillä sekä perusteettomiksi koetut irtisanomiset. Näistä tekijöistä ehkä johtuukin voimistunut toivomus, että yritysjohtajat olisivat ihmisläheisiä ja sosiaalisia ja että heillä olisi korkea moraali. Kaikesta tästä on tuloksena vahva kaipuu eläkkeelle, jota ei juuri heikennä eläkeuudistuksen tarjoama mahdollisuus parantaa eläkettään työuraa loppupäästä pidentämällä. Käsillä oleva tutkimus on EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimussarjan yhdestoista osa. Tutkimussarja keskittyy pääasiassa kotimaisiin kysymyksiin, kansainvälisiä asioita käsitellään laajemmin vuorovuosin tämän sarjan kanssa tehtävässä Suomi, EU ja maailma -sarjassa. Vertailutietojen saamiseksi tähän tutkimukseen on kuitenkin sisällytetty ulkomaailmaa koskevaa kysymysainesta. Keskeinen sanoma tältä osin on sama kuin vuonna 2004 julkaistussa Turvassa EU:ssa kaukana kavala maailma -tutkimuksessa havaittu. EU-jäsenyys ja siihen liittyvät kysymykset ovat kymmenvuotisen jäsenyyden kestäessä arkipäiväistyneet eivätkä ne enää herätä suuria tunteita. 10

11 2. PÄRJÄÄKÖ SUOMI? 2.1 OSAAMINEN TAKAA KILPAILUKYVYN Maan kansainvälisen kilpailukyvyn käsite on ollut jatkuva teema julkisessa keskustelussa. Aikaisemmin sillä tarkoitettiin yleensä maassa toimivien yritysten, erityisesti teollisuusyritysten, kykyä saada tuotteensa kaupaksi kansainvälisillä markkinoilla. Alkeellisimmillaan puhuttiin yritysten hintakilpailukyvystä, jolloin tarkasteltiin vain suhteellisia yksikkötyökustannuksia ja valuuttakursseja. Kilpailukyky -käsitteeseen voitiin sisällyttää myös ns. reaalinen kilpailukyky, jolloin tarkasteluun otettiin mukaan myös mm. tuotteiden laatu, niiden toimitusvarmuus ja -nopeus sekä myynnin jälkeiset palvelut kuten koulutus, huolto ja varaosapalvelut. Kansalaiset tunnistavat perinteisen kilpailukyvyn merkityksen koko yhteiskunnalle, neljä viidestä pitää vientiteollisuuden merkitystä tältä kannalta ratkaisevana (kuvio 1). Vakuuttuneisuus asiasta on pysynyt hyvin vakaana 1990-luvun alusta lähtien, jolloin kysymys esitettiin ensimmäisen kerran EVAn tutkimuksissa. K L E 6 ; 15 ; ; 5 ) 5 16 ) ) ; ) ) 5 5 ) ) 6 ) 15-8 ) ) 1 7 ; 8 ; ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ; O I K J= JK J E K I O 11

12 Viime aikoina maan kilpailukyvystä on kuitenkin puhuttu jonkin verran eri pohjalta. Taustalla on havainto tuotannontekijöiden, niin työvoiman kuin pääomankin, kasvaneesta kansainvälisestä liikkuvuudesta. Nykyään kysytään useammin, onko jokin maa kilpailukykyinen asuinpaikka osaaville ihmisille ja onko se houkutteleva sijaintipaikka yrityksille. Näillä kahdella kilpailukyvyn osatekijällä on myös selvä yhteys: yritykset tarvitsevat osaavia työntekijöitä, joten heitä houkutteleva asuinpaikka on usein myös hyvä sijaintipaikka yritykselle. Kilpailukykyyn vaikuttavat monet tekijät, jotka voivat olla yksittäisen maan kannalta joko vahvuuksia tai heikkouksia. Suomi on menestynyt viime vuosina hyvin kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa, joita ovat tehneet Sveitsissä toimivat International Institute for Management K L E = ) ) ) ) ) 7 ) ) 6 - ) ) ) ) ; ) 5 ) ) / * ) ) 15 5 ) 1 2 ) ) 5 K = = EI JA K K JK I J= I 6 O JA E E@ A = = JJEJ= EJ = I = = E A 6 A C E= J= I K K JK I H A I JA I A J E EL K K I = JA D K K I 6 EA JA A EI A JK J E K I A J= I O A A I ; D JA EI K J= A L = = K I 6 O JK JJ= L K K I = JA D K K I ; HEJO I D J= EA = = JJEJ= EJ = I = = E A = I = = EI JA O HEJJA E EI O O I = = D A HK K I O A A I 5 K = = E A K JJK K HE = I A = A E = EI K K I K L K K I E L = JEEL EI K K I O O A I E = A D EJJ K K JJ= F D EI = E A D O L E L E JEO D JA EI K J= = EO A A I = I = EI D A E = I = E A EJI A JK J = E@ A JEJA A JJE = I = E A O D JA EI O O I = O I E EA EI O O I - 7 I A O O I = - 7 I A O O I ; HEJO I JA O O = I = E L EI JO = J E E= C > = = A E = = H E E = 6 K = J= I = EI K K I F O H E O I I I E= = EI A A J= I = = HL EI K K JA A ; A E A K EI JK EI D = K L = EK I = H D A K I K K J I EE 6 O = H E = H A I JA I A H= A JA A J = J E EL K K I ; HEJJ O O I = I A JA A J I K = = EI JA L = EK I J E E= O HEJJ E 2 EEJJEI A F J I A JA H A I JA J E EL K K I K EI A I A J HE J E EL K K I = JA D K K I = = D = K K JJ= EA K = = = EI J = I = E L EI L D E A H K EI A I A J HE I K D JA A I I = O I EJO EI A A A I E H E A A A A A EI E O J E L K JJ= 5 K A = = JEA JA A E A I E = E JE 8 A I J E H= A A L A HH= JJK = K ED E = ED E 6 O I I A L = L A I J I K K I L A I J A E I D K J I K A 2 = = L A H JK I A J= I ; HEJO I L A H JK I A J= I ) ) ) 1 - ) 5 ) ) ) ; O I K J= JK J E K I O 12

13 Development (IMD) ja World Economic Forum (WEF). Ko. mittauksia on kuitenkin myös kritisoitu. On mm. huomautettu, että monien ko. vertailuissa takavuosina pärjänneiden maiden talouskehitys on sittemmin ollut heikkoa. Kansalaisten käsityksiä Suomen vahvuuksista ja heikkouksista luodattiin laajalla, 30 erillistä näkökohtaa käsittävällä teemallisesti kohdennetulla kysymyssarjalla (kuvio 2a sekä kuvio 2b, jossa sama informaatio esitetään pelkistetymmin vahvuus- ja heikkousarvioiden erotuksina). Yleiskuva tuloksista on, että suomalaiset ilmeisesti luottavat maansa kil- K L E > ) 1 7 ; 8 ; 8 ) , - 6 ) 0-1 7, ) ) O JA EI JA = EA JA EI JA = HL E E@ A I K K I EA A H JK I A J 6 A E F E A E E ) K = = EI JA K K JK I J= I 6 O JA E E@ A = = JJEJ= EJ = I = = E A 6 A C E= J= I 6 EA JA A EI A JK J E K I A J= I O A A I K K JK I H A I JA I A J E EL K K I = JA D K K I ; D JA EI K J= A L = = K I 6 O JK JJ= L K K I = JA D K K I = I = = EI JA O HEJJA E EI O O I = = D A HK K I O A A I ; HEJO I D J= EA = = JJEJ= EJ = I = = E A 5 K = = E A K JJK K HE = I A = A E = EI K K I F D EI = E A D O L E L E JEO D JA EI K J= = EO A A I K L K K I E L = JEEL EI K K I O O A I E = A D EJJ K K JJ= = I = EI D A E = I = E A EJI A JK J = E@ A JEJA A JJE = I = E A O D JA EI O O I = O I E EA EI O O I - 7 I A O O I = - 7 I A O O I ; HEJO I JA O O = I = E L EI JO = J E E= C > = H E E = 6 K = J= I = EI K K I F O H E O I I I J= I = = HL EI K K JA A ; A E A K EI JK EI D = K L = EK I = H D A K I K K J I EE 6 O = H E = H A I JA I A H= A JA A J = J E EL K K I 2 EEJJEI A F J I A JA H A I JA J E EL K K I ; HEJJ O O I = I A JA A J I K = = EI JA L = EK I J E E= O HEJJ E K EI A I A J HE J E EL K K I = JA D K K I = = D = K K JJ= EA K = = = EI J = I = E L L D H K EI A I A J HE I K D JA A I I = O I EJO EI A A A I E H E A A A A A EI E O J E L 8 A I J E H= A A L A HH= JJK = K ED E = ED E 6 O I I A L = L A I J I K K I L A I J D K J I K A ; HEJO I L A H JK I A J= I 5 K A = = JEA JA A E A I E = E JE 2 = = L A H JK I A J= I - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O 13

14 pailukykyyn, tiedustelluista tekijöistä useimmat arvioidaan ennemminkin vahvuuksiksi kuin heikkouksiksi. Suomalaiset arvioivat maansa tärkeimmiksi vahvuuksiksi koulutuksen, osaamisen, teknologian ja tutkimuksen, toisiinsa läheisesti kytkeytyviä ja julkisessa keskustelussa keskeisinä kriteereinä tähdennettyjä tekijöitä kaikki. Erityisesti työntekijöiden osaamiseen luotetaan, arvio yritysjohtajien osaamisesta on jonkin verran heikompi. Yhdeksi yritysjohdon taidoissa olevaksi puutteeksi arvioidaan ilmeisesti kansainvälisen liiketoiminnan hallinta, koska yritysten kyky kansainvälistyä ja toimia globaaleilla markkinoilla sijoittuu vasta vahvuuslistan puolivälin paikkeille. (Kuvio 2b.) Suomen heikkouksiksi arvioidaan yleisimmin maamme maantieteellinen sijainti sekä palkka- ja yritysverotuksen taso (kuvio 2a). Kun Paasikiven sanoin geografialle emme voi mitään, olisi verotuksen alentaminen kansalaisten mielestä paras keino kohentaa kilpailukykyämme, toimintamalli, jota monet asian tiimoilta laaditut asiantuntijaraportitkin ovat suositelleet. Tätä koskeva erillinen väittämämuotoinen kysymys tuottaa niin ikään selkeän tuloksen. Useampi kuin joka toinen haluaisi alentaa tuntuvasti niin palkka-, yritys- kuin pääomaverotustakin kansainvälisen verokilpailun vuoksi. Verotuksen alentamisvaatimus saa vahvan kannatuksen laajalla poliittisella spektrillä: pääoppositiopuolue kokoomuksen lisäksi kaikkien nykyisten hallituspuolueiden kannattajien enemmistö yhtyy siihen. (Kuvio 3.) Tässä yhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin EVAn edellisen, verotusta laajalti käsitelleen kansallisen arvo- ja asennetutkimuksen tulokset (raportti Vaatelias vaalikansa, 2003). Siinäkin keskeinen tulos oli, että kansalaiset pitävät verotaakkaansa liian raskaana. Erityisesti palkka- ja eläketulojen kireää verotusta arvosteltiin. Julkisen sektorin toimivuus ja tehokkuus sijoittuu kilpailukykytekijöiden nettoarviolistalla (kuvio 2b) alimpaan kolmannekseen, sen arvioi heikkoudeksi lähes yhtä moni kuin vahvuudeksi. Julkisen sektorin kokoon suhtaudutaan vielä kriittisemmin, joskin myös epätietoisemmin. Tämä liittyy läheisesti verotukseen: jos julkista toimintaa tehostettaisiin, voitaisiin verotusta alentaa tinkimättä julkisista palveluista ja tulonsiir- 14

15 roista. Alempi verotus taas jättäisi enemmän voimavaroja yksityisen sektorin käyttöön. Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntamallia pitää useampi kuin kaksi kolmesta Suomen vahvuutena, joten siitä ei haluta luopua vaikka sen edellyttämä verotus kaiveleekin. Hyvinvointivaltion vankka kannatus ilmenee myös muutamista erillismittareista (ks. kuvio 13 s. 27). Toisaalta kannattaa huomata, että hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen elementti, tasainen tulonjako, saa paitsi hyväksyntää myös kritiikkiä. (Kuvio 2a.) Suomen poliittisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuden arvioi vahvuudeksemme runsas kolmannes vastaajista ja heikkoudeksi vajaa kolmannes (kuvio 2a). Tämä voidaan nähdä jonkinasteisen pessimismin osoitukseksi: kun verotus sekä julkisen sektorin tehokkuus ja koko ovat keskeisiä omin toimin korjattavissa olevia heikkouksia, vaatisi niihin puuttuminen poliittisia päätöksiä. Jos päätöksentekojärjestelmä toimii huonosti, ei se pysty ainakaan kipeitä päätöksiä tekemään. K L E ) ) ; ; ) ) ) 1 ) 5 ) ) ) ) - 6 ) ) 11 2 ) ) ; 4 16 ; ) ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) L A I J , ) 5-8 ) ; O I K J= JK J E K I O 15

16 Väestöön ja työvoiman tarjontaan liittyvät tekijät nähdään yleisesti heikkouksiksi. Lähes puolet katsoo, että huoltosuhteemme on heikkous, eivätkä siihen keskeisesti vaikuttavat keskimääräinen eläkkeellejäämisikä ja väestön ikärakenne jää tästä paljon jälkeen. (Kuvio 2a.) Yhteiskuntamme vakautta pitää meille kilpailuetuna 80 prosenttia kansalaisista. Omaleimainen kulttuuri, kansallishenki ja kansallinen yhtenäisyys nähdään myös asemaamme vahvistaviksi tekijöiksi. Yhtenä kansallisen konsensuksen ilmentymänä usein pidetty työmarkkinajärjestelmämme saa sen sijaan enemmän kritiikkiä. (Kuvio 2a.) 2.2 KRIISIÄ EI NÄKÖPIIRISSÄ Suomalaisten luottamus maamme menestymismahdollisuuksiin on kaiken kaikkiaan varsin vankkaa, yli kaksi kolmannesta kuviossa 2b esitetyistä tekijöistä arvioidaan useammin vahvuuksiksi kuin heikkouksiksi. Tämä päätelmä saa vahvistusta, kun kansalaiset arvioivat yhteiskuntaamme uhkaavan kilpailukykykriisin mahdollisuutta. Lähes puolet pitää puhetta tällaisesta elinkeinoelämän propagandana, jolla tavoitellaan palkansaajien aseman heikentämistä (kuvio 4). Väittämä jakaa kansalaisia hyvin voimakkaasti. Siihen yhtyvät yleisimmin vanhemmat ikäluokat, vähän koulutetut, työntekijät, eläkeläiset ja työttömät, SAK:n jäsenet ja vasemmistopuolueiden kannattajat. Merkillepantavaa onkin, että perinteinen sosialistit-porvarit -jako on tässä erittäin selvä. Käänteinen väittämä nopean uudistumisen välttämättömyydestä uhkaavan kriisin ehkäisemiseksi tuottaa vähemmän dramaattisen tuloksen (kuvio 5). Väestöryhmittäiset erot ovat samansuuntaisia, mutta paljon pienempiä kuin edellisessä kuviossa. Yhteistä väittämäparin tuottamille vastauksille on kuitenkin kriisin uhan pitäminen vähäisenä. Kriisin uhan arvioiminen vähäiseksi selittyy myös suhtautumisella talouskasvun ja ihmisten hyvinvoinnin väliseen syy-seuraus -suhteeseen. Vain kolmannes vastaajina pitää talouskasvua hyvinvoinnin välttämättömänä ehtona, liki puolet on eri mieltä. Tämä seurantamittari on ollut mukana EVAn asennetutkimuksissa koko niiden 20-vuotisen historian ajan, ja vastausjakauman ajallinen kehitys on varsin mielenkiintoinen. Talouskasvu on koettu selvimmin tarpeelliseksi silloin, kun sitä ei ole 16

17 K L E ; ;, ) 7 0 ) ) 8 ) 5 6 ) ) / ), ) ) ) 2 ) ) 5 ) ) ) 6 ; ) ), ) ) ) ) ; ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) L A I J EA D A J = EI A J L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= - E= K K JK I J= K HI I E O D O J K K JK I ) = JJE K K J I F EI J = = JJE H ) = JA A E A D J= L = I I = = I A = I I = ; A F EJ E ED A E ) A F EJ E ED A E 6 O JA E ; HEJJ = = JE D = H = = J= K I O HEJJ F EI A E = - A E A 6 O J 5 ) ) = L = 6-5 5, 2 8 ) ) ; O I K J= JK J E K I O 17

18 K L E ; , ) ) ; ; ) ) ) 8 7, ) -, ) 7, - 15 ; ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) L A I J EA D A J = EI A J L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= - E= K K JK I J= K HI I E O D O J K K JK I ) = JJE K K J I F EI J = = JJE H ) = JA A E A D J= L = I I = = I A = I I = ; A F EJ E ED A E ) A F EJ E ED A E 6 O JA E ; HEJJ = = JE D = H = = J= K I O HEJJ F EI A E = - A E A 6 O J 5 ) ) = L = 6-5 5, 2 8 ) ) ; O I K J= JK J E K I O 18

19 K L E ; ) ) 8 ) 1 6 ) 7, ) ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ; O I K J= JK J E K I O ollut. Hieman hiuksia nostattava yksityiskohta on, että vastausjakauma on nyt lähes täsmälleen sama kuin laman kynnyksellä vuonna1990. (Kuvio 6.) 2.3 MIELUUMMIN KOTIMAISIN VOIMIN Kansainvälistymistä ei nähdä erityiseksi vahvuudeksi Suomelle. EU- ja EMU-jäsenyys sekä yritysten kansainvälistymis- ja globaalistumiskyvyt sijoittuvat vahvuuslistalla vain keskivaiheille, joskin arvioiden pääsuunta on selvästi positiivinen. Maahanmuuttajien vähäisyyttä ei pidetä kovinkaan suurena ongelmana, lähes puolet ei osaa ottaa kantaa sen vaikutukseen. (Kuvio 2a.) Globaalistuminen enemmänkin askarruttaa ja pelottaa suomalaisia kuin luo uskoa uusiin mahdollisuuksiin (ks. kuvio 58 s. 92). 19

20 K L E 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) 5 7 ) ) 15 ; 4 16 ; ) , - ; 6 ; ) 4 ) 6 ) ) * ; ; ) ) 5 5 ) ) 8 ) ) ) ) ) ) ; 4 16 ; ) ; ; 4 16 ; ) 1 7 ) 5 - ) 8 ) ) ) ; O I K J= JK J E K I O Yksi kansainvälisyyden vieroksumisen ilmentymä on myös laaja tuki yritysten kotimaiselle omistukselle. Lähes yhdeksän kymmenestä haluaisi parantaa suomalaisyritysten kotimaisen omistuksen edellytyksiä. Toisaalta lähes kaksi kolmesta pitää omistuksen keskittymistä huolestuttavana, asiaintila joka pienin muutoksin on ollut voimassa 1980-luvun loppupuolelta saakka. Ulkomainen omistus saa niukasti ja aiempaa vähemmän tukea, vaikka se rajataan vain suomalais-ruotsalaisiin fuusioihin. Tässä voidaan nähdä tietty ristiriita: ulkomaalaisten omistajien lisääntyminenhän hajauttaisi omistusta nykyisestä. Kyse voi kuitenkin olla siitä, että omistuksen keskittymisen ymmärretään tarkoittavan varallisuuden jakautumisen epätasaistumista. (Kuvio 7.) 20

21 3. YRITTÄJÄ ARVOSSAAN, MUTTA NIIN MYÖS JULKINEN SEKTORI 3.1 YRITTÄJYYS KIEHTOO JA KAUHISTUTTAA Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vähän yrittäjiä. Tämä ei ole väestön valtaenemmistön mieleen. Kolme neljästä yhtyy väittämään Mikäli maassamme suhtauduttaisiin myönteisemmin yrittämiseen, siitä hyötyisi koko yhteiskunta (kuvio 8). Periaatteellinen tuki yrittäjyydelle on ollut varsin vakaa koko 1980-luvun puolivälin paikkeilla K L E 1 1 ) ) 5 5 ) ) 7, ) ; ; ; 6 ; 15 1 ; ) 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ; O I K J= JK J E K I O 21

22 alkaneen mittausjakson ajan, tosin viime vuosina täysin samaa mieltä olevien osuus on jonkin verran laskenut. Myös muut yrittäjyyttä koskevat mittarit ovat tuottaneet seurannan eri vaiheissa samansuuntaisia tuloksia. Tämänkertaisessa tutkimuksessa yrittäminen ja yrittäjyys otettiin lähempään tarkasteluun. Runsaat kolme neljännestä vastaajista arvioi Suomen talouden tarvitsevan paljon uusia pienyrityksiä, kun tätä kysyttiin osana laajaa yrittämistä ja yrittäjyyttä käsittelevää kysymyssarjaa. Samassa patterissa vain 5 prosenttia vastaajista sanoo yrittäjiä suosittavan meillä liikaa. (Kuvio 9.) Yritystoiminnan kasvua toivotaan jo yksinomaan työllisyyssyistä. Uusien yritysten perustamista vauhdittaisi työllisyyden parantamiseksi kahdeksan kymmenestä. Runsaat kaksi kolmannesta uskoo uusien työpaikkojen syntyvän nykyisin pääosin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. (Kuvio 9.) K L E ; ) ; ; ; ) ) ; 5-6 ) ) 6 6 ) ) 0 6 ) , - 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; = E = O HEJJ EI I E = HA EJ= L = J= A A L = I JK K EI E= = JO JA E EJ ; HEJJ K JK K K I A E JA A O EF EJ E JO F EL E = JO I A J E = E= 5 K = = EI E= JK EI E = K I J= = K K I EA O HEJO I JA F A HK I J= JO EI O O I I O EI J ; HEJJ L EJ JA K JJ= = EJI A = = = I = = EI J= = = E A E F = HD = EJA ; HEJJ EI A A EEJJO O EE= I K K HE= J= A EI E= HEI A 5 K A J= K I J= HL EJI EI E EF A I JEF = K K I E= F EA O HEJO I E ; HEJJ JO EJI A EI J = L = F = = J= ; H J E E E A L EA D A F I JE A F A HD A E K K D K A E = E = = 7 A JJO F = E = JI O JO L J O F = JEL = E F EA EI I = A I EI K K H O HEJO I EI I ; HEJJ JO EA A EE J EI J= = D A EI A I JEF = EJI A L = = ; HEJJ A E A I A L = F = = F E K E F = = I F A JE = = L = E L = J= I E= ; HEJJ EI A A EEJJO L > O H H= JE= D K = JJ= L = A I JA O HEJJ I EHO D JO EI A A 8 A H JK I = K K J = EI JA EI A J = I K J L = JO HEJJ E D JK K JJ = H A EJ= ; HEJJ I EHO O J K I A E EE= D A F F EI E F A HK I JA E = A F HA JK I E ; HEJJ J= A EI A I JEJK HL = J = L = E = O D JA EI K = I I E= = EJK HL = = ; HEJJ A A I JO E A A O JJ I A = EI E= J= EJ = EJ= K I A E E = A E A ; HEJJ E A J= H = = D O L J = EI K A JL = K H= I JK EI A A - A I = = L = = L EI I = ED = H E K JO HEJJ I EHO D JO EI J O O 5 K F EA O HEJJ J L = JK I A = E F EA EJK EI E= K E F = = I = = = J ) = JJE EEJJ A L = = JE K I A JL = E A K JJ= L = JO HEJJ J E E J= = EE= I E A D A E D J= EI A I JEO HEJJ I EHO D JO EI A D K K JJA A L = I E ; HEJJ J E E J= L = F = K JJ= H= EJA J= = = = I I = A EE = = A O HEJJ A A I JO I F A HK I JK K L E F F EE K JA L A H A = = EA EA HJ EI EO HEJJ A EJA A EJI A K K HE EJ L = = L = E A J EI JA JO ; HEJJ E I K I EJ= = O D JA EI K = I I = A EE = = - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O 22

23 Yrityspula voi kuitenkin tulevaisuudessa helpottua, ainakin jos kansalaisten ilmaisemat henkilökohtaiset asenteet toteutuvat myös käytännön tasolla. Omakohtaista suhdetta yrittämiseen luodattaessa lähes puolet kertoo joskus vakavasti harkinneensa yrityksen perustamista, ja lähes kolmasosa pitää sitä henkilökohtaisesti houkuttelevana (kuvio 9). Omakohtainen yrittäminen houkuttelee palkansaajista 27, opiskelijoista 35 ja työttömistä 24 prosenttia (ei kuviota). Nämä ovat ne ryhmät, joista uusia yrittäjiä todennäköisimmin voisi tulla. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna kiinnostus on suurempaa miesten kuin naisten keskuudessa. Suomalaisten suhtautuminen yrittämiseen ja yrittäjiin on varsin myönteistä, jopa myötätuntoista, kuten jo kuviosta 8 ilmenee. Yrittäjiä pidetään pääosin kunnon väkenä, vain harva näkee heissä merkittäviä määriä koijareita, vilppiin toimintansa perustavia tai toisten työllä eläviä (kuvio 9). Useimmat suomalaiset näkevät yrittäjyyden mielenkiintoisena, itsenäisenä ja henkisesti palkitsevana. Yrittäjän uskotaan pystyvän toteuttamaan itseään ja osaamistaan paremmin kuin muiden. Näitä yrittäjyyden ei-materiaalisia etuja luotaaviin väittämiin yhtyy muotoilusta riippuen prosenttia kansalaisista (kuvio 9). Kaikki yrittämisessä ei kuitenkaan ole onnea. Mielenkiintoisuuden vastapainona yrittäjyys on kansalaisten mielestä myös raskas elämäntapa. Yrittäjien ylipitkästä työajasta vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys, useampi kuin yhdeksän kymmenestä on tällä kannalla, ja lähes kolme neljännestä arvioi yrittämisen vievän ajan perhe-elämältä ja muilta vapaa-ajan aktiviteeteilta. Sinänsä arvostettu itsenäisyys ja vapauskin on lähes kahden kolmanneksen mielestä näennäistä, puuttuvan pomon sijaisena toimii asiakas. (Kuvio 9.) Kun varsin monet pitävät yrittäjyyttä sinänsä houkuttelevana uravaihtoehtona, voidaan Suomen vähäiselle yrittäjämäärälle hakea selitystä ainakin siitä, millaisiksi yrittämisen edellytykset maassamme koetaan. Yrittäminen on ennen muuta riskin ottamista. Lähes kahdeksan kymmenestä arvioi siihen liittyvät taloudelliset riskit liian suuriksi (kuvio 9). Voimakkaammin muotoiltu erillinen väittämä Yrittäjänä toimimiseen liittyy Suomessa niin suuria maksuja ja riskejä, että vain hullu ryhtyy turvallisen palkkatyön sijasta yrittäjäksi tuottaa samansuuntaisen, mutta lievemmän tuloksen (kuvio 10). Erikoinen piirre vastausja- 23

24 kaumassa on, että yrittäjät korostavat uravalintansa hulluutta enemmän kuin muut väestöryhmät: 74 prosenttia yrittäjistä, mutta vain 56 prosenttia koko väestöstä yhtyy näkemykseen. Kuvion 9 vähemmän kärjistettyyn väittämään yrittäjät reagoivat suurin piirtein samoin kuin kansalaiset yleensä. Taloudellisiin riskeihin liittyy myös yhteiskunnan turvaverkko silloin, kun riskit realisoituvat: selvä enemmistö arvioi, että sosiaaliturvassa on yrittäjän mentävä reikä (kuvio 9). Yrittämisen taloudellinen houkuttelevuus ei ole kovin hyvä myöskään silloin, kun pahimmat riskit kuten konkurssi eivät toteudu. Vain puolet vastaajista uskoo yrittämisen tarjoavan hyvän mahdollisuuden vaurastumiseen runsaan neljänneksen ollessa eri mieltä. Lähes neljä kymmenestä arvioi yrittäjien olevan useammin pienituloisia kuin palkansaajien, runsas viidennes kiistää väitteen. (Kuvio 9.) Monien julkisen vallan toimien koetaan tekevän yrittämisen vähemmän houkuttelevaksi. Yrittämiseen liittyvää byrokratiaa pitää huomattavana esteenä useampi kuin kuusi kymmenestä, ja verotusta ym. lakisääteisiä maksuja lähes yhtä moni. Yrittäjän yleistä toimintavapautta ei kuitenkaan katso liian rajoitetuksi kuin runsas neljännes kansalaisista. (Kuvio 9.) Yrittämistä pidetään myös kovaa ammattitaitoa ja sinnikkyyttä vaativana urana. Lähes kuusi kymmenestä epäilee monen ryhtyvän yrittäjäksi K L E ; ; ; ) ) ) 5 7 ) ) ) ; 0 6 ; ; ) 15-2 ) ) 6 ; 5 1 ) 5 6 ) ; ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ; O I K J= JK J E K I O 24

25 heppoisin perustein ja epärealistisin odotuksin. Selvä enemmistö myös arvioi, ettei useimmilla ole yrittämisen edellyttämiä taitoja. (Kuvio 9.) Verrattaessa yrittäjyyden henkilökohtaisesti houkuttelevaksi kokevien (noin kolmannes vastaajista) näkemyksiä niiden näkemyksiin, joita yrittäjyys ei kiehdo, saadaan esille osin mittaviakin suhtautumiseroja (kuvio 11). Erojen perusteella voidaan päätellä, että yrittäjän työn mielenkiintoisuus, vapaus ja sen tarjoama mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ovat keskeisiä motiiveja tämän uran valinnalle. Yrittämisen houkuttelevaksi kokevat uskovat näihin selvästi muita enemmän. Toinen tärkeä tekijä on suurempi usko vaurastumisen mahdollisuuteen ja toisaalta jonkin verran vähäisempi taloudellisten riskien pelko. Yrityksen perustamiseen kannustavat siis sekä aineelliset että aineettomat seikat. Myös kansalaiset arvioivat yrittäjien vähälukuisuuden johtuvan hyvin pitkälti asenteista. Suomen kilpailukyvyn osatekijöitä tarkastelleessa kysymyspatterissa (kuvio 2a s. 12) valmius toimia yrittäjänä sijoittui keskivälin alapuolelle maamme vahvuutena. K L E ; ; ; 5 ) ) ) ) - - ; ; 0 6 ; ) 5 1= I JA E A I E= HL A A H JK I A J A I E A H A I K K HE EI J= A O I A H EI J= ; HEJJ JO EA A EE J EI J= = D A EI A I JEF = EJI A L = = ; HEJJ E A J= H = = D O L J = EI K A JL = K H= I JK EI A A ; HEJJ L EJ JA K JJ= = EJI A = = = I = = EI J= = = E A E F = HD = EJA ; HEJJ JO EJI A EI J = L = F = = J= ; H J E E E A L EA D A F I JE A F A HD A E K K D K A E = E = = ; HEJJ EI A A EEJJO O EE= I K K HE= J= A EI E= HEI A - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O ; D JO O A O I A A K I A = E ) ) MARKKINATALOUS PAHA, JULKINEN SEKTORI HYVÄ Yritystoiminta on keskeinen osa markkinataloutta. Edellä esitetyn perusteella voisi kuvitella myös markkinatalouden olevan kansalaisten suosiossa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Suhtautuminen on päinvastoin 25

26 hyvin kriittistä. Yli puolet kansalaisista on eri mieltä, mikäli markkinatalouden väitetään toimivan meillä kaikkien parhaaksi. Rajun markkinakriittinen väittämä Suomalainen yhteiskunta on antautunut liiaksi sokeiden markkinavoimien ja itsekkään voitontavoittelun ohjattavaksi sen sijaan saa tukea peräti kahdelta kolmesta. (Kuvio 12.) Markkinavoimien arvostelu on jonkin verran lientynyt lamavuosista, mutta se on edelleen selvästi 1980-luvun lopun tason yläpuolella. Juuri tuolloin käsite markkinavoimat tuli yleiseen tietoisuuteen rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä, ja lamavuosina siitä tuli monen pahan symboli. Julkinen sektori saa sen sijaan suomalaisten hyväksynnän. Sinänsä varsin vahva väittämä hyvinvointivaltiomme arvosta sen kustannuksista riip- K L E 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ) 4 1 ) 6 ) ) ; ; ; 8 1 ) 1 1- ) 5 ) ) ) 4 0 ) ) 5 1 * 5 7 ) ) 1 - ; ) ) 6 ) ) , - ) 4 1 ) ) ) ) 6 6 ) 8 ) ) ; O I K J= JK J E K I O 26

27 pumatta saa tukea kahdeksalta vastaajalta kymmenestä (kuvio 13A). Taso on lähes sama kuin neljä vuotta sitten, jolloin koko 1990-luvun kasvanut hyvinvointivaltion arvostus saavutti tähänastisen huippunsa. Julkiset palvelut tulisi ensi sijassa myös tuottaa julkisin voimin. Lähes puolet vastustaa niiden yksityistämistä tehostamisen nimissä, alle kolmannes olisi taas siihen valmis (kuvio 13B). Laman aikana alkanut julkisen toiminnan suosion kasvu näyttää kuitenkin taittuneen, sama ilmiö joka näkyi myös hyvinvointivaltion yleisessä arvostuksessa kuviossa 13A. Eläkkeet ovat keskeinen osa hyvinvointivaltiota erityisesti nyt, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle. Keskustelu eläkejärjestelmämme tulevaisuudesta onkin paljolti keskittynyt demografisten teki- K L E 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) 8 ) 1 ) 0 ; ) ) ) ) 7 1, ) ; ) 5 ) ) 2 ) 5 7 ) ) 1-0 ; ) 6 1 ) 1 ) ) 5 ) ) * ) ) 5 5 ) ; 5 16 ; ) ) 2 ) ) 6 6 ) 2 ) ) ) ; O I K J= JK J E K I O 27

28 jöiden vaikutuksen puntarointiin. Kansalaisten usko eläkejärjestelmämme kestävyyteen näyttää viime vuosina vankistuneen (kuvio 14). Etenkin ero vuoden 1992 tilanteeseen jolloin maassamme elettiin likimain synkintä lama-aikaa on jo huomattavan suuri. Nyt väestö jakaantuu lähes tasan romahduksen odottajiin, epätietoisiin ja järjestelmään luottajiin. Taustalla ovat yhtäältä toteutetut eläkeuudistukset, joiden tavoitteena on ollut turvata järjestelmän elinkelpoisuus, ja toisaalta yleisen taloustilanteen parantuminen. Luottavaisimmin eläkejärjestelmään suhtautuvat vanhimmat ikäluokat ja epäileväisimmin keski-ikäiset. Nuorten asenteita leimaa ennen kaikkea epätietoisuus. Tarkasteluhorisontin erot voivat olla yksi selittävä tekijä: nykyiset vuotiaat joutuvat lähitulevaisuudessa rahoittamaan suurten ikäluokkien eläkkeet ja toisaalta heidän omista eläkkeistään tulevat huolehtimaan seuraavat, vieläkin pienemmät ikäryhmät. (Ei kuviota.) K L E ) , ) ) ) ) 0 6 ) 8 ) 6-1 -, - 5 ) 5 ) ) ; - 6 ) 5 ) ) ) 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ; O I K J= JK J E K I O 3.3 ALUEKEHITYSKIN ASKARRUTTAA Aluepolitiikka on viime aikoina ollut jälleen julkisen keskustelun kohteena mm. valtion suunnitteleman, ja osittain jo toteuttamankin alueellistamisen vuoksi. Tämä politiikka, jonka tavoitteena on alueellisten 28

29 kasvuerojen tasoittaminen, saa kansalaisten selvän enemmistön hyväksynnän. Lähes kaksi kolmesta haluaisi rajoittaa muuttoa keskuksiin, vaikka se tulisi kalliiksikin (kuvio 15A). Hillintäpolitiikan kannatus on kuitenkin jonkin verran vähentynyt viime vuosina samalla kun itse muuttoliikekin on osoittanut hiipumisen merkkejä. Merkillepantavaa on, että muuttoliikettä haluaisi padota myös Uudenmaan ja muun Etelä-Suomen asukkaiden enemmistö (kuvio 16A). Tässä voi olla kyse oikeudenmukaisuusajattelun lisäksi huoli muuttoliikkeen tuomista rasitteista esimerkiksi vastaanottavan kunnan palvelutuotannolle. Muuttovoitto merkitsee myös rakentamistarvetta, ja ns. NIMBY-ilmiö (Not in My Backyard) on tunnetusti hyvin vahva. K L E 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) ) ) 1 ) 5 - -, - ; ) ) 7 5 1) ) ) 8 1) ) ) ) * 6 ) ) ) 7-1, ) 5 6 ) ) ) 5 5 ) ) 6 ; 15 ; ;, - ) ) ) ) ) ) ; ; 6 ) ) ) ) ) ) ; O I K J= JK J E K I O 29

30 K L E 5 ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ) ) ) 1 ) 5 - -, - ; ) ) 7 5 1) ) ) 8 1) ) ) ) 7 K I E = = - JA 5 K E 8 E 5 K E 1J 5 K E 2 D EI 5 K E ) A = I K = I J= = I K = I J= = I K = I J= = I K = I J= ; E = I K = I J= * 6 ) ) ) 7-1, ) 5 6 ) ) ) 5 5 ) ) 6 ; 15 ; ;, - ) ) ) ) ) ) 7 K I E = = - JA 5 K E 8 E 5 K E 1J 5 K E 2 D EI 5 K E ) A = I K = I J= = I K = I J= = I K = I J= = I K = I J= ; E = I K = I J= ; ; 6 ) ) ) ) ) - L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O 30

31 Edellisen kanssa hyvin yhteensopiva tulos saadaan, kun kysymys muotoillaan toisin: pitäisikö tukea kasvuvetureita taantuvien alueiden sijasta? Koko maa on pidettävä asuttuna -ajattelu saa tässäkin tapauksessa selvän tuen, tosin jonkin verran aikaisempaa heikomman (kuvio 15B). Kasvukeskusten asukkaatkaan eivät innostu asuinkuntansa tukemisesta aluepoliittisin perustein. Suurimpienkin kaupunkien asukkaiden enemmistö vastustaa näin määriteltyä kasvukeskuspolitiikkaa. (Kuvio 16B.) Vaikka muuttoliikkeen hillintä saakin politiikkatoimenpiteenä laajan kannatuksen, varsin suuri osa suomalaisista voisi harkita vaihtavansa asuinpaikkaa. Itse asiassa väestö jakautuu tässä suhteessa lähes tasan kahtia (kuvio 15C). Muutokset liikkumishalukkuudessa ovat olleet verrattain vähäisiä koko seurantajakson, kahdeksan vuoden ajan. Aiempaan tapaan altteimpia muuttamaan ovat nuorimmat ikäluokat (kuvio 16C). 31

32 4. TÖISSÄ RANKKAA, MUTTA ELÄKKEELLEHÄN PÄÄSEE 4.1 TYÖELÄMÄSSÄ VASTAKKAINASETTELUA Tilanne Suomen työmarkkinoilla on viime vuosina ollut rauhallinen, jopa sopuisa esimerkiksi työtaistelujen määrällä ja laajuudella mitattuna. Syksyn 2004 tapahtumia voidaan kuitenkin tulkita oireiksi työmarkkinakonsensuksen rakoilusta. Vaikka lopulta tuloksena olikin laaja ja ennätyksellisen pitkäkestoinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, siihen päädyttiin varsin kiemuraisten vaiheiden kautta. Neuvotteluilmapiiriä heikensi myös pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajien laiton lakko. Merkittäviä toimialoja kuten paperiteollisuus, rakennustoiminta ja eräitä liikenteen osa-aloja jäi sitä paitsi keskitetyn sopimuksen ulkopuolelle. Asenneilmaston kehitys viittaa myös osaltaan siihen, että työmarkkinoilla voi olla edessä totuttua myrskyisämmät ajat. Vain vajaa neljännes kansalaisista katsoo, että työntekijöiden ja työnantajien edut olisivat yhteisiä (kuvio 17A). Tunne samassa veneessä olosta on selvästi hiipunut lamaa välittömästi seuranneista ajoista. Väestöryhmittäiset erot asennoitumisessa työmarkkinaosapuolten etujen yhteneväisyyteen ovat odotetun mukaisia: alemmat toimihenkilöt ja työntekijät uskovat siihen selvästi vähemmän kuin johtavassa asemassa olevat ja yrittäjät. Ylemmät toimihenkilöt ovat mielipiteiltään näiden ääripäiden välimaastossa, mikä heijastelee ryhmän tosiasiallista kahdella tuolilla istuvaa asemaa työelämässä. Myös erot porvarillisten ja vasemmistopuolueiden kannattajien välillä ovat selviä. (Ei kuviota.) Suhtautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen on kokenut melkoisen muutoksen 1990-luvun puolivälistä. Tuolloin sitä piti kehityksen jarruna selvästi useampi kuin moottorina, nyt voimasuhteet ovat päinvastaiset (kuvio 17B). Iän vaikutus tähän näkemykseen on mielenkiintoi- 32

33 K L E 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) 6 ; 6-1 1, - ) 6 ; ) 6 ) 1- -, ) ) ; ; ; * ) ) 6 6 1; 0, 15 6 ; ; ; 15 1 ) ) 5 5 ) ; ) ; 5 - ) ; 6 6 ; ; , ) ) - 6 ) ) 1 ) 6 ; - 5 ; 8 - ; ) ) 7 7, ) ) ) 4 2 ) 1 - ) ) - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O nen: kaikissa ikäryhmissä väittämään yhtyviä on vähemmän kuin sen kiistäviä, mutta epätietoisten osuus laskee dramaattisesti iän karttuessa (kuvio 18A). Nuorimmilla ei ymmärrettävästi ole juuri kokemusperäistä tietoa asiasta, joten epävarmuus on heille luonnollista. Kokemuksen karttuminen iän myötä näyttää polarisoivan mielipiteitä. Etujärjestöihin yleensä suhtaudutaan selvästi kriittisemmin kuin ayliikkeeseen. Yksi syy on varmaankin käsitteen laveus etujärjestöjä on hyvin monenlaisia ja ne edustavat hyvin erilaisia intressipiirejä. Ammattiliittojen lisäksi joukkoon kuuluvat työnantajajärjestöt, Suomen Yrittäjät, MTK ja vaikkapa Veronmaksajain Keskusliitto. Ay-liikkeeseen myönteisesti suhtautuva voi nähdä jotkin muut etujärjestöt kielteisessä 33

34 K L E 5 ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ) ) ) 6 6 1; 0, 15 6 ; ; ; 15 1 ) ) 5 5 ) ; ) ; 5 - ) A I E A H A L A I J HO D EJJ EI EI J A H EI J= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= D J= L = I I = = I A = I I = = = J= K I O HEJJ ; HEJJ = = JE D = H - 5 ) = JA A E A ; A F EJ E ED A E ) = JJE K K J I ) A F EJ E ED A E 6 O JA E ) 5, 2 8 ) 5 * 6 ; 6 6 ; ; , ) ) - 6 ) ) 1 ) 6 ; - 5 ; 8 - ; ) ) 7 7, ) ) ) 4 2 ) 1 - ) ) A EJA = L D E JA I = = = EA J A L = JHO D J D J= L = I I = = I A = I I = ; HEJJ = = JE D = H 6 5, 2 6 O JA E 5 ) 8 ) 5-8 ) ; O I K J= JK J E K I O 34

35 K L E 8 ) 1 ) ) ) 5 5 ) ) 1 1 ) ) ) , ) 2 ) 2 ) ) ) - 8 ) ) 7, ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) L A I J EA D A J = EI A J L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= L K JJ= - E= K K JK I J= K HI I E O D O J K K JK I ) = JJE K K J I F EI J = = JJE H ) = JA A E A D J= L = I I = = I A = I I = ; A F EJ E ED A E ) A F EJ E ED A E 6 O JA E ; HEJJ = = JE D = H = = J= K I O HEJJ F EI A E = - A E A 6 O J 5 ) ) = L = 6-5 5, 2 8 ) K I E = = - JA 5 K E 8 E 5 K E 1J 5 K E 2 D EI 5 K E ) A = I K = I J= = I K = I J= = I K = I J= = I K = I J= ; E = I K = I J= - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O 35

36 valossa. Yli puolet arvioi, että työelämää on uudistettava vaikka etujärjestöjen varpaille astuenkin, jotta työttömyys saataisiin alenemaan (kuvio 17C). Väestöryhmittäiset profiilit ovat hyvin pitkälti samanmuotoisia, kysyttiinpä sitten asennetta etujärjestöihin yleensä tai yksinomaan ay-liikkeeseen. (Kuvio 18B). Paljon julkisuudessa esillä olleet viimeaikaiset irtisanomiset eivät saa kansalaisilta suurtakaan ymmärrystä. Useampi kuin kuusi kymmenestä ei näe niitä taloudellisesti välttämättöminä (kuvio 19). Vaikka väestöryhmien välillä onkin eroja, irtisanomiset tuomitseva kanta on enemmistönä lähes kaikissa ryhmissä. Jopa johtavassa asemassa olevat irtisanomiset käytännössä toteuttavat jakautuvat likimain tasan hyväksyviin ja kritisoiviin. K L E 6 ; ) ) ) ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) ; ) 5 7 ) ) 15 1 ) 6 ; 2 ) 1 1 ) 6 ; ; ; 15 1 ; ) ) 11 8 ) 2 ) ) ) ) ) 8 ) ) 1 ) * 1 16 ; ) ) 6 5 ) ) ) 8 ) ) ) ; ; ; ; ; 6 ; 15 1 ; ) - 8 ) ; O I K J= JK J E K I O 36

37 Yksi syy irtisanomisiin kohdistuvaan kritiikkiin voi olla tunne siitä, että työtahti on ilman niitäkin liian kiivas, ja väen vähentäminen voi kiristää sitä entisestään. Lähes yhdeksän kymmenestä arvioi työpaikkojen polttavan ihmiset ennenaikaisesti loppuun (kuvio 20A). Tämä näkemys ei ole juurikaan muuttunut kahdeksan vuoden aikana. Perinteinen ehdotus työelämän vastakkainasettelun vähentämiseksi ja työpaikkojen kireän ilmapiirin parantamiseksi on ollut työntekijöiden sananvallan lisääminen yrityksissä. Kuusi kymmenestä arvioi, että tällai- K L E ^ 1 16 ; ) ) 6 5 ) ) ) 8 ) ) ) ; 4 16 ; ; ; ; 6 ; 15 1 ; ) 5 ) ) ) 8 ) 1 - ) 5 ) ) L A I J EA D A J = EI A J D J= L = I I = = I A = I I = ; A F EJ E ED A E ) A F EJ E ED A E 6 O JA E ; HEJJ = = JE D = H = = J= K I O HEJJ F EI A E = - A E A 6 O J 5 ) ) = L = 6-5 5, 2 8 ) ) ; O I K J= JK J E K I O 37

38 sesta työntekijöiden osallistumisesta ja vaikuttamisesta hyötyisi koko yhteiskunta (kuvio 20B). Väittämään yhtyvien osuus oli varsin vakaa, vajaat kaksi kolmannesta, koko 1990-luvun ajan. Sosioekonomisen aseman mukainen jaottelu paljastaa jo edeltä tutun asetelman: selvin vastakkainasettelu on työntekijöiden sekä johtavassa asemassa olevien ja yrittäjien välillä. Erot vasemmisto-oikeisto -akselilla näkyvät myös selvästi. (Kuvio 21.) 4.2 HYVÄN YRITYSJOHTAJAN OMINAISUUDET Yrityksen johto on keskeisessä asemassa, kun työpaikan olosuhteita ja ilmapiiriä luodaan. Hyvältä johtajalta edellytettyjä ominaisuuksia selvitettiin tutkimuksessa kysymyssarjalla, joka oli toisinto syksyn 1992 tutkimuksessa esitetystä (julkaistu EVA-raportissa Kansa tienhaarassa, 1993). Vastaajia pyydettiin nimeämään viisi tärkeintä esitetyistä kahdestatoista määreestä. Tulosten mukaan ideaalinen yritysjohtaja on varsin samanlainen nyt kuin 12 vuotta sitten, mutta joitakin muutoksiakin on havaittavissa. (Kuvio 22.) Ihmisläheisyys ja sosiaalisuus ovat yritysjohtajalta eniten toivottuja ominaisuuksia, niitä arvostaa lähes kaksi kolmannesta kansalaisista. Tällaisten piirteiden voikin arvioida olevan eduksi myönteisen työilmapiirin luomisessa. Toiseksi eniten halutaan yritysjohtajan olevan luja, määrätietoinen ja voimakastahtoinen, sekä (erillisenä ominaisuutena) moraalisesti korkeat tavoitteet ja toimintatavat omaava. Nämä kolme määritettä saavat käytännöllisesti katsoen yhtä suuren painoarvon. Ihmisläheisyys ja moraalisuus ovat myös niitä ominaisuuksia, joita yritysjohtajalta edellytetään aiempaa useammin. (Kuvio 22.) Korkean moraalin vaatimus on yleistynyt varmaankin useissa maissa viime aikoina esiin tulleiden ja paljon julkisuutta saaneiden yritysskandaalien vuoksi. Niihinhän on liittynyt mm. kirjanpidon vääristelyä ja muuta yritysjohdon laitonta toimintaa. Suurin yksittäinen muutos edellisestä mittauksesta on uudistusrohkeutta toivovien osuuden vähentyminen lähes 10 prosenttiyksiköllä. Tälle voidaan löytää ainakin kaksi mahdollista selitystä. Ensinnäkin syksyllä 38