Vantaan Latu. Jäsentiedote Mirjat lavalla, Sauvis -tapahtuman alkujumppa Hakunilan urheilupuistossa.

Transkriptio

1 Vantaan Latu 2 Jäsentiedote 2010 Mirjat lavalla, Sauvis -tapahtuman alkujumppa Hakunilan urheilupuistossa.

2 Julkaisija Vantaan Latu ry. Kartanontie Äkäslompolo. puh Perustettu Kansikuva Sauvis-tapahtuma 2010 Kuvat Seppo Kähkönen Hannu Kerman Tuomo Kahevirta Vantaan Latu ry:n tiedote jaetaan 2 krt/vuosi. Syyskuu 2/2010 Jäsenlehdet ladattavissa kotisivuilta PDF-muodossa. Ilmoitushinnat 1/1-sivua, 120x165 mm 200 1/2-sivua, 120x80 mm 150 1/4-sivua, 120x20 mm 50 Rivi-ilmoitus 10 Taitto Hannu Kerman Vantaan Latu Sisältö Puheenjohtajan tervehdys 3 Polkuretket 4 Tapahtumakalenteri vuodelle Keppijumppa 5 Kuntoletopallo 5 Sauvakävely 5 Maakuntaretket 6-7 Tontturetki 7 Muutoiminta 8 Metsävaeltajat 8 Syyskokous 8 Suomen Ladun leiripäivät 9 Bisan maja avoinna 9 Varustevuokraus 9 Jäsenedut 10 Tietoa sähköpostista 11 Vantaan Ladun talkoot 11 Vantaan Pitopalvelu 11 Suokävelystä energiaa elämään Vantaan riparit Talvivaellus Vuontisjärvelle Lahjoitus Vantaan Ladulle 20 Suomen Latu yhteystiedot 20 Kesävaellus Hossaan Vantaan Latu III-kansi Jäsenmaksut III-kansi Bisan maja III-kansi Hallitus III-kansi Internet vastaava III-kansi Työryhmät III-kansi Vantaan Leiripäivät 2011 IV-kansi Pikkujoulu IV-kansi Painos 1600kpl Painopaikka Mainiopaino Oy

3 Hyvät Vantaan Ladun jäsenet, aloin kirjoittaa tätä puheenjohtajan palstaani elokuun viimeisenä perjantaina jossain kairassa, Kiilopään ja Venäjän rajan suunnalla, kuoppaisen hiekkatien varrella. Olimme ajelemassa jonnekin, kunnes auto juuttui kiinni ojaan. Ei pääsyä eteen- eikä taaksepäin! Sattumalta olimme tullessamme ohittaneet usean paikallismiehen seurueen, joka istuskeli nuotiolla tienvarressa. Niinpä jäin autolle kirjoittelemaan ja odottamaan, kun mies harppoi tavoittamaan jahtimiehiä, josko vielä olisivat nuotiollaan ja tulisivat vetämään meidät nelivedollaan. Onneksi olivat ja käden käänteessä olimme taas kovalla maalla. Miehet olivat menossa karhujahtiin, niiltä main oli ihan tuore havainto isosta kontiosta. Toivottavasti te latulaiset olette myös saaneet kokea mieluisia elämyksiä yhdistyksemme parissa, joko viikottaisissa kuntoliikuntaryhmissämme tai muissa vetämissämme toimintamuodoissa. Vantaan Latu on kuluvana vuonna aloittanut Ikiliikkujat-hankkeen, jolla ulkoilutetaan palvelutalojen asukkaita kävely-ystävä-periaatteeella. Monet kiitokset teille kaikille, jotka osallistutte tähän arvokkaaseen toimintaan ja tuotte kaivattua vaihtelua ja iloa ikääntyville! Olemme juuri olleet järjestämässä Vantaan kaupungin Sauvis-sauvakävelijöiden kokoontumisajot -tapahtumaa Hakunilassa. Sadepilvet kaikkosivat ennen Sauviksen alkua ja kaikki meni hienosti. Ensi vuonna uudestaan! Vuosi 2011 on hyvin tärkeä yhdistyksellemme myös tulevien Suomen Ladun 54. leiripäivien järjestelyjen kannalta. Rakennamme Suomen Ladun merkittävimmän vuosittaisen tapahtuman yhdessä naapuriemme, Espoon Ladun ja Keravan Ladun kanssa. Tunturikerho Kavtsi on merkittävällä talkoopanoksellaan myös mukana. Kaikki ovat tervetulleita iloiseen latuhenkiseen porukkaan talkoolaisiksi kullekin mieluisaan tehtävään. Talkootöitä on todellakin monipuolisesti, laidasta laitaan. Vantaan leiripäivät 2011 Hakunilassa jatkavat mainiosti suurten tapahtumien sarjaa urheilupuistossa. Yhdessä Vantaan varrella on leiripäivien teema. Yhdessähän teemmekin. Tämä vuosi on Vantaan Ladun puheenjohtajaurallani jo seitsemäs. Monenmoista mieluisaa seikkailua ja mieliinpainuvaa kohtaamista olen kokenut yhdistystä vetäessäni. Mukavinta varmastikin on ollut tutustua jäseniin ja jakaa yhteisiä elämyksiä. Ennen kaikkea nämä vuodet ovat olleet todella mukavia! Nyt kun olen elämässäni ottanut suuren ja merkittävän askeleen Pohjoisen suuntaan, puheenjohtajan paikka vapautuu. Syyskokous valitsee puheenjohtajan. Haasteellisesta tehtävästä kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä minuun, niin kerron toimenkuvasta kaiken mahdollisen. Kiitos yhdistyksessä aktiivisesti toimiville, ilman teidän arvokasta osuuttanne vapaaehtoistoimintaa ei olisi! Syyskesän terveiset Äkäslompolosta, Pirjo Hyvärinen PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS 3

4 POLKURETKET Ensimmäinen syksyinen polkuretki toteutettiin vuonna Sen jälkeen on toteutettu 1986 lähtien isänpäivän ja 2006 lähtien äitienpäivän polkuretket syksyisen polkuretken lisäksi. Polkuretkillä ei laiteta numerolappua rintaan eikä oteta sekuntikellolla aikaa. Polkuretket ovat puhtaasti virkistys- ja kuntotapahtumia. Sellaisina ne myös säilytetään. Polkuretkille lähtöpaikka, reitti, opastus, reitin pituus ja muu oheisohjelma noudattelee toisiaan, yhteyshenkilö on kullekin polkuretkelle oma. Polkuretkien lähdön ja reitin kuvaus! Lähtö polkuretkelle klo 9 12 Kuusijärveltä, sieltä merkittyä metsäpolkua Bisan majalle. Kuusijärven lähtöpaikka on opastettu kokoustalon edessä. Ota purnukasta mukaan Luontopolku kutsuu -kortti! Reitillä on 10 luontoaiheista rastia, vastaa niihin ja merkitse korttiisi mielestäsi oikea vastaus. Oikeat vastaukset voi tarkistaa Bisan majalla. Bisan majalta lähtee myös merkitty reitti hiidenkirnuille! Reitin pituus n. 9 km + hiidenkirnuille edestakainen matka n. 4 km. Bisan majalla on mahdollisuus kokeilla suunnistustaitojaan lodjauksen rasteilla, sitä varten varaa mukaan kompassi. Majalla voi ostaa juotavaa ja syötävää sekä istuskella tulen äärellä. Kaikkien polkuretkelle osallistujien kesken arvontaa. Maja auki klo 15 saakka. Ei osallistumismaksua. Tervetuloa luontoon koko perhe! POLKURETKI Vantaan 27. polkuretki sunnuntaina Jouko Lappeteläinen, puh , joukol3@luukku.com. ISÄNPÄIVÄN POLKURETKI, Vantaan 24. isänpäivän polkuretki sunnuntaina Lisätietoja Peter Laurén, puh Kaikki liikkumaan syksyiseen luontoon! 4 Vantaan Latu ry

5 TAPAHTUMAKALENTERI VUODELLE 2010 KEPPIJUMPPA Keppijumppa tarjoaa kokonaisvaltaisen liikemalliston kaikenikäisten liikuttamiseen. Keppijumppaliikkeet ovat selkeitä, kokonaisvaltaisia ja kehon isoja lihasryhmiä liikuttavia. Lihasvoima- ja kestävyysharjoittelussa keppi tarjoaa riittävän vastuksen, ja lisäksi kepin käyttö tehostaa liikeratoja. Tervetuloa mukaan tehokkaaseen keppijumppaan! KEPPIJUMPPA Hakunilassa, Hevoshaan koululla, Hevoshaantie 17, torstaisin klo sekä naisille että miehille. Tiedustelut Soili Hirvelä, puh Maksu 3 /kerta. Oma keppi ja alusta mukaan. KEPPIJUMPPA Rajakylässä, Rajakylän koululla, Latukuja 1, maanantaisin klo Tiedustelut Heli Limatius, puh Maksu 3 /kerta. Oma keppi ja alusta mukaan. KUNTOLENTOPALLO Tämä harrastajaryhmä koostuu kaikenikäisistä mukana olevista pelitaidoista ja huumorintajusta riippumatta. Mukaan mahtuu kaikki pelaamisesta kiinnostuneet - junnut ja vanhemmat, mummot ja vaarit. Aiempaa pelitaustaa ei vaadita! Tervetuloa mukaan tehokkaaseen kuntolentopalloon! KUNTOLENTOPALLO Jokiniemen koululla, Kauratie 2. Perjantaisin klo miehille ja naisille. Maksu 2 /kerta. Tiedustelut Ritva Tahvanainen, puh ja Jouko Lappeteläinen, puh SAUVAKÄVELY Sauvakävely on kaikille sopiva kuntoilumuoto, jonka harrastaminen on helppo aloittaa. Reippailla voi niin kuntopoluilla, metsissä, lumessa kuin asfaltillakin. Sauvakävelyssä jokainen saa etsiä itselleen sopivan vauhdin ja tehon. Laji on pääasiassa kestävyysharjoittelua, joka lisää aerobista kuntoa monipuolisella tavalla - jokaisen harrastajan omista lähtökohdista käsin. Kävelyklubit kutsuvat kävelijöitä hyvään seuraan ja vaihteleville retkille. Kävelyharjoitteluun ja -tekniikkaan annetaan vinkkejä ja vauhti etenee osallistujien vauhdin ja kunnon mukaisesti. Sauvakävely on kävelyklubin ykkösteema. SAUVAKÄVELY Hakunilan uimahalli, lähtöpaikka uimahallin parkkipaikalta keskiviikkoisin klo Tule mukaan sauvakävelemään Vantaan Ladun ohjaajien opastamana. Kävelemme 4 7 km mittaisen lenkin säästä riippuen ja matkan varrella hiotaan sauvakä- velytekniikka kuntoon. Lopuksi lihakset venytellään vetreiksi. Mukaan tarvitset kävelyyn soveltuvat jalkineet, säänmukaisen asun sekä omat sauvat. Eikä maksa mitään. Tiedustelut Soili Hirvelä puh tai Mirja Olin puh (iltaisin). 5

6 KÄVELYKLUBI Länsimäen kävelyklubi Tiistaisin klo Kokoontuminen Pallastunturintien koulun portilla. Varusteet: Säänmukainen ulkoliikuntavarustus ja hyvät kävelyjalkineet. Vetäjinä: Anitta Lempiäinen, puh , ja Timo Palotie, puh , MAAKUNTARETKET Kunnossa kaiken ikää -ohjelma, Suomen Latu sekä Suomen Liikunnan ja Urheilun (SLU) aluejärjestöt kutsuvat maakuntaretkille nauttimaan Suomen luonnosta. Maakuntaretkillä patikoidaan, melotaan ja pyöräillään. Maakuntaretkien tavoitteena on tutustuttaa ja innostaa suomalaisia retkeilyyn oman maakunnan upeilla retkeilyreiteillä. Lisäksi maakuntaretkillä halutaan herättää kuntien huomio retkeilyreittien palveluvarustukseen, kuten opasteisiin ja taukopaikkoihin. Maakuntaretkillä kuljetaan turvallisesti oppaan kanssa. Retket on suunniteltu vähän tai ei lainkaan retkeilyä harrastaneille, mutta toki retkeilyn kokeneet konkaritkin ovat tervetulleita mukaan. Maakuntaretki soveltuu erinomaisesti esimerkiksi työpaikan virkistyspäiväksi. TELTTARETKI / Maakuntaretki Sipoon korpialueelle, viikonloppuretki Tule ja tunne Sipoonkorpi, miten sen luonnossa on mahdollista liikkua, tehdä ja kokea. Vantaan Ladun maakuntaretki suuntautuu Sipoon korpialueelle. Kokoontuminen ja paluu: Kuusijärven ulkoilukeskus lauantaina klo 10.00, os. Kuusijärventie 3, Vantaa. Paluu lähtöpaikalle Kuusijärvelle sunnuntaina n. klo 16. Retken kesto on kaksi päivää. Reittikuvaus: Reitti kulkee metsäpoluilla sekä paikoin myös suolla. Maakuntaretkelle Sipoonkorpeen voi osallistua yksin, kaksin tai porukalla. Retkellä tehdään ruoka luonnossa ja yövytään teltoissa Sipoon luonnon helmassa. Matkan varrella tutustutaan alueen luontoon ja historiaan, oivalletaan retkeilyn mahdollisuuksia sekä tietenkin harjoitellaan retkeilyn taitoja luontoa säästämällä. Varusteet: Oma tai porukan yhteinen teltta, keittovälineet ja makuupussi. Selkään rinkka, johon lisäksi sade- ja vaihtovaatteet, juomista ja retkiruoat 2 päiväksi. Varaa yllesi säänmukainen vaatetus, maa on paikoittain märkää, vedenkestävät vaelluskengät tai kumisaappaat pitävät jalat kuivana. Vaellus on maksuton. Matkan pituus on n. 20 km. Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Hannu Kerman puh , hannu,kerman@kolumbus.fi. Ilmoittaudu mennessä. 6 Vantaan Latu ry

7 MAAKUNTARETKET Maakuntaretki / Tahkon Taival Pirkkolan urheilupuistossa Hyvä energia liikkeelle Tahkon Taipaleella! Helsingin upeassa keskuspuistossa kävellään eripituisia matkoja ohjatusti. Lähtö Pirkkolan urheilupuistosta, kokoontuminen klo Tapahtuma on osa Suomen Reumaliiton Maailmanennätyskävely -tapahtumaa, joka alkaa jo klo Ohjelma: Alkulämmittely Lähtö: 3 km ME-kävelylle - ennakkoilmoittautuminen nettisivuilla Lähtö: Tahkon taipaleelle; opastetut kävelyt Keskuspuiston metsään. Ilmoittautuminen Tahkon Taival -kävelyyn paikan päällä. Paluu lähtöpaikalle. Klo on tarjolla myös muuta ohjelmaa: mm. Lähimetsän Perhepolku, maastorullaluistelun kokeilua sekä Ryhtitesti, joka löytyy Suomen Ladun pisteeltä. Varustus: Pukeudu sään mukaisesti, laita jalkaan hyvät kävelykengät ja ota mukaan omat kävelysauvat. Varaa reppuun myös vesipullo ja vähän evästä. Tapahtuma on maksuton ja kaikki ovat tervetulleita! Tapahtuman järjestää Suomen Latu Tiedustelut: Linus Schärer, Suomen Latu, linus.scharer@suomenlatu.fi TONTTURETKI sunnuntaina klo tunnelmaa tihkuva tontturetki Lähtö Hakunilan urheilupuiston parkkipaikalta. Kävelemme lyhtyjen valossa laavulle, jossa syömme nuotiolla eväitä. Mukaan oma lyhty ja eväät. Matka on lapsillekin sopivanpituinen n. 2 km, jonka voi matkata myös vaunuissa. Tiedustelut Sari Piirainen, puh , sari.piirainen@espoo.fi. Kaikki tonttumieliset mukaan, tervetuloa! 7

8 MUU TOIMINTA Luonnon haasteista on ihmisenkin selvittävä. Asiaa kannattaa miettiä, vaikka se saattaakin tuntua arkipäiväiseltä. Yhteneväisyyksiä ihmisen ja muiden eliöiden ratkaisuista varmasti löytyy, toppatakki, lumikengät jne. Ja jos eläinten jälkiä ei meinaa löytyä, voi katsahtaa taakseen ja tarkastella omien töppösten painaumia ja vaikka verrata niitä kaverin jälkiin. IKILIIKKUJAT Hankkeen ensisijainen tavoite on saada palvelutaloissa asuvat ikäihmiset ulkoilemaan säännöllisesti hyödyntämällä palvelutalon läheisiä ulkoilureittejä ja vapaaehtoisia kävely-ystäviä. Sinä Vantaan Ladun jäsen, jolla on vapaaaikaa päivisin ja koet tärkeäksi auttaa ikääntyvien ulkoiluttamisessa, tule kävely-ystäväksi. Tavoitteemme on saada joku vantaalainen palvelutalo yhteistyökumppaniksemme ja ulkoiluttaa silloin tällöin palvelutalon asukkeja. Ota yhteyttä: Heini Enström, puh Kiitos arvokkaasta vapaaehtoisuudestasi! METSÄVAELTAJAT METSÄVAELTAJAT ovat 7 12 vuotiaita lapsia, jotka retkeilevät lähiseudun luontokohteissa. Tavoitteena on innostaa lapsia retkeilyn ja muiden liikunnallisten luontoharrastusten pariin. Metsävaeltajatoiminta on luontevaa jatkoa lasten Metsämörrikoululle. Tavoitteena on innostaa nuoria opettelemaan eräretkeilyä ja muita liikunnallisia luontoharrastuksia ja jatkamaan niitä läpi elämän. Retkillä metsävaeltajat paitsi ulkoilevat reippaasti, oppivat myös monia käytännön retkeilytaitoja. Leirin rakentaminen, majoitteet, retkiruoan valmistus retkikeittimellä ja avotulella sekä tulenkäsittelytaidot kiinnostavat vaeltajaikäisiä lapsia. Samalla opetellaan pakkaamaan omat varusteet ja huolehtimaan niistä. Retkillä lapset omaksuvat vähitellen jokamiehenoikeudet sekä ulkoilun elämäntapana, saavat tutustua luontoon ja kokeilla eri ulkoilumuotoja. Pienimmille vaeltajille riittävät lyhyemmätkin retket seikkailuineen ja leikkeineen. Vanhemmat vaeltajat taas osallistuvat mielellään kauden toiminnan suunnitteluun ja kokeilevat eri lajeja, kuten melontaa, patikointia, suunnistusta, hiihtoa, talvikalastusta, retkiluistelua ja lumikenkäilyä. Vuonna 2004 aloitimme metsävaeltajat-toiminnan. Ryhmä jatkaa kokoontumista, vapautuneita paikkoja voi tiedustella: Syyskaudesta 2010 lähtien yhteyshenkilönä Sami Tammisto, samppa_92@hotmail.com, puh tai Hannu Kerman puh , hannu,kerman@kolumbus.fi. SYYSKOKOUS Vantaan Latu ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina klo Vantaan Järjestöringin tiloissa, Leinikkitie 22 D, Vantaa Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Hallitus 8 Vantaan Latu ry

9 SUOMEN LADUN LEIRIPÄIVÄT LEIRIPÄIVÄT ovat jokakesäinen valtakunnallinen tapahtuma, joka järjestetään vuorovuosin eteläisessä ja pohjoisemmassa Suomessa. Ohjelmarungon muodostavat leikkimieliset kilpailut, retket ja mukavan rento yhdessäolo tavaten vanhoja tuttuja ja uusiin tutustuen. Suomen Ladun 54. Leiripäivät Vantaan Sotungissa, Hakunilan urheilupuistossa. Vantaan Latu on saanut 54. leiripäivien järjestämisoikeuden yhdessä Espoon Ladun ja Keravan Ladun kanssa. Tunturikerho Kavtsi on mukana valmisteluissa. Olemme saaneet avuksemme myös muita latuyhdistyksiä ja vantaalaisia seuroja. Tule mukaan vapaaehtoiseksi tekemään mielenkiintoista valtakunnallista tapahtumaa omiin kotimaisemiimme, Hakunilan ja Sotungin maalaismaiseman kohtaamispaikkaan. Tarjoamme vapaaehtoisille ikimuistoisen elämyksen, työvaatteen, ateriat, majoituksen, mahdollisen kilpailuosallistumisen, työtodistuksen ja kiitos-saunaillan. Ilmoittaudu Soili Hirvelälle, soili.hirvela@elisanet.fi, puh ja kerro millaisissa tehtävissä haluaisit olla mukana. BISAN MAJA AVOINNA Bisan maja avoinna myös tulevana talvena, jos säät ja lumitilanne sallivat! lauantaisin ja sunnuntaisin klo Säävarauksella! VARUSTEVUOKRAUSTA Älä osta, vuokraa Vantaan Ladulta tai kysy kaverilta lainaksi! Paljakka-ahkio, vuokrattavissa Vantaan latulaisten käyttöön 10 / viikonloppu, 20 viikokko. Savotta, anatomic- ja putkirinkka, 1 /vrk. Vaellussukset ja sauvat, 1 /vrk. Tubbs-lumikengät vuorokausi 3, viikko 10. Trangia-retkikeitin viikonloppu 1, viikko 2. Tiedustelut: Hannu Kerman, puh , hannu.kerman@kolumbus.fi 9

10 10 JÄSENEDUT Suomen Ladun jäsenenä saat monipuolisen toiminnan ja samanhenkisten ystävien lisäksi myös paljon tuntuvia jäsenetuja. Muista vilauttaa jäsenkorttiasi. Parturi-kampaamo Salon Satu & Sebastian (Laukkarinne 4, Hakunilan ostarin yläkerta, puh. (09) ), normaalihintaisista töistä jäsenille ja heidän perheilleen -10 %. Hakunilan Liikuntapiste Kuntokenguru, Laukkarinne 6, puh. (09) , % kuukausikortista. Vantaan Latu -jäsentiedote 2 x vuodessa sekä sähköpostitiedotteet. Latu ja Polku -lehti 6 x vuodessa. 10 % alennus Welhonpesä Oy:n normaalihintaisista tuotteista. Autoliiton logolla varustettu yhden vuoden voimassa oleva kansainvälinen leirintäkortti hintaan % alennus Fenno Optiikkan normaalihintaisista silmälaseista (kehykset ja linssit), alennus myönnetään myös linssien pinnoituksesta ja lisäkäsittelyistä, mutta ei optikon työstä sekä 15 % alennus aurinkolaseista myös voimakkuuksilla. jopa 15 % alennus Hertz Autovuokraamosta Suomessa ja ulkomailla vuokrausmaasta riippuen. Mainitse varausvaiheessa sopimustunnistenumero, CDP , ja näytä jäsenkorttisi vuokraushetkellä. 15 % alennus Retkiaitan normaalihintaisista tuotteista. 10 % alennus Pyhätunturi Oy:n normaalihintaisesta majoituksesta HolySuites tai PyhäSuites -huoneistoissa (etu ei ole voimassa jouluna, uutena vuotena eikä pääsiäisenä). 20 % alennuksen Detria Oy:n nettikaupan tuoteohjehinnoista. 2,50 /henkilö/vuorokausi alennusta kotimaan SRM-hostelleissa normaalista majoitushinnasta. 5 % alennus Hotelli Jeris hotellimajoituksesta. 10 % alennus Kilpisjärven retkeilykeskuksen majoituksesta % alennus Karttakeskuksen karttatuotteista. Partioaitasta normaalihintaisista tuotteista -10 % alennusta. Itäkeskuksen Halosen retkeilyosastolla normaalihintaisista -10 % alennusta. SUOMEN LATU KIILOPÄÄ Alennuksia Suomen Latu Kiilopäällä. Alennuksia ulkoilu- ja toimintakeskuksista Harjuntuvassa, Akumajalla, Helsingin Paloheinässä, Espoon Oittaalla, Tampereen Kaupissa ja Imatran Karhumäessä. SUOMEN LATU OITTAA Alennuksia Suomen Ladun jäsenille, SUOMEN LADUN HIIHTOPALVELUT Alennuksia Helsingin Paloheinässä, Tampereen Kaupissa ja Imatran Karhumäessä, VUOKRAMÖKIT Akumaja, Harjuntupa ja Satuniemi. Alennuksia jäsenille, YLLÄSKARTANO Alennuksia Suomen Ladun jäsenille, TREKKI 5-15 % alennus verkkokaupan tuotteista, MYLLYN PYÖRÄILY 5 alennus voimassaolevasta ilmoittautumishinnasta, STF JA DNT Svenska Turistföreningen ja Den Norske Turistförening: yöpymiset tuvissa jäsenhintaan. JÄRJESTÖTOIMINTA Alennuksia Suomen Ladun koulutustilaisuuksista, kursseista, vaellusmatkoista ja tapahtumista. Suomen Ladun jäsenenä saat myös oman yhdistyksesi tiedotteet ja palvelut. OP-POHJOLA Tapaturmavakuutuksen (alle 75-v.) Suomen Ladun ja jäsenyhdistysten tapahtumissa LIIKUNTAPÄIVÄKIRJA Maksuton liikunt asuorituspäiväkirja Suomen Ladun jäsenille osoitteessa TALLINK SILJA OY Tallink Silja ja Club One tarjoavat Suomen Ladun jäsenille mahdollisuuden liittyä Club One -jäseneksi veloituksetta. Pääset liittymään suoraan ohjelman keskimmäiselle, Silver-tasolle. Tutustu etuihin tarkemmin Club One sivustolla osoitteessa Kirjaantumiseen tarvitset tunnistenumeron Mikäli olet jo Club One -jäsen, nykyinen asiakasnumerosi pysyy voimassa. Ilmoitathan asiakasnumerosi ja maininnan Suomen Ladun jäsenyydestäsi osoitteeseen erikoisliittymiset@tallinksilja.com. Vantaan Latu ry

11 TIETOA SÄHKÖPOSTIJAKELUNA Oletko ajatellut osallistua maakuntaretkille, suokävelyyn, vaelluksille tai muihin Vantaan Ladun tapahtumiin? Jos olet, niin nyt on mahdollisuus saada tietoa suoraan sähköpostiin. Ilmoittaudu Vantaan Ladun sähköpostin jakelulistalle ja saat tietoa suoraan kotiisi. Ilmoitamme retkien ym. tapahtumien tiedottamisen sähköpostijakeluna, ja samalla lisäämme jäsenille Vantaan Ladun saamaa julkisuutta. Muista ilmoittaa myös muuttunut sähköpostiosoitteesi Suomen Ladulle ja Vantaan Ladulle! Ilmoita sähköpostiosoitteesi ja olet sähköpostijakelussa mukana! VANTAAN LADUN TALKOOT 2010 Talkoot eli talkootyö on perinteinen suomalainen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne. Talkoissa autetaan ilman korvausta esimerkiksi ympäristön siistiminen, polttopuiden pilkkominen tai annetaan muuta työpanosta ilman korvausta. Vantaan Ladun tapahtumat järjestetään talkoilla, joihin osallistuminen kartuttaa talkoopisteitä, joiden perusteella arvotaan palkintoja yhdistyksen jäsenten kesken. Talkoolaisia tarvitaan reittien merkkaajiksi, järjestäjiksi ja vetäjiksi. Ilmoittaudu kyseisen tapahtuman yhteyshenkilölle ja näin tutustut toisiin samanhenkisiin latulaisiin. Lauantaina klo 10 Bisan maja. Valmistellaan polkuretkeä. Lauantaina klo 10 Bisan majalla. Valmistellaan isänpäivän polkuretkeä. Tiedustelut majan isäntä Jouko Lappeteläinen, puh , 11

12 Suokävelystä energiaa elämään Kapea polku luikertelee ohutrunkoisten ja koko ajan kitukasvuisemmiksi käyvien mäntyjen välissä. Olemme suolla, rämeellä, vaikka moni itseni kaltainen kaupunkilainen kutsuisi tätä paikkaa mieluummin metsäksi. Rämeen erottaa metsästä vaikkapa siitä, että maa on pehmeää ja kosteaa. Se tekee kävelystäkin raskaampaa kuin mitä se on tavallisessa metsässä. Paikka on Viirilänsuo Sipoossa aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa Tästä kohtaa ei taida olla Vantaan rajalle paria kilometriä enempää. Olen ensimmäistä kertaa kokeilemassa suokävelyä ja osallistun Vantaan Ladun järjestämälle ohjatulle retkelle. 15 hengen letka etenee jonossa, ja joukossa on niin kaltaisiani aloittelijoita kuin kokeneita suokävelijöitä. Meillä kaikilla on suokävelijän hyvät perusvarusteet: ulkoilupuku ja pitkävartiset kumisaappaat. Osalla on vielä vanhanaikaiset suurisompaiset suksisauvat Sellaisten avulla suokävelijä saa harrastuksestaan enemmän irti, kun sauvoilla voi ottaa tukea pettävästä alustasta Ja repussa on sitten tietenkin eväät ja toinen pari sukkia, kaiken varalta. Yhtäkkiä edessä on pitkälti toista metriä leveä oja. Joukko hajaantuu, kun kukin lähtee etsimään itselleen sopivaa ylityskohtaa. Saapas painuu nilkkaa myöten tummaan veteen, mutta ylitys on helppo. Sitten silmät tavoittavatkin sen maiseman, jota tänne on tultu hakemaan ja kokemaan. Muutaman kymmenen metrin päässä puustoinen suo päättyy ja keltasävytteinen aukeus alkaa. Me suokävelijät käymme taas jonoon ja jatkamme keinahtelevaa kulkuamme. Nivelet eivät rasitu suokävelyssä Vantaalaisella Mirja Olinilla on pitkä kokemus suokävelystä. Ensimmäisiä kertoja hän 12 otti tuntumaa suohon harjoitellessaan kestävyyttä juniori-ikäisenä kilpahiihtäjänä. Kilpahiihtoharrastuksen jäätyä myös suot jäivät - mutta palasivat elämään muutaman vuoden jälkeen. Nykyään Olin on intomielinen suokävelijä. Aloittelijoita hän on opastanut suokävelyn hienouksiin jo usean vuoden ajan Vantaan Ladun järjestämillä yhteisretkillä. Mirja Olin tietää kokemuksesta, että ensimmäinen suokävelyretki on monelle jännittävä ja joskus jopa pelottava koitos. Ensimmäisellä puolituntisella saatetaan usein hakea rohkeutta, ja sitten kun huomataan, miten hienosta liikuntamuodosta on kysymys, kulkeminen Näistä ei suovesi tule sisään. muuttuu vapautuneeksi. - Kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan, että ei tulisi toista kertaa mukaan, Olin naurahtaa. Suokävelyssä on Mirja Olinin mukaan paljon etuja verrattuna muihin liikuntamuotoihin - Suo on erittäin hyvä elementti, koska liikkuminen on siellä on paljon raskaampaa kuin tasamaalla. Joustava alusta tekee sen, että maasto on hyvin nivelystävällinen, hän listaa. - Tärkeintä on se, että suolla mennään omien voimien ja tuntemusten mukaan, sillä suokävely on yllättävän raskasta. Kilometreissä suokävelyretkiä ei oikeastaan voi edes mitata. Me katsomme ajan kellosta kun lähdemme matkaan, ja teemme yleensä tunnin reissun. Vantaan Latu ry

13 Suot ovat kauneimmillaan syksyisin Suokävely ei edellytä Mirja Olinin mukaan mitään oikeaoppista kävelytekniikkaa, ja siksi aloittelijakin voi lähteä monta kertaa suolle ilman ulkopuolista ohjausta. Parhaiten harrastuksen pariin kuitenkin pääsee opastettujen retkien kautta. Niitä järjestävät muun muassa monet urheiluseurat ja jotkut Suomen Ladun alajärjestöt. Eniten suokävely vahvistaa Olinin mukaan alaraajojen lihaksia. - Suolla kävely on vähän kuin portaita nousisi, sillä jaloissa on koko ajan samankaltainen liike kuin portaikossa. Mätäs antaa periksi ja jalka uppoaa hive nen - jalkaa joudutaan nostamaa aivan eri tavalla kuin esimerkik polkukävelyllä. Vaikka soita ei tarvitsekaan pelät kunnioittaa niitä pitää. Mirja Ol varoittaa suokävelyä aloittele via menemästä itselle vieraasee maastoon. Yksi syy on se, että va sinkin pilvisenä päivänä suunnistu taidoton voi helposti eksyä. Toinen syy on maaston vaihtelevuus. Suokävelijän on hyvä tietää, missä hän kulkee, ja minne hänen ei pidä mennä. Suolammet esimerkiksi saattavat olla yllättävän runsasvetisiä ja syviä. Mikä sitten on paras vuodenaika harrastaa suokävelyä? Mirja Olinille sopivat vuodenajat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. - Suolla on hienoa nähdä vuodenaikojen vaihtelu. Keväällä lumien sulettua suo on kaikkein märimmillään ja siellä kokee luonnon heräämisen aivan eri tavalla kuin umpimetsässä. Suo on silloin myös varsin karunnäköinen, kun puissa ei ole silmuja. Kauneimmillaan suot ovat minun mielestäni syksyllä maaruskan aikaan. Suokävely on yhtä aikaa liikuntaa ja luontoelämys Viirilänsuon retki lähenee loppuaan. Matkaa on taitettu kohta kaksi tuntia, puolet ajasta kävellen ja puolet huilaten ja eväitä nauttien Avara keidassuo jää taaksemme ja tulemme taas samalle rämeosuudelle, jolta retkemme alkoi. Ylitämme jälleen saman ojan kuin pari tuntia sitten - ja molskis! Yksi ryhmäläinen tekee huolimattoman harppauksen, horjahtaa, ja saapas hörppää aimokulauksen vettä Mutta ei hätää, onneksi varasukat on pakattu reppuun. Ryhmä Viirilän suolla. Olo on mukavan raukea. Takana on parin tunnin luontoelämys, jonka aikana on kävelty suolla ja noustu suon keskellä olevalle kallioiselle metsäsaarekkeelle muutaman kymmenen metrin korkeuteen ihailemaan maisemia. Myös se hyvä puoli näissä opastetuissa retkissä on, että joukkoon mahtuu aina muutama luontoihminen, joka jakaa havaintojaan muille. Hetki sitten on bongattu kanahaukka ja nähty mäyrän tonkima muurahaispesä. Oksien asennoista ja sammalten sijoittumisista irtokiville on opittu suunnistamaan. Tänne pitää tulla toinenkin kerta! Matti Viskari 13

14 Ruoka porisee kutsuvasti keittimessä, jalat nauttivat vapaudesta päivän päätteeksi ja aurinko hyväilee lämmöllään uupunutta kulkijaa. Ympärillä nousee kutsuva höyry monista muistakin keittimistä ja tullen huminan lisäksi kuuluu iloista puheensorinaa. Rippikouluryhmän vaelluspäivä on ohi, on aika huoltaa ruumista ja mieltä. Vantaan riparit 14 Luonnossa omin voimin liikkuminen on monelle nuorelle uusi asia, mutta siitä muodostuu helposti kokemus vailla vertaa. Hakunilan seurakunta on järjestänyt vaellus, urheilu ja retkeilyrippikouluja jo pitkään. Tätä juttua kirjoittelen Etelä-Suomea polkupyörillä samoavan urheilurippi koulun keskellä. Vuoden 2009 vae lusrippikoulu taivalsi Reisadalen luonnonpuistossa Kautokeinon luo teispuolella Norjassa. Matka alk kesäkuun alussa, jonka arvelimm olevan haasteellinen mutta mahdo linen aika vaellukselle. Pitkin kevät jännitimmekin, kuinka talven lum sulavat ja on matkasta sittenk tulossa hiihtovaellus. Matkaan lä dimme kuitenkin toiveikkaina. Bussikyyti vei ryhmämm Kautokeinon luoteispuolelle va han Bidjovaggen kaivoksen rinteil (kartassa paikka on nimellä nimel Bidjovagge gruver). Kesäkuun alk puolen tunturi oli vasta heräilemäss kesän saapumiseen ja kasvillisuu osoitti kevään merkkejä vasta ku laskeuduimme alas kohti Reisaelva laaksoa. Saimme kulkea kauniissa hyvin rauhallisessa maastossa täys yksin. Syy muiden vaeltajien poiss ololle selvisi, kun laskeuduimme ala Reisajoen varteen ja huomasimm sen tulvivan sen verran, että kulku joenvarressa oli melko työlästä polun syöksyessä aika ajoin syvälle kuohuvaan veteen. Vaellusreittinä kulku Bidjovaggesta länteen kohti Reisaa on hauskasti kahtia jakautunut. Matka alkaa reilun 700 metrin korkeudesta, josta vähitellen tullaan alaspäin ja lopulta lähitienoota hallitsevan Jiertan seinän edustalla saavutaan kalottireitille, jota myöten laskeudutaan alas komeaan jokilaaksoon. Matkan varrella on myös muutama komea huippu, jos tykkää käydä korkeuksia valloittamassa, mutta jo suorinta reittiä kuljettaessa pääsee tuntemaan korkeuden tuoman avaruuden. Suurista korkeuseroista johtuen eri kasvillisuusvyöhykkeet ovat helposti havaittavissa ja ne seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen on suuri Imofossen ja jos paikalta löytyy ylitysvälineitä, voi vähän alempana piipahtaa katsomassa Euroopan korkeinta putousta Vantaan Latu ry

15 Mollisfossenia. Aika vakuuttavasti putous jyrisee myös Reisaelvan lounaisrannalta katsottuna. Läheltä liikkeelle lähteminen, oman kotiympäristön opiskeleminen ja luonnon ihmeisiin tutustuminen ovat tärkeä osa reissujamme. Luonnon moninaisuuden ja ihmeellisyyden tiedostaminen ovat erinomainen apu myös tapaan toimia yhdessä. Samalla opiskelemme myös sitä, mitä kaikkea alueella toimivan seurakunnan toimintaan ja ajatteluun kuuluu. Yhdessä liikkuminen, ulkona eläminen ja luonnon kohtaaminen hitsaavat ryhmän vahvasti yhteen ja muisto kokemuksesta elää vuosienkin jälkeen. Moni on myös saanut vaellusrippikoulusta pysyvän kipinän retkeilemiseen ja tunturissa kulkemiseen. Vuonna 2011 Vantaan seurakunnat järjestävät yhteistyössä kaksi vaellusryhmää, toisen pitää Hakunilan seurakunta itävantaalaisille ja toisen Vantaankosken seurakunta länsivantaalaisille. Ensi kesän kohteena ovat Saariselän itäosan tunturit ja kämpät. Lähtö Vantaalta on ja paluu Molemmat ryhmät toteutuvat, mikäli lähtijöitä on vähintää 30. Jos lähtijöitä on vähemmän, pyrimme kokoamaan ilmoittautuneista yhden vaellusryhmän. Ilmoittautuminen näihin ryhmiin tapahtuu verkossa, osoitteessa Retkeily- ja vaellusterveisin, Tuomo Kahenvirta Vantaan Latulainen, innokas retkeilijä ja Hakunilan srk:n nuorisopastori muunlaisen moninaisuuden käsittelemiseen: se auttaa niin yksittäisten ihmisten, erilaisten ideologioiden ja kulttuureiden kanssa tolemista ja toimimista. Siksi rippikoulumme liikkuu kotikulmilla lähes yhtä paljon kuin Lapin leirijaksollakin. Tavoitteena on oppia tuntemaan kotikulmien tarjoamia luonokokemuksia ja tutustua omaan ryhmään ja sen 15

16 Talvivaellus Vuontisjärvellä Lähtö Vantaalta n. klo Näinhän se oli suunniteltu mutta muutoksia tuli viikko ennen lähtöhetkeä. Paulin käsi niin pahassa kunnossa, että hiihtäminen jäi haaveeksi, no ei se mitään Elina ja Eija olivat jo Levillä hiihtelemässä tavallisilla suksilla. Seppo tuli lentäen Enontekiölle joten lähdin köröttelemään aamulla aikaisin kohti Hettaa. Tornion kohdalla auton tankkaus, oli edullinen litrahinta, ennen yöpymispaikkaa, kello oli jo lähelle puoltayötä kun löysin sopivan takapihan, siinä oli rekan perävaunu parkissa. Siihen vaan jonon jatkoksi, lämppäri päälle ja unta palloon. Aamulla heräilin puoli seitsemän aikaan ja totesin perävaunun kadonneen, olipas käyskennellyt hiljaa rekkakuski kun en olleut heräillyt kolinaan tai sitten uni oli maittavaa. Saavuin Hettaan auringon paisteessa puolenpäivän aikaan. Jäin odottelemaan Seppoa sovitussa paikassa, Hotelli Jussan tuvan edustalla. Sieltähän mies hyppäsi taxin kyydistä, hyvin tunnettiin toisemme vaikka emme olleet koskaan tavanneet. Seppo oli sopinut ahkion ja sauvojen vuokraamisen paikallisen kanssa ja häntä odotellessa käytiin syömässä Jussan tuvassa. Tytöt olivat sen verran hiihtämisestä innostuneet, että tulevat vasta illan suussa mökille. 16 Majapaikkaan Lähdimme Sepon kanssa ajelemaan majapaikkaan Elma ja Jussi Vuontisjärven vieraaksi. He asuvat n. 16 km Hetan keskustasta itään Vuontisjärven kylässä, jonka saksalaiset tuhosivat maan tasalle lapinsodan aikana. Ajeltiin rauhallisesti ja ihasteltiin lunta, joka on pohjoisessa paljon valkoisempaa kuin etelässä. Pihaan tultaessa Jussi oli polttopuita pätkimässä ja pinoamassa, oli hakkuut tehty ja nyt sitä jalostettiin pinoihin mutta nyt ne vielä kököttivät pystyssä varaston seinällä, ilmeisesti ottamassa aurinkoa? Jussi vei meidät heti sisälle kahville, jossa tuoksui kahvi ja pulla, Elma oli leiponut ja kokannut meitä varten. Kyllä Elina ja Eija jäivät jostain paitsioon kun tulevat vasta illasta. Kahvit juotuamme lähdettiin Jussin opastuksella mökille johon majoitumme tulo- ja lähtöpäivien yöksi. Jussi kärräsi meidät mökille moottorikelkalla niin, että lumi pöllysi, mentiin Vuontisjoen toiselle puolelle, siinä kökötti joen rannalla pieni mökki jossa on sauna ja huone ja pari alko-ovia. Jussi oli jo lämmittänyt mökkiä etukäteen, joten ei muuta kuin tavarat asetuttiin kodiksi. Haettiin loput välineet autolta hiihtämällä jolle oli matkaa sen kolme-neljä sataa metriä. Elina ja Eija ilmoittivat tulevansa n. kuuden aikaan, joten lämmitettiin sauna ja saunottiin heitä odotellessa. Lunta mökin ympärillä oli runsaasti ja kaikki lumi oli pakkaslunta, sinne kun upposi niin meni nurmikkoon asti, suojakelejä ei kuulemma ollut koko talvena, se taas tiesi vaikeuksia tuleville päiville umpihangessa hiihtämiselle. Elina ja Eija tulivat illan jo hämärtyessä, Jussi pöllytti lunta ja toi tytöt ja tavarat mökille joen pohjaa kurvaillen moottorikelkalla. Nyt suksille Aamusta heräiltiin rauhalliseen tahtiin ja pakkailtiin varusteita kukin omaan ahkioon. Kello näytti hieman yli kymmenen aamusta kun oltiin valmiit hiihtelemään. Ilma oli pilvinen ja tuulinen, vaikutti pahalta. Kiivettiin Hietamellan yli ja laskettiin rinne alas josta löytyi moottorikelkka uraa. Nyt oli sukset kohti Nallatupaa. Tuuli yltyi koko ajan pahemmaksi ja lunta rupesi tulemaan taivaan täydeltä ja se tuuli oli kova ja vastainen. Moottorikelkka ura katosi sinne lumisateen peittämiin jälkiin ja päästiin harrastamaan umpihankihiihtoa. Sitä lunta oli ja uutta tuli luontoäidin Vantaan Latu ry

17 toimesta koko ajan lisää, välillä kun kova kantava lumi petti, tuntui että upposi nurmikkoon asti. Hei, joku vaihtoi ahkiot! Tuiskussa mentiin Jokaisella meistä rupesi olemaan kunto väsymyksen puolella. Oltiin hiihdetty siinä lumituiskussa vastatuuleen jo kahdeksan tuntia ja matkaa Nallatuvalle arvion mukaan olisi noin kolmesataa metriä kun Seppo hihkaisi, että Onko toi kangastus vai tuvan ääriviivat? Nallatuvan hahmo jökötti suon toisella puolella, koskemattoman lumihangen ja tuiskuavan lumiseinämän toisella puolella. Siitä mentiin pehmeän hangen kautta suoraan tuvan pihaan. Pihassa oli kelo pötköllään pätkittynä sopivan mittaisiksi. Puuvaja oli tyhjä, tytöt tarkastivat kämpän, se oli hieman siivottomassa kunnossa ja puut loppu, Eijalla ja minulla oli kirveet mukana joten ei muuta kuin kelon kimppuun. Sepon kanssa pilkottiin pöllit ja tytöt kantoi sitä mukaa ne kämppään. Pihaan ei jäänyt kuin roippeet kelosta ja kämpässä oli vaikka viikoksi puita. Siinä asetuttiin asukkaiksi Nallatupaan, jokainen meistä oli uupuneita päivän suorituksesta, oltiin hiihdetty vajaat yhdeksän tuntia n. kaksikymmentä kilsaa lumimyrskyssä. Erinomainen suoritus! Siinä illanmittaan ruokailtiin ja pähkäiltiin tulevia päiviä, mikä on ajatellun reitin lumitilanne ja oliko se pehmeää ja minkälaiseen liemeen ollaan menossa. Oppaana olin jo ajatellut asiaa ja reitin jo aikaisempana talvena kiertäneenä silloin oli Elina meistä mukana. Tiesin, että se ei ole helppo ja nyt kun lunta tuli lisää ja vanha on pehmeää pohjaltaan, ehdotin reitin muuttamista ja, että pidetään huominen lepopäivä ja toivutaan päivän rasituksesta. Näin sovittiin ja katsotaan huomenna uusi reitti. Reittiä muutettiin Alkuperäisen reittisuunnitelman mukaan tästä olisimme hiihtäneet Kalmankaltion tuvalle mutta heräsimme aamu kahdeksan aikaan kolinaan kun joku tuli sisään ja toivotteli hyvät huomenet. Sieltä kolisteli sisään kaksi umista kaveria, jotka olivat tulleet oron ajoon lumikelkoilla. Olivat pitäeet Nallatupaa tukikohtanaan jo pari uukautta paimentaessaan poroja. hmettelivät, että olette sitten pilkkoeet kelon pihasta, se oli kuulemma yvä juttu. Poromiehet keittivät kahvia ja me autittiin aamupuurot ja tehtiin aamuoimemme kuka mitäkin. Meillähän i ollut mihinkään kiire, nyt levätään. Poromiehiä pöllähti tupaan vielä yksi sää ja siinähän paranneltiin maailmaa pari tuntia, opittiin poronhoidosta iin paljon, että meistä olisi tullut mitä par haimpia poromiehiä ja naisia. Siinä aamun aikana karttaa tutkailtuamme, ehdotin uudeksi reitiksi Peltovuoman suunnan ja sitä kautta takaisin Vuontisjärvelle. Peltovuomassa tosin ei kartan mukaan ollut yhtään autiotupaa tai laavua jossa yöpyä. Siispä oli tulossa telttayöpyminen Peltovuomassa. Uudet koordinaatit laskettiin kartalta ja teksti- 17

18 viestillä tarkennukset, ne erosivat toisistaan 200 metriä, joten olisimme olleet perillä ihan oikeassa paikassa. Päivän aikana käytiin palauttavalla hiihtolenkillä Kalmankaltion suuntaan ja tutkailtiin uuden reitin suuntaa. Päivän aikana askareita ja varusteiden järjestelyä riitti. Eija pystytti teltan lumihankeen, kun kerran tänne asti raahasin, niin kai siinä täytyy myös yöpyä. Teltta oli kavtsilta lainattu ja spriilämmittimellä lämmitettävä. Sinne Eija pujahti illasta nukkumaan ja lämmin oli. Majapaikka hukassa Aamusta heräiltiin ennen poromiehien tuloa, niitä tuli useampi, tuvan pihassa oli seitsemän moottorikelkka, olivat sopineet porojen keräämisestä ja erottelemisesta omiin tokkiinsa, siksi näin paljon kel koineen liikkeellä. Meillä oli vielä aj tuksena se yöpyminen Peltovuomass joudutaanko telttaan yöksi? Poromieh lähtivät päristelemään jänkälle mut Jouni jäi jälkeen, Jounilta kysyttiin miss voisi yöpyä ja oliko Peltovuoman lähi töllä laavua tai jotain missä voi virittä tulet lämpimikseen. Jouni mietti ja tu masi, että menkää lapsuuden kotiini, s tosin on kylmänä ja joudutte kaivamaa lumet pihasta, että pääsette sisää Jouni piirsi ruudulliselle paperille ka tan jossa mittasuhteet olivat oikeass järjestyksessä mutta ei mitään muut Poromiehistä ei näkynyt kuin pöllyävä lumi kun äijät katosivat horisonttiin. Me lähdettiin hiihtämään hyvässä säässä kohti Peltovuomaa. Reitti oli selvä moottorikelkkaura, josta poromiehet olivat päristelleet Nallatuvalle aamulla. 18 Leppoisaa menoa Hyvässä säässä hiihdimme reilun kymmenen kilometrin matkan ripeästi ja olimme Peltovuomassa auringon paisteessa. Jounin piirtämä kartta oli hyvä, ei ihmeempiä etsimisiä ja tulimme Jounin lapsuuden kotipihaan. Laitoin Jounille tekstiviestin, että olimme perillä ja hän vastasi poikansa tulevan kohta näyttämään paikat. Pihassa oli pieni keltainen pieni talo, varastorakennus ja isompi kaksikerroksinen talo, pihan toisella puolella oli uusi nykyaikainen rakennus. Ajattelimme, että Jouni oli tarkoittanut sitä pienempää taloa, sinne menimme sisälle, oli hiiret tehneet työtä, ihmettelimme sen lämmittämistä. Jouni soitti ja kertoi, talon ovessa oli riippulukko joka oli feikkiripustuksella varustettu, pieni nykäys ja ovi oli auki, rappuset lumesta siistiksi ja kiertelemään sisätiloihin. Jounin poika saapui kelkalla ja kertoi, että uudessa talossa asuu Jounin vanhemmat ja me yövymme tässä kaksikerroksisessa. No sinne Poromiehet kokoontui Nallatuvan pihaan. me kotiuduimme, lämmitimme yhden huoneen yläkerrasta ja keittiön alakerrasta, Eija pystytti teltan männyn alle yöpymistä varten. Keittiössä vietimme aikaa ruoan valmistukseen ja rupatteluun, Elina kävi yläkerrassa ja palasi takaisin kertoen, että siellä haisee palaneet käry, kävin katsomassa ja totesin Sepon saappaan sisälmyksen saaneen liikaa aurinkoa ja olevan kärähtämistä vailla, se oli korppuna. Jouni kävi siinä illan aikana tutustumassa Vantaan Latu ry

19 meidän oloihin, ja totesi kaiken olevan hyvin. Tosin Jouni oli nauttinut proteiinijuomaa päivän aikana. Kyseltyäni mitä tämä yöpyminen maksaa, vastasi Jouni englannin kielellä o oouu olipas vaikea kysymys joka myös jäi vaille vastausta. Koko yön nukuimme kuin pienet porsaat. Eija teltassa Aamulla Eija heräili teltastaan ja keittiössä aamupalaa nauttiessamme, kertoi Jounin tulleen puolenyön aikaa uudelle kelkallaan ja touhunneen jotain ja lähteneen matkaansa hetken päästä. Se käynnin syy löytyi pihasta, Jouni oli Telttamajoitus.Nallatuvan pihaan. tuonut kuivumaan pikkutalon tangolle juuri nyljetyn poronnahan. Siitä tietenkin kuvia, kukin vuorollamme kävimme Jouni vanhempien luona aamupesulla, kotona ei ollut kuin Jounin äiti, oikein pirteä ja reipas tyttö. Siitä lähdettiin hiihtämään märänpäänä Vuontisjärvi. Hiihdettiin Angeljärven jäälle auringon paisteessa. Pysäytettiin kelkkailija jolta kyseltiin kelkkareitin reittiä, ettei tarvitse hiihtää turhaa kylän toiselle puolelle tikkureitille. Tuli yksi kelkkailija lisää olivat, isä ja poika joilla oli sveitsiläisiä vieraita ja heidän mökki oli siinä reitin varrella. Isä rönötti moottorikelkan perässä olevat kelkan vällyjen alla ja vieras oli puikoissa, kertoi reitin piirteet ja siitä tiemme erosivat. Reitti oli hyvä hiihdellä. Jossain vaiheessa olin laittanut tekstivietin Elmalle reittimuutoksesta ja hän tiedusteli matkan aikana tekstiviestillä tuloaikaamme perille. Vastasin olevamme Vuontisjärvellä iltapäivästä noin kolmen aikaan. Saavuimme Vuontisjärvelle Hietamellan kautta Elman ja Jussin pihaan puoli neljän pintaan, josta Elmalta tuli kuitti olevamme puolituntia myöhässä. Ei se mitään, saatuamme sukset jaloista ja ahkion irti vyötäröltä Elma vei meidät sisälle, hän oli keittänyt kattilallisen poronlihakeittoa, voihan nenä että se oli hyvää, ja meillä oli nälkä, ja vielä päälle jälkiruokana akkoja, kermaa ja kahvit, voi pojat mikä vastaanotto. Poronlihakeitosta ja jälkiruoasta toivuttuamme, hiihtelimme mökille ämmittämään saunaa. Tytöt pakkasivat autoonsa varusteensa ja ähtivät ajamaan Ylläskaltioon jossa heillä oli varattuna huone saunalla. Sepon kanssa lämmitettiin sauna ja sen lomassa pakattiin autoon menevät varusteet. Tunne oli mahtavan hyvä, oli tehty taas hyvä hiihtolenkki. Illan aikana tytöiltä tuli tekstiviesti, että olivat perillä Äkäslompolossa. Aamulla pakattiin autoon varusteet ja käytiin Elma ja Jussi herättämässä, olivat olleet illalla synttäreillä ja oli mennyt ilta vähän pitkäksi. Elman keittämien kahvien jälkeen hyvästeltiin ja lähdettiin ajamaan Hettaan. Seppo jäi Hetan musiikkijuhlille kun lento Helsinkiin lähti vasta lauantaina. Hetassa tiemme erosivat ja lähdin ajelemaan kotiin Ylläskartanon kautta. Kävin matkalla Ylläskartanon uusien vetäjien Pirjon ja Pertin luona. Hyvä vaihteleva hiihtovaellus oli päätöksessään, ensi vuonna uudelleen mutta missä, se on vielä mietintämyssyn alla. /Hannu 19

20 Lahjoitus Vantaan Ladulle Oli lämmin elokuinen päivä, taisi olla lämpötila jossain +30 korvilla. Menneellä viikolla oli puhelin soinut ja ihmettelin numeroa jota en tunnistanut. Soitin siihen ja sieltä vastasi mieshenkilö mutta puheesta en saanut mitään selvää, taustalta kuului naisääni joka sanoi Juhan soittaa myöhemmin. Juha soitti pari tuntia myöhemmin ja kertoi asian. Isäni Eero on Vantaan Ladun jäsen ollut vuodesta - 73 asti ja nyt varastotilat kerrostalossa ovat jäämässä ahtaaksi ja hän on päättänyt lahjoittaa vaellustavarat Vantaan Ladulle. Mitä tavaraa tarkoitat kysyin, siellä on mm. ahkio, suksia kolme paria, putkirinkka ja pari karttalaukkua. Sovittiin tapaaminen perjantai illaksi n. klo paikkeille, kärräsin itseni Tikkurilaan annettuun osoitteeseen ja siellä tavarat olivat seinää vasten, josta tiesin olevani oikeassa osoitteessa odottamassa. Isä Eero tuli myös siihen ja tuttu mieshän hän oli Eero Timonen ja hänen poikansa Juha. Vaimonsa Kaija oli ollut takavuosina Vantaan Ladun sihteeri ja hallituksessa jäsen. Eero halusi lahjoittaa edellä mainitut tavarat Vantaan Ladulle. Siinä muisteltiin menneitä ja Eero muisti Jönnin, Ohvon, Antin ja monta muuta vanhan kaartin latulaista. Häneltä itseltään on hiihtelyt hiihdelty ja vaellukset vaellettu, siksi vaellusvarusteiden lahjoitus Vantaan Ladulle, olipas mieleen painuva hetki. Toin tavarat kotiin ja menin läpi niiden kunnon, jäljelle jäi kolme paria vaellussuksia, yhdet sauvat, Paljakka-ahkio ja Savotan putkirinkka. Rinkka oli pesun tarpeessa, laitoin sen pesuun, kai se vanhan tuoksu oli hienhaju vuosien takaa, purin rinkan ja laitoin ämpäriin mukaan kyllästyspesuainetta, yöksi kuivamaan ulos ja seuraavana päivänä kasasin sen uudelleen, siitä tuli ihan uuden veroinen rinkka vanhalla mallilla. Ahkio osoittautui vanhan malliseksi Paljakan ahkioksi mutta hyväkuntoinen kunhan vain vetoaisat uusii, lantiovyö on hyväkuntoinen ja melkein uusi. Jos kolmen viime vuoden ahkiokysyntää vertaa sille olisi varmasti käyttöä. Viime talvena varsinkin joutui myymään eioota. Lupasin Eerolle, että seuraavan VL:n lehteen laitetaan maininta lahjoituksesta. Oli kiva ja mieleenpainuva tapaaminen. Suurkiitos Eerolle lahjoituksesta, lahjoituksellesi on varmasti käyttöä. /Hannu SUOMEN LATU Vaihde Jäsenasiat Uusi osoite alkaen Radiokatu 20, Helsinki 20 Vantaan Latu ry

21 Hossan kesävaellus Hossan kesävaellus Vuoden 2010 Vantaan Ladun kesävaellukselle startattiin suoraan Suomussalmen leiripäiviltä. Leiripäivillä jo hieman saatiin tuntumaa viikon vaellusta varten. Osa vaeltajista osallistui leiripäivien ohjelmaan kuuluvaan vaelluskisaan. Sijoittuminen kisassa ei ollut päätä huimaava, mutta se ei meitä lannistanut, vaan lähdimme innolla luontoon uutta oppimaan. Sunnuntaina 4.7. siirryimme Suomussalmelta Hossan maisemiin. Matkalla tutustuimme Hiljaiseen kansaan, mikä teki meihin kaikkiin vaikutuksen puhuttelevana taideteoksena. Lähtöiltamme majapaikka sijaitsi kauniin järven rannalla. Iltamme kului rattoisasti retkivarusteita myllätessä, kaikki ylimääräinen jätettiin pois, jota ei helteellä tarvittaisi. Tutkittiin karttoja, saunottiin ja uitiin. Maanantai-aamuna siirryimme vaelluksen lähtöpaikalle Hossan luontokeskukseen, jonne jätimme automme odottamaan paluutamme. Matkamme suuntautui ensimmäisenä päivänä Iikosken kautta Laukkujärvelle. Päivä oli aurinkoinen ja matkasimme reippaasti edeten pitäen muutamia lepotaukoja. Hakokosken laavulla nautimme maittavan retkilounaan. Saavuttuamme Laukkujärvelle huomasimme sen olevan ihanteellinen paikka telttailuun, ruokailuun sekä lepäilyyn. Aamulla herättyämme ja aamiaisen jälkeen lähdimme päiväretkelle katsomaan maailman kuuluja värikalliomaalauksia. Kohteeseen tutustumisen ja muutaman minuutin valokuvaus session jälkeen lähdimme takaisin leiriin lounastamaan. Lounaan jälkeen nostimme rinkat jälleen selkäämme ja lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, Ala Valkeisen autiotupaa. Päivän aikana ihastelimme Hossan mahtavia harjuja, kirkasvetisiä järviä ja jokia. Matka eteni ilman kommelluksia. Itikoista oli meille paljon seuraa, joten päivän aikana emme kovin pitkiä taukoja pitäneet. Iltapuhteet sujuivat jo rutiinilla. Meillä oli siten hieno ja pitkä ilta viettää luppoaikaa, uiden ja istuskellen autiotuvan pihapiirissä, kuunnellen solisevaa puroa, mikä virtasi aivan vieressämme. Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, saimme Seponkin hereille pienen huhuilun jälkeen. Aamu uinnin sekä aamiaisen jälkeen meitä odotti uuden päivän maisemat ja haasteet. Emme aamulla lähtiessämme tienneet, kuinka raskas päivä oli edessä. Ilma oli aurinkoinen, hellettä oli siis luvassa tällekin päivälle. Heti aamusta meitä tuli vastaan iso vaellus porukka, Laukkujärven autiotupa ja varpaat. muistaakseni Varsinais-Suomensta, joka oli ollut yötä Kokalmus-laavulla. Sinne päästyämme huomasimme, miten mahtavat hiekkarannat ja metsämaastot siellä oli. Paikka oli aivan ihanteellinen telttailuun. Kokalmukselta lähdettyämme teimme pienen harjoituskierroksen kankaalla. Nyt oli edessä päivän kovin koettelemus. Patikoimme n. 5 km matkan juuri hiekoitettua ja kivitettyä Rytikankaan tietä pitkin, lämpöä oli varmaankin 30 astetta. Kuorma-autot pör- 21

22 räsivät ympärillämme edestakaisin ja pöly lensi. Oli kuin Saharassa olisi menty. Pehmeässä kivisessä hiekassa kävely oli uskomattoman raskasta, etenimme tien pätkän ripeästi pitäen vain yhden lyhyen tauon. Lounasta nautimme Aittojoen tulentekopaikalla aivan tien vieressä. Onneksi osa kuorma-autoilijoista oli huomaavaisia ja hiljensivät kohdallamme, näin he antoivat meidän nauttia lounastamme vain pienessä pölypilvessä. Syötyämme lähdimme nopeaan tahtiin jatkamaan matkaa Lavajärvelle. Polkua astellessamme vastaamme tuli 4 maastopyöräilijää Perangan suunnasta. He olivat aivan yhtä hikisiä kuin mekin. Parin minuutin juttutuokion Muikkupuron kirkas vesi. 22 jälkeen oli pakko jatkaa matkaa, kun ystävämme hyttyset meinasivat syödä meidät hengiltä. Tällä n. 3 km suistoalueella oli retkemme suurimmat hyttysparvet. Vaellusretki on silloin parhaimmillaan kun on, sopivasti haasteita ja yllätyksiä mukana, näin retken muistaa paremmin jälkikäteen. Ajattelin siinä tarpoessani, että mitähän määränpäässämme Lavajärvellä odottaa. Onneksemme paikka oli suhteellisen avoimessa maastossa ja pystyimme viettämään iltaa ulkona istuskellen. Uusi aamu alkoi jälleen aamu-uinnilla ja tietenkin runsaalla aamiaisella. Tänään taivaltaisimme Lipposensalmelle, jonne kartan mukaan on reilut 10 km. Osasimme jo varautua alkumatkamme hyttysparviin ja pukeuduimme tiiviisiin hyttyshattuihin ja -takkeihin. Päivästä oli taas tulossa lämmin. Kuljimme aamupäivällä pitkin kaunista harjua, vesi kimalteli molemmin puolin. Matka eteni kuin huomaamatta. Ilmeisesti rinkka oli jo keventynyt ja kuntokin noussut, kun etenimme niin vaivattomasti askellellen. Päivän aikana ohitimme tervahautoja, pyyntikuoppia ja porotalleja. Joukovirran laavulla pidimme pitkän tauon, lounastimme ja ojensimme selkää laverilla ja nuotion puupenkeillä. Viimeisen yön määränpäämme oli Lipposensalmi ja sinne oli vain yksi hujaus matkaa. Retkemme viimeinen ilta sujui rauhallisesti ja hieman haikeissa tunnelmissa. Olimme o ehtineet tutustua ja hitsautua yhteen muutaman päivän retkemme aikana. Viimeisenä päivänä palasimme Hossan luontokeskukseen Jatkonvaaran kautta taivaltaen. Retkemme kruunasi paluuiltamme poronkäristys päivällinen paikallisen poronhoitotilan vieraana. Tilalla oli uutuutena kapulalossi, mitä porot Sauli ja Kauno poro innostuivat kokeilemaan kanssamme. Hossa on näkemisen ja kokemisen arvoinen uonto- ja patikointi kohde. Kauniita harjumaisemia riitti jokaiselle päivälle, kirkkaita vesiä koko ajan silmänkantamattomiin ja erityistä luonnonrauhaa. Poronhoitohistoriaan ja nykypäivään liittyviä rakennuksia ja rakennelmia oli matkan varrella useita ja tietenkin paljon poroja. Iso kiitos retken onnistumisesta kuuluu retkellä mukana olleille, he tekivät viikosta mieleenpainuvan; Maria, Jouko, Seppo, Merja ja Elina kulkivat perässäni kuin sorsaparvi hyvässä järjestyksessä auringosta, maisemista ja uimisesta nauttien. Kaunista syksyä toivottaen ja uusia retkiä sekä kokemuksia odotellessa. /Heini Vantaan Latu ry