Kemin ilmanlaadun seuranta

Transkriptio

1 Kemin ilmanlaadun seuranta Nab Labs Oy Ambiotica Tutkimusraportti 16/2015 Marjo Saarinen Toni Keskitalo

2 1 / 20 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TUTKIMUSALUE JA MITTAUSPISTE MENETELMÄT JA AINEISTON KÄSITTELY SÄÄOLOSUHTEET ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT LAADUNVARMISTUS TULOKSET RIKKIDIOKSIDI (SO 2 ) TYPPIDIOKSIDI (NO 2 ) PELKISTYNEET RIKKIYHDISTEET (TRS) HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 10 ) HIUKKASTEN KOKONAISLEIJUMA (TSP) TULOSTEN TARKASTELU...18 KIRJALLISUUS...20 Tämä raportti on lähetetty

3 2 / JOHDANTO Nab Labs Oy Ambiotica (entinen Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus) mittasi helmikuu 2013 tammikuu 2014 välisenä aikana Kemin kaupungin ilmanlaatua. Mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat rikkidioksidi (SO 2 ), typpidioksidi (NO 2 ), pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS), hengitettävät hiukkaset (PM 10, aerodynaaminen halkaisija pienempi kuin 10 µm) ja hiukkasten kokonaisleijuma (TSP). Lisäksi mittausasemalla seurattiin säätietoja (lämpötila, paine, tuulen nopeus ja suunta sekä suhteellinen kosteus) sääasemalla. Kemin ilmanlaadun seurannan tarkoituksena on toteuttaa ympäristönsuojelulain (YSL 527/2014), ilmanlaadusta annetun asetuksen (VNa 38/2011) ja ilmanlaadun ohjearvoista annetun päätöksen (VNp 480/1996) mukaisia ilmansuojelun tavoitteita terveyden sekä ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi. Ilmansuojelun tavoitteiden toteutumista arvioidaan ilmanlaadun mittauksiin perustuvien ohje- ja raja-arvojen ylityksillä. Ohjearvot ovat ilman epäpuhtauksien tavoitteellisia pitoisuuksia, joiden ylittyminen on pyrittävä estämään ennakolta. Ohjearvoja sovelletaan maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Raja-arvot ovat ilman epäpuhtauksille annettuja korkeimpia sallittuja pitoisuuksia, jotka on alitettava määräajassa. Raja-arvot ovat sitovia. Kemin ilmanlaadun mittaustyöt kentällä ja mittalaitteiden kalibroinnit hoitivat laboratorioinsinööri Tony Pirkola ja tutkija Toni Keskitalo. Toni Keskitalo käsitteli mittaustulokset ja Marjo Saarinen kirjoitti tutkimusraportin. Yhdyshenkilönä Kemin kaupungilla toimi ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö. Käytetyt pohjakartat ovat Maanmittauslaitoksen avointa dataa (peruskarttarasteri 1:50000, tammikuu 2015).

4 3 / AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Tutkimusalue ja mittauspiste Ilmanlaadun mittalaitteet sijoitettiin tilaajan osoittamalle paikalle Kemin Energia Oy:n Syväkankaan kytkinasemalle (kuva 1). Kytkinasema soveltuu hyvin mittalaitteiden sijoituspaikaksi, sillä se on aidattu ja suojassa ilkivallalta. Kyseessä on esikaupunkialueelle sijoitettu ilmanlaadun mittausasema, jolloin se ei kuvaa Kemin ydinkeskustan tilannetta. Mittausaseman sijoituspaikka täytti ilmanlaatuasetuksen liitteen 3 kohdan III vaatimukset: näytteenottimen lähellä oli riittävästi tilaa; rakennuksiin, puihin ja muihin esteisiin oli riittävä välimatka; näytteenottokohta sijaitsi noin 3 metrin korkeudella; välittömässä läheisyydessä ei ollut päästölähteitä; ja poistoaukko sijaitsi näytteenottokopeissa siten, ettei poistoilmaa päässyt näytteenottimeen. Kuva 1. Ilmanlaadun mittausaseman sijainti Syväkankaan kytkinasemalla.

5 4 / Menetelmät ja aineiston käsittely Mittausmenetelminä käytettiin Valtioneuvoston asetuksessa (VNa 38/2011) edellytettyjä vertailumenetelmiä vastaavia menetelmiä (taulukko 1). Rikkidioksidi mitattiin standardin SFS- EN 14212:en mukaisesti (UV-fluoresenssi) ja typpidioksidi standardin SFS-EN 14211:en mukaisesti (kemiluminesenssi). Pelkistyneet rikkiyhdisteet muunnettiin TRS-konvertterilla rikkidioksidiksi. Muodostunut rikkidioksidi mitattiin standardin SFS-EN 14212:en mukaisesti (UV-fluoresenssi). Kaasumaisten yhdisteiden ja hiukkasten pitoisuuksien määrittäminen tehtiin Valtioneuvoston asetuksen ilmanlaadusta (VNa 38/2011), valtioneuvoston päätöksen ilmanlaadun ohjearvoista (VNp 480/1996), ilmatieteen laitoksen Ilmanlaadun mittausohjeen (IL 2004) sekä muun ilmanlaatumittauksia koskevan lainsäädännön mukaisesti niin, että mittausmenetelmät ja mittausten laadunvarmistus, seurantamenetelmien sallittu epävarmuus, mittausten ajallinen kattavuus ja mittausaineiston vähimmäismäärä täyttävät voimassa olevien säädösten ja ohjeiden vaatimukset. PM 10 -pitoisuus mitattiin siten, että Environnement MP101M:n näytteenottosondi oli varustettu standardin SFS-EN 12341:en mukaisella PM 10 - esierottimella. Taulukko 1. Kemin ilmanlaadun mittalaitteet ja -menetelmät. Mittauskomponentti Mittalaite Menetelmä SO 2 Environnement AF22M SFS-EN 14212:en (UV-fluoresenssi) NO 2 Environnement AC32M SFS-EN 14211:en (kemiluminesenssi) TRS Environnement AF22M + TRS-konvertteri yhdistettynä UV-fluoresenssianalysaattoriin Environnement CTRS32 (SFS-EN 14212:en) PM 10 Environnement CPM + ISO 10473:2000, ekvivalentti SFS-EN 12341:en kanssa Environnement MP101M (β-säteilyn absorptio) Mittausdata tallennettiin mittausasemalle sijoitettuun tietokoneeseen käyttäen EnvidasFWohjelmistoa (Envitech Ltd.). Mittausasema oli etäkäytössä mobiililaajakaistayhteyden välityksellä. 2.3 Sääolosuhteet Säätilaa (lämpötila, paine, tuulen nopeus ja suunta sekä suhteellinen kosteus) mitattiin ilmanlaadun seurannan aikana mittausaseman yhteyteen sijoitetulla sääasemalla (Davis Vantage Vue Pro). Säähavainnot tallennettiin Weather Envoy8x-tallentimeen ja purettiin Envoy8x Data Transfer Utility-ohjelmalla. Kemin ilmanlaadun seurantajakson aikana vallitsevat tuulensuunnat olivat itäkaakon ja etelän väliset sekä pohjoisen suuntaiset tuulet (taulukko 2, kuva 2).

6 5 / 20 Taulukko 2. Kemin ilmanlaadun seurantajakson aikana mitatut säähavainnot kuukauden keskiarvoina. lämpötila [ C] paine [hpa] tuulen nopeus [m/s] vallitseva tuulen suunta suhteellinen kosteus [%] 2013 helmi SE maalis NNW huhti SSE touko E kesä S heinä NNW elo S syys ESE loka WNW marras N joulu NNE tammi SE 91 NNW 10% N NNE NW 8% 6% NE WNW W 4% 2% 0% ENE E WSW ESE SW SE SSW S SSE Kuva 2. Tuulijakauma Kemin ilmanlaadun seurantajakson aikana Tyyntä (tuulen nopeus alle 0,5 m/s) oli 14,4 % ajasta. 2.4 Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ilmanlaadun mittaustulosten arvioinnissa sovelletaan Valtioneuvoston päätöstä ilmanlaadun ohjearvoista (480/1996) (taulukko 3) ja Valtioneuvoston asetusta ilmanlaadusta (38/2011) (taulukot 4 ja 5).

7 6 / 20 Taulukko 3. Ilmanlaadun ohjearvot (VNp 480/1996). Aine Ohjearvo (20 ºC, 1 atm) Tilastollinen määrittely Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Typpidioksidi (NO 2 ) 150 µg/m 3 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 250 µg/m 3 80 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 120 µg/m 3 50 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset, 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo (PM 10 ) Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 10 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Taulukko 4. Ilmanlaadun raja-arvot terveyden suojelemiseksi (VNa 38/2011). Aine Keskiarvon Raja-arvo 2) Sallittujen ylitysten laskenta-aika 1) [µg/m 3 ] määrä vuodessa vuodessa Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 24 tuntia Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 1 vuosi Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 3) Bentseeni (C 6 H 6 ) 1 vuosi 5 - Lyijy 1 vuosi 0,5 - Hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) 24 tuntia 1 vuosi Pienhiukkaset (PM 2,5 ) 1 vuosi 25-1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Kaasumaisilla yhdisteillä tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kpa paineessa. Lyijyn ja hiukkasten tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 3) Vuorokauden korkein kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy. Taulukko 5. 38/2011). Ilmanlaadun raja-arvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi (VNa 1) Raja-arvo2) Aine Keskiarvon laskenta-aika [µg/m 3 ] Rikkidioksidi (SO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi ( ) 20 Typen oksidit (NO X ) kalenterivuosi 30 1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kpa paineessa. 2.5 Laadunvarmistus Kemin ilmanlaadun seuranta toteutettiin ilmanlaatuasetuksen (VNa 38/2011) mukaisella laadunvarmistustasolla. Mittalaitteiden kalibroinnit hoitivat laboratorioinsinööri Tony Pirkola ja tutkija Toni Keskitalo.

8 7 / 20 Mittalaitteet vietiin mittausasemalle Kaasumittausten kalibroinnit tehtiin huoltokäyntien yhteydessä monipistekalibrointeina pitoisuusalueella ppb. Typen oksidien mittalaite kalibroitiin typpimonoksidilla (NO) ja rikkidioksidin mittalaite kalibroitiin rikkidioksidilla (SO 2 ). Laimentimena käytettiin Sabio 2010-kalibraattoria. Kalibrointien yhteydessä määritettiin analysaattoreiden lineaarisuus ja tarkistettiin span- ja nollatasot. Kaasuanalysaattoreissa oli asennettuna permeaatiouunit, joista tuli tunnetun pitoisuuden typpidioksidia tai rikkidioksidia. Analysaattorit ohjelmoitiin EnvidasFW-ohjelmalla siten, että analysaattorit tarkistivat kerran vuorokaudessa pitoisuustason. Kaasuanalysaattorit ohjelmoitiin tarkistamaan nollataso kerran vuorokaudessa puhtaalla ilmalla suodattimien läpi. Hiukkassuodattimet vaihdettiin ja näytteenottolinja tarkastettiin kalibrointien yhteydessä. Kaasumittausten kalibroinnit tehtiin Ilmanlaadun mittausohjeen edellyttämällä kalibrointitaajuudella. Käytettävää kalibraattoria verrattiin ilmanlaatumittausten kansallisessa vertailulaboratoriossa. Mittalaitteiden ylläpitohuollot ja toimintakunnon tarkistukset tehtiin laitetoimittajan ohjeiden mukaisesti kalibrointien yhteydessä. Mittalaitteiden määräaikaishuollot ja kuluvien osien vaihto suoritettiin kalibrointien yhteydessä tai tarvittaessa. Mitattuja pitoisuuksia tarkistettiin kalibrointitulosten avulla. Rikkidioksidilla oli pitkä puuttuvien havaintojen jakso helmi maaliskuussa 2013 ja typen oksideilla alkaen. TRS-mittauksissa oli myös pitkä puuttuvien havaintojen jakso helmi maaliskuussa Jatkuvatoimisissa hiukkaspitoisuusmittauksissa suoritettiin mittausten laadunvarmennus- ja ylläpitotoimet hiukkasanalysaattorille seuraavasti: Hiukkasmittalaite kalibroitiin standardin SFS-EN 12341:en ja valmistajan ohjeiden mukaisesti ja näytteenottosondi puhdistettiin mittausasemalla käyntien yhteydessä. Laitteen toimintakunnon tarkistukset ja huollot tehtiin tarpeen mukaan mittausasemalla käynnin yhteydessä. Hiukkaspitoisuusanalysaattorin virtausnopeus tarkistettiin mittausasemalla käynnin yhteydessä..

9 SO 2 [µg/m 3 ] SO 2 [µg/m 3 ] 8 / TULOKSET 3.1 Rikkidioksidi (SO2) Kemin ilmanlaadun seurannassa vuonna rikkidioksidipitoisuuksien (SO 2 ) vuosikeskiarvo oli 2,7 µg/m 3 ajallisen kattavuuden ollessa 83 % mittausjakson ajasta. Pitoisuuksien tuntikeskiarvot vaihtelivat välillä 1,8 3,8 µg/m 3. Korkeimmat pitoisuudet; tuntikeskiarvo 42 µg/m 3, vuorokausikeskiarvo 8,3 µg/m 3 ja kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 6,0 µg/m 3, mitattiin huhtikuussa 2013 (kuvat 3 ja 4, taulukko 6). Mittaustulosten ajallinen kattavuus helmi- ja maaliskuussa 2013 oli alle 75 %. 50 rikkidioksidin tuntipitoisuudet µg/m Kuva 3. Rikkidioksidin (SO 2 ) tuntipitoisuudet Kemissä vuonna rikkidioksidin vuorokausipitoisuudet µg/m Kuva 4. Rikkidioksidin (SO 2 ) vuorokausipitoisuudet Kemissä vuonna

10 9 / 20 Taulukko 6. Kemissä mitatut rikkidioksidin (SO 2 ) pitoisuudet vuonna Yksikkö µg/m 3. Pitoisuutta ei ole ilmoitettu kuukausilta, joina ajallinen kattavuus < 75 %. SO 2 tuntiarvot vuorokausiarvot lkm/kk osuus/kk keskiarvo 99. %-piste suurin lkm/kk osuus/kk 2. suurin suurin 2013 helmi % % maalis 25 3 % % huhti % 3, % 6,0 8, touko % 2, % 4,7 4, kesä % 2,7 8, % 4,1 4, heinä % 2,4 9, % 3,9 4, elo % 2, % 5,4 7, syys % 2,4 8, % 4,9 5, loka % 2,4 8, % 4,1 4, marras % 2, % 4,3 4, joulu % 2,4 7, % 4,4 5, tammi % 1,8 7,1 9, % 2,6 3,1

11 NO 2 [µg/m 3 ] NO 2 [µg/m 3 ] 10 / Typpidioksidi (NO2) Kemin ilmanlaadun seurannassa vuonna typpidioksidipitoisuuksien (NO 2 ) vuosikeskiarvo oli 23 µg/m 3 ajallisen kattavuuden ollessa 88 % mittausjakson ajasta. Pitoisuuksien tuntikeskiarvot vaihtelivat välillä µg/m 3. Korkeimmat pitoisuudet; tuntikeskiarvo 138 µg/m 3, vuorokausikeskiarvo 78 µg/m 3 ja kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 59 µg/m 3, mitattiin vastaavasti marras-, maalis- ja helmikuussa 2013 (kuvat 5 ja 6, taulukko 7). Mittaustulosten ajallinen kattavuus tammikuussa 2014 oli alle 75 %. 160 typpidioksidin tuntipitoisuudet µg/m Kuva 5. Typpidioksidin (NO 2 ) tuntipitoisuudet Kemissä vuonna typpidioksidin vuorokausipitoisuudet µg/m Kuva 6. Typpidioksidin (NO 2 ) vuorokausipitoisuudet Kemissä vuonna

12 11 / 20 Taulukko 7. Kemissä mitatut typpidioksidin (NO 2 ) pitoisuudet vuonna Yksikkö µg/m 3. Pitoisuutta ei ole ilmoitettu kuukausilta, joina ajallinen kattavuus < 75 %. NO 2 tuntiarvot vuorokausiarvot lkm/kk osuus/kk keskiarvo 99. %-piste suurin lkm/kk osuus/kk 2. suurin suurin 2013 helmi % % maalis % % huhti % % touko % % kesä % % heinä % % elo % % syys % % loka % % marras % % joulu % % tammi % % - -

13 TRS [µg S/m 3 ] 12 / Pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS) Kemin ilmanlaadun seurannassa vuonna pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) vuosikeskiarvoksi alkuainerikkinä (S) mitattiin 4,6 µg/m 3. Mittauksen ajallinen kattavuus oli 87 % mittausjakson ajasta. Pitoisuuksien tuntikeskiarvot vaihtelivat välillä 0 64 µg/m 3. Korkeimmat pitoisuudet; tuntikeskiarvo 64 µg/m 3, vuorokausikeskiarvo 19 µg/m 3 ja kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 15 µg/m 3, mitattiin huhtikuussa 2013 (kuvat 7 ja 8, taulukko 8). Mittaustulosten ajallinen kattavuus helmi- ja maaliskuussa 2013 oli alle 75 %. 70 pelkistyneiden rikkiyhdisteiden tuntipitoisuudet µg S/m Kuva 7. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) tuntipitoisuudet (ilmoitettu alkuainerikkinä (S)) Kemissä vuonna

14 TRS [µg S/m 3 ] 13 / pelkistyneiden rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuudet µg S/m Kuva 8. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) vuorokausipitoisuudet (ilmoitettu alkuainerikkinä (S)) Kemissä vuonna Taulukko 8. Kemissä mitatut pelkistyneiden rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet vuonna Yksikkö µg/m 3. Tulokset ilmoitettu alkuainerikkinä (S). Pitoisuutta ei ole ilmoitettu kuukausilta, joina ajallinen kattavuus < 75 %. TRS tuntiarvot vuorokausiarvot lkm/kk osuus/kk keskiarvo 99. %-piste suurin lkm/kk osuus/kk 2. suurin suurin 2013 helmi 19 3 % % maalis % % huhti % 7, % touko % 4, % 8,0 8, kesä % 3, % 7,3 7, heinä % 4, % 9, elo % 4, % 7,2 7, syys % 3, % 7,7 9, loka % 4, % 6,0 6, marras % 4, % 9,2 9, joulu % 4, % 6,8 7, tammi % 3, % 8,2 8,4

15 PM 10 [µg/m 3 ] PM 10 [µg/m 3 ] 14 / Hengitettävät hiukkaset (PM10) Kemin ilmanlaadun seurannassa vuonna hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskiarvoksi mitattiin 14 µg/m 3. Mittauksen ajallinen kattavuus oli 97 % mittausjakson ajasta. Pitoisuuksien tuntikeskiarvot vaihtelivat välillä µg/m 3. Tuntikeskiarvon (312 µg/m 3 ) ja vuorokausikeskiarvon (59 µg/m 3 ) korkeimmat pitoisuudet mitattiin marraskuussa Kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvon korkein pitoisuus (31 µg/m 3 ) mitattiin huhtikuussa 2013 (kuvat 9 ja 10, taulukko 9). 350 hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuudet µg/m Kuva 9. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) tuntipitoisuudet Kemissä vuonna hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudet µg/m Kuva 10. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuorokausipitoisuudet Kemissä vuonna

16 15 / 20 Taulukko 9. Kemissä mitatut hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuudet vuonna Yksikkö µg/m 3. Pitoisuutta ei ole ilmoitettu kuukausilta, joina ajallinen kattavuus < 75 %. PM 10 tuntiarvot vuorokausiarvot lkm/kk osuus/kk keskiarvo 99. %-piste suurin lkm/kk osuus/kk 2. suurin suurin 2013 helmi % % maalis % % huhti % % touko % % kesä % % heinä % % elo % % syys % % loka % % marras % % joulu % % tammi % % 18 19

17 TSP [µg/m 3 ] 16 / Hiukkasten kokonaisleijuma (TSP) Kemin ilmanlaadun seurannassa vuonna hiukkasten kokonaisleijuma (TSP) arvioitiin mitattujen hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksien pohjalta kertoimella PM 10 = 0,55 TSP (NILU OR 63/96 & Opasnet Suomi 2015). Hiukkasten kokonaisleijuman laskennalliseksi vuosikeskiarvoksi laskettiin 23 µg/m 3. Pitoisuuksien laskennalliset vuorokausikeskiarvot vaihtelivat välillä 9,4-110 µg/m 3. Vuoden vuorokausiarvojen laskennallinen 98. prosenttipiste oli 49 µg/m 3 (kuvat 11 ja 12). 600 hiukkasten kokonaisleijuman laskennalliset tuntipitoisuudet µg/m Kuva 11. Hiukkasten kokonaisleijuman (TSP) laskennalliset tuntipitoisuudet Kemissä vuonna

18 TSP [µg/m 3 ] 17 / hiukkasten kokonaisleijuman laskennalliset vuorokausipitoisuudet µg/m Kuva 12. Hiukkasten kokonaisleijuman (TSP) laskennalliset vuorokausipitoisuudet Kemissä vuonna

19 18 / TULOSTEN TARKASTELU Kemissä vuonna mitatut rikkidioksidipitoisuudet (SO 2 ) alittivat kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipisteen (250 µg/m 3 ) ja kuukauden toiseksi suurimman vuorokausiarvon (80 µg/m 3 ) ohjearvot. Rikkidioksidipitoisuuksien tunti- ja vuorokausikeskiarvot alittivat sekä tuntikeskiarvon (350 µg/m 3 ) että vuorokausikeskiarvon (125 µg/m 3 ) raja-arvot. Kemissä vuonna mitatut typpidioksidipitoisuudet (NO 2 ) alittivat kuukauden tuntiarvon 99. prosenttipisteen (150 µg/m 3 ) ja kuukauden toiseksi suurimman vuorokausiarvon (70 µg/m 3 ) ohjearvot. Typpidioksidipitoisuuksien mitatut tuntikeskiarvot ja vuosikeskiarvo alittivat pitoisuuksille asetetut raja-arvot (200 µg/m 3 ja 40 µg/m 3 vastaavasti). Suurimpia NO 2 -pitoisuuksia havaittiin talviaikaan, erityisesti aamuisin klo pakkaspäivinä, jolloin sekoittuminen on vähäistä. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden kokonaispitoisuuksien (TRS, ilmoitettuna alkuainerikkinä (S)) kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo ylitti haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärälle asetetun ohjearvon (10 µg/m 3 ) vuonna 2013 huhtikuussa (15 µg/m 3 ). Yli 10 µg S/m 3 :n meneviä TRS-pitoisuuksia havaittiin huhtikuussa 3 kpl (2.4., 3.4. ja ). Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden suurimmista tuntipitoisuuksista havaittiin valtaosa silloin, kun tuulet olivat kaakon, etelän, lounaan, lännen ja luoteen suunnalta. Näillä suunnilla on Kemin teollisuuslaitoksia reilun neljän kilometrin etäisyydellä. Kemissä vuonna mitattujen hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuudet alittivat kuukauden toiseksi suurimman vuorokausiarvon ohjearvon (70 µg/m 3 ) sekä hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvon raja-arvon (40 µg/m 3 ). Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvo mitattiin marraskuussa 2013 raja-arvoa (50 µg/m 3 ) korkeammaksi. Valtioneuvoston asetuksen (38/2011) mukaisesti mitattu pitoisuus saa ylittää asetetun raja-arvon 35 kertaa kalenterivuoden aikana, joten pitoisuuden ei katsota ylittäneen raja-arvoa. Kemin päästöjen leviämisselvityksen kartat (Tamminen ja Tamminen 2014) ovat puhtaasti leviämismallinnuksen tuloksia eivätkä sisällä taustapitoisuuksia. Todelliset ympäristöilman pitoisuudet saadaan lisäämällä taustapitoisuus mallinnustuloksiin. Kemin päästöjen leviämisselvityksessä (Tamminen ja Tamminen 2014) pelkistyneiden rikkiyhdisteiden mallinnettu tuntipitoisuus oli hyvin pieni, noin 0,2 µg S/m 3 Syväkankaan kytkinaseman alueella. Huomattavaa on myös, että mallinnettu suurin TRS-pitoisuus on mittausaseman kohdalla suurempi kuin esimerkiksi Kemin keskustassa. Mitatut typpidioksidin pitoisuudet olivat suurempia kuin Kemin teollisuuden ja lämmöntuotannon leviämisselvityksessä (Tamminen ja Tamminen 2014). Typpidioksidin päästöjä tulee mallin lähteiden lisäksi tieliikenteestä (erityisesti raskaat ajoneuvot) sekä laivoista. Hengitettävien hiukkasten mallinnetut (Tamminen ja Tamminen 2014) pitoisuudet olivat myös pienempiä kuin mittaustulokset. Tässäkään tapauksessa mallinnuksessa ei ollut huomioitu kuin teollisuuden ja lämmöntuotannon lähteet, eikä mukana ollut esimerkiksi liikennettä.

20 19 / 20 Verrattuna teollisuuspaikkakuntien vuoden 2013 vuosikeskiarvoihin (Ilmanlaatu 2015), mittaustulokset ovat enimmäkseen samalla tasolla. Esimerkiksi Äänekosken vuosikeskiarvo PM 10 :lle (13 µg/m 3 ) ja Kuopion Sorsasalon SO 2 :lle (2,4 µg/m 3 ) eivät eroa mittaustuloksista. NO 2 :n vuosipitoisuus on samaa luokkaa kuin suurissa kaupungeissa liikenneväylien lähellä. Jyväskylässä Marjo Saarinen FM, Vastaava asiantuntija Ilmatutkimuspalvelut Nab Labs Oy [email protected]

21 20 / 20 KIRJALLISUUS IL 2004: Kartastenpää, R., Pohjola, V., Walden, J., Salmi, T. & Saari, H. Ilmanlaadun mittausohje Versio 1.0. Ilmatieteen Laitos Ilmanlaadun tutkimus. Helsinki Ilmanlaatu 2015: Ilmanlaatuportaali: Vierailtu ISO 10473:2000: Ambient air -- Measurement of the mass of particulate matter on a filter medium -- Beta-ray absorption method. Vahvistettu NILU OR 63/96: Clench-Aas, J. & Krzyzanowski, M. (edited). Quantification of Health Effects Related to SO 2, NO 2, O 3 and Particulate Matter Exposure. Report from the Nordic Expert Meeting Oslo, October, Opasnet Suomi. Louhinnan päästöt. Viitattu SFS-EN 12341:en: Ambient air. Standard gravimetric measurement method for the determination of the PM10 or PM2,5 mass concentration of suspended particulate matter. Vahvistettu SFS-EN 14211:en: Ambient air. Standard method for the measurement of the concentration of nitrogen dioxide and nitrogen monoxide by chemiluminescence. Vahvistettu SFS-EN 14212:en: Ambient air. Standard method for the measurement of the concentration of sulphur dioxide by ultraviolet fluorescence. Vahvistettu Tamminen ja Tamminen 2014: Tamminen, T. & Tamminen, A., Kemi. Kemin, NO x -, SO 2 -, PM 10 - ja TRS-päästöjen leviämisselvitys. Enwin Oy, Pirkkala VNa 38/2011: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. Annettu Helsingissä VNp 480/1996: Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta. Annettu Helsingissä YSL 527/2014: Ympäristönsuojelulaki. Annettu Helsingissä