Maa- ja metsätalousministeriö E-KIRJE MMM RO Rönty Osmo Eduskunta Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö E-KIRJE MMM RO Rönty Osmo Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Maa- ja metsätalousalan valtiontukisääntöjen uudistaminen: - Komission asetus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla - Komission asetus asetuksen (EY) N:o 1857/2006 muuttamisesta sen soveltamisen keston osalta - Komission asetus tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ja komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 kumoamisesta U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti Eduskunnan suurelle valiokunnalle tiedoksi komission maa- ja metsätalousalan valtiontukisääntöjen uudistamiseen liittyvät otsikon mukaiset ehdotukset. E-kirjettä täydennetään sen jälkeen, kun komissio on toimittanut jäsenmaille maa- ja metsätalousalan valtiontuen suuntaviivoja sekä nykyisten suuntaviivojen jatkamista koskevat luonnokset. Neuvotteleva virkamies Osmo Rönty LIITTEET Perusmuistio, de minimis -asetusehdotus suomeksi ja ruotsiksi, nykyisen ryhmäpoikkeusasetuksen jatkamista koskeva asetusehdotus suomeksi ja ruotsiksi, uusi ryhmäpoikkeusasetusehdotus suomeksi ja ruotsiksi

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi valtiontuki, maatalous MMM, TEM ALR, EUE, MAVI, OM, SM, UM, VM, VNK, YM

3 Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM RO Rönty Osmo Asia Maa- ja metsätalousalan valtiontukisääntöjen uudistaminen Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: U-tunnus / E-tunnus: - - Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Eduskunnan informoiminen. Valtiontukiuudistukseen liittyviä asetusluonnoksia on käsitelty komission neuvoa-antavassa valtiontukikomiteassa ja Seuraavat käsittelyt ovat ja keväällä Komission jakamat luonnosversiot: - Komission asetus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla (= uusi maatalouden de minimis tuki) - Komission asetus asetuksen (EY) N:o 1857/2006 muuttamisesta sen soveltamisen keston osalta (= nykyisen maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen jatko) - Komission asetus tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ja komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 kumoamisesta (= uusi maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuen ryhmäpoikkeusasetus). Luonnoksia v maa- ja metsätalousalan valtiontukien suuntaviivojen jatkosta ja uusista vuosien suuntaviivoista ei ole vielä jaettu jäsenmaille. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Valtiontukien sääntely kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan. Komissio kuulee jäsenvaltioita neuvoa-antavassa valtiontukikomiteassa.

4 Käsittelijä(t): 2(5) Suomen kanta/ohje: Pääasiallinen sisältö: MMM/Osmo Rönty, p De minimis asetuksen osalta Suomi on kannattanut sitä, että tuensaajakohtaista enimmäismäärää voitaisiin korottaa jonkin verran enemmän kuin komissio ehdottaa, esim euroon kolmessa vuodessa. Suomi on korostanut sääntöjen yksinkertaistamista ja byrokratian ja hallinnollisen taakan vähentämistä. Suomi on ollut epäileväinen de minimis keskusrekisteriä ja siihen liittyvää vuosiraportointia kohtaan. Suomi suhtautuu myönteisesti nykyisen maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen voimassaolon jatkamiseen kuudella kuukaudella. Maaseudun kehittämisasetuksen ja uuden ryhmäpoikkeusasetuksen välistä suhdetta olisi syytä selventää. Erityisesti tulisi tutkia sitä voisiko ryhmäpoikkeusta soveltaa myös sellaisissa tapauksissa, joissa tuki täyttää maaseudun kehittämisasetuksen vaatimukset mutta sitä ei ole sisällytetty maaseudun kehittämisohjelmaan. Ryhmäpoikkeuksen 4 jakson otsikkoa ja siten soveltamisalaa pitäisi muuttaa, mikäli tavoitteena olisi mahdollistaa ryhmäpoikkeuksen soveltaminen myös puhtaasti kansallisesti rahoitettaviin kestävän metsätalouden tukiin, jotka eivät sisälly maaseudun kehittämisohjelmaan. Muilta osin Suomen kannanmuodostus on kesken. Maa- ja metsätalousalan valtiontukien uudistus liittyy meneillään olevaan laajempaan EU:n valtiontukiuudistukseen, jota johtaa komission kilpailupääosasto ja jonka tavoitteena on mm. yksinkertaistaa valtiontukisääntelyä ja parantaa julkisen tuen laatua. Komissio pyrkii soveltamaan valtiontukisääntöjä eri aloilla mahdollisimman johdonmukaisesti. Siksi maa- ja metsätalousalan valtiontukisääntöjä sopeutetaan sen mukaan mihin keskustelussa yleisten valtiontukisääntöjen uudistuksessa osalta päädytään, ja maa- ja metsätalousalan valtiontukiuudistus seuraa ajallisesti viiveellä yleistä uudistusta. Maa- ja metsätalousalan valtiontukisäännöillä on tiukka kytkös maaseudun kehittämisasetukseen. Siksi valtiontukiuudistuksen aikatauluun vaikuttaa myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen viimeistelyn siirtyminen syksyyn 2013 ja toimeenpanosäädösten valmistelu talvella Maatalouden de minimis tuki Uusi maatalouden de minimis asetus tulee voimaan Asetusluonnoksessa maatalouden de minimis tuen enimmäismäärää on korotettu nykyisestä 7500 eurosta euroon kolmen verovuoden aikana. Jäsenmaakohtaista enimmäismäärää on korotettu vastaavasti 0,75 %:sta 1,0 %:iin jäsenmaan maatalouden vuosituotannosta. Muut keskeiset muutokset nykyiseen asetukseen verrattuna seuraavat yleisten de minimis sääntöjen muutoksista, jotka on otettu mukaan soveltuvin osin myös tähän asetukseen. Näitä ovat kielto myöntää valtiontukea vaikeuksissa oleville yrityksille, yhden

5 3(5) yrityksen määritelmä, tuen laskentamenetelmät, velvoite de minimis tuen keskusrekisterin perustamisesta ja velvoite tuen vuosittaisesta raportoinnista komissiolle. Ryhmäpoikkeusasetus Komissio jatkaa nykyisen maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen voimassaoloa saakka. Uusi maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden ryhmäpoikkeusasetus tulee voimaan Luonnoksessa ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaa on laajennettu nykyisestä. Se kattaa pk-yritysten tuen paitsi maatalouden alkutuotannossa, myös niiden jalostuksessa ja kaupassa sekä maatalouden ulkopuolisen pk-yritysten tuen sikäli kuin se kuuluu maaseuturahaston osarahoittamaan toimenpiteeseen tai sen kansalliseen lisärahoitukseen. Soveltamisalaan kuuluvat lisäksi tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen, tuki kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi maatilalla tehtäviin investointeihin sekä metsätalouden tuki, joka kuuluu maaseuturahaston osarahoittamaan toimenpiteeseen tai sen kansalliseen lisärahoitukseen Jäsenmaat voivat valita, haluavatko ne soveltaa maataloustuotteiden kaupan ja jalostuksen, metsätalouden ja maatalouden ulkopuolisten pk-yritysten osalta tätä ryhmäpoikkeusasetusta vai yleistä ryhmäpoikkeusasetusta. Maa- ja metsätalouden osalta asetusluonnos noudattaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa sovittua maaseudun kehittämisasetusta. Ryhmäpoikkeuksen 4 jakson otsikko on Metsätalousalan tuki, jota maaseuturahasto osarahoittaa tai joka myönnetään tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin tarkoitettuna kansallisena lisärahoituksena. Ryhmäpoikkeuksen 4 jakson tuet eivät sovellu sellaisiin metsätalouden tukiin, joita ei ole sisällytetty maaseudun kehittämisohjelmaan ja jotka rahoitetaan kokonaisuudessaan valtion varoista. Tämä estää ryhmäpoikkeuksen soveltamisen kestävän metsätalouden tukiin, minkä vuoksi kestävän metsätalouden tukijärjestelmät on jatkossakin notifioitava ao. suuntaviivojen mukaisina tukina. Valtiontuen suuntaviivat Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen viivästymisen vuoksi komissio aikoo jatkaa nykyisten valtiontuen suuntaviivojen voimassaoloa saakka. Uudet suuntaviivat tulisivat siten voimaan Komissio ei ole vielä jakanut luonnosta uusiksi suuntaviivoiksi jäsenmaille. Kansallinen käsittely: EU-18 jaosto (komission alustavaan konsultaatioon annettavat vastaukset) Eduskuntakäsittely: - Käsittely Euroopan parlamentissa: -

6 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: 4(5) Mikäli komission asetusluonnokset hyväksytään sellaisinaan, aiheuttaa valtiontukisääntöjen uudistaminen muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön ainakin rakennetukien osalta. Taloudelliset vaikutukset: Taloudellisia vaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Tuen saajan näkökulmasta komission luonnokset sisältävät muutosehdotuksia mm. tuki-intensiteetteihin ja tukikelpoisten kustannusten luetteloon. Mikäli komission asetusluonnokset hyväksytään sellaisenaan, valtiontukien käsittelyyn liittyvien hallinnollisten tehtävien voidaan arvioida kasvavan. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: -

7 5(5) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi maatalous, valtiontuki MMM, TEM ALR, EUE, MAVI, OM, SM, UM, VM, VNK, YM

8 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX [ ](2013) XXX draft Luonnos: KOMISSION ASETUS annettu XXX, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla FI FI

9 Luonnos: KOMISSION ASETUS (EU) N:o /, annettu XXX Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 1, on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen 2, on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä perussopimus, 107 artiklan 1 kohdan perusteet täyttävä valtion rahoitus on valtiontukea, josta on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla. Perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, joihin ilmoitusvelvollisuutta ei sovelleta. Perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio voi antaa tällaisia valtiontukimuotoja koskevia asetuksia. Neuvosto päätti asetuksen (EY) N:o 994/98 nojalla perussopimuksen 109 mukaisesti, että vähämerkityksinen tuki voisi olla tällainen tukimuoto. Sen perusteella katsotaan, ettei vähämerkityksinen tuki, joka on samalle yritykselle tiettynä aikana myönnettyä tukea, joka ei ylitä tiettyä vahvistettua määrää, täytä kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja perusteita, eikä siihen näin ollen sovelleta ilmoitusmenettelyä. (2) Komissio on lukuisissa päätöksissä selventänyt perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitettä. Komissio on myös esittänyt ensin vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan 3 ja myöhemmin komission asetuksessa (EY) N:o 69/ ja komission asetuksessa (EY) N:o 1998/ vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää, jonka alapuolella perussopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, koskevan politiikkansa. Koska maatalousalalla sovelletaan erityisiä sääntöjä ja on vaarana, että tällä alalla pienetkin tukimäärät voisivat täyttää perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet, asetusta (EY) N:o 69/2001 ei sovellettu maatalousalaan. Asetuksen (EY) N:o 69/2001 korvaavassa asetuksessa (EY) N:o 1998/2006 maataloustuotteiden EYVL L 142, , s. 1. EUVL. EUVL C 68, , s. 9. EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 69/2001 (EYVL L 10, , s. 30). Perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, , s. 5). 2

10 alkutuotanto jätettiin edelleen sen soveltamisalan ulkopuolelle mutta yleiseen järjestelyyn sisällytettiin maataloustuotteiden jalostaminen ja kaupan pitäminen. (3) Koska vuosien saatossa hankittu kokemus on kuitenkin osoittanut, että maataloustuotteiden alkutuotannon alalla myönnettävät erittäin vähäiset tukimäärät eivät tiettyjen edellytysten vallitessa täytä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja perusteita, komissio vahvisti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1860/ aluksi säännöt, jotka mahdollistivat vähämerkityksisen tuen myöntämisen alkutuotantoon. Mainittu asetus kattoi niin maataloustuotteiden alkutuotannon kuin jalostamisen ja kaupan pitämisenkin. (4) Asetus (EY) N:o 1860/2004 kumottiin 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maataloustuotteiden tuotannon alalla 20 päivänä joulukuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1535/ Mainittua asetusta sovellettiin maataloustuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen, ja sen nojalla katsottiin, ettei yhdelle maataloustuotteiden tuotannon alalla toimivalle yritykselle myönnettyjen vähämerkityksisten tukien kokonaismäärä täyttänyt kaikkia EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja perusteita, jos se ei ylittänyt 7 500:ta euroa tuensaajaa kohti kolmen verovuoden aikana, eikä jäsenvaltiolle vahvistettua kokonaismäärää, joka oli 0,75 prosenttia maatalousalan vuosituotannosta. (5) Sovellettaessa perussopimuksen kilpailusääntöjä yrityksellä tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksiköitä riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta 8. Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että kaikki saman yksikön (oikeudellisessa tai tosiasiallisessa) valvonnassa olevat yksiköt olisi katsottava yhdeksi yritykseksi 9. Tässä asetuksessa olisi oikeusvarmuuden vuoksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi vahvistettava tyhjentävä luettelo selkeistä perusteista, joiden perusteella voidaan määritellä, milloin yhtä tai useampaa yksikköä on pidettävä yhtenä yrityksenä. Komissio on valinnut asetuksen (EY) N:o 800/ pk-yritysten määritelmää koskevassa liitteessä I vahvistetuista sidosyritysten määrittelyssä sovellettavista perusteista ne, jotka ovat tarkoituksenmukaisia tätä asetusta sovellettaessa. Kyseiset perusteet ovat jo viranomaisille tuttuja, ja niitä olisi sovellettava tämän asetuksen soveltamisala huomioon ottaen sekä pk-yrityksiin että suuriin yrityksiin. (6) Komission asetuksen (EY) N:o 1535/2007 soveltamisesta saaman kokemuksen perusteella kolmen vuoden aikana myönnettävän tuen enimmäismäärä voidaan korottaa euroon ja yläraja 1 prosenttiin maatalousalan vuosituotannosta ja samalla voidaan edelleen varmistaa, etteivät mitkään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja/tai vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua. (7) Koska maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen välillä on yhtäläisyyksiä, maataloustuotteiden jalostaminen ja kaupan EUVL L 325, , s. 4. EUVL L 337, , s. 35. Asia C-222/04, Ministero dell 'Economia e delle Finanze v. Cassa di Risparmio di Firenze SPA ym., Kok. 2006, s. I-289. Asia C-382/99, Alankomaat v. komissio, Kok. 2002, s. I Komission asetus (EY) N:o 800/2008, annettu 6 päivänä elokuuta 2008, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti (EUVL L 214, , s. 3). 3

11 pitäminen sisältyvät perussopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) N:o / (vähämerkityksistä tukea koskeva yleisasetus) soveltamisalaan. (8) Euroopan unionin tuomioistuin on todennut 12, että silloin kun unioni on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai joilla siitä poikettaisiin. Sen vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jonka määrä vahvistetaan ostettujen tai markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan. (9) Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vientitukeen eikä tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Erityisesti sitä ei pitäisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Tuki messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille, ei yleensä ole vientitukea. (10) Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä ei ole tarkoituksenmukaista myöntää taloudellista tukea vaikeuksissa oleville yrityksille ilman rakenneuudistussuunnitelmaa. Lisäksi tämäntyyppisille yrityksille myönnettävän tuen bruttoavustusekvivalentin määrittäminen on vaikeaa. Oikeusvarmuuden takaamiseksi on aiheellista vahvistaa selkeät arviointiperusteet, jotka eivät edellytä yrityksen tilanteen kaikkien erityispiirteiden arviointia sen määrittämiseksi, katsotaanko yritys vaikeuksissa olevaksi yritykseksi sovellettaessa tätä asetusta. (11) Tätä asetusta sovellettaessa huomioon otettavaa kolmen vuoden jaksoa olisi tarkasteltava jatkuvasti siten, että aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä otetaan huomioon kuluvan verovuoden sekä kahden edeltävän verovuoden aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä. (12) Jos yritykset toimivat maataloustuotannon alalla ja yhdellä tai useammalla asetuksen (EU) N:o /2013 (vähämerkityksistä tukea koskeva yleisasetus) soveltamisalaan kuuluvalla alalla, mainitun asetuksen säännöksiä olisi sovellettava viimeksi mainituilla aloilla myönnettyyn tukeen sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot varmistavat tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei maataloustuotannon alalla harjoitettavaan toimintaan myönnetä vähämerkityksistä tukea, joka ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä. (13) Tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt sen varmistamiseksi, että ei ole mahdollista kiertää erityisissä asetuksissa tai komission päätöksissä säädettyjä tuen enimmäisintensiteettejä. Siinä olisi myös säädettävä selkeistä tuen kasautumista koskevista säännöistä, joita on helppo soveltaa. (14) Tässä asetuksessa ei suljeta pois mahdollisuutta katsoa jonkin muun kuin tässä asetuksessa vahvistetun syyn perusteella, että toimenpide ei ole perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi siitä syystä, että toimenpide noudattaa markkinataloussijoittajaperiaatetta tai siihen ei sisälly valtion varojen siirtoa. (15) Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan vähämerkityksiseen tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä EUVL L. Asia C-456/00, Ranska v. komissio, tuomio , Kok., s. I

12 riskinarviointia, jäljempänä läpinäkyvä tuki. Tällainen tarkka laskelma voidaan tehdä esimerkiksi avustusten, korkotukien ja rajattujen verovapautusten tai muiden sellaisten välineiden osalta, joille on määrätty yläraja, jolla voidaan varmistaa, ettei sovellettavaa enimmäismäärää ylitetä. Ylärajan määrääminen tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin tuen tarkka määrä ei ole tai ei vielä ole tiedossa, jäsenvaltion on oletettava, että tuen määrä vastaa ylärajaa, jotta voidaan varmistaa, että useat tukitoimenpiteet yhdessä eivät ylitä tässä asetuksessa vahvistettua enimmäismäärää, ja soveltaa kasautumista koskevia sääntöjä. (16) Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden olisi sovellettava samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, olisi muunnettava bruttoavustusekvivalentiksi. Muiden kuin avustuksina myönnettävien läpinäkyvien tukien tai useissa erissä maksettavien tukien bruttoavustusekvivalentti on laskettava tuen myöntämishetkellä voimassa olevien markkinakorkojen perusteella. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuina markkinakorkoina olisi käytettävä viitekorkoja, sellaisina kuin ne on vahvistettu komission tiedonannossa viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta 13. (17) Lainoista koostuvaa tukea olisi pidettävä läpinäkyvänä vähämerkityksisenä tukena, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron perusteella. Jotta voitaisiin yksinkertaistaa lyhytaikaisten pienten lainojen käsittelyä, tähän asetukseen olisi sisällyttävä selkeä sääntö, jota on helppo soveltaa ja jossa otetaan huomioon sekä lainan määrä että sen kesto. Komission kokemuksen perusteella sellaisten lainojen tapauksessa, jotka on suojattu vähintään 50 prosenttia lainasta kattavalla vakuudella ja joiden määrä on enintään euroa ja kesto enintään viisi vuotta tai joiden määrä on enintään euroa ja kesto enintään kymmenen vuotta, bruttoavustusekvivalentin voidaan katsoa vastaavan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää. (18) Pääomapanoksista koostuva tuki pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä on enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. Sellaista tukea, joka koostuu [uusissa riskirahoitusta koskevissa suuntaviivoissa] tarkoitetuista oman pääoman ehtoisten tai luonteisten sijoitusten muotoisista riskirahoitustoimenpiteistä, ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, ellei kyseisellä toimenpiteellä anneta pääomaa enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä kullekin kohteena olevalle yritykselle. (19) Takauksista koostuva tuki olisi katsottava läpinäkyväksi, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa kyseisen kaltaisille yrityksille vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella. Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin 14 takauksina määritetään vuosimaksun tasot, joiden yläpuolella valtion takauksia ei katsottaisi tueksi. Jotta voitaisiin yksinkertaistaa sellaisten lyhytaikaisten takausten käsittelyä, joilla taataan enintään 80 prosenttia suhteellisen pienestä lainasta, tähän asetukseen olisi sisällyttävä selkeä sääntö, jota on helppo soveltaa ja jossa otetaan huomioon sekä takauksen kohteena olevan lainan määrä että takauksen kesto. Tätä sääntöä ei pitäisi soveltaa sellaisten liiketoimien EUVL C 14, , s. 6. EUVL C 155, , s

13 takauksiin, joissa ei ole kyse lainasta, kuten omaan pääomaan kohdistuvien liiketoimien takauksiin. Jos takaus kattaa enintään 80 prosenttia sen kohteena olevasta lainasta, taattu määrä on enintään euroa ja takauksen kesto on enintään viisi vuotta, bruttoavustusekvivalentin voidaan katsoa vastaavan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää. Sama pätee silloin, kun takaus kattaa enintään 80 prosenttia sen kohteena olevasta lainasta, taattu määrä on enintään euroa ja takauksen kesto on enintään kymmenen vuotta. (20) Kun lainan tai takauksen määrä on pienempi tai kesto on lyhyempi kuin johdanto-osan 17 ja 19 kappaleessa esitetyt määrät ja kestot, bruttoavustusekvivalentti olisi laskettava kertomalla eurolla tosiasiallisen määrän ja johdanto-osan 17 ja 19 kappaleessa esitetyn enimmäismäärän suhde kerrottuna tosiasiallisen keston ja viiden vuoden suhteella. Näin ollen esimerkiksi 2,5 vuodeksi otetun euron lainan bruttoavustusekvivalentti olisi euroa. (21) Komissio voi jäsenvaltion ilmoituksen yhteydessä tarkastella, muodostaako tukitoimenpide, joka ei ole avustus, laina, takaus, pääomapanos tai oman pääoman ehtoisen tai luonteisen sijoituksen muotoinen riskirahoitustoimenpide, bruttoavustusekvivalentin, joka ei ylitä vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää ja joka näin ollen voisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. (22) Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan, ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän tehtävän suorittamista ottamalla käyttöön tarvittavat välineet sen varmistamiseksi, ettei yhdelle yritykselle vähämerkityksistä tukea koskevan säännön nojalla myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ylitä sallittua enimmäismäärää. (23) Ennen vähämerkityksisen tuen myöntämistä jäsenvaltioiden olisi tarkistettava oman jäsenvaltionsa osalta, ettei vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä tai kansallinen yläraja ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä ja että muut tämän asetuksen edellytykset täyttyvät. (24) Jotta voidaan taata, että jäsenvaltioilla on tarkat, luotettavat ja täydelliset tiedot sen varmistamiseksi, ettei uuden vähämerkityksisen tuen myöntäminen yritykselle johda kyseiseen yritykseen sovellettavan enimmäismäärän ja kansallisen ylärajan ylittymiseen, on tarpeen edellyttää jäsenvaltioilta, että ne perustavat vähämerkityksisen tuen keskusrekisterin, jossa on tiedot kaikesta minkä tahansa viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta kyseisessä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden pitäisi voida suunnitella vapaasti rekisterinsä ja päättää asianmukaisista mekanismeista sen perustamiseksi valtiosääntönsä ja hallintorakenteensa mukaisesti edellyttäen, että ne varmistavat, että rekisteri mahdollistaa sen, että jäsenvaltion kaikki julkiset viranomaiset voivat tarkistaa kunkin yrityksen saaman vähämerkityksisen tuen määrän. Jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa tällaisen rekisterin perustamiseen. (25) Kunnes jäsenvaltio on perustanut keskusrekisterin, joka kattaa kolmen vuoden ajanjakson, jäsenvaltion olisi ilmoitettava kyseiselle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen määrästä ja sen vähämerkityksisestä luonteesta viittaamalla suoraan tähän asetukseen. Lisäksi jäsenvaltion olisi ennen tällaisen tuen myöntämistä saatava yritykseltä ilmoitus muusta tämän asetuksen tai muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten soveltamisalaan kuuluvasta asianomaisen verovuoden ja kahden sitä edeltävän verovuoden aikana saadusta vähämerkityksisestä tuesta. (26) Jotta komissio voisi seurata tämän asetuksen soveltamista ja havaita mahdollisen kilpailun vääristymisen, jäsenvaltioita olisi vaadittava antamaan vuosittain perustiedot 6

14 tämän asetuksen mukaisesti myönnetyistä tukimääristä. Jos jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, missä kaikki kertomuksissa vaadittavat tiedot ovat julkisesti saatavilla, jäsenvaltiota ei pitäisi vaatia toimittamaan kertomusta komissiolle. (27) Tämän asetuksen soveltamisaikaa olisi rajoitettava ottaen huomioon komission saama kokemus ja erityisesti tarve tarkistaa säännöllisesti valtiontukipolitiikkaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy eikä sitä jatketa, jäsenvaltioilla olisi oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan maataloustuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettävään tukeen, lukuun ottamatta a) tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan; b) kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin myönnettävää tukea eli tukea, joka liittyy suoraan vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin; c) tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella; d) tukea 2 artiklan e alakohdassa määritellyille vaikeuksissa oleville yrityksille. 2. Tätä asetusta ei sovelleta maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille myönnettävään tukeen, koska tällainen tuki kuuluu asetuksen (EU) N:o /2013 (vähämerkityksistä tukea koskeva yleisasetus) soveltamisalaan. 3. Jos maataloustuotannon alalla toimiva yritys toimii myös yhdellä tai useammalla asetuksen (EU) N:o /2013 (vähämerkityksistä tukea koskeva yleisasetus) soveltamisalaan kuuluvalla alalla tai harjoittaa yhtä tai useampaa kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, mainitun asetuksen säännöksiä on sovellettava viimeksi mainittujen alojen tai toimintojen osalta myönnettyyn tukeen sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot varmistavat tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei maataloustuotannon alalla harjoitettavaan toimintaan myönnetä tämän asetuksen mukaista vähämerkityksistä tukea. Tässä asetuksessa tarkoitetaan 2 artikla Määritelmät a) yhdellä yrityksellä yrityksiä, joiden välillä vallitsee ainakin yksi seuraavista suhteista: i) yksiköllä on enemmistö toisen yksikön osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä; ii) yksikkö on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yksikön hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön; 7

15 iii) yksiköllä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yksikössä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla; iv) toisen yksikön osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yksikön hallinnassa on toisen yksikön muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yksikön osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä. Myös yksiköt, joilla on jokin edellä kuvailluista suhteista yhden tai useamman toisen yksikön kautta, katsotaan yhdeksi yritykseksi; b) maataloustuotteiden tuotannon alalla toimivilla yrityksillä maataloustuotteiden alkutuotannossa toimivia yrityksiä; c) maataloustuotteilla perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o /2013 [ei vielä hyväksytty; ks. komission ehdotus KOM(2011) 416] liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelyalan tuotteita 15 ; d) maataloustuotteiden jalostamisella maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote, lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten; e) maataloustuotteiden kaupan pitämisellä tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille alkutuottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten. Alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukäyttäjille katsotaan kaupan pitämiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa; f) vaikeuksissa olevalla yrityksellä yritystä, joka täyttää ainakin yhden seuraavista edellytyksistä: i) kyse on yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi; näin on silloin kun kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista (ja kaikista muista yhtiön omiin varoihin tavallisesti luettavista eristä) johtaa negatiiviseen tulokseen, joka on suurempi kuin puolet merkitystä osakepääomasta; ii) kyse on yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta ei ole rajattu ja joka on menettänyt yli puolet kirjanpidon mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi; iii) yritys on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi tai se täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä; iv) yrityksen velkaantumisaste on yli 7,5; v) kun yrityksen liiketuloksen (EBIT) suhde nettorahoituskuluihin on kahden edellisvuoden ajan ollut alle 1,0; 15 EUVL L 8

16 vi) vähintään yksi asetuksen (EY) N:o 1060/ mukaisesti rekisteröity luottoluokituslaitos on antanut yritykselle luokitukseksi CCC+ ( maksukyky riippuu jatkuvista suotuisista olosuhteista ) tai alemman luokituksen. Sovellettaessa ensimmäisen kohdan f alakohtaa alle kolme vuotta olemassa ollutta pk-yritystä ei pidetä vaikeuksissa olevana yrityksenä, jollei se täytä kyseisen alakohdan iii alakohdassa esitettyä edellytystä. 3 artikla Vähämerkityksinen tuki 1. Tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin näin ollen sovelleta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät tämän artiklan 2 9 kohdassa ja 4 ja 5 artiklassa vahvistetut edellytykset. 2. Jäsenvaltion 2 artiklan a alakohdassa määritellylle yhdelle yritykselle maataloustuotannon alalla myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli euroa minkään kolmen verovuoden pituisen jakson aikana. 3. Jäsenvaltion maataloustuotannon alalla toimiville yrityksille myöntämien vähämerkityksisten tukien kokonaismäärä ei saa ylittää kolmen verovuoden pituisen jakson aikana liitteessä vahvistettua arvoa. 4. Vähämerkityksinen tuki myönnetään sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla. 5. Edellä 2 kohdassa säädettyä enimmäismäärää ja 3 kohdassa säädettyä kansallista ylärajaa sovelletaan riippumatta vähämerkityksisen tuen muodosta tai tarkoituksesta sekä siitä, rahoitetaanko jäsenvaltion myöntämä tuki kokonaan tai osittain unionin varoista. Kolmen verovuoden jakso määräytyy yrityksen kyseisessä jäsenvaltiossa soveltamien verovuosien perusteella. 6. Edellä 2 kohdassa säädetty enimmäismäärä ja 3 kohdassa säädetty kansallinen yläraja ilmaistaan raha-avustuksina. Kaikkien käytettävien lukujen on oltava bruttomääriä, toisin sanoen ne on ilmoitettava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Jos tukea annetaan muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti. Useassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämishetkellä sovellettava diskonttokorko. 7. Jos 2 kohdassa säädetty enimmäismäärä tai 3 kohdassa säädetty kansallinen yläraja ylittyy uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen vuoksi, uuteen tukeen ei saa soveltaa tätä asetusta. 8. Sulautumisten tai yrityskauppojen tapauksessa kaikki aikaisemmin jollekin sulautuvista yrityksistä myönnetty vähämerkityksinen tuki on otettava huomioon määritettäessä, ylittääkö maataloustuotannon alalla toimivalle uudelle yritykselle tai ostajayritykselle myönnettävä uusi vähämerkityksinen tuki enimmäismäärän tai kansallisen ylärajan, ilman että ennen sulautumista tai yrityskauppaa sääntöjenmukaisesti myönnetty vähämerkityksinen tuki kyseenalaistetaan. 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, , s. 1). 9

17 9. Jos yksi yritys jaetaan kahdeksi tai useammaksi erilliseksi yritykseksi, ennen jakoa myönnetty vähämerkityksinen tuki on kohdennettava tuesta hyötyneelle yritykselle eli yleensä sille yritykselle, joka ottaa hoitaakseen toiminnot, joihin vähämerkityksinen tuki käytettiin. Jos vähämerkityksistä tukea ei voida kohdentaa tällä tavoin, se on kohdennettava suhteessa uusien yritysten pääoman kirjanpitoarvoon. 4 artikla Bruttoavustusekvivalentin laskeminen 1. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia, jäljempänä läpinäkyvä tuki. Läpinäkyväksi tueksi katsotaan erityisesti 2 6 kohdassa luetellut tukitoimenpiteet. 2. Lainoista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos lainan vakuudet kattavat vähintään 50 prosenttia lainasta ja lainan määrä on enintään euroa ja kesto enintään viisi vuotta tai lainan määrä on enintään euroa ja kesto enintään kymmenen vuotta. Jos lainan määrä on näitä määriä pienempi ja/tai se myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, lainan bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 kohdassa säädetystä sovellettavasta enimmäismäärästä; tai bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämisen aikaan sovellettavan viitekoron perusteella. 3. Pääomapanoksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä on enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. 4. Oman pääoman ehtoisten tai luonteisten sijoitusten muotoisista riskirahoitustoimenpiteistä koostuva tuki voidaan katsoa kohteena olevan yrityksen osalta läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos kyseisellä toimenpiteellä annetaan kullekin kohteena olevalle yritykselle pääomaa enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä. 5. Takauksista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos a) takaus kattaa enintään 80 prosenttia lainasta ja taattu määrä on enintään euroa ja takauksen kesto enintään viisi vuotta tai taattu määrä on enintään euroa ja takauksen kesto enintään kymmenen vuotta. Jos taattu määrä on näitä määriä pienempi ja/tai takaus myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, takauksen bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 kohdassa säädetystä sovellettavasta enimmäismäärästä; tai b) bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa 17 vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella; tai 17 Tällä hetkellä komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EUVL C 155, , s. 10). 10

18 c) ennen takauksen täytäntöönpanoa sen bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytetty menetelmä on hyväksytty sen jälkeen, kun komissiolle on ilmoitettu menetelmästä tuolloin sovellettavan komission valtiontukiasetuksen mukaisesti, ja hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takaustyyppiä ja sen kohteena olevaa liiketoimityyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan. 6. Muista välineistä koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos välineessä määrätään ylärajasta, jolla voidaan varmistaa, että sovellettavaa enimmäismäärää ei ylitetä. 5 artikla Tuen kasautuminen 1. Sekä maataloustuotteiden alkutuotannon että yhdellä tai useammalla asetuksen (EU) N:o /2013 (vähämerkityksistä tukea koskeva yleisasetus) soveltamisalaan kuuluvalla alalla toimivien tai yhtä tai useampaa kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa harjoittavien yritysten osalta tämän asetuksen mukaisesti maatalouden alkutuotantoon myönnettävä vähämerkityksinen tuki saa kasautua asetuksen (EU) N:o /2013 (vähämerkityksistä tukea koskeva yleisasetus) soveltamisalaan kuuluville muille aloille tai toiminnoille myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuun enimmäismäärään asti sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot varmistavat tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei alkutuotanto hyödy kyseisen asetuksen mukaisesti myönnettävästä tuesta. 2. Vähämerkityksinen tuki ei saa kasautua samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin tai samaan riskirahoitustoimenpiteeseen myönnettävän valtiontuen kanssa, jos tällainen kasautuminen johtaisi tuki-intensiteettiin, joka ylittää komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin tai enimmäismäärän. 6 artikla Seuranta ja raportointi 1. Jäsenvaltioiden on perustettava vähämerkityksisen tuen keskusrekisteri 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä. Keskusrekisterin on sisällettävä viranomaisten kyseisessä jäsenvaltiossa tämän asetuksen mukaisesti myöntämän kunkin vähämerkityksisen tukitoimenpiteen osalta tiedot jokaisesta tuensaajasta (mukana lukien tiedot siitä, onko kyseessä pieni, keskisuuri vai suuri yritys, sekä tuensaajan pääasiallisen toiminnan toimiala (NACE-koodi kaksinumerotasolla 18 )), myöntämispäivä ja bruttoavustusekvivalentti. Rekisterin on sisällettävä kaikki tämän asetuksen mukaisesti 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen myönnettävät vähämerkityksiset tukitoimenpiteet. 18 Tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1893/2006 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 393, , s. 1) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja liitteen I mukaisesti. 11

19 2. Siihen asti kun jäsenvaltio on perustanut keskusrekisterin ja rekisteri kattaa kolmen vuoden ajanjakson, sovelletaan 3 kohtaa. 3. Jos jäsenvaltio aikoo myöntää yritykselle vähämerkityksistä tukea tämän asetuksen mukaisesti, sen on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä (bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna) ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä. Sen on viitattava suoraan tähän asetukseen ja mainittava sen nimi ja tiedot julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos vähämerkityksistä tukea myönnetään tämän asetuksen mukaisesti eri yrityksille osana tukiohjelmaa ja yrityksille myönnetään ohjelmassa erisuuruisia yksittäisiä tukia, kyseinen jäsenvaltio voi täyttää edellä mainitun velvollisuuden ilmoittamalla yrityksille kiinteän määrän, joka vastaa ohjelmassa myönnettävää tuen enimmäismäärää. Tällaisessa tapauksessa kiinteän määrän perusteella määritetään, onko 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä enimmäismäärää ja 3 artiklan 3 kohdassa säädettyä ylärajaa noudatettu. Ennen tuen myöntämistä jäsenvaltion on saatava kyseiseltä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus kaikesta muusta sille tämän asetuksen tai muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten nojalla kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta. 4. Jäsenvaltio saa myöntää uuden vähämerkityksisen tuen tämän asetuksen mukaisesti vasta varmistuttuaan siitä, ettei tuen myöntäminen nosta kyseiselle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää yli 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäismäärän ja 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn ylärajan ja että kaikkia 1 5 artiklassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan. 5. Jäsenvaltioiden on taltioitava ja koottava kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot. Näihin tallenteisiin on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tämän asetuksen edellytyksiä on noudatettu. Yksittäistä vähämerkityksistä tukea koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan tuen myöntämispäivästä. Vähämerkityksisen tuen ohjelmaa koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen vuoden ajan siitä päivästä, jolloin ohjelmasta myönnetään viimeinen yksittäinen tuki. Asianomaisen jäsenvaltion on kirjallisesta pyynnöstä toimitettava komissiolle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä mahdollisesti vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko tämän asetuksen edellytyksiä noudatettu, erityisesti yksittäisen yrityksen tämän asetuksen ja muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten mukaisesti saaman vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä. 6. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain kertomus tämän asetuksen soveltamisesta. Kertomuksessa on oltava a) kyseisessä jäsenvaltiossa edellisen kalenterivuoden aikana tämän asetuksen mukaisesti myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä eriteltynä tuensaajien toimialan ja koon (pieni, keskisuuri vai suuri yritys) mukaan; b) kyseisessä jäsenvaltiossa edellisen kalenterivuoden aikana tämän asetuksen mukaisesti myönnetyn vähämerkityksisen tuen tuensaajien kokonaismäärä eriteltynä tuensaajien toimialan ja koon (pieni, keskisuuri vai suuri yritys) mukaan; c) muut komission edellyttämät tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot, jotka on täsmennettävä hyvissä ajoin ennen kertomuksen toimittamisen määräaikaa. Ensimmäinen kertomus on toimitettava viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017, ja sen on katettava kalenterivuosi Jos jäsenvaltio on asettanut julkisesti saataville kaikki kertomuksissa vaadittavat tiedot, jäsenvaltion ei tarvitse toimittaa kertomusta 12

20 komissiolle. Komissio julkaisee joka vuosi yhteenvedon vuosikertomuksiin sisältyvistä tiedoista, mukaan lukien kunkin jäsenvaltion tämän asetuksen mukaisesti myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä. 7 artikla Siirtymäsäännökset 1. Asetuksen (EY) N:o 1860/2005 edellytykset täyttävän yksittäisen vähämerkityksisen tuen, joka on myönnetty 1 päivän tammikuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 välisenä aikana, ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita, minkä vuoksi se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. 2. Asetuksen (EY) N:o 1535/2007 edellytykset täyttävän yksittäisen vähämerkityksisen tuen, joka on myönnetty 1 päivän tammikuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisenä aikana, ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita, minkä vuoksi se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. 3. Vähämerkityksistä tukea, joka täyttää tämän asetuksen edellytykset, voidaan panna täytäntöön vielä kuuden kuukauden ajan tämän asetuksen voimassaoloajan päätyttyä. 8 artikla Voimaantulo ja voimassaoloaika Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014, ja sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta päivään joulukuuta Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Komission puolesta Puheenjohtaja 13

21 LIITE Jäsenvaltion maataloustuotannon alalla toimiville yrityksille myöntämien vähämerkityksisten tukien 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä yhteensä Jäsenvaltio Vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät (euroa) Belgia Bulgaria Tšekki Tanska Saksa Viro Irlanti Kreikka Espanja Ranska Kroatia Italia Kypros Latvia Liettua Luxemburg Unkari Malta Alankomaat Itävalta Puola Portugali Romania Slovenia Slovakia Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta

22

23 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX [ ](2013) XXX Working document KOMISSION ASETUS (EU) N:o /, annettu XXX, asetuksen (EY) N:o 1857/2006 muuttamisesta sen soveltamisen keston osalta FI FI

24 KOMISSION ASETUS (EU) N:o /, annettu XXX, asetuksen (EY) N:o 1857/2006 muuttamisesta sen soveltamisen keston osalta EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 1, on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen 2, on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1) komission asetuksen (EY) N:o 1857/ voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta (2) EU:n valtiontukiuudistuksesta 8 päivänä toukokuuta 2012 antamassaan tiedonannossa 4 komissio käynnisti valtiontukisääntöjen laaja-alaisen tarkistuksen. Sen yhteydessä muutettiin jo asetusta (EY) N:o 994/98 neuvoston asetuksella (EU) N:o 733/ Useiden muiden maatalousalan valtiontukien arvioinnin kannalta merkityksellisten säädösten tarkistus on edelleen vireillä; tämä koskee erityisesti tulevia maaseudun kehittämiseen sovellettavia sääntöjä, valtiontukeen maatalousalalla sovellettavia uusia suuntaviivoja ja uutta ryhmäpoikkeusasetusta, jolla korvataan komission asetus (EY) N:o 800/ Kyseisten säädösten hyväksymistä ei voida saattaa päätökseen ennen asetuksen (EY) N:o 1857/2006 voimassaolon päättymistä tai niitä ei voida soveltaa täysimääräisesti 1 päivänä tammikuuta Jotta varmistettaisiin yhdenmukainen lähestymistapa kaikissa valtiontukisäädöksissä, on sen vuoksi aiheellista jatkaa asetuksen (EY) N:o 1857/2006 soveltamista 30 päivään kesäkuuta (3) Asetusta (EY) N:o 1857/2006 olisi sen vuoksi muutettava EYVL L 142, , s. 1. EUVL C 227, , s. 1. Komission asetus (EY) N:o 1857/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuotannon alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen ja asetuksen (EY) N:o 70/2001 muuttamisesta (EUVL L 358, , s. 3). Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n valtiontukiuudistuksesta, , COM (2012) 209 final. Neuvoston asetus (EU) N:o 733/2013, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2013, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annetun asetuksen (EY) N:o 994/98 muuttamisesta (EUVL L 204, , s. 11). Komission asetus (EY) N:o 800/2008, annettu 6 päivänä elokuuta 2008, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti (EUVL L 214, , s. 3). FI 2 FI

25 (4) On tärkeää varmistaa jatkuvuus maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanossa ja sujuva siirtyminen yhdeltä ohjelmakaudelta seuraavalle ohjelmakaudelle. On väistämätöntä, että jonkin aikaa sovelletaan yhtä aikaa ohjelmakauden maaseudun kehittämisohjelmia ja vastaavia säännöksiä sekä seuraavan ohjelmakauden ohjelmia ja vastaavia säännöksiä. Tässä tilanteessa jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin jatkaa sitoumusten tekemistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/ mukaisesti ohjelmakauden päättymisen jälkeen 31 päivään joulukuuta 2015 asti. Sen vuoksi on aiheellista oikeusvarmuuden turvaamiseksi selventää, että silloin, kun asetuksessa (EY) N:o 1857/2006 viitataan asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädettyihin perusteisiin, kyseisiä perusteita olisi edelleen sovellettava valtiontuen arviointiin asetuksen (EY) N:o 1857/2006 mukaisesti sen jatketun voimassaolon aikana myös sen jälkeen, kun uusi asetus, jolla korvataan asetus (EY) N:o 1698/2005, on tullut voimaan. (5) Ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1857/2006 soveltamisen keston jatkaminen eräät jäsenvaltiot haluavat mahdollisesti jatkaa toimenpiteitä, joita koskeva tiivistelmä on toimitettu kyseisen asetuksen 20 artiklan mukaisesti. Hallintotaakan vähentämiseksi on aiheellista säätää, että kyseisten toimenpiteiden jatkamista koskeva tiivistelmä katsotaan toimitetuksi komissiolle, mikäli niiden asiasisältöä ei ole muutettu. (6) Jotta asetuksen (EY) N:o 1857/2006 soveltamisen kestoa voitaisiin jatkaa ennen sen voimassaolon päättymistä, tämän asetuksen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Korvataan asetuksen (EY) N:o 1857/ artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti: Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta päivään kesäkuuta artikla Jos jäsenvaltio haluaa asetuksen (EY) N:o 1857/2006 muuttamisen jälkeen jatkaa toimenpiteitä, joita koskeva tiivistelmä on toimitettu komissiolle kyseisen asetuksen 20 artiklan mukaisesti, kyseisten toimenpiteiden jatkamista koskeva tiivistelmä katsotaan toimitetuksi komissiolle, mikäli niiden asiasisältöä ei ole muutettu. 3 artikla Jos asetuksessa (EY) N:o 1857/2006 viitataan asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädettyihin perusteisiin, kyseisiä perusteita olisi edelleen sovellettava valtiontuen arviointiin asetuksen (EY) N:o 1857/2006 mukaisesti sen jatketun voimassaolon aikana myös sen jälkeen, kun uusi asetus, jolla korvataan asetus (EY) N:o 1698/2005, on tullut voimaan. 7 Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, , s. 1.) FI 3 FI

26 4 artikla Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Komission puolesta Puheenjohtaja FI 4 FI

27 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX [ ](2013) XXX draft KOMISSION ASETUS (EU) N:o /, annettu XXX, tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ja komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 kumoamisesta FI FI

28 KOMISSION ASETUS (EU) N:o /, annettu XXX, tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ja komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 kumoamisesta EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 1, on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen, on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1) Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteet täyttävä valtion rahoitus on valtiontukea, josta on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla. Perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, joihin ilmoitusvelvollisuutta ei sovelleta. Perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaan komissio voi antaa tällaisia valtiontukimuotoja koskevia asetuksia. Neuvosto on päättänyt asetuksen (EY) N:o 994/98 nojalla perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti, että tietty tuki voidaan vapauttaa perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa säädetystä menettelystä. Asetuksen (EY) N:o 994/98 perusteella komissio antoi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin 15 päivänä joulukuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 1857/2006 2, jota sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2013 saakka. (2) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annetun asetuksen (EY) N:o 994/98 muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 2013 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 733/ säädetään uusista tukimuodoista, kuten kulttuuriperinnön edistämiseen tarkoitetusta tuesta, luonnonmullistusten aiheuttamien tuhojen korvaamisesta sekä metsätalousalan tuesta, jotka voidaan tietyin edellytyksin vapauttaa perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. (3) Perussopimuksen 42 artiklan mukaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto EYVL L 142, , s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EU) N:o 733/2013, EUVL L 204, , s. 11. EUVL L 358, , s. 3. EUVL L 204, , s. 11. FI 2 FI

29 määrittävät. Asetuksen N:o [scmo/2013] artiklan 1 kohdan mukaan valtiontukisääntöjä sovelletaan tukeen, jota myönnetään maataloustuotteiden tuotantoon ja maataloustuotteilla käytävään kauppaan. Valtiontukisääntöjä ei kuitenkaan sovelleta jäsenvaltioiden maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) [xxx] 5, jäljempänä 'asetus N:o [RD/2013]', mukaisesti suorittamiin maksuihin eikä kansalliseen lisärahoitukseen perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan puitteissa. Maksujen, joilla tarjotaan kansallista lisärahoitusta 42 artiklan soveltamisalan puitteissa, on täytettävä asetuksen N:o [RD/2013] vaatimukset, jotta komissio voisi hyväksyä ne osana tietyn jäsenvaltion maaseudun kehittämisohjelmaa. Valtiontukisääntöjä sovelletaan kuitenkin sekä maaseuturahastosta osarahoitettavaan osuuteen että kansalliseen lisärahoitukseen, kun tukea myönnetään perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jääviin toimenpiteisiin. (4) Koska tuen taloudelliset vaikutukset eivät ole riippuvaisia siitä, osallistuuko unioni tuen rahoittamiseen vai rahoittaako jäsenvaltio sen kokonaan itse, komissio katsoo, että periaatteessa on varmistettava komission valtiontukiin soveltaman valvontapolitiikan johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus niiden tukien kanssa, jotka myönnetään osana unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ja maaseudun kehittämispolitiikkaa. (5) Sen vuoksi on aiheellista sovittaa tämän asetuksen soveltamisala yhteen asetuksen N:o [RD/2013] kanssa erityisesti kun kyseessä on metsätalousalan tuki ja maaseutualueilla toimivien pk-yritysten hyväksi myönnettävä tuki. Tätä tarkoitusta varten tätä asetusta olisi sovellettava maaseutualueilla toimivien pk-yritysten hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin, jotka eivät kuulu perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan, ainoastaan siltä osin kuin kyseiset toimenpiteet on sisällytetty maaseudun kehittämisohjelmiin ja niihin saa maaseuturahaston osarahoitusta. Samasta syystä tätä asetusta sovelletaan pk-yritysten hyväksi toteutettaviin metsätalouden tukitoimenpiteisiin ainoastaan, jos kyseiset toimenpiteet sisältyvät maaseudun kehittämisohjelmiin ja niihin saa maaseuturahaston osarahoitusta. Tätä asetusta ei sitä vastoin sovelleta tukeen, jota myönnetään maaseutualueilla toimiville yrityksille sellaisten toimintojen hyväksi, jotka jäävät perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, eikä metsätalousalalla myönnettävään tukeen, jos toimenpiteillä ei ole suoraa yhteyttä maaseudun kehittämisohjelmiin eikä niitä osarahoiteta maaseuturahastosta. (6) Jäsenvaltioiden käyttöön olisi asetettava yksinkertaistettu menettely, kun niiden on haettava valtiontuen hyväksymistä sekä osarahoitettavalle osalle että kansallisten maaseudun kehittämisohjelmiensa lisärahoitukselle, kuten [asetuksen N:o [RD/2013] 88 artiklan 1 kohdassa] säädetään. Tältä osin on aiheellista säätää, että kyseiset tuet vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta, kun ne täyttävät tässä asetuksessa säädetyt soveltuvuusedellytykset. (7) Komissio käynnisti EU:n valtiontukiuudistusta koskevalla tiedonannollaan 6 valtiontukisääntöjen laaja-alaisen tarkistuksen. Tämän valtiontukiuudistuksen päätavoitteena on i) kestävä, älykäs ja osallistava kasvu kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla ja jäsenvaltioiden tukeminen toimissa julkisten varojen käytön EUVL L EUVL L... FI 3 FI

30 tehostamiseksi; ii) keskittää komission suorittama valtiontukitoimenpiteiden ennakkoarviointi tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoilla, ja tiivistää jäsenvaltioiden yhteistyötä valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa; ja iii) yksinkertaistaa sääntöjä ja tehdä kattavampien tietojen perusteella nopeammin määrätietoisempia päätöksiä, jotka perustuvat selkeisiin taloudellisiin perusteisiin, yhteisiin toimintaperiaatteisiin ja selkeisiin velvoitteisiin. (8) Tämän asetuksen avulla valvontatoimet voidaan keskittää paremmin ja yksinkertaistamista voidaan lisätä. Asetuksella on tarkoitus lisätä läpinäkyvyyttä sekä tehostaa valtiontukisääntöjen noudattamisen arviointia ja valvontaa kansallisella ja unionin tasolla. Samalla se on oikeasuhteinen ja säilyttää komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet. (9) Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimiviin pk-yrityksiin useissa päätöksissä erityisesti seuraavissa yhteyksissä: komission asetus (EY) N:o 1857/2006, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6 päivänä elokuuta 2008 annettu komission asetus (EY) N:o 800/2008 7, jäljempänä yleinen ryhmäpoikkeusasetus, ja maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevat yhteisön suuntaviivat vuosiksi Se on näin ollen saanut tältä alalta paljon kokemusta. Saamansa kokemuksen perusteella komissio on yhtäältä voinut määritellä paremmin edellytykset, joiden nojalla tiettyjen tukimuotojen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, ja laajentaa ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaa. Toisaalta kokemus on osoittanut, että on tarpeen lisätä läpinäkyvyyttä, tehostaa valvontaa ja arvioida asianmukaisesti suurten järjestelmien vaikutuksia kilpailuun sisämarkkinoilla. (10) Tämän asetuksen yleiset soveltamisedellytykset määräytyvät yhteisten periaatteiden nojalla, ja niillä varmistetaan, että tuki on yhteisen edun mukaista, kohdennettu hyvin määriteltyyn markkinoiden toimintahäiriöön tai vastaa koheesiotarpeisiin, tuella on selkeä kannustava vaikutus, tuki on asianmukaista ja oikeasuhteista, myönnetty täysin avoimesti ja siihen kohdistuu valvontaa ja säännöllistä arviointia, eikä se vääristä kilpailua ja kauppaa yleisen edun kannalta hyväksyttävää tasoa enempää. (11) Tuki, joka täyttää kaikki tässä asetuksessa asetetut yleiset edellytykset ja tiettyjä tukimuotoja koskevat erityiset edellytykset, olisi vapautettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa asetetusta ilmoitusvelvollisuudesta. Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi heikentämättä kuitenkaan komission harjoittamaa seurantaa poikkeuksen saaneeseen tukeen (tukijärjestelmät ja niiden ulkopuolella myönnettävät yksittäiset tuet) olisi liityttävä nimenomainen viittaus tähän asetukseen. (12) Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, kuuluu edelleen perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ilmoittaa tuesta, jonka tavoitteet vastaavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tavoitteita. Komissio arvioi tällaiset ilmoitukset tämän asetuksen sekä maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevien vuosien unionin suuntaviivojen tai muun valtiontukea koskevan sovellettavan lainsäädännön perusteella. 7 8 EUVL L 214, , s. 3. EUVL C 319, , s. 1. FI 4 FI

31 (13) Suurten tukijärjestelmien mahdollisten kilpailua vääristävien vaikutusten vuoksi tätä asetusta ei pitäisi soveltaa järjestelmiin, joiden suunnitellut tai toteutuneet vuotuiset menot ylittävät kansalliseen BKT:hen perustuvan kynnysarvon ja asetetun absoluuttisen arvon, jotta niitä voidaan arvioida säännöllisesti. (14) Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, eikä vientiin liittyvään toimintaan myönnettävään tukeen. Sitä ei pitäisi etenkään soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa muissa maissa. Messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin myönnettävää tukea, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille, ei yleensä katsota vientitueksi. (15) Komission olisi varmistettava, ettei hyväksytty tuki muuta kaupankäynnin edellytyksiä yleisen edun vastaisella tavalla. Sen vuoksi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tuki tuensaajalle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. (16) Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävä tuki, koska tällaista tukea olisi arvioitava valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 9 perusteella, jotta voidaan välttää suuntaviivojen kiertäminen. [Tällä ei ole vaikutusta sellaisten vahinkojen korvaamiseksi myönnettävään tukeen, joita ovat aiheuttaneet luonnonmullistukset, epäsuotuisat sääolot, eläintaudit tai loistartunnat ja kasvituholaiset.] Oikeusvarmuuden takaamiseksi on aiheellista vahvistaa selkeät arviointiperusteet, jotka eivät edellytä yrityksen tilanteen kaikkien erityispiirteiden arviointia sen määrittämiseksi, katsotaanko yritys vaikeuksissa olevaksi yritykseksi tätä asetusta sovellettaessa. (17) Jos valtiontuki tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen) rikkovat erottamattomasti unionin lainsäädäntöä, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa tämän asetuksen yleisissä säännöksissä, ettei asetusta pitäisi soveltaa tukeen, joka rikkoo erottamattomasti unionin lainsäädäntöä. (18) Valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvonta perustuu pitkälti yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen, myös silloin, kun yksittäisiä tukia myönnetään ryhmäpoikkeuksen saaneista järjestelmistä. (19) Koska on löydettävä sopiva tasapaino tuetulla alalla tapahtuvan kilpailun vääristymisen minimoinnin ja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen välillä, tällä asetuksella ei saisi myöntää poikkeusta yksittäisille tuille, jotka yksin tai kasautuvasti ylittävät vahvistetun enimmäiskynnysarvon riippumatta siitä, myönnetäänkö tuki tapauskohtaisesti tai tukijärjestelmän perusteella. Kynnysarvot ylittävät tuet kuuluvat myös jatkossa perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden piiriin. (20) Läpinäkyvyyden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava vain läpinäkyvään tukeen. Läpinäkyvät toimenpiteet ovat 9 EUVL C 244, , s. 2. FI 5 FI

32 toimenpiteitä, joiden bruttoavustusekvivalentti voidaan laskea etukäteen täsmällisesti tarvitsematta tehdä riskinarviointia. (21) Tiettyjen tukivälineiden, kuten lainojen, takausten, verotoimenpiteiden ja erityisesti takaisinmaksettavien ennakkojen osalta tässä asetuksessa olisi määritettävä edellytykset, joiden täyttyessä tällaisia toimenpiteitä voidaan pitää läpinäkyvinä. Julkiset lainat olisi katsottava läpinäkyviksi, edellyttäen että niillä on tavanomainen vakuus ja että niihin ei liity poikkeuksellista riskiä, jolloin niiden ei katsota sisältävän valtiontakausta. Takauksiin sisältyvä tuki olisi katsottava läpinäkyväksi, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon 10 mukaisten safe harbour -maksujen perusteella. [Se katsotaan läpinäkyväksi myös silloin, jos komissiolle on ilmoitettu ennen tukitoimenpiteen toteuttamista tuki-intensiteetin laskennassa käytetyistä menetelmistä ja komissio on ne hyväksynyt EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon mukaisesti.] Riskipääomatoimenpiteistä tai pääomapanoksista koostuvaa tukea ei pitäisi katsoa läpinäkyväksi tueksi. (22) Komissiolle olisi aina ilmoitettava tuesta, joka ei ole läpinäkyvää. Komissio arvioi muuta kuin läpinäkyvää tukea koskevat ilmoitukset erityisesti maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevissa vuosien unionin suuntaviivoissa 11 vahvistettujen perusteiden mukaisesti. (23) Jotta varmistetaan, että tuki on tarpeen ja kannustaa kehittämään edelleen tiettyjä toimintoja tai hankkeita, tätä asetusta ei pitäisi soveltaa sellaisiin toimintoihin myönnettävään tukeen, jotka tuensaaja toteuttaisi tavanomaisissakin markkinaolosuhteissa. Mitään tukea ei saisi myöntää takautuvasti toimille, jotka tuensaaja on jo toteuttanut. Tuelle olisi myönnettävä tämän asetuksen mukainen vapautus ilmoitusvelvollisuudesta vain siinä tapauksessa, että toiminta tai tuettuun hankkeeseen liittyvät työt aloitetaan vasta sen jälkeen kun tuensaaja on toimittanut kirjallisen tukihakemuksen. [Kannustavaa vaikutusta koskevaa vaatimusta ei sovelleta toimenpiteisiin, joilla korvataan esimerkiksi luonnonmullistusten, epäsuotuisien sääolojen tai eläin- tai kasvitautien aiheuttamia vahinkoja.] (24) LISÄVAIHTOEHTO, JOKA KOSKEE KANNUSTAVAA VAIKUTUSTA SUURTEN YRITYSTEN TAPAUKSESSA: Kun tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuen saaja on suuri yritys, jäsenvaltion olisi varmistettava pk-yrityksiin sovellettavien edellytysten lisäksi myös se, että tuensaaja on analysoinut sisäisessä asiakirjassa tuettavan hankkeen tai toiminnan elinkelpoisuutta tuen kanssa ja ilman tukea. Jäsenvaltion olisi tarkistettava, että tällä sisäisellä asiakirjalla osoitetaan, että tuen seurauksena hankkeen tai toiminnan koko on merkittävästi suurempi tai soveltamisala merkittävästi laajempi, tuensaajan hankkeen tai toiminnan toteuttamiseen käyttämä kokonaismäärä kasvaa merkittävästi taikka hankkeen tai toiminnan toteutusvauhtia nopeutetaan merkittävästi. Kannustava vaikutus voidaan osoittaa myös sillä perusteella, ettei hanketta tai toimintaa olisi toteutettu sellaisenaan ilman tukea kyseisellä maaseutualueella. (25) Automaattisesti sovellettavilta verojärjestelmiltä olisi jatkossakin edellytettävä erityistä kannustinvaikutusta, koska näistä järjestelmistä peräisin oleva tuki myönnetään eri menettelyjä noudattaen kuin muut tukimuodot. Kannustavan EUVL C 155, , s. 10. EUVL. FI 6 FI

33 vaikutuksen edellyttäminen merkitsee, että edellä mainitut järjestelmät olisi hyväksyttävä ennen toiminnan tai tuettuun hankkeeseen liittyvien töiden aloittamista. Tätä edellytystä ei pitäisi kuitenkaan soveltaa myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien verojärjestelmien soveltamisalaan. Tällaisten järjestelmien kannustavan vaikutuksen arvioinnin kannalta ratkaiseva ajankohta on se, jolloin verotoimenpide otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa alkuperäisessä järjestelmässä, joka korvataan sen jälkeen myöhemmin käyttöön otettavalla verojärjestelmällä. (26) Sen varmistamiseksi, että noudatetaan sopivaa tasapainoa kilpailun vääristymisen minimoinnin ja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen välillä, tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan oikeasuhteiseen tukeen. Tuki katsotaan oikeasuhteiseksi, jos se noudattaa tässä asetuksessa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä tai -määriä. (27) Jotta voidaan varmistaa, että tuki on oikeasuhteista ja rajattu välttämättömään määrään, tukimäärät olisi mahdollisuuksien mukaan ilmaistava tukikelpoisiin kustannuksiin suhteutettuina tuki-intensiteetteinä. Jos enimmäisintensiteettiä ei voida määrittää, koska tukikelpoisia kustannuksia ei pystytä osoittamaan, tai jotta voidaan käyttää yksinkertaisempia välineitä pienten määrien tapauksessa, enimmäismäärien nimellisarvot olisi määritettävä tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi. Tukiintensiteetti ja tuen enimmäismäärät olisi komission kokemuksen perusteella vahvistettava tasolle, jolla minimoidaan kilpailun vääristyminen tuetulla alalla ja samalla tarkoituksenmukaisella tavalla pyritään tavoitteeseen eli helpotetaan maataloudessa, maaseutualueilla ja metsätalousalalla toimivien pk-yritysten taloudellisen toiminnan kehittämistä. Jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus unionin rahoittamien maaseudun kehittämistoimenpiteiden kanssa, enimmäismäärät olisi yhdenmukaistettava asetuksessa N:o [RD/2013] vahvistettujen enimmäismäärien kanssa. (28) Kaikki tuki-intensiteetin laskemisessa käytettävät luvut olisi ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Useammassa erässä maksettava tuki olisi diskontattava myöntämishetken arvoon. Myös tukikelpoiset kustannukset olisi diskontattava myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa ja muussa muodossa kuin avustuksena myönnettävän tuen määrän laskemisessa korkokantana olisi käytettävä tuen myöntämisajankohtana sovellettavaa viitekorkoa, joka määritellään viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetun komission tiedonannon 12 mukaisesti. Tukikelpoiset kustannukset olisi osoitettava selkeillä, eritellyillä ja ajantasaisilla asiakirjoilla. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on ilmaistava bruttoavustusekvivalenttina. Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierät olisi diskontattava veroetuuksien voimaantuloajankohtina sovellettavien viitekorkojen perusteella. Takaisinmaksettavina ennakkoina myönnettävän tuen käyttöä olisi edistettävä, koska tällaiset riskinjakovälineet vahvistavat tuen kannustavaa vaikutusta. Tämän vuoksi olisi aiheellista säätää, että kun tuki myönnetään takaisinmaksettavana ennakkona, tämän asetuksen mukaan sovellettavia tuki-intensiteettejä voidaan korottaa. (29) Jos tuki myönnetään tulevia veroja koskevina veroetuuksina, sovellettava viitekorko ja tukierien täsmällinen määrä eivät välttämättä ole tiedossa ennakkoon. Tällöin jäsenvaltioiden olisi ennakolta määritettävä tuen diskontatulle arvolle yläraja sovellettavan tuki-intensiteetin rajoissa. Kun tietyn ajankohdan tukierään sisältyvän 12 EUVL C 14, , s. 6. FI 7 FI

34 tuen määrä saadaan myöhemmin selville, diskonttaus voidaan suorittaa kyseisenä ajankohtana sovellettavan viitekoron perusteella. Jokaisen tukierän diskontattu arvo olisi vähennettävä yhteenlasketusta ylärajasta ( enimmäisraja ). (30) Jotta voidaan määrittää, noudatetaanko tässä asetuksessa säädettyjä erillisiä ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä, olisi otettava huomioon tuettuun toimintaan tai hankkeeseen myönnettävän julkisen tuen kokonaismäärä riippumatta siitä, miten kyseinen toimenpide on rahoitettu. Kun komissio arvioi yleisesti julkisen tuen kokonaismäärää hyväksyessään komission keskitetysti hallinnoimia unionin varoja ja varmistaa tuen yhdenmukaisuuden valtiontukisääntöjen kanssa, sellaista unionin rahoitusta, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan ja joka ei ole valtiontukea, ei pitäisi ottaa huomioon määritettäessä, onko ilmoituskynnysarvoja tai tuen enimmäismääriä noudatettu. (31) Lisäksi tässä asetuksessa olisi määritettävä olosuhteet, joissa eri tukimuotojen kasautuminen voidaan hyväksyä. Tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanut tuki tai muu tämän asetuksen nojalla sisämarkkinoille soveltuva tai komission hyväksymä tuki voi kasautua, kunhan kyseiset toimenpiteet koskevat yksilöitävissä olevia eri tukikelpoisia kustannuksia. Jos eri lähteistä peräisin oleva tuki liittyy samoihin osittain tai täysin päällekkäisiin yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin, kasautumisen pitäisi olla sallittua suurimpaan tuki-intensiteettiin tai tukimäärään, jota voidaan tämän asetuksen mukaisesti soveltaa kyseiseen tukeen. Tässä asetuksessa olisi myös vahvistettava erityissäännöt, jotka koskevat tuen kasautumista sellaisen tuen kanssa, jonka kohteena on tai ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, ja kasautumista vähämerkityksisen tuen kanssa. (32) Koska perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki on periaatteessa kiellettyä, on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus tarkastaa, onko tuki myönnetty sovellettavia sääntöjä noudattaen. Tämän vuoksi valtiontuen läpinäkyvyys on olennaista perussopimuksen sääntöjen asianmukaisen soveltamisen kannalta ja edistää sääntöjen noudattamista, vastuuvelvollisuutta, vertaisarviointeja ja tehostaa viime kädessä julkisten varojen käyttöä. (33) Läpinäkyvyyden ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 994/98 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti on aiheellista laatia vakiomalli, jonka mukainen komission verkkosivustolla julkaistavaksi tarkoitettu tiivistelmä jäsenvaltion on toimitettava komissiolle aina, kun tukijärjestelmä otetaan käyttöön tai tällaiseen järjestelmään kuulumaton yksittäinen tuki myönnetään tämän asetuksen mukaisesti. (34) Läpinäkyvyyden lisäämiseksi entisestään tässä asetuksessa olisi edellytettävä, että jokainen jäsenvaltio perustaa valtiontukeen keskittyvän verkkosivuston. Tämän verkkosivuston olisi toimittava itsenäisesti tai haettava tietoja useilta verkkosivustoilta (portaali). Jäsenvaltioiden olisi julkaistava tällä verkkosivustolla vakiomuotoinen yhteenveto jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tuesta, jokaista tällaista toimenpidettä koskeva teksti kokonaisuudessaan ja tiedot yksittäisen tuen myöntämisestä. Tämän velvoitteen noudattaminen olisi asettava edellytykseksi sille, että yksittäinen tuki soveltuu sisämarkkinoille. Linkit kaikkien jäsenvaltioiden valtiontukisivustoille olisi julkaistava komission verkkosivustolla. (35) Jotta varmistettaisiin tehokas seuranta, on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun FI 8 FI

35 komission asetuksen (EY) N:o 794/ artiklan ja asetuksen (EY) N:o 994/98 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti aiheellista vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosikertomus vapautuksen saaneista toimenpiteistä, erityisesti tietyistä toimenpideluokista. (36) Koska tarvittava teknologia on laajalti saatavilla, tiivistelmän ja vuosikertomuksen olisi oltava sähköisessä muodossa ja ne olisi toimitettava komissiolle komission sähköisten järjestelmien välityksellä. (37) Jotta komissio voi valvoa paremmin tuen kasautumista, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tietyn tukimäärän ylittävien yksittäisten tukien myöntämisestä. (38) Lisäksi on aiheellista asetuksen (EY) N:o 994/98 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistaa säännöt niistä tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on säilytettävä tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tuesta, kun otetaan huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/ artiklassa vahvistettu vanhentumisaika. (39) Jos jäsenvaltio ei noudata tässä asetuksessa vahvistettuja ilmoitusvelvollisuuksia, komission voi olla mahdotonta suorittaa sille perussopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti kuuluvaa seurantaa ja erityisesti arvioida, ovatko tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneiden tukien kasautumisen taloudelliset vaikutukset sellaisia, että ne haittaavat kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valtiontuen kasautumisen arviointi on tarpeen erityisesti silloin, kun sama tuensaaja voi saada tukea useasta lähteestä, mitä tapahtuu maatalousalalla yhä useammin. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltio toimittaa aiheelliset tiedot nopeasti ennen tämän asetuksen mukaisen tuen täytäntöönpanoa. (40) Jotta voidaan lisätä tämän asetuksen I ja III luvussa asetettujen soveltuvuussäännösten ja II luvussa asetettujen menettelyvaatimuksia koskevien säännösten vaikuttavuutta, komission olisi voitava peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu tulevien toimenpiteiden osalta, jos näissä luvuissa asetettuja vaatimuksia ei noudateta. Komissio voi rajata ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttamisen koskemaan vain toimenpiteitä tiettyjen tuensaajien hyväksi tai tiettyjen viranomaisten vahvistamia toimenpiteitä. Jos I luvussa asetettuja yleisiä soveltuvuusedellytyksiä ei täytetä, myönnetty tuki ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan ja tämän vuoksi kyseessä on sääntöjenvastainen tuki, jonka komissio tutkii asetuksessa (EY) N:o 659/1999 tarkoitettua asianmukaista menettelyä noudattaen. Jos II luvussa esitettyjä vaatimuksia ei noudateta, ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen tulevien toimenpiteiden osalta ei vaikuta siihen, että aikaisemmat toimenpiteet kuuluvat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. (41) Kun otetaan huomioon perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta, tuen ainoana vaikutuksena ei saisi olla sellaisten toimintakustannusten jatkuva tai määräaikainen vähentäminen, joista tuensaaja tavallisesti joutuu vastaamaan, ja tuen olisi oltava suhteutettu haittoihin, jotka on korjattava unionin edun mukaisiksi katsottujen sosioekonomisten etujen turvaamiseksi. Yksipuolinen valtiontuki, jonka ainoana tarkoituksena on parantaa tuottajien taloudellista tilannetta mutta joka ei edistä lainkaan alan kehittymistä, ja etenkin tuet, jotka myönnetään yksinomaan hinnan, EUVL L 140, , s. 1. EYVL L 83, , s. 1. FI 9 FI

36 määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella, katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu sisämarkkinoille. Lisäksi tällaiset tuet todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin, jos ne myönnetään maatalousalalla. Sen vuoksi on aiheellista rajata tämän asetuksen soveltamisala tiettyihin tukityyppeihin. (42) Pk-yrityksillä on ratkaiseva asema työpaikkojen luomisessa ja yleisemmin yhteiskunnallisen vakauden ja talouden elinvoimaisuuden edistäjinä. Markkinahäiriöt voivat kuitenkin jarruttaa niiden kehitystä ja aiheuttaa pk-yrityksille tyypillisiä haittoja. Pk-yritysten on usein vaikea saada pääomaa tai lainoja; tämä johtuu tiettyjen rahoitusmarkkinoiden pyrkimyksestä välttää riskinottoa ja siitä, että pk-yritykset voivat tarjota vakuuksia vain rajoitetusti. Niiden resurssien vähäisyys voi myös rajoittaa niiden mahdollisuuksia hankkia tietoja varsinkin uudesta teknologiasta ja mahdollisista markkinoista. Pk-yritysten liiketoiminnan kehittämisen helpottamiseksi tällä asetuksella olisi sen vuoksi myönnettävä poikkeus tietyille tukimuodoille, kun niitä myönnetään pk-yritysten hyväksi. (43) Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus maaseudun kehittämispolitiikan kanssa ja yksinkertaistettaisiin sääntöjä sen kokemuksen perusteella, jonka komissio on jo saanut asetuksen (EY) N:o 1857/2008 soveltamisesta, on aiheellista myöntää poikkeus eri tukimuodoille, joita myönnetään maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimivien pk-yritysten hyväksi. (44) Näihin tukimuotoihin olisi erityisesti sisällyttävä investointituki (investoinnit aineelliseen tai aineettoman omaisuuteen, maatilarakennusten siirtäminen), tuki yritysten perustamiseen ja liiketoimintamahdollisuuksiin (nuorten viljelijöiden, pientilojen ja tuottajaryhmien tuki sekä tuki laatujärjestelmiin liittymiseksi), tuki liiketoiminnan kehittämiseksi (osaamisensiirto- tai tiedotustoimet, neuvontapalvelut ja menekinedistäminen, maatilojen lomituspalvelut), tuki riskien hallinnoimiseksi ja kriisien hoitamiseksi (epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden menetysten korvaaminen, eläin- ja kasvitautien torjunta ja tuki vakuutusmaksuihin) sekä kotieläintuotannon tuki julkisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten perimän laadun säilyttäminen ja eläinten terveyden ja kansanterveyden suojeleminen. Näillä toimenpiteillä olisi erityisesti pyrittävä lisäämään koko maatalousalan kilpailukykyä ja kannattavuutta. (45) Lisäksi muille maaseutualueilla toimivien pk-yritysten hyväksi toteutettaville toimenpiteille olisi myönnettävä poikkeus tämän asetuksen nojalla. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) osarahoitettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja kansallisena lisärahoituksena rahoitettujen toimenpiteiden tai puhtaasti valtiontuella rahoitettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden välillä, tällä asetuksella olisi mahdollisimman pitkälti varmistettava täydellinen johdonmukaisuus asetuksen N:o [RD/2013] ja sen soveltamissäännösten kanssa. Sen vuoksi on erityisesti tarkoituksenmukaista poistaa asetuksessa (EY) N:o 1857/2006 yhtäältä maatalouden alkutuotannon ja toisaalta maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen välillä tehty ero. (46) Kilpailuvääristymiä mahdollisesti aiheuttavien erojen poistamiseksi, pk-yrityksiä koskevien unionin ja kansallisten aloitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi sekä hallinnollisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi tässä asetuksessa käytettävän pkyrityksen määritelmän olisi oltava tämän asetuksen liitteessä vahvistettu määritelmä FI 10 FI

37 perustuen mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY 15 olevaan määritelmään. (47) Mahdollinen vaihtoehto: [Jos vapautusta ilmoitusvelvollisuudesta sovelletaan ja jos se rajoittuu pk-yrityksiin, pk-yrityksen asema olisi säilytettävä niin kauan kuin on tarpeen, jotta voidaan välttää väärinkäytökset. Tämän vuoksi on aiheellista säätää, että ainoastaan ne pk-yritykset, jotka eivät menetä pk-yrityksen asemaa [X] vuoden kuluessa tuen myöntämisestä sen vuoksi, että niistä tulisi omistusyhteysyritys tai sidosyritys suhteessa suureen yritykseen, voivat saada tämän asetuksen mukaisesti vapautuksen saanutta, pk-yritysten hyväksi myönnettävää tukea.] (48) Maataloustuotteiden alkutuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla, metsätalousalalla tai maaseutualueilla toimiville pk-yrityksille myönnettävälle tuelle voitaisiin lisäksi myöntää poikkeus tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti XXX annetun komission asetuksen (EU) N:o / 16 (asetus N:o [GBER/2013]) nojalla kyseisessä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Jos jäsenvaltiot pitävät sitä tarkoituksenmukaisempana, ne voivat vaihtoehtoisesti myöntää tukea pk-yrityksille, jotka toimivat maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla tai metsätaloudessa, tai tukea maaseutualueiden pk-yritysten hyväksi toimintaan, joka jää perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, asetusta N:o [tuleva GBER/2013] noudattaen ja siinä määrätyin edellytyksin. Tässä yhteydessä ja jotta voitaisiin selventää tämän asetuksen ja asetuksen N:o [GBER/2013] välistä suhdetta, olisi pantava merkille, että näiden kahden asetuksen tavoitteet, tukimuodot ja tukiehdot ovat erilaiset, vaikka edunsaajat saattavat olla samantyyppisiä. Erityisesti jäsenvaltiot voivat valita, että ne myöntävät alueellista tukea, pk-yritysten tukea, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan tarkoitettua tukea, epäedullisessa asemassa olevien tai alentuneesti työkykyisten työntekijöiden tukea ja ympäristönsuojelutukea asetuksessa N:o [GBER/2013] säädetyin edellytyksin. Tämän vuoksi tällaiselle tuelle olisi myönnettävä poikkeus asetuksen N:o [GBER/2013] nojalla. (49) Jotta parannettaisiin maataloustuotteiden alkutuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimivien pk-yritysten taloudellista tilannetta ja ympäristönsuojelun tasoa, huolehdittaisiin maatalouden kehittämisen edellyttämästä infrastruktuurista ja tuettaisiin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia ei-tuotannollisia investointeja, näiden tavoitteiden saavuttamista edistäville investoinneille aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen olisi myönnettävä tukea. Investoinnin olisi oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. Tämän asetuksen mukainen poikkeus voidaan lisäksi myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. Tämän asetuksen mukainen poikkeus voidaan kuitenkin myöntää investointeihin, jotka tehdään komission hyväksymän alueellisen tai kansallisen maaseudun kehittämisohjelman osana, jos kyseisestä ohjelmasta on laadittu asetuksen (EU) N:o [RD/2013] mukainen ympäristövaikutusten arviointi. (50) Maatalousalan kohdennetusta investointituesta johtuvan vääristymien riskin vuoksi tämän asetuksen mukaisen poikkeuksen saanut investointituki ei saisi rajoittua tiettyyn maataloustuotteeseen. Tämä edellytys ei saisi estää jäsenvaltiota jättämästä joitakin EUVL L 124, , s. 36. EUVL xxx FI 11 FI

38 maataloustuotteita poikkeuksen saaneen tietyn tuen ulkopuolelle, erityisesti jos tuotteille ei ole tavanomaisia markkinointikanavia. Tiettyjen investointityyppien tuki ei myöskään saisi sinällään johtaa tämän asetuksen mukaisen poikkeuksen myöntämiseen. (51) Sen varmistamiseksi, että saavutetaan sopiva tasapaino kilpailun vääristymisen minimoinnin ja energia- ja resurssitehokkuuden edistämisen välille, olisi säädettävä, että investointi voi liittyä biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä tiloilla, jos tuotanto ei ylitä kyseisen tilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta. (52) Jotta edistettäisiin ja helpotettaisiin nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista ja taloudellisesti elinkelpoisiksi arvioitujen pientilojen kehittämistä, yrityksen perustamistuki on aiheellista vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta. Jotta varmistettaisiin hiljattain aloitetun maataloustoiminnan elinkelpoisuus, tuen edellytykseksi olisi asetettava liiketoimintasuunnitelman esittäminen. Yrityksen perustamistuen olisi katettava vain yritystoiminnan alkuvaiheet, eikä se saisi muuttua toimintatueksi. (53) Pk-yritysten kilpailukyvyn ja resurssitehokkuuden sekä ympäristönsuojelun tason, kestävän hallinnon ja kokonaistoiminnan parantamiseksi on aiheellista vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta osaamisen siirtoon, tiedotustoimiin, maatilojen neuvontapalveluihin ja menekinedistämistoimin tarkoitettu tuki. Vaikka pk-yritykset ovat kyseisten tukien lopullisia edunsaajia, epäsuoran avustuksen muodossa (tuetut palvelut) olevan tuen saajana on oltava osaamisensiirto- tai tiedotustoimien, neuvontapalvelujen tai menekinedistämistoimien tarjoaja. (54) Markkinamahdollisuuksien lisäämiseksi ja lisäarvon saamiseksi asianomaisille maataloustuotteille on myös aiheellista kannustaa pk-yrityksiä osallistumaan unionin tai kansallisiin laatujärjestelmiin, ja sen vuoksi tuki laatujärjestelmiin liittymiseksi olisi vapautettava ilmoitusvelvollisuudesta. Koska pk-yrityksille aiheutuu tällaisiin järjestelmiin liittymisen aikaan ja ensimmäisinä osallistumisvuosina lisäkustannuksia ja velvollisuuksia, joista ei saada markkinoilla täyttä korvausta, tukea olisi myönnettävä vain liittymisen yhteydessä ja enintään viiden vuoden ajan. (55) Jotta maatalousala pystyisi kohtaamaan haasteet, joita kiristynyt kilpailu ja tuotantoketjun loppupään markkinoiden keskittyminen aiheuttavat maataloustuotteiden kaupan pitämiselle, myös paikallisilla markkinoilla, olisi kannustettava tuottajaryhmien perustamiseen. Tuottajaryhmien perustamistuki on sen vuoksi aiheellista vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta. Tukea olisi myönnettävä vain tuottajaryhmille, jotka vastaavat pk-yritysten määritelmää. Sen varmistamiseksi, että tuottajaryhmästä tulee elinkelpoinen yksikkö, liiketoimintasuunnitelman esittäminen olisi asetettava ehdoksi sille, että jäsenvaltio hyväksyy tuottajaryhmän. Jotta vältettäisiin toimintatuen myöntäminen ja säilytettäisiin tuen kannustava vaikutus, tuen enimmäiskesto oli rajoitettava viiteen vuoteen. (56) Riskien ja kriisien hyvä hallinnointi ja hoito on keskeinen väline kestävän ja kilpailukykyisen maatalousalan kannalta. Maataloudessa juuri alkutuotanto altistuu erityisille luontoon, ilmastoon ja terveyteen liittyville riskeille ja kriiseille. Tukea riskien hallinnoimiseksi ja kriisien hoitamiseksi sekä kotieläintuotannon tukea olisi sen vuoksi myönnettävä vain alkutuotannossa toimiville pk-yrityksille. Epäsuotuisista sää/ilmasto-oloista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen ja eläin- ja kasvitautien torjumiseen tarkoitettu valtiontuki sekä vakuutusmaksujen suorittamiseen tarkoitettu tuki olisi rajoitettava auttamaan ainoastaan viljelijöitä, joilla on erilaisia ongelmia FI 12 FI

39 huolimatta siitä, että he ovat mahdollisuuksien mukaan pyrkineet minimoimaan tällaiset riskit. Valtiontuki ei saisi kannustaa viljelijöitä ottamaan tarpeettomia riskejä. Viljelijöiden olisi itse vastattava tuotantomenetelmien tai tuotteiden harkitsemattomista valinnoista aiheutuvista seurauksista. (57) Tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki voi edistää kestävää talouskasvua ja parantaa kilpailukykyä. Tämä on erityisen tärkeää pk-yrityksille, sillä ne saattavat kohdata vaikeuksia pyrkiessään hyötymään uudesta teknologisesta kehityksestä, osaamisen siirrosta tai korkeasti koulutetusta henkilöstöstä. Komissio on saanut kokemusta maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevien vuosien yhteisön suuntaviivojen, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävä valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden 17 ja komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 soveltamisesta maatalousalalla tehtävään tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettuun tukeen. Tämän perusteella on aiheellista vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki, joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Koska tutkimuksen ja kehityksen edistäminen on tärkeä yhteisen edun mukainen tavoite, olisi edellytettävä, että tutkimushankkeella on merkitystä kaikkien kyseisellä maatalousalalla tai maatalouden osa-alalla toimivien pk-yritysten kannalta. Tutkimushanketta koskevat tiedot ja hankkeen tulokset olisi asetettava yleisesti saataville internetiin. Tutkimustulokset olisi lisäksi asetettava kiinnostuneiden pk-yritysten saataville ilman kustannuksia. (58) Luonnonmullistusten aiheuttamat hätätilanteet edellyttävät tukea myöntävien viranomaisten kiireellisesti toteuttamia toimia. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että suunnitellut toimenpiteet pannaan nopeasti täytäntöön. Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa useissa päätöksissä, jotka ovat koskeneet luonnonmullistusten maatalousalalle aiheuttamien vahinkojen korvaamista. Maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevissa vuosien yhteisön suuntaviivoissa säädettiin jo mahdollisuudesta hyväksyä tukijärjestelmät, joilla korvataan luonnonmullistusten aiheuttamat vahingot. Maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevia vuosien yhteisön suuntaviivoja soveltaen komissio hyväksyi vuosina yli 25 tukea, jotka koskivat luonnonmullistusten maatalousalalle aiheuttamien vahinkojen korvaamista. Komission saama kokemus on osoittanut, että kyseiset toimenpiteet on pantava nopeasti täytäntöön, jotta ne olisivat tehokkaita. Tämän vuoksi ilmoitusmenettelyä olisi yksinkertaistettava. Toimenpiteet eivät myöskään aiheuta kilpailun huomattavaa vääristymistä, sillä ne ovat luonteeltaan korvaavia ja täyttävät selkeät soveltuvuusperusteet. Sen vuoksi on aiheellista, että komissio käyttää sille asetuksella (EY) N:o 994/98, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 733/2013, annettua toimivaltaa, kun kyseessä on luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaaminen. (59) Luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi tarkoitettua tukea olisi sen vuoksi voitava myöntää kaikille maatalousalan yrityksille, niin pk-yrityksille kuin suurille yrityksille. Luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävän tuen vapauttamista koskevat edellytykset ovat jo vakiintuneen käytännön mukaiset. Ne liittyvät siihen, että jäsenvaltion viranomaisten on virallisesti tunnustettava tapahtuma luonnonmullistukseksi. Samoin ne liittyvät suoraan syyyhteyteen luonnonmullistuksen ja tuensaajan kärsimien vahinkojen välillä. Näillä edellytyksillä varmistetaan, ettei liiallisia korvauksia makseta. Jäsenvaltioiden olisi 17 EUVL C 323, , s. 1. FI 13 FI

40 ennen kaikkea vältettävä liialliset korvaukset, jotka johtuvat siitä, että tämä tuki yhdistyy tuensaajien saamiin muihin korvauksiin, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella maksettavat korvaukset. Tällaiset tuensaajien saamat korvaukset olisi vähennettävä tuen määrästä. (60) Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 109 artiklaa luonnon- ja kulttuuriperinnön edistämiseen tarkoitettuun tukeen useaan otteeseen, erityisesti maaja metsätalousalan valtiontukea koskevien vuosien yhteisön suuntaviivojen ja asetuksen (EY) N:o 1857/2006 puitteissa. Komissio arvioi vuosina yli 87 perinteisten maisemien ja rakennusten säilyttämiseksi maatiloilla myönnettävää investointitukea. Perinteisten maisemien ja rakennusten säilyttämiseksi pk-yrityksille myönnettävä investointituki vapautettiin ilmoitusvelvollisuudesta asetuksen (EY) N:o 1857/2006 nojalla, mutta perinteisten maisemien ja rakennusten säilyttämiseksi suurille yrityksille myönnettävään investointitukeen sovellettiin ilmoitusvelvollisuutta, ja komissio hyväksyi sen maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevien vuosien yhteisön suuntaviivojen mukaisesti. Luonnon- ja kulttuuriperinnön säilytyshankkeet eivät kuitenkaan yleensä aiheuta kilpailun huomattavaa vääristymistä, vaikka ne toteuttaisikin suuri yritys. Sen vuoksi on aiheellista, että komissio käyttää sille asetuksella (EY) N:o 994/98, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 733/2013, annettua toimivaltaa, kun kyseessä on luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi myönnettävä tuki. (61) Jotta luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi myönnettävä tuki voitaisiin vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen nojalla, se olisi myönnettävä aineelliseen omaisuuteen tehtäviin investointeihin tai infrastruktuuri-investointeihin, joiden tarkoituksena on luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttäminen. Luonnon- tai kulttuuriperinnön olisi sijaittava tuensaajan maatilalla, ja jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi virallisesti tunnustettava se sellaiseksi. Tuki-intensiteetin olisi riiputtava siitä, onko investointi ei-tuotannollinen (jolloin tuki-intensiteetti voi olla korkeampi) vai johtaako se tuotantokapasiteetin kasvuun (jolloin tuki-intensiteetin olisi oltava rajoitettu). (62) Metsätalous on olennainen osa maaseudun kehittämistä. Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa metsätalousalan yrityksiin useissa päätöksissä, erityisesti maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevien vuosien yhteisön suuntaviivojen puitteissa. Vuosina komissio hyväksyi 140 metsätalousalan tukea edellä mainittujen suuntaviivojen nojalla. Sen huomattavan kokemuksen perusteella, jonka komissio on saanut suuntaviivojen soveltamisesta metsätalousalan yrityksiin, on aiheellista, että komissio käyttää sille asetuksella (EY) N:o 994/98 annettua toimivaltaa myös metsätalousalan tukeen. Näin yksinkertaistetaan hallintoa, mutta varmistetaan samalla tehokas valvonta ja komission harjoittama seuranta. Komission kokemuksen mukaan metsätalousalan tuesta ei aiheudu merkittävää kilpailun vääristymistä, jos kyseiset toimenpiteet kuuluvat asetuksen N:o [RD/2013] soveltamisalaan osana kansallisia maaseudun kehittämisohjelmia ja maaseuturahasto joko osarahoittaa niitä tai ne myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettaviin toimenpiteisiin. Kyseisiä toimenpiteitä varten määritellään selkeät soveltuvuusedellytykset. (63) Näihin tukimuotoihin olisi sisällytettävä erityisesti metsitykseen ja metsämaan muodostamiseen tarkoitettu tuki, peltometsätalousjärjestelmien tuki, metsäpaloista, luonnonmullistuksista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja korjaamiseen tarkoitettu tuki, tuki investointeihin, joilla parannetaan FI 14 FI

41 metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa, Natura maksut metsäalueilla, metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitettu tuki, osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin myönnettävä tuki, neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki, infrastruktuuri-investointeihin tarkoitettu tuki ja uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki. Metsätalousalan tuki ei saisi vääristää kilpailua eikä vaikuttaa markkinoihin. (64) Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus asetuksen (EU) N:o [RD/2013] kanssa ja yksinkertaistettaisiin sääntöjä, jotka koskevat hyväksynnän hakemista valtiontuelle, kun kyseessä on osarahoitettu osa ja kansallisten maaseudun kehittämisohjelmien lisärahoitus, ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen nojalla vapautettujen metsätalousalan toimenpiteiden olisi vastattava sen perusteena olevia maaseudun kehittämistoimenpiteitä ja vapautuksen saanutta tukea olisi myönnettävä vain asianomaisen jäsenvaltion maaseudun kehittämisohjelman nojalla ja sen mukaisesti. (65) Talouden monipuolistuminen ja uusien taloudellisten toimintojen luominen on olennaisen tärkeää maaseutualueiden kehittämiselle ja kilpailukyvylle ja erityisesti pkyrityksille, jotka muodostavat unionin maaseututalouden selkärangan. Asetuksessa (EU) N:o [RD/2013] säädetään toimenpiteistä muun kuin maatalouteen liittyvän yritystoiminnan kehittämisen tukemiseksi maaseutualueilla, kun toimenpiteillä pyritään edistämään työllisyyttä ja luomaan laadukkaita työpaikkoja maaseudulle, säilyttämään jo olemassa olevia työpaikkoja, vähentämään työllisyyden kausivaihteluita, kehittämään maatalouden ulkopuolisia aloja ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostusta sekä parantamaan samalla liiketoiminnan yhdentymistä ja paikallisia sektorienvälisiä yhteyksiä. (66) Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus asetuksen (EU) N:o [RD/2013] kanssa ja yksinkertaistettaisiin sääntöjä, jotka koskevat hyväksynnän hakemista valtiontuelle, kun kyseessä on osarahoitettu osa ja kansallisten maaseudun kehittämisohjelmien lisärahoitus, on aiheellista myöntää poikkeus erilaisille maaseutualueilla toimivien pkyritysten hyväksi tarkoitetuille tukimuodoille. Näihin tukimuotoihin olisi sisällyttävä erityisesti tuki investointeihin, jotka koskevat maataloustuotteiden jalostamista muiksi kuin maataloustuotteiksi tai puuvillan tuotantoa, yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi, tuki neuvontapalveluihin ja neuvojien koulutukseen, tuki osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin, tuki tuottajien liittymiseksi puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin sekä elintarvikkeiden hyväksi toteutetut menekinedistämistoimet. Tämän asetuksen nojalla ilmoitusvelvollisuudesta vapautettavien toimenpiteiden olisi vastattava niiden perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä ja vapautuksen saanutta tukea olisi myönnettävä vain asianomaisen jäsenvaltion maaseudun kehittämisohjelman nojalla ja sen mukaisesti. (67) Kun otetaan huomioon komission kokemus tällä alalla ja erityisesti se, että unionin valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarkistettava tihein väliajoin, tämän asetuksen voimassaoloaikaa on aiheellista rajoittaa. Jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi sopeutumisaikaa, tällä asetuksella poikkeuksen saaneeseen tukeen olisi sovellettava poikkeusta vielä kuuden kuukauden ajan tämän asetuksen voimassaolon päättymispäivän jälkeen, FI 15 FI

42 ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 artikla Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin tukimuotoihin: tuki pk-yrityksille: i) jotka toimivat maataloustuotteiden alkutuotannon, jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla, lukuun ottamatta 14, 16, 18 ja 23 artiklaa sekä artiklaa, joita sovelletaan vain alkutuotannossa toimiviin pk-yrityksiin; ii) perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jääviin, pkyritysten hyväksi toteutettaviin toimiin sikäli kuin ne kuuluvat asetuksen N:o [RD/2013] soveltamisalaan ja ovat joko maaseuturahaston osarahoittamia tai myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin; tuki luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen; (c) (d) tuki maatilalla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin; metsätalousalan tuki, joka kuuluu asetuksen N:o [RD/2013] soveltamisalaan ja on joko maaseuturahaston osarahoittamaa tai myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin. 2. Jos jäsenvaltiot pitävät sitä tarkoituksenmukaisena, ne voivat myöntää tukea pkyrityksille, jotka toimivat maataloustuotteiden alkutuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla tai metsätaloudessa, tai tukea toimintaan, joka jää perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, asetusta N:o [GBER/2013] noudattaen ja siinä määrätyin edellytyksin. 3. Tätä asetusta ei sovelleta metsätalousalan tukeen, jota ei osarahoiteta maaseuturahastosta eikä myönnetä kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin; pk-yritysten tukeen sellaiseen toimintaan, joka jää perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle ja jota ei osarahoiteta maaseuturahastosta eikä myönnetä kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin; 4. Tätä asetusta ei sovelleta tukijärjestelmiin, joiden suunnitellut tai toteutuneet vuotuiset julkiset menot ovat enemmän kuin [...] prosenttia suhteessa kyseisen jäsenvaltion edeltävän kalenterivuoden bruttokansantuotteeseen (BKT), ja jos kyseisen järjestelmän suunniteltu tai toteutunut vuotuinen talousarvio on enemmän kuin [...] miljoonaa euroa. FI 16 FI

43 Tällaisista tukijärjestelmistä on ilmoitettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti viimeistään kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Jos useita ominaisuuksiltaan samanlaisia tai hyvin samankaltaisia järjestelmiä otetaan käyttöön samassa jäsenvaltiossa kolmen vuoden aikana, kyseisiä järjestelmiä tarkastellaan yhdessä tätä säännöstä sovellettaessa; (c) vientiin liittyvien toimien tukeen eli tukeen, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin; tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. 5. [Lukuun ottamatta 30 artiklaa] tätä asetusta ei sovelleta tukijärjestelmiin, joissa ei nimenomaisesti suljeta pois yksittäisen tuen maksamista yritykselle, jolle on annettu perintämääräys tuen sääntöjenvastaisuutta ja sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan aiemman komission päätöksen perusteella; tapauskohtaiseen tukeen sellaisen yrityksen hyväksi, jolle on annettu perintämääräys tuen sääntöjenvastaisuutta ja sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan aiemman komission päätöksen perusteella. 6. Tätä asetusta ei sovelleta vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen, [lukuun ottamatta seuraavia: tämän asetuksen 30 artikla; tämän asetuksen 25 ja 26 artikla suhteessa riskitapahtumaan suoraan liittyviin vahinkoihin sikäli kuin kyseiset yritykset olivat jo olleet mukana pelastamistai rakenneuudistusmenettelyssä. Tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos yritys on jo esimerkiksi jättänyt hakemuksen pelastamis- tai rakenneuudistustuesta. Vaikeuksissa olevan yrityksen tilanteeseen liittyviä aiempia vahinkoja ei missään tilanteessa saa kompensoida edellä mainituissa artikloissa säädetyllä tuella.] 7. Tätä asetusta ei sovelleta tukiin, jotka ovat niihin liittyvien ehtojen vuoksi tai niiden rahoitustavan vuoksi unionin oikeuden vastaisia, erityisesti (c) tukeen, jossa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaajalla on päätoimipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai että se on pääasiallisesti sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon; tukeen, jossa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaaja käyttää kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluja; tukeen, jossa rajoitetaan tuensaajien mahdollisuutta hyödyntää tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tuloksia toisissa jäsenvaltioissa. Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 2 artikla Määritelmät 1. tuella toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki perustamissopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt perusteet; 2. yksittäisellä tuella seuraavanlaista tietylle yritykselle myönnettyä tukea: FI 17 FI

44 tapauskohtainen tuki; ja tukijärjestelmän perusteella myönnettävä tuki; 3. tapauskohtaisella tuella tukea, jota ei myönnetä tukijärjestelmän perusteella; 4. tukijärjestelmällä säädöstä, jonka perusteella yksittäisiä tukia voidaan muita täytäntöönpanotoimenpiteitä vaatimatta myöntää yrityksille, jotka määritellään säädöksessä yleisesti ja käsitteellisesti, sekä säädöstä, jonka perusteella tiettyyn hankkeeseen liittymätöntä tukea voidaan myöntää yhdelle tai useammalle yritykselle; 5. maataloustuotteella perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o.../ [KOM(2011) 416] liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelyalan tuotteita; 6. maatalouden alkutuotannolla perussopimuksen liitteessä I lueteltujen maaperän ja kotieläintuotannon tuotteiden tuotantoa toteuttamatta muita näiden tuotteiden luonnetta muuttavia toimia; 7. maataloustuotteiden jalostamisella maataloustuotteen käsittelyä niin, että käsittelyn tuloksena saatava tuote on myös maataloustuote, lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten; 8. maataloustuotteiden jalostamisella muiksi kuin maataloustuotteiksi mitä tahansa maataloustuotteen käsittelyä niin, että käsittelyn tuloksena saatava tuote ei ole maataloustuote; 9. maataloustuotteiden kaupan pitämisellä tuotteen pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista, lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jalostajille alkutuottajan toimesta ja tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukuluttajille katsotaan maataloustuotteen kaupan pitämiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa; 10. maatalousalalla kaikkia maataloustuotteiden alkutuotannon, jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimivia yrityksiä; 11. bruttoavustusekvivalentilla tai BAE:lla tuen diskontattua arvoa ilmaistuna prosenttiosuutena tukikelpoisten kustannusten diskontatusta arvosta, joka on laskettu tuen myöntämisajankohtana sovellettavan diskonttokoron perusteella; 12. pk-yrityksillä tai pienillä ja keskisuurilla yrityksillä mikroyrityksiä, pieniä yrityksiä ja keskisuuria yrityksiä, jotka täyttävät liitteen I mukaiset perusteet; 13. hankkeen aloittamisella joko (rakennus)töiden tai toiminnan tosiasiallista aloittamista tai ensimmäistä vakaata sitoumusta tilata laitteita tai käyttää palveluja mutta ei alustavia valmistelutöitä; 14. vaikeuksissa olevalla yrityksellä yritystä, joka täyttää seuraavat edellytykset: [Jos kyse on yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu 19 ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan 20 kertyneiden tappioiden vuoksi EUVL L Tällä viitataan erityisesti yhtiömuotoihin, jotka mainitaan 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY (EYVL L 222, , s. 11), sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa. FI 18 FI

45 (c) Näin on silloin kun kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista (ja kaikista muista yhtiön omiin varoihin tavallisesti luettavista eristä) johtaa negatiiviseen tulokseen, joka on suurempi kuin puolet merkitystä osakepääomasta. Jos kyse on yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta ei ole rajattu 21 ja joka on menettänyt yli puolet kirjanpidon mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Yritys on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi tai se täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä. (d) Yrityksen velkaantumisaste on yli 7,5. (e) (f) Yrityksen liiketuloksen (EBIT) suhde nettorahoituskuluihin on [kahden] edellisvuoden ajan ollut alle [1,0]. Vähintään yksi rekisteröity luottoluokituslaitos on antanut yritykselle luokitukseksi CCC+ ( maksukyky riippuu jatkuvista suotuisista olosuhteista ) tai alemman luokituksen 22 ]. Pk-yrityksen, jonka perustamisesta on kulunut vähemmän kuin kolme vuotta, ei katsota olevan kyseisenä aikana vaikeuksissa oleva yritys, ellei se täytä edellä (c) alakohdassa vahvistettua edellytystä;] 15. läpinäkyvällä tuella tukea, jonka bruttoavustusekvivalentti voidaan laskea etukäteen täsmällisesti tarvitsematta tehdä riskinarviointia; 16. tuki-intensiteetillä tuen määrää ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista; 17. maaseudun kehittämisohjelmalla asetuksen N:o [RDR/2013] 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua maaseudun kehittämisohjelmaa; 18. luonnonmullistuksilla maanjäristyksiä, lumivyöryjä, maanvyöryjä ja tulvia, joita aiheuttaa veden tulviminen yli jokien tai järvien äyräiden; 19. luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla sellaisia sääoloja kuin hallaa, myrskyjä ja rakeita, jäätä, rankkasadetta tai kovaa kuivuutta, jotka tuhoavat yli 30 prosenttia tietyn viljelijän keskimääräisestä vuosituotannosta edeltävällä kolmivuotiskaudella tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskiarvosta laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää; 20. vähemmän kehittyneillä alueilla alueita, joiden asukasta kohti laskettu bruttokansantuote (BKT) on alle 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta; 'Osakepääoma' sisältää tapauksen mukaan mahdolliset ylikurssit. Tällä viitataan erityisesti yhtiömuotoihin, jotka mainitaan neuvoston direktiivin 78/660/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa. Rekisteröidyllä luottoluokituslaitoksella' tarkoitetaan luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (EUVL L 302, , s. 1) mukaisesti rekisteröityä luottoluokituslaitosta. FI 19 FI

46 21. nuorella viljelijällä henkilöä, joka on alle 40-vuotias tukihakemuksen jättämispäivänä, jolla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja joka ryhtyy ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi; 22. aktiiviviljelijällä asetuksen (EU) N:o [DP/2013] 9 artiklassa tarkoitettua aktiiviviljelijää; 23. [ maatilalla.] 24. 'laatujärjestelmään osallistumisesta aiheutuvilla kiinteillä kustannuksilla' tuettuun laatujärjestelmään liittymisestä aiheutuvia kustannuksia ja tällaiseen järjestelmään osallistumisesta maksettavaa vuosimaksua, tarvittaessa laatujärjestelmän eritelmän noudattamiseen liittyvät valvontakustannukset mukaan luettuina; 25. syrjäisimmillä alueilla perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja alueita; 26. pienillä Egeanmeren saarilla Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta 13 päivänä maaliskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 229/ artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja pieniä saaria; 27. kuolleilla eläimillä eläimiä, jotka on lopetettu ja joiden osalta on tehty tai ei ole tehty lopullista diagnoosia tai jotka ovat kuolleet (myös kuolleina syntyneet ja syntymättömät eläimet) maatilalla tai missä tahansa tiloissa tai kuljetuksen aikana, mutta joita ei ole teurastettu käytettäväksi ihmisravinnoksi; 28. TSE (tarttuva spongiforminen enkefalopatia)- ja BSE (naudan spongiforminen enkefalopatia)-testien kustannuksilla tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/ liitteessä X olevan C luvun mukaisesti tehdyistä testeistä aiheutuvia kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset; 29. aineellisella omaisuudella maa-alueita, rakennuksia ja laitoksia, koneita ja laitteita; 30. aineettomalla omaisuudella omaisuutta, joka perustuu tekniikan siirtoon tai patenttioikeuksien, käyttölupien, taitotiedon tai patentoimattoman teknisen tietämyksen hankintaan; 31. ei-tuotannollisilla investoinneilla investointeja, jotka eivät lisää nettomääräisesti maatilan arvoa tai tuottavuutta; 32. transaktiokustannuksilla sitoumukseen liittyviä kustannuksia, jotka eivät liity suoraan sen toteuttamiseen; 33. EU:n vaatimuksilla unionin lainsäädännössä vahvistettuja pakollisia vaatimuksia, joissa vahvistetaan sen suojan taso, joka yksittäisten yritysten on saavutettava, erityisesti ympäristön, hygienian ja eläinten hyvinvoinnin osalta; vaatimuksia tai tavoitteita, jotka on vahvistettu unionin tasolla ja jotka ovat pakollisia jäsenvaltioille mutta eivät yksittäisille yrityksille, ei kuitenkaan katsota EU:n pakollisiksi vaatimuksiksi; EUVL L 78, , s. 41. EYVL L 147, , s. 1. FI 20 FI

47 34. investoinneilla, jotka on tehty EU:n vaatimusten noudattamiseksi investointeja, jotka on tehty jonkin EU:n vaatimuksen noudattamiseksi unionin lainsäädännössä vahvistetun siirtymäkauden jälkeen; 35. tuottajaryhmällä ja tuottajaorganisaatiolla ryhmää tai organisaatiota, joka perustetaan seuraavia varten: (c) (d) tällaisten ryhmien tai organisaatioiden jäseninä olevien tuottajien tuotannon ja tuotoksen mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin; tuotteiden yhteinen markkinoille saattaminen, myös valmistelu myyntiä varten, myynnin keskittäminen ja toimitukset tukkuostajille; tuotantotietoja koskevien yhteisten sääntöjen vahvistaminen ottaen erityisesti huomioon sadonkorjuu ja saatavuus; muut toimet, joita tuottajaryhmät tai tuottajaorganisaatiot voivat toteuttaa, kuten liiketoimintaa ja markkinointia koskevan osaamisen kehittäminen sekä innovoinnin organisointi ja helpottaminen; 36. infrastruktuuri-investoinneilla viljelijän itsensä tai hänen työntekijöidensä toteuttamia rakennus- ja rakennusteknisiä töitä, joiden tuloksena on omaisuuserä; 37. lyhytkiertoisella energiapuulla puuvartisia monivuotisia kasveja, jotka korjataan 2 5 vuoden välein ja joiden perusrungot tai kannot jäävät korjuun jälkeen maahan ja tuottavat uutta korjuutavaraa usean kasvukauden ajan; 38. nopeakasvuisilla puilla sellaisten puiden viljelyä, joiden suunniteltu kiertoaika eli saman alan korjuuväli on alle [15] vuotta; 39. peltometsätalousjärjestelmillä maankäyttöjärjestelmiä, joissa kasvatetaan puita ja harjoitetaan maataloutta samalla maalla; 40. neuvonnalla [yhden ja saman sopimuksen puitteissa annettua] kokonaisvaltaista neuvontaa; 41. elintarvikkeilla maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/ liitteessä I lueteltuja elintarvikkeita; 42. sidosyrityksellä tämän asetuksen liitteessä 1 olevassa 3 artiklassa määriteltyä yritystä; 43. Euroopan globalisaatiorahastolla Euroopan globalisaatiorahastoa, sellaisena kuin se määritellään Euroopan globalisaatiorahastosta ( ) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa; muulla katastrofilla tarkoitetaan ennakoimatonta bioottista tai abioottista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille ja metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa maa- tai metsätalousaloille; 45. pientilalla maatalousyritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa; EUVL L 343, , s. 1. EUVL xx xxx. FI 21 FI

48 46. a-alueilla perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan määräyksiä soveltaen aluetukikartassa nimettyjä alueita; 47. c-alueilla perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräyksiä soveltaen aluetukikartassa nimettyjä alueita; 48. aluetukikartalla luetteloa alueista, jotka jäsenvaltio on nimennyt vuosien alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa 27 vahvistettujen edellytysten mukaisesti ja jotka komissio on hyväksynyt; 49. harvaanasutuilla alueilla asianomaisen jäsenvaltion vuosien alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 161 kohdan mukaisesti nimeämiä alueita; 50. luonnonhaitta-alueilla alueita, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet asetuksen N:o [RD/2013] 33 artiklan nojalla; 51. maatilakotitalouden jäsenellä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai tällaisten henkilöiden muodostamaa ryhmää, maataloustyöntekijöitä lukuun ottamatta, siitä riippumatta, millaisen oikeudellisen aseman kansallinen lainsäädäntö ryhmälle ja sen jäsenille antaa. 3 artikla Poikkeuksen edellytykset 1. Tukijärjestelmät, tukijärjestelmien nojalla myönnetyt yksittäiset tuet ja tapauskohtaiset tuet ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että kyseinen tuki täyttää kaikki 1 ja 2 luvussa vahvistetut edellytykset ja 3 luvussa vahvistetut asiaa koskevat edellytykset ja sisältää nimenomaisen viittauksen sen kannalta merkityksellisiin tämän asetuksen säännöksiin siten, että siinä mainitaan sen kannalta merkitykselliset säännökset, tämän asetuksen nimi ja viite sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 2. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi, myös tämän asetuksen nojalla ilmoitusvelvollisuudesta vapautetuista järjestelmistä myönnettävien yksittäisten tukien tapauksessa. 4 artikla Ilmoituskynnysarvot Tätä asetusta ei sovelleta joko tapauskohtaisesti tai järjestelmän perusteella myönnettyyn yksittäiseen tukeen, jonka bruttoavustusekvivalentti ylittää seuraavat kynnysarvot: maatilayritysten aineellisiin tai aineettomiin investointeihin tarkoitettu tuki: euroa yritystä kohti millä tahansa kolmen verovuoden jaksolla tai euroa, jos yritys sijaitsee vähemmän kehittyneellä alueella; maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvät investointituet: 7,5 miljoonaa euroa yritystä ja investointihanketta kohti; 27 EUVL FI 22 FI

49 (c) (d) (e) (f) tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa: [7,5 miljoonaa] euroa investointihanketta kohti; metsäalan infrastruktuuri-investointeihin tarkoitettu tuki: [7,5 miljoonaa] euroa investointihanketta kohti; metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki: [7,5 miljoonaa] euroa investointihanketta kohti; tuki investointeihin, jotka koskevat maataloustuotteiden jalostamista muiksi kuin maataloustuotteiksi tai puuvillan tuotantoa: [7,5 miljoonaa] euroa investointihanketta kohti. 5 artikla Tuen läpinäkyvyys 1. Tätä asetusta sovelletaan vain läpinäkyvään tukeen. 2. Seuraavat tukimuodot katsotaan läpinäkyviksi: (c) (d) (e) avustuksiin ja korkotukiin sisältyvä tuki; lainoihin sisältyvä tuki, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan viitekoron perusteella; takauksiin sisältyvä tuki: i) kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta takauksina myönnettäviin valtiontukiin annetussa komission tiedonannossa vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella; tai ii) jos ennen täytäntöönpanoa takauksen bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävä menetelmä on hyväksytty sen jälkeen kun siitä on ilmoitettu komissiolle valtiontuen alalla annetun komission asetuksen mukaisesti ja hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti kyseistä takaustyyppiä ja kyseistä kohteena olevaa liiketoimityyppiä tätä asetusta sovellettaessa; verotoimenpiteisiin sisältyvä tuki, kun toimenpiteessä määrätään ylärajasta, jolla voidaan varmistaa, että sovellettavaa kynnysarvoa ei ylitetä. takaisinmaksettavina ennakkoina myönnetty tuki, jos takaisinmaksettavan ennakon yhteenlaskettu nimellismäärä ei ylitä tämän asetuksen mukaan sovellettavia kynnysarvoja tai jos ennen toimenpiteen täytäntöönpanoa takaisinmaksettavan ennakon bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävä menetelmä on hyväksytty sen jälkeen kun siitä on ilmoitettu komissiolle. 3. Seuraavia tukimuotoja ei katsota läpinäkyviksi: pääomapanoksista koostuva tuki; riskipääomatoimenpiteistä koostuva tuki. FI 23 FI

50 6 artikla Kannustava vaikutus 1. Tällä asetuksella myönnetään poikkeus vain tuelle, jolla on kannustava vaikutus. 2. Tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tuensaaja on jättänyt liitteessä II olevan mallin mukaisen kirjallisen tukihakemuksen kyseiselle jäsenvaltiolle ennen hanketta tai toimintaa koskevien töiden aloittamista. 3. [LISÄVAIHTOEHTO SUURTEN YRITYSTEN TAPAUKSESSA: Suurille yrityksille myönnettävällä tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos jäsenvaltio on 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttymisen lisäksi tarkastanut ennen kyseisen yksittäisen tuen myöntämistä, että tuensaajan laatimasta asiakirjaaineistosta saadaan vahvistus yhdelle tai useammalle seuraavista perusteista: (c) (d) (e) hankkeen/toiminnan merkittävästi suurempi koko tuen seurauksena; hankkeen/toiminnan merkittävästi laajempi soveltamisala tuen seurauksena; tuensaajan hankkeen/toiminnan toteuttamiseen käyttämän kokonaismäärän merkittävä lisääntyminen tuen seurauksena; kyseisen hankkeen/toiminnan merkittävästi nopeampi toteutusvauhti; jos kyseessä on investointituki, hanketta ei olisi toteutettu sellaisenaan ilman tukea kyseisellä maaseutualueella.] 4. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta verotoimenpiteisiin, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: verotoimenpiteellä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion harkintavaltaa; ja verotoimenpide oli hyväksytty ja voimassa ennen tuetun hankkeen tai toiminnan toteutukseen liittyvien töiden aloittamista; tätä edellytystä ei pitäisi soveltaa myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien verojärjestelmien soveltamisalaan. 5. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tukeen, joka myönnetään 25, 26 ja 30 artiklan mukaisesti, eikä tukeen, joka koskee 34 artiklan mukaisesti vahinkojen korjaamiseen myönnettyä tukea. 7 artikla Oikeasuhteisuus 1. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan oikeasuhteiseen tukeen. 2. Tämän asetuksen nojalla perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta vapautettu tuki katsotaan oikeasuhteiseksi, jos se noudattaa 3 luvussa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä tai -määriä. 8 artikla Tuki-intensiteetti ja tukikelpoiset kustannukset 1. Kaikki tuki-intensiteetin ja tukikelpoisten kustannusten laskemisessa käytettävät luvut on ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Tukikelpoiset FI 24 FI

51 kustannukset on osoitettava asiakirjoilla, joiden on oltava selkeitä, eriteltyjä ja ajantasaisia. 2. [Arvonlisävero (alv) ei ole tukikelpoista. Alv-määrät ovat kuitenkin tukikelpoisia, jos ne kansallisen alv-lainsäädännön mukaan ovat palautukseen oikeuttamattomia ja jos niiden maksajana on tuensaaja, joka ei ole yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, , s. 1) 13 artiklan 1 ensimmäisessä alakohdassa olevan määritelmän mukainen verovelvollinen, edellyttäen että kyseiset alv-määrät eivät ole infrastruktuurin toimittamisen yhteydessä syntyneitä.] 3. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti. 4. Useammassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämishetken arvoon. Tukikelpoiset kustannukset diskontataan myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on myöntämisen aikaan sovellettava diskonttokorko. 5. Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetuuksien voimaantuloajankohtina sovellettavien viitekorkojen perusteella. 6. Jos tuki myönnetään takaisinmaksettavina ennakkoina, jotka ilmaistaan hyväksyttyjen menetelmien puuttuessa niiden bruttoavustusekvivalentin laskemiseen prosentteina tukikelpoisista kustannuksista, ja toimenpide edellyttää, että hankkeen onnistuessa, joka on määritelty kohtuullisen ja varovaisen hypoteesin perusteella, ennakko maksetaan takaisin korkoineen, jotka vastaavat vähintään myöntämisajankohtana sovellettavaa diskonttokorkoa, 3 luvussa asetettuja tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa [10] prosenttiyksikköä. [9 artikla] Asema pk-yrityksenä [Jos vapautus perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta on rajattu pk-yrityksiin tai pk-yrityksiin sovelletaan tämän asetuksen nojalla suotuisampia edellytyksiä, pk-yritykseen voidaan soveltaa tällaista vapautusta tai suotuisampia edellytyksiä tämän asetuksen nojalla vain, jos se ei menetä asemaansa pk-yrityksenä [x] vuoden kuluessa tuen myöntämisestä sen vuoksi, että siitä tulee liitteessä I olevassa 3 artiklassa määritelty omistusyhteysyritys tai sidosyritys suhteessa suureen yritykseen.] 10 artikla Kasautuminen 1. Jotta voidaan määrittää, noudatetaanko 3 a artiklassa säädettyjä erillisiä ilmoituskynnysarvoja ja 3 luvussa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä ja -määriä, olisi otettava huomioon tuettuun toimintaan tai hankkeeseen myönnettävän julkisen tuen kokonaismäärä riippumatta siitä, miten kyseinen toimenpide on rahoitettu. Sellaista unionin rahoitusta, jota komissio hallinnoi keskitetysti, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan ja joka ei ole valtiontukea, ei kuitenkaan pitäisi ottaa huomioon, kun EU:n säännösten noudattamista arvioidaan yhdessä sekä kyseisen rahoituksen että kansallisen rahoituksen osalta. FI 25 FI

52 2. Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, kun kyseiset toimenpiteet koskevat eri yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia; minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, joka liittyy samoihin, osittain tai kokonaan päällekkäisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, ainoastaan silloin kun tällainen kasautuminen ei johda kyseiseen tukeen tämän asetuksen nojalla sovellettavan tuen enimmäisintensiteetin tai -määrän ylittymiseen. 3. Tämän asetuksen nojalla vapautettu tuki ei saa kasautua vähämerkityksisen tuen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi tämän asetuksen 3 luvussa vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin ylittymiseen. 11 artikla Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen Jos jäsenvaltio myöntää tukea, jonka esitetään olevan vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen nojalla mutta joka ei täytä tässä luvussa tai 3 luvussa asetettuja edellytyksiä tai joka ei täytä 2 luvussa asetettua vaatimusta, komissio voi, annettuaan kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää näkemyksestä asiasta, antaa päätöksen, jossa todetaan, että kaikista tai osasta kyseisen jäsenvaltion tulevista tukitoimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ilmoitettaviin tukiin voi erityisesti sisältyä tiettyjen tuensaajien hyväksi toteutettavat tuet tai tuet, jotka kyseisen jäsenvaltion tietyt viranomaiset hyväksyvät. 2 LUKU MENETTELYVAATIMUKSET 12 artikla Julkaiseminen ja tiedonanto 1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sen verkkosivustolla julkaisemista varten vähintään 10 työpäivää ennen tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneen tukijärjestelmän voimaantuloa tai tukijärjestelmään sisältymättömän, tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneen yksittäisen tuen myöntämistä tiivistelmä tällaista tukijärjestelmää tai yksittäistä tukea koskevista tiedoista liitteessä III vahvistetun mallin mukaan; tiivistelmä on toimitettava komission verkkosovelluksen Interaktiivinen valtiontukien ilmoitusjärjestelmä (SANI) välityksellä asetuksen (EY) N:o 794/ artiklan mukaisesti. Komissio lähettää 10 työpäivän kuluessa kyseisen tiivistelmän saatuaan tunnistenumerolla varustetun vastaanottoilmoituksen. 2. Asianomaisen jäsenvaltion on julkaistava valtiontukiin keskittyneellä verkkosivustolla tai verkkosivustolla, joka kokoaa tiedot useilta eri verkkosivustoilta: 1 kohdassa tarkoitettu tiivistelmä; kaikkien tällaisten tukien koko teksti, mukaan lukien muutokset, tai linkki, josta näihin tietoihin pääsee; FI 26 FI

53 (c) tiedot kustakin yksittäisestä tuesta tämän asetuksen liitteessä IV vahvistetulla tavalla. 3. Edellä 2 kohdassa mainitut tiedot on järjestettävä ja tarjottava käyttöön liitteessä V kuvatussa vakiomuodossa, ja niiden on mahdollistettava tehokkaat haku- ja lataustoiminnot. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava ajan tasalla ja saatavilla vähintään 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä. 4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän ja tapauskohtaisen tuen tekstiin on sisällyttävä erityisesti nimenomainen viittaus tähän asetukseen siten, että siinä mainitaan tämän asetuksen nimi ja viite asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja tukijärjestelmän tai tapauskohtaisen toimenpiteen kannalta merkitykselliset 3 luvun säännökset tai tapauksen mukaan kansallinen lainsäädäntö, jolla varmistetaan tämän asetuksen asiaan liittyvien säännösten noudattaminen. Mukaan on liitettävä täytäntöönpanosäännökset ja muutokset. 5. Komissio julkaisee verkkosivustollaan linkit 2 kohdassa mainittuihin kaikkien jäsenvaltioiden valtiontuen verkkosivustoihin; 1 kohdassa tarkoitetut tiivistelmät. 13 artikla Kertomukset Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sähköisessä muodossa tiedot jokaisesta yksittäisestä yli 3 miljoonan euron tuen myöntämisestä liitteessä IV olevan mallin mukaisesti 20 työpäivän kuluessa tuen myöntämispäivästä; asetuksen (EY) N:o 794/2004 III luvussa tarkoitettu vuosikertomus tämän asetuksen soveltamisesta; vuosikertomuksen on sisällettävä tämän asetuksen liitteessä VI mainitut tiedot kultakin kokonaiselta vuodelta tai sen osalta, jonka aikana tätä asetusta sovelletaan. FI 27 FI

54 14 artikla Seuranta Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksityiskohtaista asiakirja-aineistoa, joka sisältää tarvittavat tiedot ja asiakirjatodisteet, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät. Asiakirja-aineisto on säilytettävä 10 vuoden ajan siitä päivästä alkaen, jolloin yksittäinen tuki tai järjestelmän viimeinen tuki myönnettiin. Kyseisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 20 työpäivän tai pyynnössä asetettavan pidemmän määräajan kuluessa kaikki tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka komissio katsoo tarvitsevansa voidakseen valvoa tämän asetuksen soveltamista. 3 LUKU TUKIMUODOT 1 JAKSO MAATALOUSTUOTTEIDEN ALKUTUOTANNON, JALOSTUKSEN TAI KAUPAN PITÄMISEN ALALLA TOIMIVIEN PK-YRITYSTEN HYVÄKSI MYÖNNETTÄVÄ TUKI 15 artikla Maatiloilla tehtäviin alkutuotantoon liittyviin aineellisiin tai aineettomiin investointeihin tarkoitettu tuki 1. Maatiloilla tehtäviin maataloustuotteiden alkutuotantoon liittyviin aineellisiin tai aineettomiin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 16 kohdassa säädetyt edellytykset. 2. Investoinnin on oltava yhden tai useamman tuensaajan tekemä tai sen kohteena on oltava yhden tai useamman tuensaajan käyttämä omaisuuserä. 3. Investointi voi liittyä biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä tiloilla edellyttäen, että tuotanto ei ylitä kyseisen tilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta. 4. Investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. 5. Investoinneilla on pyrittävä erityisesti seuraaviin tavoitteisiin: (c) maatilan kokonaistehokkuuden ja kestävyyden parantaminen, erityisesti tuotantokustannuksia alentamalla tai tuotantoa parantamalla ja uudelleensuuntaamalla; luonnonympäristön, hygieniaolosuhteiden tai eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten parantaminen edellyttäen, että investointi ylittää EU:n voimassa olevat vaatimukset; maatalouden kehittämiseen, nykyaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvän infrastruktuurin luominen ja kehittäminen, mukaan lukien maatalousmaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä energia- ja vesihuolto ja energian ja veden säästö; FI 28 FI

55 (d) (e) maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteiden toteuttaminen, mukaan lukien lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden suojelun taso sekä Natura alueen tai jäsenvaltioiden kansallisissa tai alueellisissa maaseudun kehittämisohjelmissa määriteltävien muiden luonnonarvoltaan merkittävien alueiden yleishyödyllisen arvon parantaminen, kunhan investoinnit ovat eituotannollisia; luonnonmullistusten eli luonnonkatastrofien, poikkeuksellisten tapahtumien tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen sekä kyseisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen ehkäiseminen. 6. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. 7. Tukikelpoisia kustannuksia ovat (c) (d) (e) (f) kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; muu kuin rakentamiseen tarkoitettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista; käytettyjen laitteiden ja välineiden hankinta sekä uusien koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta; seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen. edellä 5 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyvistä eituotannollisista investoinneista aiheutuvat menot; kastelun osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan investoinnit, jotka täyttävät seuraavat ehdot: i) komissiolle on annettu tiedoksi direktiivissä 2000/60/EY vaadittu vesipiirin hoitosuunnitelma, joka koskee investoinnin koko kohdealuetta sekä mahdollisia muita alueita, joiden ympäristöön investointi voi vaikuttaa. Kyseisen direktiivin 11 artiklan mukaisen vesipiirin hoitosuunnitelman nojalla toteutettavat ja maatalousalan kannalta tärkeät toimenpiteet täsmennetään etukäteen asiaankuuluvassa toimenpideohjelmassa. Tuetun investoinnin vedenkäytön mittaamiseksi on käytössä vesimittarit, tai sellaiset on otettava käyttöön investoinnin osana; ii) investointi vähentää vähennettävä aiempaa vedenkulutusta vähintään 25 prosenttia; FI 29 FI

56 (g) (h) iii) investointeihin, jotka vaikuttavat pinta- ja pohjavesistöihin, joiden tila ei veden määrään liittyvistä syistä saavuta luokittelua hyvä asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa, ja investointeihin, jotka johtavat tiettyyn pohja- tai pintavesistöön vaikuttavan kastellun alueen nettolaajentumiseen, ei myönnetä tukea tämän artiklan nojalla; kun kyseessä ovat luonnonmullistusten, poikkeuksellisten tapahtumien tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävät investoinnit, tukikelpoisia kustannuksia voivat olla kustannukset, jotka aiheutuvat tuotantomahdollisuuksien palauttamisesta tasolle, jolla ne olivat ennen asianomaista riskitapahtumaa; kun kyseessä ovat luonnonmullistusten, poikkeuksellisten tapahtumien tai epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen tähtäävät investoinnit, tukikelpoisia kustannuksia voivat olla kustannukset, jotka aiheutuvat erityisistä ennalta ehkäisevistä toimista. 8. Muita leasingsopimukseen liittyviä kustannuksia, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, ei pidetä tukikelpoisina. 9. Jäsenvaltiot voivat maksaa kasteluun tukea ainoastaan, jos ne ovat maatalousalalla täysimääräisesti pannut täytäntöön yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 28 9 artiklan veden hinnoittelun ja vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen osalta. 10. Tukea ei voida rajoittaa joihinkin tiettyihin maataloustuotteisiin, minkä vuoksi sen on oltava avointa kaikille maatalouden aloille, paitsi jos jäsenvaltio jättää joitain tuotteita järjestelmän ulkopuolelle ylikapasiteetin takia tai sen vuoksi, ettei tuotteelle ole markkinointikanavia. 11. Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin: (c) tuotanto-oikeuksien, tukioikeuksien ja yksivuotisten kasvien hankinta; yksivuotisten kasvien istutus; EU:n voimassa olevien vaatimusten täyttämiseksi tehtävät investoinnit. 12. Tukea ei saa myöntää eläinten hankintaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan e(e) alakohdan mukaista investointitukea. 13. Tukea ei saa myöntää yhteisistä markkinajärjestelyistä annetuissa neuvoston asetuksissa säädettyjen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain unionin tukea. 14. Tämän artiklan 5 kohdan e alakohdan mukainen maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävä investointituki ei saa kasaantua 25, 26 ja 30 artiklassa tarkoitetun aineellisten vahinkojen korvaamiseen tarkoitetun tuen kanssa. 15. Tuki-intensiteetti voi olla enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla; 28 EYVL L 327, , s. 1. FI 30 FI

57 (c) (d) [75] prosenttia tukikelpoisista kustannuksista pienillä Egeanmeren saarilla; 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla [ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta]; 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla. 16. Edellä 14 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä edellyttäen, ettei yhdistetty enimmäistuki ylitä 90:tä prosenttia, kun kyseessä ovat (c) (d) edellä 2 artiklan 21 kohdassa määritellyt nuoret viljelijä [tai nuoret viljelijät, jotka ovat jo aloittaneet tilanpidon tukihakemuksen esittämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana]; yhteiset investoinnit, esimerkiksi varastotila, jota viljelijäryhmä käyttää, tai tila, jossa tuotteita valmistellaan kaupan pitämistä varten, ja yhdennetyt hankkeet, jotka kattavat useita asetuksen N:o [RD/2013] mukaisia toimenpiteitä), [mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden sulautumiseen liittyvät]; investoinnit, joihin liittyy luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita asetuksen N:o [RD/2013] 33 artiklan mukaisesti; Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden (EIP) yhteydessä tuetut toimet, esimerkiksi tilalla uuteen eläinsuojaan tehtävät investoinnit, joiden ansiosta voidaan testata uusia eläinsuojiin liittyviä käytäntöjä, kun nämä käytännöt on kehitetty toimijaryhmässä, jossa on mukana viljelijöitä, tutkijoita ja eläinten hyvinvointia edistäviä kansalaisjärjestöjä; (e) 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut investoinnit, joilla parannetaan ympäristönsuojelun, hygienian tai eläinten hyvinvoinnin tasoa; tässä kohdassa tarkoitettua korotettua tuki-intensiteettiä sovelletaan tällöin ainoastaan lisäkustannuksiin, jotka ovat tarpeen EU:n voimassa olevissa vaatimuksissa edellytettyä tasoa korkeamman suojelun tason saavuttamiseksi ja jotka eivät johda tuotantokapasiteetin kasvuun. 17. Kun kyseessä ovat tämän artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetut eituotannolliset investoinnit ja 5 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tuotantokapasiteetin palauttamiseen tehtävät investoinnit, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia. Kun kyseessä ovat tämän artiklan 5 kohdan e alakohdassa tarkoitetut ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin tehtävät investoinnit, tuen enimmäisintensiteetti on 80 prosenttia. [Se voidaan korottaa 100 prosenttiin, jos kyseessä on useamman kuin yhden tuensaajan yhdessä toteuttama investointi.] 16 artikla Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki 1. Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 7 kohdassa vahvistetut edellytykset. FI 31 FI

58 2. Maatilarakennusten siirtämistä koskevan investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. 3. Maatilarakennusten siirtämisen on oltava yleisen edun mukaista. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen oikeuttava yleinen etu on täsmennettävä kyseisen jäsenvaltion asiaa koskevissa säännöksissä. 4. Jos maatilarakennuksen siirtäminen merkitsee vain rakennusten purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämistä, tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista. 5. Jos maatilarakennuksen siirtäminen johtaa tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, sovelletaan 14 artiklan 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä. 6. Jos kyseessä on uudenaikaistaminen, tukikelpoiset kustannukset ovat asianomaisten uusien ja vanhojen tilojen arvonnousu, ja jos kyseessä on tuotantokapasiteetin kasvu, tähän kasvuun liittyvät menot. 7. Sen estämättä, mitä näissä säännöissä säädetään, tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyseessä on maaseudun taajamien lähellä toteutettavien toimintojen siirtäminen taajaman elämänlaadun parantamiseksi tai sen ympäristönsuojelun tason lisäämiseksi ja kun siirtäminen koskee pieninfrastruktuureja. 17 artikla Maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvät investointituet 1. Maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyviin aineellisiin tai aineettomiin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 11 kohdassa säädetyt edellytykset. 2. Investoinnin on koskettava maataloustuotteiden jalostamista tai kaupan pitämistä. 3. Investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. 4. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. 5. Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta investointeihin, jotka tehdään komission hyväksymän alueellisen tai kansallisen maaseudun kehittämisohjelman osana, jos kyseisestä ohjelmasta on laadittu asetuksen N:o [RD/2013] 46 artiklan 1 kohdan mukainen ympäristövaikutusten arviointi. 6. Tukikelpoiset kustannukset voivat liittyä vain seuraaviin: kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; muu kuin rakentamiseen tarkoitettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista; FI 32 FI

59 (c) (d) käytettyjen laitteiden ja välineiden hankinta sekä koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta; seuraavat aineettomien investointien kustannukset: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen. 7. Muut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia. 8. Tukea ei voida rajoittaa joihinkin tiettyihin maataloustuotteisiin, minkä vuoksi sen on oltava avointa kaikille maatalouden aloille, paitsi jos jäsenvaltio jättää joitain tuotteita järjestelmän ulkopuolelle ylikapasiteetin takia tai sen vuoksi, ettei tuotteelle ole markkinointikanavia. Tukea ei saa myöntää investoinneille, joita tehdään EU:n voimassa olevien vaatimusten noudattamiseksi. 9. Tukea ei saa myöntää yhteisistä markkinajärjestelyistä annetuissa neuvoston asetuksissa säädettyjen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain unionin tukea. 10. Tuki-intensiteetti voi olla enintään (c) (d) 75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla; [75] prosenttia tukikelpoisista kustannuksista pienillä Egeanmeren saarilla; 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla [ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta]; 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla. 11. Edellä 10 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttia edellyttäen, ettei yhdistetty enimmäistuki ylitä 90 prosenttia, kun kyseessä ovat yhteiset investoinnit ja yhdennetyt hankkeet; Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä tuetut toimet. 18 artikla Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja pientilojen kehittämistuki 1. Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja pientilojen kehittämistuki ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia ja vapautettuja perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos ne täyttävät tämän artiklan 2 5 kohdassa vahvistetut edellytykset. FI 33 FI

60 2. Tuki myönnetään nuorille viljelijöille ja pientiloille. Nuorten viljelijöiden aloitustuen alarajan on oltava huomattavasti korkeampi kuin pientilojen kehittämistuen ylärajan. Tukea voidaan myöntää vain tuensaajille, jotka vastaavat mikro- ja pienyritysten määritelmää. 3. Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja kyseisen suunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. Nuorten viljelijöiden osalta liiketoimintasuunnitelmassa on todettava, että tuensaajan on täytettävä aktiivisen viljelijän määritelmä 18 kuukauden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. 4. Tuki on myönnettävä kiinteämääräisenä tukena, joka voidaan maksaa vähintään kahdessa erässä enintään viiden vuoden aikana. Nuorten viljelijöiden osalta viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön. 5. Tuen enimmäismäärä on euroa nuorta viljelijää kohti ja euroa pientilaa kohti. 19 artikla Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki 1. Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 9 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tukea voidaan myöntää ainoastaan tuottajaryhmille ja tuottajaorganisaatioille, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt liiketoimintasuunnitelman perusteella. 3. Tuen myöntäminen velvoittaa jäsenvaltiot todentamaan, että liiketoimintasuunnitelman tavoitteet on saavutettu viiden vuoden kuluessa tuottajaryhmän tai tuottajaorganisaation hyväksymisestä. 4. Tuottajaryhmän tai tuottajaorganisaation puitteissa tehtyjen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen on oltava kilpailulain asiaan liittyvien säännösten, erityisesti perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisia, sillä niitä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o scmo/ artiklan nojalla. 5. Tukea ei saa myöntää seuraaville: tuottajaorganisaatiot, kuten yritykset tai osuuskunnat, joiden tarkoituksena on hoitaa yhtä tai useampaa maatilaa ja jotka ovat näin ollen käytännössä yksittäisiä tuottajia; 29 EUVL xxx FI 34 FI

61 muut maatalousalan liitot, jotka suorittavat esimerkiksi keskinäiseen avunantoon, lomituspalveluun sekä tilanhoitopalveluihin liittyviä maatalouden tuotantotason tehtäviä jäsenten maatiloilla ilman, että liitot osallistuvat yhteistoiminnassa tapahtuvaan tuotannon mukauttamiseen markkinoiden vaatimuksiin; (c) tuottajaryhmät, tuottajaorganisaatiot tai liitot, joiden tavoitteet eivät ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o scmo/2013 mukaisia. 6. Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla asianmukaisten tilojen vuokraaminen, toimistolaitteiden hankinta, tietokoneet ja niiden ohjelmistot mukaan luettuina, hallinnollisesta henkilöstöstä aiheutuvat kulut, yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista. Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi on hyväksyttävä enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut. 7. Tukea maksetaan kiinteämääräisenä tukena tuottajaryhmän tai tuottajaorganisaation hyväksymistä seuraavien viiden vuoden aikana tuottajaryhmän tai tuottajaorganisaation liiketoimintasuunnitelman perusteella. Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on varmistettu. 8. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 9. Tuen enimmäismäärä on euroa vuodessa. 20 artikla Maataloustuotteiden tuottajien laatujärjestelmiin liittymistä varten maksettava tuki 1. Maataloustuotteiden tuottajien ja tällaisten tuottajien ryhmien laatujärjestelmiin liittymistä varten maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 6 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tukea myönnetään liittymiseksi ensimmäisen kerran seuraavankaltaisiin laatujärjestelmiin: seuraavien asetusten ja säännösten nojalla perustetut laatujärjestelmät: i) asetuksen [scmo/2013] II osan II osaston I luvun 2 jakso viinin osalta; ii) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä; iii) neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta; iv) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen FI 35 FI

62 (c) suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta; v) asetusehdotus (EY) maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta; jäsenvaltioiden hyväksymät maataloustuotteiden laatujärjestelmät, maatilojen sertifiointiohjelmat mukaan luettuina, jotka täyttävät seuraavat perusteet: i) järjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyys johtuu selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata ii) iii) tuotteen erityiset ominaisuudet, tai erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät, tai kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan; järjestelmä on avoin kaikille tuottajille; järjestelmä sisältää sitovat lopputuotteiden tuote-eritelmät, joiden noudattamista valvovat viranomaiset tai riippumaton tarkastuselin; iv) järjestelmä on läpinäkyvä ja varmistaa maataloustuotteiden täydellisen jäljitettävyyden; maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden asianomainen jäsenvaltio on tunnustanut olevan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä annetuissa EU:n suuntaviivoissa 30 vahvistettujen vaatimusten mukaisia. 3. Tämän artiklan mukaista tukea myönnetään ainoastaan aktiiviviljelijöille. 4. Tuki myönnetään vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan. 5. Tuki myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi. 6. Tuen enimmäismäärä on euroa tuensaajaa kohti vuodessa. 21 artikla Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki 1. Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 10 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuen tarkoituksena on kattaa ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista (mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus) koskevat toimet, esittelytoiminta ja tiedotustoimet. 30 EUVL C 341, , s. 5. FI 36 FI

63 3. Tuki voi kattaa myös lyhytaikaisen tilanhoitoa koskevan vaihdon ja tilavierailut. 4. Tuottajaryhmät tai muut organisaatiot voivat niiden koosta riippumatta tarjota 2 ja 3 kohdassa säädettyjä palveluja. 5. Tukea voidaan myöntää kattamaan seuraavia tukikelpoisia kustannuksia: ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevien toimien, esittelytoiminnan ja tiedotustoimien järjestämisestä aiheutuvat kustannukset; (c) (d) asianomaiset investointikustannukset, kun kyse on esittelyhankkeista; osallistujien matka- ja majoituskulut ja heidän päivärahansa; viljelijän poissaolon aikana lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset. 6. Osaamisensiirto- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla elimillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen. 7. Edellä 5 kohdan a alakohdassa ja alakohdassa tarkoitettu tuki ei saa sisältää suoria maksuja maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä toimiville yrityksille. Tuen saajana on oltava koulutustoimen tai muun osaamisensiirto- ja tiedotustoimen tarjoaja. Koulutustoimen tai muun osaamisensiirto- ja tiedotustoimen tarjoaja on vallittava ehdotuspyynnöllä. Valintamenettelyyn on sovellettava asianomaisen jäsenvaltion julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 8. Tukea ei saa myöntää ohjaus- tai koulutuskursseihin, jotka ovat osa keskiasteen tai sitä ylemmän asteen tavanomaisia koulutusohjelmia tai -järjestelmiä. 9. Kaikilla maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä kyseisellä alueella toimivilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimintojen järjestäjät ovat tuottajaryhmiä tai muita organisaatioita, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä toimintoihin osallistumiselle. Muiden kuin tuottajaryhmän tai tuottajaorganisaation jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin. 10. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 22 artikla Tuki neuvontapalveluihin 1. Neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 8 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuella autetaan maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä toimivia yrityksiä ja nuoria viljelijöitä hyödyntämään neuvontapalveluja FI 37 FI

64 tilansa ja/tai investointinsa taloudellisen tehokkuuden ja ympäristönsuojelun tason parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamisessa. 3. Neuvontapalveluja antamaan valituilla elimillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Neuvontapalvelujen tarjoajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava asianomaisen jäsenvaltion julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 4. Neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin, ja sen on katettava vähintään yksi seuraavista: velvoitteet, jotka johtuvat asetuksen (EU) N:o HR/ VI osaston I luvussa säädetyistä lakisääteisistä hoitovaatimuksista tai hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevista toimenpidevaatimuksista; tarvittaessa asetuksen (EU) N:o [DP/2013] 32 III osaston 2 luvun mukaiset ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt ja mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maatalousmaan säilyttäminen; (c) toimenpiteet, joilla pyritään uudenaikaistamiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, alakohtaiseen yhdentymiseen, innovointiin, markkinasuuntautuneisuuteen ja yrittäjyyden edistämiseen; (d) (e) vaatimukset, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan panemiseksi täytäntöön; 33 vaatimukset, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/ artiklan panemiseksi täytäntöön ja jotka ovat erityisesti yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY artiklassa tarkoitettujen integroidun tuholaistorjunnan yleisten periaatteiden mukaisia; (f) tarvittaessa työturvallisuusvaatimukset tai maatilaan liittyvät turvallisuusvaatimukset; (g) ensimmäistä kertaa alalle ryhtyville nuorille viljelijöille annettava erityisneuvonta EUVL EUVL xxx EYVL L 327, , s. 1. EUVL L 309, , s EUVL L 309, , s FI 38 FI

65 5. Neuvonta voi myös kattaa muita asiaan liittyviä kysymyksiä ja erityisesti tiedot, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesien suojeluun, kuten asetuksen (EU) N:o [HR]/2013 liitteessä I säädetään, tai kysymykset, jotka liittyvät maatilojen taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon, mukaan lukien kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat. Tähän voi sisältyä lyhyiden toimitusketjujen kehittämiseen, luonnonmukaiseen viljelyyn ja kotieläintalouden terveysnäkökohtiin liittyvä neuvonta. 6. Tuki ei saa sisältää suoria maksuja maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä toimiville yrityksille. Tuen saajana on oltava neuvontapalvelun tarjoaja. 7. Kaikilla maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä kyseisellä alueella toimivilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos neuvontapalvelun tarjoajat ovat tuottajaryhmiä tai muita organisaatiota, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle. Muiden kuin ryhmän jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava neuvontapalvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin. 8. Tuen enimmäismäärä on euroa neuvontapalvelua kohti. 23 artikla Tuki maatilojen lomituspalveluihin 1. Tuki maatilojen lomituspalveluihin on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 4 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tukea myönnetään viljelijän, viljelijän kumppanin tai maataloustyöntekijän varsinaisiin lomituskustannuksiin sairauden ja lomien aikana. 3. Tuen saajana on oltava maatilojen lomituspalvelun tarjoaja. Lomituspalveluiden tarjoajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin julkisille ja yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 4. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 24 artikla Maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki 1. Maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 8 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tukikelpoisia kustannuksia ovat FI 39 FI

66 kilpailujen, messujen tai näyttelyiden järjestäminen; julkaisut, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta. 3. Edellä alakohdassa tarkoitetuissa julkaisuissa ei saa viitata yritykseen, tavaramerkkiin eikä erityiseen alkuperään. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos kyseessä on viittaus unionin tunnustamaan suojattuun nimitykseen sisältyvään alkuperään, edellyttäen että kyseinen viittaus vastaa täsmälleen unionin suojaamaa alkuperää. 4. Kaikilla maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä kyseisellä alueella toimivilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada menekinedistämistoimiin tarkoitettua tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos toimintaa on ehdottanut tuottajaryhmä tai muu organisaatio, osallistumisen edellytyksenä ei voi olla näiden ryhmien tai organisaatioiden jäsenyys, ja ryhmälle tai organisaatiolle maksettujen mahdollisten hallinnollisten maksujen on rajoituttava menekinedistämistoimen tarjoamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. 5. Kilpailujen, messujen tai näyttelyiden järjestämisestä aiheutuviin tukikelpoisiin kustannuksiin voi sisältyä seuraavat: (c) (d) (e) osallistumismaksut; matkakulut; tilaisuudesta ilmoittavien julkaisujen ja verkkosivustojen kustannukset; näyttelytilojen vuokra; vertauskuvalliset palkinnot, joiden arvo on enintään [ ] euroa kilpailun palkintoa ja voittajaa kohti. 6. Tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää myös seuraavat: sellaisten julkaisujen ja verkkosivustojen kustannukset, joissa esitellään jonkin tietyn alueen edunsaajia tai tietyn maataloustuotteen tuottajia koskevia asiatietoja, jos tiedot ovat puolueettomia ja kaikilla asianomaisilla edunsaajilla on tasavertaiset mahdollisuudet olla edustettuina julkaisussa; kustannukset, joita aiheutuu jaettaessa tieteellisiä tietoja ja asiatietoja muista maista peräisin oleville maataloustuotteille avoinna olevista laatujärjestelmistä, geneerisistä maataloustuotteista ja geneeristen maataloustuotteiden ravintohyödyistä sekä näiden tuotteiden suositeltavista käyttötavoista. 7. Kyseistä tukea myönnetään luontoissuorituksena tai tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista maksettavina korvauksina. Jos tukea myönnetään luontoissuorituksena, tuen saajana on oltava menekinedistämistoimien tarjoaja ja tuen saaja on valittava ehdotuspyynnöllä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin julkisille ja yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. FI 40 FI

67 Edellä 5 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun palkkioon myönnettävä tuki maksetaan menekinedistämistoimen tarjoajalle vain, jos palkkio on tosiasiallisesti myönnetty ja tästä edistetään todistus. 8. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 25 artikla Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki 1. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien kasvien, eläinten tai maatilarakennusten menetysten korvaamiseksi maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 12 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on virallisesti todettava luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintyminen. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi. 3. Tuki on maksettava suoraan kyseiselle maataloustuotteiden alkutuotannossa toimivalle yritykselle tai tuottajaryhmälle, jonka jäsen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka yritykselle olisi voitu myöntää. 4. Tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymispäivästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymispäivästä. 5. Jäsenvaltiot voivat maksaa tukea kuivuuden aiheuttamiin menetyksiin ainoastaan, jos ne ovat maatalousalalla täysimääräisesti pannut täytäntöön yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 36 9 artiklan veden hinnoittelun ja vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen osalta. 6. Tukikelpoisia kustannuksia ovat tulonvähennykset, joita maataloustuotteen myynnissä aiheutuu luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vuoksi. Tulonvähennys lasketaan vähentämällä sinä vuonna, jona luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttama tapahtuma esiintyi, tuotettujen maataloustuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla maataloustuotteiden edellisen kolmivuotiskauden keskimääräisestä vuosituotannosta (tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden 36 EYVL L 327, , s. 1. FI 41 FI

68 keskimääräisestä tuotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää) kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla. Tukikelpoista määrää voidaan korottaa muiden sellaisten kustannusten määrällä, jotka ovat aiheutuneet tuensaajalle siksi, että sato on jäänyt korjaamatta luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vuoksi. 7. Tukikelpoisten menetysten enimmäismäärästä on vähennettävä vakuutusjärjestelmistä saadut määrät ja kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista. 8. Menetykset on laskettava yksittäisen tuensaajan tasolla. Euroopan globalisaatiorahastosta saatu suora tulotuki on myös otettava huomioon tuensaajien tulotasoa arvioitaessa. 9. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen maatilarakennuksille ja -laitteille aiheuttamista vahingoista maksettavat korvaukset on laskettava riippumattoman asiantuntijan arvioiman maatilarakennusten ja -laitteiden todellisen arvon perusteella. 10. Myöntäessään tukea tämän artiklan nojalla jäsenvaltioiden on vältettävä kyseisen tuen ja muun kansallisen tai unionin tuen taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheutuvat liialliset korvaukset. 11. Tämän artiklan mukaista tukea on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella. 12. Tuen enimmäisintensiteetti on 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuen enimmäisintensiteetti voidaan nostaa 90 prosenttiin alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita. 26 artikla Eläin- ja kasvitautien tai tuholaisten torjuntaan tarkoitettu tuki 1. Eläin- tai kasvitautien tai tuholaisvahinkojen ennaltaehkäisystä ja hävittämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille maksettava tuki ja tällaisille yrityksille eläin- tai kasvitautien tai tuholaisvahinkojen aiheuttamien menetysten korvaamiseksi maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tukea voidaan maksaa ainoastaan taudeista tai tuholaisista, joita varten on olemassa unionin tai kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten toimenpiteiden muodossa vahvistetut säännökset. Tuet on maksettava osana unionin, kansallisen tai alueellisen tason julkista ohjelmaa, joka koskee kyseisen taudin tai tuholaisen ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä, tai osana julkisella määräyksellä käyttöönotettuja kiireellisiä FI 42 FI

69 toimenpiteitä. Julkisen ohjelman tai julkisen määräyksen on sisällettävä kuvaus asianomaisista ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä koskevista toimenpiteistä. Tuholaisten esiintyminen unionissa on määriteltävä ohjelmassa tai julkisessa määräyksessä tarkoin, ja siihen on sisällyttävä myös kuvaus kyseisistä ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä koskevista toimenpiteistä. 3. Tuki ei saa koskea tautia, jonka osalta unionin lainsäädännössä säädetään valvontatoimenpiteiden erityismaksuista. 4. Tuki ei saa koskea toimenpiteitä, joiden osalta unionin lainsäädännössä säädetään, että kyseisten toimenpiteiden kustannuksista vastaa tuensaaja, jollei kyseisten toimenpiteiden kustannuksia voida korvata kokonaan tuensaajilta perittävillä pakollisilla maksuilla. 5. Yksittäistä tukea ei saa myöntää, jos todetaan, että tuensaajan toimet aiheuttivat taudin tai tuholaisen esiintymisen. 6. Eläintautien osalta tukea voidaan myöntää ainoastaan Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa eläintautien luettelossa tai tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 25 päivänä toukokuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/470/EY 37 liitteessä I mainittujen tautien osalta. 7. Tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa tapahtumasta, joka on aiheuttanut menot tai menetyksen. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa tapahtumasta, joka on aiheuttanut menot tai menetyksen. 8. Kun kyseessä ovat ennalta ehkäisevät toimenpiteet, tuki kattaa seuraavat tukikelpoiset kustannukset: (c) (d) (e) terveystarkastukset; analyysit; testit ja muut seulontatoimet; rokotteiden, lääkkeiden ja kasvinsuojeluaineiden hankinta ja annostelu; kotieläinten ennalta ehkäisevä teurastus ja viljelmien tuhoaminen. 9. Kun kyseessä ovat hävittämistoimenpiteet, tuki kattaa seuraavat tukikelpoiset kustannukset: rokotteiden, lääkkeiden, hoitojen ja kasvinsuojeluaineiden hankinta ja annostelu; eläinten teurastus ja hävittäminen ja viljelmien tuhoaminen, mukaan lukien ne, jotka kuolevat tai tuhotaan rokotusten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten määräämien toimenpiteiden vuoksi. 10. Tuki voi myös kattaa kustannukset, jotka aiheutuvat kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY 38 mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi tai niiden leviämisen estämiseksi toteutetuista toimenpiteistä EUVL L 155, , s. 30. EYVL L 169, , s. 1. FI 43 FI

70 11. Edellä 8 ja 9 kohdassa täsmennettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin tarkoitettu tuki myönnetään luontoissuorituksena Edellä alakohdassa täsmennettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin maksettava tuki voidaan myös myöntää tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista maksettavina korvauksina. 12. Jos tukea myönnetään luontoissuorituksena, tuen saajana on oltava ennalta ehkäisevien toimenpiteiden tai hävittämistoimenpiteiden tarjoaja. Ennalta ehkäisevien toimenpiteiden tai hävittämistoimenpiteiden tarjoaja on valittava tarjouskilpailuilla. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin julkisille ja yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 13. Jos kyseessä on eläin- tai kasvitautien tai tuholaisvahinkojen aiheuttamien menetysten korvaamiseksi maksettava tuki, menetykset on laskettava suhteessa lopetettujen eläinten tai tuhottujen kasvien markkina-arvoon, i) kun syynä oli tauti tai tuholaisvahinko; ii) kun tämä tehtiin pakollisen julkisen torjunta- tai hävittämisohjelman mukaisen julkisen määräyksen perusteella; karanteenivelvollisuuksista ja uusien eläinten hankintaan tai kasvien uudelleen istuttamiseen liittyvistä vaikeuksista aiheutuneisiin tulonmenetyksiin. Euroopan globalisaatiorahastosta saatu suora tulotuki on myös otettava huomioon viljelijöiden tulotasoa arvioitaessa. 14. Tuen on rajoituttava tautien ja tuholaisten aiheuttamiin menetyksiin, joiden osalta viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet taudinpurkauksen tapahtuneen, kun kyseessä ovat eläintaudit, tai virallisesti tunnustaneet esiintymän olemassaolon, kun kyseessä ovat kasvituholaiset. 15. Tämän artiklan nojalla tukikelpoisten kustannusten tai menetysten enimmäismäärästä on vähennettävä vakuutusjärjestelmistä saadut määrät; ja kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet kyseisestä taudista tai tuholaisesta ja jotka olisivat aiheutuneet muutoinkin. 16. Myöntäessään tukea tämän artiklan nojalla jäsenvaltioiden on vältettävä kyseisen tuen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheutuvat liialliset korvaukset. 17. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 27 artikla Kotieläintuotannon tuki 1. Kotieläintuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettävä seuraavanlainen tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille FI 44 FI

71 soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta: (c) tuki, joka on enintään 100 prosenttia kantakirjojen hallinnollisista perustamisja ylläpitokustannuksista; tuki, joka on enintään 70 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat kolmansien osapuolien toteuttamista tai niiden puolesta toteutetuista kokeista, joilla määritetään kotieläinten perimän laatu tai niiden tuotos, lukuun ottamatta kotieläinten omistajan tekemiä tarkastuksia ja maidon laatua koskevia rutiinitarkastuksia; tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamisesta aiheutuneista kustannuksista ja 75 prosenttia tällaisten ruhojen hävittämisestä tai tuki, jonka tuki-intensiteetti vastaa kuolleiden eläinten poistamisesta tai hävittämisestä viljelijöille aiheutuvat kustannukset kattavan vakuutuksen maksuja; (d) tuki, joka on enintään 100 prosenttia ruhojen poistamis- ja hävittämiskustannuksista, jos tuki rahoitetaan kyseisten ruhojen hävittämisen rahoittamiseen tarkoitetuilla maksuilla tai pakollisilla rahoitusosuuksilla, edellyttäen että kyseiset maksut tai rahoitusosuudet koskevat vain liha-alaa, jolta ne peritään suoraan; (e) (f) (g) tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannuksista, jos kyseisten kuolleiden eläinten TSE-testaus on pakollista; tuki, joka on enintään 100 prosenttia TSE-testien kustannuksista; tuki, joka on [40] euroa kultakin ihmisravinnoksi teurastettujen nautaeläinten pakolliselta BSE-testiltä. Määrä käsittää kaikki tehdyistä testeistä aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset, ja se sisältää kaikki suorat ja epäsuorat maksut, myös unionin tuen. 2. Edellä 1 kohdan c f alakohdassa tarkoitetun tuen myöntäminen edellyttää yhdenmukaista ohjelmaa, jolla valvotaan kaikkien jäsenvaltiossa kuolleiden eläinten turvallista hävittämistä ja varmistetaan se. Edellä 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun tuen edellytyksenä on, että testausvelvoite perustuu unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön. 3. Tukeen ei saa liittyä kotieläintuotannon alalla toimiville yrityksille maksettavia suoria tukia. Edellä 1 kohdan c e alakohdassa tarkoitettujen tukien saajien on oltava talouden toimijoita, jotka toimivat tuotantoketjussa kotieläintuotannon alalla toimivan yrityksen jälkeen ja tarjoavat kuolleiden eläinten poistamiseen ja hävittämiseen liittyviä palveluja. Kuolleiden eläinten poistamiseen ja hävittämiseen liittyvien palvelujen tarjoaja on valittava ehdotuspyynnöllä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin julkisille ja yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. FI 45 FI

72 28 artikla Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen 1. Vakuutusmaksujen suorittamiseen maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 7 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Vakuutuksen on oltava tarkoitettu kattamaan kustannukset, jotka aiheutuvat luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, eläin- tai kasvitaudeista tai tuholaisvahingoista. Tuki voi myös kattaa sellaisten toimenpiteiden kustannukset, jotka toteutetaan asetuksen N:o [RD/2013] [38 artiklan 1 kohdan] nojalla direktiivin 2000/29/EY mukaisesti. 3. Tuki ei saa estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa. Tuki ei saa rajoittua vain yhden vakuutusyhtiön tai -yhtiöryhmän tarjoamaan vakuutukseen, eikä sen edellytyksenä saa olla vakuutuksen ottaminen kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä. 4. Vakuutus ei saa korvata enempää kuin 2 kohdassa tarkoitettujen tappioiden korvaamisesta aiheutuvat kustannukset, eikä siihen saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä. 5. Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle tukea voidaan myöntää. 6. Jäsenvaltioiden on vältettävä kyseisen tuen ja muun kansallisen tai unionin tuen taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheutuvat liialliset korvaukset. Euroopan globalisaatiorahastosta saatu suora tulotuki on myös otettava huomioon viljelijöiden tulotasoa arvioitaessa. 7. Tuen enimmäisintensiteetti on [65] prosenttia vakuutusmaksujen kustannuksista. 29 artikla Maatalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki 1. Maatalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 7 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuetun hankkeen on oltava kyseisen maatalousalan tai maatalouden osa-alan kaikkien yritysten edun mukainen. 3. Ennen tuetun hankkeen aloittamista internetissä on julkaistava seuraavat tiedot: (c) tieto siitä, että tuettua hanketta toteutetaan; tuetun hankkeen tavoitteet; päivä, jona tuetun hankkeen tulokset on arviolta tarkoitus julkaista; FI 46 FI

73 (d) (e) tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupaikka internetissä; tieto siitä, että tulokset ovat kyseisen maatalousalan tai maatalouden osa-alan kaikkien yritysten saatavilla ilmaiseksi. 4. Tuetun hankkeen tulokset on asetettava saataville internetiin vähintään viiden vuoden ajaksi; julkaistava viimeistään siinä vaiheessa, kun vastaavia tietoja annetaan eri järjestöjen jäsenille. 5. Tuki on myönnettävä suoraan tutkimusorganisaatiolle eikä siihen saa liittyä suoraa tutkimustoiminnan ulkopuolista tukea maataloustuotteita tuottavalle, jalostavalle tai kaupan pitävälle yritykselle eikä hintatukea kyseisten tuotteiden tuottajille. 6. Tukikelpoisia kustannuksia ovat (c) (d) (e) henkilöstökustannukset; välineiden, laitteiden, rakennusten ja maa-alueiden kustannukset siltä osin ja siltä ajalta, kun niitä on käytetty tuetussa hankkeessa; kustannukset, joita aiheutuu ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetusta tai lisensoidusta sopimustutkimuksesta, tietämyksestä ja patenteista; yksinomaan tuetussa hankkeessa käytettyjen konsulttien käytöstä ja vastaavista palveluista aiheutuvat kustannukset; muut yleiskustannukset ja toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset. 7. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 2 JAKSO TUKI LUONNONMULLISTUSTEN MAATALOUSALALLA AIHEUTTAMIEN VAHINKOJEN KORJAAMISEEN 30 artikla 1. Luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 6 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tämän artiklan nojalla myönnettävään tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä: jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tunnustavat virallisesti yhden 2 artiklan 18 kohdassa mainituista riskitapahtumista luonnonmullistukseksi; (c) jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle tiedon tällaisen luonnonmullistuksen esiintymisestä [15] päivän kuluessa toimenpiteen aloittamisesta; luonnonmullistuksen ja maataloustuotteiden alkutuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä toimiville yritykselle aiheutuneen vahingon välillä on suora yhteys. FI 47 FI

74 3. Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle, jonka jäsen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka yritykselle olisi voitu myöntää. 4. Tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa luonnonmullistuksen tapahtumapäivästä, ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa luonnonmullistuksen tapahtumapäivästä. 5. [Tuella katetaan yksittäisen tuensaajan tasolla lasketut aineelliset vahingot rakennusten ja laitteiden todellisen arvon perusteella sekä maataloustuotteiden tuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä käytettyjen välineiden tuhoutumisesta aiheutuneet tulonmenetykset. Riippumattoman asiantuntijan on arvioitava aineelliset vahingot ja tulonmenetykset.] 6. Korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tuensaajan tilanteen palauttamiseksi samaksi kuin ennen luonnonmullistusta. Tuki ja muut maksut, joita on saatu tukea saaneen vahingon vuoksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 3 JAKSO KULTTUURI- JA LUONNONPERINNÖN SÄILYTTÄMISEKSI MAATILALLA TEHTÄVIIN INVESTOINTEIHIN TARKOITETTU TUKI 31 artikla 1. Maatilalla sijaitsevien kulttuuri- ja luonnonperinnöksi luokiteltavien maisemien ja rakennusten säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 10 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. 3. Tukea myönnetään aineelliselle kulttuuri- tai luonnonperinnölle, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet sellaiseksi. 4. Seuraavat kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat tukikelpoisia: i) aineelliseen omaisuuteen tehtyjen investointien kustannukset; ii) viljelijän itsensä tai hänen työntekijöidensä toteuttamat infrastruktuuriinvestoinnit. 5. Jos investoinnin tarkoituksena on tuotannolliseen toimintaan liittymättömän kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen maatiloilla, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista. 6. Jos investoinnin tarkoituksena on tuotanto-omaisuuteen liittyvän kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen maatilalla ja edellyttäen, ettei investointi lisää tuotantokapasiteettia, tuen enimmäisintensiteetti on 60 prosenttia aiheutuneista FI 48 FI

75 tosiasiallisista kustannuksista (70 prosenttia vähemmän kehittyneillä alueilla ja 80 prosenttia alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita). 7. Jos tuotantokapasiteetti kasvaa, sovelletaan 15 artiklan 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä. 8. Lisätukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ylimääräisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat maatilalla olevaan rakennukseen kuuluvan kulttuuriperinnön säilyttämistä varten tarvittavien perinteisten materiaalien käytöstä. 9. Sen estämättä, mitä näissä säännöissä säädetään, tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jos investointi koskee pieninfrastruktuureja. 10. Viljelijän itsensä tai hänen työntekijöidensä toteuttamiin infrastruktuuriinvestointeihin maksettava tuki on enintään euroa vuodessa. 4 JAKSO METSÄTALOUSALAN TUKI, JOTA MAASEUTURAHASTO OSARAHOITTAA TAI JOKA MYÖNNETÄÄN TÄLLAISIIN OSARAHOITETTUIHIN TOIMENPITEISIIN TARKOITETTUNA KANSALLISENA LISÄRAHOITUKSENA 32 artikla Metsitykseen ja metsämaan muodostamiseen tarkoitettu tuki 1. Metsitykseen ja metsämaan muodostamiseen tarkoitettu julkisille ja yksityisille maanomistajille ja näiden yhteenliittymille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 8 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Kun kyseessä on valtion omistaman maan metsitys, tukea saa myöntää vain, jos kyseistä maata käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta. 5. Metsämaan muodostamiseen maatalousmaalle ja muulle kuin maatalousmaalle maksettava tuki kattaa seuraavat: (c) istutusmateriaalista aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien lisäysaineiston hankinta sekä taimien varastointiin ja käsittelyyn liittyvien ennaltaehkäisy- ja suojaamistoimien edellyttämien materiaalien kustannukset; istutuskustannukset ja istutukseen suoraan liittyvät kustannukset, kuten metsityssuunnitelman laadinta, maaperätutkimus sekä maaperän valmistelu ja suojaaminen; perustamiseen ja istutukseen liittyvien tarvittavien käsittelyjen kustannukset; mukaan lukien kastelu, leikkaus sekä poikkeuksellisissa ja hyvin perustelluissa tapauksissa lannoitteiden käyttö kasvun hyvän käynnistymisen tukena. FI 49 FI

76 Hehtaarikohtaisena vuosipalkkiona myönnettävä tuki kattaa menetetyn maataloustulon ja hoitokustannukset, mukaan lukien esi- ja jälkiraivaukset, enintään 12 vuoden ajan. Julkisessa omistuksessa olevan maan metsitykseen tai nopeakasvuisiin puihin myönnettävä tuki kattaa ainoastaan perustamiskustannukset. 6. Tukea ei myönnetä lyhytkiertoisen energiapuun, joulukuusien eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden istutukseen. Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä noudatettava ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia. 7. Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää monivuotisten puumaisten lajien, kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden, istutukseen. 8. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 33 artikla Peltometsätalousjärjestelmien tuki 1. Yksityisille maanomistajille, kunnille ja näiden yhteenliittymille maksettava peltometsätalousjärjestelmien tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 6 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen myönnettävä tuki kattaa seuraavat: istutusmateriaalista ja istutuksesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien taimien varastointiin ja käsittelyyn liittyvien ennaltaehkäisy- ja suojaamistoimien edellyttämät materiaalit; muut peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen suoraan liittyvät kustannukset, kuten perustamissuunnitelman laatiminen, maaperätutkimus, maaperän valmistelu ja suojaaminen, nykyisen peltometsätalousjärjestelmäksi muutettavan metsän tai metsämaan valmistelu, mukaan lukien harventaminen ja karsinta; (c) (d) jos kyseessä on metsälaiduntalous, investoinnin kokoon oikeassa suhteessa olevien kastelu- ja suojalaitteiden kustannukset; perustamiseen ja istutukseen liittyvien tarpeellisten käsittelyjen kustannukset, mukaan lukien kastelu, tyvestys sekä poikkeuksellisissa ja hyvin perustelluissa tapauksissa lannoitteiden käyttö kasvun hyvän käynnistymisen apuna. Hehtaarikohtaisena vuosipalkkiona myönnettävä tuki kattaa hoitokustannukset, kuten kitkemisen, karsimisen, ruohon leikkaamisen, kastelun tai suojavälineiden FI 50 FI

77 ylläpitämisen (aidat tai yksittäiset suojavälineet/-putket), enintään viiden vuoden ajan. 5. Jäsenvaltioiden on määritettävä hehtaarille istutettava puiden enimmäismäärä ottaen huomioon (c) paikalliset maaperä-, ilmasto- ja ympäristöolosuhteet; puulajit; ja tarpeen varmistaa maan kestävä maatalouskäyttö. 6. Tuen enimmäisintensiteetti on 80 prosenttia peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen liittyvistä kustannuksista ja 100 prosenttia vuotuisesta hoitopalkkiosta. 34 artikla Tulipaloista, epäsuotuisista sääoloista, taudeista, tuholaisista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja korjaamiseen tarkoitettu tuki 1. Tulipaloista, luonnonmullistuksista, epäsuotuisista sääoloista, taudeista, tuholaisista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja korjaamiseen tarkoitettu yksityisille ja julkisille metsänomistajille, muille yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille sekä näiden yhteenliittymille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 12 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Metsäpalojen ennaltaehkäisyä koskevaa tukea myönnetään ainoastaan metsäalueille, jotka on luokiteltu asianomaisen jäsenvaltion metsänsuojelusuunnitelmissa keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi. 5. Tukikelpoisia ovat seuraavat kustannukset: suojaavan infrastruktuurin, kuten metsäautoteiden, metsäteiden, vedenottopaikkojen tai helikoptereiden ja kiinteäsiipisten lentokoneiden laskeutumispaikkojen (lukuun ottamatta kaupalliseen toimintaan tarkoitettuja laskeutumispaikkoja) perustaminen; (c) (d) palonkatkaisulinjojen osalta tuki voi kattaa myös hoitokustannuksia; tukea ei myönnetä maatalouteen liittyvään toimintaan alueilla, joilla sovelletaan maatalouden ympäristösitoumuksia; tulipalojen ja muiden luonnononnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi paikallisesti toteutettavat pienimuotoiset toimet, laiduntavat eläimet mukaan luettuina; (e) metsäpalojen, tuholaisten ja tautien valvontamahdollisuuksien ja tietoliikennelaitteiden käyttöönotto ja parantaminen; FI 51 FI

78 (f) tulipalojen, luonnonmullistusten, epäsuotuisen sääolojen, tautien, tuholaisten, muiden katastrofien ja ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen. 6. Jos kyseessä on 5 kohdan d alakohdan mukainen metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tuen myöntämiseksi virallisesti todettava tulipalo, luonnonmullistus, epäsuotuisat sääolot, tuholainen, tauti, muu katastrofi tai ilmastonmuutokseen liittyvä ilmiö sekä se, että 6 kohdan a alakohdan mukainen tapahtuma, tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 20 prosenttia asianomaisista metsätalouden tuotantomahdollisuuksista käyttäen perustana seuraavia: i) metsätalouden keskimääräiset tuotantomahdollisuudet 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa juuri edeltäneellä kolmivuotiskaudella tai ii) metsätalouden keskimääräiset tuotantomahdollisuudet 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa juuri edeltäneellä viisivuotiskaudella laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää. 7. Kun kyseessä ovat tuholaisia ja tauteja ennalta ehkäisevät toimet, riskin tueksi on esitettävä tieteellistä näyttöä ja tieteellisten julkisten organisaatioiden on tunnustettava se. Maaseudun kehittämisohjelmaan on liitettävä luettelo kasvien haitallisten organismien lajeista, jotka voivat aiheuttaa taudin tai tuholaisvahingon. 8. Tukikelpoisten kustannusten on oltava jäsenvaltioiden laatimien metsänsuojelusuunnitelmien mukaisia. Tiettyä, jäsenvaltioiden määrittelemää tilakokoa suurempien tuensaajien osalta tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsänhoitosuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä, sellaisena kuin se määriteltiin 16 ja 17 päivänä kesäkuuta 1993 Helsingissä pidetyssä Euroopan metsien suojelun toisessa ministerikokouksessa esitetyssä päätöslauselmassa H1 Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet ja jossa ennalta ehkäisevien toimien tavoitteet esitetään yksityiskohtaisesti. 9. Metsätalousalan ominaispiirteisiin liittyvät muut kustannukset voivat myös olla tukikelpoisia. 10. Tukea ei saa myöntää tulipaloista, luonnonmullistuksista, epäsuotuisista sääoloista, taudeista, tuholaisista ja muista katastrofeista aiheutuvien tulonmenetysten korvaamiseen. 11. Jäsenvaltioiden on vältettävä kyseisen tuen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheutuvat liialliset korvaukset. 12. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. FI 52 FI

79 35 artikla Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa 1. Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa ja jota myönnetään luonnollisille henkilöille, yksityisille ja julkisille metsänomistajille, yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille, on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 8 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Investoinnit on kohdennettava ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen tai ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen tai sitoumuksiin, joilla lisätään kyseisen alueen metsän ja metsämaan yleishyödyllistä arvoa tai parannetaan ekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ottaen huomioon myös pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty. 5. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. 6. Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia: (c) (d) (e) (f) kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; uusien koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; käytettyjen laitteiden ja välineiden hankinta; a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta; seuraavat aineettomien investointien kustannukset: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen. metsänhoitosuunnitelmien ja vastaavien laatimiskustannukset. 7. Muut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia. 8. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. FI 53 FI

80 36 artikla Natura tuet metsäalueilla 1. Yksityisille metsänomistajille ja heidän yhteenliittymilleen myönnettävä Natura tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 6 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tuki myönnetään vuosittain hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 39 ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY 40 täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla. 5. Tukea voivat saada seuraavat alueet: direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY nojalla nimetyt Natura metsäalueet; muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat direktiivin 92/43/ETY 10 artiklan täytäntöönpanoon. Näiden alueiden osuus ei saa ylittää viittä prosenttia maantieteellisellä soveltamisalalla sijaitsevista nimetyistä Natura alueista. 6. Tuki on enintään 500 euroa hehtaaria kohti vuodessa aluksi enintään viiden vuoden ajan ja 200 euroa vuodessa sen jälkeen asetuksen N:o [RD/2013] liitteen I mukaisesti. Näitä määriä voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa perusteltavat erityisolosuhteet. Jäsenvaltioiden on vähennettävä tuesta tarvittava määrä, jotta vältetään asetuksen (EU) N:o DP/ artiklassa tarkoitettujen käytänteiden kaksinkertainen rahoitus. 37 artikla Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelut ja metsien suojelu 1. Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitettu tuki, jota myönnetään yksityisille tai julkisille metsänomistajille, yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille, on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu EYVL L 206, , s. 7. EUVL L 20, , s. 7. FI 54 FI

81 perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 9 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Kun kyseessä ovat metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelut ja metsien suojelu valtion omistamalla maalla, tukea saa myöntää vain, jos kyseistä maata käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta. 5. Tiettyä, jäsenvaltioiden määrittelemää kynnysarvoa suurempien metsätilojen osalta tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsänhoitosuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä, sellaisena kuin se määriteltiin 16 ja 17 päivänä kesäkuuta 1993 Helsingissä pidetyssä Euroopan metsien suojelun toisessa ministerikokouksessa esitetyssä päätöslauselmassa H1 Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet. 6. Tuki myönnetään hehtaarilta metsämaata. 7. Tuki kattaa ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät kansallisessa metsätalouslaissa tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa tai unionin lainsäädännössä vahvistetut pakolliset vaatimukset. Pakolliset kansalliset vaatimukset olisi eriteltävä selvästi. Sitoumukset on tehtävä 5 7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan. 8. Tuilla on katettava tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa voidaan kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti tuesta. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa toimet koskevat ympäristön säilyttämistä, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai yksikkökohtaisena kertakorvauksena sitouduttaessa luopumaan puiden ja metsien kaupallisesta käytöstä, ja se lasketaan aiheutuneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella. 9. Tuki on enintään 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa asetuksen [RD/2013] liitteen I mukaisesti. Kyseistä määrää voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa perusteltavat erityisolosuhteet. 38 artikla Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet metsätalousalalla 1. Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalan yrityksille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 10 kohdassa vahvistetut edellytykset. FI 55 FI

82 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tuen tarkoituksena on kattaa ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista (mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus) koskevat toimet, esittelytoiminta ja tiedotustoimet. 5. Tuki voi kattaa myös lyhytaikaisen metsänhoitoa koskevan vaihdon ja metsävierailut. 6. Tukea voidaan myöntää kattamaan seuraavia tukikelpoisia kustannuksia: (c) osaamisensiirto- tai tiedotustoimen järjestämisestä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset; asianomaiset investointikustannukset, kun kyse on esittelyhankkeista; osallistujien matka- ja majoituskulut ja heidän päivärahansa; 7. Osaamisensiirto- ja tiedotustoimen tarjoavilla elimillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta tehtävien hoitamiseen. 8. Tuen saajana on oltava 6 kohdan a alakohdassa ja 6 kohdan b alakohdassa tarkoitetun koulutustoimen tai muun osaamisensiirto- ja tiedotustoimen tarjoaja. Osaamisensiirto- ja tiedotustoimien tarjoajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 9. Tukea ei myönnetä ohjaus- tai koulutuskursseihin, jotka ovat osa keskiasteen tai sitä ylemmän asteen tavanomaisia koulutusohjelmia tai -järjestelmiä. 10. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 39 artikla Metsäalan neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki 1. Neuvontapalveluihin tarkoitettu metsänomistajien ja muiden maankäyttäjien hyväksi myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 11 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. FI 56 FI

83 4. Tuella autetaan metsätalousalan yrityksiä hyödyntämään neuvontapalveluja tilansa, yrityksensä tai investointinsa taloudellisen tehokkuuden ja ympäristönsuojelun tason parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamisessa. 5. Tukea voidaan myöntää edistämään metsätalouden neuvontapalvelujen perustamista. 6. Edunsaajille annettavan neuvonnan on katettava vähintään direktiivien 92/43/ETY, 2000/60/EY ja 2009/147/EY mukaiset asiaa koskevat velvollisuudet. Neuvonnassa voidaan myös käsitellä metsätilan taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristötehokkuuteen liittyviä seikkoja. 7. Edellä 4 kohdassa säädetyn tuen saajana on oltava neuvontapalvelun tarjoaja. Edellä 5 kohdassa säädetyn tuen saajana on oltava julkinen tai yksityinen elin, joka valitaan perustamaan metsätalouden neuvontapalvelu. 8. Neuvontapalveluja antamaan valituilla elimillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Neuvontapalveluiden tarjoajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 9. Neuvoja antaessaan neuvontapalvelujen tarjoajan on noudatettava asetuksen (EU) N:o HR/ artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia. 10. Perustelluissa ja asianmukaisissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmässä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanteet. 11. Edellä 4 kohdassa säädetyn tuen enimmäismäärä on euroa tarjottua neuvontapalvelua kohti. Edellä 5 kohdassa säädettyä tukea alennetaan asteittain ja maksetaan enintään viiden vuoden ajan metsätalouden neuvontapalvelun perustamisesta. 40 artikla Metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki 1. Metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu metsätalousalan yrityksille myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 9 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. FI 57 FI

84 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. 5. Tuki kattaa aineelliset ja aineettomat investoinnit, jotka koskevat metsien kehittämiseen ja mukauttamiseen liittyvää infrastruktuuria, mukaan lukien metsätalousmaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä energia- ja vesihuolto. 6. Tukikelpoiset kustannukset voivat liittyä vain seuraaviin: (c) (d) (e) (f) kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; uusien koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; käytettyjen laitteiden ja välineiden hankinta; a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta; seuraavat aineettomien investointien kustannukset: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen. metsänhoitosuunnitelmien ja vastaavien laatimiskustannukset. 7. Muut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia. 8. Jos infrastruktuuri-investoinneilla pyritään yksinomaan metsien ympäristöarvon lisäämiseen, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 9. Jos investoinneilla parannetaan metsien lyhyen tai pitkän aikavälin taloudellista potentiaalia, tuki-intensiteetti saa olla enintään 75 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla; [75] prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista pienillä Egeanmeren saarilla; (c) 50 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla [ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta]; (d) 40 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla. FI 58 FI

85 41 artikla Metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki 1. Metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki, joka myönnetään yksityisille metsänomistajille, kunnille ja näiden yhteenliittymille, on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 10 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. 5. Poiketen siitä, mitä on säädetty, Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien alueilla tukea voidaan myöntää myös muille yrityksille kuin pk-yrityksille. 6. Tukikelpoiset kustannukset voivat liittyä vain seuraaviin: (c) (d) (e) (f) kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; uusien koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; käytettyjen laitteiden ja välineiden hankinta; a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta; seuraavat aineettomien investointien kustannukset: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen. metsänhoitosuunnitelmien ja vastaavien laatimiskustannukset. 7. Muut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia. 8. Metsien taloudellisen arvon parantamiseen liittyvät investoinnit on perusteltava yhdellä tai useammalla tilalla odotettavissa olevilla metsän parannuksilla, ja niihin voi sisältyä investointeja maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja -käytäntöihin. FI 59 FI

86 9. Investoinnit, jotka koskevat puun käyttöä raaka-aineena tai energialähteenä, on rajoitettava teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin. 10. Tuki-intensiteetti voi olla enintään 75 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla; 75 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista pienillä Egeanmeren saarilla; (c) 50 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla [ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta]; (d) 40 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla. 5 JAKSO MAASEUTUALUEIDEN PK-YRITYSTEN HYVÄKSI MYÖNNETTÄVÄ TUKI, JOTA MAASEUTURAHASTO OSARAHOITTAA TAI JOKA MYÖNNETÄÄN TÄLLAISIIN OSARAHOITETTUIHIN TOIMENPITEISIIN TARKOITETTUNA KANSALLISENA LISÄRAHOITUKSENA 42 artikla Tuki investointeihin, jotka koskevat maataloustuotteiden jalostamista muiksi kuin maataloustuotteiksi tai puuvillan tuotantoa 1. Tuki investointeihin, jotka koskevat maataloustuotteiden jalostamista muiksi kuin maataloustuotteiksi tai puuvillan tuotantoa, on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 11 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tuki kattaa aineelliset ja aineettomat investoinnit. 5. Tätä artiklaa sovelletaan maataloustuotteiden jalostukseen, kun tuotantoprosessin tuotos on muu kuin maataloustuote; puuvillan tuotantoon, mukaan lukien siementen poistaminen, puhdistaminen, pakkaaminen sekä möyhentäminen pakkauksen avaamisen jälkeen. 6. Edellä 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettu tuki ei rajoitu tiettyihin toimialoihin. 7. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joista ei unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia. FI 60 FI

87 8. Tukikelpoiset kustannukset voivat liittyä vain seuraaviin: (c) (d) kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; käytettyjen laitteiden ja välineiden hankinta sekä uusien koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta; seuraavat aineettomien investointien kustannukset: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen. 9. Muut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia. 10. Tuki-intensiteetti voi olla enintään (c) syrjäisimmät alueet: i) 80 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on alle 45 prosenttia EU-27:n keskiarvosta; ii) iii) 65 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on prosenttia EU-27:n keskiarvosta; 55 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on prosenttia EU-27:n keskiarvosta; iv) 45 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista muilla syrjäisimmillä alueilla; vähemmän kehittyneet alueet: i) 60 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on alle 45 prosenttia EU-27:n keskiarvosta; ii) iii) c-alueet: 45 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on prosenttia EU-27:n keskiarvosta; 35 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on yli 60 prosenttia EU-27:n keskiarvosta; i) 25 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista harvaan asutuilla alueilla ja NUTS 3 -alueilla tai osilla NUTS 3 -alueilla, joilla on yhteinen maaraja Euroopan talousalueeseen (ETA) tai Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuulumattoman maan kanssa; ii) 20 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista ennalta määrittelemättömillä c-alueilla. FI 61 FI

88 Entisillä a-alueilla tuki-intensiteettejä voidaan korottaa enintään viisi prosenttiyksikköä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana. Jos c-alue on a-alueen vieressä, niillä c-alueella olevilla NUTS 3 -alueilla tai NUTS 3 -alueiden osilla, jotka ovat a-alueen vieressä, sallittua tuen enimmäisintensiteettiä voidaan korottaa tarvittaessa niin, että näiden alueiden tuki-intensiteettien erotus ei ylitä 15:tä prosenttiyksikköä; (d) 10 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista kaikilla muilla alueilla. 11. Edellä 10 kohdan alakohdassa säädettyjä tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa enintään 10 prosenttiyksikköä mikro- ja pienyritysten osalta. 43 artikla Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla 1. Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 9 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tuki myönnetään viljelijöille tai maatilakotitalouden jäsenille, jotka laajentavat taloudellista toimintaansa maatalouden ulkopuolelle, mikro- ja pienyrityksille ja maaseutualueilla toimiville luonnollisille henkilöille. 5. Jos maatilakotitalouden jäsen on oikeushenkilö tai tällaisten henkilöiden muodostama ryhmä, jäsenen on harjoitettava tilalla maataloutta tukihakemuksen esittämishetkellä. 6. Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen tuen myöntävälle viranomaiselle. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. 7. Tuki myönnetään kiinteämääräisenä tukena, joka voidaan maksaa vähintään kahdessa erässä enintään viiden vuoden aikana. Erät voivat olla asteittain alenevia. Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön. 8. Jäsenvaltioiden on tuen määrää määritellessään otettava huomioon ohjelma-alueen sosioekonominen tilanne. 9. Tuen enimmäismäärä on euroa yritystä kohti. FI 62 FI

89 44 artikla Maaseutualueiden pk-yritysten neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki 1. Neuvontapalveluihin tarkoitettu maaseutualueiden pk-yritysten hyväksi myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 10 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tuella autetaan maaseutualueiden pk-yrityksiä hyödyntämään neuvontapalveluja yrityksensä tai investointinsa taloudellisen tehokkuuden ja ympäristönsuojelun tason parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamisessa. 5. Tuen saajana on oltava neuvontapalvelun tarjoaja. Tuen saajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. 6. Neuvontapalveluja antamaan valituilla julkisilla tai yksityisillä elimillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. 7. Neuvoja antaessaan neuvonta- tai koulutuspalvelun tarjoajien on noudatettava asetuksen (EU) N:o HR/ artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia. 8. Neuvonnassa voidaan käsitellä yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja. 9. Soveltuvissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmässä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanteet. 10. Edellä 4 kohdan a alakohdassa säädetyn tuen enimmäismäärä on euroa tarjottua neuvontapalvelua kohti. 45 artikla Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskevat maaseutualueiden pk-yritysten hyväksi toteutettavat toimet 1. Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin maaseutualueiden pk-yritysten hyväksi myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 9 kohdassa vahvistetut edellytykset. FI 63 FI

90 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tuen tarkoituksena on kattaa ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista (mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus) koskevat toimet, esittelytoiminta ja tiedotustoimet. 5. Tukea voidaan myöntää kattamaan seuraavia tukikelpoisia kustannuksia: (c) osaamisensiirto- tai tiedotustoimen järjestämisestä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset; kun kyseessä ovat esittelyhankkeet, tuki voi kattaa niihin liittyvät investointikustannukset; osallistujien matka- ja majoituskulut ja heidän päivärahansa. 6. Edellä 5 kohdan a alakohdassa ja 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tuki ei saa sisältää suoria maksuja maaseutualueilla toimiville yrityksille. Tuen saajana on oltava koulutustoimen tai muun osaamisensiirto- ja tiedotustoimen tarjoaja. Osaamisensiirto- ja tiedotustoimien tarjoajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, ja menettelyn on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja. Osaamisensiirto- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla elimillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen. 7. Kaikilla kyseisellä maaseutualueella toimivilla tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. 8. Tukea ei myönnetä ohjaus- tai koulutuskursseihin, jotka ovat osa keskiasteen tai sitä ylemmän asteen tavanomaisia koulutusohjelmia tai -järjestelmiä. 9. Tuki-intensiteetti saa olla enintään [60] prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyse on keskisuurista yrityksistä; [70] prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyse on mikro- ja pienyrityksistä. 46 artikla Tuki tuottajien liittymiseksi puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin 1. Tuottajien ja tuottajaryhmien liittymiseksi puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen FI 64 FI

91 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 7 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tukea myönnetään liittymiseksi ensimmäisen kerran seuraavankaltaisiin laatujärjestelmiin: maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 nojalla perustetut puuvillan ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät; jäsenvaltioiden hyväksymät puuvillan ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät, sertifiointiohjelmat mukaan luettuina, jotka täyttävät seuraavat perusteet: i) järjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyys johtuu selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata ii) iii) tuotteen erityiset ominaisuudet, erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät, tai kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan; järjestelmä on avoin kaikille tuottajille; järjestelmä sisältää sitovat lopputuotteiden tuote-eritelmät, joiden noudattamista valvovat viranomaiset tai riippumaton tarkastuselin; iv) järjestelmä on läpinäkyvä ja varmistaa maataloustuotteiden täydellisen jäljitettävyyden; (c) elintarvikkeiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden asianomainen jäsenvaltio on tunnustanut olevan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä annetuissa EU:n suuntaviivoissa vahvistettujen vaatimusten mukaisia. 5. Tuki myönnetään vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan. 6. Tuki myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi. 7. Tuen enimmäismäärä on euroa tuensaajaa kohti vuodessa. 47 artikla Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki 1. Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 FI 65 FI

92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 8 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2. Tuki myönnetään asetuksen N:o [RD/2013] nojalla ja sen mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman osana, ja asianomaisen tuen on vastattava sen perusteena olevaa maaseudun kehittämistoimenpidettä. 3. Tuen oikeusperustassa on täsmennettävä, ettei tukea saa ottaa käyttöön ennen kuin komissio on hyväksynyt asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman. 4. Tukea myönnetään 46 artiklan nojalla tukea saavan laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin. 5. Tuki on myönnettävä tiedotus- ja menekinedistämistoimia toteuttaville tuottajaryhmille. 6. Tukikelpoisia ovat ainoastaan sisämarkkinoilla toteutettavat tiedotus- ja menekinedistämistoimet. 7. Tukea ei voida myöntää toimiin, jotka koskevat kaupallisten merkkien menekinedistämistä. 8. Tuen enimmäisintensiteetti on... [70] prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 4 LUKU SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET Kumotaan asetus (EY) N:o 1857/ artikla Kumoaminen Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen. 49 artikla Siirtymäsäännökset 1. Tätä asetusta, lukuun ottamatta [Julkaiseminen ja tiedonanto] artiklaa, sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn yksittäiseen tukeen, jos tuki täyttää kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. 2. Kaikki perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta aikaisemmin voimassa olleiden asetusten nojalla vapautetut, ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnetyt tuet soveltuvat sisämarkkinoille. 3. Komissio arvioi kaikki tuet, joita ei ole vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen tai muiden aikaisemmin voimassa olleiden asetusten nojalla, maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevien vuosien unionin suuntaviivojen ja muiden asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen, tiedonantojen ja ilmoitusten mukaisesti. FI 66 FI

93 4. Tämän asetuksen voimassaolon päätyttyä sen nojalla poikkeuksen saaneisiin tukijärjestelmiin sovelletaan edelleen poikkeusta kuuden kuukauden siirtymäkauden ajan. 5. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä noudattamaan 11 artiklan 2 kohdan säännöksiä kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. 50 artikla Voimaantulo ja soveltaminen Tämä asetus tulee voimaan [kahdentenakymmenentenä] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan [ ] alkaen 31 päivään joulukuuta Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Komission puolesta Puheenjohtaja José Manuel BARROSO FI 67 FI

94 1 artikla Yritys Liite I MIKROYRITYSTEN SEKÄ PIENTEN JA KESKISUURTEN YRITYSTEN MÄÄRITELMÄ Yrityksiksi katsotaan niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Yrityksiksi katsotaan erityisesti yksiköt, jotka harjoittavat käsiteollista toimintaa tai muuta toimintaa yksin tai perheen voimin, henkilöyhtiöt taikka taloudellista toimintaa säännöllisesti harjoittavat yhdistykset. 2 artikla Yritysluokkien määrittelyssä käytettävät henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot 1. Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa. 2. Pk-yritysten luokassa pieni yritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. 3. Pk-yritysten luokassa mikroyritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa. 3 artikla Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit 1. Riippumattomia yrityksiä ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 2 kohdassa tarkoitettuina omistusyhteysyrityksinä tai 3 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä. 2. Omistusyhteysyrityksiä ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 3 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä ja joiden välillä on seuraava suhde: yritys (tuotantoketjun alkupäässä sijaitseva yritys) omistaa yksin tai yhdessä yhden tai useamman 3 kohdassa tarkoitetun sidosyrityksen kanssa vähintään 25 prosenttia toisen yrityksen (tuotantoketjun loppupäässä sijaitsevan yrityksen) pääomasta tai äänimäärästä. Yritystä voidaan kuitenkin pitää riippumattomana eli sellaisena yrityksenä, jolla ei ole omistusyhteysyrityksiä, vaikka 25 prosentin kynnysarvo saavutettaisiin tai ylitettäisiin, kun on kyse seuraavista sijoittajaluokista, edellyttäen että nämä sijoittajat eivät yksin tai yhdessä ole 3 kohdassa tarkoitetussa sidossuhteessa kyseiseen yritykseen: a) julkiset sijoitusyhtiöt, riskipääomayhtiöt, riskipääomasijoituksia säännöllisesti tekevät luonnolliset henkilöt tai luonnollisten henkilöiden ryhmät ( business angels ), jotka sijoittavat omia varoja muihin kuin pörssissä noteerattuihin yrityksiin, kuitenkin siten, että näiden samaan yritykseen tehtyjen sijoitusten kokonaismäärä saa olla enintään euroa; b) korkeakoulut tai voittoa tavoittelemattomat tutkimuskeskukset; c) institutionaaliset sijoittajat, mukaan lukien aluekehitysrahastot; d) paikalliset itsehallintoelimet, joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja joissa on alle asukasta. 3. Sidosyrityksiä ovat yritykset, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista suhteista: a) yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä; FI 68 FI

95 b) yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön; c) yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla; d) toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä. Oletetaan, että määräävää vaikutusta asianomaiseen yritykseen ei ole, jos 2 kohdan toisessa alakohdassa mainitut sijoittajat eivät osallistu välittömästi tai välillisesti asianomaisen yrityksen johtamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten sijoittajien oikeuksia osakkeenomistajina tai jäseninä. Yritykset, joilla on jokin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista suhteista yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä tai 2 kohdassa tarkoitettujen sijoittajien kanssa, katsotaan myös sidosyrityksiksi. Yritykset, joilla on jokin näistä suhteista luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, katsotaan myös sidosyrityksiksi, jos ne harjoittavat toimintaansa tai osaa toiminnoistaan samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai lähimarkkinoilla. Lähimarkkinoina pidetään tuotteen tai palvelun markkinoita, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa merkityksellisiä markkinoita. 4. Edellä 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pk-yrityksenä. 5. Yritys voi antaa ilmoituksen siitä, että se määritellään itsenäiseksi yritykseksi, omistusyhteysyritykseksi tai sidosyritykseksi, sekä 2 artiklan mukaisia kynnysarvoja koskevista tiedoista. Ilmoitus voidaan antaa vaikka yrityksen pääoma olisi jakautunut siten, että sen omistuksen täsmällinen määrittely ei ole mahdollista, jos yritys antaa vilpittömässä mielessä ilmoituksen oikeutetusta oletuksesta, jonka mukaan vähintään 25 prosentin osuutta yrityksestä ei ole yhden tai yhteisesti useamman yrityksen omistuksessa keskinäisen sidossuhteen tai luonnollisten henkilöiden tai niiden muodostaman ryhmän kautta. Ilmoituksen tekeminen ei rajoita kansallisen tai yhteisön tason sääntelyn mukaisten tarkastusten ja todentamisten suorittamista. 4 artikla Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot ja tarkastelujakso 1. Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot koskevat viimeistä päättynyttä tilikautta, ja ne lasketaan vuosittain. Laskennassa käytetään tilinpäätöshetken tietoja. Liikevaihdon määrä lasketaan ilman arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja. 2. Kun yrityksen vuotuiset tiedot tilinpäätöshetkellä ylittävät tai alittavat 2 artiklassa mainitut henkilöstömäärää koskevat tai rahamääräiset kynnysarvot, yritys saavuttaa tai menettää keskisuuren yrityksen, pienen yrityksen tai mikroyrityksen aseman ainoastaan siinä tapauksessa, että ylitys tai alitus toistuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena. 3. Kun kyseessä on sellainen vastikään perustettu yritys, jonka tilinpäätöstä ei ole vielä vahvistettu, tarkasteltavat tiedot vahvistetaan tilikauden kuluessa tehdyn luotettavan arvion perusteella. FI 69 FI

96 5 artikla Henkilöstömäärä Henkilöstömäärä vastaa vuosityöyksiköiden (VTY) määrää, toisin sanoen kyseisessä yrityksessä tai tämän yrityksen lukuun työskennelleiden kokopäiväisten työntekijöiden määrää yhden vuoden aikana. Niiden henkilöiden tekemä työ, jotka eivät ole työskennelleet koko vuotta tai jotka ovat työskennelleet osa-aikaisesti, kestosta riippumatta, ja kausityö lasketaan VTY:n osina. Henkilöstömäärään luetaan: a) työntekijät; b) kyseisen yrityksen lukuun ja sen alaisuudessa työskentelevät henkilöt, jotka rinnastetaan palkansaajiin kansallisen lainsäädännön mukaan; c) yrityksen johtamiseen osallistuvat omistajat; d) yrityksessä säännöllisesti työskentelevät yhtiökumppanit, jotka saavat yritykseltä rahamääräisiä etuja. Oppisopimussuhteessa tai ammatillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita, jotka ovat oppisopimus- tai ammatillista koulutusta koskevassa sopimussuhteessa, ei lueta henkilöstömäärään. Äitiyslomien ja vanhempainlomien kestoa ei oteta huomioon laskennassa. 6 artikla Yrityksen tietojen määräytyminen 1. Riippumattoman yrityksen tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät tämän yhden yrityksen tilinpäätöksen perusteella. 2. Yrityksen, jolla on omistusyhteys- tai sidosyrityksiä, tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät yrityksen tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella tai, jos sellainen on tehty, kyseisen yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin lisätään asianomaisen yrityksen niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä. Lisääminen tehdään suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen (suurempi näistä prosenttiosuuksista). Jos kyseessä on ristikkäinen omistusyhteys, käytetään näistä prosenttiosuuksista suurinta. Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin lisätään 100 prosenttia niiden yritysten tiedoista, jotka ovat välittömästi tai välillisesti sidoksissa asianomaiseen yritykseen ja joita ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin. 3. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Tietoihin lisätään 100 prosenttia näiden omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jos niitä ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Näihin tietoihin lisätään suhteuttaen kyseisten sidosyritysten niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä, jollei näitä tietoja ole jo sisällytetty konsolidoituun tilinpäätökseen suhteessa, joka vastaa vähintään 2 kohdan toisessa alakohdassa määriteltyä prosenttiosuutta. 4. Jos konsolidoiduista tilinpäätöstiedoista ei käy ilmi tietyn yrityksen henkilöstömäärää, tämä määrä lasketaan lisäämällä suhteuttaen kyseisen yrityksen omistusyhteysyrityksiä koskevat tiedot sekä lisäämällä kyseisen yrityksen tietoihin sen sidosyrityksiä koskevat tiedot. FI 70 FI

97 Liite II KANNUSTAVAAN VAIKUTUKSEEN LIITTYVÄ HAKULOMAKE Tuensaajaa koskevat tiedot: Nimi, päätoimipaikka, päätoimiala (NACE-koodi) Ilmoitus siitä, ettei yritys ole valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa määritelty vaikeuksissa oleva yritys (EUVL C 244, , s. 2) Ilmoitus siitä, ettei yritykselle ole annettu perintämääräystä tuen sääntöjenvastaisuutta ja sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan aiemman komission päätöksen perusteella Ilmoitus tuesta (sekä vähämerkityksinen tuki että valtiontuki), jonka yritys on jo saanut muihin hankkeisiin kolmen edellisen vuoden aikana Ilmoitus tuesta, joka on saatu tai saadaan muilta tukea myöntäviltä viranomaisilta samaan hankkeeseen 2. Tuettavaa hanketta/toimintaa koskevat tiedot: Lyhyt kuvaus hankkeesta/toiminnasta Tukimuodosta riippuen lyhyt kuvaus odotetuista myönteisistä vaikutuksista asetuksessa vaaditulla tavalla (esimerkiksi investointitavoitteet, julkinen etu, liiketoiminnan kehittäminen, viljelijöiden yhteistyö, T&K&I-toimet, koulutustoimet, neuvontatoimet jne.) Asianomainen kansallinen tai EU:n oikeusperusta (tai molemmat) Hankkeen/toiminnan suunniteltu aloitus- ja lopetusajankohta Hankkeen sijaintipaikka / toiminnan toteutuspaikka 3. Hankkeen/toiminnan rahoitusta koskevat tiedot: Hankkeen pääasialliset kustannukset ja muut kustannukset Tukikelpoiset kustannukset yhteensä Hankkeen/toiminnan toteuttamiseen tarvittava tukimäärä Tuki-intensiteetti 4. Tiedot tuen tarpeesta ja sen odotetusta vaikutuksesta: Lyhyt selvitys tuen tarpeesta ja sen vaikutuksesta hanketta/toimintaa koskevaan päätökseen. On mainittava, millainen vaihtoehtoinen hanke/toiminta ilman tukea toteutettaisiin. 41 Tämän liitteen 1 kohdassa tarkoitetut tiedot vaaditaan kaikista tuista. Tämän liitteen 2 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei vaadita tämän asetuksen 25, 26 ja 30 artiklan mukaisesti myönnettävistä tuista. FI 71 FI

98 Liite III TÄMÄN ASETUKSEN NOJALLA MYÖNNETTÄVÄÄ VALTIONTUKEA KOSKEVAT TIEDOT (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti 42 ) I OSA toimitetaan käyttäen vakiintunutta komission tietotekniikkasovellusta (8 artikla) Tuen viitenumero (komissio täyttää tämän kohdan) Jäsenvaltio Jäsenvaltion viitenumero Alue Alueen nimi (NUTS 43 ) Aluetukiluokitus 44 Myöntävä viranomainen Tukitoimenpiteen nimike Kansallinen oikeusperusta (mainitaan julkaisuviite) Linkki tukitoimenpidettä koskevaan koko tekstiin Toimenpidetyyppi Nimi Osoite Verkkosivut Järjestelmä Tapauskohtainen tuki Tuensaajan nimi ja konserni, johon se kuuluu Voimassa olevan tukijärjestelmän tai tapauskohtaisen tuen muutos Jatkaminen Muuttaminen Komission käyttämä tuen viitenumero Kesto 45 Järjestelmä pp.kk.vvvv pp.kk.vvvv Myöntämispäivä Tapauskohtainen tuki pp.kk.vvvv Sovelletaan ainoastaan metsätaloutta ja liitteeseen I kuulumattomia tuotteita koskevaan tukeen. Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS - Nomenclature of Territorial Units for Statistics). Yleensä käytetään tasoa 2. Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen alue (a-alue), perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen alue (c-alue), alueellisen tuen ulkopuolelle jäävä alue (n-alue). Ajanjakso, jonka kuluessa myöntävä viranomainen voi sitoutua tuen myöntämiseen. FI 72 FI

99 Toimiala(t) Täsmennetään NACE Rev. 2 -luokituksen mukaisesti 46 Talousarvio Vuotuinen kokonaismäärä Kansallisena valuuttana: (kokonaislukuina) Määrät yhteensä Kansallisena valuuttana: (kokonaislukuina) Tukiväline Takaukset 47 Kansallisena valuuttana: (kokonaislukuina) Avustus Korkotuki Laina Takaisinmaksettavat ennakot Takaus (tarvittaessa viittaus komission päätökseen 48 ) Veroetuus tai verovapautus Muu (täsmennettävä) Jos EU:n rahastoista saadaan osarahoitusta EU:n rahaston nimi: EU:n rahoituksen määrä (kutakin EU:n rahastoa kohti) Kansallisena valuuttana: (kokonaislukuina) NACE Rev. 2 on Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus. Yleensä käytetään konsernitasoa. Takausten osalta ilmoitetaan takauksen kohteena olevien lainojen (enimmäis)määrä. Tarvittaessa viittaus komission päätökseen, jolla hyväksytään bruttoavustusekvivalentin laskentamenetelmä asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. FI 73 FI

100 II OSA toimitetaan käyttäen vakiintunutta komission tietotekniikkasovellusta Ilmoitetaan, minkä maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksen nojalla tukitoimenpide on pantu täytäntöön. Ensisijaiset tavoitteet 1 (luettelo) Tukivälineet (luettelo) Tuen enimmäisinte nsiteetti prosentteina Maatalousyritysten aineellisiin tai aineettomiin investointeihin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Laina Takaus Verovapautus Muu (täsmennettävä) tai tuen enimmäismää rä kansallisessa valuutassa (kokonaisluk uina) 2 Maatalousyritysten kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Laina Takaus Muu (täsmennettävä) Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Laina Takaus. Muu (täsmennettävä) 1 2 Tavoitteita voi olla useita. Ilmoittakaa tällöin kaikki tavoitteet. Tuen määrä ilmoitetaan kutakin tavoitetta kohti. Jos kyseessä on järjestelmä, talousarvio on tarvittaessa eriteltävä tavoitteiden mukaisesti. FI 74 FI

101 Maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvät investointituet (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Laina Takaus. Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja pientilojen kehittämistuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuottajaryhmien perustamistuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuottajien laatujärjestelmiin liittymistä varten maksettava tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki neuvontapalveluihin (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki maatilojen lomituspalveluihin (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki maataloustuotteiden menekinedistämiseen (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki maanjäristysten, lumivyöryjen, maanvyöryjen ja tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Muu (täsmennettävä) Avustus Avustus Avustus Tuetut palvelut Avustus Tuetut palvelut Avustus Tuetut palvelut Tuetut palvelut Avustus Tuetut palvelut Avustus Laina Takaus Muu (täsmennettävä) Tuki epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi viljelijöille (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Laina Takaus Muu (täsmennettävä) FI 75 FI

102 Eläin- ja kasvitautien torjuntaan tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Kotieläintuotannon tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Tuetut palvelut Tuetut palvelut Avustus Verovapautus Muu (täsmennettävä) Maatalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Muu (täsmennettävä) Metsitykseen ja metsämaan muodostamiseen tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Peltometsätalousjärjestelmien tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Muu (täsmennettävä) Metsäpaloista, luonnonmullistuksista, epäsuotuisista sääoloista, taudeista, tuholaisista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja korjaamiseen tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Natura tuet metsäalueilla (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelut ja metsien suojelu (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Avustus Muu (täsmennettävä) FI 76 FI

103 Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet metsätalousalalla (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Muu (täsmennettävä) Metsäalan neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Avustus Muu (täsmennettävä) Metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuki investointeihin, jotka koskevat maataloustuotteiden jalostamista muiksi kuin maataloustuotteiksi tai puuvillan tuotantoa (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Pk-yritysten neuvontapalveluihin maaseutualueilla ja neuvojien koulutuksen edistämiseen tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskevat maaseutualueiden pk-yritysten hyväksi toteutettavat toimet (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Tuottajien liittymiseksi puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin maksettava tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus Muu (täsmennettävä) Avustus FI 77 FI

104 koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki (maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen... artikla) Muu (täsmennettävä) FI 78 FI

105 Liite IV LOMAKE YKSITTÄISTÄ TUKEA KOSKEVIEN TIETOJEN JULKAISEMISEKSI JA KYSEISTEN TIETOJEN TOIMITTAMISEKSI KOMISSIOLLE Tuen viitenumero Tarvittaessa järjestelmä, josta tuki on myönnetty Jäsenvaltio Myöntävä viranomainen Tuensaaja nimi, alvtunnus ja konserni, johon tuensaaja kuuluu Tuensaajatyyppi Alue, jolle tuensaaja on sijoittautunut Tuensaajan toimiala(t) Tukiosa, kokonaislukuna kansallisessa valuutassa 5 Tukiväline 6 Nimi Osoite Verkkosivut Pk-yritys Suuri yritys Alueen nimi (NUTS 3 ) Aluetukiluokitus 4 NACE Rev. 2 -luokitus ja lyhyt kuvaus Avustus Korkotuki Laina Takaisinmaksettavat ennakot Takaus (tarvittaessa viittaus komission päätökseen) Veroetuus tai verovapautus Muu (täsmennettävä) Myöntämispäivä Tuen tavoite (luettelo) Oikeusperusta, mukaan lukien täytäntöönpanosäännökset pp.kk.vvvv Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS - Nomenclature of Territorial Units for Statistics). Yleensä käytetään tasoa 2. Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen alue (a-alue), perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen alue (c-alue), alueellisen tuen ulkopuolelle jäävä alue (n-alue). Bruttoavustusekvivalentti. Jos tuki myönnetään useammista tukivälineistä, ilmoitetaan välinekohtainen tukimäärä. FI 79 FI

106 Liite V VALTIONTUKIIN KESKITTYNYTTÄ JÄSENVALTION VERKKOSIVUSTOA KOSKEVAT TIEDOT (1) Jäsenvaltioiden on järjestettävä valtiontukien verkkosivustonsa, jolla 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot julkaistaan, siten, että tiedot löytyvät helposti. (2) Verkkosivustolle on tarjottava pääsy hakutyökalun tai käyttöliittymän avulla ( hakutoiminto ). Tällaisen hakutoiminnon on mahdollistettava yksittäisten tietojen ja niiden eri yhdistelmien haku. Hakutoiminnon tulokset on myös voitava ladata vähintään kahdessa yhteisten standardien mukaisessa eri muodossa, jotta tietoja voi käsitellä i) laskentataulukoissa, esim. XLS ja CSV tai ii) muilla internettekniikkaa hyödyntävillä tavoilla, esim. XML ja HTML. (3) Verkkosivuille olisi myönnettävä rajoitukseton pääsy kaikille asianomaisille osapuolille. Verkkosivustolle pääsy ei saa edellyttää käyttäjän aikaisempaa rekisteröitymistä. FI 80 FI

107 Liite VI VUOSIKERTOMUS Vuosikertomus on lähetettävä sähköisessä muodossa komission sähköisen valtiontukien raportointijärjestelmän kautta. Vuosikertomuksen on sisällettävä komission asetuksen (EY) N:o 794/ artiklan 1 kohdan toisen alakohdassa ja liitteessä III B vaaditut tiedot. Vuosikertomuksen on lisäksi sisällettävä seuraavat tiedot: Taudit, jotka kuuluvat 26 artiklan soveltamisalaan. Meteorologiset tiedot 25 ja 30 artiklan mukaisten sääolojen tyypistä, esiintymisajasta ja -paikasta sekä suhteellisesta voimakkuudesta. FI 81 FI

108 EUROPEISKA KOMMISSIONEN Bryssel den XXX [ ](2013) XXX draft Utkast till KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EU) nr /.. av den XXX om tillämpningen av artiklarna 107 och 108 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt på stöd av mindre betydelse inom jordbrukssektorn SV SV

109 Utkast till KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EU) nr /.. av den XXX om tillämpningen av artiklarna 107 och 108 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt på stöd av mindre betydelse inom jordbrukssektorn EUROPEISKA KOMMISSIONEN HAR ANTAGIT DENNA FÖRORDNING med beaktande av fördraget om Europeiska unionens funktionssätt, särskilt artikel 108.4, med beaktande av rådets förordning (EG) nr 994/98 av den 7 maj 1998 om tillämpningen av artiklarna 92 och 93 i fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen på vissa slag av övergripande statligt stöd 1, efter att ha offentliggjort ett utkast till denna förordning 2, efter att ha hört rådgivande kommittén för statligt stöd, och av följande skäl: 1) Statlig finansiering som uppfyller kriterierna i artikel i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt (nedan kallat fördraget) utgör statligt stöd och ska anmälas till kommissionen i enlighet med artikel i fördraget. Enligt artikel 109 i fördraget får rådet fastställa vilka kategorier av stödåtgärder som är undantagna från denna anmälningsskyldighet. I enlighet med artikel i fördraget får kommissionen anta förordningar avseende dessa kategorier av statligt stöd. Genom förordning (EG) nr 994/98 beslutade rådet, i enlighet med artikel 109 i fördraget, att stöd av mindre betydelse kan utgöra en sådan kategori. Med denna utgångspunkt anses stöd av mindre betydelse, dvs. stöd som beviljas ett och samma företag under en angiven period och inte överskrider ett bestämt fast belopp, inte uppfylla samtliga kriterier som anges i artikel i fördraget, och omfattas därför inte av anmälningsförfarandet. 2) Kommissionen har i flera beslut förtydligat begreppet stöd i den mening som avses i artikel i fördraget. Kommissionen har också redogjort för sin politik när det gäller ett tak för stöd av mindre betydelse under vilket artikel inte anses vara tillämplig, först i sitt meddelande om försumbart stöd 3 och sedan i kommissionens förordning (EG) nr 69/ och i kommissionens förordning (EG) nr 1998/ Med beaktande av de särskilda regler som gäller för jordbrukssektorn och riskerna för att även små stödbelopp inom denna sektor skulle kunna uppfylla kriterierna i artikel i fördraget, tillämpas inte förordning (EG) nr 69/2001 på jordbrukssektorn. Förordning (EG) nr 1998/2006 som ersatte förordning (EG) nr 69/2001 omfattar inte heller primär produktion av jordbruksprodukter men bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter inkluderas i enlighet med den allmänna stödordningen. 3) Eftersom erfarenheten under årens lopp har visat att mycket små stödbelopp som beviljas inom området jordbrukets primärproduktion inte uppfyller kriterierna i artikel EGT L 142, , s. 1. EUT... EGT C 68, , s. 9. Kommissionens förordning (EG) nr 69/2001 av den 12 januari 2001 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse (EUT L 10, , s. 30). Kommissionens förordning (EG) nr 1998/2006 av den 15 december 2006 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse (EUT L 379, , s. 5). 2

110 107.1 i fördraget, om vissa villkor är uppfyllda, fastställde kommissionen först regler som gör det möjligt för stöd av mindre betydelse att beviljas för produktionen i kommissionens förordning (EG) nr 1860/2004 av den 6 oktober 2004 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse inom jordbruks- och fiskerisektorn 6. Den förordningen omfattade både primärproduktion och bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. 4) Förordning (EG) nr 1860/2004 upphävdes med verkan från och med den 1 januari 2008 genom kommissionens förordning (EG) nr 1535/2007 av den 20 december 2007 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på stöd av mindre betydelse inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter 7. Enligt den förordningen, som tillämpades på stöd som beviljas företag inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter, ansågs det totala beloppet för stöd av mindre betydelse som beviljas ett enda företag som är verksamt inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter inte uppfylla samtliga kriterier som anges i artikel 87.1 i EGfördraget om det inte översteg euro per stödmottagare under en period om tre beskattningsår och ett ackumulerat belopp som fastställts för varje medlemsstat som företräder 0,75 % av den årliga produktionen i jordbrukssektorn. 5) Med företag avses vid tillämpningen av konkurrensreglerna i fördraget en enhet som bedriver ekonomisk verksamhet, oavsett enhetens rättsliga form och hur den finansieras 8. Domstolen har fastställt att alla enheter som (rättsligt eller faktiskt) kontrolleras av samma enhet bör betraktas som ett enda företag 9. Av rättssäkerhetsskäl och för att minska den administrativa bördan bör det i denna förordning ges en uttömmande förteckning över tydliga kriterier för att avgöra när två eller flera enheter ska betraktas som ett enda företag. Kommissionen har bland de fastställda kriterierna för definition av anknutna företag i definitionen av små och medelstora företag i bilaga I till förordning (EG) nr 800/ valt ut de kriterier som är lämpliga vid tillämpningen av denna förordning. Dessa kriterier är redan kända för myndigheter och bör med tanke på tillämpningsområdet för denna förordning tillämpas såväl på små och medelstora företag som stora företag. 6) Mot bakgrund av kommissionens erfarenheter av tillämpningen av förordning (EG) nr 1535/2007 får det totala stödbeloppet under en treårsperiod höjas till euro och taket får höjas till 1 % av den årliga produktionen, vilket fortfarande garanterar att de åtgärder som omfattas av denna förordning inte har någon inverkan på handeln mellan medlemsstaterna och/eller inte snedvrider eller hotar att snedvrida konkurrensen. 7) Med tanke på likheterna mellan bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter och bearbetning och saluföring av andra produkter än jordbruksprodukter omfattas bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter av kommissionens förordning (EU) nr.../2013 av den... om tillämpningen av artiklarna 107 och 108 i fördraget på stöd av mindre betydelse 11 [förordning (EU) nr.../2013 (allmän förordning om stöd av mindre betydelse)] EGT L 325, , s. 4. EUT L 337, , s. 35. Mål C-222/04, Ministero dell 'Economia e delle Finanze mot Cassa di Risparmio di Firenze SpA m. fl., REG 2006, s. I-289. Mål C-382/99, Nederländerna mot kommissionen, REG 2002, s. I Kommissionens förordning (EG) nr 800/2008 av den 6 augusti 2008 genom vilken vissa kategorier av stöd förklaras förenliga med den gemensamma marknaden enligt artiklarna 87 och 88 i fördraget (EUT L 214, , s. 3). EUT L. 3

111 8) Domstolen har slagit fast 12 att så snart unionen har lagstiftat om en gemensam organisation av marknaden för en viss jordbrukssektor, är medlemsstaterna skyldiga att avstå från åtgärder som kan undergräva den eller skapa undantag till den. Därför bör denna förordning inte gälla sådant stöd vars storlek fastställs på grundval av priset på eller mängden av produkter som köps eller släpps ut på marknaden. 9) Förordningen bör inte omfatta exportstöd eller stöd som gynnar inhemska produkter i förhållande till importerade produkter. Den bör framför allt inte omfatta stöd till att bygga upp och driva ett distributionsnät i andra medlemsstater eller i tredjeländer. Stöd som avser kostnader för deltagande i handelsmässor eller för undersökningar eller konsulttjänster som behövs för att lansera en ny produkt eller en befintlig produkt på en ny marknad utgör normalt inte exportstöd. 10) Denna förordning bör inte gälla företag i svårigheter eftersom det inte är motiverat att bevilja ekonomiskt stöd till företag i svårigheter som inte omfattas av en omstruktureringsplan. Vidare är det svårt att fastställa bruttobidragsekvivalenten för stöd som ges till företag av denna typ. För att skapa rättslig säkerhet bör det fastställas tydliga kriterier som inte kräver en bedömning av alla särdrag i ett företags situation för att fastställa om ett företag anses befinna sig i svårigheter vid tillämpningen av denna förordning. 11) Den treårsperiod som ska beaktas vid tillämpningen av denna förordning bör vara rörlig, vilket innebär att det totala belopp som företaget har fått i stöd av mindre betydelse under det berörda beskattningsåret och under de två föregående beskattningsåren ska fastställas varje gång ett nytt stöd av mindre betydelse beviljas. 12) Om företag är verksamma inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter liksom en eller flera sektorer som regleras genom förordning (EU) nr.../2013 (allmän förordning om stöd av mindre betydelse), ska bestämmelserna i den förordningen tillämpas på stöd som beviljats för de sistnämnda sektorerna under förutsättning att medlemsstaterna på lämpligt sätt säkerställer en sådan åtskillnad mellan aktiviteter eller uppdelning av sådana kostnader så att verksamheten inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter inte omfattas av stöd av mindre betydelse som inte uppfyller villkoren i denna förordning. 13) Denna förordning bör föreskriva regler som garanterar att högsta stödnivåer som föreskrivs i särskilda förordningar eller kommissionsbeslut inte kan kringgås. Den bör också innehålla tydliga regler om kumulering som är lätta att tillämpa. 14) Denna förordning utesluter inte möjligheten att en åtgärd kanske inte betraktas som statligt stöd i den mening som avses i artikel i fördraget på andra grunder än de som anges i denna förordning, t.ex. därför att åtgärden är förenlig med principen om marknadsekonomiska aktörer eller därför att åtgärden inte innebär någon överföring av statliga medel. 15) Med hänsyn till behovet av insyn, likabehandling och effektiv kontroll bör denna förordning endast tillämpas på stöd av mindre betydelse för vilket det är möjligt att i förväg räkna ut den exakta bruttobidragsekvivalenten utan att en riskbedömning behöver göras ( genomsynligt stöd ). En sådan exakt beräkning kan till exempel göras för bidrag, räntesubventioner och begränsade skattelättnader eller andra instrument som föreskriver ett tak som garanterar att det tillämpliga tröskelvärdet inte överskrids. En begränsning innebär att så länge som det exakta stödbeloppet inte är känt eller ännu inte är känt måste den berörda medlemsstaten anta att beloppet motsvarar 12 Mål C-456/00, Frankrike mot kommissionen, REG 2002, s. I

112 begränsningen för att garantera att flera stödåtgärder tillsammans inte överskrider det tak som föreskrivs i den här förordningen och för att tillämpa reglerna om kumulering. 16) För att säkerställa insyn, likabehandling och en korrekt tillämpning av taket för stöd av mindre betydelse bör alla medlemsstater använda samma beräkningsmetod. I syfte att underlätta denna beräkning bör stödbelopp som inte betalas ut i form av kontantbidrag omräknas till motsvarande bruttobidragsekvivalent. Vid beräkningen av bruttobidragsekvivalenten för olika typer av genomsynligt stöd som inte är bidrag eller för stöd som betalas ut i flera omgångar måste man använda de marknadsräntor som gällde när stödet beviljades. För att tillämpningen av reglerna för statligt stöd ska vara enhetlig, överblickbar och enkel bör de marknadsräntor som används vid tillämpningen av denna förordning vara de referensräntor som fastställs i meddelandet från kommissionen om en översyn av metoden för att fastställa referens- och diskonteringsräntor ) Stöd som ingår i lån bör betraktas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av de marknadsräntor som gällde när stödet beviljades. För att förenkla handläggningen av små lån med kort löptid bör det i denna förordning föreskrivas en tydlig regel som är lätt att tillämpa och tar hänsyn till både lånets belopp och löptid. Baserat på kommissionens erfarenhet kan lån som garanteras av säkerheter som täcker minst 50 % av lånet och som inte överstiger antingen euro och en löptid på fem år eller euro och en löptid på tio år anses ha en bruttobidragsekvivalent som motsvarar taket för stöd av mindre betydelse. 18) Stöd i form av kapitaltillskott bör inte anses vara genomsynligt stöd av mindre betydelse, såvida inte det sammanlagda offentliga kapitaltillskottet ligger under taket för stöd av mindre betydelse. Stöd som ingår i riskfinansieringsåtgärder i form av investeringar i aktier eller hybridkapital enligt [de nya riktlinjerna för riskfinansiering] bör inte betraktas som genomsynligt stöd av mindre betydelse, utom om den berörda åtgärden innebär att kapital som inte överskrider taket för stöd av mindre betydelse ges till vart och ett målföretag. 19) Stöd i form av garantier bör betraktas som genomsynligt om bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av de säkerhetsavgifter som föreskrivs i kommissionens tillkännagivande för den berörda företagstypen. Till exempel när det gäller små och medelstora företag anger kommissionens tillkännagivande om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på statligt stöd i form av garantier 14 årliga avgiftsnivåer över vilka en statlig garanti inte anses utgöra stöd. För att förenkla behandlingen av kortfristiga garantier som utgör säkerhet för högst 80 % av ett relativt litet lån bör denna förordning innehålla en tydlig och lättillämplig regel som beaktar både beloppet för det underliggande lånet och garantins löptid. Denna regel bör inte gälla för garantier för underliggande transaktioner som inte utgör ett lån, till exempel garantier för egetkapitaltransaktioner. Om garantin inte överstiger 80 % av det underliggande lånet, det garanterade beloppet inte överstiger euro och garantins löptid inte överstiger fem år kan garantin anses ha en bruttobidragsekvivalent lika med taket för stöd av mindre betydelse. Detsamma gäller om garantin inte överstiger 80 % av det underliggande lånet, det garanterade beloppet inte överstiger euro och garantins löptid inte överstiger tio år. 20) Om lånet eller garantin avser ett lägre belopp eller en kortare löptid än vad som anges i skälen 17 och 19 bör bruttobidragsekvivalenten beräknas genom att förhållandet mellan det faktiska beloppet och det högsta belopp som anges i skälen 17 och EUT C 14, , s. 6. EUT C 155, , s

113 multipliceras med förhållandet mellan den faktiska löptiden och fem år och med euro. Således skulle till exempel ett lån på euro med en löptid på 2,5 år anses ha en bruttobidragsekvivalent på euro. 21) Efter anmälan från en medlemsstat kan kommissionen undersöka om en åtgärd som inte är ett bidrag, ett lån, en garanti, ett kapitaltillskott eller en riskfinansieringsåtgärd i form av en investering i aktier eller hybridkapital leder till en bruttobidragsekvivalent som inte överskrider taket för stöd av mindre betydelse och därför skulle kunna omfattas av tillämpningsområdet för denna förordning. 22) Det är kommissionens skyldighet att se till att reglerna om statligt stöd följs, och i enlighet med den samarbetsprincip som fastställs i artikel 4.3 i fördraget om Europeiska unionen bör medlemsstaterna underlätta fullgörandet av denna uppgift genom att införa de verktyg som krävs för att säkerställa att det sammanlagda stöd av mindre betydelse som beviljas ett enda företag på grundval av regeln om stöd av mindre betydelse inte överskrider det fastställda taket. 23) Innan medlemsstaterna beviljar stöd av mindre betydelse bör de för sin egen medlemsstat kontrollera att det nya stödet av mindre betydelse inte överskrider taket för stöd av mindre betydelse och det nationella taket samt att övriga villkor i denna förordning är uppfyllda. 24) För att säkerställa att medlemsstaterna har korrekta, tillförlitliga och fullständiga uppgifter som garanterar att det tak som är tillämpligt på det berörda företaget liksom det nationella taket inte överskrids när ett nytt stöd av mindre betydelse beviljas, bör medlemsstaterna åläggas att inrätta ett centralt register över stöd av mindre betydelse som innehåller fullständig information om allt stöd av mindre betydelse som en myndighet beviljat i enlighet med denna förordning i den medlemsstaten. Medlemsstaterna bör själva få utforma sina register och besluta om en lämplig mekanism för att upprätta dem i enlighet med sina konstitutionella bestämmelser och sin administrativa struktur, under förutsättning att de ser till att samtliga myndigheter i den berörda medlemsstaten ges tillgång till registret för att kunna kontrollera storleken på det stöd av mindre betydelse som varje företag mottagit. Medlemsstaterna bör ges tillräckligt med tid för att upprätta ett sådant register. 25) Så länge som en medlemsstat ännu inte har upprättat ett centralt register som omfattar en treårsperiod bör medlemsstaten underrätta det berörda företaget om beloppet för det stöd av mindre betydelse som beviljats och om dess karaktär av stöd av mindre betydelse genom att hänvisa till denna förordning. Dessutom bör den berörda medlemsstaten, innan den beviljar sådant stöd, från stödmottagaren få en redogörelse för annat stöd av mindre betydelse som omfattas av denna förordning eller en annan förordning om stöd av mindre betydelse som företaget fått under det berörda beskattningsåret och de två föregående beskattningsåren. 26) För att kommissionen ska kunna övervaka tillämpningen av denna förordning och identifiera potentiell snedvridning av konkurrensen bör medlemsstaterna åläggas att årligen tillhandahålla grundläggande information om de belopp som beviljats i enlighet med denna förordning. Om medlemsstaten har underrättat kommissionen om var alla uppgifter som krävs i rapporterna har gjorts allmänt tillgängliga bör den inte ha någon skyldighet lämna en rapport till kommissionen. 27) Med hänsyn till kommissionens erfarenhet på detta område, och särskilt med tanke på hur ofta det i regel är nödvändigt att se över politiken för statligt stöd, bör tillämpningsperioden för denna förordning begränsas. Skulle giltighetstiden för denna förordning löpa ut utan att ha förlängts bör medlemsstaterna beviljas en 6

114 anpassningsperiod på sex månader när det gäller stöd av mindre betydelse som omfattas av denna förordning. HÄRIGENOM FÖRESKRIVS FÖLJANDE. Artikel 1 Tillämpningsområde 1. Denna förordning gäller statligt stöd till företag inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter, med undantag för följande: a) Stöd vars storlek fastställs på grundval av priset på eller mängden av produkter som släpps ut på marknaden. b) Stöd till exportrelaterad verksamhet riktad mot tredjeländer eller medlemsstater, det vill säga stöd som är direkt knutet till exporterade volymer, till upprättandet eller driften av ett distributionsnät eller till andra löpande utgifter som har samband med exportverksamhet. c) Stöd som gynnar användningen av inhemska varor framför importerade. d) Stöd som beviljas företag i svårigheter enligt definitionen i artikel 2 e. 2. Denna förordning ska inte tillämpas på stöd som beviljas företag som är verksamma inom sektorn för bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. Sådant stöd omfattas av förordning (EU) nr.../2013 (allmänt stöd av mindre betydelse). 3. Om ett företag är verksamt inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter liksom i en eller flera sektorer som omfattas av förordning (EU) nr.../2013 (allmän förordning om stöd av mindre betydelse), ska den förordningen tillämpas på stöd som beviljats för de sistnämnda sektorerna under förutsättning att medlemsstaterna på lämpligt sätt säkerställer en sådan åtskillnad mellan aktiviteter eller uppdelning av sådana kostnader så att verksamheten inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter inte omfattas av stöd av mindre betydelse som beviljas i enlighet med den förordningen. I denna förordning gäller följande definitioner: Artikel 2 Definitioner ett enda företag: avser vid tillämpningen av denna förordning alla enheter som har minst ett av följande förhållanden till varandra: i) En enhet innehar en majoritet av rösterna för aktierna eller andelarna i ett annat företag. ii) En enhet har rätt att utse eller entlediga en majoritet av ledamöterna i en annan enhets styrelse, ledning eller tillsynsorgan. iii) En enhet har rätt att utöva ett bestämmande inflytande över en annan enhet enligt ett avtal som är slutet med detta eller enligt en bestämmelse i den enhetens stadgar. 7

115 iv) En enhet som är aktieägare eller delägare i en annan enhet förfogar till följd av en överenskommelse med andra aktieägare eller delägare i enheten ensamt över en majoritet av rösterna för aktierna eller andelarna i den enheten. Enheter som upprätthåller någon av de förbindelser som beskrivs ovan genom en eller flera andra enheter anses också vara ett enda företag. b) företag inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter: företag med verksamhet inom primär produktion av jordbruksprodukter, c) jordbruksprodukter: produkter som förtecknas i bilaga I till fördraget, med undantag av fiskeri- och vattenbruksprodukter som förtecknas i bilaga I till Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr /2013 [ännu inte antagen, se kommissionens förslag KOM(2011)416] 15, d) bearbetning av jordbruksprodukter: varje process som en jordbruksprodukt undergår där den produkt som blir resultatet av processen också är en jordbruksprodukt, med undantag för verksamheter på jordbruksföretaget som är nödvändiga för att förbereda en animalie- eller växtprodukt för försäljning i första ledet, e) saluföring av jordbruksprodukter: att ställa fram eller visa upp en jordbruksprodukt i avsikt att sälja, erbjuda för försäljning, leverera produkter eller på annat sätt släppa ut produkter på marknaden, med undantag för primärproducentens försäljning i första ledet till återförsäljare eller förädlare samt eventuellt förberedande av produkten för sådan försäljning i första ledet; en primärförsäljares försäljning till slutkonsumenter ska betraktas som saluföring om den sker i separata lokaler som är särskilt avsedda för detta syfte, f) företag i svårigheter: företag som uppfyller minst ett av följande villkor: i) I fallet med ett aktiebolag: mer än hälften av det tecknade aktiekapitalet har försvunnit på grund av ackumulerade förluster; detta är fallet när avdrag för ackumulerade förluster från reserver (och alla andra element som vanligtvis betraktas som del av den kapitalbas som bestäms av företaget) leder till ett negativt resultat som överstiger hälften av det tecknade aktiekapitalet. ii) I fallet med ett företag där åtminstone några ägare har obegränsat ansvar för företagets skuld: över hälften av det bokförda egna kapitalet har försvunnit på grund av ackumulerade förluster. iii) Företaget är i ett kollektivt insolvensförfarande eller uppfyller kriterierna i nationell lagstiftning för att försättas i kollektiv insolvens på sina fordringsägares begäran. iv) Företagets bokföringsmässiga skuldsättningsgrad är större än 7,5. v) Förhållandet mellan företagets inkomster före ränta och skatt och dess räntetäckningsgrad har legat under 1,0 de två senaste åren. vi) Företaget har getts ett kreditbetyg som motsvarar CCC+ ( betalningskapaciteten är beroende av fortsatt gynnsamma förhållanden ) eller lägre av minst ett kreditvärderingsinstitut som är registrerat i enlighet med förordning (EG) nr 1060/ EUT L Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1060/2009 av den 16 september 2009 om kreditvärderingsinstitut (EUT L 302, , s. 1). 8

116 Vid tillämpning av led f i första stycket ska ett litet eller medelstort företag som har funnits i mindre än tre år inte anses vara i svårigheter om det inte uppfyller villkoren i led iii i den punkten. Artikel 3 Stöd av mindre betydelse 1. Stödåtgärder ska inte anses uppfylla samtliga kriterier i artikel i fördraget och ska därför inte omfattas av anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget, om de uppfyller de villkor som anges i punkt 2 9 i denna artikel samt i artiklarna 4 och Det totala beloppet av stöd av mindre betydelse som beviljats per medlemsstat till ett enda företag enligt definitionen i artikel 2 a inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter får inte överstiga euro under en period av tre beskattningsår. 3. Det ackumulerade stöd av mindre betydelse som beviljas företag inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter under en period på tre beskattningsår får inte överstiga det värde per medlemsstat som fastställs i bilagan. 4. Stöd av mindre betydelse beviljas vid den tidpunkt då företaget får laglig rätt till stödet enligt tillämplig nationell lagstiftning. 5. Det stödtak som anges i punkt 2 och det nationella taket i punkt 3 ska gälla oberoende av stödets form och det mål som eftersträvas och oavsett om det stöd som medlemsstaten beviljar helt eller delvis finansieras med medel som härrör från unionen. Perioden på tre beskattningsår ska fastställas på grundval av de beskattningsår som används av företaget i den berörda medlemsstaten. 6. De stödtak som fastställs i punkt 2 och det nationella taket i punkt 3 ska uttryckas i form av ett kontantbidrag. Alla siffror som används ska avse bruttobelopp, dvs. belopp före eventuellt avdrag för skatt eller annan avgift. Om stöd beviljas i någon annan form än som bidrag ska stödbeloppet vara lika med stödets bruttobidragsekvivalent. Stöd som betalas ut i flera omgångar ska diskonteras till sitt värde vid den tidpunkt då det beviljas. Den ränta som ska användas för beräkningar av diskonterat värde ska vara den diskonteringsränta som gällde vid den tidpunkt då stödet beviljades. 7. Om det tak för stöd av mindre betydelse som föreskrivs i punkt 2 eller det nationella taket enligt punkt 3 överskrids på grund av att nytt stöd av mindre betydelse beviljas, kan inget av detta nya stöd omfattas av denna förordning. 8. Vid företagskoncentrationer och företagsförvärv ska allt tidigare stöd av mindre betydelse som beviljats någotdera av de samgående företagen beaktas för att fastställa om eventuellt nytt stöd av mindre betydelse till det nya företaget eller det förvärvande företaget överskrider stödtaket eller det nationella taket, utan ifrågasättande av det stöd av mindre betydelse som beviljats lagligen före koncentrationen eller förvärvet. 9. Om ett företag delas upp i två eller flera separata företag ska stöd av mindre betydelse som beviljats före uppdelningen tilldelas det företag som gynnats av det, vilket i princip är det företag som tar över de verksamheter för vilka stödet av mindre betydelse har använts. Om denna tilldelning inte är möjlig ska stödet av mindre 9

117 betydelse fördelas proportionellt på grundval av det bokförda värdet av de nya företagens egna kapital. Artikel 4 Beräkning av bruttobidragsekvivalenten 1. Denna förordning ska endast tillämpas på stöd för vilket det är möjligt att i förväg beräkna den exakta bruttobidragsekvivalenten utan att göra någon riskbedömning (genomsynligt stöd). Särskilt de stödåtgärder som avses i punkterna 2 6 ska betraktas som genomsynligt stöd. 2. Stöd i form av lån ska betraktas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om lånet är garanterat av säkerheter som täcker minst 50 % av lånet och lånet inte överstiger euro och har en löptid på högst fem år eller euro och har en löptid på högst tio år. Om ett lån utgör mindre än detta belopp och/eller beviljas för en kortare period än fem år respektive tio år ska bruttobidragsekvivalenten för det lånet beräknas som en motsvarande andel av det tillämpliga tak som föreskrivs i artikel 3.2, eller b) bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av den referensränta som gällde vid den tidpunkt då lånet beviljades. 3. Stöd i form av kapitaltillskott ska anses vara genomsynligt stöd av mindre betydelse endast om det sammanlagda offentliga kapitaltillskottet ligger under taket för stöd av mindre betydelse. 4. Stöd som ingår i riskfinansieringsåtgärder i form av investeringar i aktier eller hybridkapital ska vad avser målföretaget endast betraktas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om den berörda åtgärden innebär att kapital som inte överskrider taket för stöd av mindre betydelse ges till vart och ett målföretag. 5. Stöd i form av garantier ska behandlas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om garantin inte överstiger 80 % av det underliggande lånet och det garanterade beloppet inte överstiger euro och garantin har en löptid på högst fem år, eller det garanterade beloppet inte överstiger euro och garantin har en löptid på högst tio år. Om det garanterade beloppet är mindre än dessa belopp och/eller garantin har en kortare löptid än fem respektive tio år, ska bruttobidragsekvivalenten för garantin beräknas som en motsvarande andel av det tillämpliga tak som föreskrivs i artikel 3.2, eller b) bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av de säkerhetsavgifter som föreskrivs i ett tillkännagivande från kommissionen 17, eller c) metoden för att beräkna garantins bruttobidragsekvivalent, innan den genomförs, har godkänts efter att ha anmälts till kommissionen enligt en förordning som kommissionen har antagit på området statligt stöd och som gällde vid den relevanta tidpunkten, och den godkända metoden uttryckligen avser den typ av garantier och den typ av underliggande transaktioner det är fråga om vid tillämpningen av denna förordning. 17 För närvarande kommissionens tillkännagivande om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EGfördraget på statligt stöd i form av garantier, EUT C 155, , s

118 6. Stöd som ingår i andra instrument ska betraktas som genomsynligt stöd av mindre betydelse om instrumentet föreskriver ett tak som garanterar att det tillämpliga taket inte överskrids. Artikel 5 Kumulering 1. För företag verksamma både inom sektorn för primärproduktion av jordbruksprodukter och inom en eller flera av de sektorer eller verksamheter som omfattas av förordning (EU) nr.../2013 (allmän förordning om stöd av mindre betydelse), får stöd av mindre betydelse som beviljats för primärproduktion i enlighet med denna förordning kumuleras med stöd av mindre betydelse för andra sektorer eller verksamheter som omfattas av förordning (EU) nr.../2013 (allmän förordning om stöd av mindre betydelse) upp till det tak som anges i artikel 3.2 i den förordningen, under förutsättning att medlemsstaterna på lämpligt sätt, till exempel genom uppdelning av verksamheter eller uppdelning av kostnader, kan garantera att primär produktion inte åtnjuter stöd som beviljats i enlighet med den förordningen. 2. Stöd av mindre betydelse får inte kumuleras med statligt stöd som avser samma stödberättigande kostnader eller med statligt stöd för samma riskfinansieringsåtgärd, om sådan kumulering överstiger den högsta tillåtna stödnivå eller det högsta tillåtna stödbelopp som gäller i varje enskilt fall på grundval av en gruppundantagsförordning eller ett beslut som antagits av kommissionen. Artikel 6 Övervakning och rapportering 1. Medlemsstaterna ska ha upprättat ett centralt register över stöd av mindre betydelse senast den 31 december Det centrala registret ska innehålla information om varje stödmottagare (däribland huruvida det är fråga om ett litet, medelstort eller stort företag och vilken ekonomisk sektor [NACE-kod på huvudgruppsnivå 18 ] stödmottagarens huvudsakliga verksamhet faller under), dagen för beviljande och bruttobidragsekvivalenten för varje stödåtgärd av mindre betydelse som beviljas i enlighet med denna förordning av en myndighet i den medlemsstaten. Registret ska innehålla alla åtgärder av mindre betydelse som beviljats enligt denna förordning från och med den 1 januari 2016 och framåt. 2. Punkt 3 ska gälla till dess att en medlemsstat har upprättat ett centralt register och registret omfattar en period av tre år. 3. Om en medlemsstat har för avsikt att bevilja ett företag stöd av mindre betydelse i enlighet med denna förordning, ska medlemsstaten skriftligen underrätta företaget om det planerade stödbeloppet (uttryckt som bruttobidragsekvivalent) och om stödets karaktär av stöd av mindre betydelse genom att uttryckligen hänvisa till denna förordning med angivande av förordningens titel och en hänvisning till offentliggörandet av den i Europeiska unionens officiella tidning. Om stöd av mindre betydelse beviljas i enlighet med denna förordning till olika företag på grundval av 18 I enlighet med artikel 2.1 b i och bilaga 1 till Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1893/2006 av den 20 december 2006 om fastställande av den statistiska näringsgrensindelningen NACE rev. 2 och om ändring av rådets förordning (EEG) nr 3037/90 och vissa EG-förordningar om särskilda statistikområden (EUT L 393, , s. 1). 11

119 en viss stödordning och företagen därvid beviljas olika stödbelopp, kan den berörda medlemsstaten välja att uppfylla denna skyldighet genom att informera företagen om ett fast belopp som motsvarar det högsta stödbelopp som kan beviljas enligt stödordningen. I sådana fall ska det fasta beloppet användas för att fastställa om det tak som anges i artikel 3.2 har nåtts och det tak som anges i artikel 3.3 inte har överskridits. Innan medlemsstaten beviljar stödet ska den från det berörda företaget få en skriftlig redogörelse eller en redogörelse i elektronisk form för allt annat stöd av mindre betydelse enligt denna förordning eller andra förordningar om stöd av mindre betydelse som mottagits under de två föregående beskattningsåren och det innevarande beskattningsåret. 4. En medlemsstat ska bevilja nytt stöd av mindre betydelse i enlighet med denna förordning först efter att ha kontrollerat att detta inte medför att det totala belopp av stöd av mindre betydelse som beviljas det berörda företaget når upp till en nivå som överskrider det tak som föreskrivs i artikel 3.2 och det nationella taket enligt artikel 3.3 och att samtliga villkor i artiklarna 1 5 är uppfyllda. 5. Medlemsstaterna ska registrera och sammanställa alla uppgifter som rör tillämpningen av denna förordning. Registren ska innehålla alla uppgifter som krävs för att det ska vara möjligt att fastställas att villkoren i denna förordning har iakttagits. Uppgifter om individuellt stöd av mindre betydelse ska bevaras under tio beskattningsår från den dag då stödet beviljades. Uppgifter om en stödordning för stöd av mindre betydelse ska bevaras i tio år från den dag då det sista individuella stödet beviljades enligt stödordningen. Den berörda medlemsstaten ska på skriftlig begäran från kommissionen inom tjugo arbetsdagar, eller inom den längre tidsfrist som anges i begäran, förse kommissionen med alla upplysningar den anser sig behöva för att bedöma om villkoren i denna förordning har följts, särskilt i fråga om det totala beloppet av stöd av mindre betydelse enligt denna förordning och enligt andra förordningar om stöd av mindre betydelse som ett företag har mottagit. 6. Medlemsstaterna ska årligen rapportera till kommissionen om tillämpningen av denna förordning. Rapporten ska innehålla följande: a) Det totala beloppet av stöd av mindre betydelse som beviljats i den berörda medlemsstaten i enlighet med denna förordning under det föregående kalenderåret, uppdelat efter ekonomisk sektor och stödmottagarnas storlek (små, medelstora eller stora företag). b) Det totala antalet mottagare av stöd av mindre betydelse som beviljats i den berörda medlemsstaten i enlighet med denna förordning under det föregående kalenderåret, uppdelat efter ekonomisk sektor och stödmottagarnas storlek (små, medelstora eller stora företag). c) Andra uppgifter om tillämpningen av denna förordning som kommissionen kräver och som ska anges i god tid innan rapporten ska lämnas. Den första rapporten ska lämnas in senast den 30 juni 2017 och ska omfatta kalenderåret Om medlemsstaten gör alla uppgifter som krävs i rapporterna allmänt tillgängliga ska den inte åläggas att lämna en rapport till kommissionen. Kommissionen ska årligen offentliggöra en sammanfattning av uppgifterna i de årliga rapporterna, inklusive uppgifter om totalbeloppet stöd av mindre betydelse som var och en medlemsstat beviljar i enlighet med denna förordning. 12

120 Artikel 7 Övergångsbestämmelser 1. Individuellt stöd av mindre betydelse som beviljats mellan den 1 januari 2005 och den 30 juni 2008 och som uppfyller villkoren i förordning (EG) nr 1860/2004 ska inte anses uppfylla samtliga kriterier i artikel i fördraget och ska därför undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget. 2. Individuellt stöd av mindre betydelse som beviljats mellan den 1 januari 2008 och den 30 juni 2014 och som uppfyller villkoren i förordning (EG) nr 1535/2007 ska inte anses uppfylla samtliga kriterier i artikel i fördraget och ska därför undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget. 3. När denna förordning upphör att gälla kan stöd av mindre betydelse som uppfyller villkoren i förordningen genomföras på ett giltigt sätt under ytterligare en sexmånadersperiod. Artikel 8 Ikraftträdande och giltighetstid Denna förordning träder i kraft den 1 januari 2014 och ska tillämpas från och med den 1 januari 2014 till och med den 31 december Denna förordning är till alla delar bindande och direkt tillämplig i alla medlemsstater. Utfärdad i Bryssel den... På kommissionens vägnar Ordförande 13

121 BILAGA Ackumulerat högsta belopp för stöd av mindre betydelse som beviljas företag inom sektorn för produktion av jordbruksprodukter per medlemsstat (artikel 3.3) Medlemsstat Högsta belopp för stöd av mindre betydelse (euro) Belgien Bulgarien Tjeckien Danmark Tyskland Estland Irland Grekland Spanien Frankrike Kroatien Italien Cypern Lettland Litauen Luxemburg Ungern Malta Nederländerna Österrike Polen Portugal Rumänien Slovenien Slovakien Finland Sverige Förenade kungariket

122

123 EUROPEISKA KOMMISSIONEN Bryssel den XXX [ ](2013) XXX Working document KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EU) nr / av den XXX om ändring av förordning (EG) nr 1857/2006 vad gäller dess tillämpningsperiod SV SV

124 KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EU) nr / av den XXX om ändring av förordning (EG) nr 1857/2006 vad gäller dess tillämpningsperiod EUROPEISKA KOMMISSIONEN HAR ANTAGIT DENNA FÖRORDNING med beaktande av fördraget om Europeiska unionens funktionssätt, särskilt artikel 108.4, med beaktande av rådets förordning (EG) nr 994/98 av den 7 maj 1998 om tillämpningen av artiklarna 92 och 93 i fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen på vissa slag av övergripande statligt stöd 1, efter att ha offentliggjort ett utkast till denna förordning 2, efter att ha hört rådgivande kommittén för statligt stöd, och av följande skäl: (1) Kommissionens förordning (EG) nr 1857/ upphör att gälla den 31 december (2) Med sitt meddelande av den 8 maj 2012 om modernisering av det statliga stödet i EU 4 inledde kommissionen en omfattande översyn av reglerna om statligt stöd. Inom ramen för denna översyn har förordning (EG) nr 994/98 redan ändrats genom rådets förordning (EU) nr 733/ Ett antal andra rättsliga instrument som är relevanta för bedömningen av statligt stöd inom jordbrukssektorn håller fortfarande på att ses över, särskilt de framtida bestämmelserna om landsbygdsutveckling, de nya riktlinjerna för statligt stöd till jordbruket och den nya allmänna gruppundantagsförordningen, som ersätter kommissionens förordning (EG) nr 800/ Det kommer inte att vara möjligt att slutföra anpassningen av dessa instrument innan förordning (EG) nr 1857/2006 upphör att gälla, eller så kommer de inte att vara fullt tillämpliga den 1 januari För att säkerställa en konsekvent tillämpning av alla instrument för statligt stöd är det därför lämpligt att förlänga tillämpningsperioden för förordning (EG) nr 1857/2006 till och med den 30 juni (3) Förordning (EG) nr 1857/2006 bör därför ändras i enlighet med detta EGT L 142, , s. 1. EUT C 227, , s. 1. Kommissionens förordning (EG) nr 1857/2006 av den 15 december 2006 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i fördraget på statligt stöd till små och medelstora företag som är verksamma inom produktion av jordbruksprodukter och om ändring av förordning (EG) nr 70/2001 (EUT L 358, , s. 3). Meddelande från kommissionen till Europaparlamentet, rådet, Europeiska ekonomiska och sociala kommittén samt Regionkommittén Modernisering av det statliga stödet i EU, , COM(2012) 209 final. Rådets förordning (EU) nr 733/2013 av den 22 juli 2013 om ändring av förordning (EG) nr 994/98 om tillämpningen av artiklarna 92 och 93 i fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen på vissa slag av övergripande statligt stöd (EUT L 204, ). Kommissionens förordning (EG) nr 800/2008 av den 6 augusti 2008 genom vilken vissa kategorier av stöd förklaras förenliga med den gemensamma marknaden enligt artiklarna 87 och 88 i fördraget (EUT L 214, , s. 3). SV 2 SV

125 (4) Det är viktigt att säkra kontinuiteten i genomförandet av politiken för landsbygdsutveckling och en smidig övergång från en programperiod till nästa. Det är oundvikligt att det blir en tidsmässig överlappning vid tillämpningen av programmen för landsbygdsutveckling och dithörande bestämmelser, mellan programperioden och därefter följande programperiod. Medlemsstaterna får, på vissa villkor, fortsätta att göra åtaganden enligt rådets förordning (EG) nr 1698/ efter programperioden till och med den 31 december För att skapa rättslig säkerhet är det därför lämpligt att klargöra att i de fall där förordning (EG) nr 1857/2006 hänvisar till kriterierna i förordning (EG) nr 1698/2005 bör dessa kriterier fortsätta att tillämpas vid bedömningar av statligt stöd enligt förordning (EG) nr 1857/2006 under dess förlängda tillämpningsperiod, även efter ikraftträdandet av en ny förordning som ersätter förordning (EG) nr 1698/2005. (5) Mot bakgrund av den förlängda tillämpningsperioden för förordning (EG) nr 1857/2006 är det möjligt att vissa medlemsstater vill fortsätta att tillämpa åtgärder för vilka en sammanfattning har lämnats in i enlighet med artikel 20 i den förordningen. För att minska den administrativa bördan bör det föreskrivas att sammanfattningar avseende en förlängning av sådana åtgärder ska anses ha lämnats in till kommissionen, under förutsättning att åtgärderna inte har ändrats på något väsentligt sätt. (6) För att möjliggöra en förlängning av tillämpningsperioden för förordning (EG) nr 1857/2006 före dess sista giltighetsdag bör denna förordning träda i kraft dagen efter det att den har offentliggjorts i Europeiska unionens officiella tidning. HÄRIGENOM FÖRESKRIVS FÖLJANDE. Artikel 1 I artikel 23.1 i förordning (EG) nr 1857/2006 ska andra stycket ersättas med följande: Den ska tillämpas från och med den 1 januari 2007 till och med den 30 juni Artikel 2 Om en medlemsstat till följd av ändringen av förordning (EG) nr 1857/2006 vill fortsätta att tillämpa åtgärder för vilka en sammanfattning har lämnats in till kommissionen i enlighet med artikel 20 i den förordningen, ska sammanfattningen beträffande förlängningen av dessa åtgärder anses ha lämnats in till kommissionen, under förutsättning att åtgärderna inte har ändrats på något väsentligt sätt. Artikel 3 I de fall där förordning (EG) nr 1857/2006 hänvisar till kriterierna i förordning (EG) nr 1698/2005 ska dessa kriterier fortsätta att tillämpas vid bedömningar av statligt stöd enligt förordning (EG) nr 1857/2006 under dess förlängda tillämpningsperiod, även efter ikraftträdandet av en ny förordning som ersätter förordning (EG) nr 1698/2005. Artikel 4 Denna förordning träder i kraft dagen efter det att den har offentliggjorts i Europeiska unionens officiella tidning. 7 Rådets förordning (EG) nr 1698/2005 av den 20 september 2005 om stöd för landsbygdsutveckling från Europeiska jordbruksfonden för landsbygdsutveckling (EJFLU) (EUT L 277, , s. 1). SV 3 SV

126 Denna förordning är till alla delar bindande och direkt tillämplig i alla medlemsstater. Utfärdad i Bryssel den På kommissionens vägnar Ordförande SV 4 SV

127 EUROPEISKA KOMMISSIONEN Bryssel den XXX [ ](2013) XXX draft KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EU) nr / av den XXX genom vilken vissa kategorier av stöd inom jordbruks- och skogsbrukssektorn och i landsbygdsområden förklaras förenliga med den inre marknaden enligt artiklarna 107 och 108 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt och om upphävande av kommissionens förordning (EG) nr 1857/2006 SV SV

128 KOMMISSIONENS FÖRORDNING (EU) nr / av den XXX genom vilken vissa kategorier av stöd inom jordbruks- och skogsbrukssektorn och i landsbygdsområden förklaras förenliga med den inre marknaden enligt artiklarna 107 och 108 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt och om upphävande av kommissionens förordning (EG) nr 1857/2006 EUROPEISKA KOMMISSIONEN HAR ANTAGIT DENNA FÖRORDNING med beaktande av fördraget om Europeiska unionens funktionssätt, särskilt artikel 108.4, med beaktande av rådets förordning (EG) nr 994/98 av den 7 maj 1998 om tillämpningen av artiklarna 92 och 93 i fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen på vissa slag av övergripande statligt stöd 1, efter att ha offentliggjort ett utkast till denna förordning, efter samråd med rådgivande kommittén för statligt stöd, och av följande skäl: (1) Statlig finansiering som uppfyller kriterierna i artikel i fördraget utgör statligt stöd och ska anmälas till kommissionen i enlighet med artikel i fördraget. Emellertid får rådet, i enlighet med artikel 109 i fördraget, fastställa vilka kategorier av stödåtgärder som ska vara undantagna från denna anmälningsskyldighet. I enlighet med artikel i fördraget får kommissionen anta förordningar avseende dessa kategorier av statligt stöd. Genom förordning (EG) nr 994/98 beslutade rådet i enlighet med artikel 109 i fördraget att vissa stöd får undantas från det förfarande som föreskrivs i artikel i fördraget. På grundval av förordning (EG) nr 994/98 antog kommissionen förordning (EG) nr 1857/2006 av den 15 december 2006 om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i fördraget på statligt stöd till små och medelstora företag som är verksamma inom produktion av jordbruksprodukter, vilken gäller till och med den 31 december (2) Rådets förordning (EU) nr 733/2013 av den 22 juli 2013 om ändring av förordning (EG) nr 994/98 om tillämpningen av artiklarna 92 och 93 i fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen på vissa slag av övergripande statligt stöd 3 föreskriver att ytterligare kategorier av stöd, såsom stöd för bevarande av kulturarvet, för avhjälpande av skador orsakade av naturkatastrofer och för skogsbruk, på vissa villkor kan undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget. (3) Enligt artikel 42 i fördraget är konkurrensreglerna tillämpliga på produktion av och handel med jordbruksprodukter endast i den mån Europaparlamentet och rådet beslutar detta. Enligt artikel i förordning (EU) nr [scmo/2013] 4 är reglerna om statligt EGT L 142, , s. 1, i dess lydelse enligt rådets förordning (EU) nr 733/2013, EUT L 204, , s. 11. EUT L 358, , s. 3. EUT L 204, , s. 11. EUT L SV 2 SV

129 stöd tillämpliga på produktion av och handel med jordbruksprodukter. Reglerna om statligt stöd är dock varken tillämpliga på betalningar som har gjorts av medlemsstaterna i enlighet med Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr [xxx] om stöd till landsbygdsutveckling från Europeiska jordbruksfonden för landsbygdsutveckling (EJFLU) 5 (nedan kallad förordning (EU) nr [RD/2013]) eller på ytterligare nationell finansiering som omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget. Utbetalningar som är avsedda att ge ytterligare nationell finansiering inom ramen för artikel 42 i fördraget måste uppfylla kriterierna i förordning (EU) nr [RD/2013] för att kunna godkännas av kommissionen som en del av programmen för landsbygdsutveckling i en viss medlemsstat. Reglerna om statligt stöd är dock tillämpliga på både den del som samfinansieras av EJFLU och på ytterligare nationell finansiering av åtgärder som inte omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget. (4) Eftersom ett stöds ekonomiska effekter inte ändras beroende på om det delvis finansieras av unionen eller om det endast finansieras av en medlemsstat, anser kommissionen att det i princip bör finnas överensstämmelse och konsekvens mellan dess politik för kontroll av statligt stöd och det stöd som beviljas enligt unionens egen gemensamma jordbruks- och landsbygdsutvecklingspolitik. (5) Det är därför lämpligt att anpassa tillämpningsområdet för denna förordning till förordning (EU) nr [RD/2013], särskilt när det gäller stöd till skogsbrukssektorn och stöd till mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma i landsbygdsområden. Därför bör denna förordning tillämpas på stödåtgärder till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma i de landsbygdsområden som inte omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget, endast och i den mån dessa åtgärder ingår i landsbygdsutvecklingsprogrammen och samfinansieras av EJFLU. Av samma skäl bör denna förordning tillämpas på stödsåtgärder inom skogsbruket till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag endast om dessa åtgärder ingår i landsbygdsutvecklingsprogrammen och samfinansieras av EJFLU. Däremot är denna förordning inte tillämplig på stöd till företag i landsbygdsområden till förmån för verksamheter som faller utanför tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget eller på stöd till skogsbrukssektorn om det inte finns någon direkt koppling till landsbygdsutvecklingsprogrammen och samfinansiering från EJFLU saknas. (6) Ett förenklat förfarande bör göras tillgängligt för medlemsstaterna när de måste utverka godkännande av statligt stöd för både den samfinansierade delen och den ytterligare finansieringen av deras nationella landsbygdsutvecklingsprogram, i linje med [artikel 88.1 i förordning (EU) nr [RD/2013]]. I detta avseende bör det tillåtas att dessa stöd undantas från anmälningsskyldigheten om de uppfyller villkoren för förenlighet i denna förordning. (7) Genom sitt meddelande om modernisering av det statliga stödet i EU 6, inledde kommissionen en mer omfattande översyn av reglerna för statligt stöd. De huvudsakliga syftena med denna modernisering är i) att främja en hållbar, smart tillväxt för alla på en konkurrensutsatt inre marknad, samtidigt som man hjälper medlemsstaterna att använda de offentliga finanserna på ett mer effektivt sätt, ii) att inrikta kommissionens förhandsgranskning på ärenden som mest påverkar den inre 5 6 EUT L SV 3 SV

130 marknaden och stärka medlemsstaternas samarbete i samband med tillämpningen av reglerna om statligt stöd och iii) att rationalisera reglerna och möjliggöra snabbare, mer välgrundade och välunderbyggda beslut baserade på en tydlig ekonomisk logik, ett gemensamt angreppssätt och tydliga skyldigheter. (8) Denna förordning möjliggör en bättre prioritering av genomförandeåtgärderna och ökad förenkling, och bör leda till ökad insyn, effektiv utvärdering och kontroll av efterlevnaden av reglerna för statligt stöd på nationell nivå och unionsnivå, samtidigt som man respekterar proportionaliteten och bevarar kommissionens och medlemsstaternas institutionella befogenheter. (9) Kommissionen har tillämpat artiklarna 107 and 108 i fördraget på små och medelstora företag som är verksamma inom produktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter i ett stort antal beslut, särskilt inom ramen för kommissionens förordning (EG) nr 1857/2006, kommissionens förordning (EG) nr 800/2008 av den 6 augusti 2008 genom vilken vissa kategorier av stöd förklaras förenliga med den gemensamma marknaden enligt artiklarna 87 och 88 i fördraget (allmän gruppundantagsförordning) 7 och gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk Den har således fått en betydande erfarenhet på detta område. Kommissionens erfarenhet har gjort det möjligt att å ena sidan bättre definiera de villkor enligt vilka vissa kategorier av stöd kan anses förenliga med den inre marknaden och att utvidga tillämpningsområdet för gruppundantagen och, å andra sidan, tydliggöra behovet av förstärkt insyn och kontroll samt korrekt utvärdering av stora stödordningar mot bakgrund av deras påverkan på konkurrensen på den inre marknaden. (10) De allmänna villkoren för tillämpningen av denna förordning kan fastställas på grundval av ett antal gemensamma principer som garanterar att stödet tillgodoser gemensamma intressen, uppfyller ett klart uttalat behov när det gäller marknadsmisslyckanden eller sammanhållning, har en tydlig stimulanseffekt, är ändamålsenligt och proportionellt, beviljas med full insyn och omfattas av en kontrollmekanism och regelbunden utvärdering och inte snedvrider konkurrensen och handeln utöver vad som kan godtas med hänsyn till det gemensamma intresset. (11) Stöd som uppfyller samtliga villkor som fastställs i denna förordning, både generella och specifika för de relevanta stödkategorierna, bör vara undantagna från anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget. För att säkerställa effektiv övervakning och förenklad administration utan att kommissionens kontroll försvagas bör stöd (stödordningar och individuella stöd som inte omfattas av någon stödordning) innehålla en uttrycklig hänvisning till denna förordning. (12) Statligt stöd i den mening som avses i artikel i fördraget som inte omfattas av denna förordning kommer att fortsätta att omfattas av anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget. Denna förordning bör inte påverka medlemsstaternas möjlighet att anmäla stöd vars mål motsvarar de mål som omfattas av denna förordning. Sådana anmälningar kommer att bedömas av kommissionen mot bakgrund av denna förordning och på grundval av unionens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk och i landsbygdsområden eller annan tillämplig unionslagstiftning om statligt stöd. 7 8 EUT L 214, , s. 3. EUT C 319, , s. 1. SV 4 SV

131 (13) Med tanke på stora stödordningars potential att snedvrida konkurrensen bör denna förordning inte gälla stödordningar med planerade eller faktiska årliga utgifter som överskrider ett tröskelvärde baserat på nationell BNP och ett absolut värde, särskilt i syfte att göra sådana stödordningar föremål för regelbunden utvärdering. (14) Denna förordning bör inte gälla stöd som gynnar inhemska produkter framför importerade produkter eller stöd till exportrelaterade verksamheter. Förordningen bör framför allt inte gälla stöd för att skapa och driva ett distributionsnät i andra länder. Stöd som avser att täcka kostnaderna för att delta i handelsmässor eller för undersökningar eller konsulttjänster som krävs för att lansera en ny eller befintlig produkt på en ny marknad bör normalt inte utgöra exportrelaterat stöd. (15) Kommissionen måste se till att godkänt stöd inte påverkar handelsvillkoren på ett sätt som strider mot det gemensamma intresset. Därför bör denna förordning inte omfatta stöd till förmån för en stödmottagare som är föremål för ett oreglerat återbetalningskrav till följd av ett tidigare kommissionsbeslut om att ett stöd är olagligt och oförenligt med den inre marknaden. (16) Stöd som beviljas företag i svårigheter bör uteslutas från tillämpningsområdet för denna förordning eftersom sådant stöd bör bedömas enligt riktlinjerna för statligt stöd för undsättning och omstrukturering av företag i svårigheter 9 så att det kan undvikas att de kringgås. [Detta kommer inte att påverka stöd som beviljas för att kompensera för skador som orsakats av ogynnsamma väderförhållanden, djursjukdomar eller parasitangrepp och växtskadegörare.] För att skapa rättslig säkerhet är det lämpligt att fastställa tydliga kriterier som inte kräver en bedömning av alla särdrag i ett företags situation för att vid tillämpningen av denna förordning fastställa om ett företag är i svårigheter. (17) Om statligt stöd eller de villkor som är förbundna med det (inbegripet finansieringsmetoden när denna utgör en integrerad del av stödet) medför en icke särskiljbar överträdelse av unionslagstiftningen får stödet inte förklaras förenligt med den inre marknaden. Det är därför lämpligt att i de gemensamma bestämmelserna i denna förordning föreskriva att förordningen inte ska gälla för stöd som innebär en icke särskiljbar överträdelse av unionslagstiftningen. (18) Tillämpningen av reglerna om statligt stöd beror i hög grad på att medlemsstaterna samarbetar. Medlemsstaterna bör därför vidta alla åtgärder som krävs för att säkerställa att denna förordning följs, även när det gäller individuella stöd som beviljas enligt stödordningar som omfattas av gruppundantag. (19) Med hänsyn till behovet av att uppnå balans mellan minsta möjliga snedvridning av konkurrensen inom den understödda sektorn och denna förordnings mål, bör individuella stöd som i sig eller kumulativt överskrider ett fastställt högsta tröskelvärde inte medges undantag genom den här förordningen, oavsett om de beviljas för särskilda ändamål eller på grundval av en stödordning. Allt stöd som beviljas över dessa tröskelvärden kommer att fortsätta att omfattas av anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget. (20) För att säkerställa insyn, likabehandling och effektiv kontroll bör denna förordning endast vara tillämplig på stöd som är överblickbart. Överblickbara åtgärder är åtgärder för vilka det är möjligt att på förhand exakt beräkna bruttobidragsekvivalenten utan att behöva göra någon riskbedömning. 9 EUT C 244, , s. 2. SV 5 SV

132 (21) För vissa särskilda stödinstrument, till exempel lån, säkerheter, skatteåtgärder och, i synnerhet, återbetalningspliktiga förskott, bör denna förordning definiera de villkor enligt vilka de kan anses överblickbara. Offentliga lån bör anses vara överblickbara, förutsatt att de omfattas av sedvanlig säkerhet och inte medför ett onormalt risktagande, och anses därför inte innehålla inslag av statliga garantier. Stöd som ingår i säkerheter bör anses överblickbara om bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av de säkerhetsavgifter som anges i kommissionens tillkännagivande om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på statligt stöd i form av garantier 10. Det kommer också att anses överblickbart om den metod som används för att beräkna stödnivån i den statliga garantin har anmälts till och godkänts av kommissionen innan åtgärden genomförs, i enlighet med kommissionens tillkännagivande om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på statligt stöd i form av garantier. Stöd som ingår i riskkapitalåtgärder och kapitaltillskott bör inte betraktas som överblickbart stöd. (22) Stöd som inte är överblickbara bör alltid anmälas till kommissionen. Kommissionen bedömer anmälningar av stöd som inte är överblickbara särskilt i enlighet med kriterierna i unionens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk (23) För att säkerställa att stödet är nödvändigt och fungerar som ett incitament för att vidareutveckla verksamheter eller projekt bör denna förordning inte tillämpas på verksamheter som stödmottagaren skulle bedriva på rena marknadsvillkor. Inget stöd bör beviljas retroaktivt för verksamheter som redan har genomförts av stödmottagaren. Stöd bör undantas från anmälningsskyldigheten enligt denna förordning endast om verksamheten eller arbetet med det understödda projektet inleds efter det att stödmottagaren har lämnat in en skriftlig ansökan om stödet. [Kravet på stimulanseffekt bör inte gälla för kompensationsåtgärder såsom avhjälpande av skador som orsakats av naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden och djur- eller växtsjukdomar.] (24) KOMPLETTERANDE ALTERNATIV FÖR STIMULANSEFFEKT FÖR STORA FÖRETAG: När det gäller stöd som omfattas av denna förordning som beviljas en stödmottagare som är ett stort företag bör medlemsstaten, utöver de villkor som gäller för mikroföretag samt små och medelstora företag, även se till att stödmottagaren i ett internt dokument har analyserat lönsamheten hos det understödda projektet eller den understödda verksamheten, med stöd och utan stöd. Medlemsstaten bör kontrollera att detta interna dokument bekräftar en omfattande ökning av projektets/verksamhetens storlek eller omfattning, en väsentlig ökning av det totala belopp som stödmottagaren spenderat på det understödda projektet eller den understödda verksamheten eller en väsentlig ökning av hur snabbt de projekt eller den verksamhet som berörs slutförs. Stimulanseffekten kan också fastställas på grundval av det faktum att investeringsprojektet eller verksamheten inte skulle ha genomförts på samma sätt i det berörda landsbygdsområdet om stödet inte hade beviljats. (25) Automatiska skatteordningar bör fortsätta att omfattas av ett särskilt villkor när det gäller stimulanseffekt med tanke på att stöd från sådana ordningar beviljas enligt andra förfaranden än andra stödkategorier. Kravet på stimulanseffekt betyder att de ovannämnda ordningarna bör ha antagits innan verksamheten eller arbetet med det EUT C 155, , s. 10. EUT SV 6 SV

133 understödda projektet inleds. Detta villkor bör emellertid inte vara tillämpligt i fråga om efterföljande ordningar på skatteområdet, under förutsättning att verksamheten redan omfattades av de föregående ordningarna på skatteområdet. För bedömningen av stimulanseffekten hos sådana ordningar är den avgörande tidpunkten den tidpunkt då skatteåtgärden inleddes första gången i den ursprungliga ordningen, som sedan ersätts av den efterföljande ordningen. (26) För att se till att en lämplig balans mellan minsta möjliga snedvridning av konkurrensen och denna förordnings mål iakttas bör denna förordning endast gälla för proportionellt stöd. Stödet anses vara proportionellt om det iakttar de högsta stödnivåer eller stödbelopp som anges i denna förordning. (27) För att säkerställa att stödet är proportionellt och begränsas till det belopp som är nödvändigt bör stödbeloppen när så är möjligt uttryckas som stödnivåer i förhållande till en uppsättning stödberättigande kostnader. Om en högsta stödnivå inte kan fastställas på grund av att de stödberättigande kostnaderna inte kan identifieras eller för att tillhandahålla enklare instrument för låga belopp, bör det högsta stödbelopp som fastställs i nominella termer användas för att se till att stödet är proportionellt. Om den högsta tillåtna stödnivån inte kan fastställas eftersom stödberättigande kostnader inte kan identifieras eller för att tillhandahålla enklare instrument för små belopp, bör högsta tillåtna stödbelopp, definierade i nominella termer, fastställas för att säkerställa stödets proportionalitet. Mot bakgrund av kommissionens erfarenhet bör stödnivån och de högsta tillåtna stödbeloppen fastställas till en nivå som skapar minsta möjliga snedvridning av konkurrensen inom den understödda sektorn och på lämpligt sätt bidrar till att uppnå målet att underlätta för mikroföretag samt små och medelstora företag att utveckla sin ekonomiska verksamhet på jordbruksområdet, i landsbygdsområden och inom skogsbrukssektorn. För att uppnå samstämmighet med unionsfinansierade åtgärder för landsbygdsutveckling bör taken harmoniseras med de tak som anges i förordning (EU) nr [RD/2013]. (28) Vid beräkningen av stödnivån bör alla siffror som används avse belopp före eventuella avdrag för skatter eller andra avgifter. Stöd som betalas ut i flera delbetalningar bör diskonteras till sitt värde vid tidpunkten för beviljandet. De stödberättigande kostnaderna bör också diskonteras till sitt värde vid tidpunkten för beviljandet. Den räntesats som bör användas för diskontering och beräkning av stödbeloppet i ett stöd som inte beviljas i form av ett bidrag bör vara den gällande referensräntan vid den tidpunkt då stödet beviljades, fastställd i enlighet med kommissionens meddelande om en översyn av metoden för att fastställa referens- och diskonteringsräntor 12. Fastställandet av stödberättigande kostnader bör stödjas av tydliga, specifika och uppdaterade skriftliga underlag. När stöd beviljas i någon annan form än i bidragsform bör stödbeloppet uttryckas i bruttobidragsekvivalent. När stöd beviljas genom skatteförmåner bör de olika delarna av stödet diskonteras på grundval av den referensränta som gäller de olika datum då skatteförmånerna träder i kraft. Användningen av stöd i form av återbetalningspliktiga förskott bör främjas eftersom sådana riskdelningsinstrument bidrar till att öka stödets stimulanseffekt. Man bör därför slå fast att i de fall stöd beviljas i form av återbetalningspliktiga förskott kan de tillämpliga stödnivåer som fastställs i denna förordning komma att höjas. (29) Om det är fråga om skatteförmåner gällande framtida skatter är det eventuellt inte känt på förhand vilken referensränta som gäller och hur stora de olika delarna av stödet är. 12 EUT C 14, , s. 6. SV 7 SV

134 Medlemsstaterna bör då på förhand sätta ett tak för det diskonterade värdet på stödet som respekterar den tillämpliga stödnivån. När det blir känt hur stort stödbelopp som betalas ut ett visst år kan diskonteringen därefter ske på grundval av den gällande referensräntan vid den tidpunkten. Det diskonterade värdet på varje del av stödet bör dras av från det sammanlagda takbeloppet (maxbelopp). (30) För att avgöra huruvida de individuella tröskelvärden för anmälan och de högsta stödnivåer som fastställs i denna förordning iakttas bör det totala beloppet för den offentliga finansieringen till den understödda verksamheten eller det understödda projektet beaktas, oavsett hur åtgärden finansieras. I den utsträckning som kommissionen gör en helhetsbedömning av det totala beloppet för det offentliga stödet när den godkänner unionsmedel som förvaltas centralt av kommissionen och säkerställer efterlevnaden av reglerna om statligt stöd, bör endast unionsmedel som direkt eller indirekt kontrolleras av medlemsstaten och som utgör statligt stöd beaktas vid fastställandet av huruvida tröskelvärdena för anmälan och de högsta stödnivåerna iakttas. (31) Dessutom bör de omständigheter under vilka olika kategorier av stöd kan kumuleras behandlas i denna förordning. Stöd som är undantaget enligt denna förordning och andra förenliga stöd som undantas genom denna förordning eller som godkänns av kommissionen kan kumuleras om åtgärderna avser olika identifierbara stödberättigande kostnader. Om olika källor till stöd hör ihop med och helt eller delvis överlappar identifierbara stödberättigande kostnader, bör kumulering tillåtas upp till den högsta stödnivå eller det högsta stödbelopp som gäller för detta stöd enligt denna förordning. Denna förordning bör även fastställa särskilda regler för kumulering av stöd med och utan identifierbara stödberättigande kostnader, och för kumulering med stöd av mindre betydelse. (32) Med tanke på att statligt stöd i den mening som avses i artikel i fördraget i princip är förbjudet är det viktigt att alla parter har möjlighet att kontrollera huruvida ett stöd beviljas i överensstämmelse med de tillämpliga reglerna. För att uppnå en korrekt tillämpning av reglerna i fördraget är det därför avgörande att det finns insyn i statliga stöd. Detta leder även till bättre efterlevnad, större ansvarighet, inbördes utvärdering och i slutändan till effektivare användning av de offentliga utgifterna. (33) För att säkerställa insyn och effektiv kontroll i enlighet med artikel 3.2 i förordning (EG) nr 994/98 är det lämpligt att utarbeta ett standardformulär som medlemsstaterna bör använda för att förse kommissionen med sammanfattande information för offentliggörande på kommissionens webbplats varje gång en stödordning genomförs eller ett individuellt stöd som inte omfattas av någon sådan stödordning beviljas enligt denna förordning. (34) För att öka insynen ytterligare bör denna förordning också innehålla ett krav på att varje medlemsstat inrättar en separat webbplats för statligt stöd. Denna webbplats bör vara fristående eller hämta uppgifter från flera webbplatser (portal). På webbplatsen bör medlemsstaterna offentliggöra sammanfattande information om varje stöd som undantas genom denna förordning i ett standardiserat format, med den fullständiga texten till varje åtgärd och information om tilldelningen av individuellt stöd. Denna skyldighet bör utgöra ett villkor för det individuella stödets förenlighet med den inre marknaden. Länkarna till alla medlemsstaters webbplatser för statliga stöd bör offentliggöras på kommissionens webbplats. SV 8 SV

135 (35) För att säkerställa en effektiv kontroll bör det i enlighet med artikel 5 i kommissionens förordning (EG) nr 794/2004 av den 21 april 2004 om genomförande av rådets förordning (EG) nr 659/1999 om tillämpningsföreskrifter för artikel 93 i EGfördraget 13 och i enlighet med artikel 3.4 i förordning (EG) nr 994/98 fastställas regler om årlig rapportering av de undantagna åtgärderna, inbegripet särskilda krav på vissa kategorier av åtgärder, som medlemsstaterna är skyldiga att lämna in till kommissionen. (36) Med tanke på att den teknik som krävs är allmänt tillgänglig bör den sammanfattande informationen och den årliga rapporten tillhandahållas i elektroniskt format och översändas till kommissionen via kommissionens elektroniska system. (37) För att göra det möjligt för kommissionen att på ett bättre sätt kontrollera stödens kumulativa effekter bör medlemsstaterna rapportera om beviljade individuella stöd som överskrider ett visst stödbelopp. (38) Dessutom är det lämpligt att i enlighet med artikel 3.3 i förordning (EG) nr 994/98 fastställa regler för de register som medlemsstaterna bör föra gällande det stöd som undantas genom denna förordning, med tanke på den preskriptionstid som föreskrivs i artikel 15 i rådets förordning (EG) nr 659/1999 om tillämpningsföreskrifter för artikel 93 i EG-fördraget 14. (39) Om en medlemsstat inte fullgör sin rapporteringsskyldighet enligt denna förordning kan det innebära att kommissionen inte har möjlighet att utföra den granskning som avses i artikel i fördraget och i synnerhet att bedöma om den kumulerade ekonomiska effekten av de stöd som undantas genom denna förordning är sådan att den påverkar handeln i negativ riktning i en omfattning som strider mot det gemensamma intresset. Behovet av att kunna bedöma den kumulerade effekten av statligt stöd är särskilt stort i de fall samma stödmottagare kan få stöd beviljat genom flera olika källor, vilket i allt större utsträckning är fallet på jordbruksområdet. Det är därför mycket viktigt att medlemsstaterna snabbt lämnar in relevanta uppgifter innan de genomför stöd enligt denna förordning. (40) För att göra de bestämmelser om förenlighet som avses i kapitel I och III i denna förordning samt bestämmelserna om förfarandekraven i kapitel II mer effektiva bör det vara möjligt för kommissionen att återkalla gruppundantaget för framtida åtgärder vid underlåtelse att följa kraven i dessa kapitel. Kommissionen får begränsa återkallelsen av gruppundantaget till åtgärder till förmån för vissa stödmottagare, eller åtgärder som vidtas av vissa myndigheter. Om stöd beviljas utan att de allmänna villkoren för förenlighet i kapitel I iakttas omfattas det inte av denna förordning och utgör följaktligen olagligt stöd som kommissionen kommer att granska enligt relevant förfarande, enligt vad som anges i förordning nr (EG) 659/1999. Vid underlåtelse att uppfylla kraven i kapitel II påverkar återkallelsen av gruppundantaget med avseende på framtida åtgärder inte det faktum att tidigare åtgärder var föremål för ett gruppundantag. (41) Med beaktande av artikel c i fördraget bör stöd inte ha som enda syfte att fortlöpande eller periodiskt minska de driftskostnader som stödmottagaren normalt skulle stå för, och det bör stå i proportion till de hinder som måste övervinnas för att uppnå de sociala och ekonomiska fördelar som anses vara i unionens intresse EGT L 140, , s. 1. EGT L 83, , s. 1. SV 9 SV

136 Ensidiga statliga stöd vars enda syfte är att förbättra producenternas ekonomiska situation men som inte på något sätt bidrar till att sektorn utvecklas, och i synnerhet stöd som beviljas endast på basis av pris, kvantitet, produktionsenhet eller produktionsmedelsenhet, anses utgöra driftsstöd som är oförenligt med den inre marknaden. Det är vidare troligt att sådant stöd stör marknadsmekanismerna inom ramen för de gemensamma marknadsordningarna om det beviljas inom jordbrukssektorn. Tillämpningsområdet för denna förordning bör därför begränsas till vissa typer av stöd. (42) Mikroföretag samt små och medelstora företag spelar en avgörande roll för att skapa arbetstillfällen och medverkar mer allmänt till social stabilitet och till att stimulera ekonomin. Deras utveckling kan dock begränsas av marknadsmisslyckanden, vilket leder till att mikroföretagen och de små och medelstora företagen drabbas av vissa för sådana företag typiska nackdelar. De har ofta svårt att få tillgång till kapital och lån på grund av att vissa finansmarknader är ovilliga att ta risker och att mikroföretag samt små och medelstora företag ofta har begränsade möjligheter att erbjuda säkerheter. Mikroföretagens och de små och medelstora företagens begränsade resurser kan också inskränka deras möjligheter att få tillgång till information, särskilt om ny teknik och nya marknader. För att underlätta för mikroföretag samt små och medelstora företag att utveckla sin verksamhet bör denna förordning därför undanta vissa kategorier av stöd när de beviljas till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag. (43) I syfte att säkerställa överensstämmelse med landsbygdsutvecklingspolitiken och för att uppnå en förenkling av reglerna baserat på den erfarenhet som kommissionen redan har fått i samband med tillämpningen av förordning (EG) nr 1857/2008, är det lämpligt att undanta olika kategorier av stöd till mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. (44) Dessa kategorier av stöd bör i synnerhet omfatta investeringsstöd (investeringar i materiella eller immateriella tillgångar, för flyttning av jordbruksbyggnader), stöd till nystart av företag och affärsmöjligheter (stöd till unga jordbrukare, små jordbruksföretag och producentgrupper samt till ett första deltagande i kvalitetssystem), stöd för att underlätta affärsutvecklingen (kunskapsöverföring och informationsåtgärder, rådgivningstjänster och säljfrämjande åtgärder eller avbytartjänster), stöd till risk- och krishantering (för att kompensera för förluster som orsakats av ogynnsamma väderförhållanden, för att bekämpa djur- och växtsjukdomar och stöd till försäkringspremier) liksom stöd till animaliesektorn som eftersträvar gemensamma offentliga mål, såsom bevarande av den genetiska kvaliteten och skyddet av djur- och folkhälsan. Dessa åtgärder bör i synnerhet syfta till att öka konkurrenskraften och lönsamheten i hela jordbrukssektorn. (45) Dessutom bör andra åtgärder till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma i landsbygdsområden också undantas enligt denna förordning. För att säkerställa enhetlighet mellan åtgärder för landsbygdsutveckling som samfinansieras via EJFLU och åtgärder som finansieras genom ytterligare nationell finansiering eller åtgärder för landsbygdsutveckling som uteslutande finansieras genom statligt stöd, bör denna förordning i så stor utsträckning som möjligt garantera fullständig överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013]) och dess genomförandebestämmelser. Det är därför i synnerhet lämpligt att avskaffa den åtskillnad mellan primär jordbruksproduktion å ena sidan och bearbetning och SV 10 SV

137 saluföring av jordbruksprodukter å andra sidan som görs i förordning (EG) nr 1857/2006. (46) För att undanröja skillnader som kan ge upphov till snedvridningar av konkurrensen och för att underlätta samordningen mellan olika unionsinitiativ och nationella initiativ som rör mikroföretag samt små och medelstora företag samt av hänsyn till administrativ klarhet och klarhet om rättsläget, bör den definition av mikroföretag samt små och medelstora företag som används vid tillämpningen av denna förordning vara den som anges i bilagan till denna förordning och som baseras på kommissionens rekommendation 2003/361/EG om definitionen av mikroföretag samt små och medelstora företag 15. (47) Möjligt alternativ: [För att se till att närhelst undantaget från anmälningsskyldigheten tillämpas på och begränsas till mikroföretag samt små och medelstora företag bör företagens status som mikroföretag, litet eller medelstort företag bibehållas så länge det behövs för att förhindra missbruk. Av denna anledning bör det föreskrivas att endast mikroföretag samt små och medelstora företag som inte förlorar sin status som mikroföretag, litet eller medelstort företag inom [X] år från det att stödet beviljades, på grund av att de blev ett partnerföretag eller ett anknutet företag till ett stort företag, är berättigade till stöd till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag som undantas enligt denna förordning.] (48) Stöd som beviljas mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom produktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter, inom skogsbrukssektorn eller i landsbygdsområden kan dessutom vara undantaget enligt kommissionens förordning (EU) nr / av den XXX genom vilken vissa kategorier av stöd förklaras förenliga med den inre marknaden i enlighet med artiklarna 107 och 108 i fördraget 16 (förordning (EU) nr [GBER/2013]) enligt de villkor som fastställs i den förordningen. Om medlemsstaterna finner det lämpligare kan de alternativt välja att bevilja stöd till mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter eller inom skogsbrukssektorn, eller stöd till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden för verksamheter som inte omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget, enligt villkoren i och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [den framtida GBER/2013]. I detta sammanhang och för att klargöra kopplingen mellan denna förordning och förordning (EU) nr [GBER/2013] bör det uppmärksammas att målen, stödkategorierna och stödvillkoren i de två förordningarna skiljer sig åt trots att de kan vara riktade mot samma typ av stödmottagare. Särskilt kan medlemsstaterna välja att bevilja regionalstöd, stöd till mikroföretag samt små och medelstora företag, stöd till forskning och innovation, stöd till mindre gynnade och funktionshindrade arbetstagare och stöd till miljöskydd enligt de villkor som fastställs i förordning (EU) nr [GBER/2013]. Till följd av detta bör sådant stöd undantas enligt förordning (EU) nr [GBER/2013]. (49) För att förbättra det ekonomiska resultatet och miljöprestandan för de mikroföretag, små och medelstora företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter och tillhandahålla den infrastruktur som behövs för att utveckla jordbruket och stödja icke vinstgivande investeringar som är nödvändiga för att uppnå miljömål, bör stöd ges till investeringar i materiella eller EUT L 124, , s. 36. EUT xxx. SV 11 SV

138 immateriella tillgångar som bidrar till att nå dessa mål. Investeringen bör vara förenlig med unionslagstiftningen och de berörda medlemsstaternas nationella lagstiftning. Dessutom kan endast investeringar som inte kräver någon miljökonsekvensbedömning enligt unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning undantas genom denna förordning. Emellertid kan investeringar som gjorts inom ramen för ett regionalt eller nationellt landsbygdsutvecklingsprogram, som godkänts av kommissionen, för vilka en miljökonsekvensbedömning har utförts i enlighet med förordning (EU) nr [RD/2013] undantas enligt denna förordning. (50) Med tanke på risken för snedvridningar till följd av riktat investeringsstöd inom jordbrukssektorn bör investeringsstöd som undantas genom denna förordning inte begränsas till en specifik jordbruksprodukt. Detta får inte hindra en medlemsstat från att utesluta vissa jordbruksprodukter från tillämpningsområdet för ett visst undantaget stöd, särskilt när det inte finns några normala avsättningsmöjligheter på marknaden. Dessutom bör stöd till vissa typer av investeringar i sig inte komma i fråga undantag genom denna förordning. (51) För att säkerställa en lämplig balans mellan minsta möjliga snedvridning av konkurrensen och främjande av energi- och resurseffektivitet bör det föreskrivas att investeringen får kopplas till jordbruksföretagens produktion av biobränslen eller energi från förnybara energikällor, om denna produktion inte överskrider den genomsnittliga årliga förbrukningen av bränsle eller energi vid det berörda jordbruksföretaget. (52) För att uppmuntra och underlätta unga jordbrukares första etablering och utvecklingen av små jordbruksföretag som potentiellt är ekonomiskt lönsamma är det lämpligt att undanta startstöd från anmälningsskyldigheten. För att se till att de nyetablerade jordbruksverksamheterna blir lönsamma bör inlämnande av en affärsplan vara ett villkor för utbetalning av stöd. Startstöd bör endast täcka den inledande perioden av ett företags livslängd och bör inte bli ett driftsstöd. (53) För att öka konkurrenskraften och resurseffektiviteten och för att förbättra miljöprestandan, en hållbar förvaltning och det övergripande resultatet för mikroföretag samt små och medelstora företag, bör stöd till kunskapsöverföring, informationsåtgärder och rådgivningstjänster till jordbruksföretag undantas från anmälningsskyldigheten. De slutliga mottagarna av dessa stöd är mikroföretagen samt de små och medelstora företagen, men mottagaren av stöd i form av indirekta bidrag (subventionerade tjänster) är den som tillhandahåller kunskapsöverföringen, rådgivningstjänsterna eller marknadsföringsåtgärderna. (54) För att förbättra marknadsutsikterna och ge de berörda jordbruksprodukterna mervärde är det också lämpligt att uppmuntra mikroföretag samt små och medelstora företag att delta i kvalitetssystem på unionsnivå eller nationell nivå. Av denna anledning bör stöd till nya deltagare i kvalitetssystem undantas från anmälningsskyldigheten. Eftersom det är vid den tidpunkt då de ansluter sig till sådana system och under de första åren av deras deltagande som de merkostnader och skyldigheter som uppstår för mikroföretagen och de små och medelstora företagen inte helt ersätts av marknaden, bör stödet begränsas till det första deltagandet och omfatta en period på högst fem år. (55) För att hjälpa jordbruksföretag att möta de utmaningar som ökad konkurrens och konsolidering av marknader i senare led innebär i samband med saluföringen av jordbruksprodukterna, även på lokala marknader, bör inrättandet av producentgrupper uppmuntras. Det är därför lämpligt att undanta startstöd till producentgrupper från SV 12 SV

139 anmälningsskyldigheten. Endast producentgrupper som kvalificerar sig som mikroföretag samt små och medelstora företag bör gynnas av stödet. För att säkerställa att producentgruppen blir en lönsam enhet bör inlämnande av en affärsplan vara ett villkor för att en producentgrupp ska erkännas av medlemsstaterna. För att undvika att man tillhandahåller driftsstöd och för att upprätthålla stimulanseffekten bör stödens längsta varaktighet begränsas till fem år. (56) God risk- och krishantering är ett centralt verktyg för en hållbar och konkurrenskraftig jordbrukssektor. Det är primärproduktionen som utsätts för de särskilda risker och kriser på natur-, klimat- och hälsoområdet som drabbar jordbrukssektorn. Därför bör stöd för risk- och krishantering och stöd till animaliesektorn begränsas till mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom primärproduktion. Statligt stöd för att kompensera för förluster som orsakas av ogynnsamma väder- och klimatförhållanden, för att bekämpa djur- och växtsjukdomar och stöd för betalning av försäkringspremier bör begränsas till att hjälpa jordbrukare som ställs inför olika svårigheter trots att de har vidtagit rimliga åtgärder för att minimera sådana risker. Statligt stöd bör inte leda till att jordbrukare lockas att ta onödiga risker. Jordbrukarna bör själva stå för konsekvenserna av obetänksamma val av produktionsmetoder eller produkter. (57) Stöd till forskning och utveckling kan bidra till hållbar ekonomisk tillväxt och stärka konkurrenskraften. Detta är särskilt viktigt för mikroföretag samt små och medelstora företag, som kan ha svårt att få tillgång till nya tekniska framsteg, kunskapsöverföring eller högkvalificerad personal. På grundval av kommissionens erfarenheter från tillämpningen av gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk , gemenskapens rambestämmelser för statligt stöd till forskning, utveckling och innovation 17 och kommissionens förordning (EG) nr 800/2008 på stöd till forskning och utveckling inom jordbrukssektorn är det lämpligt att undanta stöd till forskning och utveckling som uppfyller villkoren i denna förordning från anmälningsskyldigheten. Eftersom främjande av forskning och utveckling är ett viktigt mål av gemensamt intresse bör det krävas att forskningsprojektet är av intresse för alla mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom en viss jordbrukssektor eller en relaterad delsektor. Information om forskningsprojektet och resultatet av detta bör göras tillgängligt för allmänheten på internet. Dessutom bör intresserade mikroföretag samt små och medelstora företag kunna få tillgång till forskningsresultaten utan kostnad. (58) Nödsituationer som orsakats av naturkatastrofer kräver brådskande åtgärder från de beviljande myndigheternas sida. Det är därför viktigt att säkerställa ett skyndsamt genomförande av de planerade åtgärderna. Kommissionen har tillämpat artiklarna 107 och 108 i fördraget i ett stort antal beslut rörande kompensation till jordbrukssektorn för skador som orsakats av naturkatastrofer. I gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk fanns redan en möjlighet att godkänna stödordningar för att kompensera för skador orsakade av naturkatastrofer. Under perioden godkände kommissionen med tillämpning av gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk mer än 25 stöd som avsåg kompensation till jordbrukssektorn för skador orsakade av naturkatastrofer. Kommissionens erfarenhet har visat att dessa åtgärder behöver genomföras skyndsamt för att vara effektiva. Detta kräver en förenkling i form av undantag från 17 EUT C 323, , s. 1. SV 13 SV

140 anmälningsskyldigheten. På grund av deras kompenserande karaktär och tydliga kriterier för förenlighet ger de dessutom inte upphov till någon betydande snedvridning av konkurrensen. Det är därför lämpligt att kommissionen använder de befogenheter den tilldelas genom förordning (EG) nr 994/98, i dess lydelse enligt förordning (EU) nr 733/2013, i fråga om stöd för att kompensera för skador orsakade av naturkatastrofer inom jordbrukssektorn. (59) Stöd för ersättning för skador som orsakats av naturkatastrofer bör därför vara tillgängligt för företag i hela jordbrukssektorn och kunna beviljas såväl mikroföretag samt små och medelstora företag som stora företag. Villkoren för att stöd för ersättning för skador som orsakats av naturkatastrofer ska kunna undantas följer redan fastställd praxis och avser ett formellt erkännande från medlemsstaternas myndigheter av händelsens karaktär av naturkatastrof och ett direkt orsakssamband mellan den skada som naturkatastrofen orsakat och den skada som stödmottagaren har lidit. Dessa villkor bör säkerställa att överkompensation undviks. Särskilt bör medlemsstaterna undvika överkompensation till följd av att denna typ av stöd kombineras med annan ersättning som stödmottagarna erhållit, till exempel betalningar från ett försäkringssystem. Sådan ersättning till stödmottagare bör dras av från stödbeloppet. (60) Kommissionen har tillämpat artiklarna 107 och 108 i fördraget på stöd till förmån för bevarande av kultur- och naturarv i ett stort antal ärenden, särskilt inom ramen för gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk och förordning (EG) nr 1857/2006. Under bedömde kommissionen mer än 87 investeringsstöd för bevarande av traditionella landskap och byggnader på jordbruksföretag. Investeringsstöd för bevarande av traditionella landskap och byggnader till förmån för små och medelstora företag var undantaget från anmälningsskyldigheten enligt förordning (EG) nr 1857/2006 medan investeringsstöd för bevarande av traditionella landskap och byggnader till förmån för stora företag var föremål för krav på anmälan till och godkännande av kommissionen i enlighet med gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk Projekt för bevarande av kultur- och naturarv ger dock vanligtvis inte upphov till någon betydande snedvridning av konkurrensen även om de genomförs av stora företag. Det är därför lämpligt att kommissionen använder de befogenheter den tilldelas genom förordning (EG) nr 994/98, i dess lydelse enligt förordning (EU) nr 733/2013, i fråga om stöd för bevarande av kultur- och naturarv. (61) För att stöd till förmån för bevarande av kultur- och naturarv ska kunna undantas från anmälningsskyldigheten enligt denna förordning bör det beviljas för investeringar i materiella tillgångar eller anläggningsarbeten som syftar till att bevara kultur- eller naturarv. Kultur- eller naturarvet bör finnas på stödmottagarens jordbruksföretag och bör vara erkänt som sådant av medlemsstatens behöriga offentliga myndigheter. Stödnivån bör vara villkorad av om investeringen är icke-produktiv (vilket i detta fall medger en högre stödnivå) eller om den leder till en ökning av produktionskapaciteten (i vilket fall stödnivån bör begränsas). (62) Skogsbruket är en integrerad del av landsbygdsutvecklingen. Kommissionen har tillämpat artiklarna 107 och 108 i fördraget på företag som är verksamma inom skogsbrukssektorn i ett stort antal beslut, i synnerhet inom ramen för gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till jordbruk och skogsbruk Under perioden godkände kommissionen 140 stöd till förmån för skogsbrukssektorn enligt dessa riktlinjer. För att säkerställa effektiv kontroll och förenklad administration utan att kommissionens kontroll försvagas bör kommissionen, mot bakgrund av sin stora SV 14 SV

141 erfarenhet av att tillämpa dessa artiklar på mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom skogsbrukssektorn, använda de befogenheter den tilldelats enligt förordning (EG) nr 994/98 även på stöd till skogsbrukssektorn. Stöd som beviljas inom skogsbrukssektorn för åtgärder som omfattas av förordning (EU) nr [RD/2013] som en del av de nationella landsbygdsutvecklingsprogrammen och som antingen samfinansieras genom EJFLU eller beviljas som ytterligare nationell finansiering av sådana samfinansierade åtgärder, leder enligt kommissionens erfarenhet inte till någon omfattande snedvridning av konkurrensen. För sådana åtgärder fastställs tydliga villkor för förenlighet. (63) Dessa kategorier av stöd bör i synnerhet omfatta stöd för beskogning och skapande av skogsmark, stöd till skogsjordbruk, stöd till förebyggande och återställande av skogar som skadats av bränder, naturkatastrofer eller andra exceptionella händelser, stöd till investeringar som förbättrar skogsekosystemens resiliens och miljövärde, Natura 2000-utbetalningar till skogsområden, stöd till miljöåtgärder inom skogsbruket och klimattjänster och till skogsskydd, stöd till kunskapsöverföring och informationsåtgärder, stöd till rådgivningstjänster, stöd till investeringar i infrastruktur och stöd till investeringar i nya skogsbrukstekniker och i bearbetning och saluföring av skogsbruksprodukter. Stödet till skogsbrukssektorn bör inte snedvrida konkurrensen och det bör vara marknadsneutralt. (64) I syfte att säkerställa överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] och för att förenkla reglerna för godkännande av statligt stöd för den samfinansierade delen och den ytterligare finansieringen från de nationella landsbygdsutvecklingsprogrammen, bör åtgärder till förmån för skogsbrukssektorn som undantas från anmälningsskyldigheten enligt denna förordning vara identiska med den underliggande åtgärden för landsbygdsutveckling, och det undantagna stödet bör endast beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med den berörda medlemsstatens landsbygdsutvecklingsprogram. (65) Ekonomisk diversifiering och skapandet av nya ekonomiska verksamheter är avgörande för landsbygdsområdenas utveckling och konkurrenskraft, särskilt för mikroföretag samt små och medelstora företag, som utgör grundstommen i unionens landsbygdsekonomi. Förordning (EU) nr [RD/2013] föreskriver om åtgärder för att stödja affärsutveckling inom andra områden än jordbruksområdet i landsbygdsområden som syftar till främjande av sysselsättningen, skapande av kvalificerade arbetstillfällen i landsbygdsområden, bevarande av befintliga arbetstillfällen, minskning av säsongsrelaterade variationer inom sysselsättningen, utveckling av icke-jordbruksrelaterade sektorer och jordbruksrelaterad bearbetning och livsmedelsbearbetning, samtidigt som företagsintegration och lokala sektorsöverskridande kopplingar gynnas. (66) För att säkerställa överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] och förenkla reglerna för godkännande av statligt stöd för den samfinansierade delen och den ytterligare finansieringen från de nationella landsbygdsutvecklingsprogrammen, är det lämpligt att undanta olika kategorier av stöd till mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma i landsbygdsområden. Dessa kategorier av stöd bör i synnerhet omfatta stöd till investeringar beträffande bearbetning av jordbruksprodukter till icke-jordbruksprodukter eller bomullsproduktion, nyetableringsstöd för annan verksamhet än jordbruksverksamhet, stöd till rådgivningstjänster och utbildning av rådgivare, stöd till kunskapsöverföring och informationsåtgärder samt stöd till nya deltagare i kvalitetssystem för bomull och SV 15 SV

142 livsmedel och marknadsföringsåtgärder till förmån för livsmedel. De åtgärder som undantas från anmälningsskyldigheten enligt denna förordning bör vara identiska med den underliggande åtgärden för landsbygdsutveckling och bör endast beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med den berörda medlemsstatens landsbygdsutvecklingsprogram. (67) Mot bakgrund av kommissionens erfarenhet på detta område, särskilt av hur ofta det i allmänhet är nödvändigt att se över politiken på området statligt stöd i unionen, bör tillämpningsperioden för denna förordning begränsas. För att ge medlemsstaterna tid att anpassa sig bör stöd som undantas i enlighet med denna förordning fortsätta att vara undantagna under en sexmånadersperiod efter det att förordningen har upphört att gälla. HÄRIGENOM FÖRESKRIVS FÖLJANDE. KAPITEL 1 GEMENSAMMA BESTÄMMELSER Artikel 1 Tillämpningsområde 1. Denna förordning ska tillämpas på följande kategorier av stöd: (c) (d) Stöd till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag i) som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning eller saluföring av jordbruksprodukter, med undantag för artiklarna 14, 16, 18, 23 och 25 28, som endast ska tillämpas på mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom primärproduktion, ii) för verksamheter som inte omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget, till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag, i den mån det omfattas av förordning (EU) nr [RD/2013] och antingen samfinansieras av EJFLU eller beviljas som ytterligare nationell finansiering av sådana samfinansierade åtgärder. Stöd för att avhjälpa skador som orsakas av naturkatastrofer inom jordbrukssektorn. Stöd för investeringar i syfte att bevara kultur- och naturarv på ett jordbruksföretag. Stöd till skogsbruk som omfattas av förordning (EU) nr [RD/2013] och som antingen samfinansieras genom EJFLU eller beviljas som ytterligare nationell finansiering av sådana samfinansierade åtgärder. 2. Om medlemsstaterna finner det lämpligt får de välja att bevilja stöd till mikroföretag samt små och medelstora företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter, inom skogsbrukssektorn, eller för verksamheter som inte omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget enligt villkoren i och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [GBER/2013]. 3. Denna förordning ska inte tillämpas på följande: SV 16 SV

143 Stöd till förmån för skogsbrukssektorn som varken samfinansieras av EJFLU eller beviljas som ytterligare nationell finansiering av sådana samfinansierade åtgärder. Stöd till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag för verksamheter som inte omfattas av tillämpningsområdet för artikel 42 i fördraget, som varken samfinansieras av EJFLU eller beviljas som ytterligare nationell finansiering av sådana samfinansierade åtgärder. 4. Denna förordning ska inte tillämpas på följande: (c) Stödordningar för vilka de planerade eller faktiska årliga offentliga utgifterna överskrider [ ] % av bruttonationalprodukten (BNP) för den berörda medlemsstaten för föregående kalenderår och i den mån den planerade eller faktiska årsbudgeten för ordningen i fråga överskrider [...] miljoner euro. Sådana stödordningar ska anmälas i enlighet med artikel i fördraget senast sex månader från den dag då ovannämnda villkor uppfylls. Om flera ordningar med identiska eller mycket lika egenskaper träder i kraft i samma medlemsstat inom en period av tre år ska dessa ordningar bedömas gemensamt vid tillämpningen av denna bestämmelse. Stöd till exportrelaterade verksamheter, nämligen stöd som är direkt kopplat till exportvolymen, till skapandet eller driften av ett distributionsnät eller till andra löpande utgifter i samband med exportverksamheten. Stöd som gynnar användningen av inhemska varor framför importerade varor. 5. [Med undantag för artikel 30 ska] denna förordning [ska] inte tillämpas på följande: Stödordningar som inte uttryckligen utesluter utbetalning av individuellt stöd till ett företag som är föremål för ett oreglerat återbetalningskrav till följd av ett tidigare kommissionsbeslut som förklarar ett stöd olagligt och oförenligt med den inre marknaden. Stöd för särskilda ändamål till ett företag som är föremål för ett oreglerat återbetalningskrav till följd av ett tidigare kommissionsbeslut som förklarar ett stöd olagligt och oförenligt med den inre marknaden. 6. Denna förordning ska inte tillämpas på stöd till företag i svårigheter, [med undantag av följande: Artikel 30 i denna förordning Artiklarna 25 och 26 i denna förordning, vad avser skador som är direkt kopplade till riskhändelsen, i den mån dessa företag redan har ingått i ett undsättnings- eller omstruktureringsförfarande. Detta villkor ska anses vara uppfyllt om företaget till exempel redan har lämnat in en ansökan om undsättnings- eller omstruktureringsstöd. Tidigare skador som har samband med situationen för företaget i svårigheter får under inga omständigheter kompenseras genom sådant stöd som avses i de ovannämnda artiklarna.] 7. Denna förordning ska inte tillämpas på stöd som i sig själva, genom de villkor som är förenade med dem eller deras finansieringsmetod, ger upphov till en icke särskiljbar överträdelse av unionslagstiftningen, i synnerhet SV 17 SV

144 (c) stöd som förenar beviljandet av stöd med en skyldighet för stödmottagaren att ha sitt huvudkontor i den berörda medlemsstaten eller att vara huvudsakligen etablerad i den berörda medlemsstaten, stöd som förenar beviljandet av stöd med en skyldighet för stödmottagaren att använda nationellt producerade varor eller nationella tjänster, stöd som begränsar stödmottagarens möjligheter att utnyttja resultaten från forskning, utveckling och innovation i andra medlemsstater. I denna förordning gäller följande definitioner: Artikel 2 Definitioner 1. stöd: varje åtgärd som uppfyller samtliga kriterier i artikel i fördraget. 2. individuellt stöd: stöd som beviljas ett visst företag och omfattar stöd för särskilda ändamål, och stöd som beviljas på grundval av en stödordning. 3. stöd för särskilda ändamål: stöd som inte beviljas på grundval av en stödordning. 4. stödordning: varje rättsakt på grundval av vilken individuellt stöd kan beviljas företag som i rättsakten definieras på ett allmänt och abstrakt sätt, utan att några ytterligare genomförandeåtgärder krävs, samt varje rättsakt på grundval av vilken stöd som inte är hänförbart till ett visst projekt kan beviljas ett eller flera företag. 5. jordbruksprodukt: de produkter som förtecknas i bilaga I till fördraget, med undantag av fiskeri- och vattenbruksprodukter som förtecknas i bilaga I till Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr /2013 [KOM(2011)416] om den gemensamma marknadsordningen för fiskeri- och vattenbruksprodukter primär jordbruksproduktion: produktion av produkter från jorden och från uppfödning, som förtecknas i bilaga I till fördraget, utan att utföra några andra vidare processer som förändrar dessa produkters natur. 7. bearbetning av jordbruksprodukter: varje process som en jordbruksprodukt undergår som till resultat ger en produkt som också är en jordbruksprodukt, med undantag av verksamheter vid jordbruksföretaget som är nödvändiga för att förbereda en animalisk eller vegetabilisk produkt för den första försäljningen. 8. bearbetning av jordbruksprodukter till icke-jordbruksprodukter: varje process på en jordbruksprodukt som leder till en produkt som inte är en jordbruksprodukt. 9. saluföring av jordbruksprodukter: att ställa fram eller visa upp en jordbruksprodukt i avsikt att sälja, erbjuda för försäljning, leverera eller på annat sätt föra ut på marknaden, med undantag för en primärproducents försäljning i första ledet till återförsäljare eller förädlare samt eventuellt förberedande av produkten för sådan försäljning. Primärproducenters försäljning till slutkonsumenter ska betraktas som saluföring om den sker i separata lokaler som är särskilt avsedda för detta syfte. 10. jordbrukssektorn: alla företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning eller saluföring av jordbruksprodukter. 18 EUT L SV 18 SV

145 11. bruttobidragsekvivalent: det diskonterade värdet på stödet uttryckt som en procentandel av det diskonterade värdet av de stödberättigande kostnaderna beräknat vid tidpunkten för tilldelning av stödet på grundval av den diskonteringsränta som gällde vid den tidpunkten. 12. mikroföretag samt små och medelstora företag: mikroföretag samt små och medelstora företag som uppfyller kriterierna i bilaga I. 13. inledande av projekt: antingen det faktiska inledandet av (byggnads)arbeten eller (byggnads)verksamheter eller det första fasta åtagandet att beställa utrustning eller utnyttja tjänster, med undantag för förberedande arbeten. 14. företag i svårigheter: ett företag som uppfyller följande villkor: (c) [Om det är fråga om ett bolag med begränsat personligt ansvar för bolagsmännen 19 : om över hälften av det tecknade aktiekapitalet 20 har förlorats på grund av ackumulerade förluster. Detta är fallet när avdrag för ackumulerade förluster från reserver (och alla andra element som vanligtvis betraktas som del av företagets eget kapital) leder till ett negativt resultat som överstiger hälften av det tecknade aktiekapitalet. Om det är fråga om ett bolag med obegränsat personligt ansvar för åtminstone vissa av bolagsmännen 21 : om över hälften av det bokförda egna kapitalet har förlorats på grund av ackumulerade förluster. Företaget är föremål för ett kollektivt insolvensförfarande eller uppfyller kriterierna i nationell lagstiftning för att bli föremål för kollektiva insolvensförfaranden på begäran av dess borgenärer. (d) Företagets bokföringsmässiga skuldsättningsgrad är större än [7,5]. (e) Företagets räntetäckningsgrad före finansiella poster och skatt har legat under [1,0] under de senaste [två] åren. (f) Företaget har getts ett kreditbetyg som motsvarar CCC+ ( betalningskapaciteten är beroende av fortsatt gynnsamma förhållanden ) eller lägre av minst ett registrerat kreditvärderingsinstitut 22. Mikroföretag samt små och medelstora företag som har existerat under kortare tid än tre år ska inte anses vara i svårigheter vad avser den perioden, om de inte uppfyller villkoren i led c.] 15. överblickbart stöd: stöd för vilket det är möjligt att på förhand exakt beräkna bruttobidragsekvivalenten utan att behöva göra en riskbedömning. 16. stödnivå: stödbeloppet uttryckt som en procentandel av de stödberättigande kostnaderna Detta avser särskilt de bolagsformer som anges i artikel 1.1 första stycket i rådets direktiv 78/660/EEG av den 25 juli 1978 (EGT L 222, , s. 11) och dess senare ändringar. I förekommande fall omfattar aktiekapital eventuella överkurser vid emission. Detta avser särskilt de bolagsformer som anges i artikel 1.1 andra stycket i rådets direktiv 78/660/EEG och dess senare ändringar. Med registrerat kreditvärderingsinstitut avses ett kreditvärderingsinstitut som är registrerat i enlighet med Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1060/2009 av den 16 september 2009 om kreditvärderingsinstitut (EUT L 302, , s. 1). SV 19 SV

146 17. landsbygdsutvecklingsprogram: sådana landsbygdsutvecklingsprogram som avses i artikel 7.1 i förordning (EU) nr [RDR/2013]. 18. naturkatastrofer: jordbävningar, snöskred, jordskred och översvämningar i form av vatten som svämmar över flod- eller sjöbankar. 19. ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof: ofördelaktiga väderförhållanden såsom frost, stormar och hagel, is, kraftigt regn eller allvarlig torka som förstör mer än 30 % av den genomsnittliga årsproduktionen för en viss jordbrukare under den föregående treårsperioden, eller ett treårsgenomsnitt inom föregående femårsperiod, varvid de högsta och de lägsta värdena inte medräknas. 20. mindre utvecklade regioner: regioner där bruttonationalprodukten (BNP) per capita är lägre än 75 % av den genomsnittliga bruttonationalprodukten för EU ung jordbrukare: jordbrukare som är under 40 år vid datumet för inlämnandet av ansökan om stöd, och som har tillräcklig yrkeskunskap och yrkesskicklighet och som för första gången etablerar sig som ägare till ett jordbruksföretag. 22. aktiv jordbrukare: aktiv jordbrukare i den mening som avses i artikel 9 i förordning (EU) nr [DP/2013]. 23. [jordbruksföretag:.] 24. fasta kostnader som uppstår till följd av deltagande i kvalitetssystem: kostnader för att ansluta sig till ett kvalitetssystem samt årsavgiften för deltagande i det systemet, i förekommande fall inklusive utgifter för nödvändiga kontroller av att specifikationerna i systemet uppfylls. 25. yttersta randområden: de områden som anges i artikel 349 första stycket i fördraget. 26. de mindre Egeiska öarna: de mindre öar som avses i artikel 1.2 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 229/2013 av den 13 mars 2013 om särskilda åtgärder inom jordbruket till förmån för de mindre Egeiska öarna och om upphävande av rådets förordning (EG) nr 1405/ avlivade eller självdöda djur: djur som avlivats genom dödshjälp med eller utan slutgiltig diagnos, eller som dött (inklusive dödfödda och ofödda djur) på ett jordbruksföretag eller i någon lokal eller under transport, men som inte slaktats för att användas som livsmedel. 28. kostnader för TSE-tester (transmissibel spongiform encefalopati) och BSE-tester (bovin spongiform encefalopati): samtliga kostnader, inklusive kostnader för provtagningsutrustning, provtagning, transporter, utförande av testerna samt lagring och destruering av de prov som krävs för provtagning enligt kapitel C i bilaga X till Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 999/2001 av den 22 maj 2001 om fastställande av bestämmelser för förebyggande, kontroll och utrotning av vissa typer av transmissibel spongiform encefalopati materiella tillgångar: tillgångar i form av mark, byggnader och anläggningar, maskiner och inventarier EUT L 78, , s. 41. EUT L 147, , s. 1. SV 20 SV

147 30. immateriella tillgångar: tillgångar som uppkommit till följd av överföring av teknik genom förvärv av patenträttigheter, licenser, know-how eller icke patentskyddad teknisk kunskap. 31. icke-produktiv investering: en investering som inte leder till en nettoökning av jordbruksföretagets värde eller lönsamhet. 32. transaktionskostnad: en kostnad som är knuten till ett åtagande, men som inte direkt kan hänföras till dess genomförande. 33. EU-normer: obligatoriska normer enligt unionslagstiftning som fastställer den skyddsnivå som enskilda företag måste uppnå, särskilt i fråga om miljö, hygienförhållanden och djurskydd; normer eller mål som fastställs på unionsnivå och som är obligatoriska för medlemsstaterna men inte för de enskilda företagen betraktas dock inte som EU-normer. 34. investeringar för att följa EU-normer: investeringar som görs för att följa EU-normer efter utgången av den övergångsperiod som föreskrivs i unionslagstiftning. 35. producentgrupp och producentorganisation: en grupp eller organisation som bildas i syfte att (c) (d) anpassa produktionen och avkastningen för de producenter som är medlemmar i sådana grupper eller organisationer till marknadens krav, gemensamt släppa ut varor på marknaden, inklusive förberedelse för försäljning, centralisering av försäljningen och leveranser till grossister, införa gemensamma regler för information om produktionen, särskilt om skörd och tillgänglighet, genomföra andra insatser som kan utföras av producentgrupper eller producentorganisationer, såsom att utveckla affärs- och marknadsföringskompetens och -organisation samt underlätta innovationsprocesser. 36. anläggningsarbeten: byggnads- och anläggningsarbeten som utförs av jordbrukaren själv eller av dennes anställda och som skapar en tillgång. 37. skottskog med kort omloppstid: vedartade, fleråriga skogsgrödor, som skördas med ett intervall på 2 5 år och där rotskott eller stubbskott lämnas kvar i marken efter skörd, och som kan ingå i flera rotationer. 38. snabbväxande träd: träd som odlas med en planerad rotationstid (tiden mellan två skördar på samma skifte) som är kortare än [15] år. 39. skogsjordbruk: markanvändningssystem där träd odlas i kombination med jordbruk på samma mark. 40. rådgivning: uttömmande rådgivning som ges [inom ramen för ett och samma kontrakt]. 41. livsmedel: livsmedel som förtecknas i bilaga I till Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1151/2012 av den 21 november 2012 om kvalitetsordningar för jordbruksprodukter och livsmedel EUT L 343, , s. 1. SV 21 SV

148 42. anknutet företag: ett anknutet företag enligt definitionen i artikel 3 i bilaga 1 till denna förordning. 43. Europeiska fonden för justering av globaliseringseffekter: Europeiska fonden för justering av globaliseringseffekter, inrättad genom Europaparlamentets och rådets förordning om inrättande av Europeiska fonden för justering av globaliseringseffekter ( ) ekokatastrof: en oförutsedd händelse av biotiskt eller abiotiskt slag som orsakats av människan och som leder till stora störningar på jordbrukets produktionssystem och på skogsstrukturerna och som så småningom orsakar stora ekonomiska skador för jordoch skogsbruket. 45. litet jordbruksföretag: ett jordbruksföretag som har färre än tio anställda och vars årsomsättning eller årliga totala balansräkning inte överskrider 2 miljoner euro. 46. a-områden: områden som utses på en regional stödkarta i enlighet med bestämmelserna i artikel a i fördraget. 47. c-områden: områden som utses på en regional stödkarta i enlighet med bestämmelserna i artikel c i fördraget. 48. regionalstödskarta: den förteckning över områden som en medlemsstat har utsett i enlighet med villkoren i riktlinjerna för statligt regionalstöd för och som kommissionen har godkänt. 49. glest befolkade områden: de områden som utsetts av den berörda medlemsstaten i enlighet med punkt 161 i riktlinjerna för statligt regionalstöd för områden med naturliga begränsningar: områden som anges av medlemsstaterna i enlighet med artikel 33 i förordning (EU) nr [RD/2013]. 51. medlem i ett jordbrukshushåll: varje fysisk eller juridisk person eller en grupp av fysiska eller juridiska personer, oavsett den rättsliga status som gruppen och dess medlemmar tillerkänns i nationell lagstiftning, med undantag av anställda vid jordbruket. Artikel 3 Villkor för undantag 1. Stödordningar, individuella stöd som beviljas enligt stödordningar och stöd för särskilda ändamål ska vara förenliga med den inre marknaden i den mening som avses i artikel i fördraget och ska vara undantagna från anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget under förutsättning att sådana stöd uppfyller samtliga villkor i kapitlen 1 och 2 och de relevanta villkoren i kapitel 3, och innehåller en uttrycklig hänvisning till de relevanta bestämmelserna i denna förordning, med angivande av de relevanta bestämmelserna, denna förordnings titel och en hänvisning till dess offentliggörande i Europeiska unionens officiella tidning EUT xx xxx. EUT SV 22 SV

149 2. Medlemsstaterna ska vidta alla åtgärder som är nödvändiga för att säkerställa att denna förordning följs, även när det gäller individuella stöd som beviljas enligt stödordningar som är undantagna från anmälningsskyldigheten enligt denna förordning. Artikel 4 Tröskelvärden för anmälan Denna förordning ska inte tillämpas på individuellt stöd, oavsett om det beviljas för särskilda ändamål eller på grundval av en stödordning, vars bruttobidragsekvivalent överskrider följande tröskelvärden: (c) Stöd för materiella eller immateriella investeringar i jordbruksföretag: euro per företag under någon period under tre räkenskapsår, eller euro om företaget finns i en mindre utvecklad region. Stöd för investeringar i samband med bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter: 7,5 miljoner euro per företag per investeringsprojekt. Stöd för investeringar som förbättrar skogsekosystemens resiliens och miljövärde: [7,5 miljoner] euro per investeringsprojekt. (d) Stöd för investeringar i infrastruktur inom skogsbrukssektorn: [7,5 miljoner] euro per investeringsprojekt. (e) (f) Stöd för investeringar i skogsbruksmetoder och i bearbetning, mobilisering och saluföring av skogsprodukter: [7,5 miljoner] euro per investeringsprojekt. Stöd för investeringar som avser bearbetning av jordbruksprodukter till ickejordbruksprodukter eller bomullsproduktion: [7,5 miljoner] euro per investeringsprojekt. Artikel 5 Stöds överblickbarhet 1. Denna förordning ska endast tillämpas på överblickbart stöd. 2. Följande kategorier av stöd ska anses vara överblickbart stöd: (c) Stöd som ingår i bidrag och räntesubventioner. Stöd som ingår i lån, om bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av den referensränta som gällde när lånet beviljades. Stöd som ingår i garantier i) om bruttobidragsekvivalenten har beräknats på grundval av de säkerhetsavgifter som anges i kommissionens tillkännagivande om tillämpningen av artiklarna 87 och 88 i EG-fördraget på statligt stöd i form av garantier, eller ii) om metoden för att beräkna bruttobidragsekvivalenten för garantin före genomförandet har godkänts efter att ha anmälts till kommissionen enligt en förordning som antagits av kommissionen på området för statligt stöd, och den godkända metoden uttryckligen avser den berörda typen av garantier och underliggande transaktioner med avseende på tillämpningen av denna förordning. SV 23 SV

150 (d) (e) Stöd som ingår i skatteåtgärder, om det i åtgärden föreskrivs ett tak som garanterar att det tillämpliga tröskelvärdet inte överskrids. Stöd som ingår i återbetalningspliktiga förskott, om det sammanlagda nominella beloppet av det återbetalningspliktiga förskottet inte överstiger de tillämpliga tröskelvärdena enligt denna förordning eller om metoden för att beräkna bruttobidragsekvivalenten för det återbetalningspliktiga förskottet före genomförandet av åtgärden har godtagits efter anmälan till kommissionen. 3. Följande kategorier av stöd ska inte anses vara överblickbart stöd: Stöd som ingår i kapitaltillskott. Stöd som ingår i riskkapitalåtgärder. Artikel 6 Stimulanseffekt 1. Denna förordning ska endast undanta stöd som har en stimulanseffekt. 2. Stöd ska anses ha en stimulanseffekt om stödmottagaren har lämnat in en skriftlig ansökan om stöd med användning av det formulär som anges i bilaga II till den berörda medlemsstaten innan arbetet med projektet eller verksamheten inleds. 3. [KOMPLETTERANDE ALTERNATIV FÖR STORA FÖRETAG: Stöd som beviljas stora företag ska anses ha en stimulanseffekt om medlemsstaten, utöver att uppfylla det villkor som föreskrivs i punkt 2, innan den beviljar det berörda individuella stödet kontrollerar att den dokumentation som stödmottagaren tagit fram fastställer ett eller flera av följande kriterier: (c) (d) (e) Projektets/verksamhetens storlek ökar väsentligt på grund av stödet. Projektets/verksamhetens omfattning ökar väsentligt på grund av stödet. Det totala belopp som stödmottagaren lagt på projektet/verksamheten ökar väsentligt på grund av stödet. Slutförandet av projektet/verksamheten i fråga har påskyndats väsentligt. Som investeringsstöd, att projektet som sådant inte skulle ha genomförts i det berörda landsbygdsområdet om stödet inte hade beviljats. 4. Punkt 2 ska inte tillämpas i fråga om skatteåtgärder om följande villkor är uppfyllda: Skatteåtgärden fastställer en rätt till stöd i enlighet med objektiva kriterier och utan vidare bedömningsutrymme för medlemsstaten, och skatteåtgärden har antagits och trätt i kraft innan arbetet med det understödda projekt eller den understödda verksamheten inleds; detta villkor ska inte vara tillämpligt i fråga om efterföljande ordningar på skatteområdet, under förutsättning att verksamheten redan omfattades av de föregående ordningarna på skatteområdet. 5. Punkt 1 ska inte tillämpas på stöd som beviljas i enlighet med artiklarna 25, 26 och 30 och inte heller på stöd för återställande av skador som beviljas i enlighet med artikel 34. SV 24 SV

151 Artikel 7 Proportionalitet 1. Denna förordning ska endast gälla för stöd som är proportionellt. 2. Stöd som undantas från anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget enligt denna förordning ska anses vara proportionellt om det iakttar de högsta stödnivåer eller stödbelopp som fastställs i kapitel 3. Artikel 8 Stödnivå och stödberättigande kostnader 1. Vid beräkningen av stödnivån och de stödberättigande kostnaderna ska alla siffror som används avse belopp före eventuella avdrag för skatter eller andra avgifter. De stödberättigande kostnaderna ska stödjas av skriftliga underlag som ska vara tydliga, specifika och aktuella. 2. [Mervärdesskatt ska inte vara stödberättigande. Mervärdesskatt ska emellertid vara stödberättigande i de fall den inte kan återbetalas enligt nationell lagstiftning om mervärdesskatt och betalas av en stödmottagare som inte är en icke beskattningsbar person i den mening som avses i artikel 13.1 första stycket i rådets direktiv 2006/112/EG av den 28 november 2006 om ett gemensamt system för mervärdesskatt (EUT L 347, , s. 1), förutsatt att sådana mervärdesskattebelopp inte hänför sig till tillhandahållandet av infrastruktur.] 3. Om stöd beviljas i annan form än bidrag ska stödbeloppet vara lika med stödets bruttobidragsekvivalent. 4. Stöd som betalas ut i flera delbetalningar ska diskonteras till sitt värde vid tidpunkten för beviljandet. De stödberättigande kostnaderna ska diskonteras till sitt värde vid tidpunkten för beviljandet. Den räntesats som ska användas för nuvärdesberäkningar och för att räkna ut stödbeloppet i ett mjukt lån ska vara den gällande referensräntan vid den tidpunkt då stödet beviljades. 5. Om stöd beviljas genom skattefördelar ska diskonteringen av delar av stödet ske på grundval av den gällande referensräntan vid den tidpunkt då en skatteförmån får verkan. 6. Om stöd beviljas i form av förskott med återbetalningsskyldighet som, i avsaknad av en vedertagen metod för att beräkna bruttobidragsekvivalenten, uttrycks som en procentandel av de stödberättigande kostnaderna och åtgärden föreskriver att förskotten, om projektet blir en framgång, definierat på grundval av en rimlig och försiktig hypotes, kommer att betalas tillbaka med en räntesats som minst motsvarar den diskonteringsränta som var tillämplig vid den tidpunkt då stödet beviljades, får de högsta stödnivåer som anges i kapitel 3 höjas med [10] procentenheter. [Artikel 9] Status som mikroföretag, litet företag eller medelstort företag [Om undantaget från anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget är begränsat till mikroföretag samt små och medelstora företag eller om mer gynnsamma villkor gäller för mikroföretag samt små och medelstora företag enligt denna förordning, kan ett mikroföretag, litet eller medelstort företag endast dra nytta av ett sådant undantag eller av mer gynnsamma villkor enligt denna förordning under förutsättning att det inte förlorar sin status som SV 25 SV

152 mikroföretag, litet eller medelstort företag inom [x] år från beviljandet av stödet på grund av att det blev ett partnerföretag eller ett anknutet företag, i den mening som avses i artikel 3 i bilaga I, till ett stort företag.] Artikel 10 Kumulering 1. Vid fastställandet av huruvida de individuella tröskelvärden för anmälan som fastställs i artikel 3 a och de högsta stödnivåer och stödtak som fastställs i kapitel 3 iakttas, ska totalbeloppet för de offentliga stödåtgärderna till den understödda verksamheten eller det understödda projektet beaktas, oavsett hur åtgärderna finansieras. Unionsmedel som förvaltas centralt av kommissionen, som inte direkt eller indirekt kontrolleras av medlemsstaten och som inte utgör statligt stöd, ska dock inte beaktas när både sådana medel och nationell finansiering bedöms tillsammans för att kontrollera att unionsbestämmelserna följs. 2. Stöd med identifierbara stödberättigande kostnader får kumuleras med annat statligt stöd, så länge dessa åtgärder rör olika identifierbara stödberättigande kostnader, annat statligt stöd, med avseende på samma stödberättigande kostnader som helt eller delvis överlappar varandra, endast om en sådan kumulering inte leder till att den högsta stödnivå eller det högsta stödbelopp som gäller för detta stöd enligt denna förordning överskrids. 3. Stöd som undantas enligt denna förordning får inte kumuleras med stöd av mindre betydelse avseende samma stödberättigande kostnader om en sådan kumulering skulle leda till en stödnivå som överstiger de högsta tillåtna stödnivåer som anges i kapitel 3. Artikel 11 Återkallelse av gruppundantaget Om den berörda medlemsstaten beviljar stöd som påstås vara undantaget från anmälningsskyldigheten enligt denna förordning utan att uppfylla de villkor som anges i detta kapitel och i kapitel 3, eller underlåter att uppfylla det krav som anges i kapitel 2, får kommissionen, efter att ha gett den berörda medlemsstaten tillfälle att lämna sina synpunkter, anta ett beslut om att alla eller en del av de framtida stödåtgärder som den berörda medlemsstaten antar ska anmälas till kommissionen i enlighet med artikel i fördraget. De stöd som ska anmälas får särskilt omfatta stöd som antas till förmån för vissa stödmottagare eller stöd som antas av vissa myndigheter i den berörda medlemsstaten. SV 26 SV

153 KAPITEL 2 FÖRFARANDEKRAV Artikel 12 Offentliggörande och information 1. Senast tio arbetsdagar innan en stödordning som är undantagen enligt denna förordning träder i kraft, eller innan ett individuellt stöd som är undantaget enligt denna förordning och inte omfattas av någon stödordning beviljas, ska medlemsstaterna till kommissionen, via kommissionens webbapplikation Interaktiv anmälan av statligt stöd (SANI) i enlighet med artikel 3 i förordning (EG) nr 794/2004, för offentliggörande på kommissionens webbplats översända en sammanfattning av uppgifterna om stödordningen eller det individuella stödet med användning av det formulär som anges i bilaga III. Kommissionen ska inom tio arbetsdagar från mottagandet av sammanfattningen skicka ett mottagningsbevis med identifikationsnummer. 2. Den berörda medlemsstaten ska offentliggöra följande på en enda webbplats för statligt stöd eller på en webbplats som hämtar information från flera webbplatser: De sammanfattande uppgifter som avses i punkt 1. (c) Den fullständiga texten till varje stödåtgärd, inklusive dess ändringar, eller en länk till denna text. Uppgifter om varje individuellt stöd som beviljas, enligt vad som anges i bilaga IV till denna förordning. 3. De uppgifter som anges i punkt 2 ska presenteras och hållas tillgängliga på det standardiserade sätt som anges i bilaga V och ska möjliggöra effektiva sök- och nedladdningsfunktioner. De uppgifter som avses i punkt 2 ska hållas uppdaterade och tillgängliga i minst tio år från den dag då stödet beviljades. 4. Offentliggörandet enligt punkt 2 av den fullständiga texten till stödordningen eller stödet för särskilda ändamål ska särskilt innehålla en uttrycklig hänvisning till denna förordning, med angivande av förordningens titel och en hänvisning till dess publikationsreferens i Europeiska unionens officiella tidning och till de särskilda bestämmelser i kapitel 3 som berörs av akten eller, i tillämpliga fall, till den nationella lagstiftning som säkerställer att de relevanta bestämmelserna i denna förordning iakttas. Även dess genomförandebestämmelser och ändringar ska anges. 5. Kommissionen ska offentliggöra följande på sin webbplats: Länkar till samtliga medlemsstaters webbplatser för statligt stöd, som avses i punkt 2 De sammanfattande uppgifter som avses i punkt 1. Artikel 13 Rapportering Medlemsstaterna ska översända följande till kommissionen i elektronisk form: SV 27 SV

154 Uppgifter om varje beviljat individuellt stöd som överskrider 3 miljoner euro, med användning av det formulär som anges i bilaga IV, inom 20 arbetsdagar från den dag då stödet beviljades. En årlig rapport enligt kapitel III i förordning (EG) nr 794/2004, om tillämpningen av denna förordning, vilken ska innehålla de uppgifter som anges i bilaga VI till denna förordning, med avseende på hela eller varje del av det år under vilket den här förordningen är tillämplig. Artikel 14 Kontroll Medlemsstaterna ska föra detaljerade register med den information och de styrkande handlingar som behövs för att fastställa att alla villkor i denna förordning är uppfyllda. Sådana register ska bevaras i tio år från den dag då det individuella stödet beviljades eller det sista stödet beviljades enligt stödordningarna. En berörd medlemsstat ska på begäran inom 20 arbetsdagar, eller inom en längre tidsfrist som anges i begäran, förse kommissionen med alla uppgifter och alla styrkande handlingar som kommissionen anser nödvändiga för att kunna kontrollera tillämpningen av denna förordning. KAPITEL 3 STÖDKATEGORIER AVSNITT 1 STÖD TILL FÖRMÅN FÖR MIKROFÖRETAG SAMT SMÅ OCH MEDELSTORA FÖRETAG SOM ÄR VERKSAMMA INOM PRIMÄRPRODUKTION, BEARBETNING ELLER SALUFÖRING AV JORDBRUKSPRODUKTER Artikel 15 Stöd till materiella eller immateriella investeringar i jordbruksföretag knutna till primärproduktion 1. Stöd till materiella eller immateriella investeringar i jordbruksföretag knutna till primärproduktion av jordbruksprodukter ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 16 i denna artikel. 2. Investeringen ska göras av en eller flera stödmottagare eller avse en tillgång som används av en eller flera stödmottagare. 3. Investeringen får vara knuten till jordbruksföretagets produktion av biobränslen eller energi från förnybara energikällor, under förutsättning att produktionen inte överstiger den genomsnittliga årsförbrukningen av bränsle eller energi på jordbruket i fråga. 4. Investeringen ska vara förenlig med unionslagstiftningen och den berörda medlemsstatens nationella lagstiftning. 5. Investeringen ska syfta till att uppnå särskilt följande mål: SV 28 SV

155 (c) (d) (e) Förbättra jordbruksföretagets generella prestationer och hållbarhet, särskilt genom att minska produktionskostnaderna eller förbättra och omfördela produktionen. Förbättra den naturliga miljön, hygienförhållandena eller nivån på djurskyddet, under förutsättning att den berörda investeringen går utöver gällande EUnormer. Skapa och förbättra infrastruktur som är knuten till utveckling, anpassning och modernisering av jordbruket, inklusive tillträde till jordbruksmark, arrondering och grundförbättring, energiförsörjning och vattenförvaltning. Uppfylla mål om ett miljö- och klimatvänligt jordbruk, bevara den biologiska mångfalden av arter och livsmiljöer och höja skönhets- eller rekreationsvärdet för allmänheten i ett Natura 2000-område eller ett annat system med höga naturvärden, vilka har fastställts i medlemsstaternas nationella eller regionala landsbygdsutvecklingsprogram, så länge investeringarna är icke-produktiva. Återupprätta produktionspotential som skadats genom naturkatastrofer, exceptionella händelser eller ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof och förebygga skador som orsakas av sådana händelser. 6. Endast investeringar som inte kräver en miljökonsekvensbedömning i enlighet med unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 7. De stödberättigande kostnaderna får omfatta följande: Uppbyggande, förvärv, inklusive leasing, eller förbättring av fast egendom; mark för andra ändamål än konstruktionsändamål är endast stödberättigande upp till 10 % av de sammanlagda stödberättigande kostnaderna för den berörda transaktionen. Inköp av begagnad utrustning och inköp eller hyrköp av nya maskiner och ny utrustning upp till tillgångens marknadsvärde. (c) Allmänna kostnader som är kopplade till de utgifter som avses i leden a och b, såsom arvoden för arkitekter, ingenjörer och konsulter, arvoden kopplade till rådgivning om miljömässig och ekonomisk hållbarhet, inbegripet genomförbarhetsstudier; genomförbarhetsstudier ska fortsätta att vara stödberättigande utgifter även när, på grundval av deras resultat, inga utgifter enligt leden a och b har uppstått. (d) (e) (f) Följande immateriella investeringskostnader: förvärv eller utveckling av datorprogram och förvärv av patent, licenser, upphovsrätt och varumärken. Kostnader för icke-produktiva investeringar som är kopplade till de mål som avses i punkt 5 d. När det gäller bevattning ska endast investeringar som uppfyller följande villkor anses som stödberättigande: i) En förvaltningsplan för avrinningsdistrikt i enlighet med villkoren i direktiv 2000/60/EG ska ha anmälts till kommissionen för hela det område där investeringen är tänkt att äga rum samt i eventuella andra områden där miljön kan påverkas av investeringen. De åtgärder som får verkan inom SV 29 SV

156 ramen för förvaltningsplanen för avrinningsdistrikt i enlighet med artikel 11 i det direktivet och som är av relevans för jordbrukssektorn ska ha angetts i det tillämpliga åtgärdsprogrammet; vattenmätare som gör det möjligt att mäta vattenanvändningen för den investering som får stöd ska finnas eller installeras som en del av investeringen. ii) Investeringen ska leda till en minskning på minst 25 % av den tidigare vattenanvändningen. iii) Investeringar som påverkar grund- eller ytvattenförekomster som i förvaltningsplanen för det berörda avrinningsområdet bedömts vara i undermåligt skick på grund av vattenmängden och investeringar som medför en nettoutvidgning av det bevattningsområde som påverkar en viss grund- eller ytvattenförekomst ska inte vara stödberättigande enligt denna artikel. (g) När det gäller investeringar i syfte att återupprätta jordbrukets produktionspotential efter skador som orsakats av naturkatastrofer, exceptionella händelser eller ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof får de stödberättigande kostnaderna omfatta de kostnader som uppkommit för återupprättandet av produktionspotentialen upp till den nivå som förelåg innan händelsen inträffade. (h) När det gäller investeringar i syfte att förebygga skador som orsakats av naturkatastrofer, exceptionella händelser eller ogynnsamma väderförhållanden får de stödberättigande kostnaderna omfatta kostnaderna för specifika förebyggande åtgärder. 8. Andra kostnader i samband med leasingavtal, såsom leasegivarens marginal, ränterefinansieringskostnader, indirekta kostnader och försäkringsavgifter ska inte andes vara stödberättigande kostnader. 9. När det gäller bevattning får stöd endast betalas ut av medlemsstater som fullständigt har genomfört artikel 9 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2000/60/EG av den 23 oktober 2000 om upprättande av en ram för gemenskapens åtgärder på vattenpolitikens område 28 vad gäller jordbruk, vattenprissättning och kostnadstäckning för vattenförsörjning. 10. Stödet får inte begränsas till särskilda jordbruksprodukter och måste därför vara öppet för alla jordbrukssektorer, såvida inte en medlemsstat utesluter vissa produkter på grund av överkapacitet eller brist på avsättningsmöjligheter på marknaden. 11. Stöd får inte beviljas för följande: (c) Köp av produktionsrättigheter, stödrättigheter och ettåriga växter. Plantering av ettåriga växter. Investeringar för att följa gällande EU-normer. 12. Utan att det påverkar stöd som beviljas för investeringar i enlighet med punkt 5 e, får stöd inte beviljas för inköp av djur. 28 EGT L 327, , s. 1. SV 30 SV

157 13. Stöd får inte beviljas i strid med förbud eller restriktioner som fastställs i någon av rådets förordningar om gemensamma marknadsordningar, även om dessa förbud eller restriktioner endast avser stöd från unionen. 14. Stöd för investeringar i syfte att återupprätta jordbrukets produktionspotential i enlighet med punkt 5 e i denna artikel får inte kumuleras med stöd för att kompensera för materiella skador som avses i artiklarna 25, 26 och Stödnivån får inte överskrida (c) (d) 75 % av de stödberättigande kostnaderna i de yttersta randområdena, [75] % av de stödberättigande kostnaderna på de mindre Egeiska öarna, 50 % av de stödberättigande kostnaderna i mindre utvecklade regioner [och i alla regioner vars BNP per capita för perioden var lägre än 75 % av genomsnittet för EU-25 för referensperioden men vars BNP per capita är högre än 75 % av den genomsnittliga BNP för EU-27], 40 % av de stödberättigande kostnaderna i övriga områden. 16. De stödnivåer som avses i punkt 15 får ökas med 20 procentenheter, förutsatt att det högsta sammanlagda stödet inte överstiger 90 % för följande: (c) (d) (e) Unga jordbrukare enligt definitionen i artikel 2.21 [eller som etablerade sig under den femårsperiod som föregick ansökan om stöd]. Gemensamma investeringar, såsom lagringsanläggningar som används av en grupp av jordbrukare eller anläggningar för att förbereda produkterna före saluföring, och integrerade projekt som omfattar olika stödåtgärder enligt förordning (EU) nr [RD/2013], [inbegripet sådana som är kopplade till en sammanslagning av producentorganisationer]. Investeringar i områden med naturliga begränsningar i enlighet med artikel 33.3 i förordning (EU) nr [RD/2013]. Insatser som får stöd inom ramen för det europeiska innovationspartnerskapet, såsom en investering i ett nytt stall på jordbruket, vilket gör det möjligt att testa en ny metod för djurhållning som utvecklats av en operativ grupp bestående av jordbrukare, forskare och icke-statliga djurskyddsorganisationer. Investeringar för att förbättra den naturliga miljön, hygienförhållandena eller nivån på djurskyddet, enligt vad som anges i punkt 5 b; i sådana fall ska den ökade stödnivå som avses i denna punkt endast tillämpas på de extrakostnader som är nödvändiga för att uppnå en nivå som går utöver gällande EU-normer och som inte medför en ökning av produktionskapaciteten. 17. För icke-produktiva investeringar och investeringar i återupprättande av produktionspotential som avses i punkt 5 d och e får den högsta stödnivån inte överstiga 100 %. För investeringar i förebyggande åtgärder som avses i punkt 5 e får den högsta stödnivån inte överstiga 80 %. [Den får höjas upp till 100 % om investeringen genomförs gemensamt av mer än en stödmottagare.] SV 31 SV

158 Artikel 16 Stöd för investeringar som rör flyttning av jordbruksbyggnader 1. Stöd för investeringar som rör flyttning av jordbruksbyggnader ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 7 i denna artikel. 2. Investeringen som rör flyttning av jordbruksbyggnader ska vara förenlig med unionslagstiftningen och den berörda medlemsstatens nationella lagstiftning. 3. Flyttning av en jordbruksbyggnad ska tjäna ett syfte av allmänt intresse. Det allmänna intresse som åberopas för att motivera att stöd beviljas enligt denna artikel ska anges i den berörda medlemsstatens relevanta bestämmelser. 4. Om en flyttning av en jordbruksbyggnad endast består av att montera ned, flytta och åter bygga upp befintliga anläggningar får stödnivån uppgå till 100 % av de faktiska kostnaderna. 5. Om flyttningen av en jordbruksbyggnad leder till en modernisering av anläggningar eller en ökning av produktionskapaciteten ska de stödnivåer för investeringar som anges i artikel och gälla. 6. De stödberättigande kostnaderna ska vid modernisering vara det ökade värdet av de gamla och nya anläggningarna och vid ökning av produktionskapaciteten utgifterna i samband med denna ökning. 7. Utan hinder av dessa bestämmelser får den högsta stödnivån uppgå till 100 % av de stödberättigande kostnaderna om flyttningen avser verksamheter som ligger i närheten av landsbygdssamhällen och syftar till att förbättra livskvaliteten eller att förbättra samhällets miljöprestanda och avser småskalig infrastruktur. Artikel 17 Stöd för investeringar i samband med bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter 1. Stöd för materiella eller immateriella investeringar i samband med bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 11 i denna artikel. 2. Investeringen ska avse bearbetning eller saluföring av jordbruksprodukter. 3. Investeringen ska vara förenlig med unionslagstiftningen och den berörda medlemsstatens nationella lagstiftning. 4. Endast investeringar som inte kräver en miljökonsekvensbedömning i enlighet med unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 5. Punkt 4 ska inte tillämpas på investeringar som utförs inom ramen för ett regionalt eller nationellt landsbygdsutvecklingsprogram som har godkänts av kommissionen och för vilket en miljökonsekvensbedömning har utförts i enlighet med artikel 46.1 i förordning (EU) nr [RD/2013]. 6. De stödberättigande utgifterna ska vara begränsade till följande: SV 32 SV

159 Uppbyggande, förvärv, inklusive leasing, eller förbättring av fast egendom; mark för andra ändamål än konstruktionsändamål är endast stödberättigande upp till 10 % av de sammanlagda stödberättigande kostnaderna för den berörda transaktionen. Inköp av begagnad utrustning och inköp eller hyrköp av maskiner och utrustning upp till tillgångens marknadsvärde. (c) Allmänna kostnader som är kopplade till de utgifter som avses i leden a och b, såsom arvoden till arkitekter, ingenjörer och konsulter, arvoden kopplade till rådgivning om miljömässig och ekonomisk hållbarhet, inbegripet genomförbarhetsstudier; genomförbarhetsstudier ska fortsätta att vara stödberättigande utgifter även när, på grundval av deras resultat, inga utgifter enligt leden a och b har uppstått. (d) Följande immateriella investeringskostnader: förvärv eller utveckling av datorprogram och förvärv av patent, licenser, upphovsrätt och varumärken. 7. Andra kostnader i samband med leasingavtal, såsom leasegivarens marginal, ränterefinansieringskostnader, indirekta kostnader och försäkringsavgifter ska inte vara stödberättigande. 8. Stödet får inte begränsas till särskilda jordbruksprodukter och måste därför vara öppet för alla jordbrukssektorer, såvida inte en medlemsstat utesluter vissa jordbruksprodukter på grund av överkapacitet eller brist på avsättningsmöjligheter på marknaden. Stöd får inte beviljas för investeringar för att uppfylla gällande EU-normer. 9. Stöd får inte beviljas i strid med förbud eller restriktioner som fastställs i någon av rådets förordningar om gemensamma marknadsordningar, även om dessa förbud eller restriktioner endast avser stöd från unionen. 10. Stödnivån får inte överskrida (c) (d) 75 % av de stödberättigande kostnaderna i de yttersta randområdena, [75] % av de stödberättigande kostnaderna på de mindre Egeiska öarna, 50 % av de stödberättigande kostnaderna i mindre utvecklade regioner [och i alla regioner vars BNP per capita för perioden var lägre än 75 % av genomsnittet för EU-25 för referensperioden men vars BNP per capita är högre än 75 % av den genomsnittliga BNP för EU-27], 40 % av de stödberättigande kostnaderna i övriga områden. 11. De stödnivåer som anges i punkt 10 får ökas med 20 %, förutsatt att det högsta sammanlagda stödet inte överstiger 90 % för följande: Gemensamma investeringar och integrerade projekt. Insatser som får stöd inom ramen för det europeiska innovationspartnerskapet. Artikel 18 Startstöd till unga jordbrukare och för utveckling av småbruk 1. Startstöd till unga jordbrukare och för utveckling av småbruk ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska SV 33 SV

160 undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 5 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas unga jordbrukare och småbruk. Det lägre tröskelvärdet för tillgång till startstöd till unga jordbrukare ska vara betydligt högre än det övre tröskelvärdet för tillgång till stöd för utveckling av småbruk. Stöd ska endast beviljas stödmottagare som omfattas av definitionen av mikroföretag samt små och medelstora företag. 3. Stödet ska vara villkorat av att en affärsplan lämnas in till den berörda medlemsstatens behöriga myndighet, vilken ska börja genomföras inom nio månader från dagen för antagandet av beslutet om beviljande av stöd. För unga jordbrukare ska det anges i affärsplanen att stödmottagaren måste uppfylla definitionen av aktiv jordbrukare inom 18 månader från dagen för etableringen. 4. Stöd ska beviljas i form av ett schablonbidrag som får utbetalas i minst två delbetalningar under högst fem år. För unga jordbrukare ska den sista delbetalningen vara villkorad av att affärsplanen genomförs korrekt. 5. Stödbeloppet ska vara begränsat till euro per ung jordbrukare och euro per småbruk. Artikel 19 Startstöd till producentgrupper och producentorganisationer 1. Startstöd till producentgrupper och producentorganisationer ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 9 i denna artikel. 2. Endast producentgrupper eller producentorganisationer som har erkänts officiellt av den berörda medlemsstatens behöriga myndighet på grundval av en affärsplan ska vara berättigade till stöd. 3. Stödet ska beviljas på villkor att medlemsstaterna är skyldiga att kontrollera att affärsplanens mål har uppnåtts inom fem år från det att producentgruppen eller producentorganisationen erkändes. 4. Avtal, beslut och samordnande förfaranden som ingås inom ramen för producentgruppen eller producentorganisationen ska iaktta de relevanta bestämmelserna i konkurrenslagstiftningen, särskilt artiklarna 101 och 102 i fördraget, såsom de tillämpas i enlighet med artiklarna i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr [scmo/2013] Följande får inte beviljas stöd: Produktionsorganisationer, såsom företag eller kooperativ, vars uppgift är att förvalta ett eller flera jordbruksföretag och som därför i praktiken är att betrakta som enskilda producenter. 29 EUT xxx. SV 34 SV

161 Andra jordbrukssammanslutningar med verksamhet som inbegriper jordbruksproduktion, såsom ömsesidigt stöd, avbytar- och företagsledningstjänster på medlemmarnas jordbruksföretag, men som inte inbegriper en gemensam anpassning av utbudet till marknaden. (c) Producentgrupper, producentorganisationer eller producentsammanslutningar vilkas syften är oförenliga med Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr [scmo/2013]. 6. De stödberättigande kostnaderna får inbegripa hyra av lämpliga lokaler, inköp av kontorsutrustning, inklusive datorutrustning och programvara, personalkostnader, indirekta kostnader samt juridiska och administrativa avgifter. Om lokaler köps ska de stödberättigande kostnaderna för lokaler begränsas till motsvarande marknadshyror. 7. Stödet ska utbetalas i form av ett schablonbelopp under de första fem åren efter den dag då producentgruppen eller producentorganisationen erkändes på grundval av sin affärsplan. Medlemsstaterna ska göra den sista delbetalningen först efter att de har kontrollerat att affärsplanen har genomförts korrekt. 8. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. 9. Stödbeloppet per år ska vara begränsat till euro. Artikel 20 Stöd för första deltagande i kvalitetssystem för producenter av jordbruksprodukter 1. Stöd för första deltagande i kvalitetssystem för producenter och grupper av producenter av jordbruksprodukter ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 6 i denna artikel. 2. Stöd ska beviljas för ett första deltagande i någon av följande typer av kvalitetssystem: Kvalitetssystem som upprättats enligt följande förordningar och bestämmelser: i) Del II avdelning II kapitel I avsnitt 2 i förordning (EU) nr [scmo/2013] vad gäller vin. ii) Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1151/2012 av den 21 november 2012 om kvalitetsordningar för jordbruksprodukter och livsmedel. iii) Rådets förordning (EG) nr 834/2007 av den 28 juni 2007 om ekologisk produktion och märkning av ekologiska produkter och om upphävande av förordning (EEG) nr 2092/91. iv) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 110/2008 av den 15 januari 2008 om definition, beskrivning, presentation och märkning av, samt skydd av geografiska beteckningar för, spritdrycker, samt om upphävande av rådets förordning (EEG) nr 1576/89. SV 35 SV

162 (c) v) Förslag till förordning (EU) om definition, beskrivning, presentation och märkning av, samt skydd av geografiska beteckningar för, aromatiserade vinprodukter. Kvalitetssystem, inbegripet system för certifiering av jordbruksföretag, för jordbruksprodukter vilka enligt erkännande från medlemsstaterna uppfyller följande kriterier: i) Särdragen hos den slutprodukt som producerats inom sådana system härrör från otvetydiga skyldigheter att garantera särskilda produktegenskaper, eller särskilda jordbruks- eller produktionsmetoder, eller en kvalitet på slutprodukten som är väsentligt högre än vad som krävs enligt handelsnormer när det gäller folkhälsa, djurhälsa och djurskydd, växtskydd eller miljöskydd. ii) Systemet är öppet för alla producenter. iii) Systemet inbegriper bindande slutliga produktspecifikationer och överensstämmelsen med specifikationerna kontrolleras av offentliga myndigheter eller ett oberoende inspektionsorgan. iv) Systemet är öppet och säkerställer att jordbruksprodukterna kan spåras. Frivilliga certifieringssystem för jordbruksprodukter som enligt erkännande från den berörda medlemsstaten uppfyller de krav som fastställs i kommissionens meddelande EU:s riktlinjer för bästa metoder när det gäller frivilliga certifieringssystem för jordbruksprodukter och livsmedel Endast aktiva jordbrukare ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 4. Stöd ska beviljas i form av ett årligt stimulansbidrag vars nivå ska fastställas med hänsyn till de fasta kostnader som uppstår till följd av deltagande i kvalitetssystem. 5. Stödet ska beviljas för en period av högst fem år. 6. Stödet ska vara begränsat till euro per stödmottagare och år. Artikel 21 Stöd för kunskapsöverföring och informationsåtgärder 1. Stöd för kunskapsöverföring och informationsåtgärder ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 10 i denna artikel. 2. Stöd ska omfatta yrkesutbildning och kompetensutveckling, inklusive kurser, workshoppar och rådgivning, demonstrationer och informationsinsatser. 3. Stöd får också täcka kortvariga utbytesprogram och besöksprogram inom jordbruket. 4. De verksamheter som avses i punkterna 2 och 3 får tillhandahållas av producentgrupper eller andra organisationer, oberoende av deras storlek. 5. Stöd får beviljas för följande stödberättigande kostnader: 30 EUT C 341, , s. 5. SV 36 SV

163 Kostnader för att organisera yrkesutbildning, kompetensutveckling, demonstrationer och informationsinsatser. (c) (d) Relevanta investeringskostnader vid demonstrationsprojekt. Kostnaderna för resa, inkvartering och dagtraktamenten för deltagarna. Kostnader för avbytare under jordbrukarens frånvaro. 6. Organ som tillhandahåller kunskapsöverförings- och informationstjänster ska ha lämplig kapacitet i form av kvalificerad personal och regelbunden utbildning för att kunna utföra dessa uppgifter. 7. Stöd som avses i leden a och b får inte medföra direkta penningutbetalningar till företag verksamma inom produktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. Mottagare av stödet ska vara den som tillhandahåller utbildningen eller kunskapsöverföringen och informationsåtgärden. Den som tillhandahåller utbildning eller annan kunskapsöverföring och informationsåtgärder ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 8. Stödet får inte omfatta kostnaderna för kurser eller praktik som är en del av de allmänna utbildningsprogrammen eller utbildningssystemen på sekundärnivå eller däröver. 9. Stödet ska vara tillgängligt för alla stödberättigade företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter i det berörda området enligt objektivt utformade villkor. Om de verksamheter som avses i punkterna 2 och 3 tillhandahålls av producentgrupper eller andra organisationer får medlemskap i sådana grupper eller organisationer inte utgöra ett villkor för att få tillgång till verksamheterna. Icke-medlemmars bidrag till den berörda producentgruppens eller producentorganisationens administrativa kostnader ska begränsas till kostnaderna för tillhandahållandet av verksamheterna. 10. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 22 Stöd för rådgivningstjänster 1. Stöd för rådgivningstjänster ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 8 i denna artikel. 2. Stödet ska vara avsett att hjälpa jordbruksföretag verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter samt unga jordbrukare att dra nytta av rådgivningstjänster för att förbättra sina företags och/eller investeringars ekonomiska prestanda, miljöprestanda, klimatvänlighet och klimatresiliens. SV 37 SV

164 3. De organ som utsetts för uppgiften att tillhandahålla rådgivning ska ha lämpliga resurser i form av regelbundet utbildad och kvalificerad personal och erfarenhet av rådgivning samt tillförlitlighet inom de områden där de tillhandahåller rådgivning. Leverantörerna av rådgivningstjänster ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 4. Rådgivning till jordbrukare ska vara kopplad till minst en unionsprioritering för landsbygdsutveckling och ska täcka minst ett av följande inslag: (c) (d) (e) (f) (g) Skyldigheter som härrör från de föreskrivna verksamhetskrav och/eller normer för god jordbrukshävd och goda miljöförhållanden som anges i avdelning VI kapitel I i förordning (EU) nr HR/ I tillämpliga fall, de miljö- och klimatvänliga jordbruksmetoder som fastställs i avdelning III kapitel 2 i förordning (EU) nr [DP/2013] 32 och bevarande av jordbruksmark enligt artikel 4.1 c i den förordningen. Åtgärder som syftar till modernisering, uppbyggnad av konkurrenskraft, sektorsintegration, innovation och marknadsorientering samt främjande av entreprenörskap. Krav som fastställts av medlemsstaterna för genomförande av artikel 11.3 i Europaparlaments och rådets direktiv 2000/60/EG av den 23 oktober 2000 om upprättande av en ram för gemenskapens åtgärder på vattenpolitikens område 33. Krav som fastställts av medlemsstaterna för genomförande av artikel 55 i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1107/2009 av den 21 oktober 2009 om utsläppande av växtskyddsmedel på marknaden och om upphävande av rådets direktiv 79/117/EEG och 91/414/EEG 34, särskilt iakttagande av de allmänna principer för integrerat växtskydd som avses i artikel 14 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/128/EG av den 21 oktober 2009 om upprättande av en ram för gemenskapens åtgärder för att uppnå en hållbar användning av bekämpningsmedel 35. I tillämpliga fall, arbetarskyddsnormer eller skyddsnormer som är kopplade till jordbruksföretaget. Särskild rådgivning för jordbrukare som etablerar sig för första gången. 5. Rådgivningen får också omfatta andra relevanta frågor, särskilt information som rör begränsning av och anpassning till klimatförändringar, biologisk mångfald och vattenskydd enligt vad som anges i bilaga I till förordning (EU) nr [HR]/2013 eller frågor som anknyter till jordbruksföretagets ekonomiska resultat och miljöprestanda, inbegripet konkurrensaspekter. Detta kan omfatta rådgivning för utveckling av korta försörjningskedjor, ekologiskt jordbruk och hälsoaspekter på djurhållning EUT EUT xxx. EGT L 327, , s. 1. EUT L 309, , s. 1. EUT L 309, , s. 71. SV 38 SV

165 6. Stödet får inte får inte medföra direkta penningutbetalningar till företag verksamma inom produktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. Mottagare av stödet ska vara den som tillhandahåller rådgivningstjänsten. 7. Stödet ska vara tillgängligt för alla stödberättigade företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter i det berörda området enligt objektivt utformade villkor. Om rådgivningstjänsten tillhandahålls av producentgrupper eller andra organisationer får medlemskap i sådana grupper eller organisationer inte utgöra ett villkor för att få tillgång till tjänsten. Icke-medlemmars bidrag till den berörda producentgruppens eller producentorganisationens administrativa kostnader ska begränsas till kostnaderna för tillhandahållandet av rådgivningstjänsten. 8. Stödbeloppet ska vara begränsat till euro per rådgivning. Artikel 23 Stöd för avbytartjänster inom jordbruket 1. Stöd för avbytartjänster inom jordbruket ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 4 i denna artikel. 2. Stöd ska beviljas för de faktiska kostnaderna för att ersätta en jordbrukare, dennes partner eller en anställd vid sjukdom och ledighet. 3. Mottagare av stödet ska vara den som tillhandahåller avbytartjänsten. Den som tillhandahåller avbytartjänsten ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 4. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 24 Stöd för säljfrämjande åtgärder till förmån för jordbruksprodukter 1. Stöd för säljfrämjande åtgärder till förmån för jordbruksprodukter ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 8 i denna artikel. 2. Stödet ska täcka kostnaderna för anordnande av tävlingar, mässor eller utställningar, publikationer avsedda att öka medvetenheten hos den bredare allmänheten. 3. De publikationer som avses i punkt 2 b får inte hänvisa till företag, varumärken eller särskilda ursprung. SV 39 SV

166 Denna begränsning ska dock inte gälla hänvisningar till ursprung i en beteckning som är erkänd av unionen, förutsatt att denna hänvisning exakt motsvarar den som är skyddad av unionen. 4. Stöd för säljfrämjande åtgärder ska vara tillgängligt för alla stödberättigade företag som är verksamma inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter inom det berörda området enligt objektivt utformade villkor. Om verksamheten föreslås av producentgrupper eller andra organisationer får deltagandet inte vara begränsat till medlemmar i dessa grupper eller organisationer och eventuella bidrag i form av administrationsavgifter för gruppen eller organisationen ska vara begränsade till kostnaden för att tillhandahålla tjänsten. 5. Stödberättigande kostnader för anordnande av tävlingar, mässor eller utställningar får omfatta följande: (c) (d) (e) Deltagaravgifter. Resekostnader. Kostnader för publikationer och webbplatser som tillkännager evenemanget. Hyra för utställningslokaler. Symboliska priser upp till ett värde av [ ] euro per pris och vinnare av tävlingar. 6. De stödberättigande kostnaderna får också omfatta följande: 7. Stödet ska beviljas Kostnader för publikationer och webbsidor med avsikt att lägga fram faktauppgifter om producenter från en viss region eller producenter av en viss produkt, under förutsättning att uppgifterna är neutrala och att alla producenter har samma möjligheter att få vara med i publikationen. Kostnader för spridning av vetenskaplig kunskap och faktauppgifter om kvalitetssystem som är öppna för produkter från andra länder, om generiska produkter och om fördelarna i näringshänseende med generiska produkter och förslag på användning av dessa. som naturaförmån, eller i form av ersättning för faktiska kostnader. Om stödet beviljas som naturaförmån ska stödmottagaren vara den som tillhandahåller de säljfrämjande åtgärderna och denne ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. Stöd för prisutdelning som avses i punkt 5 e ska betalas ut till den som tillhandahåller de säljfrämjande åtgärderna endast om priset verkligen har tilldelats och vid uppvisande av bevis på priset. 8. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. SV 40 SV

167 Artikel 25 Stöd för att kompensera för förluster orsakade av ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof 1. Stöd för att kompensera företag som är verksamma inom primärproduktion av jordbruksprodukter för förluster av växter, djur eller jordbruksbyggnader orsakade av ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 12 i denna artikel. 2. Ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof ska formellt erkännas som sådana av den berörda medlemsstatens behöriga myndighet. Medlemsstaterna får i tillämpliga fall på förhand fastställa kriterier som ska ligga till grund för ett sådant formellt erkännande. 3. Stödet ska betalas direkt till de berörda företag som är verksamma inom primärproduktion av jordbruksprodukter eller till en producentgrupp som ett sådant företag är medlem i. Om stödet betalas till en producentgrupp får stödbeloppet inte överstiga det stödbelopp som företaget är berättigat till. 4. Stödordningar ska inrättas inom tre år från dagen för det ogynnsamma väderförhållande som kan likställas med en naturkatastrof. Stödet ska betalas ut inom fyra år från dagen för det ogynnsamma väderförhållande som kan likställas med en naturkatastrof. 5. Stöd för förluster orsakade av torka får endast betalas ut av medlemsstater som fullständigt har genomfört artikel 9 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2000/60/EG av den 23 oktober 2000 om upprättande av en ram för gemenskapens åtgärder på vattenpolitikens område 36 vad gäller jordbruk, vattenprissättning och kostnadstäckning för vattenförsörjning. 6. De stödberättigande kostnaderna ska bestå av de minskade inkomsterna från försäljning av jordbruksprodukten till följd av de ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof. Denna inkomstminskning ska beräknas genom att från resultatet av multiplikationen av den mängd jordbruksprodukter som framställts under det år då de ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof uppstod med det genomsnittliga försäljningspriset under det året, subtraheras resultatet av multiplikationen av den genomsnittliga årliga producerade mängden jordbruksprodukter under den föregående treårsperioden (eller under tre år inom föregående femårsperiod, varvid de högsta och de lägsta värdena inte ska medräknas) med det genomsnittliga försäljningspriset. 36 EGT L 327, , s. 1. SV 41 SV

168 Det stödberättigande beloppet får ökas med andra kostnader som stödmottagaren drabbas av genom utebliven skörd på grund av de ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof. 7. Den maximala stödberättigande förlusten ska minskas med eventuella belopp som erhållits genom försäkring, och kostnader som till följd av de ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof inte uppstått. 8. Förlustberäkningen ska utföras för den enskilda stödmottagaren. Direkt inkomststöd som erhållits inom ramen för Europeiska fonden för justering för globaliseringseffekter ska beaktas vid beräkningen av stödmottagarens inkomstnivåer. 9. Kompensation för skador på jordbruksbyggnader och jordbruksutrustning som orsakats av ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof ska beräknas på grundval av jordbruksbyggnadernas och jordbruksutrustningens faktiska värde, så som detta bedömts av en oberoende expert. 10. Medlemsstaterna ska när de beviljar stöd enligt denna artikel se till att undvika överkompensation till följd av att detta stöd kombineras med andra nationella stöd eller unionsstöd eller privata försäkringar. 11. Stöd som beviljas enligt denna artikel ska minskas med 50 %, såvida det inte ges till stödmottagare som har tecknat en försäkring som täcker minst 50 % av deras genomsnittliga årsproduktion eller produktionsrelaterade inkomst och de statistiskt sett oftast förekommande klimatriskerna i den berörda medlemsstaten eller regionen. 12. Stödnivån ska vara begränsad till 80 % av de stödberättigande kostnaderna. Stödnivån får ökas till 90 % i områden med naturliga begränsningar. Artikel 26 Stöd för bekämpande av djur- och växtsjukdomar eller skadedjursangrepp 1. Stöd för att kompensera företag som är verksamma inom primärproduktion av jordbruksprodukter för kostnader i samband med förebyggande och utrotning av djur- eller växtsjukdomar eller skadedjursangrepp och stöd för att kompensera sådana företag för förluster till följd av djur- eller växtsjukdomar eller skadedjursangrepp ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 17 i denna artikel. 2. Betalningar får endast avse sjukdomar eller skadedjursangrepp som omfattas av unionsbestämmelser eller nationella bestämmelser, oavsett om de är fastställda i lagar eller i andra författningar. Betalningar ska ske som en del av ett offentligt program på unionsnivå, nationell nivå eller regional nivå för förebyggande, kontroll eller utrotning av den aktuella sjukdomen eller skadegöraren eller som en del av nödåtgärder som ålagts genom myndighetsbeslut. Det offentliga programmet eller myndighetsbeslutet ska innehålla en beskrivning av de aktuella åtgärderna för förebyggande, kontroll eller utrotning. SV 42 SV

169 Skadedjursangreppet i unionen ska tydligt anges i programmet eller myndighetsbeslutet, som ska innehålla en beskrivning av de aktuella åtgärderna för förebyggande, kontroll eller utrotning. 3. Stödet får inte avse en sjukdom för vilken det i unionslagstiftning föreskrivs särskilda avgifter för kontrollåtgärder. 4. Stödet får inte avse åtgärder för vilka det i unionslagstiftning föreskrivs att kostnaden ska bäras av stödmottagaren, såvida inte kostnaden för sådana åtgärder helt och hållet täcks av obligatoriska avgifter för stödmottagarna. 5. Individuellt stöd får inte beviljas om det är fastställt att sjukdomen eller skadedjursangreppet orsakats av stödmottagarens handlingar. 6. Vad gäller djursjukdomar får stöd endast ges för sjukdomar som anges i den förteckning över djursjukdomar som upprättats av Världsorganisationen för djurens hälsa eller i bilaga I till rådets beslut 2009/470/EG av den 25 maj 2009 om utgifter inom veterinärområdet Stödordningar ska inrättas inom tre år från den dag då utgiften eller förlusten uppstod. Stöd ska betalas ut inom fyra år från den dag då utgiften eller förlusten uppstod. 8. Vad gäller förebyggande åtgärder ska stödet täcka följande stödberättigande kostnader: (c) (d) (e) Hälsokontroller. Analyser. Tester och andra undersökningsåtgärder. Inköp och insättande av vaccin, mediciner och växtskyddsprodukter. Förebyggande slakt av boskap eller destruktion av grödor. 9. Vad gäller utrotningsåtgärder ska stödet täcka följande stödberättigande kostnader: Inköp och insättande av vaccin, mediciner, behandlingar och växtskyddsprodukter. Slakt och destruktion av djur och destruktion av grödor, inbegripet de som dör eller destrueras till följd av vaccinationer eller andra åtgärder som beslutats av de behöriga myndigheterna. 10. Stödet får också täcka kostnader för åtgärder för att utrota eller begränsa en växtsjukdom eller skadegörare som genomförts i enlighet med rådets direktiv 2000/29/EG av den 8 maj 2000 om skyddsåtgärder mot att skadegörare på växter eller växtprodukter förs in till gemenskapen och mot att de sprids inom gemenskapen Stöd avseende de stödberättigande kostnader som anges i punkterna 8 och 9 ska beviljas som naturaförmån. Stöd avseende de stödberättigande kostnader som anges i led a får också beviljas i form av ersättning för faktiska kostnader som uppstått EUT L 155, , s. 30. EGT L 169, , s. 1. SV 43 SV

170 12. Om stödet beviljas som naturaförmån ska stödmottagaren vara den som tillhandahåller de förebyggande åtgärderna och utrotningsåtgärderna. Den som tillhandahåller de förebyggande åtgärderna och utrotningsåtgärderna ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 13. Vad gäller stöd för att kompensera för förluster orsakade av djur- eller växtsjukdomar eller skadedjursangrepp ska kompensationen beräknas endast i förhållande till följande: Marknadsvärdet av djur som avlivats eller växter som destruerats i) av sjukdomen eller skadedjursangreppet, ii) i allmänhetens intresse som en del av ett obligatoriskt offentligt program för förebyggande och utrotning. Inkomstförluster till följd av karantänkrav och svårigheter vad gäller att förnya lagret eller genomföra omplantering. Direkt inkomststöd som erhållits inom ramen för Europeiska fonden för justering för globaliseringseffekter ska också beaktas vid beräkningen av jordbrukarnas inkomstnivåer. 14. Stödet ska vara begränsat till förluster som orsakats av sjukdomar och skadegörare vilkas utbrott formellt har erkänts av offentliga myndigheter, vad gäller en djursjukdom, eller vilkas förekomst formellt har erkänts av offentliga myndigheter, vad gäller skadegörare på växter. 15. Det maximala beloppet för kostnader eller förluster som är stödberättigande enligt denna artikel ska minskas med eventuella belopp som erhållits genom försäkring, och kostnader som till följd av sjukdomen eller skadegöraren inte uppstått, men som i normala fall skulle ha uppstått. 16. Medlemsstaterna ska när de beviljar stöd enligt denna artikel se till att undvika överkompensation till följd av att detta stöd kombineras med andra nationella stöd eller unionsstöd eller privata försäkringar. 17. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 27 Stöd till animaliesektorn 1. Följande stöd till företag som är verksamma inom animaliesektorn ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget: Stöd på upp till 100 % för att täcka de administrativa kostnaderna för upprättande och upprätthållande av stamböcker. SV 44 SV

171 (c) (d) (e) (f) (g) Stöd på upp till 70 % av kostnaderna för tester som utförs av eller på uppdrag av tredje man för att fastställa boskapens genetiska kvalitet eller avkastning, med undantag för kontroller som utförs av boskapens ägare och rutinkontroller av mjölkens kvalitet. Stöd på upp till 100 % av kostnaderna för bortskaffande av avlivade eller självdöda djur, och 75 % av kostnaderna för destruering av sådana djurkroppar eller stöd på upp till en likvärdig stödnivå för kostnaderna för premier som erlagts av jordbrukare för försäkringar som täcker kostnaderna för bortskaffande och destruering av avlivade eller självdöda djur. Stöd på upp till 100 % av kostnaderna för bortskaffande och destruering av djurkroppar om stödet finansieras via avgifter eller obligatoriska bidrag till finansieringen av destrueringen av sådana djurkroppar, förutsatt att sådana avgifter eller bidrag är begränsade till och direkt påläggs köttsektorn. Stöd på 100 % av kostnaderna för bortskaffande och destruering av avlivade eller självdöda djur om det finns en skyldighet att utföra TSE-tester på djuren i fråga. Stöd på upp till 100 % för kostnaderna för TSE-tester. Stöd på [40] euro per test för obligatoriska BSE-tester av nötkreatur som slaktas för användning som livsmedel. Detta belopp avser de totala kostnaderna för testerna, vilket inbegriper provtagningsutrustning, provtagning, transport, utförande av testerna, lagring och destruering av proven och inbegriper alla direkta och indirekta utbetalningar, inbegripet utbetalningar från unionen. 2. Det stöd som anges i punkt 1 c f ska vara villkorat av att det finns ett enhetligt program för att övervaka och garantera säkert bortskaffande av avlivade eller självdöda djur i medlemsstaten. Det stöd som avses i punkt 1 g ska vara villkorat av att skyldigheten att genomföra testerna grundar sig på unionslagstiftning eller nationell lagstiftning. 3. Stödet får inte medföra direkta penningutbetalningar till företag verksamma inom animaliesektorn. Stödmottagarna ska när det gäller de stöd som avses i punkt 1 c e vara ekonomiska aktörer som är verksamma i produktionsled efter de företag som är verksamma inom animaliesektorn och som tillhandahåller tjänster som har samband med bortskaffande och destruering av avlivade eller självdöda djur. Leverantören av tjänster knutna till bortskaffande och destruering av avlivade eller självdöda djur ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. Artikel 28 Stöd för betalning av försäkringspremier 1. Stöd som beviljas företag verksamma inom primärproduktion av jordbruksprodukter för betalning av försäkringspremier ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från SV 45 SV

172 anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 7 i denna artikel. 2. Försäkringen ska vara avsedd att täcka förluster orsakade av naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden som kan likställas med en naturkatastrof, andra ogynnsamma väderförhållanden, djur- eller växtsjukdomar eller skadedjursangrepp. Försäkringen får också täcka kostnaderna för åtgärder som antagits i enlighet med artikel [38.1] i förordning (EU) nr [RD/2013], i enlighet med direktiv 2000/29/EG. 3. Stödet får inte utgöra ett hinder för den inre marknaden för försäkringstjänster. Stödet får inte begränsas till försäkringar som tillhandahålls av ett enda försäkringsföretag eller en grupp av försäkringsföretag eller ges på villkor att försäkringsavtalet ska ingås med ett företag som har säte i den berörda medlemsstaten. 4. Försäkringen får endast ersätta kostnaden för de förluster som avses i punkt 2 och får inte vara kopplade till krav på eller specificering av framtida produktionstyp eller produktionsvolym. 5. Medlemsstaterna får begränsa den andel av försäkringspremien som är stödberättigande genom att tillämpa lämpliga stödtak. 6. Medlemsstaterna ska se till att undvika överkompensation till följd av att detta stöd kombineras med andra nationella stöd eller unionsstöd eller privata försäkringar. Direkt inkomststöd som erhållits inom ramen för Europeiska fonden för justering för globaliseringseffekter ska också beaktas vid beräkningen av jordbrukarnas inkomstnivåer. 7. Stödnivån ska vara begränsad till [65] % av kostnaden för försäkringspremien. Artikel 29 Stöd till forskning och utveckling inom jordbrukssektorn 1. Stöd till forskning och utveckling inom jordbrukssektorn ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 7 i denna artikel. 2. Det understödda projektet ska vara av intresse för alla företag som är verksamma inom den berörda jordbrukssektorn eller delsektorn. 3. Innan det understödda projektet inleds ska följande information offentliggöras på internet: (c) (d) (e) Information om att det understödda projektet genomförs. Målen för det understödda projektet. Ett ungefärligt datum för offentliggörande av de förväntade resultaten av det understödda projektet. Var på internet de förväntade resultaten av det understödda projektet kommer att offentliggöras. Angivelse av att resultaten kommer att hållas tillgängliga kostnadsfritt för alla företag som är verksamma inom den berörda jordbrukssektorn eller delsektorn. SV 46 SV

173 4. Resultaten från det understödda projektet ska hållas tillgängliga på internet i minst fem år, får inte publiceras senare än någon annan information som görs tillgänglig för medlemmar i vissa organisationer. 5. Stöd ska beviljas direkt till forskningsorganisationen och får inte omfatta direkt beviljande av icke-forskningsrelaterat stöd till ett företag som producerar, bearbetar eller saluför jordbruksprodukter, eller innebära prisstöd till tillverkare av sådana produkter. 6. Följande kostnader ska vara stödberättigande: (c) (d) (e) Personalkostnader. Kostnader för instrument och övrig utrustning i den utsträckning och under den tid som de tas i anspråk av det understödda projektet. Kostnad för kontraktsforskning, kunnande och patent som köpts eller licensierats från utomstående källor på marknadsvillkor. Kostnader för konsulttjänster och liknande tjänster som endast används för det understödda projektet. Ytterligare omkostnader och andra driftskostnader, inklusive kostnader för material, lager och liknande produkter, som direkt uppkommit till följd av det understödda projektet. 7. Stödnivån får inte överskrida 100 % av de stödberättigande kostnaderna. AVSNITT 2 STÖD FÖR ERSÄTTNING FÖR SKADOR SOM ORSAKATS AV NATURKATASTROFER INOM JORDBRUKSSEKTORN Artikel Stöd för ersättning för skador som orsakats av naturkatastrofer ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel b i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 6 i denna artikel. 2. Följande villkor ska gälla för stöd som beviljas enligt denna artikel: (c) De behöriga myndigheterna i en medlemsstat ska formellt ha erkänt en av de riskhändelser som avses i artikel 2.18 som en naturkatastrof. De behöriga myndigheterna i en medlemsstat ska lämna in information till kommissionen om att en sådan naturkatastrof har inträffat inom [15] dagar från den dag då åtgärden inleds. Det ska finnas ett direkt samband mellan den skada som har orsakats av naturkatastrofen och de skador som har åsamkats det företag som är verksamt inom primärproduktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. 3. Stödet ska betalas direkt till det berörda företaget eller till en producentgrupp i vilken företaget är medlem. SV 47 SV

174 Om stödet betalas till en producentgrupp får stödbeloppet inte överstiga det stödbelopp som företaget är berättigat till. 4. Stödordningar ska inrättas inom tre år efter den dag då naturkatastrofen inträffande och stödet ska betalas ut inom fyra år efter den dag då naturkatastrofen inträffande. 5. [Stödet ska omfatta kompensation för materiella skador, beräknad utifrån den enskilda stödmottagaren, på grundval av byggnadernas och utrustningens faktiska värde och kompensation för inkomstbortfall till följd av förstörda medel för produktion, bearbetning och saluföring av jordbruksprodukter. Materiella skador och inkomstbortfall ska bedömas av en oberoende expert.] 6. Kompensationen får inte överstiga det som krävs för att stödmottagaren ska återgå till samma situation som gällde före katastrofen. Stödet och andra betalningar som mottas, inbegripet ersättningar från försäkringar för skador för vilka stöd mottagits, får inte överskrida 100 % av de stödberättigande kostnaderna. AVSNITT 3 STÖD FÖR INVESTERINGAR I SYFTE ATT BEVARA KULTUR- OCH NATURARV PÅ JORDBRUKSFÖRETAG Artikel Stöd för investeringar i syfte att bevara naturlandskap och byggnader på jordbruksföretag som är kultur- och naturarv ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 10 i denna artikel. 2. Investeringen ska vara förenlig med unionslagstiftningen och den berörda medlemsstatens nationella lagstiftning. 3. Stödet ska beviljas för materiella arv som formellt har erkänts som kultur- eller naturarv av en medlemsstats behöriga myndigheter. 4. Följande kostnader som syftar till att bevara kultur- och naturarv ska vara stödberättigande: i) Kostnader för investeringar i materiella tillgångar. ii) Anläggningsarbeten som utförs av jordbrukaren själv eller av dennes anställda. 5. För investeringar som syftar till att bevara icke-produktiva kultur- eller naturarv på jordbruksföretag ska stödnivån vara begränsad till 100 % av de faktiska kostnaderna. 6. För investeringar som syftar till att bevara kultur- eller naturarv i produktiva tillgångar på jordbruksföretag, under förutsättning att investeringen inte medför någon ökning av produktionskapaciteten, ska stödnivån vara begränsad till 60 % av de faktiska kostnaderna, eller 70 % i mindre utvecklade regioner och 80 % i områden med naturliga begränsningar. 7. Om det sker en ökning av produktionskapaciteten ska de stödnivåer för investeringar som anges i artikel och gälla. SV 48 SV

175 8. Ytterligare stöd får beviljas upp till 100 % av de stödberättigande kostnaderna för att täcka extra kostnader som uppstår på grund av att traditionella material används för att bibehålla byggnadens karaktär av kultur- eller naturarv på jordbruksföretag. 9. Utan hinder av dessa bestämmelser får den högsta stödnivån uppgå till 100 % av de stödberättigande kostnaderna om investeringen avser småskalig infrastruktur. 10. Stöd för anläggningsarbeten som utförs av jordbrukaren eller dennes anställda ska vara begränsat till euro per år. AVSNITT 4 STÖD TILL FÖRMÅN FÖR SKOGSBRUK, SOM SAMFINANSIERAS AV EJFLU ELLER BEVILJAS SOM YTTERLIGARE NATIONELL FINANSIERING AV SÅDANA SAMFINANSIERADE ÅTGÄRDER Artikel 32 Stöd för beskogning och skapande av skogsmark 1. Stöd för beskogning och skapande av skogsmark som beviljas offentliga och privata markinnehavare samt deras sammanslutningar ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 8 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödåtgärden ska det anges att åtgärden inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. När det rör sig om beskogning av statligt ägd mark får stöd endast beviljas om det organ som förvaltar marken är ett privat organ eller en kommun. 5. Stöd för etablering av skogsmark på jordbruksmark och annan mark än jordbruksmark ska omfatta följande: (c) Kostnader för planteringsmaterial, inbegripet inköp av förökningsmaterial, lagring och behandling av sticklingar med nödvändiga förebyggande material och skyddsmaterial. Planteringskostnader och kostnader som är direkt knutna till plantering, såsom utarbetande av beskogningsplan, markundersökning, markberedning och markskydd. Kostnader för nödvändig behandling i samband med etablering och plantering, inbegripet bevattning, beskärning och i väl motiverade undantagsfall användning av gödselmedel för att främja en framgångsrik etablering. Stöd i form av ett årligt bidrag per hektar ska täcka kostnaderna för bortfallet av jordbruksinkomster och för underhåll, inklusive tidiga och sena röjningar, för en period av högst tolv år. SV 49 SV

176 Stöd för beskogning av mark som ägs av offentliga myndigheter eller för snabbväxande träd får endast omfatta etableringskostnaderna. 6. Stöd får inte beviljas för plantering av skottskog med kort omloppstid, julgranar eller snabbväxande träd avsedda för energiproduktion. De arter som planteras ska vara anpassade för de miljö- och klimatförhållanden som råder i området och uppfylla grundläggande miljökrav. 7. I områden där beskogning försvåras av svåra mark- och klimatförhållanden får stöd beviljas för plantering av fleråriga vedartade arter, såsom snår eller buskar som är lämpliga för de lokala förhållandena. 8. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 33 Stöd för skogsjordbruk 1. Stöd för skogsjordsbruk som beviljas privata markinnehavare, kommuner och deras sammanslutningar ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 6 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödåtgärden ska det anges att åtgärden inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stöd för etablering av skogsjordbruket ska omfatta följande. (c) (d) Kostnader för planteringsmaterial och plantering, inbegripet lagring och behandling av sticklingar med nödvändiga förebyggande material och skyddsmaterial. Andra kostnader som har direkt samband med skapande av skogsjordbruk, såsom utarbetande av beskogningsplan, markundersökning, markberedning och markskydd, beredning, såsom gallring och beskärning, av befintlig skog eller annan skogsmark som ska omvandlas till skogsjordbruk. Vad gäller silvopastorala system (betessystem), kostnaderna för bevattningsoch skyddsanläggningar i proportion till investeringens storlek. Kostnader för nödvändig behandling i samband med etablering och plantering, inbegripet bevattning, beskärning och i väl motiverade undantagsfall användning av gödselmedel för att bidra till en framgångsrik etablering. Stöd i form av ett årligt bidrag per hektar ska täcka kostnaderna för underhåll såsom utrustning för ogräsrensning, beskärning, klippning, vattning eller underhållsskydd (stängsel eller enskilda skyddsverktyg/skyddsrör), för en period av högst fem år. 5. Medlemsstaterna ska fastställa det högsta antal träd som får planteras per hektar, med beaktande av SV 50 SV

177 (c) lokala mark- och klimatförhållanden samt miljöförhållanden, skogsarter, och behovet av att säkra en hållbar användning av marken inom jordbruket. 6. Den högsta tillåtna stödnivån ska vara begränsad till 80 % av kostnaderna för etablering av skogsjordbruk och 100 % för det årliga underhållsbidraget. Artikel 34 Stöd för förebyggande och återställande av skogsskador som uppstår till följd av bränder, naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden, sjukdomar, skadedjursangrepp och ekokatastrofer 1. Stöd för förebyggande och återställande av skogsskador som uppstår till följd av bränder, naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden, sjukdomar, skadedjursangrepp och ekokatastrofer som beviljas privata och offentliga skogsbrukare och andra privaträttsliga och offentliga organ och deras sammanslutningar ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 12 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Endast skogsområden där risken för skogsbränder enligt den berörda medlemsstatens skogsskyddsplan klassificeras som medelhög till hög ska vara berättigade till stöd som avser förebyggande åtgärder mot skogsbrand. 5. Stödet ska täcka följande stödberättigande kostnader: (c) (d) (e) (f) Upprättande av en skyddande infrastruktur såsom skogsstigar, skogsvägar, vattenposter eller landningsområden för helikoptrar eller flygplan med fasta vingar (med undantag för landningsanläggningar för kommersiella verksamheter). Vid brandgator får stödet också omfatta underhållskostnader. Stöd får inte beviljas för jordbruksrelaterad verksamhet i områden som omfattas av åtaganden om miljövänligt jordbruk. Lokala, småskaliga åtgärder för att förebygga brand eller andra naturliga faror, inbegripet användning av betesdjur. Upprättande och förbättrande av system för övervakning av skogsbränder, skadegörare och sjukdomar samt av kommunikationsutrustning. Återställande av skogspotential som har skadats i samband med bränder, naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden, skadedjursangrepp, sjukdomar, ekokatastrofer och klimatförändringar. SV 51 SV

178 6. Vid återställande av skogspotential i enlighet med punkt 5 f får stödet endast beviljas under förutsättning att medlemsstaternas behöriga offentliga myndigheter formellt har erkänt att bränder, naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden, skadedjursangrepp, sjukdomar, katastrofhändelser eller klimatförändringar har inträffat, och att den händelse som avses i punkt 6 a, eller åtgärder som antagits i enlighet med direktiv 2000/29/EG för att utrota eller begränsa en växtsjukdom eller ett skadedjursangrepp, har orsakat förstörelse av minst 20 % av den berörda skogspotentialen på grundval av i) den genomsnittliga skogspotentialen under den treårsperiod som omedelbart föregick den händelse som avses i punkt 6 a, eller ii) under den femårsperiod som omedelbart föregick den händelse som avses i punkt 6 a, där den högsta och den lägsta noteringen inte räknas med. 7. När det gäller förebyggande åtgärder som rör skadedjursangrepp och sjukdomar, ska riskbedömningen avseende en händelse underbyggas med vetenskapliga bevis och erkännas av en offentlig vetenskapsorganisation. Förteckningen över arter som är skadliga för växter och kan leda till en katastrof ska anges i landsbygdsutvecklingsprogrammet. 8. Stödberättigande kostnader ska vara förenliga med medlemsstaternas skogsskyddsplaner. För stödmottagare över en viss storlek, vilken ska fastställas av medlemsstaterna, ska stödet beviljas på villkor att det läggs fram relevant information från en skogsbruksplan eller motsvarande instrument i överensstämmelse med hållbart skogsbruk, enligt den definition som fastställdes av andra ministerkonferensen om skydd av skogarna i Europa den juni 1993 i Helsingfors, Finland, Resolution H1 General Guidelines for the Sustainable Management of Forests in Europe. 9. Andra kostnader som är förknippade med skogsbrukssektorns särdrag kan också vara stödberättigande. 10. Stöd får inte beviljas för inkomstförlust till följd av bränder, naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden, sjukdomar, skadedjursangrepp och ekokatastrofer. 11. Medlemsstaterna ska se till att undvika överkompensation till följd av att detta stöd kombineras med andra nationella stöd eller unionsstöd eller privata försäkringar. 12. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 35 Stöd för investeringar som förbättrar skogsekosystemens resiliens och miljövärde 1. Stöd för investeringar som förbättrar skogsekosystemens resiliens och miljövärde som beviljas fysiska personer, privata och offentliga skogsbrukare, privaträttsliga och offentliga organ och deras sammanslutningar ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 8 i denna artikel. SV 52 SV

179 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Investeringarna ska syfta till att fullgöra åtaganden om att uppnå miljömål eller tillhandahålla ekosystemtjänster eller åtaganden som stärker skogars eller skogsmarkers skönhets- eller rekreationsvärde för allmänheten eller förbättra ekosystemens potential att begränsa klimatförändringar, utan att utesluta ekonomiska vinster på lång sikt. 5. Endast investeringar som inte kräver en miljökonsekvensbedömning i enlighet med unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 6. Stödberättigande kostnader ska omfatta följande: (c) Uppbyggnad, förvärv, även leasing, eller förbättring av fast egendom. Inköp eller hyrköp av nya maskiner och ny utrustning upp till tillgångens marknadsvärde. Inköp av begagnad utrustning. (d) Allmänna kostnader som är kopplade till de utgifter som avses i leden a och b, såsom arvoden till arkitekter, ingenjörer och konsulter, arvoden kopplade till rådgivning om miljömässig och ekonomisk hållbarhet, inbegripet genomförbarhetsstudier; genomförbarhetsstudier ska fortsätta att vara stödberättigande utgifter även när, på grundval av deras resultat, inga utgifter enligt leden a och b har uppstått. (e) (f) Följande immateriella investeringskostnader: förvärv eller utveckling av datorprogram och förvärv av patent, licenser, upphovsrätt och varumärken. Kostnaderna för upprättande av skogsbruksplaner och motsvarande. 7. Andra kostnader i samband med leasingavtal, såsom leasegivarens marginal, ränterefinansieringskostnader, indirekta kostnader och försäkringsavgifter ska inte vara stödberättigande. 8. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 36 Natura 2000-betalningar i skogsområden 1. Stöd som avser Natura 2000-områden som beviljas privata skogsbrukare och sammanslutningar av privata skogsbrukare ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 6 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett SV 53 SV

180 landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stödet ska beviljas på årsbasis per hektar skog i syfte att kompensera stödmottagarna för merkostnader och inkomstbortfall till följd av nackdelar i de berörda områdena, i samband med genomförandet av rådets direktiv 92/43/EEG av den 21 maj 1992 om bevarande av livsmiljöer samt vilda djur och växter 39 och Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/147/EG av den 30 november 2009 om bevarande av vilda fåglar Följande områden ska vara berättigade till stöd: Skogsområden inom Natura 2000 som utsetts enligt direktiven 92/43/EEG och 2009/147/EG. Andra avgränsade naturskyddsområden med miljöbegränsningar för skogar som bidrar till genomförandet av artikel 10 i direktiv 92/43/EEG. Dessa områden får inte överskrida 5 % av de utsedda Natura 2000-områden som omfattas av det territoriella tillämpningsområdet. 6. Stödet ska vara begränsat till högst 500 euro per hektar och år under den inledande perioden om högst fem år och därefter 200 euro per hektar och år, i enlighet med vad som anges i bilaga I till förordning (EU) nr [RD/2013]. Dessa belopp får i undantagsfall höjas, med beaktande av särskilda omständigheter som ska vara motiverade i landsbygdsutvecklingsprogrammen. Medlemsstaterna ska från stödet dra av det belopp som krävs för att se till att de metoder som avses i artikel 29 i förordning (EU) nr DP/2013 inte finansieras dubbelt. Artikel 37 Tjänster för miljö- och klimatvänligt skogsbruk samt skogsskydd 1. Stöd för tjänster för miljö- och klimatvänligt skogsbruk samt skogsskydd som beviljas offentliga eller privata skogsbrukare, privaträttsliga eller offentliga organ och deras sammanslutningar ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 9 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet EGT L 206, , s. 7. EUT L 20, , s. 7. SV 54 SV

181 4. När det rör sig om tjänster för miljö- och klimatvänligt skogsbruk samt skogsskydd av statligt ägd mark får stöd endast beviljas om det organ som förvaltar marken är ett privat organ eller en kommun. 5. För skogsbruksföretag över en viss storlek, vilken ska fastställas av medlemsstaterna, ska stöd beviljas på villkor att det läggs fram relevant information från en skogsbruksplan eller motsvarande instrument i överensstämmelse med hållbart skogsbruk, enligt den definition som fastställdes av andra ministerkonferensen om skydd av skogarna i Europa den juni 1993 i Helsingfors, Finland, Resolution H1 General Guidelines for the Sustainable Management of Forests in Europe. 6. Stödet ska beviljas per hektar skogsmark. 7. Stödet ska endast omfatta de åtaganden som går utöver de bindande krav som fastställs i den nationella skogslagstiftningen eller annan relevant nationell lagstiftning eller unionslagstiftning. De bindande nationella kraven ska vara tydligt identifierade. Åtaganden ska göras för en period på mellan fem och sju år. Om det är nödvändigt och vederbörligen motiverat får medlemsstaterna dock besluta om en längre period för vissa typer av åtaganden. 8. Betalningar ska kompensera stödmottagarna för alla eller delar av de extrakostnader och inkomstbortfall som de gjorda åtagandena har gett upphov till. Om det är nödvändigt får betalningar omfatta transaktionskostnader till ett värde av upp till 20 % av stödet. I vederbörligen motiverade fall för insatser som rör miljöskydd får stöd beviljas som ett schablonbelopp eller ett engångsstöd per enhet för åtaganden som handlar om att avstå från kommersiellt bruk av träd och skogar, beräknat på grundval av merkostnader och inkomstbortfall. 9. Stödet ska vara begränsat till högst 200 euro per hektar och år, i enlighet med vad som anges i bilaga I till förordning (EU) nr [RD/2013]. Detta belopp får i undantagsfall höjas, med beaktande av särskilda omständigheter som ska vara motiverade i landsbygdsutvecklingsprogrammen. Artikel 38 Kunskapsöverföring och informationsåtgärder inom skogsbrukssektorn 1. Stöd för kunskapsöverföring och informationsåtgärder som beviljas till förmån för företag som är verksamma inom skogsbrukssektorn ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 10 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. SV 55 SV

182 4. Stödet ska omfatta yrkesutbildning och kompetensutveckling, inklusive kurser, workshoppar och rådgivning, demonstrationer och informationsinsatser. 5. Stödet får också täcka kortvariga utbytesprogram och besöksprogram inom skogsbruket. 6. Stöd får beviljas för följande stödberättigande kostnader: (c) Kostnaderna för att organisera och tillhandahålla kunskapsöverföringen eller informationsåtgärden. Relevanta investeringskostnader vid demonstrationsprojekt. Kostnaderna för resa, inkvartering och dagtraktamenten för deltagarna. 7. Organ som tillhandahåller kunskapsöverförings- och informationsåtgärder ska ha lämplig kapacitet i form av kvalificerad personal och regelbunden utbildning för att kunna utföra sin uppgift. 8. Mottagare av det stöd som avses i punkt 6 a och b ska vara den som tillhandahåller utbildningen eller kunskapsöverförings- och informationsåtgärden. De som tillhandahåller kunskapsöverförings- och informationsåtgärder ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för både offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 9. Stödet får inte omfatta kurser eller praktik som är en del av de allmänna utbildningsprogrammen eller utbildningssystemen på sekundärnivå eller däröver. 10. Stödnivån ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. Artikel 39 Stöd för rådgivningstjänster inom skogsbrukssektorn 1. Stöd för rådgivningstjänster som beviljas till förmån för skogsbrukare och andra markförvaltare ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 11 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stöd ska beviljas för att hjälpa företag som är verksamma inom skogsbrukssektorn att dra nytta av rådgivningstjänster för att förbättra skogsbrukens, företagens eller investeringarnas ekonomiska prestanda, miljöprestanda, klimatvänlighet och klimatresiliens. 5. Stöd får beviljas för att främja inrättandet av rådgivningstjänster inom skogsbruket. 6. Rådgivning till stödmottagaren ska som minst täcka de relevanta skyldigheterna enligt direktiven 92/43/EEG, 2000/60/EG och 2009/147/EG. SV 56 SV

183 Rådgivningen får också omfatta frågor som anknyter till skogsbrukets ekonomiska prestanda och miljöprestanda. 7. Mottagare av det stöd som avses i punkt 4 ska vara den som tillhandahåller rådgivning. Mottagare av det stöd som avses i punkt 5 ska vara ett privat eller offentligt organ som utsetts för uppgiften att upprätta rådgivningstjänsten inom skogsbruket. 8. De organ som utsetts för uppgiften att tillhandahålla rådgivning ska ha lämpliga resurser i form av regelbundet utbildad och kvalificerad personal och erfarenhet av rådgivning samt tillförlitlighet inom de områden där de tillhandahåller rådgivning. Leverantörerna av rådgivningstjänster ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för både offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 9. Under rådgivningen ska leverantören av rådgivningstjänsterna respektera den skyldighet att inte röja uppgifter som avses i artikel 13.2 i förordning (EU) nr HR/ Om det är motiverat och lämpligt får rådgivningen delvis ges i grupp, samtidigt som man tar hänsyn till situationen för den enskilde mottagaren av rådgivningstjänster. 11. Stöd som avses i punkt 4 ska vara begränsat till euro per rådgivning. Stöd som avses i punkt 5 ska minskas gradvis under en period av högst fem år från det att rådgivningstjänsten inom skogsbruket inrättades. Artikel 40 Stöd för investeringar i infrastruktur som avser utveckling, modernisering eller anpassning av skogsbruk 1. Stöd för investeringar i infrastruktur som avser utveckling, modernisering eller anpassning av skogsbruk och som beviljas företag som är verksamma inom skogsbrukssektorn ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 9 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Endast investeringar som inte kräver en miljökonsekvensbedömning i enlighet med unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 5. Stödet ska täcka materiella och immateriella investeringar i infrastruktur som avser utveckling och anpassning av skogsbruk, inbegripet tillträde till skogsmark, arrondering och markförbättring, energiförsörjning och vattenförvaltning. SV 57 SV

184 6. De stödberättigande kostnaderna ska vara begränsade till följande: (c) Uppbyggnad, förvärv, även leasing, eller förbättring av fast egendom. Inköp eller hyrköp av nya maskiner och ny utrustning upp till tillgångens marknadsvärde. Inköp av begagnad utrustning. (d) Allmänna kostnader som är kopplade till de utgifter som avses i leden a och b, såsom arvoden till arkitekter, ingenjörer och konsulter, arvoden kopplade till rådgivning om miljömässig och ekonomisk hållbarhet, inbegripet genomförbarhetsstudier; genomförbarhetsstudier ska fortsätta att vara stödberättigande utgifter även när, på grundval av deras resultat, inga utgifter enligt leden a och b har uppstått. (e) (f) Följande immateriella investeringskostnader: förvärv eller utveckling av datorprogram och förvärv av patent, licenser, upphovsrätt och varumärken. Kostnaderna för upprättande av skogsbruksplaner och motsvarande. 7. Andra kostnader i samband med leasingavtal, såsom leasegivarens marginal, ränterefinansieringskostnader, indirekta kostnader och försäkringsavgifter ska inte vara stödberättigande. 8. Den högsta tillåtna stödnivån för investeringar i infrastruktur som uteslutande syftar till att förbättra skogars miljövärde ska vara begränsad till 100 % av de stödberättigande kostnaderna. 9. För investeringar som förbättrar skogars ekonomiska potential på kort eller lång sikt ska stödnivån vara begränsad till (c) (d) 75 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i de yttersta randområdena, [75 %] av de stödberättigande kostnaderna för investeringar på de mindre Egeiska öarna, 50 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i mindre utvecklade regioner [och i alla regioner vars BNP per capita för perioden var lägre än 75 % av genomsnittet för EU-25 för referensperioden men vars BNP per capita är högre än 75 % av den genomsnittliga BNP för EU-27], 40 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i övriga områden. Artikel 41 Stöd för investeringar i skogsbruksmetoder och i bearbetning, mobilisering och saluföring av skogsbruksprodukter 1. Stöd för investeringar i skogsbruksmetoder och i bearbetning, mobilisering och saluföring av skogsprodukter som beviljas privata skogsbrukare, kommuner och deras sammanslutningar och mikroföretag samt små och medelstora företag ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 10 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett SV 58 SV

185 landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Endast investeringar som inte kräver en miljökonsekvensbedömning enligt unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 5. Genom undantag får i territorierna Azorerna, Madeira, Kanarieöarna, de mindre Egeiska öarna och de franska utomeuropeiska departementen stöd även beviljas företag som inte är mikroföretag eller små och medelstora företag. 6. De stödberättigande kostnaderna ska vara begränsade till följande: (c) Uppbyggnad, förvärv, även leasing, eller förbättring av fast egendom. Inköp eller hyrköp av nya maskiner och ny utrustning upp till tillgångens marknadsvärde. Inköp av begagnad utrustning. (d) Allmänna kostnader som är kopplade till de utgifter som avses i leden a och b, såsom arvoden till arkitekter, ingenjörer och konsulter, arvoden kopplade till rådgivning om miljömässig och ekonomisk hållbarhet, inbegripet genomförbarhetsstudier; genomförbarhetsstudier ska fortsätta att vara stödberättigande utgifter även när, på grundval av deras resultat, inga utgifter enligt leden a och b har uppstått. (e) (f) Följande immateriella investeringskostnader: förvärv eller utveckling av datorprogram och förvärv av patent, licenser, upphovsrätt och varumärken. Kostnaderna för upprättande av skogsbruksplaner och motsvarande. 7. Andra kostnader i samband med leasingavtal, såsom leasegivarens marginal, ränterefinansieringskostnader, indirekta kostnader och försäkringsavgifter ska inte vara stödberättigande. 8. Investeringar som rör förbättringar av skogars ekonomiska värde ska vara motiverade i förhållande till förväntade förbättringar av skogarna vid ett eller flera skogsbruksföretag och får inbegripa investeringar för jord- och resursvänliga avverkningsmaskiner och avverkningsmetoder. 9. Investeringar som avser användning av trä som råvara eller energikälla ska vara begränsade till de arbetsmoment som föregår industriell bearbetning. 10. Stödnivån får inte överskrida (c) 75 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i de yttersta randområdena, 75 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar på de mindre Egeiska öarna, 50 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i mindre utvecklade regioner [och i alla regioner vars BNP per capita för perioden var lägre än 75 % av genomsnittet för EU-25 för referensperioden men vars BNP per capita är högre än 75 % av den genomsnittliga BNP för EU-27], SV 59 SV

186 (d) 40 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i övriga områden. AVSNITT 5 STÖD TILL FÖRMÅN FÖR MIKROFÖRETAG SAMT SMÅ OCH MEDELSTORA FÖRETAG I LANDSBYGDSOMRÅDEN, VILKA SAMFINANSIERAS AV EJFLU ELLER BEVILJAS SOM YTTERLIGARE NATIONELL FINANSIERING AV SÅDANA SAMFINANSIERADE ÅTGÄRDER Artikel 42 Stöd för investeringar som avser bearbetning av jordbruksprodukter till ickejordbruksprodukter eller bomullsproduktion 1. Stöd för investeringar som avser bearbetning av jordbruksprodukter till ickejordbruksprodukter eller produktion av bomull ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 11 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stödet ska ka omfatta materiella och immateriella investeringar. 5. Denna artikel ska tillämpas på bearbetning av jordbruksprodukter där resultatet av processen är en produkt som inte är en jordbruksprodukt, bomullsproduktion, inbegripet rensning, tvättning, packning och uppluckring. 6. Stöd som avses i punkt 5 a ska inte vara begränsat till vissa ekonomiska sektorer. 7. Endast investeringar som inte kräver en miljökonsekvensbedömning i enlighet med unionslagstiftningen eller nationell lagstiftning ska vara berättigade till stöd enligt denna artikel. 8. De stödberättigande utgifterna ska vara begränsade till följande: Uppbyggnad, förvärv, även leasing, eller förbättring av fast egendom. Inköp av begagnad utrustning och inköp eller hyrköp av nya maskiner och ny utrustning upp till tillgångens marknadsvärde. (c) Allmänna kostnader som är kopplade till de utgifter som avses i leden a och b, såsom arvoden till arkitekter, ingenjörer och konsulter, arvoden kopplade till rådgivning om miljömässig och ekonomisk hållbarhet, inbegripet genomförbarhetsstudier; genomförbarhetsstudier ska fortsätta att vara stödberättigande utgifter även när, på grundval av deras resultat, inga utgifter enligt leden a och b har uppstått. SV 60 SV

187 (d) Följande immateriella investeringskostnader: förvärv eller utveckling av datorprogram och förvärv av patent, licenser, upphovsrätt och varumärken. 9. Andra kostnader i samband med leasingavtal, såsom leasegivarens marginal, ränterefinansieringskostnader, indirekta kostnader och försäkringsavgifter ska inte vara stödberättigande. 10. Stödnivån får inte överskrida följande: (c) I de yttersta randområdena: i) 80 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i regioner vars BNP per capita är lägre än 45 % av genomsnittet för EU-27. ii) 65 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i regioner vars BNP per capita är mellan 45 % och 60 % av genomsnittet för EU-27. iii) 55 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i regioner vars BNP per capita är mellan 60 % och 75 % av genomsnittet för EU-27. iv) 45 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i de yttersta randområdena. I mindre utvecklade regioner: i) 60 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i regioner vars BNP per capita är lägre än 45 % av genomsnittet för EU-27. ii) 45 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i regioner vars BNP per capita är mellan 45 % och 60 % av genomsnittet för EU-27. iii) 35 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i regioner vars BNP per capita är högre än 60 % av genomsnittet för EU-27. I c-områden: i) 25 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i glesbefolkade områden och i NUTS 3-regioner, eller delar av NUTS 3-regioner, som har en gemensam landgräns med ett land utanför Europeiska ekonomiska samarbetsområdet (EES) eller Europeiska frihandelssammanslutningen (EFTA). ii) 20 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i ickeförhandsdefinierade c-områden. I de tidigare a-områdena får stödnivåerna höjas med upp till 5 procentenheter under perioden 1 januari december Om ett c-område gränsar till ett a-område får den högsta tillåtna stödnivån i NUTS 3- regioner eller delar av NUTS 3-regioner inom det c-området som gränsar till a- området vid behov höjas så att skillnaden i stödnivå mellan de båda områdena inte överstiger 15 procentenheter. (d) 10 % av de stödberättigande kostnaderna för investeringar i övriga områden. 11. De högsta stödnivåer som anges i punkt 10 a får höjas med upp till 10 procentenheter för mikroföretag och små företag. SV 61 SV

188 Artikel 43 Nyetableringsstöd för annan verksamhet än jordbruksverksamhet i landsbygdsområden 1. Nyetableringsstöd för annan verksamhet än jordbruksverksamhet i landsbygdsområden ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i EUF-fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i det fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 9 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordningen om landsbygdsutveckling eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och den berörda åtgärden ska vara identisk med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stöd ska beviljas jordbrukare eller medlemmar i jordbrukshushåll för diversifiering till annan verksamhet än jordbruksverksamhet, mikroföretag och små företag samt fysiska personer i landsbygdsområden. 5. Om medlemmen i ett jordbrukshushåll är en juridisk person eller en grupp juridiska personer, ska denna medlem bedriva jordbruksverksamhet på gården vid den tidpunkt då ansökan om stödet lämnades in. 6. Stödet ska vara villkorat av att en affärsplan lämnas in till den beviljande myndigheten. Genomförandet av affärsplanen måste inledas inom nio månader från dagen för beslutet om beviljande av stöd. 7. Stödet ska beviljas i form av ett schablonbidrag som får utbetalas i minst två delbetalningar under högst fem år. Delbetalningarna får minskas gradvis. Den sista delbetalningen ska göras på villkor att affärsplanen genomförs korrekt. 8. Medlemsstaterna ska när de fastställer stödbeloppet ta hänsyn till programområdets socioekonomiska situation. 9. Det totala stödbeloppet ska vara begränsat till euro. Artikel 44 Stöd för rådgivningstjänster till mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden 1. Stöd för rådgivningstjänster till mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 10 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordning (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. SV 62 SV

189 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stöd ska beviljas för att hjälpa mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden att dra nytta av rådgivningstjänster för att förbättra företagens och deras investeringars ekonomiska prestanda, miljöprestanda, klimatvänlighet och klimatresiliens. 5. Mottagaren av stödet ska vara den som tillhandahåller rådgivningen. Stödmottagaren ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för både offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. 6. De offentliga eller privata organ som utsetts för uppgiften att tillhandahålla rådgivning ska ha lämpliga resurser i form av regelbundet utbildad och kvalificerad personal och erfarenhet av rådgivning samt tillförlitlighet inom de områden där de tillhandahåller rådgivning. 7. Under rådgivningen ska de som tillhandahåller rådgivning eller utbildning respektera den skyldighet att inte röja uppgifter som avses i artikel 13.2 i förordning (EU) nr HR/ Rådgivningen får omfatta frågor som anknyter till företagets ekonomiska prestanda samt miljöprestanda. 9. Om det är lämpligt får rådgivningen delvis ges i grupp, samtidigt som man tar hänsyn till situationen för den enskilde användaren av rådgivningstjänster. 10. Stöd som avses i punkt 4 ska vara begränsat till euro per rådgivning. Artikel 45 Kunskapsöverföring och informationsåtgärder till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden 1. Stöd för kunskapsöverföring och informationsåtgärder till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 9 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordningen (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stödet ska omfatta yrkesutbildning och kompetensutveckling, inklusive kurser, workshoppar och rådgivning, demonstrationer och informationsinsatser. 5. Stöd får beviljas för följande stödberättigande kostnader: Kostnaderna för att organisera och tillhandahålla kunskapsöverföringen eller informationsåtgärden. SV 63 SV

190 När det gäller demonstrationsprojekt får stödet täcka relevanta investeringskostnader. (c) Kostnader för resa, inkvartering och dagtraktamenten för deltagarna. 6. Det stöd som avses i punkt 5 a och b får inte medföra direkta penningutbetalningar till de företag som verksamma i landsbygdsområden. Mottagare av stödet ska vara den som tillhandahåller utbildningen eller kunskapsöverföringen och informationsåtgärden. De som tillhandahåller utbildning eller annan kunskapsöverföring och informationsåtgärder ska utses genom ansökningsomgångar. Urvalsförfarandet ska regleras av den berörda medlemsstatens lagstiftning om offentlig upphandling och ska vara öppet för både offentliga och privata organ. Det ska vara objektivt och ska utesluta kandidater med intressekonflikter. Organ som tillhandahåller kunskapsöverförings- och informationstjänster ska ha lämplig kapacitet i form av kvalificerad personal och regelbunden utbildning för att kunna utföra dessa uppgifter. 7. Stödet ska vara tillgängligt för alla stödberättigade företag som är verksamma i det berörda landsbygdsområdet enligt objektivt utformade villkor. 8. Stödet får inte omfatta kostnaderna för kurser eller praktik som är en del av de allmänna utbildningsprogrammen eller utbildningssystemen på sekundärnivå eller däröver. 9. Stödnivån ska vara begränsad till [60 %] av de stödberättigande kostnaderna för medelstora företag, [70 %] av de stödberättigande kostnaderna för mikroföretag och små företag. Artikel 46 Stöd för jordbrukares första deltagande i kvalitetssystem för bomull och livsmedel 1. Stöd för jordbrukares och grupper av jordbrukares första deltagande i kvalitetssystem för bomull och livsmedel ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 7 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordningen (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stöd ska beviljas för ett första deltagande i någon av följande typer av kvalitetssystem: Kvalitetsordningar för bomull och livsmedel som inrättats enligt Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1151/2012 av den 21 november 2012 om kvalitetsordningar för jordbruksprodukter och livsmedel. SV 64 SV

191 (c) Kvalitetssystem för bomull och livsmedel, inbegripet certifieringssystem, som enligt erkännande från medlemsstaterna är förenliga med följande kriterier: i) Särdragen hos den slutprodukt som producerats inom sådana system härrör från otvetydiga skyldigheter att garantera särskilda produktegenskaper, särskilda jordbruks- eller produktionsmetoder, eller en kvalitet på slutprodukten som är väsentligt högre än vad som krävs enligt handelsnormer när det gäller folkhälsa, djurhälsa och djurskydd, växtskydd eller miljöskydd. ii) Systemet är öppet för alla producenter. iii) Systemet inbegriper bindande slutliga produktspecifikationer och överensstämmelsen med specifikationerna kontrolleras av offentliga myndigheter eller ett oberoende inspektionsorgan. iv) Systemet är öppet och säkerställer att jordbruksprodukterna kan spåras. Frivilliga certifieringssystem för livsmedel som enligt erkännande från den berörda medlemsstaten uppfyller de krav som fastställs i kommissionens meddelande EU:s riktlinjer för bästa metoder när det gäller frivilliga certifieringssystem för jordbruksprodukter och livsmedel. 5. Stödet ska beviljas i form av ett årligt stimulansbidrag vars nivå ska fastställas med hänsyn till de fasta kostnader som uppstår till följd av deltagande i kvalitetssystem. 6. Stödet ska beviljas för en period av högst fem år. 7. Stödet ska vara begränsat till euro per stödmottagare och år. Artikel 47 Stöd för informations- och marknadsföringsverksamheter avseende bomull och livsmedel som omfattas av ett kvalitetssystem 1. Stöd för informations- och marknadsföringsverksamheter avseende bomull och livsmedel som omfattas av ett kvalitetssystem ska vara förenligt med den inre marknaden i den mening som avses i artikel c i fördraget och ska undantas från anmälningsskyldigheten enligt artikel i fördraget om det uppfyller villkoren i punkterna 2 8 i denna artikel. 2. Stödet ska beviljas i enlighet med och i överensstämmelse med förordningen (EU) nr [RD/2013] eller som en ytterligare nationell finansiering inom ramen för ett landsbygdutvecklingsprogram och det berörda stödet ska vara identiskt med den underliggande landsbygdutvecklingsåtgärden. 3. I den rättsliga grunden för stödet ska det anges att stödet inte får genomföras förrän kommissionen har godkänt det relevanta landsbygdutvecklingsprogrammet. 4. Stöd ska beviljas för informations- och marknadsföringsverksamheter avseende bomull och livsmedel som omfattas av ett kvalitetssystem och för vilka stöd beviljas enligt artikel Stödet ska beviljas grupper av producenter som genomför informations- och marknadsföringsverksamheterna. SV 65 SV

192 6. Endast informations- och marknadsföringsverksamheter som genomförs på den inre marknaden ska vara stödberättigande. 7. Verksamhet med anknytning till marknadsföring av kommersiella varumärken ska inte vara stödberättigande. 8. Stödnivån ska vara begränsad till [70 %] av de stödberättigande kostnaderna. KAPITEL 4 ÖVERGÅNGSBESTÄMMELSER OCH SLUTBESTÄMMELSER Artikel 48 Upphävande Förordning (EG) nr 1857/2006 ska upphöra att gälla. Hänvisningar till den upphävda förordningen ska anses som hänvisningar till den här förordningen. Artikel 49 Övergångsbestämmelser 1. Denna förordning ska tillämpas på individuellt stöd som har beviljats före dess ikraftträdande om stödet uppfyller samtliga villkor i denna förordning, med undantag för artikel [Offentliggörande och information]. 2. Stöd som är undantaget från anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget och som har beviljats före denna förordnings ikraftträdande med stöd av förordningar som tidigare var i kraft ska vara förenligt med den inre marknaden. 3. Stöd som inte är undantaget från anmälningsskyldigheten i artikel i fördraget med stöd av denna eller andra förordningar som tidigare var i kraft ska bedömas av kommissionen i enlighet med unionens riktlinjer för statligt stöd inom jordbruks- och skogsbrukssektorn och i landsbygdsområden och övriga relevanta rambestämmelser, riktlinjer, meddelanden och tillkännagivanden. 4. Vid utgången av denna förordnings giltighetstid ska stödordningar som undantagits enligt denna förordning fortsätta att vara undantagna under en anpassningsperiod på sex månader. 5. Medlemsstaterna ska iaktta bestämmelserna i artikel 11.2 senast två år efter det att denna förordning trätt i kraft. Artikel 50 Ikraftträdande och tillämplighet Denna förordning träder i kraft den [tjugonde] dagen efter det att den har offentliggjorts i Europeiska unionens officiella tidning. SV 66 SV

193 Den ska tillämpas från och med den [ ] till och med den 31 december Denna förordning är till alla delar bindande och direkt tillämplig i alla medlemsstater. Utfärdad i Bryssel den José Manuel BARROSO På kommissionens vägnar Ordförande SV 67 SV

194 Bilaga 1 DEFINITION AV MIKROFÖRETAG SAMT SMÅ OCH MEDELSTORA FÖRETAG Artikel 1 Företag Varje enhet, oberoende av juridisk form, som bedriver en ekonomisk verksamhet ska anses som ett företag. Som företag anses således sådana enheter som utövar ett hantverk eller annan verksamhet enskilt eller inom familjen, personsammanslutningar eller föreningar som bedriver en regelbunden ekonomisk verksamhet. Artikel 2 Personalstyrka och finansiella trösklar som definition av olika företagskategorier 1. Kategorin mikroföretag samt små och medelstora företag (SMF-kategorin) utgörs av företag som sysselsätter färre än 250 personer och vars årsomsättning inte överstiger 50 miljoner euro eller vars balansomslutning inte överstiger 43 miljoner euro per år. 2. Inom SMF-kategorin definieras små företag som företag som sysselsätter färre än 50 personer och vars omsättning eller balansomslutning inte överstiger 10 miljoner euro per år. 3. Inom SMF-kategorin definieras mikroföretag som företag som sysselsätter färre än 10 personer och vars omsättning eller balansomslutning inte överstiger 2 miljoner euro per år. Artikel 3 Typer av företag som beaktas vid beräkning av personalstyrkan och de finansiella beloppen 1. Fristående företag är de företag som inte betecknas som partnerföretag enligt punkt 2 eller anknutet företag enligt punkt Partnerföretag är de företag som inte betecknas som anknutna företag enligt punkt 3 och mellan vilka det finns följande förbindelse: ett företag (företag i tidigare marknadsled) innehar ensamt eller tillsammans med ett eller flera andra anknutna företag enligt punkt 3 minst 25 % av kapitalet eller rösterna i ett annat företag (företag i senare marknadsled). Ett företag kan dock betecknas som fristående, och alltså inte anses ha ett partnerföretag, även om tröskelvärdet på 25 % har uppnåtts eller överskridits, om det gäller följande kategorier av investerare och dessa enskilt eller tillsammans inte är anknutna i den mening som avses i punkt 3 till det berörda företaget: a) Offentliga investeringsbolag, riskkapitalbolag, fysiska personer eller grupper av fysiska personer som regelbundet ägnar sig åt riskkapitalinvesteringar (så kallade business angels ) och som investerar eget kapital i icke börsnoterade företag, förutsatt att dessa business angels sammanlagda investering i ett och samma företag inte överstiger euro. b) Universitet eller forskningscentra utan vinstsyfte. c) Institutionella investerare, inklusive regionala utvecklingsfonder. d) Självständiga lokala myndigheter som har en årlig budget som understiger 10 miljoner euro och som har färre än invånare. 3. Anknutna företag är de företag som mellan sig upprätthåller en av följande förbindelser: a) Ett företag innehar en majoritet av rösterna för aktierna eller andelarna i ett annat företag. b) Ett företag har rätt att utse eller entlediga en majoritet av ledamöterna i ett annat företags styrelse, ledning eller tillsynsorgan. c) Ett företag har rätt att utöva ett bestämmande inflytande över ett annat företag enligt ett avtal som är slutet med detta eller enligt en bestämmelse i det företagets stadgar. SV 68 SV

195 d) Ett företag som är aktieägare eller delägare i ett annat företag förfogar till följd av en överenskommelse med andra aktieägare eller delägare i företaget ensamt över en majoritet av rösterna för aktierna eller andelarna i det företaget. Ett bestämmande inflytande anses inte föreligga då de investerare som avses i punkt 2 andra stycket inte direkt eller indirekt deltar i förvaltningen av det berörda företaget, dock utan detta påverkar deras rättigheter som aktieägare eller delägare. De företag som upprätthåller någon av de förbindelser som avses i första stycket via ett eller flera andra företag eller via de investerare som avses i punkt 2 ska också anses som anknutna företag. De företag som upprätthåller någon av dessa förbindelser via en fysisk person eller en grupp fysiska personer i samverkan ska också anses som anknutna företag, om dessa företag helt eller delvis bedriver sin verksamhet på samma eller angränsande marknader. Som angränsande marknad ska betraktas marknaden för en produkt eller en tjänst i ett tidigare eller senare marknadsled. 4. Utom i de fall som avses i punkt 2 andra stycket, kan ett företag inte anses tillhöra SMFkategorin, om 25 % eller mer av dess kapital eller dess röstandel direkt eller indirekt kontrolleras av ett eller flera offentliga organ, individuellt eller gemensamt. 5. Företagen får avge en försäkran om sin status som fristående företag, partnerföretag eller anknutet företag och om uppgifter rörande trösklarna i artikel 2. Även om kapitalspridningen inte gör det möjligt att exakt veta vem som innehar kapitalet, får företaget avge en sådan försäkran om det kan försäkra att det har rimliga skäl att anta att det inte till 25 % eller mer ägs av ett företag eller gemensamt av anknutna företag eller via fysiska personer eller grupper av fysiska personer. Sådana försäkringar ska avges utan att det påverkar de kontroller eller granskningar som föreskrivs i nationell lagstiftning eller i gemenskapslagstiftningen. Artikel 4 Uppgifter som behövs för att beräkna personalstyrkan och de finansiella beloppen samt referensperiod 1. Uppgifterna för beräkning av personalstyrkan och de finansiella beloppen ska hämtas från det senast godkända räkenskapsåret och beräknas på årsbasis. De beaktas från och med att räkenskaperna har godkänts. Omsättningen ska beräknas exklusive mervärdesskatt och andra indirekta skatter. 2. Om uppgifterna om ett företag beräknade på årsbasis vid datum för bokslut överstiger eller understiger de trösklar som anges i artikel 2 för personalstyrkan eller för de finansiella beloppen, erhåller eller förlorar företaget sin status av medelstort företag, litet företag eller mikroföretag först om detta inträffar under två på varandra följande år. 3. Om företaget är nyetablerat och bokslutet ännu inte har blivit godkänt, ska uppgifterna i fråga grunda sig på en skälig uppskattning som görs under räkenskapsåret. Artikel 5 Personalstyrkan Personalstyrkan motsvarar antalet årsarbetskrafter, det vill säga antalet personer som på heltid arbetat i företaget eller för företagets räkning under hela referensåret. Det arbete som utförs av personer som inte har arbetat hela året, som har arbetat deltid, oberoende av varaktighet, eller som utfört säsongsarbete ska beräknas som delar av årsarbetskrafter. Personalstyrkan utgörs av a) löntagarna, SV 69 SV

196 b) de personer som arbetar för företaget och som har en underordnad ställning i förhållande till detta och som i nationell rätt jämställs med löntagare, c) de ägare som driver företaget, d) de delägare som utövar en regelbunden verksamhet i företaget och som erhåller ekonomiska förmåner från företaget. Lärlingar och studerande under yrkesutbildning som omfattas av lärlings- eller yrkesutbildningsavtal ska inte räknas in vid beräkningen av personalstyrkan. Den tid som utgörs av mödraledighet eller föräldraledighet ska inte räknas in. Artikel 6 Fastställande av uppgifterna om företaget 1. I fråga om ett fristående företag ska fastställandet av uppgifterna, inklusive personalstyrkan, göras enbart på grundval av företagets egna räkenskaper. 2. Uppgifterna, inklusive personalstyrkan, om ett företag som har partnerföretag eller anknutna företag ska beräknas på grundval av räkenskaperna och andra uppgifter om företaget eller om sådana finns företagets konsoliderade räkenskaper eller de konsoliderade räkenskaperna där företaget räknats in genom konsolidering. Till uppgifterna i första stycket ska aggregeras uppgifterna om det berörda företagets eventuella partnerföretag som befinner sig i ett omedelbart tidigare eller senare marknadsled i förhållande till det berörda företaget. Uppgifterna ska aggregeras i proportion till andelen av kapitalet eller rösträtten (den högsta av dessa båda andelar). Vid korsvist ägande ska den högsta andelen tillämpas. Till uppgifterna i första och andra styckena ska läggas 100 % av uppgifterna för de eventuella företag som är direkt eller indirekt anknutna till det berörda företaget och som inte redan har tagits med i räkenskaperna genom konsolidering. 3. Vid tillämpningen av punkt 2 ska uppgifterna om det berörda företagets partnerföretag hämtas från räkenskaperna och andra uppgifter, konsoliderade om sådana finns, till vilka ska läggas 100 % av uppgifterna för de företag som är anknutna till dessa partnerföretag, såvida inte uppgifterna om dessa har räknats in genom konsolidering. Vid tillämpningen av punkt 2 ska uppgifterna om de företag som är anknutna till det berörda företaget hämtas från räkenskaperna och andra uppgifter, konsoliderade om sådana finns. Till dessa ska aggregeras proportionellt uppgifterna om de eventuella partnerföretagen till dessa anknutna företag som befinner sig i ett omedelbart tidigare eller senare marknadsled i förhållande till dessa, om de inte redan har räknats in i de konsoliderade räkenskaperna i en proportion som motsvarar minst den procentsats som anges i punkt 2 andra stycket. 4. När personalstyrkan inte framgår av de konsoliderade räkenskaperna, ska den beräknas genom att proportionellt aggregera uppgifterna om de företag till vilka detta företag är partnerföretag och lägga till uppgifterna om de företag till vilka det är anknutet. SV 70 SV

197 Bilaga II ANSÖKNINGSFORMULÄR FÖR STIMULANSEFFEKT Information om stödmottagaren: Namn, huvudsäte, huvudsakligt verksamhetsområde (Nace-kod). Försäkran om att företaget inte befinner sig i svårigheter enligt definitionen i gemenskapens riktlinjer för statligt stöd till undsättning och omstrukturering (EUT C 244, , s. 2). Försäkran om att det inte omfattas av utestående betalningskrav till följd av ett tidigare beslut från kommissionen som förklarar ett stöd olagligt och oförenligt med den inre marknaden. Försäkran som anger stöd (både stöd av mindre betydelse och statligt stöd) som redan erhållits för andra projekt under de senaste tre åren. Försäkran som anger stöd som erhållits eller ska erhållas för samma projekt av andra beviljande myndigheter. 2. Information om det projekt/den verksamhet som ska stödjas: Kort beskrivning av projektet eller verksamheten. Kort beskrivning av förväntade effekter beroende på stödkategori, enligt vad som krävs enligt förordningen (t.ex. eftersträvade investeringsmål, allmänintresse, affärsutveckling, samarbete mellan jordbrukare, FoUIverksamhet, utbildningsverksamhet, rådgivande verksamhet etc.). Relevant rättslig grund (på nationell eller EU-nivå eller båda). Planerade datum för inledande och avslutande av projektet/verksamheten. Plats(er) där projektet kommer att genomföras. 3. Information om finansieringen av projektet/verksamheten: Huvudsakliga kostnader och andra kostnader som kopplade till projektet/verksamheten. Totala stödberättigande kostnader Stödbelopp som krävs för att utföra projektet/verksamheten. Stödnivå 4. Information om behovet av stöd och dess förväntade effekt: Kort beskrivning av behovet av stöd och dess inverkan på beslutet om projektet/verksamheten. Alternativt projekt/alternativ verksamhet om inget stöd ges ska anges. 41 Den information som avses i punkt 1 krävs för alla stöd. Den information som avses i punkterna 2 4 krävs inte för stöd enligt artiklarna 25, 26 och 30 i denna förordning. SV 71 SV

198 Bilaga III INFORMATION OM STATLIGT STÖD SOM BEVILJATS ENLIGT DENNA FÖRORDNING (Text av betydelse för EES 42 ) DEL I ska tillhandahållas genom kommissionens fastställda IT-applikation enligt vad som föreskrivs i artikel 8 Stödreferens (ska fyllas i av kommissionen) Medlemsstat Medlemsstatens referensnummer Region Regionens namn Regionens stödstatus 44 (Nuts 43 ) Beviljande myndighet Namn Postadress Stödåtgärdens benämning Nationell rättslig grund (hänvisning till relevant nationell officiell tidning) Webblänk till stödåtgärdens fullständiga text Typ av åtgärd Webbadress Stödordning Stöd för särskilda ändamål Namn på stödmottagaren och den grupp som denne tillhör Ändring av en Kommissionens stödreferens befintlig stödordning eller Förlängning ett befintligt stöd Ändring för särskilda ändamål Varaktighet 45 Stödordning dd/mm/åååå till dd/mm/åååå Datum beviljande för Stöd för särskilda ändamål dd/mm/åååå Endast tillämpligt på stöd som avser skogsbruk och produkter som inte omfattas av bilaga I. Nuts gemensam nomenklatur för statistiska territoriella enheter. Vanligen anges regionen på nivå 2. Artikel a i EUF-fördraget (status A), artikel c i EUF-fördraget (status C), områden utan stöd, dvs. områden som inte är berättigade till regionalstöd (status N). Period under vilken den beviljande myndigheten kan åta sig att bevilja stödet. SV 72 SV

199 Berörd ekonomisk sektor(er) Ange i enlighet med Nace Rev Budget Årligt belopp Totalt belopp Nationell valuta (fullständiga belopp) Nationell valuta (fullständiga belopp) Stödinstrument För garantier 47 Nationell valuta (fullständiga belopp) Bidrag Räntesubvention Lån Återbetalningspliktiga förskott Garanti (i förekommande fall med en hänvisning till kommissionens beslut 48 ) Skatteförmån eller skattebefrielse Annat (precisera) Om samfinansierad av EU-fond(er) Namn på EU-fond(er) Belopp för EUfinansiering (per EUfond) Nationell valuta (fullständiga belopp) Nace Rev. 2 statistisk näringslivsgrensindelning i Europeiska gemenskapen. Sektorn ska vanligen anges på gruppnivå. För garantier, ange de garanterade lånens (högsta) belopp. I förekommande fall, hänvisning till kommissionens beslut som godkänner metoden för beräkning av bruttobidragsekvivalenten i enlighet med artikel 5.1 c i förordningen. SV 73 SV

200 DEL II ska tillhandahållas genom kommissionens fastställda IT-applikation Ange enligt vilken bestämmelse i gruppundantagsförordningen stödåtgärden genomförs. Primära mål 1 (lista) Stödinstrument (lista) Högsta tillåtna stödnivå i % Stöd för materiella eller immateriella investeringar i jordbruksföretag (artikel... i gruppundantagsförordningen) Bidrag Lån Garanti Skattebefrielse Annat (precisera) eller högsta stödbelopp i nationell valuta (i fullständiga belopp) 2 Stöd för investeringar i syfte att bevara natur- eller kulturarv på jordbruksföretag (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Lån Garanti Annat (precisera) Stöd för investeringar som rör flyttning av jordbruksbyggnader (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Lån Garanti. Annat (precisera) Stöd för investeringar i samband med bearbetning och saluföring av Bidrag 1 2 Det är möjligt att ha flera olika mål. Ange alla mål i så fall. Stödbeloppet anges per mål. Om nödvändigt och i fråga om en stödordning ska budgeten delas upp efter målen. SV 74 SV

201 jordbruksprodukter (artikel i gruppundantagsförordningen) Lån Garanti. Startstöd till unga jordbrukare och för utveckling av småbruk (artikel i gruppundantagsförordningen) Startstöd till producentgrupper (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för jordbrukares första deltagande i kvalitetssystem (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för kunskapsöverföring och informationsåtgärder (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för rådgivningstjänster (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för avbytartjänster inom jordbruket (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för säljfrämjande åtgärder för jordbruksprodukter (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för att avhjälpa skador som orsakats av jordbävningar, laviner, jordskred och översvämningar (artikel i gruppundantagsförordningen) Annat (precisera) Bidrag Bidrag Bidrag Subventionerade tjänster Bidrag Subventionerade tjänster Bidrag Subventionerade tjänster Subventionerade tjänster Bidrag Subventionerade tjänster Bidrag Lån Garanti Annat (precisera) Stöd för att kompensera jordbrukare för förluster orsakade av ogynnsamma väderförhållanden (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Lån Garanti Annat (precisera) Stöd för bekämpande av djur- och växtsjukdomar (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Subventionerade tjänster SV 75 SV

202 Stöd till animaliesektorn (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för betalning av försäkringspremier (artikel i gruppundantagsförordningen) Subventionerade tjänster Bidrag Skattebefrielse Annat (precisera) Stöd till forskning och utveckling inom jordbrukssektorn (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) Stöd för beskogning och skapande av skogsmark (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) Stöd för skogsjordbruk (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) Stöd för förebyggande och återställande av skogsskador som uppstår till följd av bränder, naturkatastrofer, ogynnsamma väderförhållanden, sjukdomar, skadedjursangrepp och ekokatastrofer (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för investeringar som förbättrar skogsekosystemens resiliens och miljövärde (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) Bidrag Annat (precisera) Natura 2000-betalningar i skogsområden (artikel i gruppundantagsförordningen) Tjänster för miljö- och klimatvänligt skogsbruk samt skogsskydd (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Bidrag Annat (precisera) Kunskapsöverföring och informationsåtgärder inom skogsbrukssektorn (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) SV 76 SV

203 Stöd för rådgivningstjänster inom skogsbrukssektorn (artikel i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) Stöd för investeringar i infrastruktur som är knuten till utveckling, modernisering eller anpassning av skogsbruk (artikel. i gruppundantagsförordningen) Stöd för investeringar i skogsbruksmetoder och i bearbetning, mobilisering och saluföring av skogsbruksprodukter (artikel. i gruppundantagsförordningen) Stöd för investeringar som avser bearbetning av jordbruksprodukter till icke-jordbruksprodukter eller produktion av bomull (artikel i gruppundantagsförordningen) Nyetableringsstöd för annan verksamhet än jordbruksverksamhet i landsbygdsområden (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för rådgivningstjänster till mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden och för att främja utbildning av rådgivare (artikel i gruppundantagsförordningen) Kunskapsöverföring och informationsåtgärder till förmån för mikroföretag samt små och medelstora företag i landsbygdsområden (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för jordbrukares första deltagande i kvalitetssystem för bomullsprodukter eller livsmedelsprodukter (artikel i gruppundantagsförordningen) Stöd för informations- och marknadsföringsverksamheter avseende bomull och livsmedel som omfattas av ett kvalitetssystem (artikel. i gruppundantagsförordningen) Bidrag Annat (precisera) Bidrag Annat (precisera) Bidrag Annat (precisera) Bidrag Bidrag Annat (precisera) Bidrag Annat (precisera) Bidrag Annat (precisera) Bidrag Annat (precisera) SV 77 SV

204 Bilaga IV FORMULÄR FÖR OFFENTLIGGÖRANDE AV INFORMATION OM BEVILJANDE AV INDIVIDUELLT STÖD OCH FÖR ÖVERFÖRING AV DENNA INFORMATION TILL KOMMISSIONEN Stödreferens I förekommande fall den stödordning enligt vilken stödet beviljas Medlemsstat Beviljande myndighet Namn Postadress Webbadress Namn på stödmottagaren, momsregistreringsnummer och den grupp som denne tillhör Typ av stödmottagare Mikroföretag, litet företag eller medelstort företag Stort företag Den region som stödmottagaren finns i Ekonomisk sektor(er) som stödmottagaren är verksam inom Stödinslag, uttryckt som fullständigt belopp i nationell valuta 5 Stödinstrument 6 Regionens (Nuts 3 ) namn Regionens stödstatus 4 Nace Rev. 2 och kort beskrivning Bidrag Räntesubvention Lån Återbetalningspliktiga förskott Garanti (i förekommande fall med en hänvisning till kommissionens beslut) Skatteförmån eller skattebefrielse Annat (precisera) Datum för beviljande Stödets mål (lista) Rättslig grund, inbegripet genomförandebestämmelserna dd/mm/åååå Nuts gemensam nomenklatur för statistiska territoriella enheter. Vanligen anges regionen på nivå 2. Artikel a i EUF-fördraget (status A), artikel c i EUF-fördraget (status C), områden utan stöd, dvs. områden som inte är berättigade till regionalstöd (status N). Bruttobidragsekvivalent Om stödet beviljas genom flera stödinstrument ska stödbeloppet anges per instrument. SV 78 SV

205 SV 79 SV

206 Bilaga V BESTÄMMELSER OM MEDLEMSSTATENS ENDA WEBBPLATS 1. Medlemsstaterna ska organisera sin enda webbplats för statligt stöd, på vilken information som fastställs i artikel 8.2 ska offentliggöras på ett sätt som möjliggör enkel åtkomst till informationen. 2. Tillgång till webbplatsen ska tillhandahållas genom ett sökverktyg eller ett användargränssnitt för sökning (nedan kallad sökfunktionen). Genom denna sökfunktion ska all enskild information och alla kombinationer av denna information vara sökbar. Resultatet av sökfunktionen ska också kunna laddas ned i minst två olika format enligt gemensamma standarder för att möjliggöra vidare bearbetning av informationen i) i ett kalkylblad, t.ex. XLS, CSV, eller ii) genom andra medel med webbtekniker, t.ex. XML, HTML. 3. Åtkomst till webbplatsen ska möjliggöras för alla intresserade parter utan begränsningar. Ingen användarregistrering ska krävas för åtkomst till webbplatsen. SV 80 SV

207 Bilaga VI ÅRLIG RAPPORT Den årliga rapporten ska skickas in i elektroniskt format via kommissionens elektroniska rapporteringssystem för statligt stöd. Den årliga rapporten ska innehålla den information som krävs enligt artikel 5.1 andra stycket i och bilaga III B till kommissionens förordning (EG) nr 794/2004. Dessutom ska den årliga rapporten innehålla följande: Berörda sjukdomar enligt artikel 26. Meteorologisk information om typ, tidpunkt, relativ magnitud och plats för klimathändelser enligt artiklarna 25 och 30. SV 81 SV