Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajentaminen neljännellä laitosyksiköllä

Transkriptio

1 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajentaminen neljännellä laitosyksiköllä

2 Sisältö SANASTO JA LYHENTEET 6 YHTEYSTIEDOT 8 TIIVISTELMÄ 9 1 JOHDANTO 16 2 HANKE Hankkeesta vastaava Hankkeen tarkoitus ja perustelut Sijainti ja alueen maankäyttö Hankkeen vaihtoehdot Toteutusvaihtoehdot Nollavaihtoehto Tarkastelusta pois jätetty vaihtoehto: energian säästö Hankkeen kustannusrakenne ja sähkön tuotantovaihtoehtojen kustannusvertailu Liittyminen muihin hankkeisiin Olkiluoto Liityntä kantaverkkoon ja reservivoiman tuotanto Uudet tieyhteydet Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitos OL4-hankkeen ja siihen liittyvien hankkeiden aikataulu 25 3 YVA-MENETTELY, TIEDOTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN YVA-menettelyn tarve ja tavoite YVA-menettelyn päävaiheet Seurantaryhmätyöskentely Pienryhmätapaamiset Tiedotus- ja keskustelutilaisuudet Asukaskysely Muu viestintä ja vuorovaikutus Arviointiohjelman nähtävilläolo ja kansainvälinen kuuleminen Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta ja sen huomioon ottaminen Arviointiselostuksen nähtävilläolo ja kansainvälinen kuuleminen YVA-menettelyn päättyminen 35 4 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Ydinvoimalaitostyypit Suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön toimintaperiaatteet Kiehutusvesireaktorilaitos, BWR (Boiling Water Reactor) Painevesireaktorilaitos, PWR (Pressurised Water Reactor) Tekniset tiedot Voimalaitosrakennukset Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja laitoksen energiatehokkuus 39 5 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT, SUUNNITELMAT, ILMOITUKSET JA PÄÄTÖKSET Kaavoitus Ydinenergialain mukaiset luvat Periaatepäätös Rakentamislupa Käyttölupa Euratomin perustamissopimuksen mukaiset ilmoitukset Rakentamisen aikainen ympäristölupa ja vesilain mukainen lupa Rakennuslupa Käytön aikainen ympäristölupa ja vesilain mukainen vesitalouslupa Muut luvat 43

3 6 HANKKEEN SUHDE YMPÄRISTÖNSUOJELUA KOSKEVIIN SÄÄDÖKSIIN, SUUNNITELMIIN JA OHJELMIIN 44 7 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN RAJAUS 50 8 RAKENTAMISEN AIKAISET VAIKUTUKSET Rakennustöiden kuvaus ja kesto Maa- ja vesirakennustöiden vaikutukset Rakentamistoiminnan aiheuttamat pöly- ja meluvaikutukset Rakentamisen aikana syntyvien jätevesien vaikutukset Rakentamisen aikainen jätehuolto Rakentamisen aikaisten kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Liikenteen nykytila Rakentamisvaiheen kuljetukset Rakentamisvaiheen työmatkaliikenne Kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset ihmisiin ja elinoloihin Rakentamisen aikaiset taloudelliset vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen 61 9 NORMAALIKÄYTÖN AIKAISET VAIKUTUKSET; ARVIOINTIMENETELMÄT, YMPÄRISTÖN NYKYTILA SEKÄ ARVIOIDUT VAIKUTUKSET Ydinpolttoaineen tuottamisen, kuljetusten ja varastoinnin vaikutukset Uraanin saatavuus Uraanikaivostoiminta Suomessa Ydinpolttoaineen tuottamisen vaikutukset Malmin louhinta ja rikastus Konversio, isotooppirikastus ja polttoaineen valmistus Käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittely Ydinpolttoaineen materiaalipanos tuotettua sähkömäärää kohden Ydinpolttoaineen kuljetusten ja varastoinnin vaikutukset TVO:n tyypillisesti käyttämien uraanitoimittajien kaivostoiminta Kanada Australia Kazakstan Ydinvoimalaitoksella syntyvien jätteiden käsittelyn vaikutukset Ydinjätehuolto ja sen periaatteet Käytetty ydinpolttoaine Käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointi Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen vaikutukset Loppusijoituskallion ja ympäristön monitorointiohjelma Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetus ja sen vaikutukset Voimalaitosjäte Tavanomaiset jätteet Toiminnan aikaisten kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Liikenteen nykytila Olkiluodon osayleiskaavan liikenne-ennuste Kuljetukset Työmatkaliikenne Kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Ydinvoimalaitoksen meluvaikutus Olkiluodon alueen melun nykytila Melun vaikutukset Vaikutukset maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Alueella ja sen ympäristössä sijaitsevat toiminnot Kaavoitustilanne Nykyinen maisema ja kulttuuriympäristö Vaikutukset maankäyttöön Vaikutukset maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon Ilmaston ja ilmanlaadun nykytila Radioaktiiviset päästöt ilmaan Radioaktiivisten ilmaan kohdistuvien päästöjen vaikutukset Muut päästöt ilmaan Vaikutukset vesistöön ja kalatalouteen Vesistön kuvaus ja käyttö Yleiskuvaus ja hydrologiset tiedot Merialueen veden laatu, jääolot ja ekologinen tila Kalasto ja kalastus 107 Ympäristövaikutusten arviointiselostus

4 9.7.5 Olkiluodon ydinvoimalaitoksen veden tarve ja hankinta Makean veden hankinta Jäähdytysveden otto Jäähdytysveden oton vaikutukset Jäähdytysveden purku mereen Jäähdytysveden mereen johtamisen vaikutukset Vaikutukset meriveden lämpötilaan Vaikutukset virtauksiin Vaikutukset jäätilanteeseen ja sumun muodostumiseen Vaikutukset veden laatuun ja biologiaan Vaikutukset kalastoon ja kalatalouteen Vaikutukset vesistön käyttöön Olkiluodon jätevedet Jätevesien vaikutukset Radioaktiiviset päästöt veteen Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Geologia ja seismologia Olkiluodon alueella Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimiin Kasvillisuus ja eläimistö Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimiin Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja suojelukohteisiin Olkiluodon lähialueen suojelualueiden nykytila Vaikutukset biodiversiteettiin Vaikutukset Natura-alueisiin Vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan Ihmiset ja yhteisöt Olkiluodon ympäristössä Säteilyn nykytilanne Terveysvaikutukset ja -riski Terveysvaikutusten jaottelu pääryhmiin Vertailutietoa säteilyn lähteistä ja säteilyannoksista Suomessa Neljännen ydinvoimalaitosyksikön käytön aikaiset terveysvaikutukset Vaikutukset työllisyyteen sekä aluerakenteeseen ja -talouteen Vaikutukset elinoloihin, viihtyvyyteen ja virkistykseen Voimalaitosyksikön käytöstäpoiston ja purkamisen vaikutukset Liitännäishankkeiden vaikutukset Liityntä kantaverkkoon ja reservivoiman tuotanto Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Uudet tieliikenneyhteydet Energiamarkkinoihin kohdistuvat vaikutukset Huoltovarmuus YDINTURVALLISUUS JA POIKKEUS- JA ONNETTOMUUSTILANTEIDEN VAIKUTUKSET Turvallisuusvaatimukset Turvallisuusvaatimusten toteuttaminen uudella ydinvoimalaitosyksiköllä Monitasoinen syvyyssuuntainen turvallisuusajattelu Moninkertaiset vapautumisesteet Ulkoisiin vaaratekijöihin varautuminen Vakaviin reaktorionnettomuuksiin varautuminen Turvallisuusanalyysit Viranomaisvalvonta Onnettomuuksien luokittelu Onnettomuuksien vaikutukset Poikkeustilanteita koskevat vaatimukset Suomessa Vakava reaktorionnettomuus Käytetyn polttoaineen välivarastointiin ja loppusijoitukseen sekä voimalaitosjätteiden ja purkujätteiden käsittelyyn ja loppusijoitukeen liittyvät onnettomuudet Väestönsuojelu Kemikaalionnettomuudet Ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamat ilmiöt ja niihin varautuminen Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmiöt Varautuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin 157

5 11 NOLLAVAIHTOEHDON VAIKUTUKSET Pohjoismaiset sähkömarkkinat Muut energiantuotantovaihtoehdot Eri energiantuotantomuotojen kehitysnäkymät pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla Vesivoima Muu terminen voima Bioenergia Tuulivoima Pohjoismaisen sähköntuotannon ympäristökuormitus VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN ARVIOINTI Yhteenveto vaikutuksista Vaihtoehtojen vertailu Laitostyyppi Voimalaitosyksikön koko Sijoituspaikkavaihtoehdot Olkiluodossa Jäähdytysvesiratkaisut Ympäristövaikutusten arvioinnin epävarmuudet Selvitys vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta HAITTOJEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Rakentamisvaihe Rakentamisen aikainen liikenne ja kuljetukset Rakentamisen vaikutus nykyisten yksiköiden käyttöturvallisuuteen Voimalaitosyksikön toiminta-aika Maisemavaikutukset Radioaktiivisten aineiden päästöt ja ydinturvallisuus Jätevesien vaikutusten lieventäminen Jäähdytysveden otto Jäähdytysveden kauko-otto- ja kaukopurku Tornijäähdytys Jäähdytysveden hyötykäyttö Ydinjätehuolto Jätehuolto Meluvaikutukset Kemikaalien ja öljyjen kuljetusten, käytön ja varastoinnin vaikutukset Onnettomuustilanteet Purkuvaihe 177 Ympäristövaikutusten arviointiselostus 14 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTAOHJELMA Olkiluodon voimalaitoksen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä Kuormitustarkkailu Radioaktiiviset päästöt Jäähdytysvesi Pesulan jätevedet Jätevedenpuhdistamo Pohjavesiolosuhteiden tarkkailu Jätekirjanpito Melutarkkailu Kattilalaitos ja varavoimadieselit Vaikutustarkkailu Ympäristön säteilyvalvonta Vesistötarkkailu Kalataloudellinen tarkkailu Sosiaalisten vaikutusten seuranta KIRJALLISUUS 184 LIITE 1, Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta 188 LIITE 2, Ydinvoimalaitostapahtumien kansainvälinen vakavuusasteikko 198 LIITE 3, Asukaskyselylomake 202 Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos lupanro 48/MYY/07, Affecto Finland Oy, Lupa L7302/07, Merenkulkulaitos lupa nro 2945/721/2007

6 Sanasto ja lyhenteet A Aerosoli Leijuva, pieni hiukkanen. Aktiivisuus Aktiivisuus ilmaisee radioaktiivisessa aineessa tietyssä ajassa tapahtuvien ydinhajoamisten lukumäärän. Aktiivisuuden yksikkö on becquerel (Bq), joka tarkoittaa yhtä hajoamista sekunnissa. Aktivoituminen Aineen atomien muuttuminen radioaktiivisiksi esimerkiksi neutronien atomiytimissä aikaansaamien muutosten takia. Aktivoitumistuote Aktivoitumisen kautta syntyneet radionuklidit. Alfasäteily Alfasäteily on hiukkassäteilyä, jossa alfahiukkaset muodostuvat heliumin ytimistä eli niihin kuuluu 2 protonia ja 2 neutronia. Annosnopeus Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tietyssä ajassa. Annosnopeuden yksikkö on sievertiä tunnissa eli Sv/h. Yleensä käytetään pienempiä yksiköitä: millisievertiä tunnissa (msv/h) tai mikrosievertiä tunnissa (µsv/h). Yksi sievert tunnissa on siis millisievertiä tunnissa tai mikrosievertiä tunnissa. Annosnopeutta käytetään kuvaamaan, kuinka vaarallista on oleskelu tietyssä paikassa tietynlaisen säteilyn kohteena. B Bar Paineen yksikkö. 1 bar = Pascal. Ilmakehän paine on noin 1 bar. Becquerel (Bq) Radioaktiivisen ainemäärän aktiivisuuden yksikkö. Aineen aktiivisuus on 1 becquerel, jos siinä tapahtuu yksi ydinhajoaminen sekunnissa. Beetasäteily Beetasäteily on elektroneista tai positroneista koostuvaa hiukkassäteilyä. Biodiversiteetti Biologinen monimuotoisuus. Monitasoinen käsite, joka sisältää muun muassa lajien sisäisen perinnöllisen vaihtelun, lajien lukumäärän, erilaisten eliöyhteisöjen kirjon sekä biotooppien ja ekosysteemien monipuolisuuden sekä erilaisten ekologisten prosessien vaihtelun. Biotooppi Luontotyyppi. Biotooppeja luonnehditaan ensi sijassa niiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien mukaan (esim. ilmastolliset olot ja maaperän ominaisuudet), mutta myös niissä elävien eliöiden mukaan (esim. dominoivat kasvit). Erilaisia biotooppeja ovat esimerkiksi metsä, havumetsä, lehto, niitty, suo, järvi, meri ja puro. D db, desibeli Melutason yksikkö. E EMAS Eco-Management and Audit Scheme on EU-alueen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä, jonka mukainen on myös TVO:n ympäristöasioiden hallintajärjestelmä. F Fissio Raskaan atomiytimen hajoaminen kahteen osaan, jolloin vapautuu myös nopeita neutroneja. G Gammasäteily Gammasäteily on sähkömagneettisena aaltoliikkeenä etenevää säteilyä, jonka aallonpituus on pienempi ja energia suurempi kuin röntgensäteilyn. Gray (Gy) Absorboituneen annoksen mittayksikkö, jolla ilmaistaan, paljonko energiaa ionisoiva säteily luovuttaa kohdeaineeseen. 1 Gy = 1 Joule/kg. Kerrannaisyksiköt mgy = 1/1 000 grayta ja µgy = 1/ grayta. GWh Gigawattitunti (1 GWh = kwh). H Hiilidioksidiekvivalentti Yksikkö, joka mahdollistaa eri kasvihuonekaasujen päästöjen vertailun niiden vaikutusten perusteella. Eri aineet vaikuttavat kasvihuoneilmiöön eri voimakkuuksilla. Jotta niiden päästöjä voitaisiin vertailla päästömäärien sijasta päästöjen vaikutusten perusteella, eri aineiden päästöt muunnetaan vastaamaan hiilidioksidipäästöjä erityisten kertoimien (GWP, global warming potential) avulla. Esimerkiksi metaani on 21 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, joten yhden tonnin metaanipäästö vastaa 21 tonnin hiilidioksidipäästöä: voidaan siis puhua 21 hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöstä. Hiili-14 Hiili-14 isotooppi on radonin ohella merkittävin säteilyaltistaja uraanipolttoainekierrossa. Hiili-14:ää muodostuu myös ilmakehässä kosmisen säteilyn vaikutuksesta. Hyötysuhde Voimalaitoksen tuottaman sähköenergian suhde kulutetun polttoaineen sisältämään energiaan. I IAEA Kansainvälinen atomienergiajärjestö (International Atomic Energy Agency). ICRP Kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta (International Commission on Radiological Protection). INES Ydinlaitostapahtumien vakavuusasteikko (International Nuclear Event Scale). Ioni Sähköisesti varautunut atomi tai molekyyli. Ioninvaihtomassa Aine, jota käytetään vedessä olevien ionimuotoisten epäpuhtauksien poistamiseen. Ionisoiva säteily Säteily, joka pystyy tuottamaan ioneja aineessa suoraan tai välillisesti. Ionisoiva säteily voi olla sähkömagneettista säteilyä tai hiukkassäteilyä. Isotooppi Isotoopit ovat saman alkuaineen eri muotoja, jotka eroavat toisistaan ytimessä olevien neutronien lukumäärän ja ytimen ominaisuuksien suhteen. Esimerkiksi vedyllä on kolme isotooppia: vety, deuterium ja tritium. Näistä tritium on radioaktiivinen. ISO Ympäristöasioiden hallintajärjestelmästandardi. J Jalokaasu Jalokaasuihin kuuluvat helium (He), neon (Ne), argon (Ar), krypton (Kr), ksenon (Xe) ja radon (Rn).

7 Jodi Alkuaine, jonka kemiallinen merkki on I. Säteilysuojelun kannalta tärkein uraanipolttoaineessa syntyvä jodi-isotooppi on jodi-131, jonka puoliintumisaika on 8 päivää. Joditabletti Kaliumjodidia sisältävä tabletti, joka on tarkoitettu nautittavaksi säteilyvaaratilanteessa erikseen annettavasta kehotuksesta. Joditabletin sisältämä jodi hakeutuu kilpirauhaseen ja kyllästää sen niin, että kilpirauhanen on suojattu radioaktiiviselta jodilta. Jäähdytysveden virtaama Jäähdytysveden virtaama ilmoitetaan kuutiometreinä sekunnissa eli m 3 /s. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen nykyiset yksiköt käyttävät jäähdytysvettä yhteensä noin 60 m 3 /s ja OL3 valmistuttuaan noin 60 m 3 /s. Uusi yksikkö (OL4) tarvitsisi noin m 3 /s. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Kokemäenjoen keskivirtaama on noin 230 m 3 /s. K KAJ-varasto Keskiaktiivisten voimalaitosjätteiden välivarasto. Kapselointilaitos Käytetty ydinpolttoaine kapseloidaan loppusijoitusta varten kapselointilaitoksella. Keskimääräinen annos Väestön, väestön osan tai muun ryhmän yksilöä kohti laskettu keskimääräinen säteilyannos tiettynä aikana, esim. yhdessä vuodessa. Kiehutusvesireaktori Kevytvesireaktorityyppi, jossa jäähdytysaineena käytettävä vesi kiehuu kulkiessaan reaktorisydämen läpi. Syntyvä höyry johdetaan pyörittämään turpiinia. Kollektiivinen annos Väestöannos. Tietyn väestöryhmän yksilöiden yhteenlaskettu säteilyannos, jonka perusteella arvioidaan säteilyn myöhäisvaikutusten todennäköisyyttä ko. väestöryhmässä. Kollektiivisen annoksen yksikkö on mansievert (mansv). KPA-varasto Käytetyn ydinpolttoaineen välivarasto. KTM Kauppa- ja teollisuusministeriö, jonka tehtävät siirtyivät työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM). Käytetty ydinpolttoaine Ydinpolttoainetta sanotaan käytetyksi, kun se on otettu ulos reaktorista. Käytetty polttoaine on voimakkaasti säteilevää. L Lämpöteho Teho, jolla laitos tuottaa lämpöenergiaa (terminen teho). M Maisemamaakuntajako Laadittiin Suomen luonnon- ja kulttuuripiirteitä ja niiden vaihtelua koskevan selvityksen tuloksena. Käytettiin apuna arvioitaessa maisema-alueiden arvoa ja edustavuutta. MAJ-varasto Matala-aktiivisten voimalaitosjätteiden välivarasto. Mansievert (mansv) Kollektiivisen annoksen yksikkö. Jos esimerkiksi hengen suuruisessa väestöryhmässä jokainen saa keskimäärin 20 millisievertin säteilyannoksen, kollektiivinen annos on x 0,02 Sv = 20 mansv. MW Megawatti, tehoyksikkö (1 MW = kw). MWpa Polttoaineteho megawatteina (pa=polttoaine). N Nuklidi Atomiydintyyppi, jossa on tietty määrä protoneja ja neutroneja. Ydin voi olla stabiili tai radioaktiivinen. O ONKALO Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen maanalainen kallioperän tutkimustila. P Painevesireaktori Kevytvesireaktorityyppi, jossa jäähdytteenä ja hidasteena käytettävän veden paine pidetään niin korkeana, ettei se kiehu 300 asteen lämpötilasta huolimatta. Reaktorin sydämen läpi kulkeutunut vesi luovuttaa lämpönsä erillisissä höyrystimissä sekundääripiirin vedelle. Se kiehuu höyryksi, joka johdetaan pyörittämään turpiinia. Puoliintumisaika Aika, jonka kuluessa radioaktiivisen aineen määrä vähenee puoleen radioaktiivisen hajoamisen seurauksena eli puolet aineesta muuttuu muuksi aineeksi. Jokaisella radioaktiivisella aineella on sille ominainen puoliintumisaika. R Radioaktiivisuus Atomiytimen muuttuminen toisiksi ytimiksi. Radioaktiivinen ydin lähettää muutostapahtumalle ominaista säteilyä (alfa, beeta- tai gammasäteilyä). Radon Radon on jalokaasu, jonka isotooppia Rn-222 syntyy kallioperässä olevan uraanin hajoamistuotteena. Rn-222 aiheuttaa suurimman osan luonnonsäteilyaltistuksesta Suomessa. S Sievert (Sv) Säteilyannosyksikkö, joka ottaa huomioon säteilyn biologiset vaikutukset. Lyhennetään Sv. Usein käytetään yksikköä millisievert (msv), 1 msv = 0,001 Sv, tai yksikköä mikrosievert (µsv), 1 µsv = 0,001 msv. STUK Säteilyturvakeskus. Sähköteho Teho, jolla laitos tuottaa sähköenergiaa, jota syötetään sähköverkkoon. Säteily Säteily on joko sähkömagneettista aaltoliikettä tai hiukkassäteilyä, joka koostuu aineen pienimmistä hiukkasista. Säteilyannos Säteilyannoksella kuvataan säteilyssä kohteeseen siirtyvää energiaa. Säteilyannoksen yksikkö on sievert (lyhennetään Sv), jossa otetaan huomioon eri säteilylajien erisuuruiset biologiset vaikutukset. Yksi sievert on suuri säteilyannos, ja siksi yleensä yksikkönä käytetään tuhannesosa- eli millisievertiä (0,001 Sv). T TEM Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), jolle kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) tehtävät siirtyivät Tritium Vedyn isotooppi (H-3). TWh, terawattitunti Energian yksikkö. 1 terawattitunti on miljardi kilowattituntia. U Uraani Alkuaine, jonka kemiallinen merkki on U. Uraania on maan kuoressa 0,0004 % kaikista aineista (neljä grammaa tonnissa). Kaikki uraanin isotoopit ovat radioaktiivisia. Suurin osa luonnonuraanista on isotooppia U-238, jonka puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta. Ydinvoimalaitoksen polttoaineeksi soveltuvaa uraani-235:ttä on luonnon uraanista 0,72 %. V VLJ-luola Matala- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoitustila. Voimalaitosjäte Yleisnimitys ydinvoimalaitoksen käytössä syntyville matalaja keskiaktiivisille ydinjätteille. Y Ydinpolttoaine Ydinvoimalaitoksessa käytettävät ja fissioituvaa ydinmateriaalia sisältävät polttoaineniput. YK:n Euroopan talouskomissio UNECE YK:n Euroopan talouskomissio UNECE on perustettu vuonna Se on yksi viidestä YK:n aluekomissiosta, ja sen tarkoituksena on vahvistaa jäsenmaiden välistä taloudellista yhteistyötä. YVA Ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutusten arviointiselostus

8 Yhteystiedot Hankkeesta vastaava: Teollisuuden Voima Oyj Postiosoite: Olkiluoto, EURAJOKI Puhelin: (02) Yhteyshenkilö: Olli-Pekka Luhta Sähköposti: Yhteysviranomainen: Työ- ja elinkeinoministeriö Postiosoite: PL 32, VALTIONEUVOSTO Puhelin: Yhteyshenkilö: Jorma Aurela Sähköposti: Kansainvälinen kuuleminen: Ympäristöministeriö Postiosoite: PL 35, VALTIONEUVOSTO Puhelin: Yhteyshenkilö: Seija Rantakallio Sähköposti: Hankkeesta antaa lisätietoja myös: YVA-konsultti: Pöyry Energy Oy Postiosoite: PL 93, ESPOO Puhelin: Yhteyshenkilö: Päivi Koski Sähköposti:

9 Tiivistelmä Teollisuuden Voima Oyj (TVO) käynnisti keväällä 2007 Olkiluodon neljännen ydinvoimalaitosyksikköhankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (YVA-laki) mukaisesti. YVA-lain tarkoittamana yhteysviranomaisena YVA-menettelyssä toimii kauppa- ja teollisuusministeriö ( alkaen työ- ja elinkeinoministeriö). YVA-ohjelma luovutettiin yhteysviranomaiselle toukokuussa 2007 ja se oli nähtävillä Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa ohjelmasta Ympäristövaikutuksia selvitettäessä hankkeen vaikutuksia on tarkasteltu laajalti. Painopiste on asetettu merkittäviksi arvioituihin ja koettuihin vaikutuksiin. Kansalaisten ja eri sidosryhmien tärkeiksi kokemista asioista on saatu tietoa muun muassa tiedottamisen, vuorovaikutuksen, asukaskyselyn ja kansainvälisen kuulemisen yhteydessä. Hankkeesta vastaava on TVO, joka on yksityinen, suomalaisten teollisuus- ja voimayhtiöiden omistama sähköntuotantoyhtiö. Yhtiö tuottaa osakkailleen sähköä Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa. Lisäksi TVO hankkii sähköä Meri-Porin hiilivoimalaitoksesta. YVA-selostuksen laadinnasta on vastannut Pöyry Energy Oy ja siihen liittyen on lisäksi tehty selvityksiä Suomen Ympäristövaikutusten Arviointikeskus YVA Oy:ssä (vesistömallinnus), Ramboll Finland Oy:ssä (Natura-tarvearvio), Ramboll Analytics Oy:ssä (meluselvitys) ja Posiva Oy:ssä. Hankkeen tarkoitus, sijainti ja aikataulu Sähkön kulutus Suomessa jatkaa kasvuaan. Suomi käytti sähköä vuonna 2006 noin 90 TWh. 80 TWh ylittyi vuonna 2001, 70 TWh vuonna 1996, 60 TWh vuonna 1989 ja 50 TWh vuonna Neljännesvuosisadassa sähkön kulutus on kaksinkertaistunut. Sähkön kulutuksen on arvioitu ylittävän 100 TWh 6 8 vuoden kuluttua. Parantaakseen valmiuksiaan lisätuotantokapasiteetin rakentamiseen TVO käynnisti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Olkiluotoon mahdollisesti sijoitettavasta neljännestä ydinvoimalaitosyksiköstä. Uuden ydinvoimalaitosyksikön tarkoituksena on perusvoiman tuotantokapasiteetin lisääminen. Ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen parantaa myös Suomen riippumattomuutta ulkomaisesta sähköstä ja lisää tarjontaa sähkömarkkinoilla. Ydinvoimalaitosyksikön suunniteltu sijoituspaikka sijaitsee Suomen länsirannikolla Olkiluodon saarella Eurajoen kunnassa. Olkiluodossa sijaitsevat TVO:n ydinvoimalaitosyksiköt OL1 ja OL2 on rakennettu vuosina Molempien laitosyksiköiden nimellissähköteho ovat 860 MW. Lisäksi on rakenteilla laitosyksikkö OL3, jonka nimellissähköteho tulee olemaan noin MW. Laitostoimittajalta saadun tiedon mukaan OL3:n arvioidaan valmistuvan vuonna Mikäli TVO päättää jatkaa hankkeen toteuttamista, jätetään hankkeesta periaatepäätöshakemus. Hankkeen toteutuminen edellyttää valtioneuvoston tekemää ja eduskunnan voimaan jättämää periaatepäätöstä. Mikäli periaatepäätös jätetään voimaan ja ympäristöasioiden lisäksi rakentamisen tekniset ja taloudelliset edellytykset täyttyvät, laitosyksikköä voitaisiin alkaa rakentaa luvun alkuvuosina. Rakentamisen arvioidaan kestävän 6-8 vuotta. Hankkeen vaihtoehdot ja rajaukset Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan uutta, sähköteholtaan MW:n ydinvoimalaitosyksikköä Olkiluodossa. Muita realistisia sijoituspaikkavaihtoehtoja TVO:lla ei ole, koska nykyisten maankäyttösuunnitelmien ja infrastruktuurin hyödyntäminen on hankkeessa oleellista. Uutta ydinvoimalaitosyksikköä koskevat vaihtoehdot ovat seuraavat: kaksi sijoituspaikkavaihtoehtoa Olkiluodossa kaksi jäähdytysveden purkupaikkavaihtoehtoa kaksi jäähdytysveden ottopaikkavaihtoehtoa. Nollavaihtoehtona on tarkasteltu tilannetta, jossa neljättä voimalaitosyksikköä ei rakenneta Olkiluotoon ja Olkiluodossa on käytössä kolme ydinvoimayksikköä (OL1, OL2 ja OL3). Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Uusi ydinvoimalaitosyksikkö edellyttää sähkönsiirtojärjestelmän vahvistamista. Fingrid Oyj on selvittänyt OL4- laitosyksikön kantaverkkoon liittämistä ja kantaverkossa tarvittavia verkkovahvistuksia. Fingrid Oyj käynnistää Suomen kuudennen ydinvoimalaitosyksikön verkkoliityntää tukevien voimajohtojen ympäristövaikutusten arvioinnit vuosien aikana. Laitospaikan liityntäjohtojen ja tarvittavan varavoimakapasiteetin YVAmenettelyt Fingrid Oyj käynnistää Suomeen kuudennen ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöksen jälkeen. Tässä YVA-selostuksessa arvioitu tarvittavan voimansiirtoyhteyden ympäristövaikutuksia Olkiluodon osayleiskaava-alueella. OL4:n johtoalue sijoittuu Olkiluodon saaren eteläosaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostus

10 Olkiluodon osayleiskaavaehdotuksessa ( ) voimalaitosalueelle tuleva uusi tieyhteys johdetaan nykyisen Olkiluodontien eteläpuolelta suoraan voimalaitosalueen nykyiselle portille. Nykyinen tie jää käyttöön ja johtaa majoituskylälle jatkuen siitä eteenpäin energiahuoltoalueen sisäisenä tieyhteytenä. Osayleiskaavaehdotuksessa toinen tieyhteys Olkiluodon pohjoisosassa sijaitsevaan satamaan kulkee energiahuoltoalueen itä- ja pohjoisrajaa pitkin. Olkiluotoon suunnitellun uuden ydinvoimalaitosyksikön tuottaman käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen vaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty Posiva Oy:n vuonna 1999 valmistunutta YVA-menettelyä ja sen jälkeen tehtyjä selvityksiä. Posiva Oy:n tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa omistajayhtiöidensä eli TVO:n ja Fortum Power and Heat Oy:n ydinvoimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus. Rakennusvaiheen vaikutukset Uuden yksikön rakentaminen kestää noin 6-8 vuotta. Voimalaitoksen rakentamisen aikaisia ympäristövaikutuksia ovat työkoneiden ja rakentamisen aiheuttama melu, tärinä ja pölyäminen. Näitä tontille ja sen lähiympäristöön rajoittuvia vaikutuksia esiintyy lähinnä rakennustöiden kahden ensimmäisen vuoden aikana. Jäähdytysvesiteiden rakentamisen ja ruoppausten aikana merivesi samenee tilapäisesti ja paikallisesti. Kaikki rakentaminen voimalaitosalueella suunnitellaan ja toteutetaan niin, että Olkiluodossa jo olevien laitosten toiminnalle tai turvallisuudelle ei aiheudu haittaa. Rakentamisen aikana liikenne Olkiluodontiellä kolminkertaistuu verrattuna nollavaihtoehtoa vastaavaan tilanteeseen, jossa nykyiset yksiköt, OL3-yksikkö sekä loppusijoituslaitos ovat toiminnassa. Etenkin rakentamisen alkuvaiheessa myös raskaan liikenteen osuus tiellä kasvaa. Kasvava liikennemäärä voi lisätä onnettomuusriskiä. Maanrakennustyöt, työmaaliikenne sekä erillistoiminnot (esim. betoniasema, kivenmurskaus ja louheen läjitys) aiheuttavat rakentamisen aikaista paikallista pölyämistä. Ajoneuvot ja työkoneet aiheuttavat päästöjä ilmaan. Nämä päästöt ovat määrältään vähäisiä eikä niillä ole vaikutusta ilman laatuun työmaa-alueen ulkopuolella. Uuden ydinvoimalayksikön rakentamisen aikana melu on voimakkaimmillaan louhittaessa voimalaitoksen paikkaa. Koska molemmat vaihtoehtoiset sijoituspaikat ovat saaren sisäosissa, eivät rakentamisen aikaiset meluvaikutukset muodostu kovinkaan suuriksi lähisaarten loma-asutuksen kohdalla. Louhinnan aikana päiväajan melutaso Olkiluodon pohjoispuolella nousee noin 2-3 db sijoituspaikasta riippuen verrattuna tilanteeseen, jolloin käynnissä on kolme laitosyksikköä. Olkiluodon etelä- ja lounaispuolella vastaava muutos on pienempi, enimmillään noin 1 db. Louhinnan päätyttyä rakentamisvaiheen aikana melutasot ovat pienemmät. Lähisaarten ja lähimmän asutuksen kohdalla päivä- ja yöajan ohjearvot ei ylity rakentamisvaiheessa. Käyttövaiheen vaikutukset Uuden yksikön sähkötehon osalta ympäristökuormitussuureista käytännössä suoraan verrannollisena tehoon muuttuu merkittävästi vain mereen johdettava lämpömäärä. Jäähdytysvesien vaikutuksia koskevat arviot on tässä YVA-selostuksessa esitetty perustuen MW:n suuruisen yksikön jäähdytysveden käyttöön eli maksimivaikutuksiin. Laitoskoon vaikutus radioaktiivisiin päästöihin on vähäinen. Laitoskoko vaikuttaa jonkin verran rakentamisen ja käytön aikana kuljetettaviin materiaalimääriin, syntyvän jätteen määriin, työntekijöiden ja sitä kautta työmatkaliikenteen määriin sekä hankkeen taloudellisiin vaikutuksiin. Voimalaitoskoko voi myös vaikuttaa tarvittavien voimajohtojen lukumäärään. Voimalaitoshankkeen vaikutukset maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Uusi voimalaitosyksikkö sijoittuu Olkiluodon voimalaitosalueelle ja hyödyntää siellä olemassa olevaa infrastruktuuria. Uuden yksikön rakentaminen aiheuttaa joitakin uudelleenjärjestelyjä voimalaitosalueella, esimerkiksi kulkuyhteyksissä. Uuden yksikön rakentaminen on voimassa olevan asemakaavan mukaista. Lähimaisemassa voimalaitosyksiköt ovat jo nykyisin maisemaa hallitseva elementti. Uusi yksikkö lisää tähän kokonaisuuteen neljännen samantyyppisen elementin, mutta ei kuitenkaan muuta sen luonnetta oleellisesti. Kaukomaisemassa reaktorirakennusten yläosat ja niiden poistoilmapiiput näkyvät kauas merelle. Päästöt ilmaan ja niiden vaikutukset Uuden ydinvoimalaitosyksikön käytön aikaiset radioaktiiviset päästöt ovat vähäiset eikä niillä arvioida olevan haitallisia vaikutuksia luonnonympäristöön. Radioaktiiviset aineet kulkeutuvat sääolosuhteista ja kunkin aineen ominaisuuksista riippuen maan tai kasvillisuuden pinnalle, vesistöön ja eliöstöön. Näistä otetuissa näytteissä voidaan herkillä analyysimenetelmillä aika ajoin havaita muiden radioaktiivisten aineiden joukossa voimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Varavoimanlähteiden koekäytössä ja varalämpökattiloista syntyy jonkin verran hiilidioksidi-, typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Nykyisten kattilalaitok- 10

11 sen ja voimalaitosyksiköiden varavoimadieselien koekäytössä syntyy yhteensä hiilidioksidipäästöjä keskimäärin noin 400 tonnia, typenoksidipäästöjä noin yksi tonni, rikkidioksidipäästöjä noin 0,1 tonnia ja hiukkaspäästöjä noin 0,5 tonnia vuodessa. Rakenteilla oleva kolmas voimalaitosyksikkö tulee arviolta kaksinkertaistamaan OL1:n ja OL2:n varavoimanlähteiden päästöt. OL4:n varavoimanlähteiden koekäytöistä tulee syntymään OL3 varavoimalalähteiden päästöjen suuruusluokkaa olevat vuotuiset päästöt. OL4:n varavoimanlähteiden ja varalämpökattilan aiheuttamat päästömäärät ovat pieniä eikä niillä ole sanottavia ilman laatu- tai muita vaikutuksia. Vaikutukset vesistöön ja kalatalouteen Jäähdytysvesi lämpenee prosessissa C. Otettavan jäähdytysveden lämpötila on ollut keskimäärin noin 16 C maksimilämpötilan ollessa noin 25 C. Jäähdytysvedestä ei lämpötilan nousun lisäksi aiheudu ravinne- tai happea kuluttavien aineiden kuormitusta Olkiluodon merialueelle. Uuden yksikön lämpökuormituksen vaikutusta meriveden lämpötiloihin ja jäätilanteeseen Olkiluodon merialueella selvitettiin matemaattisella leviämismallilla. Uuden yksikön jäähdytysvedet kasvattavat nollavaihtoehtoon verrattuna noin 1,5-kertaiseksi sen pintavesialueen, joka lämpiää yli yhden asteen verran. Sään vaikutus lämmenneen alueen laajuuteen on selvästi purkupaikkavaihtoehtojen välistä eroa suurempaa. Noin 500 metrin etäisyydellä purkupaikalta pintaveden (0,5 metriä) lämpötila muuttuu vain hieman, 1 2 C nykytilanteeseen verrattuna. Sen sijaan nykyistä paksumpi vesikerros lämpiää erityisesti jos uuden yksikön jäähdytysvedet johdetaan samaan purkupisteeseen kuin yksiköiden OL1:n, OL2:n ja OL3:n jäähdytysvedet. Myös maksimilämpötiloissa tapahtuvaa muutosta voidaan pitää pintakerroksessa vähäisenä, mutta syvemmällä vesi lämpiää selvemmin. Ulompana, noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta, pintavesi lämpiää noin 2,5 3,5 C nykytilanteeseen verrattuna sekä kesän keskiarvona että maksimitilanteessa, mutta pohjan lähellä muutos on varsin pieni. OL4:n myötä alueelle kohdistuva lämpökuorma lisääntyy ja alue, jolla vesikasvillisuuden muutoksia havaitaan, laajenee. Se, missä määrin vesikasvillisuudessa havaitaan muutoksia, riippuu vesikasveille soveltuvien pohjien osuudesta lämpenevällä alueella. Kasvillisuus joka tapauksessa yksipuolistuu ja tuotanto lisääntyy aikaisempaa laajemmalla alueella. Uuden voimalayksikön myötä jäähdytysvesien vaikutusalue laajenee, mutta vaikutukset kalakantoihin ovat edelleen nykyisen kaltaisia. Kalastuksen kannalta jäähdytysvesien merkittävin vaikutus ajoittuu talvikauteen, jolloin sulan ja heikon jään alue rajoittaa jäältä tapahtuvaa kalastusta. Samalla kun jäältä tapahtuvan kalastuksen mahdollisuudet heikkenevät, paranevat toisaalta mahdollisuudet talviaikaiseen kalastukseen sula-alueelta. Jäähdytysvesien ei arvioida kokonaisuutena aiheuttavan merkittäviä tai laaja-alaisia haittoja alueen kalakannoille. Lämpötilan kohoaminen seurausilmiöineen suosii pitkällä aikavälillä kevätkutuisia kalalajeja (muun muassa hauki, ahven, kuha, lahna ja särki). Sula-alue houkuttelee talvella muun muassa siikaa ja taimenta. Kesäaikana lisääntyvä levänkasvu aiheuttaa seisovien pyydysten lisääntyvää limoittumista ja puhdistustarvetta. Kalojen käyttökelpoisuuteen jäähdytysvesillä ja niiden seurannaisvaikutuksilla ei arvioida olevan vaikutusta. Uusi yksikkö kasvattaa sulan tai heikentyneen jään alueen pinta-alaa noin 1,5-kertaiseksi verrattuna tilanteeseen, jossa käytössä on kolme voimalaitosyksikköä. Jäätilanteen heikkeneminen rajoittaa jäällä kulkemista. Avointa Selkämerta vastassa oleva alue on kuitenkin luonnostaankin jääoloiltaan epävakaa ja nykyisten yksiköiden jäähdytysvedet heikentävät alueen jäitä jo nyt. Myös jäähdytysvesien hyötykäyttömahdollisuuksia on selvitetty, mutta teknis-taloudellisesti tai ympäristöllisesti perusteltuja vaihtoehtoja lämpökuorman merkittävään vähentämiseen ei ole. Tehokkain keino vesistöön menevän lämpökuorman pienentämiseksi on mahdollisimman hyvään hyötysuhteeseen pyrkiminen. Uudella ydinvoimalaitosyksiköllä syntyvät jätevedet käsitellään asianmukaisesti. Jäähdytysveden mukana avoimelle merialueelle purettaessa ne laimenevat tehokkaasti eikä niillä ole sanottavaa vaikutusta merialueen tilaan. Uuden yksikön käytön aikaisilla radioaktiivisilla vesistöpäästöillä ei niiden vähäisyyden vuoksi arvioida olevan haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön. Meluvaikutukset Ydinvoimalaitokselta käytön aikana kuuluva ääni on luonteeltaan tasaista, vaimeaa huminaa ympäri vuorokauden, joka peittyy varsin vähäisenkin muun äänen, esimerkiksi meren kohinan tai tuulen huminan alle. Tyynellä säällä, jolloin ääni kantaa merellä hyvin, nykyiseltä voimalaitokselta lähtevä ääni on kuultavissa lähimmillä loma-asunnoilla ja saarilla. Melutasot eivät ylitä valtioneuvoston melulle asettamia ohje-arvoja lähimmänkään asutuksen kohdalla. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 11

12 Jätteet ja niiden vaikutukset Käytettyä polttoainetta jäähdytetään ja varastoidaan aluksi muutaman vuoden ajan voimalaitosyksiköllä vesialtaissa. Sen jälkeen sitä välivarastoidaan jäähdytetyissä vesialtaissa Olkiluodon voimalaitoksen käytetyn polttoaineen välivarastossa. Välivarastointi jatkuu vuosikymmeniä aina käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen asti. Suunnitellun laitosyksikön tuottama matala- ja keskiaktiivinen voimalaitosjäte sekä laitosyksikön purkamisen yhteydessä syntyvä purkujäte ja purettavat osat sijoitetaan voimalaitosjätteen loppusijoitustilaan. Uuden voimalaitosyksikön toteuttaminen edellyttää nykyisen käytetyn polttoaineen välivaraston ja voimalaitosjätteen loppusijoitustilan laajentamista. Asianmukaisesti käsiteltyinä radioaktiivisten jätteiden ei arvioida aiheuttavan haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai ihmisille. Omistajiensa, TVO:n ja Fortum Power and Heat Oy:n, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta huolehtii Posiva Oy. Tarkoituksena on sijoittaa käytetty ydinpolttoaine Olkiluodon kallioperään noin metrin syvyyteen. Loppusijoituksen on tarkoitus alkaa vuonna Vaikutus kasvillisuuteen ja eläimiin, suojelukohteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen Uusi yksikkö sijoittuu olemassa olevan voimalaitosalueen välittömään yhteyteen, joten hankkeen suorat vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät pääasiassa rakennusten ja rakennelmien tarvitsemiin maa-alueisiin ja rakennustöihin ja ovat näin varsin vähäisiä. Epäsuorista vaikutuksista voivat ydinvoimalaitoksen ympäristössä tulla kyseeseen jäähdytysvesien purkamisesta aiheutuvat lajikoostumuksen muutokset jäähdytysvesien purkualueella. Lähiympäristön suojelukohteisiin ja Natura alueisiin hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Liikenteen ja kuljetusten vaikutukset Uuden yksikön aiheuttama liikenne lisää Olkiluotoon kulkevan liikenteen määrää valmistuttuaan noin 25 % verrattuna nollavaihtoehtoon. Olkiluodon liikenteen määräksi arvioidaan OL4-laitosyksikön valmistuttua ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuosihuoltojen aikana liikennemäärä on noin ajoneuvoa. Toiminnan aikaiset kuljetukset voimalaitokselle ovat pääasiassa kevyttä tavaraliikennettä, eikä uusi yksikkö sanottavasti lisää käytön aikaisten tavarakuljetusten määrää nykyisestä. Käytön aikaisen liikenteen kasvu ei juurikaan lisää tien varren asutukselle nykyisin aiheutuvia pöly-, melu- tai tärinähaittoja. Liikenteen melu ei ylitä päivä- tai yöajan ohjearvoja Olkiluodontien varressa olevien asuintalojen kohdalla. Vaikutukset terveyteen Radioaktiivisten aineiden päästöjä voimalaitokselta ilmaan ja mereen mitataan jatkuvasti ja niiden pohjalta lasketaan vuosittain ympäristössä aiheutuvat säteilyannokset. Ydinvoimalaitoksen suurin sallittu radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön on määritelty niin, ettei siitä saa aiheutua kenellekään laitoksen lähistöllä asuvalle suurempaa kuin 0,1 msv säteilyannosta vuodessa. Vuonna 2006 Olkiluodon voimalaitoksen päästöistä ilmaan ja mereen aiheutunut laskennallinen säteilyannos lähiympäristön asukkaille oli noin 0,00027 msv eli noin 0,3 % sallitusta rajasta. Suunnitellun Olkiluodon voimalaitoksen neljännen yksikön päästöistä aiheutuvan säteilyannoksen eniten altistuvaan väestöryhmään kuuluvalle henkilölle arvioidaan olevan noin 0,0003 msv vuodessa eli samaa luokkaa kuin Olkiluodon nykyisten yksiköiden (OL1 ja OL2) yhteensä ja rakenteilla olevan OL3:n aiheuttama annos. Uuden yksikön ja tällä hetkellä rakenteilla olevan kolmannen yksikön valmistuttua Olkiluodon ydinvoimalaitoksen (OL1, OL2, OL3 ja OL4) käytön päästöistä aiheutuva säteilyannos eniten altistuvaan väestöryhmään kuuluvalle henkilölle on noin 0,001 msv vuodessa. Neljännen yksikön aiheuttama säteilyannos on niin pieni, ettei sillä ole ihmisen terveyden kannalta merkitystä. Onnettomuustilanteiden vaikutukset Ydinenergialain mukaisesti ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Turvallisuustavoite voidaan katsoa saavutetuksi, kun normaalin toiminnan ja mahdollisten onnettomuuksien päästöjen aiheuttama riski merkitsee hyvin pientä lisäystä yhteiskunnan muista toiminnoista ja luonnonvaaroista ihmisille aiheutuvaan kokonaisriskiin. Ydinvoimalaitos tulee suunnitella ydinenergialainsäädännön ja STUK:in julkaisemien ydinvoimalaitosohjeiden (YVL-ohjeet) mukaisesti siten, että sen käyttö on turvallista. STUK:in ohjeet koskevat ydinlaitosten turvallisuutta, ydinmateriaaleja ja ydinjätteitä, sekä ydinenergian käytön edellyttämiä turvajärjestelyjä ja valmiusjärjestelyjä. Mahdollisessa uudessa voimalaitosyksikössä otetaan huomioon uusimmat turvallisuusvaatimukset ja laitosyksikössä on varauduttu vakaviin onnettomuuksiin ja niiden seurauksien lieventämiseen. 12

13 Reaktoriturvallisuus edellyttää kolmen tekijän toimintaa kaikissa olosuhteissa: ketjureaktion ja sen tuottaman tehon hallintaa polttoaineen jäähdytystä ketjureaktion sammumisen jälkeen eli jälkilämmön poistoa radioaktiivisten aineiden eristämistä ympäristöstä. Turvallisuuden perustana ovat useat radioaktiivisten aineiden vapautumisesteet ja syvyyssuuntainen turvallisuusajattelu. Usean vapautumisesteen periaate tarkoittaa sitä, että radioaktiivisten aineiden ja ympäristön välillä on sarja vahvoja ja tiiviitä fyysisiä esteitä, jotka estävät niiden pääsyn ympäristöön kaikissa olosuhteissa. Yhdenkin vapautumisesteen tiiveys riittää varmistamaan, ettei merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita pääse ympäristöön. Syvyyssuuntainen turvallisuusajattelu tarkoittaa häiriöiden ja onnettomuuksien ennaltaehkäisemistä sekä häiriöiden ja onnettomuustilanteiden hallintaa ja niiden seurausten lieventämistä. Hallitsemattomasta tehon noususta johtuva räjähdyksenomainen tapahtuma ei ole kevytvesireaktorissa rakenteellisista syistä mahdollinen. Vakavaan reaktorisydämen vaurioitumiseen johtava onnettomuus edellyttää moninkertaisten turvallisuusjärjestelmien yhtäaikaista toimimattomuutta ja useita virheellisiä toimenpiteitä käyttöhenkilökunnalta. YVA-selostuksessa on tarkasteltu vakavan reaktorionnettomuuden seurauksena tapahtuvan radioaktiivisen päästön vaikutuksia ihmisille ja ympäristölle. Tarkastellun onnettomuuden tapahtumistodennäköisyys on pienempi kuin kerran vuodessa. Päästöstä ei aiheutuisi välitöntä terveyshaittaa lähimmillekään ympäristön asukkaille. Kymmenen kilometrin päässä voimalaitoksesta asuvalle henkilölle aiheutuva säteilyannos voisi ilman mitään suojaustoimenpiteitä olla ensimmäisen vuorokauden aikana noin viisinkertainen verrattuna suomalaisen vuotuiseen keskimääräiseen säteilyannokseen. Aiheutuvia annoksia voidaan suojaustoimenpiteillä lisäksi pienentää huomattavasti. Suojaustoimenpiteinä kysymykseen tulevat mm. tilapäinen suojaväistö noin viiden kilometrin etäisyydelle asti, sisälle suojautuminen 10 kilometrin etäisyydelle, joditablettien antaminen lapsille muutaman kymmenen kilometrin etäisyydelle asti sekä elintarvikkeiden käyttörajoituksia. Vaikutukset elinolosuhteisiin ja viihtyvyyteen Lähialueiden asukkaiden suhtautumista hankkeeseen selvitettiin asukaskyselyllä ja ryhmähaastatteluilla. Myös YVA-menettelyn aikana järjestetyt yleisötilaisuudet ovat antaneet tietoa ihmisten suhtautumisesta hankkeeseen sekä heidän tärkeiksi kokemistaan asioista. Asukaskyselyssä kaikista vastaajista 55 % piti uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista Eurajoelle kannatettavana. Hankkeen kannatus oli suurempaa vakituisten kuin loma-asukkaiden keskuudessa. Vaikutukset Eurajoen sosiaalisiin oloihin ja eri väestöryhmien suhteisiin riippuvat mahdollisesti rakennettavan neljännen ydinvoimalaitosyksikön kotimaisuusasteesta ja siitä, kuinka hyvin mahdolliset ulkomaalaiset rakentajat sopeutuvat paikkakunnan olosuhteisiin, arvoihin ja normeihin. Ohjelmoitu työ ulkomaalaisten vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien kehittämiseksi on havaittu tarpeelliseksi jo Olkiluoto 3 rakentamisen aikana. Kansainvälistyminen koettiin myönteisenä kehityksenä. Neljännen laitosyksikön toteuttamisella on myönteinen vaikutus Eurajoen julkiseen kuvaan. Neljännen laitosyksikön tavanomaisella toiminnalla ei ole vaikutusta alueen turvallisuuteen. Valtaosa eurajokelaisista pitää ydinvoimalaitosta turvallisena ja luotettavana. Asukaskyselyyn vastanneista osa oli huolissaan radioaktiivisten päästöjen ja onnettomuustilanteiden vaikutuksista. Erityisesti naiset korostivat turvallisuus- ja terveysvaikutuksia. Vaikutukset alueen viihtyvyyteen ja virkistysmahdollisuuksiin riippuvat lähinnä jäähdytysveden lisääntyvän lämpökuorman vaikutuksista Olkiluodon merialueeseen. Sekä asukaskyselyn että ryhmähaastattelujen perusteella neljännen laitosyksikön kielteisimpinä vaikutuksina nousivat esiin hankkeen vesistövaikutukset. Meriveden lämpenemisen nähtiin vaikuttavan alueen veden laatuun, kalastoon ja jääolosuhteisiin. Seurannaisvaikutuksiksi nimettiin jäiden heikkeneminen, kalakantojen pienentyminen, kalastusmahdollisuuksien heikentyminen, rantojen rehevöityminen ja Olkiluodon edustan saariin kulkemisen vaikeutuminen talvisin. Asukaskyselyssä yli puolet vastaajista arvioi, että hanke ei vaikuta virkistys- ja harrastusmahdollisuuksiin. Kolmannes vastaajista arvioi vaikutusten virkistykseen ja harrastukseen olevan kielteisiä. Useimmiten tämän vaikutuksen arvioitiin kohdistuvan kalastukseen tai veneilyyn. Vaikutukset työllisyyteen ja aluetalouteen TVO on Eurajoen suurin työnantaja. Yhtiön vakituisessa palveluksessa Olkiluodossa on noin 660 henkilöä. Lisäksi voimalaitosalueen eri huoltotehtävissä on muiden yritysten palveluksessa noin henkilöä. Vuosihuoltojen aikana voimalaitoksella työskentelee lisäksi noin henkilöä. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 13

14 Neljännen laitosyksikön toteuttamisella on suuri myönteinen vaikutus alueen työllisyyteen. Suorien työllisyysvaikutusten lisäksi syntyy todennäköisesti työpaikkoja palvelusektorille. Vaikutukset seudun kuntien talouteen ja elinkeinoelämään ovat myönteisiä. Työllistymismahdollisuudet paranevat, mikä vaikuttaa myönteisesti asukkaiden tulonsaantimahdollisuuksiin. Edellytykset yksityisten ja julkisten palvelujen kehittämiselle paranevat. Työllisyysvaikutukset nähtiin myönteisinä sekä ryhmähaastatteluissa että asukaskyselyssä. Ydinvoimalaitosyksikön investoinnista merkittävimmän osan muodostavat maarakentaminen, voimalaitosrakennusten rakentaminen sekä laitehankinnat. Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisvaiheen työllistävän vaikutuksen on arvioitu Suomessa olevan noin henkilötyövuotta. Alueellisen työllisyyden kannalta laitosyksikön rakentamisvaihe on erittäin merkittävä. Neljäs ydinvoimalaitosyksikkö tarvitsee käyttöhenkilökuntaa noin 150 ja ulkopuolisten palvelujen tarve kasvaa noin 100 henkilön työpanoksen verran. Ydinpolttoaineen tuottamisen ja kuljetusten vaikutukset Ydinpolttoaineen tuottaminen, kuljetus ja varastointi tapahtuvat kussakin maassa näitä toimintoja koskevien ympäristö- ja muiden säädösten mukaisesti. TVO hankkii polttoainetta varten uraania pitkäaikaisin toimitussopimuksin muun muassa kanadalaisilta, australialaisilta ja EU-alueen toimittajilta. Voimalaitosyksikön purkamisen vaikutukset Suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön tekninen käyttöikä on noin 60 vuotta. Purkaminen tapahtuu viivästettynä purkamisena eli laitosyksikkö puretaan noin 30 vuoden kuluttua käytön loputtua. Radioaktiiviset päästöt purkamisen aikana ovat pienemmät kuin voimalaitoksen käytön aikana. Tavoitteena on, että laitosaluetta ei tarvitse erikseen purkamisen jälkeen valvoa, vaan alue voidaan ottaa muuhun käyttöön. Voimajohtojen vaikutukset Uusi ydinvoimalaitosyksikkö edellyttää sähkönsiirtojärjestelmän vahvistamista. Sähkömarkkinalain mukaan kantaverkon kehittämisvelvoite ja järjestelmävastuu on Suomessa Fingrid Oyj:llä. Voimalaitosyksikön koosta riippuen tarvitaan alustavien selvitysten mukaan yksi tai kaksi uutta liityntäjohtoa voimalaitokselta verkkoon Raumalle. Lisäksi on tarpeen vahvistaa alueellista siirtokykyä edelleen Raumalta muuhun kantaverkkoon. Uudet voimajohdot eivät sijoitu samaan johtokäytävään kuin nykyiset voimajohdot, vaan OL4:ltä lähteville voimajohdoille varataan uusi alue. Olkiluodon osayleiskaavassa on varattu voimajohdoille maastokäytävä saaren eteläosaan. Johtoalue on tällä hetkellä rakentamaton eikä sille sijoitu luonnonarvoiltaan merkittäviä kohteita. Olkiluodossa voimajohtojen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse asuinrankennuksia tai loma-asutusta. Ympäristövaikutusten seuranta Ympäristölainsäädäntö edellyttää ympäristöön vaikuttavista hankkeista ja toiminnoista vastaavilta ympäristövaikutusten seurantaa. Ydinvoimalaitosten osalta seurantaa edellyttävät myös ydinenergialain perusteella annetut säädökset ja ohjeet. Seurantaa koskevat velvoitteet annetaan hanketta koskevien eri lupapäätösten lupaehdoissa. Tarkkailuohjelmat laaditaan lupapäätösten saamisen jälkeen yhteistyössä viranomaisten kanssa ja niissä määritellään kuormitus- ja ympäristötarkkailun sekä raportoinnin yksityiskohdat. Olkiluotoon suunnitellun uuden ydinvoimalaitosyksikön vaikutuksia tarkkaillaan samojen periaatteiden mukaisesti kuin nykyistenkin yksiköiden vaikutuksia seurataan. Ympäristövaikutusten seurantaan sisältyy: Kuormitustarkkailu radioaktiivisten päästöjen tarkkailu jäähdytysveden tarkkailu jätevesien tarkkailu pohjavesiolosuhteiden tarkkailu jätekirjanpito melutarkkailu varavoimadieselien ja kattilalaitoksen tarkkailu Vaikutusten tarkkailu ympäristön säteilyvalvonta vesistötarkkailu kalataloudellinen tarkkailu sosiaalisten vaikutusten seuranta. Nollavaihtoehto Hankkeen nollavaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen. Tämä merkitsee sitä, että ympäristön tila ja siihen kohdistuvan kuormituksen vaikutus vastaa tilannetta, jossa OL3 on otettu käyttöön. Nollavaihtoehdossa jäävät toteutumatta hankkeesta aiheutuvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. 14

15 Vuorovaikutus Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana vuorovaikutus on ollut vilkasta. Tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia on järjestetty yleisölle ja pienryhmille. Tilaisuuksissa osallistujilla on ollut mahdollisuus esittää mielipiteitään ja saada tietoa hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista. YVA-menettelyä seuraamaan perustettiin eri sidosryhmistä koostuva seurantaryhmä, jonka tarkoitus on edistää tiedonkulkua ja -vaihtoa hankkeesta vastaavan, viranomaisten ja muiden sidosryhmien välillä. Seurantaryhmä kokoontui YVA-menettelyn aikana kolme kertaa. YVA-menettelyn yhteydessä tehtiin asukaskysely, jonka avulla saatiin tietoa asukkaiden suhtautumisesta hankkeeseen. Lisäksi YVA-menettelystä on tiedotettu lehdistötiedottein, TVO:n internetsivuilla, lehdissä ja esitteissä sekä tilaisuuksien muodossa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 15

16 1 Johdanto 16

17 Teollisuuden Voima Oyj (TVO) käynnisti ydinvoimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (YVA-laki) mukaisesti. Suunnitelma hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista ja tiedottamisen järjestämisestä eli YVA-ohjelma valmistui toukokuussa YVA-ohjelma oli nähtävillä YVA-menettelyssä YVA-lain tarkoittamana yhteysviranomaisena toimiva kauppa- ja teollisuusministeriö, jonka tehtävät siirtyivät työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM), antoi lausuntonsa ohjelmasta (Liite 1). Ympäristövaikutuksia selvitettäessä hankkeen vaikutuksia on tarkasteltu laajalti. Painopiste on asetettu merkittäviksi arvioituihin ja koettuihin vaikutuksiin. Kansalaisten ja eri sidosryhmien tärkeiksi kokemista asioista on saatu tietoa muun muassa tiedottamisen, vuorovaikutuksen ja kansainvälisen kuulemisen yhteydessä. Ympäristövaikutusten merkittävyyttä on arvioitu muun muassa tarkastelualueella olevan asutuksen ja luonnonympäristön perusteella sekä vertaamalla ympäristön sietokykyä kunkin ympäristörasituksen suhteen. Ympäristön sietokyvyn arvioimisessa on hyödynnetty tehtyjen selvitysten lisäksi muun muassa olemassa olevia ohjearvoja, kuten radioaktiivisten aineiden päästörajoja. Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen eli YVA-selostukseen. YVA-selostuksessa on esitetty kaikki oleellinen olemassa oleva ympäristötieto ja tulokset laadituista ympäristövaikutusselvityksistä. YVA-selostuksessa on esitetty myös suunnitelmat haitallisten ympäristövaikutusten lieventämiseksi. YVA-menettelystä on vastannut TVO:ssa YVA-projektiryhmä. Projektipäällikkönä on toiminut laatu- ja ympäristötoimiston päällikkö Olli-Pekka Luhta. YVA-ohjelman ja YVA-selostuksen laadinnasta on vastannut TVO:n toimeksiannosta Pöyry Energy Oy. Konsultin projektipäällikkönä on toiminut FM Päivi Koski. YVA-selostuksen laatimiseen ovat osallistuneet DI Pirkko Seitsalo (ympäristövaikutusten arviointi), DI Maija Saijonmaa (hankkeen toteuttamatta jättäminen), DI Elina Taanila (lämpökuorman hyötykäyttömahdollisuudet), DI Pertti Kosunen (energiatehokkuus), FM Mirja Kosonen (terveysvaikutusten arviointi), FM Arto Ruotsalainen (sosiaalisten vaikutusten arviointi), MMM Tuija Hilli (vesistövaikutusten arviointi), FM Eero Taskila (kalasto- ja kalastusvaikutusten arviointi) ja KTM Juha Tervonen (aluetaloudellisten vaikutusten arviointi). Ympäristövaikutusten arviointiin liittyen on tehty selvityksiä myös Suomen Ympäristövaikutusten Arviointikeskus YVA Oy:ssä (vesistömallinnus), Ramboll Finland Oy:ssä (Natura-tarvearvio) ja Ramboll Analytics Oy:ssä (meluselvitys). Ympäristövaikutusten arviointiselostus Pöyry Energy Oy Teollisuuden Voima Oyj 17

18 2 Hanke 18

19 Teollisuuden Voima Oyj (TVO) selvittää sähköteholtaan noin MW:n ja lämpöteholtaan noin MW:n suuruisen ydinvoimalaitosyksikön rakentamista Olkiluotoon, jossa on ennestään kaksi ydinvoimalaitosyksikköä (OL1 ja OL2) ja kolmas (OL3) on rakenteilla. Parantaakseen valmiuksia lisätuotantokapasiteetin rakentamiseen yhtiö käynnisti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Olkiluotoon mahdollisesti sijoitettavasta uudesta ydinvoimalaitosyksiköstä. YVA-lain (468/1994) 4 :n mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. YVAasetuksen (713/2006) 2 luvun 6 :n hankeluettelon 7 b) kohdan mukaan ydinvoimalaitokset ovat hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä. Hankkeeseen sovelletaan valtioiden välistä arviointimenettelyä, jossa varataan ns. Espoon sopimuksen (67/1997) piiriin kuuluville maille mahdollisuus osallistua ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Suomi ratifioi tämän YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen vuonna Sopimus astui voimaan vuonna Sopimuksen osapuolilla on oikeus osallistua Suomessa tehtävään ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, mikäli hankkeella on todennäköisesti valtioiden rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Vastaavasti Suomella on oikeus osallistua toisen valtion alueella sijaitsevan hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, mikäli hankkeen vaikutukset todennäköisesti kohdistuvat Suomeen. Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen edellyttää valtioneuvoston tekemää ja eduskunnan voimaan jättämää periaatepäätöstä. Mikäli periaatepäätös jätetään voimaan ja ympäristöasioiden lisäksi rakentamisen tekniset ja taloudelliset edellytykset täyttyvät, laitosta voitaisiin alkaa rakentaa 2010-luvun alkuvuosina. Rakentamisen arvioidaan kestävän 6-8 vuotta. TVO varautuu jättämään mahdollisen periaatepäätöshakemuksen uudesta laitosyksiköstä sen jälkeen kun YVA-selostus on jätetty yhteysviranomaiselle. TVO:ssa ei ole päätetty YVA-menettelyn jälkeisistä toimista. 2.1 Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaava on TVO, joka on yksityinen, suomalaisten teollisuus- ja voimayhtiöiden omistama sähköntuotantoyhtiö. TVO perustettiin Perustajina oli 16 suomalaista teollisuus- ja voimayhtiötä. Vuonna 2008 TVO:n omistajia ovat Etelä-Pohjanmaan Voima Oy, Fortum Power and Heat Oy, Karhu Voima Oy, Kemira Oyj, Oy Mankala Ab ja Pohjolan Voima Oy. Yhtiö tuottaa osakkailleen sähköä Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen lisäksi TVO hankkii sähköä Meri-Porin hiilivoimalaitoksesta. TVO:lla on vuoteen 2018 voimassa olevat käyttöluvat kahdelle nykyiselle Olkiluodon ydinvoimalaitosyksikölle. Lisäksi yhtiöllä on rakenteilla OL3-ydinvoimalaitosyksikkö, jolle valtioneuvosto on vuonna 2005 myöntänyt rakentamisluvan ja jonka laitostoimittajalta saadun tiedon mukaan arvioidaan valmistuvan vuonna TVO:n Olkiluodon voimalaitoksella on käytössä ISO 14001:2004-standardin sekä EMAS-asetuksen (EY N:o 761/2001) mukaiset ympäristöasioiden hallintajärjestelmät. 2.2 Hankkeen tarkoitus ja perustelut Sähkön kulutus Suomessa jatkaa kasvuaan. Suomi käytti sähköä vuonna 2006 noin 90 TWh. 80 TWh ylittyi vuonna 2001, 70 TWh vuonna 1996, 60 TWh vuonna 1989 ja 50 TWh vuonna Neljännesvuosisadassa sähkön kulutus on kaksinkertaistunut. Sähkön kulutuksen on arvioitu ylittävän 100 TWh 6 8 vuoden kuluttua. (Energiateollisuus ry 2007a.) Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) vuonna 2005 päivitetyn WM (With Measures) -skenaarion mukaan sähkön kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2020 tulee olemaan noin 105 TWh ja vuonna 2025 noin 108 TWh. KTM:n vuonna 2005 päivitetyn WAM (With Additional Measures) -skenaarion mukaan sähkön kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2020 tulee olemaan noin 102 TWh ja vuonna 2025 noin 105 TWh. Sekä WM- että WAM-skenaariossa on oletettu kansantalouden kehityksen olevan vuositasolla 2 2,5 % luokkaa ja energian maailmanmarkkinahintojen säilyvän vakaina. Tämän lisäksi molemmat skenaariot on rakennettu oletuksella, että viides ydinvoimayksikkö Suomessa on käytössä. Lisäksi on oletettu, että Vuotos ei ole käytössä vesivoimatuotannossa, maakaasuverkosto ulottuu Turkuun ja sähkön tuontikapasiteetissa ei ole muutoksia nykyiseen nähden. WAM-skenaariossa on lisäksi otettu huomioon EU:n päästökaupan oletetut vaikutukset (päästöoikeuden hinnalla 20 /t CO 2 ), Kioton mekanismien käyttö, energiansäästötoimenpiteitä sekä oletettuja muutoksia energiaverotuksessa. Molempien skenaarioiden mukaan sähkönkulutus Suomessa kasvaa voimakkaasti seuraavan 15 vuoden aikana, kuten kuvasta 2-1 nähdään. Energian kokonaiskulutus henkeä kohden laskettuna on Suomessa suhteellisen suuri. Energiankulutusta nostavat maamme pohjoinen sijainti, kylmät ilmasto-olosuhteet, harva asutus ja pitkät välimatkat sekä erityisesti perusteollisuuden rakenne. Kuva 2-1 KTM:n sähkön kokonaiskulutuksen WM- ja WAM-skenaariot vuodelta Ympäristövaikutusten arviointiselostus 19

20 TWh Häviöt Sähkölämmitys Asuminen ja maatalous Palvelut ja liikenne Muu teollisuus Kemianteollisuus Metalliteollisuus Metsäteollisuus Kuva 2-2 Sähkön kokonaiskulutus Suomessa sektoreittain ja ennuste sähkönkulutuksen kehityksestä vuoteen 2030 (Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Energiateollisuus ry. 2007). Uuden ydinvoimalaitosyksikön tarkoituksena on perusvoiman tuotantokapasiteetin lisääminen. Ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen parantaa myös Suomen riippumattomuutta ulkomaisesta sähköstä ja lisää tarjontaa sähkömarkkinoilla. Vuonna 2006 noin 13 % (11,5 TWh) kokonaissähkön käytöstä Suomessa katettiin tuontisähköllä. Edellä esitetyissä KTM:n WM- ja WAM-skenaarioissa sähköntuonnin oletetaan laskevan. WAM-skenaariossa tuontisähkön osuus on 7 % kokonaiskulutuksesta vuonna 2020 ja 5 % vuonna Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ja Energiateollisuus ry:n marraskuussa 2007 julkaiseman arvion mukaan sähkön kysyntä kasvaa vuoteen 2020 mennessä noin 107 TWh:iin ja vuoteen 2030 mennessä noin 115 TWh:iin. Keskimäärin kasvu vuoteen 2020 asti on noin 1,2 % vuodessa ja vuosien 2020 ja 2030 välillä 0,7 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sähkön kulutus on kasvanut keskimäärin 2,6 % vuodessa. Sähkön kokonaiskulutus Suomessa sektoreittain ja ennuste sähkönkulutuksen kehityksestä vuoteen 2030 on esitetty kuvassa 2-2. (Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Energiateollisuus ry 2007.) Ydinvoimalaitokselle on ominaista tuotantokustannusten hintavakaus, joten hanke parantaa sähkömarkkinoiden ennustettavuutta. Ydinvoiman tuotanto ei päästä ilmaan kasvihuonekaasupäästöjä ja tämän takia uuden ydinvoimayksikön rakentaminen vähentää Suomen sähköntuotannon keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä ja auttaa Suomea saavuttamaan niin kansainväliset kuin kansallisetkin pitkän aikavälin tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Varautuminen uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamiseen on sopusoinnussa eduskunnan vuonna 2006 hyväksymän kansallisen energia- ja ilmastostrategian kanssa, jossa ydinvoimantuotanto nähdään yhtenä keskeisenä tekijänä energiahuollon varmuuden takaamisessa Suomessa. Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen on sopusoinnussa myös nykyisen hallitusohjelman kanssa. Sen mukaan hallitus huolehtii siitä, että energiantuotanto Suomessa pidetään vastaisuudessakin monipuolisena ja mahdollisimman omavaraisena. Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta (Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Energiateollisuus ry 2007.). Kaikesta Suomessa käytetystä sähköstä noin neljännes tuotetaan ydinvoimalla. Suomessa toimii kaksi ydinvoimalaitosta, joissa on yhteensä neljä laitosyksikköä: TVO:n omistama Olkiluodon ydinvoimalaitos sekä Fortum Power and Heat Oy:n omistama Loviisan ydinvoimalaitos. 2.3 Sijainti ja alueen maankäyttö Ydinvoimalaitosyksikön suunniteltu sijoituspaikka sijaitsee Suomen länsirannikolla, Olkiluodon saarella, Eurajoen kunnassa. Lähimmästä kaupungista Raumalta on Olkiluotoon etäisyyttä noin 13 kilometriä ja maanteitse noin 25 kilometriä. Porista Olkiluotoon on etäisyyttä maanteitse noin 54 kilometriä. Valtatie 8:lta on voimalaitokselle matkaa noin 14 kilometriä. Olkiluodon ydinvoimalaitosta lähin naapurivaltio on Ruotsi, joka sijaitsee noin 200 km länteen ydinvoimalaitoksesta. Olkiluodossa sijaitsevat TVO:n ydinvoimalaitosyksiköt OL1 ja OL2 on rakennettu vuosina Kuva 2-3 Eurajoen ja Olkiluodon sijainti. Eurajoki sijaitsee valtatie 8:n varrella. Olkiluodon voimalaitokselle on Valtatie 8:lta matkaa noin 14 kilometriä. 20

21 Kuva 2-4 Olkiluodon opaskartta. Kartalla näkyvät muun muassa OL1 ja OL2 (1), OL3-työmaa (2), KPA-varasto (3), VLJ-luola (4), Posivan ONKALO-työmaa (5) ja Vierailukeskus (6). Ympäristövaikutusten arviointiselostus Molempien laitosyksiköiden nimellissähkötehot ovat 860 MW. Lisäksi on rakenteilla laitosyksikkö OL3, jonka nimellissähköteho tulee olemaan noin MW. Laitostoimittajalta saadun tiedon mukaan kolmannen laitosyksikön arvioidaan valmistuvan vuonna Alueella sijaitsee lisäksi hallintorakennuksia, Koulutuskeskus, Vierailukeskus, varastoja, korjaamoja, varalämpölaitos, raakavesiallas, raakaveden puhdistamo, suolanpoistolaitos, saniteettivesien puhdistuslaitos, kaatopaikka sekä käytetyn polttoaineen välivarasto (KPAvarasto), matala- ja keskiaktiivisten voimalaitosjätteiden välivarastot (MAJ- ja KAJ-varastot), voimalaitosjätteen loppusijoitustila (VLJ-luola), Posivan ONKALO-työmaa, urakoitsija-alue, majoituskylät, tuulivoimalaitos ja kaasuturpiinilaitos. Rakenteilla oleva OL3 sijoittuu nykyisten yksiköiden länsipuolelle. Uuden ydinvoimalaitosyksikön (OL4) rakennusten ja apurakennusten vaatima pinta-ala on 4 6 hehtaaria. Kuva 2-5 Voimalaitosyksikön vaihtoehtoiset sijoituspaikat sekä jäähdytysveden otto- ja purkupaikkavaihtoehdot. A ja B ovat laitosyksikön OL4 jäähdytysveden purkukanavan paikkoja, C ja D ovat laitosyksikön OL4 jäähdytysveden ottokanavan paikkoja. P tarkoittaa poistokanavan B pohjoisen penkan mahdollista jatkamista. 21

22 2.4 Hankkeen vaihtoehdot Toteutusvaihtoehdot Hankkeen päävaihtoehtona tarkastellaan uutta ydinvoimalaitosyksikköä Olkiluodossa. Muita realistisia sijoituspaikkavaihtoehtoja TVO:lla ei ole, koska nykyisen kaavoituksen ja infrastruktuurin hyödyntäminen on hankkeessa oleellista. Tehtyjen selvitysten perusteella uutta ydinvoimalaitosyksikköä koskevat alavaihtoehdot ovat seuraavat: kaksi sijoituspaikkavaihtoehtoa Olkiluodossa VE1 ja VE2 kaksi jäähdytysveden purkupaikkavaihtoehtoa A ja B kaksi jäähdytysveden ottopaikkavaihtoehtoa C ja D. Voimalaitosyksikön sijaintivaihtoehdot tontilla sekä vaihtoehtoiset jäähdytysveden otto- ja purkupaikat on esitetty kuvassa 2-5. Kuvassa vaihtoehtoiset jäähdytysveden otto- ja purkupaikat on esitetty nuolina, jotka kuvaavat veden virtaussuuntaa. Purkupaikkavaihtoehdon B yhteydessä on tarkasteltu myös mahdollista poistokanavan pohjoispenkan jatkamista veden takaisinkierron vaikutusten vähentämiseksi. Hankkeen toteuttaminen edellyttää lisäksi Olkiluodossa olevien käytetyn polttoaineen välivaraston (KPA-varasto) sekä voimalaitosjätteen loppusijoitustilan (VLJ-luola) laajennuksia tulevaisuudessa nykyisten laitosyksiköiden takia tehtävien laajennusten ohella Nollavaihtoehto Nollavaihtoehtona on, ettei voimalaitosyksikköä rakenneta Olkiluotoon. Nollavaihtoehdossa tarkastellaan tilannetta, jossa Olkiluodossa on käytössä kolme ydinvoimayksikköä (OL1, OL2 ja OL3). Nollavaihtoehdossa tarkastellaan lisäksi ympäristövaikutuksia, jotka aiheutuvat, jos voimalaitosyksikön tuotantoa vastaava sähkö tuotetaan pohjoismaisella keskimääräisellä sähköntuotantorakenteella Tarkastelusta pois jätetty vaihtoehto: energian säästö Hankevastaavan käytettävissä ei ole sellaisia energiansäästökeinoja, joilla uuden ydinvoimalaitosyksikön tuotantoa vastaava sähkömäärä voitaisiin korvata ja jatkaa osakkaiden ja muiden sähkönkäyttäjien toimintoja suunnitellulla tavalla. Ydinenergia-asetuksen (161/1988) 26 :n mukaan KTM:n, jonka tehtävät ovat siirtyneet työ- ja elinkeinoministeriölle, tulee toimittaa valtioneuvostolle periaatepäätöksen ratkaisemista varten selvitys ydinvoimalaitosyksikön merkityksestä maan energiahuollolle. Samassa yhteydessä tarkastellaan energian säästöä ja käytön tehostamista koko maan laajuisesti. Maanlaajuisten energiatalouden tarkastelujen osalta KTM toteaakin YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa (Liite 1), ettei niiden tekeminen kuulu hankkeesta vastaavan tehtäväksi. KTM toteaa, että jos tällaisia tarkasteluja tarvitaan päätöksenteon tueksi, on niiden tekeminen valtiovallan tehtävä. KTM toteaa lausunnossaan, että hankkeesta vastaava on pelkästään osakkaille sähköä tuottava yritys. Tällöin sillä ei ole itsellään mahdollisuutta merkittäviin säästö- tai käytön tehostamistoimiin. KTM toteaa myös, että valtioneuvostolle mahdollisen periaatepäätöksen tekemistä varten toimitettavassa selvityksessä uuden ydinvoimalaitosyksikön tai -yksiköiden merkityksestä maan energiahuollolle käsitellään energiansäästöä ja energiankäytön tehostamista. 2.5 Hankkeen kustannusrakenne ja sähkön tuotantovaihtoehtojen kustannusvertailu Peruskuormasähkön tuotantomuotojen kustannuksia on vertailtu muun muassa Lappeenrannan teknillisen yliopiston selvityksessä vuodelta Tulokset on myöhemmin päivitetty vastaamaan kevään 2003 hintatasoa (Tarjanne, R. ja Luostarinen, K. 2004). Vertailussa oli mukana myös tuulivoima, vaikka se ei sovellukaan peruskuormasähkön tuotantoon tuuliolosuhteiden vaihteluiden vuoksi. Tuotantomuotojen kustannusrakenteet eroavat pääoma- ja polttoainekustannusten osuuden suhteen oleellisesti toisistaan. Tarkastelluista peruskuormasähkön tuotantovaihtoehdoista ydinvoima on selvästi eniten ja maakaasu vähiten pääomavaltaista. Edellä mainittujen selvitysten mukaan investointikustannusten osuus sähkön tuotantokustannuksista on ydinvoimalla noin 60 % ja maakaasulla runsaat 15 %. Investointikustannukset vaikuttavat näin ollen merkittävästi ydinvoiman taloudellisuuteen. Toisaalta suuri investointikustannusten osuus tekee ydinsähköstä kustannuksiltaan vakaan ja ennustettavan. Ydinvoimalla polttoainekustannusten osuus on edellä mainittujen selvitysten mukaan vain vajaat 20 % sähkön tuotantokustannuksista, kun se maakaasulla on lähes 80 %. Ydinvoiman polttoainekustannukset koostuvat raakauraanista, konversiosta isotooppirikastusprosessiin sopivaksi materiaaliksi, rikastuksesta ja polttoaine-elementtien valmistuksesta. Varsinaisen polttoaineraaka-aineen eli uraanin osuus polttoainekustannuksista on noin neljännes, joten uraanin osuus ydinsähkön tuotantokustannuksista on suuruusluokkaa 5 %. Polttoainekustannusten loppuosuus koostuu polttoaineen valmistukseen liittyvistä muista vaiheista, jotka ovat tavanomaista teollista tuotantoa ja joiden kustannukset ovat luotettavasti ennakoitavissa. Ydinvoiman tuotantokustannusten riippuvuus polttoaineen hinnan ja valuuttakurssien vaihteluista on vähäinen, koska polttoaineen osuus koko tuotantokustannuksista on pieni. Sen sijaan tarkastelluilla muilla peruskuormasähkön tuotantomuodoilla polttoainekustannusten osuus on oleellisesti suurempi. Kivihiilen ja maakaasun maailmanmarkkinatilanteen vaihtelut lisäävät kyseisten vaihtoehtojen tuotantokustannusten pitkän aikavälin arvioiden epävarmuutta. Lisäksi kivihiilellä tai maakaasulla tuotetun sähkön hinta on herkkä valuuttakurssien vaihtelulle. Yksi merkittävä epävarmuustekijä kivihiileen ja maakaasuun perustuvien sähköntuotantomuotojen kustannusarvioissa liittyy kasvihuonekaasupäästöjen rajoitta- 22

23 miseen. Kiintiöt ylittäville päästöille koituvista maksuista voi tulla tuotantokustannuksiin kymmenien prosenttien lisäyksiä. 2.6 Liittyminen muihin hankkeisiin Olkiluoto on muutosten kohteena oleva alue. Rakenteilla olevan OL3:n on nykysuunnitelmien mukaan määrä aloittaa toimintansa vuonna OL3:n lisäksi alueella on rakenteilla Posivan maanalainen tutkimustila ONKALO, jonka on suunniteltu muodostavan osan käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitosta. Näillä näkymin Posiva tähtää käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitosta koskevan rakentamislupahakemuksen jättämiseen vuoden 2012 loppuun mennessä. Käytetyn polttoaineen loppusijoitus on tarkoitus aloittaa vuonna Lisäksi TVO:lla on suunnitelmia laajentaa käytetyn polttoaineen välivarastoa (KPA-varasto). Voimalaitosjätteiden loppusijoituslaitosta (VLJ-luola) tullaan laajentamaan siinä vaiheessa, kun nykyinen täyttyy. Loppusijoituslaitosta laajennetaan lisää siinä vaiheessa, kun voimalaitosyksiköitä poistetaan käytöstä Olkiluoto 3 Valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen kolmannen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta ja yksikön toimintaan samalla laitospaikalla tarvittavien ydinlaitoksien laajentamisesta tai rakentamisesta. Eduskunta jätti periaatepäätöksen voimaan Rakentamislupapäätös kolmannen ydinvoimalaitosyksikön rakentamiselle Eurajoen Olkiluodon laitospaikalle annettiin Laitostoimittajalta kesällä 2007 saadun tiedon mukaan kolmannen laitosyksikön arvioidaan valmistuvan vuonna Rakenteilla oleva voimalaitosyksikkö (OL3) rakennetaan nykyisten yksiköiden länsipuolella sijaitsevalle alueelle. Voimalaitosyksikkö käsittää reaktorirakennuksen ja turpiinirakennuksen sekä tuki- ja apurakennuksia. OL3 on painevesireaktori (PWR), jonka nettosähköteho on noin MW ja kokonaislämpöteho noin MW. Yksikössä muodostuvan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen voimalaitosjätteen varastointiin käytetään nykyisiä varastoja. Käytetty ydinpolttoaine loppusijoitetaan Olkiluotoon tehtäviin loppusijoitustiloihin ja voimalaitosjäte voimalaitosjätteen loppusijoitustilaan (VLJ-luolaan). OL3:sta käytetään sähköenergian perustuotantoon kuten nykyisiäkin yksiköitä. OL3:n tuotanto tulee olemaan noin 13 TWh vuodessa Liityntä kantaverkkoon ja reservivoiman tuotanto Uusi ydinvoimalaitosyksikkö edellyttää sähkönsiirtojärjestelmän vahvistamista. Sähkömarkkinalaissa Fingrid Oyj on määrätty järjestelmävastuuseen, joka tarkoittaa muun muassa vastuuta Suomen sähköjärjestelmän teknisestä toimivuudesta ja käyttövarmuudesta sekä sähkön kulutuksen ja tuotannon hetkellisestä tasapainosta. Voimalaitosten tai verkon vakavan vikaantumisen tai häiriön varalta Fingrid Oyj tarvitsee nopeasti käynnistettävää häiriöreserviä varmistamaan järjestelmän toimivuutta välittömästi vian jälkeen. Tämä nopean häiriöreservin saatavuuden varmistaminen kuuluu Fingridin järjestelmävastuun reservivelvoitteeseen. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 23

24 Fingrid Oyj on esiselvittänyt OL4-laitosyksikön kantaverkkoon liittämistä ja kantaverkossa tarvittavia verkkovahvistuksia. Tarvittavat uudet voimajohdot laitoksen liittämiseksi kantaverkkoon Raumalle ja sieltä edelleen muualle kantaverkkoon on otettu huomioon Satakuntaliiton maankäytön suunnittelua ohjaavan maakuntakaavatyön valmisteluvaiheessa. Fingrid Oyj käynnistää Suomen kuudennen ydinvoimalaitosyksikön verkkoliityntää tukevien voimajohtojen ympäristövaikutusten arvioinnit vuosien aikana. Laitospaikan liityntäjohtojen ja tarvittavan varavoimakapasiteetin YVAmenettelyt Fingrid Oyj käynnistää Suomen kuudennen ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöksen jälkeen. TVO tarkastelee tässä YVA-selostuksessa tarvittavan voimansiirtoyhteyden ympäristövaikutuksia Olkiluodon osayleiskaava-alueella. OL4:n johtoalue sijoittuu Olkiluodon saaren eteläosaan Uudet tieyhteydet Olkiluodon osayleiskaavaehdotuksessa ( ) uusi tieyhteys johdetaan energiahuoltoalueen eteläpuolelta suoraan voimalaitosalueen nykyiselle portille. Nykyinen tie jää käyttöön ja johtaa majoituskylälle jatkuen siitä eteenpäin energiahuoltoalueen sisäisenä tieyhteytenä. Osayleiskaavaehdotuksessa toinen tieyhteys satamaan kulkee energiahuoltoalueen itä- ja pohjoisrajaa pitkin. Ratkaisun lähtökohtana on ollut energiahuoltoalueen säilyttäminen eheänä. Tähän on päästy ohjaamalla satamaan ja loma-asutukselle suuntautuva liikenne energiahuoltoalueen ulkopuolelle. Ratkaisu rauhoittaa Olkiluodon ydintoiminta-alueen sisäisen liikenteen käyttöön ja antaa samalla parhaat mahdollisuudet alueen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ja valvonnan toteuttamiseen. Se takaa parhaan mahdollisen liikenteen sujuvuuden ja liikenteen eri lajien jäsentelyn, muun muassa yhteys keskuskonttoriin voidaan edelleen järjestää mutkattomasti. Edellä esitetyn ratkaisun toteuttaminen edellyttää, että valtioneuvosto muuttaa vanhojen metsien suojelusta annettua asetusta (1115/1993) Liiklankarin osalta. Eurajoen kunnanhallitus on tehnyt esityksen asetuksen muutoksesta. (Air-Ix Suunnittelu 2007.) Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitos Kuva 2-6 Olkiluodon nykyinen tieverkko ja osayleiskaavaehdotuksessa esitetty ratkaisu. Uusi tieyhteys johdetaan energiahuoltoalueen eteläpuolelta suoraan voimalaitosalueen nykyiselle portille ja toinen tieyhteys satamaan energiahuoltoalueen itä- ja pohjoisrajaa pitkin. Posiva Oy on vuonna 1995 perustettu asiantuntijaorganisaatio, joka huolehtii omistajiensa Suomessa olevien ydinvoimalaitosyksiköiden käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta, loppusijoitukseen liittyvistä tutkimuksista ja muista toimialaansa kuuluvista asiantuntijatehtävistä. Posivan omistavat TVO (60 % omistusosuus) ja Fortum Power and Heat Oy (40 % omistusosuus), jotka myös vastaavat ydinjätehuollon kustannuksista. Valtioneuvosto teki hankkeesta periaatepäätöksen vuonna Lisäksi valtioneuvosto teki tammikuussa 2002 erillisen periaatepäätöksen, jonka mukaan loppusijoituslaitos voitaisiin rakentaa laajennettuna niin, että sinne voidaan loppusijoittaa myös Teollisuuden Voima Oyj:n rakenteilla olevan reaktorin (OL3) käytetty ydinpolttoaine. Eduskunta on jättänyt molemmat periaatepäätökset voimaan. Suomen kuudennen ydinreaktorin käytetty ydinpolttoaine ei kuulu loppusijoituslaitoksen nykyisiin periaatepäätöksiin vaan sen loppusijoittaminen vaatii erillisen periaatepäätöksen ydinenergialain (990/1987) mukaisesti. Periaatepäätösten hyväksymisen jälkeen tutkimustoiminta on edennyt Olkiluodossa. Vuonna 2004 aloitettiin maanalaisen kallioperäntutkimustilan eli ONKALOn rakennustyöt. ONKALOsta hankittavan tutkimustiedon avulla on tarkoitus varmistaa Olkiluodon soveltuvuus loppusijoitukseen ja määritellä loppusijoitustunnelien sijoittuminen kallioperässä. Periaatepäätös ei ole lopullinen päätös laitoksen rakentamisesta, vaan sitä varten tarvitaan vielä valtioneuvoston myöntämä rakentamislupa. Periaatepäätöksen mukaan loppusijoituslaitoksen rakentamislupaa on haettava viimeistään vuonna Loppusijoituslaitokselle on tarkoitus hakea valtioneuvostolta rakentamislupaa vuonna Ennen laitoksen suunniteltua käyttöönottoa vuonna 2020 tarvitaan vielä käyttölupa, jonka niin ikään myöntää valtioneuvosto. Rakentamisen tarkkaa aloittamisajankohtaa ei vielä tiedetä. Ydinjätehuollon lopullinen tavoite on ydinenergialain ja -asetuksen mukainen jätteiden sijoittaminen pysyväksi tarkoitetulla tavalla eli niiden loppusijoittaminen Suomen kallioperään. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta koskeva YVA-menettely, jossa arvioitiin enimmäismäärältään tu loppusijoitusta, päättyi vuonna Suunnitellun uuden ydinvoimalaitosyksikön tuottaman käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen vaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty tätä vuonna 1999 tehtyä YVAa ja sen jälkeen tehtyjä tutkimuksia siten, että käy- 24

25 Ympäristövaikutusten arviointiselostus tetyn polttoaineen loppusijoitus on selostettu riittävässä laajuudessa myös tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Posiva Oy varautuu loppusijoittamaan myös omistajiensa mahdollisten muiden Suomeen rakennettavien laitosyksiköiden käytetyn ydinpolttoaineen ja on aloittanut vuoden 2008 alkupuolella valmistelut YVA-menettelyn käynnistämiseksi koskien loppusijoituslaitoksen laajentamista siten, että Olkiluotoon voidaan loppusijoittaa enimmäismäärältään tu. 2.7 OL4-hankkeen ja siihen liittyvien hankkeiden aikataulut Mikäli OL4-hanke toteutetaan, tavoitteena on uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen aloittaminen luvun alkuvuosina. Rakentamisen arvioidaan kestävän 6 8 vuotta. Kuvassa 2-7 on esitetty OL4-hankkeen ja siihen liittyvien hankkeiden aikataulut. Kuva 2-7 OL4-hankkeen ja siihen liittyvien hankkeiden kokonaisaikataulut Olkiluoto 1 ja 2 Käyttö Olkiluoto 3 Olkiluoto 4 MAJ-varasto KAJ-varasto VLJ-luola KPA-varasto Periaatepäätös Rakentamislupa YVA Käyttö Käyttö LOPPUSIJOITUKSEN VALMISTELU ONKALON rakentaminen Loppusijoituslaitoksen rakentaminen KÄYTETYN POLTTOAINEEN LOPPUSIJOITUS Olkiluoto 1 ja 2 Olkiluoto 3 ja 4 Käytöstäpoisto ja sulkeminen Periaatepäätökset Rakentamislupa Käyttölupa = OL1 ja 2-yksikköjen, MAJ- ja KAJ-varastojen, VLJ-luolan sekä KPA-varaston käyttöluvat voimassa asti = Rakentaminen ja suunnittelu / tutkimus 25

26 3 YVA-menettely, tiedottaminen ja osallistuminen 26

27 3.1 YVA-menettelyn tarve ja tavoite Euroopan yhteisöjen (EY) neuvoston antama direktiivi (85/337/ETY) on täytäntöön pantu Suomessa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteen kaksikymmentä (XX) nojalla ympäristövaikutusten arviointia koskevalla YVA-lailla (468/1994) ja -asetuksella (713/2006). YVA-lain 4 :n mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. YVA-asetuksen 2 luvun 6 :n hankeluettelon 7 b) kohdan mukaan ydinvoimalaitokset ovat hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä. Ydinenergialaissa tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevissa YVA-hankkeissa yhteysviranomaisena toimii YVA-lain mukaan KTM, jonka tehtävät siirtyivät työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn eli YVAmenettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja niiden yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Menettelyn tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja mahdollisuuksia osallistua hankkeiden suunnitteluun sekä ilmaista mielipiteensä hankkeesta. YVA-menettelyssä ei siis tehdä hanketta koskevia päätöksiä eikä ratkaista sitä koskevia lupa-asioita, vaan sen tavoitteena on tuottaa tietoa päätöksenteon perustaksi. 3.2 YVA-menettelyn päävaiheet Ympäristövaikutusten arviointimenettely jakautuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisessä laadittiin ympäristövaikutusten arviointiohjelma eli YVA-ohjelma. Toukokuussa 2007 valmistuneessa YVA-ohjelmassa esitettiin hankkeen toteuttamisvaihtoehdot sekä se, miten vaikutukset aiotaan arvioida. Kansalaiset saivat esittää mielipiteitään YVA-ohjelmasta ja sen kattavuudesta. KTM pyysi YVA-ohjelmasta lausuntoja eri viranomaisilta sekä muilta tahoilta, kokosi annetut mielipiteet ja lausunnot yhteen ja antoi oman lausuntonsa. Toisessa vaiheessa eli YVA-selostusvaiheessa YVA-ohjelman ja siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen pohjalta laadittiin ympäristövaikutusten arviointiselostus eli YVA-selostus. YVA-selostuksessa esitetään tiedot hankkeesta ja arviointimenettelyn tuloksena muodostettu yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa: kuvataan tarkasteltavat vaihtoehdot selvitetään ympäristön nykytila arvioidaan vaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys vertaillaan vaihtoehtoja esitetään, miten haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä ja lieventää esitetään ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi kuvataan, miten vuorovaikutus ja osallistuminen on järjestetty YVA-menettelyn aikana kerrotaan, miten yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antama lausunto on otettu huomioon arvioinnissa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 3-1 YVA-menettelyn päävaiheet ja aikataulu. TYÖN VAIHE YVA-menettely 1. vaihe Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma yhteysviranomaiselle Arviointiohjelma nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto 2. vaihe Arviointiselostuksen laatiminen Arviointiselostusluonnoksen käsittely Arviointiselostus yhteysviranomaiselle Arviointiselostus nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto Osallistuminen ja vuorovaikutus Seurantaryhmä Yleisötilaisuus Viranomaisneuvottelu 27

28 Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistuttua kansalaisilla on mahdollisuus esittää siitä mielipiteitään. Viranomaiset antavat YVA-selostuksesta lausuntonsa. YVA-menettely päättyy, kun TEM toimittaa lausuntonsa YVA-selostuksesta TVO:lle. Lupaviranomaiset ja hankkeesta vastaava käyttävät arviointiselostusta ja TEM:n siitä antamaa lausuntoa oman päätöksentekonsa perusaineistona. Ympäristövaikutusten arviointiselostus liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. Lupaviranomainen esittää lupapäätöksessään, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. Kuvassa 3-1 on esitetty YVA-menettelyn päävaiheet ja aikataulu. 3.3 Seurantaryhmätyöskentely YVA-menettelyä seuraamaan perustettiin eri sidosryhmistä koostuva seurantaryhmä, jonka tarkoitus on edistää tiedonkulkua ja -vaihtoa hankkeesta vastaavan, viranomaisten ja muiden sidosryhmien välillä. Seurantaryhmään kutsuttiin seuraavat tahot: Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) Ympäristöministeriö Länsi-Suomen lääninhallitus Lounais-Suomen ympäristökeskus Länsi-Suomen ympäristölupavirasto Rauman kaupunki Eurajoen kunta Euran kunta Kiukaisten kunta Lapin kunta Luvian kunta Nakkilan kunta Satakuntaliitto Säteilyturvakeskus (STUK) Turvatekniikan keskus (TUKES) Posiva Oy Satakunnan luonnonsuojelupiiri Satakunnan työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus). Seurantaryhmän kokoonpanoa täydennettiin kutsumalla myös seuraavat tahot mukaan: Satakunnan pelastuslaitos Rauman Seudun Kehitys Oy Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus), kalatalousyksikkö. Seurantaryhmä kokoontui YVA-menettelyn aikana yhteensä kolme kertaa. Seurantaryhmä kokoontui ensimmäisen kerran YVAohjelmavaiheessa. Kokous pidettiin TVO:n Vierailukeskuksessa Olkiluodossa. Kokoukseen osallistui hankevastaavan ja YVA-konsultin lisäksi 11 henkilöä. Kokouksessa esiteltiin hanketta, YVA-menettelyä sekä hankkeen YVA-ohjelman luonnosta, jota seurantaryhmä kommentoi sekä itse kokouksessa että sen jälkeen varattuna kommentointiaikana. Kokouksessa keskusteltiin hankkeesta ja sen vaikutusten arvioinnista. Keskustelua herättivät muun muassa Olkiluodon ympäristön ja luonnon nykytila, rakentamisen ja käytön aikaiset vesistövaikutukset (muun muassa veden laatuun, virtauksiin, biologiaan ja jäätilanteeseen), vesistömallinnus, vaikutukset pohjavesiin, vaikutukset ympäröivän alueen maankäyttöön, tarvittavien voimalinjojen vaikutukset, voimalaitoksen aiheuttama melu, ydinpolttoainekuljetukset, merenpinnan nousun ja maankohoamisen vaikutukset, haittojen lieventäminen, varavoimahankkeiden vaikutukset ja laitoksen sisäinen energiatehokkuus. Kokouksessa ja sen jälkeen saadut kommentit ja täsmennykset otettiin huomioon YVA-ohjelmaa laadittaessa mahdollisimman kattavasti sikäli kuin ne liittyivät YVAohjelmaan. Kommentit, jotka liittyivät itse vaikutuksiin, on otettu huomioon tässä YVA-selostuksessa. Seurantaryhmän toinen kokous pidettiin Olkiluodossa. Kokoukseen osallistui hankevastaavan ja YVA-konsultin lisäksi 13 henkilöä. Tapaamisen aiheena olivat yhteysviranomaisena toimivan KTM:n antama lausunto YVA-ohjelmasta ja YVA-menettelyä varten laadittavat erillisselvitykset hankkeen ympäristövaikutuksista sekä selvitysten alustavat tulokset. Seurantaryhmällä oli mahdollisuus esittää mielipiteitä selvitysten laadinnasta ja tulosten huomioon ottamisesta YVA-selostuksessa. Kokouksessa keskusteltiin seuraavista aiheista: onnettomuustilanteet ja niiden taloudelliset vaikutukset, kasvillisuuskartoitus, jäähdytysvesimallinnus, vesistövaikutukset, melumallinnus, lämmön hyödyntämismahdollisuudet, ydinpolttoaineen hankinta, lämmenneen jäähdytysveden esijäähdytysmahdollisuudet, jäähdytystorni, ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset, ydinvoiman tuotantopaikkakuntien vertailu ja OL4:n rakentamatta jättämisen vaikutukset aluetaloudelle. Kommenttien pohjalta konsultti teki muutoksia ja tarkennuksia YVA-selostukseen. Seurantaryhmän kolmas kokous pidettiin Olkiluodossa. Kokoukseen osallistui hankevastaavan ja YVA-konsultin lisäksi 11 henkilöä. Kokouksessa käsiteltiin YVA-selostuksen luonnosta. Selostusluonnos oli lähetetty tutustuttavaksi seurantaryhmän jäsenille postitse ennen kokousta. Kokouksessa keskusteltiin seuraavista aiheista: Natura-tarvearviointi, uuden voimalaitosyksikön vaikutus merialueen tilaan, jäähdytysvesimalli ja siitä saadut tulokset, jäähdytysveden hyödyntäminen, melumalli, asukaskysely ja sen jakelualueen laajuus, tarkasteltu onnettomuustilanne ja sen määrittely sekä suojaustoimenpiteet onnettomuustilanteessa. Kommenttien pohjalta konsultti teki muutoksia ja tarkennuksia YVA-selostukseen. 28

29 3.4 Pienryhmätapaamiset TVO on järjestänyt sidosryhmien edustajille tarkoitettuja pienryhmätapaamisia, joissa on esitelty YVA-menettelyn vaiheita ja YVA-ohjelman sisältöä sekä keskusteltu hankkeesta. Tapaamisissa sidosryhmät ovat voineet esittää näkemyksiään tärkeinä pitämistään asioista ja vaikutuksista. Lähiseudun asukkaille ja loma-asukkaille järjestettiin asukastilaisuus TVO:n Vierailukeskuksessa. Siihen osallistui noin 120 henkilöä. Tilaisuudessa esiteltiin hanketta ja YVA-menettelyä. Asukkailla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja hankkeeseen liittyen. Tilaisuudessa keskusteltiin seuraavista uuteen ydinvoimalaitosyksikköön ja sen YVA-menettelyyn liittyvistä asioista: uuden laitosyksikön koko, neljän ydinvoimalaitosyksikön yhteisvaikutukset ympäristöön, jäähdytysveden lämpökuorma, meriveden laatu, merialueen jääolot, uuden laitoksen aiheuttamat liikennemäärät, lähialueiden seurantamittaukset, uraanin elinkaari ja kaivostoiminta Suomessa. Toinen lähiasukkaille tarkoitettu tilaisuus, johon osallistui noin 100 henkilöä, järjestettiin TVO:n Vierailukeskuksessa. Tilaisuudessa esiteltiin yhteysviranomaisena toimivan KTM:n antama lausunto YVA-ohjelmasta ja YVA-menettelyä varten laadittavat erillisselvitykset hankkeen ympäristövaikutuksista sekä selvitysten alustavia tuloksia. Tilaisuudessa esitettiin kommentteja ja kysymyksiä seuraavista uuteen ydinvoimalaitosyksikköön ja sen YVA-menettelyyn liittyvistä aiheista: uraanin hankinta, taustasäteily, asukaskysely ja sen jakelualue, jäähdytysvesimallin jäätilannetarkastelu, voimansiirtojohdot, meritutkimukset, jäähdytysveden otto- ja purkupaikkavaihtoehdot sekä Olkiluodontien liikenne ja liikenneturvallisuus. Pienryhmätapaamisia järjestettiin kahdelle eri ryhmälle. Pienryhmätilaisuuksien aluksi TVO ja YVA-konsultti esittelivät ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja siihen liittyviä erillisselvityksiä. Tämän jälkeen osallistujille oli varattu aikaa mielipiteiden esittämiselle ja keskustelulle. Ensimmäiseen pienryhmään kutsuttiin maatalouteen, metsänhoitoon, kalastukseen, metsästykseen ja ympäristöön liittyviä tahoja. Toiseen pienryhmään kutsuttiin yhteiskuntaan ja yrityselämään liittyviä tahoja. Yhteisöt saivat nimetä itse edustajansa pienryhmätapaamiseen. Ensimmäisessä pienryhmätapaamisessa oli läsnä yhteensä 14 henkilöä ja toisessa tapaamisessa kuusi henkilöä. Ensimmäisessä tapaamisessa keskustelu painottui hankkeen vesistövaikutuksiin, kalastukseen ja luonnonarvoihin. Toisessa tapaamisessa keskusteltiin ennen kaikkea uuden voimalaitosyksikön vaikutuksista alueen imagoon, vetovoimaisuuteen ja hankkeen sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista. Molemmissa pienryhmätapaamisissa käytettiin ns. puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää. Vapaamuotoinen keskustelu nauhoitettiin osallistujien suostumuksella muistiinpanojen tekemisen helpottamiseksi. Raportointi on tehty niin, ettei haastateltujen näkemyksiä voi yksilöidä yksittäiseen henkilöön. Pienryhmätapaamisten tulokset on esitetty kohdassa Ympäristövaikutusten arviointiselostus 29

30 3.5 Tiedotus- ja keskustelutilaisuudet YVA-menettelyn aikana on järjestetty kaksi avointa yleisötilaisuutta. Tilaisuudet pidettiin Eurajoen kunnantalon Eurajoki-salissa. Hanketta ja sen ympäristövaikutusten arviointia koskeva ensimmäinen yleisötilaisuus järjestettiin Yleisöllä oli mahdollisuus saada tietoa ja keskustella YVA-menettelystä KTM:n, TVO:n ja YVA-ohjelman laatineiden henkilöiden kanssa. Yleisötilaisuuteen osallistui noin 30 henkilöä. Yleisötilaisuudessa esille nousivat seuraavat asiat: hankkeen suhde Kioton pöytäkirjan velvoitteisiin, lisäydinvoiman suhde uusiutuviin energiamuotoihin, energiansäästö, laitoyksikön rakentaminen ja sen vaikutukset, työllisyysasiat, poikkeus- ja onnettomuustilanteet, uraanin tuotanto, jäähdytysveden lämpökuorma ja sen vaikutukset vesistöön, vaikutukset Natura verkoston alueisiin, laitosyksiköiden vaatima säätövoima ja voimalinjat. Yleisötilaisuudesta on tehty muistio ja esiin tulleet kysymykset on huomioitu laadittaessa arviointiselostusta. Hanketta ja sen ympäristövaikutusten arvioinnin alustavia tuloksia koskeva yleisötilaisuus järjestettiin Tilaisuuteen osallistui noin 20 henkilöä. Tilaisuudessa esiteltiin KTM:n antama lausunto YVA-ohjelmasta ja YVA-menettelyä varten laadittavat erillisselvitykset hankkeen ympäristövaikutuksista sekä selvitysten alustavia tuloksia. Tilaisuudessa esitettiin kommentteja ja kysymyksiä seuraavista uuteen ydinvoimalaitosyksikköön ja sen YVA-menettelyyn liittyvistä aiheista: jäähdytysvesivirtaamat, jäähdytysvesimalli, lämmön hyötykäyttömahdollisuudet, muiden energiantuotantovaihtoehtojen aiheuttamat päästöt, ydinpolttoaineen kierrätys, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus, torium -polttoaine, suojavyöhyke, jäähdytysveden kauko-otto- ja -purkuvaihtoehdot, voimansiirtoyhteydet, Olkiluodon maaperän stabiilisuus, säteilyvaikutukset ja tulokaslajit. Tilaisuudessa esitetyt kommentit huomioitiin lopullista YVA-selostusta laadittaessa. Kolmas yleisötilaisuus järjestetään keväällä 2008 YVA-selostuksen valmistuttua yhdessä TEM:n kanssa. Tilaisuudessa esitellään YVA-menettelyn tuloksia ja lopullista YVA-selostusta. 3.6 Asukaskysely YVA-menettelyn yhteydessä tehtiin asukaskysely, jonka avulla saatiin tietoa asukkaiden suhtautumisesta hankkeeseen. Asukaskyselyn ohessa lähetettiin ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteenveto, josta asukkaat saivat tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista heidän elinympäristöönsä. Asukaskyselyn tulokset on raportoitu luvussa

31 3.7 Muu viestintä ja vuorovaikutus TVO on tiedottanut hankkeesta lehdistötiedottein. TVO käyttää tiedotusvälineenä myös julkaisemaansa TVO Uutisia, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja jaetaan kaikkiin kotitalouksiin Eurajoella, Raumalla, Eurassa, Kiukaisissa, Lapissa, Luvialla ja Nakkilassa. YVA-ohjelmavaiheessa, huhtikuussa 2007, TVO Uutisista toimitettiin lisänumero TVO Uutiset YVA Extra, jonka teemana oli YVA. Heinäkuun, lokakuun ja joulukuun 2007 TVO Uutisissa kerrottiin YVA-ohjelman valmistumisesta, YVA-selostuksen etenemisestä ja yleisötilaisuudesta. YVA-tietoa on esitetty myös Ytimekäs-yhtiölehdessä. Tiedotusta varten on laadittu myös kaksi yhteenvetoa. Ensimmäinen yhteenveto laadittiin YVA-ohjelman valmistuttua, ja siinä esitellään hanke, YVA-ohjelma sekä YVA-menettelyn kulku. Toinen yhteenveto laadittiin YVA-selostuksen valmistuttua, ja siinä esitellään hanke sekä ympäristövaikutusten arvioinnin keskeiset tulokset. Olkiluodon Vierailukeskuksen Sähköä uraanista -tiedenäyttelyssä ja Eurajoen kunnantalolla on esillä YVAsta kertovat näyttelyseinäkkeet koko menettelyn ajan. TVO:n edustajat esittelivät hanketta ja siihen liittyvää YVA-menettelyä torikahvien merkeissä Eurajoen torilla ja Rauman torilla Syyskuussa 2007 Satakunnan alueella näkyvän Ganal TV:n Kuukauden yritys -ohjelmassa esiteltiin TVO:n YVA-hanketta. Noin 15 minuutin pituista ohjelmaa esitettiin kaksi kertaa päivässä koko syyskuun ajan. TVO:n henkilökunnalle järjestetään sisäisiä tiedotustilaisuuksia, Tietolaareja. YVA-menettelyn aikana järjestetyissä Tietolaareissa, , , ja on kerrottu myös YVAsta. YVA-selostusvaiheen aikana käydään myös Eurajoella ja sen lähikunnissa kertomassa YVAan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Sekä YVA-ohjelma että YVA-selostus ja niiden yhteenvedot ovat nähtävillä TVO:n ( ja TEM:n ( internet-sivuilla. 3.8 Arviointiohjelman nähtävilläolo ja kansainvälinen kuuleminen YVA-menettely käynnistyi, kun TVO jätti YVA-ohjelman eli suunnitelman ympäristövaikutusten arvioimiseksi KTM:lle Kuulutus arviointimenettelyn käynnistymisestä julkaistiin Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, Turun Sanomissa, Satakunnan Kansassa sekä Uusi Rauma- ja Länsi-Suomi -lehdissä. Kuulutus oli nähtävillä KTM:n internet-sivuilla. Arviointiohjelma oli yleisön nähtävillä Eurajoen, Euran, Kiukaisten, Lapin, Luvian ja Nakkilan kunnanvirastossa sekä Rauman ympäristövirastossa. Lisäksi arviointiohjelma oli nähtävänä KTM:n internetsivuilla ja TVO:n internetsivuilla. KTM järjesti yhdessä TVO:n kanssa yleisötilaisuuden arviointiohjelman nähtävilläoloajan alussa Hankkeeseen sovelletaan valtioiden välistä arviointimenettelyä, jossa varataan ns. Espoon sopimuksen (67/1997) piiriin kuuluville maille mahdollisuus osallistua ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Suomi ratifioi tämän YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen vuonna Sopimus astui voimaan vuonna Sopimuksen osapuolella on oikeus osallistua Suomessa tehtävään ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, mikäli hankkeella on todennäköisesti valtioiden rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Vastaavasti Suomella on oikeus osallistua toisen valtion alueella sijaitsevan hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, mikäli hankkeen vaikutukset todennäköisesti kohdistuvat Suomeen. Ympäristöministeriö vastaa kansainvälisen kuulemisen käytännön järjestelyistä. Ympäristöministeriö ilmoitti hankkeesta seuraaville maille: Ruotsi, Tanska, Norja, Saksa, Puola, Liettua, Latvia, Viro ja Venäjä. Ilmoitukseen liitettiin YVA-ohjelma ruotsiksi tai englanniksi käännettynä sekä ko. maiden kielille käännetty kansainvälisen kuulemisen asiakirja. 3.9 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet Lehdissä julkaistun ilmoituksen lisäksi KTM pyysi kirjallisesti lausuntoja YVA-ohjelmasta ympäristöministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työministeriöltä, maaja metsätalousministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, Länsi-Suomen lääninhallitukselta, Satakuntaliitolta, Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta, Suomen ympäristökeskukselta, Säteilyturvakeskukselta, Turvatekniikan keskukselta, Satakunnan TE-keskukselta, Varsinais- Suomen TE-keskukselta, Turun ja Porin työsuojelupiiriltä, Lounais-Suomen ympäristökeskukselta, Satakunnan pelastuslaitokselta, AKAVA ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta, Energiateollisuus ry:ltä, Greenpeacelta, Maaja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:lta, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä, Suomen Yrittäjät ry:ltä, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:ltä, WWF:ltä, Fingrid Oyj:ltä, Posiva Oy:ltä ja Ydinenergianeuvottelukunnalta ja seuraavilta kaupungeilta ja kunnilta: Eurajoki, Eura, Kiukainen, Lappi, Luvia, Nakkila ja Rauma. KTM:lle jätettiin 36 lausuntoa. Seuraavat organisaatiot eivät antaneet lausuntoa: puolustusministeriö, ulkoaisainministeriö, Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, Suomen ympäristökeskus ja Kiukaisten kunta. Mielipiteitä jätettiin yhteensä 18, joista yhteisöjä ja järjestöjä edusti 8 kpl ja yksityishenkilöitä 10 kpl. Seuraavat yhteisöt esittivät mielipiteensä: Naiset Atomivoimaa vastaan -liike, Ydinenergianuoret, Naiset Rauhan Puolesta -liike ja Amandamij ry (yhdessä), Raumanmeren kalastusalue, Miljöorganisationernas kärnavfallsgranskning MKG, Reseau Sortir du nucleaire, Sorkan osakaskunta ja Edelleen ei ydinvoimaa -kansalaisliike. Annetuissa lausunnoissa ohjelmaa oli pidetty pääosin asianmukaisena ja varsin kattavana. Lausunnoissa ja mie- Ympäristövaikutusten arviointiselostus 31

32 lipiteissä otettiin kantaa muun muassa hankkeen tarpeeseen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen, tarkasteltavien vaihtoehtojen valintaan, vaikutusten tarkastelualueisiin, energiansäästöasioihin, uuden ydinvoimayksikön turvallisuuskysymyksiin ja pelastustoimiin, valtioiden rajat ylittäviin ympäristövaikutuksiin, liikennejärjestelyihin, käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyyn, eri hankkeiden yhteisvaikutuksiin, jäähdytysveden lämpökuormaan ja sen vaikutuksiin, jäähdytysvesimallinnukseen, jäähdytysveden lämpökuorman hyötykäyttömahdollisuuksiin, ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamiin vaikutuksiin (esim. sääoloihin liittyvät ääri-ilmiöt), voimalaitoksella käytettäviin vaarallisiin kemikaaleihin, laitosyksiköiden purkamiseen ja sen vaikutuksiin, työllisyysvaikutuksiin ja työvoiman saatavuuteen sekä ydinpolttoainehuollon koko ketjun ympäristövaikutuksiin. Useissa mielipiteissä ei edellä mainittujen lisäksi ole esitetty YVA-ohjelmaan liittyviä näkökohtia, vaan niissä on vastustettu tai kannatettu ydinvoiman käyttöä yleensä. Valtioiden välisessä arviointimenettelyssä notifioitiin seuraavia eri maiden viranomaisia: Swedish Environmental Protection Agency (Ruotsi), Ministry of Environment (Tanska), Ministry of Environment (Norja), Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety (Saksa), Ministry of Environment (Puola), Ministry of Environment (Liettua), Ministry of Environment (Latvia), Ministry of Environment (Viro), Ministry of Natural Resources (Venäjä). Ruotsi, Norja ja Viro ilmoittivat haluavansa osallistua YVA-menettelyyn ja antoivat lausuntonsa YVA-ohjelmasta määräajassa. Liettua ilmoitti haluavansa osallistua YVA-menettelyyn, mutta se ei antanut lausuntoa YVAohjelmasta. Venäjä ilmoitti haluavansa osallistua YVAmenettelyyn, mutta ei antanut lausuntoa YVA-ohjelmasta, vaan ilmoitti toimittavansa lausuntonsa myöhemmin, jolloin se saatetaan hankevastaavan tietoon. Saksa ja Puola antoivat lausuntonsa määräajan jälkeen. Latvia vastasi ympäristöministeriölle, ettei se osallistu YVA-menettelyyn. Ympäristöministeriö ei saanut vastausta Tanskasta. Ruotsin ympäristöviranomaisen (Naturvårdsverket) mukaan YVA-ohjelma on pääosin riittävä. Merkittävät vaikutukset kohdistuvat mereen ja tietoa vaikutuksista kerätään nykyisten laitosyksiköiden ympäristön seurantaohjelmissa. Myös Ruotsin ydinturvallisuusviranomainen (Statens Kärnkraftinspektion) pitää YVA-ohjelmaa riittävänä. Erityisesti laitoksen normaalikäytöstä aiheutuvien vaikutusten arviointi on kattava. Ruotsin ympäristöviranomaisen pyytämissä lausunnoissa painotetaan radioaktiivisten päästöjen arviointia useasta näkökulmasta. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota mahdollisen radioaktiivisen päästön kaukokulkeutumiseen ja siihen varautumiseen, päästöjen vähentämisen tekniikoihin ja mahdollisten haittavaikutusten lieventämiseen. Lisäksi päästöjen vaikutusta luontoon ja edelleen elinkeinoihin pitäisi arvioida ja esimerkkeinä mainitaan kalat ja kalastus. Lausunnoissa tuodaan esille myös, että suunnitellun laitosyksikön ja toiminnassa olevien laitosten yhteisvaikutukset Itämeren radioaktiivisuuteen olisi perusteltua arvioida. Lausunnoissa esitetään, että vaikutusten arviointia pitäisi täydentää ottamalla huomioon hankkeen koko elinkaari ja arvioida ydinpolttoaineen tuotannon ja käytetyn ydinpolttoaineen ympäristövaikutukset. Lausunnoissa on myös kiinnitetty huomiota nollavaihtoehdon puuttumiseen tai puutteelliseen käsittelyyn. Erityisesti lausunnoissa on huomautettu, että sähköntuotannon vaihtoehdot puuttuvat. Norjan ympäristöviranomaisena toimiva ympäristöministeriö painottaa reaktoriturvallisuuden, onnettomuustilanteiden, odottamattomien tapahtumien ja radioaktiivisten päästöjen arviointia. Onnettomuuksien ja poikkeuksellisten tilanteiden varalta laaditut suunnitelmat ja seurantajärjestelmät olisi syytä kuvata. Norjan ympäristöministeriön pyytämissä lausunnoissa painotetaan myös radioaktiivisten päästöjen arviointia useasta näkökulmasta. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota mahdollisen radioaktiivisen päästön kaukokulkeutumiseen ja siihen varautumiseen ja mahdollisten haittavaikutusten lieventämiseen. Lisäksi päästöjen vaikutusta luontoon ja edelleen elinkeinoihin pitäisi arvioida. Esimerkkeinä mainitaan kasvit ja eläimet sekä poronhoito ja virkistyskäyttö. Viron ympäristöviranomaisena toimiva ympäristöministeriö painottaa useasta näkökulmasta sellaisten onnettomuustilanteiden kuvausta, joilla on vaikutuksia yli rajojen. Kuvauksessa pitäisi tuoda esille säteilysuojelua edellyttävät vaikutukset ja se, miten onnettomuustilanteissa informoidaan naapurimaita. Lausunnossa tuodaan esille myös, että suunnitellun laitosyksikön ja toiminnassa olevien laitosten yhteisvaikutukset olisi perusteltua arvioida Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta ja sen huomioon ottaminen KTM antoi lausuntonsa hankkeen YVA-ohjelmasta KTM toteaa lausunnossaan, että OL4-ydinvoimalaitosyksikön ympäristövaikutusten arviointiohjelma kattaa YVA-lainsäädännön sisältövaatimukset ja se on käsitelty YVA-lainsäädännön vaatimalla tavalla. KTM:n lausunnossaan esittämät seikat on otettu huomioon YVA-selostusta laadittaessa ja sisällytetty siihen. Myös muissa lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin näkökohtiin ja kysymyksiin on pyritty vastaamaan mahdollisimman kattavasti. KTM:n lausunto on liitteenä 1. Arviointiohjelmasta annetut lausunnot ja esitetyt mielipiteet sekä yhteysviranomaisen lausunto ovat nähtävänä TEM:n internet sivuilla. Seuraavassa taulukossa on esitetty ne asiat, joihin lausunnon mukaan on kiinnitettävä huomiota selvityksen tekemisessä ja arviointiselostuksen laadinnassa. Taulukossa on lisäksi esitetty, miten KTM:n lausunto on otettu huomioon arviointiohjelman tarkistuksessa ja arviointimenettelyn järjestämisessä. 32

33 Taulukko 3-1 Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioonottaminen. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Hankekuvaus ja vaihtoehdot Arviointiselostukseen tulee sisällyttää katsaus tällä hetkellä markkinoilla olevista tarkasteltavaan hankkeeseen soveltuvista ydinvoimalaitoksista. Selostuksessa on esitettävä kaavaillun laitoksen turvallisuussuunnittelun perusteet radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittamisen ja ympäristövaikutusten osalta sekä arvio voimassa olevien turvallisuusvaatimusten täyttämisen mahdollisuuksista. Hankkeesta tiedottamisen kannalta voisi olla eduksi, jos arviointiselostuksessa lyhyesti esiteltäisiin hankkeen ja sen vaihtoehtojen pääpiirteinen kustannusrakenne. Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä (viittaukset tämän YVA-selostuksen kohtiin) Tässä vaiheessa ei ole mahdollista antaa tarkkaa tietoa laitosvaihtoehdoista. YVA-selostuksen luvussa 4.1 on esitetty luettelo markkinoilla tarjolla olevista vaihtoehdoista. YVAselostuksessa esitettävä taulukko ei ole sitova. Laitos tulee täyttämään uusimmat turvallisuusvaatimukset ydinenergialain ja -asetuksen, valtioneuvoston päätösten ja STUKin YVL-ohjeiden mukaisesti. Turvallisuusvaatimusten toteuttaminen uudella ydinvoimalaitosyksiköllä on esitetty luvussa Kustannusrakenne on esitetty olemassa olevien selvitysten pohjalta. Muiden tarkasteltavien sähköntuotantotapojen kustannusrakenne on esitetty luvussa Ympäristövaikutusten arviointiselostus Ministeriö suosittelee, että arviointiselostuksessa esiteltäisiin lyhyesti hankevastaavan omia energiansäästötoimia ja käytön tehostamistoimia. TVO:n omia energiansäästötoimia ja energian käytön tehostamistoimia on kuvattu luvussa 4.5. Periaatepäätöksessä tullaan tarkastelemaan energiansäästöä ja käytön tehostamista koko maan laajuisesti. Vaikutukset ja niiden selvittäminen Ministeriö katsoo, että jäähdytysvesien vaikutukset ovat merkittävin normaalikäytön aikaisista ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutuksista. Tästä johtuen lämpenemisen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa tulee käyttää saatavissa olevaa pohjamateriaalia laajasti hyväksi ja tarkastelut on kytkettävä laajemmin Selkämeren ja Itämeren tilaan. Saatavissa olevaa pohjamateriaalia ja vesistön tarkkailutuloksia on käytetty laajasti hyväksi lämpenemisen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Jäähdytysvesimalli kattaa osan Itämerta Hiidenmaan tasolta Merenkurkkuun. Suurta mallinnusaluetta on käytetty, jotta Itämeren mittakaavassa tapahtuvien ilmiöiden kuten virtausten vaikutus varsinaisella jäähdytysvesien vaikutusalueella Olkiluodon edustalla saataisiin esiin. Käytetyn mallin kuvaus, mallin laatija, tarkastelualueen kuvaus ja tulokset on esitetty luvussa 9.7. Laskentatulosten epävarmuudet tulee esittää havainnollisesti. Laskentatulosten epävarmuudet on esitetty luvussa 9.7. Jäähdytysvesien otto- ja purkuvaihtoehtojen vaihtoehdot on esitettävä selkeästi ja mahdollisia kauko-otto ja - purkuvaihtoehtoja tulee tarkastella. Jäähdytysvesien otto- ja purkupaikkavaihtoehdot on esitetty kuvissa 2-5 ja Kaukovaihtoehtoja on tarkasteltu sanallisesti. Jäähdytysvesien laskentatapaukset tulee esittää konservatiivisesti ja siten, että ne ottavat huomioon kaikkien neljän laitosyksikön lämpökuormat. Mallin laskentavaihtoehtoina käytettiin tilanteita, joissa mukana oli 3 (nollavaihtoehto) tai 4 voimalayksikköä. Jäähdytysvesimallinnuksessa käytetyt laskentavaihtoehdot on esitetty luvussa YVAssa tulee tehdä selvitys luonnonsuojelulain 65 :n Natura-arvioinnin tarpeellisuudesta (kohdistuu Natura-alueeseen FI ). Arviointityössä on selvitetty, heikentääkö hanke todennäköisesti, joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa, merkittävästi lähimpien Natura-alueiden suojelun perusteena olevia luonnonarvoja. Arvioinnin tulokset on esitetty luvussa

34 Vaikutukset ja niiden selvittäminen Olkiluoto 3:n, ONKALO/loppusijoituslaitoksen, Olkiluoto 4:n sekä muiden suunnitteilla olevien hankkeiden suhteet toisiinsa (muun muassa aikataulut, rakentamisvaiheiden sekä käytön aikaiset ympäristövaikutukset, ydinenergialain mukaisten lupien tarve, liikennemäärät ja - turvallisuus) tulee tarkastella havainnollisella tavalla niin, että Olkiluodon tilasta ja sen muutoksesta saa selkeän kokonaiskuvan. Yhteisvaikutusten ja lupatilanteen esittämisessä on käytetty apuna graafisia esityksiä. Mm. jäähdytysvesimallinnuksessa, liikenneselvityksessä ja melumallissa on otettu huomioon suunnitteilla olevien hankkeiden yhteisvaikutukset. Arvioitaessa hankkeen vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tulee ottaa huomioon kansainvälisen säteilysuojelukomission ICRP:n (International Comission on Radiological Protection) lokakuussa 2007 julkaistavat uudet säteilysuojelusuositukset. Arvioitaessa hankkeen vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön on käytetty apuna STUKin ja Posivan asiantuntijoita. Säteilysuositukset määrittävät säteilyannosrajat luonnolle. Suositukset otetaan huomioon myös Natura-arviossa. Suosituksia ei ole julkaistu. TVO:n tulee omassa YVA-selostuksessaan tarkastella tarvittavan voimansiirtoyhteyden ympäristövaikutuksia Olkiluodon alueella. Tarvittavan voimansiirtoyhteyden ympäristövaikutuksia Olkiluodon alueella on arvioitu tässä YVA-selostuksessa yleisellä tasolla. Fingrid Oyj käynnistää voimajohtojen osalta ympäristövaikutusten arvioinnin kuudennen ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöksen jälkeen. Poikkeus- ja onnettomuustilanteiden vaikutusten arvioinnissa ei tule rajoittua vain suojavyöhykkeeseen tai pelastustoiminnan varautumisalueeseen. Radioaktiivisia päästöjä koskevien onnettomuustapausten käsittely on laadittu yhteistyössä Fortumin kanssa. YVAssa on tarkasteltu suojavyöhykkeiden ja varautumisalueiden riittävyyttä. YVA-selostuksessa on esiteltävä erilaisia radioaktiivisia päästöjä aiheuttavia onnettomuustilanteita ja kuvattava havainnollistavien esimerkkien avulla vaikutusalueiden laajuutta sekä päästöjen vaikutuksia ihmisiin ja luontoon. YVA-selostuksen luvussa 10 on esitetty erilaisia radioaktiivisia päästöjä aiheuttavia onnettomuustilanteita ja kuvattu vaikutusalueiden laajuutta sekä päästöjen vaikutuksia ihmisiin ja luontoon. Arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n luokitusjärjestelmää (INES) ja YVA-selostuksessa tulee esittää selkeä yhteenveto tehtyjen tarkastelujen perusteista. Onnettomuuksien luokittelu ja tarkastelujen perusteet on esitetty luvussa 10. Asiaa on lisäksi käsitelty liitteessä 2. Arvioinnin tulee myös käsitellä mahdollisia radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutuksia Itämeren alueen maihin sekä Norjaan. Arvioinnin rajauksena on käytetty km:n sädettä. Poikkeustilanteina tulee myös tarkastella mahdollisia ilmastonmuutoksen aiheuttamia ilmiöitä ja niihin varautumista (merenpinnan vaihtelut, muut poikkeukselliset sääilmiöt). Merenpinnan vaihtelut, lumimyrskyt ja muut mahdolliset tilanteet on otettu huomioon arvioinnissa. YVAssa on tarkasteltu yleisesti mitä vaikutuksia ilmastonmuutos voi tuoda tullessaan ja miten ne voivat vaikuttaa Olkiluodon ydinvoimalaitokseen. Vaikutuksia on tarkasteltu olemassa olevien selvitysten perusteella. Liikenteen ympäristövaikutuksia arvioitaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota vaikutusten tarkastelualueen rajaamiseen siten, että maantien 2176 ja valtatien 8 liittymän liikennejärjestelyt sisältyvät arvioihin. YVAssa on tarkasteltu liikennemäärien muutosta ja sen vaikutuksia Olkiluodon alueella. Rakentamisen aikaisia liikenteen vaikutuksia on arvioitu luvussa 8.6 ja käytön aikaisen liikenteen vaikutuksia luvussa 9.3. Maantien 2176 ja valtatien 8 liittymän liikennejärjestelyt on otettu arvioinnissa huomioon. YVAssa on kuvattu nykyisiä suunnitelmia (esim. vt 8:n kokonaiskehittämisselvitys) Liikenteen ympäristövaikutuksia arvioitaessa tulee tarkastella yhteisvaikutuksia muiden rakenteilla ja suunnitteilla olevien hankkeiden kanssa. Liikenteen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa on otettu huomioon muut rakenteilla ja suunnitteilla olevat hankkeet. 34

35 Vaikutukset ja niiden selvittäminen YVA-menettelyyn liittyvissä sosioekonomisissa tarkasteluissa tulee arvioida hankkeen työllistämisvaikutukset yksityiskohtaisesti niin rakentamisen aikana kuin tuotantolaitoksen toiminta-aikana. Ministeriö pitää perusteltuna, että hankkeesta vastaava tarkastelee yleisellä tasolla koko polttoaineen hankintaketjun ympäristövaikutuksia ja lisäksi yhtiön mahdollisuuksia vaikuttaa tähän ketjuun. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutukset on arvioitava siten, että uusin käytettävissä oleva tieto on tuotu arvioinnissa esille. Selostuksessa tulee tarkastella ydinjätehuoltoa kokonaisuudessaan mukaan lukien tarvittavien varastojen ja loppusijoitustilojen laajennukset ja niiden ympäristövaikutukset. Hankkeen työllistämisvaikutukset rakentamisen ja käytön aikana on arvioitu ja tulokset on esitetty luvuissa ja Ydinpolttoaineen tuottamisen ja kuljetusten ympäristövaikutukset on kuvattu olemassa olevien selvitysten perusteella luvussa 9.1. YVA-selostuksessa on kuvattu TVO:n tyypillisesti käyttämien uraanintoimittajien kaivostoimintaa. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutuksia on tarkasteltu luvussa 9.2. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutuksia on kuvattu Posiva Oy:n vuonna 1999 tekemässä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä saatujen tulosten ja sen jälkeen tehtyjen selvitysten avulla. Ydinjätehuollon tarvitsemien varastojen ja loppusijoitustilojen laajennukset on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä Kauppa- ja teollisuusministeriö katsoo, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikaiset osallistumisjärjestelyt voidaan hoitaa arviointiohjelmassa esitetyllä tavalla. Tiedotuksessa ja vuorovaikutuksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon riittävästi hankkeen koko vaikutusalue kuntarajoista riippumatta sekä kaikki väestöryhmät. Kuntien edustajat on pyydetty seurantaryhmään. Osallistuminen ja vuorovaikutus on järjestetty YVA-ohjelmassa esitetyn mukaisesti. Ministeriö pyytää harkitsemaan, miten osallistumisen vaikuttavuus tuodaan esille arviointiselostuksessa. Lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin näkökohtiin ja kysymyksiin on pyritty vastaamaan mahdollisimman kattavasti. Kauppa- ja teollisuusministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena, että samaa hanketta koskeva YVA-selostus sekä periaatepäätöshakemus olisivat yhtä aikaa lausuntomenettelyssä. Ministeriö toivookin, että yhteysviranomainen voi järjestää lausuntokierroksen YVA-selostuksesta ja antaa yhteysviranomaisen lausunnon ennen kuin periaatepäätöshakemus jätetään valtioneuvostolle. TVO luo valmiuksia periaatepäätöshakemuksen jättämiselle. Ydinenergia-asetuksen mukaan periaatepäätöshakemukseen on liitettävä YVA-selostus. TVO:ssa ei ole tehty päätöksiä YVA-menettelyn jälkeisistä toimista Arviointiselostuksen nähtävilläolo ja kansainvälinen kuuleminen TEM ilmoittaa arviointiselostuksen nähtävilläolosta sen jälkeen, kun TVO on luovuttanut arviointiselostuksen sille. Nähtävilläolo järjestetään samalla tavoin kuin arviointiohjelmankin kohdalla. Määräaika mielipiteiden ja lausuntojen toimittamiseksi yhteysviranomaiselle alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä, ja sen pituus on YVAlain mukaan vähintään 30 ja enintään 60 päivää. Arviontiselostusvaiheen kansainväliseen kuulemiseen osallistuvat Ruotsi, Norja, Viro, Liettua, Venäjä ja Saksa YVA-menettelyn päättyminen YVA-menettely päättyy, kun TEM antaa lausuntonsa YVA-selostuksesta. Tämä tapahtuu kahden kuukauden kuluessa mielipiteiden ja lausuntojen antamiseen varatun määräajan päättymisestä. YVA-selostus liitetään mahdollisiin hanketta koskeviin lupahakemuksiin ja lupaviranomaiset käyttävät sitä oman päätöksentekonsa perusaineistona. YVA-selostus sekä YVA-menettelyn aikana tapahtunut vuorovaikutus ja kertynyt aineisto muodostavat yhden suunnittelun lähtökohdista, mikäli hanke etenee yksityiskohtaisen suunnittelun vaiheeseen. 35

36 4 Hankkeen tekninen kuvaus 36

37 4.1 Ydinvoimalaitostyypit Ydinvoiman käytön alkuaikoina kehitettiin ja rakennettiin useita erilaisia reaktorityyppejä. Nykyisin valtaosa reaktoreista on ns. kevytvesireaktoreita, joissa ydinpolttoaineen jäähdyttämiseen ja tehon ylläpitämiseen käytetään tavallista vettä. Kevytvesireaktorit ovat perustoiminnoiltaan yksinkertaisia ja ne ovat osoittautuneet varmoiksi ja luotettaviksi. Uusien reaktorien kehitys keskittyykin nykyisin lähes yksinomaan kevytvesireaktoreihin. Uutena piirteenä kevytvesireaktorien kehityksessä on ns. passiivisten turvallisuusjärjestelmien lisääntynyt käyttö. Näiden järjestelmien toiminnalle on ominaista osittainen tai täydellinen riippumattomuus ulkopuolisista voimanlähteistä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita korkealle sijoitettu vesisäiliö, josta vesi voidaan johtaa käyttökohteeseensa ilman pumppuja. Kevytvesireaktoreita on kahta perustyyppiä, kiehutusvesireaktori ja painevesireaktori. Olkiluodossa nyt käynnissä olevat yksiköt (OL1 ja OL2) ovat kiehutusvesireaktoreita ja rakenteilla oleva yksikkö (OL3) sekä Loviisan molemmat yksiköt (Loviisa 1 ja 2) ovat painevesireaktoreita. Olkiluotoon suunniteltu uusi ydinvoimalaitosyksikkö (OL4) tulee olemaan jompaakumpaa tyyppiä oleva kevytvesireaktorilaitos. Kyseisten laitosyksiköiden tiedot ovat julkisesti saatavilla. Taulukko 4-1 ei ole sitova ja kyseeseen voi tulla myös joku muu toimittaja. Valittava laitosvaihtoehto muokataan tarvittaessa suomalaiset turvallisuusvaatimukset täyttäväksi ja Olkiluodon olosuhteisiin sopivaksi. OL4-laitosyksikön hankintaa varten tehdään soveltuvuusselvitykset osasta taulukossa 4-1 mainituista laitostyypeistä. Ydinturvallisuutta koskevat vaatimukset ovat kaikille laitostyypeille käytännössä samat, joten siltä osin ei ole merkitystä, mikä laitostyyppi valitaan. Myöskään radioaktiivisten päästöjen osalta kyseeseen tulevat laitostyypit eivät eroa toisistaan merkittävästi. Ympäristövaikutusten kannalta merkityksellisin on valittavan laitostyypin koko, koska se vaikuttaa mereen johdettavaan lämpökuormaan. 4.2 Suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön toimintaperiaatteet Ydinvoimalaitoksen energiantuotanto perustuu reaktorissa tapahtuvaan hallittuun fissioreaktioketjuun. Ydinreaktorin keskeinen osa on sydän, joka koostuu polttoaineesta ja neutronien hidastimesta. Fissioreaktiot tapahtuvat polttoaineen sisältämässä fissioituvassa aineessa. Olkiluodossa käytettävissä kevytvesireaktoreissa polttoaineena on uraanidioksidi, joka kuumentaa vettä ja syntyvän lämmön avulla tuotetaan korkeapaineista höyryä. Höyry johdetaan turpiinille, joka pyörittää sähkögeneraattoria. Reaktorissa polttoaine on pieninä uraanidioksiditabletteina, jotka on suljettu noin neljä metriä pitkiin kaasutiiviisiin polttoainesauvoihin. Polttoainesauvat on koottu polttoainenipuiksi, joita reaktorissa on satoja kappaleita. Tyypillinen uraanipolttoaineen määrä reaktorissa on noin tonnia. Vuosihuollossa noin neljäsosa polttoaineesta vaihdetaan tuoreeseen polttoaineeseen. Luonnon uraani sisältää pääasiassa kahta isotooppia: 99,3 % isotooppia U-238 ja 0,7 % isotooppia U-235. Ydinpolttoainekäyttöön uraani isotooppirikastetaan niin, että reaktoriin sijoitettavassa polttoaineessa on noin 2 5 % uraania U-235 ja noin % uraania U-238. Käytön aikana polttoaineen U-235 tuottaa energiaa ja muuttuu halkeamistuotteiksi. Pieni osa isotooppia U-238 muuttuu plutoniumiksi, joka myös tuottaa energiaa. Käytetyssä polttoaineessa on jäljellä lähes 96 % U-238:aa ja noin 3 % halkeamistuotteita ja yhteensä runsas 1 % halkeamiskelpoista uraania ja plutoniumia. Kuvissa 4-1 ja 4-2 on esitelty kahden reaktorityypin pääperiaatteet Kiehutusvesireaktorilaitos, BWR (Boiling Water Reactor) Kiehutusvesireaktorilaitoksen reaktorissa puhdas vesi toimii polttoaineen jäähdytteenä. Paineastiassa pääkiertopumput kierrättävät vettä reaktorisydämen polttoainenippujen läpi, jolloin vesi kuumenee noin 300 C lämpötilaan ja kiehuu muodostaen höyryä noin 70 bar paineessa. Kylläinen höyry johdetaan paineastias- Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 4-1 Kiehutusvesireaktoreita ja painevesireaktoreita markkinoilla edustavat laitostyypit. Valmistaja Kotimaa Tyyppi Lyhenne Teho (MW e ) Kiehutusvesireaktorit General Electric (GE) Yhdysvallat Advanced Boiling Water Reactor ABWR noin Toshiba/Westinghouse Japani/Ruotsi Advanced Boiling Water Reactor ABWR noin General Electric (GE) Yhdysvallat Economic Simplified Boiling Water Reactor ESBWR Areva Saksa Siede Wasser Reaktor SWR-1000 noin (kiehutusvesireaktori, BWR) Painevesireaktorit Areva Ranska/Saksa Evolutionary Pressurized Water Reactor EPR noin Mitsubishi Japani Advanced Pressurized Water Reactor APWR KHNP Etelä-Korea Advanced Power Reactor (PWR) APR-1400 noin Westinghouse Yhdysvallat (PWR) AP-1000 noin Gidropres Venäjä Vodo-Vodjanoij Energetitsheskij Reactor (Vesijäähdytteinen, Vesihidasteinen Energiantuotantoreaktori, PWR) VVER-1000 noin

38 Kuva 4-1 Kiehutusvesireaktorilaitoksen periaatteellinen toimintakaavio a b Reaktori 2. Sydän 3. Säätösauvat 4. Primääripiiri 4a. Höyry turpiinille 4b. Vesi reaktoriin 5. Korkeapaineturpiini 6. Välitulistin 7. Matalapaine-turpiini 8. Generaattori 9. Lauhdutin 10. Merivesipiiri 11. Lauhdevesi 12. Muuntaja sa olevien höyrynerottimien ja höyrynkuivaimen kautta korkeapaineturpiineille, välitulistimeen ja matalapaineturpiiniin. Turpiinit on kytketty akselin välityksellä generaattoriin, joka tuottaa sähköä. Veden määrää reaktorissa säädetään syöttövesipumppujen avulla. Höyryputkiin liitetyt varoventtiilit suojaavat reaktoripaineastiaa ylipaineelta ja päästävät tarvittaessa höyryä suojarakennuksen sisällä olevaan suureen vesialtaaseen. Säätösauvojen lisäksi kiehutusvesireaktorissa käytetään säätöön pääkiertopumppuja, jotka vaikuttavat reaktiivisuuteen pääkiertovirtauksen avulla muuttamalla höyrypitoisuutta reaktorisydämessä. Reaktorin nopea sammuttaminen saadaan aikaan työntämällä säätösauvat hydraulisen pikasulkujärjestelmän avulla reaktorisydämeen. Matalapaineturpiinista tuleva höyry johdetaan lauhduttimeen, jossa se meriveden avulla lauhdutetaan vedeksi. Lauhduttimessa on alipaine, joten vuodon sattuessa merivesi vuotaa prosessiin eikä päinvastoin. Lauhduttimesta vesi pumpataan esilämmittimiin. Esilämmittimissä väliottohöyry lämmittää vettä ennen sen johtamista takaisin reaktoriin. Olkiluodon nykyiset ydinvoimalaitosyksiköt (OL1 ja OL2) ovat tyypiltään kiehutusvesireaktorilaitoksia Painevesireaktorilaitos, PWR (Pressurized Water Reactor) Painevesireaktorilaitoksessa polttoaine kuumentaa vettä, mutta reaktoripaineastiassa pidetään niin korkea paine, että vesi ei kiehu missään vaiheessa. Paine on tyypillisesti noin 150 bar ja lämpötila reaktorissa noin 300 C. Paineistimeen liitetyt varoventtiilit suojaavat primääripiiriä liian korkealta paineelta. Paineistettu vesi kehittää höyryä erillisissä höyrystimissä, joista se pumpataan reaktoriin (primääripiiri). Höyry kiertää sekundääripiirissä pyörittäen turpiinia ja generaattoria. Tehon säätö tapahtuu painevesireaktorissa pääasiassa säätösauvojen ja jäähdytteeseen lisätyn boorin avulla. Säätösauvoja käytetään myös reaktorin nopeaan sammuttamiseen häiriötilanteissa pudottamalla ne ylhäältä päin painovoiman avulla reaktoriin. Rakenteilla oleva OL3 ja Loviisan voimalaitoksen nykyiset ydinvoimalaitosyksiköt ovat tyypiltään painevesireaktorilaitoksia. 4.3 Tekniset tiedot Suunniteltu ydinvoimalaitosyksikkö on peruskuormavoimalaitos, joka on käynnissä vuotuista huoltoseisokkia lukuun ottamatta jatkuvasti. Laitosyksikön tekninen käyttöikä on noin 60 vuotta. Taulukossa 4-2 on esitetty suunnitellun voimalaitosyksikön teknisiä tietoja. Esitetyt lukuarvot ovat alustavia. 4.4 Voimalaitosrakennukset Uusi yksikkö hyödyntää Olkiluodon voimalaitosalueen infrastruktuuria ja kahden nykyisen ja uuden rakenteilla olevan yksikön käyttämiä apu- ja hallintorakennuksia. Voimalaitosrakennuksen tilavuus on m 3 ja korkeus noin 60 metriä. Poistoilmapiippu ylettyy noin 100 metrin korkeuteen. Lisäksi uuden yksikön yhteyteen tulee matalampia apurakennuksia. Varavoiman tuotanto ja kattilalaitos Ydinvoimalaitoksen oma sähkönsaanti poikkeustilanteissa turvataan varavoimanlähteenä toimivien dieselgeneraattorien tai kaasuturpiinin avulla. Kummassakin nykyisessä voimalaitosyksikössä (OL1 ja OL2) on neljä varavoimadieseliä, joiden polttoaineena käytetään kevyttä polttoöljyä. Rakenteilla olevaan voimalaitosyksikköön (OL3) tulee myös neljä varavoimadieselyksikköä. Ydinvoimalaitoksen varalämpölaitoksena toimii kattilalaitos, jota käytetään, jos voimalaitosalueen rakennusten lämmittämiseen tarvittavaa lämpöenergiaa ei jonkin poikkeuksellisen syyn (esim. käynnistys- ja seisontatilanteet) takia saada ydinvoimalaitokselta. Nykyisessä kattilalaitoksessa on kaksi kuumavesikattilaa, joiden nimellistehot ovat 12 MW ja 8 MW. Kattilalaitoksen polttoaineena käytetään kevyttä polttoöljyä. Kattilalaitoksen käyttö on ollut vähäistä. Vuosien aikana kattilalaitosta käytettiin kolmesti lyhyitä jaksoja (6,5 tuntia vuonna 1997, 33 tuntia vuonna 2004 ja 4 tuntia vuonna 2005) lämpöenergian tuotantoon, muutoin käyttö on ollut 38

39 Kuva 4-2 Painevesireaktorilaitoksen periaatteellinen toimintakaavio a koekäynnistyksiä. Rakenteilla oleva voimalaitosyksikkö (OL3) varustetaan omakäyttöhöyryn tuottamiseen tarkoitetulla kattilalaitoksella. Kattilalaitokseen tulee kaksi kattilaa, joiden yhteenlaskettu lämpöteho on noin 28 MW. Myös uusi voimalaitosyksikkö (OL4) varustetaan varavoimakoneilla. 4.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja laitoksen energiatehokkuus Uusi voimalaitosyksikkö tulee olemaan edistyksellinen ydinvoimalaitos verrattuna nykyisin käytössä oleviin laitoksiin. Erityisesti sen turvallisuusominaisuuksia kehitetään aikaisempien kokemusten perusteella. Suunnittelussa otetaan huomioon polttoainevaurioiden pitäminen mahdollisimman vähäisinä, ja sen järjestelmien suunnittelussa otetaan huomioon parhaat käyttökelpoiset tekniikat. Ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön lähtökohtana on ydinenergialain mukaisesti, että laitoksen on oltava turvallinen eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tämä toteutetaan ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä laitoksen suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä, laitosta suojaavina toimintoina häiriö- ja vauriotilanteissa sekä seurauksia rajoittavina toimintoina onnettomuustilanteissa. Energiatehokkuus Voimalaitosyksiköiden tuottamasta bruttosähköenergiasta osa menee yksiköiden omaan käyttöön, pääasiassa jäähdytysveden, kiertoveden ja syöttöveden pumppauksiin sekä ilmastoinnin tarpeisiin. Tuotantoprosessissa syntyvästä lämmöstä käytetään osa laitosrakennusten lämmittämiseen. TVO on ollut mukana vuoden 2007 lopussa päättyneessä voimalaitosalan energiansäästösopimuksessa. Sopimuksessa TVO sitoutui laatimaan energiansäästösuunnitelman ja toteuttamaan siinä määritellyt toimenpiteet sekä raportoimaan niistä Energiateollisuus ry:lle. Energiansäästösopimuksen edellyttämistä toimista on raportoitu vuodesta 1998 lähtien. TVO on vuoden 2008 alussa liittynyt Energiateollisuus ry:n energiatehokkuussopimukseen, jonka tavoitteena on energiatehokkuuden 8b parantaminen ja energiansäästötoimenpiteiden sisällyttäminen osaksi toimintajärjestelmää. Läpivirtaukseen perustuva merivesijäähdytys on Olkiluodon olosuhteissa paras käytettävissä oleva jäähdytysmenetelmä. Käytetyllä menetelmällä saavutetaan parempi sähköntuotannon hyötysuhde kuin muilla jäähdytysmenetelmillä. Lisäksi sen investointi- ja käyttökustannukset ovat pienemmät. Ympäristöolosuhteista riippuen läpivirtaukseen perustuvan jäähdytyksen suhteellinen hyöty voi olla enimmillään useita prosenttiyksikköjä jäähdytystorniratkaisuun verrattuna. TVO:n käytössä oleville laitosyksiköille OL1 ja OL2 on tehty useita laitosyksiköiden hyötysuhdetta parantavia investointeja, viimeisimmät 2005 ja Investointien myötä molempien laitosyksiköiden hyötysuhde nousi 34,1 %:iin. Hyötysuhteen paraneminen vähentää merialueelle johdettavan lämmön määrää. Laitoksen käytön aikana laitosyksiköiden nimellissähköteho on noussut 660 MW:sta 860 MW:iin investointien ja laitosmuutosten avulla. Ydinpolttoaineen käyttöä on tehostettu laitoksen käytön aikana. TVO käyttää nykyään yhden kilowattitunnin tuottamiseen 40 % vähemmän uraanipolttoainetta kuin 1980-luvulla. Tämä vaikuttaa alentavasti myös käytetyn ydinpolttoaineen määrään. Taulukko 4-2 Olkiluotoon suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön alustavia teknisiä tietoja. Selite 1. Reaktori 2. Sydän 3. Säätösauvat 4. Primääripiiri (veden kierto) 5. Pääkiertopumppu 6. Paineistin 7. Höyrystin 8. Sekundääripiiri (höyry) 8a. Höyry turpiinille 8b. Vesi höyrystimille 9. Korkeapaineturpiini 10. Välitulistin 11. Matalapaineturpiini 12. Generaattori 13. Lauhdutin 14. Merivesipiiri 15. Lauhdevesi 16. Muuntaja Lukuarvo ja yksikkö Reaktorin lämpöteho n MW th Sähköteho n MW e Kokonaishyötysuhde n % Polttoaine Uraanidioksidi UO 2 Uraanipolttoaineen kulutus n t/v Polttoaineen keskimääräinen n. 2-5 % U-235 isotooppirikastusaste Uraanin määrä reaktorissa n t Vuotuinen sähköntuotanto n TWh e Jäähdytysveden tarve n m 3 /s Ympäristövaikutusten arviointiselostus 39

40 5 Hankkeen edellyttämät luvat, suunnitelmat, ilmoitukset ja päätökset 40

41 5.1 Kaavoitus Suunnitellun voimalaitosyksikön rakentaminen ei vaadi kaavamuutosta. Olkiluodon alueella on valmisteilla Olkiluodon osayleiskaava ja Rauman pohjoisten rantojen osayleiskaavan muutos, joissa huomioidaan Olkiluodon tuleva maankäyttö. Olkiluodon asemakaava päivitetään osayleiskaavan valmistumisen jälkeen. 5.2 Ydinenergialain mukaiset luvat Periaatepäätös Uusi ydinvoimalaitosyksikkö on ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitettu yleiseltä merkitykseltään huomattava ydinlaitos, jonka rakentaminen edellyttää valtioneuvoston hankekohtaista periaatepäätöstä siitä, että laitoksen rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Periaatepäätöstä haetaan valtioneuvostolle osoitetulla hakemuksella. Periaatepäätöshakemuksen käsittely ei perustu yksinomaan hakijan toimittamaan aineistoon, vaan viranomaiset hankkivat sekä ydinenergia-asetuksessa (161/1988) määriteltyjä että muita tarpeelliseksi katsomiaan selvityksiä, joissa hanketta tarkastellaan yleisemmistä lähtökohdista. TEM pyytää periaatepäätöshakemuksen käsittelyä varten lausunnon suunnitellun laitoksen sijaintikunnan kunnanvaltuustolta ja naapurikunnilta sekä ympäristöministeriöltä ja ydinenergia-asetuksessa mainituilta muilta viranomaisilta. Lisäksi ministeriön on hankittava Säteilyturvakeskuksen (STUK) alustava turvallisuusarvio hankkeesta. Hakijan on ennen periaatepäätöksen tekemistä julkistettava TEM:n ohjeiden mukaan laadittu ja sen tarkastama yleispiirteinen selvitys laitoshankkeesta, laitoksen arvioiduista ympäristövaikutuksista ja sen turvallisuudesta siten, että selvitystä on yleisesti saatavilla. YVA-selostus on liitettävä periaatepäätöshakemukseen. TEM:n on varattava suunnitellun ydinlaitoksen lähiympäristön asukkaille ja kunnille sekä paikallisille viranomaisille mahdollisuus esittää mielipiteensä hankkeesta ennen periaatepäätöksen tekemistä. Lisäksi ministeriön on järjestettävä ydinvoimalaitoksen suunnitellulla sijaintipaikkakunnalla julkinen tilaisuus, jossa hankkeesta voidaan esittää mielipiteitä. Mielipiteet on saatettava valtioneuvoston tietoon. Periaatepäätöksen myöntämistä harkitaan valtioneuvostossa ydinenergialain 14 :n mukaisesti. Suunnitellun ydinlaitoksen sijaintikunnan puolto hankkeelle on välttämätön edellytys myönteiselle periaatepäätökselle. Erityisesti valtioneuvosto kiinnittää harkinnassaan huomiota: ydinlaitoshankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan sopivuuteen ja ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen. Valtioneuvoston tekemä periaatepäätös annetaan eduskunnan tarkastettavaksi. Eduskunta voi joko kumota periaatepäätöksen tai jättää sen voimaan, mutta ei muuttaa sen sisältöä. Ennen periaatepäätöksen voimaantuloa luvanhakija ei saa tehdä laitoksen rakentamiseen liittyviä taloudellisesti merkittäviä hankintasopimuksia Rakentamislupa Valtioneuvoston periaatepäätöstä seuraa varsinainen lupamenettely. Luvan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen myöntää valtioneuvosto. Lupa ydinlaitoksen rakentamiseen voidaan myöntää, mikäli ydinlaitoksen rakentaminen on eduskunnan hyväksymässä periaatepäätöksessä katsottu yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi ja mikäli ydinenergialain 19 :ssä säädetyt edellytykset ydinlaitoksen rakentamisluvan myöntämiselle täyttyvät. Näitä edellytyksiä ovat muun muassa: ydinlaitosta, sen keskeisiä toimintajärjestelmiä ja rakenneosia koskevat suunnitelmat ovat turvallisuuden kannalta riittävät ja työsuojelu ja väestön turvallisuus muutoinkin on asianmukaisesti otettu huomioon toiminnan suunnittelussa ydinlaitoksen sijoituspaikka on suunnitellun toiminnan turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukainen ja ympäristönsuojelu on asianmukaisesti otettu huomioon toiminnan suunnittelussa turvajärjestelyt on asianmukaisesti otettu huomioon toiminnan suunnittelussa ydinlaitoksen rakentamista varten on varattu alue rakennuslain (370/58) mukaisessa asema- tai rakennuskaavassa ja hakijalla on laitoksen toiminnan edellyttämä alueen hallinta hakijan käytettävissä olevat menetelmät ydinjätehuollon järjestämiseksi, ydinjätteiden loppusijoitus ja ydinlaitoksen käytöstä poistaminen siihen mukaan luettuna, ovat riittävät ja asianmukaiset hakijan suunnitelmat ydinpolttoainehuollon järjestämiseksi ovat riittävät ja asianmukaiset hakijan järjestelyt Säteilyturvakeskuksen ydinenergialain 63 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi kotimaassa ja ulkomailla sekä 63 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi ovat riittävät hakijalla on käytettävänään tarpeellinen asiantuntemus hakijalla on riittävät taloudelliset mahdollisuudet hankkeen toteuttamiseen ja toiminnan harjoittamiseen hakijalla muutoinkin harkitaan olevan edellytykset harjoittaa toimintaa turvallisesti ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti suunniteltu ydinlaitos muutoinkin täyttää ydinenergialain 5 7 :ssä säädetyt periaatteet. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 41

42 5.2.3 Käyttölupa Ydinvoimalaitoksen käyttäminen edellyttää valtioneuvoston myöntämää käyttölupaa. Lupa ydinlaitoksen käyttämiseen voidaan myöntää sitten, kun lupa sen rakentamiseen on myönnetty edellyttäen, että ydinenergialain 20 :ssä luetellut edellytykset täyttyvät. Näitä edellytyksiä ovat muun muassa: ydinvoimalaitoksen käyttö on järjestetty siten, että työsuojelu, väestön turvallisuus ja ympäristönsuojelu on asianmukaisesti otettu huomioon hakijan käytettävissä olevat menetelmät ydinjätehuollon järjestämiseksi ovat riittävät ja asianmukaiset hakijalla on käytettävissään tarpeellinen asiantuntemus ja erityisesti ydinvoimalaitoksen käyttöhenkilökunnan kelpoisuus ja käyttöorganisaatio ovat asianmukaiset hakijalla harkitaan olevan taloudelliset ja muut tarpeelliset edellytykset harjoittaa toimintaansa turvallisesti ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti. Ydinvoimalaitoksen käyttämiseen ei saa ryhtyä siihen myönnetyn luvan perusteella ennen kuin STUK on todennut, että laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja TEM on todennut, että varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin on järjestetty lain edellyttämällä tavalla. Suomessa ydinvoimalaitoksen käyttölupa myönnetään aina määräaikaisena. Luvan kestoa harkittaessa kiinnitetään huomiota erityisesti turvallisuuden varmistamiseen ja toiminnan arvioituun kestoon. Säteilyturvakeskus voi keskeyttää ydinvoimalaitoksen käytön, mikäli turvallisuuden varmistaminen sitä edellyttää. Ydinenergialain edellyttämä lupamenettely on esitetty kuvassa Euratomin perustamissopimuksen mukaiset ilmoitukset Euroopan Atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimus edellyttää, että jäsenvaltio toimittaa komissiolle ydinjätteen hävittämistä koskevat suunnitelmat (37 artikla) ja että toiminnanharjoittaja tekee komissiolle turvavalvontaa varten ilmoituksen laitoksen teknisistä tiedoista (78 artikla) sekä investointi-ilmoituksen (41 artikla). 5.4 Rakentamisen aikainen ympäristölupa ja vesilain mukainen lupa Mikäli alueelle sijoitetaan rakennusaikana kivenmurskaamo, jonka toiminta-aika on vähintään 50 päivää vuodessa, se tarvitsee ympäristöluvan. Lupaviranomainen on Eurajoen kunnan ympäristöviranomainen. Jäähdytysveden otto- ja purkurakenteiden vesirakennustoimenpiteille haetaan vesilain mukaista lupaa Länsi- Suomen ympäristölupavirastolta. Kuva 5-1 Ydinenergialain edellyttämä lupamenettely. KÄYTTÖLUPA Valtioneuvosto RAKENTAMISLUPA Valtioneuvosto PERIAATEPÄÄTÖS 5.5 Rakennuslupa Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukainen rakennuslupa haetaan kaikille uudisrakennuksille. Rakennuslupa haetaan Eurajoen kunnan rakennuslupaviranomaiselta (ympäristölautakunta), joka lupaa myöntäessään tarkistaa, että suunnitelma on vahvistetun asema- YMPÄRISTÖ- VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Valtioneuvosto Eduskunta Työ- ja elinkeinoministeriö 42

43 kaavan ja rakennusmääräysten mukainen. Rakennuslupa tarvitaan ennen rakentamisen aloittamista. Myös rakennusluvan myöntäminen edellyttää, että ympäristövaikutusten arviointimenettely on loppuun suoritettu. Vuoden 2006 alusta voimaan tulleen ilmailulain (1242/2005) 159 edellyttää, että laitteen, rakennuksen, rakennelman ja merkin asettamiseen tarvitaan lentoestelupa, jos este ulottuu yli 30 metriä maanpinnasta. Lupa tarvitaan rakennusluvan liitteeksi. Lupapyyntöön on liitettävä Ilmailulaitoksen (ilmaliikennepalvelujen tarjoaja) lausunto esteestä (Ilmailuhallinto 2007). 5.6 Käytön aikainen ympäristölupa ja vesilain mukainen lupa Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Myös ydinvoimalaitosta varten on haettava ympäristölupa. Toimintojen luvanvaraisuus perustuu ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja sen nojalla annettuun ympäristönsuojeluasetukseen (169/2000). Ympäristölupa kattaa kaikki ympäristövaikutuksiin liittyvät asiat kuten päästöt ilmaan ja veteen, jäteasiat, meluasiat sekä muut ympäristövaikutuksiin liittyvät asiat. Luvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Hankkeen lupaviranomainen on Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. Lupaviranomainen myöntää ympäristöluvan, mikäli toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja muun lainsäädännön asettamat vaatimukset. Hanke ei myöskään saa olla ristiriidassa alueen kaavoituksen kanssa. Myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn on oltava päättynyt ennen kuin lupa voidaan myöntää. Voimalaitoksen toimintaan liittyvälle vesien johtamiselle vesistöstä tarvitaan vesilain (264/1961) mukainen lupa. Vesilaki on vesien käyttöä koskeva laki. Vesien käyttö tarkoittaa kaikkea sitä toimintaa, joka kohdistuu vesialueisiin ja pohjavesiin. Vesistön pilaamisasiat käsitellään ympäristönsuojelulain nojalla. Hankkeen lupaviranomainen on Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. 5.7 Muut luvat Muut luvat, joilla on liittymäkohtia ympäristöasioihin, ovat pääosin teknisiä lupia, joiden pääasiallinen tarkoitus on työturvallisuuden varmistaminen ja aineellisten vahinkojen estäminen. Tällaisia ovat muun muassa palavia nesteitä koskevat luvat, painelaiteluvat sekä kemikaalilain mukaiset luvat. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 43

44 6 Hankkeen suhde ympäristönsuojelua koskeviin säädöksiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin 44

45 Seuraavassa taulukossa on esitetty hankkeen suhde voimassa oleviin ympäristönsuojelua koskeviin säädöksiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin. Taulukko 6-1 Hankkeen suhde voimassa oleviin ympäristönsuojelua koskeviin säädöksiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin. Nimi Sisältö Suhde hankkeeseen Hankkeen suhde voimassa oleviin ympäristönsuojelusäännöksiin Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000) Melun ohjearvot (Vnp melutason ohjearvoista 993/92) Ympäristön pilaantumisen torjunnan yleissäädökset. Melutason ohjearvot asumiseen käytettävillä alueilla ja virkistysalueilla taajamissa tai taajamien läheisyydessä ovat päiväaikana (klo 7-22) 55 db (A) ja yöllä 50 db (A). Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo 45 db(a). Loma-asumiseen käytettävällä alueella ohjearvona on päivällä 45 db (A) ja yöllä 40 db (A). Niin sanottua kapeakaistaista melua koskevat ohjearvot ovat tavanomaista melua koskevia ohjearvoja tiukemmat. Jos melu todetaan kapeakaistaiseksi, mitattuun meluun lisätään 5 db ennen vertaamista ohjearvoihin. Ympäristöluvan hakemisvelvoite YVAmenettelyn jälkeen. Valittava toteutusvaihtoehto suunnitellaan siten, että meluohjearvot laitoksen ympäristössä eivät sen toiminnan johdosta ylity. Laitoksen meluvaimennuksen suunnittelussa estetään kapeakaistaisen melun syntyminen. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Jätelaki (1072/93) ja -asetus (1390/93) Tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa haittaa ympäristölle ja terveydelle. Tavoitteeseen tulee pyrkiä ensisijaisesti vähentämällä jätteiden muodostumista ja lisäämällä jätteiden hyötykäyttöä. Mikäli hyödyntäminen ei ole teknisesti tai kohtuullisin lisäkustannuksin mahdollista, tulee jätteet sijoittaa siten, että ympäristölle ja terveydelle aiheutuvat haitat minimoidaan. Voimalaitoksella syntyvät jätejakeet lajitellaan ja hyödynnetään niin, että jätelain vaatimukset täyttyvät. Hyötykäyttöön kelpaamaton jäte sijoitetaan voimalaitoksen ympäristöluvassa edellytetyllä tavalla. Hankkeen suhde suunnitelmiin ja ohjelmiin Nimi Sisältö Suhde hankkeeseen Rikkipäästöjä koskevat kansainväliset sitoumukset (Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva ECE:n eli YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus) Rikkipäästöjen vähentämisen toista vaihetta koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin Oslossa kesäkuussa Suomen rikkipäästöt saivat tämän mukaan vuonna 2000 olla enintään tonnia rikkidioksidiksi laskettuna, mikä on 80 % vuoden 1980 tasosta. Päästötavoitteeseen päästiin etuajassa, sillä vuonna 1996 Suomen rikkidioksidipäästöt olivat tonnia. Sitovat Suomea valtiona, eivät yksittäisiä toiminnanharjoittajia. Sitoumukset täytetään valtion tarpeellisiksi katsomilla, toiminnanharjoittajiin kohdistuvilla ohjauskeinoilla. Ydinvoimatuotannosta ei varavoiman käyttöä lukuun ottamatta synny rikkidioksidipäästöjä. Päästöt ovat hyvin vähäisiä muodostuen lähinnä varavoimadieselien ja kattilaitosten koekäytöstä. Tämän takia uuden ydinvoimayksikön rakentaminen ei lisää Suomen rikkipäästöjä merkittävästi. Rikkipäästöjä aiheuttavien polttoprosessien korvaaminen ydinvoimantuotannolla vähentää Suomen rikkipäästöjä ja auttaa Suomea saavuttamaan niin kansainväliset kuin kansallisetkin pitkän aikavälin tavoitteet rikkipäästöjen vähentämisessä. 45

46 Hankkeen suhde suunnitelmiin ja ohjelmiin Nimi Sisältö Suhde hankkeeseen Typenoksidipäästöjä koskevat kansainväliset sitoumukset (Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva ECE:n eli YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus) Typen oksidien päästöjen rajoittamista koskeva pöytäkirja tuli voimaan vuonna Sen mukaan typen oksidien päästöt eivät vuonna 1994 ylitä vuoden 1987 tasoa. Varsinaisen pöytäkirjan lisäksi Suomi on allekirjoittanut julistuksen, jonka mukaan pyrkimyksenä on vähentää typenoksidipäästöjä noin 30 % viimeistään vuoteen 1998 mennessä. Päästöjen vähentämisen perusvuodeksi Suomi on valinnut vuoden Typen oksidien vähentämistavoitteiden saavuttaminen on muun muassa päästölähteiden moninaisuudesta ja vaikeasta hallittavuudesta johtuen osoittautunut vaikeaksi eikä päästöjä ole kovin merkittävästi saatu vielä vähenemään. Päästöjen jäädyttämistavoite vuodelle 1994 on saavutettu, mutta 30 % vähentämistavoitetta vuodelle 1998 ei saavutettu. Sitovat Suomea valtiona, eivät yksittäisiä toiminnanharjoittajia. Sitoumukset täytetään valtion tarpeellisiksi katsomilla, toiminnanharjoittajiin kohdistuvilla ohjauskeinoilla. Ydinvoimatuotannosta ei varavoiman käyttöä lukuun ottamatta synny typpioksidipäästöjä. Päästöt ovat hyvin vähäisiä muodostuen lähinnä varavoimadieselien ja kattilaitosten koekäytöstä. Tämän takia uuden ydinvoimayksikön rakentaminen ei lisää Suomen typpioksidipäästöjä merkittävästi. Typpioksidipäästöjä aiheuttavien polttoprosessien korvaaminen ydinvoimantuotannolla vähentää Suomen typpipäästöjä ja auttaa Suomea saavuttamaan niin kansainväliset kuin kansallisetkin pitkän aikavälin tavoitteet typpioksidipäästöjen vähentämisessä. Päästökattodirektiivin täytäntöönpano (Valtioneuvoston hyväksymä ohjelma, päästökattodirektiivi 2001/81/EY) Lokakuussa 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista eli ns. päästökattodirektiivi määrittelee kullekin jäsenmaalle rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden sekä ammoniakin enimmäispäästörajat vuonna Suomi panee valtioneuvoston hyväksymällä ohjelmalla päästökattodirektiivin täytäntöön. Ohjelma sisältää suunnitelman päästöjen vähentämiseksi. Energiantuotannon osalta vähennyskeinoksi jäävät lähinnä energiantuotantolaitosten uusiminen ja voimaan tulevat uudet päästömääräykset, sillä rikki- ja typpipäästöjen vähentämiseen on Suomessa jo investoitu merkittävästi 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvun alussa. Rikkidioksidin osalta Suomen päästökatto on tonnia vuodessa. Suomi on jo täyttänyt tavoitteen. Rajoja tullaan tarkistamaan seuraavan kerran vuonna Vuodelle 2010 edellä mainittu päästökattodirektiivi asettaa Suomelle typenoksidien päästökatoksi tonnia vuodessa. Ohjelman toteutuksen ei arvioida aiheuttavan lisäkustannuksia Suomelle, sillä vähennystavoitteisiin päästään Suomessa todennäköisesti sellaisin rajoitustoimin, jotka jo muutoinkin toteutuisivat. Uuden ydinvoimayksikön rakentaminen auttaa Suomea saavuttamaan päästökattodirektiivin tavoitteet. 46

47 Hankkeen suhde suunnitelmiin ja ohjelmiin Nimi Sisältö Suhde hankkeeseen Suomen energia- ja ilmastostrategia (Eduskunnalle annettu valtioneuvoston hyväksymä selonteko energia- ja ilmastopolitiikassa lähiaikoina toteutettavista toimenpiteistä. Eduskunnan talousvaliokunta hyväksyi selonteon (Talousvaliokunnan mietintö TaVM 8/2006 vp). Eduskunta hyväksyi talousvaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton selonteon johdosta (Täysistunnon pöytäkirja PTK 66/2006 vp). Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen YK:n ilmastosopimuksen velvoitteiden mukaan toteutetaan lähinnä Kioton pöytäkirjan mukaisella päästökaupalla ja Kioton mekanismeja hyödyntäen. Strategiassa on otettu huomioon Suomen lähtökohtia Kioton kauden jälkeisiin kansainvälisiin neuvotteluihin maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi. Varautuminen uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamiseen on sopusoinnussa kansallisen energia- ja ilmastostrategian kanssa, jossa ydinvoimatuotanto nähdään yhtenä keskeisenä tekijänä energiahuollon varmuuden takaamisessa Suomessa. Ydinvoimatuotannosta ei varavoiman käyttöä lukuun ottamatta synny kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöt ovat hyvin vähäisiä muodostuen lähinnä varavoimadieselien ja kattilaitosten koekäytöstä. Uuden ydinvoimayksikön rakentaminen vähentää Suomen sähköntuotannon keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä ja auttaa Suomea saavuttamaan niin kansainväliset kuin kansallisetkin pitkän aikavälin tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Ympäristövaikutusten arviointiselostus EU:n energiastrategia (An Energy Policy for Europe) Euroopan energiastrategia (An Energy Policy for Europe) julkaistiin Energiastrategian lähtökohtien mukaan EU:ssa on turvattava kilpailukykyinen ja puhdas energian saanti vastaten ilmastonmuutoksen hillintään, kasvavaan globaaliin energian kysyntään ja energiantoimituksen epävarmuuksiin. Strategian toteuttamiseksi on annettu kymmenen kohdan toiminta-ohjelma. Yksi toimintaohjelman kohdista on ydinvoiman tulevaisuus. Komissio pitää ydinenergiaa varteenotettavana vaihtoehtona energialähteeksi, jos unionin jäsenmaat aikovat tulevaisuudessa saavuttaa tiukat päästötavoitteet. Komissio pitää ydinvoiman etuina muun muassa sen verrattain tasaisia ja edullisia tuotantokustannuksia sekä vähäisiä hiilidioksidipäästöjä. Koska kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan ydinenergian käyttö lisääntyy maailmanlaajuisesti, komissio haluaa, että EU säilyttää ja kehittää teknologista johtoasemaansa tällä saralla. Komissio kehottaa jäsenmaiden viranomaisia tehostamaan ydinvoimaan liittyviä lupamenettelyitään ja poistamaan tarpeettomia rajoituksia, jotta teollisuus voi tarpeen vaatiessa toimia nopeasti päätettäessä ydinvoiman lisärakentamisesta. Ydinvoimalaitos on kustannusrakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan tyypillinen pitkän käyttöajan peruskuormalaitos ja uuden ydinvoimalaitosyksikön tarkoituksena onkin perusvoiman tuotantokapasiteetin lisääminen. Ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen lisää myös tarjontaa sähkömarkkinoilla. Ydinvoimatuotannosta ei varavoiman käyttöä lukuun ottamatta synny kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöt ovat hyvin vähäisiä muodostuen lähinnä varavoimadieselien ja kattilaitosten koekäytöstä. Uuden ydinvoimayksikön rakentaminen vähentää Suomen sähköntuotannon keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä ja auttaa Suomea saavuttamaan niin kansainväliset kuin kansallisetkin pitkän aikavälin tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. 47

48 Hankkeen suhde suunnitelmiin ja ohjelmiin Nimi Sisältö Suhde hankkeeseen YK:n ilmastosopimus (1997 Kioton ilmastokokous, 1998 EU-maat sopivat päästöjenvähentämistavoitteen keskinäisestä jakamisesta) Joulukuussa 1997 järjestetyssä Kioton ilmastokokouksessa EU:n tavoitteeksi hyväksyttiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta. Velvoite tulee saavuttaa vuosina , joka on ns. ensimmäinen velvoitekausi. Suomen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi sovittiin 0 % vuoden 1990 tasosta eli päästöjen tulee olla vuoden 1990 tasolla (71,09 miljoonaa tonnia). Ydinvoimatuotannosta ei varavoiman käyttöä lukuun ottamatta synny kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöt ovat hyvin vähäisiä muodostuen lähinnä varavoimadieselien ja kattilaitosten koekäytöstä. Uuden ydinvoimayksikön rakentaminen vähentää Suomen sähköntuotannon keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä ja auttaa Suomea saavuttamaan niin kansainväliset kuin kansallisetkin pitkän aikavälin tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Vesien suojelun tavoiteohjelma (Valtioneuvoston periaatepäätös vesien suojelun tavoitteista vuoteen 2015) Päätöksessä esitetään toimia vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja tilan heikkenemisen estämiseksi. Ohjelma koskee sisävesiä, rannikkovesiä ja pohjavesiä. Suuntaviivat tukevat alueellisten vesienhoitosuunnitelmien laatimista. Ne tukevat myös EU:n meristrategiadirektiivin ja Itämeren maiden yhteisen Itämeren suojelua koskevan toimintaohjelman laatimista ja toimeenpanoa. Tavoitteena on: vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä vähentää vesirakentamisen ja vesistöjen säännöstelyn haittoja suojella pohjavesiä suojella vesiluonnon monimuotoisuutta kunnostaa vesiä. Ydinvoimalaitos ja jätevesien puhdistamo edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ydinvoimalaitoksen merkittävin päästö vesistöön on jäähdytysveden sisältämä lämpökuorma. Jäähdytysvesi ei sisällä rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita eikä haitallisia aineita. 48

49 Hankkeen suhde suojeluohjelmiin: Luonnonsuojeluohjelmien avulla voidaan alueita varata luonnonsuojelutarkoituksiin valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi. Luonnonsuojeluohjelmien alueet eivät kuitenkaan ole varsinaisia luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojelualueet ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja alueita. Nimi Sisältö Suhde hankkeeseen Natura verkosto (Valtioneuvoston Natura-päätös , joka perustuu luontodirektiiviin 92/43/ETY ja lintudirektiiviin 79/409/ETY, muutos 91/244/ETY) Vanhojen metsien suojeluohjelma Natura verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja. Tavoitteena on säilyttää vanhojen metsien luonnonarvot riittävän laajoina kokonaisuuksina. Alueiden valintaperusteina ovat olleet muun muassa biologinen monimuotoisuus ja puuston rakenne. Lähin Natura verkostoon kuuluva kohde on Rauman saariston alue (FI ). Lähimmät alueeseen kuuluvat saaret sijaitsevat noin 2 km:n etäisyydellä voimalaitoksesta. Olkiluodon etelärannalla sijaitseva Liiklankarin vanha metsä kuuluu myös Rauman saariston Natura-alueeseen. Olkiluodon saaren etelärannalla, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusalueen välittömässä läheisyydessä, nykyisistä voimalaitosyksiköistä noin kilometri kaakkoon sijaitseva Liiklankarin luonnonsuojelualue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Lehtojen suojeluohjelma Tavoitteena on säilyttää maamme lehtokasvillisuuden ja -kasviston monipuolisuus ja laatu. Lehtojensuojeluohjelmaan ja Natura verkostoon kuuluva Reksaaren rantalehtoalue sijaitsee noin viisi kilometriä Olkiluodosta etelään. Praminlehto ja Mäentaustan lehto sijaitsevat Raumalla Sorkan kylässä. Rantojen suojeluohjelma Perustavoitteena on säilyttää ohjelmaan sisältyvät alueet rakentamattomina ja luonnontilaisina meri- ja järviluonnon suojelemiseksi. Rauman pohjoinen ulkosaaristo eli muun muassa Susikarit, Kalla ja Bokreivit kuuluvat rantojen suojeluohjelmaan. Myös Nurmeksen länsiranta kuuluu rantojen suojeluohjelmaan. Arvokkaat kallioalueet Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet. Aineisto toimii päätöksenteon tukena maa-aineslain ja rakennuslain mukaisia ratkaisuja tehtäessä. Aineistolla on keskeinen merkityksensä myös maankäytön suunnittelussa, mutta sillä ei ole kuitenkaan juridista asemaa. Rannanvuoren ja Huikunvuoren kallioalueet sijaitsevat Raumalla Sorkan kylässä, noin 8 km:n päässä ydinvoimalaitoksesta. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia (Jatkoa Suomen biologista monimuotoisuutta koskevalle kansalliselle toimintaohjelmalle ) Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä, vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien kuluessa, varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin Maakunnallista suojeluarvoa on Omenapuumaan luonnonsuojelualueella ja Särkänhuivin niemellä. Omenapuumaan rehevä lehtosaari sijaitsee Rauman saaristossa Olkiluodosta noin 5 km etelään. Särkänhuivin matala, kapea, pitkälle työntyvä kaareva niemi on Irjanteenharjun uloin mereen työntyvä kärki. Kalattilan lehdolla on paikallista suojeluarvoa. 49

50 7 Ympäristövaikutusten arvioinnin rajaus 50

51 YVA-menettelyssä on arvioitu pääasiassa laitosalueella ja sen läheisyydessä tapahtuvien toimintojen ympäristövaikutuksia. Alueen ulkopuolelle ulottuvaa toimintaa ovat esimerkiksi laitoksen rakentamisen ja käytön aikainen liikenne. Myös näiden toimintojen vaikutuksia on tarkasteltu tarvittavassa laajuudessa. Sähkönsiirtoyhteyden rakentamisen ympäristövaikutukset arvioidaan erillisessä YVA-menettelyssä, josta vastaa kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj. Jäähdytysveden mereen johtamisen vaikutuksia on tarkasteltu Olkiluodon edustan merialueelle laaditulla kolmiulotteisella virtausmallilla. Olkiluodon lähialue on mallinnettu 40 metrin tarkkuudella. Reuna-arvojen laskemiseksi virtausmallin karkein hila sisälsi koko Selkämeren. YVA-menettelyn yhteydessä on arvioitu, aiheutuuko hankkeesta vaikutuksia Suomen aluerajojen ulkopuolelle. Poikkeus- ja onnettomuustilanteiden vaikutuksia on arvioitu koko Itämeren rantavaltioiden alueella. Sekä ydinpolttoaineen että laitoksella syntyvän jätteen kuljetusten ja välivarastoinnin vaikutukset on arvioitu. Ydinvoimalaitokselle tuotavan polttoaineen tuotantoketjun vaiheet sijoittuvat useisiin eri maihin. Polttoaineen tuottaminen tapahtuu näiden maiden ympäristö- ja muiden säädösten mukaisesti. Polttoaineketju ja sen ympäristövaikutuksia kuvataan pääpiirteittäin tässä YVA-selostuksessa. Syntyvän jätteen käsittelyn ja loppusijoittamisen vaikutukset on arvioitu tarvittavassa laajuudessa. Ydinjätteen loppusijoittamista koskeva YVA-selostus valmistui toukokuussa 1999 (Posiva 1999). Tässä YVA-selostuksessa esitetään käytetyn polttoaineen loppusijoitusta koskevan arvioinnin tärkeimmät tulokset erityisesti Olkiluodon uudella yksiköllä syntyvän käytetyn ydinpolttoaineen osalta. Olkiluodon nykyisten ja alueelle suunniteltujen toimintojen yhteisvaikutuksia on tarkasteltu osana vaikutusten arviointia. Tarkastelualueella tarkoitetaan tässä kullekin vaikutustyypille määriteltyä aluetta, jolla kyseistä ympäristövaikutusta selvitetään ja arvioidaan. Tarkastelualueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta. Vaikutusalueella taas tarkoitetaan aluetta, jolla selvityksen tuloksena ympäristövaikutuksen arvioidaan ilmenevän. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 51

52 8 Rakentamisen aikaiset vaikutukset 52

53 Voimalaitosyksikön rakentamisen aikaisia ympäristövaikutuksia on tarkasteltu omana kokonaisuutenaan, sillä ne poikkeavat ajalliselta kestoltaan ja osittain myös muilta piirteiltään voimalaitosyksikön käytön aikaisista vaikutuksista. Tässä luvussa on kuvattu tehtävät rakennustyöt ja rakentamisen aikaiset liikennejärjestelyt ja -määrät sekä esitetty käytettävät liikennevälineet. Myös rakentamisen aikaisen liikenteen reitit on selvitetty. Rakentamisen aikaisia liikenteellisiä vaikutuksia on tarkasteltu voimalaitosalueelle johtavien teiden ympäristössä. Rakennusaikaisten kuljetusten ja liikenteen määrät ovat arvioita, jotka perustuvat nykyisten voimalaitosyksiköiden rakentamisesta ja käytön aikaisesta liikenteestä sekä OL3-hankkeesta saatuihin kokemuksiin sekä Olkiluodon osayleiskaavan yhteydessä tehtyyn liikenne-ennusteeseen. Rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset muun muassa maa- ja kallioperään, pohjaveteen, vesistöihin, kasvillisuuteen ja eläimiin, työllisyyteen, meluun ja ihmisten viihtyvyyteen on arvioitu OL3-hankkeesta saatujen kokemusten pohjalta sekä vuorovaikutuksen yhteydessä saadun palautteen perusteella. Rakennusajan tarkastelualueeksi on rajattu voimalaitosyksikön sijaintipaikka ja sille johtavat tiet sekä sitä ympäröivät alueet noin kilometrin säteellä. 8.1 Rakennustöiden kuvaus ja kesto Uuden laitosyksikön rakentaminen kestää arviolta noin 6 8 vuotta. Rakentamisen ensimmäinen vaihe kestää noin 1 2 vuotta ja se käsittää kallioperän räjäytystöitä, louhintaa ja rakennuspaikan tasoittamista. Tämän jälkeen tehtävät rakennustekniset työt kestävät arviolta noin 3 4 vuotta. Osittain rinnan näiden töiden kanssa tehdään laitosyksikön sisällä laiteasennuksia, jotka kestävät arviolta noin 3 4 vuotta. Voimalaitosyksikön käyttöönottovaihe kestää noin 1 2 vuotta. Kuvissa 8-1 ja 8-2 on havainnollistettu ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen vaiheita OL3:n rakentamisen aikana otetuilla valokuvilla. Voimalaitosalueen perusinfrastruktuuri vaatii laajentamista ja uudelleenjärjestelyjä rakennustöiden ajaksi. Tällaisia järjestelyjä ovat esimerkiksi veden jakeluverkoston ja viemäriverkoston laajentaminen sekä jäähdytysveden otto- ja purkukanavien ja jäähdytysvesitunnelien rakentaminen. Myös voimalaitosalueen sisäiset kulkujärjestelyt muuttuvat riippuen valittavasta uuden yksikön sijoituspaikasta. Näillä järjestelyillä ei kuitenkaan ole voimalaitosalueen ulkopuolelle kohdistuvia vaikutuksia. Voimalaitosalueella tullaan OL4-laitosyksikön rakentamisen ja käytön aikana toteuttamaan myös muita merkittäviä rakennushankkeita. KPA-varaston laajentaminen käsittää kahden tai kolmen uuden vesialtaan rakentamisen ja se tapahtuu 2010-luvulla. Myös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosta rakennetaan OL4-laitosyksikön rakentamisen kanssa samanaikaisesti. Loppusijoitustilaa laajennetaan sitä mukaa kuin käytettyä polttoainetta loppusijoitetaan. Uuden yksikön käytön aikana laajennetaan VLJluolaa. VLJ-luolaa laajennetaan voimalaitosyksiköiden käytön aikana syntyvien jätteiden loppusijoitusta varten 2030-luvulla ja myöhemmin lisää käytöstäpoistojätteitä varten. Voimalaitosalueelta länsi-lounaaseen sijaitsee Kuusisenmaan saari, jonka noin 0,2 0,3 km leveä, matala salmi erottaa Olkiluodosta. Salmi on tarkoitus sulkea jäähdytysveden takaisinkierron vaikutuksen vähentämiseksi ja Olkiluodon alueen valvonnan tehostamiseksi. 8.2 Maa- ja vesirakennustöiden vaikutukset OL4:n rakennustöiden aikana arvioidaan syntyvän louhittuja massoja enimmillään noin m 3 ja noin m 3 ylijäämämaata. Massat sijoitetaan väliaikaisesti voimalaitosalueelle ja käytetään hyödyksi maanrakennustöissä, esim. tie- ja pengerrakenteissa. Loput massoista sijoitetaan tarvittaessa maa- ja kalliomassojen läjitysalueelle Olkiluotoon. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 53

54 54 Voimalaitosjätteen loppusijoitustilan (VLJ-luola) laajentaminen edellyttää maanalaista louhintatyötä, jonka ympäristövaikutukset liittyvät louhinnassa syntyvien massojen kuljetuksiin ja sijoittamiseen, louhittavien tilojen kuivana pitämisessä syntyviin jätevesiin ja kalliopohjaveden virtauksiin. Käytetyn polttoaineen loppusijoitustilan louhinnasta syntyvä louhe läjitetään sille asetettujen lupamääräysten mukaisesti. Kiviainesta käytetään louheena tai eri murskelajikkeina mm. laitosalueen rakennusten ja teiden pohjatöihin, loppusijoitustilan tunneleiden lattiarakenteisiin ja loppusijoitustilojen täyttämiseen. Sijoitustunnelit louhitaan loppusijoitusvaiheessa loppusijoituksen etenemisen myötä. Jäähdytysvesijärjestelmän otto- ja purkukanavien alueilla rakennustyö muuttaa syvyyssuhteita ja pohjan laatua. Alueen vedenkorkeuksiin ei jäähdytysvesijärjestelmän vesirakenteilla ole vaikutusta. Vesirakennustyöt tehdään suppeilla alueilla voimalaitoksen välittömässä vaikutuspiirissä. Näillä alueilla ei harjoiteta sellaista vesillä liikkumista, joka merkittävästi häiriintyisi rakennustöistä. Vesirakennustyöt vaikuttavat veden laatuun lähinnä vettä samentavan aineksen välityksellä. Samentumista tapahtuu lähinnä ruopattaessa ja ruoppausmassoja läjitettäessä, mutta jossain määrin myös vesialueita täytettäessä. Samentavan aineksen määrä riippuu ruopattavan massan koostumuksesta. Mitä enemmän massa sisältää hienoa ainesta, sitä enemmän samentumista tapahtuu. Jäähdytysvesien purkuvaihtoehdossa A, jossa purku tapahtuu nykyiseltä purkupaikalta, sameneminen rajoittuu Iso Kaalonperän lahteen ja vaihtoehdossa B, jossa purku tapahtuu nykyisen purkupaikan pohjoispuolelta, Tyrniemen edustalle. Jäähdytysveden ottovaihtoehdossa C, jossa otto tapahtuu nykyisten laitosyksiköiden jäähdytysveden ottopaikan vierestä, sameneminen rajoittuu Olkiluodonvedelle ja ottovaihtoehdossa D, jossa otto tapahtuu Olkiluodon pohjoisrannalta, Eurajoensalmelle. Sameneminen on paikallista ja tilapäistä eikä siitä arvioida aiheutuvan merkittävää haittaa. Jäähdytysveden ottoja purkupaikat on esitetty kuvassa 2-5. OL3:n vesirakentamisen yhteydessä ruoppaus-, läjitys- ja täyttöalueiden pohjamaissa ei ole havaittu olevan merkittäviä määriä raskasmetalleja tai muita haitallisia aineita. Näin ollen ruoppaus-, läjitys- ja täyttötyöt eivät aiheuta veden kemiallisessa laadussa haitallisia muutoksia. OL3:n tarvitsemien rakenteiden vesistöön rakentamisen vaikutuksia on tarkkailtu vuonna Tarkkailukertojen perusteella rakentamisen aikaisia vaikutuksia meriveden laadussa ei ollut havaittavissa. Sameus ja kiintoaineen suurimmat pitoisuudet olivat uloimmalla, Puskakarin läheisellä havaintopaikalla, jossa meriveden kerrostuneisuuden purkautuminen ja tuuliolot olivat todennäköisesti aiheuttaneet ravinteiden ja pohjalevästön sekoittumista veteen (Kirkkala 2004). Kalaston ja kalastuksen kannalta vaikutukset riippuvat lähinnä siitä, kuinka kutu- ja kalastusalueet sijaitsevat työalueisiin nähden ja kuinka paljon veteen liettynyttä

55 kiintoainetta kulkeutuu näille alueille. Kutualueiden sijainnin sekä samentavan aineen vähäisen määrän huomioon ottaen ei ruoppauksella ja siihen liittyvällä läjityksellä arvioida olevan mainittavaa vaikutusta kalojen lisääntymiseen. Myöskään kalastukseen ei vesirakennustyön arvioida vaikuttavan, sillä merkittävät kalastusalueet sijaitsevat varsin kaukana työkohteista. Sekä ruoppaus- että läjitystyöt pienentävät tilapäisesti useiden kalalajien ravintona olevien pohjaeläimien elinaluetta. Olkiluodon edustan pohjamateriaalin laadun perusteella alueella esiintynee ainakin liejusimpukkaa, joka on esimerkiksi kampelan tärkein ravintokohde. Kokemukset vastaavista tilanteista ovat kuitenkin osoittaneet, että töiden loputtua pohjaeläimistö elpyy varsin nopeasti. Lisäksi vaikutusta lieventää se, että kysymyksessä olevat ruoppaus- ja läjitysalueet ovat laajuudeltaan varsin pieniä. Natura verkostoon sisältyvä Rauman saariston alue (FI ) sijaitsee lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydellä Olkiluodon kärjestä. Vuonna 2001 laaditun arvion OL3:n vaikutuksista Rauman saariston Natura alueeseen johtopäätöksenä todetaan sekä rakentamisvaiheen että käytön aikaisten vaikutusten jäävän vähäisiksi, eikä niitä voida pitää merkittävinä Naturaluonnonarvojen suojelun kannalta. Vuonna 2007 laaditun Natura-tarvearvion (Ramboll Finland Oy 2007d) mukaan merialueella tehtävistä rakennustöistä johtuva veden tilapäisen samenemisen aiheuttama haitta on suurin työkohteiden lähialueella, ja heikkenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Voimakkaan, pitkään jatkuvan itätuulen seurauksena vaikutusalue on laajimmillaan. Iso Kaalonperän edustalla nykyinen jäähdytysvesisuihku sekoittaa vesimassan tehokkaasti. Tämä estää sameushaittojen muodostumisen lähimpänä sijaitsevalla Natura-alueella. Jäähdytysvesikanavien mereen sijoitettavien osien rakentamisesta aiheutuva samean veden leviämisalue riippuu tarkasteltavasta purkupaikkavaihtoehdosta. Vaihtoehdossa B, jossa poistokanavan pohjoispenkkaa jatketaan Tyrniemen edustalle, veden jonkin asteista samenemista voi ajoittain esiintyä myös Rauman saariston Natura-alueeseen kuuluvia yksittäisiä saaria ja luotoja ympäröivällä merialueella. Veden laadun vähäisestä ja tilapäisestä muutoksesta ei kuitenkaan aiheudu merkittävää haittaa karien ja kalliorantojen leväkasvustoille. Olkiluotoa lähimmät saaret ja luodot eivät kuulu suojelualueeseen. (Ramboll Finland Oy 2007d.) 8.3 Rakentamistoiminnan aiheuttamat pöly- ja meluvaikutukset Maanrakennustyöt, työmaaliikenne sekä erillistoiminnot (esim. betoniasema, kivenmurskaus ja louheen läjitys) aiheuttavat rakentamisen aikaista paikallista pölyämistä. Ajoneuvot ja työkoneet aiheuttavat päästöjä ilmaan. Nämä päästöt ovat määrältään vähäisiä eikä niillä ole vaikutusta ilman laatuun työmaa-alueen ulkopuolella. Maanrakennustöistä, räjäytyksistä ja louheen käsittelystä ja murskauksesta sekä ajoneuvojen ja työkoneiden käytöstä aiheutuu melua ja tärinää. Maanrakennustöissä merkittävimmät melua aiheuttavat toiminnot ovat louhinta, louheen murskaus ja poraus. Tärinä rajoittuu voimalaitosalueelle. Louhinnasta ja rakentamisesta aiheutuvat äänet kuuluvat sitä kauemmas merelle, mitä tyynempi ilma on. Loppusijoituslaitoksen tutkimus-, rakentamis- ja käyttövaiheessa melua aiheuttavia työvaiheita ovat lähinnä louhinta, murskaus ja liikenne. Louhintaa ja murskausta ei tehdä yöllä. Pintalouhinnan osuus hankkeessa on vähäinen, maanalainen louhinta ei aiheuta melua maan päälle. Suurimman meluvaikutuksen aiheuttaa loppusijoitustilasta nostetun kiviaineksen murskaus maarakennustuotteiksi. Murskaamon sijoittelulla ja louhekasan käytöllä meluesteenä voidaan vaikuttaa toiminnan melualueeseen. (Posiva 1999.) Ympäristövaikutusten arviointiselostus 55

56 Kuva 8-1 OL4:n rakentamisen aikainen melutilanne päiväaikana sijaintipaikkavaihtoehdolle 1. Kuva 8-2 OL4:n rakentamisen aikainen melutilanne päiväaikana sijaintipaikkavaihtoehdolle 2. 56

57 Ydinvoimalayksikön OL4 rakentamisen aikana melu on voimakkaimmillaan louhittaessa voimalaitoksen paikkaa. Johtuen uuden ydinvoimalayksikön sijoituspaikasta saaren sisäosassa muutos kolmen käynnissä olevan laitosyksikön tilanteeseen Olkiluodon etelä- ja lounaispuolella on päiväaikana kuitenkin enimmillään noin 2 db. Louhinnan päätyttyä rakentamisvaiheen aikana melutasot ovat edellä mainittuja pienemmät ja rakennustöitä tullaan tekemään myös yöaikaan. Rakentamisaikana yöaikainen melutaso Olkiluodon etelä- ja lounaispuolella nousee enimmillään noin 1 db sijoituspaikasta riippuen verrattuna tilanteeseen, jolloin käynnissä on kolme laitosyksikköä. Rakentamisen aikana melutasot eivät ylitä lähisaarten kohdalla ohjearvoja päivä- tai yöaikana. Nollavaihtoehdossa, OL3:n valmistuttua, normaalitoiminnan melutaso lähimmän loma-asunnon kohdalla Leppäkartan saarella on 41 db. Vastaava yöaikainen melutaso on 38 db. (Ramboll Analytics Oy 2007.) OL4:n rakentamisen aikana Olkiluotoon suuntautuva liikennemäärä on merkittävästi suurempi kuin sen normaalin käytön aikana. Liikenteen aiheuttaman melun muutos kuitenkin rajoittuu Olkiluodontien välittömään läheisyyteen, jossa se on noin 2 db. Liikenteen melu ei ylitä tarkastelualueella päivä- tai yöajan ohjearvoja Olkiluodontien varressa olevien asuintalojen kohdalla OL4:n rakentamisen tai toiminnan aikana. Kuvissa 8-1 ja 8-2 on esitetty OL4:n rakentamisen aikainen melutilanne päiväaikana sijaintipaikkavaihtoehdoille 1 ja 2. Asutuksen sijainti otetaan huomioon suunnittelussa ja melutasot pyritään pitämään melun ohjearvojen alapuolella. Ympäristöä eniten rasittavat rakennusvaiheet, kuten maanrakennus- ja perustamistyöt, ovat lyhytkestoisia. Mahdollista häiriötä aiheuttavaksi ajanjaksoksi arvioidaan noin yksi vuosi. 8.4 Rakentamisen aikana syntyvien jätevesien vaikutukset Rakennusvaiheen aikana jätevesikuormitus on voimalaitosyksikön käyttövaihetta suurempi, koska alueella toimivan henkilöstön määrä on suurempi. Samoin työmaalta johdettavat erilaiset huuhtelu- ja sadevedet sisältävät kiintoainetta enemmän kuin normaalisti asvaltoiduilta piha-alueilta johdettavat vedet. Saniteettitilojen jätevedet johdetaan Olkiluodon laitosalueella sijaitsevalle biologis-kemialliselle jätevedenpuhdistamolle, jonka nykyinen kapasiteetti (100 m 3 /h) riittää myös uuden laitosyksikön tarpeisiin. Ydinvoimayksikön rakentamisen aikana sosiaalijätevesien määrä kasvaa noin 90 m 3 vuorokaudessa. Uuden yksikön (OL4) rakennusaikana sosiaalijätevesiä syntyy kaikilta laitosyksiköiltä yhteensä noin 230 m 3 vuorokaudessa. Uuden yksikön yhteyteen rakennetaan pumppaamo, jolla jätevedet pumpataan nykyiseen verkostoon. Syntyvien sosiaalijätevesien määrät yksiköiden erilaisissa käyttövaiheissa on esitetty taulukossa 8-1. Puhdistetut jätevedet johdetaan määrämittauksen kautta jäähdytysvesien purkukanavaan. Jäteveden puhdistuksessa syntyvä liete pumpataan selkeytysaltaista tiivistysaltaiden kautta lietealtaisiin ja kuljetetaan Rauman kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Voimalaitoksen rakentamisvaiheen aikainen jätevesikuormitus on suurempi kuin käyttövaiheessa. Ajallisesti rajallisen kuormituslisän suhde Olkiluodon alueelle kohdistuvaan hajakuormitukseen on erittäin pieni. Merialueella, tehokkaan sekoittumisen ja laimenemisen seurauksena, jätevesien pääasiallisin vaikutusalue rajoittuu purkupaikan välittömään läheisyyteen. Edellä esitetyn perusteella ei ole odotettavissa, että lisääntyvä jätevesikuormitus aiheuttaa haitallisia muutoksia meriveden laatuun ja sitä kautta suojeltaviin luonnonarvoihin lähimmillä osillakaan Rauman saariston Natura-aluetta. (Ramboll Finland 2007d.) Voimalaitoksen ja KPA-varaston laajennuksen perustuksia, VLJ-luolan laajennusosaa ja jäähdytysvesitunneleita varten tehtävien louhintatöiden aikana kertyvä pohjavesi pumpataan asianmukaisen käsittelyn kautta mereen. Vesi voi sisältää räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä ja kiintoainetta. Mereen purettavan veden laatua ja määrää tarkkaillaan. Aiheutuva kuormitus arvioidaan vastaavista töistä saatujen kokemusten perusteella suhteellisen vähäiseksi. 8.5 Rakentamisen aikainen jätehuolto Rakennustyömaiden jätehuoltoa Suomessa ohjaavat jätelaki (1072/1993) ja -asetus (1390/1993) sekä valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä (295/1997). Lisäksi jätteiden keräystä ohjaavat Eurajoen kunnan yleiset jätehuoltomääräykset. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti rakennustyömailla tulee lajitella ainakin seuraavat jätejakeet: ylijäämämaat, kivipohjaiset ainekset, puuainekset ja metallit. OL3:n rakentamisen aikana on arvioitu syntyvän jätteitä yhteensä noin tonnia. Tästä määrästä noin tonnia hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä sijoitetaan Olkiluodon kaatopaikalle. Uuden yksikön rakentamisen aikana syntyvän jätteen määrän arvioidaan olevan samaa suuruusluokkaa kuin OL3:n. Ongelmajätteiden käsittely, säilytys ja kuljetus hoidetaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Taulukko 8-1 Sosiaalijätevesien määrä yksiköiden rakennusaikana ja käytön aikana. Ydinvoimayksiköiden käyttötilanne Sosiaalijätevesien määrä m 3 /vrk OL1/OL2 100 OL1/OL2/OL3 rakennusaika 190 OL1/OL2/OL3 käyttö 140 OL1/OL2/OL3/OL4 rakennusaika 230 OL1/OL2/OL3/OL4 käyttö 180 Ympäristövaikutusten arviointiselostus 57

58 Kuva 8-3 Olkiluotoon johtavat tiet ja elo-syyskuussa 2007 lasketut liikennemäärät (ajoneuvoa vuorokaudessa) (Ramboll Finland Oy 2007a). 8.6 Rakentamisen aikaisten kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Liikenteen nykytila Eurajoen kirkonkylä sijaitsee valtatie 8:n varrella Rauman ja Porin välissä. Olkiluotoon johtava Olkiluodontie (yhdystie 2176 Lapijoki-Olkiluoto) erkanee valtatie 8:sta Lapijoen kohdalla. Risteyksestä on Raumalle matkaa noin seitsemän kilometriä ja Poriin noin 40 km. Lisäksi Raumalta Olkiluotoon pääsee Sorkantietä pitkin Hankkilan kylän kautta Olkiluodontielle. Eurajoelle johtaa Hankkilasta tie Linnamaan kautta. Olkiluotoon johtavat tiet ja vuoden 2007 tilanteessa lasketut keskimääräiset liikennemäärät (ajoneuvoa vuorokaudessa) on esitetty kuvassa 8-3. Olkiluodon liikennemäärät vaihtelevat hyvin voimakkaasti suurten rakennushankkeiden ja vuosihuoltojen johdosta. Vuonna 2007 Olkiluotoon johtava liikenne on ollut normaalia vilkkaampaa johtuen OL3:n ja ONKALO:n rakennustyömaiden aiheuttamasta liikenteestä. Olkiluodontien (maantie 2176) vilkkain tieosuus on heti valtatie 8:n liittymästä noin kilometrin matkan Olkiluodon suuntaan. Olkiluodontien mitattu keskimääräinen vuorokausiliikenne vuoden 2007 elo-syyskuun vaihteessa kahden viikon mittausjakson aikana oli keskimäärin ajoneuvoa vuorokaudessa. Voimalaitosalueelle tultaessa liikennemäärä oli keskimäärin ajoneuvoa vuorokaudessa (Ramboll Finland Oy 2007a). Raskasta liikennettä oli keskimäärin 203 ajoneuvoa vuorokaudessa eli noin 8 % liikennemäärästä. Arkivuorokausina liikenne oli noin % suurempi kuin keskimäärin. Suurin osuus liikenteestä on työmatkaliikennettä. Työntekijämäärän laitosalueella arvioitiin syyskuussa 2007 olleen noin henkilöä, joista henkilöä työskenteli OL3-rakennusprojektissa. Työntekijämäärä kuitenkin ylittänee vuosien vaihteessa henkilöä. Lisäksi laitosyksiköiden OL1 ja OL2 vuosihuollot touko-kesäkuussa kasvattavat Olkiluodossa työskentelevien määrää keskimäärin henkilöllä (Ramboll Finland Oy 2007a). Sorkasta Hankkilaan kulkevan maantien (12766) vuoden 2007 elo-syyskuussa mitattu liikennemäärä oli keskimäärin 910 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Linnamaalta Hankkilaan ja Olkiluodontielle kulkevan maantien (12771) liikennemäärä oli keskimäärin 670 ajoneuvoa vuorokaudessa (Ramboll Finland Oy 2007a). Vuonna 2006 valtatiellä 8 Rauman ja Eurajoen välillä kulki keskimäärin ajoneuvoa vuorokaudessa (Tiehallinto 2007). 58

59 Vesi- ja lentoliikenne Voimalaitoksen laiturit sijaitsevat Olkiluodon etelärannalla, jäähdytysveden ottokanavien vieressä. Laitureihin johtaa viiden metrin syvyinen laivaväylä. OL1:n laiturissa käy enimmillään 1 2 laivaa vuodessa. OL3:n laiturissa tulee käymään arviolta sama määrä laivoja vuosittain. Tankokarin teollisuussatamaan Olkiluodon saaren pohjoispuolella johtaa lännestä Kallan pohjoispuolitse kuuden metrin väylä. Satama toimii sekä vienti- että tuontisatamana ja se toimii pelkästään avovesikautena. Aluskäyntejä satamassa on vuosittain Muu voimalaitosalueen lähivesillä liikkuminen on pääasiassa virkistyskäyttöön ja kalastukseen liittyvää veneilyä. Laivat, joiden syväys on enintään yhdeksän metriä voivat käyttää Rauman satamaa. Myös Porin ja Turun satamiin on hyvät yhteydet. Voimalaitosta lähin lentokenttä sijaitsee Porissa 31,5 km voimalaitoksesta koilliseen. Vuonna 2006 lentokentän kautta kulki matkustajaa. Lähin lentoreitti kulkee noin 10 km etäisyydellä voimalaitoksesta Rakentamisvaiheen kuljetukset Suurikokoiset laitoskomponentit tuodaan Olkiluodon satamaan laivalla. OL3:n rakentamisen aikana merikuljetuksia OL3:n laituriin tullee noin 40 kappaletta. Maanteitse voimalaitokselle kuljetetaan rakennusmateriaaleja, laitteita ja osia. Myös erilaisten tavaratoimitusten ja huoltokuljetusten määrä kasvaa rakentamisen aikana. Maarakennustöissä syntyvä maa- ja kallioaines käytetään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi penkereiden ja teiden rakennusaineena. Loput sijoitetaan läjitysalueelle Olkiluotoon. Tämä vähentää osaltaan rakennustöiden aikaisten kuljetusten määrää. Rakentamisaikana kuljetusten aiheuttamat liikennemäärät kasvavat keskimäärin noin 100 ajoneuvolla vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa noin 50 edestakaista matkaa vuorokaudessa. Etenkin raskaiden ajoneuvojen määrä kasvaa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 8-4 Olkiluotoon johtavat tiet ympäristöineen. 59

60 8.6.3 Rakentamisvaiheen työmatkaliikenne OL4:n rakennustyömaa työllistää arviolta noin henkilöä. Näistä osa majoittuu Olkiluodon majoituskylään. Eurajoelta, Raumalta ja muista lähikunnista tulevat työntekijät kulkevat päivittäin työmatkansa Olkiluotoon joko henkilö- tai linja-autolla. Olkiluotoon on olemassa hyvät joukkoliikenneyhteydet. Olkiluodossa työssä käyvistä noin puolet kulkee työmatkansa linja-autolla. Linja-autovuoroja Olkiluotoon ajetaan nykyisin arkipäivinä 11 vuoroa Raumalta ja kuusi Eurajoelta. Näiden vuorojen lisäksi ajetaan muutamia koululaisliikenteen vuoroja Olkiluodon kautta. Lisäksi vuosihuoltojen aikaan ajetaan ylimääräisiä vuoroja. Ydinvoima-alueen välittömässä läheisyydessä on kaksi majoituskylää, joissa asuu tällä hetkellä yhteensä noin työntekijää. Erityisesti vanhassa majoituskylässä asuvat työntekijät (noin 400 henkilöä) käyttävät pääsääntöisesti kevyttä liikennettä lyhyisiin työmatkoihin. Mikäli rakennustöitä tehdään kahdessa vuorossa, ajoittuvat liikennemäärien huiput vuoron vaihtoihin. Nykyisten yksiköiden työntekijöiden sekä huolto- ja ylläpitotehtävissä olevien työntekijöiden aiheuttama liikenne ajoittuu aamulla klo 6-8 ja iltapäivällä klo välille Rakentamisen aikaisten kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Nollavaihtoehdon mukaisessa tilanteessa, jossa sekä OL3 että loppusijoituslaitos ovat valmistuneet, Olkiluodontien liikennemäärän arvioidaan olevan ajoneuvoa vuorokaudessa ja vuosihuoltojen aikana noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuonna 2015 OL3 on otettu käyttöön ja OL4:n arvioidaan olevan rakenteilla. ONKALO-tutkimusvaihe on päättynyt ja loppusijoituslaitos on rakenteilla. Liikennemäärän arvioidaan olevan tällöin ajoneuvoa vuorokaudessa ja vuosihuoltojen aikana noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Nykytilanteen, nollavaihtoehdon ja OL4:n rakentamisen aikaiset liikennemäärät on esitetty taulukossa 8-2. Lähellä valtatie 8:n liittymää Olkiluodontien alkuosuudella on aivan tien varrella jonkin verran taloja sekä Lapijoen koulu. Tien alkuosalla kulkee myös runsaasti raskasta liikennettä sen varrella sijaitsevan kivimurskaamon kuljetuksista johtuen. Lisäksi Hankkilassa ja Ilavaisissa on muutamia taloja. Muilta osin tien varrella on pääosin peltoja tai metsää. Olkiluodontien nopeusrajoitus on pääosin 80 km/h. Kuljetusten ja liikenteen vaikutusten, liikenneturvallisuuden ja pölyämisen, hallitsemiseksi on tehty merkittäviä toimenpiteitä. Olkiluodontien perusparannus on sisältänyt kyseisen tien oikaisun, pinnoitteen uusimisen, kevyen liikenteen väylän rakentamisen Lapijoelta Hankkilaan ja alikulun toteuttamisen Lapijoen koulun kohdalle. Raumalta Olkiluotoon johtava tie on mutkainen, kapea ja verraten mäkinen. Tien varrella on asutusta sekä Sorkan koulu. Kevyen liikenteen väylä loppuu Raumalta tulevalla Sorkan maantiellä Haapasaarentien risteykseen. Eurajoelta Linnamaan kautta Hankkilaan johtava tie on kapea. Tien varrella on pääasiassa peltoja ja metsää mutta myös joitain taloja. Uuden yksikön rakentaminen kestää noin 6 8 vuotta. Rakentamisaikana liikenne Olkiluodontiellä kolminkertaistuu verrattuna nollavaihtoehtoa vastaavaan tilanteeseen, jossa yksiköt OL1, OL2 ja OL3 sekä loppusijoituslaitos ovat toiminnassa. Etenkin rakentamisen alkuvaiheessa myös raskaan liikenteen osuus tiellä kasvaa. OL4:n rakentamisen aikana laitosalueelle kulkevan liikenteen määrän Olkiluodontiellä arvioidaan olevan noin Taulukko 8-2 Vuorokauden liikennemäärät Olkiluodontiellä (maantie 2176) voimalaitosalueelle tultaessa nykytilanteessa, nollavaihtoehdossa ja OL4- rakentamisen aikana. Nykytilanne, v ) Nollavaihtoehto 2) OL4 rakentaminen, v ) Liikenne laitosalueella yhteensä Liikenne laitosalueella yhteensä vuosihuollon aikana ) Nykytilanne OL1 ja OL2 käytössä, OL3 ja ONKALO rakenteilla 2) OL1, OL2 ja OL3 käytössä, loppusijoitus valmis 3) OL1, OL2 ja OL3 käytössä, OL4 rakenteilla, loppusijoitus rakenteilla Taulukko 8-3 Olkiluotoon suuntautuvan liikenteen päästöt (tonnia/vuosi) sekä Rauman ja Eurajoen alueen liikenteen kokonaispäästöt (tonnia/vuosi) vuonna Päästölaji Nollavaihtoehto 2) Päästömäärä 1), tonni/v OL4 rakentaminen, maksimitilanne 3) Rauman ja Eurajoen liikenteen kokonaispäästöt v Rikkidioksidi, SO 2 0,1 0,3 0,5 Typenoksidit, NO X Hiukkaset, PM 0, Häkä, CO Hiilidioksidi, CO ) Tiet: Valtatie 8 (Rauma - Eurajoki), Maantie 2176 Olkiluotoon, tiet: Hankkila - Sorkka - Rauma ja Hankkila - Linnamaa - Eurajoki 2) OL1, OL2 ja OL3 käynnissä, loppusijoituslaitos valmis 3) OL1, OL2 ja OL3 käynnissä, OL4 rakenteilla, loppusijoituslaitos rakenteilla, vuosihuolto käynnissä 60

61 4 300 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuuden arvioidaan olevan noin 5 % eli 200 raskasta ajoneuvoa. Myös valtatie 8:lla sekä Raumalta ja Eurajoelta Olkiluotoon johtavilla teillä liikenne kasvaa rakennusvaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna, mutta vuoden 2007 tilanteeseen verrattuna ei ole suurta eroa. OL4:n rakentamisen kanssa samanaikaisten vuosihuoltojen aikana Olkiluodontien liikennemäärät ovat noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Kasvava liikennemäärä lisää onnettomuusriskiä. Liikkuminen jalan ja polkupyörällä muuttuu hankalammaksi ja myös tien ylittäminen vaikeutuu. Myös melusta, pölyämisestä ja tärinästä tienvarren asutukselle aiheutuvat haitat lisääntyvät. Etenkin työvuorojen vaihtumisaikaan iltapäivisin sekä meno- että paluuliikenne Olkiluotoon johtavilla teillä on vilkasta. Liikenteen päästöt OL4:n rakentamisen aikaisen tieliikenteen päästöt Olkiluotoon johtavilla teillä on laskettu seuraavilta tieosuuksilta: Olkiluodontie, Rauma-Olkiluoto, Eurajoki-Olkiluoto sekä valtatie 8 (välillä Rauma-Eurajoki) ottaen huomioon liikenteen jakautuminen kullekin tieosuudelle. Päästöjen laskennassa on käytetty henkilöautojen sekä raskaiden ajoneuvojen keskimääräisiä yksikköpäästökertoimia (VTT). Päästöjen määrät sekä Rauman ja Eurajoen liikenteen kokonaispäästöt vuonna 2006 on esitetty taulukossa 8-3. OL4:n rakentamisvaiheessa Olkiluodon voimalaitosalueelle suuntautuvasta liikenteestä aiheutuvilla päästöillä on jonkin verran merkitystä Rauman ja Eurajoen alueen liikenteen päästöissä. OL4:n rakentamisen aikana Olkiluodon laitosalueelle suuntautuva liikenne muodostaa noin 23 % Rauman ja Eurajoen liikenteen typenoksidien kokonaispäästöistä. Rakentamisen vilkkain vaihe kestää noin vuoden. Muina rakentamisvuosina liikenne ja päästöt ovat noin % alhaisemmat ollen noin % Rauman ja Eurajoen alueen kokonaispäästöistä. Vaikka työmaan aikana merikuljetusten määrä kasvaa, on niiden aiheuttama vaikutus liikenteen päästöihin vähäinen. 8.7 Rakentamisen aikaiset vaikutukset ihmisiin ja elinoloihin Rakentamisen aikaiset taloudelliset vaikutukset Uuden voimalaitosyksikön rakentaminen on paikallisesti, alueellisesti ja kansantaloudellisesti merkittävä hanke ja vaikuttaa monin tavoin Eurajoen ja sen lähialueiden yritystoimintaan ja työllisyyteen. Osa vaikutuksista kohdistuu laajemmalle alueelle Satakunnan maakuntaan, koko Suomeen ja myös ulkomaille. Suurille hankkeille on tyypillistä, että huomattava osa taloudellisista vaikutuksista toteutuu välillisesti ja epäsuorasti tai siirtyy alueen ulkopuolelle, jolloin vaikutusten arviointiin liittyy huomattavasti epävarmuutta. Aluetaloudellisia vaikutuksia on selvitetty tarkemmin luvussa Rakentamisen aikaiset vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen OL3:n työmaa on muuttanut Olkiluodon lähiseutua niin taloudellisesti kuin kulttuurillisesti. Raumalle on rakennettu OL3:n rakentamisen aikaan enemmän uusia asuntoja kuin koko vuosikymmenenä ennen hankkeen aloittamista. Alueelle on tullut uusia kauppoja ja olemassa olevia on laajennettu. Myös muut paikalliset palvelujen tarjoajat Raumalla ja Porissa ovat hyötyneet lisääntyneestä asiakaskunnasta. Paikallisille asukkaille harmia ovat aiheuttaneet ulkomaalaisten työntekijöiden tulkinnat jokamiehen oikeuksista. Esimerkiksi kalastusta on harjoitettu loma-asukkaiden laitureilla ja lähirannassa. Vaikutuksia elinoloihin ja viihtyvyyteen on selvitetty tarkemmin luvussa Ympäristövaikutusten arviointiselostus 61

62 9 Normaalikäytön aikaiset vaikutukset; arviointimenetelmät, ympäristön nykytila sekä arvioidut vaikutukset 62

63 9.1 Ydinpolttoaineen tuottamisen, kuljetusten ja varastoinnin vaikutukset Uraanin ja sen isotooppirikastuksen sekä ydinpolttoaineen valmistuksen tärkeimmät mahdolliset hankintalähteet on selvitetty. Ydinpolttoaineen tuottamisen ja kuljetusten ympäristövaikutukset on kuvattu olemassa olevien selvitysten perusteella. YVA-selostuksessa on kuvattu TVO:n tyypillisesti käyttämien uraanitoimittajien kaivostoiminta Uraanin saatavuus Maailman ydinvoimalaitosten nykyinen vuotuinen uraanintarve on noin tonnia. Tällä hetkellä luonnonuraanin uustuotanto kattaa noin % tarpeesta. Loput uraanipolttoaineen tarpeesta tyydytetään tyhjentämällä varastoja ja valmistamalla uutta polttoainetta käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyllä sekä aseuraanin suuria varastoja laimentamalla. Uraanin saatavuus ei ole este ydinvoiman käytön jatkamiselle tai laajentamiselle, mutta uusi uraanintuotanto edellyttää korkeampaa hintatasoa kuin 1990-luvulla oli. Tunnetut, kohtuullisin kustannuksin louhittavat uraanivarat (noin 5 miljoonaa tonnia) riittävät nykykäytöllä reilusti yli 60 vuodeksi. Tunnettujen varojen määrä on todellisuudessa huomattavasti suurempi, kun otetaan huomioon myös korkeammin kustannuksin louhittavat, köyhemmät esiintymät. Suurimmat tunnetut uraanivarat ovat Australiassa, Pohjois-Amerikassa, Kazakstanissa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa, Nigerissä ja Namibiassa. Uusimmat uraanilöydökset erityisesti Kanadassa ovat olleet huomattavan rikkaita esiintymiä, joista uraania saadaan tuotetuksi kohtuullisilla kustannuksilla. Uraanin maailmanmarkkinahinta on kuitenkin noussut aseuraanin markkinoilletulon aiheuttamista 1990-luvun pohjalukemista niin, että uusien esiintymien etsintä on käynnistynyt laajamittaisesti. Potentiaalisia uraaniesiintymiä on runsaasti. Arviot tällaisista lisävaroista ovat moninkertaiset tunnettuihin varoihin verrattuna. Suuressa osassa maapalloa uraanin etsintä on tähän saakka ollut melko vähäistä, joten etsintöjen laajentuessa uusia toistaiseksi täysin tuntemattomiakin esiintymiä todennäköisesti löydetään. Muiden metallien historiasta tiedetään, että kysynnän kasvu johtaa etsintöjen vauhdittumiseen ja uusiin löytöihin. Uraanivarat on arvioitu tilastollisesti ottaen huomioon systemaattisten uraaninetsintöjen ulkopuolelle jääneiden alueiden suuruus ja geologiset ominaisuudet. Uraania ja ns. sekaoksidipolttoaineeseen (MOX) käytettävää plutoniumia saadaan huomattavia määriä sekä jälleenkäsitellystä käytetystä ydinpolttoaineesta että ydinasevarastojen purkamisesta. Ydinaseista laimennetun uraanin arvioidaan riittävän noin sadan keskikokoisen ydinreaktorin tarpeiksi vuodeksi. Lisäksi uraania saadaan huomattavia määriä myös muiden prosessien, esimerkiksi kuparin ja kullan tuotantoprosessien, sivutuotteina (Energiateollisuus 2006). Uraanin hyödyntämisastetta reaktoreissa voidaan myös parantaa teknisin keinoin, jolloin entistä pienemmällä uraanimäärällä saadaan entistä enemmän energiaa. OL3 tuottaa 20 % enemmän sähköä raakauraanikilosta kuin OL1 ja OL2. Odotettavissa on, että OL4:n polttoainetalous on vähintään yhtä hyvä kuin OL3:n Uraanikaivostoiminta Suomessa Myös Suomen kallioperässä on uraania paikoin niin paljon, että se kiinnostaa etsijöitä. Uraania on louhittu Enossa ja Askolassa lukujen vaihteessa yhteensä noin 30 tonnia. Tällöin toiminta kuitenkin lopetettiin nopeasti kannattamattomana. Nyt uraanin hinnan noustua ovat kansainväliset kaivosyhtiöt kiinnostuneita kartoittamaan malmiota uudelleen ja muutama kaivosyhtiö on tehnyt uraanin etsintään oikeuttavia valtausvarauksia ja -hakemuksia vuosina Valtaushakemuksesta on vielä pitkä matka kaivostoiminnan aloittamiseen Suomessa. Pelkästään uraanin etsintää varten täytyy TEM:n ensin hyväksyä valtaushakemukset. Uraanin etsinnän aloittamisesta kaivostoiminnan aloittamiseen kuluu aikaa tyypillisesti vuotta. Uraanin louhimiseen tarvitaan valtioneuvoston ydinenergialain mukaan myöntämä lupa. Ennen tämän luvan hakemista on tehtävä YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Lisäksi kaivoslain mukainen lupa, kaivoskirja sekä ympäristöluvat on saatava ennen kaivostoiminnan aloitusta (Energiateollisuus 2006, Äikäs 2007, KTM 2007) Ydinpolttoaineen tuottamisen vaikutukset TVO on seurannut ja valvonut uraanitoimittajiensa ympäristöasioita koko toimiaikansa ajan. Viime vuosina Kanada ja Australia ovat tuottaneet noin puolet maapallon uraanista. TVO on tähän mennessä hankkinut uraanistaan noin puolet Kanadan toimittajalta ja 20 % Australiasta. Näissä maissa ympäristöasioiden hoito on erittäin korkealla tasolla. Sekä kanadalaiset että australialaiset kaivokset toimivat kansallisten viranomaisten asettamien lupaehtojen mukaisesti. Luvan saaminen näissä maissa edellyttää hankkeen ympäristövaikutusten selvittämistä sekä ympäristöraportin laatimista ja hyväksyttämistä. Nykyiset laitosyksiköt (OL1 ja OL2) käyttävät noin 23 tonnia ja rakenteilla oleva laitosyksikkö (OL3) noin 32 tonnia isotooppirikastettua uraania vuodessa. Voimalaitokselle polttoaine tuodaan polttoainenippuina. Uusi laitosyksikkö (OL4) käyttää vuosittain polttoaineena noin tonnia isotooppirikastettua uraania. Sen raaka-aineeksi tarvitaan noin 200 tonnia raakauraania. Ydinpolttoaineen tuotantoketjun vaiheet ovat raakauraanin louhinta tai erottaminen suoraan maaperästä uuttamalla, ja uraanirikasteen erottaminen malmista tai uutteesta eli malmirikastus, konversio, isotooppirikastus eli väkevöinti ja valmistus polttoainenipuiksi. Kansainvälisen ydinenergia-alan yhteistyöjärjestön (World Nuclear Association), jonka jäsen myös TVO on, puitteissa on valmisteltavana koko uraanipolttoaineketjun elinkaaren kattava nk. Uranium Stewardship -asiakirja (vastuullisuuden jakaminen), johon sitoutuessaan kukin Ympäristövaikutusten arviointiselostus 63

64 uraanipolttoaineen hankintaketjun toimija vastaa omalta osaltaan yhteiskunta- ja ympäristöasioiden huomioonottamisesta ja vastuullisesta hoitamisesta toiminnoissaan Malmin louhinta ja rikastus Ydinpolttoaineketju alkaa uraanikaivokselta, joka voi olla tyypiltään avolouhos, maanalainen kaivos tai ns. liuoskaivos riippuen malmiesiintymän syvyydestä ja maaperän erityispiirteistä. Lisäksi uraania tuotetaan muiden metallien kaivosjätteistä sivutuotteena (Rissanen ym. 2001). Uraanikaivoksissa, kuten muussakin kaivostoiminnassa louhinta ja räjäytykset, kaivoksille suuntautuva liikenne ja kuljetukset sekä erilaiset työkoneet aiheuttavat melua, tärinää, pölyä ja hiukkaspäästöjä. Muita kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia ovat pohjaveden virtausten ja pinnan muutokset sekä radonpäästöt. Uraanin louhinnassa noudatetaan tiukkoja ympäristö- ja työsuojelu- sekä säteilysuojelumääräyksiä. Näiden vaatimukset on uraanikaivostoiminnassa yleisesti sisällytetty tuotantolaitosten lupaehtoihin. Louhintatekniikka on samanlaista kuin muidenkin malmien louhinnassa. Puhdas uraani ei säteile ympäristöön, mutta uraanimalmiin pitkien aikojen kuluessa kertynyt tytäraine radium säteilee. Joissakin tapauksissa malmin korkeasta uraani- ja radiumpitoisuudesta johtuva radioaktiivisuustaso vaatii erityistoimia: esimerkiksi kanadalaisessa McArthur Riverin kaivoksessa käytetään kauko-ohjattuja laitteita samoin kun tulevassa Cigar Laken kaivoksessa, jonka esiintymän uraanipitoisuus on paikoin jopa yli 50 % ja keskimäärin noin 20 %. Uraania louhittaessa ilmaan vapautuu uraanin hajoamistuotetta, kaasumaista radonia (Rn-222). Radonia esiintyy kaikkialla missä on uraaniakin, mutta maanalaisissa kaivoksissa radonin määrä on huomattavasti suurempi kuin avolouhoksilla. Radonista aiheutuvaa altistusta pystytään maanalaisissakin kaivoksissa ratkaisevasti vähentämään hyvällä ilmanvaihdolla. Radonia esiintyy myös muilla kaivoksilla ja tunnelityömailla, jos alueen maaperässä on uraania. Kaivostoiminta saattaa aiheuttaa paikallista haittaa mm. melua, kasvavaa liikennettä ja pölyä. Haitan suuruus, ainakin pölyn osalta, riippuu kaivostyypistä, eli onko kyseessä avolouhos vai maanalainen kaivos. Kaivostyöntekijöiden työsuojeluriskit ovat perinteisesti suuremmat kuin keskimäärin normaalin väestön ja teollisuustyöntekijöiden riskit. Kaikki kaivostyöntekijät altistuvat säteilylle enemmän kuin väestö ja teollisuustyöntekijät keskimäärin. Uraanikaivostyöntekijöiden annoksia valvotaan samoin kuin kaikkien muidenkin säteilynalaista työtä tekevien annoksia. Annosrajat ovat samat riippumatta työn laadusta tai maasta missä työtä tehdään. Uraanipitoisen kallioperän läheisyydessä ilman radonpitoisuudet saattavat olla keskimääräistä korkeampia. Radonpitoisuuksiin vaikuttavat myös monet muut tekijät kallioperän uraanipitoisuuden lisäksi. Esimerkiksi Kanadan Cigar Laken syvällä kalliossa olevan rikkaan uraaniesiintymän ei ole havaittu nostaneen ilman radonpitoisuutta maanpinnalla esiintymän yläpuolella. Kun esiintymä kaivetaan esiin esimerkiksi avolouhoksissa, kaasumainen radon pääsee aiempaa helpommin vapau- Kuva 9-1 Ydinpolttoaineen elinkaari. 64

65 tumaan ja kaivosten välittömässä ympäristössä ilman radonpitoisuudet kohoavat jonkin verran. Kauemmas mentäessä radonpitoisuudet laskevat kuitenkin nopeasti, koska radon hajoaa lyhytikäisenä nopeasti muiksi aineiksi. Kymmenen kilometrin päässä kaivoksesta pitoisuus on pudonnut huomattavasti eikä kaivoksen vaikutus enää erotu ympäristön luonnollisesta vaihtelusta. Kanadassa tehdyissä mittauksissa on todettu, että Saskatchewanin eteläisillä maanviljelysalueilla radonpitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin pohjoisessa, missä uraanikaivokset sijaitsevat. Syyksi on arveltu maan muokkausta. Radonia lukuun ottamatta muut uraanin hajoamistuotteet ovat kiinteitä aineita ja ne voivat päästä ympäristöön vain vesistöjen kautta. Käytännössä vain radiumilla on liikkuvuutensa ja myrkyllisyytensä takia merkitystä ja siksi se nykyisin saostetaan vedestä. Esimerkiksi Kanadan Key Laken kaivoksella kaikkia alueelta tulevia vesiä tarkkaillaan ja jätevesien radiumpitoisuudelle asetettu yläraja on alempi kuin Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICRP:n juomavedelle suosittama yläraja (Energiateollisuus 2006). Kaivosten yhteydessä sijaitsevissa malminrikastamoissa uraanimalmi rikastetaan ja puhdistetaan. Uraanirikasteen eli raakauraanin uraanipitoisuus on luokkaa %, ja uraani on siinä pääasiassa oksidimuodossa U 3 O 8. Nestemäinen rikastusjäte sisältää radioaktiivisia aineita sekä raskasmetalleja. Kiinteä jäte koostuu sivukivestä sekä hiekkamaisesta rikastusjätteestä, jotka sisältävät radiumia. Rikastuksen yhteydessä radonin lähtöaineet (Ra- 226 ja Th-230) jäävät puuromaiseen kaivosjätteeseen ja muodostavat potentiaalisen radonlähteen vielä pitkäksi ajaksi varsinaisen kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. Kaivosjätteen huolellisella käsittelyllä radonpäästöt voidaan kuitenkin saada jopa alle ennen kaivostoimintaa vallinneen tason. Rikastusjätteen oikea sijoittaminen onkin yksi uraanikaivostoiminnan keskeisimmistä haitallisten ympäristövaikutusten vähentämistoimista. Esimerkiksi Kanadan Saskatchewanin kaivoksilla jäte kasataan bentoniittisavella eristettyihin altaisiin tai loppuunlouhittuun avolouhokseen. Lopulta se peitetään sora- ja moreenikerroksin. Radonpäästöjen keskiarvojen on mittauksissa todettu olevan korkeintaan samaa luokkaa kuin ennen kaivostoimintaa (Energiateollisuus 2006). Muita ympäristövaikutuksia malmirikastamoista voi aiheutua päästöistä ilmaan ja vesiin, rikastusprosessissa tarvittavien kemikaalien käytöstä ja varastoinnista, malmin jauhamisessa syntyvistä melu- ja pölyhaitoista sekä etenkin kuivilla alueilla prosessissa tarvittavan veden hankinnasta (CEEA 1998, Environment Australia 1997). Kanadan ja Australian valvontaviranomaisten selvityksissä ei ole osoitettu uraanintuotannon lisäävän työntekijöiden tai muun väestön terveysriskejä. Kaivos- ja malmirikastamotoiminnan ei myöskään ole todettu lisäävän väestön tai työntekijöiden riskiä sairastua säteilystä johtuviin sairauksiin (Purra 2001). Kaivostoiminta vaikuttaa lähialueella asuvan alkuperäisväestön elinympäristöön, mikä on otettava huomioon kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arvioinnissa. Alkuperäiskansojen lisääntyvä vuorovaikutus maan muun asujaimiston kanssa antaa alkuperäiskansojen edustajille mahdollisuuden paremmin vaikuttaa oikeuksiensa huomioon ottamiseen ja tulla vaikuttajina mukaan maan yhteiskuntakehitykseen (Purra 2001). Kaivosten tuottoisuus ja kannattavuus ovat mahdollistaneet paikallisväestön hyvinvoinnista huolehtimisen. Kaivosten merkitys paikallisen väestön työllistäjänä on merkittävä ja väestön mielestä se onkin tärkein asia, jonka kaivostoiminta on tuonut heidän elämäänsä. Esim. Kanadassa kaivostoiminta työllistää monia paikallisia palveluliikkeitä kuten kuorma-autoilijoita, pesuloita ja kunnossapitoliikkeitä. Myös asukkaiden erilaisten palvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, saannin mahdollisuudet ovat lisääntyneet samalla. Australiassa kaivosyhtiöt maksavat vuokraa alkuperäisasukkaille maan käytöstä sekä huolehtivat heidän työllistämisestään. Lisäksi alkuperäisasukkaille tuloutetaan osa kaivostoiminnan tuotosta. Australiassa kaivosten toimilupaehtoihin kuuluu myös aboriginaalien oikeuksien huomioon ottaminen. Yleisen ympäristötietoisuuden kasvun myötä ympäristökysymysten merkitys myös uraanikaivostoiminnassa on korostunut. Edelleen on kaivoksia, joiden ympäristöasioiden hoitamisessa on paljon kehittämistä. Haitalliset ympäristövaikutukset myös näissä kaivoksissa ovat vähentyneet oleellisesti ympäristönsuojelutoimien ansiosta Konversio, isotooppirikastus ja polttoaineen valmistus Isotooppirikastusta varten malmirikaste muunnetaan konversiolaitoksilla uraaniheksafluoridisuolaksi UF 6, joka muuttuu kaasuksi alipaineessa tai yli 56 C lämpötilassa. Isotooppirikastus tapahtuu kaasudiffuusio- tai sentrifugilaitoksissa. Isotooppirikastuksessa kevyemmän uraani-isotoopin U-235:n pitoisuus nostetaan kevytvesireaktorin vaatimaan 2 5 prosenttiin. Yhteen tonniin 3-prosenttiseksi isotooppirikastettua uraania tarvitaan noin 5,5 tonnia luonnonuraania. TVO:n hankkima uraani isotooppirikastetaan pääasiassa EU-alueella (Hollanti, Saksa, Englanti ja Ranska) ja lisäksi osa Venäjällä. Polttoainetehtaalla isotooppirikastettu uraani muutetaan kemiallisesti uraanidioksidiksi (UO 2 ). Siitä puristetaan noin 9 mm:n läpimittaisia ja noin 10 mm:n korkuisia nappeja, jotka pannaan pitkiin metalliputkiin. Putket suljetaan kaasutiiviisti kummastakin päästä umpinaisiksi polttoainesauvoiksi. Useita kymmeniä polttoainesauvoja kiinnitetään toisiinsa nipuiksi, polttoaine-elementeiksi. Ydinvoimalaitokselle polttoaine saapuu tällaisina elementteinä. Nykyisin Olkiluotoon toimitettavat ydinpolttoaineniput valmistetaan Saksassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Konversio- ja isotooppirikastuslaitokset ovat prosessija kemianteollisuutta, jonka toimintaa ja ympäristövaikutuksia säädellään ja valvotaan kunkin maan lainsäädännön mukaisesti. Polttoainetehtaan prosesseihin kuuluu lisäksi erilaisia metalliteollisuuden vaiheita. Uraani on näissä laitoksissa suurimman osan ajasta eristettynä pro- Ympäristövaikutusten arviointiselostus 65

66 Kuva 9-2 Olkiluoto 1 ja 2 -voimalaitosyksiköillä käytettävä polttoainenippu. sessilaitteistoissa eikä siitä aiheudu säteilyvaikutuksia työntekijöille. Konversion jälkeen uraani säilytetään uraaniheksafluoridina kiinteässä olomuodossa paineistetuissa säiliöissä. Tällaisissa viranomaisvaatimukset täyttävissä säiliöissä se myös kuljetetaan isotooppirikastuslaitokselle. Laitoksista ei normaalikäytössä aiheudu ympäristölle säteilypäästöjä. Isotooppirikastuslaitoksilla oleva muutamaan prosenttiin saakka isotooppirikastettu uraaniheksafluoridi on vain heikosti radioaktiivista, mutta kemiallisesti se on myrkyllinen aine. Mahdollisten vuotojen varalta laitoksilla on ilmaisimet, joilla sekä suojellaan laitosten työntekijöitä että ehkäistään päästöt laitosten ulkopuolelle. Pieniä vuotoja on kuitenkin sattunut. Säteilyhaittoja ei ole aiheutunut, koska laitosten ulkopuolelle on joutunut vain fluorivetyä, kun taas itse uraani on jäänyt vuotokohdan lähistöön. Fluorivedyn pitoisuudet ilmassa laskivat näissä tapauksissa mittausrajan alapuolelle jo laitosalueen lähiympäristössä. Polttoainetehtaalle kuljetusta varten isotooppirikastettu uraani pakataan samantyyppisiin säiliöihin kuin isotooppirikastuslaitokselle tuotaessakin. Uraaniheksafluoridi on kuljetuslämpötilassa kiinteässä muodossa. Kansainväliset kuljetusmääräykset edellyttävät, että kuljetussäiliö ja -pakkaus säilyttävät tiiveytensä myös mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Uraani on heikosti veteen liukenevaa. Merikuljetuksen onnettomuudessakin se laimenee nopeasti pieniin pitoisuuksiin ja lisäksi merivedessä on luonnostaan sekä uraania että fluoria. Isotooppirikastettua uraania kuljetettaessa on huolehdittava alikriittisyydestä eli estetään jatkuvan ketjureaktion syntyminen kuljetussäiliössä. Kuljetus- ja pakkausvaatimuksissa on kriittisyysturvallisuusvaatimukset otettu huomioon (Energiateollisuus 2006) Käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittely Käytetty polttoaine voidaan myös jälleenkäsitellä, jolloin osa siitä palaa uudelleen polttoainekiertoon. Suomessa käytettyä polttoainetta ei jälleenkäsitellä vaan se loppusijoitetaan ydinenergialain edellyttämällä tavalla Suomeen Ydinpolttoaineen materiaalipanos tuotettua sähkömäärää kohden Lappeenrannan yliopistossa vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksessa (Rissanen ym. 2001) on tarkasteltu ydinpolttoaineen valmistuksen materiaalipanosta, joka on esitetty suhteessa tuotettuun sähköenergiaan. Materiaalipanoskerroin on polttoaineen valmistuksen vaatimien materiaalien kokonaismassan ja valmiin polttoaineen massan suhde. Ydinpolttoaineen materiaalipanoskerroin on suuresti riippuvainen sekä käytetystä kaivostekniikasta että malmin uraanimetallipitoisuudesta. Ydinpolttoaineesta keskimäärin hyödynnettävä energiasisältö painoyksikköä kohden on kivihiilen energiasisältöön verrattuna yli kertainen ja maakaasun energiasisältöön verrattuna yli kertainen. Kun yhden megawattitunnin sähkön tuottamiseen tarvitaan 344 kg kivihiiltä tai 133 kg maakaasua, tarvitaan isotooppirikastettua uraanidioksidia vain alle neljä grammaa. Tämän vuoksi ydinpolttoaineen materiaalipanos suhteessa tuotettuun sähkömäärään on pienempi kuin kivihiilellä tai maakaasulla. Tehtyjen laskelmien mukaan polttoaineen materiaalipanos suhteessa tuotettuun sähkömäärään (MIPS) oli suomalaisella uudella hiililauhdevoimalla kg/mwh, maakaasukombilauhdevoimalla 170 kg/mwh ja ydinvoimalla 42 kg/mwh. Tarkastelluista sähköntuotantovaihtoehdoista ydinvoima on MIPS-indikaattorilla mitattuna selvästi ympäristöystävällisin (Rissanen ym. 2001). 66

67 9.1.5 Ydinpolttoaineen kuljetusten ja varastoinnin vaikutukset Valmistusvaiheiden väliset ydinmateriaalikuljetukset ja valmiiden polttoainenippujen kuljetukset tapahtuvat valvottuina meri-, rautatie- ja maantiekuljetuksina erikoissäiliöitä ja normaalia kuljetuskalustoa käyttäen. Kuljetuspakkauksia ja -järjestelyjä koskevien eri maiden kansallisten määräysten lähtökohtana ovat kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n suositukset. Polttoaineketjun eri vaiheiden välisistä kuljetuksista suurin osa tapahtuu polttoaineketjun alkupäässä eli uraanikaivokselta malminrikastamoon. Polttoaineen jalostusasteen kasvaessa siirrettävä massa ja siten tarvittavien kuljetusten määrä pienenee MW:n ydinvoimalaitoksen yhden vuoden polttoaineen tuottamisessa tarvittavat arvioidut kuljetusmäärät polttoaineketjun eri vaiheissa ovat noin: tonnia (noin 375 rekka-autollista) 1 % uraania sisältävää malmia kaivokselta malmirikastamoon tonnia (15 17 kuljetuskonttia) raakauraania malmirikastamolta konversiolaitokselle tonnia (19 23 kuljetussäiliötä, rekka-autokuormaa) uraaniheksafluoridia konversiolaitokselta isotooppirikastuslaitokselle 23 tonnia (16 säiliötä, 6 rekka-autokuormaa) isotooppirikastettua uraania polttoainetehtaalle 135 polttoainenippua (5 6 rekka-autokuormaa) polttoainetehtaalta ydinvoimalaitokselle. Uraani tai ydinpolttoaine säteilee hyvin vähän eri valmistusvaiheissaan, joten kuljetuksista ei aiheudu terveysvaikutuksia kuljetushenkilökunnalle tai kuljetusreittien varrella asuvalle väestölle. Näissä kuljetuksissa noudatetaan vakiintunutta käytäntöä. Kuljetuksiin käytettävästä kalustosta ja kuljetuksissa noudatettavista säännöksistä on olemassa kansainväliset suositukset, jotka useimmat maat ovat ottaneet myös omaan lainsäädäntöönsä. Tuoreen ydinpolttoaineen vähäisen aktiivisuuden vuoksi tämän ryhmän aineiden kuljetuspakkauksilta ei edellytetä säteilysuojausominaisuuksia. Muutama muu seikka on kuitenkin otettava huomioon pakkauksien suunnittelussa. Ydinaineita sisältävien pakkauksien on taattava se, ettei kuljetuksen aikana synny energiaa tuottavaa ydinreaktiota. Tätä sanotaan kriittisyysturvallisuudeksi. Kriittisyysturvallisuudesta on huolehdittava, mikäli kuljetettava ydinaine on isotooppirikastettu halkeavan eli fissiilin uraani-235 isotoopin suhteen. Kuljetuspakkauksissa kriittisyysturvallisuus taataan sillä, että pakkauksessa on kerrallaan vain rajoitettu määrä ydinainetta ja että ydinaine-erät pidetään erillään toisistaan. Esimerkiksi tuoreen polttoaineen pakkauksessa on tavallisesti vain yksi tai kaksi polttoainenippua (Energiateollisuus 2006). Kriittisyysturvallisuuden ohella tuoreen polttoaineen kuljetuksissa on tärkeätä suojata polttoainetta kolhuilta ja muilta rasituksilta, jotka voivat heikentää polttoaineen kestävyyttä reaktoriolosuhteissa. Kuljetuspakkaukset ovat tähän tarkoitukseen erityisesti suunniteltuja ja niiltä edellytetään teollisuuspakkauksia suurempaa kestävyyttä. Jos tuoreen polttoaineen kuljetuksessa tapahtuisi onnettomuus, ei polttoaineesta aiheutuisi vaaraa ihmisille tai ympäristölle (Energiateollisuus 2006). Olkiluodon voimalaitokselle pääosa uraanista on ostettu Kanadasta ja Australiasta. Kanadassa tuotettu uraanirikaste yleensä myös puhdistetaan ja konvertoidaan Kanadassa. Isotooppirikstusta varten uraani kuljetetaan Eurooppaan. Isotooppirikastuksen jälkeen se valmistetaan polttoainenipuiksi joko Saksassa, Espanjassa tai Ruotsissa. Valmiit polttoaineniput tuodaan laivalla esimerkiksi Rauman satamaan ja sieltä edelleen maantiekuljetuksina kuorma-autoilla Olkiluotoon. Uuden laitosyksikön polttoainekuljetuksia on 1 2 kertaa vuodessa. Polttoainetta varastoidaan Olkiluodossa laitosyksikön kuivavarastossa, jossa on telineet runsaan vuoden tarvetta vastaavalle polttoainemäärälle. Kuivavarastot kuuluvat laitosyksikön normaalin turvallisuus- ja säteilyvalvonnan piiriin TVO:n tyypillisesti käyttämien uraanitoimittajien kaivostoiminta TVO hankkii polttoainetta varten uraania pitkäaikaisin toimitussopimuksin muun muassa kanadalaisilta, australialaisilta ja EU-alueen toimittajilta. Seuraavassa on esitelty pääpiirteittäin TVO:n tyypillisesti käyttämien uraanitoimittajien kaivostoimintaa, polttoaineketjun eri vaiheet ja niiden tyypillisimpiä ympäristövaikutuksia. Ydinpolttoaineen tuottaminen, kuljetus ja varastointi tapahtuvat kussakin maassa näitä toimintoja koskevien ympäristö- ja muiden säädösten mukaisesti. Kuvattujen polttoaineketjuun kuuluvien kaivosten ja teollisuuslaitosten toiminta ei ole sidoksissa Olkiluotoon suunniteltuun uuteen yksikköön, vaan ne toimivat riippumatta tämän hankkeen toteutumisesta Kanada TVO hankkii uraania pitkäaikaisella toimitussopimuksella mm. Cameco Inc:ltä. Camecolla on uraanikaivososuuksia Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Kazakstanissa. Tuotannossa olevista kaivoksista Kanadan Saskatchewanissa sijaitsevat McArthur River, Key Lake ja Rabbit Lake. Kanadan uudet kaivokset ovat maan alla ja niiden tarvitsema pintaala maan päällä on noin neliökilometrin luokkaa. Olkiluodon ensimmäinen uraani saatiin Beaverlodgen kaivokselta, jossa uraania oli malmissa 0,1 %. Beaverlodge suljettiin, kun löytyi rikkaampia malmeja. Seuraavaksi uraani tuli Rabbit Lakelta (noin 1 %), ja Key Lakelta (2 %). Uusimman kaivoksen McArthurin pitoisuus on 20 % ja samoin rakenteilla olevan Cigar Laken 20 %. Kanadassa on viime aikoina löydetty lisäksi useita rikkaita esiintymiä. Key Laken ja Rabbit Laken yhteydessä toimii malmirikastamo. McArthur Riverin ja Cigar Laken rikkaat malmit sekoitetaan Key Laken ja Rabbit Laken jäännös- Ympäristövaikutusten arviointiselostus 67

68 Taulukko 9-1 Kanadalaisten uraanikaivostyöntekijöiden säteilyannokset (Full Time Equivalent dose) vuodelta 2006 ja vastaavat konversiolaitosten työntekijöiden annokset vuodelta 2005 (Jander, P. 2007). McArthur River Key Lake Rabbit Lake Cigar Lake Blind River (konversiolaitos) Port Hope (konversiolaitos) msv vuodessa 1,87 1,40 3,39 0,47 3,5 1,5 malmeihin ja rikastetaan olemassa olevilla rikastamoilla. Jokaisella edellä mainitulla toimipaikalla on ympäristönhallintajärjestelmä. McArthur Riverin ja Key Laken ympäristönhallintajärjestelmät on sertifioitu ISO sertifikaatin mukaan. Camecon ylin johto vastaa ympäristönhallintajärjestelmään liittyvistä seikoista. Jokaisella kaivoksella on nimetty turvallisuus-, säteilysuojelu- ja ympäristövastaava, joka raportoi suoraan kyseisen tuotantolaitoksen toimitusjohtajalle. Säteilysuojeluohjelma edellyttää, että ympäristöasioista raportoidaan ylimmälle johdolle. Kanadassa toiminnanharjoittajan on arvioitava hankkeiden ympäristövaikutukset ennen toiminnan käynnistämistä ja sen laajentamista. Kanadassa YVA-menettelyä on sovellettu 1970-luvun puolivälistä lähtien ja siellä on runsaasti kokemusta YVA-menettelyjen läpiviemisestä. Kanadan uusittu YVA-lainsäädäntö astui voimaan vuonna 1995 ja menettelyyn kuuluu mm. laajoja osallistumis- ja kuulemisjärjestelyjä. Uraanikaivoshankkeet edellyttävät YVA-menettelyn lisäksi ympäristölupaa. YVA-menettely on toteutettu kaikilla Kanadan kaivoksilla ja konversiolaitoksilla. Esimerkiksi Rabbit Lakessa on toteutettu YVA-menettelyt vuosina 1980, 1992, 1996 ja vuonna 2005 arvioitiin tuotannon lisäämisen vaikutukset. Kanadassa toimi- ja rakentamislupaan kuuluu viranomaisen hyväksymä ympäristövaikutusten seurantaohjelma, Environmental Effects Monitoring Programme. TVO on osallistunut vuonna 1999 yhteistyöhön ruotsalaisten voimayhtiöiden asiantuntijaryhmien kanssa, jotka ovat auditoineet Key Laken ja Rabbit Laken uraanin tuotantolaitokset sekä Blind Riverin ja Port Hopen konversiolaitokset ympäristöasioiden hoitamisen kannalta. TVO arvioi Blind Riverissä merkittävimmäksi ympäristövaikutukseksi jätteiden käsittelyn ja varastoinnin sekä dekontaminoinnin. Ruotsalaisten ydinvoimayhtiöiden audit-ryhmä totesi auditoitujen kaivostoimintojen ja konversiolaitosten toimintojen täyttävän polttoainehankinnassa käytettävät hyväksyntävaatimukset. (Teollisuuden Voima Oy 2005a.) Kaivosten säteilysuojelu Säteilysuojelun perustana on säteilysuojelusäännöstön edellyttämä säteilysuojeluohjelma eli Radiation Protection Program, joka on toimiluvan edellytys Kanadassa. Ydinturvallisuusviranomainen CNSC hyväksyy säteilysuojeluohjelman, jonka Cameco toiminnanharjoittajana laatii. Säteilysuojeluohjelman tavoitteena on ehkäistä työntekijän säteilyaltistusta. Suojeluohjelmaan kuuluvat testit yhteistyössä Health Canadan kanssa. Viranomainen valvoo säteilysuojeluohjelman toteuttamista. Esimerkiksi vuosina McArthur Riveriin tehtiin 15 tarkastuskäyntiä, joissa kirjattiin säteilysuojeluun liittyvät poikkeamat. Korjaavat toimenpiteet, muun muassa koulutuksen lisääminen, on suoritettu tarkastuskäyntien jälkeen. Myös pakkausten säteilymäärät on tarkastettu. Vaarallisten aineiden kuljettaminen on otettu koulutusohjelmaan ja kuljetuskonttien ylläpitoa on kehitetty. Esimerkiksi Rabbit Lakessa säteilysuojeluohjelmaa kehitetään aikataulujen noudattamisen ja raportoinnin tihentämisen avulla. Kaivosten työntekijät käyttävät säteilyannosmittareita. Radioaktiivisella alueella työskentelevät ovat suorittaneet työskentelyn sallivan luvan (Radiation Work Permit). Säteilyannokset raportoidaan viranomaisille ja työntekijöille. Camecon operoimilla kaivoksilla, malmirikastamoissa ja konversiolaitoksilla noudatetaan ICRP:n suositusten mukaisia säteilyannosrajoja, joiden mukaan työntekijän korkein sallittu säteilyannos on 20 msv vuodessa. Työntekijöiden säteilyannosmittauksiin kuuluvat gammasäteilyn ja radonin mittaukset sekä pitkäikäisten alfahiukkasten kertymän seuranta. Uraanikaivoksissa altistus säteilylle voi tapahtua pohjaveden ja malmin käsittelyn kautta sekä ilmassa kulkeutuvan pölyn kautta. McArthur Riverin ja tulevan Cigar Laken kaivosprosesseissa on säteilysuojelu otettu huomioon jo prosessia kehitettäessä malmin korkean uraanipitoisuuden vuoksi. Kanadassa noudatetaan säteilysuojelussa kansainvälisesti käytössä olevaa ALARA-periaatetta. Viranomaisen mukaan Camecon kaivoksissa ja malmirikastus- ja konversiolaitoksissa työntekijöiden annosrajoja ei ole ylitetty. Kanadan kaivoksien työntekijöiden laskennalliset altistukset radonille ja radioaktiiviselle pölylle ovat alhaiset. Työntekijöiden altistusta vähennetään Camecon kaivoksissa tuuletuksella, kauko-ohjatuilla toiminnoilla ja käsittelytekniikoilla. Ympäristön tilaa seurataan useiden mittauspisteiden ja näytteiden oton avulla. Esimerkiksi rakenteilla olevan Cigar Laken ympäristössä on noin sata mittauspistettä, joiden mittaustulokset ovat saatavissa vuodesta 1993 lähtien. Yhteisön säteilyannokset eivät ylitä asetettuja rajoja. Rajaarvo on 1 msv vuodessa. (Teollisuuden Voima Oy 2005a.) Käytöstäpoisto ja kunnostaminen Camecon kaivoksilla on käyttöluvan edellyttämät käytöstäpoisto- ja maisemointisuunnitelmat sekä taloudellinen takuu käytöstäpoiston kustannuksiin varautumisesta. Kanadan ydinturvallisuusviranomainen CNSC on hyväksynyt suunnitelmat. Kaivosten käytöstäpoistosuunnitelmat ovat alustavia. Perusperiaatteena niissä on kattaa rakennetut alueet kasvillisuudella. Maisemointisuunnitelmiin kuuluvia kas- 68

69 villisuuden istutustöitä tehdään jo nyt alueilla, joissa on lopetettu toiminta, kuten esimerkiksi Key Laken alueella. (Teollisuuden Voima Oy 2005a.) Australia Australiasta TVO hankkii uraania Olympic Dam-kaivokselta. Kaivoksella louhitaan kuparimalmia, jonka sivutuotteena saadaan uraania, kultaa ja hopeaa. Kaivoksen tuotantokapasiteetti on tonnia uraanioksidia ja vuonna 2004 uraanin tuotanto oli tonnia uraanioksidia (U 3 O 8 ). Pitkän tähtäimen tavoite on tonnia uraanioksidia (U 3 O 8 ) vuodessa. Kaivosten omistaja on ilmoittanut selvittävänsä kaivoksen laajentamista vielä enemmänkin ja alan lehdissä kirjoitetaan jopa miljoonasta kuparitonnista vuodessa, jolloin uraania tulisi tonnia vuodessa. Malmivarat on todettu aikaisempaa paljon suuremmiksi. Olympic Dam -kaivoksella on ympäristönhallintajärjestelmä, joka on sertifioitu ISO sertifikaatin mukaisesti helmikuussa Kaivoshankkeilta edellytetään Australiassa ympäristönsuojelulain (Environment Protection Act 1978) mukaisen YVA-menettelyn toteuttamista, johon liittyy ympäristövaikutusten arviointi raportointeineen, YVA-menettelyn julkinen arviointi ja hyväksyntä. Olympic Damissa on toteutettu kaksi kaivoksen tuotantoon liittyvää YVA-menettelyä: vuonna 1982 ennen toiminnan käynnistämistä ja vuonna 1997 ennen kuparin tuotannon lisäämistä. Olympic Damin alueella toteutetaan ympäristönsuojelua ja -hoitoa sekä valvontaa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Käytännön toimet perustuvat joka kolmas vuosi laadittavaan ohjelmaan. Vuonna 2003 viranomainen (Environmental Protection Agency, EPA) tarkasti Olympic Damin toiminnan paikan päällä ja edellytti erillisen ympäristön parannusohjelman (Environment Improvement Program) laatimista, koska joissakin rutiineissa, kuten polttoaineiden käsittelyssä oli havaittavissa vähäisiä puutteita. Mitään merkittävää ympäristön kannalta ei ilmennyt. TVO on käynyt vuonna 1999 Olympic Damin kaivosalueella tutustumassa uraanintuotantoon (ml. kaivos ja rikastamo) ja ympäristöasioiden hoidon tilaan. Käynnin ja sopimusneuvottelujen perusteella TVO arvioi Olympic Damin ympäristöasioiden olevan hyvin hoidettu ja teknisen kunnon ja tuotantotekniikan olevan korkeatasoista. Olympic Dam -kaivoksen tuotanto tullaan näillä näkymin kolminkertaistamaan. Kaivoksen laajennuksella on vaikutuksia erityisesti maisemaan, kun nykyisestä umpikaivoksesta tehdään hyvin syvä ja pitkä avolouhos. Laajennus tehdään kansallisen lainsäädännön mukaan ja laajennushankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Kaivospaikka on hiekkainen autiomaa suolajärvien keskellä ja se sijaitsee kaukana asutuilta seuduilta. Mikäli uraania ei erotettaisi kaivoksella kuparimalmista, olisi kaivoksen kuparintuotannon jätemäärä suunnilleen samansuuruinen kuin pelkän kuparintuotannon aiheuttama jätemäärä ja uraani jäisi kuparirikasteen jätteisiin (Mikkola 2007). Myös Australiassa osa kaivoksista tai niiden aluevarauksista sijoittuu alkuperäiskansojen alueille. Australian YVA- ja lupamenettelyissä onkin tavoitteena ympäristövaikutusten hallinnan ohella myös alkuperäisväestön osallistuminen ja sen etujen huomioon ottaminen (CEAA 1998, Environment Australia 1997). Australiassa Roxby Downs, pääosin kaivoksen työntekijöiden muodostama noin asukkaan yhteisö, sijaitsee noin 16 km:n päässä kaivoksesta. Tämä pikkukaupunki muodostui kaivostoiminnan alkamisen jälkeen. Kaivosalueen lähistöllä ei ole vanhoja asutustaajamia ja lähin aboriginaalien asuinyhteisö sijaitsee noin 200 km:n päässä kaivoksesta (Purra 2001). Kaivos- ja malmirikastamotyöntekijöiden saamat säteilyannokset ovat vähäisiä vastaten ydinvoimalaitostyöntekijöiden annoksia ja ovat huomattavasti alle säteilyannosrajan. Työntekijöiden saamaa säteilymäärää valvotaan henkilökohtaisilla dosimetreillä; tämän lisäksi yrityksillä on työterveystarkastukset ja seurantaohjelmat. Esimerkiksi kaivostoiminnasta aiheutuva säteilyannos on Australiassa Roxby Downsissa 0,005 msv vuodessa ja luonnon taustasäteily tällä alueella on normaalisti 1,5 msv vuodessa. Keskimääräinen luonnonsäteilylähteistä aiheutuva annos Suomessa on noin 2,8 msv vuodessa eli Roxby Downsissa asuvan säteilyannos on alle sen, mitä suomalaiset saavat luonnosta keskimäärin (Purra 2001). (Teollisuuden Voima Oy 2005b.) Kazakstan Tulevaisuudessa Kazakstan on kolmas uraanin suurtuottaja Kanadan ja Australian ohella. Arvioiden mukaan Kazakstanin uraanituotanto on vuonna 2015 noin tonnia ja vuonna 2025 jo tonnia. Vuonna 2004 tuotanto oli noin tonnia ja 2007 jo lähes tonnia (Nuclear Fuel September 10, 2007). Kazakstan voi siis tuottaa arvioiden mukaan jopa noin 25 % maailman uraanista vuonna Kazakstanissa uraani tuotetaan liuosuutto-menetelmällä, jossa uraania uutetaan suoraan maaperästä (In Situ Recovery, ISR). Tämä on mahdollista silloin, kun esiintymä sijaitsee sopivasti vettä johtavaan vyöhykkeeseen nähden. Uraani liuotetaan laimeaan emoliuokseen, joka ruiskutetaan pohjaveteen sen tulosuunnassa ja otetaan myöhemmin talteen pumppauskaivojen avulla. Liuennut uraani erotetaan ioninvaihtimissa ja vettä kierrätetään maahan toisista porakaivoista, tuotantokaivojen ympärille. Tämän tuotantotavan käyttö on tehokasta ja sen ympäristövaikutukset ovat minimaaliset, koska lähes kaikki muu maassa ollut aines paitsi uraani jää maahan. Nykyisin jo noin 25 % uraanista tuotetaan maanalaisen uuton avulla. Uraanintuotannon päätyttyä tuotantokentän maaperää huuhdellaan vedellä liuosuuttojäämien poistamiseksi ja maaperän saattamiseksi lupaehtojen mukaiseen tilaan. Menetelmää käytetään Kazakstanin lisäksi muun muassa Uzbekistanissa, USA:ssa, Australiassa ja Kiinassa. (Teollisuuden Voima Oy 2005c.) Ympäristövaikutusten arviointiselostus 69

70 9.2 Ydinvoimalaitoksella syntyvien jätteiden käsittelyn vaikutukset Tässä luvussa on kuvattu voimalaitoksella syntyvien tavanomaisten jätteiden, ongelmajätteiden ja radioaktiivisten jätteiden määrä, laatu ja käsittely sekä arvioitu näihin liittyvät ympäristövaikutukset. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutuksia on kuvattu Posiva Oy:n vuonna 1999 tekemässä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä saatujen tulosten ja sen jälkeen tehtyjen selvitysten avulla. Tässä luvussa on tarkasteltu käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyä kokonaisuudessaan mukaan lukien tarvittavien varastojen laajennukset ja niiden ympäristövaikutukset Ydinjätehuolto ja sen periaatteet Ydinjätteellä tarkoitetaan ydinenergian käytön yhteydessä tai sen seurauksena syntyneitä radioaktiivisia aineita, joille ei suunnitella jatkokäyttöä. Radioaktiivista ydinjätettä syntyy lähes kaikissa ydinpolttoainekierron vaiheissa. Ydinjätteen käsittelyä säädellään ydinenergialaissa ja ydinenergia-asetuksessa, jotka astuivat voimaan vuonna 1988 ja joita uudistettiin viimeksi vuonna Tätä ennen ydinvoimalaitosten toimintaa säädeltiin atomienergialaissa. Ydinenergialaissa ydinjätteeksi luokitellaan käytetty ydinpolttoaine, matala- ja keskiaktiivinen voimalaitosjäte ja laitosten käytöstäpoistosta syntyvä radioaktiivinen jäte. Vuonna 1994 ydinenergialakia uudistettiin niin, että ydinjätteen vieminen pois Suomesta ja tuominen Suomeen kiellettiin. Viranomaiset laativat ydinvoimalaitoksiin ja ydinjätehuoltoon liittyvät turvallisuusmääräykset ja valvovat niiden noudattamista. Ydinenergialain mukaan ydinjätehuollon ylin johto ja valvonta kuuluvat KTM:lle, jonka tehtävät siirtyivät alkaen työ- ja elinkeinoministeriölle. TEM valmistelee ydinjätteitä koskevan lainsäädännön ja kansainväliset sopimukset Suomen osalta. TEM myös valvoo lainsäädännön ja sopimusten noudattamista. Ydinjätteen käsittelyyn ja varastointiin liittyvät turvallisuuskysymykset kuuluvat Säteilyturvakeskuksen eli STUKin valvontaan. Ydinenergialain mukaan ydinjätteiden tuottajalla on kokonaisvastuu jätehuollosta. Vastuu kattaa tutkimus-, suunnittelu- ja toteuttamisvaiheet mukaan lukien niiden kustannukset. Jätehuollon toiminnat ovat luvanvaraisia, myös tutkimusvaihe on viranomaisvalvonnan alaista. Ydinenergialaissa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti varat ydinjätehuollon toteuttamiseen kerätään ennakkoon ydinsähkön hinnassa. Varat rahastoidaan Valtion ydinjätehuoltorahastoon. Näillä varoilla katetaan myös ydinvoimalaitosten purkamiskustannukset. Käytetyn polttoaineen käytännön loppusijoitustoimenpiteistä ja loppusijoitukseen liittyvistä valmisteluista sekä tutkimustoiminnasta huolehtii TVO:n ja Fortum Power and Heat Oy:n osalta niiden yhdessä omistama Posiva Oy. Voimalaitosjätteiden loppusijoituksesta vastaa kumpikin luvanhaltija itse. Olkiluodon voimalaitos on jaettu säteilylain edellyttämällä tavalla valvonta-alueeseen ja valvomattomaan alueeseen. Valvomattomalla alueella muodostuvat jätteet (konventionaaliset jätteet) käsitellään kuten missä tahansa teollisessa toiminnassa. Valvonta-alueella syntyvät jätteet luokitellaan aktiivisuussisältönsä perusteella. Osa valvonta-alueella syntyvistä jätteistä voidaan vapauttaa valvonnasta ja siirtää valvomattomalle alueelle, minkä jälkeen ne käsitellään tavanomaisina jätteinä Käytetty ydinpolttoaine Käytetty uraanipolttoaine on heti käytön jälkeen voimakkaasti radioaktiivista, mutta jo vuodessa sen aktiivisuus vähenee sadasosaan. Loppusijoitettaessa eli noin 40 vuotta reaktorista poistamisen jälkeen ydinpolttoaineen radioaktiivisuudesta on jäljellä 1/1000 alkuperäisestä. Voimakkaimmin säteilevien aineiden radioaktiivisuus häviää vähitellen ja jäljelle jää pääasiassa sellaisia aineita, jotka ovat myrkyllisiä vain nautittuina tai hengitettyinä (Posiva 2007a). Käytetyn polttoaineen käsittelyssä on kaksi pääasiallista tapaa: polttoainetta joko säilytetään kunnes se loppusijoitetaan tai se kuljetetaan jälleenkäsiteltäväksi. Suomessa käytetty polttoaine varastoidaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi vesialtaaseen, minkä jälkeen se kapseloidaan ja loppusijoitetaan kallioperään. Käytettyä ydinpolttoainetta syntyy laitosyksikön käyttöiän aikana noin tonnia riippuen laitosyksikön tehosta, käyttökertoimesta, käyttöiästä ja käytettävän polttoaineen tyypistä. Suunnitellun uuden voimalaitosyksikön käytetystä ydinpolttoaineesta huolehditaan samojen menettelytapojen mukaisesti kuin OL1:n ja OL2:n sekä rakenteilla olevan OL3:n tapauksissa Käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointi Käytetyt polttoaineniput siirretään reaktorista jäähtymään voimalaitosyksikön vesialtaisiin. Vesi sekä jäähdyttää että muodostaa tehokkaan säteilysuojan. Polttoainenipun sisältämien radioaktiivisten aineiden hajotessa syntyy edelleen runsaasti lämpöä. Sen vuoksi käytettyjä polttoainenippuja täytyy jäähdyttää. Käytetyn ydinpolttoaineen lämmöntuotto on reaktorista poistamisen jälkeen suoraan verrannollinen sen aktiivisuuteen ja niinpä lämmöntuottokin vähenee ensimmäisten vuosien aikana nopeasti. Kun yhden uraanitonnin lämpöteho reaktorista poistettaessa on noin kw, on se vuoden päästä enää noin 10 kw (Energiateollisuus 2006, 2007b). Muutaman jäähdytysvuoden jälkeen polttoaineniput siirretään voimalaitosalueella sijaitsevaan käytetyn polttoaineen varastoon (KPA-varasto) välivarastointia varten. Siirto KPA-varastoon tapahtuu siirtosäiliöllä niin, että niput pidetään koko siirron ajan vedessä. Myös kuljetussäiliö suojaa säteilyltä. KPA-varastossa polttoaineesta veteen siirtyvä lämpö siirretään lämmönvaihtimella välijäähdytyspiiriin ja siitä edelleen lämmönvaihtimen välityksellä merivesijäähdytyspiiriin. Kaikki jäähdytyspiirit ovat erillisiä, eikä niissä oleva vesi joudu kosketuksiin muiden piirien vesien kanssa. 70

71 KPA-varaston aktiiviset jätevedet ja puhdistusmassoja sisältävät suodattimien huuhteluvedet johdetaan OL1:n nestemäisten jätteiden käsittelylaitokselle. KPAvaraston huonetilojen poistoilma johdetaan keskitetysti ilmastointipiippuun, jossa on radioaktiivisten aineiden näytteenkeräys- ja monitorointijärjestelmät. Käytetyn ydinpolttoaineen välivarastoinnista ei aiheudu mitattavia päästöjä. Välivarastointi KPA-varastossa jatkuu vuosikymmeniä aina käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen asti. Varastoinnin aikana ydinpolttoaineen aktiivisuus ja lämmönkehitys vähenevät. KPA-varastossa on nykyisin kolme varastoallasta ja yksi vara-allas. Altaiden kokonaistilavuus on m 3 ja varastointikapasiteetti noin tonnia uraania. Vuoden 2006 lopussa käytettyä polttoainetta oli Olkiluodon ydinvoimalaitoksella varastoituna yhteensä nippua vastaten noin tonnia uraania. KPA-varastossa oli nippua, Olkiluoto 1:n vesialtaissa 522 nippua ja Olkiluoto 2:lla vastaavasti 574 nippua. KPA-varasto palvelee myös ydinvoimalaitoksen rakenteilla olevaa yksikköä (OL3) ja uutta voimalaitosyksikköä (OL4). KPA-varaston laajennus on suunniteltu tehtävän vuosien aikana. Laajennusmahdollisuus on otettu huomioon KPA-varaston alkuperäisessä suunnittelussa. Laajentaminen merkitsee yhden tai useamman uuden varastoaltaan rakentamista nykyisen varaston yhteyteen. KPA-varaston nykyinen käyttölupa on voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. KPA-varaston radioaktiivisten päästöjen vaikutuksia on tässä YVA-selostuksessa käsitelty yhdessä voimalaitoksen radioaktiivisten päästöjen vaikutusten kanssa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-3 Käytetty ydinpolttoaine välivarastoidaan vesialtaissa. Välivarastointi KPA-varastossa jatkuu vuosikymmeniä aina käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen asti. 71

72 Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen vaikutukset Kuva 9-4 ONKALOn rakenne. ONKALO on maanalainen kallioperän tutkimustila (Posiva). Loppusijoitus tarkoittaa käytetyn ydinpolttoaineen lopullista eristämistä elollisesta luonnosta ja ihmisen toiminnan piiristä. TVO:n ja Fortum Power and Heat Oy:n käytetty ydinpolttoaine on suunniteltu loppusijoitettavaksi Olkiluodon kallioperään noin metrin syvyyteen louhittaviin loppusijoitustiloihin. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksesta on toteutettu YVA-menettely vuonna Myönteisten periaatepäätösten jälkeen (vuosina 2001 ja 2002) Posiva Oy keskitti loppusijoituksen jatkotutkimukset Olkiluotoon ja aloitti valmistautumisen maanalaisen tutkimustilan eli ONKALOn rakentamiseen. ONKALOn rakentaminen alkoi kesällä 2004 ja joulukuussa 2007 se oli edennyt 250 metrin syvyyteen. Hankkeen tavoitteena on saada tarkkaa tietoa kallioperästä loppusijoituslaitoksen suunnittelua sekä turvallisuuden arviointia varten sekä testata loppusijoitustekniikkaa todellisissa syväolosuhteissa. Posiva tähtää käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitosta koskevan rakentamislupahakemuksen jättämiseen vuoden 2012 loppuun mennessä. Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen on tarkoitus alkaa vuonna Mahdollisen uuden laitosyksikön käytetty ydinpolttoaine sijoitetaan Olkiluodon kallioperään samoin kuin TVO:n ja Fortum Power and Heat Oy:n muidenkin ydinvoimalaitosyksikköjen käytetty polttoaine. Loppusijoituslaitos koostuu maan päälle rakennettavasta laitosalueesta sekä loppusijoitustiloista syvällä kalliossa. Maan päällä sijaitsevat kapselointilaitos sekä apu- ja oheistoimintojen tilat. Toiminta-aikanaan loppusijoituslaitos tarvitsee maan päällä noin 15 hehtaarin alueen (Posiva 2006). Loppusijoituslaitoksen maanpäälliset osat on esitetty kuvassa 9-5. Maanpinnalta alas loppusijoitustiloihin johtaa ajotunnelin lisäksi useita pystykuiluja. Näitä ovat ilmanvaihto-, henkilö- ja kapselikuilut. Loppusijoitustilat koostuvat noin 25 metrin välein sijaitsevista, metrin pituisista keskustunnelilla yhdistetyistä sijoitustunneleista. Kapselointilaitoksessa polttoainejäte pakataan tiiviisiin metallisäiliöihin eli kapseleihin, jotka siirretään maan alle noin metrin syvyyteen louhittuihin loppusijoitustiloihin. Loppusijoituskapselin muodostavat pallografiittiraudasta valettu sisäosa ja sitä ympäröivä tiivis, noin viiden senttimetrin paksuinen kuparivaippa. Loppusijoitustiloissa vallitsevat lähes hapettomat olosuhteet. Kuparin on tutkimusten mukaan arvioitu kestävän korroosiota loppusijoitusolosuhteissa vähintään Kuva 9-5 Havainnekuva loppusijoitusalueen maanpäällisistä osista (Posiva). 72

73 vuotta. Pallografiittiraudasta valmistettu sisäosa tekee kapselin rakenteen niin vahvaksi, että se kestää kallioperän aiheuttamat mekaaniset rasitukset. Käytetyn polttoaineen kapseloinnissa loppusijoituslaitokselta normaalitilanteessa tapahtuvat radioaktiivisten aineiden päästöt ovat merkityksettömät. Kapselointilaitoksen työntekijöille aiheutuvat säteilyannokset ovat arvioiden mukaan pienempiä kuin ydinvoimalaitosten henkilökunnan saamat annokset. Myös kapselointilaitoksella kerrallaan käsiteltävät radioaktiivisten aineiden määrät ovat pieniä verrattuna ydinvoimaloiden vastaaviin materiaalimääriin. Kapselointilaitoksesta ei pääse ympäristöön haitallisia määriä säteileviä aineita siinäkään tapauksessa, että polttoaineen käsittelyvaiheessa tapahtuisi häiriö. Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen turvallisuus perustuu teknisiin ja luonnollisiin vapautumisesteisiin, jotka estävät ja hidastavat radioaktiivisten aineiden vapautumista loppusijoitustilasta kallioperään ja elolliseen luontoon. Tällaisia esteitä ovat käytetyn polttoaineen kiinteä olomuoto, hyvin korroosiota kestävä ja mekaanisesti vahva loppusijoituskapseli ja sitä ympäröivä bentoniittisavipuskuri sekä lopulta kallio. Kapselit sijoitetaan sijoitustunneleihin lattiaan porattuihin reikiin ja ympäröidään bentoniittisavella, joka paisuu voimakkaasti veden imeytyessä siihen. Savi rajoittaa veden virtausta kapselin pinnalle ja vaimentaa kallion pienet liikunnat kapselia vahingoittamatta. Kallio eristää loppusijoitetun polttoaineen elollisesta ympäristöstä. Se suojaa kapseleita ulkoisilta vaikutuksilta, luo mekaanisesti ja kemiallisesti vakaat olot loppusijoi- tustilaan sekä rajoittaa loppusijoituskapselien kanssa kosketuksiin pääsevän pohjaveden määrää. Tutkimustulokset osoittavat, että satojen metrien syvyydessä kalliossa lähes hapeton pohjavesi liikkuu erittäin hitaasti, minkä vuoksi sen syövyttävä vaikutus niin kapseleihin kuin käytettyyn ydinpolttoaineeseenkin on hyvin pieni. Jos käytetty polttoaine jostain ennalta arvaamattomasta syystä joutuisi yhteyteen pohjaveden kanssa, siitä liukenevat aineet jäisivät suurimmalta osaltaan säiliöitä ympäröivään bentoniittipuskuriin ja kallioperään. Kallio myös pysäyttää tehokkaasti kapseleista lähtevän säteilyn, sillä jo kaksi metriä ehyttä kalliota riittää vaimentamaan säteilyn luonnon taustasäteilyn tasolle (Posiva 2007a). Loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuus perustellaan kokeellisiin tutkimuksiin perustuvilla malleilla, joiden Kuva 9-7 Loppusijoituskapseli koostuu kuparisesta ulko-osasta sekä pallografiittirautaisesta sisäosasta. Loppusijoituskapselin sisälle mahtuu 12 OL1:n ja OL2:n käytettyä polttoainenippua kuten kuvassa tai neljä OL3-tyyppisen EPR:n polttoainenippua. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-6 Loppusijoituslaitos visualisoituna Olkiluotoon (Posiva 2006). 73

74 avulla voidaan arvioida myös erittäin epätodennäköisiä kehityskulkuja ja tapahtumia. Analysoituihin tapauksiin kuuluvat pienelläkin todennäköisyydellä odotettavissa olevat häiriötilanteet kuten jääkaudet siirrosliikuntoineen, maankohoaminen, maanjäristykset ja uusien heikkousvyöhykkeiden syntyminen. Myöskään ihmisen toiminta sijoituspaikan läheisyydessä ei vaaranna sijoituksen turvallisuutta (Posiva 2007a, Energia-alan Keskusliitto ry Finergy 2002). Kun kaikki käytetty polttoaine on loppusijoitettu, kapselointilaitos puretaan, tunnelit täytetään harkoiksi puristetulla täyteaineella ja maan pinnalle johtavat yhteydet suljetaan. Kun jätehuoltovelvollinen on hyväksytysti sulkenut loppusijoitustilat ja suorittanut valtiolle maksun ydinjätteiden tulevasta tarkkailusta ja valvonnasta, siirtyy jätteiden omistusoikeus ja vastuu jätteistä valtiolle. Loppusijoitus on ydinenergialain mukaan kokonaisuudessaan toteutettava siten, ettei jälkivalvontaa tarvita turvallisuuden takaamiseksi. Loppusijoituslaitoksen mitoituskapasiteetti on 100 kapselia eli tonnia uraania vuodessa. Tämä kapasiteetti riittää huolehtimaan myös mahdolliselta uudelta laitosyksiköltä tulevan polttoaineen loppusijoituksesta. Loppusijoitustoiminta jatkuu polttoaineen jäähdytystarpeesta johtuen vähintään 20 vuotta viimeisen laitosyksikön sulkemisen jälkeen. Posiva on suorittanut loppusijoituslaitokselle ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) vuonna Posivan YVA-menettelyssä on otettu huomioon, miten ympäristövaikutukset muuttuvat, jos loppusijoitettavan ydinpolttoaineen määrä kasvaa. Uusien laitosyksiköiden käytetyn polttoaineen osalta on tunnistettu ne loppusijoituksen ympäristövaikutukset, joissa tapahtuisi muutoksia ydinvoiman lisärakentamisen myötä. Kasvanut polttoainemäärä pidentää loppusijoituslaitoksen käyttö- ja sulkemisvaihetta. Toiminnan luonne pysyy samankaltaisena. Loppusijoituslaitoksen käyttö- ja sulkemisvaiheiden keston lisäksi tapahtuu muutoksia rakennettavien tunnelien pituuksissa ja määrissä. Pohjaveden mahdollinen vaikutusalue laajenee ja syntyvän louheen määrä kasvaa. Posiva Oy on kirjeellään pyytänyt KTM:ltä lausuntoa, onko Posiva Oy:n suoritettava käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta koskevalle hankkeelleen mahdollisen kuudennen ydinvoimalaitosyksikön johdosta uusi ympäristövaikutusten arviointimenettely YVA-lain nojalla. KTM antoi lausuntonsa YVA-menettelyn tarpeellisuudesta KTM totesi lausunnossaan, että Posiva Oy:n vuonna toteutettu YVA-menettely kattaa kuudennen ydinvoimalaitosyksikön käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutusten arvioinnin. Edellytyksenä kuitenkin on, että loppusijoitettavan polttoaineen kokonaismäärä jää alle tonnia uraania. Loppusijoituslaitoksen lähiympäristön ihmisille loppusijoitetun ydinpolttoaineen määrällä ei säteilyturvallisuuden kannalta ole olennaista merkitystä. Turvallisuusarvioiden mukaan kaikkein todennäköisintä on, ettei kapseleista vapaudu radioaktiivisia aineita miljooniin vuosiin. Vaikka loppusijoitettava polttoainemäärä kasvaisi, on näin pitkien aikojen kuluttua suuremmankin polttoainemäärän radioaktiivisuus niin pieni, ettei siitä aiheudu haittaa (Posiva 1999). Loppusijoituslaitoksen vaikutukset luontoon, luonnonvarojen hyödyntämiseen, maankäyttöön, kulttuuriperintöön, maisemaan, rakennuksiin ja kaupunkikuvaan Rakennusalueella ei ole valtakunnallisesti eikä maakunnallisesti merkittäviä luontokohteita tai Natura 2000-alueita. Loppusijoituslaitosta lähin Natura 2000-verkostoon kuuluva kohde on Olkiluodon etelärannalla sijaitseva Liiklankarin vanha metsä, joka kuuluu Rauman saariston Natura 2000-alueeseen. Alueella ei myöskään esiinny valtakunnallisesti uhanalaisia kasvi- tai eläinlajeja. Alueekologisia yhteyksiä ei katkea. Loppusijoituslaitoksen maisemavaikutukset ovat vähäiset. Olkiluodossa maisemaa hallitsevat nykyiset voimalaitokset. Laitoksen sijainnista johtuen vaikutuksia maisemaan ei voida pitää merkittävinä. Tärinää, pölyä ja ääntä aiheuttavat toiminnot toteutetaan siten, ettei niistä aiheudu vaikutuksia ympäristöön. Laitoksen aiheuttama liikenne leventää teiden melualuetta jossain määrin. Loppusijoituslaitoksen vaikutukset ihmisten terveyteen Normaaleissa oloissa radioaktiiviset aineet ovat kaiken aikaa tiiviisti eristettyinä luonnosta ja ihmisistä. Päähuomio onkin kiinnitetty erilaisten häiriö- ja onnettomuustilanteiden seurauksiin ja loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuutta koskeviin arvioihin. Loppusijoitusjärjestelmän ja loppusijoituspaikan soveltuvuus sekä turvallisuusvaatimusten täyttyminen osoitetaan turvallisuusanalyyseillä. Niissä tarkastellaan sekä todennäköisinä pidettäviä kehityskulkuja että pitkäaikaisturvallisuutta heikentäviä epätodennäköisiä tapahtumia ja arvioidaan kussakin tapauksessa ihmisille ja muulle luonnolle aiheutuvat seuraukset. Loppusijoituspaikaksi valitun Olkiluodon kallioperän olosuhteita pystytään ennustamaan tehtyjen tutkimusten perusteella. Alueen geologinen kehitys tunnetaan melko hyvin satojatuhansia vuosia taaksepäin. Jääkaudet ja niiden mahdolliset vaikutukset on otettu huomioon turvallisuusanalyysissä. Analyysin aikahaarukka ulottuu yhden jääkausisyklin yli, joka on noin vuotta. Tällaisen hyvin pitkän ajan kuluttua loppusijoitettu uraanipolttoaine vastaa luonnossa esiintyvää uraaniesiintymää ja sen aiheuttamaa säteilyrasitusta. Tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät kallioliikkeet on otettu huomioon turvallisuusanalyysin skenaarioissa. Niissä on jääkauden jälkeen oletettu tapahtuvaksi suuri kalliosiirros, joka rikkoo useita loppusijoituskapseleita ja pohjavesi voi kuljettaa kapselia suojaavan bentoniittisaven pois. Lisäksi näissä tarkasteluissa oletetaan, että maan pinnalta avautuisi nopea, hapekasta vettä loppusijoitustilaan kuljettava pohjavesivirtausreitti. Tässäkään tapauksessa ei kallioperän haitallisia 74

75 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-8 Geologit tutkivat Olkiluodon kallioperää ONKALOssa (Posiva). ilmiöitä vaimentavan kyvyn ansiosta elolliselle luonnolle kuitenkaan aiheutuisi säteilyannoksia, jotka ylittäisivät luonnon taustasäteilyn annostason. Vaikka kaikkia mahdollisia tapahtumakulkuja ei pystytä täysin kattavasti tarkastelemaan ja arvioimaan, voidaan konservatiivisesti laaditun turvallisuusanalyysin avulla osoittaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta ei aiheudu haittaa ihmisille eikä ympäristölle (Energiateollisuus ry 2007b). Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen turvallisuusanalyyseja on tähän mennessä tehty kuusi, joista tuorein vuonna Uusimmassa loppusijoituslaitoksen turvallisuusanalyysissä (TILA-99) (Vieno & Nordman 1999) vertailukohtana olivat valtioneuvoston turvallisuusvaatimukset ja STUKin laatimat yksityiskohtaisemmat ohjeet. STUKin kokoama kansainvälinen asiantuntijaryhmä antoi turvallisuusanalyysistä lausuntonsa. Asiantuntijaryhmä suositti loppusijoitusta koskevan periaatepäätöksen hyväksymistä ja tutkimusten keskittämistä Olkiluotoon. Häiriö- ja onnettomuustilanteet Loppusijoituslaitoksen käytölle Suomessa asetetut turvallisuusvaatimukset ovat kansainvälisesti erittäin tiukat. Laitoksen aiheuttama säteilyaltistus jää kaikissa tilanteissa merkityksettömän pieneksi. Normaalista käytöstä 50 vuodessa aiheutuva annos eniten altistuvalle on merkityksettömän pieni. Merkittävimpiä arvioituja häiriötilanteita ovat: radioaktiivisia aineita ei saada talteen normaalilla tavalla kuljetussäiliöitä tyhjennettäessä polttoainenippuja kolhitaan kapselointitilassa ja polttoainesauvoja vaurioituu kuivauksen yhteydessä polttoaineen lämpötila nousee tavallista korkeammaksi ja sauva alkaa vuotaa. Yksittäisestä häiriötilanteesta 50 vuodessa aiheutuva annos eniten altistuvalle vastaisi edestakaisella kotimaan lennolla saatavaa kosmisen säteilyn annosta. Häiriötilanteen 50 vuoden annos olisi alle sadasosa rajaarvosta, joka on 0,1 msv vuodessa. Häiriötilanteista aiheutuvat annokset olisivat niin pieniä, etteivät ne edellyttäisi minkäänlaisia suojautumistoimenpiteitä ympäristössä. Ketjureaktion käynnistyminen estetään rakenteellisin ratkaisuin. Tahallisiin vahingontekoihin varaudutaan turvajärjestelyin. Kapselointilaitoksessa ei ole räjähtä- 75

76 viä aineita ja palokuorma pidetään riittävän alhaisena. Vakavimmiksi oletetuiksi onnettomuuksiksi on arvioitu seuraavat tilanteet: kuljetussäiliö putoaa ja kaikki sauvat rikkoutuvat kapseli putoaa ja kaikki sauvat rikkoutuvat kuljetussäiliön kansi putoaa ja 1/10 sauvoista rikkoutuu polttoainenippu putoaa toisten nippujen päälle ja kahden nipun kaikki sauvat rikkoutuvat kapselihissi putoaa ja kaikki sauvat kapselin sisällä rikkoutuvat. Näissä onnettomuustilanteissa voisi vapautua kaasumaisten aineiden lisäksi hiukkasia. Aiheutuva annos eniten altistuvalle olisi alle 0,8 msv 50 vuodessa, mikä vastaisi kolmea keuhkojen röntgenkuvausta. Aiheutuvat annokset eivät ylittäisi onnettomuustilanteiden raja-arvoa 1 msv vuodessa. Oletetuista onnettomuuksista aiheutuvat annokset olisivat niin pieniä, etteivät ne edellyttäisi välittömiä suojaustoimenpiteitä. Loppusijoituslaitoksen kallioperälle asetetut vaatimukset Loppusijoitukseen soveltuvan kallioalueen on oltava geologisesti vakaa ja vailla suuria rikkonaisuusrakenteita. Kalliolaadun on myös oltava sikäli tavanomaista, ettei tulevilla sukupolvilla ole tarvetta louhia kalliota loppusijoitustilojen kohdalta. Geologisissa tutkimuksissa on selvitetty kallioperän rakoilu- ja vedenjohtavuusominaisuuksia sekä pohjaveden liikkumista. Koska pohjavesi liikkuu vain kallion rakoja pitkin, tutkimukset ovat painottuneet rakoilun ja vedenjohtavuusominaisuuksien selvittelyyn. Lukuisien tutkimusten tulokset on koottu malleiksi, joista keskeisimmät ovat geologinen malli, hydrogeologinen rakennemalli, hydrogeokemiallinen ja kalliomekaaninen malli. Tutkimus- ja kehitystyö on sisältänyt myös muun muassa polttoainekuljetusten ja kapselointilaitoksen suunnittelun, tarvittavien kalliotilojen asemoinnin ja loppusijoitussäiliön rakenteen kehittämisen. Koti- ja ulkomaisissa laboratorioissa on lisäksi selvitetty käytetyn ydinpolttoaineen lämmön sekä pohjaveden vaikutuksia kapselimateriaaleihin ja kapselien eristämisessä käytettävään bentoniittisaveen (Posiva 2007a) Loppusijoituskallion ja ympäristön monitorointiohjelma ONKALOn rakentamisen aiheuttamia mahdollisia pitkäaikaisia muutoksia seurataan tätä varten erikseen perustetun monitorointiohjelman avulla. Ohjelman piiriin kuuluu kalliomekaaninen, hydrologinen, hydrogeokemiallinen sekä ympäristön ja vieraiden aineiden monitorointi. Monitorointi on tapahtunut suurimmaksi osaksi maan pinnalta käsin. ONKALOn rakennustyön edetessä monitorointia suoritetaan yhä enenevässä määrin myös maan alta. Vuoden 2006 kalliomekaaniseen monitorointiohjelmaan kuuluivat GPS-asemien ja mikroseismisten asemien mittaukset. Vuoden aikana otettiin käyttöön neljä uutta asemaa. Näiden lisäksi asemaverkkoa täydennettiin kahdella uudella anturilla (elektromagneettinen seismometri) Kuva 9-9 Kallioperän ominaisuuksia tutkitaan muun muassa kairasydännäytteiden avulla. Kallioperästä Olkiluodossa kairattuja kairasydännäytteitä tutkitaan tuhansia metrejä (Posiva). 76

77 loppuvuodesta Anturit asennettiin ONKALOn läheisyyteen porattuun noin 250 metriä syvään reikään. Anturien asennussyvyydet olivat noin 150 metriä ja 250 metriä. Hydrologisia monitorointimittauksia tehtiin sekä matalissa että syvissä havaintorei issä. Havaintorei istä seurattiin pohjaveden pinnan- ja painekorkeutta sekä manuaali- että automaattimittauksin. Näiden lisäksi seurattiin avoimien reikien virtausolosuhteita, pohjaveden suolaisuutta, ONKALOn vuotovesiä ja tunnelijärjestelmän vesitasetta, sadannan määrää, merivedenpinnan korkeutta, roudan ja lumen paksuutta sekä pintavalunnan määrää. Vuoden 2006 aikana ONKALOssa tehtiin systemaattisesti vuotovesikartoitusta ja vuotavista raoista otettiin vesinäytteet hydrogeokemian analyysejä varten. Lisäksi seurattiin ONKALOn rakentamisessa käytettävän veden merkkiainepitoisuutta. Ympäristön monitoroinnissa seurattiin pölyn määrää sekä talousvesikaivojen veden laatua ja pinnankorkeutta. Metsikköveden laatua ja kiertoa sekä meteorologiaa seurattiin intensiivikoealoilla. Näiden lisäksi saatettiin loppuun jo vuonna 2005 aloitettu laaja metsikköhavaintoalojen inventointitutkimus. Olkiluodon saaren ilmakuvaus suoritettiin kesällä, mikä myös kuului vuoden 2006 ympäristön monitoroinnin piiriin. ONKALOn rakentamisessa käytetyistä vieraista aineista on pidetty kirjaa. ONKALOn rakentamisen aiheuttamien muutosten seuranta on edennyt pääasiassa raportin Programme of Monitoring at Olkiluoto During Construction and Operation of the ONKALO mukaisesti eikä merkittäviä rakentamisen aiheuttamia pitkäaikaisia muutoksia ole havaittu. (Posiva 2007b.) haettava STUKin lupa. STUK tarkastaa kuljetussuunnitelman, kuljetussäiliön rakenteen, kuljetushenkilöstön pätevyyden sekä onnettomuuksiin ja vahingontekoihin varautumisen järjestelyt. Suomessa ei tällä hetkellä ole lainkaan laitosalueen ulkopuolisia käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksia, vaan polttoaine odottaa laitosalueiden välivarastoissa loppusijoitusta Olkiluodon kallioperään rakenteilla olevaan tunneliverkostoon. Loppusijoituksen on suunniteltu alkavan vuonna Voimalaitosjäte Matala- ja keskiaktiivista voimalaitosjätettä syntyy voimalaitoksen radioaktiivisten prosessivesien puhdistuksen sekä huolto- ja korjaustöiden yhteydessä. Matala-aktiivista voimalaitosjätettä ovat muun muassa suojamuovit, suojavaatteet ja -varusteet, pyyhkeet, työkalut, puujäte, metalliromu ja lietteet sekä konsentraatit. Keskiaktiivinen Ympäristövaikutusten arviointiselostus Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetus ja sen vaikutukset Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksista on paljon kokemusta. Useat Euroopan maat sekä Japani vievät käytettyä polttoainetta Ranskaan ja Iso-Britanniaan jälleenkäsittelyyn. Ruotsi on kuljettanut kaikilta ydinvoimalaitoksiltaan käytettyä polttoainetta Oskarshamnin välivarastoon meritse (Posiva 2007a). Käytetyn polttoaineen kuljetusten turvallisuudesta on paljon kokemusta myös Suomessa. Käytettyä polttoainetta on siirretty voimalaitokselta välivarastoihin ja vuosina Loviisan ydinvoimalaitoksen käytettyä ydinpolttoainetta on viety Venäjälle (Neuvostoliittoon). Välivarastoon siirrettävät polttoaineniput pakataan siirron ajaksi törmäyksenkestävään kuljetussäiliöön. Säiliö estää polttoainenippujen vaurioitumisen siirron aikana ja toimii myös säteilysuojana. Samantyyppisiä säiliöitä käytetään myös silloin, kun käytettyä polttoainetta kuljetetaan laitosalueiden välivarastoista loppusijoituspaikalle. Käytetyn ydinpolttoaineen kuljettamista säädellään tarkoin kansallisin ja kansainvälisin määräyksin ja sopimuksin. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA julkaisi ensimmäiset kuljetusohjeet jo vuonna Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetukselle on Suomessa 77

78 jäte muodostuu muun muassa prosessiveden puhdistuksessa käytettävistä ioninvaihtohartseista ja suodatinmateriaaleista. OL1:llä ja OL2:lla märät jätteet kiinteytetään pääosin bitumoimalla. OL3:lla ne tullaan vastaavasti kuivaamaan tynnyreihin. Voimalaitosjätteitä oli Olkiluodon voimalaitoksella kertynyt vuoden 2006 loppuun mennessä m 3. Olkiluodon jätteistä m 3 oli loppusijoitettu voimalaitosjätteen loppusijoitustilaan (VLJ-luola). Uudelta voimalaitosyksiköltä OL4 arvioidaan kertyvän voimalaitosjätettä pakkauksineen keskimäärin m 3 vuodessa. Vuosittainen jätteen määrä vaihtelee riippuen siitä, millaisia huolto-, korjaus- ja muutostöitä kulloinkin tehdään. Laitosyksikön 60 vuoden käyttöiän aikana kertyvän voimalaitosjätteen kokonaismääräksi arvioidaan m 3. OL4:llä syntyvästä matala- ja keskiaktiivisesta jätteestä huolehditaan samalla tavalla kuin OL1-, OL2- ja OL3-yksiköiden vastaavasta jätteestä. Jäte lajitellaan, käsitellään ja pakataan loppusijoituspakkauksiin voimalaitosyksiköillä ja tarkoitukseen suunnitelluissa varastoissa. Olkiluodossa olevia matala- ja keskiaktiivisten jätteiden välivarastoja (MAJ- ja KAJ-varastot) käytetään voimalaitosjätteen käsittely- ja pakkaustiloina. MAJ- ja KAJ-varastojen nykyiset käyttöluvat ovat voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. Kaikki voimalaitosjäte pyritään loppusijoittamaan ilman välivarastointia voimalaitosjätteen loppusijoitustilaan (VLJ-luola). Olkiluodossa sijaitsevalle VLJ-luolalle on myönnetty käyttölupa vuonna 1992 ja se on voimassa vuoden 2051 loppuun asti. Laitosvarastot Matala-aktiivinen huoltojäte pakataan voimalaitosyksikköjen jätelaitosten varastoissa puristamalla jäte 200 litran tynnyreihin, jotka myöhemmin KAJ-varastolla puristetaan puoleen alkuperäisestä tilavuudestaan tilan säästämiseksi. Laitosvarastossa kiinteytetään myös lietteitä ja liuottimia 200 litran tynnyreihin. Matala-aktiivista jätettä sisältäviä tynnyreitä voidaan käsitellä ilman säteilysuojia. Kyseinen jäte sijoitetaan VLJ-luolan MAJ-siiloon. Keskiaktiivinen jäte muodostuu käytetyistä ioninvaihtohartseista, suodattimista ja mahdollisesti kuivatuista lietteistä. Ioninvaihtohartsien kiinteytys tapahtuu bitumiin sekoittamalla ja valamalla terästynnyreihin. Keskiaktiivisen jätteen käsittely ja siirrot vaativat säteilysuojan käyttöä. Keskiaktiivinen jäte sijoitetaan VLJ-luolan KAJ-siiloon. Laitosvarastojen mahdolliset jätevedet käsitellään yhdessä laitosyksikön jätevesien kanssa. Poistoilma käsitellään laitosyksikön poistoilmasuodattimilla ennen ilmastointipiippuun johtamista. Matala-aktiivisten jätteiden varasto Matala-aktiivisten jätteiden varasto (MAJ-varasto) on tarkoitettu voimalaitosjätteiden ja KPA-varaston tuottaman matala-aktiivisen jätteen käsittely- ja varastotilaksi. MAJvarasto on yksikerroksinen rakennus, jonka tilavuus on noin m 3. Varastoon kuuluu sekä säteilyvalvottuja että -valvomattomia tiloja. MAJ-varastolla käsitellään lähinnä hyvin matala-aktiivista laitosyksiköiltä siirrettyä huoltojätettä. Annosnopeuden perusteella lajiteltu huoltojäte puriste- 78

79 taan paaleiksi ja kuljetetaan säteilykontrollin jälkeen voimalaitoksen kaatopaikalle. Rakennuksen pesupaikan ja varastotilojen lattiavedet johdetaan betonialtaaseen sijoitettuun keruusäiliöön. Säiliöön kertyvät vedet kuljetetaan voimalaitosyksiköille käsiteltäviksi. Varastotilat pidetään alipaineisina ulkoilmaan nähden ja poistoilma suodatetaan. Keskiaktiivisten jätteiden varasto Keskiaktiivisten jätteiden varasto (KAJ-varasto) on tarkoitettu voimalaitosjätteiden ja KPA-varaston tuottaman keskiaktiivisen jätteen käsittely- ja varastotilaksi. KAJvarasto on yksikerroksinen rakennus, jonka tilavuus on noin m 3. Rakennus jakaantuu kahteen osaan, joista toisessa on varsinainen varasto ja toisessa valvomo. Valvomo on säteilyvalvomatonta aluetta, joka on erotettu varastosta säteilysuojaseinin. Nykyisin KAJ-varasto palvelee erityisesti romun käsittelyä joko loppusijoitettavaksi tai valvonnasta vapautettavaksi. Betonilaatikoihin pakattu romu ja suodatinmateriaalit sijoitetaan pääsääntöisesti VLJ-luolan MAJ-siiloon. Rakennuksen pesupaikan ja varastotilojen lattiavedet johdetaan betonialtaaseen sijoitettuun keruusäiliöön. Säiliöön kertyvät vedet kuljetetaan voimalaitosyksiköihin käsiteltäväksi. Myös KAJ-varaston varasto-osa pidetään alipaineisena ulkoilmaan nähden ja poistoilma suodatetaan. Matala- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoitustila Olkiluotoon on rakennettu vuonna 1992 matala- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoitustila, VLJ-luola. Luola koostuu kahdesta kalliosiilosta, niitä yhdistävästä hallista ja aputiloista, jotka on rakennettu noin metrin syvyydelle Olkiluodon Ulkopään niemen kallioperään. Suunnitellun voimalaitosyksikön tuottama voimalaitosjäte loppusijoitetaan samalla tavalla kuin OL1:n, OL2:n ja OL3:n voimalaitosjäte. Jätteiden siirto loppusijoitustilaan tapahtuu erikoisajoneuvolla tunnelia pitkin. Kun luolan käyttö päättyy, yhteydet luolaan suljetaan, minkä jälkeen tilaa ei tarvitse valvoa. Jätteiden radioaktiiviset aineet muuttuvat aikaa myöten ympäristölle vaarattomiksi, jonka jälkeen jätteistä ei ole haittaa elolliselle luonnolle. Matala-aktiiviset jätteet sijoitetaan kalliosiiloon, ja keskiaktiivisille jätteille on toiseen kalliosiiloon rakennettu teräsbetoninen siilo. Matalaaktiivisten jätteiden siilon kapasiteetti on noin m 3 ja keskiaktiivisten jätteiden siilon noin m 3. VLJ-luolan valumavedet (pohjavesi) ja valvonta-alueen pesuvedet johdetaan säteilykontrollin jälkeen pääsääntöisesti avo-ojaan, joka johtaa Olkiluodon saaren luoteisrannalle. Jos aktiivisuuspitoisuus ylittää rajan 10 Bq litrassa, vedet kuljetetaan voimalaitokselle käsiteltäviksi. Matala-aktiivisen huoltojätteen mikrobiologista hajoamista tutkitaan suuren mittakaavan kokeessa VLJ- Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-10 VLJ-luolan rakenne. Kuvassa oikealla näkyvät valvomorakennus, siitä alas johtava kuilu ja ajotunneli sekä kaksi siiloa ovat nykyisin olemassa olevia VLJ-luolan osia. OL3:n ja OL4:n käytön aikana tehtävässä laajennuksessa lisättävät osat ovat kuvassa keskellä näkyvät kaksi siiloa. Kun voimalaitosyksiköitä poistetaan käytöstä, voimalaitosjätteen loppusijoituslaitosta laajennetaan lisää rakentamalla kuvassa vasemmalla näkyvät neljä uutta siiloa purkujätteille, prosessirakennus, siitä alas johtava kuilu ja ajotunneli sekä kaksi erillistä pystykuilua reaktoripaineastioiden loppusijoittamista varten. 79

80 Jätetyyppi OL1 ja OL2 (v ) tonni/vuosi OL4 tonni/vuosi Kaatopaikkajäte Paperi ja pahvi Energiajäte Biojäte Metalli Puutavara Lasi 1 0,5 Ongelmajäte Taulukko 9-2 Olkiluodon voimalaitoksen käyttötoiminnassa vuosina keskimäärin syntyneiden jätejakeiden määrä (tonni/vuosi) sekä arvio uudella laitosyksiköllä OL4 syntyvistä jätteistä (tonni/vuosi). luolan louhintatunneliin rakennetussa koelaitteistossa. Tutkimuksella tarkennetaan huoltojätteessä muodostuvan kaasun määräarviota ja parannetaan tietämystä koko hajoamistapahtumasta olosuhteissa, jotka vastaavat VLJluolan sulkemisen jälkeistä tilaa. Lisäksi työssä seurataan aktiivisuuden siirtymistä jätetynnyreistä ympäröivään veteen. Tärkein kokeesta saatava suure on VLJ-luolan turvallisuusanalyysissa tarvittava huoltojätteen kaasunkehitysnopeus. Tulosten perusteella kaasunkehitysnopeus on pienempi kuin turvallisuusanalyysissä oletettu. Olkiluodon VLJ-luolan pohjavesiasemien veden laatua on seurattu 1980-luvun loppupuolelta alkaen, eikä tuloksissa ole todettavissa selkeitä suuntauksia eikä merkittäviä muutoksia (Posiva 2007b). Matala- ja keskiaktiivisen jätteen käsittelyprosessin radioaktiivisten päästöjen vaikutuksia on tässä YVA-selostuksessa käsitelty yhdessä voimalaitoksen radioaktiivisten päästöjen vaikutusten kanssa. VLJ-luolan laajennus VLJ-luolan laajentamismahdollisuus on otettu huomioon sen alkuperäisessä suunnittelussa ja sitä laajennetaan tarpeen mukaan siinä vaiheessa, kun sen nykyisin olemassa oleva osa täyttyy. VLJ-luolaa laajennetaan lisää siinä vaiheessa, kun voimalaitosyksiköitä poistetaan käytöstä. Laajennuksissa syntyvät louhintamassat käytetään maanrakennustöihin voimalaitosalueella tai läjitetään maanläjitysalueelle. Kuvassa 9-10 on esitetty VLJ-luolan rakenne. Kuvassa näkyvä valvomorakennus, siitä alas johtava kuilu ja ajotunneli sekä kaksi siiloa ovat nykyisin olemassa olevia VLJ-luolan osia. OL3:n ja OL4:n käyttöiän aikana syntyviä matala- ja keskiaktiivisia jätteitä varten VLJ-luolaa laajennetaan kahdella siilolla (Kuva 9-10). Kun voimalaitosyksiköitä poistetaan käytöstä, voimalaitosjätteen loppusijoituslaitosta laajennetaan lisää rakentamalla neljä uutta siiloa, niihin liittyvä pystykuilu ja maanpäällinen prosessirakennus sekä kaksi erillistä pystykuilua reaktoripaineastioiden loppusijoittamista varten. (Kuva 9-10) Tavanomaiset jätteet Yhdyskuntajätteet Voimalaitoksella syntyy myös tavanomaisia jätteitä, joista huolehditaan ympäristölupapäätösten edellyttämällä tavalla. Olkiluodon voimalaitoksella on oma kaatopaikka, jolle sijoitetaan hyötykäyttöön kelpaamaton osa jätteestä. Kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä on jatkuvasti pienentynyt hyötykäytön tehostumisen myötä. Tärkeimpiä TVO:n toiminnassa syntyviä hyötyjätejakeita ovat paperi ja pahvi, metalli, puu, biojäte, lasi ja energiajäte. Jäähdytysvedestä erotetaan välpillä ja ketjukorisuodattimilla kiinteät kappaleet eli veden mukana kulkeutuvat levät, kalat, roskat ym. Välpät ja ketjukorisuodattimet puhdistetaan ajoittain ja näin syntyvä välppäjäte erotetaan ja käsitellään voimalaitoksen ympäristö- ja vesilain mukaisten lupien edellyttämällä tavalla. Taulukossa 9-2 on esitetty Olkiluodon voimalaitoksen käyttötoiminnassa vuosina keskimäärin syntyneiden jätejakeiden määrä (tonni/vuosi) sekä arvio OL4:lla syntyvistä jätteistä. Rakenteilla olevan ydinvoimalaitosyksikön OL3 tavanomaisten jätteiden määräksi on käyttötoiminnassa arvioitu noin 50 % nykyisten laitosyksiköiden OL1:n ja OL2:n yhteenlasketusta jätemäärästä. Vastaavasti OL4-laitosyksiköllä syntyvien jätemäärien arvioidaan olevan noin 50 % nykyisillä yksiköillä syntyvästä jätemäärästä. Olkiluodon vanhan kaatopaikan käyttö loppui ympäristöluvan mukaisesti Lupahakemus uudesta kaatopaikasta jätettiin lokakuussa 2003 ja ympäristölupa (Dnro LSY-2003-Y-324) myönnettiin vuoden 2006 joulukuussa. Uusi kaatopaikka on rakennettu vanhasta kaatopaikasta koilliseen ja sen yhden hehtaarin pinta-alaan sisältyy m 3 täyttötilavuus. Ensimmäisen vaihe (noin m 2 ) otettiin käyttöön Kaatopaikan toinen vaihe toteutetaan myöhemmin. Uuden kaatopaikan käyttöiäksi arvioidaan 40 vuotta. Ulkopuolisten vesien pääsy kaatopaikka-alueelle on estetty niskaojilla. Kaatopaikan suoto- ja valumavedet kerätään ympärysojaan, josta ne johdetaan käsittelyyn. Käsitelty vesi johdetaan mittauksen kautta ojaan ja edelleen mereen. Kaatopaikan perustilaselvityksen yhteydessä tehtyjen kaasumittausten tulosten perusteella Olkiluodon vanhalla kaatopaikalla ei tapahdu olennaista jätteen 80

81 anaerobista hajoamista. Laajennusalueelle sijoitettavassa jätteessä biohajoavan jätteen osuus on entistä vähäisempi, joten sen kaasuntuottopotentiaali on nykyistä pienempi. Muodostuvan kaatopaikkakaasun määrä on sekä vanhalla kaatopaikka-alueella että etenkin laajennusalueella laskelmien ja mittausten mukaan erittäin pieni. Kaatopaikkatoiminnasta pintavesiin kohdistuvat vaikutukset näkyvät lähiojien vedenlaadussa. Vaikutus vähenee kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Pintavesiin kohdistuvat vaikutukset vähenevät johtuen biojätteen erilliskeräyksestä ja laajennusalueen nykyistä paremmasta teknologiasta. Kaatopaikka sijaitsee alueella, jossa pohjaveden muodostuminen on alueen pohjasuhteista johtuen vähäistä. Perustilaselvityksen yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella kaatopaikkatoiminnasta ei ole aiheutunut pohjaveden laadun heikentymistä. Kaatopaikan suotovesien vaikutusta alueelta virtaavan veden laatuun ja alueen pohjavesiin on tarkkailtu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti vuodesta 1999 lähtien. Pohjaveden happipitoisuus on yleensä ollut alhainen ja sen seurauksena pohjavedessä on ollut rautaa ja mangaania. Pohjavesinäytteissä ei ole ollut havaittavissa selviä merkkejä kaatopaikan suotovesien vaikutuksesta. Liukoisten typpiyhdisteiden pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja suurehkot kloridipitoisuudet selittyvät todennäköisesti meren läheisyydellä. Kaatopaikkaveden polykloorattujen bifenyylien- (PCB), absorboituvien orgaanisten halogeenien- (AOX), orgaanisen kokonaishiilen- (TOC) sekä öljy- ja raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä. Raskasmetallipitoisuudet alittavat juomavesinormit. Uuden kaatopaikan käyttöönotto pienentää päästöjä ja helpottaa käyttötoimintaa. Voimalaitoksella syntyvillä tavanomaisilla jätteillä ei niiden asianmukaisesta käsittelystä johtuen ole sanottavia ympäristövaikutuksia. Ongelmajätteet Uuden voimalaitosyksikön käyttö ja kunnossapito lisäävät ongelmajätteiden määrää. Merkittävimpiä ongelmajätejakeita Olkiluodon ydinvoimalaitoksella ovat viime vuosina olleet sähkö- ja elektroniikkaromu, akut, jäähdytinnesteet, kiinteä öljyinen jäte, liuotinjäte sekä loisteputket ja lamput. Voimalaitoksella syntyvistä ongelmajätteistä huolehditaan asianmukaisesti ympäristölupapäätösten edellyttämällä tavalla. Olkiluodon voimalaitoksen käyttötoiminnassa muodostui vuosina ongelmajätteitä noin 40 tonnia vuodessa. Rakenteilla olevan voimalaitosyksikön OL3:n valmistuttua ongelmajätemäärän arvioidaan lisääntyvän noin 50 %. Vastaavasti suunnitteilla olevan uuden ydinvoimalaitosyksikön OL4:n valmistuttua ongelmajätemäärän arvioidaan lisääntyvän noin 50 % nykyisten laitosyksiköiden toiminnassa muodostuvasta ongelmajätemäärästä. Voimalaitoksella syntyvät ongelmajätteet toimitetaan ongelmajätteiden käsittelylaitokselle. Ongelmajätteiden vähäisestä määrästä ja asianmukaisesta käsittelystä johtuen niillä ei ole sanottavia ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-11 Olkiluodon uusi käyttöönotettu kaatopaikka. 81

82 9.3 Toiminnan aikaisten kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Liikenteen vaikutusten arvioimiseksi on selvitetty kuljetuksista aiheutuvat muutokset nykyisiin liikennemääriin Olkiluotoon johtavilla teillä sekä käytettävät liikennevälineet ja -reitit. Arvioinnin lähtöaineistona on käytetty Olkiluodon osayleiskaavan liikenne-ennustetta ja sitä varten suoritettuja liikennelaskentoja (Ramboll 2007). Liikenteen aiheuttamat meluvaikutukset ja vaikutukset viihtyvyyteen ja liikenneturvallisuuteen on arvioitu asutusalueille kohdistuvien liikenteellisten muutosten perusteella sekä OL3-hankkeesta saatujen kokemusten pohjalta. Liikenteen meluvaikutus on mallinnettu. Tarvittavat muutokset alueiden liikennejärjestelyihin on arvioitu. Tieliikenteen vaikutusten tarkastelualueeksi määriteltiin maantie 2176 Lapijoelta Olkiluotoon sekä tiet Hankkilasta Sorkan kautta Raumalle ja Linnamaan kautta Eurajoelle. Myös vaikutusta valtatie 8:n liikennemääriin Rauman ja Eurajoen välillä on tarkasteltu. Sekä rakennusaikaisten että käytön aikaisten kuljetusten ja liikenteen määrät ovat arvioita, jotka perustuvat nykyisten voimalaitosyksiköiden rakentamisesta ja käytön aikaisesta liikenteestä sekä OL3-hankkeesta saatuihin kokemuksiin sekä Olkiluodon osayleiskaavan yhteydessä tehtyyn liikenne-ennusteeseen Liikenteen nykytila Olkiluotoon johtavat liikenneväylät sekä nykyiset liikennemäärät on kuvattu luvussa 8.6 Rakentamisen aikaisten kuljetusten ja liikenteen vaikutukset kohdassa Liikenteen nykytila Olkiluodon osayleiskaavan liikenne-ennuste Olkiluodon osayleiskaavan liikenne-ennusteessa tarkasteltiin nykytilannetta, kun OL1 ja OL2 ovat käytössä sekä OL3 ja Posivan maanalainen tutkimustila ONKALO ovat rakenteilla. Ennusteessa tarkasteltiin myös vuosihuoltojen aikaista tilannetta, jossa on huomioitu vuosihuollosta johtuva työntekijämäärän lisäys. OL1:n ja OL2:n vuosihuollot kestävät yhteensä muutaman viikon ajan. Tulevaisuuden osalta tarkasteltiin liikennettä vuonna 2015, jolloin OL3 on otettu käyttöön ja OL4 arvioidaan olevan rakenteilla. ONKALO-tutkimusvaihe on tällöin päättynyt ja loppusijoituslaitos on rakenteilla. Lisäksi liikenne-ennusteen ajankohdaksi valittiin vuosi 2020, jolloin OL1, OL2, OL3, OL4 ja loppusijoituslaitos ovat käytössä. Vuosihuollon ulkopuolella työntekijämääräksi arvioidaan tällöin henkilöä. Vuosihuollon aikaiseksi työntekijämääräksi arvioidaan henkilöä. Suurin liikenne kulkee sisääntulotietä Olkiluodon ydinvoimala-alueelle, kun taas matkalla olevien toimintojen (satama, Vierailukeskus, majoituskylä jne.) liikennemäärät ovat hyvin alhaisia. Sisääntulotien liikennemäärä riippuu alueen työpaikkojen lukumäärästä sekä toimintojen määrästä ollen normaalitilanteessa noin ja vuosihuollon aikana noin ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikenne-ennusteen yhteydessä esitetyt liikennemäärät nykyliikenneverkolla sekä uusille Olkiluodon sisääntulotien ja Satamatien linjauksille nykytilanteessa vuonna Kuva 9-12 Olkiluodon liikenne-ennuste nykyliikenneverkolle. Kuvassa on esitetty liikennemäärät vuoden 2007 tilanteessa sekä ennustevuosina 2015 ja 2020 normaalikäytön ja vuosihuoltojen aikana (Ramboll Finland Oy 2007a). 82

83 Taulukko 9-3 Vuorokauden liikennemäärät Olkiluodontiellä (maantie 2176) voimalaitosalueelle tultaessa ydinvoimalaitoksen käyttötilanteessa. 2007, sekä ennustevuosina 2015 ja 2020 normaalikäytön ja vuosihuoltojen aikana on esitetty kuvissa 9-12 ja Nollavaihtoehdon mukaisessa tilanteessa, jossa sekä OL3 sekä loppusijoituslaitos ovat valmistuneet, liikennemäärän voimalaitosalueelle arvioidaan olevan ajoneuvoa vuorokaudessa ja vuosihuoltojen aikana noin ajoneuvoa vuorokaudessa Kuljetukset Toiminnan aikaiset kuljetukset voimalaitokselle ovat pääasiassa kevyttä tavaraliikennettä. Raskaan liikenteen osuus tavaraliikenteestä on melko vähäinen. Nykyisin voimalaitokselle kohdistuvat tavara- ja huoltokuljetukset ovat keskimäärin ajoneuvoa vuorokaudessa. Kuljetukset ajoittuvat pääosin arkipäiviin klo 9 16 väliseen aikaan. OL3 ja OL4 eivät juuri lisää toiminnan aikaisten tavarakuljetusten määrää nykyisestä. Laitosalueen sisällä kuljetetaan voimalaitosjätettä VLJ-luolaan ja käytettyä polttoainetta KPA-varastoon. Ydinpolttoaineen kuljetusten vaikutuksia on arvioitu luvussa Nykytilanne v Nollavaihtoehto 1) OL4 valmis 2) v Liikenne laitosalueella yhteensä Liikenne laitosalueella yhteensä vuosihuoltojen aikana ) OL1, OL2 ja OL3 käynnissä, loppusijoituslaitos valmis 2) OL1, OL2,OL3 ja OL4 käynnissä, loppusijoituslaitos valmis Työmatkaliikenne Työmatkat muodostavat pääosan laitokselle suuntautuvasta liikenteestä. OL3:n sekä loppusijoituslaitoksen valmistumisen myötä työntekijämäärä nousee yhteensä noin henkilöön (nollavaihtoehto). Olkiluodossa työssä käyvistä noin puolet kulkee työmatkansa linja-autolla ja puolet henkilöautoilla. Uusi yksikkö (OL4) työllistää noin henkilöä, jolloin koko laitosalueen työntekijämäärä on noin henkilöä. Uusien työntekijöiden asuinpaikasta ja sijoittumisesta riippuen uusia linja-autovuoroja voi tulla muutamia lisää. Työmatkaliikenne ajoittuu pääasiassa klo 7 9 ja klo väliseen aikaan Kuljetusten ja liikenteen vaikutukset Taulukossa 9-3 on esitetty liikennemäärät Olkiluodontiellä nykytilanteessa, nollavaihtoehtoa vastaavassa tilanteessa ja OL4:n valmistuttua. Olkiluotoon johtavien teiden varsilla sijaitsevaa asutusta ja muita olosuhteita on kuvattu rakentamisen ja kuljetusten vaikutuksia koskevassa luvussa. Uuden yksikön OL4 aiheuttama liikenne lisää Olkiluotoon kulkevan liikenteen määrää valmistuttuaan noin 25 % verrattuna nollavaihtoehtoon, jossa yksiköt OL1, OL2 ja OL3 sekä loppusijoituslaitos ovat toiminnassa. Olkiluodon liikenteen määräksi arvioidaan OL4-laitosyksikön valmistuttua ajoneuvoa vuorokaudessa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-13 Olkiluodon liikenne-ennuste uudelle Olkiluodon sisääntulotien ja Satamatien linjaukselle. Kuvassa on esitetty liikennemäärät vuoden 2007 tilanteessa sekä ennustevuosina 2015 ja 2020 normaalikäytön ja vuosihuoltojen aikana (Ramboll Finland Oy 2007a). 83

84 Taulukko 9-4 Olkiluotoon suuntautuvan liikenteen päästöt sekä Rauman ja Eurajoen alueen liikenteen kokonaispäästöt vuonna Päästölaji Päästömäärä 1), tonni/v Nollavaihtoehto 2) OL4 valmis 3) 2020 Rauman ja Eurajoen liikenteen kokonaispäästöt v Rikkidioksidi, SO 2 0,1 0,1 0,5 Typenoksidit, NO X Hiukkaset, PM 0,6 0,8 18 Häkä, CO Hiilidioksidi, CO ) Tiet: Valtatie 8 (Rauma - Eurajoki), Maantie 2176 Olkiluotoon, tiet: Hankkila - Sorkka - Rauma ja Hankkila - Linnamaa - Eurajoki 2) OL1, OL2 ja OL3 käynnissä, loppusijoituslaitos valmis 3) OL1, OL2, OL3 ja OL4 käynnissä, loppusijoituslaitos valmis Vuosihuoltojen aikana liikennemäärät ovat ajoneuvon luokkaa. Käytön aikaisen liikenteen kasvu ei juuri lisää tien varren asutukselle nykyisten, toiminnassa olevien yksiköiden liikenteestä aiheutuvia pöly-, melu- tai tärinähaittoja. Rakennusaikaiseen liikenteeseen verrattuna käytön aikaisen liikenteen vaikutukset ovat huomattavasti vähäisemmät. Käyttövaiheessa liikenne on pääosin henkilöautoliikennettä ja raskaan liikenteen osuus on vähäisempi. Osa työmatkaliikenteestä ajoittuu aamuisin koulujen alkamisajankohtaan, jolloin lisääntyvällä liikenteellä saattaa olla vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Mahdollisia liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantavia muutoksia liikenneverkossa on kuvattu luvussa Liikenteen päästöt OL4:n käytön aikaisen tieliikenteen päästöt Olkiluotoon johtavilla teillä on laskettu seuraavilta tieosuuksilta: Olkiluodontie, Rauma-Olkiluoto, Eurajoki-Olkiluoto sekä valtatie 8 (välillä Rauma-Eurajoki) ottaen huomioon liikenteen jakautuminen kullekin tieosuudelle. Päästöjen laskennassa on käytetty henkilöautojen sekä raskaiden ajoneuvojen keskimääräisiä yksikköpäästökertoimia (VTT 2006). Päästöjen määrät on esitetty taulukossa 9-4. OL4:n käyttövaiheessa liikenne sekä päästöt lisääntyvät enimmillään noin 30 % verrattuna tilanteeseen, jossa OL4 laitosta ei rakenneta. Rauman ja Eurajoen alueen liikenteen päästöissä käyttövaiheen liikenteen päästöillä ei ole huomattavaa merkitystä. Vaikutukset vesiliikenteeseen Uudella voimalaitosyksiköllä ei ole vaikutuksia vesiliikenteeseen merikortteihin merkityillä vesiväylillä. Kuusisenmaan yhdistäminen penkereellä Olkiluodon saareen estää ko. salmen kautta kulkevan vesiliikenteen. Kivikkoinen ja matala salmi soveltuu nykyiselläänkin vain pienveneilyyn, mikä on ollut vähäistä. 84

85 9.4 Ydinvoimalaitoksen meluvaikutus Meluvaikutuksia on arvioitu voimalaitosalueen lähiympäristössä tehtyjen melumittausten tulosten, suunnittelutietojen, muista vastaavista toiminnoista saatujen kokemusten, melumallinnuksen sekä ympäristön melutasoa koskevien tietojen ja normien avulla. Ramboll Analytics Oy on selvittänyt Olkiluodon alueen toimintojen ja suunniteltujen toimintojen aiheuttamaa melua laskennallisesti syksyllä 2007 (Ramboll Analytics Oy 2007). Meluselvitys perustuu suurelta osin aiempiin (vuosina 2005 ja 2006) laadittuihin selvityksiin. Melulaskennat on tehty 3D maastomallin huomioivalla SoundPlan -laskentaohjelmalla (versio 6.3), joka perustuu yhteispohjoismaiseen tieliikennemelun ja teollisuusmelun laskentamalliin. Meluvyöhykkeet laskettiin päiväajalle (L Aeq 7-22 ) ja yöajalle (L Aeq 22-7 ). Mallissa otettiin huomioon muun muassa maastonmuodot, rakennusten este- ja heijastusvaikutukset sekä maaperän vaimennus. Maaperä oletettiin vaimentavaksi ja rakennukset sekä vesialueet ääntä heijastaviksi pinnoiksi. Laskennassa ei huomioitu puustoa tai muuta kasvillisuutta. Mallinnuksessa on huomioitu olemassa olevien rakennusten lisäksi rakenteilla oleva OL3- ydinvoimalaitosyksikkö sekä suunnitteilla oleva OL4- ydinvoimalaitosyksikkö. OL4:n molemmat vaihtoehtoiset sijoituspaikkavaihtoehdot mallinnettiin. Liikennemäärinä on käytetty kuvassa 9-13 esitettyjä liikennemäärätietoja. Liikenteen melu laskettiin vuoden 2007 tilanteen mukaisesti. Vuosihuollon aiheuttamaa liikenteen lisäystä ei huomioitu. Tiedot ovat peräisin Ramboll Finland Oy:n vuoden 2007 liikennemäärälaskentojen perusteella tehdystä liikenne-ennusteesta. Yöaikaisen liikenteen osuudeksi kokonaisliikennemäärästä arvioitiin 10 %. Uusien voimalaitosten melupäästöjen vaikutusalue on tyypillisesti noin metriä voimalaitoksen seinästä. Voimalaitokset suunnitellaan siten, että tällä etäisyydellä laitoksen melutaso ei ylitä 45 db(a) normaalikäytön aikana. Ympäristövaikutusten arvioinnissa voimalaitoksen melupäästöjen tarkastelualue on ulotettu noin kahden kilometrin päähän voimalaitokselta. Tältä alueelta on olemassa aikaisempia melumittaustietoja, joita on hyödynnetty vertailuissa Olkiluodon alueen melun nykytila Voimalaitoksen pääasiallisia melulähteitä ovat turpiinit, generaattorit ja puhaltimet. Niiden aiheuttama melu on tasaisena jatkuvaa vaimeaa huminaa ympäri vuorokauden. Laitosyksikkö suunnitellaan niin, että sen ympäristöön aiheuttama melu ei ylitä viranomaisten antamia ohjearvoja. Jos uusi voimalaitosyksikkö toteutetaan painevesireaktorilaitoksena, tulee laitoksen höyryjärjestelmä varustettavaksi varoventtiileillä. Varoventtiileitä koestetaan vuosihuoltojen yhteydessä. Venttiileiden päästäessä korkeapaineista höyryä ilmaan syntyy voimakas mutta lyhytkestoinen ääni, joka selvästi erottuu laitosalueen muusta melusta. Olkiluodon voimalaitosalueella melutasoon vaikuttavat TVO:n nykyisten voimalaitosyksiköiden OL1 ja OL2 ja rakenteilla olevan voimalaitosyksikön OL3 rakennustyömaan lisäksi myös muun muassa tuulivoimalaitos, Posiva Oy:n ONKALO-työmaa, satama ja Fingrid Oyj:n kaasuturpiinivoimalaitos. Olkiluodon melua on selvitetty mittauksin ja laskennallisesti vuosina 2005, 2006 ja Olkiluodon lähisaarissa tehtyjen melumittausten tulokset vaihtelivat välillä L Aeq db. Mittaukset tehtiin päiväaikana OL3:n rakennustyömaan ollessa käynnissä. Laskennalliset melutasot lähimpien loma-asuntojen kohdalla eri tilanteissa vaihtelivat vuoden 2005 yöajan db:stä rakentamisen aikaiseen päiväajan db:iin. Tulosten mukaan OL3:n rakennustyömaasta johtuen saattaa jossain tilanteissa melun päiväajan ohjearvo loma-asutusalueilla (L Aeq 45 db) ylittyä lähimpien loma-asuntojen kohdalla. Vuonna 2005 vallinneessa tilanteessa yöajan ohjearvo ei kuitenkaan ylity. Vuonna 2006 päivitetyn melulaskennan mukaan melutaso lähimmässä häiriintyvässä kohteessa Leppäkartan saaren loma-asunnon kohdalla ei ylitä päivä- tai yöajan ohjearvoa OL3-yksikön valmistuttua. Ns. normaalitoiminnan mukaisessa tilanteessa melutaso Leppäkartan saaren lähimmän loma-asunnon kohdalla on db, mikä alittaa loma-asumiseen käytettäville alueille annetun yöajan ohjearvon (L Aeq 40 db) (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2006a) Melun vaikutukset Voimalaitoksen rakentamis- ja käyttövaiheissa melun voimakkuus ja ajoittuminen ovat erilaisia. Rakentamisen aikaisia meluvaikutuksia on käsitelty rakentamisvaiheen vaikutusten käsittelyn yhteydessä luvussa 8. Ydinvoimalaitokselta käytön aikana ulospäin kuuluva ääni on luonteeltaan tasaista, vaimeaa huminaa ympäri vuorokauden, joka peittyy varsin vähäisenkin muun äänen alle, esimerkiksi meren kohinaan, tuulen huminaan tai veneen moottorin ääneen. Tyynellä säällä, jolloin ääni kantaa merellä hyvin, nykyisiltä voimalaitosyksiköiltä lähtevä ääni on kuultavissa lähimmillä loma-asunnoilla ja saarilla. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 2 3 km päässä voimalaitokselta, joten sinne voimalaitoksen ääni ei kuulu. Uuden ydinvoimalaitosyksikön käytön aikaisia meluvaikutuksia lähiasutukseen ja loma-asutukseen vähentävät sen sijoittuminen kauemmas ranta-alueesta ja saaren lounaiskärjestä kuin nykyiset yksiköt OL1 ja OL2 sekä rakenteilla oleva OL3. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitustilaa laajennetaan sitä mukaa, kun käytettyä polttoainetta loppusijoitetaan. Laajennuksen aikana louheen murskaus aiheuttaa melua päiväaikaan. Loppusijoitus ja louheen murskaus päättyvät, kun Olkiluodon kallioperään sijoitettava käytetty polttoaine on loppusijoitettu. Äänen voimakkuus esitetään käyttämällä yksikköä desibeli (db). Usein desibelilukeman perässä on yksikkö A. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 85

86 Kyseessä on tapa painottaa äänen taajuusjakaumaa siten, että se vastaa ihmiskorvan reagointia ääneen. Seuraavassa on esitetty esimerkkejä erilaisten äänien desibelitasoista: Kuulokynnys 0 db Rannekellon tikitys (1 m) 20 db Hiljainen metsä db Kuiskaus (1 m) 30 db Toimistohuone 55 db Keskustelu (1 m) db Toimistomelu db Vilkasliikenteinen katu (2 m) db Kivipora (7 m) 100 db Konsertti (forte) 110 db Rock-konsertti db Kipukynnys 130 db Suihkukone (2 m) 140 db. Meluselvityksen tulokset Olkiluodon toimintojen aiheuttamat päivä- ja yöajan meluvyöhykkeet (L Aeq 7-22 ja L Aeq 22-7 ) nollavaihtoehdossa ja OL4:n molemmissa sijoituspaikkavaihtoehdoissa on esitetty seuraavissa kuvissa. Kaikissa lasketuissa tilanteissa melutasot jäävät ohjearvojen alle lähimpien vakituisten ja loma-asuntojen kohdalla sekä päivällä että yöllä. Nollavaihtoehdossa, OL3:n valmistuttua, normaalitoiminnan aiheuttama päiväajalle laskettu melutaso lähimmän loma-asunnon kohdalla Leppäkartan saarella on L Aeq db. Vastaava yöaikainen melutaso on L Aeq db. Lähisaarten lähimpien loma-asuntojen kohdalla ero päivä- ja yöajan melutasoissa on noin 3 db. Tämä johtuu paitsi liikenteen hiljentymisestä, pääosin louheen murskauksen hiljentymisestä yöksi. Voimalaitosyksiköt ovat käynnissä 24 h/vrk. (Ramboll Analytics Oy 2007.) Kaasuturpiinilaitoksen kahden tunnin koekäyttö ei käytännössä vaikuta koko päiväajalle laskettuihin melutasoihin voimalaitosaluetta kauempana. Sataman toiminta vaikuttaa voimakkaammin melutasoihin Olkiluodon pohjoispuolella. Loma-asuntojen kohdalla 1 1,5 km etäisyydellä Olkiluodon satamasta sataman toiminnan aiheuttama melutaso on noin L Aeq db. Ydinvoimalayksikön OL4 valmistuminen sijoituspaikkavaihtoehdolle 1 nostaa yöajan melutasoa lähimmän loma-asunnon kohdalla Leppäkartan saarella noin 1 db. Sijoituspaikkavaihtoehdolla 2 ei käytännössä ole eroa vaihtoehtoon 1 meluvaikutusten suhteen Leppäkartan saaren kohdalla. (Ramboll Analytics Oy 2007.) 86

87 Kuva 9-14 Nollavaihtoehto, päiväajan melutilanne. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-15 Nollavaihtoehto, yöajan melutilanne. 87

88 Kuva 9-16 OL4 sijoitusvaihtoehto 1, päiväajan melu. Kuva 9-17 OL4 sijoitusvaihtoehto 1, yöajan melu. 88

89 Kuva 9-18 OL4, sijoitusvaihtoehto 2, päiväajan melu. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-19 OL4, sijoitusvaihtoehto 2, yöajan melu. 89

90 Kuva 9-20 Olkiluodon läheisyydessä olevat kylät ja kaupungit. 9.5 Vaikutukset maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Hankkeen vaikutuksia maisemaan, nykyiseen ja suunniteltuun maankäyttöön sekä rakennettuun ympäristöön on arvioitu alueen maankäyttösuunnitelmien ja kehittämisen kannalta. Maisemavaikutukset on arvioitu perustuen hankkeesta tehtyihin suunnitelmiin, olemassa oleviin selvityksiin, maastokäynteihin sekä kartta- ja ilmakuvatarkasteluihin. Maisemalliset muutokset johtuvat itse voimalaitosyksikkörakennuksesta ja siihen liittyvistä toiminnoista. Sijoituspaikkavaihtoehtojen lähiympäristön maiseman piirteet sekä maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet on kuvattu tekstein, kartoin ja valokuvin. Vaikutusten arvioinnissa on tutkittu, muuttaako voimalaitosyksikkö kohteiden maiseman luonnetta, mistä suunnista näkymät kohti sijoitusaluetta muuttuvat merkittävästi ja aiheutuuko maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteisiin merkittäviä vaikutuksia. Maisemallisia muutoksia on havainnollistettu valokuvasovitteilla. Erityisesti on tarkasteltu vaikutuksia sijoituspaikkojen läheisyydessä sijaitseviin asuin- ja virkistysalueisiin. Voimalaitoshankkeen maisemalliseksi tarkastelualueeksi on määritelty alue, jonne voimalaitosrakennukset näkyvät selvästi muita maisemallisia elementtejä enemmän. Varsinaisia voimalaitosrakennuksia pidemmälle näkyy poistoilmapiippu, jonka korkeus on noin 100 metriä Alueella ja sen ympäristössä sijaitsevat toiminnot Olkiluodon nykyinen voimalaitosalue sijaitsee Olkiluodon saaren länsipuoliskolla ja on noin 350 hehtaarin suuruinen. Voimalaitoksen rakentaminen alueelle alkoi vuonna Alueella sijaitsevat TVO:n nykyiset voimalaitosyksiköt OL1 ja OL2. Lisäksi rakenteilla on OL3, jonka on määrä aloittaa toimintansa vuonna Alueella sijaitsee lisäksi hallintorakennuksia, Koulutuskeskus, Vierailukeskus, varastoja, korjaamoja, varalämpölaitos, raakavesiallas, raakaveden puhdistamo, suolanpoistolaitos, saniteettivesien puhdistuslaitos, kaatopaikka sekä käytetyn polttoaineen välivarasto (KPA-varasto), matala- ja keskiaktiivisten voimalaitosjätteiden välivarastot (MAJ- ja KAJ-varastot), voimalaitosjätteen loppusijoitustila (VLJ-luola) sekä majoituskylät. Olkiluodossa on myös Fingrid Oyj:n sähköasema, TVO:n tuulivoimalaitos, Fingrid Oyj:n kaasuturpiinivoimalaitos varavoimatarpeisiin sekä rakenteilla oleva Posivan maanalainen tutkimustila ONKALO. Voimalaitos on yhteydessä valtakunnan sähköverkkoon kolmella 400 kv:n ja kahdella 110 kv:n voimajohdolla. Olkiluodon 400 kv:n sähköasema sijaitsee saaren pohjoisrannalla noin kahden kilometrin päässä voimalaitokselta. 110 kv:n sähköasema sijaitsee voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä sen pohjoispuolella. 90

91 Olkiluodon saari voimalaitosalueelta itään on pääasiassa metsää. Saaren pohjoisrannan keskivaiheilla sijaitsee Olkiluodon teollisuussatama. Olkiluodon saaren itäpäässä on maatalousaluetta ja loma-asutusta. Alueella on ydinvoimalaitoksen rakennus- ja huoltohenkilökunnalle uusi tilapäiseen majoitukseen tarkoitettu majoituskylä ja asuntovaunualue. TVO omistaa suurimman osan Olkiluodosta. Itäosassa on rantayleiskaavan mukaisia rakennettuja ja rakentamattomia loma-asuntotontteja ja muutama yksittäinen laajempi maa-alue yksityisten henkilöiden omistuksessa. Valtio omistaa Olkiluodossa Liiklankarin suojelualueen ja Kornamaan saaren länsiosan. Liiklankarin aluetta hallinnoi Metsähallitus. Olkiluotoa ympäröivästä vesialueesta TVO omistaa osan kokonaan ja osan yhteisomistuksen kautta. TVO omistaa noin 69 % Olkiluodon ja Orjasaaren vesioikeudellisesta kylästä sekä noin 33 % Munakarin yhteisalueesta. Eurajoen kirkonkylä sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Olkiluodosta itään. Rauman keskusta sijaitsee noin 13 kilometriä Olkiluodosta etelään, Luvian keskustaajama noin 16 kilometriä koilliseen ja Pori noin 32 kilometriä koilliseen. Karttakuvassa 9-20 on esitetty Eurajoen ja Olkiluodon sijainti. Olkiluotoa lähin kylä, Hankkila, sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä voimalaitosalueelta. Noin kymmenen kilometrin päässä voimalaitosalueesta sijaitseva Linnamaa kuuluu Vuojoen kulttuurimaisemaan, johon liittyvät Vuojoen kartanoalue sekä Liinmaan linnanraunio 1360-luvulta. Kuivalahden kyläkeskus sijaitsee Eurajoensalmen pohjoispuolella noin yhdeksän kilometrin päässä voimalaitosalueelta ja Lapijoen kyläkeskus valtatie 8:n varrella noin 14 kilometrin päässä voimalaitosalueelta. Rauman puolella lähin kyläkeskus on Sorkka, noin yhdeksän kilometriä voimalaitosalueelta kaakkoon. Tavoitteiden on tarkoitus toimia valtakunnallisesti merkittävissä kysymyksissä välineenä kaavoituksen ennakko-ohjauksessa. Tavoitteet on otettava huomioon yleiskaavoituksessa ja myös asemakaavoituksessa silloin, kun kaavat koskettelevat valtakunnallisesti merkittäviä kysymyksiä. Usein kuitenkin kuntaa koskevat periaatteelliset ja tavoitteiden toteuttamisen kannalta keskeiset ratkaisut on tehty jo yleiskaavassa. (Ympäristöministeriö 2003.) Olkiluodon osayleiskaavan suunnittelussa ovat erityisen tärkeitä valtakunnan energiahuollon turvaamiseen tähtäävät tavoitteet. Alueidenkäytössä on varmistettava ydinvoimaloiden edellyttämät suojavyöhykkeet sekä varauduttava ydinjätteen loppusijoitukseen. Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon valtakunnallisen energiahuollon kannalta merkittävät voimajohtojen linjaukset siten, että niiden toteuttamismahdollisuudet säilyvät. Kuva 9-21 Ote Satakunnan 5. seutukaavasta. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kaavoitustilanne Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtioneuvosto päätti maankäyttö- ja rakennuslain 22 :n mukaisista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista , ja päätös tuli lainvoimaiseksi Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu kuuteen asiakokonaisuuteen: 1. toimiva aluerakenne 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. 91

92 Voimassa oleva seutukaava Ympäristöministeriön vahvistamassa Satakunnan 5. seutukaavassa TVO:n alue sijaitsee yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET-1). Aluetta koskevien erityismääräysten mukaan tulee alueen yksityiskohtaisessa kaavoituksessa ja suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota ympäristönsuojelukysymyksiin sekä järjestää radioaktiivisten jätteiden käsittely ja varastointi ehdottoman turvallisesti. Lisäksi alueelle voidaan seutukaavan estämättä sijoittaa ydinvoimalaitosyksiköiden lisäksi myös muuta energiantuotantoa sekä alueen energiantuotantoon perustuvaa teollisuutta. Olkiluodon koillisosassa on satama ja telakka (LV). Voimalaitosalueesta itään on Liiklankarin suojeltu vanha metsä (SL). Olkiluodon lounaispuolella sijaitsee Kuusisenmaa (MY, maa- ja metsätalousvaltainen alue, ympäristöarvoja). Olkiluodon ydinvoimalaitosaluetta ympäröi noin 5-7 km:n etäisyydelle vaara-alue (va1, kaukosuojavyöhyke), jolle ei tule yksityiskohtaisessa kaavoituksessa ja suunnittelussa sijoittaa suuria asuinalueita tai laitoksia, joissa on paljon työpaikkoja tai hoitopaikkoja tai joiden toiminnalle mahdollinen onnettomuustilanteen vaikutus olisi erityisen haitallinen. Alueelle ei saa myöskään sijoittaa laitoksia tai laitteita, jotka voivat aiheuttaa vaaraa ydinvoimalaitokselle, kuten räjähdysainetehtaita tai -varastoja tai lentokenttiä. (Satakunnan seutukaava 5, 2001.) Valmisteilla oleva maakuntakaava Satakuntaliitto on laatimassa maakuntakaavaa, joka korvaa voimassa olevan seutukaavan. Satakunnan maakuntakaavan laatiminen käynnistettiin vuoden 2003 helmikuussa. Tällä hetkellä laaditaan maakuntakaavan luonnosta. Voimassa oleva seutukaava vuodelta 2001 tarkistetaan ja ajantasaistetaan maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia vastaavaksi. Maakuntakaavassa varataan yleispiirteisesti energiahuollon alue (EN), osoitetaan voimalinjat, seututie, laiva- ja veneväylät sekä suojelualueet. Kaava asetettaneen luonnoksena nähtäville vuoden 2008 aikana. Yleiskaavat Olkiluodon alueella on voimassa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vahvistama Eurajoen rantayleiskaava. Voimalaitosalue ja sitä ympäröivät alueet Kuva 9-23 Rantayleiskaavan muutos, jolla osoitettiin Olkiluodon kaakkoisosaan majoituskylä sekä muita energiantuotantoa palvelevia toimintoja. Kuva 9-22 Ote Eurajoen rantayleiskaavasta. Uuden laitosyksikön sijoituspaikkavaihtoehdot on merkitty teollisuus- ja varastorakennusten alueeksi (T). 92

93 on merkitty teollisuus- ja varastorakennusten alueeksi (T). Voimalaitosalueen itäpuolella suurin osa alueesta on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Lisäksi rantayleiskaavaan on merkitty muun muassa loma-asuntoalueet (RA) ja maatilojen talouskeskusten alueet (AM) ja asuinpientalojen alueet (AP). Olkiluodon niemen etelärannalla sijaitseva Liiklankarin alue on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL). Eurajoen kunnanvaltuusto hyväksyi rantayleiskaavan muutoksen, jolla osoitettiin Olkiluodon kaakkoisosaan majoituskylä sekä muita energiantuotantoa palvelevia toimintoja. Rauman ranta-alueilla on voimassa vuonna vahvistettu Rauman pohjoisten rantojen osayleiskaava. Siinä Olkiluodon lounais- ja eteläpuolisista saarista Kuusisenmaa on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (M-1) ja eteläisen lahden osalta venesatamaksi (LV-1). Leppäkarta on osoitettu loma-asuntoalueeksi (RA). Lipossa on virkistysaluetta (V), maa- ja metsätalousaluetta (M) sekä loma-asuntoaluetta (RA). Osayleiskaavan muutos Olkiluodon alueella on valmisteilla Olkiluodon osayleiskaava ja Rauman pohjoisten rantojen osayleiskaavan muutos. Eurajoen kunnanhallitus päätti , että Olkiluodon alueelle laaditaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Eurajoen kunnan alueesta osayleiskaavan alueeseen kuuluvat Eurajoen Olkiluoto, sen pohjois- ja luoteispuolella olevat pienet saaret (Kornamaa, Mäntykari, Munakari sekä noin 20 pienempää saarta) sekä näitä ympäröivät vesialueet. Osayleiskaavalla muutetaan vahvistettua Eurajoen rantayleiskaavaa ja hyväksyttyä rantayleiskaavan muutosta (ns. majoituskylän alue ympäristöineen). Yhtä aikaa Olkiluodon osayleiskaavan kanssa on laadittu Rauman kaupungin puolella pohjoisten rantojen osayleiskaavan muutosta. Rauman kaupungin alueesta kaava-alueeseen kuuluvat Olkiluodon edustalla sijaitsevat saaret Kuusisenmaa, Leppäkarta, Lippo ja Vähä-Kaalonperä sekä näitä saaria ympäröivät vesialueet. Osayleiskaavalla muutetaan vahvistettua Rauman pohjoisten rantojen osayleiskaavaa. Olkiluodon osayleiskaavaluonnos oli MRL:n 62 :n mukaisesti yleisesti nähtävinä Kaavaehdotus valmistui ja se oli yleisesti nähtävänä Olkiluodon osayleiskaavan laadinnan aikana on tutkittu useita maankäyttöratkaisujen vaihtoehtoja. Suunnittelussa on pyritty siihen, että valittu ratkaisu toteuttaa parhaiten osayleiskaavalle asetetut tavoitteet. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut luoda maankäytölliset edellytykset Suomen suurimman energiantuotantoalueen ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen toteuttamiselle Suomen lainsäädännön ja toiminnan turvallisuuden asettamien vaatimusten mukaisesti. Vaihtoehtoja on erityisesti tutkittu tieverkon, voimajohtojen linjausten ja jäähdytysvesijärjestelyjen osalta. Myös Rauman kaupungin pohjoisten rantojen osayleiskaava muutosluonnos oli yleisesti nähtävinä Kaavaehdotus valmistui ja se oli yleisesti nähtävänä Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-24 Ote Rauman pohjoisten rantojen osayleiskaavasta. 93

94 Kuva 9-25 Ote Olkiluodon osayleiskaavan kaavaehdotuksesta, Olkiluodon osayleiskaavaehdotuksessa uuden laitosyksikön sijoituspaikkavaihtoehdot sijaitsevat energiahuollon alueella (EN). Kuva 9-26 Ote Rauman pohjoisten rantojen osayleiskaavan muutosehdotuksesta,

95 Kuva 9-27 Olkiluodon ja Rauman pohjoisten rantojen asemakaavatilanne kaavoitetulla alueella, jossa voimalaitosalue on merkitty teollisuus- ja varastorakennuksien korttelialueeksi (T). Ympäristövaikutusten arviointiselostus Asema- ja ranta-asemakaavat Nykyisten ydinvoimalaitosyksiköiden alueella on voimassa asemakaavat, jotka on vahvistettu vuosina 1974 ja Voimalaitosalue on merkitty teollisuus- ja varastorakennuksien korttelialueeksi (T), jolle saa rakentaa ydinvoimalaitoksia ja muita voimantuotantoon, -jakeluun ja -siirtoon tarkoitettuja laitoksia, laitteita sekä niihin liittyviä rakennuksia, rakennelmia ja laitteita ellei sitä muutoin ole rajoitettu. Liiklankarin alue on merkitty puistoksi (P) ja erityisalueeksi (EL). Eurajoen kunnanvaltuusto hyväksyi kaksi asemakaavaa, joilla osoitettiin Olkiluodon kaakkoisosaan energiantuotantoa palvelevien asuntolarakennusten korttelialue (ASEN), toimitilarakennusten korttelialue (KTY), energiantuotantoa palveleva asuntovaunualue (RV-1EN), mastoalue (EMT), suojaviheralue (EV), maa- ja metsätalousalue (M) sekä maa- ja metsätalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY/s). Kaavassa osoitetaan alueelle majoitusalue, jolla tulee olla kapasiteettia 500 henkilön sesonkiluonteiseen majoittamiseen. Lisäksi ko. alueella tulee olla liityntäpisteitä tilapäiselle 500 henkilön majoitukselle, 150 asuntovaunulle sekä yrityksille, jotka palvelevat majoitusaluetta (kahvila, ravintola, lähikauppa/kioski tms.). Hanke liittyy kiinteästi Olkiluodon kolmannen ydinvoimalalaitosyksikön (OL3) rakentamiseen, joka alkoi vuonna Majoitusaluetta ja majoitustiloja tarvitaan rakentajien tarpeisiin sekä jatkossa esim. ydinvoimalaitosyksiköiden vuosihuoltoja tekevien henkilöiden majoittamiseksi. Alue osittain korvaa voimaloiden lähialueella olevan majoitusalueen, jonka käyttö vaikeutuu OL3:n rakentamisen myötä. Olkiluodon saaren itäosissa on kolme vahvistettua ranta-asemakaavaa, jotka on vahvistettu , ja Niissä ranta-alueelle on osoitettu loma-asumista. Olkiluodon asemakaavamuutos Olkiluodon asemakaavamuutos käsittää Eurajoen kunnan alueella Eurajoen Olkiluodon, sen pohjois- ja luoteispuolella olevat pienet saaret (Kornamaa, Mäntykari, Munakari sekä noin 20 pienempää saarta) sekä näitä ympäröivät vesialueet. Rauman kaupungin alueesta kaavaalueeseen kuuluvat Olkiluodon edustalla sijaitsevat saaret Kuusisenmaa, Leppäkarta ja Vähä-Kaalonperä sekä näitä saaria ympäröivät vesialueet. Kaavamuutosprosessin valmistelutyöt on käynnistetty vuoden 2007 lopussa Nykyinen maisema ja kulttuuriympäristö Maisema Olkiluodon saari sijaitsee Eurajoen kunnassa Selkämeren rannikolla. Selkämeren rannikolle tyypillisiä piirteitä ovat luoteeseen suuntautuvat niemet, näiden väliset matalat lahdet sekä pienialaiset saaristoalueet. Olkiluodon alue kuuluu maisemallisessa maakuntajaossa Satakunnan rannikkoseutuun. Seudulle on ominaista maaston alavuus ja maaperän pienipiirteisyys: kalliomaiden ohella on sekä moreenialueita, pienialaisia savikoita että harjumuodostumia. Rannikolla on pitkiä suojaisia ja ruovikkoisia lahtia, jotka maatuvat maan vähitellen kohotessa noin seitsemän millimetrin vuosivauhdilla. Olkiluodon saari on noin kuusi kilometriä pitkä ja 2,5 kilometriä leveä. Saaren länsipuolella avautuu 95

96 Kuva 9-28 Olkiluodon saari mereltä päin katsottuna. Kuvassa näkyvät nykyiset laitosyksiköt OL1 ja OL2 sekä kuvassa oikealla OL3:n rakennustyömaa. Selkämeri, saaren eteläpuoli rajoittuu Rauman saaristoon. Olkiluodon saaren itäpuolelle, Olkiluodon ja Orjasaaren väliseen kapeaan salmeen laskee Lapinjoki. Eurajoki laskee saaren pohjoispuolelle Eurajoensalmeen. Olkiluoto on saari, jonka mantereesta erottavat vesiväylät kasvavat hiljalleen umpeen. Olkiluodon korkeimmat kohdat ovat Selkänummenharju, joka kohoaa noin 15 metriä meren pinnan yläpuolelle ja Liiklankallio, joka kohoaa noin 18 metriä merenpinnasta. Olkiluodon maisemarakenteessa on karkeasti jaettuna erilaisia vyöhykkeitä: metsäinen sisämaan vyöhyke rantavyöhyke: metsäinen ja osin kallioinen asutuksen vyöhyke alueen etelä- ja itärannoilla teollisuusvyöhyke alueen länsipäässä (voimalaitosalue) ja pohjoisrannalla (satama). Metsäisen vyöhykkeen jakaa leveä voimajohtokäytävä ja Olkiluodontie. Metsäisessä sisämaan vyöhykkeessä on voimalaitoksen toimintaan liittyviä toimintoja, jotka eivät näy kauko- ja tiemaisemassa. Metsäisen vyöhykkeen tiemaisemassa näkyvin elementti on majoituskylä tien molemmin puolin. Katsottaessa mereltä päin Olkiluoto näyttää pääasiassa puustoiselta alueelta, josta voimalaitostoiminnasta kertovat elementit: voimalaitosrakennukset piippuineen, tuulivoimalaitos ja voimajohdot kohoavat näkyen kaukomaisemassa etäälle. Pohjoisrannan puustoisesta rantavyöhykkeestä erottuu teollisuussatama nostureineen. (Air-Ix Suunnittelu 2007.) Kulttuurihistoria Olkiluoto on pääosin ollut osa Vuojoen kartanon maita. Olkiluodon keski- ja länsiosat olivat asumatonta metsämaastoa, jossa laidunnettiin kartanon hevosia. Itäpuolella oli pienialaisia kalastajatiloja metsälaitumineen ja peltotilkkuineen, jotka ovat säilyneet lähes samankokoisina ja viljelykäytössä nykypäivään asti. Kunnollinen tie saareen tehtiin vasta 1960-luvulla. Olkiluodon voimalaitoksen ensimmäiset vaiheet on rakennettu 1970-luvulla. Lähisaarissa on pieniä kalastajatiloja, joista osa on purettu ja osa laajennettu sekä peruskorjattu vapaa-ajan asunnoiksi. Olkiluodon vanhin rakennuskanta on 1900-luvun alkupuolelta. Pääosa asuinrakennuksista on jälleenrakennuskauden ajalta tai sitä uudempia. Loma-asutusta on rakennettu luvuilta lähtien. (Air-Ix Suunnittelu 2007.) Alueella ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita kulttuurihistoriallisia rakennuksia tai muita kohteita (Museovirasto 2007). Muinaismuistoja Olkiluodon alueella ei tunneta (Air-Ix Suunnittelu 2007) Vaikutukset maankäyttöön Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä -asetus (895/1999) säätävät maa-alueiden käyttöön ja rakentamiseen liittyvästä kaavoituksesta. Maakunta- ja yleiskaava ovat luonteeltaan yleispiirteisiä maankäyttösuunnitelmia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Asemakaava laaditaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten. Meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa ilman asemakaavaa (ranta-asemakaavaa) tai erityistä yleiskaavaa. Viranomaiset ottavat kaava- ja rakennuslupapäätöksissään huomioon ydinvoimalaitoksen sijaintipaikan ja sen ympäristön rakentamista koskevat erityisvaatimukset (YVL-ohje 1.10). Uusi yksikkö sijoittuu Olkiluodon voimalaitosalueelle. Voimassa olevassa asemakaavassa alue on osoitettu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (T), joille saa rakentaa ydinvoimalaitoksia sekä muita voimantuotantoon, jakeluun ja -siirtoon tarkoitettuja laitoksia, laitteita sekä niihin liittyviä majoitus- ja muita rakennuksia, rakennelmia ja laitteita. Varsinaiset ydinvoimalaitosyksiköt sijoittuvat a-merkinnällä varustetuille alueille. Asemakaavassa on myös osoitettu vesialueet, joilla sallitaan täyttämis- ja pengertämistöitä ja joille saa rakentaa voimalaitosyksiköiden tarvitsemia laitureita, rakenteita ja laitteita. Uuden yksikön rakentaminen on voimassa olevan asemakaavan mukaista eikä ole ristiriidassa valmisteilla olevan osayleiskaavan ja asemakaavan eikä siihen liittyvien kaavamerkintöjen kanssa. Uuden yksikön rakentaminen aiheuttaa joitakin uudelleen järjestelyjä voimalaitosalueella, esimerkiksi kulkuyhteyksissä. Myös jäähdytysveden purkupaikan valinta aiheuttaa joitakin muutoksia voimalaitosalueella. Mikäli 96

97 Kuva 9-29 Olkiluodon saari mereltä päin katsottuna. Valokuvasovitteessa näkyvät nykyiset laitosyksiköt OL1 ja OL2, parhaillaan rakennettava OL3 valmiina ja kuvassa vasemmalla OL4. jäähdytysveden purku tapahtuu Tyrniemestä eli vaihtoehdon B mukaisesti, katkeaa nykyinen koskematon metsä- ja rantavyöhyke. Ydinvoimalaitoksen normaali käyttö tai odotettavissa olevat käyttöhäiriöt eivät aiheuta rajoituksia maankäytölle laitosalueen ulkopuolella. Ydinvoimalaitoksen ympäristössä kuitenkin varaudutaan alueiden käyttöä ja väestön suojelua koskevin suunnitelmin myös vakavan onnettomuuden mahdollisuuteen. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että ydinvoimalaitoksen lähiympäristössä ei saa olla laitoksia tai asutuskeskuksia, joissa olisi vaikea toimeenpanna tarpeellisia suojautumistoimenpiteitä, kuten suojautumista sisätiloihin tai suojaväistöä alueelta. Ydinvoimalaitoksen läheisyydessä ei myöskään saa harjoittaa toimintaa, joka saattaisi ulkoisesti aiheuttaa vaaratilanteen laitoksessa. Ydinvoimalaitoksen ns. laitosalue määritellään alueeksi, jolla saa olla pääsääntöisesti vain voimalaitokseen liittyviä toimintoja. Alueella liikkuminen ja oleskelu on luvanvaraista. Laitosalue ulottuu noin yhden kilometrin etäisyydelle laitoksista. Laitosaluetta ympäröi suojavyöhyke, joka ulottuu noin viiden kilometrin etäisyydelle laitoksesta. Suojavyöhykkeellä on voimassa maankäyttöön kohdistuvia rajoituksia. Vyöhykkeelle ei tulisi sijoittaa tiheää asutusta, sairaaloita tai yleensä laitoksia, joissa käy tai oleskelee huomattavia ihmismääriä. Suojavyöhykkeelle ei myöskään tule sijoittaa sellaisia merkittäviä tuotannollisia toimintoja, joihin ydinvoimalaitoksen onnettomuus voisi vaikuttaa. Pysyvien asukkaiden määrä tulisi pitää pienempänä kuin 200. Loma-asutusta tai vapaa-ajan toimintaa voi tällä alueella olla enemmän, mikäli kyseiselle alueelle voidaan laatia asianmukainen pelastussuunnitelma. Edellä mainitut rajoitukset on otettu huomioon Olkiluodon alueen kaavoituksessa ja maakuntakaavan valmistelussa. Nykyisen viiden kilometrin suojavyöhykkeen laajuudelle uuden laitosyksikön sijoittaminen ei tuo juurikaan muutoksia. Olkiluodon saaressa on hyvin vähän pysyvää asutusta. Lähimmät talot sijaitsevat noin kolmen kilometrin päässä voimalaitosalueesta (TVO 2004). Olkiluodon saaressa sekä läheisillä rannikkoalueilla ja saarilla on loma-asutusta. Viiden kilometrin etäisyydellä voimalaitosalueelta sijaitsee noin 550 loma-asuntoa. Lähimmät loma-asunnot sijaitsevat Olkiluodon pohjoisrannalla (Munakari) ja Leppäkarta-saaressa, noin kilometrin etäisyydellä ydinvoimalaitosyksiköistä. Munakari mökkeineen on TVO:n omistama ja se on TVO:n henkilökunnan virkistyskäytössä. Leppäkarta sijaitsee voimalaitoksesta lounaaseen. Puolentoista - kahden kilometrin etäisyydellä on jo useita loma-asuntoja, muun muassa saarilla Lippo, Nousiainen ja Kovakynsi. Voimajohdon vaikutuksia maankäyttöön käsitellään kohdassa Vaikutukset maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Uusi voimalaitosyksikkö sijoittuu Olkiluodon voimalaitosalueelle ja hyödyntää siellä olemassa olevaa infra-struktuuria. Uudelle yksikölle on voimalaitosalueella kaksi vaihtoehtoista sijaintipaikkaa. Sijoituspaikkavaihto-ehdot sijaitsevat nykyisten yksiköiden pohjoispuolella. Lähimaisemassa voimalaitosyksiköt ovat jo nykyisin maisemaa hallitseva elementti. Uuden yksikön rakentaminen lisää yhden uuden suuren rakennuksen tähän kokonaisuuteen, mutta ei muuta sen luonnetta oleellisesti. Eteläsuunnasta mereltä tai saarilta katsottuna vaihtoehdot peittyvät osaksi nykyisten yksiköiden taakse. Länsisuunnasta katsottuna vaihtoehdot lisäävät voimalaitoskokonaisuuden kokoa ja näkyvyyttä. Vaihtoehdon B mukainen jäähdytysveden purkurakenteen sijoittaminen Tyrniemeen katkaisisi Olkiluodon koillisrannan rakentamattoman rantamaiseman. Kaukomaisemassa reaktorirakennusten yläosat ja niiden poistoilmapiiput näkyvät kauas merelle. Uusi yksikkö lisää tähän kokonaisuuteen neljännen samantyyppisen elementin. Uuden yksikön vaikutusta maisemaan ja maankäyttöön on havainnollistettu kuvissa esitettyjen valokuvasovitteiden avulla. Uuden yksikön rakentaminen merkitsee nykyisen voimalaitosalueen rakennuskannan kasvua. Muita vaikutuksia uuden yksikön rakentamisella ei rakennettuun ympäristöön ole. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 97

98 Kuva 9-30 Valokuvasovite sijoituspaikkavaihtoehdosta 1 (VE 1) sekä purkupaikkavaihtoehdosta A ja ottopaikkavaihtoehdosta C. Kuva 9-31 Valokuvasovite sijoituspaikkavaihtoehdosta 2 (VE 2) sekä purkupaikkavaihtoehdosta B ja ottopaikkavaihtoehdosta D. 98

99 9.6 Vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon Suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön toiminnan aiheuttamat radioaktiiviset ja muut päästöt ilmaan on esitetty ja vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin on arvioitu olemassa olevaan tutkimustietoon perustuen. Arvioitavassa ydinvoimalaitosyksikössä sähköntuotanto ei varavoiman käyttöä lukuun ottamatta aiheuta savukaasupäästöjä ja positiiviset vaikutukset ilmanlaatuun seuraavat vastaavan sähkömäärän tuotannossa syntyvien päästömäärien välttämisestä. Vältettävät savukaasupäästöt on arvioitu luvussa 11.2 siten, että ydinvoimayksikön sähköntuotantomäärää vastaava sähkö tuotettaisiin pohjoismaiden keskimääräisellä tuotantorakenteella ja keskimääräisillä päästökertoimilla Ilmaston ja ilmanlaadun nykytila Sääolosuhteet Olkiluoto sijaitsee Selkämeren rannikolla merellisessä ilmastossa. Merelliselle ilmastolle tyypillistä on lämpöolojen tasaisuus. Keväällä lämpötila on rannikon tuntumassa selvästi alempi kuin kauempana sisämaassa. Syksyllä lämmin meri tasoittaa vuorokauden lämpötilaeroja eikä yöpakkasia juurikaan esiinny. Talvi Satakunnan alueella on lauha, koska Selkämeri pysyy auki lähes koko talven. Vallitseva tuulen suunta on lounaasta. Tuulen tulosuuntien nopeus- ja suuntajakaumat Olkiluodossa mittauskorkeuksilta 20 metriä ja 60 metriä vuoden 2003 ajalta on esitetty kuvassa Olkiluodon vuotuinen sademäärä vaihtelee mm:n välillä. Taulukossa 9-5 on esitetty Olkiluodon sademäärät ja sateen kesto vuosien aikana. Ilman laatu ja laskeuma Päästöt ilmaan ovat Eurajoella vähäiset. Pienemmistä teollisuuslaitoksista eli pistelähteistä sekä ns. aluelähteistä (omakotitalot, saunat tms.) aiheutuvien päästöjen määrää ei ole arvioitu. Eurajoella ei ole ilmanlaadun seurantaa. Lähin seurantamittauspiste on Raumalla. Myös teollisuuspaikkakunnilla Harjavallassa ja Porissa seurataan ilmanlaatua. Kuukausi Vuosi Sademäärä (mm) / kesto (tunteina) 1 30 / / / / / / / 93 9 / / / 56 4 / / / 64 7 / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / 99 Yhteensä 409 / / / / 812 Taulukko 9-5 Olkiluodon sademäärät (mm) ja sateen kesto (tunteina) vuosina Rauman alueen päästöt ovat pieniä verrattuna Porin ja Harjavallan päästöihin. Satakunnassa on tehty sadeveden sisältämän laskeuman eli ns. märkälaskeuman mittauksia. Vuosina sulfaattilaskeuma on vaihdellut mg/m 2 /v. Nitraattityppilaskeuma on ollut mg/ m 2 /v ja ammoniumtyppilaskeuma mg/m 2 /v (Satakuntaliitto 1998). Metsämaan kriittinen kuormitus ylittyy koko Satakunnan alueella Radioaktiiviset päästöt ilmaan Ydinvoimalaitoksen sallittu radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön on määritelty niin, ettei kukaan laitoksen lähistöllä asuva voi saada suurempaa kuin 0,1 millisievertin (msv) säteilyannosta vuodessa. Päästöt voivat tapahtua ilmastointipiipun kautta ilmakehään tai jäähdytysveden purkukanavan kautta mereen. Yleisimpiä kevytvesireaktoreista ilmaan pääseviä aineita ovat fissiossa syntyneet jalokaasut (xenon ja krypton), kaasumaiset aktivoitumistuotteet (lähinnä hiili-14), Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-32 Olkiluodon vuoden 2003 tuulien suunta- ja nopeusjakaumat (tulosuunta) 20 m ja 60 m havainnoista, nopeuksien keskiarvo 20 m 4,1 m/s, 60 m 6,6 m/s k20m k60m

100 halogeenit (jodit) sekä aerosolimuodossa olevat aktiiviset aineet. Suurin osa ympäristöön pääsevistä radionuklideista on niin lyhytikäisiä, että niitä on satunnaisesti havaittavissa vain aivan laitoksen lähiympäristössä, minkä lisäksi radioaktiiviset jalokaasut laimenevat ilmakehässä eivätkä laskeudu maan pinnalle. Lähiympäristön asukkaiden mittauksissa ei ole havaittu ydinvoimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita (Energia-alan Keskusliitto ry Finergy 2002). Ydinvoimalaitoksessa syntyvien radioaktiivisten kaasujen käsittelyssä toteutetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan periaatetta. Ydinvoimalaitoksessa syntyvät radioaktiiviset kaasut kerätään, viivästetään radioaktiivisuuden alentamiseksi ja suodatetaan. Suodatusten jälkeen pieniä määriä radioaktiivisia aineita sisältävät kaasut johdetaan poistoilmapiipun kautta ilmaan. Päästöt sisältävät jalokaasuja, jodeja, aerosoleja, tritiumia ja hiili-14:ää. Myös KPA-varastosta voi syntyä radioaktiivisia päästöjä. KPA-varaston päästöt tapahtuvat varaston oman poistoilmapiipun kautta ja ne ovat olleet alle havaintorajan. VLJ-luolasta ei tule päästöjä ilmaan. Vuonna 2006 radioaktiivisten jalokaasujen päästöt ilmaan olivat nykyisiltä laitosyksiköiltä noin 0,6 TBq, mikä on noin 0,004 % asetetusta rajasta. Jodipäästöt ilmaan olivat noin 0,2 GBq, mikä on noin 0,1 % asetetusta rajasta. Hiukkasmaisten aineiden päästö ilmaan oli noin 31 MBq, tritiumpäästö ilmaan noin 0,3 TBq ja hiili-14-päästö ilmaan noin 0,8 TBq. Alla olevassa taulukossa on esitetty nykyisten laitosyksiköiden (OL1 + OL2) päästöt ilmaan sekä arvio rakenteilla olevan (OL3) ja uuden yksikön (OL4) päästöistä. TVO:n radioaktiiviset päästöt ilmaan alittavat selvästi viranomaisten asettamat rajat ja ovat enintään tuhannesosia raja-arvoista Radioaktiivisten ilmaan kohdistuvien päästöjen vaikutukset Voimalaitokselta ja KPA-varastosta ilmaan pääsevät radioaktiiviset aineet kulkeutuvat sääolosuhteista ja kunkin aineen ominaisuuksista riippuen maan tai kasvillisuuden pinnalle, vesistöön ja eliöstöön. Näistä otetuissa näytteissä voimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita voidaan aika ajoin herkillä analyysimenetelmillä havaita muiden radioaktiivisten aineiden joukossa. Säteilyn vaikutuksia eliöihin on tutkittu useilla kasvi- ja eläinlajeilla. Eliöiden herkkyys säteilylle vaihtelee suuresti lajista riippuen. Myös tietämys eri lajien herkkyydestä vaihtelee. Yleensä nisäkkäät ovat eläimistä kaikkein herkimpiä, seuraavaksi linnut, kalat, matelijat ja hyönteiset. Olkiluodon voimalaitoksen ympäristön metsien tilasta on tehty kartoitustutkimus vuonna Eri etäisyyksillä voimalaitosalueesta sijaitsevilla koealoilla selvitettiin, lisääntyvätkö metsien vaurio-oireet voimalaitosaluetta lähestyttäessä. Olkiluodon ympäristön metsissä havaittiin erilaisia oireita, muun muassa havupuiden harsuuntumista, jotka ovat tyypillisiä Länsi-Suomessa ja etenkin rannikkoalueilla. Tutkimuksen perusteella alueen metsien terveydentilan todettiin edustavan keskimääräistä Länsi- Suomen rannikkoalueen tilannetta. (Jussila ym ) Uuden ydinvoimalaitosyksikön käytön aikaisilla radioaktiivisilla päästöillä ei niiden vähäisyyden vuoksi arvioida olevan haitallisia vaikutuksia luonnonympäristöön. Näiden päästöjen vaikutuksia ihmisiin on tarkasteltu kohdassa Muut päästöt ilmaan Varavoimanlähteiden koekäytössä syntyy jonkin verran hiilidioksidi-, typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Myös varalämpökattiloista tulee pieniä määriä vastaavanlaisia päästöjä. Kattilalaitoksen ja voimalaitosyksiköiden varavoimadieselien koekäytössä syntyy OL1:llä ja OL2:lla yhteensä hiilidioksidipäästöjä noin 400 tonnia, typenoksidipäästöjä noin yksi tonni, rikkidioksidipäästöjä noin 0,1 tonnia ja hiukkaspäästöjä noin 0,5 tonnia vuodessa. Rakenteilla oleva kolmas voimalaitosyksikkö tulee arviolta kaksinkertaistamaan OL1:n ja OL2:n varavoimalähteiden päästöt. Uuden, neljännen yksikön varavoimalähteiden koekäytöistä tulee syntymään OL3:n suuruusluokkaa olevat vuotuiset päästöt. Uuden voimalaitosyksikön varavoimanlähteet, esimerkiksi dieselkäyttöiset varageneraattorit, ovat yleensä koekäytössä noin 200 tuntia vuodessa. Niiden sekä varalämpökattilan aiheuttamat päästömäärät ovat pieniä eikä niillä ole sanottavia ilman laatu- tai muita vaikutuksia. Mahdollinen kattilalaitoksen tai varavoimadieseleiden tuotantokäyttökään ei vaikuta oleellisesti ilman laatuun. Taulukko 9-6 Radioaktiivisten aineiden päästöt ilmaan nykyisiltä laitosyksiköiltä vuonna 2006 (OL1+ OL2) sekä arvio rakenteilla olevan (OL3) ja uuden yksikön (OL4) päästöistä. Päästölaji Päästö 2006 OL1+OL2 (TBq) Arvioitu päästö OL3 (TBq) Arvioitu päästö OL4 (TBq) Jalokaasut (Kr-87 ekv.) 0,649 0,1-10 0,1-10 Jodit (I-131 ekv.) 0, , ,001 0, ,001 Aerosolit 0, , ,0003 0, ,0003 Tritium 0, ,1-10 Hiili-14 0,77 0,3-0,7 0,3-0,7 100

101 9.7 Vaikutukset vesistöön ja kalatalouteen Mallilaskelmat jäähdytysvesien leviämisestä sekä arvio lämpökuorman vaikutuksista purkualueen lähiympäristön lämpötiloihin ja jäätilanteeseen eri purkupaikkavaihtoehdoissa on laadittu Suomen Ympäristövaikutusten Arviointikeskus Oy:ssä (YVA Oy) kehitetyllä kolmiulotteisella virtausmallilla. Tuloksena on saatu perusteelliset leviämislaskelmat vaikutusarvioiden pohjaksi. Tarkastelu on kattanut nykyiset jäähdytysvedet, rakenteilla olevan OL3 jäähdytysvedet ja suunnitellun laitosyksikön jäähdytysvedet. Suunnitellun voimalaitosyksikön toiminnan aikainen jätevesikuormitus ja radioaktiiviset päästöt mereen on kuvattu. Jäähdytys- ja jätevesien vaikutukset veden laatuun ja biologiaan sekä kalastoon ja kalatalouteen on arvioitu olemassa olevaan runsaaseen tutkimustietoon ja em. leviämismallilaskelmien tuloksiin perustuen Vesistön kuvaus ja käyttö Olkiluotoa rajaa pohjoispuolella noin 1,5 kilometriä leveä Eurajoensalmi ja eteläpuolella noin kolme kilometriä pitkä ja 0,7 1,0 kilometriä leveä Olkiluodonvesi. Olkiluodonveden eteläpuolelta alkaa Rauman saaristo. Olkiluodosta länteen on matalaa rannikkoaluetta, jossa on verrattain runsaasti pieniä saaria ja luotoja. Luotovyöhykkeen länsipuolella avautuu Selkämeri. Voimalaitosalueelta länsi-lounaaseen sijaitsee Kuusisenmaan saari, jonka noin 0,2 0,3 kilometriä leveä matala salmi erottaa Olkiluodosta. Kuusisenmaan eteläpuolella sijaitsee Lippo-niminen saari. Kuusisenmaan ja Lipon välistä kulkee laivaväylä voimalaitosalueen satamalaituriin. Olkiluodon alueella ei ole järviä, jokia tai puroja. Saaren ainoa järvi on kuivunut ojituksen seurauksena Yleiskuvaus ja hydrologiset tiedot Olkiluodon ympäristö on matalaa rannikkoaluetta lukuun ottamatta saaren lounais- ja luoteispuolella sijaitsevia syvänteitä. Suurimmat syvyydet ovat noin 15 metriä ja keskisyvyys on alle 10 metriä. Selkämeri syvenee verrattain tasaisesti rannikolta ulospäin mentäessä. Kymmenen metrin keskisyvyys saavutetaan yleensä uloimpien saarten kohdalla, 20 metrin syvyys noin kilometrin etäisyydellä ja 50 metrin syvyys vasta noin 30 kilometrin etäisyydellä mantereesta. Suurimmalla osalla Olkiluodon lähivesiä ei ole varsinaista sedimenttikerrosta, vaan merenpohja on paljasta kalliota. Toiseksi yleisimpiä ovat alueet, joissa sedimentti on moreenia. Olkiluodonvedellä ja Kuusisenmaan ja Lipon länsipuolisella syvännealueella sedimentti on lähinnä liejusavea ja muita savia. Olkiluodon merialue on melko avointa. Rannikolla Olkiluodosta pohjoiseen on vähän saaria. Avomeren reunassa ovat sekoittumis- ja vaihtumisolosuhteet edulliset. Tuulten vaikutus virtausoloihin Olkiluodon edustalla on saariston puuttumisen vuoksi voimakas (Turkki 2007). Olkiluodon merialueelle laskevat eteläisen Satakunnan suurimmat vesistöt eli Lapinjoki ja Eurajoki. Lapinjoki saa alkunsa Pyhäjärven länsipuoliselta metsä- ja suoalueelta ja virtaa Lapin ja Eurajoen kuntien läpi ja laskee Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 9-33 Ote merikartasta. Kartassa näkyvät Olkiluodon saareen johtavat väylät. 101

102 Selkämereen Olkiluodon ja Orjasaaren väliseen salmeen. Lapinjoen valuma-alue on 462 km 2, järvisyys 4,2 % ja keskivirtaama 3,6 m 3 /s (Kirkkala & Oravainen 2005). Eurajoki saa alkunsa Säkylän Pyhäjärvestä ja virtaa Euran, Kiukaisten ja Eurajoen kuntien halki Selkämereen Eurajoensalmessa. Kiukaisissa Eurajokeen laskee Köyliönjärvestä lähtevä Köyliönjoki ja Eurajoella Turajärvestä lähtevä Juvanjoki. Eurajoessa on kolme vesivoimalaitosta. Eurajoen vettä johdetaan Lapinjoen kautta Raumalle Rauman kaupungin vedenhankintaa varten. Eurajoen valuma-alue on km 2, järvisyys 13,3 % ja keskivirtaama 9,6 m 3 /s (Kirkkala & Oravainen 2005). Virtaukset Pintavirtaus Olkiluodon edustalla riippuu pääasiassa tuulen suunnasta ja nopeudesta. Eurajoensalmeen ja Olkiluodonveteen makeaa vettä purkavilla Eurajoella ja Lapinjoella ei liene merkittävää vaikutusta Olkiluodon länsipään läheisyydessä tapahtuviin virtauksiin. Voimakkaimmat jatkuvat virtaukset vallitsevat jäähdytysveden ottokanavien suulla sekä purkukanavan suulla. Ottokanavien suualueella virtaus suuntautuu etelästä pohjoiseen ja purkukanavan suulla kohti länttä. Merkittävää yhtenäistä oikovirtausta ei tapahdu purkukanavan suualueelta ottoalueelle. Tähän on syynä suhteellisen voimakkaan purkuvirtauksen aiheuttama imu, joka purkualueen eteläpuolella vaimentaa ottoalueelle suuntautuvaa komponenttia. Tuulet vaikuttavat virtauksiin pääasiassa jäähdytysvesien purkualueella ja sitä ympäröivillä avoimilla alueilla. Vallitsevina esiintyvät etelän ja lännen väliset tuulet kääntävät yleistä virtaussuuntaa lännestä pohjoiseen. Myös coriolis-voiman aiheuttama, Selkämeren Suomen puoleisella rannikolla pohjoiseen suuntautuva virtaus vaikuttaa samansuuntaisesti. Nämä virtauksiin vaikuttavat tekijät vähentävät edelleen purkualueen ja ottoalueen välisten oikovirtausten esiintymismahdollisuutta. Olkiluodonvedellä tuulet eivät merkittävästi muuta jäähdytysveden otosta aiheutuvia virtauksia. Merenpinnan korkeus Olkiluodon edustan merenpinnan nousun vaihtelut ovat samaa suuruusluokkaa kuin Rauman edustalla. Kuvassa 9-34 on esitetty vuosien meriveden pinnankorkeudet vuosikeskiarvoina ja meriveden pinnankorkeuden minimi- ja maksimiarvot Rauman edustan merialueella Merialueen veden laatu, jääolot ja ekologinen tila Olkiluodon merialueen veden laatuun ja ekologiseen tilaan sekä tuotantoon vaikuttavat Selkämeren rannikkovesien yleistila, jokien kuljettamat ravinteet ja muut aineet sekä paikallisesti ydinvoimalaitosyksiköiden jäähdytysvesien aiheuttama veden lämpötilan nousu ja virtausolojen muutokset sekä jäähdytysvesien mukana johdettavien jätevesien ravinnekuorma. (Kirkkala & Turkki 2005.) Olkiluodon lähivesien fysikaalis-kemiallista ja biologista tarkkailua on tehty vuodesta 1979 alkaen. Tarkkailun tarkoituksena on selvittää Olkiluodon voimalaitosyksiköiden jäähdytysvesien vaikutuksia ympäröivän merialueen veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä biologiseen tuotantoon. (Turkki 2007.) Meriveden lämpeneminen Olkiluodon nykyiset ydinvoimalaitosyksiköt OL1 ja OL2 ottavat käyttämänsä jäähdytysveden, yhteensä noin 60 m 3 /s, saaren eteläpuolelta Olkiluodonveden rannasta. Laitosyksikön OL3 käyttövaiheessa jäähdytysveden käyttömäärä lisääntyy noin 60 m 3 /s. Jäähdytysvesi johdetaan takaisin mereen saaren länsipäässä sijaitsevaan Iso Kuva 9-34 Vuosien meriveden korkeudet vuosikeskiarvoina ja minimi- ja maksimiarvoina Rauman edustalla (Lähde: Merentutkimuslaitos) cm MAX MIN Vuosi keskiarvo

103 Kaalonperän lahteen. Jäähdytysvesi lämpenee prosessissa nykyisillä laitosyksiköillä noin 13 C. Jäähdytysveden aiheuttama veden lämpötilan nousu vaihtelee säätilan, vuodenajan ja voimalaitoksen käyttöasteen mukaan. Jäähdytysvedet sekoittuvat pintakerrokseen. Jäähdytysvesistä johtuva meriveden lämpötilan nousu on selvä purkualueella ja lievä lämpötilan nousu on havaittavissa 2 3 kilometrin säteellä jäähdytysvesien purkupaikasta. (Turkki 2007.) Jääolot Selkämeren rannikon jääolot ovat avoimelle rannikolle tyypillisesti luonnostaan varsin epävakaat. Tuulten ja lämpötilojen vaihtelu vaikuttaa voimakkaasti jäiden tuloon, lähtöön ja kestävyyteen. Keskimäärin pysyvä jääpeite syntyy rannikon lähellä joulu-tammikuun vaihteessa ja se lähtee huhtikuun alkupuolella. Avomeri Olkiluodon ympäristössä ja sen ulkopuolella on sulana pidempään kuin sisempänä olevat alueet. Olkiluodon länsipuolelle purettava jäähdytysvesi pitää talvisin sulana alueen, jonka koko ja muoto riippuvat merialueen virtaustilanteesta ja sääoloista, lähinnä ilman lämpötilasta ja tuulen suunnasta sekä Selkämeren jäätilanteesta. Myös alueelle tulevilla jokivesillä voi ajoittain olla vaikutusta jäähdytysveden käyttäytymiseen ja siten jäätilanteeseen. Olkiluodon edustalle muodostuvan sulan ja heikkojen jäiden alueen koko vaihtelee muutamasta neliökilometristä 20 km 2 :iin. Viiden asteen keskimääräisellä pakkasella alueen koko on luokkaa km 2 ja 15 asteen pakkasella 3 6 km 2. Vuonna 2006 sula-alueen koko oli pienimmillään noin 4,5 km 2 (Taivainen 2007). Happitilanne ja ravinnepitoisuudet Olkiluodon edustan merialueella happitilanne on yleensä ollut hyvä. Happitilanne voi kuitenkin ajoittain heikentyä syvänteiden alusvedessä, mikäli sääolosuhteet ovat kerrostuneisuudelle otolliset. Selvästi heikentynyt alusveden happitilanne on todettu ainoastaan kerran 2000-luvulla (elokuussa 2002), jolloin alusveden lämpötila oli tavanomaista korkeampi. Veden ravinnepitoisuudet Olkiluodon edustan merialueella ovat olleet Selkämeren rannikkovesille tyypillisiä ja pitoisuuksien alueellinen vaihtelu on ollut vähäistä, joskin virtaukset, rantavyöhykkeeltä vapautuvat ravinteet ja paikallinen jätevesikuormitus lisäävät pitoisuuksia ajoittain (Kirkkala & Turkki 2005). Merkittävä ravinnekuormittaja alueella on jokivedet. Eurajoki toi vuonna 2006 mereen kg fosforia ja kg typpeä (Turkki 2007). Lapinjoen tuoma lisä ravinnemääriin on yleensä noin % Eurajoen ravinnemääristä. Olkiluodon voimalaitoksen kuormitus käsittäen saniteetti- ja pesu- Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 9-7 Vesistöjen rehevyysluokituksen raja-arvoja kirjallisuuden mukaan. Lähteet: 1 = OECD 1982, 2 = Forsberg & Ryding 1980, 3 = Henriksen, ym. 1997, 4 = vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus, merivesi ( Rehevyysluokka / käyttökelpoisuusluokka Klorofylli-a µg/l Kokonaisfosfori µg/l Lähde Erittäin karu / Erinomainen < 1 < 2 < 5 < 12 Karu / Hyvä < 2,5 < < 15 < Lievästi rehevä / Tyydyttävä 2, Rehevä / Välttävä > Erittäin rehevä / Huono > 25 > 40 > 30 > 150 > 100 >

104 lajätevesistä sekä ravunkasvatuksesta aiheutuneen kuormituksen oli yhteensä 35 kg fosforia ja kg typpeä (Taivainen 2007). Eri yhteyksissä on esitetty erilaisia luokitteluja vesistöjen rehevyyttä koskien. Tyypillisesti luokittelut on tehty järvivesille, mutta niitä voidaan soveltaa myös rannikkovesiin. Olkiluodon edustan merialueella a-klorofyllin pitoisuus on ollut 2000-luvulla kasvukauden keskiarvona noin 2-3 µg/l Eurajoensalmea lukuun ottamatta, missä keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus on ollut hieman suurempi. Klorofylli a:n pitoisuudet ovat olleet karun - lievästi rehevän vesistön tasoa yleisen käyttökelpoisuusluokan ollessa a-klorofyllipitoisuuden osalta hyvä. Vastaavasti kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin noin 20 µg/l, mikä on lievästi rehevien vesien tasoa ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvän ja tyydyttävän vesistön rajalla. Olkiluodon edustan merialueen keskimääräinen typpipitoisuus on ollut noin 300 µg/l lukuun ottamatta Eurajoensalmea, missä pitoisuustaso on ajoittain ollut jokivesien vaikutuksesta johtuen suurempi. Olkiluodon edustan merialueen ravinnepitoisuudet ovat olleet 2000-luvulla varsin lähellä Pyhärannan edustalla mitattuja taustapitoisuuksia ( talvella kokonaisfosfori 19 µg/l ja kokonaistyppi 310 µg/l, kesällä kokonaisfosfori 16 µg/l ja kokonaistyppi 280 µg/l, Turkki 2007). Epäorgaanista typpeä on tyypillisesti ollut kasvukauden alkaessa vedessä runsaasti ja perustuotanto on siten ollut fosforirajoitteista. Epäorgaaninen typpi kulutetaan kuitenkin nopeasti loppuun ja kasvukauden aikana tuotanto on ollut koko alueella yhteisrajoitteista eli molempia pääravinteita on ollut vedessä varsin vähän perustuottajien käytettäväksi. Alueellisesti erot ovat muutoin olleet vähäisiä, mutta Eurajoensalmi on selvästi muuta aluetta voimakkaammin fosforirajoitteinen ja fosfori on usein ollut tuotantoa rajoittavana ravinteena lähes koko kasvukauden ajan verraten suurista epäorgaanisen typen pitoisuuksista johtuen. Planktontuotanto Olkiluodon voimalaitosyksiköiden jäähdytysvesien aiheuttamat virtaukset ja lämpötilan nousu ovat vaikuttaneet kasviplanktontuotantoon suhteellisen pienellä alueella (Kirkkala & Turkki 2005). Jäähdytysvesien lämmittävän vaikutuksen takia kasvukausi alkaa noin kuukautta aikaisemmin kuin muualla rannikkovesissä ja vastaavasti jatkuu syksyllä pidempään. Kasvukauden piteneminen erityisesti keväällä on lisännyt tuotantoa. Jäähdytysvesien otto- ja purkualueella on useana vuonna ollut sinilevää hieman enemmän kuin muualla merialueella, mutta muutoin alueet eivät ole planktonlevien suhteen erottuneet muista havaintopaikoista (Kirkkala & Turkki 2005). Kasvukauden alkaessa piilevät muodostavat tyypillisesti valtaosan kasviplanktonbiomassasta. Vapaat ravinteet sidotaan nopeasti kasviplanktonbiomassaan ns. kasviplanktonin kevätmaksimin aikana, minkä jälkeen epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet vedessä romahtavat. Ravinteiden määrän vähetessä myös kasviplanktontuotanto vähenee ja biomassa pienenee. Kevätmaksimin jälkeen leväyhteisön valtalajeiksi nousevat usein kooltaan piileviä pienemmät nielulevät ja kultalevät. Sinilevät yleistyvät yleensä loppukesästä. Koko kasvukauden aikainen kasviplanktonbiomassa on vaihdellut Olkiluodon edustan merialueella suuresti (vuonna ,7 mg/l ja vuonna ,8 mg/l, Turkki 2007), mihin vaikuttavat muun muassa kesän sääolot sekä se, kuinka hyvin näytteenotto osuu kasviplanktonin kevätmaksimin ajankohtaan. Kaikkiaan kasviplanktonbiomassat ovat olleet lähinnä lievästi rehevien vesien tasoa. Kesän ( ) keskimääräinen kasviplanktonbiomassa on 2000-luvulla ollut Olkiluodon edustan merialueella noin 0,25 0,40 mg/l (Turkki 2007). Suurimmat pitoisuudet on mitattu yleensä Olkiluodonvedellä ja pienimmät Puskakarien pohjoispuolella. Kasviplanktonbiomassa on ollut jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä Kaalonperän edustalla keskimääräistä tasoa. Kasviplanktonin perustuotanto on tutkimusten mukaan ollut jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä Kaalonperän edustalla noin 20 % suurempi kuin jäähdytysvesien purkualueen lounaispuolella. Erityisesti keväällä tuotanto on ollut jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä selvästi suurempaa kuin Kuusisenmaan lounaispuolella, esimerkiksi vuonna 2006 ero oli huhtikuun lopussa - toukokuun alussa noin %. (Turkki 2007.) Kasviplanktonin kokonaismäärä on pitkällä aikavälillä lisääntynyt koko merialueella, mihin on vaikuttanut yleinen rehevyystason nousu koko rannikkoalueella. Samalla ero Kaalonperän edustan ja muun merialueen biomassojen välillä on pienentynyt (Turkki 2007). Vesikasvillisuus Olkiluodon merialueen kasvillisuus vaihtelee ulkosaariston kovien pohjien levävaltaisesta yhteisöstä Olkiluodonveden pehmeiden pohjien putkilokasvivaltaiseen yhteisöön. Vesikasvillisuuden tutkimuksissa rehevöitymisen vaikutukset ovat olleet havaittavissa voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusalueella. Vesikasveista makrolevät ovat kärsineet lukuun ottamatta yksivuotisia viher- ja ruskoleviä, jotka kykenevät nopeasti hyödyntämään vedessä olevia ravinteita. Putkilokasvit ovat hyötyneet pidentyneestä kasvukaudesta sekä pohjan laadussa 104

105 Kuva 9-35 Vesikasvillisuuskartoituksen tutkimusalueen kartta. Kuvassa on esitetty seitsemän kartoitettua kasvillisuuslinjaa sekä eteläinen ja pohjoinen vertailulinja. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 105

106 tapahtuneista muutoksista (Kinnunen & Oulasvirta 2005). Suurimmat muutokset vesikasvillisuudessa ovat tapahtuneet melko pian jäähdytysvesien johtamisen alettua (Keskitalo & Ilus 1987). Kasvillisuudessa ja pohjan laadussa on kuitenkin edelleen tapahtunut muutoksia viime vuosinakin (Kinnunen & Oulasvirta 2005). Jäähdytysvesien johtaminen on lisännyt sekä vesikasvi- että levätuotantoa alueella, mistä puolestaan on seurannut lisääntynyt sedimentaatio kasvillisuuden ja levien hajoamisen seurauksena. Sedimentaation runsastuminen näyttäisi rajoittuvan melko suppealle alueelle voimalaitoksen jäähdytysvesien purkupaikan läheisyyteen. Lisääntyneen irtonaisen sedimentin määrän takia makrolevien kasvuedellytykset ovat heikentyneet. Erityisesti rakkolevät ja punalevät ovat taantuneet ja korvautuneet yksivuotisilla rihmalevillä. Putkilokasvit puolestaan ovat hyötyneet pohjan laadun muutoksista. Erityisesti hapsivita (Potamogeton pectinatus) ja tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum) ovat lisääntyneet. Niiden onkin havaittu parhaiten kestävän voimalaitosyksiköiden aiheuttamaa lämpökuormitusta. (Keskitalo & Ilus 1987, Kinnunen & Oulasvirta 2005.) Olkiluodon voimalaitoksen jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä rehevöitymiskehitys on jatkunut ravinnekuormituksen tasaantumisesta tai vähentymisestä huolimatta, koska jäähdytysvesien vaikutusalueella kasvukausi on pidempi ja lisäksi jäähdytysvedet sekoittavat vesimassaa ja nostavat samalla ravinteita sedimentistä kiertoon. Jäähdytysvesien rehevöittävä vaikutus ulottuu kuitenkin vain sille alueelle, jonka lämmin vesi pitää sulana useimpina talvina (Kinnunen & Oulasvirta 2005). Koska lämmenneen veden vaikutusten ensisijainen kohde on vedenalaiset luontotyypit, kesällä 2007 perustettiin pysyviä vedenalaisia kasvillisuuslinjoja Olkiluodon edustan saarien ja luotojen rantaveteen. Jäähdytysvesien vaikutuksia vesikasvillisuuteen on seurattu merialueella jo 1970-luvulta lähtien, viimeksi vuonna 2004 (Alleco Oy 2005). Rauman saariston Natura 2000-alueelle sijoittuvia kasvillisuuslinjoja on yhteensä seitsemän. Koska OL4:n YVA-menettelyssä yksi vaihtoehtoinen jäähdytysvesien purkupaikka sijaitsee Tyrniemessä, inventoitavaa aluetta laajennettiin pohjoiseen, Iso Pyrekariin. Tämän kallioluodon jälkeen seuraava Natura 2000-alue pohjoisessa on Luvian saaristo (FI ). Lännessä, Kallan saarten jälkeen, suojeltuja luontotyyppejä ei enää esiinny. Eteläisenä vertailualueena on vuonna 2004 perustettu Pihlavakarin kasvillisuuslinja, joka sijaitsee noin 5,5 kilometriä nykyisestä jäähdytysvesien purkupaikasta lounaaseen. Pohjoinen vertailulinja sijoittuu Luvian saariston Natura-alueen eteläreunaan, noin yhdeksän kilometrin etäisyydelle Olkiluodosta. Vesikasvillisuuskartoitukset tehtiin linjasukellusmenetelmällä. (Ramboll Finland Oy 2007b.) Vesikasvikartoituksen mukaan ydinvoimalan lämpimien jäähdytysvesien aiheuttamat muutokset ovat selviä purkupaikan, Iso Kaalonperänlahden edustan lähimmällä kasvillisuuslinjalla 5 Puolivesikarta -saaren rannassa. Täällä rihmalevien voimakas kasvu ja lähes kaiken alleen jättävä peittävyys ovat osoitus ranta-alueen rehevyydestä. Matalassa vedessä esiintynyt hapeton pohja on seurausta alueelle runsaana ajautuneen irtonaisen levämassan happea kuluttavasta vaikutuksesta. Irtonaista levää kulkeutuu alueelle ilmeisesti Iso Kaalonperänlahdelta lämpimän jäähdytysvesivirtauksen mukana. Iso Susikarin itäpäässä, linjalla 4 on nähtävissä kasvillisuuden muutosta kohti pehmeiden pohjien putkilokasvivaltaista yhteisöä. Kovien pohjien lajit ovat joutuneet väistymään rehevyyttä paremmin sietävien putkilokasvien tieltä. Iso Susikarin sisälahdella (linja 3) tulokset kuvaavat etupäässä matalan suojaisen ja rehevän lahden tilaa, eikä aikaisemman aineiston puutteen takia jäähdytysveden vaikutusta ole arvioitavissa. Olkiluodon edustan merialueen vedenalaisen kasviston tilaa on mahdollista verrata edelliseen tutkimuskertaan (vuosi 2004), jolloin kaksi tutkituista linjoista oli samoja kuin nyt vuonna Linjat olivat yllä mainittu, Olkiluodon edustalla, Iso Susikari -saaren kaakkoisrannassa sijainnut linja 4 ja toinen Pihlavakarin kärjessa, Nurmeksen saaren länsilaidalla sijainnut eteläinen vertailulinja. Iso Susikarin kaakkoinen linja oli valtalajistoltaan samankaltainen kuin kolme vuotta sitten. Pehmeiden pohjien putkilokasvit olivat vallitsevia kasvistossa. Linjalla ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Eteläinen vertailulinja oli edelleen parempikuntoisempi kuin ydinvoimalaa lähempänä sijaitsevat linjat. Tilanne oli kasvilajiston osalta säilynyt niin ikään samanlaisena. Muilla tutkituilla linjoilla selviä jäähdytysvesien aiheuttamia kasvillisuusvaikutuksia ei ollut todettavissa. Kuitenkin ulompana sijainneilla tutkimuslinjoilla kasvillisuuden lajidiversiteetti oli lähialueita runsaampaa ja valtalajeina esiintyivät useimmin kovien pohjien lajit, jotka ovat herkempiä rehevöitymisen vaikutuksille. Esimerkkinä tästä voidaan mainita Kallan -saaren etelärannan linjalla 2 esiintynyt silmälläpidettäväksi luokiteltu ruusulevä (Callithamnion roseum), jota ei tavattu muilla linjoilla. Toisaalta ulompaan saaristoon kohdistuu luontaisesti aallokon kuluttava vaikutus voimakkaampana, mikä puolestaan suosii kovia pohjia vaativia kasveja. Pehmeiden pohjien lajit viihtyvät suojaisemmilla alueilla sisäsaaristossa. Vertailulinjojen kasvilajisto oli muiden ulompana sijainneiden linjojen tavoin enemmän kovien pohjien lajien hallitsema, mutta myös niillä oli todettavissa merkkejä Itämeren yleisestä rehevöitymiskehityksestä. Tarkasteltavalle merialueelle purkautuvien jokien kuljettamat ravinteet osaltaan lisäävät rannikkovesien rehevyyttä. (Ramboll Finland Oy 2007b.) Pohjaeläimistö Olkiluodon edustan pohjaeläimistön valtalajeja olivat vuonna 2006 itämerensimpukka (Macoma baltica), vaeltajakotilo (Potampyrgus jenkinsi), tulokaslaji amerikan- 106

107 Taulukko 9-8 Kalojen kokonaissaalis (kg) Olkiluodon edustan merialueella vuonna Ammattikalastajat Kotitarvekalastajat Yhteensä kg % kg % kg % Lohi, taimen Siika Silakka Hauki Ahven Kuha Made Lahna Säyne Särki Kampela Muut Yhteensä kg/talous sukasjalkainen (Marenzelleria viridis) ja harvasukamadot (Oligochaeta) (Turkki 2007). Itämerensimpukan kokoluokkajakauman osittainen epäyhtenäisyys oli viite pohjan tilan häiriintymisestä kuten esimerkiksi ajoittaisesta happikadosta. Häiriintymättömille pohjille tyypillistä valkokatkaa (Monoporeia affinis) ei ole tavattu näytteissä lainkaan v Valkokatkaa on esiintynyt aiemmin satunnaisesti. Valkokatka on kuitenkin hävinnyt laajoilta alueilta Pohjois-Itämereltä ja Selkämereltä, joten kannan muutokset liittyvät laaja-alaisempiin ympäristömuutoksiin ja kannan vaihteluihin. Likaantuneiden ja niukkahappisten pohjien tyyppilajia Chironomus plumosus-surviaissääskitoukkaa esiintyi jäähdytysvesien purkualueella Kaalonperän edustalla vain hiukan. Pohjaeläimistön koostumus ja biomassojen kasvu, erityisesti itämerensimpukan osalta, osoittivat pohjan laadun parantumista viime vuosina. Jäähdytysvesien purkualueella Kaalonperän edustalla pohjaeläinten biomassa on selvästi kasvanut vuonna (Turkki 2007). Biomassat romahtivat luvun lopulla ja pysyivät alhaisina vuonna 2003 saakka. Viime vuosina happiolosuhteet ovat olleet aiempaa paremmat, mikä on näkynyt pohjaeläimistön vähittäisenä elpymisenä (Kirkkala & Turkki 2005). Useina vuosina lähes kaikilla havaintopaikoilla on esiintynyt suurehkoja määriä leväjäänteitä, jotka muodostavat pohjalle levämattoja (Turkki 2007). Hajoavat leväjäänteet ovat hajotessaan aiheuttaneet ainakin ajoittaista happikatoa pohjanläheisessä vesikerroksessa ja simpukkapopulaatiot ovat joinakin vuosina todennäköisesti tuhoutuneet hapen puutteeseen. Voimakkaat virtaukset kuljettavat pohjaan laskeutunutta kuollutta planktonia ja kasvijäänteitä erillisiin syvänteisiin, joissa ne lisäävät paikallisesti pohjaeläimistön käytössä olevaa ravintomäärää. Tästä virtausten lakaisevasta vaikutuksesta ja merialueen lievästä rehevyydestä on aiheutunut pohjaeläimistön määrän ja biomassan vaihtelua ja rehevöitymisestä hyötyvien lajien tai ryhmien (Nereis, Macoma, Chironomus plumosus, Oligochaeta) ajoittaista lisääntymistä jäähdytysvesien purkualueella. Pohjaeläinyhteisölle on tyypillistä lisääntynyt epävakaisuus ja alttius varsin nopeille lajisto- ja biomassamuutoksille. Radioaktiivisuus vesiympäristössä Säteilyturvakeskuksen toimesta toteutetussa ympäristön säteilyvalvontaohjelman mukaisissa tutkimuksissa on mitattu Olkiluodon edustan levistä, sedimentoituvasta aineksesta ja simpukoista vähäisiä määriä ja satunnaisesti myös kaloista erittäin vähäisiä määriä voimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Luonnon radioaktiivisuuden osuus ko. näytteissä oli huomattavasti voimalaperäistä aktiivisuutta suurempi. (Taivainen 2007.) Kalasto ja kalastus Olkiluodon ydinvoimalaitoksen kalataloudellinen tarkkailu on tehty Oy Vesi-Hydro Ab:n laatiman ja Turun maaseutuelinkeinopiirin hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailu on jatkoa aikaisemmin toteutetuille perustila- ja tarkkailututkimuksille. Olkiluodon edustan merialueella eli noin 5 6 km:n säteellä Olkiluodosta harjoitti vuonna 2005 ammattimaista kalastusta viisi taloutta sekä kotitarve- ja virkistyskalastusta noin 140 taloutta (Ramboll Finland Oy 2007c). Ammattikalastajien pyynti on nykyisin pääasiassa verkkokalastusta. Lohen ja silakan rysäpyynti, siian pesäpyynti ja ajoverkkokalastus on alueella vähentynyt ja osin loppunutkin 1990-luvun jälkeen. Kotitarve- ja virkistyskalastus on pääasiassa verkkokalastusta. Sen ohella harjoitetaan myös aktiivista vapakalastusta. Ammattikalastajat kalastavat ympäri vuoden kalastuksen painottuessa kuitenkin avovesikauteen kesä-lokakuulle. Kotitarve- ja virkistyskalastus painottuu avovesikauteen touko-lokakuulle. Kalastusta harjoitetaan lähes koko Olkiluodon edustan merialueella. Matalalla ja karikkoisella alueella pyynti Ympäristövaikutusten arviointiselostus 107

108 on pohjaverkkopyyntiä. Vähäistä lohen rysäpyyntiä harjoitetaan saariston ulkopuolella. Talvella jäähdytysvesien aiheuttamalla sulavesialueella harjoitetaan lähinnä siian verkkokalastusta. Kokonaissaalis Olkiluodon edustan merialueella oli vuonna 2005 noin 22 tonnia, josta ahventa oli 38 %, haukea 13 % sekä siikaa, silakkaa, lahnaa ja särkeä 7 9 % kutakin. Lohen ja taimenen yhteisosuus oli 5 %. Taloudellisesti merkittävimmät saalislajit olivat ahven, lohi ja taimen sekä siika ja kuha. Ammattikalastajien osuus kokonaissaaliista oli noin 60 %. Talouskohtainen kokonaissaalis oli ammattikalastajilla keskimäärin 2,6 tonnia ja kotitarvekalastajilla vastaavasti 65 kg. (Ramboll Finland Oy 2007c.) Ammattikalastajat pitävät kalastusta eniten haittaavana tekijänä hylkeitä ja kotitarvekalastajat hylkeiden ohella pyydysten likaantumista ja pohjakasvillisuuden lisääntymistä (Ramboll Finland Oy 2007c). Olkiluodon edustan merialueen merkittävimpien kalalajien kantoja voidaan pitää hyvinä tai kohtalaisina (Ramboll Finland Oy 2007c). Silakka on pääasiassa kevätkutuista kantaa. Silakkakanta on ollut jatkuvasti hyvä, mutta sen pyynti on kannattamattomana loppunut lähes täysin. Lohta tavataan pääasiassa matalan karikkovyöhykkeen raja-alueella ja sen ulkopuolella; jäähdytysvesien vaikutusalueella sitä esiintyy vain vähän. Lohikanta on riippuvainen istutuksista ja niiden onnistumisesta. Taimenkanta on myös riippuvainen istutuksista ja kanta on varsin heikko. Kylmänä vuodenaikana taimen hakeutuu jäähdytysvesien vaikutusalueelle, mikä on lisännyt sen talvikalastusta. Vesien lämmettyä keväällä taimen siirtyy ulommas merelle. Alueen siikakannat ovat sekakantoja eli paikallisesti kutevaa karisiikaa ja istutusperäistä vaellussiikaa. Siikakanta on kohtalaisen hyvä. Siikaa saadaan voimalaitoksen edustalta talvella ja keväällä varsin hyvin. Lisäksi sitä pyydetään koko Olkiluodon edustan merialueelta loppukesällä ja syksyllä. Haukea on esiintynyt aiemmin lähinnä Eurajoensalmen ja Lapinjokisuun ruohikkoisilla alueilla. Nykyisin sitä esiintyy kohtalaisesti myös jäähdytysvesien purkupaikan edustalla. Haukikanta on alueella kohtalaisen hyvä. Ahvenkanta on alueella vahvistunut ja sitä voidaan pitää varsin vahvana. Kuhakanta on istutusten myötä parantunut 1990-luvulta lähtien ja on nykyisin tyydyttävä. Madetta tavataan talvella lähinnä Eurajoensalmessa sekä Olkiluodonvedellä, mutta sen pyynti on kuitenkin melko vähäistä. Kesäksi made siirtyy ulommas merelle syvempiin ja viileämpiin vesiin. Keskimääräiset kalastajakohtaiset madesaaliit ovat parantuneet ja madekantaa voidaan pitää normaalina. Särkikanta on ollut jatkuvasti runsas ja koekalastussaaliissa se on ollut selvästi valtalaji Olkiluodon ydinvoimalaitoksen veden tarve ja hankinta Makean veden hankinta Voimalaitosalueella tarvittava makea vesi otetaan Eurajoen alajuoksulta Tiironkosken yläpuolelta. Makeaa vettä otetaan Eurajoesta nykyisin keskimäärin 300 m 3 vuorokaudessa. Vedestä noin puolet käytetään talousvetenä ja puolet prosessi-, palovesi- ja muussa käytössä. Rakenteilla olevan yksikön (OL3) aiheuttama käytön aikainen lisäveden tarve on noin 210 m 3 vuorokaudessa. 108

109 Uuden yksikön (OL4) aiheuttama käytön aikainen lisäveden tarve on noin m 3 vuorokaudessa. Uuden yksikön rakentamisen aikana vedenkulutus on yhteensä noin m 3 vuorokaudessa. Enimmillään veden kulutus on voimalaitoksen koekäyttöjen aikana. Makeaa vettä käytetään mm. höyryprosessin tarvitseman suolattoman veden valmistamiseen sekä talousvetenä. Uuden laitosyksikön tarvitsema makea vesi hankitaan käyttäen hyväksi nykyisille laitosyksiköille tehtyjä järjestelyjä. Sekä uuden yksikön käytön aikaiseen että varsinkin rakennusaikaiseen veden käyttöön on varauduttu Rauman Seudun Vesi Oy:n vedensiirtohankkeella, jossa Kokemäenjoesta otetaan lisävettä Eurajokeen. Eurajoesta otettu raakavesi pumpataan noin 9 km pitkää putkea pitkin Olkiluotoon Korvensuon altaalle. Korvensuolla vesi käsitellään suodattimessa ja johdetaan sen jälkeen maarakenteiseen varastoaltaaseen. Raakavesialtaan allaskapasiteettia on kasvatettu OL3:n rakentamisen aikana reunavalleja korottamalla. Laajennettu kapasiteetti on noin m 3. Mikäli katsotaan tarpeelliseksi, raakaveden toimitusvarmuutta voidaan lisätä rakentamalla Eurajoen pumppaamolta rinnakkaisjohto nykyisen raakavesijohdon rinnalle ja rakentamalla toinen varastoallas Korvensuon varastoaltaan rinnalle. Korvensuon altaasta vesi pumpataan noin 2,6 km pituista putkilinjaa pitkin voimalaitosalueella olevalle vedenpuhdistamolle, jonka nimelliskapasiteetti on 90 m 3 tunnissa. Vedenpuhdistamolla varsinaisen käsittelyn muodostaa kemiallinen saostus. Lisäksi veden ph-arvoa säädetään tarvittaessa lipeällä. Syntyvä sakka poistetaan pääosin pystyselkeytysaltaassa. Selkeytetty vesi johdetaan välialkaloinnin kautta aktiivihiilisuodatukseen, jossa loput sakasta poistuu. Veden desinfiointi suoritetaan hypokloriitin syötöllä. Käsitelty vesi varastoidaan kahteen m 3 :n ja m 3 :n suuruisiin palovesi- ja puhdasvesialtaisiin, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Altaista vesi pumpataan käyttöön tarpeen mukaan. Osa vedestä menee suolanpoistolaitoksen kautta prosessivedeksi ja osa talousvedeksi sekä palovedeksi. Suolojen poisto vedestä tapahtuu ioninvaihtimilla ja jälkikäsittely-yksikkönä olevalla käänteisosmoosisuotimella. Täyssuolanpoistolaitoksen kapasiteetti on 45 m 3 tunnissa. Nykyisen vedenpuhdistuslaitoksen puhdistuskapasiteetti riittää myös uuden yksikön (OL4) tarpeisiin. Täyssuolanpoistolaitos vaatii laajennusta Jäähdytysveden otto Voimalaitosyksikkö käyttää jäähdytysvettä turpiinilauhduttimien jäähdytykseen. Olkiluodon nykyiset ydinvoimalaitosyksiköt OL1 ja OL2 ottavat käyttämänsä jäähdytysveden, yhteensä noin 60 m 3 /s, saaren eteläpuolelta Olkiluodonveden rannasta laitospaikan eteläpuolelta. Laitosyksikön OL3 käyttövaiheessa jäädytysveden käyttömäärä lisääntyy noin 60 m 3 /s. Uusi laitosyksikkö OL4 tarvitsee m 3 /s merivettä jäähdytysvetenä. Yhteensä neljä laitosyksikköä tarvitsee jäähdytysvettä enimmillään noin m 3 /s. Tässä YVA-selostuksessa on tarkasteltu jäähdytysvedenottoa kahdesta eri paikasta. Uuden yksikön jäähdytysvesi otetaan joko nykyisten laitosyksiköiden 1 ja 2 jäähdytysveden ottopaikkojen itäpuolelta tai Eurajoensalmesta Olkiluodon pohjoisrannalta. Uuden yksikön tarvitseman jäähdytysveden ottotunnelin pituus on laitosyksikön sijainnista riippuen noin metriä. Jäähdytysveden ottorakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa varaudutaan jäähdytysveden ottoa vaikeuttaviin ilmiöihin, kuten levien tai meriveden muiden epäpuhtauksien tai alijäähtyneen veden aiheuttamaan tukkeutumiseen. Jäähdytysvesi puhdistetaan mekaanisesti eli se kulkee ensin jäähdytysvesikanavan suulla karkean välpän läpi ja tämän jälkeen pumppaamolla hienon välpän ja ketjukorisuodattimien läpi. Tämän jälkeen jäähdytysvesi pumpataan laitosyksikön lauhduttimeen. Välpillä ja ketjukorisuotimilla syntyvä jäte käsitellään ympäristöja vesilain mukaisen luvan edellyttämällä tavalla. KPA-varastossa käytetään merivettä polttoaineen varastoaltaiden veden jäähdyttämiseen. Jäähdytys tapahtuu lämmönvaihtimien välityksellä. Meriveden otto tapahtuu Olkiluodonveden rannassa olevan erillisen pumppaamon avulla. Jäähdytysvesijärjestelmä on mitoitettu virtaamalle 0,06 m 3 /s ja lämpöteholle 2,9 MW. Keskimääräinen jäähdytysvesivirtaama on viime vuosina ollut noin 0,035 m 3 /s ja keskimääräinen jäähdytysteho noin 0,7 1,0 MW Jäähdytysveden oton vaikutukset Vedenottopaikan sijainnista riippumatta ottorakenne suunnitellaan siten, että veden virtausnopeus rakenteen ulkopuolella on mahdollisimman pieni. Tällä varmistetaan se, että vedenotto ei aiheuta vaaratilanteita vesiliikenteelle. Mahdollisimman alhainen virtausnopeus vähentää myös voimalaitokselle tulevien kalojen ja vesikasvillisuuden määrää. Jäähdytysveden mukana voimalaitokselle joutuu jonkin verran kalaa, pääasiassa silakkaa ja kuoretta. Kuolleet kalat erotetaan jäähdytysvedestä välpissä ja ketjukorisuodattimissa (Teollisuuden Voima Oy 1999). Voimalaitokselle tulevan kalan määrää vähennetään pitämällä esteverkkoja jäähdytysveden ottokanavissa keväisin, kun kalaa liikkuu eniten. Kalaa joutuu voimalaitokselle 2 10 kg vuorokaudessa eikä sillä ole havaittu olleen merkittävää haitallista vaikutusta alueen kalakantoihin (Teollisuuden Voima Oy 1999). Uuden voimalayksikön myötä kalan tulo laitokselle lisääntyy jonkin verran, mutta sillä ei arvioida olevan kokonaisuutena merkittävää vaikutusta alueen kalakantoihin Jäähdytysveden purku mereen Voimalaitosyksiköt käyttävät jäähdytysvettä turpiinilauhduttimien jäähdytykseen. Jäähdytysvesi lämpenee prosessissa C. Jäähdytysvesi johdetaan takaisin mereen saaren länsipäässä sijaitsevaan Iso Kaalonperän lahdelle purkutunneleita ja poistokanavaa pitkin. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 109

110 Taulukko 9-9 Nykyisten laitosyksiköiden (OL1 ja OL2) jäähdytysvesivirrat vuonna 2006 sekä arvio rakenteilla olevan laitosyksikön (OL3) sekä uuden laitosyksikön (OL4) jäähdytysvesivirroista. Vesijae OL1 + OL2 (toteutunut 2006) OL3 arvio OL4 arvio Yhteensä Jäähdytysvesi Määrä miljoonaa m 3 /v Lämpömäärä PJ/v 98,8 (27,4 TWh) Taulukkoon 9-9 on koottu nykyisten kahden voimalaitosyksikön jäähdytysvesivirrat vuodelta 2006 sekä arvio rakenteilla olevan (OL3) ja uuden voimalaitosyksikön (OL4) jäähdytysvesivirroista. Uuden yksikön jäähdytysveden purkamiselle on kaksi vaihtoehtoista tapaa. Eri purkupaikkavaihtoehdot on esitetty kuvassa Vaihtoehdossa A uuden yksikön jäähdytysvesi puretaan Iso Kaalonperän lahteen nykyisten yksiköiden poistokanavan yhteyteen. Veden purkamiseen tarvittavan kalliotunnelin pituus on laitosyksikön sijaintipaikasta riippuen metriä. Vaihtoehdossa B uuden yksikön jäähdytysvesi puretaan nykyisten purkupaikkojen pohjoispuolelle, Tyrniemen lounaispuolelle rakennettavan poistokanavan kautta. Rakennettavan purkutunnelin pituus on laitosyksikön sijaintipaikasta riippuen metriä. Lisäksi arvioidaan vaihtoehto, jossa poistokanavan pohjoispenkkaa jatketaan, jolloin muodostuu virtauksia ohjaava penger. Penkereen pituus on 650 metriä. Molemmissa vaihtoehdoissa A ja B Kuusisenmaan ja Olkiluodon välinen salmi on suljettu penkereellä. Jäähdytysvesien johtamiseen käytettävien tunnelien poikkileikkauspinta-ala on noin 50 m 2. Näin tunnelien louhimisessa syntyy louhintamassoja vaihtoehdossa A laitosyksikön sijaintipaikasta riippuen m 3 ja vaihtoehdossa B m 3. Syntyvät massat sijoitetaan väliaikaisesti voimalaitosalueelle ja käytetään hyödyksi maanrakennustöissä. KPA-varaston lämmönvaihtimien läpi virrannut jäähdytysvesi palautetaan takaisin Olkiluodonveteen merivesipumppaamon kohdalla. Uuden voimalaitosyksikön käytetty polttoaine tulee jonkin verran lisäämään jäähdytysvesivirtaaman ja jäähdytystehon tarvetta nykyisestään Jäähdytysveden mereen johtamisen vaikutukset Jäähdytysveden mereen johtamisen vaikutuksia on tarkasteltu Olkiluodon edustan merialueelle laaditulla YVA Oy:n kolmiulotteisella virtausmallilla (Lauri 2007). Olkiluodon lähialue on mallinnettu 40 metrin tarkkuudella. Reuna-arvojen laskemiseksi mallin karkein hila sisälsi koko Selkämeren viiden kilometrin tarkkuudella. Mallissa vesistöä tarkastellaan kolmessa ulottuvuudessa eli vesistö on jaettu paitsi pituus- ja leveys- 110

111 Kuva 9-36 Vesistömallin tarkastelualue. Laskentatarkkuus laajimmasta pienimpään on 5 km, 1 km, 200 m, 40 m. suuntaisiin osiin, myös syvyyssuuntaisiin kerroksiin. Syvyyssuunnassa malli on jaettu 16 syvyystasoon siten, että pinnan lähellä kerroksen paksuus on yksi metri ja syvemmälle mentäessä kerrosten paksuus kasvaa. Nyt käytetty mallisovellus on laadittu aikaisemmin Olkiluodon edustalle tehtyjen mallien pohjalta siten, että tässä sovelluksessa on käytetty entistä tarkempaa laskentahilaa ja edistyneempiä menetelmiä turbulenssin ja liikemäärän kulkeutumisen laskennassa. Lähtötietona mallissa käytettiin Olkiluodon sääasemalta mitattuja meteorologisia tietoja. Mallin parametrit asetettiin vuoden 1995 vesialueen virtausmittauksia ja vuoden 2003 lämpötilamittauksia käyttäen. Skenaariolaskelmia tehtiin vuoden 2003 kesän ja vuosien talven olosuhdetiedoilla. Tarkemmin Olkiluodon edustan mallisovellus ja lähtötiedot on kuvattu erillisessä raportissa (Lauri 2007). Mallit ovat aina yksinkertaistuksia luonnon prosesseista ja ilmiöistä ja niissä on mukana laskentamenetelmästä riippuva virhe. Olkiluodon mallisovelluksessa on pyritty minimoimaan laskentaan sisältyvä virhe, mutta muun muassa laskenta-ajan optimoinnin vuoksi on jouduttu tekemään joitakin kompromisseja. Olkiluodon tapauksessa malli antaa veden lämpötilalle enemmänkin liian suuria kuin liian pieniä arvoja (Lauri 2007). Verrattaessa kahta erilaista laskentatilannetta toisiinsa virheen merkitys pienenee, koska sama virhe sisältyy molempiin laskentatapauksiin. Sen sijaan tarkasteltaessa mallilla laskettuja tietyn laskentatapauksen lämpötiloja on ko. laskentaan sisältyvä virhe syytä ottaa huomioon. Edellä mainituista yleistyksistä ja laskentaan liittyvästä epävarmuudesta huolimatta jo edeltävän Olkiluodon edustan merialueelle OL3 ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä laaditun matemaattisen leviämismallin (Teollisuuden Voima Oy 1999) tulokset ovat vastanneet melko hyvin merialueen tarkkailun tuloksia (Turkki 2007). Mallilla voidaan laskea veden lämpötilaa sekä jäätilannetta Olkiluodon edustan merialueella. Uuden voimalaitosyksikön vaikutukset merialueen tilaan muutoin on arvioitu laskennallisen lämpötilavaikutuksen ja muun alueelta olemassa olevan tiedon perusteella. Mallinnuksessa käytetty jäähdytysvesimäärä on uudella voimalaitosyksiköllä (OL4) 60 m 3 /s ja yksiköillä OL1-OL4 yhteensä 177,4 m 3 /s. Yksiköltä OL4 mereen joutuva lämpömäärä on maksimissaan MW ja yksiköiltä OL1-OL4 mereen johdettava lämpömäärä on yhteensä MW. Taulukossa 9-10 on esitetty laitosyksiköiden lämpötehot mereen, jäähdytysvesivirtaamat ja lämpötilan nousut. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 9-10 Mallinnuksessa käytetyt laitosyksiköiden lämpötehot mereen, jäähdytysvesivirtaamat ja lämpötilan nousut. Laitosyksikkö OL1, OL2 OL3 OL4 Lämpöteho mereen (MW) 2 x Jäähdytysveden virtaus (m 3 /s/yksikkö) 2 x 30 57,4 60 Lämpötilan nousu (ºC) 13,3 11,4 11,7 111

112 Kuva 9-37 Jäähdytysveden otto- ja purkupaikat Vaikutukset meriveden lämpötilaan Jäähdytysveden otto- ja purkupaikat näkyvät kartalla kuvassa Jäähdytysveden otto- ja purkupaikat laitosyksiköille OL1-OL3 ovat vakioita. Laitosyksikön 4 jäähdytysveden purkupaikalle on kaksi vaihtoehtoa: A. Purkupaikka yksiköiden OL1-OL3 purkupaikkaan B. Purkupaikka Olkiluodon yksiköiden OL1-OL3 purkupaikan pohjoispuolelle Laitosyksikön 4 jäädytysveden ottopaikalle on kaksi vaihtoehtoa: C. Ottopaikka laitosyksiköiden OL1 ja OL2 ottojen itäpuolella D. Ottopaikka Olkiluodon pohjoisrannalla Lisämääreet ovat seuraavat: K. Kuusisenmaan ja Olkiluodon välinen salmi suljetaan penkereellä. P. Poistokanavan B pohjoispenkkaa jatketaan, jolloin muodostuu virtauksia ohjaava penger. Penkereen pituus on 650 metriä. Uuden voimalaitosyksikön (OL4) vaikutuksia meriveden lämpötilaan on tarkasteltu viidessä eri tilanteessa (vaihtoehdot). Tarkastelut ovat kattaneet nykyiset jäähdytysvedet, rakenteilla olevan OL3 jäähdytysvedet ja suunnitellun laitosyksikön jäähdytysvedet. 4CA = Otto Olkiluodon eteläpuolelta, purku samaan purkupaikkaan kuin yksiköt OL1-OL3 4CB = Otto Olkiluodon eteläpuolelta, purku yksiköiden OL1-OL3 purkupaikan pohjoispuolelle 4DA = Otto Olkiluodon pohjoispuolelta, purku samaan paikkaan kuin yksiköt OL1-OL3 4DB = Otto Olkiluodon pohjoispuolelta, purku yksiköiden OL1-OL3 purkupaikan pohjoispuolelle 4DBP = Otto Olkiluodon pohjoispuolelta, purku yksiköiden OL1-OL3 purkupaikan pohjoispuolelle ja lisäksi poistokanavan pohjoispenkkaa jatketaan, jolloin muodostuu virtauksia ohjaava penger. Kaikissa laskentatapauksissa on oletettu, että Kuusisenmaan salmi on suljettu. Kuvasarjassa 9-38 on esitetty jäähdytysvesistä aiheutuva lämpötilan nousu pintakerroksessa kaikilla vaihtoehdoilla eräässä kesäajan esimerkkitilanteessa, jolloin tuulee etelästä. Vertailuna kuvasarjassa on esitetty nollavaihtoehtoa vastaava tilanne (3K), jossa OL1, OL2 ja OL3 ovat toiminnassa ja Kuusisenmaan salmi on suljettu. Mikäli OL4:n jäähdytysvedet puretaan samaan paikkaan kuin yksiköiden OL1-OL3 jäähdytysvedet, laajenee lämmennyt alue, mutta sen muoto säilyy suunnilleen samanlaisena. Jos uuden yksikön jäähdytysvedet puretaan nykyisen purkupaikan pohjoispuolelle, kohdistuu lämpökuormaa uuteen paikkaan ja lämpimän veden alue on laajempi, kuin jos purkupaikka on sama kuin yksiköillä OL1-OL3. Poistokanavan penkereen jatkaminen vaikuttaa virtauksiin alueella ja laajentaa lämpimän veden aluetta. Kuvassa 9-39 on esitetty esimerkki jäähdytysveden purkamisen vaikutuksesta merialueen pintakerroksen lämpötiloihin kesäajan esimerkkitilanteessa etelätuulitilanteessa. Kuva 9-39 Esimerkki jäähdytysvesimallilla lasketusta OL1-OL4- yksiköiden jäähdytysvesistä aiheutuvasta lämpötilan noususta pintekerroksessa kesäajan esimerkkitilanteessa etelätuulitilanteessa. Tässä tilanteessa on oletettu, että uuden yksikön jäähdytysvedet puretaan nykyisen purkupaikan pohjoispuolelle (vaihtoehto 4CB). RAUMA LUVIA PORI OLKILUOTO 112

113 Kuva 9-38 Mallilla laskettu jäähdytysvesistä aiheutuva lämpötilan nousu pintakerroksessa kesäajan esimerkkitilanteessa jolloin tuulee etelästä. Vaihtoehtojen selitykset tekstissä. OLKILUOTO OLKILUOTO Ympäristövaikutusten arviointiselostus OLKILUOTO OLKILUOTO OLKILUOTO OLKILUOTO 113

114 Kuvassa 9-40 on esitetty kesäaikana lämpenevän alueen pinta-alat eri vaihtoehdoilla etelän ja pohjoisen puoleisella tuulella. Sään vaikutus lämmenneen alueen laajuuteen on selvästi purkupaikkavaihtoehtojen välistä eroa suurempaa. Lämmennyt alue on kuitenkin hieman laajempi vaihtoehdossa, jossa jäähdytysvedet puretaan yksiköiden 1 3 purkupaikan pohjoispuolelle (purkupaikka B). Penkereen jatkaminen (vaihtoehto 4DBP) edelleen hieman laajentaa lämpenevän alueen kokoa. Mallilaskennan mukaan sekä nykytilanteessa että OL3:n ollessa toiminnassa jäähdytysveden lämmittävä vaikutus syvemmissä vesikerroksissa (2,5 metrin syvyys) jää aivan purkualueen lähiympäristöä lukuun ottamatta vähäiseksi. OL4:n ottaminen käyttöön sen sijaan lisää lämpötilavaikutusta 2,5 metrin syvyydessä. Lievästi lämmenneen (lämpötilan nousu noin 3 5 C) alueen laajuus kasvaa erityisesti etelätuulella. Penkereen jatkaminen purkupaikalla B voimistaa edelleen veden lämpenemistä 2,5 metrin syvyydessä pohjoistuulella. Selvästi yli puolella vaikutusalueen pinta-alasta lämpeneminen on 1 3 C kaikissa tarkastelluissa vaihtoehdoissa. Mikäli jäähdytysvedet puretaan etelätuulella yksiköiden OL1-OL3 purkupaikalle, yli 3 C lämpiävän alueen laajuus on noin kolmasosa - neljäsosa koko vaikutusalueesta. Pohjoistuulella vaihtoehtojen välinen ero jää pienemmäksi. Pintavedessä yli 5 C lämpenevän alueen laajuus on etelätuulella eri vaihtoehdoissa noin 1,4 3,6 km 2 ja pohjoistuulella 1,6 2,7 km 2. Syvemmällä yli 5 C lämpiävän alueen laajuus on varsin pieni. Otettavan jäähdytysveden lämpötila on ollut keskimäärin noin 16 C maksimilämpötilan ollessa 24,7 C (Lauri 2007). Jäähdytysvesi lämpiää voimalaitoksella keskimäärin 12 C, joten mereen purettavan veden lämpötila on keskimäärin 28 C maksimin ollessa noin Kuva 9-40 Kesäaikana lämpiävän vesialueen pinta-alat esimerkkitilanteessa etelä- ja pohjoistuulella. km Kesä, etelätuuli pintavesi 1 C 3 C 5 C km Kesä, pohjoistuuli 1 C 3 C 5 C km Kesä, etelätuuli 2,5 m syvyys 1 C 3 C 5 C km Kesä, pohjoistuuli 1 C 3 C 5 C nykytila 3K 4AC 4AD 4BC 4BD 4BDP Kuva 9-41 Laskennalliset lämpötilat jäähdytysvesien nykyisen purkupaikan edustalla nykytilanteessa, yksikön OL3 ollessa toiminnassa (nollavaihtoehto) sekä eri vaihtoehdoilla yksikön OL4 ollessa toiminnassa kesän keskiarvona. Vaihtoehtojen selitykset tekstissä. C Kesän keskiarvo 0,5 m 2,5 m 0,5 m 4,5 m C Kesän maksimi 0,5 m 2,5 m 0,5 m 4,5 m 500 m purkupaikalta 1000 m purkupaikalta 500 m purkupaikalta 1000 m purkupaikalta nykytila 3K 4AC 4AD 4BC 4BD 4BDP 114

115 37 C. Kuvassa 9-41 on esitetty laskennalliset kesäajan ( ) keskimääräiset ja maksimilämpötilat noin 500 metrin ja kilometrin etäisyydellä jäähdytysvesien nykyiseltä purkupaikalta. Noin 500 metrin etäisyydellä purkupaikalta pintaveden (0,5 metriä) lämpötila muuttuu vain hieman nykytilanteeseen verrattuna. Sen sijaan nykyistä paksumpi vesikerros lämpiää erityisesti jos uuden yksikön jäähdytysvedet johdetaan samaan purkupisteeseen kuin yksiköiden 1 3 jäähdytysvedet. Myös maksimilämpötiloissa tapahtuvaa muutosta voidaan pitää pintakerroksessa vähäisenä, mutta syvemmällä vesi lämpiää selvemmin. Ulompana, noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta, pintavesi lämpiää noin 2,5 3,5 C nykytilanteeseen verrattuna sekä kesän keskiarvona että maksimitilanteessa, mutta pohjan lähellä muutos on varsin pieni. Talvella jäähdytysvesi sekoittuu merialueen pintakerrokseen. Jäähdyttyään muutaman asteen lämpöiseksi jäähdytysvesi sukeltaa kylmemmän päällysvesikerroksen alle ja asettuu tiheyttään vastaavaan vesikerrokseen. Nykytilanteessa jäähdytysvesien aiheuttama lämpötilan nousu on havaittavissa 3 5 kilometrin etäisyydellä rannasta. Jäähdytysvesien purkualueella pintakerroksen lämpötila kohoaa 5 7 C ja ulompana 0,5 2,0 C (Kirkkala & Turkki 2005). Mikäli uuden voimalaitosyksikön (OL4) jäähdytysvedet johdetaan samalle purkupaikalle yksiköiden OL1 OL3 kanssa, lisääntyy jäähdytysveden määrä, mutta lämpötila ei muutu. Jäähdytysvesien purkualueella lämpötilassa ei tapahdu muutosta, mutta aikaisempaa paksumpi vesikerros lämpiää, koska virtausnopeus on suurempi. Mikäli uuden voimalaitosyksikön purkupaikka on nykyisen purkupaikan pohjoispuolella, laajenee Kuva 9-42 Pintavirtaukset elokuussa nollavaihtoehdolle (3K) ja OL4:n jäähdytysvesien otto- ja purkupaikkavaihtoehdoille etelänpuoleisella tuulella. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 3k 4ca 4cb 4da 4db 4dbp 115

116 lähivaikutusalue, eli alue jolla lämpötila nousee noin 5 7 C nykyiseltä purkupaikalta pohjoiseen. Jäähdytysvesien vaikutuksen arvioidaan ulottuvan talvella noin 2,5 kertaa nykyistä laajemmalle alueelle, kuten kesäaikanakin, eli noin 7,5 12,5 kilometrin etäisyydelle purkupaikasta Vaikutukset virtauksiin Kuvasarjassa 9-42 on esitetty mallilla lasketut pintavirtaamat kaikilla em. vaihtoehdoilla. Vallitsevilla etelänpuoleisilla tuulilla rannikon edustalle syntyy pohjoiseen kulkeva virtaus jonka leveys on 2 5 kilometriä. Virtaus kulkee Olkiluodon kohdalla pääasiassa Kallan länsipuolelta, mutta haarautuu osittain myös Olkiluodon, Susikarin ja Kallan välisistä salmista. Eri laskentaskenaarioiden välille ei synny suuria eroja lukuun ottamatta vaihtoehtoa 4DBP, jossa penger aiheuttaa muutoksia virtaamiin Susikarin eteläpuolella. Skenaarioiden 4CA-, 4CB- ja 4DBP-kuvissa näkyvä pyörre Kallan pohjoispuolella sijaitsee mallihilan kulmapisteen vieressä, ja on todennäköisesti ainakin osittain käytetyn laskentamenetelmän aiheuttama Vaikutukset jäätilanteeseen ja sumun muodostumiseen Uuden voimalaitosyksikön vaikutuksia jäätilanteeseen simuloitiin talvijakson tilanteessa. Merentutkimuslaitoksen jääpalvelun mukaan (Kalliosaari 2003) jäätalvi oli keskimääräinen jään pintaaloja tarkasteltaessa. Poikkeuksellista oli talven keskimääräistä aikaisempi alku ja kestoltaan keskimääräistä pidempi jääpeitteinen kausi. Selkämerellä jäätyminen alkoi yli kolme viikkoa keskimääräistä aiemmin. Vuodenvaihteessa Selkämerellä oli rannikon edustalla meripeninkulmaa leveä jääalue. Tammikuun alkupuoli oli kylmä ja tammikuun 7. päivänä lähes koko Selkämeri oli jään peitossa. Tammikuun puolivälissä sää muuttui lauhaksi ja tuuliseksi, Selkämerellä ohut jää puristui Suomen rannikkoa vasten muodostaen vahvan ahtojäävyöhykkeen Vaihtoehto Jäätön tai heikon jään alue km 2 nykytilanne 3,54 OL3 toiminnassa (nollavaihtoehto) 7,11 4CA 9,21 4CB 10,24 4DA 9,44 4DB 10,52 4DBP 10,73 Taulukko 9-11 Talvijakson tilanteessa jäättömän tai heikon jään (jään paksuus alle 10 cm) pinta-ala nykytilanteessa, OL3:n ollessa toiminnassa (nollavaihtoehto) sekä eri vaihtoehdoilla OL4:n ollessa toiminnassa. Vaihtoehtojen selitykset tekstissä. rannikon edustalle. Helmikuu alkoi pakkasjaksolla ja jäätä muodostui kaikilla merialueilla niin, että Pohjanlahti peittyi kauttaaltaan jäähän. Talven laajin jäätilanne saavutettiin maaliskuun 5. päivänä. (Kalliosaari 2003.) Jäättömän alueen koko nykytilanteessa, OL3:n ollessa toiminnassa (nollavaihtoehto) sekä OL4:n ollessa toiminnassa eri laskentavaihtoehdoilla on esitetty taulukossa Mikäli jäähdytysvedet johdetaan nykyisen purkupaikan pohjoispuolelle, on jäättömän tai heikon jään alue noin 1 km 2 suurempi, kuin jos jäähdytysvedet johdetaan samalle purkupaikalle kuin yksiköiltä OL1 OL3. Jäätön tai heikon jään alue on noin kolminkertainen nykytilanteeseen verrattuna ja noin 1,5-kertainen verrattuna tilanteeseen, jossa käytössä on kolme voimalayksikköä. Kuvasarjassa 9-43 on esitetty nollavaihtoehtoa vastaava jäätilanne ja uuden yksikön vaikutus siihen eri otto- ja purkupaikkavaihtoehdoissa. Vaikka tällainen vakiotilanteessa eri vaihtoehdoille laskettu malli antaakin havainnollisimman kuvan uuden yksikön aiheuttamasta muutoksesta jäätilanteeseen sekä 116

117 eri otto- ja purkupaikkavaihtoehtojen eroista, on muistettava, että todellisuudessa muun muassa tuulen suunta ja voimakkuus, merialueen virtaukset ja ilman lämpötila vaikuttavat huomattavasti sulan alueen kokoon ja muotoon. Kylminä ja tyyninä pakkaspäivinä sulan vesialueen ylle syntyy sumua. Sumusta ei Olkiluodon edustalla sulana pysyvällä alueella ole haittaa laiva- tai tieliikenteelle Vaikutukset veden laatuun ja biologiaan Uuden voimalaitosyksikön ollessa toiminnassa laskennalliset maksimilämpötilat 500 metrin etäisyydellä purkupaikasta ovat noin 35 C ja kilometrin etäisyydellä noin C tarkasteltavasta vaihtoehdosta riippuen. Yleisesti ottaen jäähdytysvesien purkamisesta aiheutuva lämpötilan nousu nopeuttaa biologisia toimintoja. Aineenvaihdunta lisääntyy ja esimerkiksi eliöiden kasvu nopeutuu, mikäli ravintoa on riittävästi saatavilla ja olosuhteet ovat muutoin suotuisat. Kasvukausi pitenee ja myös muutoin korkeampi lämpötila vaikuttaa yleensä kasvien elinolosuhteita parantavasti. Muutokset rajoittuvat alueelle, jossa lämpötila on jatkuvasti yli 1 C ympäristöään korkeampi. Eri purku- ja ottovaihtoehtojen väliset erot veden lämpötilassa ovat pieniä. Vähäisistä lämpötilaeroista johtuen myös erot veden laatuun ja purkuvesistön ekologiseen tilaan jäävät pieniksi, eikä vaihtoehtojen välisiä eroja sen vuoksi ole seuraavassa tarkasteltu, ellei vaihtoehtojen välillä ole havaittavissa eroja kyseisen muuttujan kohdalla. Veden laatu Jäähdytysvesi ei lämpökuorman lisäksi aiheuta ravinne- tai happea kuluttavan aineen kuormitusta vesistöön. Olkiluodon eteläpuolella ja pohjoispuolella veden laatu Kuva 9-43 Jäätilanteet ja jään paksuus nollavaihtoehdon mukaisessa tilanteessa (3k) ja uuden yksikön vaikutus siihen eri otto- ja purkupaikkavaihtoehdoissa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus OLKILUOTO OLKILUOTO OLKILUOTO OLKILUOTO OLKILUOTO OLKILUOTO 117

118 on samankaltainen kuin purkualueella, joten jäähdytysveden mukana ei siirry kuormitusta paikasta toiseen kummassakaan ottovaihtoehdossa. Ympäristöään lämpimämpi jäähdytysvesi voi vahvistaa merialueen luontaista lämpötilakerrostuneisuutta, mikä oli havaittavissa esimerkiksi Olkiluodon lähivesien tarkkailussa vuonna 2006 (Turkki 2007). Veden kerrostuminen voi vaikuttaa lähinnä alusveden happitilanteeseen ja sitä kautta myös muuhun alusveden laatuun. Olkiluodon edustan merialueella happitilanne on lähes poikkeuksetta ollut pohjan läheisyydessäkin hyvä, eikä tilanteen arvioida oleellisesti muuttuvan lisääntyvän lämpökuorman takia. Mahdollinen lämpötilakerrostuneisuuden heikentyminen tai purkautuminen jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä voi lievästi lisätä päällysvesikerroksen ravinnepitoisuuksia ja sitä kautta perustuotantoa erityisesti kasvukauden alkaessa. Kilometrin etäisyydellä purkupaikasta alueen päällys- ja alusveden laadussa olevaa eroa on arvioitu vedenlaatutulosten perusteella. Tuloksissa kokonaisfosforin ja ammoniumtypen pitoisuus on usein keväällä ollut alusvedessä päällysvettä suurempi. Kasviplankton OL4 lisää mereen kohdistuvaa lämpökuormaa, mutta jäähdytysveden lämpötila ei juuri muutu. Jäähdytysveden purkualueen läheisyydessä pintaveden lämpötilassa tapahtuvat muutokset ovat pieniä, mutta lämmin vesikerros syvenee erityisesti, jos OL4:n jäähdytysvedet puretaan samalle paikalle kuin yksiköiden OL1-OL3 jäähdytysvedet. Jäähdytysvesien määrän kasvaessa lämpenevän alueen pinta-ala kasvaa kaikissa tarkastelluissa vaihtoehdoissa. Jäähdytysvesien vaikutukset kasviplanktontuotantoon säilyvät jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä suunnilleen nykyisellä tasolla. Jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä lämpötila ei ole kasvukauden aikana perustuotantoa rajoittava tekijä, vaan tuotannon määrä riippuu lähinnä ravinteiden saatavuudesta. Mahdollinen lämpötilakerrostuneisuuden purkautuminen ja alusveden lämpenemisen myötä nopeutuva hajotustoiminta voivat kuitenkin nopeuttaa kasvukauden aikana tapahtuvaa ravinteiden kiertoa ja siten lisätä kasviplanktontuotantoa. Muutosten arvioidaan kuitenkin jäävän jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä kasvukaudella vähäisiksi. Talviaikainen tuotanto sulana pysyvällä alueella voi sen sijaan jossain määrin lisääntyä lämpenevän kerroksen syvenemisen vuoksi. Nykyisenkaltaisia vaikutuksia kasviplanktontuotantoon havaitaan aikaisempaa laajemmalla alueella. Lämpötila nousee nykytilanteeseen verrattuna yli 1 C tuulitilanteesta riippuen noin 5 15 km 2 :n alueella. Kasviplanktontuotanto lisääntyy vastaavalla alueella. Tällä alueella kasvukausi pitenee ja myös kokonaistuotanto kasvaa. Keskikesällä kasviplanktontuotannossa tapahtuvat muutokset arvioidaan kuitenkin pieniksi, koska ravinteiden saatavuus rajoittaa tuotannon kasvua. Kasviplanktontuotannon lisääntymisen lisäksi jäähdytysvesien vaikutusalueella voi tapahtua yhteisörakenteen muutoksia, koska eri levälajeilla on erilaiset optimilämpötilat (Wetzel 1983). Yhteisörakenteessa on havaittu muutoksia Olkiluodon jäähdytysvesien purkualueella, muun muassa sinileviä on esiintynyt alueella vertailualuetta enemmän (Kirkkala & Turkki 2005). Sinileviä on esiintynyt alueella kuitenkin verrattain vähän. Sinilevät ovat tyypillisesti lämpimän veden lajeja, joten niiden esiintyminen jäähdytysvesien vaikutusalueella jatkossakin on todennäköistä. Useilla levälajeilla optimilämpötila on noin 30 C tienoilla (Wetzel 1983), joten jäähdytysvesien purkualueen välittömässä läheisyydessä on lämpötilan osalta suotuisat olosuhteet useille leväryhmille. Olkiluodon edustalle on johdettu voimalaitoksen jäähdytysvesiä jo noin kolmenkymmenen vuoden ajan, joten leväyhteisö on ehtinyt sopeutua ympäristöään korkeampaan lämpötilaan, eikä purkualueen läheisyydessä arvioida tapahtuvan uusia jäähdytysvesistä johtuvia yhteisörakenteen muutoksia, mutta kasviplanktontuotannon muutosten tavoin vaikutukset ulottuvat aikaisempaa laajemmalle alueelle. Vesikasvit ja makrolevät Jäähdytysvesien purkualueen läheisyydessä on havaittu selviä kasvillisuusmuutoksia. Makrolevät ovat kärsineet yksivuotisia rihmamaisia viher- ja ruskoleviä lukuun ottamatta. Putkilokasveista ovat hyötyneet erityisesti lämpökuormaa hyvin sietävät hapsivita ja tähkä-ärviä. Kaikkiaan kasvillisuus on yksipuolistunut ja rehevyys lisääntynyt. Mikäli OL4:n jäähdytysvedet johdetaan samaan purkupaikkaan kuin yksiköiden OL1-OL3 jäähdytysvedet, lisääntyy virtaus alueella ja pohjaa huuhtova vaikutus ulottuu nykyistä laajemmalle alueelle. Toisaalta, jos OL4:n jäähdytysvedet johdetaan uuteen paikkaan, kohdistuu huuhtovaa vaikutusta myös tälle alueelle, mutta vähäisemmästä vesimäärästä johtuen vaikutus jää nykyistä purkualuetta vähäisemmäksi. OL4:n myötä alueelle kohdistuva lämpökuorma lisääntyy ja alue, jolla vesikasvillisuuden muutoksia havaitaan, laajenee. Se, missä määrin vesikasvillisuudessa havaitaan muutoksia, riippuu vesikasveille soveltuvien pohjien osuudesta lämpenevällä alueella. Kasvillisuus joka tapauksessa yksipuolistuu ja tuotanto lisääntyy aikaisempaa laajemmalla alueella. Vesikasvillisuustutkimuksen (Kinnunen & Oulasvirta 2005) mukaan jäähdytysvesien vaikutus vesikasvillisuuteen näyttäisi ulottuvan sille alueelle, jonka lämmin vesi useimpina talvina pitää sulana. Jäättömän alueen on arvioitu lähes kolminkertaistuvan nykytilanteeseen verrattuna OL3:n ja OL4:n ollessa toiminnassa (Lauri 2007). Tuotannon lisääntymisestä seuraa aikaisempaa suurempi hajoava orgaaninen massa. Syvänteisiin kertyessään orgaanisen aineen lisääntyminen voi aiheuttaa aikaisempaa laajemmalla alueella syvänteiden alusveden happitilanteen heikentymistä, jolla on edelleen vaikutuksensa alueen pohjaeläimistöön. 118

119 Amerikankampamaneetti Amerikankampamaneetti (Mnemiopsis ledyi) on tulokaslaji, joka löydettiin ensimmäisen kerran Itämerestä Ruotsin länsirannikolta, Kattegatin alueelta ja eteläiseltä Itämereltä syksyllä Laji on levinnyt nopeasti ja elokuussa 2007 sitä löydettiin runsaasti jo Ahvenanmeren ja Selkämeren syviltä alueilta. Laji on kotoisin Pohjois- ja Etelä-Amerikan itärannikolta, mistä se on levinnyt laivojen painolastiveden mukana muualle. Amerikankampamaneetti on läpikuultava, hyytelömäinen eläin, joka on hyvin sopeutumiskykyinen. Lajin tiedetään esiintyvän 2 39 :n suolapitoisuudessa ja 0 32 C lämpötiloissa (Purcell, ym 2001). Itämeren suolapitoisuus on lajille sopiva, mutta kylmän talvikauden on arveltu rajoittavan sen esiintymistä. Kesän 2007 aikana amerikankampamaneetin on kuitenkin todettu pystyvän lisääntymään pohjoisen Itämeren kylmissä olosuhteissa. Amerikankampamaneetti ei hakeudu Itämeressä pintakerrokseen, vaan näyttää viihtyvän suolaisuuden harppauskerroksessa tai sen alapuolella noin metrin syvyydessä. Lajin luontaisella esiintymisalueella Atlantin länsirannikolla sekä Mustallamerellä se kuitenkin esiintyy lähinnä pintakerroksessa (Purcell ym. 2001). Amerikankampamaneetti on kaksineuvoinen ja se kykenee lisääntymään jakautumalla, joten sen lisääntyminen on hyvin tehokasta sopivissa olosuhteissa. Yksi kampamaneetti tuottaa keskimäärin munaa vuorokaudessa, jos ravintoa on runsaasti tarjolla ja lämpötila on noin 25 C. Lisääntymistä tapahtuu yli 12 C lämpötilassa (Purcell, ym. 2001). Amerikankampamaneetti saalistaa tehokkaasti eläinplanktonia sekä kalojen mätiä ja poikasia. Tulokaslaji on esimerkiksi Mustallamerellä muuttanut huomattavasti ekosysteemiä ja romahduttanut kalakantoja tehokkaan lisääntymisen ja luontaisten petojen puuttumisen takia. Amerikankampamaneetin merkitys Itämeren ravintoverkossa on vielä toistaiseksi epäselvä. Olkiluodon voimalaitoksen jäähdytysvedet nostavat paikallisesti veden lämpötilaa. OL4:n käyttöönoton jälkeen vaikutuksen on arvioitu ulottuvan noin 25 km 2 :n alueelle. Ulompana voimalaitoksen vaikutusta ei voida erottaa luontaisesta vaihtelusta. Olkiluodon edustan merialueen suurimmat syvyydet ovat noin 15 metriä ja keskisyvyys on alle 10 metriä. Amerikankampamaneetin on todettu elävän Itämeressä yli 80 metrin syvyydessä suolaisuuden harppauskerroksessa tai sen alapuolella. Olkiluodon voimalaitoksen lämpökuorma puolestaan kohdistuu lähinnä pintakerrokseen ja Itämeren mittakaavassa paikallisesti Olkiluodon edustan merialueelle, joten lisääntyvän lämpökuorman mahdollisen vaikutuksen amerikankampamaneetin esiintymiseen tai lisääntymiseen Itämeressä arvioidaan jäävän vähäiseksi, eikä sitä voida erottaa muiden tekijöiden vaikutuksesta. Mustanmeren esimerkin perusteella merkittävin amerikankampamaneetin kannanvaihteluun vaikuttava tekijä on luontaisten petojen puuttuminen tai esiintyminen alueella. Runkopolyyppi Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) on Mustanmeren Kaspianmeren alueelta peräisin oleva vieraslaji, joka asettui Itämereen 1800-luvun alussa. Se on murtovesilaji, joka sietää laajaa suolapitoisuuden vaihtelua makeasta vedestä aina noin 15 suolaisuuteen asti. Lajia esiintyy koko rannikkoalueellamme, lähinnä sisäsaaristossa ja merenlahdilla. Kaspianpolyypiksi tunnistettua runkopolyyppikasvustoa havaittiin Olkiluodon ydinvoimalaitoksella enenevässä määrin loppukesällä Vuoden 2007 vuosihuolloissa toteutettujen tarkastusten perusteella runkopolyypin todettiin levinneen laajalle molempien laitosyksiköiden lämmönvaihtimien merivesipuolille. Runkopolyypin esiintymiskohteet kartoitettiin ja samalla arvioitiin esiintymien laajuutta. Useissa kohteissa runkopolyyppikasvuston todettiin olevan runsasta tai erittäin runsasta ja kasvuston vaikuttavan heikentävästi lämmönvaihtimien lämmönsiirtokykyyn. Kaspianpolyyppi ei vaikuta laitosten turvallisuuteen tai tehoon. Lounais-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt kokeilun kaspianpolyypin torjumiseksi jäähdytysveden kloorauksella. Kloorin jäännöspitoisuus jää hyvin alhaiseksi, eikä kemikaalilisäyksen katsota olevan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Valekirjosimpukka Valekirjosimpukka (Mytilopsis leucophaeata) on vaeltajasimpukoiden heimoon (Dreissenidae) kuuluva laji, jonka alkuperäinen levinneisyysalue on Pohjois-Amerikassa Meksikonlahden alueella. Sitä tavataan tulokaslajina Länsi-Euroopassa (Alankomaat, Saksa, Ranska, Iso- Britannia) sekä Mustanmeren ja Kaspianmeren alueella. Itämerellä lajia on aiemmin tavattu vain yksittäisinä esiintyminä Pohjois-Saksassa. Vuonna 2003 Loviisan voimalaitoksen ympäristötarkkailujen yhteydessä havaittiin simpukoiden voimakasta lisääntymistä jäähdytysveden purkualueella. Valekirjosimpukka on murtovesilaji, jonka optimisuolaisuudeksi mainitaan 1,4 12,7. Valekirjosimpukan esiintymän laajuus Suomen aluevesillä on vielä selvittämättä. Koska valekirjosimpukka on alun perin kotoisin subtrooppisen ja lauhkean vyöhykkeen rajamailta, on mahdollista, että nyt havaittu esiintyminen rajoittuu alueille, joissa meriveden lämpötila on normaalia korkeampi. (Kainulainen 2006.) Syyskuussa 2006 STUKin työntekijät havaitsivat Olkiluodon jäähdytysveden purkukanavan edustalla olevan merivesinäytteenkerääjän tarkistamisen yhteydessä pieniä määriä valekirjosimpukkaa. Laitoksen lämmönvaihtimiin joutuessaan simpukka saattaa haitata niiden toimintaa. TVO seuraa tilannetta ja on varautunut valekirjosimpukan torjuntaan. Pohjaeläimet Jäähdytysvedet ovat biologisen kierron kautta välillisesti heikentäneet ajoittain alusveden happitilannetta ja siten Ympäristövaikutusten arviointiselostus 119

120 lisänneet pohjaeläinyhteisöjen epävakaisuutta ja alttiutta varsin nopeille lajisto- ja biomassamuutoksille. OL4 ei tuo merkittävää muutosta nykyisiin vaikutusmekanismeihin, mutta vaikutusalue laajenee. Paikallisesti lisääntyvä orgaanisen aineksen määrä ja merialueen lievä rehevyys suosivat rehevöitymisestä hyötyvien lajien tai ryhmien lisääntymistä. Pohjaeläimet ovat monien kalalajien ravintoa, mutta pohjaeläimistön ajoittaisen taantumisen vaikutukset kalojen ravintotilanteeseen jäävät kuitenkin paikallisiksi Vaikutukset kalastoon ja kalatalouteen Kalojen sopeutumisesta eri lämpötiloihin Kalat voidaan jakaa karkeasti kylmän ja lämpimän veden lajeihin (Alabaster & Lloyd 1980). Kylmän veden lajeja ovat muun muassa kaikki lohikalamme, säyne, made ja simput. Lämpimän veden lajeja ovat muun muassa pääosa särkikaloista, kuha, ahven, hauki ja kiiski. Kylmän veden lajeilla aikuisten kalojen optimilämpötila kasvun kannalta on C ja letaalilämpötila (tappava lämpötila) alle 28 C (Alabaster & Lloyd 1980). Lämpimän veden lajeille optimilämpötila on yli 19 C ja letaalilämpötila yli 28 C, useilla lajeilla jopa yli 30 C. Kalat kestävät huonosti nopeita lämpötilamuutoksia. Poikaset ovat herkempiä kuin aikuiset ja niille nopeat 1,5 3,0 C muutokset ovat jo haitallisia (Svobodá ym. 1993). Veden lämpötilan muutokset voivat muuttaa kutuajankohtaa ja vaikuttaa mädin kehittymisnopeuteen. Liian lämpimässä vedessä poikaset voivat kuoriutua ennen kuin niiden tärkeintä ravintokohdetta, eläinplanktonia, on kehittynyt riittävästi. Toisaalta lämpötilan sopiva nousu voi myös parantaa etenkin kevätkutuisten kalalajien elinolosuhteita. Veden lämpötilan ylittäessä kalojen optimilämpötilan kalat pyrkivät vähentämän uimista ja ravinnonottoa. Pitempiaikainen korkeille lämpötiloille altistuminen aiheuttaa kaloille stressiä ja altistaa ne taudeille. Kalojen immuunijärjestelmä on tehokkaimmillaan vedessä, jonka lämpötila on noin 15 C (Svobodá ym. 1993). Kalat hakeutuvat aktiivisesti sopivaan lämpötilaan, joten ne pystyvät yleensä välttämään esimerkiksi jäähdytysvesien purkualueita, jossa lämpötila kohoaa liian korkeaksi. Kalakannat Vesistön lämpötilan lievä nousu, varsinkin jos siihen liittyy myös rehevyyden kasvua, suosii periaatteessa kevätkutuisia vähäarvoisia kalalajeja vaateliaampien syyskutuisten kalalajien kustannuksella. Pintaveden paikallisella lämpenemisellä ei kuitenkaan arvioida olevan laajemmin merkittävää haitallista vaikutusta alueen kalakantoihin, sillä syvemmät vesikerrokset ovat viileämpiä ja kalat voivat aktiivisesti hakeutua sopivaan lämpötilaan. Kesällä jäähdytysvesien vaikutusalueella viihtyvät kevätkutuiset lämpimän veden kalalajit, mutta talvella alue houkuttelee myös kylmän veden lajeja kuten siikaa ja taimenta. Vaelluskalojen kantoihin jäähdytysvesillä ei ole vaikutusta. Paikallisen syyskutuisen karisiian kutualueet sijaitsevat pääosin muualla kuin rannan läheisellä välittömällä purkualueella, joten alusveden haitallinen lämpeneminen mahdollisilla kutualueilla jää vähäiseksi. Talvikutuinen made kutee tavallisimmin tammi-helmikuussa alle kolmen metrin syvyydessä (Lehtonen 1989). Kutuajankohta riippuu veden lämpötilasta, ja kutu tapahtuu yleensä silloin, kun veden lämpötila on kylmimmillään, optimilämpötilan ollessa 0 3 C (Evropeitseva 1947). Mädin kehittymisen kannalta veden optimilämpötila on 4 C (Jäger ym. 1981). Kohonnut lämpötila voi haitata mateen lisääntymistä purkualueen välittömässä läheisyydessä, mutta sillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta alueen madekantaan. Tähän viittaavat myös kalataloustarkkailun tulokset, joiden mukaan madekanta on alueella normaali (Ramboll Finland Oy 2007c). Lämpötilan sopiva nousu voi aikaistaa kalojen kutuajankohtaa ja nopeuttaa mädin kehitystä ja poikas- sekä aikuisvaiheen kasvua, millä voi olla positiivista vaikutusta etenkin kevätkutuisten kalojen kannoille. Esimerkiksi silakalla ja ahvenella on havaittu Ruotsissa kudun aikaistumista jäähdytysvesien purkualueilla (Neuman & Andersson 1990). Olkiluodon edustalta on saatu myös viitteitä silakan kudun aikaistumisesta (Vahteri 2000). Varsin suljetuilla jäähdytysvesien purkualueilla on todettu Ruotsissa muun muassa ahvenen kasvun parantuneen selvästi (Sandström 1990, Neuman & Andersson 1990). Olkiluodon kaltaisella varsin avoimella merialueella vesimassojen sekoittuminen on tehokkaampaa ja lämpötilan nousun vaikutus kalojen kasvuun on vähäisempää. Ahvenen kasvunopeuden todettiin 1990-luvulla jonkin verran parantuneen jäähdytysvesien purkualueella ympäröivään merialueeseen verrattuna (Oy Vesi-Hydro Ab 1995), mutta esimerkiksi vuonna 2006 ahvenen kasvuerot eri alueilla olivat pieniä eikä aineistosta saatu viitteitä parantuneesta kasvusta purkualueella (Ramboll Finland Oy 2007c). Uuden voimalayksikön myötä jäähdytysvesien vaikutusalue laajenee, mutta vaikutukset kalakantoihin ovat edelleen nykyisen kaltaisia. Lämpötilan kohoamisella on erisuuntaisia vaikutuksia kalakantoihin. Ottaen huomioon kalojen liikkuvuus jäähdytysvesien ei arvioida kokonaisuutena aiheuttavan merkittäviä tai laaja-alaisia haittoja alueen kalakannoille. Lämpötilan kohoaminen seurausilmiöineen kuitenkin suosii pitkällä aikavälillä kevätkutuisia kalalajeja kuten muun muassa hauki, ahven, kuha, lahna ja särki. Loiset Veden korkea lämpötila ja lämpimän kauden jatkuminen altistavat kaloja erilaisille loistartunnoille ja sairauksille, mikä on todettu muun muassa kalanviljelylaitoksilla. Merialueella tilannetta ei voida kuitenkaan rinnastaa suoraan laitosolosuhteisiin. Suomalaisten voimalaitosten purkualueilta loistutkimuksia ei ole tiettävästi julkaistu (Fagerholm, H., Åbo Akademi, suull. tied.). Ruotsalaisissa tutkimuksissa ei ole havaittu eroja loisten esiintymisessä lämpiävällä alueella ja vertailualueella (Höglund & Thulin 1988, Sandström & Svensson 1990). 120

121 Kaasukuplasairaus Veden lämpötilan noustessa siihen liukenevan kaasun määrä vähenee. Veteen saattaa syntyä tällöin ylikyllästynyt tila, jossa vedessä oleva ylimääräinen ilman typpi tai happi muodostaa kuplia. Hapen suhteen ylikyllästeisyyttä esiintyy myös luonnostaan etenkin rehevissä vesissä kasviplanktonin tuotantomaksimien aikana. Kalan siirtyessä kylmästä lämpimään ylikyllästeiseen veteen saattaa kalan kudosnesteeseen syntyä kuplia, jotka vaurioittavat kalaa tai aiheuttavat sen kuoleman. Kaasukuplasairautta voi esiintyä jäähdytysvesien purkukohdan välittömässä läheisyydessä. Kalat pystyvät jossakin määrin välttämään ylikyllästynyttä vettä (Langford 1990). Lisäksi kalan uintisyvyys eli ympäristön paine vaikuttaa kaasun vapautumiseen. Suomen voimalaitosten purkualueilla haittoja ei ole havaittu aiheutuneen eikä uuden voimalayksikön arvioida muuttavan tilannetta merkittävästi. Kalastus Uuden voimalayksikön myötä jäähdytysvesien vaikutusalue laajenee nykyisestä, mutta vaikutukset kalastukseen ovat edelleen pääosin nykyisen kaltaisia. Mikäli jäähdytysvedet puretaan nykyisen purkualueen pohjoispuolelle, vaikutusalue laajenee nykyisestä osin pohjoisen suuntaan. Olkiluodon edustan merialueella kalastetaan nykyisin pääasiassa verkoilla ja vapakalastusvälineillä. Kalastuksen kannalta jäähdytysvesien merkittävin vaikutus ajoittuu talvikauteen, jolloin sulan ja heikon jään alue rajoittaa jäältä tapahtuvaa kalastusta. Avointa Selkämerta vasten oleva Olkiluodon merialue on luonnostaankin jääoloiltaan epävakaa ja nykyisten yksiköiden jäähdytysvedet heikentävät alueen soveltuvuutta talvikalastukseen. Uuden yksikön myötä sulan ja heikon jään alue laajenee nykyisestä. Samalla kun jäältä tapahtuvan kalastuksen mahdollisuudet heikkenevät paranevat toisaalta mahdollisuudet talviaikaiseen kalastukseen sula-alueelta. Sulaalue houkuttelee talvella mm. siikaa ja taimenta. Kesäaikana merialueen lievä rehevöityminen lisää levänkasvua ja aiheuttaa sitä kautta seisovien pyydysten lisääntyvää limoittumista ja puhdistustarvetta. Kesäaikana kylmää vettä suosivat lohikalat karttavat jäähdytysvesien selvää vaikutusaluetta ja vallitsevia kalalajeja ovat silloin alueella kevätkutuiset, vähempiarvoiset ja lämmintä vettä suosivat kalalajit. Tämä voi aiheuttaa kesällä pyyntimatkojen jonkin asteista pidentymistä esimerkiksi siian pyynnin osalta. Kalojen käyttökelpoisuuteen jäähdytysvesillä ja niiden seurannaisvaikutuksilla ei arvioida olevan vaikutusta Vaikutukset vesistön käyttöön Jäähdytysvesien johtamisesta aiheutuva jäätilanteen heikentyminen rajoittaa jäällä liikkumista, esimerkiksi talvikalastusta, hiihtoa, retkiluistelua ja kulkua saariston mökeille. Neljäs voimalaitosyksikkö laajentaa sulan alueen kokoa noin kolminkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna ja kolmanneksella verrattuna tilanteeseen, jolloin kolmas voimalaitosyksikkö on toiminnassa. Neljännen voimalaitosyksikön käyttöönoton jälkeen jäätön alue ulottuu Iso Susikarin ulkopuolelle asti. Jäätilanne heikkenee myös Olkiluodonvedellä nykytilanteeseen verrattuna. Toisaalta sulana pysyvä alue mahdollistaa ympärivuotisen veneellä kulkemisen osaan alueen saarista sekä talvikalastuksen sulasta vedestä. Jäätilanteen heikentymisen lisäksi uusi voimalaitosyksikkö saattaa lisätä merialueen rehevyyttä aikaisempaa laajemmalla alueella. Rantojen rehevöityminen, pyydysten likaantuminen sekä rantavesien samentuminen voivat heikentää kalastuksen ja mökkeilyn olosuhteita Olkiluodon jätevedet Voimalaitoksessa ja laitosalueella syntyviä jätevesiä ovat raakaveden käsittelylaitoksen ja suolanpoistolaitoksen vedet, nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksen vedet, ketjukorisuodattimien huuhteluvedet, saniteettijätevedet ja pesuloiden jätevedet. Nämä käsitellään asianmukaisesti ennen niiden johtamista mereen. Prosessijätevedet Uudella laitosyksiköllä on oma nestemäisten jätteiden käsittelylaitos, jossa käsitellään kaikki ns. valvonta-alueelta tulevat vedet, joissa voi esiintyä radioaktiivisia aineita. Vedet käsitellään lähinnä suodattamalla ja haihduttamalla radioaktiivisuuden vähentämiseksi. Prosessijätevesiä, mitkä puhdistuksen (kuten suodatus, ioninvaihto, separointi ja haihdutus) jälkeen päästetään vesistöön, ovat pääosin suodattimien huuhtelu- ja dekantointivesiä, lattioiden pesuvesiä, laboratorion viemärivesiä, dekontaminoinnissa syntyneitä neutraloituja jätevesiä ja pesulajätevesiä. Vesien radioaktiivisuus mitataan ennen niiden johtamista jäähdytysveden poistotunneliin. Lisäksi poistoputken veden säteilytasoa seurataan mittalaittein, jotka sulkevat automaattisesti poistoputken venttiilit, jos veden radioaktiivisuus on liian suuri. Ulospumppauksen aikana otetusta kokoomanäytteestä mitataan ja määritetään radionuklidien ja kokonaisfosforin pitoisuudet ja päästöt. Nykyisten yksiköiden (OL1 ja OL2) prosessijätevesien määrä on noin 70 m 3 vuorokaudessa, rakenteilla olevalla ydinvoimayksiköllä (OL3) arvioidaan syntyvän noin 200 m 3 vuorokaudessa ja uudella ydinvoimayksiköllä m 3 vuorokaudessa. Prosessiveden valmistuksessa syntyvät jätevedet Korvensuolla tehtävässä raakaveden suodatuksessa syntyvä suodattimien lietevesi johdetaan m 3 :n suuruiseen maa-altaaseen johon liete sedimentoituu. Altaan ylivuoto johdetaan 0,6 hehtaarin suuruisen jälkiselkeytysaltaan kautta avo-ojaan ja sitä pitkin edelleen mereen Eurajoensalmen puolelle Marikarinnokan itäpuolelle (Kornamaan länsipuolelle). Ylivuotovesi on laadultaan lähellä Eurajoesta otettavaa raakavettä eikä se sisällä mainittavia määriä jäänteitä vedenkäsittelykemikaaleista. Voimalaitosalueella sijaitsevan vedenpuhdistamon Ympäristövaikutusten arviointiselostus 121

122 Taulukko 9-12 Arvio prosessivesien käsittelyssä syntyvien jätevesien määristä yksiköiden erilaisissa käyttövaiheissa. Ydinvoimayksiköiden käyttötilanne Raakaveden suodatuksen lietevesi (m 3 /h) Vedenpuhdistamon selkeytyksen lietevesi (m 3 /h) Vedenpuhdistamon suodattimien huuhteluvesi (m 3 /vrk) OL1/OL OL1/OL2/OL3 rakennusaika OL1/OL2/OL3 käyttö OL1/OL2/OL3/OL4 rakennusaika OL1/OL2/OL3/OL4 käyttö selkeytysosassa syntyy lietevesiä ja suodattimien huuhteluvesiä. Liete- ja huuhteluvedet, joiden ph on 5,5 6,5, johdetaan jäähdytysvesien purkukanavaan. Vedet, joissa saattaa esiintyä öljyä, johdetaan hälytyksellä varustettujen öljynerottimien kautta. Arvio prosessivesien käsittelyssä syntyvien jätevesien määristä yksiköiden erilaisissa käyttövaiheissa on esitetty taulukossa Suolanpoistolaitoksella syntyvät jätevedet Suolanpoistolaitoksen ioninvaihtimien elvytyksessä käytetään vettä, johon on lisätty natriumhydroksidia tai rikkihappoa. Elvytyksessä syntyvät happamat ja emäksiset jätevedet johdetaan neutralointialtaaseen. Jätevedet neutraloidaan ph-alueelle 7 10 ennen jäähdytysveden poistokanavaan johtamista. Neutralointialtaaseen johdetaan myös suolanpoistolaitoksen käänteisosmoosilaitteessa muodostuva rejekti. Jätevedet sisältävät lähinnä neutraloinnissa syntyviä suoloja. Vesien yhteenlaskettu määrä on nykyisin noin 100 m 3 viikossa eli keskimäärin 15 m 3 vuorokaudessa. Vesimäärä tulee olemaan rakenteilla olevan yksikön (OL3) valmistuttua yhteensä 35 m 3 vuorokaudessa ja uuden yksikön (OL4) valmistuttua yhteensä m 3 vuorokaudessa. Nykyinen suolanpoistolaitos palvelee myös voimalaitoksen laajennusta (OL3), mutta OL4:n rakentaminen vaatii uuden täyssuolanpoistolaitoksen tai nykyisen laajennuksen. Pesulan jätevedet Jokaisella voimalaitosyksiköllä on oma pesula, jossa pestään valvonta-alueella (alueella, jolla voi esiintyä radioaktiivisia aineita) käytettyjä suojavarusteita, kuten esimerkiksi haalareita ja kengänsuojia. Pesuloissa käytetään vähäfosfaattisia pesuaineita. Pesussa syntyvät jätevedet, jotka ovat lievästi radioaktiivisia, puhdistetaan mekaanisesti nukkasuodatuksella ja sentrifugilaittein. Puhdistetut jätevedet johdetaan puhdistettujen prosessijätevesien kanssa jäähdytysveden poistotunneliin. Uuteen laitosyksikköön tulee oma pesula, jossa pestään valvonta-alueella käytettyjä suojavarusteita. Vesien yhteenlaskettu määrä on nykyisillä yksiköillä (OL1 ja OL2) noin m 3 vuodessa eli keskimäärin 3 m 3 vuorokaudessa. Rakenteilla olevan yksikön (OL3) jätevesimäräksi on arvioitu 500 m 3 vuodessa. Uudessa yksikössä (OL4) pesulajätevettä syntyy samoin noin 500 m 3 vuodessa. Pesulan jätevedet käsitellään laitosyksikön nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksessa. Jätevesi sisältää pesussa käytettyjä pesuaineita ja pyykistä irronneita epäpuhtauksia. Jäteveden fosforipitoisuus on alhainen. Jäähdytysvesijärjestelmien välppien ja suotimien huuhteluvedet Jäähdytysveden käsittelyyn käytettäviin hienovälppiin ja ketjukorisuotimiin kerääntyvä aines (välpe) huuhdellaan irti merivedellä. Välpe koostuu lähinnä jäähdytysveden mukana tulleista roskista, levästä, simpukoista ja kaloista. Kiinteä aines erotetaan huuhteluvedestä ja käsitellään voimalaitoksen ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Huuhteluvesi johdetaan jäähdytysveden purkujärjestelmään. Nykyisten laitosyksiköiden (OL1 ja OL2) yhteenlaskettu huuhteluveden määrä on suurimmillaan 160 m 3 tunnissa ja keskimäärin 80 m 3 tunnissa (22 l/s). Välppeen määrän arvioidaan kahta laitosyksikköä (OL1 ja OL2) kohden olevan 7 15 tonnia vuodessa, josta kalan osuus on noin puolet. Rakenteilla olevassa (OL3) ja uudessa laitosyksikössä (OL4) on ennakoitu jäähdytysvesivirtaama enintään noin 60 m 3 /s yksikköä kohti eli samaa luokkaa kuin nykyisten yksiköiden yhteenlaskettu virtaama. Voidaan siis arvioida, että myös hienovälppien ja ketjukorisuotimien huuhteluvesimäärä on suunnilleen sama kuin nykyisissä yksiköissä yhteensä eli suurimmillaan noin 160 m 3 tunnissa ja keskimäärin 80 m 3 tunnissa. KPA-varastolla jäähdytysvesijärjestelmän reikäsiivilöihin jäävä aines huuhdellaan merivedellä jäähdytysveden poistoputkeen. Jätevedenpuhdistamon jätevedet Saniteettitilojen jätevedet ja ei-aktiivisten teollisuustilojen lattioiden pesu- ja huuhteluvedet johdetaan Olkiluodon laitosalueella sijaitsevalle biologis-kemialliselle jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamon kapasiteetti on noin 100 m 3 tunnissa ja se riittää myös uudella yksiköllä käyttövaiheessa syntyvien sosiaalijätevesien käsittelyyn. Uuden yksikön yhteyteen rakennetaan pumppaamo, jolla jätevedet pumpataan nykyiseen verkostoon. Uuden yksikön käyttöönotto lisää sosiaalijätevesien määrää noin 40 m 3 vuorokaudessa. Uuden yksikön (OL4) käytön aikana sosiaalijätevesiä syntyy kaikilta neljältä yksiköltä yhteensä 180 m 3 vuorokaudessa. Syntyvien sosiaalijätevesien määrät yksiköiden erilaisissa käyttövaiheissa on esitetty taulukossa

123 Taulukko 9-13 Sosiaalijätevesien määrä yksiköiden rakennusaikana ja käytön aikana. Ydinvoimayksiköiden käyttötilanne Sosiaalijätevesien määrä m 3 /vrk OL1/2 100 OL1/2/3 rakennusaika 190 OL1/2/3 käyttö 140 OL1/2/3/4 rakennusaika 230 OL1/2/3/4 käyttö 180 Jäteveden aiheuttama kuormitus orgaanisen aineksen (BHK 7ATU ) suhteen tulee olemaan yhteensä noin 500 kg vuodessa, fosforin suhteen noin 40 kg vuodessa ja typen suhteen noin kg vuodessa. Puhdistetut jätevedet johdetaan määrämittauksen kautta jäähdytysvesien purkukanavaan. Jäteveden puhdistuksessa syntyvä liete pumpataan selkeytysaltaista tiivistysaltaiden kautta lietealtaisiin ja kuljetetaan Rauman kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Taulukkoon 9-14 on koottu nykyisten kahden voimalaitosyksikön jätevesivirrat vuodelta 2006 sekä arvio rakenteilla olevan ja uuden voimalaitosyksikön jätevesivirroista. Sade- ja perusvedet Sadevedet johdetaan sadevesiviemäriverkkoa käyttäen mereen. Osa vesistä johdetaan jäähdytysvesien purkukanavaan ja osa Olkiluodonveteen jäähdytysveden tulokanavien länsipuolelle. Mahdollisesti öljyyntyvät sadevedet käsitellään öljynerottimissa ennen viemäriverkkoon johtamista. Voimalaitosrakennusten perustusten salaojat johdetaan padotusventtiilillä varustettujen perusvesikaivojen kautta sadevesiviemäreihin. Alueen pinnat tasataan niin, että poikkeuksellisessa tulvatilanteessakaan sadevedet eivät valu rakennusten lattioille eivätkä perustuksiin, vaan ne pääsevät valumaan suoraan mereen aiheuttamatta vahinkoa tai haittaa Jätevesien vaikutukset Olkiluodon nykyisiltä ja suunnitellulta ydinvoimalaitosyksiköltä vesistöön purettava jätevesikuormitus on esitetty edellä. Jätevesijakeiden määrät ovat varsin pieniä ja siten myös päästöt mereen ovat pieniä. Merkittävin jätevesijae ovat saniteettijätevedet, joita syntyy neljännen voimalaitosyksikön ollessa toiminnassa koko voimalaitosalueella yhteensä noin 180 m 3 vuorokaudessa (2 l/s). Uuden voimalaitosyksikön rakennusaikana syntyvä saniteettijätevesien määrä on suurempi, noin 230 m 3 vuorokaudessa. Jäteveden määrä on alle 0,01 % käytettävän jäähdytysveden määrästä. Puhdistetut jätevedet johdetaan jäähdytysvesien mukana mereen, joten laimentuminen on erittäin tehokasta jo jäähdytysvesien poistokanavassa. Edelleen laimentumisolosuhteet purkualueella ovat hyvät. Jätevesipäästöjen vaikutukset purkualueen läheisyydessäkin ovat varsin pieniä. Uusi voimalaitosyksikkö lisää jätevesikuormitusta, mutta sen vaikutuksen arvioidaan jäävän pieneksi, eikä vaikutuksia voida erottaa muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä, kuten esim. lisääntyvän lämpökuorman vaikutuksista. VLJ-luolaan tihkuu pohjavettä. Laajennusosan pohjavesien keräysjärjestelmä yhdistetään nykyiseen keräysjärjestelmään. Kerätty vesi johdetaan avo-ojan kautta mereen. Veden aktiivisuutta tarkkaillaan määräajoin. Vesi on puhdasta kalliopohjavettä eikä sen johtamisella ole haitallisia vaikutuksia merialueen tilaan Radioaktiiviset päästöt veteen Vuonna 2006 mereen päästettyjen vesien tritiumsisältö 2,5 TBq on noin 14 % vuosipäästörajasta. Muiden mereen päästettyjen nuklidien yhteenlaskettu aktiivisuus oli 0,6 GBq, mikä on noin 0,2 % laitospaikkakohtaisesta päästörajasta. Taulukossa 9-15 on esitetty nykyisten laitos- Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 9-14 Nykyisten laitosyksiköiden (OL1 ja OL2) jätevesivirrat vuonna 2006 sekä arvio rakenteilla olevan laitosyksikön (OL3) sekä uuden laitosyksikön (OL4) jätevesivirroista. Vesijae OL1 + OL2 (toteutunut 2006) OL3 arvio OL4 arvio Yhteensä Saniteettijätevedet Määrä m 3 /v Kuormitus BHK7 kg/v Kokonaistyppi kg/v Kokonaisfosfori kg/v Taulukko 9-15 Radioaktiivisten aineiden päästöt veteen vuonna 2006 (OL1+ OL2), arvio uuden yksikön (OL3) päästöistä sekä uuden yksikön (OL4) päästöistä. Päästölaji Päästö 2006 OL1 + OL2 (TBq) Arvioitu päästö OL3 (TBq) Arvioitu päästö OL4 (TBq) Fissio- ja aktivoitumistuotteet (ei tritium) 0,0006 0,0003-0,03 0,0003-0,03 Tritium 2, ,

124 yksiköiden (OL1 + OL2) päästöt mereen ja arvio rakenteilla olevan yksikön (OL3) sekä uuden yksikön (OL4) päästöistä. KPA-varaston päästöt veteen sisältyvät nykyisten laitosyksiköiden päästöihin ja ovat hyvin pienet. Voimalaitokselta veteen päästettävät radioaktiiviset aineet kulkeutuvat jäähdytysvesivirrassa, josta ne joutuvat ravintoketjuihin tai vajoavat pohjaan. Aineiden käyttäytymistä säätelevät niiden biologiset, kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet, muun muassa puoliintumisaika. Merialueella suoritettavassa tarkkailussa, jota on tarkemmin kuvattu kohdassa , havaitaan herkillä analyysimenetelmillä Olkiluodon voimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita muun muassa levissä ja muissa vesikasveissa, pohjaeläimissä, sedimentoituvassa aineksessa sekä silloin tällöin myös kaloissa. Nämä määrät ovat pienempiä kuin luonnon radioaktiivisten aineiden määrät. Uuden ydinvoimalaitosyksikön käytön aikaisilla radioaktiivisilla päästöillä ei niiden vähäisyyden vuoksi arvioida olevan haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön. Näiden päästöjen vaikutuksia ihmisiin on tarkasteltu kohdassa Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Seuraavassa on arvioitu vaikutukset sijoituspaikan maaja kallioperään sekä niiden väliseen vuorovaikutukseen. Pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi on selvitetty voimalaitosyksikön sijoittuminen pohjavesialueisiin nähden ja rakentamisesta ja toiminnasta pohjavesiin kohdistuvat mahdolliset riskit. Arvioinnissa on käytetty hyväksi saatavilla olevia mallinnustietoja Geologia ja seismologia Olkiluodon alueella Maa- ja kallioperä ja pohjavesi Erityisesti käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen suunnittelua varten Olkiluodossa on tehty ja tehdään runsaasti kallioperän tutkimusta, kuten kaivantoja, kairauksia ja luotauksia. Tutkimuksilla selvitetään kallion ominaisuuksia ja pohjaveden virtausreittejä sekä varmistetaan Olkiluodon tutkimusalueen kalliomalleja. Olkiluodon kallioperän pääkivilaji on migmatiitti, kiillegneissistä ja graniitista koostuva seoskivilaji. Kallioperä alueella on noin miljoonaa vuotta vanhaa. Olkiluodon maaperä on pääosin kivistä moreenia. Alavissa kohdissa on myös ohuita savi- ja turvekerroksia. Lisäksi voimalaitosalueella on täyttöalueita. Olkiluodon saari on varsin tasainen eikä suuria korkeuseroja esiinny. Olkiluodon saaren maanpinta on noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren korkein kohta (Liiklankallio) on noin 18 metriä merenpinnasta. Merenpohjassa olevat maakerrokset ovat moreenia, savea ja hiekkaa. Pohjaveden pinta myötäilee väljästi maanpinnan topografiaa; moreenipeitteisillä alueilla pohjavesi on 1 2 metrin syvyydellä ja rannassa pohjaveden pinta yhtyy merivedenpintaan. Olkiluodossa ei ole luokiteltuja pohjavesialueita eikä alue ole yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta merkityksellistä aluetta. Saarella on 11 yksityisten omistamaa porakaivoa ja näistä viisi on jatkuvassa tai vapaa-ajan käytössä. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee Kuivalahdessa, noin 6 km voimalaitokselta koilliseen. Mallinnukset Posiva julkaisi Olkiluodon geologisen paikkamallin alkuvuodesta Geologisen mallin ilmestymisen jälkeen aloitettiin integrointityö geologisten ja hydrogeologisten tietojen yhdistämiseksi. Syksyllä 2006 tämän työn pohjalta valmistui Olkiluodon hydrogeologinen rakennemalli. Edellä mainittujen mallien lisäksi myös hydrogeokemiallinen ja kalliomekaaninen malli päivitettiin vuonna Hydrogeologian ja -geokemian paikkamallinnuksen keskeisenä tehtävänä on hydrogeologian ja pohjavesikemian aineistoja sekä tulkintaa yhdistämällä saavuttaa ristiriidaton kuvaus pohjaveden virtauksesta ja geokemiallisesta kehityksestä ja kuvata Olkiluodon alueen syvän kalliopohjaveden virtauksen ja kemian olennaisimpia piirteitä ennen ONKALOn rakentamista. (Posiva 2007b.) Seismologia Suomen kallioperä on osa prekambrista Fennoskandian kilpeä, joka kuuluu maapallon seismisesti rauhallisimpiin alueisiin. Kuitenkin siinä esiintyy jännitystiloja, jotka purkautuessaan saatavat aiheuttaa heikkoja maanjäristyksiä. Nämä keskittyvät usein kallioperässä jo olemassa oleviin heikkousvyöhykkeisiin. Suomessa tapahtuvia maanjäristyksiä rekisteröidään vuosittain Nämä järistykset ovat suhteellisen heikkoja, magnitudiltaan (Richter) 1-4. Vuoden 1965 jälkeen voimakkain rekisteröity maanjäristys sattui Alajärvellä Sen magnitudiksi määritettiin noin 3.8. Vuosina lähes puolet kaikista Suomessa havaituista maanjäristyksistä sattui Kuusamon alueella. Suomesta tunnetaan maanjäristyshavaintoja lähes 400 vuoden ajalta. Suomessa esiintyneet maanjäristykset vuosina on esitetty kuvassa 9-44 (Helsingin yliopisto 2007). Suomessa maanjäristykset johtuvat yleensä jännityksestä, joka aiheutuu Pohjois-Atlantin keskiselänteen leviämisestä. Euraasian ja Pohjois-Amerikan laatat erkanevat toisistaan noin kaksi senttimetriä vuodessa, mikä aiheuttaa puristusjännityksen koko Fennoskandian 124

125 alueella. Hitaasti kertyvä jännitys ylittää jossain pisteessä kiviaineksen lujuuden ja purkautuu äkillisesti maanjäristyksenä. Tällöin maanjäristyslähdettä ympäröivän kallioperän osat liikkuvat toistensa suhteen. Tämä liike tapahtuu yleensä maankuoren vanhoja siirroksia pitkin. Muita paikallisia syitä on muun muassa maannousu, joka aiheuttaa maanjäristyksiä lähinnä Pohjanlahden alueella. (Helsingin yliopisto 2007.) Olkiluodon kallioperää on viime vuosina tutkittu erityisen tarkasti. Geologiset selvitykset ovat jo osoittaneet, että kallioperä on vakaata eikä laitoksen toimintaan vaikuttavia maanjäristyksiä esiinny. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen seismisen onnettomuuden riskit on arvioitu todennäköisyyspohjaisessa turvallisuusanalyysissä. (EQE International Inc. 1997, ref. TVO 1997.) Kuva 9-44 Suomen maanjäristykset vuosina (Helsingin yliopisto 2007) Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Uuden laitosyksikön perustukset rakennetaan kallion pintaosaan louhittavaan kuoppaan. VLJ-luolan laajennuksen yhteydessä louhitaan kallioperää nykyisen VLJ-luolan yhteydessä. Louhinta vaikuttaa kallioperän sisäisiin jännitystiloihin. Kallioperän pysyvyys ja louhittavien tilojen turvallisuus varmistetaan rakenteellisesti sekä jatkuvan seurannan avulla. Voimalaitoksen ja KPA-varaston laajennuksen perustuksia, VLJ-luolan laajennusosaa ja jäähdytysvesitunneleita varten tehtävien louhintatöiden aikana kalliopohjavettä valuu louhittaviin tiloihin. Myös VLJ-luolan käytön aikana pohjavettä tihkuu luolaan. Kalliotilan vuotovesimäärä vaihtelee ja riippuu muun muassa tilan koosta, ympäröivän kallion tiiveydestä, pohjaveden pinnan tasosta ja sen esiintymisestä sekä louhinnan yhteydessä tehdyistä tiivistämistoimenpiteistä. Tällä ei ole haitallista vaikutusta voimalaitosalueen tai ympäristön pohjavesien laadun tai määrän kannalta. Voimalaitoksella on maaperää ja pohjavettä pilaavat päästöt on estetty erilaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla ja viemäröintijärjestelyillä. Laitosyksiköt on suunniteltu siten, että prosessin vuoto- ja jätevedet eivät pääse kosketuksiin pohjaveden kanssa. Maanalaiset ulkorakenteet on valettu vedenpitävästä betonista. Vuoto-, vesitys- ja pesuvedet käsitellään erillisillä vuodonkeräily- ja viemäröintijärjestelmillä. Valvotun alueen tilojen viemärivedet kootaan ns. valvotun alueen lattiaviemärijärjestelmällä ja käsitellään etupäässä haihduttamalla. Muiden tilojen lattia-, vesitys- ja ilmausvedet sekä saniteettivedet kerätään erillisellä viemärijärjestelmällä ja käsitellään jäteveden puhdistamolla. KPA-varaston vuoto-, vesitys- ja pesuvedet käsitellään erillisillä vuodonkeräily- ja viemäröintijärjestelmillä. Varaston valvotulta alueelta tulevat likaiset ja aktiiviset suodattimien huuhteluvedet, vuoto-, vesitys- ja ilmausvedet sekä lattia- ja pesuvedet pumpataan OL1:n nestemäisten jätteiden käsittelyjärjestelmään. Mahdolliset merivesivuoto- ja sprinklausvedet johdetaan sadevesiviemärijärjestelmän kautta mereen. Merivesipumppaamon perus- ja vuotovedet pumpataan suoraan mereen. Varastorakennuksen sekä sen tunneleiden perustuksiin kertyvä vesi johdetaan sadevesiviemärijärjestelmän kautta mereen. Vedet voidaan pumpata myös valvotun alueen lattiaviemärijärjestelmään siltä varalta, että perusvedet ovat radioaktiivisia. Veden radioaktiivisuutta seurataan puolivuosittain tapahtuvalla näytteenotolla. Dieselöljy- ja lämmitysöljysäiliöt on ympäröity maavalleilla ja säiliöille on rakennettu suoja-altaat. Vallitusten sadevesiviemäröinti tapahtuu öljynerotuskaivojen kautta. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 125

126 9.9 Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimiin Kasvillisuus ja eläimistö Olkiluodon alueen luonnonympäristö on voimakkaasti ihmistoiminnan muokkaamaa ja muuttamaa. Olkiluoto kuuluu Pohjanlahden rannikkoon, jossa maankohoaminen on nopeaa, 5,35 ± 0,25 mm vuodessa. Alavuus ja nopea maankohoaminen aiheuttavat muutoksen kasvillisuudessa elinympäristön muuttuessa. Maankohoamisalueiden soistuvia niittyrantoja reunustaa pensasvyöhyke, joka koostuu lähinnä pajuista, tyrnistä ja myrtistä. Pensaiden ja metsän väliin jää leppävyöhyke, joka Olkiluodon alueella koostuu lähes yksinomaan tervalepästä. Kasvimaantieteellisessä aluejaossa Olkiluoto kuuluu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen ja siinä edelleen vuokkovyöhykkeeseen, jota luonnehtivat sini- ja valkovuokon kaltaiset vaateliaat metsäkasvit. Alueen rannikkokasvillisuudelle on ominaista vyöhykkeisyys, joka muuttuu jatkuvasti nopean maankohoamisen myötä. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys näkyy rannikolla siten, että rantametsät ovat kosteampia ja rehevämpiä kuin sisämaan metsät; metsät muuttuvat sisämaassa kuivemmiksi ja karummiksi pohjaveden syvyyden mukaan. Olkiluodossa tämä vyöhykkeisyys ei kuitenkaan ole selkeää, sillä saaren korkeuserot ovat vähäiset ja reheviä kasvupaikkoja esiintyy sekä rannoilla että sisämaassa. Karuimmat kasvupaikat sen sijaan sijaitsevat selkeästi saaren korkeimmilla kohdilla. Olkiluodon alue on luonnonolosuhteiltaan tyypillinen lounaissuomalainen rannikkoalue, jossa eläin- ja kasvilajisto sekä maaperä ovat hyvin samanlaisia kuin ympäröivillä alueilla. Rakentamattomat ranta-alueet, erityisesti pohjoisrannalla edustavat luonnontilaisia, usein reheviä rantabiotooppeja. Olkiluodon eliölajisto on kohtalaisen runsas, mutta harvinaisuuksia tai uhanalaisia lajeja ei alueella juurikaan ole tavattu. (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy ym. 2007a.) Metsät Olkiluodon saaressa on laitosalueen ulkopuolella TVO:n omistamia metsiä noin 570 hehtaaria; valtaosa metsistä (90 %) on mustikkatyypin (MT), käenkaali-mustikkatyypin (OMT) ja puolukkatyypin (VT) kankaita. Soita on 22 hehtaaria ja tästä määrästä 19 hehtaaria on metsätalouskäytössä olevia korpia. Nuorten kasvatusmetsien pääpuulaji on mänty, varttuneemmissa metsissä pääpuulaji on kuusi. Lehtipuita (harmaa- ja tervaleppä, rauduskoivu, hieskoivu, pihlaja ja pajut) kasvaa lähinnä saarta ympäröivänä vyöhykkeenä merenrannassa sekä alikasvoksena. Mantereen metsät ovat mäntyvaltaisia, kuusikoita on lähinnä rannoilla tervaleppävyöhykkeen sisäpuolella. Olkiluodon saaren etelärannalla, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusalueen välittömässä läheisyydessä, nykyisistä voimalaitoksista noin kilometri kaakkoon sijaitsee Liiklankarin luonnonsuojelualue. Liiklankarin metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja on perustettu valtion luonnonsuojelualueeksi. Se kuuluu myös Natura 2000-verkostoon kuuluvaan Rauman saariston alueeseen. Hakkuukypsien metsien osuus kokonaispinta-alasta on 18 %. Myös vähälukuiset yksityisten maat sekä Metsähallituksen hallinnoimat, Natura-alueen ulkopuoliset metsät ovat intensiivisessä talouskäytössä, eikä luon- 126

127 nontilaisia tai niiden kaltaisia sekametsiä alueella enää ole. Saaren eteläosa on maaperältään pohjoisosaa selvästi kosteampaa, mikä näkyy lievänä soistuneisuutena sekä kosteutta suosivien putkilokasvien suurempana määränä. Pensaita metsissä on vähän ja valtaosa pensaskerroksesta on alueella kasvavien puulajien taimia sekä katajaa. Alueen metsätalouskäytössä olevissa metsissä ei pääsääntöisesti myöskään ole lahopuuta. Kalliometsille on ominaista luonnontilaisuus. Kaikissa kalliometsissä on avokallioalueita, joilla kasvaa jäkäliä ja matalia varpuja. Myös turvepeitteisiä kallioita esiintyy, mutta ne ovat erittäin pienialaisia. Tervaleppää kasvaa ohuina kaistaleina rannalla ja tervaleppä muodostaa yhdessä kenttäkerroksessa kasvavan mesiangervon kanssa koko saaren ympäröivän vyöhykkeen. Rannoilla järviruoko muodostaa yhtenäisen vyön saaren ympärille. Matalat niityt ovat saaren alueella harvinaisia; syitä tähän ovat Itämeren rehevöityminen, asutuksen leviäminen ja ojittaminen. (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy ym. 2007a.) Suot Valtaosa Olkiluodon saaren soista ja soistumista on ojitettu ja luonnontilaisten soiden pinta-ala on yhteensä vain noin 3,2 hehtaaria. Osa em. luonnontilaisista soista on jäänyt metsätaloussuunnitelman (Latvajärvi ym. 2004) valmistumisen jälkeen uuden majoituskylän alle. Osa suokuvioista sijaitsee merenrannassa ja jää metsätaloustoimien ulkopuolelle ilman erityisiä toimia, sillä metsätaloussuunnitelmassa on merenrantaan ehdotettu jätettäväksi metrin levyinen käsittelemätön vyöhyke. Arvokkaimmat, paikallisesti arvokkaat suokohteet Olkiluodon saarella ovat umpeenkasvaneet lammet saaren luoteiskulmassa sekä Flutanperän itärannalla sijaitseva, osittain luonnontilansa menettänyt tervaleppäluhta. Tervaleppämetsikön läpi johtaa tie Olkiluodon Vierailukeskukseen. Alueella on vanha oja ja vain niukasti lahopuuta; muuten alue on luonnontilainen. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 127

128 Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mesiangervo, ranta-alpi, rentukka, nurmilauha ja rantakukka. Luoteiskulman umpeenkasvaneet lammet ovat karuja, toistaiseksi lähes puuttomina säilyneitä nevoja. Lampien välissä on kuusta, tervaleppää ja koivua kasvavia kivennäismaakannaksia. Lammet ovat kasvaneet umpeen haprarahkasammalta (Sphagnum riparium); muita yleisiä lajeja ovat ranta-alpi, kurjenjalka, vehka, järviruoko, korpikastikka, osmankäämi, rantakukka, suoputki, mesiangervo, pullosara ja luhtavilla. (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy ym. 2007a.) Linnusto Olkiluodon saarella vuonna 1997 tehdyn linnustoselvityksen mukaan vesilinnuston yleisin laji on haahka ja harvinaisin Olkiluodossa tavattu laji on lapasotka. Myös Suomessa harvinainen ristisorsa sekä pilkkasiipi pesivät Olkiluodon alueella. Em. havaintoja on luonnehdittu arvokkaiksi, mutta ei poikkeuksellisiksi. Olkiluodon saaren vesilinnustollisesti arvokkain osa on alueen pohjoisranta. Saari rajoittuu koilliskulmastaan Eurajoen suiston FINIBA-alueeseen (Finnish Important Bird Areas ). Olkiluoto ei poikkea maalinnustoltaan ympäröivistä alueista; lajisto on runsas, mutta harvinaisuuksia ei alueella juurikaan ole. Alueen yleisimmät lajit ovat muun maan tapaan peippo ja pajulintu. Em. havaintojen lisäksi Liiklankarin pohjoisosassa havaittiin muiden inventointien yhteydessä vuonna 2006 haavalla ruokaileva harmaapäätikka (Picus canus, NT, lintudirektiivin liitteen I laji); alue ei kuitenkaan ole lajin pesimäbiotoopiksi soveltuvaa, sillä Olkiluodon alueella on ohutläpimittaista haapaa erittäin niukasti ja kolopuut alueelta puuttuvat lähes kokonaan. (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy ym. 2007a) Luotolinnusto inventointiin kesällä 2007 veneestä käsin. Havainnointi tapahtui veneestä kiikareilla. Alueen linnusto oli Eurajoen merialueelle tyypillistä luoto- ja merilinnustoa. Arvokkaimmat lajit, jotka inventoinnissa havaittiin, olivat naurulokki (VU), pilkkasiipi sekä merikihu. Lisäksi havaittiin lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella pesivinä kalatiira ja lapintiira. (Loikkanen 2007.) Nisäkkäät Nisäkkäiden esiintymistiedot Olkiluodon alueella perustuvat aktiiviseen talvella tapahtuvaan jälkihavainnointiin sekä metsästysseuroilta saatuihin tietoihin ja lentolaskentatietoihin. Olkiluodon hirvikannan suuruudeksi on arvioitu 15 yksilöä ennen metsästyskauden alkua ja 10 metsästyskauden päätyttyä. Valkohäntäpeurakannan kooksi on arvioitu yksilöä ja metsäkauriin 10 yksilöä. Muita alueella yleisiä nisäkkäitä ovat supikoira, kettu, näätä, minkki, kärppä, hilleri, mäyrä, jänis, rusakko sekä jyrsijät. Hyönteiset Olkiluodon alueella on tehty uhanalaisen (VU, vaarantuneet lajit) ja lain nojalla rauhoitetun pikkuapollo perhosen inventointeja keväällä ja kesällä Inventointi liittyi Olkiluodon osayleiskaavoitukseen. Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on täysin riippuvainen pystykiurunkannuksesta (Corydalis solida), joka on sen toukkien ainoa ravintokasvi. Olkiluodon saaren itäkoillisosasta voidaan vuonna 2007 hankitun inventointitiedon, aikaisempien vuosien havaintojen sekä toukkien syönnösjälkien perusteella todeta, että alue mitä todennäköisimmin on pikkuapollon elinympäristöä ja että alue on osa suurempaa metapopulaatiota, jonka osa-alueet sijaitsevat Olkiluodon saarella ja sen lähiympäristössä. (Ramboll 2007.) Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimiin Ydinvoimalaitoshankkeen vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimiin liittyvät pääasiassa rakennusten ja rakennelmien tarvitsemiin maa-alueisiin ja rakennustöihin. Uuden yksikön käytön aikana sanottavia vaikutuksia ei ole. Sijaintipaikkavaihtoehdot sijoittuvat nykyisten laitosyksiköiden pohjoispuolella olevalle alueelle. Uusi yksikkö tukitoimintoineen tarvitsee tilaa noin 4 6 hehtaaria. Alue on 128

129 joutomaata, jolla kasvaa taimikkoa ja jonkin verran metsää. Aluetta ympäröivät voimalaitosalueella kulkevat tiet. Jäähdytysveden suunniteltu ottopaikkavaihtoehto C sijaitsee yksiköiden OL1 ja OL2 jäähdytysveden ottopaikan vieressä. Toinen jäähdytysveden suunniteltu ottopaikkavaihtoehto D sijaitsee Olkiluodon pohjoispuolella. Jäähdytysvesikanavan rakentamista varten kasvillisuus ja puusto poistetaan rannalta. Jäähdytysvesien purkamiselle on kaksi vaihtoehtoista paikkaa. Vaihtoehdossa A purku tapahtuu Iso Kaalonperän lahteen, joten jäähdytysvesikanavan rakentaminen ei juuri muuta nykyistä rantavyöhykettä. Vaihtoehdossa B uuden yksikön jäähdytysvesi puretaan Olkiluodon saaren pohjoisrannalle, Tyrniemen lounaispuolelle rakennettavan poistokanavan kautta. Ulkopään kärjestä Tyrniemen itäpuolelle ulottuvaa metsä- ja rantaaluetta luonnehtivat pitkä, rakentamaton rantaviiva, lähes luonnontilaiset rehevät metsät ja edustavat rantabiotoopit. Alue on katsottu luontoarvoiltaan merkittävimmäksi alueeksi Olkiluodossa. Jäähdytysveden purkukohdan rakentaminen tälle alueelle rikkoo rantaviivan yhtenäisyyden. Rakennustöiden aikana myös alueen linnustolle aiheutuu häiriötä. Alueella ei ole metsä-, vesi- tai luonnonsuojelulain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka tulisi ottaa huomioon. Alueella tavatut uhanalaiset kasvit ovat murtovedestä riippuvaisia lajeja, jotka siirtyvät maankohoamisen mukana uusille kasvupaikoille. Myös alueella tavatut lintulajit ovat muutamaa vesilintuharvinaisuutta lukuun ottamatta tavanomaisia. Arvokkaina luontokohteina voidaan pitää Liiklankarin Natura-alueen ohella Tyrniemen metsäaluetta sekä puustoisina säilyneitä, lähinnä maisemallisesti arvokkaita mökittömiä saaria Olkiluodon saaren lähiympäristössä. Myös saariston puuttomat luodot ovat linnuille tärkeitä ja siksi säästämisen arvoisia elinympäristöjä. Näiden kohteiden säilyttämiseen pyritään asianmukaisilla kaavan merkinnöillä. Pikkuapollon toukan ainoata ravintokasvia pystykiurunkannusta esiintyy Olkiluodon saaren itä- ja koillisosassa, eikä uuden ydinvoimayksikön rakentaminen vaikuta sen esiintymiseen. Liito-oravan (Pteromys volans) vuonna 2006 tehdyn inventoinnin tuloksena voidaan todeta, että Olkiluodon saaren alueella ei ole lajille soveltuvaa biotooppia kuin alueen eteläosassa, missä sijaitsee Liiklankarin vanha metsä sekä muita sekapuustoisia ja uudistuskypsiä, kuusivaltaisia kuvioita. Alueelta ei ole löydetty liito-oravien jätöksiä tai kolopuita. On erittäin epätodennäköistä, että alue on lajille läpikulkupaikka, sillä yhteydet ympäröiviin metsiin puuttuvat käytännössä kokonaan. Radioaktiivisten päästöjen vaikutus eliöihin Nykyisten laitosyksiköiden ympäristönseurannan yhteydessä havaittujen suurimpien aktiivisuuspitoisuuksien perusteella, kun muualta peräisin olevan laskeuman osuus otetaan huomioon, voidaan todeta, että suurella todennäköisyydellä nykyistä teknistä tasoa edustavan ydinvoimalaitoksen käytöstä aiheutuneet radioaktiivisuuspäästöt eivät Olkiluodon laitospaikalla aiheuta vaikutuksia eläinja kasvipopulaatioille. Arviointi on toteutettu Euroopan komission ERICA-hankkeessa kehitetyn menetelmän (Beresford, N. ym. 2007) mukaisesti. (Ikonen, A ) Ympäristövaikutusten arviointiselostus 129

130 9.10 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja suojelukohteisiin Tässä luvussa on selvitetty, heikentääkö hanke todennäköisesti, joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa, merkittävästi lähimpien Natura-alueiden suojelun perusteena olevia luonnonarvoja. Selvityksen perusteella on päätetty tehdäänkö luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Olkiluodon lähialueen suojelualueiden nykytila Natura-alueet Olkiluodon voimalaitosta lähin Natura 2000-verkostoon kuuluva kohde on Rauman saaristo (FI ). Kohde on sisällytetty Natura 2000-verkostoon SCI-alueena (Sites of Community Importance, luontodirektiivin perusteella Natura 2000-verkostossa). Alueen pinta-ala on hehtaaria ja se käsittää kaikkiaan 15 eri luontotyyppiä. Lähimmät alueeseen kuuluvat kohteet sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta. Olkiluodon voimalaitosalueen lähin suojelukohde on Olkiluodon saaren etelärannalla, käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusalueen välittömässä läheisyydessä, nykyisistä voimalaitoksista noin kilometri kaakkoon sijaitseva Liiklankarin luonnonsuojelualue. Liiklankarin metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja on perustettu valtion luonnonsuojelualueeksi. Se kuuluu myös Natura 2000-verkostoon kuuluvaan Rauman saariston alueeseen. Kesällä 2006 Liiklankarin alueella on Metsähallituksen toimesta tehty luontodirektiivin mukainen luontotyyppiinventointi. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypeistä Liiklankarin Natura-alueella esiintyy boreaalisia luonnonmetsiä. Luontotyyppi kuuluu ns. priorisoituihin eli ensisijaisen tärkeisiin suojeltaviin luontotyyppeihin. Liiklankarin alueen inventoinnissa todettiin alueella uusina luontotyyppeinä metsäluhdat ja puustoiset suot. Olemassa olevan tiedon perusteella Liiklankarin suojelualueella ei esiinny luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja. Luontodirektiivin liitteen II lajeista Rauman saariston Natura-alueella esiintyy ainoastaan harmaahylje. Liiklankarin alueella ei tehty havaintoja luontodirektiivin liitteen II lajeista esim. liito-oravasta. Rauman saariston Natura-alueella ei myöskään esiinny muita luontodirektiivin liitteen IV tiukkaa suojelua vaativia lajeja. Liiklankarin alueella tehtiin tietyistä eliölajiryhmistä syksyllä 2006 inventoinnit/esiselvitykset. Tutkittuja lajiryhmiä olivat sammalet, käävät, kovakuoriaiset ja makrosienet. Alueelta ei löytynyt luontodirektiivin liitteen II lajeja, valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lajeja eikä silmälläpidettäviä lajeja. Boreaalisen metsän indikaattorilajeista alueelta löytyi kaksi aarnisammalen esiintymää. Alueella tehtiin yksi havainto silmälläpidettävästä (NT) ruostekäävästä. Muita huomionarvoisia kääväkkäitä olivat oravuotikka, punahäivekääpä, kuusenkääpä, aarnikääpä, riukukääpä ja ruskohaprakääpä. Huomionarvoisista makrosienilajeista alueella tavattiin isovoirouskua. Aikaisemmin alueella on tavattu lisäksi lakkakääpää. (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2006b.) Rauman pohjoinen ulkosaaristo eli muun muassa Susikarit, Kalla ja Bokreivit kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Nämä alueet kuuluvat myös Rauman saariston Natura 2000-alueeseen. Alueella on harvakseltaan sijoittuneita pikkukareja ja kaksi suurempaa, lähes puutonta saarta avomeren tuntumassa. Alue on edustava saaristoja maisemakokonaisuus. Sillä on merkitystä eläimistön lisääntymisalueena ja muuttolintujen levähdyspaikkana. Maakunnallista suojeluarvoa on sisäsaariston Omenapuumaan luonnonsuojelualueella ja Särkänhuivin niemellä. Omenapuumaa on mukana myös Natura alueverkostossa. Omenapuumaan rehevä lehtosaari sijaitsee Rauman saaristossa Olkiluodosta noin viisi kilometriä etelään. Omenapuumaan luonto on hyvin vaihtelevaa rikkonaisten maisemakuvioiden vuorottelemaa labyrinttiä. Alueen keskiosat ovat karuhkoa havumetsää, mutta laitaosat varsinkin eteläranta ovat rehevää rantalehtoa. Keskiosassakin on jäänteitä aikanaan tapahtuneen laidun- 130

131 Ympäristövaikutusten arviointiselostus nuksen seurauksena syntyneistä lehtoniityistä. Alueelle on aikoinaan istutettu jaloja lehtipuita, jotka nykyään ovat hyvin kookkaita. Lähellä rantaa kasvillisuus on tervalepikkoa ja ylempänä kuusettuvaa sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa, jossa lehtokielo on runsas. Harvinaisuutena alueella kasvaa kevätesikko ehkä pohjoisimmalla kasvupaikallaan. Särkänhuivin matala, kapea, pitkälle työntyvä kaareva niemi on Irjanteenharjun uloin mereen työntyvä kärki. Niemen selkää seurailee koko mitaltaan tie ja kärkeä lukuun ottamatta alueella on mökkejä. Kuva 9-45 Olkiluodon ympäristön suojelukohteet ja -alueet. FI FI Määräaikaiset yksityiset rauhoituspäätökset Yksityiet suojelualueet Lehtojensuojeluohjelma-alueet Rantojensuojeluohjelma Vanhojen metsien suojeluohjelmat Natura kohteet Kallioalueet Natura 2000-verkostoon kuuluva Luvian saariston alue (FI ) sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Olkiluodosta pohjoiseen. Kohde on sisällytetty Natura 2000-verkostoon SCI-alueena (Sites of Community Importance, luontodirektiivin perusteella Natura verkostossa) ja SPA-alueena (lintudirektiivin perusteella Natura 2000-verkostossa). Luvian ulkosaaristo edustaa Satakunnan saaristoluontoa monipuolisimmillaan. Alueella sijaitsee yli 60 vähintään yhden hehtaarin saarta ja luotoa sekä lukuisia pikkuluotoja ja -kareja. Muita arvokkaita luontokohteita Olkiluodon läheisyydessä, joilla on valtakunnallista suojeluarvoa ovat muun muassa Pyrekarit ja Kaunissaari. Pyrekarit sijaitsevat noin neljän kilometrin päässä voimalaitosalueelta Olkiluodon pohjoispuolella. Pyrekarit ovat kivikkoisia, pieniä ulkoluotoja, joilla esiintyy uhanalaisia kasvilajeja. Ne toimivat myös opetuskohteena. Olkiluodon saaren itäpuolella sijaitseva Kaunissaari on kulttuurihistoriallinen alue. Kalattilan lehdolla on paikallista suojeluarvoa. Kalattilan lehdossa on omaleimainen, Rauman pohjoiselle saaristolle tyypillinen rehevä lehtokasvillisuus (Satakuntaliitto 1996). Uuden hallitusohjelman ( ) mukaan selvitetään mahdollisuudet perustaa Selkämeren kansallispuisto. Suunnitelmassa puiston ydinalue käsittää uloimpien saarien ketjun Pyhärannan, Rauman, Eurajoen ja Luvian merialueilla sekä Rauman saariston monipuolista sisäsaaristoa. Lisäksi Luvian Säpin kohdalla muutama saari kuuluu Porin kaupungin alueeseen. Erikoisuutena on myös Eurajoen Kaunissaari, joka sijaitsee sisäsaaristossa, mutta joka on paitsi arvokas luonto- ja historiakohde, myös retkeilijän tukikohta ulkosaaristoon tutustumiseen. Selkämeren kansallispuisto on yksi Satakuntaliiton kärkihankkeista. Tavoitteen takana on paitsi luonnon suojelu myös matkailuelinkeinon tukeminen. 131

132 Vaikutukset biodiversiteettiin Biodiversiteetti eli luonnon biologinen monimuotoisuus jaetaan tavallisesti ekosysteemien ja biotooppien (elinympäristötyyppien) monimuotoisuuteen, lajistolliseen monimuotoisuuteen sekä lajin ja populaatioiden geneettiseen monimuotoisuuteen. Tämän monimuotoisuuden katsotaan olevan tärkeä tekijä luonnon sopeutumisessa ympäristömuutoksiin. Elinympäristöjen muuttuminen ja häviäminen on merkittävin uhkatekijä biodiversiteetille. Elinympäristömuutokset ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta yleensä haitallisia, vaikka ihmisvaikutus on myös monipuolistanut suomalaista luontoa. Biologisen monimuotoisuuden suojelussa on pohjimmiltaan kysymys siitä, miten lajit tai niiden erilliset populaatiot saadaan säilymään lisääntymiskykyisinä. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen on myös vuoden 1997 alusta voimaan tulleen luonnonsuojelulain (1096/96) tärkeä tavoite. Uusi yksikkö sijoittuu olemassa olevan voimalaitosalueen välittömään yhteyteen, joten suorat vaikutukset biodiversiteettiin rajoittuvat tarvittavien rakentamattomien alueiden käyttöön ottoon. Epäsuorista vaikutuksista, joita ovat esimerkiksi päästöistä ilmaan tai veteen aiheutuvat vaikutukset, voivat ydinvoimalaitoksen ympäristössä tulla kyseeseen vain jäähdytysvesien purkamisesta aiheutuvat muutokset vesiympäristössä. Uuden yksikön jäähdytysvesikuormitus saattaa aiheuttaa muutoksia purkualueen eliöstön ja kasvillisuuden lajikoostumukseen ja lajien runsaussuhteisiin enintään muutaman kilometrin päähän jäähdytysvesien purkukohdasta. Lämpimien jäähdytysvesien vaikutuksia vesikasvillisuuteen saattaa olla havaittavissa noin kolmen kilometrin päässä jäähdytysvesien nykyisestä purkupaikasta sijaitsevan, Natura-verkostoon kuuluvan Susikarin ympäristössä saakka. Nämä muutokset ovat suhteellisen vähäisiä eikä uuden voimalaitosyksikön osuutta ole helppo erottaa muiden kasvillisuuden vaihteluun ja kehittymiseen vaikuttavien tekijöiden muodostamasta kokonaisuudesta. Vaikutusta ei voida pitää alueen luonnonarvoja merkittävästi heikentävänä. Muihin Olkiluodon ympäristön suojelukohteisiin ei uuden laitosyksikön rakentamisella ole vaikutusta. Uuden laitosyksikön rakentamisella ei myöskään arvioida olevan haitallista vaikutusta uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksiin Olkiluodon lähiympäristössä Vaikutukset Natura-alueisiin Merialue Olkiluotoon rakennettavan OL3:n mahdollisia vaikutuksia Rauman saariston Natura alueeseen tarkasteltiin OL3:n ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä (TVO 1999). Sen jälkeen näitä vaikutuksia arvioitiin vielä yksityiskohtaisemmin (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001a ja b). Raporteissa todetaan, että OL3:sta aiheutuvia seurausvaikutuksia ei voida pitää merkittävinä Naturaluontoarvojen suojelun kannalta. Myös Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei OL3-voimalaitosyksikön rakentamishanke todennäköisesti merkittävästi heikennä Rauman saariston Natura-alueen luonnonarvoja. Neljän voimalaitosyksikön aiheuttamia vaikutuksia Rauman saariston Natura alueeseen arvioitiin erillisessä Natura-tarvearviossa (Ramboll 2007d). Käytännössä Natura-alueesta ainoastaan meren ja rannikon luontotyypit (8 kpl) ovat sellaisia, joihin ydinvoimalaitoksen käytöstä voi aiheutua vaikutuksia. Vaikutus muodostuu lämmenneen jäähdytysveden välityksellä. Ulkosaaristossa kysymykseen tulevat alueelle tyypilliset kallio- ja kivikkorannat sekä karit (riutat, kivikkorannat, ulkosaariston saaret ja luodot). Muut luontotyypit (7 kpl) sijaitsevat mantereella tai saarissa eli siten sijoittuneena, että lämmennyt merivesi ei aiheuta niihin muutoksia tai vaikutuksia. Uuden voimalaitosyksikön (OL4) toimiessa jäähdytysvesien vaikutusalue, jossa pintavesikerros lämpenee kaksi-kolme astetta, kaksin- viisinkertaistuu verrattuna tilanteeseen, jossa käytössä on kolme laitosyksikköä (nollavaihtoehto). Siten lievän lämmönnousun vaikutusalueelle sijoittuu uusia Natura-alueeseen kuuluvia saaria ja luotoja. Myös suurimman lämmönnousun vaikutusalue Olkiluodon kärjen tuntumassa laajenee koskemaan, purkupaikkavaihtoehdosta riippuen, uusia lähialueen vedenalaisia Natura kohteita. Jäähdytysvesien vaikutusalue laajenee, otto- ja purkupaikkavaihtoehdoista riippuen, myös Olkiluodon edustalla sijaitsevan ulkosaariston uloimpiin saariin, luotoihin ja karikoihin. Näillä alueilla ei tyypillisesti ole suojaisia poukamia tai lahdekkeita, joissa olosuhteet kasvillisuuden selvälle runsastumiselle olisivat otolliset. Karttatarkastelun ja maastohavaintojen perusteella tällaisia ympäristöjä voi löytyä lähinnä Iso ja Vähä Susikarin sekä Kallan saaren ja niitä ympäröivien pienempien saarten rannoilta. Alueet kuuluvat Natura- suojelun piiriin. Lähimpänä purkupaikkaa sijaitsevan Susikarin saariryhmän rantavesissä meriveden pintalämpötilan arvioidaan enimmillään nousevan viitisen astetta, kun se nollavaihtoehdossa on yhden asteen suuruusluokkaa. Koska jäähdytysvesien vaikutus jo nykyisin ulottuu tänne, kyseinen lämpötilan muutos voi vähitellen runsastuttaa uusissa olosuhteisissa parhaiten viihtyvien lajien kantoja. Jos samoilla kalliorannoilla esiintyy rakkolevää, on mahdollista, että nämä kasvustot vähitellen taantuvat pinnalla runsastuvan leväkasvun seurauksena. Samalla häviää monien eliölajien tärkeätä elinympäristöä. Lisääntyvä orgaaninen aines vajoaa kuoltuaan pohjalle, jossa olosuhteet kasvillisuuden ja pohjaeliöstön kannalta muuttuvat epäedullisiksi. Tämä näkyy lajiston köyhtymisenä ja yksipuolistumisena. Neljän laitosyksikön tilanteessa alue, jossa todetaan selviä jäähdytysveden aiheuttamia muutoksia rantavyöhykkeiden vedenalaiskasvillisuudessa, tulee mallitarkastelun tulosten perusteella todennäköisesti levittäytymään Kallan saaren tasolle asti. Muutaman asteen lämmönnousun vaikutusalueeseen uutena ympäristönä tulevan Kallan saaren rantavesissä kasvillisuuden kehityksen voidaan arvioida olevan samansuuntainen kuin se on tähän mennessä ollut Susikarien alueella. Vastaavia muutoksia voidaan olettaa esiintyvän myös etelämpänä Natura- 132

133 alueella, jonne pari astetta lämmenneen meriveden vaikutusalue näyttäisi mallin tulosten perusteella tietyissä tuuliolosuhteissa ulottuvan. Kuvissa 9 48 ja 9 49 esitetyissä esimerkkitapauksissa näin arvioidun vaikutusalueen pinta-alasuhde koko Naturaan kuuluvaan vesipinta-alaan (5090 ha) olisi keskimäärin 7 4 % (pintavesikerros ja 2,5 m kerros). Etelätuulella vaikutukset keskittyvät Susikarien saariryhmän ympäristöön. Vaihtoehdosta riippuen täällä meriveden lämpötila voi enimmillään kohota useita asteita 2,5 m paksuisessa vesikerroksessa. (Ramboll 2007d.) Kuvissa on esitetty Rauman saariston Natura aluerajaus ja jäähdytysvesien leviäminen alueelle pintavesissä ja 2,5-metrin syvyydessä eri pohjois- ja etelätuulitilanteessa OL4:n toiminnan aikana. Jäähdytysvesien otto tapahtuu pisteestä C eli laitosyksiköiden OL1 ja OL2 ottojen itäpuolelta. Jäähdytysvesien purku tapahtuu pisteestä B eli Tyrniemen edustalta. Mallitarkastelun tulosten perusteella, neljän laitosyksikön toimiessa Olkiluodossa, jäättömänä pysyvän, Natura-alueeseen kuuluvan merialueen pinta-ala olisi noin 5 km 2. Tällä alueella lämmenneen veden vaikutukset tulevat aikaa myöten näkymään selvimmin, johtuen mm. kasvukauden pitenemisestä. Tämä alue on kooltaan noin 10 % koko Rauman saariston Natura 2000-alueesta. nykyisin useita asteita lämmenneen meriveden vaikutuspiirissä. Seurantatutkimusten perusteella ei ole havaittu kalakantojen taantumista. Päinvastoin ahvenen kasvunopeuden on todettu jonkin verran kohonneen jäähdytysvesien purkualueella. Edellisen perusteella ei ole todennäköistä, että uudessa tilanteessakaan olosuhteet kalojen kutu- ja syönnösalueilla muuttuisivat epäedullisiksi. Tämä edellyttäisi pohjien voimakasta rehevöitymistä siitä aiheutuvine haitallisine ilmiöineen (pohjan liettyminen, hapen kuluminen ym.). Avonaisella merialueella tuulten ja virtausten sekoittava vaikutus estää tällaisen tilanteen kehittymisen. Lievä kasvillisuuden lisäys voi päinvastoin parantaa kalojen poikasvaiheiden ravintotilannetta. Lisäksi monien kalalajien poikasten lämpötilaoptimi on korkeampi kuin aikuisten yksilöiden. Siksi useimmissa tapauksissa varsinkin kalojen nuoruusvaiheet hyötyvät meriveden lämpiämisestä. Jäättömällä tai heikon jään alueella vesi on aikaisemmin keväällä muuta rannikon osaa lämpimämpää. Tämä aikaistaa kevät- ja kesäkutuisten kalojen kutua ja poikasten kuoriutumista. Samalla ensimmäinen kasvukausi pitenee ja poikasten elossa säilymisen todennäköisyys paranee, kun ne ovat ehtineet kasvaa normaalia suuremmiksi ennen talvea. (Ramboll 2007d.) Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kalasto Ulkosaariston saarten ja luotojen ympärillä olevat karikot ovat monien kalalajien lisääntymisalueita (esim. silakka ja siika). Olkiluodon saaren lähimmät alueet ovat jo Johtopäätökset Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uuden laitosyksikön käyttöönotto voimistaa rehevöitymiskehitystä ennen kaikkea Rauman saariston pohjoisosassa, lähinnä Kuva 9-46 Rauman saariston Natura 2000-aluerajaus ja jäähdytysvesien leviäminen pintavesissä etelätuulitilanteessa, jäähdytysvesien otto tapahtuu pisteestä C ja purku pisteestä B. Kuva 9-47 Rauman saariston Natura 2000-aluerajaus ja jäähdytysvesien leviäminen 2,5 metrin syvyydessä etelätuulitilanteessa, jäähdytysvesien otto tapahtuu pisteestä C ja purku pisteestä B. 133

134 Olkiluotoa sijaitsevissa vedenalaisissa luontotyypeissä. Lisäksi lievempien vaikutuksien alue voi laajentua nykyistä lännemmäs. Pinta-alasuhteiden perusteella vaikutus koko Natura-alueella jäisi kuitenkin melko suppeaksi. Lisäksi on huomattava, että täällä osa suojellusta luontotyypistä sijoittuu lämpimien jäähdytysvesien vaikutusalueelle jo OL3:n mukaisessa tilanteessa. Jonkin asteista rehevyyden nousua voi alkaa esiintyä Natura-alueen keskiosassa. Vaikutuksen todennäköisyyttä, muutosnopeutta ja merkittävyyttä täällä pienentää se, että Selkämerellä vallitseva virtaussuunta rannikon edustalla on etelästä pohjoiseen. Lisäksi avovesikaudella yleisin tuulensuunta on etelän ja lounaan puolelta, jolloin lämpötilan nousua ei tässä osassa esiinny. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ole todennäköistä, että hankkeen seuraukset koko Natura-alueeseen suhteutettuna olisivat niin merkittäviä ja laaja-alaisia, että ne vaarantaisivat suotuisan suojelun tason tarkasteltavassa vedenalaisessa luontotyypissä. Näin ollen luonnonsuojelu lain 65 :n mukaista arviointimenettelyä ei katsota tarpeelliseksi. Edellä esitettyyn arvioon hankkeen ympäristövaikutuksista liittyy epävarmuutta, joka johtuu tietojen vähäisyydestä tarkasteltavan Rauman saariston Natura alueen vedenalaisista luontotyypeistä (riutat), niiden edustavuudesta ja sijoittumisesta ko. merialueella. Myöskään käytettävissä ei ole ollut inventointietoja vedenalaisten kalliorantojen kasvillisuudesta ja eliöstöstä muualta kuin osin Olkiluodon edustalta ja vertailualueilta. Täälläkään ei ole tutkittu tarkemmin esim. leväyhteisöistä riippuvan vesieliöstön lajikoostumusta. Inventointitietojen puutteesta johtuen esimerkiksi kesällä 2007 Kailan saaren sukelluslinjalta 2 löydetyn, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi ilmoitetun, punaleviin kuuluvan ruusulevän esiintymisestä muulla Natura-alueella ei ole tietoa. Siten ei voida varmuudella sanoa, onko kyseisen esiintymän mahdollinen taantuminen merkittävää koko Natura-aluetta ajatellen. Toisaalta ympäristöhallinnon internet-sivujen perusteella lajia esiintyy tarkasteltavalla merialueella, eikä se ole siellä uhanalainen. (Ramboll 2007d.) Liiklankari Liiklankarin suojelualueen Natura-luontotyypit on selvitetty 2006 valmistuneissa inventoinneissa. Vaikutusten arviointia varten tehtiin lajistoselvityksiä (kovakuoriaiset, kääväkkäät, sammalet ja makrosienet) syksyllä Natura-arvioinnissa päädytään siihen, että yleiskaavoituksella Olkiluotoon mahdollistetut hankkeet eivät merkittävällä tavalla vaikuta niihin arvoihin, joiden vuoksi Liiklankarin alue on otettu mukaan Natura suojeluohjelmaan kuuluvaan Rauman saariston alueeseen. Toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta suotuisan suojelun tason säilyttämiseen eteläisen Suomen vanhojen metsien verkostossa. (Insinööritoimisto Paavo Ristola 2007b.) Kuva 9-48 Rauman saariston Natura 2000-aluerajaus ja jäähdytysvesien leviäminen pintavesissä pohjoistuulitilanteessa, jäähdytysvesien otto tapahtuu pisteestä C ja purku pisteestä B. Kuva 9-49 Rauman saariston Natura 2000-aluerajaus ja jäähdytysvesien leviäminen 2,5 metrin syvyydessä pohjoistuulitilanteessa, jäähdytysvesien otto tapahtuu pisteestä C ja purku pisteestä B. 134

135 9.11 Vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan Tässä luvussa on arvioitu vaihtoehtojen vaikutuksia ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja elinoloihin. Ihmisiin ja yhteiskuntaan vaikuttavat maankäytön muutokset, maisemavaikutukset, radioaktiiviset päästöt, vesistövaikutukset, liikennevaikutukset, liikenneturvallisuus, talousja työllisyysvaikutukset sekä melu. Lähtökohtana on ollut alueen nykytila ja siihen hankkeen johdosta kohdistuva muutos. Arvioinnin painopisteet valittiin alueen asukkailta ja alueella työssä käyviltä henkilöiltä saadun palautteen pohjalta. Hankkeen ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia on palvellut seurantaryhmässä, asukaskyselyssä ja keskustelutilaisuuksissa tapahtunut vuorovaikutus ja palaute sekä eri sidosryhmistä ja mediasta saatu tieto. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa pääpaino on kohdistettu Olkiluodon lähiseudulle Eurajoella ja Raumalla. Aluerakenteellisia ja aluetaloudellisia vaikutuksia on selvitetty laajimmillaan koko Satakunnan alueella. Vaikutuksia ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen on arvioitu käyttäen apuna Sosiaali- ja terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus Stakesin laatimaa ohjetta Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi ( Myös sosiaali- ja terveysministeriön ohjetta YVA-lain soveltamisesta terveysvaikutusten arvioinnissa ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999) on hyödynnetty arvioinnissa Ihmiset ja yhteisöt Olkiluodon ympäristössä Olkiluodon saaressa on hyvin vähän asutusta. Lähimmät talot sijaitsevat noin kolmen kilometrin päässä voimalaitosalueesta. Alle viiden kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta asuu vakituisesti noin 70 henkilöä. Asutus on sijoittunut lähinnä voimalaitoksesta itään ja kaakkoon. Väestön jakautuminen Olkiluodon ympäristössä vuonna 2002 on esitetty kuvassa Olkiluodon läheisillä rannikkoalueilla ja saarilla on runsaasti loma-asutusta. Viiden kilometrin etäisyydellä voimalaitosalueelta sijaitsee noin 550 loma-asuntoa. Lähimmät loma-asunnot sijaitsevat Olkiluodon pohjoisrannalla (Munakari), noin kilometrin etäisyydellä ydinvoimalaitosyksiköistä. Munakari mökkeineen on TVO:n omistama ja se on TVO:n henkilökunnan virkistyskäytössä. Etelän - lounaan sektorilla sijaitsevista loma-asunnoista lähimmät ovat Leppäkarta-saaressa noin kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta. Puolentoista - kahden kilometrin etäisyydellä on jo useita loma-asuntoja, muun muassa saarilla Lippo, Nousiainen ja Kovakynsi. Rauman talousalueella asui vuoden 2006 lopussa noin henkeä. Väkiluvut olivat kunnittain: Rauma noin , Eura noin 9 400, Eurajoki noin 5 800, Kiukainen noin ja Lappi noin Vuoteen 1980 verrattuna talousalueen väkiluku on vähentynyt noin hengellä. Muista kunnista poiketen Eurajoella väkiluku nousi 120 hengellä. Väestöennusteen mukaan talousalueen väkiluku alenee edelleen. Eurajoen naapurikunnassa Luvialla väkiluku oli vuoden 2006 lopussa noin ja Nakkilassa noin Olkiluodosta maanteitse 50 kilometrin päässä Kuva 9-50 Väestön jakautuminen Olkiluodon ympäristössä vuonna sijaitsevan Porin väkiluku oli noin Rauman seutukunnan työttömyysaste oli 9,6 % ja Porin seutukunnan 12,7 % vuonna Eurajoen työttömyysaste oli 8,9 %, eli samaa tasoa kuin koko maassa. Koko Satakunnan työttömyysaste oli 11,6 %. Työttömyysasteet olivat selvästi alhaisemmat kymmentä vuotta aikaisempaan tilanteeseen nähden. Vuonna 1997 työttömyysasteet olivat: Rauman seutukunta 18,2 %, Porin seutukunta 21,1 %, Eurajoki 16,6 % ja Satakunta 19,0 %. Voimakas työllisyyden vaihtelu on tyypillistä Satakunnalle. Satakunnan elinkeinorakenteesta johtuen maailmantalouden suhdanteet ja kansainvälisten yritysten tuotannolliset järjestelyt heijastuvat vahvasti alueen teollisuuteen ja sen alihankintaketjuihin. Eurajokelaisia työllistävä toimialajakauma oli vuonna 2005: alkutuotanto 10,4 %, jalostus 49,5 %, palvelut 36 % ja muut toimialat 4,1 %. Rauman seutukunnassa jakauma oli: alkutuotanto 4,5 %, jalostus 40,6 %, palvelut 49,1 % ja muut toimialat 5,8 %. Eurajokelaisista puolet käy töissä kunnan ulkopuolella, muun muassa Raumalla ja Porissa. Eurajoelle muualta töihin tulevat ovat enemmistönä raumalaisia, mutta kaiken kaikkiaan työssäkävijöitä on hyvin laajalta alueelta. Olkiluodon lähialueen tärkeimmät viljelysmaat sijaitsevat km voimalaitoksesta itään ja km laitoksesta koilliseen. Voimalaitoksesta noin 10 km etäisyydellä sijaitsee muutama puutarha, jotka tuottavat vihanneksia lähinnä Rauman seudulle. Porissa noin 35 km etäisyydellä sijaitsee lähin meijeri. Ydinvoimalaitoksesta 10 km säteellä sijaitsee kolme maatilaa, jotka tuottavat maitoa. Voimalaitoksesta 40 km säteellä sijaitsee useita kymmeniä maitotiloja. TVO on Eurajoen suurin työnantaja. Yhtiön vakituisessa palveluksessa Olkiluodossa on noin 660 henkilöä. TVO:n suora ja välillinen vaikutus Satakunnassa ja erityisesti Rauman alueella on merkittävä. Vuonna 2006 Ympäristövaikutusten arviointiselostus 135

136 Kuva 9-51 Voimalaitoksen läheisyydessä sijaitsevat koulut, päiväkodit, sairaalat ja terveyskeskukset, vanhainkodit ja palvelukeskukset, uimarannat sekä uimahallit. TVO:n palveluksessa Olkiluodossa työskentelevistä 59 % asui Raumalla, 19 % Eurajoella, 8 % Porissa ja 14 % muissa kunnissa. Voimalaitosalueen tukipalveluissa on muiden yritysten työntekijöinä lisäksi henkilöä. Vuosihuoltojen aikana voimalaitoksella työskentelee henkilöä. OL3:lla on rakentamisen aikana enimmillään noin työntekijää ja sen valmistumisen jälkeen noin Ydinvoimalaitoksesta alle 10 km säteellä sijaitsee neljä koulua. Koulut ovat alakouluja ja oppilaat iältään vuotiaita. Voimalaitoksen läheisyydessä sijaitsevat koulut, päiväkodit ja sairaalat on esitetty kuvassa Säteilyn nykytilanne Radioaktiivisten päästöjen vaikutusten tarkastelualueena on käytetty Olkiluodon voimalaitoksen nykyisen ympäristön säteilyvalvontaohjelman kattamaa aluetta. Tällä viranomaisten hyväksymällä normaalikäytön tarkkailualueella sijaitsee mittaus- ja näytteenottopaikkoja, joilla tarkkaillaan ja otetaan näytteitä muun muassa ilmasta, maaperästä, luonnonkasveista, laidunruohosta, maidosta, puutarha- ja maataloustuotteista, talousvedestä, kaatopaikalta, merivedestä, vesikasveista, pohjaeläimistä, kaloista, sedimentoituvasta aineksesta ja pohjasedimentistä. Näytteenottopisteiden etäisyys voimalaitoksesta vaihtelee tarkkailukohteen mukaan. Esimerkiksi sadevedestä otetaan näytteitä 0 10 kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta, viljasta korkeintaan 20 kilometrin etäisyydellä ja naudanlihasta korkeintaan 40 kilometrin etäisyydellä. Valvontaohjelma keskittyy kuitenkin pääasiassa alle 15 kilometrin etäisyydelle voimalaitokselta. Valvonta tehdään voimalaitoksen ympäristön säteilyn valvontaohjelman mukaisesti ja tulokset raportoidaan STUKille. Olkiluodon voimalaitoksesta peräisin olevia radioaktiivisia aineita havaitaan maaympäristöstä otetuissa näytteissä suhteellisen harvoin. Ilma- ja laskeumanäytteissä havaintoja tehdään muutamia vuosittain, mutta niiden pitoisuudet ovat olleet enimmilläänkin vain promillen 136

137 luokkaa luontoperäisestä aktiivisuudesta. Voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä vesiympäristön näytekohteissa, kuten levissä, vesikasveissa, pohjaeläimissä ja sedimentoituvassa aineksessa, havaitaan säännöllisesti pieniä määriä voimalaitosperäisiä radioaktiivisia aineita, mutta pitoisuudet ovat olleet niin ihmisen kuin luonnonkin kannalta merkityksettömiä. Elintarvikenäytteissä havainnot radioaktiivisista aineista ovat olleet harvinaisia. Maito-, vilja- ja lihanäytteissä ei ole havaittu kertaakaan Olkiluodon voimalaitoksesta peräisin olevia radioaktiivisia aineita koko voimalaitoksen käyttöhistorian aikana. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen ympäristöstä otettiin vuonna 2006 yhteensä 301 näytettä. Olkiluodon ydinvoimalaitokselta peräisin olevia radioaktiivisia aineita havaittiin yhteensä 25 näytteessä, jotka olivat otettu vesikasveista, sedimentoituvasta aineksesta, pohjaeläimistä, merivedestä ja ilmasta. Kaikkien näytteiden havaitut pitoisuudet olivat pieniä eikä niillä ollut merkitystä säteilyaltistuksen kannalta. (Isaksson 2007.) Voimalaitoksen radioaktiivisten päästöjen pohjalta lasketaan vuosittain ympäristön säteilyannokset. Laskentamalleissa otetaan huomioon radioaktiivisten aineiden leviäminen ilmakehässä ja vesistössä sekä rikastumisilmiöt eri ravintoketjuissa. Laitoksen läheisyydessä asuvien henkilöiden saamien säteilyannoksien laskennassa otetaan huomioon, millä tavoin he käyttävät voimalaitoksen lähiympäristöä hyväkseen esimerkiksi maanviljelyyn, virkistykseen ja kalastukseen, jotta voidaan määrittää erilaisten aiheutumisteiden kautta ihmisille koituvat säteilyannokset. Vuonna 2006 päästöistä ilmaan ja mereen aiheutunut säteilyannos lähiympäristön asukkaille oli noin 0,27 µsv/asukas. Olkiluodon päästöistä aiheutuvan annoksen ylärajaksi on sallittu 100 µsv vuodessa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että suomalaisen muista säteilylähteistä saama keskimääräinen annos on noin µsv vuodessa. Ydinvoimalaitoksen aiheuttama säteily ympäristössä on erittäin vähäistä luonnon taustasäteilyyn verrattuna. Ympäristön valvontamittauksilla voidaan kuitenkin seurata ydinvoimalaitoksesta peräisin olevien radioaktiivisten aineiden esiintymistä ympäristössä, koska ne kyetään erottamaan luonnon omista sekä muista päästölähteistä peräisin olevista radioaktiivisista aineista. Kaikkien Olkiluodon ydinvoimalaitoksella työskennelleiden henkilöiden säteilyannokset vuonna 2006 alittivat vuosiannosrajan 50 msv. Olkiluodon ydinvoimalaitoksella saatu suurin henkilökohtainen säteilyannos oli 12,2 msv. Työntekijöiden kollektiivinen säteilyannos OL1:llä oli 1,88 mansv ja OL2:lla 0,33 mansv ja yhteensä 2,20 mansv. Yksittäisten henkilöiden säteilyannokset eivät myöskään ylittäneet viiden vuoden ajanjaksolle määriteltyä 100 msv annosrajaa vuosina (Kainulainen 2007.) Ulkoisen säteilyn mittaamiseksi ydinvoimalaitosten ympäristössä on 10 jatkuvatoimista säteilyannosnopeuden mittausasemaa noin viiden kilometrin etäisyydellä laitoksista ja neljä vastaavaa mittausasemaa alle kilometrin etäisyydellä laitoksista Asemien mittaustiedot siirretään sekä voimalaitokselle että valtakunnan säteilyvalvontaverkkoon. Lisäksi ympäristössä on 11 erikseen luettavaa annosmittaria. Ulkoisessa säteilyssä ei vuonna 2006 esiintynyt muutoksia, jotka olisivat ylittäneet luonnon taustasäteilyn normaalin vaihtelun. (Isaksson 2007.) Terveysvaikutukset ja -riskit Terveysvaikutusten jaottelu pääryhmiin Säteilyn terveysvaikutukset voidaan jakaa kahteen pääryhmään: suoriin ja satunnaisiin vaikutuksiin. Suorat vaikutukset johtuvat hyvin suuren säteilyannoksen aiheuttamasta laajasta solutuhosta. Satunnaiset haitat ovat puolestaan vaikutuksia, joiden esiintyminen eri henkilöillä vaihtelee satunnaisesti johtuen muun muassa altistuneiden henkilöiden yksilöllisistä eroista. Satunnaisen haitan, esimerkiksi syövän, todennäköisyys kasvaa säteilyannoksen kasvaessa, mutta haitan vakavuus ei riipu annoksesta. Suora haitta, esimerkiksi kaihi tai ihovaurio, syntyy vasta kun säteilyannos ylittää tietyn kynnysarvon, ja haitan vakavuus kasvaa annoksen kasvaessa. (Paile 2002, STUK 2005.) Säteilyn terveyshaittoja voidaan karkeasti arvioida säteilyannoksen avulla. Seuraavassa esitetään taustatiedoksi sekä pienten että suurten säteilyannosten aiheuttamia terveysvaikutuksia yleisesti. Lopuksi käsitellään Olkiluodon neljännen ydinvoimalaitosyksikön käytön aiheuttamia terveysvaikutuksia. Terveysvaikutuksia onnettomuustilanteessa käsitellään luvussa 10. Syöpä Lisääntynyt riski sairastua syöpään on tärkein ja pisimpään tunnettu säteilyannosten aiheuttama vaikutus. Säteilylle altistuminen lisää todennäköisyyttä sairastua syöpään, mutta säteily ei suurinakaan annoksina välttämättä aiheuta syöpää. Pienillä säteilyannoksilla riski saada säteilystä johtuva syöpä on pieni. Säteilyannoksen kasvaessa syövän saamisen todennäköisyys suurenee, mutta syövän vakavuusaste ei suurene (Paile 2002, STUK 2007k, UNSCEAR 1993, 2000). Säteilyaltistumiseen liittyvän syöpäriskin keskimääräistä suuruutta on pyritty arvioimaan tilastollisin tutkimuksin. Syöpäriskiä koskevat arviot perustuvat säteilylle altistuneita ryhmiä koskeviin seurantatutkimuksiin. Nämä ryhmät ovat muun muassa Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien eloonjääneet uhrit, lääketieteellisen säteilyn käytön yhteydessä altistuneet, ammatissaan altistuneet ja ympäristön normaalia suuremmalle säteilytasolle altistuneet. (Paile 2002, STUK 2007l, UNSCEAR 2000.) Vaikka suuriin säteilyannoksiin liittyvät riskit ja suurten annosten terveysvaikutukset tunnetaan melko hyvin, pienten annosten aiheuttaman syöpäriskin arviointiin suurten annosten vaikutusten perusteella liittyy useita epävarmuustekijöitä ja oletuksia. Riskiarvioiden tekemistä vaikeuttaa se, että pienillä annoksilla säteilyn vaikutuksia on vaikea erottaa muiden tekijöiden vaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 137

138 Syöpä ilmaantuu vasta vuosia säteilyaltistuksen jälkeen ja syövän syntymiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, eikä kaikkia niitä eikä niiden vaikutusmekanismeja toistaiseksi tunneta (Paile 2002, UNSCEAR 2000). Vaikka hyvin pienten säteilyannosten ei ole tutkimuksissa ole todettu aiheuttavan varmuudella syöpää, ei syöpäriskiä voida kuitenkaan sulkea pois. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti säteilysuojelussa oletetaan varmuuden vuoksi, että syövän saamisen todennäköisyys on suoraan verrannollinen säteilyannokseen eli ei ole olemassa kynnysarvoa, jonka alapuolella haitallista vaikutusta ei olisi. Kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICRP käyttää riskikertoimena kuolemaan johtavalle syövälle 5 %/Sv pienillä annoksilla ja pienillä annosnopeuksilla. Tällöin oletetaan, että ihmisestä, jotka kaikki ovat saaneet 1 msv:n annoksen, yksi kuolemaan johtava syöpätapaus aiheutuisi säteilystä (ICRP 2007, ICRP 1991, Paile 2002, UNSCEAR 2000). Pienten säteilyannosten mahdollisesti aiheuttamaa syöpää ei käytännössä voi havaita väestössä, koska syöpä on niin tavallinen tauti. Suomessa sairastuu syöpään vuosittain noin ihmistä. Luonnosta peräisin oleva säteily saattaa olla osasyynä noin 500 syöpäkuolemaan Suomessa vuosittain (STUK 2007l). Perinnölliset vaikutukset Säteilyn epäillään aiheuttavan perinnöllisiä vaikutuksia. Vaikka eläinkokeissa on osoitettu säteilyn aiheuttamia perinnöllisiä vaikutuksia, ei niitä ole havaittu missään säteilylle altistuneessa väestöryhmässä. Perinnöllisten terveyshaittojen ei ole havaittu lisääntyneen edes Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitusten uhrien jälkeläisillä (Paile 2002, STUK 2002, UNSCEAR 2000). Suorat vaikutukset Suoria vaikutuksia ilmenee, kun ihminen saa lyhyessä ajassa hyvin suuren säteilyannoksen. Tietyn annostason eli kynnysarvon alapuolella suoria vaikutuksia ei ilmene lainkaan, mutta kynnysarvon yläpuolella vaikutusten vakavuus kasvaa annoksen mukaan. Suorien vaikutusten kynnysarvo on 500 msv kokokehon altistuksessa. Esimerkkejä säteilyn suorista terveyshaitoista ovat mm. ihovaurio, steriiliys, harmaakaihi, munuaistauti, keuhkotulehdus ja sikiövaurio. Suora seuraus suuresta äkillisestä kokokehoannoksesta on myös säteilysairaus ja pahimmassa tapauksessa kuolema. Säteilysairaus on mahdollinen, jos ihminen saa lyhyessä ajassa yli msv säteilyannoksen msv säteilyannos on hengenvaarallinen, mutta hyvällä hoidolla henkilö voidaan pelastaa. Säteilyn suoria vaikutuksia on muualla maailmassa esiintynyt lähinnä Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten, Tshernobylin ydinturmassa laitoksen henkilökunnan ja palomiesten joukossa, sekä tilanteissa, joissa ihmiset ovat tietämättään käsitelleet voimakkaita teolliseen tai lääketieteelliseen käyttöön valmistettuja säteilylähteitä (Paile 2002, STUK 2002, STUK 2005, STUK 2007m). Suomalaisen keskimääräinen vuotuinen säteilyannos (STUK 2007a) Sisäilman radon 2,0 msv Luonnon radioaktiivisuus kehossa 0,36 msv Ulkoinen säteily maaperästä 0,45 msv Kosminen säteily avaruudesta 0,33 msv Lääketieteelliset röntgentutkimukset 0,5 msv Lääketieteelliset radioisotooppitutkimukset 0,03 msv Ydinasekokeet ja Tshernobyl-laskeuma 0,02 msv Kuva 9-52 Suomalaisen keskimääräinen vuotuinen säteilyannos Vertailutietoa säteilyn lähteistä ja säteilyannoksista Suomessa Seuraavassa tarkastellaan vertailun vuoksi säteilystä saatavia annoksia Suomessa. Suomalaisten keskimääräinen vuotuinen säteilyannos on noin 3,7 msv. Suomalaiset saavat säteilyä pääasiassa luonnosta ja säteilyn lääketieteellisestä käytöstä. Noin puolet suomalaisen saamasta säteilyannoksesta eli noin 2 msv on peräisin huoneilman radonista. Maaperän ja rakennusmateriaalien ulkoisesta säteilystä aiheutuva annos on keskimäärin 0,5 msv vuodessa suomalaista kohti. Avaruudesta peräisin olevalle säteilylle joutuvat ihmiset alttiiksi kaikkialla, lentokoneessa enemmän kuin maan pinnalla. Avaruudesta peräisin olevasta säteilystä suomalaiset saavat noin 0,3 msv:n annoksen vuodessa. Ihmiset myös syövät, juovat ja hengittävät luonnon radioaktiivisia aineita. Kehossa olevista luonnon radioaktiivisista aineista aiheutuu suomalaisille keskimäärin noin 0,4 msv:n sisäinen säteilyannos vuodessa. Tshernobylin laskeumasta arvioidaan aiheutuvan noin 0,02 msv:n säteilyannos vuodessa (STUK 2007a ja 2007b). Luonnon taustasäteilyn aiheuttaman säteilyannoksen suuruus vaihtelee alueittain. Sisäilman radonpitoisuus vaihtelee eri alueilla paljonkin. Suomalaiset saavat suurimman säteilyannoksen huoneilman radonista. Suomessa on arviolta asuntoa, joiden radonpitoisuus ylittää enimmäisarvon 400 Bq/m 3. Asuminen enimmäisarvon 400 Bq/m 3 omaavassa asunnossa aiheuttaa noin 7 msv:n suuruisen vuotuisen annoksen. Maaperästä ja rakennuksista peräisin olevan ulkoisen säteilyn aiheuttama 138

139 säteilyannos Suomen eri paikkakunnilla on 0,2 1 msv/v. Lentohenkilöstö saa avaruussäteilystä noin 2 msv:n ylimääräisen säteilyannoksen vuodessa (STUK 2007b, 2007c, 2007d, 2007e ja 2007f). Ihminen aiheuttaa säteilyä myös omalla toiminnallaan. Säteilyn käyttö lääketieteessä aiheuttaa noin kahdeksannen osan (0,5 msv) suomalaisten keskimääräisestä säteilyannoksesta. Tshernobyl-laskeuma lisää vielä nykyäänkin suomalaisten säteilyannosta, mutta määrä on alle sadasosa (0,02 msv) suomalaisen vuosittaisesta keskimääräisestä annoksesta. Suomen nykyisten ydinvoimalaitosten aiheuttama säteilyannos voimalaitosten lähialueiden eniten altistuneelle ryhmälle on alle tuhannesosa suomalaisten keskimääräisestä säteilyannoksesta (STUK 2007b, 2007g). Säteilyn hyötykäytöstä aiheutuva säteilyannos on Suomessa peräisin lähes kokonaan säteilyn lääketieteellisestä käytöstä. Suomessa tehdään vuosittain noin 4,2 miljoonaa röntgentutkimusta, noin 1,3 miljoonaa tavanomaista hammaskuvausta ja lähes hampaiden panoraamakuvausta. Kun erilaisista röntgentutkimuksista potilaille aiheuttamat säteilyannokset jaetaan kaikkien suomalaisten kesken, saadaan keskimääräiseksi annokseksi noin 0,5 msv vuodessa. Kaikkien röntgenkuvausten keskimääräinen säteilyannos yhtä tutkimusta kohti on noin 0,6 msv (STUK 2007a, 2007h). Ydinvoimalaitoksen käytön päästöistä aiheutuvan säteilyannoksen ylärajaksi on asetettu 0,1 msv vuodessa (VNp 395/91). Olkiluodon ydinvoimalaitoksen päästöjen aiheuttamat säteilyannokset ovat jokaisena käyttövuotena jääneet murto-osaan raja-arvosta. Vuonna 2006 voimalaitoksen päästöistä ilmaan ja mereen aiheutui eniten altistuvaan väestöryhmään kuuluville lähiympäristön asukkaille noin 0,0003 msv:n säteilyannos Neljännen ydinvoimalaitosyksikön käytön aikaiset terveysvaikutukset Suunnitellun Olkiluodon ydinvoimalaitoksen neljännen yksikön päästöistä aiheutuvan säteilyannoksen lähiympäristön asukkaalle arvioidaan olevan noin 0,3 µsv eli 0,0003 msv vuodessa eli samaa luokkaa kuin Olkiluodon nykyisten yksiköiden (OL1 ja OL2) aiheuttama annos. Uuden yksikön ja tällä hetkellä rakenteilla olevan kolmannen yksikön valmistuttua Olkiluodon ydinvoimalaitoksen (OL1, OL2, OL3 ja OL4) käytön päästöistä aiheutuva säteilyannos eniten altistuvaan väestöryhmään kuuluvalle henkilölle on siten noin 1 µsv eli 0,001 msv vuodessa. Neljännen ydinvoimalaitosyksikön aiheuttama annos lähiympäristön asukkaalle tulee olemaan alle sadasosa ydinvoimalaitoksen toiminnalle asetetusta säteilyannosrajasta ja alle tuhannesosa suomalaisen saamasta keskimääräisestä säteilyannoksesta. Annos on niin pieni, että sillä ei ole mitään välittömiä terveysvaikutuksia ihmisiin. Tällä säteilyannoksella on erittäin pieni lisääntynyt riski aiheuttaa syöpää ja perinnöllisiä haittoja. Yhteenvetona voidaan todeta, että Olkiluodon neljänneltä ydinvoimalaitosyksiköltä ympäristöön päästettävien radioaktiivisten aineiden määrät ovat niin pieniä, ettei niillä ole ihmisen terveyden kannalta merkitystä. Ydinvoimalaitosten työntekijöiden kollektiivinen säteilyannos kertyy olennaisesti vuosihuolloista, jolloin Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 9-16 Esimerkkejä säteilyannoksista (STUK 2007a, 2007c, 2007g, 2007h, 2007i, 2007j, VNp395/91, TVO 2007). Annos Kuvaus 6000 msv Äkillisesti saatuna aiheuttaa todennäköisesti kuoleman 1000 msv Säteilysairauden oireita (esim. väsymys, pahoinvointi) alkaa esiintyä, jos annos saadaan alle vuorokaudessa 100 msv Säteilytyössä viiden vuoden aikana suurin sallittu annos 14 msv Asukkaan saama annos vuodessa, kun huoneilman radonpitoisuus on 800 Bq/m 3 (Suomessa on noin asuntoa, joissa pitoisuus on suurempi) 12 msv Vatsan tietokonetomografiatutkimus (TT-tutkimus) 4 msv Suomalaiselle säteilystä aiheutuva keskimääräinen annos vuodessa 2 msv Tyypillinen annos, jonka lentohenkilöstöön kuuluva saa kosmisesta säteilystä vuodessa 1 msv Porakaivoveden käyttäjien keskimääräinen annos vuodessa 0,5 msv Keskimääräinen annos, jonka suomalainen saa maaperän ulkoisesta säteilystä vuoden aikana 0,4 msv Keskimääräinen annos, joka aiheutuu kehossa olevista luonnon radioaktiivisista aineista vuoden aikana 0,1 msv Yhdestä keuhkojen röntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuva annos 0,1 msv Ydinvoimalaitoksen päästöistä aiheutuvan säteilyannoksen suurin sallittu arvo vuodessa ympäristössä asuvalle henkilölle 0,02 msv Keskimääräinen annos, jonka suomalainen nykyisin saa Tshernobylin onnettomuudesta aiheutuneesta laskeumasta vuoden aikana 0,01 msv Yhdestä hammasröntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuva annos 0,0003 msv Olkiluodon ydinvoimalaitoksen (OL1 ja OL2) päästöistä lähiympäristössä asuvalle eniten altistuvaan väestöryhmään kuuluvalle aiheutunut annos vuonna

140 käytännön työsuorituksesta vastaavat merkittävässä määrin laitoksen ulkopuoliset urakoitsijat. Työmenetelmien ja -järjestyksen kehittämisellä on saatu säteilyannoksia pienenemään Vaikutukset työllisyyteen sekä aluerakenteeseen ja -talouteen Työllisyysvaikutukset Ydinvoimalaitosinvestoinnista merkittävimmän osan muodostavat maarakentaminen, voimalaitosrakennusten rakentaminen sekä laitehankinnat. Voimalaitosyksikön rakentaminen kestää arviolta noin 6 8 vuotta. Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen työllistämisvaikutus on merkittävä. Hankkeessa tarvitaan rakennustyövoimaa, työmaan palveluja sekä erikoisosaamista ja erikoisvalmistusta niin kotimaasta kuin ulkomailta. Ydinvoimalaitosyksikön kotimaisuusaste on TVO:n arvion mukaan %. Ulkomaisten hankintojen osuus on suuri, koska laitosyksikön toimittaja on ulkomainen. Hankkeen koon vuoksi ulkomaisen työvoiman käyttö voi olla välttämätöntä myös kotimaisille urakoitsijoille. Kotimaisten hankintojen kohteena on koko Suomi, mutta hanke on erityisen tärkeä lähiseuduille. Eurajoella sekä Rauman ja Porin seuduilla merkittävimmät taloudelliset vaikutukset syntyvät työvoiman tarjonnan ohella työmaan tarvitsemissa palveluissa ja alihankintatöissä. Työmaalla tarvitaan kokeneita työtekijöitä. Lähiseutujen yrityksillä on sijaintinsa ja aikaisempiin hankkeisiin nojaavan kokemuksensa pohjalta hyvät asemat tarjoutua työmaan urakoihin. Kaiken kaikkiaan Suomen teollisuudelta hankitaan merkittävä määrä korkealaatuisia teknillisiä toimituksia, muun muassa sähkötarvikkeita, metallivalmisteita sekä koneita ja laitteita. Myös suunnittelun ja asiantuntijapalvelujen osuus hankinnoissa on merkittävä. Uuden ydinvoimalaitosyksikön välitön työllistävä vaikutus Suomessa on arviolta henkilötyövuotta. Välillinen työllistävä vaikutus Suomessa on arviolta henkilötyövuotta. Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen työllistävä vaikutus Suomessa on kaiken kaikkiaan arviolta henkilötyövuotta. Hankkeen ulkomaiset työllisyysvaikutukset ovat suomalaisia vaikutuksia suuremmat. Merkittävä osa ulkomaisesta työstä tehdään kuitenkin käytännössä Olkiluodossa. Ulkomaisen laitostoimittajan toiminta kohteessa synnyttää osaltaan taloudellisia vaikutuksia muun muassa työmaan palvelujen kysynnän kautta sekä ulkomaisten työntekijöiden lyhyt- ja pitkäaikaisessa majoittamisessa ja kulutustavaroiden kaupassa. Laitostyömaan työvoiman tarve vaihtelee rakentamisja asennustöiden eri vaiheissa. Kahtena ensimmäisenä vuonna työvoiman määrä työmaa-alueella on muutamasta sadasta tuhanteen henkilöön. Sen jälkeen työvoiman määrä vaihtelee arviolta henkilön välillä. Intensiivinen rakentamis- ja asentamisvaihe kestää noin neljä vuotta. Rakentamisvaiheen välitön ja välillinen työllistävyys henkilötyövuotta Koneet ja laitteet Rakennustyöt Projekti ja palvelut Välilliset vaikutukset Yhteensä Käyttövaiheen työllistävyys henkilöä Käyttöhenkilökunta 150 Ulkopuoliset palvelut 100 Yhteensä 250 Vuosihuollot, kesto 1-3 viikkoa Taulukko 9-17 Olkiluodon neljännen ydinvoimalaitosyksikön Suomeen kohdistuvien investointien työllisyysvaikutukset sekä käyttövaiheen työllistävyys. Neljäs ydinvoimalaitosyksikkö tarvitsee käyttöhenkilökuntaa noin 150 ja ulkopuolisten palvelujen tarve kasvaa noin 100 henkilön työpanoksen verran. Neljännen laitosyksikön vuosihuollossa ulkopuolisen työvoiman tarve on arviolta henkilöä. Koska samaa henkilökuntaa voidaan käyttää myös kolmen muun laitosyksikön huollossa, huoltoperiodin työllistävyyden kesto pitenee. Neljännen laitosyksikön ylläpitoinvestointien vuosittainen arvo on keskimäärin 20 milj.. Kuva 9-53 OL4:n työmaan vuosittainen työntekijämäärä (arvio). Henkilöä Vuotta Rakennustyöt Asennustyöt Työnjohto, valvonta ja TVO:n projektihenkilökunta Työmaan palvelut 140

141 Vaikutukset kuntien verotuloihin Olkiluodon neljännen ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen lisää jo ennestään vahvan tuotantosektorin painoarvoa Eurajoen sekä Rauman ja Porin seutujen julkisen talouden tulovirroissa. Käytön aikaiset vaikutukset ovat lisäksi pitkällä aikavälillä kestäviä. Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta johtuva lisäys Eurajoen kunnan kiinteistöverotuloihin on suuruusluokaltaan keskimäärin 3 milj. vuodessa. Kiinteistöverotulojen lisäys alkaa rakentamisen aikana ja jatkuu koko laitosyksikön käyttöiän. Palkoista kannetut kunnallisverotulot lisääntyvät seudulla pysyvän työllisyyden lisääntyessä ydinvoimalaitoksen käyttöhenkilökunnan kasvun myötä arviolta 1 1,5 milj. /vuosi. Tämän lisäksi verotulot lisääntyvät ulkopuolisia palveluja tarjoavan henkilökunnan kasvaessa. Verotulon lisäys kohdentuu kuntiin, missä uuden laitosyksikön käyttöhenkilökunta asuu, valtaosin siis Eurajoella, Raumalla ja Porissa. Valtionosuuksien tasaukset voivat tosin leikata verotulojen lisääntymisen hyötyjä. Laitosyksikön rakennusvaiheessa verotulot lisääntyvät kun seudun yritykset saavat liiketoimintaa ja työllistävät toimittaessaan työmaalle palveluja. Myös työmaalle muualta saapuvan henkilökunnan majoitus ja ostovoima synnyttävät työpaikkoja. Useita kymmeniä työpaikkoja voi syntyä tätä kautta työmaan henkilökunnan majoituskuntiin Satakunnassa. Muut vaikutukset Uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen pitää yllä niitä seudulla syntyneitä työpaikkoja, joita Olkiluodon kolmannen ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen on synnyttänyt muun muassa rakentamiseen, työmaan palveluihin, majoitustoimintaan, vähittäistavarakauppaan ja palveluihin. Lisäksi käyttövaiheessa edelleen voimistuva ydinvoimalaitoksen ulkopuolisten palvelujen hankinta on paikallisen elinkeinoelämän ja työllisyyden kannalta merkittävää pitkällä tähtäimellä. Elinkeinoelämän hyödyt jatkuvat ja voimistuvat ennen kaikkea Eurajoella sekä Rauman ja Porin seudulla. Vaikutukset tasoittavat seutukuntien muutoin vaihtelevaa työllisyystilannetta. Neljännen voimalaitosyksikön rakennustyömaan aikainen majoitustoiminta ei edellytä lisäkapasiteetin luomista, koska voidaan hyödyntää edellisen rakennustyömaan tarpeisiin syntynyttä kapasiteettia ja majoitusjärjestelyjä. Rakennustyömaan aikana seudulla pidempiaikaisesti perheiden kera asuva henkilökunta voi käyttää niitä palveluja (muun muassa asumisen järjesteleminen, päivähoito, koulut ja terveydenhoito), joita edellisen työmaan aikana luotiin kansainväliset näkökulmat huomioon ottaen. Myös rekrytointiin sekä viranomaispalvelujen tarjontaan niin kotimaiselle kuin ulkomaiselle työvoimalle on olemassa valmiit mallit Vaikutukset elinoloihin, viihtyvyyteen ja virkistykseen Voimalaitoksen vaikutuspiirin asukkaiden hankkeeseen suhtautumisen selvittämiseksi ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tueksi tehtiin asukaskysely sekä teemahaastatteluja. Asukaskysely Asukaskyselyn tarkoituksena oli lisätä vuorovaikutusta antamalla hankevastaavalle tietoa asukkaiden suhtautumisesta hankkeeseen ja toisaalta antamalla asukkaille tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista heidän elinympäristöönsä. Asukaskyselyn mukana lähetettiin tietoa hankkeesta, sen ympäristövaikutuksista ja YVA-menettelystä. Asukaskysely toteutettiin syys-lokakuussa 2007 postitse lähetettävän lomakkeen avulla. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä kappaletta Eurajoella tai Raumalla asuville tai loma-asunnon omistaville henkilöille. Kysely lähetettiin muun muassa kaikkiin kotitalouksiin noin viiden kilometrin etäisyydelle Olkiluodon voimalaitokselta ja samalla alueella loma-asunnon omistaville henkilöille. Vastauksia saatiin yhteensä 483 kpl ja vastausprosentiksi muodostui 40,8 %. Asukaskyselyn kyselylomake on liitteellä 3. Vastaajille tarjottiin avokysymyksen muodossa mahdollisuus kertoa aihepiirejä, joista he haluaisivat lisätietoja. Vakituisia asukkaita askarrutti jäähdytysvesien lisääntyminen ja sen vaikutukset sekä mahdollisuudet johtaa jäähdytysvesi nykyistä purkupaikkaa kauemmaksi. Kuva 9-54 Ydinvoimalaitoshankkeen kannatettavuus, vakituiset asukkaat ja loma-asukkaat. % Uuden ydinvoimalayksikön kannatettavuus Eurajoelle - vakituiset asukkaat ja loma-asukkaat kyllä ei en osaa sanoa Ympäristövaikutusten arviointiselostus Vakituiset asukkaat Loma-asukkaat 141

142 Ydinvoimalaitosyksikön rakennustyön aikana tulevat vaikutukset - kaikki vastaajat vaikutukset vesistöön ja vedenlaatuun vaikutukset muuhun luonnonympäristöön vaikutuset liikennejärjestelyihin ja liikennne työmaalla melu ja tärinä vaikutukset maisemaan vaikutukset terveyteen ja viihtyvyyteen vaikutukset työllisyyteen vaikutukset turvallisuuteen eri toimintojen yhteisvaikutukset muut vaikutukset % Kuva 9-55 Ydinvoimalaitoshankkeen merkittävimmät rakentamisen aikaiset ympäristövaikutukset. Ydinvoimalaitosyksikön toiminnan aikana tulevat vaikutukset - kaikki vastaajat vaikutukset vesistöön, vedenlaatuun ja virtauksiin vaikutukset kalastoon vaikutukset muuhun luonnonympäristöön liikennevaikutukset melu ja tärinä vaikutukset maisemaan voimajohtojen haitta maa- ja metsätaloudelle vaikutukset terveyteen ja viihtyvyyteen radioaktiivisten päästöjen vaikutukset vaikutukset työllisyyteen vaikutukset turvallisuuteen ydinpolttoaineen tuotannon vaikutukset eri toimintojen yhteisvaikutukset muut vaikutukset % 16 Kuva 9-56 Ydinvoimalaitoshankkeen merkittävimmät normaalin käytön aikaiset ympäristövaikutukset. Vesistövaikutukset kiinnostivat ylipäänsä, sillä lomaasukkaatkin toivoivat lisätietoja jäähdytysveden ottopaikkavaihtoehdoista ja jäähdytysveden purkupaikoista. Loma-asukkaat toivoivat myös tietoa jatkosuunnitelmista, suoja-alueista sekä todellisten vaikutusten kestosta. Yleensä hankkeeseen suhtauduttiin melko positiivisesti tai neutraalisti, joskin myös jonkinlaista pelkoa tuntien. Naiset suhtautuivat vaikutuksiin kriittisemmin ja kielteisemmin sekä kannattivat vähemmän hanketta kuin miehet. Loma-asukkaat suhtautuivat vakituisia asukkaita kielteisemmin hankkeeseen. Kaikista vastaajista 55 % piti uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista Eurajoelle kannatettavana. Edelliseen, vuoden 1999 asukaskyselyyn verrattuna kannatus on laskenut 13 prosenttiyksikköä. Hankkeen kannatus oli suurempaa vakituisten asukkaiden kuin loma-asukkaiden keskuudessa: vakituisista asukkaista 55 % ja loma-asukkaista 37 % piti hanketta kannatettavana. Vakituisista asukkaista 26 % ja lomaasukkaista 38 % ei kannattanut uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista Eurajoelle. Vakituisista asukkaista lähes viidennes (19 %) ja loma-asukkaista yli neljännes (26 %) ei osannut sanoa kantaansa. Miehistä hanketta kannatti 55 % ja naisista 36 %. Miehistä hanketta vastusti 27 % ja naisista 35 %. Miehistä lähes viidennes (18 %) ja naisista yli neljännes (29 %) ei osannut sanoa kantaansa. Kannastaan epävarmojen osuus oli siten merkittävä kaikissa vastaajaryhmissä. Suurin osa vastanneista katsoi, että hanke ei vaikuta heidän asuinalueensa viihtyisyyteen sitä huonontavasti, joskin osa vastaajista arvioi asuinalueensa viihtyisyyden heikentyvän. Loma-asukkaat kokivat viihtyisyysvaikutukset vakituisia asukkaita kielteisempinä. Hieman yli puolet kaikista vastaajista (53 %) arvioi, että hanke ei vaikuta virkistys- tai harrastusmahdollisuuksiin. Alle 10 % vastaajista arvioi vaikutusten olevan myönteisiä ja lähes kolmannes vastaajista arvioi vaikutusten virkistys- ja harrastusmahdollisuuksiin olevan kielteisiä. Useimmiten tämän vaikutuksen kohteena arvioitiin olevan kalastus. Kalastuksen ohella hankkeen koettiin vaikuttavan kielteisesti myös veneilyyn. Loma-asukkaat uskoivat vakituisia asukkaita useammin vaikutusten virkistys- ja harrastusmahdollisuuksiin olevan kielteisiä. Hankkeen ei yleensä katsottu vaikuttavan liikenne- ja kulkuyhteyksiin. Uuden ydinvoimalaitosyksikön ei useimmiten arvioitu lisäävän muuttohalukkuutta pois alueelta. Vakituisista asukkaista 16 % ja loma-asukkaista 27 % arvioi muuttohalukkuuden lisääntyvän hankkeen toteutuessa. Hankkeen ei uskottu vaikuttavan vakituisen asunnon arvoon, mutta loma-asuntojen arvon epäiltiin laskevan. Rakentamisen aikaisten työllisyysvaikutusten merkitys katsottiin suureksi. Naiset kokivat rakentamisajan työllisyysvaikutukset myönteisimmin. Toiminnan aikaisia työllisyysvaikutuksia ei arvioitu yhtä merkittäviksi kuin rakentamisen aikaisia vaikutuksia, joskin edelleen mie- 142

143 histä yli 40 % ja naisista yli 50 % piti niitä merkittävinä. Uuden ydinvoimalaitosyksikön merkittävimpänä riskitekijänä pidettiin radioaktiiviseen päästöön johtavaa onnettomuutta. Myös ydinjätteiden loppusijoitusta ja ulkoista uhkaa, kuten terrorismia, pidettiin merkittävänä riskitekijänä. Merkittävimmät ympäristövaikutukset Vastaajia pyydettiin nimeämään myös uuden ydinvoimalaitosyksikön kolme merkittävintä rakennustyön aikana tulevaa ja normaalin käytön aikaista ympäristövaikutusta. Merkittävimmiksi rakentamisen aikaisiksi ympäristövaikutuksiksi nousivat työllisyysvaikutukset, vaikutukset vesistöön ja vedenlaatuun ja vaikutukset liikennejärjestelyihin. Myös vaikutukset maisemaan ja turvallisuuteen koettiin merkittäviksi. Merkittävimmiksi normaalin käytön aikaisiksi ympäristövaikutuksiksi nousivat vaikutukset vesistöön ja veden laatuun sekä toimintojen yhteisvaikutukset. Myös vaikutukset kalastoon ja muuhun luonnonympäristöön sekä radioaktiivisten päästöjen vaikutukset arvioitiin merkittäviksi. Kyselylomakkeen loppuosassa oli kaksi avokysymystä, joissa tiedusteltiin vastaajilta niitä asioita, joita he toivoivat otettavan huomioon ydinvoimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa ja uuden ydinvoimalaitosyksikön suunnittelussa. Ympäristövaikutusten arviointia koskevassa avokysymyksessä sekä vakituiset että lomaasukkaat painottivat kahta asiakokonaisuutta eli turvallisuutta ja vesistövaikutuksia. Tietoa toivottiin mm. siitä, kuinka lähellä voimalaitosta on turvallista asua tai viettää vapaa-aikaa. Ympäristövaikutusten arviointia koskevaan avokysymykseen vastanneista osa ilmaisi myös kielteisen kantansa uuden voimalaitoksen rakentamiselle. Toisaalta hanketta myös puolustettiin ja Olkiluodon etuna nähtiin valmiina oleva infrastruktuuri. Uuden ydinvoimalaitosyksikön suunnittelussa toivottiin otettavan huomioon jäähdytysveden hyötykäyttö. Ydinvoimalaitosyksikön suunnittelussa toivottiin otettavan huomioon myös päästö- ja turvallisuuskysymykset. Niistä toivottiin myös aktiivisempaa tiedottamista. Lomaasukkaat toivoivat, että ydinvoimalaitosyksikön suunnittelussa kiinnitettäisiin erityistä huomiota liikennejärjestelyihin ja siihen, että lähistön kiinteistöille ei aiheutettaisi Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 9-18 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteenveto. (RA=rakentamisen aikaiset vaikutukset, TA= normaalin toiminnan aikaiset vaikutukset, X tarkoittaa sekä rakentamisen että normaalin toiminnan aikaisia vaikutuksia.) Hankkeet aiheuttamat muutokset sosiaalisessa ympäristössä VÄESTÖ Määrä, koostumus Väestörakenteen monipuolisuus Muutos erityisten väestöryhmien kannalta (heikommassa asemassa olevat, iäkkäät, vammaiset ja lapset) SOSIOEKONOMISET OLOT Työllisyys/työttömyys Elinkeinorakenne ja talous Varallisuusolot ja -rakenne Elinkustannukset Arvot, normit, käyttäytyminen Elämänlaatu, -tapa tai -tyyli Väestöryhmien asema ja keskinäiset suhteet PALVELUJEN SAAVUTETTAVUUS Yksityinen ja julkinen palvelurakenne Saavutettavuus OSALLISUUS (VUOROVAIKUTUS, VAIKUTTAMINEN, TIEDONSAANTI, LIIKKUMINEN) Sosiaaliset suhteet Osallistuminen päätöksentekoon ja vaikuttaminen Tiedonsaanti ja tietoyhteydet Liikenne- ja liikkumismahdollisuudet (työ, palvelut, kevytliikenne) ALUE Alueidentiteetti, samaistuminen Alueen julkinen kuva (imago) Turvallisuus Viihtyvyys, virikkeellisyys ja virkistysmahdollisuudet Asukkaiden luontosuhde Suuri Kohtalainen Pieni Epävarma RA TA RA TA X X X X X TA RA X RA X X X X X X X X X X X 143

144 kohtuuttomia rajoituksia tai hankaluuksia. Kevyen liikenteen turvallisuutta tulisi parantaa ja satamatietä ehdotettiin kauemmaksi Olkiluodon pohjoisen puolen mökeistä. Laitosyksikön suunnitteluvaiheessa tulisi löytää ratkaisuja, joiden avulla voitaisiin säästää mahdollisimman paljon ympäröivää luontoa ja luonnon tasapainoa. Pienryhmähaastattelut Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tueksi järjestettiin kaksi ryhmähaastattelua, joiden avulla kartoitettiin hankkeen lähiympäristön asukkaiden sekä Eurajoen ja Rauman seudun toimijoiden näkemyksiä hankkeesta. Pienryhmätapaamisten avulla oli lisäksi mahdollista syventää ja tarkentaa asukaskyselystä saatua tietoja ihmisiin ja yhteiskuntaan kohdistuvista vaikutuksista. Ryhmähaastattelut pidettiin Olkiluodossa Ensimmäiseen tilaisuuteen oli kutsuttu lähialueen ammatti- ja kotitarvekalastajia, luonnonsuojelujärjestön edustaja, viranomaistahoja sekä metsänhoitoyhdistysten edustajia. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 14 henkilöä. Ensimmäisessä ryhmähaastattelussa keskustelu painottui hankkeen vesistövaikutuksiin, kalastukseen ja luonnonarvoihin. Toiseen ryhmähaastatteluun oli kutsuttu lähialueen kylätoimikuntien edustajia, yrittäjiä sekä aluekehityksen parissa toimivia tahoja. Toisessa pienryhmätapaamisessa oli läsnä yhteensä kuusi henkilöä. Tapaamisessa keskusteltiin ennen kaikkea uuden voimalaitosyksikön vaikutuksista alueen imagoon, aluekehitykseen sekä hankkeen sosiaalisiin ja kulttuurisiin vaikutuksiin. Ryhmähaastattelut toteutettiin vapaamuotoisina teemahaastatteluina. Tilaisuuksien aluksi hankkeesta vastaavan edustaja kertoi lyhyesti hankkeen taustoista, minkä jälkeen YVA-konsultti piti lyhyen alustuksen arvioitavista vaihtoehdoista, vaikutusten arviointimenetelmistä ja vaikutusarviointien alustavista tuloksista. Tämän jälkeen hankkeesta vastaavan edustaja poistui tilaisuudesta ja ryhmähaastattelu käytiin vapaamuotoisena, ns. puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jossa haastattelija ohjasi keskustelua etukäteen laaditun haastattelurungon perusteella. Haastateltaville annettiin mahdollisuus kertoa omista näkemyksistään ja tärkeiksi koetuista vaikutuksista. Yhteenvetotaulukkoon 9-18 on koottu arviointi Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajentamisen sosiaalisista vaikutuksista. Arvioinnin keskeisinä lähtötietoina palvelivat syksyllä 2007 järjestelyt ryhmähaastattelut sekä Eurajoelle ja Raumalle suunnattu laaja asukaskysely. Eurajoen ja Rauman seudun väestön määrään ja koostumukseen kohdistuvat vaikutukset ovat suuret ydinvoimalaitoksen rakentamisvaiheessa. Toiminnan aikaiset vaikutukset väestön määrään ovat pienemmät, mutta ydinvoimalaitostoiminnan kehittäminen edesauttaa ylläpitämään ja lisäämään energia-alan työpaikkoja Eurajoella. Tällä on myönteinen vaikutus alueen väestökehitykseen. Neljännen laitosyksikön toteuttamisella on suuri myönteinen vaikutus alueen työllisyyteen. Suorien työllisyysvaikutusten lisäksi syntyy todennäköisesti työpaikkoja palvelusektorille. Vaikutukset seudun kuntien talouteen ja elinkeinoelämään ovat myönteisiä. Työllistymismahdollisuudet paranevat, mikä vaikuttaa myönteisesti asukkaiden tulonsaantimahdollisuuksiin. Puitteet yksityisten ja julkisten palvelujen kehittämiselle paranevat. Työllisyysvaikutukset nähtiin myönteisinä sekä ryhmähaastatteluissa että asukaskyselyssä. Vaikutukset Eurajoen sosiaalisiin oloihin ja eri väestöryhmien (tässä erimaalaisten) suhteisiin riippuvat mahdollisesti rakennettavan neljännen ydinvoimalaitosyksikön kotimaisuusasteesta ja siitä, kuinka hyvin mahdolliset vierasmaalaiset rakentajat sopeutuvat paikkakunnan olosuhteisiin, arvoihin ja normeihin. Ohjelmoitu työ ulkomaalaisten vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien kehittämiseksi on havaittu tarpeelliseksi jo Olkiluoto 3 rakentamisen aikana. Kansainvälistyminen koettiin myönteisenä kehityksenä. Neljännen laitosyksikön toteuttamisella on myönteinen vaikutus Eurajoen julkiseen kuvaan. Hanke vahvistaa kunnan imagoa Suomen sähköisimpänä kuntana. Nykyinen vuorovaikutus ja tiedottaminen todettiin hyväksi ja riittäväksi. Neljännen laitosyksikön tavanomaisella toiminnalla ei ole vaikutusta alueen turvallisuuteen. Valtaosa eurajokelaisista pitää ydinvoimalaitosta turvallisena ja luotettavana. Asukaskyselyyn vastanneista osa oli huolissaan radioaktiivisten päästöjen ja onnettomuustilanteiden vaikutuksista. Erityisesti naiset korostivat turvallisuus- ja terveysvaikutuksia. Yleensä hankkeeseen suhtauduttiin melko positiivisesti tai neutraalisti. Vaikutukset alueen viihtyvyyteen ja virkistysmahdollisuuksiin riippuvat lähinnä jäähdytysveden lisääntyvän lämpökuorman vaikutuksista Olkiluodon merialueeseen. Sekä asukaskyselyn että ryhmähaastattelujen perusteella neljännen laitosyksikön kielteisimpinä koettuina vaikutuksina nousivat esiin hankkeen vesistövaikutukset. Meriveden lämpenemisen nähtiin vaikuttavan alueen veden laatuun, kalastoon ja jääolosuhteisiin. Seurannaisvaikutuksiksi nimettiin jäiden heikkeneminen, kalakantojen pienentyminen, kalastusmahdollisuuksien heikentyminen, rantojen rehevöityminen ja Olkiluodon edustajan saariin kulkemisen vaikeutuminen talvisin. 144

145 9.12 Voimalaitosyksikön käytöstäpoiston ja purkamisen vaikutukset Voimalaitosyksikön purkamisen osalta on tässä luvussa esitetty purkamisen eri vaiheet ja niiden kesto, syntyvät jätteet ja niiden käsittelytapa sekä näihin liittyvät ympäristövaikutukset. Voimalaitosyksikön purkaminen vaatii oman YVA-menettelyn, joka tehdään laitoksen purkamisen ollessa ajankohtainen. Uuden laitosyksikön suunniteltu tekninen käyttöikä on noin 60 vuotta. Mikäli laitos otetaan käyttöön vuonna 2018, niin laitoksen käytöstä poisto alkaisi arviolta vuonna Ydinenergialain mukaan ydinvoimalaitoksen luvanhaltija huolehtii laitoksen käytöstäpoistosta. Tämän huolehtimisvelvoitteen täyttämiseksi on jätehuoltovelvollisen esitettävä selvitys käytöstäpoiston menetelmistä ja aikataulusta sekä käytöstäpoistossa syntyvien jätteiden varastoinnista ja loppusijoituksesta. Ydinvoimalaitoksen käytön aikana osa rakenteista ja laitteista tulee radioaktiivisiksi. Voimalaitosten käytön loputtua kaikki radioaktiiviset osat puretaan. TVO:n suunnitelmien mukaan uusi laitosyksikkö, samoin kuin Olkiluodon nykyiset yksiköt, puretaan käytöstäpoiston yhteydessä niin, ettei säteilyvalvontaa purkamisen jälkeen tarvita. Pitkään teollisuuskäytössä olleena alueena, jolla sijaitsee runsaasti teollisuustoimintojen tarvitsemia rakenteita kuten tiet ja satama, Olkiluoto soveltuu jatkossakin teollisuustoimintojen alueeksi. Purkaminen tapahtuu viivästettynä purkamisena eli laitosyksikkö puretaan noin 30 vuoden kuluttua käytön loputtua. Radioaktiivisuus ehtii tänä aikana alentua murto-osaan alkuperäisestä, mikä tekee lopullisen purkamistyön helpommaksi ja purkuhenkilökunnalle vähemmän säteilyä aiheuttavaksi. Laitoksen purkaminen on mahdollista myös välittömästi käytön lopettamisen jälkeen. Voimakkaimmin radioaktiiviset osat joudutaan tällöin käsittelemään kauko-ohjattuja laitteita käyttäen. Viivästetyssä purkamisessa voidaan laajemmin soveltaa normaaleja teknisiä menetelmiä. Purkamista varten tehdään käytöstäpoistosuunnitelma, jonka tarkoituksena on varmistaa, että laitoksen radioaktiiviset osat eivät aiheuta vaaraa ympäristölle. Purkamisessa noudatetaan samoja periaatteita kuin Olkiluodon nykyisten laitosyksiköiden tapauksessa. Käytöstäpoistosuunnitelmaa tarkennetaan määräajoin. Ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosuunnitelmat saatettiin edellisen kerran ajantasalle vuonna 2003, seuraava tarkistus tehdään vuoden 2008 loppuun mennessä. Käytöstäpoiston ensimmäisessä vaiheessa laitokselta poistetaan polttoaine, radioaktiiviset jätteet ja muu irtonainen voimakkaasti radioaktiivinen materiaali. Laitoksen prosessijärjestelmät suljetaan niin, että niiden sisäpinnoilla olevat radioaktiiviset aineet eivät pääse leviämään laitostiloihin. Tämä vaihe kestää yleensä muutaman vuoden. Purkamiskustannusten ja turvallisuuden kannalta on edullista säilyttää laitosta tässä tilassa muutamien vuosikymmenien ajan. Aktivoitunutta purkujätettä syntyy reaktoripaineastiasta ja sen sisäosista sekä muista paineastian välittömässä läheisyydessä olevista komponenteista. Radioaktiivisinta osaa uuden voimalaitosyksikön käytöstä poiston jälkeen syntyvästä purkujätteestä säilytetään laitosyksikön polttoainealtaassa tai siirretään KPA-varaston altaisiin odottamaan loppusijoitusta käytetyn ydinpolttoaineen kanssa. Osa laitosyksikön osista ja komponenteista uusitaan sen käytön kuluessa. Tällaisia osia ovat muun muassa käytetyt polttoainekanavat, säätösauvat, sydäninstrumentit, sydänritilät ja muut reaktorin paineastian sisältä kertyvät osat. Näitä säilytetään polttoainealtaissa tai siirretään KPA-varaston altaisiin odottamaan loppusijoitusta koko laitosyksikön purkamisen yhteydessä. Tällaista jätettä syntyy laitosyksikön käyttöiän aikana yhteensä noin tonnia ja sen tilavuus on noin m 3. Kaikki ydinvoimalaitoksen osat eivät ole radioaktiivisia. Purkujäte voidaan luokitella tavanomaiseksi purkujätteeksi, matala- ja keskiaktiiviseksi purkujätteeksi sekä aktivoituneeksi purkujätteeksi. Keskiaktiivinen purkujäte koostuu prosessijärjestelmän purkamisesta syntyvästä jätteestä, esimerkiksi putkista, pumpuista ja venttiileistä. Matala-aktiivista purkujätettä syntyy esimerkiksi joistakin betoni- ja teräsrakenteista. Käytöstäpoistosta syntyvät keski- ja matala-aktiiviset jätteet sekä voimalaitoksen käytön aikana kertyneet käytetyt reaktorin sisäosat loppusijoitetaan nykyisen suunnitelman mukaan VLJ-luolan laajennusosaan. Radioaktiivista purkujätettä syntyy laitosyksiköstä yhteensä noin m 3. Muiden ydinlaitosten, kuten väliaikaisten jätevarastojen, käytöstäpoisto tehdään vastaavalla tavalla kuin voimalaitostenkin. Näiden muiden ydinlaitoksien purkamista helpottaa se, että niissä ei ole reaktoripaineastiaan ja sen lähellä oleviin rakenteisiin verrattavia neutronisäteilyn aktivoimia osia ja aktiivisuustasot ovat siten alhaisempia sekä radioaktiivisen materiaalin määrä vähäisempi. Purkamisen eri työvaiheiden aikana syntyy pölyä, melua ja tärinää. Purkamisen aikana liikennemäärät ja raskaiden ajoneuvojen määrä kasvavat. Radioaktiiviset päästöt purkamisen aikana ovat pienemmät kuin voimalaitoksen käytön aikana (TVO 1999). Varat käytöstäpoistoon on kerättävä etukäteen ja maksettava valtion ydinjätehuoltorahastoon. Näitä vaatimuksia on sovellettu nykyisiin Olkiluodon ja Loviisan laitosyksiköihin ja ne koskevat luonnollisesti myös uutta ydinvoimalaitosyksikköä. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 145

146 9.13 Liitännäishankkeiden vaikutukset Liityntä kantaverkkoon ja reservivoiman tuotanto Uusi ydinvoimalaitosyksikkö tulee edellyttämään sähkönsiirtojärjestelmän vahvistamista. Sähkömarkkinalain mukaan kantaverkon kehittämisvelvoite ja järjestelmävastuu on Suomessa Fingrid Oyj:llä. Tämän perusteella Fingrid Oyj huolehtii tarvittavista kanta-verkon vahvistuksista ja tarvittavan häiriökapasiteetin riittävyydestä. Voimalaitosyksikön koosta riippuen tarvitaan alustavien selvitysten mukaan yksi tai kaksi uutta liityntäjohtoa voimalaitokselta verkkoon Raumalle. Lisäksi on tarpeen vahvistaa alueellista siirtokykyä edelleen Raumalta muuhun kantaverkkoon. Uudet voimajohdot eivät voi enää sijoittua samaan johtokäytävään kuin nykyiset voimajohdot, vaan OL4:lta lähteville voimajohdoille on varattava uusi alue. Uusi johtoreitti tulee mitoittaa siten, että sille voidaan rakentaa kaksi 400 kv voimajohtoa. Johtokäytävän vaikutus ulottuu vähintään 62 metriä leveälle alueelle niin, että avoin alue on 42 metriä leveä ja sen kummallakin puolella on 10 metriä leveä reuna-alue, jolla puuston kasvua on rajoitettu. (Air-Ix Suunnittelu 2007.) Uusille voimajohdoille on Olkiluodon osayleiskaavassa varattu maastokäytävä saaren eteläosaan, majoituskylän ja Liiklankarin suojelualueen pohjoispuolelle. Johtoalue on tällä hetkellä rakentamaton eikä sille sijoitu luonnonarvoiltaan merkittäviä kohteita. Voimajohdon rakentaminen koetaan yleensä haittana asutuksen läheisyydessä. Olkiluodossa voimajohtojen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse asuinrankennuksia tai loma-asutusta. Voimajohto on maisemassa näkyvä elementti. Johtoaukean tuntumassa voimajohtojen esteettinen häiriö voidaan kokea voimakkaana. Sähkörakenteiden yhtenä teknisenä vaatimuksena on, että ne eivät aiheuta ympäristölleen häiriöitä. Johtimien tai eristimien pinnalla toisinaan ilmenevät koronapurkaukset (sirisevä ääni) voivat olla häiritseviä ja aiheuttaa radiohäiriöitä. Johdon rakenteella kuten käyttämällä kolmea vaiheosajohdinta pyritään häiriön syntyminen estämään. Koronapurkauksia saattaa esiintyä 400 kv jännitetasolla kostealla säällä Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Uuden ydinvoimalaitosyksikön tuottaman käytetyn polttoaineen määrä ja varastointitapa ja -aika on kuvattu. Ympäristövaikutusten kuvauksessa on käytetty hyväksi Posiva Oy:n käytetyn polttoaineen loppusijoitusta koskevassa, vuonna 1999 tehdyssä, YVA-menettelyssä syntynyttä aineistoa sekä sen jälkeen tehtyjä selvityksiä. Käytetyn polttoaineen ympäristövaikutuksia on kuvattu luvussa Uudet tieliikenneyhteydet Uusi voimalaitosyksikkö lisää Olkiluotoon kulkevaa liikennettä etenkin rakentamisvaiheessa. Liikennemäärien kasvu voi edellyttää maantien 2176 parantamista välillä Lapijoki - Olkiluoto. Olkiluodon osayleiskaavaehdotuksessa ( ) uusi tieyhteys johdetaan Liiklankarin suojelualueen läpi kaavassa mainitun energiahuoltoalueen eteläpuolelta suoraan voimalaitosalueen nykyiselle portille. Nykyinen tie jää käyttöön ja johtaa majoituskylälle jatkuen siitä eteenpäin energiahuoltoalueen sisäisenä tieyhteytenä. Osayleiskaavaehdotuksessa toinen tieyhteys satamaan kulkee energiahuoltoalueen itä- ja pohjoisrajaa pitkin. Tie on sijoitettu ja suunniteltu niin, ettei sen rakentaminen ja käyttö erillisenä tehdyn arvioinnin mukaan merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi Liiklankarin alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2006b). Liikennemäärien kasvun mahdollisesti aiheuttamia haittoja ja niiden lieventämismahdollisuuksia on tarkasteltu luvussa

147 Ympäristövaikutusten arviointiselostus 9.14 Energiamarkkinoihin kohdistuvat vaikutukset Uuden ydinvoimalaitosyksikön tarkoituksena on perusvoiman tuotantokapasiteetin lisääminen. Ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen parantaa myös Suomen riippumattomuutta ulkomaisesta sähköstä ja lisää tarjontaa sähkömarkkinoilla. Ydinvoimalalle on ominaista tuotantokustannusten hintavakaus, joten hanke parantaa sähkömarkkinoiden ennustettavuutta Huoltovarmuus Sähköntuotannon kapasiteetin riittävyys ja polttoaineiden toimitusvarmuus ovat keskeisimpiä energiahuollon varmuuteen liittyviä kysymyksiä. Ongelmia voi aiheutua erittäin poikkeuksellisissa maailmantalouden tilanteissa tai mahdollisissa poliittisissa kriisitilanteissa. Ydinpolttoaineen saatavuudessa ei normaaliaikoina ole ongelmia. Ydinreaktori ladataan vain noin kerran vuodessa ja yksittäiset polttoaine-elementit voivat olla reaktorissa useita vuosia. Ydinvoimayhtiöt ostavat yleensä kerralla ns. vuosilatauksen ja pitävät polttoaineet sitten varastossa voimalaitoksella. Näin ollen voimalaitoksella voi olla usean kuukauden tai jopa yli vuoden sähkön tuotantoon riittävä polttoainemäärä. 147

148 10 Ydinturvallisuus ja poikkeus- ja onnettomuustilanteiden vaikutukset 148

149 Tässä luvussa on tarkasteltu poikkeus- ja onnettomuustilanteiden ympäristövaikutuksia nykyisten voimalaitosyksiköiden turvallisuusanalyyseihin ja onnettomuustilanteista tehtyihin mallitarkasteluihin sekä uudelle yksikölle asetettaviin vaatimuksiin perustuen. Poikkeustilanteiden seurauksia on arvioitu säteilyn terveydellisistä ja ympäristöllisistä vaikutuksista olemassa olevaan runsaaseen tutkimustietoon perustuen. Lisäksi on otettu huomioon ydinvoimalaitosten turvallisuudessa tapahtunut kehitys. Selostuksessa on esitelty erilaisia radioaktiivisia päästöjä aiheuttavia onnettomuustilanteita ja kuvattu vaikutusalueiden laajuutta sekä päästöjen vaikutuksia ihmisiin ja luontoon esimerkkien avulla. Myös niitä turvallisuusselvityksiä, joita tehdään ydinenergialain mukaista rakentamis- ja käyttölupaa sekä muuta valvontaa varten, on kuvattu. Onnettomuustapausten varalta Olkiluodon nykyiselle voimalaitokselle on kaavoituksessa osoitettu suojavyöhyke, joka ulottuu 5 7 km päähän voimalaitokselta, sekä pelastustoiminnan varautumisalue, johon kuuluvat Eurajoki, Luvia ja Rauma. Uuden laitosyksikön poikkeustilanteisiin varautumista ja näiden tilanteiden ympäristövaikutuksia on tarkasteltu koko Itämeren alueella, mutta ensisijaisesti edellä mainittuun aluejakoon perustuen Turvallisuusvaatimukset Ydinenergialain mukaisesti ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Turvallisuustavoite voidaan katsoa saavutetuksi, kun normaalin toiminnan ja mahdollisten onnettomuuksien päästöjen aiheuttama riski merkitsee hyvin pientä lisäystä yhteiskunnan muista toiminnoista ja luonnonvaaroista ihmisille aiheutuvaan kokonaisriskiin. Ydinenergialain mukaisen päätöksenteon ja lupajärjestelmän periaatteena on, että turvallisuuden arviointi jatkuu ja arvioita täsmennetään koko menettelyn ajan. Lopulliset turvallisuusarviot tehdään vasta käyttölupavaiheessa. Periaatepäätöksen hakuvaiheessa STUKin tehtävänä on laatia hakemuksesta alustava turvallisuusarvio. Turvallisuusarviossa käsitellään mahdollisuuksia täyttää ydinenergialaissa ja -asetuksessa sekä ydinenergialain 81 :n nojalla annetuissa valtioneuvoston päätöksissä esitetyt määräykset. Turvallisuusarviota valmistellessaan STUK pyytää arviosta ydinturvallisuusneuvottelukunnan sekä tarpeen mukaan myös muiden asiantuntijaorganisaatioiden lausunnot. Ydinturvallisuusneuvottelukunta on STUKin yhteydessä toimiva asiantuntijaelin, jonka jäsenet valtioneuvosto nimittää kolmen vuoden ajaksi kerrallaan. Neuvottelukunnan jäsenet edustavat ydinturvallisuusalan korkeatasoista asiantuntemusta. STUK esittää turvallisuusarviossaan, onko esille tullut seikkoja jotka osoittavat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa ydinlaitosta lainsäädännön edellyttämällä tavalla. STUK antaa rakentamislupahakemuksesta lausunnon, johon liitetään turvallisuusarvio. Turvallisuusarviota valmistellessaan STUK pyytää arviosta ydinturvallisuusneuvottelukunnan sekä tarpeen mukaan myös muiden asiantuntijaorganisaatioiden lausunnot. Turvallisuusarviossaan STUK ottaa kantaa siihen, onko lainsäädännössä asetetut vaatimukset täytetty. Ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevat yleiset määräykset on annettu valtioneuvoston päätöksessä 395/1991. Valtioneuvoston päätös tulee korvautumaan vastaavalla valtioneuvoston asetuksella, joka YVA-selostuksen valmistuessa on luonnosvaiheessa. Vastaavat päätökset on annettu myös ydinvoimalaitosten valmius- ja turvajärjestelyistä sekä ydinvoimalaitosjätteiden loppusijoituksesta ja loppusijoituksen turvallisuudesta (VNp 395/91, VNp 396/91, VNp 397/91). Myös nämä päätökset tulevat korvautumaan valtioneuvoston asetuksilla. Yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset on esitetty STUKin julkaisemissa nk. YVL-ohjeissa. Ne muodostavat kattavan säännöstökokoelman, joka määrittelee ydinvoimalaitoksilta Suomessa edellytettävän turvallisuustason. Turvallisuussuunnittelua koskevien vaatimusten lisäksi YVL-ohjeistossa esitetään menettelytapoja muun muassa noudatettavaksi laitoksen laitehankinnoissa. YVL-ohjeiston perusperiaatteiden mukaisesti ohjeistossa esitetylle menettelylle voidaan hyväksyä luvanhaltijan esittämä vaihtoehtoinen toimintatapa, jos luvanhaltija osoittaa, että siten saavutetaan ohjeistossa tarkoitettu turvallisuustaso. Uutta ydinvoimalaitosta koskevat vaatimukset eroavat nykyisten laitosten suunnittelussa noudatetuista vaatimuksista. Niissä otetaan aiempaa johdonmukaisemmin huomioon mahdollisuudet poistaa turvallisuutta vaarantavia tekijöitä, jotka on tiedostettu 30 vuoden aikana hankitun uuden tiedon pohjalta. Olennaisin lisätieto koskee mahdollisuuksia estää radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön, vaikka itse reaktori vaurioituisi vakavastikin. Tältä osin uutta laitosta koskevat turvallisuusvaatimukset ovat selvästi ankarampia kuin nykyisiä laitoksia rakennettaessa sovelletut vaatimukset. Nykyisiin suomalaisiin ydinvoimalaitoksiin on käyttöiän aikana tehty turvallisuutta parantavia muutoksia, joilla on tavoiteltu uudelta laitokselta edellytettävää turvallisuustasoa Turvallisuusvaatimusten toteuttaminen uudella ydinvoimalaitosyksiköllä Ydinvoimalaitoksen suunnittelun, rakentamisen ja käytön lähtökohtana on ydinenergialain mukaisesti, että laitoksen on oltava turvallinen eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tämä toteutetaan ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä laitoksen suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä, laitosta suojaavina toimintoina häiriö- ja vauriotilanteissa sekä seurauksia rajoittavina toimintoina onnettomuustilanteissa. Ydinvoimalaitoksen suunnittelu, rakentaminen ja käyttö toteutetaan ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevista yleisistä määräyksistä annetun valtioneuvoston päätöksen (VNp 395/91) mukaisesti. Ydinvoimalaitokseen kohdistuvan lainvastaisen toiminnan estämiseksi tehtävät Ympäristövaikutusten arviointiselostus 149

150 järjestelyt toteutetaan ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä annetun valtioneuvoston päätöksen (VNp 396/91) mukaisesti ja toimenpiteet ydinvahinkojen rajoittamiseksi ydinvoimalaitoksessa sekä sen alueella toteutetaan ydinvoimalaitosten valmiusjärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä annetun valtioneuvoston päätöksen (VNp 397/91) mukaisesti. Tämä tapahtuu laajentamalla nykyisten laitosyksiköiden valmiusjärjestelyt kattamaan uusi laitosyksikkö. Laitosyksikön suunnittelussa otetaan huomioon myös uusimmat kansainväliset turvallisuussuositukset. Keskeinen vaatimuskokoelma on muun muassa eurooppalaisten voimayhtiöiden määrittelemät EUR-turvallisuusvaatimukset (European Utility Requirements). Se, että ydinvoimalaitosyksikkö täyttää YVL-ohjeissa asetetut vaatimukset, osoitetaan turvallisuusanalyyseillä, joissa tutkitaan laitosyksikön käyttäytymistä häiriö- ja onnettomuustilanteissa Monitasoinen syvyyssuuntainen turvallisuusajattelu Suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön korkea turvallisuustaso pohjautuu syvyyssuuntaisen suojauksen periaatteeseen. Syvyyssuuntaisella turvallisuusperiaatteella tarkoitetaan ydinvoimalaitoksen turvallisuuden varmistamista vaurioiden ja säteilyn haitallisten vaikutusten estämiseksi peräkkäisillä, toisiaan varmentavilla toiminnoilla ja rakenteellisilla tasoilla. Kaikki turvallisuuden kannalta merkitykselliset toiminnot varmistetaan useilla rinnakkaisilla järjestelmillä ja laitteilla ja kaikkien laitteiden ja toimintojen suunnittelussa sovelletaan korkeita laatuvaatimuksia ja riittäviä turvallisuusmarginaaleja. Lähtökohtana on, että käyttäjän virheet tai useatkaan laiteviat eivät yksinään voi aiheuttaa vakavaa onnettomuutta. Ensimmäisen suojaustason muodostaa käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien ennalta ehkäiseminen. Tähän liittyen käytetään koeteltua tai muuten huolella tutkittua, korkealaatuista tekniikkaa suunnittelussa, rakentamisessa ja käyttötoiminnassa. Myös toiminnan turvallisuuskulttuuri on korkealla tasolla. Toisen suojaustason muodostavat järjestelmät, joiden avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti havaita käyttöhäiriöt ja onnettomuustilanteet sekä estää tilanteen kehittyminen vakavammaksi. Kolmannella suojaustasolla lievennetään onnettomuuksien seurauksia tehokkain teknisin ja hallinnollisin järjestelyin. Onnettomuustilanteiden varalta laitoksella on myös oma valmiusorganisaatio, jonka toiminta ja valmiussuunnitelmien toimivuus testataan vuosittain yhdessä pelastusviranomaisten kanssa toteutettavassa valmiusharjoituksessa. Syvyyssuuntaisen turvallisuusajattelun mukaisesti onnettomuudet estetään hyvällä suunnittelulla, korkealla laadulla ja huolellisella käyttötoiminnalla. Jos häiriö tai onnettomuus kuitenkin sattuu, saadaan se hallintaan turvallisuusjärjestelmien avulla. Jos tässäkään ei onnistuta, onnettomuuden ympäristövaikutuksia lievennetään mahdollisimman tehokkaasti Moninkertaiset vapautumisesteet Ydinvoimalaitoksen suunnittelun lähtökohtana on, että mahdollisten häiriöiden ja onnettomuuksien seurauksena ympäristöön ei saa vapautua merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita. Radioaktiivisten aineiden leviäminen ympäristöön estetään moninkertaisilla peräkkäisillä vapautumisesteillä. Näitä ovat polttoainetablettien keraaminen rakenne, polttoainenippujen kaasutiivis suojakuori, reaktoripaineastia, kaasutiivis ja paineenkestävä suojarakennus ja sitä ympäröivä reaktorirakennus. Vasta useiden esteiden samanaikainen rikkoutuminen voi johtaa radioaktiivisten aineiden leviämiseen ympäristöön. Normaalisti käytössä olevien laitteiden vikaantumisen varalta laitos varustetaan turvallisuusjärjestelmin, jotka muodostuvat useammista rinnakkaisista osajärjestelmistä. Siten jonkin osajärjestelmän vikaantuminen ei estä kyseistä turvallisuustoimintoa. Osajärjestelmiä toteutetaan erilaisin toimintaperiaattein ja rakenneratkaisuin, jotta kaikki osajärjestelmät eivät voisi vikaantua samanlaisen vian seurauksena. Sekä normaalisti käytössä olevat järjestelmät että turvallisuusjärjestelmät suunnitellaan siten, että ne asettuvat vioittuessaan turvalliseen tilaan. Ulkopuolelta tulevien vaikutusten ja tulipalojen varalta osajärjestelmät sijoitetaan toisistaan erilleen, etteivät ne kaikki voi vaurioitua samanaikaisesti. Turvallisuustoimintojen automaattinen käynnistyminen suunnitellaan siten, että käyttöhenkilökunnalla on vähintään 30 minuuttia aikaa harkita toimenpiteitään. Kevytvesityyppiä olevan reaktorin luontaiset ominaisuudet tekevät mahdottomaksi tehon joutumiseen hallitsemattomaan kasvuun eli räjähdyksen kaltaisen reaktion, toisin sanoen reaktori sammuu esimerkiksi jäähdytteen menetyksen seurauksena itsestään. Laitos suunnitellaan siten, että se sietää vikoja ja virheellisiä käyttötoimenpiteitä Ulkoisiin vaaratekijöihin varautuminen Uusi laitosyksikkö suunnitellaan kestämään laitospaikalla erittäin harvinaisiksi tai epätodennäköisiksi arvioidut äärimmäiset sääolot kuten korkeat ja alhaiset lämpötilat, tuuli, lumikuorma, meriveden korkeus, jäätilanne ja ukkonen. Lisäksi laitoksen turvallisuuden kannalta tärkeiden osien suunnittelussa otetaan huomioon maanjäristyksen mahdollisuus. Laitosyksikön sijoituspaikka sijaitsee kaukana merkittävistä maantie- ja lentoliikennereiteistä. Laitosyksikön suunnittelussa otetaan kuitenkin huomioon lentokoneen törmäys tai muu ulkoinen isku. Laitosyksikkö toteutetaan siten, että lentokonetörmäys tai muu ulkoinen isku ei aiheuta vaurioita, joiden seurauksena merkittävä määrä radioaktiivisia aineita pääsisi välittömästi ympäristöön. Terrorismin tai muun lainvastaisen toiminnan muodostamaan ulkoiseen uhkaan varaudutaan perusteellisin turvajärjestelyin. 150

151 Vakaviin reaktorionnettomuuksiin varautuminen Uuden ydinvoimalaitoksen suunnittelussa varaudutaan reaktorisydämen laajaan vaurioitumiseen, eli ns. vakavaan reaktorionnettomuuteen. Vaatimus koskee ensi sijassa suojarakennuksen suunnittelua, koska vakava onnettomuus merkitsee sisempien leviämisesteiden (polttoaineen suojakuori, primääripiiri) eheyden menetystä. Menestyksellinen vakavan reaktorionnettomuuden hallinta edellyttää strategiaa, joka ottaa johdonmukaisesti huomioon laitoksen ominaispiirteet ja suojarakennusta uhkaavat ilmiöt. Strategian tulee tarjota perustellut menetelmät estää tai hallita onnettomuuden kehittymiseen liittyvät energeettiset ilmiöt (muun muassa vetypalo, korkeapaineinen sydänsula-purkaus, energeettinen sydänsula-jäähdyte-vuorovaikutus). Lisäksi sen tulee taata sydänsulan jäähdytettävyys ja suojarakennuksen jälkilämmönpoisto siten, että suojarakennus säilyy tiiviinä onnettomuuden aikana ja pitkään sen jälkeen. Vakavan reaktorionnettomuuden varalta suunniteltavien järjestelmien tulee suorittaa tehtävänsä, vaikka mikä tahansa järjestelmän yksittäinen laite olisi toimintakyvytön. Vakavan reaktorionnettomuuden hallitsemiseksi suunniteltavien järjestelmien tulee olla riippumattomia muista turvallisuusjärjestelmistä. Vakava reaktorionnettomuus tulee hallita kaikissa ydinvoimalaitoksen käyttötiloissa, siis tehoajon lisäksi myös seisokkitilanteissa Turvallisuusanalyysit Ydinvoimalaitoksen turvallisuusominaisuudet osoitetaan yksityiskohtaisten analyysien avulla. Turvallisuusanalyysit muodostavat perustan, jonka avulla viranomaiset muodostavat käsityksensä laitoksen kyvystä selvitä erilaisista vaurio- ja häiriötilanteista. Turvallisuusanalyysit esitetään viranomaisille laitoksen alustavan turvallisuusselosteen yhteydessä haettaessa laitoksen rakentamislupaa valtioneuvostolta. Lopullisessa turvallisuusselosteessa ne esitetään laitoksen rakentamiseen liittyvien yksityiskohtaisten ratkaisujen vaikutuksilla täydennettyinä. Lopullinen turvallisuusseloste esitetään viranomaisille käyttölupaa valtioneuvostolta haettaessa. Ydinvoimalaitoksen teknisten ratkaisujen perustelemiseksi tehtävissä analyyseissä tulee arvioida radioaktiivisten aineiden päästöt odotettavissa olevissa käyttöhäiriöissä ja onnettomuuksissa ohjeen YVL 2.2 mukaisesti. Lisäksi valmiusjärjestelyjen suunnittelua varten tehdään analyysejä ja varaudutaan arvioimaan radioaktiivisten aineiden leviämistä tosiaikaisesti onnettomuustilanteessa ohjeen YVL 7.4 mukaisesti Viranomaisvalvonta Kaikki ydinenergian tuotantoon liittyvä toiminta on Suomessa luvanvaraista. Turvallisuusvalvonnan lisäksi ydinlaitoksia ja ydinaineiden käyttöä valvotaan niiden väärinkäyttämisen estämiseksi. Ydinvoimalaitosten toimintaa valvotaan jatkuvasti ydinenergialain ja ydinenergia-asetuksen mukaisesti. Viranomaiset valvovat laitosyksiköiden käyttöä tiukkojen ohjeiden mukaisesti. Ydinenergia-alan ylin johto ja valvonta Suomessa kuuluu ydinenergialain mukaan KTM:lle, jonka tehtävät siirtyivät alkaen TEM:lle. Ydinenergian käytön ja turvallisuuden valvonta kuuluu STUKille. TVO raportoi toiminnastaan säännöllisesti STUKille. Luvitusprosessin (ks. luku 5) kautta STUK valvoo, että turvallisuusvaatimukset otetaan huomioon laitoksen suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä. STUK valvoo turvallisuusvaatimusten toteutumista suunnittelun, rakentamisen, henkilökunnan koulutuksen sekä laitoksen käytön ja käytöstäpoiston aikana. Ydinpolttoainetta valvovat myös Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA sekä Euroopan atomienergiayhteisö Euratom. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 151

152 10.3 Onnettomuuksien luokittelu Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA on laatinut ydinlaitostapahtumien vakavuusasteikon, josta käytetään lyhennettä INES (International Nuclear Event Scale). INES-asteikko kehitettiin kansainvälisenä yhteistyönä, johon osallistuivat Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD. Työhön on osallistunut myös asiantuntijoita useista maista. INES-asteikko otettiin koekäyttöön vuonna Ydinvoimalaitostapahtumien osalta asteikko hyväksyttiin viralliseen käyttöön 1992 ja muiden ydinlaitosten osalta Asteikkoa käyttää 60 maata. INES-asteikolla on seitsemän luokkaa, joista alimmilla kolmella kuvataan turvallisuutta heikentäviä tapahtumia ja ylimmillä luokilla 4 7 onnettomuuksia. Lisäksi on käytössä luokka 0 tapahtumille, joilla ei ole merkitystä turvallisuuden kannalta. Asteikkoa ja sen mukaan luokiteltuja esimerkkitapauksia on kuvattu liitteessä 2. Pahin kevytvesireaktorin onnettomuus tapahtui Yhdysvalloissa vuonna 1979 Three Mile Islandin (TMI) ydinvoimalaitoksessa. Onnettomuudessa reaktorisydän suli osittain. Laitoksen sisäisten vaikutusten perusteella onnettomuus kuuluu INES-luokkaan 5. Suojarakennus esti merkittävät radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön ja siitä aiheutuneet säteilyvaikutukset olivat vähäiset. Eniten altistuneen ympäristön asukkaan säteilyannos oli alle 1 msv eli noin neljäsosa suomalaisen keskimääräisestä vuotuisesta säteilyannoksesta (Eisenbud 1989). Historian pahin ydinvoimalaitosonnettomuus tapahtui Tshernobylissä Neuvostoliitossa (nyk. Ukraina) vuonna Ydinvoimalaitoksen reaktori hajosi räjähdyksenomaisesti, kun tehoa tuottava ketjureaktio karkasi hallinnasta. Onnettomuus kuuluu INES-luokkaan 7 ja siitä aiheutui laajoja ympäristövaikutuksia. Tshernobylin tyyppinen onnettomuus ei ole mahdollinen Olkiluotoon kaavaillussa kevytvesireaktorissa, joka on rakenteeltaan täysin erilainen kuin Tshernobylin grafiittireaktori. Suomen ydinvoimalaitosten tapahtumat ovat olleet korkeintaan INES-luokkaa Onnettomuuksien vaikutukset Onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi noudatetaan laitosyksikön suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä turvallisuusperiaatteita ja -määräyksiä. Laitosyksikön suunnittelun perustana olevissa oletetuissa onnettomuuksissa tarkastellaan muun muassa tilanteita, joissa reaktorin jäähdytysjärjestelmään syntyy vuoto ja turvallisuusjärjestelmät toimivat suunnitellulla tavalla. Näissä onnettomuustilanteissa ympäristössä ei tarvitse ryhtyä oleskelua ja elintarvikkeiden käyttöä koskeviin tai muihin rajoituksiin. Ympäristön asukkaalle aiheutuva säteilyannos ei saa ylittää VNp 395/91:ssä oletetulle onnettomuudelle määriteltyä raja-arvoa 5 msv. Raja-arvo koskee yksilölle onnettomuutta seuraavan vuoden pituisen jakson aikana aiheutuvaa annosta. Kyseinen annosraja vastaa keskimääräisen suomalaisen runsaan vuoden aikana muista säteilylähteistä saamaa annosta. Jos keskimääräinen suomalainen kerran elinaikanaan saa oletetun onnettomuuden raja-arvoa vastaavan annoksen, hänen elinikäinen säteilyrasituksensa nousee noin 2 %. Muutos on pieni verrattuna esimerkiksi luonnollisen radioaktiivisuuden aiheuttaman elinikäisen annoksen vaihteluun eri alueilla Suomessa. Vakavan reaktorionnettomuuden tapauksessa oletetaan, että laitoksen turvallisuusjärjestelmät eivät toimi reaktorijärjestelmän vuodon tai muun vaurion synnyttämässä tilanteessa. Tällöin voi olla seurauksena reaktorisydämen vakava vaurioituminen, jolloin suuri osa polttoaineen sisältämistä radioaktiivisista aineista vapautuu suojarakennukseen. Suunnitteluvaatimusten mukaan suojarakennuksen on rajoitettava ympäristöön pääsevän radioaktiivisuuden määrä VNp 395/91:ssä määritellyn raja-arvon alapuolelle. Vakavan reaktorionnettomuuden päästölle asetettu raja-arvo on sellainen, että tällaisessakaan tapauksessa ei aiheutuisi välittömiä terveyshaittoja ympäristön väestölle eikä pitkäaikaisia rajoituksia laajojen maa-alueiden käytölle. Säteilyn aiheuttamia terveysvaikutuksia on kuvattu tarkemmin luvussa Terveysvaikutukset ja -riskit. Rakentamis- ja käyttölupahakemusten yhteydessä osoitetaan yksityiskohtaisten analyysien avulla, että laitos täyttää VNp 395/91:ssä onnettomuustilanteille asetetut vaatimukset. Tähän sisältyy myös sen seikan osoittaminen, että mahdollisuus vakavaa reaktorionnettomuutta koskevan raja-arvon ylittymiseen on erittäin pieni. (TVO 2004.) Poikkeustilanteita koskevat vaatimukset Suomessa Valtioneuvoston päätöksessä (VNp 395/91) ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevista yleisistä määräyksistä on määritelty poikkeustilanteet ja asetettu niistä aiheutuvalle ympäristön väestön säteilyaltistukselle ja radioaktiivisten aineiden päästöille raja-arvot. Tätä kirjoitettaessa luonnosvaiheessa oleva vastaava valtioneuvoston asetus (VNA) tulee korvaamaan VNp 395/91:n. Alla on esitetty poikkeustilanteiden määrittely ja raja-arvot VNA-luonnoksen mukaisesti. Odotettavissa olevan käyttöhäiriön, oletetun onnettomuuden ja vakavan reaktorionnettomuuden raja-arvot vastaavat VNp 395/91:ssä olevia raja-arvoja. VNp 395/91:ssa annettuja raja-arvoja vastaava käyttöhäiriö sijoitettaisiin todennäköisesti INES-luokkaan 2, oletettu onnettomuus INES-luokkaan 4 ja vakava reaktorionnettomuus INES-luokkaan 6. Odotettavissa oleva käyttöhäiriö Odotettavissa olevalla käyttöhäiriöllä tarkoitetaan sellaista onnettomuustilannetta lievempää poikkeamaa normaaleista käyttötilanteista, jonka voidaan odottaa esiintyvän yhden tai useamman kerran sadan käyttövuoden aikana. Odotettavissa olevan käyttöhäiriön seurauksena väestön yksilölle aiheutuvan vuosiannoksen raja-arvo on 0,1 msv. 152

153 Oletetut onnettomuudet ja oletettujen onnettomuuksien laajennus Oletetulla onnettomuudella tarkoitetaan sellaista ydinvoimalaitoksen turvallisuusjärjestelmien suunnitteluperusteena käytettävää tilannetta, josta ydinvoimalaitoksen edellytetään selviytyvän ilman vakavia polttoainevaurioita. Oletetut onnettomuudet on VNA-luonnoksessa jaettu kahteen luokkaan niiden taajuuden perusteella: i) luokan 1 oletetut onnettomuudet, joiden voidaan olettaa esiintyvän harvemmin kuin kerran sadassa reaktorivuodessa, mutta vähintään kerran tuhannessa vuodessa; ii) luokan 2 oletetut onnettomuudet, joiden voidaan olettaa esiintyvän harvemmin kuin kerran tuhannessa reaktorivuodessa. Oletettujen onnettomuuksien laajennuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa käyttöhäiriön tai onnettomuuden alkutapahtumaan liittyy turvallisuusjärjestelmissä esiintyvä yhteisvika tai monimutkainen vikayhdistelmä ja josta laitoksen edellytetään selviytyvän ilman vakavia polttoainevaurioita. Oletettujen onnettomuuksien ja oletettujen onnettomuuksien laajennuksena käsiteltyjen tapahtumien seurauksena ei saa olla niin suuria radioaktiivisten aineiden päästöjä, että laitoksen ympäristössä jouduttaisiin turvautumaan laajoihin toimenpiteisiin väestön säteilyaltistuksen rajoittamiseksi. Onnettomuuden seurauksena väestön yksilölle aiheutuvan vuosiannoksen raja-arvo on: luokan 1 oletetuille onnettomuuksille 1 msv luokan 2 oletetuille onnettomuuksille 5 msv oletettujen onnettomuuksien laajennukselle 20 msv. Vakava reaktorionnettomuus Vakavalla reaktorionnettomuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa huomattava osa reaktorissa olevasta polttoaineesta vaurioituu. Vakavasta reaktorionnettomuudesta aiheutuvan radioaktiivisten aineiden päästön raja-arvona on päästö, josta ei aiheudu ydinvoimalaitoksen ympäristön väestölle välittömiä terveyshaittoja eikä pitkäaikaisia rajoituksia laajojen maa- ja vesialueiden käytölle. Pitkäaikaisvaikutuksia koskeva vaatimus täyttyy, jos mahdollisuus, että vakavan reaktorionnettomuuden yhteydessä ulkoilmaan vapautuva cesium-137 -päästö ylittää arvon 100 TBq, on erittäin pieni. STUKin ohjeen YVL 2.8 mukaisesti reaktorisydämen vaurioitumisen odotusarvon tulee olla pienempi kuin 10-5 /vuosi. Kaikki reaktorisydämen vauriot eivät aiheuta suurta radioaktiivisuuspäästöä, joten sellaisen todennäköisyys on vielä pienempi. Saman ohjeen mukaisesti yllä esitetyn vakavan reaktorionnettomuuden raja-arvon ylittävän päästön taajuuden odotusarvon tulee olla pienempi kuin 5 x 10-7 /vuosi Vakava reaktorionnettomuus Onnettomuustilanteen määrittely Vakavasta reaktorionnettomuudesta aiheutuvan pitkäikäisten radioaktiivisten aineiden päästön oletetaan olevan 100 TBq Cs-137 ja vastaava osuus cesiumin muita isotooppeja. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että joissakin sairaaloiden käyttämissä sädehoitolaitteissa on juuri 100 TBq:n suuruusluokkaa oleva cesium-137 -säteilylähde. Onnettomuusanalyysien (esimerkiksi U.S. Nuclear Regulatory Commission 1990) antamien tulosten pohjalta radioaktiivisen jodin päästön oletetaan olevan TBq jodin isotooppia 131 ja vastaava osuus muita jodin isotooppeja. Lisäksi oletetaan kaikkien reaktorissa olevien radioaktiivisten jalokaasujen vapautuvan ympäristöön. Onnettomuusanalyysien perusteella muiden kuin cesium-, jodi- ja jalokaasuisotooppien merkitys on pienempi, eikä niitä oleteta olevan päästössä merkittävää määrää. Päästön oletetaan alkavan 24 tuntia onnettomuuden alkutapahtuman jälkeen EUR-dokumentin (EUR 1995) vaatimuksen perusteella ja kestävän yhden tunnin, jonka aikana tuulen suunnan ei oleteta muuttuvan. Jos päästön kestoaika olisi pitempi, olisivat suurimmat aiheutuvat säteilyannokset pitemmän ajan kuluessa tapahtuvien tuulen suunnan muutosten takia alla esitettyä pienempiä, mutta toisaalta säteilyannoksia aiheutuisi leveämmällä alueella. Päästöpilven lähtökorkeudeksi oletetaan 100 metriä. Päästöstä ympäristön asukkaille aiheutuvien säteilyannosten arvioimiseen on käytetty tätä tarkoitusta varten kehitettyjä tietokoneohjelmia (Rossi ym. 1993, Saikkonen 1992). Taulukossa 10-1 esitetyt annokset on laskettu olettaen päästön tapahtuvan sellaisen sään vallitessa ja sellaiseen vuodenaikaan, että annokset olisivat 95 % todennäköisyydellä esitettyä pienemmät. Suurimmilla etäisyyksillä säteilyannos on ekstrapoloitu käyttäen hyväksi julkaisussa (Nordlund ym. 1985) esitettyjä tuloksia. Taulukossa 10-1 säteilyannos on jaettu kahteen osaan annoksien kertymisnopeuden suuren eron takia. Ensimmäisen vuorokauden annos tulee pääosin yli kulkevasta päästöpilvestä. Tämän jälkeen säteilyannos kertyy pääasiassa laskeuman säteilystä ja ravinnon kautta. 50 vuoden säteilyannosta laskettaessa henkilön oletetaan oleskelevan samalla paikalla koko tämän ajan. Näin myös Taulukko 10-1 Eniten altistuneiden ympäristön asukkaiden säteilyannokset, jos mitään väestön suojaustoimenpiteitä ei tehdä. Etäisyys voimalaitoksesta (km) 1. vuorokauden säteilyannos (msv) , ,2 0,3 1. vrk:n jälkeen 50 vuoden aikana kertyvä annos (msv) Ympäristövaikutusten arviointiselostus 153

154 yhden kilometrin etäisyydellä, joka kuuluu voimalaitosalueeseen. Lähimmät kesämökit sijaitsevat noin kahden kilometrin etäisyydellä ja vakituinen asutus vähän kauempana. 10 km ja sitä suuremmilla etäisyyksillä on oletettu syötävän vain samalla paikalla tuotettua ravintoa. Laskeuma-alueen ulkopuolelta saadun ravinnon käyttö pienentäisi säteilyannoksia. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että 50 vuoden aikana suomalainen saa normaalisti keskimäärin 200 msv:n säteilyannoksen. Ensimmäisen vuorokauden aikana ympäristössä aiheutuvia säteilyannoksia on havainnollistettu myös kuvassa 10-1, jossa on esitetty karttapohjalla alueet, joilla aiheutuisi yli 50 msv:n tai yli 10 msv:n annos. Onnettomuustapauksessa ryhdyttäisiin kuitenkin suojaustoimenpiteisiin. Niiden avulla taulukossa esitetyt 20 msv suuremmat säteilyannokset jäisivät huomattavasti edellä esitettyjä pienemmiksi. Onnettomuudesta ei aiheutuisi välittömiä terveysvaikutuksia ympäristön asukkaille. Suojaustoimenpiteet IAEA suosittelee seuraavia ohjeellisia toimenpidetasoja väestön suojelemiseksi säteilyn vaikutuksilta (IAEA 2002, IAEA 1996): sisälle suojautuminen: vältetty säteilyannos 10 msv enintään kahden vuorokauden aikana väestön suojaväistö: vältetty säteilyannos 50 msv enintään viikon aikana joditablettien nauttiminen: vältetty kilpirauhasen säteilyannos 100 mgy, lapsen kilpirauhasen annos 10 mgy (STUK 2001) väestön siirto: vältetty säteilyannos 30 msv kuukauden aikana. Ohjeellisella toimenpidetasolla tarkoitetaan sellaista säteilyannosta, jonka välttämiseksi kyseinen suojaustoimenpide on oikeutettu ja järkevä, toisin sanoen suojaustoimenpide ei aiheuta suurempia haittoja kuin sen avulla vältetty säteilyannos olisi aiheuttanut. Kuva 10-1 Tarkastellun onnettomuuden ensimmäisen vuorokauden aikana ilman suojaustoimenpiteitä aiheuttamat säteilyannokset Olkiluodon ympäristössä lounaan puoleisella tuulella. Punainen viiva kuvaa aluetta, jonka sisällä aiheutuvat annokset ovat yli 50 msv ja musta aluetta, jonka sisäpuolella annokset ovat yli 10 msv. 154

155 Tässä tarkastellussa tilanteessa suojaväistö olisi aiheellinen viiden kilometrin etäisyydelle asti päästön leviämissuunnassa, sisälle suojautuminen vastaavasti noin kymmenen kilometrin etäisyydelle ja joditablettien antaminen lapsille muutaman kymmenen kilometrin etäisyydelle. Maa saastuisi yli vuoden pituiseksi ajaksi asumiseen soveltumattomaksi enintään muutaman kilometrin etäisyydelle. Säteilyannoksia voidaan pienentää myös rajoittamalla radioaktiivisia aineita sisältävien elintarvikkeiden käyttöä. Tällaisillekin vastatoimenpiteille on määritelty ohjeelliset toimenpidetasot (IAEA 2002, IAEA 1996). Näitä toimenpidetasoja vastaavien elintarvikkeiden syömisestä aiheutuvat säteilyannokset ovat pieniä verrattuna yllä lueteltuihin vältettäviin säteilyannoksiin. Radioaktiivista jodia tulisi ravintoaineista erityisesti maidon kautta. Englannissa vuonna 1957 tapahtuneessa Windscalen grafiittireaktorin onnettomuudessa pääsi ympäristöön jodia suunnilleen tässä tarkasteltua vastaava määrä (UNSCEAR 1993). Windscalen kokemusten perusteella voidaan arvioida, että tuotetun maidon jakelu kiellettäisiin päästöpilven kulkureittiä mukailevalla alueella, jonka pituus olisi enintään sata kilometriä. Päästön aikana vallinneesta säätilasta ja vuodenajasta riippuen alueen pituus saattaisi olla vain pieni osa tästä. Jodin merkittävimmän isotoopin I-131:n puoliintumisaika on kahdeksan vuorokautta, eli sen aktiivisuus pienenee kahdessa kuukaudessa kahdessadasosaan. Siten maitoa koskevien rajoitusten ei tarvitsisi olla voimassa tätä pidempää aikaa. Maitoa ei tarvitsisi välttämättä hävittää, vaan siitä voitaisiin tehdä varastointia kestäviä tuotteita, jolloin radioaktiivinen jodi häviäisi varastoinnin aikana. Muiden elintarvikkeiden käytön rajoituksia jodin takia tarvittaisiin huomattavasti pienemmällä alueella. Pitkäikäiset radioaktiiviset aineet, erityisesti cesium- 137, jonka puoliintumisaika on 30 vuotta, voisivat aiheuttaa tarvetta pitkäaikaisille laskeuma-alueella tuotettujen elintarvikkeiden käytön rajoituksille. Rajoituksen kohteeksi joutuvan alueen laajuus riippuisi onnettomuuden aikana vallinneesta säästä. Kulkeumamallitutkimusten (Suolanen 1992 ja 1994) perusteella tässä tarkastellussa tapauksessa joidenkin maataloustuotteiden, kuten maidon ja naudanlihan käyttöä voitaisiin rajoittaa ensimmäisenä vuonna enintään muutaman kymmenen kilometrin etäisyydelle ja useimpien muiden maataloustuotteiden käyttöä pienemmällä alueella. Pitkäaikaisia rajoituksia tarvittaisiin alle kymmenen kilometrin etäisyydelle ja esimerkiksi viljan osalta ei lainkaan. Onnettomuuden vaikutukset eliöihin Olettamalla edellä määritellyn onnettomuustilanteen mukainen laskeuma ja arvioimalla sen vaikutukset eliöihin, voidaan todeta, että on olemassa vain vähän viitteitä siitä, että laskeuma aiheuttaisi haittaa herkimmillekään kasvi- ja eläinyhteisöille edes laitosalueen sisällä. Eliöiden säteilyaltistus on arvioitu soveltamalla Euroopan komission ERICA-hankkeessa kehitettyä menetelmää (Beresford ym. 2007, Ikonen, A. 2008) Käytetyn polttoaineen välivarastointiin ja loppusijoitukseen sekä voimalaitosjätteiden ja purkujätteiden käsittelyyn ja loppusijoitukseen liittyvät onnettomuudet Käytetty polttoaine sijaitsee KPA-varastossa kokonaan maanpinnan tason alapuolella, jossa se on hyvässä suojassa ulkopuolisilta vaikutuksilta. KPA-varaston turvallisuusselosteessa on käsitelty erilaisia onnettomuustilanteita, joista avonaisen polttoaineen siirtosäiliön putoamisen ja säiliössä olevan käytetyn polttoaineen hajoamisen on arvioitu olevan tilanne, joka aiheuttaisi ympäristön asukkaille suurimman säteilyannoksen. Tällaisesta erittäin epätodennäköisestä onnettomuudesta aiheutuvat ympäristön säteilyannokset jäisivät alle viiden millisievertin, joka on oletetuille onnettomuuksille asetettu raja-arvo ydinvoimalaitosten turvallisuutta koskevissa yleisissä määräyksissä (VNp 395/91). KPA-varaston tuleva laajennus ei muuta tätä tilannetta. Käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen liittyviä onnettomuuksia on käsitelty käytetyn polttoaineen loppusijoitusta koskevassa YVA-selostuksessa (Posiva 1999). Vakavimpien käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen liittyvien onnettomuuksien seuraukset ovat vähäiset verrattuna vakavan reaktorionnettomuuden seurauksiin. Käytön aikana syntyvien voimalaitosjätteiden ja voimalaitosyksiköiden purkujätteiden sisältämä radioaktiivisuus ei ole helposti vapautuvassa muodossa ja aktiivisuusmäärä on hyvin pieni verrattuna ydinpolttoaineen sisältämään aktiivisuuteen. Loppusijoitustilassaan (VLJluolassa ja sen tulevissa laajennuksissa) jätteet ovat kallion sisässä hyvässä suojassa ulkoisilta vaikutuksilta. VLJ-luolan turvallisuusselosteessa on käsitelty erilaisia onnettomuustilanteita, joista ympäristön asukkaille suurimman säteilyannoksen aiheuttavan onnettomuustilanteen on arvioitu olevan aktiivisuudeltaan suurimman sallitun luolaan matkalla olevan jätekuorman täydellinen palaminen. Tällaisesta erittäin epätodennäköisestä onnettomuudesta aiheutuvat ympäristön säteilyannokset jäisivät alle viiden millisievertin, joka on mahdolliseksi arvioitaville onnettomuustilanteille asetettu raja-arvo (VNp398/91). VLJluolan tulevat laajennukset eivät muuta tätä tilannetta Väestönsuojelu TVO:n laitosaluetta ympäröi suojavyöhyke, joka ulottuu noin viiden kilometrin etäisyydelle laitoksesta. Suojavyöhykkeeseen kuuluvat Olkiluodon saari ja muutamia pienempiä saaria Olkiluodon ympäristössä. Alueella sijaitsee noin 33 vakituiseen asumiseen tarkoitettua asuintaloa. Loma-asuntoja alueella on noin 550 kpl. Noin 20 km etäisyydelle laitoksesta ulottuva varautumisalue ulottuu Eurajoen, Rauman ja Luvian kuntien alueelle. Alueella asuu noin asukasta. Onnettomuustilanteiden varalle TVO on muodostanut ja kouluttanut valmiusorganisaation, joka huolehtii tarvittavista toimenpiteistä voimalaitosalueella. TVO:n valmiusjärjestelyt laajennettaisiin nykyisin periaattein kattamaan myös uusi laitosyksikkö. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 155

156 Alueen pelastuspalveluviranomaisilla on onnettomuuden varalta järjestelyt, joilla huolehditaan ohjeiden antamisesta ympäristön väestölle ja mahdollisesti tarvittavista suojaustoimenpiteistä. Suojaustoimenpiteet on etukäteen suunniteltu varautumisalueella, johon kuuluvat Eurajoki, Luvia ja Rauma. Pelastuspalveluviranomaisten ja TVO:n onnettomuustilanteiden aikaisen toiminnan ja suunnitelmien yhteensopivuuden varmistamiseksi järjestetään säännöllisesti harjoituksia. TVO on ydinlaitosten haltijana ydinvastuulain mukaisesti korvausvastuussa onnettomuuksista ulkopuolisille aiheutuvista vahingoista. TVO:lla on nykyisille ydinvoimalaitosyksiköille ydinvastuulain mukainen vakuutus. Vastaava ydinvastuuvakuutus laajennetaan lain mukaisesti myös uudelle laitosyksikölle Kemikaalionnettomuudet Muut ympäristöonnettomuudet, joita uudella yksiköllä voi esiintyä, ovat luonteeltaan lähinnä käytettävien öljyjen ja kemikaalien ympäristöön pääsystä johtuvia onnettomuuksia. Myös tällaisten onnettomuuksien riskit otetaan huomioon jo laitosyksikön suunnitteluvaiheessa. Useimpia voimalaitoksella varastoitavista kemikaaleista käytetään apuprosesseissa kuten vesien käsittelyssä. Lisäksi kemikaaleja käytetään muun muassa primääripiirin laitteiden ja putkistojen dekontaminointiin sekä polttoaineena. Merkittäviä määriä on muun muassa hydratsiinia, rikkihappoa, natriumhypokloriittia, natriumhydroksidia eli lipeää ja öljyjä. Näiden aineiden purkauslaitteistojen, varastoinnin ja siirtoputkistojen suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä varaudutaan häiriö- ja vahinkotilanteisiin. TUKES valvoo vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia Olkiluodossa toimivissa laitoksissa. OL3-laitoksen käyttöönoton myötä voimalaitoksella tullaan käsittelemään erittäin myrkylliseksi luokiteltua hydratsiinia sellaisia määriä, että voimalaitos on velvollinen tekemään turvallisuusselvityksen. Turvallisuusselvityksessä selvitetään vaarallisten kemikaalien aiheuttamat suuronnettomuusvaarat ja niihin varautuminen. OL4 tullaan liittämään mukaan turvallisuusselvitykseen. Kemikaalien varastosäiliöt ja kemikaalivarastot rakennetaan kemikaalilain vaatimusten ja sen nojalla annettujen määräysten sekä SFS-standardien mukaan. Kemikaalien varastoinnissa noudatetaan voimassaolevaa lupa- ja ilmoitusmenettelyä, jolla pyritään varmistamaan kemikaalien käytön ja varastoinnin turvallisuus sekä ympäristölle että työntekijöille. Hälytysautomatiikan ja valvontaohjeiden avulla varmistutaan siitä, että hallitsematonta ja havaitsematonta vuotoa ei pääse syntymään. Viemäröinti suunnitellaan siten, että mahdolliset vuodot saadaan kiinni suoja-altaisiin, lietteen- tai öljynerotuskaivoihin tai neutralointialtaaseen. Voimalaitoksen henkilökunnan koulutuksella ja ympäristö- ja materiaalivahinkojen torjumiseksi laadittavilla toimintaohjeilla taataan korkea taso kemikaalionnettomuusriskien hallinnassa. Lisäksi OL4-laitosyksikölle tehdään sekä ympäristölainsäädännön että kemikaalilainsäädännön velvoittamana viranomaisten hyväksymällä tavalla riskianalyysit, joissa selvitetään vaarallisista aineista ympäristölle, ihmisille ja omaisuudelle aiheutuvien riskien esiintymistodennäköisyydet, mahdollisten vahinkojen suuruudet ja aiheutumismekanismit sekä voimalaitosten riskienhallintajärjestelmien ja -organisaation toimivuus. Riski kemikaalien tai öljyjen pääsemisestä haitallisessa määrin vesistöön, ilmaan tai maaperään on pieni Ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamat ilmiöt ja niihin varautuminen Poikkeustilanteina tarkastellaan mahdollisia ilmastonmuutoksen aiheuttamia ilmiöitä ja niihin varautumista. Merenpinnan vaihtelut, lumimyrskyt ja muut mahdolliset tilanteet on otettu huomioon. YVA-selostuksessa on tarkasteltu yleisesti, mitä ilmastonmuutos voi tuoda tullessaan ja miten ne voivat vaikuttaa Olkiluodon ydinvoimalaitokseen. Vaikutuksia tarkastellaan olemassa olevien selvitysten perusteella Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmiöt Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) uusimmassa arviointiraportissa todetaan, että lämpeneminen on kiistaton tosiasia. Maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,74 astetta viimeisimmän sadan vuoden aikana. Myös merenpinnan on mitattu nousseen ja jää- ja lumipeitteet ovat kaventuneet. Lämpeneminen johtuu hyvin todennäköisesti pääosin maapallon kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Vaikka kasvihuoneilmiön voimistuminen on ilmeinen fysikaalinen tosiasia, ei ole täyttä varmuutta siitä, miten 156

157 Ympäristövaikutusten arviointiselostus paljon se lopulta vaikuttaa ilmastoon eri puolilla maapalloa. Epävarmuutta aiheuttavat maailmanlaajuisesti muun muassa aerosolit ja pilvet sekä alueellisten merivirtojen mahdolliset muutokset. Uusimpien ilmastoskenaarioiden mukaan maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä 1,1 6,4 astetta verrattuna vuosien keskilämpötilaan. Myös sadanta muuttuu; se kasvaa napojen lähettyvillä ja pienenee monilla alueilla, joilla kuivuus on jo nyt ongelma. (IPCC 2007.) Suomen ilmasto on lämmennyt noin 0,7 ºC 1900-luvulla. Muutosten Suomen ilmastossa odotetaan jatkuvan ja ne voivat kiihtyä tulevien vuosikymmenten kuluessa. Erot vaihtoehtoisten päästöskenaarioiden vaikutuksissa ilmastoon tulevat näkyviin vasta vuoden 2050 jälkeen. Keskimäärin Suomessa ilmaston arvioidaan lämpenevän ja tulevan kosteammaksi kaikkina vuodenaikoina. Rankkasateet voimistuvat ja ne muodostavat kesäisin nykyistä suuremman osan kokonaissademäärästä. Lumipeite ohenee etelässä enemmän kuin pohjoisessa. Roudan esiintyminen vähenee ja roudaton kausi pitenee. Hellepäivien (maksimilämpötila yli 25 C) määrä kasvaa (Carter 2007). Tulvat ja kuivat kaudet lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä myös Suomessa. Myös meriveden rajut pinnannousut voivat aiheuttaa yhä enemmän vahinkoja (Suomen ympäristökeskus 2007). Posiva on teettänyt Ilmatieteen laitoksella vuonna 2003 tutkimuksen ilmaston muuttumisesta Olkiluodon alueella tulevina vuosisatoina (Ruosteenoja 2003). Tutkimusraportissa esitetään Olkiluodon alueen ilmastonmuutosskenaarioita vuosille Tällä vuosisadalla tapahtuneita muutoksia arvioitiin ilmastomalleilla tehtyjen laskelmien perusteella. Kaikki kolme tutkittua mallia ennustavat lämpötilan nousevan kuluvan vuosisadan aikana. Sademäärän ennustetaan lisääntyvän syksyllä ja talvella, mutta muina vuodenaikoina mallien tulokset olivat ristiriitaisia. Vuosina talvien keskilämpötilan ennustetaan olevan 3,8 10,4 perusjaksoa ( ) korkeampi, kesällä lämpötila nousisi 1,6 5,6. Talvikuukausien sademäärät lisääntyisivät 5 81 %. Ilman suhteellisen kosteuden muutoksista oli käytettävissä vain yhden mallin antamia tuloksia. Malli ennusti kosteuden alenevan kaikkina muina vuodenaikoina paitsi talvella (Ruosteenoja 2003). Vuosien ilmastoa arvioitaessa oletettiin, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu taittuu jossakin vaiheessa ja pitoisuus pysyy tämän jälkeen vakiona. Tämän jakson ilmastonmuutosarviot ovat lähinnä suuntaa-antavia (Ruosteenoja 2003). Ilmastonmuutosarvioitten lisäksi raportissa esitetään lyhyt, kirjallisuuskatsaukseen perustuva arvio merenpinnan noususta. Pinnan ennustettu nousu vaihtelee suuresti mallilaskelmasta toiseen. (Ruosteenoja 2003.) Varautuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin Olkiluodon nykyiset voimalaitosyksiköt on rakennettu siten, että veden pinta voi nousta jopa 3,5 metriin. Olkiluodossa maanpinta kohoaa 68 cm sadassa vuodessa. On erittäin epätodennäköistä, että merenpinnan kohoaminen ylittäisi maanpinnan kohoamisnopeuden OL4- laitosyksikön käytön aikana.(ruosteenoja 2003). Meren pinnan nousu ei voi estää kulkua laitosalueelle. Ydinvoimalaitosyksikön suunnittelussa varaudutaan rajuihin sääilmiöihin (lumimyrskyt, myrskyt, ym.) ja lämpötilan nousuun. Lentokonetörmäyksiin ja maanjäristyksiin varautumisen takia rakenteet ovat muutenkin hyvin tukevat. Laitoksella on monipuoliset varasähkön tuotantomahdollisuudet, jos yhteys ulkoiseen verkkoon menetetään. 157

158 11 Nollavaihtoehdon vaikutukset Sähköntuotanto TWh 27 % 73 % 1 % 1 % 14 % 98 % 58 % 28 % 122 TWh 79 TWh 9 % 46 % 44 % 140 TWh 14 % 1 % 86 % 24 % 43 TWh 51 % 22 % Vesivoima Tuulivoima ja geoterninen Ydinvoima Lämpövoima 3 % Pohjoismaat 394 TWh Lähde: Nordel Annual Report

159 Hankkeen nollavaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen. Tämä merkitsee sitä, että ympäristön tila ja siihen kohdistuvan kuormituksen vaikutus vastaa tilannetta, jossa OL3 on otettu käyttöön. Nollavaihtoehdossa toiminta Olkiluodon voimalaitoksella päättyisi päävaihtoehtoa aikaisemmin eli nykyisten yksiköiden ja rakenteilla olevan OL3:n käytöstä poiston jälkeen. Nollavaihtoehdossa jäävät toteutumatta myös hankkeesta aiheutuvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Nollavaihtoehdossa TVO:n osakkaiden on oletettu hankkivan tarvitsemansa OL4-tuotantoa vastaavan sähkön pohjoismaisilta sähkömarkkinoilta. Tämä edellyttää, että markkinoilla on vapaata tuotanto- ja siirtokapasiteettia. Tässä kappaleessa on arvioitu ympäristövaikutuksia tilanteessa, jossa OL4:n arvioitu sähköntuotanto tuotettaisiin nykyisen keskimääräisen pohjoismaisen sähköntuotantorakenteen mukaisesti. Tarkastelussa on käytetty nykyistä parasta tietoa pohjoismaisesta sähköntuotannosta ja sen ominaispäästöistä. Olkiluodon neljäs ydinvoimayksikkö käynnistyy suunnitelmien mukaan 2010-luvun loppupuolella, jolloin pohjoismainen sähköntuotantorakenne saattaa olla erilainen Kuva 11-1 Sähköntuotannon jakauma pohjoismaissa vuonna 2006 (Nordel 2006). Vesivoima 50,1% Kokonaistuotanto 383,9 TWh Muu terminen voima 18,9 % Hiili 59 % Öljy 4,3 % Turve 8,7 % Maakaasu 27 % Muu 1,1 % Tuulivoima 2,1% Biopolttoaineet 5,1% Jäte 1,1% Ydinvoima 22,7% kuin nykyisin. Tulevaisuuden sähköntuotantorakenteessa on paljon epävarmuuksia (uudet voimalaitokset, tulevat ympäristönormit, uudet energiantuotantoteknologiat, sähkömarkkinoiden avautuminen yhdeksi Euroopan kattavaksi markkina-alueeksi ym.). Epävarmuuksien vuoksi YVA-selostuksessa on pitäydytty tarkastelemaan ympäristövaikutuksia, jotka aiheutuisivat, jos OL4:n arvioitu sähköntuotanto tuotettaisiin nykyisen keskimääräisen pohjoismaisen sähköntuotantorakenteen mukaisesti. Lisäksi on kuvattu eri energiantuotantomuotojen kehitysnäkymiä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla lähitulevaisuudessa. Tarkasteltaessa nollavaihtoehdon ympäristövaikutuksia on tarkasteluun otettu kaksi arviota Olkiluodon neljännen yksikön vuosituotannosta, 8 TWh (alempi arvio) sekä 14 TWh (ylempi arvio) Pohjoismaiset sähkömarkkinat Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska muodostavat yhtenäisen pohjoismaisen sähkömarkkina-alueen, joka on muodostunut kuluneen kymmenen vuoden aikana maiden avattua sähkömarkkinansa avoimelle kilpailulle. Vuonna 2006 näissä neljässä maassa tuotettiin sähköä yhteensä 383,9 TWh. Vesivoiman osuus tuotannosta oli hieman yli puolet, yhteensä 192,5 TWh. Ydinvoimaa tuotettiin Suomessa ja Ruotsissa yhteensä 87 TWh ja muu konventionaalinen lämpövoima Ruotsin, Suomen ja Tanskan alueella kattoi 96,6 TWh kokonaiskysynnästä. Tuulivoiman tuotanto pohjoismaisella sähkömarkkina-alueella vuonna 2006 oli yhteensä 8 TWh, josta yli 75 % tuotettiin Tanskassa. Kuvassa 11-1 on esitetty pohjoismaisen sähköntuotannon jakauma eri tuotantomuotojen kesken sekä muun termisen sähköntuotannon polttoainekohtaiset osuudet. (Nordel 2006.) Sähkön hinta muodostuu pohjoismaisessa sähköpörssissä Nordpoolissa kysynnän ja tarjonnan sekä pohjoismaisen marginaalituotannon hinnan mukaan. Kuvassa 11-2 havainnollistetaan sähkönhinnan muodostumista ja laitosten ajojärjestystä vapailla sähkömarkkinoilla. Kuva 11-2 esittää keskimääräisen vuoden keskimääräistä sähköntuotantorakennetta ja tuotannon marginaalikustannuksia kattaen Ruotsin, Suomen ja Norjan sähköntuotannon. Kuten kuva osoittaa, vesivoiman tuotantokustannukset ovat alhaisimmat muihin tuotantomuotoihin verrattuna. Seuraavana sähkön tuotantomuotona ajojärjestyksessä on ydinvoima, jonka tuotantokustannukset ovat hieman vesivoimaa suuremmat. Teollisuuden yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto (CHP) ja kaukolämmöntuotanto ovat seuraavina järjestyksessä. CHP-tuotannon kustannukset riippuvat käytetystä polttoaineesta sekä voimalaitostyypistä. Pelkän lauhdesähkön tuotanto on Ympäristövaikutusten arviointiselostus 159

160 yleensä kalliimpaa kuin CHP-tuotannon. Lauhdesähköä tuotetaan tyypillisesti kivihiilestä ja maakaasusta, mutta Suomessa ja Ruotsissa myös turvetta, biopolttoaineita ja jätettä käytetään jonkin verran lauhdesähkön tuotannon polttoaineina. Sähkön hinta määräytyy siis aina ajojärjestyskäyrällä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Uuden ydinvoimalaitosyksikön lisääminen kasvattaa ydinvoimantuotannon osuutta marginaalikustannuskäyrällä ja kysynnän mukaan tuotannosta putoaa vastaavasti tuotantokustannuskäyrän mukaan kalliimpia tuotantomuotoja. Päästökauppa vaikuttaa sähkön hintaan sekä laitosten ajojärjestykseen, kuten kuvasta 11-2 nähdään. Harmaalla värjätty alue kuvaa sähkön tuotantokustannusten kasvua päästöoikeuden hinnalla 20 /tco 2. Luonnollisesti päästöoikeuden hintavaikutus on suurin niille tuotantomuodoille, jotka tuottavat paljon hiilidioksidipäästöjä. Ydinvoiman tuotanto ei tuota varavoiman tuotantoa lukuun ottamatta kasvihuonekaasupäästöjä, joten päästökaupasta ei tule lisäkustannuksia ydinvoiman tuotannolle. Kuva 11-2 havainnollistaa päästökaupan vaikutusta sähkön hintatasoon esimerkkitapauksessa, jossa sähkön vuositason kokonaiskysynnän on oletettu olevan noin 400 TWh. Sähköntuotantojärjestelmä koostuu ominaisuuksiltaan erilaisista voimalaitoksista. Jatkuvaan perusvoiman tuotantoon käytetään voimalaitoksia, joilla on alhaiset muuttuvat kustannukset ja vastaavasti korkeat kiinteät kustannukset. Lyhytaikaisten kuormitushuippujen kattamiseen käytetään puolestaan laitoksia, joilla on alhaiset kiinteät kustannukset ja vastaavasti korkeat muuttuvat kustannukset. Kulutuksen vaihtelusta vuorokausitasolla hoidetaan merkittävä osa vesivoimalla ja tuonnilla. Lämpövoiman (polttamalla tuotettu sähkö, ei tuuli-, vesi eikä ydinvoima) osuus tuotannon tasaamisessa on melko pieni. Olemassa olevan vesivoiman säätömahdollisuudet ovat rajoitetut, joten kasvava tehontarve on hoidettava tuonti- ja lämpövoimateholla. Ydinvoimalaitos on kustannusrakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan tyypillinen pitkän käyttöajan peruskuormalaitos, jota ei kannata rakentaa kulutushuippujen peittämiseen. Perusvoiman tuotantomuodon valinnalla ei ole välitöntä vaikutusta säätövoiman tarpeeseen ja sen valintoihin. Teknisesti ydinvoimalaitoskin voi kuitenkin osallistua säätöön. Näin tapahtuu jo eräissä maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa, joissa ydinvoiman osuus sähköntuotannosta on suuri Voimalaitosten ajojärjestys pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla (EUR/MWh) Sähkön hinta Sähkön hinta ilman päästökauppaa Vesivoima CHP teollisuus Ydinvoima CHP, kaukolämpö Lauhdesähkö Kaasuturpiinit Sähkön kulutus (TWh/a) Kuva 11-2 Sähkönhinnan määräytyminen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Harmaalla värjätty alue kuvaa sähkön tuotantokustannusten kasvua päästöoikeuden hinnalla 20 /tco

161 11.2 Muut energiantuotantovaihtoehdot Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti eri energiantuotantomuotoja pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, niiden nykytilaa ja tulevaisuuden tuotantorakennetta Eri energiantuotantomuotojen kehitysnäkymät pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla Vesivoima Vesivoiman tuotanto hallitsee keskimääräistä pohjoismaista sähköntuotantoa. Vuonna 2006 yli 50 % kokonaissähköntuotannosta tuotettiin vesivoimalla. Norjassa vesivoiman osuus on 99 % kokonaistuotannosta, Ruotsissa noin puolet ja Suomessa noin 15 %. Suomessa on lähes 200 vesivoimalaitosta, joiden kokonaisteho on noin MWe eli vesivoimalaitoksen keskiteho on noin 15 MWe. Vesivoiman tuotanto on herkkä sademäärälle ja vesimäärä altaissa ratkaisee käytössä olevan vuosittaisen tuotantomäärän erityisesti Norjassa ja Ruotsissa sekä vuosittaisen nettoviennin ja -tuonnin suunnan ja määrän pohjoismaiden välillä. Kuivina vuosina, esimerkiksi vuosina 1996, 2002 ja 2006, Norja ja Ruotsi joutuivat turvautumaan tuontisähköön sähkönkulutuksen kattamiseksi. Pohjoismaiselle sähkömarkkina-alueelle sähköä tuodaan siirtoyhteyksien välityksellä Venäjältä, Saksasta, Puolasta ja vuodesta 2006 lähtien myös Virosta. Kuivina vuosina Suomessa ja Tanskassa tuotettua lauhdevoimaa viedään Norjaan ja Ruotsiin ja märkinä vuosina vastaavasti vesivoimalla tuotettua sähköä tuodaan Norjasta ja Ruotsista Suomeen ja Tanskaan. Pohjoismaisessa vesivoimantuotantokapasiteetissa ei oleteta tapahtuvan suuria muutoksia vuoteen 2025 mennessä. Kosket ja putoukset, jotka eivät vielä ole käytössä vesivoiman tuotannossa, ovat lähes kaikki lailla suojattuja. Poliittisen hyväksynnän saa vain uusi pienvesivoima. Yleinen arvio onkin, että jonkin verran uutta vesivoimakapasiteettia saadaan rakentamalla lisää pienvesivoimaa sekä uusimalla ja kunnostamalla olemassa olevia vesivoimaloita Muu terminen voima Muu terminen sähköntuotanto on joko lauhdetuotantoa tai yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa (Combined Heat and Power, CHP). Fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuva lauhdevoimantuotanto on Suomessa ja Tanskassa merkittävässä asemassa sähkönhinnan muodostumiselle pohjoismaisella sähkömarkkinalla. Normaalina tai kuivana vuotena lauhdevoimatuotanto on tuotantokustannuksiltaan kallein Ympäristövaikutusten arviointiselostus 161

162 käytössä oleva tuotantomuoto ja määrää täten sähkön marginaalihinnan. Yleensä lauhdevoima on hiililaudetta, mutta myös turvepohjaisen lauhdetuotannon osuus on Suomessa merkittävä. Ruotsissa on lauhdetuotantokapasiteettia, mutta suuri osa tästä kapasiteetista ei ole käytössä. Kapasiteetin saaminen käyttöön kestää kuukausia ellei vuosia. Laudetuotannon määrän ei uskota lähitulevaisuudessa kasvavan Ruotsissa eikä Suomessa lukuun ottamatta CHP-tuotannon yhteyteen rakennettavaa lisälauhdekapasiteettia. Norjassa on suunnitteilla rakentaa jonkin verran lisää uutta kaasupohjaista lauhdetuotantoa. Lauhdevoimalaitoksessa tuotetaan höyryturpiinilla vain sähköä ja tällöin merkittävä osa (50 60 %) polttoaineen energiasta menee hukkaan jäähdytysveteen, koska matalalämpöarvoisella lauhdelämmöllä ei ole käyttöä. Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto (CHP) on yleisesti käytössä teollisuuden energiantuotannossa sekä kaukolämmöntuotannossa Suomessa ja kasvavassa määrin myös Ruotsissa. Yhteistuotantosähkön määrä riippuu teollisuuden sekä lämmityksen lämpökuormista. Suomessa suurimmat lämpökuormat on hyödynnetty yhteistuotannossa. Yhteistuotantokapasiteetti kasvaa hitaasti koneistouusintojen myötä, jolloin laitosten rakennusaste (sähkötehon suhde lämpötehoon) tyypillisesti nousee. Yhteistuotanto on kuitenkin aina sidoksissa lämpökuormaan, eikä ole siten vapaasti säädettävissä muun voimantuotannon tavoin. Yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa voimalaitoksen hyötysuhde on merkittävästi korkeampi, mutta edellytyksenä sähkön tuotannolle on, että laitokselta voidaan toimittaa kaukolämpöä ja teollisuudelle höyryä. Suomessa tämä lämpöpotentiaali on jo suuressa kokoluokassa hyödynnetty Bioenergia Bioenergialla on merkittävä rooli EU:n uusiutuvan energian lisätavoitteen saavuttamisessa. EU on sitoutunut kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta kokonaisenergiankäytöstä nykyisestä 7 %:sta 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Biopolttoaine- ja turvepohjaisen sähköntuotannon osuus pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla oli noin 6,7 % kokonaistuotannosta vuonna Biopolttoaineilla tuotettiin sähköä yhteensä 19,6 TWh ja turpeella 6,3 TWh. Turvepohjaisesta tuotannosta 98 % tuotettiin Suomessa ja loput, alle 2 % Ruotsissa. Biopolttoainepohjaisesta sähköntuotannosta 94 % tuotettiin Suomessa ja Ruotsissa. 162

163 Ruotsissa käytössä oleva vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmä kasvattaa bioenergian kysyntää. Nykyiset suunnitteilla olevat kapasiteetin lisäykset vuoteen 2010 eivät riitä kattamaan kasvavaa kysyntää. Suunnitteilla on kuitenkin lisäkapasiteetin rakentamista täyttämään tätä vajetta. Ruotsin viranomaiset kehittävät vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmää siten, että uuden kapasiteetin rakentaminen tapahtuisi markkinaehtoisesti. Suunnitteilla on vihreällä sähköllä tuotetun sähkön lisääminen 17 TWh:lla vuoden 2002 tasosta vuoteen Bioenergian lisäksi vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmään kuuluvat tuuli- ja vesivoima, aurinkoenergia, geoterminen voima sekä turvepohjainen CHP. Ruotsissa pääosa puupolttoaineista on käytetty erillisessä lämmön tuotannossa. Puupolttoaineiden käyttö kasvaa pääasiassa uusien CHP-laitosinvestointien myötä. Suomessa valtaosa puupolttoaineista hyödynnetään teollisuuden ja yhdyskuntien isoissa CHP-voimalaitoksissa. Etenkin yhdyskunnissa suurten laitosten pääpolttoaine on turve ja puuta käytetään kasvavassa määrin saatavuuden mukaan. Puupolttoaineiden käyttö kasvaa tulevaisuudessa ensisijaisesti puupolttoaineiden polttoaineosuutta kasvattamalla sekä muita polttoaineita korvaavien laitosinvestointien myötä. Kasvupotentiaalia on metsähakkeessa (sis. kannot). Metsäteollisuuden sivutuotteiden määrä ei sen sijaan kasva, vaan voi jopa pienentyä. Puupolttoaineen lisäkäytön suurimpana rajoittavana tekijänä on puupolttoaineen saatavuus energialaitoksille. Mikäli puupolttoaineiden energiakäytölle tulee lisää tukia, tarjonta lisääntyy. Seurauksena saattaa olla metsäteollisuuden käyttämän raaka-aineen ohjautuminen jalostuksen sijaan polttoon. Kansantaloudellisesti tarkasteltuna puun jatkojalostaminen on polttoa kannattavampaa Tuulivoima Tuulivoiman tuotannon pohjoismaissa oletetaan kasvavan merkittävästi lähivuosina. Vuonna 2006 tuulivoiman osuus pohjoismaisesta sähköntuotannosta oli 2,1 % (8 TWh), josta yli 75 % tuotettiin Tanskassa. Pohjoismaat ovat kuluneina vuosina rakentaneet tuulivoimaa hyvin erilaisella aktiivisuudella. Tanska on maailmanlaajuinen edelläkävijä, joka jo nyt tuottaa noin viidenneksen sähköstään tuulivoimalla. Ruotsi on ollut myös varsin aktiivinen. Ruotsissa on käytössä vihreä sähkön sertifikaattijärjestelmä, jolla tuulivoimantuottajilla on mahdollisuus saada lisätukea tuotannolleen ja joka on selvästi saanut konkreettisia hankkeita liikkeelle. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 163

164 Norja on tuuliolosuhteiltaan yksi maailman parhaista maista, mutta siellä poliittinen halu edistää tuulivoimaa ei ole ollut kovin aktiivista. Isoja hankkeita on ollut kehitteillä, mutta toteutusvaiheeseen on päässyt vain muutama. Norjaan uskotaan rakennettavan lisäkapasiteettia tulevaisuudessa. Suomessa tuulivoimaa on menneinä vuosina tuettu vähän verrattuna biovoimaloihin. Suomessa on suunniteltu tuulivoimalle uutta syöttötariffiin perustuvaa tukea, joka mahdollisesti kannustaisi tuulivoiman lisärakentamiseen tulevaisuudessa. Erilaisesta ja eripituisesta tuulivoimahistoriasta johtuen tuulivoimaloiden keskikoko vaihtelee maittain. Vanhat turpiinit laskevat Ruotsin ja Tanskan turpiinien keskikokoa, vaikka uusissa puistoissa turpiinit ovatkin olleet jo vuosia 1 2 MW. Lähimmän viiden vuoden aikana tuulivoimaloiden uskotaan yleistyvän varsin nopeasti. Erään arvion mukaan pohjoismaissa rakennettaisiin lähimmän viiden vuoden aikana uusia tuulivoimaloita yli MW ( btm.dk/world-index.htm). Yksikkökoko tulee useimmissa hankkeissa olemaan 2 3 MW luokkaa, tosin noin 1 MW:n kokoisilla turpiineilla tulee aina olemaan oma, merkittävä markkinansa. Tuulivoiman sähköntuotanto jakautuu ajallisesti epätasaisemmin kuin lämpövoimalaitoksilla tai ydinvoimalla, koska tuulivoiman sähköntuotanto riippuu tuulisuudesta. Tasaiseen sähkön tarpeeseen tuulivoima tarvitsee normaalitilanteessakin varatehoa (esimerkiksi vesivoimaa, kaasuturpiineja ja lauhdevoimalaitoksia) Pohjoismaisen sähköntuotannon ympäristökuormitus Pohjoismaisen sähköntuotannon ympäristövaikutuksissa on tarkastelu rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjä pohjoismaisen sähköntuotannon ominaispäästölaskelman avulla. Pohjoismaisen energiantuotannon paikalliset vaikutukset riippuvat tuotantomuodosta ja kohdistuvat sinne, missä energia tuotetaan. Mahdolliset globaalit vaikutukset kohdistuvat luonnollisesti myös Eurajoen alueelle. Päästöt ilmaan Koska 2010-luvun lopun tuotantorakennetta pohjoismaisella sähkömarkkinoilla on vaikea tarkasti arvioida, tarkastellaan ympäristövaikutuksia tilanteessa, jossa OL4:n suunniteltu sähköntuotantomäärä korvattaisiin nykyisen keskimääräisen pohjoismaisen tuotantokapasiteetin tuotannolla. Taulukossa 11-1 on esitetty tämän tilanteen rikkidioksidi- (SO 2 ), typenoksidi- (NO X ) ja hiilidioksidipäästöt (CO 2 ), olettaen ydinvoimalan sähköntuotannon olevan 8 TWh (alempi arvio Olkiluodon neljännen yksikön tuotannosta) tai 14 TWh (ylempi arvio Olkiluodon neljännen yksikön tuotannosta). Laskettaessa rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiilidioksidipäästöjä on jokaiselle päästökomponentille laskettu keskimääräinen tuotannon määrällä painotettu päästökerroin Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa vuoden 2005 tietojen mukaan (Eurprog 2005). Kivihiilen, öljyn, turpeen, biopolttoaineiden sekä jätteen poltosta syntyy lisäksi hiukkaspäästöjä. Taulukossa 11-2 on esitetty, arvioidut hiukkaspäästöt korvattaessa 8 TWh ja 14 TWh tuotantomäärä keskimääräisen vuoden 2006 pohjoismaisen tuotantojakauman mukaisesti. Päästökertoimina on käytetty jätteenpolttoasetuksessa (362/2003) ja yli 50 MW:n polttolaitoksia koskevassa asetuksessa (1017/2002) esitettyjä hiukkaspäästöjen raja-arvoja. Ydinvoimala ei varavoimaa lukuun ottamatta tuota rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiilidioksidi eikä hiukkaspäästöjä. 164

165 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 11-1 Nollavaihtoehdon arvioidut rikkidioksidi- (SO 2 ), typenoksidi- (NO X ) ja hiilidioksidipäästöt (CO 2 ) tilanteessa, jossa OL4:n vuosituotanto korvattaisiin keskimääräisen pohjoismaisen vuoden 2005 sähköntuotantojakauman mukaisesti (Eurprog 2005). Vältetyt päästöt Suomi kg/mwh Ruotsi kg/mwh Norja kg/mwh Tanska kg/mwh Sähköntuotannolla painotettu kg/mwh 8 TWh tuotanto, t/a 14 TWh tuotanto, t/a CO 2 258,34 19,73 5,61 552,49 115, SO 2 0,37 0,04 0,03 0,50 0, NO x 0,47 0,03 0,01 1,22 0, Taulukko 11-2 Arvioidut hiukkaspäästöt tilanteessa, jossa OL4:n vuosituotanto korvattaisiin keskimääräisen pohjoismaisen vuoden 2006 sähköntuotantojakauman mukaisesti. Tuotanto 2006, TWh Sähköntuotannon hyötysuhde Ominaispäästökerroin, mg/mjpa Osuus kokonaistuotannosta 2006 Vältetyt päästöt 8 TWh tuotanto, t/a Hiili 42,9 45 % 17,5 11,2 % 125,1 219,0 Öljy 3,1 45 % 15,0 0,8 % 7,8 13,6 Turve 6,3 42 % 17,5 1,6 % 19,7 34,5 Maakaasu 19,6 57 % 1,5 5,1 % 3,9 6,8 Biopolttoaineet 19,5 42 % 17,5 5,1 % 60,9 106,7 Jäte 4,2 42 % 3,7 1,1 % 2,8 4, TWh tuotanto, t/a 165

166 12 Vaihtoehtojen vertailu ja ympäristövaikutusten merkittävyyden arviointi 166

167 Ympäristövaikutuksia on tarkasteltu vertaamalla hankkeen toteuttamisen aiheuttamia muutoksia nykytilanteeseen. Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu muutoksen suuruuden perusteella sekä vertaamalla tulevan toiminnan vaikutuksia radioaktiivista säteilyä koskeviin raja-arvoihin, ympäristönlaatunormeihin ja alueella nykyisin vallitsevaan tilanteeseen. Erityistä painoa on asetettu YVA-menettelyn aikana saadun palautteen perusteella tärkeiksi koettujen vaikutusten sekä hankkeesta aiheutuvien sosiaalisten vaikutusten selvittämiseen ja kuvaamiseen. Eri toteutusvaihtoehtojen vaikutuksia on vertailtu kvalitatiivisen vertailutaulukon avulla. Tähän on kirjattu havainnollisella ja yhdenmukaisella tavalla hankkeen keskeiset, niin myönteiset, kielteiset kuin neutraalitkin ympäristövaikutukset. Samalla on arvioitu vaihtoehtojen ympäristöllinen toteutettavuus. Vaikutusten merkittävyyden kannalta olennaisia tekijöitä ovat: vaikutuksen alueellinen laajuus vaikutuksen kohde ja sen herkkyys muutoksille vaikutuksen kohteen merkittävyys vaikutuksen palautuvuus tai pysyvyys vaikutuksen intensiteetti ja aiheutuvan muutoksen suuruus vaikutukseen liittyvät pelot ja epävarmuudet erilaiset näkemykset vaikutuksen merkittävyydestä. Ympäristövaikutusten arviointi on tapahtunut analysoimalla alueen nykyistä ympäristön tilaa kuvaavia tietoja sekä laatimalla vastaavista hankkeista saatuihin kokemuksiin ja tutkimustuloksiin perustuvia asiantuntija-arvioita, mallilaskelmia sekä valokuvasovitteita tulevan toiminnan aiheuttamista vaikutuksista. Ympäristövaikutuksia on sen jälkeen tarkasteltu vertaamalla vaihtoehtojen toteuttamisen aiheuttamia muutoksia nollavaihtoehtoon Yhteenveto vaikutuksista Seuraavissa taulukoissa esitetyissä yhteenvedoissa tarkastellut vaikutukset on esitetty hankkeen eri toimintojen sekä vaikutusten kohdistumisen mukaisesti jaoteltuina. Yksityiskohtaisempi vaikutusarvio on vaihtoehtojen osalta esitetty luvussa Vaihtoehtojen vertailu Uuden ydinvoimalaitosyksikön toteuttamisella Olkiluotoon on seuraavat alavaihtoehdot: kiehutus- tai painevesireaktorilaitos sähköteho noin MW kaksi sijoituspaikkavaihtoehtoa Olkiluodossa VE1 ja VE2 kaksi jäähdytysveden purkupaikkavaihtoehtoa A ja B kaksi jäähdytysveden ottopaikkavaihtoehtoa C ja D. Seuraavassa on tiivistetysti esitetty näiden alavaihtoehtojen ympäristövaikutusten erot Laitostyyppi Uusi yksikkö on tyypiltään joko kiehutusvesireaktorilaitos tai painevesireaktorilaitos. Ydinturvallisuutta koskevat vaatimukset ovat kaikille laitostyypeille käytännössä samat, joten siltä osin ei ole merkitystä, mikä laitostyyppi valitaan. Myöskään radioaktiivisten päästöjen osalta kyseeseen tulevat laitostyypit eivät eroa toisistaan merkittävästi Voimalaitosyksikön koko Uuden yksikön sähköteho on noin MW riippuen valittavasta laitostyypistä ja valmistajasta. Ympäristökuormitussuureista käytännössä suoraan verrannollisina tehoon muuttuu merkittävästi vain mereen johdettava lämpömäärä ja sen myötä tarvittava jäähdytysvesimäärä. Tehohaarukan alarajalla jäähdytysveden tarve on noin 40 m 3 /s. Ylärajalla vastaava arvo on noin 60 m 3 /s. Jäähdytysvesien vaikutuksia koskevat arviot on tässä YVA-selostuksessa esitetty perustuen MW:n yksikön jäähdytysveden käyttöön eli noin 60 m 3 /s virtaamaan. Mikäli virtaama on MW:n tehoa vastaava 40 m 3 /s, pienenee lämpenevä alue ja sulan tai heikon jään alue lähes samassa suhteessa. Sääoloista johtuva vaihtelu on kuitenkin edelleen suurempaa kuin lämpenemisvaikutusten muutos, toisin sanoen esimerkiksi laajimmat lämpenevät alueet 40 m 3 /s virtaamalla voivat olla suurempia kuin pienimmät 60 m 3 /s virtaamalla lämpenevät alueet. Lämpenemisestä johtuvat biologiset vaikutukset ovat vähäisempiä ja monien muidenkin tekijöiden ohjaamia, joten ne eivät muutu suoraan kuormituksen suhteessa. Alue, jolla kasvillisuus runsastuu, jää 40 m 3 /s virtaamalla jonkin verran pienemmäksi kuin suuremmalla virtaamalla. Muiden biologisten vaikutusten osalta tarkkailututkimuksissa havaittavaa eroa ei todennäköisesti ole. Laitoskoon vaikutus radioaktiivisiin päästöihin on vähäinen. Laitoskoko vaikuttaa jonkin verran rakenta- Ympäristövaikutusten arviointiselostus 167

168 Taulukko 12-1 Uuden voimalaitosyksikön vaikutukset luonnonympäristöön. Maaperä, pohjavesi, maakasvillisuus ja -eläimistö rakennustöiden ja alueiden käytön vaikutukset rajoittuvat olemassa olevalle voimalaitosalueelle ja sen läheisyyteen VLJ-luolan laajentaminen ei muuta kallion tai pohjaveden tilaa haitallisesti Ilman laatu Vesistön veden laatu, biologinen tila, kalasto jäähdytysvesiteiden edellyttämät vesirakennustyöt aiheuttavat veden tilapäistä samenemista työalueiden lähellä jätevesikuormitus kasvaa hieman rakennustyön ajaksi Rakennusvaihe työmaan pölyäminen ja ajoneuvojen päästöt: tilapäinen, työmaa-alueelle rajoittuva vaikutus Voimalaitoksen käyttövaihe Ydinpolttoaineen hankinta pääosa vaikutuksista tulee raakauraanin eli % uraania sisältävän uraanirikasteen tuottamisesta polttoainetta kuljetetaan turvallisissa pakkauksissa oksidina tai suolana, kansainvälisesti sovittujen turvallisuusmääräysten mukaisesti. Radioaktiiviset päästöt Jäähdytys- ja jätevesipäästöt ei haitallista vaikutusta ei vaikutusta ei haitallista vaikutusta ei asiayhteyttä ei asiayhteyttä yli 1 C lämpiävä alue kasvaa noin 1,5-kertaiseksi verrattuna nollavaihtoehtoon eri purku- ja ottovaihtoehtojen väliset erot veden lämpötilassa ovat pieniä sula tai heikon jään alue kasvaa noin 1,5-kertaiseksi ei haitallista vaikutusta veden laatuun kasvukausi pitenee ja myös kokonaistuotanto kasvaa alueella, jossa lämpötila on jatkuvasti yli 1 C ympäristöään korkeampi muut biologiset vaikutukset vähäisiä vaikutukset kalakantoihin ovat nykyisen kaltaisia ottaen huomioon kalojen liikkuvuus jäähdytysvesien ei arvioida kokonaisuutena aiheuttavan merkittäviä tai laaja-alaisia haittoja alueen kalakannoille lämpötilan kohoaminen seurausilmiöineen suosii pitkällä aikavälillä kevätkutuisia kalalajeja vaikutukset kalastukseen vähäisiä jätevesien aiheuttama ravinnekuormituksen lisäys mereen on pieni: ei haitallista vaikutusta Matala- ja keskiaktiivinen voimalaitosjäte ei haitallista vaikutusta pohjavesiin, ei vaikutusta maan päälliseen luontoon ei asiayhteyttä luolaan valuvat pohjavedet pumpataan käsittelyn kautta mereen: ei haitallista vaikutusta Tavanomainen ja ongelmajäte ei haitallisia vaikutuksia asianmukaisesti käsiteltynä ja oikein sijoitettuna ei asiayhteyttä ei haitallista vaikutusta Liikenne ei haitallista vaikutusta työmatkaliikenteen päästöjen merkitys vähäinen ei asiayhteyttä Melu ei asiayhteyttä ei asiayhteyttä ei asiayhteyttä Voimajohto OL4:lta lähteville voimajohdoille on varattava uusi alue osayleiskaavassa johtoalueelle varattu maastokäytävä sijoittuu saaren eteläosaan, majoituskylän ja Liiklankarin suojelualueen pohjoispuolelle. Johtoalue on tällä hetkellä rakentamaton eikä sille sijoitu luonnonarvoiltaan merkittäviä kohteita. ei asiayhteyttä ei asiayhteyttä 168

169 Taulukko 12-1 Uuden ydinvoimalaitosyksikön vaikutukset rakennettuun ympäristöön ja väestöön. Rakennusvaihe Voimalaitoksen käyttövaihe Radioaktiiviset päästöt Jäähdytys- ja jätevesipäästöt Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys, asuminen ja vapaa-aika rakentamisen aikana liikennemäärä on merkittävä: vaikutus liikenneturvallisuuteen, melu ja pölyhaitat lähinnä maantien 2176 ympäristössä lisääntyvät vaikutus ihmisten turvallisuuden tunteeseen: huolestuminen tms. ei lisääntyne merkittävästi, koska ydinvoimaan on seudulla totuttu Maisema, maankäyttö, yhdyskuntarakenne ei vaikutusta tontin ulkopuoliseen maankäyttöön ei merkittävää muutosta nykyiseen maisemakuvaan Työllisyys, elinkeinot, talous merkittävä työllistävä vaikutus rakennusvaiheessa lisää palvelujen kysyntää ja tarjontaa kunnan verotulot kasvavat työllistävä vaikutus kunnan verotulot kasvavat ei haitallista vaikutusta ei vaikutusta ei haitallista vaikutusta jäätilanteen heikkeneminen rajoittaa jäällä kulkua ja jäältä kalastamista mahdollisuudet hyödyntää sulaa aluetta talvikalastamiseen ja saarille kulkuun veneellä paranevat ei asiayhteyttä ei haitallista vaikutusta Ympäristövaikutusten arviointiselostus Matala- ja keskiaktiivinen voimalaitosjäte ei haitallista vaikutusta ei haitallista vaikutusta VLJ-luolan laajentaminen lisää työllisyyttä, muutoin ei vaikutusta Tavanomainen ja ongelmajäte ei vaikutusta asianmukaisesti käsiteltynä ja sijoitettuna ei vaikutusta ei vaikutusta Liikenne vähäinen lisäys työmatkaliikenteeseen ei vaikutusta ei vaikutusta Melu melutasot jäävät ohjearvojen alle lähimpien vakituisten ja loma-asuntojen kohdalla sekä päivällä että yöllä OL4:n valmistuminen sijoituspaikkavaihtoehdolle 1 nostaa yöajan melutasoa lähimmän loma-asunnon kohdalla Leppäkartan saarella noin 1 db sijoituspaikkavaihtoehdolla 2 ei käytännössä ole eroa vaihtoehtoon 1 meluvaikutusten suhteen Leppäkartan saaren kohdalla. ei asiayhteyttä ei asiayhteyttä Voimajohto ei vaikutusta osayleiskaavassa uudelle johtoalueelle varattu maastokäytävä sijoittuu saaren eteläosaan, majoituskylän ja Liiklankarin suojelualueen pohjoispuolelle. ei vaikutusta misen ja käytön aikana kuljetettaviin materiaalimääriin, syntyvän jätteen määriin, työntekijöiden ja sitä kautta työmatkaliikenteen määriin sekä hankkeen taloudellisiin vaikutuksiin. Voimalaitoskoko voi myös vaikuttaa tarvittavien voimajohtojen lukumäärään Sijoituspaikkavaihtoehdot Olkiluodossa Uudelle laitosyksikölle on kaksi vaihtoehtoista sijoituspaikkaa Olkiluodossa. Sijoituspaikka VE1 sijaitsee nykyisten yksiköiden pohjoispuolella ja sijoituspaikka VE2 vaihtoehdon VE1 koillispuolella. Uusi yksikkö lisää neljännen samantyyppisen elementin nykyiseen voimalaitoskokonaisuuteen, joten muutos maisemassa on suhteellisen vähäinen. Nykyiseen maisemakuvaan syntyvän muutoksen suuruus riippuu tarkastelusuunnasta. Vaihtoehto VE1 sijoittuu lähemmäs länsirantaa ja vaihtoehto VE2 lähemmäs pohjoisrantaa. Voimalaitosyksikön sijoitus alueelle ei aseta periaatteellisia rajoituksia jäähdytysvesien purkupaikan valinnalle. Ympäristövaikutusten suhteen vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen erot ovat vähäisiä ja sijoituspaikan valinta voidaan tehdä ensisijaisesti muilla perusteilla. 169

170 Jäähdytysvesiratkaisut Jäähdytysveden ottamiseksi ja purkamiseksi tarkasteltiin useita vaihtoehtoja. Uuden yksikön jäähdytysvesi otetaan joko nykyisten laitosyksiköiden 1 ja 2 jäähdytysveden ottopaikkojen itäpuolelta tai Eurajoensalmesta Olkiluodon pohjoisrannalta. Jäähdytysvesimallinnuksen mukaan nelosyksikön oton ja poiston sijoittelussa ottopaikka Olkiluodon pohjoisrannalla (piste D) oli vähän edullisempi ottolämpötilojen kannalta, kuin oton sijoitus nykyisten ottopaikkojen itäpuolelle (piste C). Poistopaikan sijoittaminen nykyisen poistopaikan rinnalle (piste A) antoi eri laskentavaihtoehdoilla hivenen pienempiä ottolämpötiloja kuin sijoitus Olkiluodon luoteisrannalle (piste B). Vaihtoehdossa A suurin lämpökuormitus ja lisävirtaamasta aiheutuva alkuvaiheen eroosio kohdistuvat nykyiselle purkualueelle eli Iso Kaalonperän lahteen. Vaihtoehdossa B uuden yksikön jäähdytysvesi puretaan Olkiluodon luoteisrannalle, Tyrniemen lounaispuolelle rakennettavan poistotunnelin kautta. Tässä vaihtoehdossa merialueen lämpeneminen ja talvinen jäiden heikkeneminen painottuisi pohjoisemmaksi alueelle, jolla sitä ei ennestään esiinny. Tässä vaihtoehdossa purkamisesta aiheutuvan eroosiovaikutuksen piiriin tulisi uusi pohja-alue. Jäähdytysveden purkurakenne katkaisisi ennestään koskemattoman rantavyöhykkeen. Vaihtoehtojen edellyttämissä tunnelien louhintatöissä syntyvien massojen määrät eroavat jonkin verran, mutta tästä ei aiheudu merkittävää eroa ympäristövaikutusten kannalta. Jäähdytysvesimallinnuksessa nelosyksikön poiston sijoitus pisteeseen B kasvatti sulan alueen kokoa hieman verrattuna tilanteeseen, jossa poistopaikka oli pisteessä A. Meriveden lämpenemisen ympäristövaikutusten kannalta vaihtoehtoisten jäähdytysveden otto- ja purkupaikkojen väliset erot ovat pieniä verrattuna säätilanteiden vaihteluiden aiheuttamiin vaikutuksiin. Lämmenneen alueen ja talvella sulana pysyvän alueen koko on keskimäärin suoraan verrannollinen mereen menevään lämpötehoon. Näiden alueiden koko ja muoto vaihtelee suuresti säätilanteiden mukaan Ympäristövaikutusten arvioinnin epävarmuudet Käytössä oleviin ympäristötietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä. Samoin käytettävissä olevat tekniset tiedot ovat vielä hyvin alustavia. 170

171 Tiedon puutteet voivat aiheuttaa epävarmuutta ja epätarkkuutta selvitystyössä. Arviointityön aikana on tunnistettu mahdolliset epävarmuustekijät mahdollisimman kattavasti sekä arvioitu niiden merkitys vaikutusarvioiden luotettavuudelle. Nämä asiat on kuvattu arviointiselostuksessa Selvitys vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta Ydinturvallisuuden perusteita ja vakavan ydinonnettomuuden mahdollisuutta ja seurauksia on tarkasteltu edellä kohdassa 10. Hallitsemattomasta tehon noususta johtuva räjähdyksenomainen tapahtuma ei ole kevytvesireaktorissa rakenteellisista syistä mahdollinen. Vakavaan reaktorisydämen vaurioitumiseen johtava onnettomuus edellyttää moninkertaisten turvallisuusjärjestelmien yhtäaikaista toimimattomuutta ja useita virheellisiä toimenpiteitä käyttöhenkilökunnalta. Vakavan onnettomuuden riskin hyväksyttävyyteen yksilön kannalta eettisin tai muin henkilökohtaisin perustein ei YVA-selostuksessa oteta kantaa. Selostuksessa on kuitenkin pyritty mahdollisimman selkeästi esittämään sekä vakavan onnettomuuden todennäköisyyttä että siitä aiheutuvia seurauksia koskevia vertailutietoja, jotta lukija voisi tarvittaessa käyttää niitä mielipiteensä muodostamisen apuna. Asianmukaisesti käsiteltyinä uuden yksikön käytetty polttoaine ja muut radioaktiiviset jätteet eivät aiheuta haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai ihmisille. Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristövaikutusten arvioinnissa ydinvoimalaitoksen rakentamisesta tai käytöstä ei todettu aiheutuvan mitään niin merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia, että niitä ei voisi hyväksyä tai lieventää hyväksyttävälle tasolle. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 171

172 13 Haittojen ehkäiseminen ja lieventäminen 172

173 Arviointityön aikana on selvitetty mahdollisuudet ehkäistä tai rajoittaa hankkeen ja sen liitännäishankkeiden haittavaikutuksia suunnittelun tai toteutuksen keinoin Rakentamisvaihe Uuden yksikön tarvitsemien jäähdytysvesiteiden edellyttämien vesirakennustöiden ajoittamisella biologisesti epäaktiiviseen aikaan eli myöhäiseen syksyyn tai talveen voidaan veden samenemisesta aiheutuvat biologiset haitat työalueiden läheisyydessä minimoida. Rakentamisen aikaisen melun ja muun häiriön voimalaitoksen lähialueella aiheuttamaa haittaa voidaan lieventää ajoittamalla mahdollisesti tehtävät erityisen meluisat tai häiritsevät toimenpiteet arkipäiviin ja päiväsaikaan. Lisäksi lähiasukkaille ja mökkiläisille voidaan tiedottaa ennalta tällaisten toimenpiteiden aikataulusta ja kestosta. Louheen murskauksen melua voidaan vähentää käyttämällä melusuojattuja murskausasemia. Työmaan pölypäästöjä voidaan alentaa esim. varustamalla alueen pysyvät tiet kestopinnoitteella, alentamalla hiekkateiden ja työmaa-alueiden nopeusrajoituksia sekä puhdistamalla tai kastelemalla teitä säännöllisesti. Jätehuollon osalta tavoitteena on vähentää syntyvän jätteen määrää sekä edistää hyötykäyttöä. Työmaan ongelmajätteiden keräystä varten osoitetaan asianmukaiset keräystilat sekä vaarallisten aineiden säilytystilat (kaasut, palavat nesteet, myrkylliset aineet). Tyypillinen, vaatimukset täyttävä säilytystila on riittävän valuma-altaan omaava teräskontti. Säilytystilat sekä säilytysastiat varustetaan määräysten mukaisilla merkinnöillä. Rakentamisen aikaisia sosiaalisia vaikutuksia voidaan tasoittaa hajauttamalla rakennustöihin osallistuvien ulkopaikkakuntalaisten majoittumista Olkiluodon lisäksi Eurajoelle, Raumalle ja muihin lähikuntiin. Lisäksi rakennustöihin osallistuville järjestetään riittävästi majoitustiloja ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksia Olkiluotoon sekä ohjeistetaan työntekijöitä liikkumaan ja harrastamaan luvallisilla alueilla. Rakentamisvaiheen liikenteen ja kuljetusten aiheuttamaa haittaa lähiseudulla voidaan vähentää ohjaamalla liikenne kulkemaan valtatie 8:n ja Olkiluodontien kautta eikä Sorkan tai Linnamaan kautta. Lisäksi rakennushenkilökunnan työvuorot voidaan ajoittaa siten, etteivät ne ajoitu samaan aikaan kun Lapijoen ja Sorkan koulujen koulupäivät alkavat ja päättyvät. Rakennushenkilökunnalle voidaan myös tiedottaa esimerkiksi tien ongelmakohdista ja näin pyrkiä vaikuttamaan nopeusrajoitusten noudattamiseen. Tiedottaminen julkisen liikenteen reiteistä ja aikatauluista sekä aikataulujen sovittaminen työmaan työskentelyaikoihin vähentää osaltaan liikennettä. Raskaan liikenteen liikennöintiajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan arkipäiville klo 7 21 välille. Olkiluodon alueen kuljetusreittien ja työmaa-alueen riittävä talviaikainen puhdistus ja liukkauden torjunta pienentää onnettomuusriskiä. Liikennejärjestelmän kehitystarpeet ja suunnitelmat Olkiluodontien ja valtatie 8 liittymän kapasiteetti on jo tällä hetkellä lähes loppuun käytetty. Ruuhka-aikoina nopeusrajoitusta liittymän alueella on jouduttu laskemaan 80 km:stä tunnissa 60 km:iin tunnissa. Tämä aiheuttaa paineita myös mahdollisten rakennustöiden aikaiselle liikenteen sujuvuudelle. Turun tiepiirissä käynnissä oleva valtatie 8:n Turku-Pori kokonaiskehittämisselvitys koskien vuosia sisältää muun muassa suunnitelman kevyen liikenteen väylälle välillä Olkiluodon risteys - Eurajoki. Kokonaiskehittämisselvityksessä suunnitellut tien kehityshankkeet parantavat valtatiejakson liikenneturvallisuutta, sujuvuutta ja liittymien toimivuutta. Olkiluodon osayleiskaavassa on tavoitteena toteuttaa liikennejärjestelyt niin, että liikenteen sujuvuus ja ydinlaitosalueen turvallisuus voidaan pitää korkeana huolimatta laajenevasta ja lisääntyvästä laitosten toiminnasta (Insinööritoimisto Paavo Ristola 2007b). Osayleiskaavaehdotuksen mukaan Olkiluotoon suuntautuvan liikennemäärän edelleen lisääntyessä tulee harkittavaksi valtatie 8 liittymän rakentaminen eritasoliittymäksi. Eritasoliittymä parantaisi liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Osayleiskaavasuunnitelmassa esitetty uusi tieyhteys, joka kulkisi voimalaitosalueen nykyisen sisääntulotien eteläpuolella sekä uusi, aiemmin sisääntulotieltä erkaneva tieyhteys satamaan vähentäisivät muun muassa Posivan ja majoituskylien alueella kulkevan liikenteen määrän murto-osaan nykyisestä, mikä parantaisi liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta Olkiluodon alueella. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Rakentamisen aikainen liikenne ja kuljetukset Rakentamisen vaikutus nykyisten yksiköiden käyttöturvallisuuteen Toiminnassa olevien yksiköiden alue on ympäröity tarkoituksenmukaisella tavalla asiattoman pääsyn estävällä aidalla. Rakentaminen ei vaaranna toimivien yksiköiden käyttöturvallisuutta. 173

174 13.2 Voimalaitosyksikön toiminta-aika Maisemavaikutukset Uuden yksikön vaikutusta maisemakuvaan voidaan lieventää valitsemalla samantyyppiset pintamateriaalit ja värit kuin nykyisillä yksiköillä. Uuden yksikön ympäristö voidaan maisemoida viherrakentamisella Radioaktiivisten aineiden päästöt ja ydinturvallisuus Vaikka ydinvoimalaitoksen käytön aikaiset radioaktiivisten aineiden päästöt ovat pieniä, tehdään voimalaitoksella jatkuvasti kehitystyötä ja uudistuksia, joiden avulla näitä päästöjä pyritään entisestään pienentämään. Esimerkiksi Olkiluodon 1 ja 2 -laitosyksiköiden radioaktiiviset päästöt vesistöön ovat vähentyneet teknisten ja menettelyllisten uudistusten seurauksena. Ydinvoimalaitoksen turvallisuusnäkökohtia on kuvattu kohdassa Jätevesien vaikutusten lieventäminen Voimalaitoksella syntyvät jätevedet käsitellään mekaanisin, kemiallisin tai biologisin keinoin tai näiden yhdistelmillä jätevesien laadun mukaan. Syntyvien jätevesien määrä minimoidaan veden käytön suunnittelulla ja kierrätyksellä Jäähdytysveden otto Jäähdytysveden ottorakenteet suunnitellaan niin, että veden virtausnopeus rakenteiden ulkopuolella on mahdollisimman pieni. Tällä varmistetaan se, ettei vedenotto aiheuta vaaratilanteita vesiliikenteelle. Alhainen virtausnopeus vähentää myös voimalaitokselle tulevaa kalojen ja vesikasvillisuuden määrää, jolloin myös jäähdytysveden puhdistusjärjestelmään kuuluvat välpät ja ketjukorisuodattimet pysyvät puhtaampina. Kalojen kulkeutumista jäähdytysveden mukana estetään tulokanavien suulla pidettävillä verkoilla. Verkkoja pidetään paikoillaan toukokesäkuussa ja muulloinkin, jos kalaa todetaan pääsevän merkittäviä määriä järjestelmään Jäähdytysveden kauko-otto ja kaukopurku Jäähdytysveden virtausmallissa ei ole tarkasteltu jäähdytysveden kauko-otto ja kaukopurkuvaihtoehtoja, koska ne sijoittuisivat Olkiluodon edustalla sijaitsevalle Rauman saariston Natura-alueelle. Kauko-otto Jäähdytysveden kauko-otto voitaisiin sijoittaa syvempään paikkaan kuin lähiotto, jolloin kesällä saataisiin hieman kylmempää vettä ja vastaavasti kylmempää vettä OL4:n 174

175 poistoon. Kauko- ja lähioton välinen meriveden lämpötilaero Natura-alueella jäisi pieneksi. Jäähdytysveden pumppaamiseen tarvittava energia kasvaa verrannollisena tunnelin pituuteen. Pumppausenergia muuttuu mereen meneväksi hukkalämmöksi. Ottotunneliin kertyy simpukoita ym. vesikasvillisuutta, joiden poistaminen olisi hankalaa. Lisäksi syntyisi uusi alue, missä meren pohja ei ole luonnontilassa. Kaukopurku Jäähdytysvesien kaukopurkuvaihtoehto eli veden johtaminen tunnelilla etäämmälle Natura-alueen vaikutuspiiristä, suuntautuu Rauman pohjoisen saariston ja Luvian saariston Natura-alueiden väliin, Olkiluodosta luoteeseen. Tunnelin purkuaukko voisi olla noin neljän kilometrin etäisyydellä olevan matalikon, Kallio-Hyörtti- Lännenkivet-Iso Pyrekari takana. Tilanne Natura-alueilla ei merkittävästi paranisi tällä ratkaisulla. Epäsuotuisilla tuuliolosuhteilla lämmin vesi vaikuttaa Natura-alueelle. Lisäksi syntyisi uusi alue, missä meren pohja ei ole luonnontilassa. Kauko-oton ja -purun rakentamisen vaikutukset Kauko-oton ja -purun rakentamisesta (otto- ja purkupaikan ruoppaus ja ruoppausmassojen läjitys, otto- ja purkuaukon ja tunnelin louhintatyöt sekä louheen läjitys) aiheutuisi lähiottoa enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi syntyisi uusi alue, missä meren pohja ei ole luonnontilassa. Sortumisvaaran eliminoimiseksi tunneliin tarvitaan sitä enemmän vahvistuksia, mitä pitempi tunneli on. Myös aaltoilualtaan on oltava sitä suurempi, mitä pitempi tunneli on. Tunnelirakentamisessa kallion laatu tarvittavista lujitustoimenpiteistä huolimatta näyttelee merkittävää osaa tunnelirakenteiden säilyvyydessä ja jäähdytysvesitunnelien toiminnassa. Olkiluodon saaren pohjoispuolella maaperän geologia antaa viitteitä luode-kaakko suuntaisen heikkousalueen sijainnista mahdollisen purkutunnelin reitillä, minkä läpäiseminen mahdollisella tunnelilla aiheuttaisi vaikeuksia toteutuksen suhteen Tornijäähdytys Suoran vesistöjäähdytyksen vaihtoehto on käyttää jäähdytystorneja, joissa ylimääräinen lämpökuorma puretaan pääasiassa suoraan ilmaan. Tällöin lämpökuorma vesistöön jää pieneksi. Jäähdytystornit ovat melko yleinen ratkaisu esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa sisämaassa sijaitsevien laitosten vesivarat ovat usein varsin rajalliset (joet, pohjavesi) eikä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa käytetä niin laajalti kuin Suomessa. Epäsuorassa jäähdytysjärjestelmässä muun muassa talviolosuhteet saattavat aiheuttaa ongelmia. Koska noin yksi prosentti jäähdytettävästä vesivirtauksesta höyrystyy jäähdytettävään ilmavirtaukseen, muodostuu erityisesti alhaisilla ulkoilman lämpötiloilla sumua ilmanpoiston yhteyteen. Ilmiö voi olla olosuhteista riippuen melko voimakas ja aiheuttaa jäätymistä lähialueilla sumun laskeutuessa pinnoille. Jäähdytystornien puhaltimista aiheutuu myös jonkin verran melua, kun taas vesistöjäähdytys ei aiheuta laitoksen ulkopuolelle kantautuvaa ääntä. Ilman puhaltimia toimivat jäähdytystornit ovat paljon voimalaitosrakennuksia korkeampia ja vaikuttavat siten merkittävästi maisemaan. Tuotetun sähköenergian määrä riippuu muun muassa turpiinille johdetun höyryn lauhduttamiseen käytetyn jäähdytysveden lämpötilasta. Mitä kylmempää jäähdytysvesi on, sitä suurempi teho turpiinista saadaan. Epäsuoran jäähdytyksen merkittävin haitta on se, että se ei ole yhtä tehokas kuin suora jäähdytys. Tämä huonontaa voimalaitoksen hyötysuhdetta, josta aiheutuu taloudellista tappiota ja tuotettua sähkömäärää kohti syntyvän ydinjätteen määrä kasvaa. Myös jäähdytystornin pumppujen ja mahdollisten puhaltimien tehon tarve vähentää laitokselta saatavaa sähköenergian määrä. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei suoralle vesistöjäähdytykselle ole teknis-taloudellisesti käyttökelpoisia eikä ympäristösyillä perusteltavissa olevia vaihtoehtoja Jäähdytysvesien hyötykäyttö Nykyisten ydinvoimalaitosyksikköjen jäähdytysvedet, yhteensä noin 60 m 3 /s, johdetaan suoraan purkukanavaa pitkin mereen. Rakenteilla olevan OL3:n käyttöönotto kaksinkertaistaa jäähdytysveden tarpeen. Neljännen voimalaitosyksikön myötä jäähdytysveden kokonaistarve nousee tasolle 180 m 3 /s. Jäähdytysvesi otetaan merestä ja se lämpenee lauhduttimissa noin 12 C. Poistoveden lämpötila vaihtelee siten karkeasti arvioiden vuodenajasta riippuen välillä C. Mereen lauhdutettava kokonaislämpöteho on huomattava, mutta sen hyötykäyttö on hankalaa poistoveden matalan lämpötilan vuoksi. Jotta jäähdytysveden lämpöä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kaukolämpöverkostossa, tulisi veden lämpötilan olla vähintään 80 C. Nykyisissä voimalaitosyksiköissä, kuten myös rakenteilla olevassa kolmannessa yksikössä, on yksivaiheinen turpiinilauhdutusjärjestelmä. Neljännen voimalaitosyksikön lauhdutusjärjestelmä olisi teoriassa mahdollista suunnitella kaksivaiheiseksi. Tällöin ensimmäisestä vaiheesta saadaan lauhdutusvettä, joka on korkeassa lämpötilassa, jolloin lauhdutuslämpöä voitaisiin hyödyntää. OL4:n Ympäristövaikutusten arviointiselostus 175

176 tapauksessa tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole realistinen, sillä lähistöllä ei ole sopivaa lämpökuormaa. Nykyinen kaukolämpökuorma pystytään tyydyttämään olemassa olevilla lämpölaitoksilla eikä alueella ole teollisuutta, joka tarvitsisi runsaasti uutta lämmöntuotantoa. Ei myöskään ole nähtävissä, että alueen kaukolämpökuorma kasvaisi huomattavasti lähivuosia, sillä se vaatisi laajan ja tiheään asutun asuinalueen rakentamista. Koska jäähdytysvesi on merivettä, se ei suolapitoisuutensa vuoksi sovellu viljelyalueiden kasteluun. Sen sijaan matalalämpötilaista jäähdytysvettä voitaisiin käyttää esimerkiksi kasvihuoneiden lämmitykseen; tällaisessa ratkaisussa vesi johdetaan kasvihuoneisiin, joiden läpi virratessaan vesi luovuttaa lämpöä ja kosteutta. Jäähtynyt vesi johdetaan purkukanavaa pitkin takaisin mereen. Ollakseen kannattava kyseinen ratkaisu vaatisi kuitenkin laajoja kasvihuoneita, eikä sellaisia voimalaitoksen lähialueella ole. Eräs mahdollinen käyttökohde suolaiselle, lämpimälle vedelle voisivat olla kalan- tai ravunviljelyslaitokset. Voimalaitoksen lähialueella kuitenkaan ei harjoiteta nykyisellään laajamittaista kalanviljelyä. Näiden toimintojen lämmön kulutus on kuitenkin niin pieni suhteessa käytettävissä olevaan lämpökuormaan, ettei niiden aiheuttamalla vähennyksellä ole merkitystä vesistöön johdettavan lämpökuormituksen kannalta. Lisäksi eräiden tällaisten lämmönkäyttömuotojen, esimerkiksi laajamittaisen kalanviljelyn, vesistövaikutukset saattavat olla haitallisempia kuin sen lämmön, jota niiden ansiosta ei johdettaisi vesistöön. Lämmön pienimuotoisen hyötykäytön ongelmana on vähäisten tai jopa negatiivisten ympäristöhyötyjen lisäksi myös epätaloudellisuus. Mereen purettavan jäähdytysveden haittapuolia on, että lämmin poistovesi pitää talvella sulana purkupaikan lähistön. Mikäli lähistöllä on vesialue, joka hyötyisi sulana pitämisestä, olisi järkevää tarkastella mahdollisuuksia purkaa ainakin osa vesistä sellaiselle alueelle. Esimerkkinä tämän tyyppisestä vesialueesta voisi olla satama. Olkiluodon lähistöllä ei ole suurta satamaa, lähin iso satama sijaitsee Raumalla, jonne on voimalaitokselta yli 20 km. Tällä hetkellä ei ole muita sellaisia jäähdytysveden lämmön toteuttamiskelpoisia hyötykäyttömahdollisuuksia, jotka parantaisivat Olkiluodon edustan merialueen tilaa. TVO on avoin kaikille ehdotuksille jäähdytysveden lämmön laajamittaiseksi hyödyntämiseksi. 176

177 Ydinjätehuolto Laitoksella syntyvistä ydinjätteistä huolehditaan asianmukaisesti. Käytetty polttoaine välivarastoidaan laitoksella siihen saakka, kunnes sen sijoittaminen Suomen kallioperään aloitetaan. Nestemäiset matala- ja keskiaktiiviset jätteet joko kuivataan tai kiinteytetään. Matala- ja keskiaktiivisten jätteiden loppusijoitus toteutetaan voimalaitosalueella sijaitsevaa loppusijoitustilaa laajentamalla Jätehuolto Kaatopaikasta aiheutuvia hajuhaittoja ehkäistään jätteen tiivistämisellä ja peittämisellä. Kaatopaikka-alueen hiukkas- ja mikrobihaittoja vähennetään jätteiden peittämisellä. Pölyämistä ehkäistään jätteiden peittämisellä ja kastelemalla tai suolaamalla tieyhteydet tarvittaessa. Suljetusta kaatopaikasta aiheutuvia haittoja vähennetään muun muassa ehkäisemällä kaasunkeräysjärjestelmällä kaatopaikkakaasun purkautumista suoraan ilmaan ja täyttöalueen tiiviillä pintarakenteella sekä biosuodattimilla Meluvaikutukset Voimalaitoksen käytön aikainen melu on torjuttavissa tasolle, joka noudattaa työturvallisuusperusteisia sekä ympäristön melutasoa koskevia viranomaisohjearvoja. Laitosrakennuksessa käytetään sellaista rakennustekniikkaa ja -materiaaleja, että koneiden ja laitteiden melu vaimenee tehokkaasti. Lisäksi melunlähteet voidaan eristää suojakoteloinnin avulla tai tarvittaessa varustamalla ne äänenvaimentimilla. Tärinää voidaan vaimentaa sijoittamalla tärisevät laitteet joustaville alustoille. Mahdolliset vuodot saadaan kiinni suoja-altaisiin, lietteen- tai öljynerotuskaivoihin tai neutralointialtaaseen. Voimalaitosalueella toimivan henkilökunnan koulutuksessa kiinnitetään huomiota kemikaalien aiheuttamien työturvallisuus- ja ympäristöriskien minimointiin Onnettomuustilanteet Voimalaitoksen suunnittelussa on varauduttu häiriöihin ja onnettomuuksiin. Johtavana periaatteena laitoksen kaikessa toiminnassa on onnettomuuksien ehkäisy. Ydinvoimalaitoksen turvallisuusnäkökohtia ja onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten lieventämiseen tähtääviä toimenpiteitä on käsitelty selostuksen luvussa Purkuvaihe Maailmassa on purettu toistaiseksi kokonaan vain muutamia ydinvoimalaitoksia. Ennen uuden yksikön purkamista sekä Olkiluodon nykyiset yksiköt että monet muut maailmalla käytössä olevista ydinvoimalaitoksista tullaan poistamaan käytöstä. Näiden laitosyksiköiden käytöstäpoistosta saatuja kokemuksia ja tutkimustietoja käytetään hyväksi laadittaessa ja uusittaessa määräajoin uuden yksikön käytöstäpoistosuunnitelmaa. Laitosyksikön purkaminen vaatii oman erillisen YVA-menettelyn. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kemikaalien ja öljyjen kuljetusten, käytön ja varastoinnin vaikutukset Kemikaalien käsittelyssä ja varastoinnissa häiriö- ja vahinkotilanteisiin on varauduttu viemäröinnin, suoja-altaiden, hälytysautomatiikan sekä toimintasuunnitelmien ja -ohjeiden avulla. Kemikaalien kuljetuksissa noudatetaan niitä koskevia turvallisuusohjeita ja -määräyksiä. Riski näiden aineiden pääsemisestä käytön tai onnettomuudenkaan yhteydessä haitallisessa määrin vesistöön tai maaperään on pieni. Laitosta varten laaditaan kattavat turvallisuusohjeet, joissa käsitellään kemikaalivahinkojen torjuntaa ja ennaltaehkäisyä. Laitoksen henkilökuntaa opastetaan kemikaalien turvalliseen käyttöön. Onnettomuudet kemikaalien varastoinnissa ja käsittelyssä ovat epätodennäköisiä. Mahdolliset vuodot pysäytetään ja minimoidaan rakenteellisin keinoin, jolloin ympäristöön ei pääse merkittäviä määriä haitallisia kemikaaleja. 177

178 14 Ympäristövaikutusten seurantaohjelma 178

179 Ympäristölainsäädäntö edellyttää ympäristöön vaikuttavista hankkeista ja toiminnoista vastaavilta ympäristövaikutusten seurantaa. Ydinvoimalaitosten osalta seurantaa edellyttävät myös ydinenergialain perusteella annetut säädökset ja ohjeet. Seurantaa koskevat, juridisesti sitovat velvoitteet annetaan hanketta koskevien eri lupapäätösten lupaehdoissa. Lupaehdoissa määrätään tyypillisesti, että hankkeen vaikutuksia ympäristöön on tarkkailtava viranomaisten hyväksymien tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailuohjelmat laaditaan lupapäätösten saamisen jälkeen yhteistyössä viranomaisten kanssa ja niissä määritellään suoritettavan kuormitus- ja ympäristötarkkailun ja raportoinnin yksityiskohdat. Ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma on suunnitelma tietojen keräämisestä säännöllisin aikavälein hankkeen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta, ympäristövaikutuksista sekä ympäristön muutoksista hankkeen vaikutusalueella. Seurannan tavoitteita ovat: tuottaa tietoa voimalaitoksen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta ja -vaikutuksista selvittää, mitkä ympäristön tilan muutokset ovat seurauksia voimalaitoksen toiminnasta ja mitkä aiheutuvat muista tekijöistä selvittää, miten ympäristövaikutusten ennuste- ja arviointimenetelmät vastaavat todellisuutta selvittää, miten haittojen lieventämistoimet ovat onnistuneet mahdollistaa tarvittaviin toimiin ryhtyminen, jos esiintyy ennakoimattomia haittoja. Tarkkailun tuloksista raportoidaan säännöllisin aikavälein, tarkkailusta riippuen joidenkin kuukausien tai vuoden välein. Raportit toimitetaan toiminnanharjoittajalle ja asianomaisille viranomaisille. Vaikka yksityiskohtaiset ympäristövaikutusten seurantaohjelmat laaditaan vasta lupapäätösten saamisen jälkeen, tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa voidaan kuitenkin esittää ympäristötarkkailun sisältö pääpiirteittäin, koska Olkiluotoon suunnitellun uuden ydinvoimalaitosyksikön vaikutuksia tultaisiin tarkkailemaan samojen periaatteiden mukaisesti kuin nykyistenkin yksiköiden vaikutuksia tarkkaillaan Olkiluodon voimalaitoksen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä TVO:lla on käytössä ympäristöasioiden hallintajärjestelmä, joka on sertifioitu vastaamaan kansainvälisen ISO 14001:2004 -standardin vaatimuksia. Lisäksi Olkiluodon voimalaitoksella on ainoana suomalaisena energiantuottajana EU-asetukseen (761/2001) perustuva EMAS-rekisteröinti (FI ). EMAS (the Eco-Management and Audit Scheme) on yksityisen sektorin sekä julkishallinnon yrityksille ja organisaatioille tarkoitettu vapaaehtoinen ympäristöjärjestelmä. Ympäristöjärjestelmä on organisaation ympäristöjohtamisen väline, jonka avulla ympäristöasiat otetaan järjestelmällisesti huomioon kaikessa toiminnassa. EMAS-organisaatio sitoutuu ympäristölainsäädännön noudattamiseen, ympäristönsuojelunsa tason jatkuvaan parantamiseen ja julkiseen raportointiin ympäristöasioistaan. Uutta laitosta käytetään ympäristöjärjestelmien periaatteiden mukaisesti Kuormitustarkkailu REG.NO. FI Radioaktiiviset päästöt Radioaktiivisten aineiden osalta ympäristön valvonnan keskeinen kohde on päästöjen valvonta. Radioaktiivisten aineiden päästöt ydinvoimalaitokselta ja käytetyn polttoaineen varastosta ovat peräisin radioaktiivisia aineita sisältävien järjestelmien vesien ja kaasujen käsittelyjärjestelmistä. Sekä ilmaan että veteen tapahtuvien päästöjen tarkkailu kattaa kaikki sellaiset järjestelmät, joihin joutuu tai voi joutua radioaktiivisia aineita. Käsittelyjen jälkeen ympäristöön tapahtuvia päästöjä valvotaan näytteenotoin ja jatkuvatoimisin mittauksin. Päästömittausten avulla saadaan tieto laitokselta päästettävien radioaktiivisten aineiden määristä ja varmistutaan siitä, että asetettuja päästörajoja ei ylitetä. Radioaktiivisten aineiden päästöjen tarkkailu, päästöistä raportointi ja tarkkailun laadunvalvonta tapahtuvat Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla. Ydinvoimalaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöt tapahtuvat valvottujen päästöreittien kautta. Kaasumaiset päästöt tapahtuvat keskitetysti laitoksen ilmastointipiipun kautta. Piipussa on näytteenottolaitteisto, jonka kautta osa ulos menevästä kaasusta kulkee. Näytevirtauksessa olevat Ympäristövaikutusten arviointiselostus 179

180 hiukkasmaiset aineet jäävät näytteenottosuodattimeen, joka vaihdetaan ja analysoidaan määrävälein. Kaasumaisten aineiden radioaktiivisuus mitataan jatkuvatoimisella aktiivisuusmittarilla. Määrävälein otetaan myös kaasusta näytteitä isotooppikohtaista analyysiä varten. Vastaavanlaisella näytteenottomenettelyllä valvotaan myös laitokselta vesistöön päästettävien jätevesien aktiivisuutta. Päästöjen aiheuttamien annosten suoranainen mittaaminen ympäristössä on mahdotonta johtuen niiden pienuudesta verrattuna luonnossa vallitsevaan taustasäteilyyn ja sen vaihteluihin. Päästöjen aiheuttamia radioaktiivisuuspitoisuuksia valvotaan ympäristön säteilytarkkailuohjelmalla, johon liittyen muun muassa määritetään vuosittain yli 300 ympäristönäytteen aktiivisuuspitoisuus Jäähdytysvesi Jäähdytysveden virtaamaa ja otto- ja purkulämpötilaa seurataan jatkuvatoimisin mittauksin. Tulokset tallennetaan tietokoneelle tunti- ja vuorokausikeskiarvoina. Laitosyksiköiden sähkö- ja lämpötehot, joista vuotuinen lämpökuorma lasketaan, tallentuvat koko ajan tietokoneelle. Purkupaikan edustan lämpötiloja seurataan jatkuvatoimisesti. KPA-varaston osalta ei suoriteta erillistä, jatkuvaa purkualueen lämpötilatarkkailua, vaan jäähdytysveden lämpötilavaikutusta seurataan meriveden lämpötilatarkkailun yhteydessä Pesulan jätevedet Valvonta-alueelta tulevat jätevedet kerätään säiliöihin. Laitoksen käyttölaboratorio mittaa veden aktiivisuuden ja antaa luvan ulospumppauksen aloitukselle, jos aktiivisuustaso on hyväksyttävän alhainen. Mereen johtamisen yhteydessä poistovedestä otetaan vielä kokoomanäyte päästömittauksia varten. Pesuaineista aiheutuva vesistökuormitus lasketaan päästövesien kokonaisfosforipitoisuuksista, jotka voimalaitoksen käyttölaboratorio mittaa Jätevedenpuhdistamo Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaboratorio tekee jätevedenpuhdistamon päästötarkkailun neljä kertaa vuodessa. Puhdistamolle tulevasta ja sieltä lähtevästä jätevedestä kerätään automaattisilla näytteenottimilla virtaamaan verrannolliset 24 tunnin kokoomanäytteet. Näytteistä tehdään seuraavat määritykset: ph, BOD 7ATU - arvo, COD cr -arvo, kokonaistyppi, ammoniumtyppi (läh- 180

181 tevä vesi), kokonaisfosfori, liukoinen fosfori (lähtevä vesi), kiintoaine, kokonaisalumiini (lähtevä vesi). Voimalaitoksen käyttölaboratorio suorittaa lisäksi viikoittaista tihennettyä päästötarkkailua. Tulevasta jätevedestä määritetään: ph, kokonaisfosfori, COD cr -arvo. Lähtevästä jätevedestä määritetään: ph, kokonaisfosfori, kokonaisalumiini, kiintoaine, COD cr -arvo. Kuukausittain laaditaan voimalaitoksen vedenkäsittelyjärjestelmien yhteenvetoraportti, joka sisältää muun muassa edellä mainittujen suureiden keskimääräiset ja maksimiarvot lähtevässä jätevedessä. Päivittäiseen käyttötarkkailuun kuuluvat: puhdistettu vesimäärä, puhdistamolla tai viemäriverkostossa tapahtuneet ohitukset, kemikaaliannostus (virtausmittarihavainnoinnit), selkeyttämön näkösyvyys. Lisäksi tarpeen vaatiessa ja vähintään viikoittain tehdään seuraavat mittaukset: lämpötila tulevasta ja lähtevästä jätevedestä, ph tulevasta ja lähtevästä jätevedestä. Kuukausittain suoritettavaan käyttötarkkailuun sisältyy edellisten lisäksi: kemikaalin kulutus, poistettu lietemäärä, sähkön kulutus. Puhdistamon toiminnasta ja käytöstä pidetään käyttöpäiväkirjaa Pohjavesiolosuhteiden tarkkailu Voimalaitosjätteen loppusijoitustilan rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia pohjaveden virtauksiin, painetasoihin ja laatuun seurataan sekä rakennustekniseltä että ympäristölliseltä kannalta systemaattisella tarkkailulla. Kattilalaitoksen kuukausittain tehtävissä koekäynnistyksissä tarkistetaan polttimen, puhaltimen ja automatiikan toimintakuntoisuus. Tuotantokäytön aikana päivittäin mitataan polttoaineen kulutus, kattilan lämpötila ja paine sekä savukaasun lämpötila ja hiilidioksidi (CO 2 ). Poltinhuoltojen (tarvittaessa) yhteydessä mitataan jäännöshappi (O 2 ), hiilidioksidi (CO 2 ) ja tummuus/nokikuva. Kattilavedestä otetaan kuukausittain näyte, josta määritetään hydratsiini, johtokyky, ph, kloridi ja fluoridi. Kattilalaitoksen ja varavoimadieselien päästöt (hiilidioksidi, hiukkaset, rikkidioksidi, typen oksidit) lasketaan vuosittain käytetyn polttoaineen ainetaseista. Energiamarkkinavirastolle toimitettavat hiilidioksidipäästötiedot todennetaan kolmannen osapuolen toimesta Vaikutustarkkailu Ympäristön säteilyvalvonta Olkiluodon ympäristön säteilyvalvontaohjelman tarkoituksena on selvittää ydinvoimalaitoksen radioaktiivisista päästöistä ympäristölle ja ihmisille aiheutuva säteilyrasitus. Olkiluodon ympäristön säteilytarkkailu on aloitettu vuonna Ulkoisen säteilyn mittaus on jatkuvaa. Jatkuvatoimisia säteilyannosmittareita on sijoitettu sekä voimalaitosalueelle että kehälle noin viiden kilometrin etäisyydelle voimalaitoksesta. Kymmenen mittaria on yhdistetty valtakunnalliseen säteilyvalvontaverkkoon, jonka mittaustieto Ympäristövaikutusten arviointiselostus Jätekirjanpito Voimalaitoksella muodostuvien jätteiden laadusta, määrästä ja käsittelystä pidetään jätelain mukaista jätekirjanpitoa. Tavanomaisten jätteiden osalta kirjanpito ja raportointi tapahtuvat voimalaitoksen ja sen kaatopaikan ympäristöluvan ehtojen mukaisesti. Radioaktiivisten jätteiden osalta kirjanpito perustuu Säteilyturvakeskuksen määräyksiin Melutarkkailu Uuden yksikön rakentamisen jälkeen tullaan voimalaitoksen ympäristössä tekemään melumittauksia. Mittauksilla varmistetaan, että voimalaitoksen aiheuttama melu noudattaa viranomais- ja suunnitteluohjearvoja Kattilalaitos ja varavoimadieselit 181

182 on reaaliaikaisesti luettavissa muun muassa sisäasiainministeriössä ja Säteilyturvakeskuksessa. Myös ilmaa ja siinä hiukkasmuodossa olevia aineita tarkkaillaan jatkuvalla näytteenkeräyksellä. Laskeumaa mitataan sadevedestä. Maaperästä otetaan näytteitä neljän vuoden välein suoritettavana kartoitustutkimuksena. Siinä yhteydessä otetaan näytteitä myös sienistä ja metsämarjoista. Luonnonkasveista, karhunsammaleesta, poronjäkälästä ja männynneulasista otetaan näytteitä vuosittain kasvukauden aikana. Laidunruohosta otetaan niin ikään näytteitä kasvukauden aikana 0 10 km:n etäisyydellä voimalaitoksesta. Ihmisen ravintoaineista näytteitä otetaan maidosta, talousvedestä, vehnästä, rukiista, lehtisalaatista, mustaherukasta ja naudanlihasta. Näytekohteet on valittu siten, että ne edustavat kattavalla tavalla niitä reittejä, joita pitkin ihmiseen voi ravinnon kautta kulkeutua radioaktiivisia aineita. Näytteenottoetäisyydet vaihtelevat 0 40 kilometriin voimalaitokselta. Meriympäristöstä näytteitä otetaan vedestä sekä muun muassa rakko- ja viherlevistä. Pohjaeläimistä näytelajeja ovat itämerensimpukka ja sinisimpukka. Kalalajeista näytteitä kerätään silakasta, hauesta, ahvenesta ja särjestä. Lisäksi näytteitä otetaan sedimentoituvasta aineksesta ja pohjasedimentistä. Vuosittain ympäristönäytteitä otetaan säteilyvalvontaa varten yhteensä yli 300. Lisäksi voimalaitoksen lähistöllä asuvista henkilöistä valituille ryhmälle tehdään vuosittain kokokehomittaus. Säteilyvalvontaohjelman lisäksi matemaattisia malleja käyttäen tehdään säteilyannoslaskelmia. Mallien lähtötietoina käytetään mitattuja päästötietoja sekä mittaustietoja leviämisolosuhteista. Näitä annoslaskuja ja säteilyvalvontaohjelman tuloksia toisiinsa verrattaessa voidaan varmentaa ja kehittää päästöjen leviämiseen ja annoslaskelmiin käytettäviä matemaattisia malleja. Valvontaohjelmaa tarkistetaan aika ajoin kertyneen tiedon perusteella. Myös uuden yksikön rakentamisen jälkeen nykyinen säteilyvalvontaohjelma tarkistetaan vastaamaan uutta tilannetta eli siihen tehdään tarvittavat muutokset. Ohjelman hyväksyy Säteilyturvakeskus Vesistötarkkailu Vesistötarkkailussa seurataan jäähdytys- ja jätevesien johtamisen vaikutuksia merialueen tilaan. Tarkkailu kattaa fysikaaliset ilmiöt merialueella, veden laadun seurannan sekä vesistön biologisen tilan tarkkailun. 182

183 Fysikaalisten ilmiöiden tarkkailuun kuuluvat muun muassa merialueen lämpötilan seuranta jatkuvatoimisin mittarein ja kartoitusluonteisin selvityksin sekä jäätilanteen seuranta. Veden laadun tarkkailussa taas seurataan laajasti vesistön tilaa kuvaavia muuttujia, mm. happamuutta, happipitoisuutta, puskurikykyä, sähkönjohtavuutta ja suolaisuutta, väriä, sameutta, näkösyvyyttä sekä ravinne- ja kiintoainepitoisuuksia. Fysikaalis-kemialliset tutkimukset suorittaa julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos. Määritykset tehdään hyväksytyillä standardianalyysimenetelmillä. Merialueen biologista tilaa seurataan mm. kasviplanktonin perustuotannon ja lajijakauman määrityksillä, vesikasvillisuuden lajistoa ja runsautta selvittävillä tutkimuksilla sekä pohjaeläintutkimuksin. Rehevyystasotutkimukset suorittaa julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos. Määritykset tehdään hyväksytyillä standardianalyysimenetelmillä. Kuormitus- ja vesistötarkkailuohjelmaa tarkistetaan aika ajoin uuden tiedon ja olosuhdemuutosten perusteella. Myös uuden yksikön käyttöönoton yhteydessä ohjelma tarkistetaan vastaamaan uutta tilannetta. Kuormitus- ja vesistötarkkailu tehdään alueellisen ympäristöviranomaisen eli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Jäähavaintoja tehdään talvikuukausina jäätilanteesta riippuen 1 3 viikon välein. Alueelta piirretään jäähavaintokartta, johon on merkitty kiintojään reuna, sohjovyöt, ahtojäävyöhykkeet ja jään rikkoutuminen ja ajautuminen. Jäähdytysveden heikentämästä jääalueesta varoitetaan yleisesti alueella ilmestyvissä sanomalehdissä. Alueelle johtavien teiden varsiin sijoitetaan heikoista jäistä varoittavia tauluja Kalataloudellinen tarkkailu Jäähdytys- ja jätevesien johtamisen vaikutuksia Olkiluotoa ympäröivän merialueen kalastoon, kalastukseen ja saaliisiin seurataan kalataloudellisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Kalataloudelliseen tarkkailuohjelmaan kuuluu tyypillisesti muun muassa kalojen ikä- ja kasvumäärityksiä, kalastustiedusteluja ja haastatteluja ammatti-, kotitarveja virkistyskalastajille sekä kalastajien pitämään yksityiskohtaiseen kalastuskirjanpitoon perustuvia selvityksiä. Myös kalataloudellista tarkkailuohjelmaa tarkistetaan kertyneen tiedon perusteella ja olosuhteiden muuttuessa, esimerkiksi uuden laitosyksikön käyttöönoton yhteydessä. Kalataloudellinen tarkkailu tehdään alueellisen kalatalousviranomaisen eli Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymällä tavalla Sosiaalisten vaikutusten seuranta Yhteistyö sidosryhmien kanssa on tärkeä osa nykyaikaisen ympäristöasioista vastuuta kantavan yrityksen normaalia toimintaa. Avoimella tiedonvaihdolla sidosryhmien kanssa hankevastaava voi saada tietoa hankkeen vaikutuksista ja keinoista, joilla näitä vaikutuksia voisi lieventää tai ehkäistä. YVA-menettelyn aikana syntyneet yhteydet menettelyssä mukana olleisiin sidosryhmiin voivat toimia vuorovaikutuksen kanavina. TVO:lla on myös säännöllisiä tapaamisia Eurajoen ja sen naapurikuntien edustajien kanssa. Hankkeen aiheuttamat välilliset ja välittömät vaikutukset työllisyyteen ja elinkeinoelämään saattavat olla TVO:n lisäksi esimerkiksi kunnan tai alueellisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen mielenkiinnon kohteena. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 183

184 15 Kirjallisuus Air-Ix Suunnittelu Eurajoen kunta, Olkiluodon Osayleiskaava. Rauman kaupunki, pohjoisten rantojen osayleiskaavan muutos. Kaavaluonnoksen selostus. Alabaster, J.S. & Lloyd, R Water quality criteria for freshwater fish. Butterworths, London. 361 s. Alleco Oy Rantavyöhykkeen suurkasvillisuus Olkiluodon ydinvoimalan edustalla kesällä Julkaisussa: Olkiluodon lähivesien fysikaaliskemiallinen ja biologinen tarkkailu (2004). Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Tutkimusseloste 241 (2005). Areva Finnish EPR Olkiluoto 3. The world s first third-generation reactor now under construstion. May Beresford, N., Brown, J., Copplestone, D., Garnier-Laplace, J., Howard, B., Larsson, C-M., Oughton, D., Pröhl, G. & Zinger, I D-ERICA: An Integrated Approach to the assessment and management of environmental risks from ionising radiation. Description of purpose, methodology and application. European Commission, contract number FI6R-CT ( Carter, T.R. (toim.) SY1/2007 Suomen kyky sopeutua ilmastonmuutokseen: FI-NADAPT. Assessing the adaptive capacity of the Finnish environment and society under a changing climate: FINADAPT. Suomen ympäristö 1/2007, 76 s. Carter, T.R. and 19 others The FINSKEN global change scenarios. In: J. Kähkö and L. Talve (Eds). Understanding the Global System - The Finnish Perspective, Finnish Global Change Research Programme FIGARE, Turku, pp Chapman, C. R. & Morris, D Impacts on the earth by asteroids and comets: assessing the hazard. Nature vol. 367:33-39, CEAA Canadian Environmental Assessment Agency. Www-sivut ( Eisenbud M Exposure of the General Public near Three Mile Island. Nuclear Technology Vol. 87, s. 514 (1989). Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Energiateollisuus ry Arvio Suomen sähkön kysynnästä vuosille 2020 ja Marraskuu Energia-alan Keskusliitto ry Finergy Hyvä tietää ydinvoimasta. 42 s. Energiateollisuus ry 2007a. Energiavuosi 2006 Sähkö. Lehdistötiedote Energiateollisuus ry 2007b. Hyvä tietää ydinjätteestä. 22 s. Energiateollisuus ry Hyvä tietää uraanista. Hyvä tietää esitesarja. Environment Australia Assessment of the environmental impact statement for the proposed expansion of the Olympic Dam operations at Roxby Downs. Assessment report by Environment Australia: Department of the Environment and Planning South Australia, Department for Transport, Urban Planning and the Arts. November EUR European Utility Requirements for LWR Nuclear Power Plants, Revision B, November Eurprog Statistics and prospects for the the European electricity sector ( , )- Eurprog Evropeitseva, noinv Lichinochnyi period nalima. Trudy Leningrad Obshchestva Estestvoispyt. 69, 4. Fingrid Oyj Voimansiirtojärjestelmän sähkö- ja magneettikentät. Esite. Forsberg, C. & Ryding, S.-O Eutrophication parameters and trophic state indi-ces in 30 Swedish waste-receiving lakes. Arch. Hydrobiol. 89: Helsingin yliopisto Seismologian laitos. ( Henriksen, A., Skjelvåle, B.L., Mannio, J., Wilander, A., Jensen, J.P., Moiseenko, T., Harriman, R., Traaen, T.S., Fjeld, E., Vuorenmaa, J., Kortelainen, P. & Forsius, M Results of national lake surveys 1995 in Finland, Norway, Sweden, Denmark, Russian Karelia, Scotland and Wales. Acid Rain Research Report 47/1997. NIVA-report SNO Norw. Inst. Water Res., Oslo. 43 s. Höglund, J. & Thulin, J Parasitangrepp i ögon hos fisk, som lever i kylvatten från kärnkraftsreaktorer. Naturvårdsverket, rapport IAEA Safety standards series no. Gs-r-2. Preparedness and response for a nuclear or radiological emergency. IAEA International Basic Safety Standards for Protection against Ionizing Radiation and for the Safety of Radiation Sources. Safety Series No

185 ICRP (International Commission on Radiological Protection) The 2007 Recommendations of the International Commission on Radiological Protection, ICRP Publication 103. ICRP (International Commission on Radiological Protection) Protection against radon-222 at home and at work. ICRP Publication 65. Annals of the ICRP Vol 23. No.2. ICRP (International Commission on Radiological Protection) Recommendations of the International Commission on Radiological Protection, ICRP Publication 60. Ikonen, A Eliöiden säteilyaltistuksen arviointi FIN6/ OL4-laitoshankkeen YVA:a varten. Muistio POS Ilmailuhallinto ( Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, Ramboll 2007a. Olkiluodon osayleiskaava, luonnon perustilaselvitys s. + liitteet. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, Ramboll 2007b. Olkiluodon osayleiskaavaluonnoksen vaikutusten arviointi s. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, Ramboll 2007c. Olkiluodon osayleiskaava, maisema- ja kulttuurihistoriaselvitys s. + liitteet. Kainulainen, E. (toim.) Säteily- ja ydinturvallisuus. Neljännesvuosiraportti 4/2006. STUK-B 73 / Maaliskuu Kainulainen, E. (toim.) Säteily- ja ydinturvallisuus. Neljännesvuosiraportti 1/2006. STUK-B-YTO 248. ISBN (pdf). Kalliosaari, S Jäätalvi 2002/2003, Merentutkimuslaitoksen jääpalvelun www-sivut, ( Keskitalo, J. & Ilus, E Aquatic macrophytes outside the Olkiluoto nuclear power station, west coast of Finland. Ann. Bot. Fennici 24, Kinnunen, V. & Oulasvirta, P Rantavyöhykkeen suurkasvillisuus Olkiluodon ydinvoimalan edustalla kesällä Julkaisussa: Kirkkala, T. Olkiluodon lähivesien fysikaalis-kemiallinen ja biologinen tarkkailututkimus vuonna Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Kirkkala, T. & Oravainen R Uudenkaupungin edustalta Merikarvialle. Teoksessa: Sarvala, M. & Sarvala, J. (toim.) Miten voit, Selkämeri? Ympäristön tila Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku. s Kirkkala, T. & Turkki, H Rauman ja Eurajoen edustan merialue. Teoksessa: Sarvala, M. & Sarvala, J. (toim.) Miten voit, Selkämeri? Ympäristön tila Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku. s Ympäristövaikutusten arviointiselostus Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2006a. Teollisuuden Voima Oy, Olkiluodon meluselvitys Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2006b. Arviointi vaikutuksista Liiklankarin Natura alueen luontoarvoihin. Teollisuuden Voima Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001a. Arvio Olkiluodon uuden voimalaitosyksikön vaikutuksesta Natura alueeseen. Teollisuuden Voima Oy. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001b. Natura arvioon liittyvä maastokäynti Olkiluodon edustalle. Teollisuuden Voima Oy IPCC Ilmastonmuutos v. 2007: luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille. Isaksson, R. (toim.) Säteily- ja ydinturvallisuus. Neljännesvuosiraportti 1/2007. STUK-B 78 / Syyskuu Jander, P Sähköpostit, Cameco Inc Jylhä K., Tuomenvirta H. and Ruosteenoja K Climate change projections for Finland during the 21st century. Boreal Environment Research 9, Jäger, T., Nellen, W., Schöfer, W. & Shodjai, F Influence of salinity and temperature on early life stages of Coregonus albula, C. lavaretus, Rutilus rutilus and Lota lota. Rapp. P.-v. Reun. Cons. int Explor. Mer. 178: Kirkkala, T Olkiluodon vesistöön rakentamisen vaikutusten tarkkailututkimus toukokuussa, kesä- ja elokuussa, syyskuussa ja lokakuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. KTM Uraanin etsintä, valtaushakemukset. ( >Yritykset > Kaivostoiminta ja malminetsintä > Uraanin etsintä > Valtaushakemukset). Kuusisto, E., Kauppi, L. and Heikinheimo, P. (Eds) Ilmastonmuutos ja Suomi. Helsinki University Press, 265 pp. Langford, T.E.L Ecological effects of thermal discharges. Elsevier Applied Science Publishers Ltd. London 1990 Latvajärvi, H., Jokela, A. ja Kangas-Korhonen P Olkiluodon metsien hoito- ja käyttösuunnitelma Metsäntutkimuslaitos, Parkanon tutkimusasema. Lauri, H Virtausmalli Olkiluodon edustalle lämpöpäästöjen leviämisen arviointiin. Moniste, YVA Oy. Lehtonen, H Made. Teoksessa: Toivonen, R. Kalamiehen tietokirja 2: WSOY. Loikkanen, M Luotolinnustoinventointi Eurajoen Olkiluodossa Ram-boll Finland Oy. Mikkola, I Sähköposti

186 Museovirasto Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt luettelo. ( Neuman, E. & Andersson, J Biological investigations off the Oskarshamn nuclear power station during the 1980 s. National Swedish Environmental Protection Board. Report Nordel Organisation for the Nordic Transmission System Operators, Annual Statistics 2006, OECD Eutrophication of Waters. Monitoring, assessment and control. 154 s. Oy Vesi-Hydro Ab Olkiluodon edustan merialueen kalataloudellinen tarkkailututkimus Moniste. Paile, W Säteilyn haittavaikutusten luokittelu. Kirjassa Säteilyn terveysvaikutukset. ( julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_fi/kirjasarja4/) Posiva 2007a. Posivan internetsivut. ( Posiva 2007b. Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosten ydinjätehuolto. Yhteenveto vuo-den 2006 toiminnasta. 40 s. Posiva Laitoskuvaus 2006 Loppusijoituslaitossuunnitelmien yhteenvetoraportti. Työraportti Posiva Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitos. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Purcell, J.E., Shiganova, T.A., Decker, M.B. & Houde, E.D The ctenophore Mnemiopsis in native and exotic habitats: U.S. estuaries versus the Black Sea basin. Hydrobiologia 451: Purra, T Uraanikaivoksista ei ympäristöhaittaa. SK Lehtiartikkeli. Ramboll Analytics Oy Olkiluodon meluselvitys Ramboll Finland Oy 2007a. Olkiluodon osayleiskaavan liikenne-ennuste Ramboll Finland Oy 2007b. Teollisuuden Voima Oy, Vesikasvikartoitus Olkiluodon ydinvoimalan edustalla elokuussa Linjasukellukset Ramboll Finland Oy 2007c. Olkiluodon edustan merialueen kalataloudellinen tarkkailu vuosina Moniste. Ramboll Finland 2007d. OL4 Natura tarvearviointi Ramboll Pikkuapollon esiintyminen Olkiluodon osayleiskaava-alueella Rissanen, S. ja Tarjanne, R Ydinpolttoaineen materiaalipanos tuotettua sähkömäärää kohden. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, Energiatekniikan osasto. Tutkimusraportti EN B-148. Heinäkuu s. Rossi J. & Schultz E Menetelmä ympäristön säteilyannosten arvioimiseen reaktorionnettomuustilanteissa. ATS-ydintekniikka Vol. 22, s. 17 (1993). Ruosteenoja, K Climate Scenarios for Olkiluoto Region over the Next Few Centuries. Working Report June s. Saikkonen T Radioaktiivisesta päästöstä ihmisille aiheutuvan säteilyannoksen arviointi. Diplomityö. TKK Sandström, O Environmental monitoring at the Forsmark nuclear power plant. National Swedish Environmental Protection Board. Report Sandström, O. & Svensson, B Kylvattnets biologiska effekter. Forskningen i Biotestsjön, Forsmark, Satakuntaliitto Satakunnan ympäristökatsaus Sarja A:242. Pori. Satakuntaliitto Satakunnan seutukaava 5. Vahvistettu ympäristöministeriössä Silvo, K., Melanen, M., Gynther, L., Torkkeli, S., Seppälä, J., Käärmeniemi, T. & Pesari, J Yhtenäinen päästöjen ja ympäristövaikutusten arviointi: lähestymistapoja ympäristölupaprosessin tueksi. Osa I: Säädöksiin ja yleisiin tavoitteisiin pohjautuva päästöjen ja ympäristövaikutusten arviointi. Suomen ympäristö 373. Sosiaali- ja terveysministeriö Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Oppaita 1999:1. 51 s. STUK 2007a. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos STUK 2007b. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Ionisoiva säteily STUK 2007c. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Esimerkkejä säteilyannoksista STUK 2007d. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Luonnon taustasäteily STUK 2007e. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Radon STUK 2007f. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( katsaus Sisäilman radon. STUK 2007g. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Arviot väestölle aiheutuvasta annoksesta

187 STUK 2007h. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Röntgentutkimuksella selviää vamma tai sairaus STUK 2007i. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Asuntojen radonpitoisuudet STUK 2007j. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Luonnon radioaktiivisuus kehossa STUK 2007k. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Säteilyn terveysvaikutukset STUK 2007l. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Säteily ja syöpä STUK 2007m. Säteilyturvakeskuksen www-sivu ( Säteilysairaus STUK Säteilyn terveysvaikutukset. Esite. STUK Säteilyvaara ja suojautuminen. Esite. STUK Säteilysuojelun toimenpidetasot säteilyvaaratilanteessa, ohje VAL 1.1. STUK Suolanen V Laskentamalli kesiumin ja strontiumin siirtymiselle kotieläintuottei-siin lyhytkestoisen laskeuman jälkeen. STUK-YTO-TR 65. Säteilyturvakeskus Suolanen V Radioaktiivisesta jodi- ja cesiumlaskeumasta maidon kautta aiheutuvat annokset. STUK- YTO-TR 40. Säteilyturvakeskus Suomen ympäristökeskus Ilmastonmuutos pahentaa tulvia ja lisää kuivuutta. ( > Suomen ympäristökeskus > Ajankohtaista > Tiedotteet > Tiedotteet 2007 > Ilmastonmuutos pahentaa tulvia ja lisää kuivuutta). Julkaistu Teollisuuden Voima Oy Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajentaminen kolmannella laitosyksiköllä. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Tiehallinto Tiehallinnon tierekisteri Finnranet. Turkki, H Olkiluodon lähivesien fysikaalis-kemiallinen ja biologinen tarkkailu-tutkimus vuonna Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Tutkimusseloste 270. Turku s. + liitteet. TVO Tiedonanto Eero Schultz, syyskuu TVO Ydinvoimalaitosyksikön rakentamien Olkiluotoon, rakentamislupahakemus. Tammikuu TVO Final Safety Analysis Report, FSAR/ Rev. 7/ UNSCEAR United Nations Scientific Committeeon the Effects of Atomic Radiation. Sources and Effects ofionizing Radiation. Report vol. II. UNSCEAR United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic Ra-diation. Sources and Effects of Ionizing Radiation. UNSCEAR 1993 Report to the General Assembly, with Scientific Annexes. Uranium Institute UI Facts. C/05-ORE/8-98, C/05- YC/8-98, C/05-NUF/8-98 & C/05-FUEL/8-98. Esitesarja. U.S. Nuclear Regulatory Commission Severe Accident Risks: An Assessment of Five U.S. Nuclear Power Plants. NUREG Vahteri, P Olkiluodon edustan merialueen silakan kutualueselvitys vuona Turun yliopisto, Saaristomeren tutkimuslaitos. Moniste. Ympäristövaikutusten arviointiselostus Svobodá, Z., Lloyd, R., Máchová, J. & Vykusová, B Water quality and fish health. - EIFAC Technical Paper s. Taivainen, O Olkiluodon voimalaitoksen jäähdytys-, prosessi- ja saniteettivesien tarkkailuohjelman tulosten raportti vuodelta Teollisuuden Voima Oy. 21 s. Tarjanne, R. ja Luostarinen, K Sähköntuotantovaihtoehtojen taloudellinen vertailu (hintataso 3/2003). Lappeenrannan teknillinen yliopisto Teollisuuden Voima Oy 2005a. Toimittaja-arviointiraportti, Cameco Inc. Teollisuuden Voima Oy 2005b. Toimittaja-arviointiraportti, WMC (Olympic Dam Corporation) Pty Ltd. Teollisuuden Voima Oy 2005c. Toimittaja-arviointiraportti, Nukem. Vieno, T. & Nordman, H Safety assessment of spent fuel disposal in Hästholmen, Kivetty, Olkiluoto and Romuvaara, TILA-99. Helsinki, Posiva Oy. POSIVA VTT Tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä Liisa ( htm). Wetzel, R.G Limnology. 2.ed. Saunders College Publishing. Orlando. Ympäristöministeriö Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden soveltaminen kaavoituksessa. Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000, opas 9, 52 s. Ympäristöministeriö Rantojensuojeluohjelman alueet. Selvitys 97/1991. Äikäs, O Ympäristövaikutuksista uraanimalmin etsinnässä - siis ennen kaivostoimintaa. Esitys YVA-päivillä

188 Liite 1 188

189 189

190 190

191 191

192 192

193 193

194 194

195 195

196 196

197 197

198 198

199 199

200 200

201 201

202 202