PK-yritysten energiaopas

Transkriptio

1 PK-yritysten energiaopas 2003

2 Kauppa- ja teollisuusministeriö Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT ISBN PK-yritysten energiaopas

3 Esipuhe Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) kokoama opas antaa perustiedot PK-yrityksille energia-asioiden käsittelemiseksi ja vinkkejä seikkaperäisemmän tiedon lähteille tai asiaa hoitaviin organisaatioihin. Oppaan tarkoituksena on toimia PK-yritysten energiakäsikirjana, on sitten kysymys sähkön tai lämmön hankinnasta, energian säästöstä, energiaverotuksesta tai energiaan liittyvistä valtiontuista. Oppaan laatimiseen osallistuivat seuraavat asiantuntijat: Peter Fabritius, Pertti Kosunen, Petri Lonka ja Olavi Raunio Electrowatt- Ekono Oy:stä (sähkön ja lämmön hankinta), Pertti Koski Motiva Oy:stä ja Jouni Punnonen TT:stä (energian säästö), Pertti Salminen TT:stä (energiaverotus), Riitta Larnimaa TT:stä (päästökauppa) sekä Heikki Väisänen ja Mika Anttonen kauppa- ja teollisuusministeriöstä (energiatuet). Toimitustyön suoritti toimittaja Anna-Maria Lyytinen. Oppaan laatimista ohjasivat Pentti Puhakka kauppa- ja teollisuusministeriöstä, Pertti Koski Motiva Oy:stä sekä Pertti Salminen ja Jouni Punnonen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta. Lausumme lämpimät kiitokset kaikille oppaan tekoon osallistuneille sekä kauppa- ja teollisuusministeriölle rahallisesta tuesta, joka mahdollisti oppaan tekemisen. Helsingissä syyskuussa 2003 Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto 3

4 Sisällysluettelo Esipuhe... 3 Johdanto Sähkön hankinta Sähköenergian hinta Sähkön siirtohinnat Sähköstä maksettavat verot ja huoltovarmuusmaksut Pohjoismaiset sähkömarkkinat Sähköpörssi Sähköpörssin fyysiset markkinat Sähköpörssin johdannaismarkkina Sähköpörssissä käytävään kauppaan liittyvät maksut ja vakuudet Kahdenkeskinen sähkökauppa (OTC-markkinat) Sähkön hankinnan kilpailuttaminen Miten yksittäinen sähkön pienkäyttäjä kilpailuttaa sähköenergiansa? Kilpailuttaminen kun tarvitaan tuntitehomittaus Sähkön käytön selvittäminen Tarjousten pyytäminen Tarjousten vertailu Vanhojen sopimusten irtisanominen PK-teollisuuden kulutusprofiilit Sähkön toimitusvelvollisuus Sähkön hinnan määräytyminen toimitusvelvollisuuden piirissä Palaamismahdollisuudet kilpailun piiristä toimitusvelvollisuuden piiriin Sähkön ostosopimusten pituudet ja riskit Lämmön hankinta Ulkopuolinen toimittaja vai oma kattila? Lämmön hinnan muodostuminen Investointiprojektin tyypillinen kesto ja vaiheet Tietoa polttoaineista Lämmön tuotannon polttoaineet Polttoaineiden hinnat Polttoaineiden verot ja maksut alkaen Kaukolämpö Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonta Energiansäästö Energiaa voi säästää kaikessa yritystoiminnassa Suunnittelu- ja uudistamisvaiheissa tehdään energiatehokkuuden perusratkaisut Käytön aikaisen energiatehokkuuden ylläpito ja parantaminen PK-yritysten energiaopas

5 3.2.1 Energian käytön hallinta ja kustannustietous Energian kulutuksen ja energiatehokkuuden arviointi ja seuranta Energian käytön tehostaminen yrityksissä Energiakatselmustoiminta Yritysesimerkkejä säästömahdollisuuksista ja energiakatselmusten annista Energiansäästötoimenpiteiden toteuttaminen Ulkoista energiansäästö asiantuntijalle Energiansäästösopimus luo raamit yritysten energiansäästön toteutukselle Mitä säästösopimus käytännössä yritykselle merkitsee? Energiaverotus ja päästökauppa Energiaverot ja niiden merkitys vuonna Sähkön verotus Kuka on sähköverovelvollinen? Veroluokan II veroon oikeutettu sähkö Sähköverotuet Polttoaineiden verotus Kuka on verovelvollinen? Veron määräytymisperusteet lämmön tuotannossa Polttoturpeen verotus Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus Päästökauppa Päästökauppadirektiivin keskeinen sisältö Päästökauppa käytännössä Kauppajärjestelmän vaikutukset PK-yritykselle Energiatuki ja tavanomaiset energiansäästöinvestoinnit Energiatuen käytöstä ja myöntämisperusteista käytännössä Ensimmäinen seulonta Toinen seulonta - arviointi takaisinmaksuajan perusteella Energiansäästöinvestointi Tuotannollinen tai muu investointi Investoinnit ns. harmaalla alueella Energiatuen rajaaminen tiettyyn osaan laajempaa investointi- tai peruskorjaushanketta Hyvän tukihakemuksen laatimisesta Lisätietoja Sanasto Yhteystiedot Liitteet

6 6 PK-yritysten energiaopas

7 Johdanto Energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan on tärkeää niin pienille kuin suurillekin yrityksille. Varsinkin sähkömarkkinoiden avautuminen on tuonut uusia haasteita kaikille sähkön käyttäjille. Sähkömarkkinat avattiin kilpailulle asteittain vuodesta 1995 lähtien. Alkuvuodet sähkön markkinahinta pysyi maltillisella tasolla. Vuoden 2002 lopulla sähkön markkinahinta kuitenkin kipusi nopeasti yli viisinkertaiseksi. Markkinahinnan nousu näkyi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten sähkölaskuissa. TT:n kesällä 2003 tekemän selvityksen mukaan PK-yritysten keskimääräinen sähkön hinta kohosi 50 prosenttia aikaisempaan verrattuna. Ero halvimman ja kalleimman sähkön hinnan välillä oli viisinkertainen. Oikein ajoitetun ja hyvin toteutetun sähkösopimuksen tehneillä yrityksillä sähkön hinta pysyi edelleen kohtuullisena. Toisin oli tilanne niissä PK-yrityksissä, joilla oli tarve uusia sähkösopimus vanhan sopimuksen voimassaolon umpeutuessa. Useat yritykset alkoivat selvittää entistä tarkemmin sähkön hankintaan liittyviä yksityiskohtia. Yhteydenottojen määrä etujärjestöihin ja ministeriöihin lisääntyi moninkertaiseksi aikaisempaan maltillisen hintatason aikaan verrattuna. Kuinka pitkä sopimus kannattaa tehdä? Kenen kanssa sopimus kannattaa tehdä? Mitä tarkoittaa sähkön hintavaihteluilta suojautuminen? Mitä tarkoittaa sähkön toimitusvelvollisuus? Mistä saa apua sähkösopimusten teossa? Onko mahdollista tehdä yhteishankintoja? Eikö sähkön hinnoitteluun voi valtiovallan toimesta puuttua? Jne. Yritysten kysymykset eivät liittyneet pelkästään sähkön hankintaan. Sähkön ohella energiakustannuksia yrityksille aiheutuu myös lämmön hankinnasta. Keskeisiä kysymyksiä yritysnäkökulmasta ovat: Kannattaako lämpö hankkia ulkopuoliselta toimittajalta vai tuottaa itse? Jos itse, niin minkälaisella polttoaineella? Minkälainen on öljyn ja muiden mahdollisten lämmön tuotannon polttoaineiden hintakehitys? Puupolttoaineeseen kehotetaan panostamaan. Riittääkö puuta poltettavaksi kaikille halukkaille? Kannattaako oma sähkön tuotanto? 7

8 Kohonneet energiakustannukset ovat lisänneet kiinnostusta myös sähkön ja lämmön säästöön ja tätä kautta energialaskun pienentämiseen. Miten saadaan selville energian säästömahdollisuudet? Mitkä ovat investointeja vaativien säästötoimien kustannukset ja kannattavuus? Onko mahdollista saada valtiolta tukea energian säästöselvityksiin ja mahdollisesti myös säästöinvestointeihin? Ketkä ovat päteviä konsultteja tekemään säästöselvityksiä? Suomessa on tehdaspolttoaineita ja sähköä verotettu vuodesta 1990 alkaen. Energiaverot ovat tasaiseen tahtiin nousseet, joskin viime vuosina nousuvauhti on hidastunut. Lämmön tuotannon polttoainevalinnoissa kannattaa ottaa huomioon eri polttoaineiden verorasitus, ja se tosiasia että ilmeisesti jatkossa päästöttömien energialähteiden kilpailukyky fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna jatkuvasti kasvaa. Mitkä ovat eri polttoaineiden verot? Kuinka sähköä verotetaan? Olenko ja milloin verovelvollinen? Yrityksen kannattaa huolehtia siitä, että se ei maksa liikaa energiaveroja. Onko varmasti kaikki mahdolliset energiaverotuet haettu? Voinko saada veronpalautusta? Maksanko sähkön tuotannon polttoaineista veroa? Maksanko teollisuuden alempaa sähköveroa varmasti kaikesta sähköstä, mikä on siihen oikeutettu? Ilmastonmuutoksen torjunnan yhtenä keinona EU:ssa ollaan käynnistämässä päästökauppaa. Ketä päästökauppa koskee? Miten päästökauppa toteutetaan? Päästökauppa tulee jatkossa vaikuttamaan sähkön ja lämmön hintaan, mutta kuinka paljon? Voiko PK-yrityskin joutua tai päästä päästökaupan piiriin? Eduskunnan edellyttämien ja kauppa- ja teollisuusministeriön valmistelemien uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön edistämisohjelmien mukaan lähivuosina uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön kohdennettuja investointi- ja muita tukia kasvatetaan tasaisesti valtion talousarviossa. Minkälaisiin hankkeisiin tukia voi hakea? Kuinka paljon tukea voi saada? Mistä ja koska tukea pitää hakea? Etujärjestöissä ja ministeriöissä on perinteisesti energia-asioissa oltu yhteydessä lähinnä energiavaltaiseen prosessiteollisuuteen ja energiateollisuuteen. PK-sektorin ongelmat ovat usein jääneet vähemmälle huomiolle. Toisaalta PK-yritykset ovat osoittaneet varsin vähän mielenkiintoa energiakysymyksiin. Usein yrityksessä ei tiedetä edes vuotuisen energialaskun suuruusluokkaa, puhumattakaan että olisi panostettu energialaskun pienentämiseen. Viime vuosina nopeasti muuttunut energian hankinnan toimintaympäristö, ja etenkin nopeasti noussut sähkön hinta on kuitenkin herättänyt PK-yrityksissä paljon kysymyksiä, joista edellä on mainittu vain pieni osa niistä. Nimenomaan PK-yrityksille suunnatun energiaoppaan tarve oli ilmeinen. Tavoite on, että opas vastaa mahdollisimman moneen PK-yritystä kiinnostavaan energia hankinnan kysymykseen. Lisäksi oppaaseen on liitetty varsin kattava lista niiden organisaatioiden yhteystiedoista, joista saa vastauksia mahdollisiin avoimiin kysymyksiin. 8 PK-yritysten energiaopas

9 1 Sähkön hankinta Sähkön hinta koostuu sähköenergiasta, sähkönsiirrosta sekä erilaisista veroista ja maksuista. Suomessa sähkömarkkinat ovat avoimet vapaalle kilpailulle. Kilpailu koskee kuitenkin vain sähköenergian osuutta. Sähkönsiirto on yhä sähkömarkkinalain säätämä monopoli oman alueen verkonhaltijalle. Sitä ei voi kilpailuttaa. Sähkön siirtokustannusten kohtuullisuutta valvoo Energiamarkkinavirasto. Sähköenergian kilpailuttaminen vaatii tietämystä energiamarkkinoiden mekanismeista. Pörssissä käytävä sähkökauppa vaikuttaa sähkön hintaan, vaikka sopimukset tehtäisiinkin kahden välisinä suoraan sähköntoimittajan kanssa. Luvussa 1 kerrotaan sähkömarkkinoista ja annetaan käytännön vinkkejä siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon sähkötarjouksia pyydettäessä ja arvioitaessa. Kilpailuttamisella sähkönkuluttajat saattavat yltää merkittäviin kustannussäästöihin. Tarvittaessa tarjouspyyntöjen tekemiseen ja arvioimiseen kannattaa käyttää ammattilaisten apua. 9

10 1 Sähkön hankinta Sähkön toimitus jaetaan kahteen eri tuotteeseen, sähköenergiaan ja sähkönsiirtoon. Sähköenergian voi hankkia kilpailutettuna vapailta sähkömarkkinoilta. Siirtopalvelu sen sijaan on paikallisen jakeluverkonhaltijan luonnollinen monopoli. Asiakas ei voi ostaa siirtopalvelua muualta kuin paikalliselta jakeluverkonhaltijalta. Sähköenergian ja siirtopalvelun lisäksi sähköstä maksetaan valmisteveroa, huoltovarmuusmaksua ja arvonlisäveroa. Kuvissa 1.1 ja 1.2 on esitetty se, miten sähkön hinta yleensä jakautuu erikokoisilla sähkönkäyttäjillä sähkön hankinnan (energian), myynnin, siirtopalvelujen ja verojen kesken. 1.1 Sähköenergian hinta Perusta sähköenergian hinnalle syntyy vapailla sähkömarkkinoilla, missä hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Koska tarjonta on kilpailtua, kysyntätasoa vastaavat hinnat perustuvat lopulta sähkön tuotannon rajakustannuksiin vallitsevalla tuotantotasolla. Rajakustannukset koostuvat polttoainekustannuksista ja muista muuttuvista kustannuksista, jotka vaihtelevat eri tuotantotapojen välillä. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla sähköenergian hintaan vaikuttaa merkittävästi tuotettavissa olevan vesivoiman määrä. Vesivoimatuotannon määrä vaihtelee vuosittain huomattavasti. Vesivoiman ollessa vähissä joudutaan sähkö tuottamaan kalliimmilla tuotantotavoilla, mikä näkyy markkinahinnoissa voimakkaasti (kuva 1.3). Kuva 1.1 Tyypillisen keskisuuren teollisuusasiakkaan (kulutus 2 GWh/vuosi, tehon tarve 500 kw) sähkön hinnan muodostuminen , yht. 7,53 snt/kwh. (lähde: Energiamarkkinavirasto) arvonlisävero 18 % sähkön hankinta 47 % (kilpailutettava osuus) sähköverot 8 % jakeluverkkosiirto 19 % alueverkkosiirto 3 % kantaverkkosiirto 4 % sähkön myynti 1% (kilpailutettava osuus) 10 PK-yritysten energiaopas

11 Kuva 1.2 Tyypillisen pienyritysasiakkaan (kulutus 150 MWh/vuosi, tehon tarve 75 kw) sähkön hinnan muodostuminen , yhteensä 7,83 snt/kwh. (lähde: Energiamarkkinavirasto) arvonlisävero 18 % sähkön hankinta 39 % (kilpailutettava osuus) sähköverot 6 % jakeluverkkosiirto 29 % alueverkkosiirto 3 % sähkön myynti 2% (kilpailutettava osuus) kantaverkkosiirto 3 % Kuva 1.3 Nord Poolin spot-hinta ja vesivarastojen poikkeama keskimääräisestä. (lähde: Finergy) hinta, /MWh 120 vesivarastojen poikkeama, TWh systeemihinta vesivarastot

12 Talven 2002/2003 sähkön hinnan nousu Talvella 2002/2003 tapahtunut sähkön hinnan nousu tuli monelle yllätyksenä. Vielä elokuun alussa 2002 vesivarastot olivat vuodenaikaan nähden normaalit. Loppusyksyn vähäisistä sateista johtuen vesivarastot vähenivät kuitenkin nopeasti. Talvesta tuli poikkeuksellisen pitkä ja kylmä, mikä lisäsi sähkön kulutusta. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta pörssisähkön hinta nousi. Vuoden 2002 sähkönhankinta Suomessa on esitetty viikkoenergioina kuvassa 1.4. Kuvasta nähdään, että loppuvuonna oma vesivoiman tuotanto ja sähkön nettotuonti vähenivät, mikä yhdessä lisääntyneen kulutuksen kanssa kasvatti kalliin lauhdesähkön osuutta ja nosti sähkön hintaa. Tammikuussa 2003 sähkön spot-hinta oli korkeimmillaan yli 10 senttiä/kwh. Pörssisähkön hinnan nousu siirtyi suurelta osin myös tariffihintoihin, jotka olivat tuolloin jo keskimäärin selvästi pörssihintaa alhaisemmat. Väliaikaisena pidettävä hinnan nousu näkyi myös tulevien vuosien toimitusta koskevien forward-sopimusten hinnan nousuna (kuva 1.9). Kulutuksen pienentyessä kevättä kohti sähkön hinta laski huomattavasti. Toukokuun lopussa spot-hinta oli laskenut jo noin 2 senttiin/kwh. Talvi 2002/2003 on hyvä esimerkki tarpeesta suojautua pörssisähkön hinnanvaihteluita vastaan ja myös siitä, millainen merkitys suojauksen aikahajautuksella voi olla. Sähkön hinnan ollessa poikkeuksellisen kannattaa yleensä vähentää suojaustasoa. Suojausta tulisi taas lisätä sähkön hinnan ollessa alhaalla. Sähkönhankintasopimuksien pituutta ja riskiä käsitellään lisää oppaan kappaleessa 1.9. Kuva 1.4 Sähkön hankinta Suomessa vuonna 2002, viikkoenergiat (lähde: Adato Energia Oy) GWh 2000 MW Nettotuonti Tavallinen lauhdevoima ym Yhteistuotanto Vesivoima Ydinvoima viikko 12 PK-yritysten energiaopas

13 1.2 Sähkön siirtohinnat Sähkön siirtopalvelu muodostuu sähkön siirrosta, mittarinluvusta ja taseselvityksestä. Sähkön siirto tarkoittaa sähkön tuomista sähköverkon kautta kuluttajalle. Mittarinluku tarkoittaa sähkömittarin lukemista. Taseselvityksellä tarkoitetaan eri sähkönmyyjien myymän sähköenergian määrän selvittämistä. Siirtopalvelun hinnasta käytetään myös nimitystä siirtohinta. Lisätietoa Energiamarkkinaviraston internet-sivuilta Sähköstä maksettavat verot ja huoltovarmuusmaksut Sähköstä maksetaan erillistä sähkön valmisteveroa eli sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua, joita molempia maksetaan kulutetun sähkön määrän mukaan. Sähköverkonhaltija laskuttaa sähköveron ja huoltovarmuusmaksun sähkön siirron laskutuksen yhteydessä. Sähkövero on porrastettu alempaan (II) ja korkeampaan (I) veroluokkaan. Teollisuudessa ja ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä käytetystä sähköstä suoritetaan alemman eli veroluokan II mukainen vero. Ylempää eli veroluokan I veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään esimerkiksi yksityistaloudessa, maaja metsätaloudessa, rakentamisessa, tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä yleensäkin palvelutoiminnassa. Veroluokkiin I ja II kuuluville toimijoille lankeavat verot on esitetty taulukossa 1.1. Energia- ja sähköveroista kerrotaan lisää luvussa 4. Taulukko 1.1 Sähkön hankintaan sisältyvät verot veroluokissa I ja II. (lähde: Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta) Veroluokka Sähkövero, senttiä/kwh Huoltovarmuusmaksu, senttiä/kwh Arvonlisävero verottomasta hinnasta - sähköenergiasta - siirtopalvelusta - sähköverosta I 0,73 0, % II 0,44 0, % 13

14 1.4 Pohjoismaiset sähkömarkkinat Pohjoismaissa on vuodesta 1993 alkaen siirrytty vaiheittain kohti sähkön siirtoja markkinajärjestelmää, jossa sähköenergiaa voi ostaa ja myydä vapaasti kilpailluilla sähkömarkkinoilla. Vuonna 2003 yhtenäiseksi markkina-alueeksi katsotaan Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Sähkön siirtoyhteydet asettavat ajoittain kaupankäynnille rajoitteita, mutta periaatteessa sähkökauppa on alueella maantieteellisesti vapaata. Pohjoismaiset sähkömarkkinat voidaan jakaa sähköpörssissä käytävään kauppaan ja OTC-markkinoihin (Over the Counter). OTC-markkinoilla tarkoitetaan kaikkea pörssin ulkopuolella tapahtuvaa sähkön ostoa ja myyntiä. PK-teollisuus on perinteisesti hankkinut sähkönsä lähinnä kahdenkeskisin sopimuksin OTCmarkkinoilta. Sähkön käyttäjän on hyvä tietää perusasiat sähköpörssistä, sillä kaikkeen sähkökauppaan vaikuttaa pörssissä määräytyvä sähkön markkinahinta. Yleisen kehityksen myötä yhä pienempien yritysten kannattaa hankkia sähkönsä pörssistä sähkön hankintapalveluita (sähkösalkun hallintaa) tarjoavien yritysten kautta. 8 TWh 18 % 82 % Kuva 1.5 Sähkön tuotanto pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla (lähde: Nordel) Vesivoima 131 TWh 0,7 % 72 TWh 19 % Lämpöivoima Ydinvoima Tuuli ja geoterminen 61 % 30 % Nordel 392 TWh 99 % 6 % 20 % 37 TWh 12 % 40 % 50 % 23 % 55 % 88 % 143 TWh 1,6 % 14 PK-yritysten energiaopas

15 Kuva 1.6 Sähkön spot-hinnan vaihtelu Suomen hinta-alueella /MWh päivä ka. 1kk liukuva 12 kk liukuva PK-yrityksen osallistuminen kaupankäyntiin sähköpörssissä itsenäisenä täysjäsenenä on harvemmin kannattavaa kiinteiden maksujen ja vakuuksien suuruuden takia. Itsenäisesti spot-kaupankäyntiin osallistuvista yrityksistä pienimmät ovat noin 100 gigawattitunnin (GWh) sähkön kokonaiskäyttäjiä tai tuottajia. Esimerkiksi suuri saha tai vaneritehdas voi käyttää 100 GWh sähköä vuodessa. Pörssikaupankäynti on usein kiinteiden maksujen osalta selvästi halvempaa silloin, kun kaupat tehdään sähkön hankintapalveluita tarjoavan yrityksen kautta. Siihen, kannattaako sähkö tai sen johdannaisia ostaa pörssistä ja kannattaako se tehdä itse vai ostaa sähkön hankintapalveluita tarjoavan yrityksen kautta, vaikuttavat volyymin lisäksi monet tapauskohtaiset tekijät. Epävarmassa tilanteessa voi olla kannattavaa selvittää sopivin toimintatapa yhdessä konsultin kanssa. Pörssikaupan ydin on sähkön spot-kauppa, jossa sähkön hinta vaihtelee huomattavasti. Kuvassa 1.6 on esitetty Suomen aluehinta Koska sähköpörssi muodostaa perustan kaikille sähkön markkinahinnoille, hinnan vaihtelu heijastuu samalla OTC-markkinoihin. Hintavaihtelu on luonut tarpeen myös sähkön johdannaismarkkinoille. Lisätietoja sähköpörssistä tarjoaa Nord Pool. Yhteystiedot löytyvät osasta 8. 15

16 1.5 Sähköpörssi Sähköpörssi on kauppapaikka, jossa sähköä voi ostaa tai myydä kysynnän ja tarjonnan määräämään markkinahintaan. Kaupankäynti sähköpörssissä jakautuu fyysisiin ja finanssimarkkinoihin. Nord Pool Spot AS vastaa fyysisistä markkinoista ja Nord Pool ASA vastaa finanssimarkkinasta. Nord Pool Clearing AS tarjoaa selvityspalveluja kaikille pörssituotteille ja vakioiduille OTC-tuotteille Sähköpörssin fyysiset markkinat Fyysiset markkinat jakautuvat Elspot- ja Elbas-markkinoihin. Sähköpörssin perusta on sähkön Elspot-markkina, jossa käydään kauppaa fyysisestä sähköntoimituksesta seuraavalle päivälle. Elbas-markkina on jälkimarkkina Elspot-kaupalle. Elspot-markkina Elspot-markkinalla kaupankäynnin kohteena ovat seuraavan vuorokauden käyttötunnit CET (01-24 Suomen aikaa). Kaupankäynnin perusyksikkö on 0,1 megawattitunnin kiinteä sähkön toimitus yhden käyttötunnin aikana. Kaupankäyntiin osallistuvat osapuolet lähettävät kerran päivässä pörssiin nimettömät osto- ja myyntitarjoukset. Sähköpörssi yhdistää kaikki tarjoukset käyttötunneittain yhdeksi osto- ja yhdeksi myyntikäyräksi. Tämän jälkeen kaupankäyntijärjestelmä laskee jokaiselle tunnille osto- ja myyntikäyrien leikkauspisteen, joka on kysynnän ja tarjonnan tasapainopiste. Tasapainopisteestä saadaan jokaiselle käyttötunnille systeemihinta. Systeemihinta on sama kaikille markkinaosapuolille, niin myyjille kuin ostajillekin. Toisin sanoen myyjä saa myymästään sähköstä ja ostaja joutuu maksamaan ostamastaan sähköstä systeemihinnan verran. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa siirtokapasiteetin rajallisuuden takia muodostuu erillisiä hinta-alueita. Tällöin sähkön hinta on kyseisen alueen toimijoille sama ja sitä kutsutaan aluehinnaksi. Kuva 1.7 Hinnan ja volyymin määräytyminen Elspot-markkinoilla hinta myyntitarjoukset systeemihinta ostotarjoukset Spot-kaupassa vaihdetun sähkön määrä tarjottu sähkön määrä 16 PK-yritysten energiaopas

17 Elbas-markkina Suomen ja Ruotsin alueella toimitettavalle sähkölle on kehitetty myös Elbasmarkkina, jossa pyritään kaupankäyntiin ajallisesti mahdollisimman lähellä sähkön fyysistä toimitusta Näin kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan tarkemmin nopeasti vaihtelevilla markkinoilla. Elbas-markkinalla kaupankäynnin kohteena on yhden megawattitunnin kiinteä sähkön toimitus tunneille, joille on olemassa jo Elspot-hinta. Kaupankäynti sulkeutuu tuntia ennen toimitustuntia. Elbas-markkinalla hinta kullekin tunnille määräytyy kuten arvopaperipörssissä, eli parhaat osto- ja myyntitarjoukset on nähtävissä nimettöminä. Kauppa syntyy, kun osto- ja myyntihinnat kohtaavat. Elbas-markkinalla toimii markkinatakaajia. Markkinatakaajat ovat tehneet Nord Poolin kanssa sopimuksen siitä, että markkinoilla on aina myynti- ja ostotarjouksia. Tämä järjestely takaa sen, ettei synny tilanteita, joissa toimija ei saisi ostettua tarvitsemaansa sähköä tai myytyä sähköään Sähköpörssin johdannaismarkkina Sähkön hinta spot-markkinalla voi vaihdella huomattavasti. Tarve hintariskin suojaamiseen on luonut kysynnän riskiä vähentäville finanssituotteille. Nord Poolin johdannaismarkkinalla käydään kauppaa sähkötermiineillä (futuurit ja forwardit) ja optiolla. Futuureilla voidaan suojata tulevaisuuden hintariskiä lyhyellä aikajaksolla. Forwardit ulottuvat pisimmillään neljän vuoden päähän kaupankäyntiajankohdasta. Tarkempaa tietoa johdannaisista löytyy Nord Poolin kotisivuilta Sähköpörssissä käytävään kauppaan liittyvät maksut ja vakuudet Kaupankäynti sähköpörssissä edellyttää liittymis- ja vuosimaksujen lisäksi myös kaupankäyntiin ja selvitykseen liittyvien maksujen suorittamista sekä vakuuksien asettamista. Kauppojen siirryttyä selvitykseen Nord Pool Clearingistä tulee kaupan vastapuoli asiakkaan suuntaan ja kauppojen vastapuoliriskin poistamiseksi se vaatii osapuolilta vakuudet. Maksut ja vakuudet ovat yleensä kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Maksut on eritelty liitteessä 2. Tarkempia tietoja maksuista saa NordPoolin kotisivuilta ja NordPool Clearingin kotisivulta clearing.nordpool.com 17

18 1.6 Kahdenkeskinen sähkökauppa (OTC-markkinat) Vuodesta 1997 asti jokainen sähkönkäyttäjä Suomessa on voinut hankkia sähkönsä vapailta markkinoilta. Sähköä ei tarvitse enää ostaa oman alueen sähköyhtiöltä kuten aikaisemmin, vaan kaikki sähkönkäyttäjät voivat vapaasti ostaa sähköenergiansa miltä hyvänsä sähkönmyyjältä. OTC-lyhenne on lähtöisin termistä Over The Counter ja sillä tarkoitetaan kaikkea pörssin ulkopuolella tapahtuvaa kaupankäyntiä. Kahdenväliset sopimukset ovat tärkeitä pienelle sähkön hankkijalle, jonka ei ole usein kannattavaa maksaa sähkön pörssikauppaan liittyviä maksuja ja palkata henkilökuntaa hoitamaan kaupankäyntiä. Vuonna 2002 Suomessa käytiin 20,4 prosenttia sähkön tukkukaupasta pörssissä. Loput tukkukaupasta toteutettiin kahdenkeskisin sopimuksin. Kahdenvälisillä sopimuksilla päästään yksilöllisiin toimitusratkaisuihin, mikä yksinkertaistaa PK-yrityksen sähkönhankintaa. Kahdenvälisiä sähkösopimuksia käsitellään lisää kappaleessa Sähkön hankinnan kilpailuttaminen Sähkön hankinnan kilpailuttaminen voi tuoda merkittäviä säästöjä, sillä toimitusvelvollisten sähköyhtiöiden julkisesti tarjoamissa tariffihinnoissa on kymmenien prosenttien hintaeroja. Sähkön hankinnan optimoinnilla on usein saavutettavissa merkittäviä säästöjä. Työssä on kuitenkin huomioitava monia eri tekijöitä, joiden hallinta vaatii erityistä asiantuntemusta. PK-yrityksen on harvoin kannattavaa perehtyä aiheeseen yksin. Edullisempi ja vaivattomampi tapa on käyttää konsulttia, jolla on tehtävään tarvittava tieto, työkalut ja kokemus. Konsultit tarjoavat palveluita sähkön toimittajien kilpailuttamisesta pitkän aikavälin sähkönhankintastrategioiden tekemiseen. Konsulttien lisäksi markkinoilla on myös muita riippumattomia osapuolia, jotka tarjoavat sähkön hankinnan hallintaa kokonaisuudessaan tai osittain. Yksittäinen yritys voi vallitsevassa sähkömarkkinajärjestelmässä hankkia kaikissa kulutuskohteissaan käyttämänsä sähköenergian yhdellä sopimuksella. Kulutuskohteiden ei tarvitse olla maantieteellisesti toistensa yhteydessä. Koko sähkön hankinta kannattaa siis pääsääntöisesti kilpailuttaa kerralla. Sähkön pienkäyttäjille, joiden pääsulake on korkeintaan 3 x 63 ampeeria ja tilausteho on korkeintaan 45 kilowattia, ei aiheudu kilpailuttamisesta lisäkustannuksia. Suuremmat sähkön käyttäjät tarvitsevat tuntitehot rekisteröivän mittauslaitteiston ostaessaan sähkön kilpailuttamalla. Kappaleessa käsitellään Energiamarkkinaviraston julkaisemia ohjeita sähkön hankinnan kilpailuttamisesta, kun käyttöpaikan tai käyttöpaikkojen pääsulakekoko on alle 3 x 63 ampeeria. Ohjeet on tehty tilanteeseen, jossa sähkö on kilpailuttamiseen asti hankittu paikalliselta sähköntoimittajalta toimitusvelvollisuuden (kts. kappale 1.8) mukaisella yleis- tai aikatariffisopimuksella. Tuntitehomittauksen vaativien toimitusten kilpailuttaminen on käsitelty kappaleessa PK-yritysten energiaopas

19 Tariffityypit Sekä sähköenergian että siirtopalvelun hinnat eli tariffit muodostuvat tavallisesti kahdesta osatekijästä: 1. kiinteästä perusmaksusta (esimerkiksi euroa/kk) 2. kulutetun energiamäärän mukaan määräytyvästä kulutusmaksusta (esimerkiksi senttiä/kwh) Eri yhtiöiden tariffeissa osatekijöiden välinen painotus voi vaihdella ja joillakin sähköyhtiöillä voi tariffeista jokin osatekijä puuttua. Sekä siirtopalvelulle että sähköenergialle on olemassa yleis-, aika- ja tehotariffeja. Tehotariffit soveltuvat parhaiten yritysten tai muiden suurempien asiakkaiden laskutukseen. Tariffit ovat vapaavalintaisia, eli asiakas voi valita tariffeista haluamansa. Lisäksi siirtopalvelulle ja sähköenergialle voi valita toisistaan riippumatta rakenteeltaan erilaiset tariffit. Yleistariffi eli yleissähkö soveltuu pienkuluttajalle (käytännössä alle kwh/vuosi). Yleissähkön maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa/ kk) ja kulutusmaksusta (senttiä/kwh). Aikatariffeista yleisimmät ovat yösähkö ja kausisähkö. Aikatariffin maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa/kk) ja kahdesta kulutusmaksusta (senttiä/kwh). Kulutusmaksujen hinnoittelussa käytetään joko päivä/yö -jaottelua (yösähkö) tai talviarkipäivä/muu aika -jaottelua (kausisähkö). Osalla sähköyhtiöistä on tuotevalikoimassaan vain yösähkö tai kausisähkö, mutta ei molempia. Sähkönkäyttäjä voi valita sähkönmyyjältä vain sellaisen tuotteen, joka löytyy myös paikallisen jakeluverkonhaltijan valikoimasta. Aikatariffeissa noudatetaan aina paikallisen jakeluverkonhaltijan aikavyöhykkeitä eli kellonaikamäärittelyitä. Tehotariffi soveltuu paljon sähköä käyttäville toimijoille. Tehotariffin maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa/kk), kulutusmaksuista (senttiä/ kwh) ja tehomaksuista (euroa/kw, kk). (lisätietoa: Ennen kilpailuttamista tulee selvittää seuraavat asiat: - Mitä sähköyhtiöitä halutaan kilpailuttaa? - Miten kilpailuttaminen tapahtuu? - Kuinka paljon kustannuksia kilpailuttaminen aiheuttaa? - Liittyykö kilpailuttamiseen mittarin vaihtaminen? - Kannattaisiko käyttää ulkopuolisia sähkönhankintapalveluita? - Mikä on oman sähkönkäytön rakenne? - Voiko omaa sähkön käyttöä muuttaa? - Mikä on nykyisen sopimuksen irtisanomisaika? - Milloin uusi sopimus halutaan alkavaksi? - Minkä pituinen sopimus halutaan? (kts. kappale 1.9) 19

20 1.7.1 Miten yksittäinen sähkön pienkäyttäjä kilpailuttaa sähköenergiansa? Ennen kilpailuttamista tehtävät selvitykset 1. Selvitetään onko kilpailuttaminen ilman tuntimittaria mahdollista, eli onko sähkönkäyttäjä niin sanottu pienkäyttäjä. Tämä selviää tarkistamalla käyttöpaikan tai käyttöpaikkojen sulakekoko, joka saa olla enintään 3 x 63 ampeeria. 2. Selvitetään kuinka paljon siirtopalvelu ja sähköenergia maksavat tällä hetkellä ja kuinka paljon niihin kuluu rahaa vuositasolla: a) nykyinen sähkönkulutus vuositasolla (aikatariffissa jaoteltuna eri kulutusmaksujen voimassaoloaikojen mukaan) b) siirtopalvelun ja sähköenergian tämänhetkinen tariffitaso. Tarjouspyynnön tekeminen, tarjousten arviointi ja päätöksenteko 3. Sähköenergian kilpailuttaminen aloitetaan pyytämällä sähkönmyyjiltä tarjousta sähköenergian toimittamisesta. Tarjouspyynnön voi tehdä esimerkiksi puhelimitse, sähkön myyjän internet-sivujen kautta tai Energiamarkkinaviraston kotisivuilta löytyvällä lomakkeella ( tarjouspyynto.pdf). Lomakkeen voi lähettää haluamilleen sähkönmyyjille, jotka voivat sijaita eri puolilla Suomea. 4. Mikäli jokin tarjouksista osoittautuu hinnaltaan tai muilta ehdoiltaan nykyistä sopimusta edullisemmaksi, voidaan ryhtyä sopimuksen vaihtamiseen. Myyjän vaihto 5. Jos voimassa oleva sopimus on tehty toistaiseksi tai kuuluu toimitusvelvollisuuden piiriin (kts kappale 1.8 ), sopimuksen vaihtaminen tapahtuu irtisanomalla vanha sähkösopimus ja solmimalla uusi sopimus edullisimman tarjouksen tehneen sähkönmyyjän kanssa. Sähkösopimuksen irtisanomisaika on tällöin kaksi viikkoa. 6. Paikallisen jakeluverkonhaltijan kanssa tulee solmia sähköverkkosopimus eli sähkön siirtosopimus, sillä vanha sähkösopimus kattoi sekä sähköenergian että siirtopalvelun. 7. Sähkönmyyjän vaihtamisen yhteydessä joudutaan yleensä suorittamaan ylimääräinen mittarinluku. Mittarinluvusta vastaa edelleenkin paikallinen sähköverkonhaltija. Energiamarkkinaviraston suosituksen mukaan sähkönkäyttäjältä ei saa periä korvausta mittariluvusta hänen siirtyessään kilpailun piiriin. Myyjän vaihtamisesta ei saa aiheutua muitakaan kuluja. 8. PK-yrityksen asema toimitusvelvollisuuden suhteen kannattaa selvittää. Toimitusvelvollisuudesta on kerrottu tarkemmin kappaleessa PK-yritysten energiaopas

21 1.7.2 Kilpailuttaminen kun tarvitaan tuntitehomittaus Pääsulakekoon ollessa yli 3 x 63 ampeeria ja tehotarpeen yli 45 kw tarvitaan tuntitehomittaus sähkön hankinnan kilpailuttamiseksi. Ensimmäiseksi tulee arvioida kilpailuttamisen kannattavuus. Kilpailuttamiseen lähteminen vaatii kertaluonteisia investointeja kuten mittauslaitteiden oston, asennuksen ja mahdollisesti ulkopuolisen palvelun käyttämisen kilpailutusta tehtäessä. Laitteiston kunnossapito voi myös vaatia pieniä kustannuksia. Tarvittavan mittauslaitteiston hankintakustannus on yleensä noin euroa, mutta tarvittavat laitteet ja palvelut voi myös vuokrata. Esimerkiksi Helsingin Energia vuokraa, asentaa ja huoltaa tarvittavan laitteiston. Vähimmäiskustannus oli huhtikuussa 2003 kertaluonteisista asennuksista 345 euroa/mittauspiste ja yhden mittarin laitevuokrasta 133 euroa vuodessa. Hinnasto on esitetty tarkemmin liitteessä 4. Kaikki sähköyhtiöt eivät tarjoa vuokrapalveluita ja tarjottujen palveluiden hinnat vaihtelevat. Paikalliselta sähköyhtiöltä kannattaa kysyä tietoja heidän tarjoamistaan palveluista. Helsingin Energian hinnat antavat kuitenkin viitettä tuntitehomittaukseen siirtymisestä aiheutuvista vuosikustannuksista. Kilpailuttamisen ostaminen palvelun tarjoajalta avaimet käteen -periaatteella maksaa yleensä 200 eurosta ylöspäin riippuen kuluttajan tyypistä, koosta ja kulutuskohteiden määrästä. Palvelun ostajat ovat yleensä vuosittaiselta kulutustasoltaan yli yhden gigawattitunnin kuluttajia, mutta kilpailuttamisen oston ja yleensä kilpailuttamisen kannattavuus on tapauskohtaista Sähkön käytön selvittäminen Käyttökelpoisten tarjousten saaminen edellyttää, että sähkönkäyttäjä toimittaa myyjäehdokkaille tietoa kulutuksestaan. Mitä tarkemmin käyttö ilmoitetaan, sitä tarkemmin myyjä voi laatia tarjouksen, ja sitä vähemmän hintaan on laskettava riskimarginaalia. Yksityiskohtaisella selvityksellä vähennetään epäselvien tilanteiden vaaraa. Käytön tarkka selvitys on tärkeää myös siksi, että muuten myyjälle voi jäädä liikaa vapauksia tehdä omia oletuksiaan sähkönkäyttäjän kulutuksesta ja siitä aiheutuneista vuosikustannuksista. Tämä voi johtaa tarjouksen muotoilemiseen siten, että siitä muodostuu kilpailuttajalle todellista houkuttelevampi mielikuva ja tarjousten vertailu vaikeutuu. Useissa tapauksissa erillistä selvitystä ei tarvitse kuitenkaan tehdä. Aikaisemmasta yksinkertaisesta mittauksesta ja tariffirakenteesta johtuen suurella osalla sähkönkäyttäjistä ei ole yksilöityä tietoa sähkön käytöstä. Tarjouspyyntöön tulisi liittää sähkön käytöstä ainakin seuraavat tiedot: - Viimeisestä sähkölaskusta teho ja energiatiedot ilman hintoja - Suuritehoiset kojeet ja laitteet sekä näiden käyttöajat ja järjestelymahdollisuudet Mikäli mahdollista tulisi ilmoittaa myös: - Sähkön käytön vuosiraportti - Erittely talviarkipäivän ja talviyön sekä kesäpäivän ja kesäyön mukaan - Tyyppikuormituskäyrä - Talviaikaan mitattu huipputeho 21

22 1.7.4 Tarjousten pyytäminen Jotta tarjousten pyytämisestä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, on vertailukelpoisia vastauksia saatava riittävästi. Tämän edellytyksenä on paitsi lähetettyjen pyyntöjen riittävä määrä, myös vastauksille asetetut vaatimukset ja rajaukset. Tarjotut hinnat ja hinnoittelutavat voivat poiketa huomattavasti eri yhtiöiden välillä. Toisaalta jokainen myyjä pyrkii käyttämään sellaista hinnoittelumallia, joka sopii parhaiten omaan toimitusrakenteeseen ja tavoitteisiin. Mikäli tarjottuja hintoja on sidottu tiettyihin indekseihin, on sähkönmyyjältä edellytettävä tarkkaa tietoa siitä, mihin tasoon niitä verrataan. Eri indekseihin pohjautuvat tarjoukset eivät ole välttämättä suoraan vertailukelpoisia. Sähkönkäyttäjä voi tarjousta pyytäessään edellyttää sähkönmyyjiä antamaan tarjoukset halutun muotoisina. Jollekin hinnoittelun yksinkertainen rakenne ja mahdollisimman harvat tarkistusajat ovat tärkeitä. Toinen saattaa kokea tarkan hinnoittelun ja esimerkiksi tehomaksut riskiksi. Tarjouspyynnön sisältö Tarjouspyynnöstä on käytävä ilmi selkeästi kuka pyytää tarjousta ja mihin. Käyttökohteista on myös annettava yksiselitteiset osoitetiedot, jotta tarjoaja voi tarvittaessa esimerkiksi tarkistaa siirtopalvelujen hinnat paikalliselta verkkoyhtiöltä. Sähkönkäytöstä tulee antaa selkeä selvitys edellisessä kappaleessa 1.10 esitetyllä tavalla. Mikäli näin ei tehdä, myyjä arvioi kohteen sähkönkäytön omien tyyppikohtaisten kuormituskäyriensä perusteella. Myös toivottu toimituksen alkamisajankohta ja kesto on määriteltävä tarjouspyynnössä riittävällä tarkkuudella. Tarjousten jättämiselle tulee asettaa selkeä takaraja. Yleensä kaksi viikkoa on riittävä aika tarjouksen jättämiseen. Suurten käyttökohteiden tapauksissa sähköyhtiöille on hyvä ilmoittaa henkilö, jolta voidaan tarvittaessa saada lisätietoja. Tarjouksessa näkyviksi haluttavat tiedot on ilmoitettava tarjouspyynnössä selkeästi. Myös vastauksen esitystavalle asetettavat vaatimukset tulee määritellä yksiselitteisesti. Tarjouksesta on löydyttävä lähtötietoihin perustuvan kokonaiskustannusarvion lisäksi selkeät tiedot perusmaksuista ja energiamaksuista. Mikäli energiamaksut vaihtelevat vuoden eri tunteina, tulisi myös nämä yksikköhinnat olla eriteltyinä. Tavallisimmin jako tapahtuu talvi- ja kesäaikaan sekä arkipäivään ja muuhun aikaan. Suurten sähkönkäyttäjien kohdalla tarjouksessa tulisi näkyä tehomaksut sekä mahdolliset loistehomaksut. Olennaista on myös edellyttää tarjoajia ilmoittamaan mahdolliset hinnantarkistustavat ja -ajankohdat sekä käytetyt indeksit. Tarjouksessa tulee olla eriteltyinä verot ja siirtomaksut. Sähkönmyyjä ei ilmoita siirtomaksuja aina automaattisesti, mutta pyydettäessä nekin ovat saatavissa ainakin oman alueen verkkoyhtiöltä. Varsinaisen tarjousvertailun kannalta kiinteillä siirtohinnoilla ei ole kuitenkaan merkitystä. Kilpailuttajan kannalta mielekästä olisi saada jo tarjouksen yhteydessä ehdotus sähkösopimukseksi. Pienien kuluttajien kohdalla tämä tarkoittaa lähinnä viittausta yleisiin sähkönmyyntiehtoihin. Suurempien käyttäjien kohdalla sopimus on neuvottelun tulos, vaikka pohjana olisivatkin samat ehdot. 22 PK-yritysten energiaopas

23 Tiivistelmä tarjouspyynnön sisällöstä Esitettävät tiedot ja toivomukset - Yhteystiedot - Tarjouksen jättämisen takaraja -Sähköntoimituksen alkamisajankohta - Toivottu sopimuksen kesto - Käyttöselvitys kappaleessa esitetyllä tavalla laadittuna - Mahdollisesti lisätietoja antava taho Tarjoukseen haluttavat tiedot: - Arviot kokonais- ja keskihinnasta - Perusmaksut - Energiamaksut eriteltyinä eri hinnoitteluaikojen mukaan - Tehomaksut (tarvittaessa myös loistehomaksut) - Verojen osuus - Siirtohinnat - Hinnantarkistustavat - Selvitys mahdollisesti käytetyistä indekseistä - Hinnantarkistusajankohdat - Ehdotus sähkösopimukseksi Tarjousten vertailu Kun tarjoukset on saatu, suoritetaan tarjousvertailu. Vertailussa pitää muistaa, että osa maksuista voi olla kertaluonteisia, osa kiinteitä ja osa riippuvaisia käytetystä energiamäärästä. Yhden vuoden aikana maksettavat kiinteät ja energiamäärästä riippuvat maksut kannattaa laskea yhteen ja jakaa vuoden aikana käytetyllä sähköenergialla. Tuloksena saadaan yksikkökustannus (euroa/kwh tai euroa/mwh), jonka perusteella eri toimittajien tarjoukset saadaan hinnaltaan vertailukelpoisiksi. Vertailussa pitää kiinnittää huomiota myös tarjousten muihin ehtoihin. - Ovatko tarjoushinnat kiinteitä vai sidottuja joihinkin indekseihin? - Onko tarjous tehty tietylle aikavälille, jonka jälkeen hinta voi muuttua? - Miten sopimuksesta tarvittaessa voidaan irtaantua? - jne. Tarjousten vertailussa kannattaa harkita ulkopuolisen avun käyttämistä Vanhojen sopimusten irtisanominen Mahdollista uuden toimituksen alkamista suunniteltaessa on otettava huomioon voimassa olevien sopimusten irtisanomisajat. Mikäli sopimus perustuu julkisella tariffilla myytävään sähköön, irtisanomisaika on kaksi viikkoa. Erillissopimuksien osalta se voi olla jopa useita kuukausia. Joissakin tapauksissa sopimuksen purkaminen on mahdotonta sopimuskauden aikana. Suuremman yrityksen tulee ottaa huomioon myös toimitusvelvollisuuteen liittyvät säännöt ja tarkistaa, onko paikallisella myyjällä olemassa julkisia hintoja yrityksen kokoiselle sähkönkäyttäjälle. Mikäli tällaisia hintoja ei ole olemassa, yritys joutuu ottamaan huomioon sen, että paikallinen myyjä ei katso sitä toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi. Toimitusvelvollisuudesta on kerrottu lisää kappaleessa

24 1.7.7 PK-teollisuuden kulutusprofiilit Sähkön hankinnassa sekä energia- että siirtokustannuksiin vaikuttaa huomattavasti kulutuksen vaihtelu. Hyvin ennustettavissa oleva kulutus takaa aina edullisemman energiahinnan ja kulutuksen tasaisuus edullisen siirtohinnan. Sähköenergian hintaan vaikuttaa huomattavasti myös vuorokauden, viikon ja vuoden sisäinen vaihtelu sähkön kokonaiskysynnässä ja tuotantokapasiteetissä markkina-alueella. Myös koko markkinoiden tasolla tasainen kulutus ja tuotanto laskevat sähkön hintaa. Sähköä kannattaa siis pyrkiä kuluttamaan siten, että kokonaiskulutus pysyy tasaisena. Käytännössä tämä tarkoittaa että sähkö on halvempaa yöllä kuin päivällä, viikonloppuna kuin arkena ja kesällä kuin talvella. Kuva 1.8 havainnollistaa sähkön kysynnän ja sähköenergian hinnan välistä korrelaatiota ja viikon ja vuorokauden sisäisten hinnan ja tehon tarpeen vaihtelun säännöllisyyttä. Kuvassa on esitetty esimerkki PK-teollisuuden viikon sisäisestä sähkötehon tarpeen vaihtelusta ja sähkön spot-hinnan vaihtelusta. Energiamarkkinavirasto julkaisee raporttia Sähkön ja maakaasun hintaseuranta, jossa seurataan tyyppikäyttäjittäin energia- ja siirtohintojen muutoksia. Eri tyyppikäyttäjien välisten hintojen vertailu ja omien hintojen vertailu oman tyyppikäyttäjäryhmän keskiarvoon antaa tietoa siitä, millaisia säästöjä on mahdollisesti saatavilla kulutusprofiilia muuttamalla. Sähkön ja maakaasun hintaseuranta - julkaisu on saatavissa postitse veloituksetta. Tiedot löytyvät myös Energiamarkkinaviraston kotisivuilta ( Kuva 1.8 Esimerkki sähkön kulutusprofiilin ja hinnan korreloinnista. (lähteet: Adato Energia Oy ja Nord Pool) indeksiluku ma ti ke to pe la su MWh PK-yritysten energiaopas

25 1.8 Sähkön toimitusvelvollisuus Sähkömarkkinalaissa on määritelty sähkön toimitusvelvollisuus, jonka tarkoituksena on taata pienkäyttäjälle kohtuuhintainen sähkön toimitus ilman erillistä kilpailuttamisprosessia. Sähkömarkkinalain 21:ssä sähkön toimitusvelvollisuudesta määritellään seuraavasti: Määräävässä markkina-asemassa jakeluverkonhaltijan vastuualueella olevan sähkön vähittäismyyjän on toimitettava sähköä kohtuulliseen hintaan asiakkaan sitä pyytäessä, jos asiakkaalla ei ole muita taloudellisesti kilpailukykyisiä sähkönhankintamahdollisuuksia sähköverkon kautta (toimitusvelvollisuus). ( / 466) (lähde: sähkömarkkinalaki) Sähkömarkkinoiden vapauduttua suuri osa yrityksistä on siirtynyt hankkimaan sähköenergiansa kilpailuttamalla. Toimitusvelvollisuudella on haluttu palvella niitä asiakkaita, joille sähkökustannus ei ole merkittävä kustannustekijä. Perusoletus on ollut, että yksityistä sähkön käyttäjää tai pienyrittäjää suuremmalle kuluttajalle on edullisempaa hankkia sähkö kilpailuttamalla. Vuosittaisen sademäärän vaihtelut aiheuttavat suuria hinnan vaihteluita pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, mikä heijastuu myös pitkäaikaisiin sopimuksiin. Toimitusvelvollisuuden piirissä olevien sähkön ostajien sähkön hinta taas määräytyy julkisiin toimitushintoihin ja toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin pohjautuen. Tämä ero hintojen määräytymisessä on korkeiden sähkönmarkkinahintojen vallitessa synnyttänyt tilanteita, joissa yritykselle olisi edullisempaa hankkia sähkö paikallisen sähkön jakeluyhtiön toimitusvelvollisuuden piiristä. Sähkön jakeluyhtiölle on luonnollisesti epäedullista myydä sähköä markkinahintaa alhaisemmilla hinnoilla, mikä tekee toimitusvelvollisuuden piirissä olevat asiakkaat korkeiden markkinasähkönhintojen vallitessa epäedulliseksi. Tämä on aiheuttanut erimielisyyttä PK-yritysten ja sähköjakeluyhtiöiden välillä siitä, ketkä ovat oikeutettuja palaamaan toimitusvelvollisuuden piiriin. Seuraavissa kappaleissa esitellään keskeisiä toimitusvelvollisuuteen vaikuttavia seikkoja keväällä 2003 vallinneen tilanteen mukaisesti. Koska käsite toimitusvelvollisuudesta hakee toistaiseksi muotoaan, siihen liittyvissä kysymyksissä kannattaa aina ottaa yhteyttä Energiamarkkinavirastoon. 25

26 1.8.1 Sähkön hinnan määräytyminen toimitusvelvollisuuden piirissä Vähittäismyyjällä on oltava toimitusvelvollisuusasiakkaille eli ns. tariffiasiakkaille julkiset sähkönmyyntiehdot ja hinnat sekä hintojen määräytymisperusteet. Laissa ei ole yksiselitteisesti todettu, milloin toimitusvelvollisuus on olemassa. Asiaa on käsitelty muun muassa Energiamarkkinaviraston lausunnossa , jossa virasto päätyi siihen, että ratkaisevaa on, miten toimivaa kilpailu on sähkön vähittäismyynnissä ja millaiset mahdollisuudet asiakkailla on hankkia sähkönsä myös muilta kuin paikalliselta sähkönmyyjältä. Toimitusvelvollisuuden sisältöä tultaneen pohtimaan tarkemmin uuden sähkömarkkinadirektiivin toimeenpanon yhteydessä keväällä Eräänä lähtökohtana on esitetty, että myyjällä tulisi olla oikeus ainakin toimitusvelvollisuuden piiriin palaavien tuntimitattujen asiakkaiden (pääsulake suurempi kuin 63 A) kohdalla hinnoitella toimitusvelvollisuuteen liittyvä sähkön myyntinsä markkinalähtöisesti lisäämällä pörssihintaan kohtuulliset kulut sekä kohtuullinen kate. Ehdotuksessa toimitusvelvollinen sähkön myyjä voisi ylläpitää myös erityisiä nopeastikin muutettavissa olevia julkisia hinnastoja toimitusvelvollisuusasiakkaille. Sähkön myyjällä ei esityksen mukaan olisi velvollisuutta myydä toimitusvelvollisuuteen liittyvää sähköä toimitusvelvollisuuden piiriin palaaville tuntimitatuille asiakkaille normaaleilla jatkuvaan asiakassuhteeseen suunnitelluilla hinnastoilla. (lähde: Palaamismahdollisuudet kilpailun piiristä toimitusvelvollisuuden piiriin Jos yritys haluaa palata kilpailun piiristä toimitusvelvollisuusasiakkaaksi, sen on tehtävä toimitussopimus jakeluverkon haltijan kanssa ennen kuin uusi määräaikainen sopimus päättyy. Paluuoikeus ei ole ehdoton, vaan edellyttää että laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Vain poikkeustapauksissa jakeluverkon haltijalla on suoranainen velvollisuus hyväksyä kilpailun piiriin siirtynyt yritysasiakas takaisin toimitusvelvollisuusasiakkaaksi. Ainoastaan kuluttajilla (yksityisillä henkilöillä) on ehdoton oikeus palata toimitusvelvollisuuden piiriin. Sähköyhtiöiden politiikka yritysten ja yhteisöjen palaamisen suhteen vaihtelee. Jotkut yhtiöt estävät kaikilta kilpailun piiriin siirtyneiltä yrityksiltä ja yhteisöiltä paluun toimitusmyyntiasiakkaiksi. Joillakin sähköyhtiöillä voi olla esimerkiksi kulutuksen mukaan määräytyviä rajoituksia paluulle. 26 PK-yritysten energiaopas

27 Lisätietoja aiheesta: (yleisinformaatiota, hintatietoja) (energia-alan näkemyksiä) (hintavertailuja) (Suomen Yrittäjät/Jäsenedut/Sähköedut) 1.9 Sähkön ostosopimusten pituudet ja riskit Sähkön hinnan kehityksen arvioiminen on vaikeaa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Pohjoismaissa vesivoiman osuus sähköntuotannosta on yli 50 prosenttia, joten sademääristä riippuvat tuotantomahdollisuuksien vaihtelut vaikuttavat markkinahintoihin paljon. Esimerkiksi syys-joulukuussa 2002 olivat sähkön spothinnat keskimäärin noin sata prosenttia korkeammat kuin syys-joulukuussa Tulevaisuudessa useamman vuoden ajanjaksolla myös muilla tekijöillä, kuten päästökaupalla ja suurilla voimalaitosinvestoinneilla, saattaa olla suuriakin vaikutuksia sähkön hintaan. NOK/MWh Kuva 1.9 Ostoajankohdan vaikutus sähkösopimuksen hintaan. (lähde: Nord Pool)

28 Kahdenkeskeisten, hinnaltaan sidottujen sähkön ostosopimusten pituudet ovat sidoksissa sähkön johdannaismarkkinoihin, joilla sähkön myyjä voi halutessaan poistaa riskin omalta osaltaan. Standardimuotoisia johdannaissopimuksia on saatavissa kolmen vuoden päähän, minkä seurauksena myös pisimmät kahdenkeskeiset sopimukset rajoittuvat yleensä kolmen vuoden mittaisiksi. Lyhimmät sopimukset voivat sen sijaan olla vain kuukausien mittaisia. Yleensä PK-teollisuusasiakkaalle lyhyt sopimus on kuitenkin jätetty lyhyeksi väliaikaisratkaisuksi omasta tahdosta parempaa sähkönhankintamallia valmisteltaessa. Pitkäaikainen sähkönostosopimus suojaa sähkönmarkkinahintojen lyhytaikaisilta heilahteluilta, mutta pitkäaikaisen sähkösopimuksen tekemisessä on myös isoja hintariskejä pitempiaikaisen markkinatilanteen vaihtelun takia. Sähkön hintojen ollessa alhaisella tasolla sähkön hankintasopimuksen tekeminen voi tarjota mahdollisuuden merkittäviin taloudellisiin etuihin, mutta pitkäaikaisen sopimuksen tekeminen hintojen ollessa korkealla voi johtaa suuriin taloudellisiin menetyksiin, energianintensiivisillä aloilla jopa selvään kilpailukyvyn heikkenemiseen. Tämä luo tarvetta suojautua pitemmän aikavälin sopimuksen tuomalta riskiltä. Suuri sähkön kuluttaja voi suojautua hintariskiltä kappaleessa 1.5 mainituista sähköpörssin johdannaisista rakennetulla sähkösalkulla. Tyypillinen pk-teollisuuden yritys on kuitenkin yleensä niin pieni sähkönkuluttaja, että sähköpörssin kaupankäynnin vaatimat maksut ja vakuudet ovat liian suuria yksin kannettavaksi. Tällöin hintariskeiltä voi suojautua sopimusstrategisin keinoin tai esimerkiksi liittymällä muiden yritysten kanssa yhteiseen sähkön hankintayritykseen. Volyymin kasvaessa hankintayritys voi suojautua kannattavasti hintariskeiltä sähköjohdannaisilla. Sopimusstrategisin keinoin voi sähkönhankinnan hintariskiä pienentää esimerkiksi sopimusten ajallisella hajauttamisella. Koska pitkäaikaisten sopimusten hinnat vaihtelevat markkinatilanteen mukaan, voidaan hintariskiä pienentää hankkimalla sopimukset samana tulevaisuuden hetkenä toimitettavasta sähköstä paloittain eri aikoina. Näin ei todennäköisesti saada kaikkea sähkö halvimpaan, mutta ei myöskään kalleimpaan hintaan. Tätä havainnollistaa kuva 1.9, jossa on esitetty Nord Poolin forward-vuosituotteiden hintavaihtelua. Kukin käyrä kuvaa tiettyyn tulevaisuuden vuoteen kohdennetun termiinisopimuksen ostohetkestä riippuvaa hinnan-vaihtelua. Pitkäaikaissopimusten hintavaihtelu on samansuuntaista, koska forward-sopimusten hinnat heijastuvat suoraan pitkäaikaissopimuksiin OTCmarkkinoilla. 28 PK-yritysten energiaopas

29 2 Lämmön hankinta Prosessi- ja lämmitystarpeisiin käytettävä lämpö voidaan tuottaa usealla tavalla. Paikalliset ja yrityskohtaiset olosuhteet määrittelevät sopivan lämmön tuotantotavan. Lämpö voidaan ostaa ulkopuoliselta toimittajalta tai tuottaa itse omassa kattilassa. Lämmöntuotannon kustannukset voidaan jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Sopiva tuotantotapa riippuu kulutuksesta, käytettävistä polttoaineista ja tuotantotavasta. Polttoaineiden, erityisesti tuontipolttoaineiden, tulevaisuuden hintaa on vaikea arvioida. Hiilidioksidipäästörajoitusten myötä puuperäiset polttoaineet kasvattavat suosiotaan tulevaisuudessa. Luvussa 2 tutustutaan lämmöntuotantoon, polttoaineisiin ja annetaan peruskuva siitä, mitä oman kattilan rakentaminen vaatii PK-yritykseltä. 29

30 2 Lämmön hankinta PK-teollisuus käyttää sähköenergian lisäksi lähes aina myös lämpöä. Lämpöä käytetään tilojen lämmitykseen ja prosessitarpeisiin. Lämmitykseen voidaan usein käyttää kaukolämpöä, mutta prosessitarpeisiin lämpö tarvitaan usein höyryn muodossa, jolloin se on kehitettävä kulutuskohteen läheisyydessä. Lämmön kehittämiseen voidaan käyttää erilaisia polttoaineita, mutta lämpöä voidaan tehdä myös sähköllä. Sähkön käyttäminen lämmön kehittämiseen tulee usein kalliiksi, mutta se on vaivatonta ja perusteltua pienessä mittakaavassa. PK-teollisuudessa lämmöntuotantoon parhaiten soveltuvia polttoaineita ovat yleensä maakaasu, kevyt ja raskas polttoöljy, turve, mahdolliset omat sivutuotepolttoaineet ja biopolttoaineet. 2.1 Ulkopuolinen toimittaja vai oma kattila? Lämmön kehittäminen vaatii asiantuntemusta ja sitoo resursseja päivittäiseen käyttöön ja huoltotoimenpiteisiin. Myös polttoaineen hankinta voi sitoa resursseja. Yritys voi hoitaa nämä tehtävät itse tai ulkoistamalla. Suomessa toimii useita lämmön toimittajia. Näistä voidaan mainita Fortum Lämpö, Vattenfall Kaukolämpö, Vapo Energia sekä paikalliset energiayhtiöt. Näiden lisäksi on vahvasti kehittymässä lämpöyrittäjätoiminta. Tämä (tai lämpöosuuskunta/osakeyhtiö) myy lämpöenergiaa yrityksille ja vastaa polttoaineen hankinnasta sekä lämpölaitoksen toiminnasta. Lämmön käytön täytyy olla riittävän suurta, jotta ulkopuolinen toimija olisi kiinnostunut antamaan tarjouksen prosessilämmön toimittamisesta. Pienin kokoluokka, jossa ulkopuoliset toimittajat toimivat, on muutaman sadan kilowatin lämpöteho, mutta silloin lämmön toimittajalla pitää olla jo ennestään toimintaa paikkakunnalla. Paikallinen lämpöyrittäjä voi kuitenkin olla kiinnostunut lämmöntoimitussopimuksesta jo 50 kw:n kokoluokassa.todellinen tarjouskilpailu voi syntyä, jos lämpötehon tarve on muutaman megawatin luokkaa tai suurempi. Ulkoistamisen suurimmat hyödyt ovat resurssien vapautuminen ydinliiketoimintaan sekä suuremman lämmöntuottajan saamat synergiaedut muun muassa polttoaineen hankinnassa, käytössä ja kunnossapidossa. Toisaalta pitää muistaa, että myös ulkopuolinen toimittaja haluaa toiminnastaan tuottoja. Riskien siirtämisestä ulkopuoliselle on maksettava. Jos lämmön ostamisen ulkopuoliselta toimittajalta arvioidaan olevan hyvä ratkaisu, kannattaa olla yhteydessä mainittuihin toimittajiin kiinnostuksen selvittämiseksi ja tarjousten pyytämiseksi. Tässä yhteydessä voi myös olla hyvä käyttää konsulttia apuna, jotta saadaan vertailukelpoisia tarjouksia ja apua tarjousten vertailussa. 30 PK-yritysten energiaopas

31 2.2 Lämmön hinnan muodostuminen Lämmön hinta muodostuu monesta eri kustannustekijästä. Osa kustannuksista on kiinteitä, joissa tuotettu energiamäärä ei vaikuta kustannuksiin. Loput kustannuksista on muuttuvia, joissa tuotettu energiamäärä vaikuttaa niiden määrään. Tästä syystä lämmön hinta usein jaetaan kiinteään teho-osuuteen ja muuttuvaan energiaosuuteen. Kiinteät ja muuttuvat osuudet lämmön hinnassa vaihtelevat suuresti riippuen lämmöntuotannon polttoainevalinnasta ja tuotantotavasta. Kuvassa 2.1 on esitetty esimerkkitapauksena eri lämmöntuotannon polttoainevaihtoehtojen väliset erot kustannusten muodostumisessa. Kyseessä on 15 megawatin lämpötehoinen lämpölaitos, jonka huipunkäyttöaika on 6000 tuntia vuodessa. Vuosittaisena pääomakustannuksena on käytetty yhtä kymmenesosaa arvioidusta investoinnista. Osuudet on esitetty prosentuaalisina osuuksina vuosittaisesta kokonaiskustannuksista jokaisen polttoainevaihtoehdon kohdalla. Absoluuttisia kokonaiskustannuksia vaihtoehtojen kohdalla ei ole esitetty, mutta voidaan todeta, että kiinteät polttoaineet ovat kilpailukykyisiä tässä kokoluokassa. Jätteenpoltossa voidaan saada lisätuloa jätteen vastaanottamisesta vaikka jäte toimisikin lämmöntuotannon polttoaineena. Jätteen vastaanotosta saatava maksu on täysin riippuvainen jätteen laadusta. Kuvassa jätteen vastaanotosta syntyvä tulo on kuvattu negatiivisena kustannuksena, ja nähdään että kustannusrakenne eroaa paljon muista polttoainevaihtoehdoista. Jätteenpoltossa voi päästöjen seuranta ja tarkkailu vaatia melko kalliita investointeja. Muut muuttuvat Pa verot Pa hinta Henkilöstö Muut kiinteät % Kuva 2.1 Lämmöntuotannon eri polttoainevaihtoehtojen kustannustekijöiden prosentuaaliset osuudet Investointi POR=Raskas polttoöljy POK=Kevyt polttoöljy 50 0 POR POK Maakaasu Hake Palaturve -50 Jäte (REF)

32 2.3 Investointiprojektin tyypillinen kesto ja vaiheet Investointiprojekti voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: selvitysvaihe, esisuunnittelu, toteutus ja käyttöönotto. Näiden rinnalla etenee lupaprosessi, joka osaltaan vaikuttaa projektin kestoon. Tyypillisessä pienen kokoluokan projektissa selvitysvaihe kestää noin kaksi kuukautta. Selvitysvaiheessa valitaan paras laitosvaihtoehto ja polttoaine sekä mitoitetaan laitos. Tämän jälkeen käynnistyy esisuunnittelu, jonka aikana tehdään tarkemmat suunnitelmat valitulle laitosvaihtoehdolle. Esisuunnittelu voi kestää noin neljä kuukautta. Esisuunnittelun aikana pyydetään myös sitovat tarjoukset päälaitteista tai -toimituksesta, jotta investointiarvio on riittävän tarkka lopullista investointipäätöstä varten. Investointipäätöksen jälkeen alkaa projektin toteutusvaihe, jonka aikana tehdään lopullinen suunnittelu, rakennetaan rakennukset sekä valmistetaan ja asennetaan laitteet. Toteutusvaihe kestää yleensä 8 12 kuukautta. Kesto riippuu valitusta laitosvaihtoehdosta ja polttoaineesta. Laitoksen valmistuttua aloitetaan käyttöönotto, jonka jälkeen kaupallinen käyttö voi alkaa. Lämpölaitosta varten tarvitaan rakennusluvan lisäksi ympäristölupa, jos sen polttoaineteho on yli 5 MW tai siinä käytettävän polttoaineen energiamäärä on yli 54 terajoulea. Lupaprosessi kannattaa käynnistää heti selvitysvaiheen jälkeen. Mainittu esisuunnitteluvaiheen kesto ei sisällä lupaprosessin vaatimaa aikaa, mutta lupa pitää olla olemassa ennen kuin toteutusvaihe aloitetaan. Lupaprosessi vaikuttaa myös projektiaikatauluun ja voi viivästyttää projektia kuukausilla, mikäli joudutaan käsittelemään valituksia. Kuva 2.2 Noin 10 megawatin (MW) lämpölaitosprojektin tyypillinen kesto (Ei sisällä lupaprosessin vaatimaa aikaa) Kuukaudet Selvitysvaihe Esisuunnittelu Toteutus Käyttöönotto 32 PK-yritysten energiaopas

33 2.4 Tietoa polttoaineista Lämmön tuotannon polttoaineet Kevyt polttoöljy (POK) Kevyttä polttoöljyä käytetään Suomessa laajasti pienimuotoisessa lämmöntuotannossa ja se on maakaasun varapolttoaine kaasuturbiineissa ja -moottoreissa. Suhteellisen korkean hintansa vuoksi sitä ei hyödynnetä sähköntuotannossa tai suurissa lämpölaitoksissa. Öljyjen hinnat ovat erittäin herkkäliikkeisiä ja seuraavat maailmanmarkkinahintojen muutoksia. Raskas polttoöljy (POR) Raskas polttoöljy on suurien voimalaitosten vara-, tuki- ja käynnistyspolttoaine. Pienessä ja keskisuuressa lämmöntuotannossa raskas polttoaine on usein pääpolttoaine. Raskaan polttoöljyn hinta seuraa maailmanmarkkinahintoja ja sen hinnat ovat herkkäliikkeisiä. Polttoturve Polttoturvetta, jyrsin- ja palaturvetta on saatavilla kaikkialla Suomessa. Jyrsinpolttoturve on tyypillisesti isojen kattiloiden polttoaine. Kilpailukykyisen hinnan, hyvän saatavuuden ja tasalaatuisuuden sekä korkeahkon lämpöarvonsa vuoksi sitä käytetään kiinteän polttoaineen (puujäte, kuori) kattiloissa ylläpitämässä hyvää palamista. Turpeen hinta on ollut hyvin vakaa. Puuperäiset polttoaineet Puujätettä, haketta, purua ja metsätähdettä syntyy Suomessa paljon. Nämä puuperäiset polttoaineet ovat kuitenkin hyvin paikallisia saatavuuden ja hintojen suhteen. Viime vuosina rakennetut lukuisat suuret ja pienemmätkin puuperäisiä polttoaineita polttavat kattilat ovat varanneet käyttöönsä näitä rajallisia polttoainevaroja. Samaan aikaan on tehostettu muun muassa metsätähteen keruutekniikoita ja otettu esimerkiksi puiden kantoja energiakäyttöön. Puuperäisille polttoaineille on tyypillistä se, että käyttömäärien kasvaessa hinta kasvaa, koska tarvittava puumäärä täytyy kerätä suuremmalta alalta ja kuljetuskustannukset kasvavat. Monissa kulutuskohteissa puupolttoaineen saatavuus on nykyisin rajallista suuren kysynnän vuoksi ja siksi sen hinta tulee olemaan nousussa. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tulee lisäämään puun kysyntää. Maakaasu Maakaasua on saatavilla vain eteläisimmässä Suomessa. Maakaasuputken jatkaminen edellyttää laajamittaisen käyttöpotentiaalin löytymistä samalta suunnalta. Maakaasun hinta on eniten sidoksissa öljyn hintakehitykseen. Maakaasun hintakehitystä tasoittaa se, että öljyn maailmanmarkkinahinta vaikuttaa maakaasun hintaan kuuden kuukauden keskiarvolla. Erikokoisille kaasunkäyttäjille on maakaasutariffissa omat hinnoitteluperusteensa. 33

34 Hiili Kivihiili on hinnaltaan erittäin vakaa, varastoitavissa oleva polttoaine. Kuljetusteknisistä syistä sen käyttö rajoittuu pitkälti rannikolla sijaitseviin voimalaitoksiin. Kivihiili on yksinomaan suurten voimalaitosten polttoaine eikä sitä käytetä pienissä tai keskisuurissakaan kattiloissa. Hiili toimii monien muiden polttoaineiden hinnoittelussa vertailutasona. Ympäristömielessä hiili ei ole suosittu polttoaine ja mahdolliset CO 2 -päästömaksut heikentävät sen kilpailukykyä. Nestekaasut Propaania ja butaania käytetään vaativissa käyttökohteissa teollisuudessa. Korkean hintansa vuoksi ne eivät yleisty pk-teollisuuden lämmöntuotannossa. Nestekaasut toimitetaan käyttökohteisiinsa paineistettuna, nestemäisinä kaasuina joko tankkiautoilla tai pulloissa. Jätteiden energiakäyttö Teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden energiakäyttö on yleistymässä merkittävästi lähivuosina. Polttoaineiden palaessa syntyvien hiili- ja rikkidioksidien määriin vaikuttavat vain polttoaineiden ominaisuudet. Syntyvien typenoksidien ja hiukkasten määrään vaikuttavat muutkin tekijät kuin polttoaineen ominaisuudet, kuten polttotekniikka ja palamisolosuhteet. Suomessa käytetyillä öljyillä ja maakaasulla ominaisuudet vaihtelevat vähiten. Kivihiilellä tehollinen lämpöarvo, tuhka- ja rikkipitoisuus vaihtelevat hieman enemmän. Kotimaisilla polttoaineilla esimerkiksi toimituserien väliset kosteuspitoisuudet voivat vaihdella jopa yli 10 prosenttiyksikköä. Polttoaineiden ominaisuuksia on esitetty tarkemmin liitteessä PK-yritysten energiaopas

35 Kaasupörssi Ketkä voivat käydä kauppaa Kaasupörssissä? Maakaasun jälkimarkkinat avautuivat Kaasupörssi Oy ylläpitää maakaasun jälkimarkkinoilla Internet-markkinapaikkaa, jossa jälkimarkkinoilta ostetulla kaasulla voi korvata Gasumin maakaasutariffin mukaista lisäkaasua eli avointa toimitusta. Jälkimarkkinoille voi myydä tukkumarkkinoilta vuositasolla ostettua kaasua, joka jää itseltä käyttämättä. Kaupankäyntiin ovat oikeutettuja maakaasua vuodessa yli 5 miljoonaa kuutiometriä käyttävät osapuolet, jotka ovat kaukoluennan piirissä. Lisäedellytys maakaasun myynnille jälkimarkkinoilla on se, että tukkumyyjältä ostetun maakaasun hinnoittelusta on sovittu maakaasumarkkinalain voimaantulon jälkeen. Kaasupörssiin on liittynyt 25 osapuolta, joiden yhteenlaskettu kaasunkäyttö kattaa lähes 90 prosenttia maakaasun käytöstä Suomessa. Toistaiseksi Kaasupörssistä ei ole saatavilla varsinaisia finanssituotteita eli johdannaisia. Sen sijaan kehitteillä on uusi kaupankäyntituote, jolla voidaan käydä kauppaa lähitulevaisuuden kaasuista jatkuvan kaupankäynnin menetelmällä. Kaupankäynnin volyymi Vuonna 2002 jälkimarkkinakaupan koko volyymi oli 345 gigawattituntia (GWh), josta Kaasupörssin osuus oli 305 GWh eli noin 90 prosenttia. Jälkimarkkinakaasun osuus koko kaasun kulutuksesta on ollut hiukan alle prosentin Suomen kaasun kulutuksesta vuosina Vuonna 2002 Kaasupörssillä oli noin 4200 myyntitoimeksiantoa ja ostotoimeksiantoa. Maakaasun jälkimarkkinoihin liittyvä lainsäädäntö Maakaasumarkkinoita säätelevät lait ja asetukset löytyvät internetistä osoitteesta Kaasupörssin kustannukset osallistujalle Kaasupörssin liittymismaksu, joka maksetaan vain kerran, on 1000 euroa. Vuotuinen osallistumismaksu on 2000 euroa. Toteutuneista myyntitoimeksiannoista Kaasupörssi veloittaa 15 senttiä/mwh ja toteutuneista ostotoimeksiannoista 15 senttiä/mwh kun vakuus annettu ja 20 senttiä/mwh ilman vakuutta tehdyistä ostotoimeksiannoista. Ostotoimeksiannot ilman vakuutta ovat mahdollisia vain jos tilausteho on alle 100 MW. Kaasupörssin kaasu on pääsääntöisesti edullisempaa kuin tariffin mukainen lisäkaasu, jota sillä voi korvata. Myytäessä ylimääräistä tukkukaasua Kaasupörssiin saa myyntivoittoa tukkukaasun ja pörssikaasun hintaerosta. Lisätietoja kaasupörssistä antaa Kaasupörssi Oy. Yhteystiedot löytyvät osasta 8. 35

36 2.4.2 Polttoaineiden hinnat Kuvassa 2.3 on esitetty lämmön tuotannon polttoaineiden arvonlisäverottomien nimellishintojen kehittyminen vuodesta Kuvan maakaasun hinta on suurkuluttajan hinta (1000 GWh/vuosi ja 6000 h/vuosi). Pienkuluttajan (50 GWh/vuosi ja 4000 h/vuosi) veroton maakaasun hinta on noin 35 prosenttia korkeampi. Sähkön tuotannon polttoaineiden arvonlisäverottomien nimellishintojen kehittyminen vuodesta 1990 on esitetty kuvassa 2.4. Puuta käyttävällä suurella sähköä tuottavalla laitoksella polttoaineen hinta olisi esitettyä suurempi ja turpeella pienempi, jos turvelaitos voidaan sijoittaa lähelle turvevaroja. Taulukko 2.1 Polttoaineiden hinnat huhtikuussa 2003; verottomat hinnat ja hinnat lämmön tuotannossa ilman arvonlisäveroa laskettuna megawattituntia kohti Polttoaine Veroton hinta Hinta sis. valmisteverot ja huoltovarmuusmaksut (ei sis. alv) /MWh /MWh Vähärikkinen POR 1) 14,7 19,9 POK 2) 22,5 29,3 Maakaasu 3) 19,3 21,2 Jyrsinpolttoturve 4) 7,6 9,2 Palaturve 4) 8,0 9,6 Polttohake 5) 10,2 10,2 Kivihiili 6) 6,4 12,8 1) Pienehköjen lämpölaitosten ja vastaavien kuluttajien maksama keskimääräinen hinta 2) Kesälaadun hinta pienkuluttajan säiliöön toimitettuna 3) Maakaasutariffin M2002 mukainen tyyppikuluttaja: 50 GWh/a ja 4000 h/a 4) Kuljetus noin 50 km 5) Keskimääräinen hinta 6) Hinta maaliskuussa Kuva 2.3 Lämmön tuotannon polttoaineiden nimellishinnat ilman arvonlisäveroa /MWh 40 Kevyt polttoöljy Raskas polttoöljy Maakaasu Hiili sisämaassa Jyrsinpolttoturve Polttohake 36 PK-yritysten energiaopas

37 Polttoaineiden, erityisesti tuontipolttoaineiden tulevaisuuden hintaa on vaikea arvioida. Tuontipolttoaineiden hintoihin vaikuttavat ensinnäkin maailmanmarkkinahinnat ja valuuttakurssi. Polttoainekaupan valuutta on pääasiassa dollari. Öljyja kaasuvarat sijaitsevat suurelta osin poliittisesti ja taloudellisesti epävakailla alueilla. Kivihiilivarat sen sijaan ovat globaalisti jakautuneet siten, että näihin energiavaroihin ei kohdistu tarjontavaaraa ja sen perusteella maailmanlaajuista hintavaikutusta tai esimerkiksi kartellivaikutuksesta hinnan kohoamista. Turpeen veroton reaalihinta on ollut laskeva koko 1990-luvun ja pysynee reaalisesti nykyisellä tasolla tämän vuosikymmenen. Puuperäisten polttoaineiden kysyntä kasvaa joillakin aluilla suuremmaksi kuin tarjonta. Tämä nostaa puun energiahintaa yhdessä sen kanssa, että lisäpuupolttoaine joudutaan hankkimaan metsistä hakkeena. Hintojen vaihtelua voidaan tarkasteluissa tasoittaa käyttämällä kuukausitason hintojen sijaan keskiarvohintoja. Näin on tehty seuraavassa taulukossa, jossa on arviot polttoaineiden verottomista reaalihinnoista vuonna Kuva 2.4 Sähkön tuotannon polttoaineiden nimellishinnat ilman arvonlisäveroa /MWh Maakaasu Polttohake Jyrsinpolttoturve Hiili rannikolla Taulukko 2.2 Arvio polttoaineiden verottomista reaalihinnoista vuonna 2010, /MWh Polttoaine Hinta-arvio vuonna 2010, /MWh Maakaasu 1) 16,5 Kivihiili 6,3 Turve 7,5 Raskas polttoöljy 18,0 Kevyt polttoöljy 26,0 Polttohake 11,0 1) Suurkuluttajan hinta (1000 GWh/vuosi ja 6000 h/vuosi) 37

38 2.4.3 Polttoaineiden verot ja maksut alkaen Vuoden 1997 alusta poistettiin verot sähkön tuotannon polttoaineilta. Samalla siirryttiin lopputuotteen eli sähkön kulutuksen verottamiseen. Lämmön tuotannon polttoaineilta kannetaan edelleen veroa, joka määräytyy polttoaineen hiilisisällön mukaan. Lämmöntuotannon verotus on yhtäläinen kaikille kuluttajille, mutta sähkön verotus on teollisuudelle ja ammattimaisille kasvihuoneviljelijöille lievempää kuin muilla. Vuoden 2003 alusta valmisteveron CO 2 -pitoisuuden mukainen vero-osuus, lisävero on 18 euroa/hiilidioksiditonnilta (t CO 2 ). Polttoturpeella on alempi vero, 4 euroa/t CO 2 ja maakaasulla 9 euroa/t CO 2. Puuperäisillä polttoaineilla, mäntyöljyä lukuun ottamatta, ja jätteillä ei ole CO 2 -veroa eikä muitakaan veroja. Mäntyöljyn perusvero on samansuuruinen kuin raskaan polttoöljyn lisävero. Jos laitoksessa käytetään polttoturvetta lämmön tuottamiseen enemmän kuin MWh kalenterivuodessa, on sen ylittävästä polttoturpeen käytöstä maksettava valmisteveroa. Yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa lämmön tuotannon polttoaineista suoritetaan vero. Polttoainemäärä saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö kertoimella 0,9. Energiaverotusta on käsitelty tarkemmin luvussa 4. Taulukko 2.3 Polttoaineiden valmisteverot ja huoltovarmuusmaksut lämmön tuotannossa alkaen laskettuna megawattituntia kohti Polttoturve Puu Raskas Kevyt Maakaasu Kivihiili polttoöljy polttoöljy Ominaispäästö gco 2 /MJpa Perusvero, /MWh , Hiilipitoisuuden mukainen lisävero /t CO /MWh 1,59-5 4,79 1,82 6,12 Huoltovarmuus ,25 0,35 0,08 0,16 maksu /MWh Verot ja maksut 1,59-5,25 7,08 1,91 6,28 yhteensä, /MWh 38 PK-yritysten energiaopas

39 Kuva 2.5 Polttoaineiden valmisteverot ja huoltovarmuusmaksut alkaen. /MWh Huoltovarmuusmaksu Perusvero Lisävero 0 Puu Polttoturve Raskas polttoöljy Kevyt polttoöljy Maakaasu Kivihiili 2.5 Kaukolämpö Kaukolämmitys on Suomen yleisin lämmitysmuoto. Sitä on lähes kaikissa kaupungeissa ja taajamissa. Kaukolämmitetyissä taloissa asuu 2,3 miljoonaa suomalaista. Kaukolämmityksen osuus lämmitysmarkkinoista on noin 50 prosenttia. Yli 90 prosenttia asuinkerrostaloista, noin puolet rivitaloista ja valtaosa maamme julkisista ja liikerakennuksista on kaukolämmitettyjä. Kaukolämpöä tuotetaan paikkakuntakohtaisesti edullisimmilla polttoaineilla. Maakaasuverkon alueella kaukolämmön pääpolttoaine on maakaasu, suurimmissa rannikkokaupungeissa käytetään hiiltä ja suurilla turvealueilla pääasiassa turvetta. Pienemmillä paikkakunnilla ja sisämaassa kaukolämmön tuotanto perustuu usein puuhun, puutähteeseen tai öljyyn. Kuva 2.6 Kaukolämmön markkinaosuus Suomessa toimitetusta lämpöenergiasta vuonna (lähde: Suomen Kaukolämpö ry) muut 3,4 % raskas polttoöljy 1,6 % puu 12,5 % kaukolämpö 48,6 % sähkö 15,5 % kevyt polttoöljy 18,4 % 39

40 Kuva 2.7 Kaukolämmön keskihinnan kehitys sekä minimi- ja maksimiarvot. (Lähde: Suomen Kaukolämpö ry) /MWh Vuonna 2001 kaukolämpöä kului 28,4 terawattituntia (TWh). Kaukolämmön myynnin liikevaihto oli miljardi euroa. Asuintalojen osuus kulutuksesta oli 56 prosenttia, teollisuuden 10 prosenttia ja muun kulutuksen 34 prosenttia. Kaukolämpöä myydään kuluttajille julkisilla tariffeilla, joissa on normaalisti kolme komponenttia: liittymismaksu, perusmaksu ja energiamaksu. Liittymismaksulla katetaan uuden kuluttajan aiheuttamia liittymiskustannuksia, kuten kaukolämpöputki, kaivamis-, asennus- ja liityntätyöt. Perusmaksu kattaa lämmöntoimittamisen kiinteitä kustannuksia kuten pääomakustannukset, palkat, vuokrat jne. Energiamaksulla katetaan nimensä mukaisesti toimitetusta energiasta aiheutuvat muuttuvat kustannukset, joista tärkein on käytetty polttoaine-energia. Lämmön myyjän kannalta kaukolämpötariffin tulee turvata yrityksen toiminnan jatkuvuus siten, että kannattavuus ja kilpailukyky säilyvät. Molempien osapuolien kannalta tavoiteltavia ominaisuuksia ovat hinnoittelun pitkäjänteisyys, kustannusvastaavuus sekä mittaus- ja laskutustekninen yksinkertaisuus. Lisäksi tariffin tulisi tukea energiankäytön tarkoituksenmukaista ohjausta. Erilaiset asiakasryhmät ovat kulurakenteeltaan toisistaan poikkeavia ja siksi tariffissa on yleensä jaettu kuluttajat useampaan ryhmään vesivirran tai lämpötehon mukaan. Eri asiakasryhmien tariffikomponentit on pyritty laatimaan vastaavan kustannusrakenteen mukaisesti. 40 PK-yritysten energiaopas

41 Myyntimäärillä painotettu kaukolämmön keskihinta vuonna 2001 oli 36,6 euroa/mwh ja kaukolämpöä myyvien yritysten lukumäärän mukainen aritmeettinen keskihinta 42,3 euroa/mwh. Noin 30 prosenttia kaukolämmön hinnasta on veroja. Hinta vaihtelee paikkakunnittain. Hintatasoon vaikuttaa yleisesti eniten kaukolämmitysjärjestelmän koko. Suurilla paikkakunnilla kaukolämpö tuotetaan edullisesti yhteistuotannossa sähkön kanssa. Kaukolämpölaitoksen ikä, taajaman rakenne, investointien tehokkuus sekä laitoksen hoito ja omistajan tuottovaatimukset vaikuttavat hintatasoon käytettyjen polttoaineiden lisäksi. Mittakaavaetua kiinteiden kustannusten osalta kuvaa perusmaksun suhteellinen osuus, joka pienimmillä myyjillä on noin 30 prosenttia ja suurilla noin 20 prosenttia. Kaukolämmön hinta on ollut ajan saatossa hyvin vakaa. Hintojen keskimääräinen nousu on ollut noin 4 prosenttia vuodessa pitkän ajan keskiarvona, mutta lyhyemmälläkään aikajänteellä hintojen heilahtelua ei juurikaan ole ollut. Lisätietoja kaukolämpöön liittyvistä asioista saa mm. paikallisten energiayhtiöiden ja Suomen Kaukolämpö ry:n (SKY) kotisivuilta Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonta Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta vastaava elin on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Energiamarkkinavirasto. Energiamarkkinaviraston päätehtävä on valvoa sähkö- ja maakaasumarkkinalainsäädännön noudattamista ja edistää kilpailulle perustuvien sähkö- ja maakaasumarkkinoiden toimintaa. Valvontatehtäväänsä virasto toteuttaa yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön, Kilpailuviraston ja eräiden muiden viranomaisten kanssa. Energiamarkkinavirasto rahoittaa toimintansa pääosin sähkö- ja maakaasuverkonhaltijoilta perittävillä lupa- ja valvontamaksuilla. Energiamarkkinaviraston kotisivuilta ( on saatavana paljon ajankohtaista informaatiota sähkö- ja maakaasumarkkinoista. Yhteystiedot löytyvät liitteestä 1. Tilanteita, jolloin kannattaa ottaa yhteyttä Energiamarkkinavirastoon -Sähkön siirtohintojen kohtuullisuuden tarkistaminen - Oman aseman selvittäminen toimitusvelvollisuuden suhteen -Epäselvyydet sähkön kulutuksen mittaroinnissa - Muutokset sähkön siirtoon liittyen, esimerkiksi pyrkimykset siirtyä jakelu portaassa ylemmälle tasolle 41

42 42 PK-yritysten energiaopas

43 3 Energian säästö Vapaaehtoisuuteen perustuva energiansäästö on osoittautunut Suomessa tehokkaaksi tavaksi saada yrityksiä mukaan säästötalkoisiin. Energiansäästöllä voidaan vähentää energian tuotannosta peräisin olevia päästöjä. Toisaalta erilaisilla säästötoimenpiteillä yksittäiset yritykset voivat tehostaa omaa energiahuoltoaan ja leikata siihen mahdollisesti turhaan tuhlautuvia kustannuksia. Energiansäästökatselmuksilla voidaan päästä alkuun siinä, miten energiatehokkuutta kannattaisi parantaa. Energiansäästöinvestointeihin ja -katselmuksiin on mahdollista saada kauppa- ja teollisuusministeriön tukea. Luvusta 3 löytyy perusteita sille, miksi energiansäästö kannattaa. Esimerkeistä on havaittavissa, että säästöpotentiaalia löytyy usein merkittävissä määrin. Motiva Oy on kehittänyt useita energiakatselmusmalleja, jotka soveltuvat PK-yritysten energiankäytön arvioimiseen. Energiansäästöllä voidaan leikata liiketoiminnan kustannuksia, mutta pitkällä aikavälillä sillä parannetaan myös elinympäristön viihtyvyyttä. 43

44 3 Energian säästö Energiajärjestelmien tehokas, taloudellinen ja häiriötön toiminta on teollisuuden avainkysymyksiä. Lämpö- ja sähköenergia ovat välttämättömiä hyödykkeitä kaikille teollisuuslaitoksille. Eräs keskeinen tekijä energiansäästöpäätöksille on toimien kannattavuus. Monet uudet tekniikat tai prosessiratkaisut tehostavat toimintaa ja tuovat samalla energiansäästöä. Toimenpiteiden kannattavuuden arvioinnissa tulisi huomioida energiansäästön lisäksi muutkin saavutetut edut esimerkiksi tuotantomäärissä ja -laaduissa sekä huolto- ja käyttökustannuksissa. Tehtyjen selvitysten perusteella useimmissa PK-yrityksissä on löydettävissä merkittäviä säästökohteita, joissa investointien takaisinmaksuaika on alle kolme vuotta. Energiansäästöinvestointiin liittyvä riski on usein alhainen verrattuna muihin vastaavan tuotto-odotuksen tarjoamiin vaihtoehtoihin. Energiansäästö on kilpailusta vapaata tuottavaa liiketoimintaa. Kustannusten lisäksi energiantuotantoon ja -kulutukseen liittyy ympäristövaikutuksia. Säästämällä lämpöenergiaa voidaan pienentää paikallisten lämpövoimalaitosten polttoainetarvetta ja tätä kautta ympäristökuormitusta rikin ja typen oksidien osalta. Panostus energiansäästöön on myös panostusta elinympäristön viihtyvyyteen. Energian säästön ohella entistä merkittävämmäksi tekijäksi on noussut kasvihuonekaasupäästöjen, erityisesti hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen. Yrityksille ollaan asettamassa hiilidioksidin osalta taloudellisia rasitteita. Päästörasitteita voidaan osaltaan vähentää energiansäästön avulla. Tämän rinnalla yrityksiä pyritään kannustamaan uusiutuvien energialähteiden käyttöön muun muassa tukemalla yhteiskunnan varoin tähän liittyviä selvityksiä ja investointeja. Energiatehokkuuden parantaminen tulisi nähdä tulevaisuudessa entistä selkeämmin osana yritysten laatu-, ympäristö- ja muita hallintajärjestelmiä, joissa energian kulutuksen kustannus-, päästö- ja muita vaikutuksia tarkastellaan kokonaisuutena. 3.1 Energiaa voi säästää kaikessa yritystoiminnassa Energia liittyy joko suoraan tai välillisesti lähes kaikkiin yrityksen toimintoihin aina raaka-aineista lopullisiin tuotteisiin asti. Tuotantoprosessit ja tehdaspalvelujärjestelmät kuluttavat paljon energiaa myös PK-sektorilla. Tuotannon energiankulutuksen selvittämiseksi ja säästöpotentiaalin arvioimiseksi on selvitettävä tuotantolaitoskohtaisesti prosessien, osaprosessien ja laitteiden energiataseet. Sama koskee myös tehdaspalvelujärjestelmiä. Toimitiloissa ja rakennuksissa energiaa tarvitaan tilojen lämmitykseen, ilmastointiin, käyttöveden lämmitykseen ja sähkölaitteisiin, kuten LVI-järjestelmien moottoreihin, valaistukseen, toimistokoneisiin ja kylmälaitteisiin. Toimitilojen ja rakennusten osalta energiansäästömahdollisuuksia löytyy niiden koko 44 PK-yritysten energiaopas

45 elinkaaren ajalta. Tämä tarkoittaa energiatehokkuuden huomioimista suunnittelussa, rakentamisessa, käyttöönotossa, käytössä sekä lopulta myös purkamisessa. Tuotesuunnittelu vaikuttaa tuotteen valmistukseen tarvittavaan energiaan sekä tuotteen käytönaikaiseen energiantarpeeseen. Tuotteita suunniteltaessa päätetään valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet ja tarvikkeet sekä tuotantotekniikka, joka määrittää tuotannossa tarvittavat koneet ja laitteet. Tuotesuunnittelun myötä määräytyy myös energiankulutus, jonka tuotteen käyttäminen vaatii. Tuotteen materiaalien ja pakkausten valinnat vaikuttavat lopulta niiden hävittämisen vaatimaan energiankulutukseen eli voidaanko osa materiaaleista käyttää uudelleen, pitääkö tuote kokonaan tai osittain hävittää ongelmajätteenä vai voiko sen energiasisällön hyödyntää polttamalla. Hankinnat käsittävät yrityksen tarvitsemat tuotantolaitteet, raaka-aineet, kuljetusvälineet sekä suuren määrän erilaisia laitteita ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi kylmälaitteet, toimistokoneet ja valaistustarvikkeet. Näistä hankinnoista suurin osa vaikuttaa yrityksen energiantarpeeseen. Tämän vuoksi hankittavien laitteiden valintavaiheessa tulisi tuntea hankintakustannusten lisäksi käytön aikaiset energiakustannukset. Yritysten hankintapolitiikkaan tulisi sisällyttää elinkaarikustannusajattelu niin, että energiatehokkaat ratkaisut tulisivat oikealla painoarvolla huomioiduksi. Muutamat yritykset ovat jo tänä päivänä päättäneet esimerkiksi hankkia pelkästään energiatehokkuudeltaan parhaiksi luokiteltuja sähkömoottoreita. Sähkömoottorien tehokkuusluokittelusta lisää esim. Motivan kotisivuilta, tai osoitteesta info.lut.fi/ente/sahko/hi-motors/intro.htm Kuva 3.1 Energia liittyy kaikkiin yrityksen toimintoihin. Laatujärjestelmä Energia - sähkö - lämpö - polttoaineet Materiaalit - raaka-aineet - konponentit (energiaa sitoutuneena) Ympäristöjärjestelmä Yrityksen energiankäyttö - tuotantoprosessi - toimitilat ja rakennukset - tuotesuunnittelu - hankinnat - kuljetukset Tuotteet Kierrätys/ Jätteen energiankäyttö Kuluttaja Energiansäästösopimus Energiakatselmukset Päästöt 45

46 3.1.1 Suunnittelu- ja uudistamisvaiheissa tehdään energiatehokkuuden perusratkaisut Kannattavinta energiatehokkuuden parantaminen on silloin kun tehdään merkittäviä rakentamis- tai prosessin uusimispäätöksiä. Tällöin laite- ja järjestelmävalintojen energiatehokkuuden merkitys korostuu. Suunnittelu- tai hankintavaiheissa tehtyjen virheiden ja energiatehottomien valintojen muuttaminen jälkikäteen on usein hankalaa ja kallista, jolloin säästön kannattavuus joka tapauksessa huononee oleellisesti. Tärkeitä hankinta- ja suunnitteluvaiheen valintoja ovat muun muassa laitteiden ominaisenergiatehokkuus, energian käytön ja energiatehokkuuden seurantamahdollisuudet mittauksineen ja verkostoratkaisuineen sekä laitteiden ohjausmahdollisuuksien ja ohjausratkaisujen valinta. Kuva 3.2 Energiatehokkuuteen on kannattavinta ja merkityksellisintä vaikuttaa suunnittelu-, hankinta- tai esimerkiksi prosessien uusimisvaiheissa. Rakentaminen, uudishankinnat Käyttöönotto Käyttö - energiantarvetta korvaavat ratkaisut - varustelutaso - energiamuotojen valinta - ostoenergian ja oman tuotannon optimointi -järjestelmävalinnat - laitetehokkuus ja mitoitus - muunneltavuus - kulutuksen seurantamahdollisuus, mittaukset - yksilöllinen, tarpeita vastaava viritys ja säätö - kulutuksen tavoitetason laskenta - energian kulutuksen seurantasuunnitelma -käytön opastus - hyvän energiatalouden ylläpito ja parantaminen - kustannusten seuranta - huolto ja korjaukset - hankintapolitiikka korjauksissa ja perusparannuksissa - valistus ja opastus Kuva 3.3 Energian kulutusjakauman tunteminen auttaa kiinnittämään huomiota suurimpiin energiaa kuluttaviin järjestelmiin. Esimerkiksi Motivan energiakatselmuksissa (ks. kohta 3.3.1) laaditaan kulutusjakauma, joka yksityiskohtaisuudeltaan vaihtelee kohteen koon sekä käytettävissä olevien kulutusseuranta- ja mittaustietojen mukaisesti. muut prosessimoottorit 13 % jäähdytyspumppaus 7 % valaistus 7 % infrapuna lämmittimet 3 % IV - ja pölynpoistopuhaltimet 13 % muut 3 % paineilma 16 % maalauslinja sähkölämpö 35 % metallintyöstö 3 % 46 PK-yritysten energiaopas

47 3.2 Käytön aikaisen energiatehokkuuden ylläpito ja parantaminen Energian käytön hallinta ja kustannustietous Energian säästön lähtökohta on kulutuksen ja kustannusten synnyn tunteminen. Näillä tiedoilla yritys pystyy panostamaan tärkeimpiin kulutuskohteisiin ja suurimpia kustannuksia aiheuttaviin kustannustekijöihin. Jatkossa korostuvat myös päästöjen ja erityisesti CO 2 -taseen laskennat ja arvioinnit päästöjen vähentämiseksi. Kokonaiskulutuksen synnyn ja jakautumisen selvittäminen prosessien, käyttöhyödykkeiden ja kiinteistökomponenttien kesken on tärkeää ainakin suurissa, paljon eri toimintoihin energiaa käyttävissä yrityksissä. Selvityksen toteutukseen ja saavutettavaan tarkkuuteen vaikuttavat muun muassa olemassa olevat mittaukset, kulutuksen seuranta, käytettävissä olevat selvitysresurssit ja haluttu tarkkuustaso. Motivan energiakatselmusten (kts. kohta 3.3.1) toteutusohjeissa on selvitetty katselmustyössä edellytetty kulutusjakauman laadinta. Tarkkuustavoitteena on se, että kyseisen jakauman avulla katselmustyötä osataan suunnata tärkeimpiin energiaa kuluttaviin ja kustannuksia aiheuttaviin kulutuskohteisiin. Energiakustannusten tehokas seuranta edellyttää hankintakustannusten eli tariffien ja kulutuksen ajallisen vaihtelun tuntemista ja hallintaa. Polttoaineiden ja kaukolämmön kustannusten muodostuminen on normaalisti yksinkertaisempaa kuin sähkön hankinnan. Sähkön hankintatariffit ovat monimuotoisempia sisältäen siirto- ja myyntiosuudet ja niissä erikseen eri ajankohtien energiahinnat, perusmaksut, pätö- ja loistehomaksut yms. Energiakustannusasioita on käsitelty tarkemmin tämän oppaan luvuissa 1 ja 2. Kuva 3.4 Energian säästölaskelmia varten on tunnettava muun muassa sähkön kulutusvaihtelut. Sähköteho (kw) : : : : : : : : : : : : : : :00 47

48 Energiakatselmusraporteissa selvitetään ja esitetään sähkön hinta, jonka perusteella säästötoimenpide-ehdotusten kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa arvioidaan. Hinta voi perustua katselmusajankohtaan tai muuhun yhteisesti sovittuun parhaiten kannattavuusarviointiin soveltuvaan hintaan (kts. oppaan luku 1). Energian säästöinvestoinnin takaisinmaksuaika lasketaan aina säästöarvion ja tarvittavan investoinnin suhteena, mutta sitä voidaan tarkentaa asiakkaan tarpeiden mukaan esimerkiksi herkkyystarkasteluin. Säästöinvestointeja arvioitaessa tulisi aina muistaa myös elinkaaritarkastelut Energian kulutuksen ja energiatehokkuuden arviointi ja seuranta Kulutuksen ja kuormituksen seuranta luo perustan energian käytön hallinnalle. Kokonaiskulutuksen ja osajärjestelmien energian kulutuksen tunteminen edellyttää jatkuvaa mittausta ja seurantaa, tiedon hallintaa ja tarkoituksenmukaista raportointia. Yritysten vuotuiset kaukolämmön ja sähkön kokonaiskulutukset ovat yleensä hyvin tiedossa tai ainakin selvitettävissä. Osaprosessien tai eri laiteryhmien energian käytön tuntemusta on usein mahdollista parantaa. Vapaat sähkömarkkinat ja sen seurauksena kulutuksen tuntitehomittaus on tuonut uuden erinomaisen mahdollisuuden analysoida kohteen sähkön käyttöä, kun kuormituksen vaihtelu on saatavissa tuntitehoina pitkältä jaksolta. Erilaisia käyttötilanteita, kuormitusten aiheuttajia, lämmitys- ja jäähdytyskuormien kulutusmerkitystä ym. voidaan analysoida oleellisesti paremmin kuin aikaisemmin. Kuva 3.5 Esimerkki sähkötuntitehojen vaihtelusta. Tieto yrityksen sähkötehon suuruudesta talvelta, keväältä ja kesältä auttaa selvittämään mahdollisten sähkölämmittimien, sähkösulatusten sekä kesäaikaisten jäähdytyskuormien sähkön kulutuksen suuruutta ja merkitystä. Kuormitustietojen lisäksi on selvitettävä ulkolämpötila- ym. toimintatiedot kyseisinä ajankohtina. Sähköteho / kw huhtikuu, arki elokuu, arki tammikuu, arki kellonaika 48 PK-yritysten energiaopas

49 Sähkön, lämmön ja veden kulutuksen rekisteröiviä alamittauksia on yleensä asennettu tarpeeseen nähden liian vähän. Suuria energia- tai vesikustannuksia aiheuttaviin laitteisiin tai käyttöhyödykejärjestelmiin on alun alkaen harvoin asennettu energiamittauksia tai kuormitusseurantajärjestelmiä. Niillä on mahdollista selvittää kulutuksen jakautumista osakuormiin sekä kulutuksen vaihteluja suhteessa tuotantoon. Näillä tiedoilla taas on merkitystä, kun määritetään energiankulutuksesta aiheutuvien kustannusten jakautumista osakuormiin ja -prosesseihin ja selvitetään käytön energiatehokkuutta ja sen muutoksia. Energiakulutuksen jakautumismittausten, erityisesti sähkömittausten, kustannukset ovat usein pieniä verrattuina suurten järjestelmien tai yksiköiden laitekustannuksiin tai niiden käytön aiheuttamiin energia- ja/tai vesikustannuksiin. Ehkä parhaita esimerkkejä kohteista, joissa energiamittaus- tai kuormitusseurantajärjestelmien asentaminen kiinteästi olisi hyvin perusteltua, ovat erilaiset teollisuusprosessien sähkölämpöuunit. Jälkeenpäin energia-, kuormitus-, virtaus- ja muiden mittausten sekä seurantajärjestelmien asentaminen on aina kalliimpaa. Siksi suunnittelu- ja muutostilanteissa mittausten asentamista tulisi entisestään painottaa. Energiakatselmusten yhteydessä tehdään energia- ja kuormitusmittauksia, mutta ne kuvaavat vain mittaushetken tilannetta. Kaikkiin kohteisiin, erityisesti höyry- ja vesimittauksiin, ei aina ole edes mahdollista jälkeenpäin asentaa mittauksia. Energian ominaiskulutus vaihtelee tapauksittain samankin toimialan sisällä johtuen kohteiden käyttöaikaeroista, erilaisista teknisistä ratkaisuista ja varustetasoista, prosessiratkaisuista jne. Siksi rakennustilavuutta, tuotantomäärää tms. kohti lasketuista ominaiskulutuksista ei voi suoraan päätellä, missä energiakäyttö on tehokasta tai missä olisivat suurimmat säästöpotentiaalit. Lisätietoja energian kulutusseurannasta ja sähkö-, höyry- ja vesimittauksista: Ilmastointitekniikan mittaukset Kai Siren, TIETONOVA, Espoo 1995, 271 ss Kulutusseurantaohjelmistot ja -palvelut Motivan julkaisu 2/2001, MOTIVA Oy, 52 ss RT, LVI ja KH kortistot LVI-laitteiden sähkönkulutus KTM D 35 (Ekono Oy) Ominaiskulutuksia vertaamalla ei voi suoraan päätellä kohteen energiatehokkuutta tai säästöpotentiaalia. 49

50 Kuva 3.6 Ominaiskulutukset vaihtelevat suuresti yrityksissä samankin toimialan sisällä. Siksi ominaiskulutuksista ei voi yksiselitteisesti päätellä, missä energian käyttö on tehokasta tai missä ovat suurimmat säästöpotentiaalit. kwh/ton Syitä energian ominaiskulutuksen vaihteluille saman alan yrityksissä - prosessiratkaisut - tuotteen ominaisuudet, laatu ja muut erityispiirteet - työvuorot ja tuotantoajat - tuotevalikoimat - jne kwh/ton Energian kulutusseurannasta tulisi pyrkiä energiatehokkuuden arviointiin ja seurantaan. Toimintaolosuhteiden ym. muutokset Energiankulutuksen seuranta Energiatehokkuuden muutosten arviointi ja seuranta Tuotannon määrän ja laadun seuranta Yksittäisten kohteiden vuotuinen energian kulutus tai ominaiskulutus vaihtelee merkittävästi tuotannon määrän ja laadun vaihtelujen ja muun toiminnan vaihtelun seurauksena. Kohteen energiatehokkuuden muutosta ei aina ole helppo havaita kaikkien muutostekijöiden joukosta. Tämän johdosta myös toteutettujen säästötoimenpiteiden vaikutus voi hukkua muutostekijöihin, mikä erityisesti sähköenergian käytön osalta on todettu yleiseksi ongelmaksi. Sekä teollisuuden että palvelujen piirissä on tehty selvitystyötä menettelyistä, joilla kulutusseurannasta voitaisiin siirtyä energiatehokkuuden seurantaan. Kummassakin tapauksessa tämä edellyttää kulutusseurannan lisäksi seurantaa esimerkiksi toimintavaihteluissa, työvuoroissa tai tuotannon laadussa. Joissakin teollisuuslaitoksissa ja julkisen sektorin kohteissa laajaa seurantaa jo sovelletaan Energian käytön tehostaminen yrityksissä Energian käytön tehostamisen tulisi olla yrityksessä päätöksenteon osatekijä, joka huomioidaan jatkuvasti prosessisuunnittelussa, hankintapäätöksissä, ympäristölupa- ja ympäristöjärjestelmissä. Yksittäiset tehostamistoimenpiteet etenevät normaalisti tilannearviosta toteutuksen kautta seurantaan. 50 PK-yritysten energiaopas

51 Kuva 3.7 Energiansäästön toteutuminen käynnistyy nykytila-arvioista ja säästötoimenpideideoista tai -ehdotuksista, jotka syntyvät mm. kauppa- ja teollisuusministeriön tukemassa energiakatselmustoiminnassa. ylläpito, jatkuva parantaminen ja seuranta Nykytila-arvio - energiakatselmus - muu selvitys Toimenpidesuunnitelma Toteuma Seuranta Energiakatselmustoiminta Energiakatselmustoiminnan määrittely Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) käynnisti energiakatselmusten tukemisen vuonna Vuoden 1993 aikana katselmustoimintaa systematisoitiin ja kehitettiin työkaluja. Nykymuotoinen katselmustoiminta käynnistyi Suomessa vuoden 1994 alussa. Energiakatselmus on yleisnimitys Motiva Oy:n kehittämille katselmusmalleille, joissa tavoitteena on analysoida yritysten energiankäyttö ja kartoittaa kaikki taloudellisesti kannattavat energiansäästömahdollisuudet. Katselmustoiminnan alkutaipaleen tavoitteiden, energian käytön tehostamisen ja yritysten kilpailukyvyn parantamisen lisäksi on nyt vahvasti mukana hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Kuva 3.8 Kauppa- ja teollisuusministeriön energiakatselmustoiminnan ohjeistus. Kauppa- ja teollisuusministeriön energiakatselmustoiminnan yleisohjeet Katselmusten mallikohtaiset toteutusohjeet ja mallisisällysluettelot Energiakatselmoijan käsikirja Energiakatselmus on kohteen, energiakatselmoijien ja muiden asiantuntijoiden yhdessä toteuttama perusteellinen kartoitus kohteen energian ja veden käytöstä sekä kaikista kannattavista säästömahdollisuuksista. Vuodesta 2003 lähtien katselmuksissa tarkastellaan myös uusiutuvien energiamuotojen käytön mahdollisuus ja kannattavuus. 51

52 Kuva 3.9 Kauppa- ja teollisuusministeriön tukeman energiakatselmustoiminnan osapuolet KTM:n yleisohjeet Motiva Oy Kauppa- ja teollisuusministeriö TE-keskukset tuki avustus hakemus Seurantatiedot - toteutusohjeet - neuvonta - laadunvalvonta - seuranta Energiakatselmoijat Katselmuskohteet Yhteistyötahot - puuenergianeuvot - laitevalmistajat - ym. Kauppa- ja teollisuusministeriön tuki energiakatselmuksiin Energiakatselmuksen toteutukseen voidaan myöntää tukea KTM:n vuosittain vahvistamien yleisohjeiden perusteella. Teollisuuden, palvelusektorin ja energiaalan katselmusten päävastuutaho on kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto. Ministeriö varaa vuosittain osan energiatuesta katselmustoiminnan tukemiseen. Käytännössä tukihakemusten käsittelystä ja tukipäätöksistä vastaavat alueelliset työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset). Motiva Oy:n tehtävänä on ministeriön toimeksiannosta: - kehittää energiakatselmustoimintaa - valvoa katselmustoiminnan laatua - seurata katselmustoiminnan tuloksia opastaa ja neuvoa osapuolia katselmusten käynnistämisessä ja toteutuksessa KTM:n tuki energiansäästösopimuksen tehneille yrityksille - 40 % tuki energiakatselmusten toteutukseen - Lisäksi tukea tavanomaisiin energiansäästöinvestointeihin - tukiprosentti % - tapauskohtainen harkinta - katselmuksessa tai vastaavassa selvityksessä havaituille investoinneille - hankkeen minimikoko euroa - investoinnin takaisinmaksuaika vähintään 2 vuotta - maksituki euroa/yritys, vuosi (ohjeellinen yläraja) Vuonna 2003 voimassa oleva energiakatselmustuki. Säästösopimus on selitetty tämän oppaan kohdassa PK-yritysten energiaopas

53 Energiakatselmusten tavoitteena on rakennusten, tuotantoprosessien sekä energian tuotannon ja jakelun energiankäytön tehostaminen. Energiakatselmuksessa kartoitetaan yrityksen nykyinen energiankäyttö, selvitetään energiansäästömahdollisuudet ja raportoidaan kannattavat toimenpiteet. Katselmustoimintaan ja katselmuksissa ehdotettujen säästötoimenpiteiden toteutukseen suunnatut investointituet ovat kasvaneet viime vuosina. Vuotuinen katselmustuki on vuosina ollut vajaat kaksi miljoonaa euroa, mikä merkitsee katselmustyönä noin viittä miljoonaa euroa. Investointituet nousivat vuonna 2002 ensimmäistä kertaa suuremmaksi kuin katselmustuet ollen 2,1 miljoonaa euroa. Energiakatselmuksen toteutus Energiakatselmuksen toteutuksen vaiheet ovat: - päätös toteutuksesta, tarjouspyynnöt - lähtötietojen hankinta - aloituspalaveri - kenttätyö - tulosten esittely, ns. luovutuspalaveri Katselmuskohteen erityistarpeet on syytä kirjata jo työtä käynnistettäessä. Erityistarpeilla tarkoitetaan esimerkiksi niitä energian ja veden käytön osa-alueita, mittaustarpeita sekä erityisjärjestelmiä, joissa arvioidaan löytyvän säästöpotentiaalia tai joissa erityisesti nähdään selvitystarvetta. Tiedot on syytä sisällyttää tarjouspyyntöihin, jolloin katselmoijat voivat arvioida työn toteutusta ja samalla miettiä mahdollisen oman asiantuntemuksensa lisäksi hankittavan erityisasiantuntemuksen tilaamisesta. Tavoitteet, eritystarpeet, tarjouspyynnöt Tukihakemus (TE-keskus, Yritysosasto) Kuva 3.10 Energiakatselmuksen toteutus. Aloituspalaveri - tilaajan tavoitteet ja tarpeet - työn painotukset ja raportoinnin eritystarpeet Perustietojen kartoitus - energiankäyttötiedot 3-5 vuodelta - suunnittelu-, käyttö- ja huoltokirjat Kenttätyö - kohteen katselmointi, mittausohjelma - mittaukset ja muut selvitykset Tietojen analysointi - energiajakaumat, energiataseet, Sankey-diagrammi - säästötoimenpiteiden kartoitus - säästöjen ja investointien laskenta Raportointi - analyysi- tai katselmusraportin laadinta - Raportti MOTIVAan - Maksatuspäätös - Raportin tarkastus - Tallennus tietokantaan Jatkotoimenpiteet - Säästötoimenpiteiden toteutus ja seuranta 53

54 Erityisen tärkeää katselmuksissa on hyvä yhteistyö osapuolten kesken. Osallistumalla ja sitoutumalla yritys vaikuttaa ratkaisevasti tuloksellisen energiakatselmuksen syntyyn, joka johtaa myös todettujen säästömahdollisuuksien toteuttamiseen ja energian säästötoiminnan omaehtoiseen kehittymiseen. Hyvät ja mahdollisimman laajat lähtötiedot kohteen toiminnasta, energiaa kuluttavista laitteista, energian ja veden kulutuksesta, aikaisemmin tehdyistä selvityksistä ym. edesauttavat katselmuksen toteutusta. Kenttätyö on katselmustoiminnan ydin. Haastatteluineen ja mittauksineen se nostaa esiin tehostamismahdollisuudet. Luotettaviin tietoihin perustuvat, selkeästi ja yksiselitteisesti kuvatut toimenpide-ehdotukset raportissa johtavat varmimmin päätöksiin toimenpide-ehdotusten toteuttamisesta. Energiakatselmuksen ei ole tarkoitus jäädä yksittäiseksi irralliseksi projektiksi. Katselmusraportista on tarkoitus tulla yrityksen työkalu ja tietolähde, jota hyödynnetään, täydennetään ja päivitetään tarpeen ja tilanteen mukaan myöhemmin. Energiakatselmuksen on tarkoitus edistää kohteen omatoimista energian käytön seurantaa ja tehostamista sekä kannustaa kohdetta jatkuvaan yhteistyöhön energian säästön asiantuntijoiden kanssa. Osallistumalla aktiivisesti katselmuksen kenttätyöhön tulee teknisten järjestelmien käytöstä vastaavalle henkilölle tehokas ja ilmainen käyttökoulutus varsinaisen katselmustyön ohessa. Kuva 3.11 Yhteistyössä kohteen ja alan asiantuntijat tuottavat energiakatselmuksessa katselmoijan koordinoimana kootun ja selkeän tuloksen energian käytön nykytilasta ja parannusehdotuksista välitöntä ja tulevaa käyttöä varten. Yrityksen henkilöt - lähtötiedot - tuotanto, kuvaus ja tuntemus Katselmoijat - koordinointi, kokemus - ideat, energiansäästöasiantuntemus - kustannus ja investointilaskelmat - yhteistyö mittauksissa ja muussa kenttätyössä - kulutuksen ja kustannusten hallinta - energiansäästöpotentiaali - säästötoimenpide-ehdotukset - muut tulokset ja jatkoehdotukset 54 PK-yritysten energiaopas

55 Energiakatselmusmallit PK-yritykselle Motiva on kehittänyt erilaisille asiakkaille ja vaihteleviin tilanteisiin soveltuvia katselmusmalleja. Tavoitteena on ollut se, että asiakas saa mahdollisimman hyvän tarpeidensa mukaisen katselmuksen ja raportoinnin, ja että katselmustoiminnassa ei olisi kysymys kertaluonteisesta projektista vaan se ymmärrettäisiin jatkuvana prosessina. Erityisesti PK-yrityksille soveltuvia malleja ovat: - Kiinteistön energiakatsastus - Kiinteistön energiakatselmus - Teollisuuden energia-analyysi - Kiinteistön seurantakatselmus - Kiinteistön käyttöönottokatselmus Oikea tuote asiakkaan kulloiseenkin tarpeeseen: energiakatselmus, energia-analyysi, seurantakatselmus. Motiva ja energiakatselmoijat ohjaavat katselmusmallin valinnassa. Katselmuksen tulokset, säästömahdollisuudet ja hyödyntäminen Energiakatselmusten tuloksena esitetään katselmuskohteen energiataloudellinen tila, kulutuksen jakautuminen tärkeimpiin osakuormiin ja ehdotukset energiakustannusten pienentämiseksi. Vuodesta 2003 lähtien energiakatselmuksissa tutkitaan myös mahdollisuudet CO 2 -päästöjen vähentämiseksi. Energian säästömahdollisuuksia on runsaasti yksittäisissä laitteissa, laiteryhmissä, prosesseissa, käyttöhyödykkeissä ja kiinteistössä. Säästömahdollisuudet ja varsinkin niiden toteutettavuus ja kannattavuus ovat kuitenkin aina tapauskohtaisia ja yksilöllisiä. Katselmuksissa on tärkeää erottaa oleelliset asiat epäoleellisista ja löytää nopeasti ne osa-alueet tai laitteet, joissa säästömahdollisuus on merkittävintä ja kannattavinta. Katselmustyössä on jatkuvasti arvioitava mahdollisuuksien rinnalla toimenpiteiden toteutettavuutta, kannattavuutta ja vaikutuksia muuhun toimintaan. Energiakatselmuksissa säästöpotentiaalia kartoitetaan hyödyntämällä olemassa olevaa ja kokemusperäistä tietoutta ja erityisesti tekemällä mittauksia tarpeettoman tarpeettoman energian käytön käytön paljastamiseksi. Näistä Näistä esimerkkejä esimerkkinä on esitetty on esitetty kuvassa kuvassa energian Energiakatselmuksista säästötoimenpide-ehdotuksia - Kokonaiskuva energian käytöstä ja kustannuksista. - Energiansäästöpotentiaali ja uusiutuvien käyttömahdollisuus. - Toimenpide-ehdotukset (takaisinmaksuaika vähemmän kuin10 vuotta). 55

56 Kuva 3.12 Katselmuksessa syntyy kokonaiskuva energian käytöstä ja ehdotukset taloudellisiksi säästötoimenpiteiksi. Energiakatselmuksessa toteutettuja paineilmajärjestelmän sähkökuormitusmittauksia sähköteho, kw viikonloppu sähköteho, kw Kuormituksen vaihtelu (15 min. keskiteho) viikon aikana. aika 0 Kuormitus kevennyskäynnillä ja tuottovaiheessa (mittausjakson pituus 4 min). aika Kuvassa esitettyjen mittausten avulla on paljastunut paineilmayksiköiden suuri tehonotto viikonloppuna, jolloin tuotanto on ollut lähes pysähdyksissä. Oikeanpuoleisessa kuvassa mittausjakso on 4 minuuttia. Siinä todettiin, että paineilmajärjestelmän säädön ja mitoituksen johdosta yksikkö ei koskaan saavuta 20 prosentin tyhjäkäyntitehoaan, vaan sähkökuormitus kevennyskäynnillä on keskimäärin 50 prosenttia tuottovaiheen kuormituksesta, vaikka paineilmaa ei tuoteta verkkoon. Kumpikin tarpeeton energian käyttö ja sen merkitys olisi jäänyt ilman tarkempia mittauksia havaitsematta eikä tehokkuutta parantavien muutosehdotusten kannattavuutta olisi voitu laskea riittävän tarkasti. Yhteenveto PK-teollisuuden 140 raportoidusta energiakatselmuskohteesta, joiden kokonaisenergian käyttö on alle 10 GWh/vuodessa. raportoitu säästöpotentiaali - Lämpö- ja polttoainekustannukset 26,6 % - Sähkökustannukset 11,7 % - Vesikustannukset 18,3 % Katselmustoiminnan seurannasta saatavista tiedoista on laskettu, että keskimääräinen säästöpotentiaali on esimerkiksi PK-teollisuudessa ollut lämpöenergian kulutuksessa 27 prosenttia, sähköenergiassa 8 prosenttia ja vesikustannuksissa 18 prosenttia. Kun energiakatselmusten keskimääräinen kustannus on yleensä 1 3 prosenttia kohteiden energia- ja vesilaskusta, toimintaa on voitu pitää hyvin kannattavana. 56 PK-yritysten energiaopas

57 Energiakatselmuksissa todetuista säästöehdotuksista suuri osa voidaan toteuttaa käyttöteknisin toimenpitein kokonaan ilman investointeja tai ilman suuria investointeja. Yhdeksi syyksi tällaisten säästömahdollisuuksien löytymiseen voidaan arvella sitä, että kun toiminnan ja tekemisen vaikutusta energiakustannuksiin ei tunneta, voivat perinteiset tavat ja tottumukset aiheuttaa yllättävän suuren tarpeettoman kulutuksen. Energiakatselmuksessa keskeistä on selvittää, miten järjestelmät ja laitteet voidaan virittää siten, että energiankäyttö on mahdollisimman tehokasta. Energiakatselmus tuottaa myös listan toimenpiteistä, jotka edellyttävät investointeja. Toimenpiteet voidaan ottaa huomioon heti tai tulevissa perusparannuksissa ja korjauksissa, jolloin koko toimintaan saadaan suunnitelmallisuutta ja kokonaiskustannusten kannalta järkeviä ratkaisuja. Erillisselvityksin on todettu, että energiakatselmuksissa raportoiduista toimenpide-ehdotuksista keskimäärin kaksi kolmasosaa toteutuu tai päätetään toteuttaa katselmuksen aikana tai nopeasti katselmuksen jälkeen. Ne ehdotukset, jotka eri syistä päätetään katselmuksen jälkeen jättää toteuttamatta, voivat muiden muutostöiden tai toimintamuutosten jälkeen osoittautua toteutuskelpoisiksi myöhemmin. Energiakatselmus parhaimmillaan johtaa energiatehokkuuden jatkuvaan seurantaan ja ylläpitoon. Kuva 3.13 Suuri osa energiakatselmuksissa raportoiduista toimenpideehdotuksista on varsin kannattavia lyhyen takaisinmaksuajan ehdotuksia. Säästöpotentiaali milj ,0 4,0 3,0 2,0 1, takaisinmaksuaika (vuotta) raportoitujen 272 teollisuuden (254 kohdetta) ja energiaalan (18 kohdetta) katselmuskohteiden kustannussäästöpotenttiaalin (yhteensä 31.7 milj. euroa) jakautuminen eri takaisinmaksuluokkiin. 57

58 3.3.2 Yritysesimerkkejä säästömahdollisuuksista ja energiakatselmusten annista Motivassa on laadittu energiakatselmuskohteista kohdekortteja, joissa yritykset kuvaavat energiakatselmustoiminnan merkitystä kohteelle ja saavutettuja tuloksia. Kohdekortteja löytyy Motivan www-sivuilta. Otteita kohdekorttien sisällöstä, esimerkiksi säästömahdollisuuksista ja yritysten omista katselmustoimintaa koskevista kommenteista, on esitetty ohessa kolmesta esimerkkiyrityksestä. Esimerkki metalliteollisuusyrityksen energiakatselmuksesta (esimerkki 2/00, Motiva Oy) Valimoteollisuudelle on tyypillistä hyvin suuret poistoilmavirrat, joiden sisältämää lämpöenergiaa on kannattavaa hyödyntää lämmöntalteenottojärjestelmillä. Energia-analyysi paljasti, että esimerkiksi lämpökäsittelyuuni 4:n kuluttamasta energiasta 64 prosenttia poistui rakennuksesta savukaasujen kautta. Kun savukaasujen energiasisältö hyödynnettiin, päästiin vuositasolla yli markan säästöihin. Kyseisen kohteen muutosinvestoinnit olivat vain markkaa, joten investoinnin takaisinmaksuaika oli noin kolme kuukautta. Tuloilmakoneiden liittämisellä automaatiojärjestelmään ja uusien säätölaitteiden asentamisella päästiin markan vuosisäästöön. Tähän kohteeseen investoidut markkaa saatiin näin ollen vähän reilussa vuodessa takaisin. Noin markan vuosittaissäästö oli mahdollista toteuttaa valaistusta uusimalla. Kun vanhat elohopeavalaisimet vaihdettiin suurpainenatriumlamppuihin, saavutettiin sähkönkulutuksessa vuosittain 300 MWh:n säästö. Muutostyön takaisinmaksuaika on noin kolme vuotta Energia-analyysissä todettiin seuraavat säästömahdollisuudet Lämpö 30 % Sähkö 8 % Vesi 26 % Saavutettuihin lopputuloksiin oltiin erittäin tyytyväisiä. Energiankäytön kokonaissäästöpotentiaaliksi valimossa saatiin yli 1,5 miljoonaa markkaa vuodessa. Toteutettujen investointien loppusäästöksi tuli noin miljoona markkaa, joka on merkittävä osuus vuosittaisesta 9 miljoonan markan energialaskusta. Samalla huomattiin, kuinka tärkeätä on koko henkilökunnan informatiivinen ja jatkuva koulutus energiansäästöasioissa. Vastuuta ei voi sysätä vain yhden tai muutaman ihmisen harteille. 58 PK-yritysten energiaopas

59 Esimerkki biotekniikka-alan yrityksen energiakatselmuksesta (esimerkki 1/02, Motiva Oy) Teetimme vuonna 1994 ensimmäisen energiakatselmuksen. Jo tuolloin energiankulutus oli yksi yrityksen painopisteistä. Olemme viime vuosina pystyneet säästämään sähkö- ja lämpöenergiaa suhteutettuna jatkuvasti kasvavaan tuotantoon. Koska kuitenkin samalla sokaistuimme omiin kuvioihimme, tarvitsimme taas ulkopuolista näkemystä. Meillä käytetään runsaasti energiaa, joten myös potentiaalia löytyi: lämmössä 15 prosenttia ( euroa vuodessa), sähkössä 9 prosenttia ( euroa vuodessa) ja vedessä 9 prosenttia ( euroa vuodessa). Oli helpottavaa, kun joku mietti valmiiksi vaihtoehtoja, laski niin säästöt kuin takaisinmaksuajat sekä esitti visuaalisen yhteenvedon suurimmista energiahukista ja potentiaaleista. Energia-analyysi tarjosi monta mahdollisuutta parantaa toimintaa sertifioidun ympäristöjärjestelmämme vaatimusten mukaisesti. Prosesseihinkin parannusta Toteutamme prosenttia ehdotetuista toimenpiteistä, joiden keskimääräinen takaisinmaksuaika on alle kaksi vuotta. Kiinteistönhoidossa on runsaasti selkeitä ja melko edullisia ratkaisuja, kuten valaistuksen ja ilmastoinnin säädöt. Mutta kohennettavaa ilmeni myös tuotantoprosessien puolella, vaikka niitä ohjataan yhä tarkemmin, älykkäämmin ja energiaa säästävämmin. Kaikki prosessin uudistukset vaativat huolellista harkintaa ja paljon rahaa. Isoin urakka on toteuttaa leijupetitekniikkaan perustuvan entsyymin kuivurin eli granulaattorin lämmöntalteenottojärjestelmä. Sellainen rakennetaan suurimmalle yksiköllemme, myöhemmin ehkä muidenkin granulaattorien yhteyteen. Tekniikasta ollaan kiinnostuneita myös Yhdysvaltojen tehtaassamme. 59

60 Esimerkki palveluyrityksen terminaalirakennuksen energiakatselmuksesta (esimerkki 5/01, Motiva Oy) Sertifioimme joulukuussa 1999 ISO ympäristöjärjestelmän ja liityimme syyskuussa 2000 kuorma- ja pakettiautokuljetusten energiansäästösopimukseen. Tämän seurauksena teetimme energiakatselmukset Vantaan ja Turun toimipisteissä kevättalvella Energiakatselmus paljasti lämmön säästöpotentiaaliksi kahdeksan prosenttia (vuodessa euroa) ja sähkön 35 prosenttia (vuodessa euroa), jotka saataisiin euron investoinneilla. Olemme päättäneet toteuttaa lähes kaikki ehdotetut toimenpiteet, ja jo vajaan puolen vuoden kuluttua investoinnit on maksettu takaisin. Muutimme heti sähkötariffeja meille edullisemmiksi. Seuraavaksi hienosäädettiin ilmastointi ja lämmitys; esimerkiksi ilmastoinnin tarve vähenee öisin, jolloin konttorissa ei työskennellä. Kameravalvonta on edellyttänyt terminaalissa ympärivuorokautista valaistusta - energian tuhlausta. Jatkossa säästämme energiaa joko liittämällä liiketunnistimet sähköjärjestelmään, jolloin havaittu liike sytyttää valot, tai asennamme kunkin kameran yhteyteen liiketunnistimella varustetun halogeenivalaisimen. Energiakatselmuksen avulla pystyimme miettimään keinoja ympäristökuormituksen pienentämiseksi sekä kustannusten vähentämiseksi. Halusimme ulkopuolisen asiantuntijan laskemaan ja analysoimaan energian käyttöä, jotta saisimme kerralla kaikki keinot kartoitetuiksi. Tiesimme kohennettavaa olevan, mutta vasta energiakatselmusraportti kertoi kokonaistilanteen. Raportti osoittaa selvästi, miten kulutus jakaantuu ja mitä voisi tehdä toisin. Se on myös oiva työkalu, kun esittelemme energia-asioitamme henkilöstöllemme sekä muille sidosryhmillemme. Työntekijämme ovat valveutuneita energia- ja ympäristökysymyksissä. Asioita kerrataan pari kertaa vuodessa ja henkilöstöä motivoidaan koulutusten ja kampanjoiden avulla. Energiakatselmuksen tulokset ovat hyödyllistä kerrottavaa. 60 PK-yritysten energiaopas

61 3.3.3 Energiansäästötoimenpiteiden toteuttaminen Yritykset toteuttavat runsaasti energiatehokkuutta edistäviä ratkaisuja luonnostaan teknisten laitteiden ja järjestelmien uusimisen sekä ympäristölupamenettelyn tai ympäristöjärjestelmiensä laadinnan yhteydessä. Lisäksi energiatehokkuutta edistetään erillishankkeina tavoitteena erityisesti tai pelkästään energiakustannusten pienentäminen. Energiakatselmukset selvittävät kohteen energian ja veden käytön yleistilan ja niissä keskitytään sellaisten toimenpide-ehdotusten esiin nostamiseen, joissa energian käytön tehostaminen on kohteessa merkittävintä ja kannattavinta. Kun tehostamistoimenpide tai -investointi on todettu ja saavutettava kustannussäästö laskettu, kannattaa arvioida toimenpiteen muut vaikutukset yrityksen toiminnassa, joita ovat muun muassa - vaikutukset tuotantomäärään tai laatuun, tuotannon tehokkuuteen tai joustavuuteen tai yrityksen palvelun tarjontaan - vaikutukset käyttökustannuksiin, huollon tarpeeseen, jätekustannuksiin jne. - vaikutukset muuhun energian tai veden käyttöön Joskus muilla vaikutuksilla voi olla suurempi merkitys toimenpiteen toteutettavuuteen kuin energiansäästöllä. Toisinaan toteutuspäätös vaatii yksityiskohtaisen teknisen suunnitelman toimenpiteen toteutustavasta, tarjouspyyntömenettelyn täsmentämään toteutuskelpoisuuksia ja toimenpiteen takaisinmaksuajan tai muun kannattavuuden varmistamisen. Kuva 3.14 Kaavio energiansäästötoimenpiteen etenemisestä säästösopimukseen liittyneessä energiakatselmuksen toteuttaneessa yrityksessä - energiansäästöaloite - energiakatselmuksen toimenpide-ehdotusten arvio energiansäästöstä ja tarvittavista investoinneista - rahoitusmahdollisuudet - oma rahoitus ja toteutus tai ESCO-palvelusopimus - investointitukien hakeminen - esisuunnitelma - kustannussäästön varmistaminen - muiden vaikutusten huomioon otto ja arvottaminen toteutuspäätös toteutus -säästöjen varmistaminen - seuranta 61

62 Ulkoista energiansäästö asiantuntijalle Suomessa on viime vuosina kehitetty ja markkinoitu ns. ESCO-toimintamallia (Energy Saving Company), joka on laajasti käytössä muualla Euroopassa ja erityisesti Pohjois-Amerikassa. Tällä menettelytavalla on mahdollista saada toteutumaan sellaisiakin energiansäästötoimenpiteitä, jotka jäisivät toteutumatta yrityksen omin rahoituksin ja panostuksin. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi sellaiset, joissa kannattavuus ei vastaa yrityksen kannattavuuskriteerejä tai joissa toteutus sitoisi liikaa yrityksen henkilökunnan resursseja. Mallin perusajatus on se, että toimenpiteen toteuttaa kokonaistoimituksena energian säästöinvestointeihin erikoistunut ESCO-yritys. Toiminnan kustannukset maksetaan kokonaisuudessaan sopimuskauden aikana saavutetulla energiansäästöllä. Säästötoimenpiteen rahoituksen järjestäminen joko omana rahoituksena tai toimenpiteen toteuttaminen ns. ESCO-periaatteella on aina tapaus- ja yrityskohtaista. Yritysten kannattaa selvittää mahdollisuus antaa säästötoimenpide energiansäätötoimenpiteiden toteutukseen erikoistuneen ESCO-yrityksen toteutettavaksi ainakin niissä tapauksissa, joissa toimenpide muutoin uhkaa jäädä toteutumatta riittämättömän kannattavuuden (pitkän takaisinmaksuajan) takia. ESCO-mallissa ESCO-yritys ja asiakas solmivat palvelusopimuksen, jossa määritellään hankkeen kaikki merkittävät toteutukseen liittyvät seikat. Yleensä ESCO-yritys takaa syntyvät energiansäästöt määrätyllä toimintatasolla ja asiakkaan toiminnan tai tuotannon muutoksista aiheutuvat säästövaikutukset otetaan huomioon erikseen. Kun investointi on toteutettu, säästöjen syntyminen todennetaan sopimuksessa esitetyllä tavalla esimerkiksi niin, että säästökohteeseen asennetaan kiinteästi energiamittaukset. Joskus säästöt voidaan todentaa laskelmin tai sovituin välein toteutettavin tarkistusmittauksin. Sopimuksessa määritellään myös se, miten tuotannon tai toiminnan vaihtelujen vaikutus energian kulutukseen ja säästöön otetaan huomioon. Säästön todentamisen tapa joudutaan aina arvioimaan ja sopimaan tapauskohtaisesti. Normaalisti sopimuskauden päättyessä koko investointi siirtyy asiakkaan omaisuudeksi. ESCO-mallissa on tavoitteena saada kummankin osapuolen kannalta kohtuullinen ja oikeudenmukainen sopimus ja varmistaa niiden säästömahdollisuuksien toteutuminen, jotka muutoin jäisivät eri syistä toteutumatta. 62 PK-yritysten energiaopas

63 asiakas ESCO-palvelusopimus laitetoimitukset ESCO-yritys aliurakat rahoitus suunnittelu Kuva 3.15 Asiakas voi jättää energiansäästötoimenpiteen toteuttamisen tähän erikoistuneen ns. ESCO-yrityksen tehtäväksi. ESCO huolehtii tällöin toteutuksesta kokonaistoimituksena niin, että toimenpiteen kustannukset rahoitetaan sopimuskautena syntyvillä säästöillä. säästöjen varmistaminen 3.4 Energiansäästösopimus luo raamit yritysten energiansäästön toteutukselle Energiansäästö- ja ympäristösopimuksilla sekä muilla vapaaehtoisilla ohjauskeinoilla asetetut tavoitteet pyritään saavuttamaan muutoin kuin lainsäädännön keinoin. Parhaiten Suomessa energiansäästön vapaaehtoisella tiellä on edetty vuonna 1997 kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton allekirjoittamassa sopimuksessa energiansäästön edistämisestä teollisuudessa. Toiminnan tulokset osoittavat, että hyvin suunnitellulla sopimusjärjestelmällä voidaan päästä laajoihin säästövaikutuksiin ilman vero-ohjausta tai energian käytön normeja Mitä säästösopimus käytännössä yritykselle merkitsee? Kauppa- ja teollisuusministeriö tukee sopimuksen piiriin kuuluvissa yrityksissä tehtäviä energiakatselmuksia ja -analyysejä sekä energiatuen yleiset ehdot täyttäviä energiansäästöinvestointeja (kts. kohta 3.3.1). Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton tehtävänä on puolestaan osallistua sopimusjärjestelmän kehittämisen, markkinointiin ja tiedottamiseen sekä vuosiraportin kokoamiseen. Sopimukseen liittyneen yrityksen keskeiset tehtävät ovat - nimetä energiavastuuhenkilöt - laatia energiankäytön tilanneselvitys - toteuttaa energiakatselmukset ja -analyysit - laatia tehostamissuunnitelma - ottaa energiansäästö huomioon investoinneissa - pyrkiä energiaa säästävien tekniikoiden käyttöönottoon - raportoida vuosittain energian käytöstä ja toteutetuista tehostamistoimenpiteistä 63

64 Kuva 3.16 Energiansäästösopimuksen toteutusvaiheet yrityksessä 1. Sopimukseen liittyminen 2. Energiankäytön tilanneselvitys 3. Energiakatselmukset ja -analyysit 4. Tehostamissuunnitelma ja sen toteuttaminen 5. Vuosittainen raporttointi Liittyminen sopimukseen tapahtuu erillisellä liittymisasiakirjalla, jossa yritys sitoutuu toteuttamaan sopimuksessa yksilöidyt toimenpiteet sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpiteet on kerrottu luvussa Energiankäytön tilanneselvitys sisältää toimipaikan yleiset tiedot, yhteenvedon toimipaikan energiankulutuksesta sekä tiedot eri energialähteiden käytöstä ja tuotannosta neljän vuoden ajalta. Lisäksi tilanneselvityksessä nimetään yritys- ja toimipaikkakohtaiset energiavastuuhenkilöt. Energiankäytön tilanneselvityksen avulla laaditaan alustava aikataulu energiakatselmukselle. Teollisuuden energiakatselmus on yleisin PK-teollisuudessa käytettävä energiansäästömahdollisuuksien ja -kustannusten selvitystapa. Sen toteutuksen eteneminen on kuvattu luvussa Teollisuuden aloilla, joilla tuotantoprosessien energiankäyttö on suurta muuhun käyttöön verrattuna, suoritetaan yksityiskohtaisempi energia-analyysi. Siinä kartoitetaan teollisuuden energiakatselmuksen laajuuden lisäksi kaikki prosessin tai tuotannon energiansäästömahdollisuudet. Katselmusja analyysitoiminnassa noudatetaan kauppa- ja teollisuusministeriön ohjetta Energiakatselmustoiminnan yleisohjeet. Kauppa- ja teollisuusministeriö tukee katselmusten tekoa (luku 3.3.1). Tehostamis- ja toimenpidesuunnitelma laaditaan katselmuksen tietojen perusteella. Siinä esitetään taloudellisesti toteutettavat investoinnit ja muut yrityksen toteutettavaksi suunnitellut tehostamistoimenpiteet. Kauppa- ja teollisuusministeriö tukee säästösopimuksen puitteissa toteuttavia investointeja (luku 5.1). Vuosiraportti energiansäästösopimuksen toteutuksesta pitää sisällään tiedot yrityksen energiansäästön edistymisestä ja niistä toimenpiteistä, joita yritys on vuoden aikana energiansäästön edistämiseksi toteuttanut. Palautteena yritys saa tietoa koko energiansäästösopimusyritysten energiansäästön edistymisestä. 64 PK-yritysten energiaopas

65 4 Energiaverotus ja päästökauppa Suomessa alettiin verottaa sähköä ja polttoaineita 1990-luvun alussa. Tätä ennen verotettiin vain liikennepolttoaineita. Käyttöönottonsa jälkeen energiaverot ovat tasaisesti kasvaneet. Vuonna 2003 energiaveroja arvioidaan kertyvän noin 2,9 miljardia euroa. Energiaveroilla on tärkeä tuloja kerryttävä merkitys koko valtiontaloudelle, eikä olennaisia kevennyksiä energiaverotukseen ole odotettavissa. Fiskaalisen vaikutuksen lisäksi energiaveroja on perusteltu ympäristösyillä. Suomen energiaverojärjestelmä perustuukin hiilidioksidipäästöihin, ja ainoastaan fossiilisia polttoaineita verotetaan. Sähköllä on kulutusvero, jonka suuruus on pyritty määrittämään likimain sähkön tuotannossa syntyneiden hiilidioksidipäästöjen perusteella. Uusiutuvat energialähteet ovat verottomia, ja uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö saa verotukea. EU-maissa on käynnistymässä päästöoikeuksien kauppa vuoden 2005 alusta. Järjestelmä koskee tiettyjen energiavaltaisten toimialojen yrityksiä ja kaikkia polttolaitoksia, joiden teho on yli 20 MW. Päästökauppa on energiaverotuksen kanssa päällekkäinen ohjausmekanismi, jonka haittavaikutukset on pyrittävä minimoimaan. Jos yritys joutuu päästökaupan piiriin, sen kannattaa ajoissa selvittää mistä on kysymys ja miten se vaikuttaa yrityksen toiminta- ja investointiedellytyksiin. 65

66 4 Energiaverotus ja päästökauppa Sähköllä on kulutusvero, joka peritään kaikilta sähkön käyttäjiltä. Sähkön vero on porrastettu veroluokkaan I ja veroluokkaan II. Veroluokan II veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään teollisuudessa. Muusta sähköstä on suoritettava korkeampaa veroa veroluokan I mukaisesti. Lämmön tuotantoon käytetty kivihiili, maakaasu, polttoturve, mäntyöljy sekä kevyt ja raskas polttoöljy ovat valmisteverollisia polttoaineita. Sähkön tuotannon polttoaineita sen sijaan ei veroteta. Energiaverotuksen yhteydessä tuontipolttoaineista ja sähköstä kerätään huoltovarmuusmaksua, jolla rahoitetaan huoltovarmuuden turvaamisesta valtiolle aiheutuvia menoja. 4.1 Energiaverot ja niiden merkitys vuonna 2003 Lainsäädännössä energiaveroista ja huoltovarmuusmaksuista on säädetty kahdessa eri laissa: - Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 1472/ Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 1260/1996. Teollisuuden tehdaspolttoaineista ja sähköstä maksamat energiaverot ovat noin 250 miljoonaa euroa vuodessa. Erityisesti energiavaltaisille yrityksille energiaverot voivat olla huomattava rasitus. Palvelualoille energian hinnan ja siten myös energiaverotasojen suhteellinen merkitys on ollut olennaisesti teollisuutta vähäisempi. Elintason nousun myötä myös palvelusektorille on tullut yhä enemmän yrityksiä, joille etenkin sähkö ja siitä kerättävät verot ovat merkittävä kustannuserä. Kaikkien yritysten kuljetuksia rasittaa lisäksi dieselöljyn vero. Energiaverotuksella on tärkeä tuloja kerryttävä eli fiskaalinen merkitys valtiontaloudelle. Energiaverot tuottavat valtiolle lähes 10 prosenttia budjetin loppusummasta. Vuonna 2003 energiaverojen kokonaiskertymän arvioidaan olevan miljoonaa euroa, joka jakaantuu karkeasti seuraavasti: - teollisuuden sähkö 150 milj. - muu sähkö 300 milj. - tehdaspolttoaineet 100 milj. - lämmityspolttoaineet 150 milj. - liikennepolttoaineet milj. Lisäksi energiasta kerätään nettomääräisesti arvonlisäveroa noin miljoonaa euroa, joten energiasta kerättävä vero nousee kaikkiaan noin 4 miljardiin euroon. Energiaverotukselle on fiskaalisen merkityksen ohella esitetty ympäristöperusteita. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi polttoainevalinnoissa, energiaverotuksella onkin ohjausvaikutusta. Käynnistymisvaiheessa oleva Euroopan unionin laajuinen päästökauppa vähentää energiaverotuksen ohjausmerkitystä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. 66 PK-yritysten energiaopas

67 Taulukko 4.1 Vuoden 2003 alusta voimassa olevat energiaverot ja huoltovarmuusmaksut sekä verojen ja huoltovarmuusmaksujen kokonaismäärän vertailu euroa/mwh. Yksikkö Vero Huoltovarmuus- Vero ja maksu maksut / MWh Bensiini snt/l 58,08 0,68 65,6 Diesel snt/l 31,59 0,35 32,0 Kevyt polttoöljy snt/l 6,71 0,35 7,1 Raskas polttoöljy snt/kg 5,68 0,28 5,2 Kivihiili euroa/t 43,52 1,18 6,3 Maakaasu snt/nm 3 1,82 0,084 1,9 Polttoturve euroa/mwh 1,59-1,6 Mäntyöljy snt/kg 5,68 - Sähkö - veroluokka I (muut) snt/kwh 0,73 0,013 7,4 - veroluokka II (teoll.) snt/kwh 0,44 0,013 4,5 4.2 Sähkön verotus Kuka on sähköverovelvollinen? Sähköverovelvollisia ovat pääsääntöisesti sähköverkonhaltijat ja sähköntuottajat. Heidän on ilmoittauduttava sijaintipaikkansa tullipiirille rekisteröitymistä varten. PK-yrityksen sähköveron määrä ja verokanta ilmenevät yleensä vain sähkölaskusta. Eräissä tapauksissa myös PK-yritys saattaa olla sähköverovelvollinen. Mikäli sähkön kuluttaja on esimerkiksi hankkinut sähköä verkosta teollisuuden veroluokan II verolla ja käyttänyt tai luovuttanut sähkön veroluokan I tarkoitukseen, hänen on maksettava eri veroluokkien välinen erotus. Sähkön kuluttaja on sähköverovelvollinen myös tilanteessa, jossa hän vastaanottaa sähköä maan rajojen ulkopuolelta niin, että sähkö ei kulje ansiotoimintaa harjoittavan verkonhaltijan sähköverkon kautta. Sähkövero suoritetaan, kun sähköverkonhaltija luovuttaa sähkön kulutukseen tai kuluttaa sähkön itse. Sähköverkolla tarkoitetaan tässä sähkömarkkinalaissa tarkoitettua sähköverkkoa, jolla on sähkömarkkinaviranomaisen lupa. Siirrettäessä sähköä kahden verkonhaltijan sähköverkon välillä siitä ei suoriteta veroa. On olemassa tilanteita, joissa esimerkiksi sähkön hankintayhtiö omistaa verkon osan, johon sillä ei ole verkkolupaa (mukaan lukien tilanne, jossa ei voida saada verkkolupaa). Jos sähkö toimitetaan tämän ns. luvattoman verkon kautta edelleen luvalliseen sähköverkkoon, toimitusta voidaan pitää hankintayhtiölle verottomana. Sen sijaan sähkön toimitukset esimerkiksi verkkoluvattomille teollisuuslaitoksille ovat verollisia. Joskus syntyy tilanteita, joissa sähkövero tulee kannetuksi samasta sähköstä kahteen kertaan. Esimerkkitilanteessa sähköverkonhaltija kantaa veroa teollisuuslaitokselle myymästään sähköstä. Jos teollisuuslaitos luovuttaa kyseistä sähköä edelleen toiselle verkonhaltijalle, siirto on veroton. Kun edelleen luovutettu sähkö siirretään seuraavalle kuluttajalle, toinen verkonhaltija kantaa sähköveron uudelleen. 67

68 Oikeuskäytännön mukaan tilanteessa molemmat verot on suoritettava, mutta asia voidaan hakemuksesta myöhemmin korjata oikaisemalla sähkön ensimmäisenä luovuttaneen verkonhaltijan verotusta Veroluokan II veroon oikeutettu sähkö Sähkön vero on porrastettu ylempään veroluokkaan I ja alempaan veroluokkaan II. Yleisesti veroluokkaa II kutsutaan teollisuuden sähköverokannaksi, vaikka sen määritelmä onkin hieman laajempi. Yrityksen kannattaa huolehtia siitä, että se maksaa alempaa sähköveroa kaikesta siihen oikeutetusta sähköstä. Veroluokan II II sähköveroa suoritetaan sähköstä, joka joka käytetään mineraalien kai- kaivuussa sekä teollisessa tavaran valmistuksessa ja jalostuksessa. Sähköverotuksessa teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely. Veroluokan I sähköveroa suoritetaan kaikesta muusta sähköstä. Kotitalouksien ja julkisen sektorin ohella maatalousyrittäjät ja palvelualan yritykset maksavat korkeampaa sähköveroa. Veroluokkaan II oikeutetuksi teollisuudeksi katsotaan yritys, jonka pääasiallinen toimiala kuuluu Tilastokeskuksen vuoden 1995 toimialaluokituksen pääluokkiin C ja D. Myös Tilastokeskuksen tarkentama toimialaluokitus vuodelta 2002 käy teollisuuden määritelmän perusteeksi. Lisäksi laissa edellytetään, että veroluokkaan II oikeutettu sähkö on voitava erikseen mitata sähkön toimituksen yhteydessä. Sähkö katsotaan käytettäväksi teollisuudessa, kun se käytetään - varsinaisessa tuotantotoiminnassa, jota on muun muassa - tuotteiden valmistus - edellä mainittujen tuotteiden varastointi tehdasalueella tai sen välittömässä läheisyydessä - ulkopuolistenkin yritysten varsinainen tuotantotoiminta sekä - tehtaan toimintaan liittyvä jäteveden puhdistaminen tehdasalueella tai sen välittömässä läheisyydessä - tehdasalueen ja rakennusten valaistuksessa ja lämmityksessä - laitteiden korjaamiseen, ylläpitoon tai huoltoon, lukuunottamatta moottoriajoneuvojen, tietokoneiden, konttorikoneiden tai henkilökohtaisten esineiden korjausta tai huoltoa 68 PK-yritysten energiaopas

69 Teollisuuteen rinnastetaan myös vähäinen teollisuuteen kuulumattoman tukitoiminnan harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantoon. Tukitoiminnan teollisuuteen rinnastamisen edellytykset ovat: - Toimintaa harjoitetaan teollisuusyrityksen tuotantopaikalla. Sillä ei ole merkitystä harjoittaako toimintaa kyseinen teollisuusyritys itse vai joku ulkopuolinen yrittäjä. - Mikäli kuitenkin esimerkiksi yrityksen pääkonttori, tuotekehitysyksikkö tai muu tukitoiminta tapahtuu muualla kuin yrityksen tuotantopaikalla, siellä kulutettavasta sähköstä on tällöin suoritettava veroluokan I mukainen vero. - Tukitoiminnalla tarkoitetaan varsinaiseen teolliseen toimintaan kuulumatonta toimintoa. Tällaiseksi voidaan hyväksyä esimerkiksi henkilöstöruokalat, tehtaanmyymälät, terveydenhoitopalvelut, itsenäiset tuotekehitysyksiköt, huolto-, korjaamo- ja siivouspalvelut, talonmiehen asunto sekä autojen lämmitystolpat. Verkkoyhtiö, joka toimittaa sähkön yritykselle, kerää lähtökohtaisesti sähköveron veroluokan I mukaan. Jos yritys on oikeutettu alempaan veroluokkaan II, on sen itse huolehdittava siitä - joko antamalla verkonhaltijalle kirjallinen vakuutus siitä, että ostettu sähkö tai tietty osuus siitä kuuluu veroluokkaan II - tai tehtävä oikaisu piiritullikamariin kolmen vuoden sisällä verkonhaltijan antamalla valtakirjalla. Veroluokan II sähkön oikeaa käyttöä tullipiirit seuraavat aktiivisesti pistokokein Sähköverotuet Sähköntuottajille maksetaan ympäristöperusteista sähköverotukea eri polttoaineilla ja tuotantotavoilla tuotetulle sähkölle seuraavasti: - Tuulivoima 6,9 euroa/mwh - Vesivoima, nimellisteho enintään 1 MVA 4,2 euroa/mwh - Puu ja puupohjaiset polttoaineet 4,2 euroa/mwh - Kierrätyspolttoaineet 2,5 euroa/mwh - Biokaasu 4,2 euroa/mwh -Metsähake 6,9 euroa/mwh - Polttoturve enintään 40 MW:n lämmitysvoimalaitoksessa 4,2 euroa/mwh - Metallurgisten prosessien jätekaasut 4,2 euroa/mwh - Kemiallisten prosessien reaktiolämpö 4,2 euroa/mwh Tuki haetaan joko jaksoissa tammi-kesäkuuksi ja heinä-joulukuuksi tai koko vuodeksi kerrallaan. Hakuaika on kuusi kuukautta hakujakson päättymisestä. Tukea ei saa sähköstä, joka tuotetaan alle 2 MW:n generaattorissa eikä sähköä siirretä verkkoon. 69

70 Tullihallitus on selventänyt tukeen oikeuttavien polttoaineiden ja tuotantomenetelmien määritelmiä seuraavasti: Kierrätyspolttoaineella tarkoitetaan yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoisista, kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla lajitelluista jätteistä mekaanisella käsittelyllä valmistettua polttoainetta. Kierrätyspolttoaineeksi rinnastetaan myös jätepolttoaineista termisessä kaasutusprosessissa valmistettu tuotekaasu. Rakennusjätteistä koostuvaa polttokelpoista ainesta on yleisesti kutsuttu kierrätyspolttoaineeksi. Pääosa tästä on useimmiten rakennuksien purkupuuta, jolla tuotetulle sähkölle on jo nyt myönnetty puusähkön tuki. Jotta tämä puuaines olisi oikeutettu puusähkön tukeen, sen määrän tulisi olla eroteltu muusta kierrätyspolttoaineesta. Muussa tapauksessa tukea maksetaan alimman tuen eli kierrätyspolttoaineen tuen mukaan 0,25 snt/kwh. Biokaasulla tarkoitetaan biologisen mädätysprosessin tuloksena hiilipitoisista materiaaleista syntyvää energiapitoista kaasua. Biokaasu on käytännössä pääosin kaatopaikoilla syntyvää kaasua, mutta myös bioreaktoreissa syntyvä kaasu on hyväksyttävä biokaasuksi. Metsähakkeella tarkoitetaan metsässä hakkuiden yhteydessä syntyvistä puutähteistä kuten latvuksista, oksista, kannoista, juurakoista jne. syntyvää polttohaketta, joka valmistetaan metsässä, terminaalissa tai tehtaassa. Metsähaketta ei ole metsäteollisuuden puunjalostusprosessin sivu- tai jätetuotteena syntynyt puuaines eikä runko- tai kuitupuu. Jos runkopuuta haketetaan sen vuoksi ettei sitä ole kuljettamiseen riittävää määrää, sekin voidaan hyväksyä korotettuun tukeen oikeutetuksi. Metsähakkeesta on oltava luotettava ja aukoton selvitys, jolla pystytään todentamaan käytetyksi nimenomaan metsähaketta. Mikäli selvitystä ei ole, tuki suoritetaan alemman puutuen tasoisena. Kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tarkoitetaan kemiallisessa eksotermisessa reaktiossa tuotteen valmistuksessa syntyvää lämpöä. Eksotermisia reaktioita hyödynnetään suomalaisessa kemianteollisuudessa mm. rikki- ja typpihapon, rikkidioksidin sekä rikkitrioksidin valmistuksessa. Nimellisteholla 40 MVA tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan voimalaitoksen todellista tehoa, ei ainoastaan generaattorin kilpiarvoa. Mikäli pienvoimalaitoksessa käytetään turpeen ohella muita polttoaineita, myönnetään näille tukea siltä osin kuin kyseinen polttoaine on siihen oikeutettu. Lämmitysvoimalaitoksella tarkoitetaan voimalaitosta, jonka hyötykäyttöön siirretystä lämmöstä yli puolet kulutetaan yhdyskuntien ja teollisuuden lämmitystarkoituksessa, eikä siis teollisuuden prosessihöyrynä tai -lämpönä. 70 PK-yritysten energiaopas

71 4.3 Polttoaineiden verotus Kuka on verovelvollinen? Energiaverot sisältyvät pääsääntöisesti PK-yritysten ostaman polttoaineen hintaan. Öljyjen ja kivihiilen valmisteverot maksaa valtuutettu varastonpitäjä niiden määrien perusteella, jotka sen kirjanpidon mukaan on luovutettu verolliseen käyttöön. Maakaasun valmisteveron maksaa maakaasun maahantuoja Gasum Oy, kun se menee verolliseen käyttöön. Käyttäjä on verovelvollinen siinä tapauksessa, että maakaasu on siirretty verottomana käyttäjälle, mutta se on käytetty muuhun kuin verottomaan tarkoitukseen. Turpeen ja mäntyöljyn kohdalla polttoaineen käyttäjän on suoritettava vero. Teollisen tuotantotoiminnan harjoittaja on velvollinen suorittamaan mäntyöljyn valmisteveroa lämmitystarkoituksiin käyttämästään mäntyöljystä Veron määräytymisperusteet lämmön tuotannossa Lämmön tuotannossa verollisia polttoaineita ovat kivihiili, maakaasu, polttoturve, mäntyöljy sekä kevyt ja raskas polttoöljy. Muista polttoaineista kuten puuhakkeesta, biomassasta, heinistä, jätteistä yms. ei makseta veroa. Erillisessä lämpökeskuksessa, joka tuottaa vain lämpöä, vero on suoritettava kaikista keskuksessa käytetyistä verollisista polttoaineista. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa verolliset lämmön polttoaineet määritellään kulutukseen luovutetun hyötylämmön perusteella, joka kerrotaan kertoimella 0,9. Näin saatu lämpömäärä jaetaan käytettyjen polttoaineiden energiasisällön suhteessa kunkin polttoaineen osalle, mistä määrästä on suoritettava kunkin verollisen polttoaineen mukaiset verot. Muilta osin maksetut verot palautetaan piiritullikamarille tehdyn hakemuksen perusteella. Kivihiili, maakaasu sekä kevyt ja raskas polttoöljy ovat verottomia sähkön tuotannossa sekä teollisen tuotannon raaka-aineena tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa. Kivihiili ja maakaasu ovat mainittuihin tarkoituksiin käytettyinä myös huoltovarmuusmaksuttomia, mutta kevyestä ja raskaasta polttoöljystä huoltovarmuusmaksu pitää suorittaa Polttoturpeen verotus Polttoturvetta käyttävä voimalaitos tai lämpökeskus saa käyttää megawattituntia polttoturvetta kalenterivuodessa verottomasti lämmön tuotantoon. Vero tulee suorittaa mainitun rajan ylittävältä turpeen käytöltä. Turpeen verottomuus on voimalaitos- ja lämpökeskuskohtainen. Yhdistetyn tuotannon voimalaitoksessa lämmön tuotannossa kulutettua turpeen määrää tarkasteltaessa otetaan kerroin 0,9 huomioon. 71

72 Tullihallituksen mukaan turpeen verottomuus käytännössä toteutetaan siten, että turpeen käyttäjä ilmoittaa veroilmoituksessaan lämmön tuotannossa kulutetun turpeen verottoman käytön, kunnes MWh ylittyy. Tämän jälkeen turpeen käyttäjä suorittaa lämmöntuotannossa käytetystä turpeesta veron verotaulukon mukaisesti. Sellaisen turpeen käyttäjän, joka tietää ettei kyseinen raja ylity, ei tarvitse tehdä veroilmoitusta joka verokaudelta. Jos raja kuitenkin ylittyy vuoden aikana, käyttäjän on tehtävä kyseisestä verokaudesta alkaen veroilmoitus ja suoritettava verotaulukon mukaiset verot. 4.4 Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus Teollisuudessa toimivat energiaa paljon käyttävät yritykset (mukaan lukien mineraalien kaivuu ja ammattimainen kasvihuoneviljely) voivat tilikauden päätyttyä saada hakemuksesta veronpalautusta maksamistaan energiaveroista. Palautuksen tarkoitus on leikata energiaverotusta pienemmäksi yrityksiltä, joille se aiheuttaa kohtuutonta rasitusta. Palautus koskee pääasiassa suuria energiaintensiivisiä yrityksiä, mutta eräät paljon etenkin sähköä, hiiltä tai öljyä käyttävät keskisuuret yritykset saattavat myös päästä palautuksen piiriin. Veronpalautuksen edellytyksenä on, että yrityksen tilikautena itse maksamat sekä hankittujen energiatuotteiden (polttoaineet, kaukolämpö, prosessihöyry ja sähkö) hintaan sisältyneet energiaverot ovat enemmän kuin 3,7 prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Jalostusarvolla tarkoitetaan yrityksen tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen mukaista liikevoiton (-tappion), poistojen ja arvonalentumisten sekä henkilöstökulujen yhteismäärää. Tässä tarkoitettua veronpalautusta ei oteta huomioon jalostusarvoa määritettäessä. Veronpalautusta koskeva hakemus on tehtävä yrityksen kotipaikan tullipiirille kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Jos 3,7 prosentin raja ylittyy, yrityksellä on oikeus ylimenevältä osalta hakea takaisin 85 prosenttia energiaverojen määrästä. Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan vain euroa ylittävä osuus. Käytännössä tämä rajaa useimmiten PK-yrityksen palautuksen ulkopuolelle, vaikka se maksetun veron perusteella ylittäisikin 3,7 prosentin rajan. Maksettuja valmisteveroja laskettaessa niiden määrästä vähennetään yrityksen saamat energiaverotuet. Jos yritys on luovuttanut toiselle energiatuotteita, yrityksen niistä suorittamia veroja ei oteta huomioon maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa. Samoin jos yritys on luovuttanut toiselle energiatuotteita, joista 72 PK-yritysten energiaopas

73 se on saanut veronpalautuksen aiemmalta vuodelta, maksettu veronpalautus peritään takaisin. Tällöin yrityksen on tehtävä luovutuksesta viipymättä ilmoitus kotipaikan tullipiirille muun muassa veronpalautuksen takaisinperintää sekä mahdollisen veronkorotuksen määräämistä varten. Veronpalautus saa yhteensä olla enintään sähköstä, kivihiilestä, polttoturpeesta, maakaasusta ja mäntyöljystä maksettujen tai niiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrän suuruinen. Tämän vuoksi runsaasti öljyä käyttävä yritys ei välttämättä saa täysimääräisesti palautusta. 4.5 Päästökauppa Ilmastonmuutoksen torjuntaan on viime vuosina ruvettu kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta päätettiin Rio de Janeirossa vuonna Ilmastosopimuksen täydennykseksi solmittiin vuonna 1997 Kioton pöytäkirja, jossa on velvoitteet teollisuusmaiden päästöjen vähentämiselle. Teollisuusmaat ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 5,2 prosenttia vuoden 1990 päästöistä tarkastelujaksolla Yleistavoite on jaettu maakohtaisiksi velvoitteiksi. EU:n vähennysvelvoite on kahdeksan prosenttia. EU on jakanut tavoitteensa edelleen jäsenmaiden kesken. Osa jäsenmaista joutuu vähentämään päästöjä, kun taas osa (Portugali, Kreikka, Espanja, Irlanti, Ruotsi) voi lisätä niitä vertailuvuodesta. Suomen velvoite on pitää kasvihuonekaasujen päästöt vuosina keskimäärin korkeintaan vuoden 1990 tasolla. Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen tulee jatkossa vaikuttamaan niin sähkön kuin polttoaineidenkin hintaan muun muassa myös Kioton pöytäkirjasta erillisen EU:n päästökaupan ja sitä kautta laitoksille asetettavien hiilidioksidipäästörajoitusten myötä Päästökauppadirektiivin keskeinen sisältö Päästökauppadirektiivi on yksi EU:n keino pyrkiä saavuttamaan yhteisön tasolla Kioton ilmastopöytäkirjan tavoite. Sen mukaan tietyt laitokset eivät saa toimia jälkeen ellei niillä ole viranomaisen antamaa lupaa päästää hiilidioksidia. Lisäksi viranomainen määrittää laitokselle hiilidioksidin päästöoikeudet. Jos laitoksen päästöt ovat suuremmat kuin sen saamat päästöoikeudet, laitos joutuu ostamaan lisää oikeuksia markkinoilta. Järjestelmä käynnistyy vuoden 2005 alussa. Suomessa direktiivin vaatimukset toimeenpannaan päästökauppalailla. 73

74 4.5.2 Päästökauppa käytännössä Viranomainen tekee ns. alkujaon, jossa se päättää kuinka paljon laitos saa yhteensä päästöoikeuksia ko. kauppajaksolla. Ensimmäinen kauppajakso on kolme vuotta vv ja sen jälkeen kauppajaksot ovat viiden vuoden mittaisia. Kunkin vuoden alussa yritys saa käyttöönsä tietyn määrän koko kauppajakson päästöoikeuksista. Vuoden loputtua yritys palauttaa viranomaiselle todellisia päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Jos päästöt ovat suuremmat kuin alkujaossa saatujen päästöoikeuksien määrä, yritys joutuu ostamaan lisää päästöoikeuksia. Jos päästöt ovat pienemmät, yritys voi myydä ylimääräiset päästöoikeudet pois tai säästää ne seuraavalle vuodelle. Jos yritys ei palauta päästöoikeuksia vuosittain, se joutuu maksamaan sakkoa. Sakkojen maksaminen ei poista yritykseltä velvollisuutta palauttaa päästöoikeudet. Yrityksen pitää seurata päästöjensä määrää ja tehdä niistä vuosittain raportti, jonka ulkopuolinen taho todentaa. Kukin jäsenmaa päättää sen, kuinka paljon laitokset saavat päästöoikeuksia. Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriö on vastuussa asian valmistelusta. Viime kädessä valtioneuvosto päättää alkujaosta. Päästökauppaviranomainen olisi Energiamarkkinavirasto. EU:n komissiolla on kuitenkin veto-oikeus kansalliseen alkujakoon. Ensimmäinen kansallinen jakosuunnitelma pitäisi olla komission hyväksyttävänä maaliskuussa Lopullinen päätös alkujaosta on tehtävä syyskuussa Päästöoikeudet jaetaan päästöjä aiheuttaven laitosten haltijoille ja ne ovat yrityksen käytettävissä kauppajakson ajan. Kuka tahansa voi kuitenkin ostaa ja myydä päästöoikeuksia markkinoilla. Direktiivi ei edellytä päästöoikeuksien palauttamista esim. toimintaa muutettaessa. Päästöoikeudet ovat siirrettävissä EU:n sisällä sekä sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden toimijoiden kanssa, joilla on EU:n hyväksymä vastaava päästökauppajärjestelmä Kauppajärjestelmän vaikutukset PK-yritykselle Kauppajärjestelmän vaikutuksia ei toistaiseksi tiedetä kovinkaan tarkkaan. Vaikutusten kannalta ratkaisevaa on se, miten päästöoikeudet jaetaan laitoksille ja minkä suuruiseksi päästöoikeuden hinta markkinoilla määräytyy. Selvitysten mukaan sähkönhinta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla voi nousta päästökaupan takia merkittävästi, jopa %. PK-yrityksille päästökauppa vaikuttaa sähkön hinnan lisäksi mahdollisesti myös lämpökustannuksiin. Kustannuspaineitten vähentämisen keskeisiä keinoja PK-yrityksissä ovat energiansäästö ja mahdollisuuksien mukaan päästöttömien energialähteiden kuten puun käyttö. Jos yrityksellä on yli 20 MW:n kattilalaitos tai se kuuluu muutoin päästökauppadirektiivin soveltamisalaan, yritys tarvitsee vuoden 2005 alusta päästöluvan ja yritys saa tietyn määrän päästöoikeuksia. Lupaviranomainen on Energiamarkkinavirasto. Luvan saannin ehtona on, että yritys kykenee seuraamaan ja raportoimaan hiilidioksidipäästöjään. Yrityksen pitää toimittaa viranomaiselle vuosittain päästöistään raportti, jonka ulkopuolinen taho todentaa. Yrityksen pitää myös palauttaa edellisen vuoden päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia viranomaiselle. 74 PK-yritysten energiaopas

75 Koska päästöoikeuksilla on rahamääräinen arvo, ne tullaan merkitsemään yritysten tilinpäätökseen. Päästöoikeuksilla käytävä kauppa on arvonlisäveron alaista ja sitä koskee Suomessa elinkeinoverolaki. Täyttä selvyyttä ei kuitenkaan edelleenkään ole siitä, miten päästöoikeuksia lopulta käsitellään verotuksessa ja yrityksen tilinpäätöksessä. Päästökauppadirektiivi koskee mm. seuraavia toimintoja Energiantuotanto Polttolaitokset, joiden lämmöntuotanto on enemmän kuin 20 MW (lukuun ottamatta ongelmajätelaitoksia tai kunnallisjätelaitoksia. Mineraaliteollisuus Lasia valmistavat laitokset, mukaan lukien lasikuituja valmistavat laitokset, joiden sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä. Laitokset joissa valmistetaan keraamisia tuotteita polttamalla, erityisesti kattotiiliä, tiiliä, tulenkestäviä rakennuskiviä, laattoja, hiekkakiveä tai posliinia, ja joiden tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä ja/tai uunin tilavuus ylittää 4 m 3 ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m 3 uunia kohden. Eräitten polttoaineitten tyypillisiä ominaispäästökertoimia Yksikkö Ominaispäästökerroin Kevyt polttoöljy g CO 2 / kg 3138 g CO 2 / MWh 267 Raskas polttoöljy g CO 2 / kg 3157 g CO 2 / MWh 278 Palaturve g CO 2 / kg 1255 g CO 2 / MWh 382 Maakaasu g CO 2 / kg 2732 g CO 2 / MWh 203 Kivihiili g CO 2 / kg 2418 g CO 2 / MWh 340 Tarkemmin polttoaineitten tyypillisiä ominaisuuksia on esitetty liitteessä 3. 75

76 76 PK-yritysten energiaopas

77 5 Energiatuki ja tavanomaiset energiansäästöinvestoinnit Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) myöntämä tuki energiainvestoinneille on tarkoitettu edistämään yritysten energiansäästöhankkeita. Myönteinen investointitukipäätös edellyttää, että hanke on nimenomaan energiansäästöinvestointi ja että hanke uhkaisi jäädä toteutumatta ilman tukea. Lukuun 5 on koottu kriteerejä, joilla tukihakemusta harkitseva pystyy itse arvioimaan omaa hankettaan. Arvioitava kriteeri on muun muassa se, että investoinnin pitää olla nimenomaan energiansäästöinvestointi. Myös takaisinmaksuaika vaikuttaa siihen, onko hanke tukikelpoinen. Erityistapauksissa energiatukea voidaan myöntää myös osaan laajempaa investointi- tai peruskorjaushanketta. Jokainen tukihakemus punnitaan aina yksittäistapauksena. 77

78 5 Energiatuki ja tavanomaiset energiansäästöinvestoinnit Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt energiatukea vuosina vuositasolla noin 20 miljoonaa euroa. Vuosina oli uusiutuvien energialähteiden osuus tästä yli 95 prosenttia. Energiansäästöinvestointeihin myönnettyjen tukien määrä lähti kasvuun vuonna Tukea myönnettiin yhteensä 1,9 miljoonaa euroa, mikä on yli kaksinkertainen määrä edellisten vuosien tasoon verrattuna. Tuen kokonaismäärä nousi huomattavasti vuonna 2002, jolloin tukea myönnettiin uusiutuvien energialähteiden edistämiseen 29 miljoonaa euroa ja energiansäästöhankkeisiin 2,4 miljoonaa euroa. Vuodelle 2002 tuli lisäbudjettien kautta 6 miljoonaa euroa. Vuodelle 2003 on uusiutuvien energialähteiden edistämiseen ja energiansäästöinvestointeihin varattu energiatukea yhteensä noin 31 miljoonaa euroa, josta 6 miljoonaa euroa on arvioitu tarvittavan energiansäästöinvestointeihin. Energiatuki perustuu valtioneuvoston asetukseen (625/ 2002). Kauppa- ja teollisuusministeriön omassa vuosittain vahvistettavassa ohjeessa esitetään tarkemmat rajaukset tukikelpoisille hankkeille. 5.1 Energiatuen käytöstä ja myöntämisperusteista käytännössä Investoinneille on valtioneuvoston asetuksessa määritetty energiatuen enimmäismäärät, jotka hanketyypistä riippuen ovat prosenttia. Asetuksen mukaisia enimmäistukia myönnetään kuitenkin vain poikkeustapauksissa. Esimerkiksi tavanomaisten energiansäästöinvestointien tuki on pääsääntöisesti prosenttia. Vuosittain käytettävissä olevien määrärahojen riittävyys koko vuodelle pyritään myös varmistamaan, jotta eri aikataululla käynnistyvät ja eri kokoiset hankkeet tulisivat tasapuolisesti kohdelluiksi. Tämän vuoksi suurissa hankkeissa saatetaan joutua käyttämään pienempiä tukiosuuksia. Hankekohtaisessa arvioinnissa voidaan myös hankkeen eri osuuksien kohdalla päätyä erisuuruisiin tukiosuuksiin. Erisuuruisia tukiosuuksia käytetään tyypillisesti silloin, kun hanke sisältää sekä uutta että tavanomaista teknologiaa tai kun varsinaisen energiaa säästävän tekniikan lisäksi tukea haetaan merkittävässä määrin esim. rakennukselle tai putkistolle. Tuen piiriin hyväksytään periaatteessa kaikki ne kustannukset, jotka ovat investoinnin toteuttamisen kannalta välttämättömiä ja ovat hakijalle todellisia kustannuksia. Valtioneuvoston asetus määrittää tarkemmin tuen piiriin hyväksyttävät kustannuserät ja näiden laskentaperusteet. 78 PK-yritysten energiaopas

79 Etusijalla energiatuen myöntämisessä ovat uuden teknologian hankkeet. Tavanomaisiin energiansäästöinvestointeihin myönnettävä tuki on määrärahojen käytön priorisointiperiaatteen mukaisesti varattu ensisijaisesti pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen energiatehokkuuden parantamiseen sitoutuneille yrityksille ja yhteisöille. Käytännössä tällä tarkoitetaan ministeriön kanssa energiansäästösopimuksen solmineita yrityksiä ja yhteisöjä. Energiansäästösopimuksissa ministeriö on osaltaan sitoutunut tukemaan energiansäästöinvestointeja käytettävissä olevien määrärahojen ja valtioneuvoston yleisten ehtojen puitteissa. Tukihakemusten käsittelyssä tuen myöntämisperusteiden arvioinnin kaksi keskeistä kysymystä ovat: - Onko kyseessä energiansäästöinvestointi vai joku muu investointi? - Onko myönnettävällä tuella todellista käynnistävää vaikutusta? Myönteisen tukipäätöksen edellytyksenä on, että hankekäsittelyssä kumpaankin kysymykseen tulee myönteinen vastaus. Seuraavassa on esitetty tavanomaisten energiansäästöinvestointien hankekäsittelyn arviointikriteereitä, joiden kautta kysymyksiin haetaan vastauksia. Turhan työn välttämiseksi tulisi myös tuen hakijan arvioida kriittisesti hanketta näillä kriteereillä Ensimmäinen seulonta Energiansäästöinvestoinnissa on sanan mukaisesti kysymys investoinnista, jolla säästetään energiaa. Karkeimmaksi seulaksi investoinnin luonteen arvioinnissa voidaan esittää seuraavat määrittelyt: - Mikäli investointi ei säästä energiaa, kyseessä ei ole energiansäästöinvestointi. Tilannetta ei muuta se, että investoinnin voidaan osoittaa teoriassa tuottavan marginaalista energiansäästöä. - Mikäli investointi ei ole investointi sanan varsinaisessa merkityksessä, kyseessä ei ole energiansäästöinvestointi. Henkilöstön koulutus, seurannan tehostaminen tai asiakirjojen päivittäminen eivät ole investointeja. - Investoinnin säästövaikutusta tulee osoittaa luotettavin laskelmin. Tilastotieto, arvaus tai säästötavoitteen asettaminen eivät ole riittäviä perusteita. - Investoinnin tulee johtaa nettosäästöön. Energiavirtojen kierrättäminen ilman, että sillä on vaikutusta kokonaiskulutukseen, ei ole energiansäästöä. - Uudisrakentaminen ei ole energiansäästöä. Uudisrakentamiseen on mahdollista myöntää tukea vain, jos otetaan käyttöön uutta teknologiaa. 79

80 5.1.2 Toinen seulonta - arviointi takaisinmaksuajan perusteella Toinen seula investoinnin luonteen arvioimiseksi on sen kannattavuus mitattuna suoralla takaisinmaksuajalla. Kun takaisinmaksuaika menee riittävän pitkäksi, voidaan perustellusti olettaa kyseessä olevan jo joku muu kuin energiansäästöinvestointi. Takaisinmaksuajan osalta tässä esitetyt arviointikriteerit ovat kahden vuoden alarajaa lukuun ottamatta suuntaa antavia. Hankekäsittelyssä käytetään aina tervettä harkintaa. Investoinnin takaisinmaksuaikaa käytetään arviointikriteerinä kahteen suuntaan. Tuettavien hankkeiden takaisinmaksuajan alaraja on poikkeuksetta kaksi vuotta. Tämän alarajan laskennassa huomioidaan kaikki investoinnin tuottamat kustannussäästöt, -lisäykset ja muut mahdolliset tuotot. Toista kautta hankkeen kannattavuutta tarkastellaan kohdentamalla koko investoinnille vain energiakustannuksissa saavutettavat säästöt. Mikäli takaisinmaksuaika näin tarkasteltuna on huomattavan pitkä (yli 15 vuotta), katsotaan investoinnin olevan muu kuin energiansäästöinvestointi. Se, mitä tuettavaksi esitettyyn investointikustannukseen sisällytetään ja mitä siitä jätetään pois, on pitkälti tuen hakijan päätös. Tukihakemuksessa esitettyjen tietojen tarkoituksenmukaisuutta tarkastellaan hankkeen tukikelpoisuuden arvioinnissa. Hankkeen kokonaiskustannuksesta voidaan jättää pois ne osuudet, joilla ei ole suoraa vaikutusta energiansäästön saavuttamiseen. Takaisinmaksuaikaan perustuvan seulonnan viisi tasoa: - Investoinnin takaisinmaksuajan ollessa alle kaksi vuotta tukea ei myönnetä. Hankkeen katsotaan toteutuvan riippumatta siitä, mistä saavutettava kustanussäästö muodostuu tai ainakin riippumatta siitä, myönnetäänkö hankkeelle energiatukea vai ei. - Energiansäästöinvestoinneiksi voidaan katsoa yksittäisen laitteen, järjestelmän osan tai järjestelmän hankinta silloin, kun investoinnin kannattavuus on kohtuullisen hyvä (2 5 vuotta) ja hakijan voidaan olettaa tekevän toteutuspäätöksen ilman muiden hyötyjen ratkaisevaa vaikutusta. - Takaisinmaksuajan ollessa 5 10 vuotta katsotaan hankkeen pääsääntöisesti vielä täyttävän energiansäästöinvestoinnin kriteerit, mutta arvioinnissa tarkastellaan jo mahdollisia ei-välttämättömiä osuuksia, jotka eivät kuulu energiatuen piiriin. - Takaisinmaksuajan ollessa vuotta hanketta ei kokonaisuutena pääsääntöisesti enää pidetä energiansäästöinvestointina. Tukea on kuitenkin mahdollista myöntää hankkeen niille osille, jotka erikseen toteutettuna täyttäisivät energiansäästöinvestoinnin kriteerit. - Investoinnin takaisinmaksuajan ollessa yli 15 vuotta tukea ei myönnetä. Investoinnin kannattavuus on energiansäästön kannalta niin huono, ettei kannattavuutta saada tuellakaan siinä määrin parannettua, että tilanne käytännössä muuttuisi. 80 PK-yritysten energiaopas

81 5.2 Energiansäästöinvestointi Energiansäästöinvestoinneiksi voidaan yleensä suoraan lukea investoinnit, jotka jo toimenpiteen otsikonkin perusteella sisältävät säästöä ja erityisesti silloin, kun toimenpide on löydetty energiakatselmuksessa, energia-analyysissa tai muussa vastaavan tasoisessa selvityksessä. Energiansäästöinvestoinnit voidaan jakaa kahteen perustapaukseen: - olemassa oleva laite tai järjestelmä korvataan uudella merkittävästi energiatehokkaammalla - olemassa olevaan järjestelmään lisätään uusi laite, joka vähentää järjestelmän energian käyttöä Selkeimpiä energiansäästöinvestointeja ovat lämmöntalteenottolaitteiden tai -järjestelmien hankinnat riippumatta siitä, mistä energiaa otetaan talteen ja mihin sitä siirretään, kunhan lopputuloksena on energiankäytön väheneminen. Investoinnille voidaan hyväksyä pitkähkökin takaisinmaksuaika ilman, että sen kautta on tarpeen erikseen arvioida luokittelua energiansäästöinvestointeihin ja muihin investointeihin, mikäli investoinnin tuottamat taloudelliset hyödyt kohdistuvat selkeästi pelkästään energiakustannuksiin. 5.3 Tuotannollinen tai muu investointi Mikäli investoinnin toteutumiseen vaikuttavat ensisijaisesti muut syyt kuin saavutettava energiansäästö, yleisen periaatteen mukaan kyseessä ei ole energiatuen kohteeksi tarkoitettu energiansäästöinvestointi. Energiatukea ei myöskään myönnetä erikseen toteutettavaan sen tyyppiseen käyttöomaisuuden hankintaan, jonka voidaan katsoa kuuluvan normaaliin huolto- ja kunnossapitotyöhön. Ei-tuettaviin investointeihin voidaan suoraan lukea ainakin seuraavan tyyppiset investoinnit ja hankinnat: - hankinnan kohde on prosessilaite, joka ei korvaa vanhaa (uudishankinta) - hankinnan kohde on laite tai järjestelmä, joka on rikkoontumisen tai muusta syystä käyttöiän päättymisen vuoksi välttämätöntä uusia - vanha tuotantolinja tai sen osa puretaan ja tilalle rakennetaan uusi - kaikki ne investoinnit, jotka yrityksen on välttämättä tehtävä muista syistä johtuen (luvat, työturvallisuus jne.) 81

82 5.4 Investoinnit ns. harmaalla alueella Yksiselitteistä ohjeistusta investoinnin luokittelemisesta tuettaviin energiansäästöinvestointeihin ja ei-tuettaviin muihin investointeihin ei ole olemassa. Jokainen tukipäätös perustuu tapauskohtaiseen arviointiin. Vaikka luokittelu onkin tietyn tyyppisissä hankkeissa selkeää, osa hankkeista on aina niin sanotulla harmaalla alueella. Myönteisen tai kielteisen tukipäätöksen aikaansaamiseksi on luokittelu kaikkien hankkeiden osalta kuitenkin tehtävä. Harmaalla alueella ovat erityisesti ne hankkeet, joiden takaisinmaksuaika on vuotta. Mikäli investointiin liittyy muuta erityistä hyötyä, kuten tuotantokapasiteetin lisäystä, tulee investoinnin todellinen luonne tarkemman arvioinnin kohteeksi. On toki luonnollista ja hyväksyttävää, että energiansäästöinvestointi tuottaa myös muita hyötyjä kuin paremman energiatehokkuuden. Mutta toisin päin tarkasteltuna tuotannollinen investointi, jossa tuotantovolyymin kasvattamisen tai tuotteen laadun parantamisen yhteydessä prosessin energiatehokkuus paranee, ei lähtökohtaisesti täytä tukikelpoisen hankkeen edellytyksiä. Investoinnin voidaan katsota olevan joka tapauksessa muu kuin energiansäästöinvestointi aina, kun sen seurauksena yrityksen kohtuullisella aikavälillä saavutettavista tuotoista tai säästöistä pääosa (enemmän kuin 80 prosenttia) syntyy muusta kuin energiakustannuksista - riippumatta siitä, mikä on investoinnin takaisinmaksuaika pelkästään energiansäästön kautta laskettuna. Takaisinmaksuaikojen laskennassa käytetyn energiakustannussäästön tulee lisäksi muodostua pääosin käytetyn energiamäärän vähenemisestä. Energialaskuun liittyvien muiden kustannussäästöjen, kuten tariffimuutosten kautta syntyviä säästöjä voidaan hyväksyä vähäisessä määrin, millä tässä tarkoitetaan enintään noin 20 prosentin osuutta kaikista kustannussäästöistä. Uutta teknologiaa sisältävien hankkeiden osalta tuen myöntämisperusteet ovat hieman erilaiset. Uuden teknologian tuen tavoitteena on madaltaa päätöksenteon kynnystä jakamalla riskiä, joka syntyy toisaalta korkeammista hankintakustannuksista ja toisaalta uuden teknologian tuomasta toiminnallisesta riskistä. Uuden teknologian tukea haettaessa on syytä arvioida kriittisesti sovellettavan teknologian todellinen uutuusarvo. 5.5 Energiatuen rajaaminen tiettyyn osaan laajempaa investointi- tai peruskorjaushanketta Energiatukea voidaan myöntää erityistapauksissa yksittäisiin laitteisiin tai järjestelmän osiin myös osana laajempaa investointihanketta. Tämä on mahdollista silloin, kun tuella voidaan katsoa olevan merkitystä koko investoinnin toteutumiseen tai kyseisen yksittäisen laitteen tai järjestelmän hankintaan ja investoinnilla voidaan tuottaa merkittävää energiansäästöä. 82 PK-yritysten energiaopas

83 Energiatukea ei lähtökohtaisesti myönnetä normaaleihin peruskorjaushankkeisiin tai niiden osiin, ellei hanke ole käynnistynyt energiakatselmuksen perusteella. Tässäkin tapauksessa edellytetään investoinnilla saavutettavan merkittävä energiansäästövaikutus ja että tuen hakijalla on todellinen vaihtoehto olla toteuttamatta hanketta, mikäli energiatukea ei myönnettäisi. Haettaessa energiatukea rajatulle osalle laajempaa investointihanketta on laskentaperusteissa eriteltävä kokonaisinvestoinnista ne järjestelmät ja laitteet, joilla on selkeästi osoitettavissa oleva vaikutus energiankäyttöön. Tarvittaessa voidaan tarkastella kannattavuuksia laite- tai järjestelmäkohtaisesti ja kohdistaa energiansäästöinvestoinnille tietty prosenttiosuus järjestelmän tai laitteen hankintahinnasta. Esimerkiksi lämmöntalteenottojärjestelmän toteutuksen edellytyksenä olevan uuden konehuoneen rakentamiskustannuksista voidaan osa hyväksyä tuen piiriin, mutta tyypillisesti poistoilmakanavisto pääte-elimineen katsotaan kuuluvan ns. ei-säästävään osuuteen. Tuloilmakanavistoa voidaan harkita sisällytettäväksi osittain tuen piiriin vain, mikäli kanavistoon liittyy esimerkiksi muuttuvan ilmamäärän säätöominaisuus, jolla erikseen tarkasteluna on kohtuullinen merkitys säästön syntymiseen. Tuen piiriin esitettävän hankkeen sisältöä määritettäessä on huomioitava rajaukset siten, että tuki ei kohdistu laitteisiin tai järjestelmiin, jotka eivät säästön toteutumisen kannalta ole tarpeellisia. Esimerkiksi paineilmajärjestelmän saneerauksessa tuen piiriin ei voi sisällyttää paineilmatyökaluja, vaikka ne tässä esitettyjen takaisinmaksuaikakriteerien puitteissa kustannukseen mahtuisivatkin. 5.6 Hyvän tukihakemuksen laatimisesta Tukihakemusten käsittelyn nopeuttamiseksi kannattaa hakulomake liitteineen laatia huolellisesti ohjeita noudattaen. Jokainen lisätietopyyntö aiheuttaa sekä hakijalle että käsittelijälle lisätyötä ja saattaa pidentää hakemuksen käsittelyaikaa useilla viikoilla. Molemmille osapuolille on etu, jos jo tukihakemusta harkittaessa on selvitetty, että hanke on muun muassa edellä esitettyjen kriteerien perusteella tukikelpoinen. Kielteisten tukipäätösten perusteet ovat yleensä olleet varsin selviä. Useassa tapauksessa tuettavaksi esitetty toimenpide perustuu kohteessa tehtyyn energiakatselmukseen tai -analyysiin. Vaikka katselmusraportit ovat yleensä varsin perusteellisia, kannattaa tukihakemukseen liittää erillinen lyhyt yhden sivun yhteenveto, josta käy ilmi 1) hankkeen tausta 2) toteutuksen tekninen kuvaus 3) säästöjen ja kustannusten muodostuminen ja laskentaperusteet. 83

84 Hankkeen tausta sisältää lyhyen esittelyn investointikohteen toiminnasta, investoinnin kohteena olevasta järjestelmästä sekä kuvauksen siitä, millä tavalla suunniteltu investointi tulee energian käyttöön vaikuttamaan. Toteutuksen teknisessä kuvauksessa tarkennetaan investoinnin kohteena oleva järjestelmä, josta yksilöidään hankittavat tai muuten toimenpiteen kohteena olevat pääkomponentit. Säästöjen ja kustannusten esittämisessä oleellisimmat tiedot ovat investoinnilla aikaan saatava energiansäästö laskentaperusteineen sekä erityisesti vaikutus CO 2 - päästöihin. Investointikustannukset eritellään yhteenvedossa karkealla jaottelulla. Yksityiskohtaisempi selvitys investointikustannuksista voidaan esittää hakemuksen muun liiteaineiston yhteydessä. Energiakatselmuksia ja -analyyseja toteuttavat konsulttitoimistot ovat velvollisia myötävaikuttamaan siihen, että heidän ehdottamiensa toimenpiteiden toteutus käynnistyy. Tukihakemuksen laatimisessa voi myös hyödyntää energiakatselmoijia, joista useilla on kokemusta tuen hakemiseen liittyvistä menettelyistä. Puupolttoaineisiin liittyvien hankkeiden tukeminen Suomessa voidaan puupolttoaineiden käytön edistämisen todeta olevan mahdollisuuksiltaan eräs parhaista tavoista vähentää hiilidioksidipäästöjä. Puupolttoaineet ovat Suomelle luontainen ja kotimainen uusiutuva energianlähde. Tällä hetkellä puupolttoaineisiin liittyvät investoinnit ovat kustannuksiltaan useimmiten fossiilisiin polttoaineisiin perustuvia investointeja kalliimpia. Lisäksi puu polttoaineena ei ole vielä kaikilta osin kilpailukykyinen. Näin ollen yhteiskunta panostaa ja pyrkii edistämään puupolttoaineisiin liittyvien hankkeiden toteutumista. Tämä edesauttaa hiilidioksidipäästöjen vähentymistä energiantuotannossa. Merkittävin puupolttoainepotentiaali ovat erilaiset metsähakkeet. Puupolttoaineisiin liittyviä tukia ovat: - tutkimus- ja kehitystuet, esim. Puuenergia teknologiaohjelman kautta, Tekes - energiatuki investointeihin, KTM - nuoren metsän hoito ja energiapuutuki, MMM - nuoren metsän hoidon kautta tulleen energiapuun haketustuki, MMM - verotus; lämmön tuotannossa verovapaus, sähkön tuotannossa ns. verotuki Kauppa- ja teollisuusministeriön energiatukea voidaan myöntää esimerkiksi voimalaitoksiin, lämpölaitoksiin ja hakkureihin. Edellytyksenä on, että laitoksissa käytetään merkittävissä määrin puupolttoaineita. Energiatuki on harkinnanvarainen valtionapu. Tukea voivat saada yritykset ja yhteisöt. Avustuskelpoisia yhteisöjä ovat esim. kunnat, seurakunnat ja säätiöt. Tukea ei myönnetä asuinkiinteistöille, valtion laitoksille, maatiloille, valtionosuutta saaviin perustamishankkeisiin eikä yksityishenkilöille. 84 PK-yritysten energiaopas

85 Tuettavat hankkeet, tuen määrät, hyväksyttävät kustannukset sekä muita yleisiä ehtoja määritellään valtioneuvoston asetuksessa energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista (625/2002). Tukea haetaan alueellisista työvoima- ja elinkenokeskuksista. Edellä mainituissa hankkeissa keskimääräiset avustusprosentit ovat viime vuosina olleet uuden teknologian pienehköissä hankkeissa %, tavanomaisen tekniikan hankkeissa % ja suurissa lämmitysvoimalaitoksissa 5 10 %. Hankkeen tukiprosenttiin vaikuttavat merkittävästi hankkeen teknologinen taso, kustannusten suuruus ja investoinnin kannattavuus. 85

86 6 Lisätietoja Sähkön ja lämmön hankinta Energiapoliittinen asiamies Jouni Punnonen Teollisuuden ja Työantajain Keskusliitto Puh. (09) Energian säästö Asiakasryhmäpäällikkö Pertti Koski Motiva Oy Puh. (09) Energiapoliittinen asiamies Jouni Punnonen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Puh. (09) Energiaverotus Neuvotteleva virkamies Leo Parkkonen Valtiovarainministeriö Puh. (09) Osastopäällikkö Pertti Salminen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Puh. (09) Päästökauppa Ympäristönsuojeluasiamies Riitta Larnimaa Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Puh. (09) Energiatuki ja tavanomaiset säästöinvestoinnit Ylitarkastaja Heikki Väisänen Kauppa- ja teollisuusministeriö Puh. (09) Ylitarkastaja Mika Anttonen Kauppa- ja teollisuusministeriö Puh. (09) PK-yritysten energiaopas

87 7 Sanasto Elbas Elbas on niin sanottu sähkön jälkimarkkinapaikka, jossa voidaan käydä kauppaa Elspotin sulkeuduttua. Elbasin kaupantekojakso vaihtelee seitsemästä tunnista 31 tuntiin. Elspot- ja Elbas-kaupoissa kyse on sähkön fyysisestä kaupasta eli sähköä myydään ja ostetaan heti käytettäväksi. Elspot Elspotissa käydään kauppaa seuraavan vuorokauden sähkön tuntienergioista tuntia ennen toimitusta. Elspot-hinta toimii keskeisenä hintareferenssinä kaikelle sähkökaupalle. Elinkaarikustannus Elinkaarikustannuksiksi lasketaan kaikki tuotteen tai laitteen aiheuttamat kustannukset mukaan lukien valmistus-, purku- ja jätteenkäsittelykustannukset. Energiakatselmuksen vastuuhenkilö Motivan hyväksymä katselmoija, jolla on pätevyys joko LVI- tai sähköjärjestelmien katselmointiin KTM:n tukemissa energiakatselmuksissa (L- tai S -pätevyys). Katselmushankkeeseen nimetään molempien osa-alueiden vastuuhenkilö. Prosessiteollisuuden ja energia-alan energiakatselmuksissa ja -analyyseissä vastuuhenkilö voi olla myös ns. hakija-vastuuhenkilö. Energiakatselmushanke Kokonaisuus, jolle on haettu tukea KTM:stä samalla tukihakemuksella. Hanke voi sisältää yhden tai usean kohteen energiakatselmukset. Energiakatselmuskohde Katselmoitava rakennus tai tuotantolaitos, josta laaditaan oma, erillinen katselmusraportti Energiakatselmus-malli, katselmusmalli Energiakatselmus-sana määrittelee tehtävän yleisen sisällön ja tavoitteen, mutta ei sen yksityiskohtaista toteutustapaa. Energiakatselmusmallillla tarkoitetaan menettelytapaa, jolla määritellään työn laajuus sekä toteutus ja raportointi. Suomessa katselmusmalleja on kehitetty eri tyyppisille, kokoisille ja ikäisille kohteille. 87

88 Energiakatselmustoiminnan yleisohje KTM:n ohje energiakatselmuksen toteutuksesta, sisältövaatimuksista ja tukiehdoista ( Energiansäästösopimus Kauppa- ja teollisuusministeriö on solminut eri toimialajärjestöjen (mm. TT) kanssa ns. vapaaehtoisia energiansäästösopimuksia. Yritykset voivat liittyä tähän sopimukseen ja samalla sitoutua sopimuksessa esitettyihin toimintoihin. Näistä merkittävimmät ovat energiakatselmustoiminnan käynnistäminen ja vuosittainen raportointi energian käytöstä ja toteutetuista tehostamistoimenpiteistä. ESCO-yritys, ESCO-toimintamalli, ESCO-sopimus ESCO on lyhenne sanoista Energy Service Company. ESCO toimintamallissa ESCO- yritys solmii asiakkaan kanssa ns. ESCO-palvelusopimuksen. Sopimuksen mukaan ESCO toteuttaa energiansäästöinvestoinnin kokonaistoimituksena asiakkaalle ja toiminta rahoitetaan kokonaisuudessaan ESCO -yrityksen takaamilla ja varmistetuilla syntyvillä säästöillä. Toimintamalli soveltuu erityisesti säästöinvestointeihin, joiden takaisinmaksuajaksi on laskettu 2 6 vuotta ja jotka muutoin kohteen omana toteutuksena jäisivät resurssipulan, tiukkojen kannattavuuskriteerien tai muiden syiden takia tekemättä. Forwardit, futuurit Katso sähkötermiinit Huipputeho Sähkönkäyttäjälle mitattu suurin yhden tunnin tai muun ajan keskiteholukema Huipunkäyttöaika Käytetyn sähkö-energian ja tehon suhde. Mikäli sähkön käyttö on täysin tasaista vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta, huipun käyttöaika on tuntia. Tehopohjaisessa hinnoittelussa pitkä huipun käyttöaika alentaa laskee sähkön keskihintaa. Huoltovarmuusmaksu Laissa huoltovarmuuden turvaamisesta (1390/1992) säädetään, että väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen eli huoltovarmuuden turvaamiseksi kaikissa oloissa, on luotava ja ylläpidettävä riittävä valmius hyödykkeiden tuottamiseksi sekä tuotannon, jakelun, kulutuksen ja ulkomaankaupan ohjaamiseksi. Valtioneuvosto asettaa yleiset tavoitteet huoltovarmuudelle, jonka kehittämistä ja ylläpitoa varten on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus. Huoltovarmuuskeskus hoitaa valtion talousarvion ulkopuolella olevaa huoltovarmuusrahastoa, johon tuloutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/94) nojalla kannettava huoltovarmuusmaksu. 88 PK-yritysten energiaopas

89 Jakeluverkko Sähköverkko, jonka nimellisjännite on pienempi kuin 110 kilovolttia. Kantaverkko Koko maan kattava nimellisjännitteeltään 400 kilovoltin tai 220 kilovoltin sähköverkko. Keskihinta Keskihinta saadaan jakamalla kaikki sähkön hankinnan kustannukset käytetyn energian määrällä. Yksikkönä käytetään senttiä/kwh tai euroa/mwh. KTM Kauppa- ja teollisuusministeriö Kuormituskäyrä Kuormituskäyrällä kuvataan sähkötehon ajallista riippuvuutta. Kuormituskäyrää voidaan käyttää mm. sähkön huipputehojen ajankohdan selvittämiseen. Vuoden kuormituskäyrä sisältää tuntiarvoa, ja sen selvittäminen on hyödyllistä ennen sähkötarjouspyyntöjä. Liittyjä Jakeluverkon kanssa liittymissopimuksen tekevä sähkönkäyttöpaikan omistaja tai haltija. Liittymisjohto Yhtä liittyjää varten rakennettu lyhyt sähköjohto, jolla liittyjä liitetään jakeluverkkoon. Liittymä Ne osat jakeluverkonhaltijan hallitsemista johdoista ja laitteista, jotka ovat tarpeen sähkön toimittamiseksi liittyjän sähkönkäyttöpaikalle. Loisteho Loisteholla tarkoitetaan sitä osaa näennäistehosta, jossa sähkövirta ja -jännite esiintyy. Tästä johtuen loisteho ei tee hyötytyötä. Loisvirta kulkee sähköverkossa aiheuttaen kuitenkin virtahäviöitä ja suurentaen sähköverkoston mitoitustarvetta. Loistehon yhteydessä käytetään usein yksikköä kvar, jossa kirjain r on lyhenne reaktiivisuudesta. Reaktiivista loistehoa tarvitsevat toiminnassaan mm. pyörivät sähkömoottorit ja loisteputkien kuristimet. Motiva Oy Puolueeton, uusiutuvien energialähteiden ja energian tehokkaan käytön markkinoita aktivoiva palvelukeskus. 89

90 Näennäisteho Jännitteen ja virran lukuarvojen tulo. Näennäisteho ei kerro vaihtosähkössä esiintyvää virran ja jännitteen välistä vaihe-eroa, joka syntyy sähköenergian varastoituessa sähkö- ja magneettikenttiin. Näennäisteho ilmoitetaan yksiköllä volttoampeeri (VA). Ominaiskulutus Kohteen vuotuinen energian tai veden kulutus jaettuna kohteen jollakin kulutusta selittävällä tekijällä, yleensä rakennustilavuudella (kwh/rm 3 ) tai tuotantomäärällä (esim. kwh/ton) OTC-markkinat OTC tulee sanoista Over the Counter ja sillä tarkoitetaan kaikkea sähköpörssin ulkopuolella käytävää sähkökauppaa. POK Kevyt polttoöljy POR Raskas polttoöljy Pätöteho Virran ja jännitteen samanvaiheisten lukuarvojen tulo. Pätöteho on se osa näennäistehoa, joka saadaan hyötykäyttöön. Sähkökaupassa myytävä sähkö on nimenomaan pätötehoa. Rajahinta Lisäkustannus, joka syntyy mikäli sähkön tarve lisääntyy Risteilyhyöty Hyöty, joka voidaan saavuttaa eri käyttökohteiden kuormituksia yhdistämällä Siirtohinta Verkonhaltijan perimä korvaus sähköverkkonsa käytöstä Spot-hinta Pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Poolissa Spot-sähkökauppaa käydään 24 tunnin jaksoissa. Kaupat tehdään päivittäin Suomen aikaa kello mennessä ja sähkön hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Sähkösalkku Sähkösalkku koostuu monista sopimuksista ja rahoitusinstrumenteista. Sillä pyritään suojaamaan omaa sähkönhankintaa suurilta hintariskeiltä. Salkkua hoitaa yleensä ulkopuolinen konsulttiyhtiö. 90 PK-yritysten energiaopas

91 Sähkötermiinit (futuurit ja forwardit) Sähkön pörssikauppaa käydään myös johdannaisilla kuten muussakin pörssitoiminnassa. Termiinit on yhteisnimitys futuureilla ja forwardeilla ja niillä voidaan suojautua sähkön hintavaihteluilta tulevaisuudessa. t CO 2 Hiilidioksiditonni Tariffi Sähkön ja kaukolämmön hinnoittelujärjestelmä. Tariffit on selitetty kohdassa 1.7. TE-keskus Työvoima- ja elinkeinokeskus. Tehoristeily Sähkön kuormitushuippujen eriaikaisen esiintymisen suuruus. Mitä paremmin huipputehot esiintyvät eri aikaan, sitä suurempi on huipun käyttöaika ja sitä edullisemmin sähkön voi saada. Toimitusvelvollisuus Määräävässä markkina-asemassa jakeluverkonhaltijan vastuualueella olevan sähkön vähittäismyyjän on toimitettava sähköä kohtuulliseen hintaan asiakkaan sitä pyytäessä, jos asiakkaalla ei ole muita taloudellisesti kilpailukykyisiä sähkönhankintamahdollisuuksia sähköverkon kautta. Jos yritys siirtyy ostamaan sähkönsä kilpailluilta sähkömarkkinoilta, sillä ei ole välttämättä ehdotonta oikeutta palata toimitusvelvollisuuden piiriin. TT Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Tuntitehomittaus Mikäli sähkönkäyttöpaikan pääsulakekoko on suurempi kuin 3 x 63 A ja tehotarve on yli 45 kw, on kohteeseen tarvitaan tuntitehomittaus sähkön käytön kilpailuttamiseksi. Tuntitehomittauksissa kannattaa kääntyä paikallisen sähköyhtiön puoleen. Verkonhaltija Se osa paikallista sähköyhtiötä, joka vastaa sähkön jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä 91

92 8 Yhteystiedot Nord Pool Finland P.O. Box Helsinki puh: (09) fax: (09) pool.com Energiamarkkinavirasto Lintulahdenkatu Helsinki puh: (09) fax: (09) Kaasupörssi Oy Keilaranta Espoo puh: [email protected] Kauppa- ja Teollisuusministeriö Energiaosasto Aleksanterinkatu 4, PL 32, Valtioneuvosto puh: (09) fax: (09) Työvoima- ja elinkeinokeskukset www. te-keskus.fi [email protected] Uudenmaan TE-keskus Maistraatinportti 2, PL 15, Helsinki puh: (09) fax: (09) Varsinais-Suomen TE-keskus Ratapihankatu 36, Turku puh: (02) fax: (02) Satakunnan TE-keskus Pohjoisranta 11, PL Pori puh: (02) fax: (02) Hämeen TE-keskus Rauhankatu 10, Lahti puh: (03) fax: (03) Hämeenlinnan palvelupiste Raatihuoneenkatu 11, Hämeenlinna puh: (03) fax: (03) Pirkanmaan TE-keskus Kauppakatu 4, PL Tampere puh: (03) fax: (03) Kaakkois-Suomen TE-keskus Salpausselänkatu 22 PL 1041, Kouvola puh: (05) fax: (05) Lappeenrannan palvelupiste Snellmaninkatu Lappeenranta puh: (05) fax: (05) Etelä-Savon TE-keskus Mikonkatu 3-5, PL Mikkeli puh: (015) fax: (015) Pohjois-Savon TE-keskus Käsityökatu 41, PL Kuopio puh: (017) fax (017) Pohjois-Karjalan TE-keskus Kauppakatu 40 B, PL Joensuu puh: (013) fax: (013) Keski-Suomen TE-keskus Cygnaeuksenkatu 1, PL Jyväskylä puh: (014) fax: (014) Etelä-Pohjanmaan TE-keskus Huhtalantie Seinäjoki puh: (06) fax: (06) PK-yritysten energiaopas

93 Pohjanmaan TE-keskus Hovioikeudenpuistikko 19 A PL 131, Vaasa puh: (06) fax: (06) Kokkolan palvelupiste Isokatu 15, PL Kokkola puh: (06) fax: (06) Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus Viestikatu 1, PL Oulu puh: (08) fax: (08) Ylivieskan palvelupiste Valtakatu 4, PL Ylivieska puh: (08) fax: (08) Kainuun TE-keskus Kalliokatu Kajaani puh: (08) fax: (08) Lapin TE-keskus Ruokasenkatu Rovaniemi puh: (016) fax (016) Kemin palvelupiste Asemakatu Kemi puh: (016) fax: (016) TE-keskus internetissä Energiaverotuksen ja tukien yhteyshenkilöt tullipiireissä Eteläinen tullipiiri Vilhonvuorenkatu 12 B PL 62, Helsinki, puh: vaihde Minna Reijonen puh: Viljo Klemola, puh: Läntinen tullipiiri Linnankatu 90, PL Turku puh: vaihde Anneli Jalava puh: Tapio Leinonen puh Tampereen tulli Uimalankatu 1, PL 133, Tampere puh:vaihde Irma Kettunen puh: Matti Halkilahti puh Vaasan tulli Laivanvarustajankatu 1 PL 261, Vaasa puh: vaihde Markku Vesikko puh: Maarit Laasanen puh: Itäinen tullipiiri Terminaalikatu 6, PL Lappeenranta puh: vaihde Vesa Ihalainen puh; U.-M. Toivianen puh: Pohjoinen tullipiiri Oulun tulli, Poikkimaantie 1 PL 56, Oulu puh: vaihde Tuula Mätäsaho puh: Tornion tulli Hallituskatu 1, PL Tornio puh: vaihde Ahvenanmaan tullipiiri Torggatan 16, Ämbetshuset PL 40, Mariehamn tfn: växel Camilla Boxberg tfn: Tullihallitus Verotusosasto Antti Saastamoinen puh (09)

94 9 Liitteet Liite 1 Nord Poolin Elspot- ja Elbas-kaupankäyntiin liittyvät maksut (lähde: NordPool) Maksut Huomioitavaa Liittymismaksu Liittymismaksua kattaa liittymisen sekä suorajäsenelle, Elspot- että johdannaismarkkinaan. Selvitysjäsen ei maksa vuosimaksua. ELSPOT-vuosimaksu Liittymisvuonna vuosimaksu jyvitetään suora- ja meklarijäsenelle, liittymisajankohdan mukaan. /vuosi Selvitysjäsenen vuosimaksu on häntä edustavalle meklarijäsenelle e/vuosi. ELBAS-vuosimaksu, Liittymisvuonna vuosimaksu jyvitetään /vuosi liittymisajankohdan mukaan. Kuukausittainen järjestelmän ylläpitomaksu on 350 /kuukausi. Vakuusmaksut, 3 edellisen viikon Yhteinen Elspot:lle ja Elbas:lle kumulatiivinen netto-ostot, vähintään Elspot-välityspalkkiot 3,22 Palkkio kaupankäynnistä ja selvityksest senttiä/mwh Elbas-välityspalkkiot 8,0 Palkkio kaupankäynnistä ja selvityksestä senttiä/mwh Käytetty vaihtokurssi 1 NOK = 0,1287 e (keskikurssi ) 94 PK-yritysten energiaopas

95 Liite 2 NordPoolin finanssikauppaan liittyvät maksut (lähde: NordPool) Maksut Huomioitavaa Liittymismaksu suorajäsenelle, Liittymismaksua kattaa liittymisen sekä Elspot-, että johdannaismarkkinaan Selvitysjäsen ei maksa vuosimaksua. Liittymismaksu Clearing Member -jäsenelle, Liittymismaksu - Clearing Client -jäsenelle, Vuosimaksu suorajäsenelle Liittymisvuonna vuosimaksu jyvitetään ja meklarijäsenelle, /vuosi liittymisajankohdan mukaan. Vuosimaksu Clearing Member Liittymisvuonna vuosimaksu jyvitetään -jäsenelle, /vuosi liittymisajankohdan mukaan. Vuosimaksu Clearing Client Laskutetaan Clearing clientiä -jäsenelle, e/vuosi edustavalta meklarijäseneltä. Vakuusmaksut, Tapauskohtainen Lisäksi maksetaan position perusvakuus, v mukaan muuttuva vakuus. n Kaupankäyntipalkkiot 0,320 (optioilla max. 10 % preemiosta) senttiä/mwh Selvityspalkkio 0,26-0,58 Riippuu volyymistä termiineille senttiä/mwh Selvityspalkkio 0,26-0,52 Optioille 0,7 % preemiosta optioille senttiä/mwh (min. 0,26, max. 0,52) Käytetty vaihtokurssi 1 NOK = 0,1287 EUR (keskikurssi ) 95

96 Liite 3 Polttoaineiden tyypilliset ominaisuudet ja polton ominaispäästöt Ominaisuudet Yksikkö POR POK Maakaasu Jyrsinturve Palaturve Polttohake Kivihiili Kuiva-aineen GJ/t 40,9 42,4-22,4 21,4 19,1 28,6 tehollinen lämpöarvo Polttoaineen p-% 0,1 0, ,6 kosteuspitoisuus Polttoaineen GJ/t 40,90 42,38 48,48 9,96 11,84 7,25 25,62 tehollinen lämpöarvo Polttoaineen MJ/l - 35, tehollinen lämpöarvo Polttoaineen GJ/1000m , tehollinen lämpöarvo Polttoaineen %-ka 0,95 0,18 0,00 0,20 0,20 0,02 1,00 kuiva-aineen rikkipitoisuus Polttoaineen %-ka 86,2 85,7 0,0 58,0 57,1 50,0 73,0 kuiva-aineen hiilipitoisuus Polttoaineen mooli-% , metaanipitoisuus CH4 Kuiva-aineen tuhkapitoisuus p-% 0,04 0,01 0,00 5,50 4,60 2,00 11,00 Tilavuuspaino kg/m , Syntyvä hiilidioksidimäärä g CO 2 /MJ pa Syntyvä hiilidioksidimäärä kg CO 2 /MWh pa Syntyvä hiilidioksidimäärä g CO 2 /kg pa Syntyvä rikkidioksidimäärä mg SO 2 /MJ pa Syntyvä rikkidioksidimäärä g SO 2 /MWh pa Syntyvä rikkidioksidimäärä mg SO 2 /kg pa Syntyvä kuiva tuhkamäärä g /MJ pa 0,01 0,00 0,00 3 2,33 1,24 3,88 Syntyvä kuiva tuhkamäärä kg /MJ pa Syntyvä kuiva tuhkamäärä g /kg pa PK-yritysten energiaopas

97 Liite 4 Tuntitehomittauslaitteiden vuokraus-, huolto-, ja asennushinnat, Helsingin Energialla (lähde: Helsingin Energia) Hinta euroina, Huomio sis. ALV 22% Tuntikeruulaitteiden vuokrat 1 Minimilaitteisto (sähkökauppa) /vuosi 133 vaihtoehto 1 Asiakkaan valitsema keruulaite Enermet Oy:n MT40 (2 kanavaa) /vuosi 150 vaihtoehto 2 Enermet Oy:n MT40-42 (4 kanavaa) /vuosi 172 vaihtoehto 3 Enermet Oy:n MT30E (8 kanavaa) /vuosi 190 vaihtoehto 4 Tuntimittauksen kunnossapito /vuosi 52 sisältyy vuokraan (Ei sisällä laitekorjauksia) Tuntikeruulaitteen asennus tai vaihto asiakkaan tilauksesta työpäivinä normaalityöaikana Asennus ja käyttöönotto 2 /keruulaite 345 Käyttöönotto 2 /keruulaite 260 Kaksiaikamittauksen lisäasennus /keruulaite 143 muutos kaksi- aikaiseksi, (yö-päivä) Tuntimittauskytkennät ja ohjelmoinnit Asiakkaan pyynnöstä tapahtuva ohjelmointi /keruulaite 97 esim lisäkanavat tms. Pulssien kytkennät Pulssin kytkentä muun työn yhteydessä /kytkentä, pulssi 150 ylimääräinen pulssilähtö esim. omaan käyttöön Pulssin kytkentä erillistyönä /kytkentä, pulssi 232 Vuokra (sisältää johdotukset ja laitteet) /kk, pulssi 5 GSM-modeemin asennus 3 /keruulaite 62 GSM-yhteys3 /vuosi 172 puhelinliittymän puuttuessa Muut työt (tarvikkeet eivät sis. hintaan) Tuntiveloitus norm. työaikana /tunti 50 Tuntiveloitus lauantaisin ja ylityöaikana /tunti 85 Tuntiveloitus sunnuntaisin /tunti 120 Sähkön laskutustietojen kaukoluenta /kk, mittaussarja 0 Paikallisluenta (tietojen haku kohteesta) /kerta 103 vikatapaukset Tuntitietojen EDIEL-raportointi (MSCONS) /sarja,kk 3 Mittauskustannukset vähintään Kertaluontoiset asennukset /mittauspiste 345 Vuosikustannukset /vuosi

98 Kirjassa käytetyt energiayksiköt kilowattituntia kwh = 1 megawattitunti MWh kwh = 1000 MWh = 1 gigawattitunti GWh kwh = MWh = 1 GWh = 1 terawattitunti TWh Kirjassa käytettyjen kerrannaisyksiköiden etuliitteet kilo k 10 3 mega M 10 6 giga G 10 9 tera T PK-yritysten energiaopas

99 Tilaukset, 12 EUR/kpl : MP-Keskus/Julkaisujakelu puh. (09) fax (09) sähköposti : [email protected]