Hämeenlinna, Linnankasarmi

Transkriptio

1 Hämeenlinna, Linnankasarmi Makrofossiilitutkimus 2005 Tutkimusraportti Terttu Lempiäinen Biodiversiteetti- ja ympäristötutkimusosasto Turun yliopisto 2004 Turku 2006

2 2 SISÄLLYSLlETELO 2 3 JOIIDANTO.... TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT.... MAKROFOSSIILIANAL YYSIN TULOKSET.... s Kulttuuririkkaruohot... 5 Kosteik:ko-, suo-ja rantakasvit Metsä-ja kalliokasvillisuus Muut kasvijäänteet... 8 Muutjäänteet YliTEENVETO KIRJALLISUUS... 0 LT'EET Kansikuva: Hullukaali (Hyoscyamuv niger). - Kuva: T. Lempiäinen 2005

3 3 JOHDANTO Oheisessa raportissa esitetään Hämeenlinnan Linnankasarmin vuoden 2005 arkeologisilta kaivauksilta tehtyjen kasvijäänneanalyysien tuloksia Tutkimus tehtiin välisenä aikana Alueelle tehtiin 6 koeojaaja valvottiin maaperän pilaantumistutkimuksiin liittyen 4 koeojan kaivauksia (Hakanpää 2005). Maanäytteet on otettu neljästä koekaivausalueen koeojasta ja yhdestä valvotusta kuopasta (Liitteet ja 2). Arkeologisten löytöjen mukaan vanhimmat kulttuurikerrokset ajoittunevat tässä tutkimuksessa n. 600-luvulle (Hakanpää 2005). Tutkimuksista on vastannut Museoviraston rakennushistorian osasto ja vastaavana tutkijana on toiminut FM Päivi Hakanpää, jonka toimesta myös maanäytteet makrofossiilitutkimuksiin on otettu. Kaivauk:silta tutkittiin yhteensä 5 maanäytettä ja tulokset esitetään oheisessa raportissa Lähimmät makrofossiilitutkimuk:set on tehty Hämeen linnan kellareista otetuista maanäytteistä (Lempiäinen 2004> Onnela 2003) ja V arikonniemestä 990-luvun alussa suoritetuista arkeologisista kaivauksista (Lempiäinen 993, Kankainen et al 993 ). 2 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Makrofossiilitutkimuksissa oli mukana kesän 2005 arkeologisilta koekuopituksilta yhteensä 5 maanäytettä (Liitteet L ja 2). Maanäytteet on otettu välisenä aikana kaivausjohtajana toimineen Päivi Hakanpään toimesta seuraavista kohteista: Näyte Nro KoeojafY (R) xjy zmmpy NäJfe llitn Näytteen sisältö 2/Y ,85/24874,85 83,26-83,7 2.0 Likainen hiekka 3 N ,8/24874,27 82,97-82,87.0 Savensekainen hiekka 4 2/Y ,4/24874,52 83,8 LO Likainen hiek:ka s 2/Y ,68/24875,3 83, Noeosekainen hiekka 6 2/Y ,59/24874,60 82, Savi 7 N , ,73 83, LO Likainen hiekka 8 2/Y , ,68 82,93 LO Savi 9 4/Y ~28/24783, 47 8,42 LO Likainen kulttuurimaa 0 4N42/Ku ,69/24783,76 8,4 LO Likainen kulttuurimaa 3/Y ,63/24803, 82,08.0 Savinen hiekka 2 4/Y ,6/24785,58 8,50.0 Savensekainen kulttuurimaa 3 8N8l ,78/24769,47 82,65 LO Likainen hiekka 4 8N ,68/24769,6 82,4.0 Likainen hiekka 6 4N /24784,93 8,25 LO Likainen JruJttuurimaa 7 4/Y n4784, 0 8,00.0 Noensekainen kulttuurimaa

4 4 Maanäytteet oli kellutettu kyllästetyssä suolaliuoksessa, kellutusjäte pestiin siivilällä ( silmäkoko 0.25 mm) ja sen jäkeen jäänteet poimittiin keutusjätteestä mikroskoopin (OL YMPUS SZX 9) avulla, 9-2x suurennoksejja Jäänteet sällöttiin lasipulloihin 50 % alkoholiin. Jäänteet on määritetty kirjallisuuden (Beijerink 947) ja referenssikokoehnan avulla Kasvien nimistö on Hämet-Ahti et al. (998). Jäänteet säilytetään Turun yliopiston kasvimuseon makrofossiilikokoelmassa. 3 MAKROFOSSDLIANAL YYSIN TULOKSET Hämeenlinnan Linnankasarmin kasvijäännetulokset on esitetty taulukossa (Liite 3). HiiJtyneet jäänteet on merkitty täbdeljä (*). Jäänteet on ijmoitettu absoluuttisina ukumäärinä (kokonaisina sierneninä, hedelminä jne.) tutkituissa maanäytteissä Yhteensä jäänteitä määritettiin 546. Kasvilajeja/taksoneita määritettiin yhteensä 45. Lisäksi kaikista näytteistä löydettiin runsaasti määritelemätöntä kasviroskaa Eläinten jäänteitä kuten hyönteisten kappaleita löytyi jonkin verran. Kasvilajisto ryhmitejtiin seuraavasti: kulttuuririkkaruohot ja ruderaatit kosteikko-, suo-ja rantakasvit puut ja pensaat muut kasvijäänteet muut jäänteet Viljeltyjen hyötykasvienjäänteitä ei aineistosta löytynyt Lukumääräisesti suurin jäänneryhmä olivat kulttuuririkkaruohot ja ruderaatit, joiden osuus koko aineistossa oli 72.7 % (yht 397 kpl). Kulttuuririkkaruohojen lajikohtaiset jäännemäärät jäivät pieniksi, vain jauhosavikan, pihatattaren, konnanleinikin, rönsyleinikin, mansilmn, pihatähtimön ja nokkosen lajik:ohtaiset siemenmäärät kohosivat yli kymmenen. Muita yleisimpiä kulttuuririkkaruohojen jäänteitä olivat kirjopillikkeen. peltoohdakkeen, niittyhumalan, niittyleinikin ja peltotaskuruohon siemenet. Yhdestä kolmeen jäännettä löytyi peltoemäkist~ punapeipistä, nurmikasta, retikasta~ niittysuolaheinästä, viherjäsenruohosta, nurmikohokista, peltovarvatista ja pejtohatikasta.

5 5 Kosteikko-, suo-ja rantakasvien jäänteitä oli koko aineistosta 4.7 % (80 kpl). Yleisimpiä jäänteitä olivat sarojen (Carex sp.), solmuvihvilän (.hmcu.v articulajuv) ja rantaluikan (Eieod0ris palustris) siemenet. Seuraavista lajeista löytyi vain -3 jäännettä: rentukka, keltasara, jänönsara, pullosara, suolrurjenjalka, mesiangervo, kevätpiippo, luhtavuohennokka ja kaitaängelmä. Puiden jäänteiden osuus aineistossa oli 9.2 %. Kuusen (Picea abies) neulasia määritettiin 40 kpl ja yksi l..'uusen siemen. Neulaset olivat enimmäksen hiijtyneitä. Lisäksi löytyi katajan siemeniä 2 kpl, koivun tai lepän kääpiöverson suomu ja vadelman siemeniä 6 kpl Muista kasvijäänteistä suurimman löytöryhmän muodostivat hiiltymätön kasvi- ja puuroska, puuhiili ja muutama sienten rihmastopahka ja lehtisammalen lehti. Muut jäänteet laskettiin vain satunnaisesti. Näitä olivat hyönteisten kappaleet ja kastemadon kotelopullot, joita löytyi muutamia. Kulttnuririkkaroohot Viljely- tai muiden viljeltyjen hyötykasvien jäänteitä ei aineistosta löytynyt. Ihmistoimintaa suosivan rikka-ja satunnaiskasvijäänteiden ja -lajiston osuus koko jäänneaineistosta oli korkea, 72.7 %(Kuvat ja 2). Lajikohtaisetjäännemäärät vaihtelivat l - 77:een. Yleisimpiä jäännelajeja olivat nykyisinkin tavallisimmat kulttuuririkkaruohot, joita kasvaa eniten pihoilla, puutarhoissa, teiden varsilla ojien pientareilla ja jätekasoissa: pihatähtimö (Stellaria media), jauhosavikka (Chenopodium a/hw), sini/punasavikka (Chenopodilmz glaucumlnlhrum), pibatatar (Polygonum aviculare), niittyhumala (Pnmella vulgaris), katkeratatat (Polygommz hydropiper), peltoemäkki (Fumaria officinalis), kirjopiike (Gale,opsis speciosa), punapeippi (Lamiwn purpurewn), rönsyleinikki (RanWJculu.v repens). niittyleinikki (Ranzmculus acris), peltohatikka (Sper&ru[a arvensis), peltotaskuruoho (Thla.. vpi arvense ), pelto-ohdake ( Cirsiwn arvense ), retikka (Raphanu.v sp. ), peltovajvatti (Sonchus arvensis) ja nokkonen ( Urtica dioica). Kaikki lajit suosivat typpipitoisia ja ihmistoiminnan muokkaamia maita ja voivat kasvaa, paitsi pihoilla ja joutomailla, myös viljelypelloilla, varsinkinjauhosavikka, pihatatar, peltoem.äkki, petobatikka,

6 6 peltotaskuruoho ja nokkonen (Hämet-Ahti et al. 998). Lajeja voi kasvaa myös luonnon kasvupaikoia asumusten tienoila. Erityisen likaisia maita suosivat konnanjeinikki (Ranunculus sceleratus) ja hujlukaaji (Hyoscyamus niger). Hullukaali on vanha keskiaikainen hyötyk.asvi, joka levisi Suomeen Välimeren alueelta ilmeisesti jo viikinkiajalla (Lempiäinen 992, 994 ). Viereisen Hämeen linnan keskiaikaisista kerroksista linnan pohjakelareista on löydetty hullukaalin siemeniä aivan viime vuosien tukimuksissa (Lempiäinen 2004 ). Pääasiassa keto- tai luonnonniittylajeja ovat ahomansikka, niittynunnikka, niittysuolabeinä, viheijäsenruoho ja nunnikohokki, mutta ne suosivat usein myös varsin lähellä asutusta olevia kasvupaikkoja. [a] [b] Kuva. [a] Maanäytteen no. 0 kasvijäännemassaa,jossa kuusen hiiltyneitä neulasia (a),jauhosavikan mustia pyöreitä siemeniä (b) ja sarojen siemenjäänteitä (c). [b] mansikan ( a), pihatähtimön (b) ja vadelman siemenjäänteitä samasta näytteeestä. - Ajoitus n. 600-luku (Hakanpää 2005) -Mittakaava= lmm.

7 7 (a) [b] Kuva 2. Hullukaalin ( a) ja konnanleinikin (b) siemenjäänteitä koeojan 4 maanäytteestä no. 0. Ajoittuvat ehkä n. 600-luvulle (Hakanpää 2005).-Mittakaava lmm. Kosteikko-, suo- ja rantakasvit Runsas kosteikkokasvien jäännemäärä viittaa tutkimuskohteen sijaintiin lähellä vesistöä. Matalassa. rantavedessä tai aivan veden rajassa maalla kasvavat sarat ( Corex ssp. ), suokwjenjalka (Comann palustre ), rantaluikka (Eleocharis palustris) ja vihvilät (Jwu:us sp.). Mesiangervo (Filipendula uimaria) ja vuohennokka (&-utellaria galericu/ata) suosivat märkiä ojanpohjia.ja soistuneita rantoja ja ängehnä (Thalictnm simple.xxkuva 3) kasvaa usein kosteissa rantalepikoissa (Hämet-Ahti et al. 998). Kuva 3. Ängelmä kasvaa rehevissä rantalepikoissa -Kuva: T. Lempiäinen 2005

8 8 Metsä- ja kalliokasvillisuus Puiden jäänteistä yleisimpiä olivat kuusen (Picea ahies) neulaset, joista 39 kpj oli hiiltyneitä. Katajan (JunipenL<J communi.v), vadelman (Ruhu.v idaeus) ja l'uusen siemeniä löytyi muutamia ja yksi koivun (Betula sp.) tai lepän (Alnus sp.) kääpiöverson suomu. Muut kasvijäänteet Puuhiiltä esiintyi näytteissä vaihtelevasti, mutta hyvin nmsaasti rnäärittelemätöntä kasviroskaa, joka sisälsi sammalta, koivun tuohta ja lehtien ja varsien kappaleita ja puiden silmuja. Muut jääuteet Muut kuin kasvijäänteet määritettiin vain satunnaisesti Näytteistä löytyi hyönteisten kappaleita ja muutama kastemadon (Lwnhricus terrestris) kotelopuijo. 4 YHTEENVETO Hämeemlinnan Linnankasannin kasvijäännetutkimuksissa tutkittiin vuoden 2005 koekaivauksilta otettuja maanäytteitä yhteensä 5 kpl, jotka olivat kooltaan n litraa ja laadultaan enimmäkseen noensekaista likaista kulttuurimaata, hiekka tai savea. Lasketluja jäänteitä määritettiin yhteensä 546. Kasvilajejaltaksoneita määritettiin yhteensä 45. Aineisto on ajoitettu arkeologisen löytöaineiston perusteella n. 600-luvulle. Jäännetutkimuksen tärkeimmät tulokset olivat seurnavat: Varsinaisten viljeltyjen vilja- tai hyötykasvien jäänteitä ei löydetty aineistosta lainkaan. Kulttuuririkkaruohojen ja ruderaattien jäännemäärä oli suuri, 72.7 %koko aineistosta. Lajisto on pääosin asutuksen piirissä tavattavaa lajistoa, kuten pihatähtimöä, jauhosavikkaa, sini/punasavikkaa, pihatatarta. kiertotatarta, rönsyleinikkiä, peltoemäkkiä, kirjopillikettä~ punapeippiä, peltohatikkaa, peltotaskuruohoa ja nokkosta. Hyvin likaiseseen kasvuympäristöön viittaavat konnanleinikki ja hullukaali Niitty-ja ketokasveja olivat niittynurmikka, niittysuolaheinä, viherjäsenruoho ja

9 9 ahomansikka. Lajikohtaiset siemenmäärät olivat pieniä, useimmiten l - l 0 siementälnäyte, mutta eniten jäänteitä löydettiin tavahisimmista piharikkaruohoista, kuten pihatähtimöstä, pihatattaresta, rönsyleimltistä ja konnanleinikistä Runsas kulttuuririkkalaj isto viittaakin hyvin pitkäkestoiseen maankäyttöön ja paikalliseen asutukseen. 2 Merkittävin jäännelaji on hullukaali (Hyoscyamus niger),jonka siemenjäänteitä on löytynyt aikaisemmin sekä läheisen Varikonniemen makrofossiilitutkimuksissa että Hämeen linnan kellareissa tehdyissä keskiaikaisten maakerrosten uusissa tutkimuksissa. Hullukaali lienee kasvanut tai sitä on kasvatettu linnassa tai lähitienoilla yleisesti hyötykasvina. Kasvi oli tärkeä lääkekasvi ja etenkin kipulääkkeenä hyvin tunnettu keskiajalta lähtien. Jo yksi isokokoinen kasvi voi tuottaa hyvin runsaasti siemeniä, jopa satoja tuhansia Pienet siemenet leviävät helposti ympäristöön, paitsi ihmisen kuljettamina myös tuulen mukana 3 Kosteikko- suo- ja rantakasveja oli aineistossa myös melko runsaasti, 4.7% koko aineistosta. lajit ovat melko tyypillisiä rantakasveja ja Vanajaveden rannoilla ny.lryisinkin tavattavia, kuten rentukka, mesiangervo, luhtavuohennokka, suokwjenjalka, rantaluikka, vihvilä ja monet nykyisinkin alueella suhteellisen tavalliset saralajit: pullo-,jänön-ja keltasam. Melko harvinainen rantapensaikoissa kasvava laji on kaitaängelmä (Tholictrum simplex). 4 Puiden ja pensaiden jäänteistä olivat yleisiä kuusen neulaset, useimmat palaneita Vadelman ja katajan siemeniä löytyi muutamia Molemmat kasvit ovat vanhoja hyötykasveja, mutta pensaat voivat kasvaa myös luonnonvaraisena lähistöllä 5 Muista kasvijäänteistä yleisin löytö oli määrittelemätön hiiltymätön puu-ja kasvi'roska,.jota oli kaikissa näytteissä. Merkittävästi puuhiiltä löytyi vain näytteestä no. 4.

10 0 5 Muu jäänneaines oli varsin tyypillistä ja muut kuin kasvijäänteet määritettiin vain satunnaisesti. Näytteistä löytyi hyönteisten kappajeita ja kastemadon koteloita. 5 KIRJALLISlJUS Beijerink. W., 947: Zadenatlas der Nederlandsche Flora.- Wageningen, 36 s. Hakanpää, p., 2005: Hämeenlinna Linnakasarmin koekaivaus Alustavat tulokset - Museovirasto, rakennushistorian osasto, raportti. Hämet-Aht~ L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S., 986: Retkeilykasvio. - Helsinki, ss Lempiäinen, T. 992: Pflanzliche Makroreste von der wikingzeitlichenfröhmittelalterlichen Siedlung Varikkoniemi in Hämeenlinna.- Suomen Museo 992. Lempiäinen, T., 2004: Kasvijäännetutkimus Hämeen linnan kellareissa.- SKAS 4 Vildrula, A, Seppälä, S-L, Lempiäinen, T., 994: The ancient field ofrapola. Fennoscandia Archaeologica XI.

11 LIITTEET Löte ja 2: Koekuopat (Hakanpää 2005) Liite 3. TauJukko. Hämeenlinnan Linnankasannin kasvijäänteet 2005.

12 Erittäin alustava arkeologisten kaivausten tarve Jaakko Pöyry lnfra Eija Larkas-lpatti, Eeva Kyläkoski, Pasi Rajala kommentoitu Marianna Niukkanen, Museovirasto (koekaivausten ajankohta olisi heinäkuu 2005) selvä kaivaustarve, rajaus tarkentuu. kaivinkoneella koekuoppa 2. koeojia, kriittistä aluetta 3. koeojia, kriittistä aluetta muu kaivaustarve a. kaivinkoneella koekuoppa b. kaivinkoneelia koekuoppa c. kaivinkoneella koekuoppa d. kaivinkoneella koekuoppa Arviot, a, d: todennäköisesti tuhoutunut b, c: saattaa olla arkeologisia jäännöksiä 2, 3: todennäköisesti löytyy arkeologisia jäännöksiä... t- t: -

13 / Liite 2. ~~ ;,/',...,, ( '' ' '"'' ''' ' '' J ','-' '','_,... " }.!.-~' /: : ~. ' " ::,, :... [],,,- ', ~',, ' '' ' ' ~ ' t ' : ~ '? ' ' ';,' r ',, ' '. ~. -~ ' ~. ~ L.!l "" ~ "' ''"' +...,' "',4.., ' ~-~ ; rn ' ' :,""'"",, ' ".',...!... ' ;..., '',' ', ' '' ' '... ".,, ,. '-,..., -;.. ~ ''! ~ '..., ' ", (!) ', ',....,., , ' I:!L ' ' ' ' ' ' ' ' , ' "'.. ' ' _. '...,,.-,;',,,,,.,, ',, ' ',, ' ' ' '.' ' ' ~ ',,..,.. -, " ' ~ ',, ~,, ' '' '' ' '!!! '. ' ' -,',',' ',:. II.. tl II......',, /j.,, '

14 Taulukko. Hämeenlinna, Linnankasannin arkeologinen koekaivaus Makrofossiilitutkimukset.- Jäänteet ovat siemeniä, hedelmiä, ellei toisin mainita (*hiiltynyt,+ vähän, ++ kohtalaisesti,+++ runsaasti,++++ hyvin runsaasti, le-lehti, n-neulanen, su-kääpiöverson suomu) Kasvilaji Näyte No Yht. Kulttuuririkkaruohot ja ruderaatit A/chemilla vulgaris, poimulehti 2 2 Chenopodium album, jauhosavikka Chenopodium glaucumlrubrum, sini-/punasavikka 2 2 Cirsium arvense, pelto-ohdake Fragaria vesca ahomansikka Fumaria o.fficina/is, peltoemäkki Galeopsis spectosa, kirjopillike 8 8 H]Joscyamus niger, hullukaali 2 Lamium purpureum, punapeippi 3 3 Poa pratensis, niittynurmikka Po/ygonum aviculare, pihatatar Polyf{onum hydropiper, katkeratatar Prunella vulgaris niittyhumala 2 4 Ranunculu.v acris, niittyleinikki 4 4 Ranunculus repens rönsyleinikki 2 4 Ranunculus sceleratus, konnanleinikki Raphanus sp., retikka Rumex acetosa, niittysuolaheinä Scleranthus annuus, viheriäsenruoho Silene injlata, nunnikohokki Sonchus arvensis, peltovalvatti Spergula arvensis, peltohatikka Stellaria media, pihatähtimö Thlaspi arvense, peltotaskuruoho 2 2 Urtica dtoica, nokkonen Liite 3.

15 Kosteikko-, suoa ja rantakasvit Caltha palustris, rentukka Carex flava, keltasara Carex ovalis, jänönsara Carex rostrata, pullosara 2 2 Carex sp. -2 sara 9 2 Carex sp. -3, sara Comarum palu.stre suokurjenjalka Eleocharis palustris, rantaluikka Filipendula uimaria, mesiangervo 3 3 Juncus articulatus, solmuvihvilä Luzula pilosa, kevätpiippo 2 2 Scutellaria galericulata, luhtavuohennokka Thalictrum simplex, kaitaängelmä Puut ja pensaat Betula/Alnus koivu, leppä lsu Juniperus communis, kataja 2 2 Picea abies, kuusi 35n* n 4n"' 4 Rubus idaeus, vadelma 2 6 Yht l Muut kasvijäänteet Bryophyta, sammalet lle Fungi, sienten rihmastopahkat 2 3 Hiiltymätön puu- ja kasviroska t+ +t+ +t+ +t t Puuhiili ++ - Muut jäänteet Insecta, hy9nteiset 0 Lumbricus terrestris, kastemato, kotelopullot 4 Yht

16

17

18