SUOMALAISTEN SOTILASKIVÄÄRIEN ETUTÄHTÄIMET

Transkriptio

1

2

3 SUOMALAISTEN SOTILASKIVÄÄRIEN ETUTÄHTÄIMET

4 SISÄLLYS sivu 1. HAULIKON SYNTY 2. ASETEKNIIKKA 2.1 Aseiden varmistimet Automaattivarmistin Käsikäyttöinen varmistin 2.2 Aseterminologia 2.3 Kiväärin piippu 2.4 Kiväärin tähtäimet 2.5 Kiväärin herkistäminen 2.6 lima-aseiden rakenne 2. 7 Taisteluhaulikko 2.8 Äänenvaimenoin ASEEN KÄSITTELY JA KÄYTTÖ 3.1 Haulikon lataaminen Haulikon kaksoislaukaus Urakantapatruunoiden lataaminen lukko- tai piippurekyyliaseella ampuminen makiväärin käyttö Kiikarin rekyylivastin OIKUTTELEVA PIIPPU PATRUUNAT 5.1 lyijyttömät patruunat 5.2 Ylijäämäpatruunat 6. LAATU JA BALLISTIIKKA 6.1 Asealan laatu ja logistiikka 6.2 Aseballistiikkaa metsästäjäi Ie 7. OPTIIKKA 7.1 Kiikarin valinta ja käyttö 7.2 Kiikarin asennus 7.3 Valopistetähtäin

5 8. DEAKTIVOINTI JA REAKTIVOINTI KOLUMNEJA JA BLOGEJA 9.1 Aseen käyttöohje Vaimentimen asennus itse lataavaan kivääriin Itseoppinut pyssyseppä makiväärin luoti Hukkunut haulikko Tee se itse tunarit Uuden tukin sovitus Mikrorihlaus Valmet yllätys, mallimerkinnät ja Hubertus Palaute parallaksivirheestä Petra kiväärin hajonta Kolvaaminen Natopatruuna Kauniita kuvia aseista TARKKUUSKIVÄÄRI DRAGUNOV 153 JOHDANTO Aseiden anatomiaa, Asetiedon Pikku-Jättiläinen 2010 syntyi aseinsinöörin viisikymmenvuotisen kokemuksen tuloksena ja on jatkoa edelliselle "Aseiden rakenne ja tekniikka" ki alle. joka oli perusteellinen kuvaus aseista Aseiden anatomiaa tarjoaa asetietoutta lautasellisen kustakin aiheesta, jotka ovat tulleet esiin päivittäisen asekorjauksen haasteina ja asiakkaiden kysymyksinä. lnternet-kohsivuni kolumneista ja muutamista lehtikirjoituksistani on vihkoseen koottu parhaat palat asealan harrastajien, metsästäjien ja rataampujien saataville Toivon Smun, arvoisa lukijani saavan mielenkiintoisia asiatietoja kirjani sivuilta Kuopiossa Tapio Suihko. lnsinöörieverstiluutnantti. ase nsinööri

6 1. HAULIKON SYNTY Arvostettu lukijani! Haulikkoa ei kukaan yksi henkilö kerralla keksinyt, vaan se syntyi vaiheittain monien erillisten keksintöjen seurauksena. Suusta ladattava väkipyssy tehtiin 1600-luvulla sotilasaseeksi. Se toimi kuten haulikko ja niinpa sitä pidetään haulikon esi-isänä. Väkipyssyssa oli erikoinen piipunsuu, joka laajeni torvimaiseksi, että ammuttavat haulit leviäisivät hyvin laajalle alueelle. Haulit olivat suurikokoisia. Niitä käyteniin yhdessä laukauksessa kpl HäU!tilassa ase voitiin ladata m ös naulan ätkillä tai metalli aloilla tms. Väkipyssy 1600-luvulta Takaa ladattavan haulikon historia alkaa vasta 1800-luvulta, vaikka tuliaseet olivat olleet käytössä jo useita satoja vuosia ennen sita. Suusta ladanavaa piilukkokivääriä ja ehkä jo sitäkin aikaisempaa lunttu-lukkoista kivääriä lienee käytetty haulikon tapaan lataamaila 20 mm väljään piippuun useita sen väljyyttä pienempiä kuulia Suusta ladattavien haulikoiden kehitys kulki rinnan piilukkokiväärien kanssa luvulla Ase. joka nykyaan tunnistetaan haulikok. on erittäin monien kek ntöjen ja kokeilujen tulos. Lopputulosta voi luonnehtia keksintöjen ja yhteensattumien summaksi. Haulikon rakenteen muotoutumiseen vaikutti ensimmäisenä patruunoiden kehittyminen, mikä taas oli mahdollista vasta, kun iskunalli oli keksitty. Kun nalli ja kiväärin keskisytytyspatruuna olivat olemassa, niin sitten vasta muotoutui haulikon patruuna ja itse haulikko askel kerrallaan Piiput muuttuivat aina vain paremmin käyttöön sopivaksi. Yksipiippuisten jälkeen valmistettiin kaksipiippuisia aseita rinnakkain olevilla piipuilla Laukaisukoneistot kehittyivät iskurien. iskuvasaroiden, liipaisinrakenteen, viritysmekanismien ja varmistimien osalta paremmiksi ja turvallisemmiksi Sulkujärjestelmän kehittyminen johti taittuvapiippuiseen rakenteeseen Tuktt muotoutuivai suorasta perästä enemmän ampujan henkilökohtaisten ulottuvuuksien mukaisiksi

7 Tähtlim t kehittyivai kiväärien t.aht.aimista haulikon tahtaimiksi. Aseen toimintajärjestelmän keksinnöt synnyttivai itse lataavai haulikot, joilla yhden laukauksen jalkeen uudelleen latausta tarvitsevan aseen rinnalle tuli vaihtoehtoisia lisäjärjestelmiä PERUSTIETOA Haulikko on uusimpia metsastysasetyyppejä ja on tullut käyttöön kaikissa tavallisimmissa metsästysmuodoissa kuten vesilinnustuksessa. janisjahdissa Ja metsäkanalintujen ampumisessa. Urheiluammunta on luonut useita uusia ammunnan taitolajeja Kun haulikkotyypit ja niiden patruunat edistyivät 1800-luvulla, niin siinä vaiheessa englantilaiset Purdey ja Greener kehittivät taittuvien haulikoiden sulkurakenteita. Anson Deeley muutti iakuvaaara- ja virityakoneiston periaatteita. HoUand & Holland kehitti uusia laukaisu- ja uloaheitinkoneistoja. Naista peruslähtökohdista alkoivat muodostua erilaiset uudemmat muunnokset kuten yksi-. rinnakkais- ja paallekkaispiippuisten seka viimeksi itse lataavien haulikoiden ja pumppuhaulikoiden koneistot Aluksi käytettiin kaliiperia 16 (n. 16,8 mm). Sitten tuli suosituimmaksi kaliiperi 12 (16,2 mm), mikä edelleenkin on eniten valmistettu piipun väljyys. Kaliiperin 16 haulikoita tuotetaan nykyaan vain vähän. Erikoiskaliipereina valmistetaan hyvinkin aina 36 kaliiperisesta (10,2 mm) kaliiperiin 4 (23.4 mm). Hylsyn pituus oli ensin 65 mm (n. 2.5 tuumaa), sitten 70 mm (2 o/.i tuumaa). Nyt on 76 millimetrin (3 tuumaa) hylsypituus suosituin lähes kaikissa metsästyskäyttöön myytavissa aseissa. Viimeisen vuosikymmenen aikana on yleistynyt myös hylsyn pituus 89 mm (3.5 tuumaa). Yksipiippuisista haulikoista siirryttiin aikanaan kaksipiippuisiin. joissa piiput olivat vierekkäin, ja sitten myöhemmin paallekkäisiin piippuihin. Mustaruuti korvattiin nopeammin palavalla, tehokkaammalla savuttomalla ruudilla. mikä aiheutti samalla käytetyi!je ainemateriaateille vaativammat lujuusominaisuudet Savuttoman ruudin nopeampaa ruutikaasun paineen nousua ja korkeampaa kokonaispainetta eivät kestäneet samat piiput, joilla voitiin ampua mustalla ruudilla. Nailien rakenne ja käytetyt aloitesytytysmassat muuttuivat ja paranivat. Haluttaessa perehtyä haulikon kehityksen kulkuun. niin on tarkastettava erikseen patruunoiden, piipun ja koneistojen rakenteen muuttumista askel kerrallaan nykyaikaisten aseiden suuntaan Monenlaisia haulikon rakenneratkaisuja on lukematloman paljon Joistakin vahversiofsta tieto on jo kadonnut historian h.amäraan.

8 6 Kehittyminen on ollut seurausta yritysten. erehdysten ja oivalluksien kauna nykäyksittain eteenpäin PATRUUNAT Takaa ladattavien aseiden muoto ja mekaniikka rakentui täysin patruunan kehitysmuutosten ympärille Iskunailien keksiminen vei asekehityksen takaa ladattavien aseiden suuntaan_ Sen seurauksena hylsyjen ja haulien rakenne, materiaalit ja valmistusmenetelmät muuttuivat Nallit 1790-luvulla ranskalainen Bertholet keksi kaliumkloraatin ja englantilainen Howard räjähdyselohopean. Keksintöjen seurauksena kehitettiin Iskunaili (iskusta syttyvä nalli), jota käytettiin suusta ladattavissa, ns. nallilukkoisissa asetssa. Niissä nalli asennettiin iskuvasaran eteen ja siitä johti liekkireikä piipun sisalle. Takaa ladattavissa aseissa kehitys vei rakenteeseen, jossa naltl sijoitettiin hylsyn kantaan sen keskelle. Tämän keskisytytysnallin keksijana mainitaan englantilainen Charles Lancaster. Iskunaiiin jälkeen syntyi iskuripatruuna (piikkipatruuna), jonka kehitti ranskalainen Lefaucheux. Se sopi takaa ladattavien haulikoiden käyttöön. Nykyisen haulikon lopullisen kehitysvaiheen suunta alkoi iskuripatruunasta. Vasta tämän patruunan keksimisen ansiosta jäivät suusta ladattavat haulikot lopullisesti vanhentuneiksi malleiksi. Tietenkin nallien, ruutien ja hylsyjen kehittyminen vei patruunoiden kokonaiskehitysta eteenpäin, josta oli seurauksena täysin uudentyyppinen patruuna. jonka takapäässä oli keskellä nalli.

9 Suusta ladattavien haulikoiden aikakauden lopullisen päättymisen aiheutti englantilaisen Charles Lancasterin 1851 kehittämä keskisytyspatruunaa käyttävä haulikko, jolloin tämä patruuna syrjaytti iskuripatruunan. Uuden patruunan tulemista olivat edistäneet aikaisemmat nallikeksinnöt. Boxer-nalli suunniteltiin 1860-luvulla. Siina on hylsyn kannassa alasin, jota vasten sytytysmassa iskurin iskusta syttyy. Samoihin aikoihin kehitettiin myös Berdan-nalli, jossa alasin on hylsyn kannassa eikä nallissa Boxer ja Berdan nallien nimet johtuvat keksijöiden nimistä. Molemmat olivat upseereita. Edellinen asui Englannissa ja jälkimmäinen Amerikassa Ruudit Savuton ruuti patentoitiin 1864 Preussilaisen kapteenin E Schultzin haulikon patruunalle valmistelusta ruudista. Se valmistettiin nitratusta selluloosasta. Savuruuti on jauhemaista, melkein pölymäistä Savuton ruuti on lehti- tai monenmuotoista jyväruutia Hylsyt Kiväärissä käytetty metallihylsy ei ollut sopiva haulikon patruunaan. joten kehitettiin (Lefaucheux kehitti) pahvihylsyinen patruuna. Käytettiin kyllä aikanaan myös metallihylsyjä, jotka voitiin itse ladata uudelleen. Kirjoittajakin on 1950 luvulla ladannut metallihylsyisiä patruunoita PATRUUNOIDEN KEHITYSHARPPAUKSET Ensimmäinen takaa ladattava patruuna oli paperihylsypatruuna. Seuraavana tuli käyttöön iskuripatruuna. Jo mainitun iskuripatruunan keksiminen 1836 vei haulikon kehityskulun aivan uusille linjoille.

10 lskuri Haulikon iskuripatruuna lskuripatruuna ladattiin pahvihylsyyn. Nalli oli poikittain hylsyn si5allä näkymättömissä. Naiiin sytyttävä iskuri sijaitsi poikittain hylsyn kannan ulkopumena. Ase ladattiin normaalisti takaa päin. Laukaistaessa iskuvasara iski iskuliin ja iskuri sytytti nallin. Haulikon patruunapesän takaosassa oli lavi ulkonevaa iskuria varten. Tama patruuna oli vaarallinen säilytettäväksi ja kuljetettavaksi. Mika tahansa kotaus iskuriin sytytti patruunan vaikkapa taskussa tai lattialle pudotessa. Patruunaa valmistettiin jonkin verran myös metallihylsyyn. Nykyinen patruunamalli Englannissa Eley valmisti kenties ensimmaisena nykyisen näköisen haulikon patruunan keskisytytysnallilla. Ennen muoviaikaa patruunan haulit olivat irrallaan hylsyssä huopa- ja pahvrtulppien pitäminä. Silloin haulit koskettivat ammuttaessa piipun pintaan ja saattoivat ruhjoutua. Nykyaan haulit ovat muovisessa haulikupissa. joka suojaa niitä piippuvaiheen aikana

11 Haulikupista haulit vapautuvat piipun suulla, kun muoviseen haulikuppiin kohdistuva ilmanvastus hidastaa kupin lentoa se putoaa maahan muutaman metrin etaisyydelle. Haulit eivat ole kosketuksissa piipun sisäpintaan Nykyinen haulikon patruuna 1 Muovinen haulikuppi, 2 ja 3 Muovinen joustotuki, 4 Ruuti, 5 Nalli Haulit on sijoitettu muoviseen kuppiin, jonka takapää on muotoiltu kaasunpaineesta tiivistavaksi. Kupissa haulit eivät ruhjoudu, vaan säilyttävät pyöreän muotonsa. Suurriistan metsastykseen käytetään yksiluolista luotipatruunaa (täyteistä). Luote on saatavana sekä pyöreinä että sylinterinmuotoisina, sileäpintaisina tai uritettuna L YIJYHAULIEN VALMISTUS Kivaarin luotiaineena käytettiin ensin lyijyä. Luoti tehtiin itse sulattamalla ja valamaila pyöreä luoti valupihdin kuppiin. Valmistus oli mahdollista myös nuotiotulella maastossa.

12 10 Suuret lyijyhaulitkin vaiettiin aluksi luotipihdeilla kuten suusta ladattavat kiväärin palloluodit Pienten haulien valmistaminen tällä tavalla oli hankalaa. Hauleista ei tullut symmetrisen pyöreitä Ne olivat vesipisaran nakölsia tai epamaaraisen muotoisia. joiden osumakuvion hajonta oli muodosta johtuen suurta. Erimuotoiset haulit lensivät erilaisesta ilmanvastustuksesta johtuen toiset lyhemmän ja toiset pitemmän matkan heikentäen laukauksen tehokkuutta ja suurentaen hajontaa. Tasaisen pyöreitä hauleja opittiin tekemään 1700-luvun puolivälistä alkaen. kun keksittiin "haulitomi" (englantilainen. William Watts). Haulitomista pudotettiin sulia lyijypisaroita. Ne jäähtyivät ilmassa pudotessaan ja muotoutuivai tasaisen pyöreiksi. Haulitomimenetelmä yleisti muodoltaan symmetristen ja hinnaltaan edullisten haulien valmistusta. Nyt pystyttiin valmistamaan myös hyvämuotoisia. pieniä hauleja hyvän osumakuvion ja yhtäläisen lentoradan saavuttamiseksi. Suomessa aloitettiin haulien valmistus Tampereella 1855 haulitornitekniikalla Torni on pystyssä edelleen yhtenä kaupungin nahtavyyksista MUUT HAULIAINEET Mitä painavampi on samalla nopeudetla lentävä, kooltaan yhtä suuri hauli, niin sitä paremmin se säilyttää pitkällä etäisyydellä nopeutensa ja iskuenergiansa Painavampi hauli on tehokkaampi maaliin osuessaan sekä osumakuvion että iskuenergian perusteella. Mitä kevyempi on hauli, niin sitä lähempää joudutaan ampumaan, jotta osuma riisiaan olisi kuolettava. Lyijyhaulit ovat kiellettyjä vesilintujen metsästyksessä. Siksi valmistetaan hauleja molybdeenistj, vismutista, wolframista, sinkistä ja nitden rilaiaista osalnelsta.

13 11 PIIPPUKEKSINTÖJEN ETENEMINEN uvun suusta ladattavat haulikot olivat yksipiippuisia. Piippu piti silloin olla hyvin pitkä, koska mustaruuditla on hidas palonopeus ja vain pftkällä piipulla saatiin aikaan täydellinen ruudin palaminen ja hyvä haulinopeus. Savuttoman, nopeasti palavan ruudin myötä piiput lyhenivät tehokkuuden kärsimättä. Piiput olivat ensin koko pituudeltaan suoria sylintereita. Piipun suun supistusta ei käytetty juuri lainkaan_ Amerikkalainen Fred Kimble lienee ensimmäisenä keksinyt supistuksen käytön. Idea syntyi 1870-luvulla ja alkoi yleistyä kaikkiin haulikkoihin, kun todettiin sen lisäävän tehokasta ampumaetäisyyttä.. Supistukset Nykyaan on haulikon piipuissa suuosa taka- ja keskiosaa suppeampi ja useimmiten varustettu vaihdettavilla supistimilla. Supistusosan monenlaisia muotoja on kiinteina supistuksina eli piipussa olevina suppeumina tai irtosupistimilla varustettuna lrtosuplstimet kiinnitetään yleisimmin k.ierteillä piipun sisäpuolelle Yksipiippuisissa, itse lataavissa haulikoissa käytetään myös piipun ulkopintaan tehtyä kierrettä, jolloin piipun pituus jatkuu supistimen pituuden verran. Yksipiippuisissa aseissa on käytössä myös käsin säädettävää supistiota (esimerkiksi Mossberg-haulikko). Siinä voi metsästäjä kädellä kiertää supistuksen tiheikköä varten hajottavammaksi ja aukeaan maastoon suppeammaksi pitempäa ampumaetaisyyttä varten c t! : Haulikon pnpun supistusmuotoja 1 Yleisin supistusmuoto. 2 Kartiosupistus. 3 Keskelta avarrettu supistus. 4 Skeet supistus, 5 Skeet supistus. 6 Rihlattu supistus lyijyluodeille (täyteisille) 1

14 12 Jokaisella asetehtaalla on omat yksil liset supistusmittansa. Supistuksen suuruus maariteliaan supistumana piipun sylioteriesan nimellishalkaisijasta Suppeuksina käytetaan seuraavia arvoja: suppea 0,9 1,0 mm, y. suppea 0,7... 0,8 mm, puolisuppea 0,4... 0,6 mm, Y. suppea 0,2... 0,3 mm, sylinteri 0,0... 0,1 mm ja skeet 0,1... 0,2 mm nimellismittaa pienempi sisahalkaisija. Hajottavin supistus on sylinteri. Skeet-supistuksena on joillakin tehtailla käytössä noin 0,5 mm nimellismittaa suurempaa halkaisijaa Toisin sanoen piipun suu levenee torvimaiseksi kuten väkipyssyssa Piippujen valmistaminen Ennen työstökoneiden kehittymistä piipun valmistaminen oli työlästä ja aikaa vaativaa työtä. Haulikon piippujen valmistushistoriassa on jaanyt tunnetuksi damastipiiput. Nimi tulee Damaskos-kaupungista, missa ensimmäisenä tehtiin tana menetelmällä piippuja. Ne valmistettiin erilaisen kovuuden omaavista teräslangoista, jotka taoniin yhdeksi litteäksi nauhaksi ja siita sitten kterrettiin edelleen takoen tangon ympärille putkeksi eli piipuksi. Käsityönä syntyneiden piippujen valmistus muuttui myöhemmin työstäkoneilla poraamalla valmisteltavaksi. Työstämaila tehdyt ovat kestävämpiä ja halvempia valmistaa Damastipiippujen takomasaumoihin jäi usein heikkoja kohtia ja varsinkin savuttomalla ruudilla ammuttaessa sattui jopa piipun repeämisia Belgialaisten aloittaessa rinnakkaispiippuisten haulikoiden suursarjatuotannon, tehtiin piipun peräosaan patruunapesä samasta piippuaihiosta. Sitten piiput juotettiin yhteen tähtäyskiskon ja alapuolisen tukikiskoo kanssa Piipun valmistuksen nopeuttamiseksi ja laadun parantamiseksi keksittiin 1950-luvulla tehdä patruunapesä erillisenä (Monoblock-rakenne), johon piiput juotettiin kiinni. Sen ansiosta valmistuskustannukset alenivat ja lopputuloksen tarkkuus parani. Menetelma vaatii valmistuksessa suurta tarkkuutta, mutta on nopeampi ja piippujen laadun kannalta parempi kuin vanha valmistustapa Vanhemman ja uudemman menetelmän erottaa siitä, etta erillisessa patruunapesärakenteessa on piipun takapäästä lukien n. 70 mm:n päässä poikittainen sauma, mikä on usein peitetty ulkopuolelta koristekuvioin. Vanhassa rakenteessa piippu jatkuu ulkopinnaltaan sileänä koko pituudelta. Kaliiperin kehitys Piipun kaliiperina oli pitkän aikaa kaliiperi 16. Sitten yleistyi kaliiperi 12 ja jonkin verran valmistetaan myös 1 0-kaliiperisia haulikoita.

15 13 Osumatehokkuuden vuoksi siirryttiin 65 mm:n hylsyn pituudesta ensin 70 mm:iin ja sitten 76 mm pituuteen ja sitten samasta syysta vielä tehokkaampaan 89 mm:iin. Viimeksi mainituissa on edellisiä suurempi lähtönopeus ja patruunassa enemmän hauleja. NYKYISET HAULIKON PIIPUT Piippu on sisälta suora ja sileäpintainen sylinteri päättyen supistukseen tai irtosupistimeen. Lyijyluoteja ampuvilla haulikoilla käytetään myös rihlattuja piippuja. Sylioteriesan halkaisija on 12-kaliiperin haulikoissa 18, ,5 mm Piippuja valmistetaan myös niin, ettei niissä lainkaan näytä olevan patruunapesää ja ylimenokartiota. vaan koko piipun pituus on avarrettu saman väljyiseksi. suoraksi sylinteriputkeksi. Näissä voidaan käyttää kaikkia erilaisilla hylsyn pituuksilla valmistettuja patruunoita, mutta hyvän osumaosumakuvion saavuttamiseksi on patruunan haulikupin oltava hyvin tiivistävä. Näissä avarretuissa piipuissa sisähalkaisija on tavallista suurempi, jopa 16,8 19,5 mm. Ylimenokartio (kavennuskartio patruunapesän ja piipun välillä) on kokonaan tai lähes kokonaan poissa. Avarretun piipun etuina nähdään lähtönopeuden suureneminen johtuen muovisen haulikupin ja piipun seinämien välisen kitkan pienentymisestä ja paineen kohdistumisesta suuremmalle pinta-alalle haulikupin pohjaan. Avarretulle piipulle on syytä käyttää patruunaa, missä on hyvin tiivistävä haulikuppi, jotta kaasutiiviys ei kärsi. Näin saadaan suuri lähtönopeus hauleille. Etuna on myös se. että riittävän suuren avarruksen omaavalla piipuna voidaan ampua patruunoita hylsyn pituudesta riippumatta. koska patruunapesän pituus ei rajoita ylimenokartion puuttumisen takia tietyn hylsyn pituuden 70, 76 tai 89 mm käyttämistä. Osumakuvio paranee avarruksen ansiosta mikäli patruuna ja haulikoko ovat piipulle sopivia Avarretulla piipulla ei pitäisi ampua sylinterin muotoisia täyteisiä (tyijyluoteja), koska luoti voi kulkea vinossa ja aiheuttaa supistuksen kohdalla vaarallisen suuren yli paineen. Tehdään sellaisiakin avarruksia, joissa sylinteriosuus on kartiomainen alkaen esimerkiksi 18,8 mm:stä kaventuen piipun puolivälissä tai loppuosalla ennen supistusta 16,4 mm:iin. Avarrenujen piippujen etuna nähdään edellä sanotun lisäksi pienentynyt rekyyli ja haulien vahingollisen muotoutumisen estyminen piippuvaiheen aikana.

16 14 Tietysti avarruksella haetaan myös parempaa osumakuviota ja erinomaista läpäisykykyä Piipun päähän kierrehäviä jopa 15 cm pitkiä, supistimln varustettuja piipunjatkeita käytetään piipun pidentamiseksi ja kauemmas kantavammaksi. Haulikon piipun sisään asennettavilla luoti- tai haulisisäpiipuilla voidaan ampua pienemmän kaliiperin omaavia patruunoita. TÄHTÄIMET Tähtäiminä voi olla pelkkä jyvä tai sitten lisäksi myös takatähtäinhahlo. Nykyään käytelaan myös valokuitutähtäimiä ja jopa punapistetähtäintä. ULOSHEITTIMET Taittopiippuisten haulikoiden hylsynpoisto tapahtui ensin ulosvetimillä. jotka piippujen laiton jälkeen kohottivat hylsyä hieman ulos pesästä. jotta se voitiin sormilla poistaa Sitten tulivat käyttöön ulosheittimet. jotka sinkoavat hylsyn aseesta. Ne nopeuttivai uudelleen lataamista. Viime aikoina ovat hylsynvetimet tulleet uudestaan käyttöön ympäristön roskaamisen välttämiseksi. Ammutun patruunan hylsy suositellaan ottamaan talteen ja toimittamaan jäteasemalle. Syyna voidaan nahda myös aseen halvemmat valmistuskustannukset ja ulosheinimien toimintahäiriöiden välttäminen. ASEIDEN ULKOASUN MUUTOKSET Yli sata vuotta sitten aseet olivat koristeituja kohokuvioilla, kaiverruksilla ja puuleikkauksilla ilmentäen omistajan varallisuutta ja mieltymyksia. Koristeena myös kulta-. hopea- ja kof"istelut ovat mutta edelleen käytetaan

17 15 Säädettävällä poskituella varustettu luvun haulikko Huomaa taiteellisen tyylikäs kuviokoriste ja kultaukset TAKAA LADATTAVAT ASEET Keskisytytysnalli mahdollisti 1800-tuvun alussa takaa ladattavan aseen. Sitä mukaa kuin metallin työstökoneet kehittyivät. niin oli mahdollista rakentaa yha kehittyneempiä ja monitoimisempia lukko ja laukaisukoneistoja Amerikassa Remington valmisti rullalukkoisen (läppälukkoisen) kiväärin. Saman sulkukoneiston muovasi ruotsalainen Husqvarna yksipiippuisiin haulikkothin. Lukko suljettiin patruunan lataamisen jälkeen painamalla sulkuläppä kiinni. Myös yksipiippuisia haulikoita tehtiin sylinterilukolla kiväärin lukon mallin mukaan. Niissä lukko suljetaan työntämällä kiinni ja kääntämällä Iukkolappi oikealle sulkuasentoon ISKUVASARAT Aluksi haulikon iskuvasarat (hanat) olivat aseen ulkopuolella peukalolla viritettavinä (hanallinen haulikko). Sitten vasarat sijoitettiin aseen sisälle näkymattomiin (hanaton haulikko), jossa ne virittyvät automaattisesti. kun piiput taitelaan aukl Hanaton haulikko yleistyi 1880 luvun lopulla.

18 16 Sivulukkokoneisto korvasi perinteisen hanamsen haulikon. Naissa rinnak.kaispiippuisissa aseissa iskuvasarat ja laukaisuun tamttava mekanismi olivat molemmin puolin tukkia sivulevyissa kiinni. Kummallekin piipulle oli oma laukaisukoneisto. 0 b Sivuklkkoisen haulikon koneisto a) Yläsulku. b) Sulkukappale, c) Taittovipu, d) ulosvedin, e) Iskuvasaran jousi. f) lskuvasara. g) Viretanko. h) laukaisutanko, j) Sivulevy TAmOVIPU (sulkuvipu. avausvipu) oli ensin aseen alla etutukissa. josta vipua sivulle kaantämalla taitettiln piiput auki. Sitten vipu sijaitsi lilpaistnkaaren takana sormin painettavana avaten piippujen sulkukytkennän. Tata on kaytossa edelleenkin. Nykyaan taittovtvun sijainti on lukkokehyksen paaia peut<alokayttöisena. Viritys-, sulku-. varmistin- ja laukaisukoneistot kehittyivät varmemmiksi ja edullisemmin valmistettaviksi. SULKWÄRJESlELMÄ Husqvama -haulikossa oli muista haulikoista poikkeavasti Remington kivaarista kopioitu ruualukko, joka savunoman ruudin tullessa kayttöön osoinautuikin vaaralliseksi. Se ei kestänyt savunoman ruudin nopeaa ruutikaasun paineen nousua ja korkeaa painetta.

19 17 TUKKI Haulikoiden tukit valmistetaan nykyään pähkinäpuusta, saamesta tms. jalopuusta. Näillä puuaineksilla on kauneutensa ohella monia muita erinomaisia ominaisuuksia. Tarkein on se. että puu sailyttaa hyvin muotonsa kaslumisesta huolimatta. Tukkiaihiota valittaessa pyritään katsomaan kest:avyyden takaamiseksi, että puun syyt kaartuvat tukin muodon mukaisesti. Suomessa käytettiin myös koivupuuta. Tukin mitoitus maaräytyy ampujan kehon koon ja ulottuvuuksien mukaan Rinnakkaispiippuisten haulikoiden tukkien kiinnitys on ennen ollut pystyruuveilla, jolloin tukin irrottaminen vaati aseen koneiston purkamista. Liipaisinkaaren takapää ulottui vanhemmissa aseissa pitkälle taaksepäin tukemaan kiinnityksen lujuutta ja antamaan hyvän ulkonäön. PäaiJekkäispiippuisten haulikoiden tukki kiinnittyy lukkorunkoon koneiston takapaasta tukin läpi meneväliä pultilla Perälevymateriaaleina on käytetty metallia, luuta, puuta, muovia tai rekyyliiskua pehmentävää kumia. TukkM!n pinta käsiteltiin kunakin aikana saatavilla olevilla lakkamaisilla tai öljymäisillä aineilla. Aikanaan tukki jopa käsiteltiin tervalla paahtaen kuin suksen pohja Peilimäisen kiiltäviksi lakatut tukit olivat joskus muodikkaat ja samalla harrniilisen liukkaat käsiteltävät sekä ensimmäisellä metsäretkellä helposti naarmuuntuvat. Lakkatukin pintanaarmua on mahdotonta korjata siistiksi. Siksi suositaan mattalakkausta tai öljypohjaisilla kyuästysaineilla käsittelyä Aluksi tukki oli suora, jossa ei ollut Sivuvinoutta eikä pituuden säätömahdollisuutta, puhumattakaan poskituesta Ei ollut oikea- ja vasenkätisille rakennettuja tukkeja. vaan kaikki olivat suoria. Etutukki ohut ja siro. mutta nykyään melko paksu ja uritettu hyvan kasiotteen saamiseksi. Nykyisten tukkien pituus on säädeltävissä perälevyn alle asennettavilla välilevyilla, joiden avulla voidaan myös muuttaa perälevyn pystykulmaa. Tukit tehdaan oikeakätisiksi tai vasenkätisiksi. jolloin tukki on aseen pituuslinjaan nähden vastakkaiselle sivulle vino. Säädettävä poskituen saa halutessaan TAmOPIIPPUISTEN RAKENNE Taittopiippuisten kehitysvaiheessa nykyiseen muotoonsa kokeiltiin sivulle pystytasossa tai vaakatasossa kääntyviä rakenteita.

20 18 Ensimmäiset taittuvapiippuiset aseet tulivat uuteen kehitysvaiheeseen. kun Lefaucheux -haulikossa käytettiin taittuvia piippuja, joiden sulkulukituksena oli kaännettavä salpa etutukissa ja ulkopuoliset iskuvasarat. Siitä otettiin mallia rinnakkaispiippuisissa haulikoissa. lskuvasarat niihin kuuluvine kiinteine iskureineen sijoitettiin lukkokehyksen sisälle ja sulkulukitus saatiin aikaan poikittaisella sulkupalkilla. joka toimi kätevästi peukalokayttöisellä taittovivulla.

21 19 Yksipiippuiset sekä rinnakkais että paällekkäispiippuiset kertalaukaushaulikot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta taittuvia aseita. Taittovalle rakenteelle on ominaista, että ase on lyhyt. koska patruunapesän takana ei ole pitkää lukkorakennetta laittuvan haulikon ominaisuuksiin kuuluu. ettei siinä ole lipasta. Taitettuna ase on varmasti laukeamaton sekä helppo ja turvallinen käsitellä. Siina ei ole irtoavia, helposti putoavia lukko- tai lipasrakenteita. Ase voidaan purkaa kuljetuksen ajaksi, jolloin ainoa tilaa vievä, pitkä osa on piippu. Piipun puhdistaminen on helppo tehdä aseen ollessa taitettuna Kaksipiippuinen haulikko on varmatoimisempi kuin itse lataava ase Itse lataavissa piipun alla oleva putki toimii aseen lippaana ja lukonkehyksen sisällä liikkuu lukko. joka itse poistaa ammutun hylsyn ja syöttaa uuden patruunan piippuun. YKSIPIIPPUISET HAUUKOT Yksiptippuisten haulikoiden lukkokoneisto on hyvin yksinkertainen ja kestävä. Koneistossa on vähemmän toimivia osia kuin kaksipiippuisissa. Jos aseet on tarkottettu savuruutipatruunalle, niin ne eivät kesta savutloman ruudin nopeasti kehittyvää suurta painetta ja voi aiheutua tapaturman vaara. Yksipiippuinen haulikko on kevyt kantaa ja käsitellä Lentoon ammunnassa tarvitaan monesti toinen laukaus ja siihen yksipiippuisella ei ehdi latauksen jälkeen ampumaan Yksipiippuinen haulikko on hinnaltaan edullinen ja siksi sen valmistaminen vähäisessä määrin edelleen jatkuu. Toiminnaltaan yksipiippuiset ovat luotettavia. Niitä valmistetaan seka ulkopuolisilla iskuvasaroilla että hanattomina. Hylsyn poisto tapahtuu ulostyöntimellä tai ulosheittimellä. Yksipiippuisena on olemassa myös kivaarin tapaan rakennettuja pulttilukkoisia ja ns. lappälukkoisia haulikoita. Pulttilukkoiset toimivat kuten kivaari. Lappälukkoisissa, hanallisissa haulikoissa on erillinen patruunapesän sulkeva läppä Haulikon yleistyessä metsastysaseena suosittiin tavallisten metsästäjien keskuudessa yksipiippuista, kauas ampuvaa haulikkoa Sillä pyrittiin korvaamaan kivääri ja lentoon ammunta ei silloin monellakaan ollut tapana Osumatarkkuutta arvioitiin yksinomaan piipun pituuden ja myöhemmin myös suppeuden perusteella: Mitä pitempi ja suppeampi piippu, sitä parempi haulikko. RINNAKKAISPIIPPUISET Kiinteät iskurit iskuvasaroissa jäävät etuasentoon. kun ase on laukaistu Jouset ovat lehtijousia ja aseet varmatoimisia. Lehtijousia on myös eräiden haulikotden irrallisissa iskureissa.

22 20 Rinnakkaispiippuisissa on monesti hanaton rakenne ja useimmiten lehtijousella toimiva iskuvasara. Niissa käytetään yleisesti kahta liipaisinta, jolloin tavallisesti takimmaisesta laukeaa supistukseltaan valjempi vasen piippu ja etummaisesta oikea. Tavallisin supistusyhdistelmä on puolisuppea (M) vasen piippu ja tayssuppea (F) oikea piippu. PÄÄLLEKKÄISPIIPPUISET HAULIKOT Päällekkaispiippuinen haulikko on suosituin metsästys- ja rata-ase. Niita valmistetaan hyvinkin erilaisilla koneistorakenteilla. Vanhimmissa on sulkuna lukkokehyksen pohjalla pituussuunnassa liikkuva sulkupalkki ja lisäksi poikittainen sulkupalkkl Uudemmissa rakenteissa on sulku ratkaistu piipun sivuille jyrsittyjen pintojen päälle lukitsevalla sulkimella (Valmet. Tikka. Finnclassic) tai pituussuunnassa piipun takapään reikiin työntyvallä sulkuhaarukalla (Beretta). Useimmat haulikot valmistetaan yhdellä liipaisimella käytettävi:lksi. jossa koneisto siirtyy ensimmäisen laukaisun jälkeen laukaisemaan toisen piipun Ensimmaisena laukeava piippu voidaan valita liipaisimessa, liipaisinkaaressa tai vannistimessa olevalla piipunvalitsimella. Laukaisukoneisto koostuu tavallisesti iskuvasaroista, vasaran pidättimistä ja palautusjousilla varustetuista iskureista. Iskuvasaran jouset ovat joko kierretai lehtijousia. Tähtäyskisko kuuluu aseeseen. Sitä ei kuitenkaan ole kaikissa haulikkomalleissa. Hylsyn poistuu joko ulostyöntimellä tai ulosheittimillä, joka viimeksi mainittu nopeuttaa uudelleen lataamista Yhdistelmlaaeet ja vaihtopiippuiset aseet Yhdist mäaseita ovat haulikkorihla. drillinki, vierlinki ja kaksoisluotipiippuiset aseet. Vaihtopiippuisissa haulikoissa ampuja voi valita ja vaihtaa kuhunkin metsastykseen sopivan piipun. LAUKAISUKONEISTO lskurit lrrotettavilla (erillisillä) iskureilla on parempi kestävyys ja ne ovat helpommin vaihdenavissa kuin kiinteaua iskurilla varustetut vasarat iskureineen. Liipaisin Uipaisinrakenteissa on siirrytty lähes yksinomaan yhden liipaisimen malliin. Uipatsimen tai muun koneiston rakenteeseen voi kuulua piipunvalitsin, jolla voidaan valita ensiksi laukaistava piippu.

23 21 Yksiliipaisinrakenne mahdollistaa nopean toisen laukauksen ampumisen. mutta on arempi toimintahairiöiue. Häiriönä voi olla toisen laukauksen karkaaminen vahingossa heti ensimmäisen jälkeen. Silloin ase pomppaa rekyylin vaikutuksesta sormen ollessa paikallaan liipaisimella. Toisin sanoen ase itse laukaisee toisen piipun pomppaamaila sormea vasten, ettei ollut tukevalla otteella painettuna olkapäätä vasten. Herkistettävä laukaisu oli kauan ollut käytössä kivääreissä, kun sitten samanlainen rakenne tuli myös haulikkorihlan ja drillingin laukaisukoneiston ominaisuudeksi. Laukaisun herkistys otetaan käyttöön painamalla Jiipaisinta tai varmistiota eteenpäin Varmistin voi olla automaattinen, jollchn se menee aina asetta taitettaessa päalle. tai ei automaattinen, jolloin se täytyy työntää päälle käsin. Varmistin vaikuttaa joko pelkästään liipaisimeen tai vasaran pidanimeen. Jälkimmäinen rakenne on luotettavampi. YHDISTELMÄ Nykyinen haulikko ei saavuttanut ulkoista eikä sisäistä muotoaan yhdellä rysäyksellä, vaan eri osakokonaisuudet kehittyivät hitaasti n. 100 vuoden aikana. Yhden kohdan kehittyminen johti toisen osan kehittämiseen. Kehitystä tarkastellessa huomaa, että taas on alettu valmistaa rinnakkaispiippuisia aseita. Useat seurat ja seurueet pitävät tapahtumana rinnakkaispiippuisten jänisjahtia, joista päällekkäispiippuiset nauretaan ulos. Ympäristön raskaanlumista välttävät metsästäjät ovat ilokseen saaneet markkinoille uloslyöntimillä varustetut haulikot, jotta hylsyt eivät jää luontoon piijoutuessaan kauas aseesta aluskasvullisuuden peittoon tai lumihankeen tai järveen. Liipaisinrakenteeseen on edelleen saatavissa kahdella liipaisimella varustettuja aseita. Nykyään samaan lukkokehykseen voi metsästäjä asentaa erilaisia piippuja. kuten haulikko-rihlapiiput, kaksoisluotipiiput, sisäpiipun tai eripituisia ja erikaliiperisia piippuja. Haulikon edelleen kehittyminen ei pysähdy. Odotettavissa lienee jotakin uuna patruunotden ja varmistimien osalta. Sulkukoneistoissa voisi ehkä tapahtua jokin mullistava keksintö. Jos niin käy, niin silloin monet muutkin rakenteet joutuvat mukautumaan uuteen muotoon, kuten edellä kirjoitetusta kehitystarkastelusta voisi päätellä Jos vertaamme haulikoita autoihin, niin kukapa olisi osannut ennustaa turvatyynyt, ABS-jarrut, alkolukot tai lukituksen kaukosäätimet. Uskottavasti kehityssuunta todennäköisesti panostaa turvatekijöihin, ympäristöystävällisyyteen ja tähtäim n rakenteeseen

24 22 2. ASETEKNIIKKAA 2.1 ASEIDEN VARMISTIMET Varmistimet Kuuluvat tarkeana osana aseen turvalliseen toimintaan estamaan tahaton!aukeaminen kaikissa tilanteissa. Ne voivat olla joko automaattisesti toimivia tai käsin käytettäviä turvamekanismeja Aseen kokonaisturvallisuus varmistetaan tarkastamaila valmistuksen yhteydessä patruunapesän ja piipun mitoitus sekä ampumalla kestävyyden toteamiseksi ylipainepatruunoilla, joissa paine on 30 % suurempi kuin käyttöpatruunoissa Ampujan käytössä olevan varmistimen lisäksi kaikissa aseissa on sellaisia rakenteellisia ominaisuuksia, jotka estävät vaarallisen tilanteen syntymisen. Nekin ovat varmistimia, vaikka ampuja ei tiedosta niiden olevan olemassa Turvarakenteiden toiminta muodostuu useiden osien ja osakokonaisuuksien yhteistoiminnan seurauksena. Varmistimien tehtävänä on: estaa!aukeaminen virittymisen aikana estaa!aukeaminen latausvaiheessa silloin, kun patruuna ei viela ole täysin patruunapesässä eikä lukko kokonaan sulkeutunut seka patruunoita poistettaessa estää vahingossa!aukeaminen kuljetuksen, käsittelyn ja aseen kaatumisen tai putoamisen seurauksena estää kaksipiippuisissa aseissa molempien piippujen!aukeaminen yhtä aikaa yhdellä liipaisimen vedolla estää!aukeaminen, vaikka varmistetussa aseessa sormi tai puun oksa osuisi liipaisimeen Varmistimet ryhmitellään automaatti- ja käsivarmistimiin AUTOMAATTIVARMISTIN Automaattivarmistimilla tarkoitetaan sellaisia turvamekanismeja, jotka ovat käytössä ilman, etta ampuja edes tietaa varmistuksesta ja ilman, että hän laittaa varmistusta paälle tai pois. Ne estävät aseen!aukeamisen muutoin kuin silloin, kun se on asiallisesti ladattu ja laukaisiaan painamalla liipaisinta. Automaattivarmistimia ovat esim.: Sulkuvarmistin, kaksoislaukaisuvarmistin, lipasvarmistin, iskurivarmistin, liipaisinvarmistin ja iskuvasaravarmistin. Kaikkia lueteltu ja varmistimia ei esiinny jokaisessa aseessa. Sulkuvarmtstin Sulkuvarmistin on tyypillinen automaaltivarmistin. Se estaa iskurin iskemasta nalliin ennen kuin lukko ja luisti ovat täysin sulkeutuneet. Jos tata varmistusta ei olisi. niin seurauksena voisi olla patruunan syttyminen sen ollessa osittain patruunapesän ulkopuolella, hylsyn repeäminen sekä ampujan ja aseen vahingoittuminen.

25 Luistin muodostama sulkuvarmistin 1 Luisti, 2 lskuvasara, 3 Lukko, 4 lskuri Jos luisti ei ole täysin sulkeutunut, niin iskuvasara ei iskiessä ylety iskuriin, vaan törmää Iuisiin takareunaan. Vasara ulottuu iskuriin vasta, kun luisti ja lukko ovat täydellisesti sulkeutuneet Kaksoislaukaisuvannistin Kaksipiippuisissa yksiliipaisinaseissa (haulikot ja yhdistelmäaseet) on aina olemassa kaksoislaukaisuvarmistin, joka toimii rekyylin vaikutuksesta ja estää molempien piippujen!aukeamisen yhdellä liipaisimen vedolla. Kyseessä voi olla tavallinen haulikoiden (esim. Valmet 412, Beretta 680, Finnclassic) he lurirakenne, jossa ensimmäisen laukauksen rekyylivoimasta liipaisimen virekynsi siirtyy ulommas toisen piipun laukaisutangosta ja palautuu sita laukaisemaan vasta, kun liipaisin on päästetty ensin etuasentoon uutta ainallusta varten Toisenlainen kaksoislaukeamisen estava rakenne on liipaisimen lukitseva varmistin (esim. Valmet 212, Valmet Leijona), joissa rekyylin voimasta työntyy estava tappi liipaisinta lukitsemaan ensimmäisen laukauksen ajaksi ja vapauttaa liipaisimen vasta, kun sormi paastaa sen etuasentoon uudelleen liipaistavaksi.

26 2 24 '.,... :., 3 4 "" -1 Valmet 212 kaksolslaukcusuvarm stin 1 liipaisin. 2 Heiluri, 3 Estintappi, 4 Estintapin jousi Kuvassa 1iipaisinta on painettu, laukaus on tapahtunut ja estintappi on rekyylftoimisen heilurin alapaan painamana lukinnut liipaisimen. Hyvin nopeasti jousi 4 palauttaa kuitenkin estintapin ja sen avulla heilurin alkuasentoon ja vapauttaa liipaisimen. Lipasvarmistin Joissakin aseissa oleva lipasvarmistin estaa aseen laukaisemisen, jos lipas on irti aseesta. Sillä estetään vahingonlaukaus, mikäli patruunapesäan on huomaamatta jaanyt patruuna lippaan irrotuksen jälkeen. Varmistus on hyvin tavallinen pistooleissa. Kuva A: Gtock pistoolin iskurivarmtstin päällä 1 luisti, 2 Iskurio jousi, 3 lskuri, 4 lskurivarmistimen jousi. 5 lskurivarmistin Iskunvarmistin (5) lukitsee iskurin liikkumattomaksi. Varmistin esläa asetta laukeamasta tarahdyksen, putoamisen tms. seurauksena ellei liipaisinta paine ta Kuva 8: Glock platoolin iskurivannistin pois p.ll.liltl Iskunvarmistin on poistunut nous a iskunn edestä pois. koska liipaisin on painettu pohjaan laukaisemista varten

27 Sig Sauer pistooli iskurivarmistin poistumassa 1 Patruuna, 2 Luisti, 3 lskurin jousi. 4 lskurivarmistin, 5 lskuri, 6 lskurivarmistimen kayttövipu, 7 lskuvasara, 6 Liipaisin, 9 Laukaisutanko, 10 Vasaran pidätin lskurivarmistin lukitsee iskurin taka-asentoon. Ase ei pudotessaankean laukea. jos ei liipaisinta paineta. Laukaistaessa liipaisin vetää laukaisutankea eteen a iskurivarmistin nousee lös vapauttaen iskurin. kun iskuvasara iskee. lskurin lukitseva pistoolin varmistin 1 lskuri, 2 lskurin palautusjousi, 3 Varmistin Yläkuvassa ase on varmistettuna, jolloin iskurin liikkumisen estävät varmistimen tukipinnat Tällöin ase ei voi laueta tarähdyksen tai putoamisen seurauksena. Alakuvassa ase on varmistamaton ja iskuri on vapaana iskemään nalliin.

28 KÄSIKÄYnÖINEN VARMISTIN Laukaisuvarmistin (varmistin, käsi- tai peukalovarmistin) estää aseen tahattoman laukaisemisen, ellei ampuja itse ensin kytke varmistiota laukaisuasentoon. Monissa haulikoissa käsikäyttöinen varmistin kytkeytyy päälle, kun taittovipu painetaan oikealle auki Tavallisesti laukaisuvarmistin lukitsee liipaisimen liikkumattomaksi tai siirtaa liipaisimen virekynnen irti koneiston laukaisutangosta. Vireessä olevan aseen!aukeaminen on kuitenkin mahdolltsta, jos toimintaketjussa jokin liipaisimen jälkeen toimiva osa pettää Siksi ei pidä koskaan luottaa pelkästään varmistimeen. vaan aina käsitellä asetta turvaohjeiden mukaisesti. Käsiklyttöinen varmistin voi olla liipaisimen lukitseva tai pois kytkevä, liipaisimen ja iskurin lukitseva. lukon lukitseva tai virittava varmistin 1 Varmistin, 2 Varmistimen jousi, 3 Heiluri (liipaisimen virekynsi), 4 Laukaisutanko Varmistin on vetänyt heilurin irti laukaisutangoista. Liipaisimesta painettaessa heiluri nousee ylös, mutta ei ulotu painamaan laukaisutankoja. Varmistin sijaitsee kätevästi taittovivun takana helposti ja nopeasti peukatolla käytettäväksi.

29 27 Kuva A: lskuriviritteinen koneisto laukaisuvalmiina 1 Liipaisin, 2 Virekynsi, 3 Laukaisutanko, 4 lskuri, 5 Varmistin

30 28 B 0 n r Kuva B: lskuriviritteinen koneisto varmistett.una Varmistintanko on painettu virekynnen alle estämaan sen liikkuminen, joten ase ei voi laueta, vaikka liipaisinta painettaisiin. 6 Sako TRG kivääri varmistettuna 1 lskurin virekappale, 2 Pidätlava virekynsi, 3 Estelappia siirtävä vipu (varmistin ei näy kuvassa), 4 Lukittunut liipaisin (estää!aukeamisen tarähdyksestä), 5 Laukaisuvastuksen säätöruuvi, 6 Laukaisukoneiston kiinnitysruuvi, 7 fskurin liikkumisen lukitseva estetappi. Kun varmistin kytketään päälle, niin liipaisin lukittuu ja estetappi 7 nousee lukitsemaan iskurin. Rakenne on hyvin turvallinen Varmistin. joka lukitsee sekä liipaisimen että iskurin liikkumisen, on turvallisempi kuin pelkkä liipaisimen lukitus.

31 29 Steyr kiväärin klertyvl varmistin Kolmiasentoinen Steyr -varmistin kasittaä varmistus- ja laukaisu-asentojen lisaksi latausasennon, JOSsa lataaminen ja patruunoiden poistaminen i 1 1 mahdollisuutta. Varmistin on i taka-asentoon, jolloin harmaa lukitusnasta ( 1) lukitsee varmistukseen. Lukkoa ei voi avata eikä ase laukea liipaisimesta painamalla. Varmistuksen voi pimeässä todeta koholla olevaa lukitusnastaa sormin kokeilemalla

32 30 Latausasentoon siirrytaan painamalla lukitusnastaa (1/A kuva) ja tdertamana varmistiota eteenpain, jotta vain valkoinen merkkipiste (2) jaa nakyviin. Nyt lukko voidaan avata ja ladata tai poistaa patruunat turvallisesti, mutta asetta ei latausasennossa voi laukaista. Ase on laukaisuvalmis, kun varmistin on kierretty aivan etummaiseen asentoon. Silloin punainen merkki (3) tulee nakyviin IY J1 Strasser RS 05 kiväärin varmistin D Varmistin, E Lukitusnuppi, F Punainen merkkipiste, G Vireilmaisin Varmistaminen - Paina lukitusnuppia E ja työnna varmistin D alas niin pitkalle, että nuppi E naksahtaa lukitukseen ja punainen merkkipiste F ei näy varmistimen alapuolella. Varmtstuksen poistaminen - Paina lukitusnappia E ja työnnä varmistin D ylös, jotta punainen merkkipiste F Mkyy

33 31 Suoravetolukkoinen Strasser RS 05 voidaan varmistaa myos lukon ollessa auki. joten lukkoa suljettaessa ase on jo varmistettu. Lukko ei aukea. jos ase on viritetty ja varmistettu. Painamalla nuppia E voidaan lukko avata myös varmistetussa aseessa Blaser 93 kiväärin vannistin A) Ase on varmistettu. kun varmistin on takana ala-asennossa. Aina, kun ase varmistetaan, niin se poistuu vireestä B) Varmistus poistetaan ja samalla ase viritetäan painamalla varmistin ylös etuasentoon. jolloin varmistimen alta näkyy punainen merkkipiste

34 32 Varmistin painetaan paane peuka oua Silloin varmistuksen poistonuppi liipaisimen edessä laskeutuu alas liipaisinsormella kaytettaväksi. mista sen 1 II kokeilemalla. 1 liipaisinsormella varmistuksen poistonuppi ylös. Lukon takana oleva varmistin nousee silloin ylös ja punainen merkkirengas nakyy. Nyt ase on varmistamaton ja Jaukaisuvalmis 1 Sutkuvannistin estaä iskurin osumisen nalliin, jos lukko ei ote täysin kiinni 2 Liipaisinlukitus estää liipaisimen liikkumisen, jos aseen alla ojeva tatausv1pu ei ole täysin kiinni. 3 Iskuvasaran perinteinen puolivirevannistus. 4 Iskuvasaran iskun estävä sonnivannistin estää iskuvasaraa iskemästä iskuriin, vaikka liipaisinta painettaisiinkin Tassa aseessa useat varmistimet estävät parhaalla mahdollisella tavalla vahingonlaukauksen syntymisen.

35 33 Liipaisinvarmistin Varsinaisen peukalokayttöisen varmistimen lisäksi voi olla tiipaisinvarmistin, Se estaa vahingossa!aukeamisen. koska varmistus poistuu vasta, kun liipaisinta painetaan laukaisemista varten Glock -pistoolin liipaisinvarmistin Liipaisinvarmistin sijaitsee liipaisimen etupinnassa tavallaan lisäliipaisimena Se pitäa painaa pohjaan ennen kuin liipaisin vapautuu laukaisemaan aseen. Liipaisinvarmistin ei poistu tärähdyksestä eikä sivuttain osuvasta voimasta. vaan poistovoiman on oltava liipaisimen laukaisuvedon suuntaineo Uipaisinvarmistin moninkertaistaa käyttöturvallisuuden Sotilaskiväärin varmistin Suomalaisen sotilaskivaarin varmistimen käyttö on hidasta ja kömpelöä Varsinkin kohmettuneilla sormilla varmistuksen poistaminen on vaikeaa. Käyttökelpoisuus paranee. jos varmistimena toimivaan peräkappaleeseen lisätään sormilenkki, jolloin kasittely sujuu jo huomattavasti paremmin. Siili tämän aseen varmistus on parasta poistaa hirvipassissa jo ennen saaliin ilmeslymistä. muuten ei ehdi ampumaan ennen kuin saalis on jo mennyt menojaan Suomalaisen sotilaskiväärin kömpelön alkuperäisvarmistimen tilalle on kehitelty erilaisia kätevämpiäkin vaihtoehtoja

36 34 vannistimet V = varmistin. Vasemmalla on käännettävä varmistinvipu ja oikealla painettava varmistinnuppi. Molemmat lukitsevat lukon peräkappaleen liikkumattomaksi. Lopuksi Käyttäjän kannalta on turvallisuuden lisäksi tärkeää varmistimen käytön helppous Käsikäyttöisen varmistimen tulee oua nopeasti, helposti ja äänettömästi toimiva. Varmistinrakenteiden tarkoituksena on turvatoiminnan lisäksi varmistaa aseen säännöllinen ja jatkuva toiminta Olkoon varmistin minkä mallinen tahansa, niin ei pidä luottaa koskaan pelkästään varmistimeen. vaan käsitellä asetta täysin turvallisuusohjeiden mukaisesti Mikäli jokin aseen varmistin vaikuttaa epäluotettavalta. niin on välttämätöntä ko auttaa se heti ASETERMINOLOGIA Aseella on monta nimeä: Nimitys voi ilmaista kaliiperikokoa kuten Petraväljä (peurajahtiin sopiva), Oravaniuha (pienikaliiperinen) ja Kolmen linjan kivääri (Venäjällä olleen linjamiloituksen mukaan) Asemallia itmaisevina (lempiniminä) löytyy Balalaikka, Husovarna, Ukko Pekka, Pystykorva, Piekkari, Haulipyssy, Ryssän Winchesteri, rihla tai rihva, Tokarehvi ja Pertaani. Aseinsinööri suosittelee tummennettuja tennejä. lskuri vo+ olla nalhpiikki. iskupiikki. nailineula tai piikki. Usein puhutaan iskurista. vaikka tarkoitetaan iskuvasaraa.

37 35 lskuvasarasta käytetäan nimia: iski;a. hana, vasara ja kurkka. Kurkka ja hana ovat vanhastaan olleet käytössä rinnakkaispiippuisten haulikoiden ulkopuohsia iskuvasaroita tarkoittaen. Siitä johdannainen on nykyäänkin käytettävä ilmaisu hanaton haulikko (= iskuvasarat ovat nakymättömissä aseen sisällä). Ulosheitintli kuvataan nimillä ejektori, hylsynheitin, ulosheittäjä ja hylsynheittäjä. Ulosvedin voi olla ulostyönnin, hylsyntyönnin, hylsynvedin, kiskuri. Haulikon taittovipu voi olla avausvipu, sulkuvipu, suljin tai peukalovipu. Sulkukappaleesta käytetään mm. nimeä sulkuharkko. lukituspala tai lukon pää Supistln on supistaja. hoikki, suuhinen. Suuhinen on tosin harhaanjohtava nimi. koska ymmärrän suuhisella mitä tahansa piipun suussa olevaa osaa kuten liekinsammutinta, äänenvaimenninta tai supistiota Syöttösilta voi olla syöttöramppi, patruunasilta, patruunan nostin tai lataussilta. Lukko on pultti, aktioni, sylinteripultti tai sulkulaite. Lukkot pista käytetään nimiä kampi, käsitappi, lukkovipu, sormivipu tai lataustappi. Lukkokehys on aserunko, lukon kehys tai baskyyli. Miksi käyttää baskyylisanaa, kun voi puhua suomenkielellä? Laukaisukoneistosta puhuttaessa kuulee mainittavan sanat laukaisulaite tai liipaisinkoneisto. Patruunapesä on panospesä. panoskammio tai hylsypesa. Etutukki on etupuu, käsipuu. kädensija, otepuu. Tukki tarkoittaa takatukki, perä tai ponsi Ase ei laukea-sanonta, on harhaanjohtava, kun tarkoitetaan, ettei nalli syty, vaikka liipaisimesta vedettäessä iskuvasara laukeaa. Siinähän tapahtuu nallipeno, kuten sotaväki asian ilmaisee, koska ase laukeaa. Jos taas nalli syttyy, mutta ruuti ei syty, niin sotaväen kielellä se on panospeno. Tuollaisia nimiä olen kuullut käytettävän. Ihan ymmärrettäviä nimityksiähän ne kaikki ovat paitsi iskurin ja iskuvasaran sekoittaminen voi tuoda väärinkäsityksen mahdollisuuden. Vaikeinta on ymmärtää, jos puhelimessa yritetään ilmaista asiaa, että se on se liipottimen vieressä oleva viipotin, joka sylttää nappulaosaa

38 KIVÄÄRIN PIIPPU Piipusta löytyy toisiinsa liittyvinä patruunapesl, ylimenokartio ja rihlat Ne sekä piippuaine ja rihlaosan pintakäsittely kestävyyden parantamiseksi ovat useimmalle aseen käyttäjälle vieraita käsitteitä, jotka kuitenkin olisi tarpeellista tietää asetta hankittaessa. Kaliiperi Kailiperi-käsitteeseen sisältyy piipun kaliiperi ja aseen kaliiperi. Piipun kaliiperi mitataan kierteen harjasta vastakkaisen kierteen harjaan. Se ilmoitetaan millimetreina tai tuuman sadas- tai tuhannesosina. Esimerkiksi kaliiperia 7,62 mm vastaa tuumamittana.308 tuumaa. Yksi tuuma on 25,4 mm. Vieläkin kuulee puhuttavan "kolmen linjan" kivaarista. koska Venajalla oli aikanaan linjamitoitus (1 linja = yksi kymmenesosa tuumaa). Tällöin kaliiperi 7.62 mm oli 3 1injaa (3 x 0,1 x 25,4 mm = 7,62 mm). Aseen kaliiperi määrittaä piipun kaliiperin lisäksi myös patruunapesan, kaliiperille sopivan lukon, lukkokehyksen ja lippaan mitat ja muodot. Aseen kaliiperi on sama kuin patruunatunnus. Mainittakoon, että kaliipereissa Springfield,.308 Win ja 7,62 x 53R on kaikissa sama luodin ulkohalkaisija, vaikka patruunat eivät sovi samoihin aseisiin. Toisin sanoen piipun kaliiperi on sama, mutta patruunapesä, lukko ja lipas erilainen. Patruunan ominaisuuksien mukaan maaraytyvat patruunapesän mitat, sulkuväli, nallin, hylsyn, lukon, lukon iskupohjan, iskurin ja ulosvetimen sekä Ii aan rakenne. Piipun rihlaoaan leikkaus 1. Pteni kaliiperi (nimelliskaliiperi), 2. Iso kaliiperi

39 37 Luotiaseen piipun kaliiperi on ns. pieni kaliiperi Suuri kaliiperi on rihlan pohjasta vastakkaiseen pohjaan mitattu etäisyys. Rihlan korkeus voi olla samaa kaliiperia olevissa piipuissa erimittainen ja siksi suuren kahiperin ilmoittaminen on merkittävää, jotta voidaan valita mitoiltaan sopiva. hyvän osumakuvion antava luoti. Ison ja pienen kaliiperin erotus = 2 x rihlan korkeus. Ilmoitettu piipun kaliiperi ei ole rihlaosan lasmallisen tarkka valmistusmitta. koska valmistuksessa käytetään muutaman sadasosamillimetrin toleranssia. Tämä selviää katsottaessa seuraavia lukuarvoja: 7.62 mm sotilaskiväärin pieni kailiperi on ,63 mm ja iso kaliiperi mm. Sopiva luodin halkaisijamitta on välilla 7, ,88 mm. Vastaavan 7,62 mm tarkkuuskiväärin pieni kaliiperi on 7, ,62 mm ja iso kaliiperi 7, ,82 mm. Tahan aseeseen sopivan luodin halkaisija on 7, ,83. Mlkali aseen piippu on valmistettu tarkkuuskivaarin mittoihin, niin sille ei hyvin sovellu normaali standardipatruuna ja päinvastoin, jos pyritään parhaaseen osumakuvioon. Piippumateriaali Piippu valmistetaan runsaasti seostetusta nuorrutusteräksestä (esim 42CRMo4) taikka ruostumattomasta teräksestä. Niillä aineilla on suuri lujuus, hyvä sitkeys ja kulutuskestävyys seka korkea myötöraja. Piipun kuluminen Kivaarin piipun keskimaäräisena kayttöikana koetulosten perusteelia voidaan pitäa laukauksen määfäa. Kovakromattu piippu kestaa jopa laukausta Piipun kuluneisuus mitataan 0,01 mm tarkkuudella tehdyillä kaliiperitulkeilla. Kulumiseen vaikuttaa luodin vaippaaine, ruudin lämpöarvo, piipun raaka-aine ja sisapinnan pintakasittely. Voimakas ruotilataus ja teräsvaippaluodit kuluttavat piippua nopeammin kuin normaalipatruuna. Kulumista edistäa ruutikaasujen korkea lämpötila ja palamisjatteiden kemiallinen vaikutus. Piipun sisäpinnan lämpötila kohoaa satoihin asteisiin Ylikuumaksi ammuttu piippu kuluu nopeammin ja käyttöikä lyhenee