Timo Suvanto Olli Rinne Sakari Mäkelä DIGIKUVA MYYNTI, OSTO & KÄYTTÖOIKEUS

Transkriptio

1 Timo Suvanto Olli Rinne Sakari Mäkelä DIGIKUVA MYYNTI, OSTO & KÄYTTÖOIKEUS

2 Copyright WSOY Tämän teoksen tekstin ja kuvien jäljentäminen ilman lupaa painamalla, monistamalla, skannaamalla tai muilla tavoin kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti. Kirjassa käytetyt valmistaja- ja tuotenimet ovat omistajiensa rekisteröityjä tavaramerkkejä. Kirjamme ja niiden oheistuotteet ovat huolellisesti tarkistettuja. Tästä huolimatta virheet ovat aina mahdollisia. Kustantaja ei vastaa näiden kuluttajille mahdollisesti aiheuttamista välillisistä tai välittömistä vahingoista. Parannusehdotuksia otamme mielellämme vastaan. 1. painos tammikuu 2009 Taitto: Auli Nykänen Kansi: Mainostoimisto Zeniitti Kirjaa voi tilata kustantajalta: WSOYpro/Docendo-tuotteet Ylistönmäentie JYVÄSKYLÄ Puh. (09) Faksi (09) ISBN WS Bookwell Porvoo 2009

3 Esipuhe Valokuvien tarve eri medioissa, niin paperille painetuissa kuin sähköisessä muodossa olevissa, on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, jolloin digitaalinen valokuvaus on lyönyt itsensä lopullisesti lävitse. Suuri kysyntä ja digikuvan vaivattomuus ovat avanneet markkinat myös harrastajakuvaajille. Kun filmiaikaan kaupallinen valokuvaus oli lähes kokonaan ammattilaisten käsissä, niin nykyisin jo yli puolet Suomessa julkaisuissa olevista valokuvista on amatöörien ottamia. Vaikka kuvien kysyntä on lisääntynyt rajusti, niin vielä enemmän on lisääntynyt kuvien tarjonta. Tänä päivänä noin kahdella miljoonalla suomalaisella on digikamera. Se tarkoittaa kahta miljoonaa potentiaalista valokuvan myyjää. Tarjonnan myötä valokuvan hinta on romahtanut. Monet lehdet ja erilaiset nettijulkaisut eivät maksa mitään lukijoiden lähettämistä kuvista. Miksi maksaisivatkaan, kun ilmaisiakin kuvia on tarjolla enemmän kuin niille on tilaa. Ylitarjonta ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maksullisillakin harrastajien ottamilla kuvilla olisi kysyntää. Yksi tämän kirjan keskeisistä tavoitteista on kertoa, mille tahoille, miten, millaisia ja millä hinnoilla myytäviä kuvia kannattaa tarjota. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, miten kuviin saa jotain sellaista sisältöä, josta ostajan kannattaa maksaa. Syystä tai toisesta. Vastaavaa kuvaa ei ehkä ole muutoin saatavana tai ostajalle juuri tämän kuvan lisäarvo on suurempi kuin kuvan hinta. Ei ole olemassa mitään yksinkertaista reseptiä sille, millaiset kuvat käyvät kaupaksi ja millaiset eivät. Kuvan ei tarvitse olla edes teknisesti moitteeton, jos sisältö on tarpeeksi vetävä. Siihen ei kannata kuitenkaan luottaa, ja siksi kirjassa käydäänkin lävitse digikuvan tekniset vaatimukset niin painetun kuin nettiinkin tulevien kuvien osalta. Teknisesti hyvä kuva on aina helpompi myydä kuin huono. Kaikessa kaupankäynnissä on aina sekä myyjä että ostaja ja verottajakin haluaisi saada sen, mitä sille lain mukaan kuuluu. Kirjassa on pyritty selvittämään kuvakaupan taloudelliset ja juridiset seikat kaikkien osapuolten myös kuvassa olevien henkilöiden ja muiden kuvan kohteiden kannalta.

4 Valokuvilla ansaitsevat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ammatikseen kuvaavat ja harrastuksellaan vähän lisätienestiä hankkivat harrastajat. Tämän kirjan pääkohderyhmä on harrastajat, mutta mikään ei estä ammattilaisiakin hankkimasta tätä opusta. Jos ei muu sisältö, niin ainakin yhteen koottu erityisesti valokuvaajaa koskeva juridiikka ja muut säädökset voisivat kiinnostaa ammattikuvaajiakin. Laki kun on kaikille sama, vaikka tuomiot ainakin vanhan sanonnan mukaan pyrkivät vaihtelemaan. Esimerkit innostavat. Siksi olemme koonneet kirjaan pienen otoksen kuvaajista, jotka saavat ansiotuloja valokuvaamalla. Osalle heistä valokuvaustulot ovat vain pieni osa tulonmuodostuksesta, osa taas on jo käytännössä valokuva-ammattilaisia. Kaikille on kuitenkin yhteistä, että he ovat liukuneet enemmän tai vähemmän päätoimisiksi valokuvaajiksi harrastuksen kautta. Valokuvaajan ammatti on vaikea ja äärimmäisen kilpailtu. Siinä pärjätäkseen ei yleensä riitä, että on hyvä kuvaaja. Ennen kaikkea on löydettävä ostajat ja osattava myydä heille. Siksi olemme keränneet myös joukon potentiaalisia valokuvan ostajia, jotka kertovat, miten ja millaisia kuvia heille kannattaa tulla tarjoamaan. Jos tällä kirjalla ylipäänsä on jokin sanoma, niin ehkä se on pyrkimys innostaa lukijoita kehittämään valokuvaharrastustaan. Se voi poikia satunnaisia tuloja, mutta myös johtaa valokuvaajan ammattiin tai muuten vain uuden elämänuran alkuun. Kuten yhdelle tämän kirjan tekijöistä kävi. Tämänkin kirjan valmistumiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt. Olemalla läsnä tai ottamalla etäisyyttä. Olemme saaneet myös monia hyviä neuvoja ja kommentteja monilta kirjan tekstiin tutustuneilta. Vastuu kirjan sisällöstä on kuitenkin yksin tekijöillä. Kiitokset kaikille konkreettisesti tai hengessä mukana olleille ketään erikseen mainitsematta. Joku mainituista kun ei välttämättä haluaisikaan nähdä nimeään tässä yhteydessä ja joku poisjäänyt taas olisi mieluusti todennut sen löytyvän juuri tältä sivulta. Ennen kaikkea olemme kiitollisia kaikille kirjaan tekstiä tai kuvia tuottaneille. Ilman heitä kirjasta olisi tullut selvästi ohuempi. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Kirjassa olevat kuvat ovat tekijöiden ottamia, ellei asiayhteydestä tai muutoin toisin ilmene. Helsingissä, Vantaalla ja Siuntiossa Tekijät

5 Sisällys Myyntikuvan tekniset vaatimukset Järkkärillä vai pokkarilla?...10 Sivusuhteet ja rajaaminen...11 Pikseleiden määrä...13 Tiedostotyyppi...15 Väriavaruus...19 Värilämpötila...21 Terävöittäminen...22 Metadata...23 Painetun ja kuvaruutukuvan eroavuus...27 Kuvien kysyntä ja hinnoittelu Millaisia, minne ja millä hinnalla?...29 Kuvapankeissa huonosti kaupaksi käyviä kuvia Myynti ja markkinointi Omat verkkosivut...47 Verkostuminen...50 Näyttely ja julkaisut...52 Kilpailut...53 Kuvapankit...54 Kuvapankkien tuotto...56 Rahat tilille...56 Oma verkkokauppa...58

6 Valokuvakirja...60 Kuvien siirto ja jakaminen...61 Mahdollisia kuvan ostajia Paikallislehti...63 Mainostoimisto...65 Kuvatoimittaja...67 Mallikansiokuvaukset...71 Erilaisia kuvan myyjiä Palokuvaajasta valokuvaajaksi jyrki vesa Eteenpäin kilpaillen ja opiskellen...80 Uranvaihtoon...84 Määrää ja laatua molempia tarvitaan kati molin Taustani...86 Herätys valokuvaukseen...87 Mukaan kuvabisnekseen...87 Laitteistoni...88 Työskentelytapani...89 Nykyinen tilanteeni...91 Toimittava kuvaaja olli rinne Fysiikan opettajasta valokuvauksen opettajaksi sakari mäkelä Kansalais- ja työväenopistojen valokuvakurssit Muut koulutustahot Tyypillisiä kursseja Kuvausmatkat...103

7 Kirjankuvittaja timo suvanto Taustani Laitteistoni Työskentelytapani Nykyinen tilanteeni S i s ä l ly s Elämäntapa-luontokuvaaja petri jauhiainen Tekniikan armoilla Leipä pieninä murusina Suu säkkiä myöten Freelance-hääkuvaaja tuija prusi Sopimukset Mallisopimus Kuvien oikeuksien luovutus Edelleenluovutusoikeus Työtehtäväsopimus Kuvausluvat Erikoistapaukset Palkkiot ja verotus Laskulla vai ilman? Arvonlisävero Esimerkki Esimerkki Esimerkki Esimerkki Esimerkki

8 Apurahat Mistä ja mihin tarkoitukseen Haettaessa huomioitavaa Esimerkki kuvitteellisen Eriveden kunnan kulttuurilautakunnalle osoitetusta hakemuksesta Valokuvan juridiikkaa Tekijänoikeus Suoja-aika Yhdistelmäkuvat ja kuvamanipulaatio Kuvaaminen kielletty? Kuvan julkaiseminen Kuva mainonnassa ja markkinoinnissa Muu kaupallinen käyttö Tekijänoikeuden rikkominen Rangaistukset ja korvaukset tekijänoikeuden rikkomisesta Kuva julkaistu väärässä paikassa Rangaistukset ja korvaukset yksityisyyden rikkomisesta Myyjän ja ostajan vastuut Summa summarum valokuvaan liittyviä säädöksiä Tekijänoikeus Tekijänoikeuden rajoituksia Taideteoksen käyttäminen tiedotuksessa Rakennuksen kuvaaminen Tekijänoikeuden luovuttaminen Valokuvaamalla tehty muotokuva

9 Tekijänoikeuden siirtyminen tekijän kuollessa ja sen ulosmittaus Tekijänoikeuden voimassaoloaika Teoksen omistaja Lupa käyttöön Tekijänoikeuden lähioikeuksia Esittävä taiteilija Valokuvan lähioikeudet Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta Salakatselu Salakuuntelun ja salakatselun valmistelu Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen Kunnianloukkaus Törkeä kunnianloukkaus Kotirauha Syyteoikeus ICC:n markkinoinnin perussäännöt Henkilökuvan tai muun yksityisyyteen kuuluvan seikan esittäminen tai jäljittely Toisen maineen ja tunnettuuden hyväksikäyttö Journalistin ohjeet Ammatillinen asema Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen Haastateltavan ja haastattelijan oikeudet Virheen korjaaminen ja oma kannanotto Yksityinen ja julkinen Tekijänoikeusneuvosto Tekijänoikeusneuvoston lausunnot Lausunnon pyytäminen tekijänoikeusneuvostolta Lausuntopyynnön laatiminen S i s ä l ly s 9

10 Myyntikuvan tekniset vaatimukset Seuraavissa ohjeissa oletetaan pääsääntöisesti, että kuvaaja saattaa kuvan sellaiseen kuntoon, jossa se voidaan myydä tietämättä kuvan tulevaa käyttötarkoitusta. Silloin sen on toimittava sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Yksikäsitteisiä ja joka tilanteeseen sopivia ohjeita on mahdotonta antaa, mutta seuraavassa sellaisia seikkoja, jotka on syytä ottaa huomioon. Jo ennen kuvausta tehdään kamerassa useitakin teknisiä valintoja. Osa liittyy kameran toimintaan, kuten valinta manuaalisen tai automaattisen tarkennuksen välillä, osa taas syntyvän kuvan ominaisuuksiin, kuten kuvan väriavaruus tai syntyvän tiedoston koko ja tyyppi. Jälkimmäiset asetukset kannattaa valita jatkokäsittelyn kannalta sopivimmiksi. Järkkärillä vai pokkarilla? Pitääkö myyntikelpoiset kuvat ottaa järjestelmäkameralla vai riittääkö pokkarikameroiden laatu? Yksiselitteistä vastausta ei ole, sillä laatukriteerit vaihtelevat mm. aiheen, median, suurennoksen ja monien muiden tekijöiden myötä. Mitä korkealuokkaisempi painotuote ja mitä vaikeammat kuvausolosuhteet, sitä suuremmat vaatimukset on kameran kyvyllä tuottaa terävää ja kohinatonta kuvaa. Sanomalehteen tulevan pienen kuvan hyvässä päivänvalossa ottaa käytännössä millä tahansa markkinoilla olevalla digipokkarilla, eikä kameran tarvitse olla edes viimeisintä mallia. Korkealuokkaiselle paperille painettu mainos taas voi vaatia vähintäänkin täyden kinokoon kennon järjestelmäkameran, ennen kuin kuvan laatu on riittävä. 10

11 M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Kun kuva painetaan pienenä, ei pokkarilla ja järkkärillä otetuissa kuvissa ole kovin suurta näkyvää eroa. Vasta suurennettaessa tulevat esille pienikennoisen pokkarin kohina varjopaikoissa ja huonompi kyky toistaa yksityiskohtia. Sivusuhteet ja rajaaminen Varsinkin lehtien taitossa tarvitaan erimuotoisia kuvia. Siksi kuvatessa kannattaa ottaa sekä pysty- että vaakaformaatissa olevia kuvia, mikäli aihe mitenkään antaa siihen mahdollisuuksia. Vaikka kuvaajan taiteellinen minä saattaa saada sieluunsa vammoja, on syytä hyväksyä se tosiasia, että kuvia joudutaan usein rajaamaan. Silloin alun perin löysästi rajatut kuvat ovat paljon käyttökelpoisempia kuin tiukasti rajatut. Toinen huomioon otettava seikka on se, että kuvan päälle taitetaan usein tekstiä. Jos kuvassa on siihen soveltuvaa tyhjää tilaa, niin tavanomaisenkin kuvan käyttöarvo saattaa 11

12 12 Kohteesta kannattaa ottaa aika väljästi rajattuja pysty- ja vaakakuvia. Kuvakulman, näkökulman, valaistuksen, vuodenajan yms. vaihtelu samasta kohteesta tuo lisää mahdollisuuksia kuvan kaupaksi käymiseen. Monesti on järkevämpää keskittyä harvempiin kohteisiin perusteellisesti kuin yrittää tarjota kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun sana leviää, että jollakin on kattava kokoelma kuvia Suurkirkosta, niin kuvan tarvitsijat tietävät heti, kenen puoleen kääntyä tarvittaessa kuvaa talvisesta Suurkirkosta iltavalaistuksessa.

13 kummasti lisääntyä. Pystykuvista kannattaa tehdä sellaisia versioita, joissa on tilaa yläreunassa. Silloin niitä on helpompi käyttää kansikuvina, joista yleensä maksetaan muita kuvia parempia korvauksia. Pikseleiden määrä Muistikorttien talletuskapasiteetin kasvaminen ja hinnan halpeneminen on ollut niin huimaa, että vähänkään vakavammassa kuvauksessa ei kannata edes harkita kuvaamista muutoin kuin maksimipikselimäärällä. 8 gigatavun muistikortti maksaa tätä kirjoitettaessa syksyllä 2008 noin 50, ja siihen mahtuu 12 megapikselin kuvia tuottavassa kamerassa kuvia yli 2000 kappaletta parhaalla jpg-laadulla ja noin 700 kappaletta raw-muotoisina. Joten pikseleissä säästäminen on varmasti säästämistä väärässä paikassa. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Kuvan resoluutio on kameran jäljiltä ns. kuvaruuturesoluutio eli 72 pikseliä tuumaa kohti. Monissa paikoissa, kuten lehdissä, toivomus on 300 pikseliä/tuuma, joissakin kuvatoimistoissa se on jopa vaatimus. Resoluutio voidaan muuttaa Kuvan koko -valikosta (Image Size) halutuksi. Kun kuvan pikselikoon ei ole tarkoitus muuttua, niin kohta Interpoloi kuvan (Resample Image) täytyy olla poissa toiminnasta. Kuva on täysin sama sekä pikselikoon että tiedostokoon suhteen tämän operaation jälkeen. 13

14 14 Kuvan alkuperäinen pikselimäärä on Kun se painetaan 15 cm leveänä 300 dpi:n resoluutiolla, niin kuvaa joudutaan pienentämään. Varsinkin harrastajafotareiden keskuudessa käydään välillä debattia siitä, pitääkö kuva pienentää useassa vaiheessa ja yhdellä kertaa, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Käytännössä sillä ei ole havaittu olevan oleellista merkitystä.

15 M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Tämä kuva ollut netissä, ja sen koko siellä on vain pikseliä. Kun siitä painetaan cm:n kokoinen kuva, niin kuvan pikselimäärää joudutaan kasvattamaan interpoloimalla. Kuvan laatu on merkittävästi huonompi. Tiedostotyyppi Useimmissa järjestelmäkameroissa ja ns. SRL-like-kameroissa (kamerassa järjestelmäkameran ominaisuudet ilman mahdollisuutta vaihtaa objektiivia) kuvan tiedostotyypiksi voidaan valita joko jpg tai raw. Monissa jopa molemmat yhtä aikaa. Jos muistikorttitilaa on käytettävissä riittävästi, niin on järkevää valita tallennus molemmilla tiedostotyypeillä. Raw-tiedostomuoto mahdollistaa kuvan joustavan ja korkealuokkaisen jatkokäsittelyn, jpg taas nopean kuvien selaamisen tietokoneella ja epäonnistuneiden poistamisen. Tilanteissa, joissa kuvia otetaan todella paljon, kuten urheilukilpailuissa sitä ratkaisevaa suoritusta haettaessa, voi olla järkevämpää ottaa vain jpg-kuvia. Niiden tiedostokoko kun on vain n. 1/4 raw-kuvien koosta. Lisäksi tallennus on nopeampaa, jos käytetään vain yhtä tiedostomuotoa, mikä voi olla nopeassa kuvauksessa merkittävä tekijä. 15

16 Jpg-kuva on syytä tallentaa aina parhaalla laadulla. Kuvan tiedostokoko kasvaa verrattuna kameran tallentamaan tiedostoon, koska kamera ei tallenna jpg-kuvaa pienimmällä pakkauksella. Tämä on yksi syy käyttää raw-formaattia. Liian pakatun kuvan ongelmat tulevat kuitenkin painokuvassa selkeästi esille vasta riittävän suuressa suurennoksessa. Vasemmanpuoleinen kuva on talletettu laadulla 12, oikeanpuoleinen kuva on ensin tallennettu jpg-laadulla 1 ja sitten niistä on otettu vadelman suurennokset. Hankalat valaistusolosuhteet, kuten esimerkiksi tehokkailla mutta väreiltään kammottavilla natriumlampuilla valaistu jäähalli tekee väritasapainon säädön hankalaksi. Kun kuvat näissä valaistusolosuhteissa ovat usein kameran jäljiltä oheisen keltaisen kammotuksen värisiä, ne on paljon helpompi korjata raw-muodosta kuin jpg-muodosta. Raw antaa pelivaraa. Kuva kameran jäljiltä vasemmalla, korjattu jpg-kuva keskellä, korjattu raw-kuva oikealla. 16

17 Raw-kuvien edut tulevat esille, mitä enemmän kuvassa on valotus- tai värivirheitä. Raw-kuvan 16-bittinen bittisyvyys antaa enemmän pelivaraa korjata kuvaa kuin jpg-kuvan 8 bitin kuvamuoto. Tosin suurin osa kameroista ottaa kuvat vain 12-bittisinä, mutta on siinäkin jo 4 bittiä enemmän syvyyttä. Hyvissä valo-olosuhteissa otetuissa kuvissa ei raw- ja jpg-kuvilla ole kovin isoa eroa jatkokäsittelyn kannalta. Joissakin kameroissa oleva mahdollisuus tallentaa myös tif-muodossa on aika tarpeeton. Rawkuva on paljon käyttökelpoisempi jatkoa ajatellen. Raw-kuvan tiedostokokokin on pienempi kuin tif-kuvan. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Kun kuva toimitetaan ostajalle, suoraan tai kuvapankin kautta, niin 99 %:ssa tapauksista rgbmuodossa oleva jpg-kuva parhaalla pakkauslaadulla on ainoa järkevä valinta. Kuvan tiedostokoko pysyy järkevänä, ja ostajan vastuulle jää lopulliseen pikselikokoon muokkaaminen. Pilvipoutaisella säällä otetuissa kuvissa ei ole juuri väliä, missä tiedostomuodossa kuva kameraan tallennetaan, missä se lähetetään eteenpäin eikä yleensä edes sillä, millaisella kameralla se on otettu. Kuvista ensimmäinen ja toinen on tallennettu raw-muodossa. Ensimmäinen on lähetetty kirjapainoon tiff-, toinen jpg-muodossa parhaalla laadulla tallennettuna. Kolmas on tallennettu jo kameraan jpg-muodossa. Erot ovat hyvin pieniä. Ne syntyvät lähinnä siitä, miten raw-kuva muunnetaan kuvankäsittelyohjelmaan. Kolme ensimmäistä kuvaa on otettu täyden kinokoon kennon järjestelmäkameralla. Neljäs kuva on otettu 4 megapikselin pokkarikameralla. Tässä ero alkaa näkyä, mutta vasta kellon suurennoksessa. Tämän tyyppisissä kuvissa järjestelmäkameroiden korkea kuvan laatu menee hukkaan, etenkin kun kuvat painetaan pieninä. 17

18 Isoissa tiloissa valo tulee usein aika kovana suoraan ylhäältä. Kun valotus on pakko tehdä niin, että päälaet eivät pala puhki, niin varsinkin tummat vaatteet valottuvat umpimustana ilman vaatteen struktuuria. Kuvan tummia osia voidaan aukaista kuvankäsittelyssä. Tällöin on ehdottomasti eduksi, että kuvassa on bittisyvyyttä, jolloin varjopaikoista saadaan tarvittaessa kaivettua esiin sävyjäkin, ei pelkkää kohinaista mössöä. Raw-kuvien suurempi bittisyvyys pääsee tällaisissa kuvissa oikeuksiinsa. Ylimmäisessä kuvassa sävykorjaus on tehty jpg-kuvaan, alimmaisessa raw-kuvaan. Mitä korkealuokkaisempi painojälki, sen paremmin ero näkyy. 18

19 Väriavaruus Kuvan väriavaruudeksi voidaan kamerassa yleensä valita joko srgb tai Adobe RGB. Näistä Adobe RGB on laajempi siis parempi? Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Jos käytössä on hallittu ja kalibroitu tuotantoketju järjestelmäkamerasta hyvän näytön kautta korkealuokkaiseen lopputulokseen, niin Adobe RGB -väriavaruuden käyttö on ihan järkevää. Jos yksikin näistä edellytyksistä puuttuu: pokkarilla epämääräisessä valossa räpsäistyä kuvaa katsellaan minkä lie -painon missä lie -lehdessä painamana tai millaiselta lie -kalibroimattomalta näytöltä, niin srgb on usein järkevämpi lähtöväriavaruus. Lopullinen kuva on luultavasti kuvaajalle pienempi pettymys kuin käytettäessä Adobe RGB -väriavaruutta. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Ylävasemmalla olevassa kuvassa kameran väriavaruus on ollut Adobe RGB, oikeanpuoleisessa srgb. Niistä tehdyt painon tarvitsevat CMYKkuvat ovat hyvin samanlaiset. Alimmaisessa kuvassa väriavaruus on tuntematon, mutta sen on virheellisesti oletettu olleen srgb ja muunnos rgb-kuvasta CMYK-kuvaksi on tehty väärällä algoritmilla. Tulos näkyy värien erilaisuutena kahteen muuhun nähden. 19

20 Monet kuvan jatkoprosessit (mm. tulostuspalvelut) pitävät oletusarvona srgb-väriavaruutta, joten sekin puoltaa huonomman väriavaruuden käyttöä. Toisaalta taas jotkin kuvatoimistot edellyttävät kuvilta Adobe RGB -väriavaruutta. Suo siellä, vetelä täällä. Tärkeintä on kuitenkin, että tieto käytetystä väriavaruudesta on metatietona kuvan mukana. Väriavaruus ja profiili ovat vähän eri asioita, vaikka molemmissa on kysymys tavasta koodata tietyt värit tietyillä numeroilla. Väriavaruus on yleisempi käsite, profiili enemmän laitekohtainen ominaisuus. Tyypillisesti digitaalisen kuvan terminologian sekavuudelle niitä käytetään sekaisin. Jatkokäsittelyn kannalta on tärkeää, että kuvan mukana kulkee tieto profiilista tai käytetystä väriavaruudesta. 20

21 Värilämpötila Kameran esiasetuksiin kuuluu värilämpötilan tai valkotasapainon asettaminen. Jos valon värilämpötilaa ei tunneta tai se on epämääräinen sekavalaistuksesta johtuen, niin yleensä kannattaa käyttää kameran automatiikka-asetusta. Vakioitu värilämpötila vaikka vääräkin on parempi, jos useita kuvia on tarkoitus yhdistää kuten tehdään mm. panoraamakuvissa. Raw-kuvissa värilämpötilan etukäteen huomioiminen on vähemmän tarpeellista, koska se voidaan tehdä ladattaessa kuva kuvankäsittelyohjelmaan. Ei ole olemassa oikeaa värilämpötilaa. Voidaan pyrkiä neutraaliin toistoon, jolloin harmaat kohteet ovat kuvassa harmaita. Tällöin joudutaan usein korjaamaan vallitsevan valon antamia värejä ja asettamaan kameran valkotasapaino vastaamaan vallitsevaa valoa. Toisaalta voidaan pyrkiä siihen, että kuva olisi pitkälti sellainen kuin silmä näkee sen kyseisessä valossa. Tällöin värilämpötilaksi kamerassa on syytä valita noin 5500 kelviniä, jolle ihmisen silmä on kalibroitu. Tosin ihmisen näköaisti korjaa aina värejä valaistuksen mukaan siten, että harmaaksi tiedetty kohde näyttää harmaalta. Siitä syystä edellä kerrotussa jääkiekko-ottelusta katsoja koki valaistuksen paljon normaalimmaksi kuin kamera joka oli asetettu värilämpötilaan 5500 K. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Koko värilämpötila-käsite perustuu hehkusta syntyvän valon värijakaumaan. Tyypillisiä hehkujia ovat Aurinko ja hehkulamput. Erilaisten vähäenergisten lamppujen valo syntyy aivan toisen tyyppisellä fysikaalisella mekanismilla. Siksi loistelamppujen ja varsinkin natrium- ja elohopealamppujen valon värin korjaaminen värilämpötilaa säätämällä on monesti hyvin hankalaa. Parhaaseen tulokseen päästään yleensä määrittelemällä rawkuvaa ladattaessa jokin kuvassa harmaaksi tiedetty kohta harmaaksi. Muut värit säätyvät automaattisesti enemmän tai vähemmän kohdalleen. Kuvan tunnelma riippuu voimakkaasti käytetystä värilämpötilasta. Värilämpötilaa voidaan säätää helposti varsinkin raw-kuvissa vielä kuvan ottamisen jälkeen, kuten tässä on tehty. 21

22 Terävöittäminen Digitaalinen kuva vaatii aina vähän terävöitystä, jotta se näyttäisi optimaalisen terävältä. Terävöittämisen määrä riippuu siitä, kuinka isona kuva on lopullisessa tilassaan ja onko se kuvaruudussa vai painettuna ja millaiselle materiaalille painettuna. Näistä seikoista johtuen kuvalle ei voida antaa oikeaa terävöitystä, jos sen lopullista käyttökohdetta ei tunneta. Siksi terävöittäminen kannattaakin jättää kuvan loppukäyttäjän murheeksi. Terävöittäminen voidaan tehdä joko kamerassa kuvaa jo otettaessa tai kuvankäsittelyn yhteydessä. Ehdottomasti suositeltavampaa on tehdä terävöittäminen vasta kuvankäsittelyn yhteydessä. Jos kuvaa haluaa itse terävöittää, niin se kannattaa tehdä 100 %:n suurennokselle ja siten, että kuva näyttää silmälle hyvältä. Yhtä hyvin sen voi jättää myös tekemättä. Tarkat yksityiskohdat, kuten hiukset tai kulmakarvat, vaativat terävöitystä painokuvissa. Ongelmana voi olla ihon muuttuminen rupiseksi, jopa näinkin hyväihoisella mallilla. Terävöityksen voikin tehdä vain niille kuvan osille, jotka sitä vaativat, kuten tässä on tehty kolmannessa kuvassa. 22

23 Metadata Kuvaa otettaessa sen keskeiset tekniset tiedot tallentuvat ns. metadatana kuvatiedostoon. Tämän lisäksi kuvaan voi lisätä ja varsinkin kuvapankkeihin lähetettäviin kuviin on syytä lisätä hakusanoja ja muuta mahdollista informaatiota kuvan sisällöstä ja kuvan ottajasta. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Kuvatiedostossa mukana olevassa info-osiossa on käyttäjän kannalta kaksi keskeistä osaa. Kuvan tiedoissa on keskeinen kuvaan liittyvä informaatio, mutta ilman hakusanoitusta kuvia ei edes huolita useimpiin kuvapankkeihin. Jos lähettää kuvia ulkomaisiin kuvapankkeihin, on niihin syytä tehdä ihan omat tiedostot englanninkielisillä hakusanoilla. 23

24 On vähän makuasia, kuinka paljon informaatiota kuvan mukaan kannattaa laittaa. Joidenkin mielestä kaikki hakusanat, joihin kuva voisi jotenkin assosioitua, on syytä laittaa. Toiset taas keskittyvät olennaisiin. Ensimmäisen huonona puolena on se, että kuva tulee hauissa esille yleensä väärässä yhteydessä, jälkimmäisessä tietysti se, että jokin symbolihaun osuma jää saamatta. Esimerkiksi valkovuokkokuvan kohdalla hakusana iskelmä antaisi yleensä hutin, mutta voisi tuottaa osumankin, kun haetaan kuvitusta Olavi Virran laulamista iskelmistä kertovaan artikkeliin. Esimerkki saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta vieläkin eksoottisempia hakusanoja näkee joidenkin kuvapankkikuvien hakusanoituksessa. Aika vaikea on ymmärtää, mitä lisäarvoa kissan kuvaan tulee hakusanasta Vantaa, jos kissa sattumoisin on kuvattu Vantaalla, mutta se ei käy kuvasta mitenkään ilmi. Parempi onkin keskittyä olennaiseen, mutta varsinkin tunnelmakuvissa sanat kuten rakkaus, onni tai suru voivat olla tehokkaitakin täkyjä. Tietenkin kuvasta riippuen. Kuvapankkikuvissa tietysti yksi hakusana liikaa on paljon parempi huti kuin juuri sen tarvittavan puuttuminen. Ylenpalttinen paljon väärään yhteyteen kuvia antava hakusanoitus on ensi sijassa kuvanpankin ongelma, mutta saattaa koitua parin mutkan kautta myös valokuvaajan tappioksi. Epäoleelliseen hakusanoitukseen kyllästynyt asiakas äänestää jaloillaan. Jokaiseen maailmalle lähtevään kuvaan kannattaa liittää keskeiset kuvaajan tiedot. Photoshop-ohjelmaan voidaan tallentaa erilaisia metadatapohjia, joten niitä ei tarvitse kirjoittaa erikseen joka kuvaan. 24

25 Kuvia haetaan myös omalta koneelta. Kunnollinen arkistointi on tässä avainsana ja ehdoton välttämättömyys. Ilman sitä kuvaaja huomaa olevansa äkkiä suossa sekamelskassa olevien kuviensa kanssa. Arkistointiohjelmia on monen moisia, kevyistä halvoista, jopa ilmaisista kuten Pisaca, raskaisiin ja aika hintaviin. Olennaista on, että ohjelmalla on pystyttävä hakusanoittamaan ja etsimään kuvia hakusanan perusteella. Systemaattinen työ kuvia tallennettaessa maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun tietylle kuvalle tulee kysyntää ja se löytyy. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Harrastajakuvaajan tyypillinen keikka. Hän on käynyt kuvaamassa erillistä korvausta vastaan jostain tilaisuudesta lehdistömateriaalia. Kuvat ovat lehdistön vapaasti käytettävissä kyseisestä tilaisuudesta kertovassa uutisoinnissa, mutta ei muutoin. Se tieto on hyvä laittaa myös kuvaan mukaan metadatana. Samoin kuvatekstin mahdollisesti vaatima informaatio, vaikka se yleensä on mukana myös lehdistötiedotteessa. Pieni selventävä teksti kuvan mukana tekee kuvasta paljon käyttökelpoisemman myös vuosien päästä. 25

26 26 Jo yhdenkin tarkentavan hakusanan lisääminen ja kuvan muodon rajaaminen vaakakuviin pudottaa kuvapankin tarjoamien kuvien määrän 1688 kuvasta 17:ään.

27 Painetun ja kuvaruutukuvan eroavuus Kuvaruudun kyky toistaa värejä ja sävyeroja on parempi kuin painetun kuvan. Siksi tekniset vaatimukset kuvaruutukuvalle ja painetulle kuvalle ovat hieman erilaiset. Järkevää olisikin tehdä kuvasta eri versiot kumpaakin tarkoitukseen, ellei halua jättää sitä loppukäyttäjän vastuulle. Joka tapauksessa kuvatiedoston myyminen on vähän samanlainen tapahtuma kuin lapsen lähtö kotoa. Sen kohtalo ei ole enää tekijän käsissä, ja voi vain toivoa, että se käyttäytyy kuten sen on tarkoitettu käyttäytyvän. Pettymyksetkin kuuluvat asiaan, varsinkin painetun kuvan kohdalla tulos saattaa olla hyvin erilainen kuin kuvaaja oli tarkoittanut. Kuvan mahdollisuudet taitossa lisääntyvät, jos se on valmiiksi syvätty. Syväyspolku voidaan laittaa myös jpg-kuviin. Se kannattaa ilmoittaa metadatatiedoissa. Jos esineen synonyymilla on muitakin merkityksiä, niin sen laittaminen on vähän kaksiteräinen miekka. Kun hakusanalla nakki putkahtaa hiirenloukku kymmenettä kertaa esiin etsittäessä makkararuokakuvia, niin se saattaa alkaa harmittaa kuvasihteeriä. M y y n t i k u va n t e k n i s e t va at i m u k s e t Painokuvan syväys tapahtuu syväyspolun avulla. Se on vektorigrafiikkaa oleva käyrä, joka ei näy lopullisessa painokuvassa. Se on vain painokoneelle tarkoitettu ohje, mikä kohta kuvasta jätetään läpinäkyväksi. Oheisen kaltaiseen kuvaan polku syntyy helpoimmin riittävällä tarkkuudella siten, että valitaan taikasauvalla kaikki kuvan valkoiset alueet ja muutetaan sitten valinta rajaavaksi reitiksi. Se tallentuu kuvan mukana ja sen avulla taittaja voi laittaa kuvan syvättynä sivulle niin halutessaan. 27

28 28 Nettiin tulevan kuvan syväys tehdään eri tavalla kuin painokuvan. Kuva on gif-muotoinen ja siinä osa kuvasta on määritelty läpinäkyväksi. Photoshopissa se tehdään kätevästi Tallenna web-kuvana -toiminnon yhteydessä. Oheinen esimerkki näyttää, miltä kuva näyttäisi, jos se olisi syvättynä vihreällä pohjalla riippumatta siitä, onko pohja paperia vai kuvaruutu.