TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2014

Transkriptio

1 Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Asiakirjatyyppi Tarkkailuraportti Päivämäärä Maaliskuu 2015 TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2014

2 TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2014 Päivämäärä 03/02/2015 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Hanna Peltonen Otso Lintinen Veli-Matti Hilla, Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Kalataloudellinen tarkkailuraportti Viite Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO P F

3 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2014 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Tutkimusmenetelmät Kalojen sisältämät metallipitoisuudet Sähkökoekalastukset Kirjanpitokalastus 5 3. Tarkkailutulokset Kalojen metallipitoisuudet Jormasjärvi Laakajärvi Kalliojärvi Kolmisoppi Kivijärvi Kiltuanjärvi Vertailu aikaisempiin tutkimustuloksiin sekä raja-arvoihin ja suosituksiin Sähkökoekalastukset Kirjanpitokalastus Jormasjärvi Kolmisoppi Yhteenveto Lähteet 28 LIITTEET Liite 1 Kalojen metallimääritysten tutkimustodistukset Liite 2 Kalojen metallipitoisuuksien vertailu Liite 3 Sähkökoekalastusten maastolomakkeet Liite 4 Kirjanpitokalastajien saaliit vuonna 2014

4 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Talvivaaran kaivoksen ympäristötarkkailuun kuuluvan kalataloudellisen tarkkailun tulokset koskien vuotta Tarkkailuun sisältyi vuonna 2014 kalojen sisältämien metallipitoisuuksien tutkimus, sähkökoekalastukset Tuhkajoella sekä kirjanpitokalastus. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kalojen sisältämät metallipitoisuudet Vuonna 2014 kalojen raskasmetallipitoisuuksia määritettiin Jormasjärvestä, Laakajärvestä, Kalliojärvestä, Kiltuanjärvestä, Kivijärvestä ja Kolmisopista. Näytekalojen määrät ja lajit eri järvillä on esitetty taulukossa 1. Näytekalat saatiin alueen ammattikalastajilta, jotka olivat pyytäneet ne normaalin ammattikalastussaaliin ohessa huhtikuussa, kesäkuussa ja syyskuussa vuonna Ammattikalastajat pakastivat kalat, jotka myöhemmin toimitettiin Ramboll Analytics -laboratorioon. Laboratoriossa kalat sulatettiin ja fileoitiin. Metallianalytiikkaan otetut lihaskappaleet preparoitiin fileistä lasisella veitsellä. Taulukko 1. Näytekalojen määrät eri tutkimusjärviltä Ahven (kpl) Hauki (kpl) Kuha (kpl) Jormasjärvi Laakajärvi Kalliojärvi 6 Kolmisoppi 10 Kivijärvi 8 Kiltuanjärvi 10 Analysoituja raskasmetalleja olivat nikkeli (Ni), arseeni (As), elohopea (Hg), sinkki (Zn), kupari (Cu), kadmium (Cd), lyijy (Pb), koboltti (Co), barium (Ba) ja uraani (U). Jormasjärven ja Laakajärven näytekaloista määritettiin myös ikä, jotta voitiin selvittää, kasvoivatko kalojen raskasmetallipitoisuudet niiden vanhentuessa. Ahvenien ja kuhien ikä määritettiin kiduskannen operculum-luun sekä suomujen vuosirenkaista. Haukien ikä määritettiin hartian lukkoluusta (cleithrum) sekä suomuista. Jormasjärvi, Kolmisoppi ja Kalliojärvi sijaitsevat Sotkamossa, Kiltuanjärvi Sonkajärvellä, Kivijärvi Kajaanissa ja Laakajärvi Kajaanin, Sotkamon ja Sonkajärven alueilla. Kalliojärvi on Talvivaaran pohjoispuoleisista vuoden 2014 tutkimusjärvistä ensimmäinen vastaanottava järvi, josta seuraava virtaussuuntaan on Kolmisoppi ja viimeisenä Jormasjärvi (Kauppi ym. 2013). Kivijärvi on Talvivaaran eteläpuoleisista vuoden 2014 tutkimusjärvistä ensimmäinen vastaanottava järvi ja Laakajärvi sijaitsevat siitä alavirtaan. Kiltuanjärvi on tutkimusjärvistä eteläisin ja kaukaisimpana Talvivaarasta. Alueella on myös muita vesistöjä, mutta ne eivät kuuluneet vuoden 2014 kalojen metallipitoisuuksien tutkimusjärviin. Tutkitut järvet on esitetty kuvan 1 kartassa seuraavalla sivulla. Kuvassa näkyvät myös Tuhkajoen sähkökoekalastuspaikkojen sijainti suhteessa metallitutkimuksen järviin.

5 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kuva 1. Tutkittujen järvien sekä vuoden 2014 sähkökoekalastusalojen sijainti

6 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastukset toteutettiin kahdella alalla Tuhkajoessa (Kuva 2). Tuhkajoki laskee Kolmisopesta Jormasjärveen. Koealoista Tuhkajoki 5A sijaitsee hieman ylempänä joessa. Kuvissa 3 ja 4 seuraavalla sivulla on esitetty havainnekuvat koekalastusaloilta. Kuva 2. Tuhkajoen sähkökoekalastusalojen sijainti

7 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kuva 3. Tuhkajoen ylempi sähkökoekalastusala 5A Kuva 4. Tuhkajoen sähkökoekalastusala 5B

8 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Sähkökoekalastukset toteutettiin akkukäyttöistä kannettavaa sähkökalastuslaitetta (Hans Grassl IG200/2) käyttäen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjeiden (Böhling & Rahikainen (toim.) 1999) mukaisesti. Kalastukset suoritettiin alavirrasta ylävirtaan päin edeten kahden poistopyynnin menetelmällä. Sulkuverkkoja ei käytetty. Kaikki saaliskalat mitattiin millimetrin tarkkuudella. Lohikalat myös punnittiin yksitellen ja muista lajeista punnittiin lajikohtaiset yhteispainot. Sähkökoekalastusten yhteydessä kummankin sähkökoekalastusalan virtausnopeus arvioitiin olleen keskimääräinen (0,2-0,7 m/s). Veden kuitenkin arvioitiin olleen todella alhaalla vuodenaikaan nähden vähäisten sateiden takia. 2.3 Kirjanpitokalastus Vuonna 2014 mukana oli 4 Jormasjärvellä kalastanutta kirjanpitokalastajaa ja yksi Kolmisopella kalastanut kirjanpitokalastaja. Yksi Jormasjärven kirjanpitokalastajista on uusi, joten hänen ensimmäinen kirjanpitoaineistonsa koski vuoden 2014 kalastusta. Jormasjärven kirjanpitokalastajista kaksi toimii alueella myös ammattikalastajina. Kirjanpitäjät merkitsevät pyydyskohtaiset päivittäiset pyynti- ja saalistietonsa tarkoitukseen tehdyille lomakkeille. Jokavuotisen kalastuskirjanpidon avulla saadaan tietoa kohdejärven kalastuksesta. Kirjanpidon yhteydessä kalastajat saavat myös tilaisuuden ilmoittaa havaintojaan muun muassa alueen kalastusta, kaloja, kalakantoja ja vedenlaatua koskien. Kirjanpitokalastus menetelmänä perustuu yksikkösaaliin seurantaan. Yksikkösaalis on tietyllä pyydyksellä yhdellä pyyntiyksiköllä saatu saalis. Ihannetapauksessa yksikkösaaliissa havaitut muutokset kuvaavat suoraan kalakannassa tapahtuneita muutoksia. Ollakseen vertailukelpoinen kalakannassa tapahtuneisiin muutoksiin, yksikkösaaliin pitää täyttää tiettyjä ehtoja. Kalastuksen tulee olla vakioitua, eli samoilla pyydyksillä, samoilla paikoilla samojen kalastajien toimesta harjoitettua. Periaatteessa yksikkösaaliin oletetaan olevan suoraan verrannollinen kalakannan kokoon, jos edellä kuvatut reunaehdot täyttyvät. 3. TARKKAILUTULOKSET 3.1 Kalojen metallipitoisuudet Kaikkien tutkimusjärvien kalojen metallipitoisuuksien laboratoriotulokset on esitetty liitteen 1 tutkimustodistuksissa.

9 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Jormasjärvi Taulukossa 2 on esitetty Sotkamon Jormasjärven raskasmetallinäytekalojen tiedot. Taulukko 2. Sotkamon Jormasjärven raskasmetallipitoisuustutkimuksen näytekalat Näytekala Sukupuoli Paino (kg) Pituus (cm) Pyyntipäivä Ahven 1 n 0,182 25, Ahven 2 n 0,214 26, Ahven 3 n 0,135 23, Ahven 4 u 0,132 22, Ahven 5 u 0,152 23, Ahven 6 n 0,157 23, Ahven 7 n 0,187 25, Ahven 8 n 0,214 25, Ahven 9 n 0,165 23, Ahven 10 n 0,141 22, Hauki 1 u 1,336 61, Hauki 2 u 1,350 59, Hauki 3 u 1,147 57, Hauki 4 u 1,154 58, Hauki 5 n 0,966 55, Kuha 1 u 1,110 47, Kuha 2 u 1,030 50, Kuha 3 u 1,003 48, Kuha 4-0,971 48, Kuha 5 n 0,816 45, Kaikkien Jormasjärven näytekalojen metallipitoisuudet olivat elohopeaa ja sinkkiä lukuun ottamatta alle määritysrajan. Taulukossa 3 on esitetty näytekalojen elohopea- ja sinkkipitoisuudet sekä määritetyt iät. Taulukko 3. Jormasjärven näytekalojen elohopeaja sinkkipitoisuudet sekä ikä Näytekala Elohopea (mg/kg) Sinkki (mg/kg) Ikä Kuha 1 0,29 2,70 7 Kuha 2 0,30 2,30 8 Kuha 3 0,39 3,00 7 Kuha 4 0,52 2,90 8 Kuha 5 0,32 2,30 7 Hauki 1 0,73 2,60 8 Hauki 2 0,68 8,70 7 Hauki 3 0,64 4,50 7 Hauki 4 0,95 2,30 10 Hauki 5 0,49 3,80 6 Ahven 1 0,45 3,30 9 Ahven 2 0,53 3,00 9 Ahven 3 0,55 2,10 8 Ahven 4 0,40 3,10 8 Ahven 5 0,55 3,10 9 Ahven 6 0,52 2,60 9 Ahven 7 0,51 3,10 9 Ahven 8 0,56 2,60 9 Ahven 9 0,50 2,50 8 Ahven 10 0,53 2,80 9 Jormasjärven näytekuhat olivat 7- ja 8-vuotiaita. 8-vuotiaat olivat hieman pidempiä kuin 7- vuotiaat. Sinkki- ja elohopeapitoisuudet eivät kasvaneet kalojen iän ja pituuden kasvaessa, vaan

10 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA vaihtelut olivat yksilökohtaisia. Kuvassa 5 on esitetty näytekuhien elohopeapitoisuudet sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa kuhissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 6 on esitetty näytekuhien sinkkipitoisuudet. Kuva 5. Jormasjärven näytekuhien pituus, elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa kuhissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 6. Jormasjärven näytekuhien pituus ja sinkkipitoisuus

11 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Näytehauet olivat 6- ja 10-vuotiaita. Mukana oli yksi hidaskasvuinen yksilö, joka oli 10-vuotiaana samanpituinen kuin 7-vuotiaat yksilöt. Elohopeapitoisuudet korreloivat iän kanssa, mutta eivät yhtä selkeästi pituuden kanssa. Elohopea oli ehtinyt kerääntyä enemmän vanhempiin kuin nuorempiin yksilöihin. Sinkkipitoisuudet eivät kasvaneet kalojen iän ja pituuden kasvaessa, vaan vaihtelut olivat yksilökohtaisia. Haukiyksilöiden iät vaihtelivat enemmän kuin kuhien. Kuvassa 7 on esitetty näytehaukien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa hauissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 8 on esitetty näytehaukien sinkkipitoisuus. Kuva 7. Jormasjärven näytehaukien pituus, elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa hauissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 8. Jormasjärven näytehaukien pituus ja sinkkipitoisuus

12 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Näyteahvenet olivat 8- ja 9-vuotiaita. Yhtä hidaskasvuista yksilöä lukuun ottamatta 9-vuotiaat olivat hieman pidempiä kuin 8-vuotiaat. Sinkki- ja elohopeapitoisuudet eivät kasvaneet kalojen iän ja pituuden kasvaessa, vaan vaihtelut olivat yksilökohtaisia. Kuvassa 9 on esitetty näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 10 on esitetty näyteahvenien sinkkipitoisuus. Kuva 9. Jormasjärven näyteahvenien pituus, elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 10. Jormasjärven näyteahventen pituus ja sinkkipitoisuus

13 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Laakajärvi Taulukossa 4 on esitetty Sotkamon, Kajaanin ja Sonkajärven kuntien alueelle sijoittuvan Laakajärven raskasmetallinäytekalojen tiedot. Taulukko 4. Sotkamon, Kajaanin ja Sonkajärven kuntien alueelle sijoittuvan Laakajärven raskasmetallipitoisuustutkimuksen näytekalat Näytekala Sukupuoli Paino (kg) Pituus (cm) Pyyntipäivä Ahven 1 n 0,041 16, Ahven 2 n 0,063 18, Ahven 3 n 0,074 19, Ahven 4 n 0,546 34, Ahven 5 n 0,333 31, Ahven 6 n 0,392 30, Ahven 7 n 0,042 16, Ahven 8 n 0,041 16, Ahven 9 n 0,436 32, Ahven 10 n 0,288 28, Hauki 1 u 1,645 62, Hauki 2 n 2,046 70, Hauki 3 n 0,984 65, Hauki 4 n 1,431 61, Hauki 5 n 1,155 54, Kuha 1 n 1,114 49, Kuha 2 u 2,778 64, Kuha 3 u 1,531 56, Kuha 4 u 1,172 50, Kuha 5 u 1,652 57, Kuha 6 n 1,470 55, Laakajärven näytekalojen elohopea- ja sinkkipitoisuudet olivat määritysrajan yläpuolella. Lisäksi yhden hauen arseenipitoisuus ja yhden ahvenen bariumpitoisuus oli määritysrajan yläpuolella. Muiden metallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Taulukossa 5 on esitetty näytekalojen elohopea-, sinkki-, arseeni- ja bariumpitoisuudet sekä määritetyt iät. Taulukko 5. Laakajärven näytekalojen elohopea-, sinkki-, arseenipitoisuudet sekä ikä Näytekala Elohopea (mg/kg) Sinkki (mg/kg) Arseeni (mg/kg) Barium (mg/kg) Ikä Ahven 1 0,20 6,50 <0,1 0,31 5+ Ahven 2 0,23 4,40 <0,1 <0,2 5+ Ahven 3 0,26 3,00 <0,1 <0,2 6+ Ahven 4 0,80 3,40 <0,1 <0,2 11+ Ahven 5 0,85 3,30 <0,1 <0,2 12+ Ahven 6 0,60 3,50 <0,1 <0,2 10+ Ahven 7 0,18 0,18 <0,1 <0,2 5+ Ahven 8 0,28 0,28 <0,1 <0,2 6+ Ahven 9 0,89 0,89 <0,1 <0,2 10+ Ahven 10 0,74 0,74 <0,1 <0,2 9+ Hauki 1 0,51 3,50 0,39 <0,2 7+ Hauki 2 0,85 3,10 <0,1 <0,2 9+ Hauki 3 0,48 7,00 <0,1 <0,2 7+ Hauki 4 0,58 2,80 <0,1 <0,2 8+ Hauki 5 0,50 4,00 <0,1 <0,2 6+ Kuha 1 0,34 3,00 <0,1 <0,2 6+ Kuha 2 0,40 3,10 <0,1 <0,2 8+ Kuha 3 0,34 2,60 <0,1 <0,2 7+ Kuha 4 0,28 2,60 <0,1 <0,2 7+ Kuha 5 0,33 3,00 <0,1 <0,2 7+ Kuha 6 0,33 2,50 <0,1 <0,2 7+

14 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Laakajärven näytekuhat olivat 7+ ja 8+-vuotiaita. Pohjoisen pallonpuoliskon kalojen yhteiseksi syntymäpäiväksi on päätetty tammikuun 1. päivä (Raitaniemi, Nyberg & Torvi 2000). Kun kalojen luutumissa voidaan havaita seuraava kesän nopeamman kasvun vyöhyke, lisätään kalan iän perään +-merkki. Kuhien pituus kasvoi nuorimmasta vanhimpaan. Sinkki- ja elohopeapitoisuudet olivat korkeimmat vanhimmassa yksilössä, mutta nuorimman pitoisuudet eivät olleet pienimpiä. Kuvassa 11 on esitetty näytekuhien elohopeapitoisuudet sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa kuhissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 12 on esitetty näytekuhien sinkkipitoisuudet. Kuva 11. Laakajärven näytekuhien pituus, elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa kuhissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 12. Laakajärven näytekuhien pituus ja sinkkipitoisuus

15 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Näytehauet olivat 6- ja 9-vuotiaita. Elohopeapitoisuudet korreloivat iän kanssa, mutta eivät pituuden kanssa. Elohopea oli ehtinyt kerääntyä enemmän vanhempiin kuin nuorempiin yksilöihin. Sinkkipitoisuudet eivät kasvaneet kalojen iän ja pituuden kasvaessa, vaan vaihtelut olivat yksilökohtaisia. Kuvassa 13 on esitetty näytehaukien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa hauissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 14 on esitetty näytehaukien sinkkipitoisuus. Kuva 13. Laakajärven näytehaukien elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa hauissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 14. Laakajärven näytehaukien pituus ja sinkkipitoisuus

16 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Näyteahvenet olivat 5- ja 12-vuotiaita. Elohopeapitoisuudet olivat korkeampia vanhemmilla ja pidemmillä yksilöillä, mutta sinkkipitoisuudet eivät. Kuvassa 15 on esitetty eripituisten näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 16 on esitetty näyteahvenien sinkkipitoisuus. Kuva 15. Laakajärven näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 16. Laakajärven näyteahventen pituus ja sinkkipitoisuus

17 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kalliojärvi Kalliojärven näyteahvenien elohopea- ja sinkkipitoisuudet olivat määritysrajan yläpuolella. Lisäksi yhden ahvenen bariumpitoisuus oli määritysrajan yläpuolella. Muiden metallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Taulukossa 6 on esitetty näytekalojen tiedot sekä elohopea-, sinkki- ja bariumpitoisuudet. Taulukko 6. Kalliojärven näytekalojen tiedot sekä elohopea-, sinkki- ja bariumpitoisuudet Kala Sukupuoli Paino (kg) Pituus (cm) Elohopea (mg/kg) Sinkki (mg/kg) Barium (mg/kg) Ahven 1 n 0,222 26,0 0,44 5,20 <0,2 Ahven 2 n 0,147 22,6 0,39 3,60 <0,2 Ahven 3 n 0,159 24,9 1,40 3,90 <0,2 Ahven 4 n 0,144 22,8 0,88 5,30 0,26 Ahven 5 n 0,194 25,0 0,56 3,80 <0,2 Ahven 6 n 0,070 17,9 0,27 3,60 <0,2 Kuvassa 17 on esitetty näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 18 seuraavalla sivulla on esitetty näyteahvenien sinkkipitoisuus. Pitoisuudet eivät korreloineet pituuden kanssa. Kuva 17. Kalliojärven näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008)

18 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kuva 18. Kalliojärven näyteahventen pituus ja sinkkipitoisuus Kolmisoppi Kolmisopen näyteahvenien elohopea- ja sinkkipitoisuudet olivat määritysrajan yläpuolella. Lisäksi yhden ahvenen bariumpitoisuus oli määritysrajan yläpuolella. Muiden metallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Taulukossa 7 on esitetty näytekalojen tiedot sekä elohopea-, sinkki- ja bariumpitoisuudet. Taulukko 7. Kolmisopin näyteahvenien tiedot sekä elohopea-, sinkki- ja bariumpitoisuudet Kala Sukupuoli Paino (kg) Pituus (cm) Elohopea (mg/kg) Sinkki (mg/kg) Barium (mg/kg) Ahven 1 n 0,203 25,5 0,48 3,90 <0,2 Ahven 2 n 0,178 25,4 0,46 3,80 <0,2 Ahven 3 n 0,198 25,0 0,29 3,70 <0,2 Ahven 4 n 0,311 29,3 0,39 2,90 <0,2 Ahven 5 n 0,264 28,5 0,66 3,20 <0,2 Ahven 6 n 0,183 24,2 0,95 5,00 0,43 Ahven 7 n 0,198 26,0 0,68 4,70 <0,2 Ahven 8 n 0,144 22,5 0,55 4,80 <0,2 Ahven 9 n 0,214 26,2 0,40 3,70 <0,2 Ahven 10 0,183 24,2 0,53 3,30 <0,2

19 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kuvassa 19 on esitetty näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 20 on esitetty näyteahvenien sinkkipitoisuus. Pitoisuudet eivät korreloineet pituuden kanssa. Kuva 19. Kolmisopin näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 20. Kolmisopin näyteahventen pituus ja sinkkipitoisuus

20 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kivijärvi Kivijärven näyteahvenien elohopea- ja sinkkipitoisuudet olivat määritysrajan yläpuolella. Muiden metallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Taulukossa 8 on esitetty näytekalojen tiedot sekä elohopea- ja sinkkipitoisuudet. Taulukko 8. Kivijärven näyteahvenien tiedot sekä elohopea-, sinkkipitoisuudet Kala Sukupuoli Paino (kg) Pituus (cm) Elohopea (mg/kg) Sinkki (mg/kg) Ahven 1 n 0,227 26,2 0,53 3,60 Ahven 2 n 0,167 25,5 0,77 3,50 Ahven 3 n 0,214 27,3 0,51 3,60 Ahven 4 n 0,158 24,9 0,72 3,60 Ahven 5 u 0,130 22,5 0,36 3,10 Ahven 6 n 0,189 25,8 0,72 2,90 Ahven 7 n 0,137 22,1 0,55 3,30 Ahven 8 n 0,224 28,1 0,89 5,40 Kuvassa 21 on esitetty näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 22 seuraavalla sivulla on esitetty näyteahvenien sinkkipitoisuus. Pitoisuudet eivät korreloineet pituuden kanssa. Kuva 21. Kivijärven näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008)

21 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kuva 22. Kivijärven näyteahventen pituus ja sinkkipitoisuus Kiltuanjärvi Kiltuanjärven näyteahvenien elohopea- ja sinkkipitoisuudet olivat määritysrajan yläpuolella. Lisäksi kolmen ahvenen bariumpitoisuudet olivat määritysrajan yläpuolella. Muiden metallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Taulukossa 9 on esitetty näytekalojen tiedot sekä elohopea-, sinkki- ja bariumpitoisuudet. Taulukko 9. Kiltuanjärven näyteahvenien tiedot sekä elohopea-, sinkki- ja bariumpitoisuudet Näytekala Sukupuoli Paino (kg) Pituus (cm) Elohopea (mg/kg) Sinkki (mg/kg) Barium (mg/kg) Ahven 1 n 0,256 24,0 0,57 4,20 <0,2 Ahven 2 n 0,122 22,3 0,39 3,30 <0,2 Ahven 3 n 0,265 27,5 0,73 3,90 <0,2 Ahven 4 n 0,156 24,1 0,56 3,10 <0,2 Ahven 5 n 0,103 21,5 0,34 4,80 0,29 Ahven 6 n 0,144 22,8 0,38 3,70 <0,2 Ahven 7 n 0,173 25,4 0,67 3,50 <0,2 Ahven 8 n 0,144 24,5 0,52 4,40 0,29 Ahven 9 n 0,175 24,9 0,73 5,00 0,22 Ahven 10 n 0,190 25,5 0,72 3,50 <0,2

22 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Kuvassa 23 on esitetty näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Kuvassa 24 on esitetty näyteahvenien sinkkipitoisuus. Elohopeapitoisuuksien ja kalojen pituuden välillä on havaittavissa korrelaatiota, mutta sinkkipitoisuuksien ja pituuden välillä ei. Kuva 23. Kiltuanjärven näyteahvenien elohopeapitoisuus sekä sallittu elohopeapitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa ahvenissa (EY 1181/2006, muutos 629/2008) Kuva 24. Kiltuanjärven näyteahventen pituus ja sinkkipitoisuus Vertailu aikaisempiin tutkimustuloksiin sekä raja-arvoihin ja suosituksiin Jormasjärvellä ja Kalliojärvellä kalojen metallipitoisuuksia on aiemmin tutkittu vuosina 2008 (Hilli ym. 2009), 2010 (Virta ym. 2011), 2012 (Anttila ym. 2012, EVIRA 2014) ja 2013 (Taskila 2014, EVIRA 2014). Kolmisopissa ja Kivijärvellä tutkimuksia on aiemmin tehty vuosina 2008 (Hilli ym. 2009), 2010 (Virta ym. 2011) ja 2013 (Taskila 2014, EVIRA 2014). Laakajärvellä tutkimuksia on aiemmin tehty vuosina 2012 (Anttila ym. 2012, EVIRA 2014) ja 2013 (EVIRA 2014). Kiltuanjärvellä tutkimuksia on aiemmin tehty ainoastaan vuoden 2013 tarkkailussa (Taskila 2014). Vuoden 2008 tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää kalojen metallipitoisuuksien perustaso ennen kaivostoiminnan aloittamista.

23 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Tässä raportissa on keskitytty vertailemaan eri vuosien tuloksia järvikohtaisesti vuoden 2014 tutkimuksessa mukana olleiden lajien osalta. Kalojen metallipitoisuudet olivat vuoden 2014 tutkimuksessa kaiken kaikkiaan samalla tasolla kuin aikaisempien vuosien tutkimuksissa ja keskenään samalla tasolla eri tutkimusjärvissä. Vertailuun sopivia tuloksia kaivostoimintaa edeltäneeltä ajalta oli saatavilla ainoastaan Jormasjärvestä. Jormasjärven kalojen metallipitoisuudet ovat olleet kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen samalla tasolla kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista vuonna Kalojen metallipitoisuudet ovat pysytelleet suurimmaksi osaksi vuoden 2014 määritysrajojen alapuolella tai niiden lähellä kaikkina tutkimusvuosina. Kalojen raskasmetalli- ja hivenainepitoisuuksien katsotaan olevan niin pieniä, ettei niistä aiheudu ihmiselle terveydellistä haittaa kalan yleisiä syöntisuosituksia ja niihin annettuja poikkeuksia noudattamalla (Venäläinen 2014). Eri vuosien tutkimusten kalojen metallipitoisuudet olennaisten metallien osalta on esitetty liitteessä 2. Vuonna 2014 elohopea ja sinkki olivat Jormasjärvellä ainoat laboratorion määritysrajan ylittäneet metallit, mutta niidenkin pitoisuudet ovat pysytelleet samalla tasolla eri vuosina. Kalliojärvellä, Kolmisopissa, Kivijärvellä ja Kiltuanjärvellä ainoat laboratorion määritysrajan ylittäneet metallit olivat elohopea ja sinkki sekä barium osassa näytekaloja. Laakajärvellä ainoat laboratorion määritysrajan ylittäneet metallit olivat elohopea ja sinkki sekä arseeni yhden hauen osalta ja barium yhden ahvenen osalta. Elohopea Euroopan komission asettama sallittu elohopean enimmäispitoisuus elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa kaloissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008) on tietyillä petokaloilla (mm. hauki) 1 mg/kg ja muilla kaloilla (mm. kuha ja ahven) 0,5 mg/kg. Jormasjärven näytekalojen elohopeapitoisuudet eivät ole ylittäneet sallittua enimmäispitoisuusrajaa, mutta muilla järvillä osa sisälsi elohopeaa yli enimmäispitoisuusrajan. Elohopeapitoisuudet ovat olleet keskimääräisellä Suomen sisävesien tasolla (Venäläinen 2014). Ympäristönlaatunormidirektiivissä (2008/105/EY) on asetettu kalojen sisältämän elohopeapitoisuuden raja-arvoksi 20 µg/kg -1 (0,02 mg/kg -1 ) (tuorepainoa). Raja-arvon pyrkimyksenä on suojata erityisesti pääasiallisena ravintonaan kalaa käyttäviä vesieliöitä (nisäkkäät ja linnut). Rajaarvo on ylittynyt kaikkina tutkimusvuosina kaikilla tutkituilla järvillä. Elohopean ympäristölaatunormi on huomattavan pieni verrattuna Suomessa mitattuihin kalojen elohopeapitoisuuksiin, mikä näkyy yleisesti laatunormin ylityksinä eri lajin kaloissa ympäri maata (Verta ym. 2010). Ilmaperäinen kuormitus on lisännyt elohopean huuhtoutumista. Maankäytöllä, etenkin metsätoimenpiteistä hakkuilla ja maanmuokkauksella, on vesien elohopeapitoisuutta kohottava vaikutus. Talvivaaran purkuvesien elohopeapitoisuudet ovat alhaisia, keskimäärin alle laboratorion määritysrajan. Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa (EVIRA 2013). Vierasaineet kerääntyvät kaloihin ajan kuluessa. EVIRA:n suosituksen mukaan lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1-2 kertaa kuussa annoskoon ollessa 100 g. Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea lainkaan. Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen (isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet) syömistä. Elohopean on kaloissa havaittu vaikuttavan hormonaalisesti sukutuotteiden kehitykseen, mädintuotantoon, kutukäyttäytymiseen ja kudun onnistumiseen (Verta ym. 2010). Joillakin kalaa syövillä linnuilla on havaittu lisääntymistuloksen huonontumista myös populaatioiden harvenemisena. Nisäkkäistä esimerkiksi minkissä on havaittu neurokemiallisia vaikutuksia.

24 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Sinkki Sinkille ei ole asetettu sallittua enimmäispitoisuutta. Kipsisakka-altaan vuodon aikana vuonna 2012 sinkkiä pääsi pohjoisessa Kalliojärveen asti ja etelässä suurin osa pidättäytyi Kivijärveen, mutta mittaustuloksissa ei näkynyt viitteitä aineiden kulkeutumisesta pohjoisessa Jormasjärveen ja etelässä Laakajärveen saakka (Kauppi ym. 2013). Kalojen pitoisuudet ovat pysyneet kaivostoimintaa edeltäneellä tasolla. Sinkki on välttämätön hivenaine eliöille, mutta suurena pitoisuutena se on erittäin myrkyllistä mm. joillekin kaloille (TUKES 2012). Arseeni Kipsisakka-altaan vuodon aikana vuonna 2012 vesistöön pääsi arseenia, mutta sen pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi sinkin ja kadmiumin (Kauppi ym. 2013). Mittaustuloksissa ei näkynyt viitteitä aineiden kulkeutumisesta pohjoisessa Jormasjärveen ja etelässä Laakajärveen saakka. Arseenille ei ole asetettu enimmäispitoisuutta kalassa, mutta sen päivittäisen saannin rajaarvoksi elintarvikkeista on asetettu 0,56 µg/kg rp (raakapaino) eli 0,00056 mg/kg rp. Aikuisella 70 kg painavalla ihmisellä raja-arvo ylittyisi syömällä päivittäin yli 100 g haukea, jonka arseenipitoisuus olisi sama kuin vuoden 2014 näytehauella, jonka pitoisuus ylitti määritysrajan. EVIRA:n suosituksen mukaan lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1-2 kertaa kuussa annoskoon ollessa 100 g (EVIRA 2013). Epäorgaaninen arseeni kuuluu ihmisille syöpävaarallisiin yhdisteisiin. Laakajärven yksittäisten haukien arseenipitoisuudet ovat ajoittain olleet koholla aikaisemminkin. Talvivaaran kaivoksen purkuvesien arseenipitoisuudet ovat alhaisia, joten hauen arseenipitoisuus ei ole todennäköisesti yhteydessä purkuvesiin. Barium Bariumille ei ole asetettu enimmäispitoisuutta kalassa. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet oppaassa on bariumin enimmäissaannin raja-arvoksi ihmiselle asetettu 20 µg/kg/vrk eli 0,02 mg/kg/vrk (Reinikainen 2007). Tässä tutkimuksessa todetuilla pitoisuuksilla enimmäissaannin raja-arvon ylittymisestä ei ole vaaraa tutkimusjärven kaloja syömällä. Bariumin ei ole todistettu aiheuttavan syöpää tai mutaatioita (WHO 2011). Sen on havaittu aiheuttavan munuaissairautta laboratorio-eläimissä, mutta ihmiselle suurimpana uhkana pidetään sen verenpainetta kohottavaa vaikutusta. 3.2 Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastusten koealakohtaiset perustiedot ja saaliit on esitetty liitteen 3 sähkökoekalastuslomakkeissa. Sähkökoekalastusten koskialueet olivat kivipohjaisia (80 % isoja kiviä). Vesikasvillisuus oli pääasiassa vesisammalia, joiden peittävyys oli ylemmällä koealalla 5A 80 % ja alemmalla koealalla 5B 50 %. Vesisammalien lisäksi oli koealalla 5B hieman putkilokasveja. Pohja ei ollut liettynyt, eikä vesisammalien pinnalla havaittu sakkaa.

25 OSA VII: TALVIVAARAN KAIVOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA Elokuun 2014 sähkökoekalastuksissa saatiin Tuhkajoen ylemmältä koealalta 5A saaliiksi taimenia (Kuva 25) sekä muutama särki ja yksi harjus (Taulukko 10). Alemmalta koealalta 5B saatiin särkiä ja taimenia sekä muutamia ahvenia, haukia ja harjuksia. Kalatiheydet sähkökoekalastuksissa olivat muuten pieniä, mutta ylemmän koealan 5A taimentiheys oli muita korkeampi (15 kpl/aari). Kuva 25. Tuhkajoen taimen Taulukko 10. Tuhkajoen vuoden 2014 sähkökoekalastuksien tulokset (yks.=yksilöä, a=aari=100m 2 ) Saalis (yks.) eri kalastuskerroilla Koeala Pvm Pinta-ala (m 2 ) Laji Saalis (yks./koeala) Saalis (yks./a) Tuhkajoki 5A Taimen Särki Harjus 1 1 0,4 Tuhkajoki 5B Taimen Särki Harjus Ahven Hauki Koealoilla 5A ja 5B on tehty sähkökoekalastuksia vuodesta 2009 alkaen vuosittain (Pöyry Finland Oy 2014, Pöyry Finland Oy 2012, Pöyry Finland Oy 2012b, Virta ym. 2011, Pöyry Finland Oy 2010). Taimenia on saatu saaliiksi kummaltakin koealalta kaikkina tarkkailuvuosina (Taulukko 11, seuraava sivu). Vuoden 2014 saaliista laskettu taimentiheys oli tarkkailujakson toiseksi suurin ylemmällä koealalla 5A ja suurin alemmalla koealalla 5B. Tuhkajoesta otettiin kesällä 2013 n. 100 kpl taimenia (valtaosa kesän vanhoja) säilytykseen RKTL:n laitokselle (V.M. Hilla, henkilökohtainen tiedonanto, ). Kalojen poistopyynti ei näy tuloksissa. Taimentiheydet ovat olleet kaikkina tutkimusvuosina suurempia ylemmällä alueella. Taimenien joukossa on kaikkina tutkimusvuosina ollut useita kesän vanhoja yksilöitä, joten kudun Tuhkajoen alaosilla voidaan katsoa onnistuneen. Tuhkajoen taimenet ovat geneettisen selvityksen (Hilli ym. 2009) mukaan luonnonkantaa.