HE 100/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Transkriptio

1 VASTINE 1(9) Hallintovaliokunta Kirjallinen vastine HE 100/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Sen lisäksi, että olen lausunut asiasta valiokunnalle aiemmin, esitän Hallintovaliokunnan toimittamien asiantuntija- ja muiden lausuntojen johdosta yllä mainitun hallituksen esityksen valossa kunnioittavasti seuraavat seikat: 1. Yhteenveto Esitys lisäisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan väestötasolla alkoholin saatavuutta ja sitä kautta kokonaiskulutusta ja edelleen alkoholin aiheuttamia haittoja yksilöille ja yhteiskunnassa yleisemmin. Esityksen perusteluissa (HE s , 21) samoin kuin useissa lausunnoissa on käsitelty alkoholin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttamia haittoja, jotka lisääntyisivät kahdesta syystä: - Ensinnä, alkoholihaitoilla on edellä mainittu yhteys alkoholin kokonaiskulutukseen. Kun väestön keskimääräinen alkoholinkulutus esityksen seurauksena kasvaa, kaikki haitat eli myös järjestyshäiriöt, pahoinpitelyt, tapaturmat ja onnettomuudet tyypillisesti lisääntyvät (HE s ). Käytännössä ainoastaan rattijuopumusrikollisuus ei ole välttämättä noudattanut tätä kaavaa. Syynä saattaa olla se, että juovuksissa ajaminen on kansalaisten keskuudessa hyvin paheksuttua. - Toiseksi, esityksessä on useita säännösmuutoksia, jotka lisäävät erityisesti humalajuomista, järjestyshäiriöitä, pahoinpitelyjä ja onnettomuuksia. Nämä ovat seurauksia erityisesti siitä, että lisäämällä juuri alkoholin vähittäismyyntiä, alkoholin kulutusta siirretään koteihin ja kaduille. Tältä osin suurin vaikutus on kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuuden nostaminen 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Anniskelun osalta suurin erillinen muutos on aamuyön jatkoaikojen lisääminen. Kuten erityisesti poliisihallituksen lausunnossa todetaan, muutos lisää myös niiden ravintoloiden aamuyön anniskelua, joilla ei tähän asti ole ollut edellytyksiä saada nykyisiä jatkoaikalupia. Yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja erityisesti poliisitoimelle syntyviä negatiivisia seurauksia ja riskejä on pyritty vähentämään kolmella keinolla: - Lakiesityksessä otetaan käyttöön luvanhaltijoiden omavalvonta (56 57 ), jossa painotetaan esimerkiksi sekä vähittäismyynnissä että anniskelussa päihtymys- ja ikärajavalvonnan vas- Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telekopio kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi

2 2(9) tuuta. Tarkoituksena on, että luvanhaltijoiden oman valvonnan ja viranomaisten ohjauksen ja neuvonnan tuloksena alkoholilain noudattaminen paranee. - Erityisenä osana omavalvontaa laissa säädettäisiin juuri aamuyön jatkoaikoja koskevasta järjestyksenvalvojavelvoitteesta (45 ). Tarkoituksena on, että ravintolat vastaisivat nykyistä tehokkaammin tehokkaasta valvonnasta silloin, kun järjestyksenvalvonnan tarve on suurin. Tämä voisi lievittää myös niitä seurauksia ja riskejä, joita esityksellä on nähty poliisitoimeen. - Samalla, kun ravintola-alan normeja puretaan kaikilta ravintoloilta, on esityksessä otettu huomioon, että joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa rajoituksia voidaan silti tarvita. Lupaviranomainen voisi tarkkaan rajatuissa tapauksissa ja vain silloin, kun se on välttämätöntä, asettaa lupaan ehtoja tai rajoituksia (22 :n 2 momentti). Tarkoituksena on, että esimerkiksi juuri anniskelun jatkoaikaa tai ulkoanniskelun aikaa voitaisiin erityisesti poliisin antaman lausunnon perusteella rajoittaa hyvin ongelmallisissa tapauksissa ja näin hallita poliisille tulevaa työtaakkaa. Vastaava järjestyksen ja turvallisuuden edistämiseen liittyvä tarkoitus on esityksen mukaisella kunnan oikeudella kieltää anniskelun jatkoajat määrätyllä kunnan alueella (44 :n 3 momentti). Alkoholin aiheuttamien haittojen ja kustannusten sijaan monessa lausunnossa käsitellään laajasti esimerkiksi sitä, että lakiesitys vähentäisi alkoholijuomien matkustajatuontia. Kuitenkaan hallituksen esityksen perusteluissa matkustajatuonnin vähentäminen ei ole esityksen tavoitteena. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Viro on esityksen valmistelun aikana päättänyt toteuttaa niin mittavat alkoholiveron korotukset, että niiden vähentävä vaikutus matkustajatuontiin peittää alleen kaikki muut mahdolliset toimet (HE 100/2017 vp, s. 50). Matkustajatuonti on esitystä käsiteltäessä jo alkanut vähentyä ja lasku ilmeisesti alkaa kiihtyä loppuvuotta kohti. Suomen alkoholiveron korotusten vaikutuksia matkustajatuontiin käsitellään perusteellisesti eduskunnalle annetussa alkoholiveron korottamista koskevassa esityksessä HE 169/2017 vp. Viron päättämät olutveron korotukset (yhteensä 6 / 24 tölkin salkku) näyttävät joka tapauksessa niin suurilta, että edes esitetty olutveron korotus (1,30 / 24 tölkin salkku) ei riitä kääntämään oluen matkustajatuonnin jo alkanutta laskua ylöspäin. Lisäksi, jos nimenomaan alkoholijuomien matkustajatuontia haluttaisiin tehokkaasti vähentää, toimet tulisi aloittaa siitä juomaryhmästä, jossa tuonti on suurinta (väkevät), eikä siitä juomaryhmästä, jossa se on pienintä (olut). Jäljempänä käsitellään tarkemmin esityksen vaikutuksia alkoholin kokonaiskulutukseen ja matkustajatuontiin sekä alkoholiveron korotuksen vaikutuksia esityksen suhteen. Jäljempänä käsitellään myös joitakin lausunnoissa esille tulleita pykäläkohtaisia erityiskysymyksiä. 2. Alkoholilakiesityksen vaikutukset alkoholin kokonaiskulutukseen Esityksessä esitettyä arviota alkoholijuomien kokonaiskulutuksen ja haittojen lisääntymisestä on kritisoitu sillä perusteella, että arviossa ei olisi otettu huomioon esimerkiksi matkustajatuonnin vähenemistä ja jakelukanavien välisiä siirtymiä (eli esimerkiksi Alkon väkevien myynnin vähenemistä). Esityksessä oleva kokonaiskulutuksen kasvuun liittyvä arvio syntyy niistä

3 3(9) muutoksista, joita esitys aiheuttaisi alkoholijuomien kokonaismarkkinoihin. Muutokset jakautuvat kolmeen osaan: - Esitys ei miltään osin vähentäisi alkoholijuomien saatavuutta nykyisestä. - Pääosin esitys pitäisi alkoholijuomien saatavuuden suunnilleen ennallaan (esim. enintään 4,7 %:n vahvuisen oluen ym. sekä viinin ja väkevien vähittäismyynti Alkoista). - Nykyistä vahvemman kaupoissa myytävän oluen, siiderin ja long drink-juomien - jotka juomaryhminä jo muodostavat suurimman osan alkoholimarkkinoista - saatavuutta esitys lisäisi myyntipisteiden määrällä (354 -> ), hinnan halpuuttamisella (jopa 40 %), lisäämällä myyntiaikoja ja myyntipäiviä sekä markkinoinnin ja valikoimien lisäyksellä. Viimeksi mainittu muutos voisi johtaa jonkin suuruiseen matkustajatuonnin vähenemiseen (matkustajatuonnin vaikutuksesta kokonaiskulutukseen ja sen viimeaikaisesta kehityksestä tarkemmin jaksossa 4). Se voisi johtaa myös Alkon myynnin yleiseen vähenemiseen, jos Alkon asiakasmäärä esityksen johdosta vähenisi. Vaikka nämä muutokset tapahtuisivat, ne olisivat kuitenkin markkinoiden sisäisiä muutoksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvio on, että alkoholin kokonaiskulutus eli kokonaismarkkina kasvaisi nettona 6 prosenttia. Suurin osa tästä vaikutuksesta syntyisi kaupoissa myytävien alkoholijuomien keskimääräisen vahvuuden lisääntymisestä nykyisestä 4,5 prosentista ennakoituun 5,0 prosenttiin. Merkittävin ero THL:n ja kaupan ja panimoiden ja kaupan esittämien kulutusarvioiden välillä näyttää liittyvän siihen, kuinka paljon nykyisin myydyn oluen keskimääräinen väkevyys nousisi, kun kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuutta nostetaan 17 % (4,7 prosentista 5,5 prosenttiin). THL:n arvion mukaan suomalaisten juoman oluen keskimääräinen vahvuus nousisi 11 % (nykyisestä 4,5 %:sta 5,0 %:iin) ja vaihtoehtoisten laskelmien mukaan se nousisi 2 4 % (nykyisestä 4,5 %:sta 4,6 tai 4,7 %:iin). Arvioita voidaan tarkastella monelta suunnalta: - Jos kuluttajat suosivat luontaisesti aiempaa keskiolutta, vahvempi olut ei yksinkertaisesti heitä kiinnostaisi. Toisaalta keskioluen suosioon tulo ei 1990-luvun alussa ollut luontaista, vaan silloisen Oy Alko Ab:n tarkkaan suunnittelema operaatio, jossa toimittiin sekä kaupoissa että ravintoloissa. o Koska vahvemman oluen saatavuuden lisäämisen perusteena on käytetty, että lager käy luontaisesti noin 5,3-prosenttiseksi, on myös epäloogista olettaa, että näitä luontaisia ja maukkaampia vaihtoehtoja ei tarjottaisi kuluttajille tai että se ei kuluttajia kiinnostaisi. o Matkustajatuontikeskustelun yhteydessä korostetaan, että kuluttajat hakevat Virosta ensisijaisesti A-olutta ja että nimenomaan A-oluen saatavuuden lisääminen kaupoissa vähentää matkustajatuontia. Jos kuluttajat eivät todellisuudessa olisi kiinnostuneita vahvemmasta oluesta, he ostaisivat Virostakin ensisijaisesti keskiolutta.

4 4(9) - Nykyiseen verrattuna esitys lisäisi juuri vahvemman oluen ym. saatavuutta myyntipisteissä laskettuna monikymmenkertaiseksi (354 myymälää -> myymälää), hinnan halpuuttamisella (jopa 40 %), lisäämällä myyntiaikoja ja myyntipäiviä (erityisesti sunnuntait) sekä markkinoinnin ja valikoimien lisäyksellä. o Jos kuluttajien keskiolutmieltymyksiä ei otettaisi lainkaan huomioon, nykyinen 4,5 %:n keskimääräinen vahvuus voisi laskennallisesti nousta 5,3 prosenttiin (eli sama 0,2 %-yksikköä alle maksimipitoisuuden), kun keskiolut ja vahvempi olut saatettaisiin yhtäläiseen saatavuuteen. THL ei oleta tätä, vaan arviossa on otettu huomioon painotus keskioluen suuntaan. o Panimoliiton mukaan kulutetun oluen keskivahvuus on Ruotsissa 5,5 %. Koska käytännössä kaikki olut on siellä myynnissä Systembolagetissa, asiakkaat saavat valita haluamansa oluen vahvuuden. THL:n oletus (5,0 %) kuitenkin on, että suomalaiset kuluttajat suosivat keskiolutta. - Ravintoloissa suositaan nykyisin myös keskiolutta, vaikka tarjolla olisi myös vahvempaa olutta. Tällä perusteella kuluttajat eivät kaupoissakaan siirtyisi ainakaan merkittävästi vahvempaan olueen. - Kaupan tilaamissa tutkimuksissa kuluttajilta on kysytty, aikoisivatko he jatkossa siirtyä vahvempaan olueen. Vastaukset ovat olleet maltillisia. - Vahvan oluen alkoholivero olisi korotusten jälkeen vajaat 10 senttiä korkeampi kuin keskioluen alkoholivero tölkiltä. Tällä perusteella on väitetty, ettei vahvoille oluille löydy ostajia. Markkinoiden halvin A-olut maksaisi uudistuksen ja veronkorotuksen jälkeen kaupassa alle yhden euron tölkiltä (ilman panttia). - Paljon riippuu panimoiden markkinoille tuomasta tarjonnasta. Kuulemisessa esille on tullut, että aluksi ainakin joistakin suurista olutmerkeistä (esim. Koff, Karhu, Lapin Kulta) tarjolle voisivat tulla sekä keskiolut (noin 4,5 %) että vahva olut (noin 5,3 %), mutta tulevaisuudessa merkit voisivat eriytyä keskiolutbrändeihin ja vahvan oluen brändeihin. Jos kaupan oluiden keskimääräinen vahvuus ei nousisi käytännössä lainkaan, ei suunnitelmissa vahvan oluen brändeiksi olisi mitään mieltä. Vaikka kotimaiset panimot eivät itse toisi tarjolle maksimivahvuisia 5,5-prosenttisia oluita, ne tulisivat todennäköisesti kauppoihin kaupan merkkeinä ja ulkomaisina tuotteina. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että tuottajien ja kuluttajien kannalta ei ole varmaa tulevaa alkoholijuomien keskivahvuutta. Edellä mainittujen perusteiden pohjalta voidaan kuitenkin sanoa, että suomalaisten juoman oluen keskimääräinen vahvuus nousisi uudistuksen jälkeen enemmän kuin 0,1 tai 0,2 prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaisi sitä, että THL:n arvio alkoholin kokonaiskulutuksen kasvusta on aivan realistinen. 3. Alkoholiveron korotuksen vaikutukset kokonaiskulutukseen ja esityksen arvioihin Alkoholiverotusta nostettaisiin eduskunnalle annetun hallituksen esityksen HE 169/2017 vp mukaan vuoden 2018 alusta. Tämä korotus on omiaan vähentämään alkoholin kokonaiskulutus-

5 5(9) ta ja alkoholin aiheuttamia haittoja (lisäten toisaalta mahdollisesti markkinoiden sisäisenä muutoksena matkustajatuontia). Alkoholiveron korotusta koskevassa hallituksen esityksessä on aivan oikein todettu, että useiden muutosten yhteisvaikutusten samanaikainen täsmällinen arviointi on vaikeaa. Esityksessä alkoholilain uudistuksen kulutusta lisäävän vaikutuksen arvioidaan olevan selvästi suurempi kuin se kulutuksen vähenemä, joka syntyy veronkorotuksen seurauksena. Kuten edellä on todettu, alkoholilain uudistuksen vaikutus kokonaiskulutukseen olisi arvion mukaan noin kuuden prosentin kasvu. Veronkorotusesityksessä kulutuksen arvioidaan vähenevän noin kaksi prosenttia. Myös vuosina tehtyjen viiden suunnilleen samansuuruisen alkoholiveron korotuksen vaikutusten perusteella voidaan arvioida, että suunniteltu korotus olisi omiaan vähentämään alkoholin tilastoitua kulutusta noin kaksi prosenttia. Veronkorotuksen ei siten voida sanoa korjaavan tai kompensoivan esityksessä ehdotetun alkoholin saatavuuden lisäämisen vaikutuksia, mutta sen voidaan sanoa lieventävän niitä. Huomion arvoista on, että alkoholiveron korotuksen vaikutukset laimenevat yleensä ajan myötä eli aiemmin tehdyt veronkorotukset eivät kansalaisten ostovoiman kasvaessa vuosien saatossa vaikuta enää samalla tavalla kuin lainsäädännössä olevat pysyvät alkoholin saatavuuden rajoitukset tai lisäykset. 4. Esityksen ja alkoholiveron korotuksen vaikutukset matkustajatuontiin On siis huomattava, että esimerkiksi matkustajatuonnin vähentäminen ei ole esityksen tavoitteena. Esityksen mukaan esitys ei edes vähennä alkoholijuomien matkustajatuontia suhteellisesti enempää kuin Viron veronkorotukset jo tulevat tekemään. Matkustajatuonti on jo kääntynyt näkyvään laskuun, vaikka Viron päättämien veronkorotusten vaikutukset eivät vielä edes juuri näy tutkimusjakson liukuvan 12 kuukauden luvuissa. Sen sijaan kaupan asiantuntijalausunnoissa ei käsitellä lainkaan sitä, että Virossa olutvero nousee jo tehtyjen päätösten seurauksena vaiheittain 25 senttiä / tölkki eli 6 euroa/24 tölkin salkku. Yhden oluttölkin alkoholivero nousisi Suomessa noin 5,6 senttiä, joka vastaa noin 1,38 euron olutveron lisäystä 24 tölkin salkulle. 5. Kaupan aukioloaikojen vapauttamisen vaikutukset kulutukseen Muun muassa PTY:n lausunnossaan toteaman mukaisesti aukioloaikojen vapauttaminen toi vuonna 2016 isoille ruokakaupoille alkoholijuomien myyntiin noin 15 uutta pyhämyyntipäivää, lauantaisin myyntimahdollisuuden klo ja sunnuntaisin myyntimahdollisuuden klo 9-12 ja Alkoholin myyntiajat tai saatavuus ei siis lisääntynyt kioskeissa, huoltamoilla ja pienemmissä kaupoissa tuolloin lainkaan, koska alkoholijuomien myyntiä sai niissä jo aiemminkin harjoittaa vapaiden aukioloaikojen johdosta kaikkina vuoden päivinä klo Sellaisen kansalaisen, joka esimerkiksi pyhäpäivänä haluaa ostaa alkoholijuomia, alkoholin saatavuus ei lisääntynyt au-

6 6(9) kiolouudistuksessa lainkaan. Siltä osin, että suurista kaupoista olutta saa hieman halvemmalla kuin pienistä kaupoista tai kioskeista, alkoholin taloudellinen saatavuus parani hieman. Kun kaupan aukiolouudistuksen on todettu lisänneen alkoholin saatavuutta, toteamus pitää osittain paikkansa. Kun vastaavasti on todettu, ettei kaupan aukioloaikojen vapauttaminen lisännyt alkoholin myyntiä kaupoissa, tämä ei pidä paikkaansa. Alkoholin myynti laski vuonna 2015 ravintoloissa, Alkoissa ja päivittäistavarakaupoissa. Aukiolouudistuksen vuonna 2016 alkoholin myynti laski edelleen ravintoloissa ja Alkoissa, mutta kääntyi pieneen nousuun päivittäistavarakaupoissa. Kahdessa myyntikanavassa, joissa saatavuutta ei lisätty, myynti oli siis miinuksella (noin 2 %). Yhdessä myyntikanavassa, jossa saatavuutta oli hieman lisätty, myynnin kehitys oli siis hieman plusmerkkinen (0,1 %). Kokonaiskulutus vuonna 2016 puolestaan laski, koska ravintoloiden ja Alkon myynti väheni edelliseen vuoteen verrattuna. 6. Pykäläkohtaisia kysymyksiä Työ- ja elinkeinoministeriö on todennut, että palveluiden tarjoamisesta annetun lain 13 :stä, jonka mukaan lupa katsotaan eräissä tilanteissa myönnetyksi ilman viranomaisen myöntämispäätöstä, ei voida poiketa erityislaissa. Alkoholilakiesityksen mukaan mainittua säännöstä ei sovellettaisi alkoholilain mukaisiin lupiin (9 :n 2 momentti). Erityissäännöksen taustalla on palveluiden tarjoamisesta annetun lain 3 ( Lain suhde muihin säännöksiin ), jonka mukaan: Jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan tämän lain asemesta. Luvan myöntämisen edellytyksiä (13 ) on arvosteltu kahdelta suunnalta: Verottajan ja Valviran suunnalta on katsottu, että luvan myöntämisen edellytykset helpottuvat ja tämä vaarantaa harmaan talouden torjuntaa. Toisaalta edellytyksiä on arvosteltu liian tiukoiksi ja alkoholilain valvonnan käyttäminen toisiin (verovalvonnan) tarkoituksiin voi olla tarkoitussidonnaisuuden kannalta ongelmallista. Ehdotetun 13 :n 3 momentin 3 kohdan mukaan viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana pysyvästi peruutettu lupa olisi esteenä uuden luvan myöntämiselle. Poliisin lausunnossa kyseiseksi ajaksi ehdotetaan viittä vuotta lainvoimaisesta päätöksestä. Kyseinen ajan pidentäminen voisi olla perusteltu siinä suhteessa, että luvan peruuttamisen edellytyksiä on esityksessä tiukennettu. Toisin sanoen luvan pysyvä peruuttaminen merkitsee jatkossa lähinnä sitä, että useat rikkomukset ovat olleet toistuvia ja vakavia. Lisäyksenä esityksessä on uusi poikkeus Alkon vähittäismyyntimonopoliin enintään 12 % käsityöläisoluiden valmistajille määritelmineen (3 ja 17 ). Esityksessä oleva litran tuotantoraja perustuu siihen, että EUT ei ole tuominnut rajallista, perinteistä ja käsityömäistä tilaviinipoikkeusta. Tosin nykyisen ja ehdotetun tilaviinipoikkeuksen tuotantorajoitus on litraa. Jos oluen tuotantoraja asetetaan liian korkeaksi, riski siihen, että järjestelyä pidetään SEUT:n vastaisena kotimaisen tuotannon suosimisena kasvaa. Esityksessä säädettäisiin anniskelulupahakemuksista pyydettävistä lausunnoista ja siitä, miten paikan lähiympäristö saisi tiedon hakemuksesta (21 ). Valvontaviranomaiset ovat pitäneet säännöstä työläänä. Tältä osin on huomattava, että lausunnon pyytäminen kunnalta ja poliisilta on lupaviranomaiselle harkinnanvaraista ( tarvittaessa ). Lähiympäristölle annettavien tietojen osalta kyse ei tietoisesti ole lausunnon pyytämisestä, vaan hallintolaissa säädetyn yleisemmän

7 7(9) menettelyn käyttämisestä ja silloinkin vain ulkoanniskelun ja aiemmin esiintyneiden haittojen tapauksissa. Säännöksen 3 momentin mukaan näissäkin tilanteissa menettely voidaan määrätyissä tilanteissa jättää toteuttamatta. MaRa ry on kritisoinut erityisesti lupaviranomaisen oikeutta määrätä lupaan rajoituksia esimerkiksi asuinympäristön meluhaittojen ehkäisemiseksi tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamiseksi (22 :n 2 momentti). MaRa ry on katsonut oikeutetuksi määräysten antamisen vain tehokkaan valvonnan ja järjestyksenpidon turvaamiseksi anniskelupaikassa. Hallituksen esityksessä omaksuttu ratkaisu perustuu siihen, että useita nykyisen alkoholilain anniskelunormeja ehdotetaan poistettavaksi kokonaan tai osittain (esimerkiksi asiakkaille anniskeltavien annosten koko ja määrä, velaksimyyntikielto, jatkoaika-anniskelun vapauttaminen). Normien purku perustuu siihen, että kaikissa anniskelupaikoissa ja kaikissa tilanteissa ei ole tarvetta ehdottomille laissa säädetyille rajoituksille. Toisaalta esimerkiksi silloin, kun olosuhteet ovat poikkeukselliset, rajoituksia voi olla tarpeen asettaa. Pykäläehdotuksen mukaan määräysten ja rajoitusten asettaminen on viimeinen keino eli niiden tulee olla välttämättömiä. 3 momentin mukaan rajoitukset eivät saa estää tai kohtuuttomasti vaikeuttaa yritystoimintaa ja ne tulee poistaa, jos niihin ei ole enää tarvetta. Hallintovaliokunnan toimialan kannalta on tärkeää havaita, että välttämättömiä rajoituksia esimerkiksi anniskeluaikaan voidaan joissakin tilanteissa tai joillakin alueilla määrätä nimenomaan poliisin aloitteesta ja yhteistyössä poliisin kanssa. Alkoholijuomien etämyyntikieltoa (32 ) on käsitelty EU:n tuomioistuimessa (C-198/14 Visnapuu) ja Helsingin hovioikeudessa ( Nro 503 R 12/2908), joissa molemmissa ulkomaalaiseen myyjään kohdistuva kielto myydä alkoholijuomia Suomeen on nähty Alkon vähittäismyyntimonopoliin kuuluvana tosiasiana: Jos etämyynti sallittaisiin ulkomaalaisille myyjille, se tulisi sallia myös suomalaisille toimijoille - tämä tarkoittaisi olemassa olevan monopolin poistamista. Toisaalta molemmissa on käsitelty Alkon monopoliin kuuluvia alkoholijuomia ja vähittäismyyntiluvalla myytäviä alkoholijuomia toisistaan poikkeavalla tavalla. Nykyinen alkoholilain 8 siirretty 32 :ään sellaisenaan (epäselvästi, kuten Tulli ja TEM toteavat), mutta tämä on ilmeisesti vain väliratkaisu: Em. oikeusjuttu on KKO:ssa ja lopullinen ratkaisu todennäköisesti edellyttää muutoksia pykälään. Tarkkarajaisemman säännöksen valvonnan tulisi myös olla Tullille helpompaa. Lisäksi erityisesti kuluttajien oikeudesta ostaa alkoholijuomia ulkomailta etäostona tulisi säätää selvästi lainsäädännössä. Tässä voidaan käyttää hyväksi Ruotsin hallituksen valmistelussa olevaa etämyyntikieltoa (Reglering av distanshandel med alkoholdrycker; Ds 2016:33). Viimeisen tiedon mukaan hallituksen esitys annettaisiin Ruotsissa joulukuussa Alkoholijuomien vähittäismyynnissä ja anniskelussa saisivat jatkossa toimia myös 16 vuotta täyttäneet, jos myynti tapahtuu vastaavan hoitajan valvonnan alaisena (38 :n 2 momentti). Säännös vastaa tupakkalain 56 :ää. Anniskeluaika päättyisi jatkossakin klo 01.30, mutta anniskelua saisi jatkaa ilmoituksella enintään kello 4:ään. Alkoholijuomia saisi nauttia enintään kello 5:een ja pääsäännön mukaan ravintolan tulisi asettaa yksi järjestyksenvalvoja jokaista alkavaa sataa asiakasta kohti kello 01.30:stä lähtien alkoholijuomien nauttimisen päättymiseen saakka (44 ja 45 ). Poliisihallitus lausuu, että ns. kiertävät järjestyksenvalvojat eivät voisi toimia usean anniskelupaikan valvojina samanaikaisesti, ja toivoo, että tämä ilmenisi selvästi perusteluista. Säännös

8 8(9) edellyttää perusteluidensa mukaan sitä, että luvanhaltija järjestää paikalle säädetyn määrän järjestyksenvalvojia. MaRa ry on kritisoinut jatkoaikaan liittyvän järjestyksenvalvojavelvoitteen pääsääntöä, vaikka säännökseen sisältyy poikkeusmahdollisuus tilanteisiin, joissa erityiseen valvontaan ei ole tarvetta. Jos kaavamainen vaatimus nähdään kohtuuttomana esimerkiksi alle 50 asiakaspaikan ravintoloille, on eduskunnan harkittavissa, tulisiko pääsääntöä muuttaa pienten anniskelupaikkojen osalta. MaRa ry on kritisoinut myös sitä, ettei jatkoaika-anniskelua voisi olla ulkona ja että anniskelun jatkoaikaa ei olisi ennen kello yhdeksää. Jos ulkojatkoaikoja halutaan sallia klo (5), pelkkä ilmoitus ei välttämättä turvaisi esimerkiksi lähiasukkaiden asumisterveyttä. Vastaavasti ilmoitukseen perustuva aamujatkoaika esimerkiksi kello viidestä lähtien merkitsisi sitä, että alkoholijuomia anniskeltaisiin käytännössä ympäri vuorokauden. Alkoholipoliittista estettä ei ole sille, että haitattomissa tilanteissa ulkojatkoajat voitaisiin hyväksyä omalla luvallaan ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen. Vastaavasti aamujatkoaikoihin ei ole alkoholipoliittista estettä, jos kyse on esimerkiksi vastaavalla luvalla sallittavasta matkailijoiden palvelemisesta hotelliaamiaisilla. Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota alkoholiyhtiölle esitettyyn oikeuteen antaa tekemiään päätöksiä tarjouksen tekijöille tiedoksi sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä, ellei asianomainen ole sitä kieltänyt (79 :n 3 momentti). Tämä erityissäännös poikkeaisi viranomaistoimintaa koskevasta yleissäännöksestä, jonka mukaan sähköinen tiedonsiirto edellyttää asianomaisen suostumusta. Tältä osin perusteluissa viitataan liikesuhteissa yleisesti käytettävän juuri sähköisiä palveluita - eikä kirjeitä. Erityissäännöksen taustalla on ensinnä se, että alkoholiyhtiön tekemät päätökset eivät ole viranomaisen päätöksiä eivätkä myöskään hallintopäätöksiä. Pykälän perusteluissa (HE s. 113) kuvataan Alkon tekemiä päätöksiä esimerkiksi siitä, mitä punaviinejä valitaan sadoista tarjouksista myytäviksi myymälän hyllyille. Komissio on vuonna 1993 edellyttänyt, että Suomen lainsäädäntö tarjoaa tarjouksen tekijöille mahdollisuuden päästä oikeuksiinsa, jos Alko toimisi tässä toiminnassa syrjivästi. Vaikka kyseessä on yritysten välinen maailmanlaajuinen liikekirjeenvaihto, johon ei muutoinkaan sovellettaisi hallintolakia tai sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia, ehdotuksessa säädettäisiin selvyyden vuoksi erityisen oikaisumenettelyn osalta sähköisen asioinnin ensisijaisuudesta. Poliisihallitus on pitänyt ylimalkaisena ja tarkentamattomana nykyisenkin alkoholilain säännöstä, jonka mukaan poliisi saa, jos yleisen järjestyksen ylläpitäminen sitä edellyttää, kieltää alkoholijuomien nauttimisen yleisellä paikalla (85 :n 2 momentti). Periaatteessa vastaavanlainen säännös on vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 91 ja 92 :ssä, joissa säädetään esimerkiksi ilotulitteiden käytön kieltämisestä sellaisissa paikoissa, joissa käytön voidaan katsoa aiheuttavan erityistä vaaraa. Käytännössä pelastuslaitokset ovat kieltäneet ilotulitteiden käytön julkistetulla päätöksellään esimerkiksi sellaisilla kaupunkien alueilla, joissa suuret ihmisjoukot altistuisivat vaaralle. Alkoholijuomien nauttimisen kieltäminen ei voisi ilmeisesti tulla kysymykseen missä tahansa suurten ihmisjoukkojen tilaisuudessa, mutta joissakin tilanteissa menettely voisi olla esimerkiksi osallistujien ikärakenteen vuoksi perusteltu - ja jopa välttämätön. Alkoholilakiehdotuksen 86 :ssä ei ole käsitelty tilannetta, jossa henkilö on otettu kiinni poliisilain 2 luvun 10 :n 2 momentin perusteella. Poliisihallituksen pykälään kohdistuva huomio on

9 9(9) perusteltu, koska tilanne voi vastata käytännössä poliisilain 2 luvun 2 :n 1 momentissa tarkoitettua tilannetta, jota säännös koskisi. Alkoholilakiehdotuksen 87 :n mukaan poliisin tekemä alaikäisen tarkastus koskisi epäilyä 90 :n 4 momentin 1 kohdan rikkomisesta, joka koskee alkoholijuoman nauttimisen sallimista esimerkiksi luvattomassa ravitsemisliikkeessä. Koska tarkastuksessa kyseessä on alkoholijuoman hallussapitokiellon rikkominen, viittauksessa on virhe ja pykälässä tulisi tältä osin viitata 83 :n 2 momentin rikkomiseen. Oikeusministeriö on katsonut, että toisen henkilöllisyystodistuksen käyttämisen kriminalisoinnin (90 :n 4 momentin 2 kohta) perustelu ei vastaa niitä edellytyksiä, joita teon rangaistavaksi säätämiselle asetetaan. Perustuslakivaliokunta käsittelee samaa säännösehdotusta ja ottanee omassa lausunnossaan kannan siihen, voidaanko ehdotus hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Oikeusjärjestyksellämme ei nykyisin ole esittää mitään kantaa alaikäiselle, joka ostaa vähittäismyynnistä tai nauttii anniskelupaikassa alkoholijuomia erehdyttämällä paikan henkilökunnan esimerkiksi vanhemman sisaruksensa tai kaverinsa henkilöllisyystodistuksella. Kysymys on ensinnä luonnollisesti mainittujen alaikäisten (tosin toistaiseksi todennäköisesti harvalukuisen joukon) suojelusta alkoholin aiheuttamilta haitoilta ja toiseksi osin siitä oikeudellisesta tasapainottomuudesta, jossa luvanhaltijoille voidaan määrätä tuntuviakin seurauksia tälle alaikäisille myynnistä ja varsinainen myyjän erehdyttäminen on oikeusjärjestyksen mukaan sallittua - vaikkakin ehkä moraalisesti epätoivottavaa. Vastaavasti kuin esimerkiksi alkoholijuomien hallussapito on alaikäisiltä säädetty rangaistavaksi teoksi - eikä esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten antaman moitteen aiheuttavaksi teoksi -, erehdyttämisenkin seuraukseksi on ilmeisen vaikea kehittää vaihtoehtoisia kohtuullisia toimenpiteitä. Oikeusministeriön mainitsemat oikeudelliset näkökannat ovat sinänsä oikeita eikä eduskunnassa tehtävän ratkaisun pohjaksi ole tältä osin lisättävää. Alkoholilakiehdotuksen 91 :ssä on syytä Poliisihallituksen lausunnon mukaisesti käyttää termiä syyttäjä. Kuten Tullin esittämässä erillisessä lausunnossa todetaan, olisi ehdotetun alkoholilain 33 :ssä tarkoitettujen maahantuonti-ikärajojen rikkomisesta perusteltua säätää rikesakkorikkomuksista annetun lain 17 :ssä. Lupamaksuista säädettäisiin asetuksella, mutta valvontamaksuista lain liitteellä. MaRa on huomauttanut, että jatkoaika-anniskelun valvontamaksut nousisivat jatkoaikojen käyttöasteen mukaan. Jatkoaikojen valvonnalla on kustannuksensa ajankohtansa perusteella - ja valvonnan tarve korostuu ainakin uudistuksen alkuvaiheessa. Valtiovarainministeriö ja Valvira ovat lausunnoissaan todenneet, että puhtaasti lupaprosessien ja tietojärjestelmien sekä viranomaisohjeistuksen uusimisen vuoksi lain tulisi tulla voimaan aikaisintaan puolen vuoden kuluttua sen hyväksymisestä. Näitä perusteluja tarkastellaan aikanaan siinä valossa, että kyse todella on laajasta tuhansien elinkeinonharjoittajien toimintaan ja kaikkien suomalaisten arkeen vaikuttavasta kokonaisuudistuksesta. Ismo Tuominen Hallitusneuvos