LAUSUNTOPYYNTÖ LUONNOKSESTA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUK SESTA MATALAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN VASTUSTAMISEKSI

Transkriptio

1 Ä m m m.fi LAUSUNTOPYYNTÖ 1851/01.03/2017 1(2) Jakelussa mainitut LAUSUNTOPYYNTÖ LUONNOKSESTA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUK SESTA MATALAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN VASTUSTAMISEKSI Maa-ja metsätalousministeriö pyytää lausuntoanne liitteenä olevasta luonnoksesta. Lausunnot pyydetään toimittamaan viimeistään ensisijaisesti sähköpostilla osoitteeseen kirjaamo@mmm.fi tai kirjeitse osoitteeseen maa-ja metsätalousministeriö, PL 30, VALTIONEUVOSTO. Sähköiset lausunnot tulee toimittaa pdf-, Word- tai rtf - tallennusmuodossa. Tämä lausuntopyyntö on lähetetty vain sähköisenä. Lisätietoja antaa eläinlääkintöylitarkastaja Nina Aalto, sähköposti: etunimi.sukunimi@mmm.fi puh Osastopäällikkö Minna-Mari Kaila cut/~)ci Eläinlääkintöylitarkastaja Nina Aalto LIITTEET: 1. ) Ehdotus maa-ja metsätalousministeriö asetukseksi matalapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisesta 2. ) Perustelumuistio Ministeriön lausuntopyynnöt liitteineen löytyvät MMM:n intemet-sivustolta A MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ. PL VALTIONEUVOSTO (Helsinki). puh faksi (09) A JORO- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET. PB STATSRÄDET (Helsingfors) tfn 029S fax (09) A MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY - PO Box 30, FI GOVERNMENT, Finland (Helsinki). lei fax

2 2(2) JAKELU Elintarviketurvallisuusvirasto Aluehallintovirastot Luonnonvarakcskus Suomen Siipikarjaliitto ry Maa-ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Elintarviketeollisuusliitto ry Eläinten terveys ETT ry Allekirjoitettu lausuntopyyntö on maa-ja metsätalousministeriön arkistossa.

3 m m m.pi /01.03/2017 1(3) PERUSTELUMUISTIO: EHDOTUS ASETUKSEKSI MATALAPATOGEENINISEN LINTUIN- FLUENSSAN VASTUSTAMISESTA ASETUKSEN SÄÄTÄMISEN PERUSTE: Asetus matalapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisesta täytäntöön panee matalapatogeenisen lintuinfluenssan (LPAI) osalta EU direktiivin 2005/94/EY koskien toimenpiteitä lintuinfluenssan torjumiseksi. JOHDANTO: Matalapatogeeninen lintuinfluenssa (LPAI) eroaa nimensä mukaisesti korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta (HPAI) taudinaiheuttamiskykynsä perusteella. Tartunta voi olla linnuissa kliinisesti täysin oireeton tai ilmetä infektoituneissa parvissa muninnanlaskuna sekä ruuan-ja vedenkulutuksen pienenemisenä. Kliinisesti sairailla yksilöillä havaitaan lähinnä hengitystieoireita ja kuolleisuus on yleensä vähäistä. Yleisinfektiot ovat harvinaisia sillä matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten lisääntyminen ja erittyminen rajoittuu pääosin lintujen hengitysteihin ja ruuansulatuskanavaan. Huolimatta siitä, että matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten taudinaiheuttamiskyky on linnuissa vähäinen, matalapatogeeninen lintuinfluenssa on OIE:n listaama, helposti leviävä eläintauti ja EU:n taholta vastustettava eläintauti. Tämä johtuu matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten spontaanista kyvystä muuntautua korkeapatogeenisiksi viruskannoiksi etenkin tuotantosiipikarjassa ja kyvystä tartuttaa myös nisäkkäitä. Zoonoottiset matalapatogeeniset lintuinfluenssakannat ovat aiheuttaneet hyvinkin vakava-asteisia sairastumisia ihmisissä, jotka ovat olleet suorassa kontaktissa virusta erittäviin lintuihin tai hengittäneet viruspartikkeleita sisältävää ilmaa niiden lähettyvillä. Suurena uhkakuvana on viruksen sopeutuminen ihmiselimistöön siinä määrin, että se saavuttaa kyvyn tarttua ihmisten välillä. Matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi ja hävittämiseksi säädettävien toimien avulla pyritään vaikuttamaan siihen, että viruksella olisi mahdollisimmat rajoitetut mahdollisuudet edellä kuvattuun eläin-ja kansanterveyttä uhkaavaan muuntautumiseen. YLEISTÄ ASETUSEHDOTUKSESTA JA PERUSTEET TIETYILLE ASETUSEHDOTUKSESSA ESITE TYILLE TAUDIN TORJUNTATOIMILLE Asetusehdotus käsittää ne toimet, joihin matalapatogeenisen lintuinfluenssan taudinkuva huomioiden, on ryhdyttävä silloin, kun tautia epäillään ja kun se todetaan. Matalapatogeenisen lintuinfluenssa ei aiheuta pysyvää viruskantaj uutta ja taudin subkliinisen taudinkuvan vuoksi on mahdollista, että eläinten jossakin vaiheessa tapahtunut altistuminen matalapatogeeniselle lintuinfluenssavirukselle havaitaan vasta posiitivisten vastaainetulosten myötä. Vasta-aineiden havaitseminen tai viruksen osoittaminen ympäristönäytteistä voi olla peruste epäilylle matalapatogeenisen lintuinfluenssan esiintymisestä, mutta taudin toteamisen edellytyksenä on viruksen osoittaminen eläimistä otetuista näytteistä. Asetuksen velvoitteet perustuvat lintuinfluenssan vastustamista koskevaan direktiiviin, mutta direktiivi jättää eräiltä osin kansallista liikkumavaraa. * MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ * PL 30, VALTIONEUVOSTO (Helsinki). puh * faksi (09) JORO- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET - PB 30, STATSRADET (Helsingfors) tfn fax (09) A MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY PO Box 30, FI GOVERNMENT, Finland (Helsinki) * tel fax

4 Maa- ja metsätalousministeriö Perustelumuistio 1851/01.03/2017 2(3) Toimet muiden kotieläinten suhteen silloin, kun pitopaikassa epäillään matalapatogeenista lintuinfluessaa tai kun tauti on todettu (4, 6 ) Asetusehdotuksessa edellytetään pitopaikassa mahdollisesti pidettävien sikojen tutkimista tartunnan varalta, mikäli pitopaikassa on todettu matalapatogeeninen lintuinfluenssa. Tautiepäilyssä ja todetussa tautitapauksessa asetetaan rajoituksia kotieläinten siirroille pitopaikasta ja edellytetään että lemmikkien kontaktit sairastuneeseen siipikarjaan estetään. Lisäksi myös lemmikkejä voidaan määrätä tutkittavaksi taudin varalta. Kyseiset toimet perustuvat siihen, että matalapatogeeninen lintuinfluenssa pystyy tarttumaan myös nisäkkäisiin. Kokeellisessa matalapatogeenisen lintuinfluenssan tarttuvuutta selvittävässä tutkimuksessa useat matalapatogeeniset lintuinfluenssakannat tarttuivat sikoihin aiheuttamatta niissä kuitenkaan kliinistä tautia. Sikojen viruseristys oli vähäistä eikä tartuntoja siasta toiseen todettu. Lemmikkieläimistä kissojen on raportoitu sairastuneen hyvinkin vakava-asteisesti matalapatogeeniseen lintuinfluenssaan ja yhdessä tapauksessa myös sairastunutta kissaa hoitanut ihminen oli saanut tartunnan. Lintujen teurastaminen ihmisravinnoksi niiden hävittämisen sijaan (8 ) Asetusehdotuksessa esitetään taudin hävittämistoimia koskien mahdollisuutta sallia lintujen teurastaminen ihmisravinnoksi ilman erillistä viruksen tuhoavaa käsittelyä, mikäli tästä ei riskinarvioinnin perusteella aiheudu taudin leviämisen vaaraa. Matalapatogeenisen lintuinfluenssan esiintyminen lihassa on epätodennäköistä, koska tartunta ei yleensä aiheuta yleisinfektiota ja viruksen lisääntyminen ja erittyminen rajoittuu pääosin lintujen hengitysteihin ja ruuansulatuskanavaan. Lintujen raadot, sivutuotteet ja lintuinfluenssaviruksella saastunut jäte on hävitettävä ja teurastamo tulee puhdistaa ja desinfioida Elintarviketurvallisuusviraston antaman päätöksen mukaisesti. Teurastamoon on sallittua tuoda uusia lintuja heti puhdistus-ja desinfiointitoimien päätyttyä. Riskinarvioinnin tulee perustua lintujen laboratoriotutkimuksiin viruksen esiintymisen varalta ja siinä on huomioitava joidenkin matalapatogeenisten lintuinfluenssaviruskantojen zoonoottisuus ja mahdollinen uhka lintuja käsittelevän kuljetus-ja teurastamohenkilökunnan terveydelle. On syytä painottaa, että huolimatta mahdollisuudesta sallia lintujen lähettämisen teurastettavaksi ihmisravinnoksi, taudin ensisijainen torjuntakeino on lintujen hävittäminen pitopaikassa. Viimeisimmän lintuinfluenssaepidemian aikana muissa jäsenmaissa todetuissa siipikarjan LP AI- tautitapauksissa, linnut on hävitetty tilalla eikä teurastusmahdollisuutta ole sovellettu. Munien lähettäminen ia käyttö ihmisravinnoksi ilman erillistä käsittelyä matalapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen tuhoamiseksi (9 ) Asetusehdotuksessa tartuntatilan munien lähettäminen käytettäväksi ihmisravinnoksi ilman erillistä käsittelyä lintuinfluenssaviruksen tuhoamiseksi olisi tietyin ehdoin sallittua mikäli tästä ei aiheudu riskinarvioinnin perusteella taudin leviämisen vaaraa. Tämä perustuu siihen, että vertikaalisia matalapatogeenisia lintuinfluenssatartuntoja ei ole raportoitu eikä virusta ole pystytty eristämään myöskään kokeellisesti infektoitujen emojen munien sisärakenteista. Toimet todettaessa matalapatogeeninen lintuinfluenssa hautomossa (15 ) Mikäli matalapatogeeninen lintuinfluenssa todetaan hautomossa, hautomoon olisi riskinarvioinnin perusteella mahdollista olla soveltamatta joitakin tai kaikkia taudin leviämisen estämiseksi ja hävittämiseksi edellytettyjä toimia. Toistaiseksi tapauksia, joissa matalapatogeeninen lintuinfluenssa olisi todettu hautomossa ei ole raportoitu. Matalapatogeenisen lintuinfluenssan ei ole todettu tarttuvan vertikaalisesti emosta munan sikiöön, joten untu-

5 Maa-ja metsätalousministeriö Perustelumuistio 1851/01.03/2017 3(3) vikkojen mahdollinen infektoituminen ajoittuu aikaisintaan kuoriutumisen yhteyteen, mikäli untuvikot joutuvat kosketuksiin matalapatogeenisella lintuinfluenssaviruksella saastuneen materiaalin kanssa. Untuvikot siirretään kasvattamoon yleensä muutaman tunnin sisällä kuoriutumisesta ja koska matalapatogeenisen lintuinfluenssan inkubaatioaika on tätä pidempi, tartunnan toteaminen untuvikoissa hautomossa olon aikana on käytännössä mahdollista vain untuvikkojen siirron viivästyessä. Lintujen hävittämättä jättäminen silloin, kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa todetaan erityiskohteessa (mm. eläintarhat, sirkukset, pysyvät eläinävttelytl tai rajatarkastusasemalla (148,168) Jos matalapatogeeninen lintuinfluenssa todetaan erityiskohteessa tai rajatarkastusasemalla, tartunnan saaneiden ja tartunnalle altistuneiden lintujen eloon jättäminen voitaisiin sallia tietyin ehdoin lintujen hävittämisen tai teurastamisen sijaan, mikäli tästä ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa. Rajatarkastusasemalla todetussa tautitapauksessa linnut olisi erityisistä syistä mahdollista eristää sellaiseen pitopaikkaan, jossa ei pidetä muuta siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja. Erityisenä syynä voi esimerkiksi olla se, että linnut ovat perimältään erityisen arvokkaita. Eloon jätettävien lintujen pitopaikkaan kohdistuvia ehtoja ja rajoituksia tulee noudattaa siihen asti, kunnes linnuissa ei laboratoriotutkimusten perusteella enää esiinny matalapatogeenista lintuinfluenssaa. Tartunnan ei ole todettu aiheuttavan pysyvää viruskantaj uutta. Lintujen terveydentilan seurannan ja tautitutkimusten lisäksi pitopaikassa on ryhdyttävä Elintarviketurvallisuusviraston määräämiin toimiin tartuntojen leviämisen estämiseksi ja taudinaiheuttajan hävittämiseksi. Matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset säilyvät tartuntakykyisinä niille sopivissa ympäristöolosuhteissa jopa useiden viikkojen ajan ja lintujen altistuminen taudinaiheuttajalla saastuneeseen ympäristöön voi aikaansaada hyvinkin pitkäkestoisen taudinpurkauksen. Taudin pitkittynyt esiintyminen pitopaikassa voi puolestaan edesauttaa sitä, että viruksessa ehtii tapahtua mm. sen taudinaiheuttamiskykyyn vaikuttavia mutaatioita. Teurastamossa todettu matalapatogeeninen lintuinfluenssatartunta (1681 Jos matalapatogeenen lintuinfluenssa todetaan teurastamossa, asetusehdotuksen mukaan Elintarviketurvallisuusviraston tulee määrätä eläintautilain 26 :n tarkoittamalla päätöksellä kaikki teurastamossa olevat linnut joko hävitettäväksi tai teurastettavaksi ihmisravinnoksi. Raadot ja teurastettujen lintujen sivutuotteet on hävitettävä. Teurastamo on puhdistettava ja desinfioitava Elintarviketurvallisuusviraston määräysten mukaisesti. Uusien lintujen ottaminen teurastamoon on sallittua heti puhdistus - ja desinfiointitoimien päätyttyä. Mikäli matalapatogeeninen lintuinfluenssa todetaan sellaisissa seurantanäytteissä, jotka on otettu linnuista, joiden liha ja sivutuotteet on jo siirretty pois teurastamosta, on arvioitava sitä katsotaanko teurastamon kontaminoituneen matalapatogeenisella lintuinfluenssaviruksella siten, että teurastamossa on ryhdyttävä toimiin tartunnan leviämisen estämiseksi ja taudin hävittämiseksi. Riippumatta teurastamoon kohdistetuista toimista, aluehallintoviraston on ryhdyttävä toimiin taudin alkuperän selvittämiseksi ja levinneisyyden kartoittamiseksi. Raioitusvyöhykkeen perustaminen (17$) Kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu pitopaikassa, asetusehdotuksen mukaan taudin esiintymispaikan ympärille on perustettava eläintautilain 33 :n nojalla rajoitus vyöhyke, jonka rajan tulee sijaita vähintään lkm etäisyydellä tartuntapaikasta. Elintarviketurvallisuusvirasto olisi sallittua jättää rajoitusvyöhyke perustamatta silloin, kun tauti todetaan hautomossa, 15 mukaisessa erityisessä pitopaikassa, teurastamossa tai rajatarkastusasemalla, mikäli vyöhykkeen perustamatta jättämisen ei katsota aiheuttavan tartunnan leviämisen vaaraa.

6 LUONNOS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro Päivämäärä Dnro 1851/01.03/2017 Voimaantulo- ja voimassaoloaika - toistaiseksi Kumoaa Valtuutussäännökset Eläintautilaki (441/2013) 20 3 mom., 22 3 mom., 23 4 mom., 24 4 mom., 26 4 mom, 33 3 mom., 34 2 mom., 38 2 mom. Laki eläintunnistusjärjestelmästä (238/2010) 29 Vastaavat EY-säädökset Neuvoston direktiivi 2005/94/EY (32005L0094); EUVL N:o L 10, , s. 16 Maa-ja metsätalousministeriön asetus matalapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisesta Maa-ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään eläintautilain (441/2013) sekä eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain (238/2010) 29 :n nojalla: 1 luku Yleiset säännökset 1 Soveltamisala Tätä asetusta sovelletaan siipikarjassa ja muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa esiintyvän matalapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamiseen. Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 2 Määritelmät 1) matalapatogeenisella lintuinfluenssalla vastustettavista eläintaudeista ja niiden luokittelusta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (843/2013) 2 :n 2 kohdassa tarkoitettua tartuntaa; Tätä julkaisua on saatavissa maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolta Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Telekopio Mariankatu 23 PL (09) HELSINKI VALTIONEUVOSTO

7 2) muilla vankeudessa pidettävillä linnuilla lintuja, joita ei eläintautilain 6 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan lueta siipikarjaan mutta joita pidetään vankeudessa esityksiä, näyttelyitä, kilpailuja, kasvattamista, myyntiä, lajien säilytystä tai muuta tarkoitusta varten; 3) siitosmunilla siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen munia, jotka on tarkoitettu haudontaan; sekä 4) untuvikoilla alle 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, jota ei myskisorsia (Cairina moschata) ja niiden risteytyksiä lukuun ottamatta vielä ole ruokittu. 2 2 luku Toimenpiteet epäiltäessä matalapatogeenista lintuinfluenssaa 3 Eläintautiepäilyn vuoksi suoritettava tutkimus Valvontaviranomaisen on eläintautilain 20 :ssä tarkoitetun pitopaikkakäynnin yhteydessä kerättävä lintujen päivittäistä kuolleisuutta, rehun- ja vedenkulutusta sekä munantuotantoa koskevat tiedot vähintään seitsemännestä kliinisten oireiden ilmenemistä edeltävästä päivästä lähtien. Tiedot on toimitettava aluehallintovirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle. Linnut on tarkastettava ja niistä otettavat näytteet on tutkittava laboratoriokokein lintuinfluenssan varalta. 4 Taudin leviämisen estämiseksi tehtävä päätös Jos kyseessä on matalapatogeenista lintuinfluenssaa koskeva virallinen eläintautiepäily, on tehtävä eläintautilain 23 :n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla: 1) velvoitetaan sen lisäksi, mitä siipikarjan ja eräiden muiden lintujen tunnistamisesta annetussa maa-ja metsätalousministeriön asetuksessa (867/2010, tunnistusasetus) säädetään linnuista pidettävästä pitopaikkakohtaisesta luettelosta, pitämään parvikohtaista luetteloa pitopaikassa kuolleista ja sairastuneista linnuista; 2) velvoitetaan luetteloimaan ryhmittäin, kuinka paljon lihaa, munia, höyheniä, lantaa, rehua ja kuivikkeita pitopaikan varastossa säilytetään; 3) kielletään lintujen ja muiden kotieläinten sekä siitosmunien tuominen pitopaikkaan ja niiden vieminen sieltä pois; 4) velvoitetaan pitämään siipikarja ja muut vankeudessa pidettävät linnut sisätiloissa; 5) kielletään siipikarjan lihan, munien, höyhenten, rehujen, lannan ja käytetyn pehkun, lintujen raatojen sekä muiden lintuinfluenssaa mahdollisesti levittävien aineiden tai välineiden vieminen pois pitopaikasta lukuun ottamatta raatojen viemistä hävitettäviksi;

8 6) kielletään henkilöiden päästäminen pitopaikkaan muissa kuin välttämättömissä tapauksissa tai taudin vastustamiseen liittyvistä syistä sekä henkilöiden muu kuin välttämätön liikkuminen ja ajoneuvojen siirtäminen pitopaikasta toiseen lintujen pitopaikkaan ennen kuin pitopaikasta poistumisesta on kulunut vähintään kaksi vuorokautta; 3 7) velvoitetaan huolehtimaan henkilöiden varusteiden sekä ajoneuvojen asianmukaisesta puhdistuksesta ja desinfektiosta eläinsuojien ja pitopaikan sisäänja uloskäyntien yhteydessä; sekä 8) velvoitetaan pitämään koirat kytkettyinä, estämään kissojen ja luonnonvaraisten lintujen pääsy eläinsuojiin sekä toteuttamaan tarvittavia jyrsijöiden ja hyönteisten hävittämistoimenpiteitä. 5 Päätöksestä poikkeaminen Eläintautilain 23 :n 3 momentin nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 4 :n 3 6 ja 8 kohdassa tarkoitetusta kiellosta tai toimenpiteestä. Edellytyksenä poikkeusluvan myöntämiselle munien toimittamista koskevasta kiellosta on, että munat toimitetaan: 1) hävitettäviksi; tai 2) elintarvikelain (23/2006) mukaisesti hyväksyttyyn munatuotteita valmistavaan tai käsittelevään laitokseen ja että poikkeusluvassa munat määrätään käsiteltäviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 liitteessä II olevan XI luvun mukaisesti sekä siirrossa ja käsittelyssä noudatettavaksi yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2005/94/EY (lintuinfluenssadirektiivi) liitteessä III mainittuja ehtoja. 3 luku Toimenpiteet, kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu 6 Taudin leviämisen estämiseksi tehtävä päätös sekä sitä koskevat poikkeusluvat Kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu, on tehtävä viipymättä eläintautilain 23 :ssä tarkoitettu päätös toimenpiteistä taudin leviämisen estämiseksi, ellei sitä ole vielä tehty 4 :n mukaisesti virallisen eläintautiepäilyn perusteella. Jos pitopaikassa pidetään sikoja, sikojen tuotanto- ja terveyskirjanpito tulee määrätä tarkastettavaksi. Siat on tutkittava kliinisesti ja niistä otetut näytteet on tutkittava laboratoriokokein lintuinfluenssatartunnan varalta. Myös muita pitopaikan eläimiä voidaan tarvittaessa määrätä tutkittaviksi

9 4 Taudin leviämisen estämiseksi tehtävästä päätöksestä poikkeamiseen sovelletaan, mitä 5 :ssä säädetään. Lupaa ei taudin toteamisen jälkeen kuitenkaan voida myöntää lintujen, niiden raatojen, siipikarjan lihan, munien, lannan tai käytetyn pehkun viemiseen pois pitopaikasta, ellei lintuja kuljeteta suoraan lopetettaviksi tavalla, josta ei aiheudu matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisen vaaraa, tai ellei raatoja, lihaa, munia, lantaa tai pehkua kuljeteta suoraan hävitettäväksi tai käsiteltäväksi siten, että niissä olevat matalapatogeeniset IintuinfIuenssavirukset tuhoutuvat. 7 Toimenpiteet pitopaikoissa, joista tauti on voinut tarttua tai joihin se on voinut levitä Valvontaviranomaisen on eläintautilain 22 :ssä tarkoitettujen matalapatogeenisten lintuinfluenssan alkuperää ja levinneisyyttä selvittävien tutkimusten yhteydessä tarkastettava pitopaikan tuotanto- ja terveyskirjanpito sekä kerättävä kotieläinten päivittäistä kuolleisuutta, rehun-ja vedenkulutusta sekä lintujen munantuotantoa koskevat tiedot. Tartunnan pitopaikkaan tulo on tai leviämispäivä pitopaikasta on arvioitava ja tiedot on kerättävä vähintään seitsemännestä tartunnan siirtymistä edeltävästä päivästä lähtien. Tiedot on toimitettava aluehallintovirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle. Mikäli selvityksessä tulleet seikat ovat riittäviä perustamaan virallisen eläintautiepäilyn sellaisessa jäljitetyssä pitopaikassa, josta tauti on voinut tarttua tai johon se on voinut levitä, sovelletaan sitä, mitä 4 ja 5 :ssä säädetään. Jos tauti todetaan teurastamossa, on sitä syytä epäillä ainakin siinä pitopaikassa, josta tartunnan saanut eläin on tullut. 8 Eläinten lopettaminen tai teurastaminen Matalapatogeenisen lintuinfluenssan toteamisen jälkeen on eläintautilain 26 :n nojalla määrättävä kaikki pitopaikan siipikarja sekä sellaiset muut vankeudessa pidetyt linnut, joissa matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu, lopetettaviksi viipymättä. Päätös voidaan tehdä jo ennen kuin diagnoosi on laboratoriotutkimuksin vahvistettu, jos eläintautilain 26 :n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, siipikarja voidaan lopettamisen sijasta määrätä teurastettavaksi nimetyssä teurastamossa, jos teurastukseen liittyvän taudin leviämisriskin on todettu olevan linnuille suoritettujen tautitutkimusten perusteella häviävän pieni ottaen huomioon etenkin lintujen laboratoriokokeet ja lintuinfluenssadirektiivin liitteessä V mainitut perusteet. Päätöksessä on asetettava teurastukselle lintuinfluenssadirektiivin 39 artiklan 4 kohdassa säädetyt ehdot. Jos sioissa 6 :ssä tarkoitettujen tutkimusten perusteella vahvistetaan vakavan terveysuhan vaara, on siat määrättävä lopetettaviksi viipymättä.

10 Myös muita eläimiä kuin lintuja ja sikoja voidaan määrätä lopetettaviksi, jos Elintarviketurvallisuusvirasto arvioi niistä aiheutuvan vakavan terveysuhan vaaraa. 5 Lopetettaviksi määrätyistä eläimistä on otettava tarvittaessa näytteitä epidemiologisia tutkimuksia varten. 9 Muut eläintautilain 26 :n nojalla määrättävät taudin hävittämistolmenpiteet Lopetettujen ja pitopaikassa itsestään kuolleiden eläinten raadot on eläintautilain 26 :n nojalla määrättävä hävitettäviksi välittömästi eläinten kuoleman jälkeen tavalla, josta ei aiheudu matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisen vaaraa. Kaikki pitopaikassa olevat, lintuinfluenssaviruksen todennäköisesti saastuttamat tuotteet, sivutuotteet, aineet ja jätteet, kuten rehut, lanta ja käytetty pehku, on hävitettävä tai käsiteltävä siten, että niissä olevat lintuinfluenssavirukset tuhoutuvat. Munien käsittely on määrättävä toteutettavaksi 5 :n 2 momentin 2 kohdan vaatimuksia vastaavasti. Ennen hävittämistoimenpiteiden toteuttamista tuotetut munat voidaan kuitenkin sallia toimitettavaksi nimettyyn pakkaamoon sillä ehdolla, että munat pakataan kertakäyttöisiin pakkauksiin. Päätöksessä on tällöin asetettava myös muut tarvittavat ehdot munien siirrosta aiheutuvan taudin leviämisvaaran estämiseksi. Rakennukset, joissa eläimiä on pidetty, niiden ympäristö, raatojen kuljettamiseen käytetyt ajoneuvot, eläinten hoidossa käytetyt työvälineet ja kaikki muu todennäköisesti saastunut kalusto ja laitteisto on puhdistettava ja desinfioitava sen jälkeen, kun kaikki lopetettaviksi määrätyt pitopaikan eläimet on lopetettu ja raadot hävitetty tai kuljetettu pois. Jos välineitä ja laitteita ei ole mahdollista desinfioida, ne on hävitettävä. Myös muut rakennukset sekä laitumet ja ulkotarhat on tarvittaessa puhdistettava ja desinfioitava, jos on arvioitavissa, että myös ne ovat lintuinfluenssaviruksen saastuttamia. Päätöstä täytäntöön panevan valvontaviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta. 10 Pitopaikasta peräisin olevien tuotteiden jäljitys ja käsittely Siitosmunat, jotka on kerätty pitopaikasta matalapatogeenisen lintuinfluenssan todennäköisen tartunta-ajankohdan ja tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin ryhtymisen välisenä aikana sekä niistä kyseisenä aikavälinä jo kuoriutunut siipikarja on pyrittävä jäljittämään. Mikäli jäljitettyihin siitosmuniin ja niistä kuoriutuneeseen siipikarjaan kohdistuu virallinen eläintautiepäily, tulee ryhtyä eläintautilain 23 :n mukaisiin toimiin tartunnan leviämisen estämiseksi.

11 6 11 Uusien eläinten ottaminen pitopaikkaan Eläintautilain 26 :n nojalla on määrättävä, että siipikarjan pitopaikkaan saa tuoda uusia lintuja aikaisintaan 21 vuorokauden kuluttua 8 ja 9 :ssä säädettyjen taudin hävittämistoimenpiteiden loppuun saattamisesta. Tuodut uudet linnut on määrättävä tarkastettaviksi ja tutkittavaksi laboratoriokokein matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta tuontia seuraavien 21 vuorokauden aikana ainakin kerran siten, että viimeinen tarkastus tehdään mahdollisuuksien mukaan juuri ennen mainitun määräajan päättymistä. Tämän lisäksi pitopaikassa mainittuna määräaikana itsestään kuolleet linnut on määrättävä tutkittaviksi matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta. Edellä 1 momentissa säädetyt rajoitukset ja toimenpiteet voidaan kuitenkin jättää määräämättä silloin, kun pitopaikassa ei harjoiteta kaupallista siipikarjanpitoa. 12 Taudin leviämisen estämiseksi tehtävän päätöksen voimassaolo Eläintautilain 23 :ssä tarkoitettu päätös voidaan kumota kokonaan tai osittain, kun 21 vuorokautta on kulunut eläinten ja niistä saatavien tuotteiden ja muiden tavaroiden hävittämistoimenpiteiden sekä tähän liittyvien puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteiden loppuun saattamisesta. Sellaista pitopaikkaa koskeva päätös, johon on kohdistettu 11 :ssä säädettyjä rajoituksia ja toimenpiteitä, on jätettävä voimaan siltä osin kuin sillä: 1) velvoitetaan pitämään kirjaa pitopaikan lintujen kasvua ja tuotantoa kuvaavista tunnusluvuista, lintujen sairastumispäivistä ja kuolinpäivistä sekä sairastuneiden ja kuolleiden lintujen lukumääristä; 2) kielletään siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen vieminen pois pitopaikasta; sekä 3) velvoitetaan huolehtimaan henkilöiden varusteiden sekä ajoneuvojen asianmukaisesta puhdistuksesta ja desinfektiosta eläinsuojien ja pitopaikan sisäänja uloskäyntien yhteydessä. Osittain voimaan jätetty päätös voidaan kumota kokonaan sen jälkeen, kun 11 :ssä tarkoitetut tutkimukset on tehtyjä niiden tulokset ovat olleet kielteiset eikä ole muuta perusteltua syytä epäillä matalapatogeenista lintuinfluenssaa esiintyvän pitopaikassa, tai kun pitopaikassa ei ole pidetty lintuja kuuteen kuukauteen. Eläintautilain 23 :n 3 momentin nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta kiellosta. Sen lisäksi 1-4 momentissa säädetään, eläintautilain 23 :ssä tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois.

12 7 4 luku Erityisiä pitopaikkoja koskevat poikkeukset 13 Pitopaikka, joka muodostuu erillisistä tuotantoyksiköistä Jos pitopaikka muodostuu kahdesta tai useammasta tuotantoyksiköstä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi 8 :ssä säädetystä poiketen päättää, ettei sellaisissa tuotantoyksiköissä olevaa siipikarjaa määrätä lopetettavaksi tai teurastettavaksi, joissa matalapatogeenista lintuinfluenssaa ei esiinny. Tällöin tuotantoyksiköiden osalta ei myöskään muutoin sovelleta, mitä 8 11 :ssä säädetään. Edellytyksenä 1 momentin soveltamiselle on, että yksiköt ovat ennen taudin pitopaikkaan tuloa täyttäneet ja edelleen täyttävät seuraavat vaatimukset: 1) yksiköt ovat toiminnallisesti ja rakenteellisesti täysin erillään ja riittävän etäällä tartunnan saaneita eläimiä sisältävistä yksiköistä; 2) yksiköissä pidettävien lintujen hoidossa käytetään eri henkilökuntaa, välineitä ja laitteita kuin niissä tuotantoyksiköissä pidettävien lintujen hoidossa, joissa tartuntaa esiintyy; sekä 3) eläinsuojissa käyvät henkilöt käyttävät suojavaatteita ja -jalkineita, joita ei käytetä eläinsuojan ulkopuolella. 14 Matalapatogeeninen lintuinfluenssa sirkuksessa, eläintarhassa, villieläinpuistossa tai muussa erityiskohteessa Elintarviketurvallisuusvirasto voi 8 :ssä säädetystä poiketen päättää, ettei pitopaikan siipikarjaa, tartunnan saaneita muita vankeudessa pidettäviä lintuja tai osaa niistä määrätä lopetettaviksi tai teurastettaviksi taikka siitosmunia hävitettäviksi, jos eläinten eloon jättäminen ei aiheuta vaaraa matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ja jos pitopaikka on: 1) sirkus; 2) lemmikkieläinkauppa; 3) eläintarha; 4) villieläinpuisto; 5) koe-eläinlaitos; 6) pysyvä eläinnäyttely; 7) pitopaikka, jossa siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja pidetään tieteellistä tutkimusta tai uhanalaisten tai harvinaisten rotujen tai lajien säilyttämistä varten 8) muu sellainen pitopaikka, josta tartunnan ei Elintarviketurvallisuusviraston arvion mukaan katsota voivan levitä pitopaikan ulkopuolelle.

13 Kun sovelletaan 1 momenttia, on kuitenkin soveltuvin osin noudatettava, mitä 8 11 :ssä säädetään. Eläintautilain 26 :n nojalla pitopaikan eloon jätetyt linnut ja niitä koskeva kirjanpito on määrättävä tarkastettaviksi ja linnut on tutkittava laboratoriokokein sen varmistamiseksi, että linnuissa ei enää esiinny matalapatogeenista lintuinfluenssaa. Pitopaikan ja luonnonvaraisten lintujen kontaktit on estettävä kohtuullisin toimin. Eläintautilain 23 :n nojalla voidaan rajoittaa ihmisten ja ajoneuvojen liikkumista pitopaikkaan ja sieltä pois, kunnes tartunnan leviämisen vaara pitopaikassa on ohi. Poiketen siitä, mitä 6 :n 3 momentissa säädetään, eläintautilain 23 :n 3 momentin nojalla on mahdollista sallia lintujen vieminen pitopaikasta teurastettavaksi. Lisäksi on mahdollista sallia lintujen vieminen toiseen pitopaikkaan Suomen alueella, kun 1 momentissa tarkoitetut tarkastukset ja tutkimukset pitopaikassa on tehtyjä ne osoittavat, ettei pitopaikkaan enää liity merkittävää tartunnan leviämisen riskiä. Lupa lintujen toimittamiseen toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon voidaan myöntää vain, jos on varmistettu, että kyseinen valtio suostuu vastaanottamaan linnut. Eläintautilain 23 :ssä tarkoitettu pitopaikkaa koskeva päätös voidaan eläintautilain 24 :n mukaisesti kumota, kun pitopaikassa ei laboratoriotutkimusten perusteella enää esiinny matalapatogeenista lintuinfluenssaa. Elintarviketurvallisuusviraston on ilmoitettava 1 momentin soveltamisesta viipymättä maaja metsätalousministeriölle Matalapatogeeninen lintuinfluenssa hautomossa Jos matalapatogeenista lintuinfluenssaa epäillään tai se todetaan hautomossa, voidaan riskinarvioinnin perusteella poiketa kaikista tai joistakin 4 12 :ssä säädetyistä toimista taudin leviämisen estämiseksi ja hävittämiseksi. 16 Matalapatogeeninen lintuinfluenssa teurastamossa ja rajatarkastusasemalla Jos teurastamossa tai rajatarkastusasemalla epäillään tai todetaan esiintyvän matalapatogeenista lintuinfluenssaa, on tehtävä eläintautilain 23 :ssä tarkoitettu päätös taudin leviämisen estämiseksi. Päätöksessä ei 4 ja 6 :ssä säädetystä poiketen velvoiteta sellaisten tuotteiden ja sivutuotteiden luettelointiin eikä kielletä sellaisen lihan ja sellaisten munien viemistä pois pitopaikasta, joiden ei epäillä olevan lintuinfluenssaviruksen saastuttamia. Aluehallintoviraston on lisäksi viipymättä aloitettava eläintautilain 22 mukainen selvitys eläintaudin alkuperästä ja levinneisyydestä. Mikäli tauti todetaan rajatarkastusasemalla, on eläintautilain 26 :ssä tarkoitetulla päätöksellä määrättävä kaikki pitopaikassa oleva siipikarja ja muut vankeudessa pidettävät linnut joko lopetettaviksi, teurastettaviksi ihmisravinnoksi tai eristettäväksi erityisistä syistä sellaiseen pitopaikkaan, jossa ei pidetä muuta siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä

14 lintuja siihen asti kunnes linnuissa ei laboratoriotutkimusten perusteella katsota enää esiintyvän matalapatogeenista lintuinfluenssaa. Määräyksen ulkopuolelle voidaan kuitenkin jättää sellaiset muut vankeudessa pidettävät linnut, jotka eivät Elintärviketurvallisuusviraston arvion perusteella ole voineet saada tartuntaa. 9 Jos matalapatogeenisen lintuinfluenssan todetaan esiintyvän teurastamossa, on eläintautilain 26 :ssä tarkoitetulla päätöksellä määrättävä kaikki teurastamossa oleva siipikarja joko lopetettavaksi tai teurastettavaksi ihmisravinnoksi samassa teurastamossa. Teurastamossa tai rajatarkastusasemalla lopetettujen lintujen ruhot ja teurastetuista linnuista saadut sivutuotteet on hävitettävä. Ruhojen, sivutuotteiden ja jätteiden hävittämisestä sekä teurastamon, rajatarkastusaseman, kuljetusajoneuvojen ja kuljetusvälineiden puhdistamisesta ja desinfioinnista määrätään eläintautilain 26 :n nojalla annettavassa päätöksessä. Teurastamoa ja rajatarkastusasemaa koskeva eläintautilain 23 :ssä tarkoitettu päätös voidaan 12 :ssä säädetystä poiketen kumota, kun taudin hävittämistoimenpiteet ja tähän liittyvät puhdistus- ja desinfektiotoimet on saatettu loppuun. 5 luku Rajoitusvyöhyke sekä sitä koskevat kiellot ja toimenpiteet 17 Rajoitusvyöhykkeen perustaminen, kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu Kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu pitopaikassa, taudin esiintymispaikan ympärille perustetaan eläintautilain 33 :n nojalla rajoitusvyöhyke, jonka rajan tulee sijaita vähintään yhden kilometrin etäisyydellä taudin esiintymispaikasta. Rajoitusvyöhykkeen rajoja määritettäessä otetaan huomioon eläintautilain 33 :n 2 momentissa tarkoitetut seikat. Rajoitusvyöhykettä ei kuitenkaan tarvitse perustaa, jos matalapatogeenista lintuinfluenssaa on todettu esiintyvän teurastamossa, rajatarkastusasemalla tai hautomossa taikka 14 :n mukaisessa erityisessä pitopaikassa, eikä Elintarviketurvallisuusviraston arvion perusteella luopuminen vyöhykkeiden perustamisesta vaaranna taudin torjuntaa. 18 Rajoitusvyöhykkeen lakkauttaminen Rajoitusvyöhyke voidaan lakkauttaa, kun: 1) vähintään 42 vuorokautta on kulunut siitä, kun tautia on viimeksi todettu vyöhykkeellä; 2) vähintään 21 vuorokautta on kulunut puhdistuksesta ja alkudesinfektiosta pitopaikassa, jossa taudin on todettu esiintyvän; ja 3) vyöhykkeellä matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta tehtyjen tutkimusten perusteella taudin leviämisriskin arvioidaan olevan häviävän pieni.

15 10 19 Rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevien pitopaikkojen tarkastaminen Aluehallintoviraston on tehtävä luettelo kaikista rajoitusvyöhykkeellä olevista lintujen pitopaikoista. Luettelo on pidettävä ajan tasalla. Eläintautilain 34 :ssä tarkoitetulla päätöksellä kunnaneläinlääkäri on määrättävä käymään vyöhykkeen perustamisen jälkeen kaikissa niissä pitopaikoissa, joissa pidetään siipikarjaa. Käynnin yhteydessä on tarkastettava linnut ja niitä koskeva kirjanpito sekä otettava tarvittaessa näytteitä matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta. Tarkastusten yhteydessä on varmistettava, että kaikkien lintujen pitopaikkojen osalta on noudatettu, mitä eläintunnistusjärjestelmästä annetussa laissa (238/2010) ja tu n n istusasetu ksessa säädetään lintujen pitopaikkojen tunnistamisesta ja ilmoittamisesta viranomaiselle. Kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa tekemistään tarkastuskäynneistä ja niiden tuloksista. 20 Rajoitusvyöhykkeellä toteutettavat toimenpiteet tartunnan leviämisen estämiseksi Rajoitusvyöhykkeellä on eläintautilain 34 :ssä tarkoitetulla päätöksellä määrättävä: 1) lintujen pitopaikoista vastuussa olevat toimijat pitämään linnut eläinsuojissa tai muutoin eristettyinä pitopaikassa; 2) lintujen pitopaikoista vastuussa olevat toimijat huolehtimaan asianmukaisen desinfioinnin järjestämisestä pitopaikkojen sisään - ja uloskäynneissä; 3) lintujen pitopaikoissa käyvät henkilöt pukeutumaan vain kyseisessä pitopaikassa käytettäviin suojavaatteisiin ja vaihtamaan jalkineet eläinsuojien sisään - ja uloskäynnin yhteydessä; sekä 4) lintujen pitopaikoista vastuussa olevat toimijat pitämään luetteloa pitopaikassa käyvistä henkilöistä, lukuun ottamatta sellaisia henkilöitä, jotka vierailevat teurastamossa tai rajatarkastusasemalla taikka sellaisessa pitopaikassa kuten eläintarhassa, jossa he eivät pääse suoraan kosketukseen lintujen tai niiden oleskelupaikkojen kanssa. 21 Rajoitusvyöhykkeellä noudatettavat kiellot Eläintautilain 34 :ssä tarkoitetulla päätöksellä on kiellettävä: 1) siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen sekä niiden munien kuljettaminen rajoitusvyöhykkeellä, lukuun ottamatta maanteitse tai rautateitse pysähtymättä ja lastia purkamatta tapahtuvaa kauttakuljetusta; 2) nisäkkäiden tuominen rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevaan lintujen pitopaikkaan ja vieminen sieltä pois lukuun ottamatta sellaisia yksinomaan ihmisten asuintiloissa pidettäviä eläimiä, jotka eivät pääse tekemisiin siipikarjan, muiden vankeudessa pidettävien lintujen, niiden häkkien, eläinsuojien tai ulkotarhojen kanssa; 3) lintujen lannan tai käytetyn pehkun siirtäminen pois rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta ja levittäminen rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevassa pitopaikassa; 4) lintujen raatojen ja muiden sivutuotteiden siirtäminen pois vyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta lukuun ottamatta kuljettamista suoraan hävitettäviksi tai käsiteltäviksi

16 sivutuoteasetuksen mukaisesti sekä valvontaviranomaisen eläintautitutkimuksia varten ottamien näytteiden kuljettamista; 5) siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen päästäminen rajoitusvyöhykkeellä pitopaikan ulkopuolelle; sekä 6) rajoitusvyöhykkeellä pidettävien riistanistutukseen tarkoitettujen lintujen laskeminen luontoon luku Poikkeaminen kielloista 22 Rajoitusvyöhykkeen sisäiset ja vyöhykkeen ulkopuolelta lähtevät lintujen ja munien kuljetukset Eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta lintujen ja munien kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeelle tai rajoitusvyöhykkeen sisällä. 23 Siipikarjan kuljettaminen rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle Eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa: 1) 21 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta siipikarjan kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta teurastettavaksi luvassa nimettävään teurastamoon; 2) 21 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta siipikarjan kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta toiseen Suomessa sijaitsevaan pitopaikkaan edellyttäen, että määränpääpitopaikassa ei ole muuta siipikarjaa. Luvassa on asetettava 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun siirron ehdoksi, ettei siipikarjaa siirretä rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevasta määränpääpitopaikasta ennen kuin 21 vuorokautta on kulunut sen saapumisesta. 24 Untuvikkojen kuljettaminen rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle Poiketen siitä, mitä 23 :ssä säädetään, eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta untuvikkojen kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevaan pitopaikkaan edellyttäen, että untuvikot ovat kuoriutuneet sellaisista siitosmunista, jotka on tuotu hautomoon rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevasta pitopaikasta, ja siitosmunia sekä untuvikkoja on hautomossa pidetty koko ajan riittävällä ja luotettavalla tavalla erillään vyöhykkeeltä peräisin olevista siitosmunista ja untuvikoista. Lupa voidaan myöntää myös rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta saaduista siitosmunista kuoriutuneiden untuvikkojen kuljettamiseksi toiseen Suomessa sijaitsevaan pitopaikkaan. Luvan ehdoksi on asetettava, että kuljetuksen aikana sekä määränpäänä olevassa pitopaikassa toteutetaan riittäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä

17 12 matalapatogeeniselta lintuinfluenssalta suojautumiseksi ja ettei untuvikkoja ja muuta siipikarjaa siirretä vyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevasta määränpääpitopaikasta ennen kuin 21 vuorokautta on kulunut untuvikkojen saapumisesta. 25 Siitosmunien kuljettaminen rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle Eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta siitosmunien kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevaan luvassa nimettyyn hautomoon. Luvan ehdoksi on asetettava, että: 1) siitosmunat kuljetetaan kertakäyttöisissä tai huolellisesti desinfioiduissa kennoissa ja telineissä ja siitosmunat desinfioidaan ennen kuljetusta; ja 2) siitosmunalähetyksistä pidetään luetteloa lähtö-ja määränpääpitopaikoissa siten, että munat voidaan tarvittaessa jäljittää. 26 Kulutukseen tarkoitettujen munien kuljettaminen rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle Eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta kulutukseen tarkoitettujen munien kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle: 1) luvassa nimettyyn munapakkaamoon; 2) elintarvikelain mukaisesti hyväksyttyyn munatuotteita valmistavaan tai käsittelevään laitokseen, jos luvassa munat määrätään käsiteltäviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 liitteessä II olevan XI luvun mukaisesti; tai 3) hävitettäväksi tai käsiteltäväksi sivutuoteasetuksen mukaisesti. Luvassa on edellytettävä, että munapakkaamoon kuljetettavat munat pakataan kertakäyttöisiin pakkauksiin ja kuljetuksessa toteutetaan riittäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä matalapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen aiheuttamalta tartunnalta suojautumiseksi. 27 Nisäkkäiden tuominen lintujen pitopaikkaan ja vieminen sieltä pois Eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta kiellosta nisäkkäiden tuomiseksi rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevaan lintujen pitopaikkaan ja viemiseksi sieltä pois. 28 Lannan ja käytetyn pehkun kuljettaminen Eläintautilain 38 :n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta lannan ja pehkun siirtämistä koskevasta kiellosta.

18 13 29 Kuljetusvälineiden desinfiointi Eläintautilain 34 :ssä tarkoitetulla päätöksellä on määrättävä, että kuljetusvälineet, joita on käytetty tämän luvun mukaisesti tai poikkeusluvalla sallittuihin siipikarjan, muiden vankeudessa pidettävien lintujen, niiden munien ja raatojen, siipikarjanrehun, lannan ja käytetyn pehkun kuljetuksiin suojavyöhykkeellä ja jotka voivat olla lintuinfluenssaviruksen saastuttamia, on ennen uutta kuljetusta ja mahdollisimman pian lastin purkamisen jälkeen pestävä ja desinfioitava. 7 luku Erinäiset säännökset 30 Valmiussuunnitelmat Matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta laadittava kansallinen valmiussuunnitelma tulee laatia lintuinfluenssadirektiivin 62 artiklan ja liitteen X mukaisesti. Alueellisella valmiussuunnitelmalla varataan käyttöön tilat, henkilökunta ja kaikki ne välineet ja tarvikkeet, joita tarvitaan taudin hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti. 31 Diagnostiset menettelyt ja näytteenottomenetelmät Valvontaviranomaisen on suorittaessaan tässä asetuksessa säädettyjä tutkimuksia ja tarkastuksia noudatettava, mitä neuvoston direktiivissä 2005/94/EY säädetyn lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä annetussa komission päätöksessä 2006/437/EY säädetään diagnostisista menettelyistä ja näytteenottomenetelmistä.

19 14 32 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan x päivänä x kuuta Helsingissä päivänä x kuuta 2018 Maa- ja metsätalousministeri Esittelijä