PIENSIJOITTAJAN PERUSKURSSI HENRI HUOVINEN

Transkriptio

1 PIENSIJOITTAJAN PERUSKURSSI HENRI HUOVINEN

2 Sijoitusrahasto on sijoitusinstrumentti, joka sijoittaa varansa mm. osakkeisiin (osakerahasto), joukkolainoihin (korkorahasto), kiinteistöihin tai sekä osakkeisiin että joukkolainoihin (yhdistelmärahasto). Rahastokohtaisesta rahastoesitteestä ja avaintietoesitteestä selviää tarkemmin rahaston sijoituspolitiikka ja riskit. Rahastoja tarjoavat mm. pankit, pankkiiriliikkeet ja rahastoyhtiöt.

3 Sijoitusrahasto kerää sijoittajilta varoja, jotka se sijoittaa useaan sijoituskohteeseen ja sijoituskohteet yhdessä muodostavat sijoitusrahaston. Rahasto jakaantuu yhtä suurin rahasto-osuuksiin, jotka tuottavat yhtäläiset oikeudet rahastossa olevaan omaisuuteen. Sijoitusrahaston varoja hoitaa rahastoyhtiö.

4 Rahastopääoma ja rahasto-osuuden arvo Sijoitusrahaston rahastopääoma muodostuu rahasto-osuuksista. Pääoma vaihtelee sen mukaan kuinka paljon rahastoon tulee uusia sijoituksia ja kuinka paljon rahastosta lunastetaan sijoituksia pois. Pääoma vaihtelee myös rahaston sijoitusten arvonmuutosten mukaan. Rahaston pääoman omistavat sijoittajat, ts. yksityishenkilöt, yhteisöt ja säätiöt.

5 Rahaston arvo määräytyy sen omistamien arvopapereiden markkina-arvon perusteella. Rahaston arvon perusteella lasketaan yksittäisen rahasto-osuuden arvo. Suomalaisissa sijoitusrahastoissa rahasto-osuuden arvo lasketaan pääsääntöisesti jokaisena kaupankäynti- tai pankkipäivänä. Avointen sijoitusrahastojen lisäksi on olemassa suljettuja sijoitusrahastoja, joiden osuuksien määrä on kiinteä. Suljetut sijoitusrahastot myyvät ennalta määritetyn määrän rahasto-osuuksia listautumisannissa.

6 Suljetut sijoitusrahastot ovat luonteeltaan normaaleja osakeyhtiöitä. Lisäksi on olemassa pääomasijoitusrahastoja, jotka ovat yleensä kommandiittiyhtiöitä. Rahasto-osuuden hinta on aina sama sekä uudelle sijoittajalle, että sijoitusrahastosta luopuvalle eli sijoitusrahaston sijoitusten käypä arvo jaettuna sen hetkisellä liikkeellä olevien rahasto-osuuksien lukumäärällä. Rahasto-osuuden hinta = Sijoitusrahaston sijoitusten käypä arvo Liikeellä olevien rahasto osuuksien lukumäärä

7 Mitä rahastosijoituksen valinnassa tulee ottaa huomioon? Rahastosijoittajan tulee aluksi arvioida oma riskinsietokykynsä ja tuottotavoitteensa korkeampaa riskiä ja tuottoa tavoitteleva sijoittaja valitsee riskisemmän rahaston, eli esim. osakerahaston. Vähän riskiä kestävän ja malttillisempaa tuottoa tavoitteleva sijoittaa varansa korkorahastoihin. Yhdistelmärahastojen riski ja odotettu tuotto sijoittuu osakerahaston ja korkorahaston välimaastoon. Sijoittajan tulee miettiä myös säästämis- ja sijoitustavoitteensa sekä sijoitushorisonttinsa. Osakerahastot soveltuvat perinteisesti pitkäaikaiseen säästämiseen, kun taas korkorahastot soveltuvat myös lyhytaikaisempaan säästämiseen.

8 Sijoitusrahastojen tuotto on pitkällä aikavälillä lähellä sen osake- tai korkomarkkinan tuottoa, johon rahaston varat on sijoitettu. Useimpien sijoitusrahastojen säännöissä on mainittu jokin vertailuindeksi, johon sijoitusrahaston tuottoa verrataan. Usein rahaston tavoitteena on saavuttaa vertailuindeksiä parempi tuotto. Toisaalta on olemassa ns. absoluuttisen tuoton rahastoja eli hedge-rahastoja, jotka tavoittelevat tuottoa kaikissa markkinaolosuhteissa.

9 Sijoitusrahastojen tuotto-odotusten suhteen kannattaa olla realisti. Korkorahastojen tuottoon vaikuttaa olennaisena osana vallitseva korkotaso, kun taas osakerahastojen tuottoon yleinen osakemarkkinoiden kehitys. Lisäksi tuottoon vaikuttaa mm. rahaston salkunhoitajan ja tiimissä mukana olevien analyytikkojen osaaminen.

10 Lyhyen koron rahastot: Lyhyen koron rahastot sijoittavat varansa lyhytaikaisiin rahamarkkinavälineisiin, joita ovat mm. valtion velkasitoumukset, pankkien sijoitustoditukset, kuntien kuntatodistukset ja yritysten yritystodistukset. Lyhyen koron rahastot jaetaan käteisrahastoihin, rahamarkkinarahastoihin ja muihin lyhyen koron rahastoihin. Käteisrahastoissa korkoinstrumenttien koron määräytymisjakso on alle 60 päivää ja juoksuaika alle 120 päivää. Käteisrahastojen luottoluokitus on hyvä.

11 Rahamarkkinarahaston painotettu koron määräytymisjakso on alle 6 kuukautta ja painotettu juoksuaika alle 12 kuukautta. Pitkän koron rahastot: Pitkän koron rahastot sijoittavat varansa pääasiassa pitkäaikaisiin (laina-aika yli vuosi) korkoinstrumentteihin ja joukkolainoihin. Lainojen liikkeellelaskijoina voivat olla valtiot, yritykset tai julkisyhteisöt. Valtion ja julkisyhteisöjen lainoihin sijoittavia rahastoja kutsutaan usein myös obligaatiorahastoiksi.

12 Osakerahastot: Osakerahastot sijoittavat varansa pääasiassa osakkeisiin. Osakerahastot voidaan jaotella mm. maantieteellisen sijainnin, toimialan, yhtiöiden koon tai sijoitustyylin perusteella. Yhdistelmärahastot: Yhdistelmärahastot sijoittavat varansa sekä osakkeisiin että korkoinstrumentteihin. Osakkeiden ja korkojen välistä allokaatiota voidaan yhdistelmärahastossa vaihtaa markkinatilanteen mukaan.

13 Osake- ja korkosijoitusten väliset painot ja niiden vaihtelurajat määritellään rahaston säännöissä. Rahaston osakkeiden ja korkojen väliset painot voidaan myös jättää määrittelemättä, jolloin ne riippuvat täysin salkunhoitajan näkemyksestä. Indeksirahastot Indeksirahastot sijoittavat varansa rahastoyhtiön valitseman indeksin mukaisesti, esim. S&P 500 -indeksin mukaan. Indeksirahasto ei siis aktiivisesti valitse esimerkiksi aliarvostettuja osakkeita, vaan ostaa niitä indeksin painon mukaisesti.

14 Indeksiin kuuluvat osakkeet ja niiden painot indeksissä tarkastetaan säännöllisin väliajoin (usein muutaman kerran vuodessa). Rahasto-osuusrahastot Rahasto-osuusrahastot sijoittavat varansa toisiin sijoitusrahastoihin. Jos sijoitusrahaston kaikki varat sijoitetaan toisiin rahastoihin, saa enintään 20% varoista sijoittaa yhteen sijoitusrahastolaissa määrättyjen kriteereiden mukaiseen sijoitusrahastoon.

15 Rahasto-osuusrahasto voi sijoittaa enintään 30% varoistaan erikoissijoitusrahastoihin. Jos 30 prosentin raja ylittyy, rahasto on erikoissijoitusrahasto. Rahasto voi myös sijoittaa varansa vain yhteen sijoitusrahastoon, joilloin kyseessä on erikoissijoitusrahasto. Erikoissijoitusrahastot: Erikoissijoitusrahasto sijoittaa varansa aina useaan eri kohteeseen. Rahaston sijoituksilla ei kuitenkaan ole laissa määriteltyjä osuuksia, joita yksittäiset sijoitukset eivät saa ylittää koko rahaston pääomasta.

16 Vipurahastot Vipurahastot ovat erikoissijoitusrahastoja, jotka käyttävät aktiivisesti johdannaisia. Johdannaisten avulla tavoitellaan mm. keskimääräistä osakemarkkinaa korkeampaa tuottoa. Vipurahastoissa on normaalia rahastoa korkeampi riski johdannaisten käytön vuoksi, joten vipurahaston osuuksien arvo voi heilahdella huomattavastikin ylös tai alas.

17 Sijoitusrahastot Hedge-rahastot Hedge-rahastojen tavoite on yleensä saavuttaa positiivinen markkinatuotto kaikissa olosuhteissa. Rahaston menestykseen vaikuttavat normaalia rahastoa enemmän salkunhoitajan näkemys. Hedge-rahastot käyttävät usein normaalista rahastosta poikkeavia sijoitusstrategioita, jotka ovat mm. lyhyeksi myynti, yrityskaupoilla spekulointi tai konkurssivaarassa oleviin yrityksiin sijoittaminen.

18 Sijoitusrahastot ETF-sijoitusrahastot ETF-rahastot ovat pörssinoteerattuja sijoitusrahastoja ja niillä voi käydä kauppaa pörssissä samaan tapaan kuin osakkeilla. ETF:t ovat usein indeksiosuusrahastoja, mutta myös aktiivisesti hoidetut rahastot voivat olla ETF-rahastoja. ETF-rahastot voidaan toteuttaa joko ostamalla suoraan indeksin mukaiset sijoitusinstrumentit rahastoon tai vaihtoehtoisesti ne toteutetaan johdannaisilla.

19 Sijoitusrahastot Arvopaperipohjaisessa (cash) toteutuksessa ETF:n varat sijoitetaan siis vertailuindesin mukaisiin arvopapereihin tai osaan niistä. Esim. S&P 500-osakeindeksiin sijoittava ETF ostaa sijoittajan varoilla indeksiin kuuluvia osakkeita indeksin mukaisten painojen mukaisesti. Hyvin laajoissa indekseissä ei ole välttämättä kustannustehokasta ostaa kaikkia indeksin osakkeita, vaan hyvään tulokseen indeksin seurannan kannalta päästään ostamalla vain osa indeksin arvopapereista. Arvopaperipohjainen ETF-rahasto voi hankkia lisätuottoa sijoittajille osakelainauksella. ETF-rahasto lainaa rahastoon kuuluvia arvopapereita ulkopuolisille ja ETF-rahasto saa tästä korvauksen.

20 Sijoiturahastot Johdannaispohjaiset ETF-tuotteet Johdannaispohjaisissa ETF-tuotteissa käytetään johdannaissopimuksia tavoitellun tuoton saavuttamiseksi. Yleisin johdannaispohjainen ETF-rakenne on ns. swap-sopimuksella toteutettu ETF. Swap-pohjaisen ETF:n liikkeellelaskija sopii ns. swap-vastapuolen (esim. pankki) kanssa siitä, että swap-vastapuoli maksaa ETF:lle tietyn vertailuindeksin tuoton. Vastineeksi ETF:n liikkeellelaskija maksaa vastapuolelle joko ETF:n varoilla ostetun arvopaperikorin tuoton tai vaihtoehtoisesti vastapuoli saa ETF-osuuksiin kuuluvat varat käyttöönsä.

21 Sijoitusrahastot Johdannaispohjaisiin ETF-tuotteisiin liittyy vastapuoliriski. Vastapuoliriski tarkoittaa sitä, pystyykö ETF:n tekemän johdannaissopimuksen vastapuoli täyttämään maksuvelvoitteensa. Käytännössä velvoite voi rikkoutua vastapuolen ajautuessa maksukyvyttömäksi. ETF-rahastot suojaavat vastapuoliriskiä erilaisilla vakuuksilla.

22 Sijoitusrahastot Sijoitusrahastojen yleisimmät riskit Markkinariski riski yleisestä markkinakehityksestä Yritysriski yrityksen liiketoimintaan liittyvä riski Korkoriski Korkojen kehitykseen liittyvä riski, mitataan duraatiolla. Luottoriski Lainanottajan maksukykyisyyteen liittyvä riski, olennainen erityisesti spekulatiivisten luottoluokitusten yrityksiin sijoittavissa korkorahastoissa. Valuuttariski Muualle kuin euroalueelle tehtäviin sijoituksiin liittyvä riski

23 Sijoitusrahastot Sijoitusrahastojen kulut Sijoitusrahaston kulut voidaan jakaa kahteen ryhmään, suoraan sijoittajalta perittävät kulut ja rahastosta maksettavat kulut. Sijoituksesta rahasto-osuuteen muodostuu kuluja merkinnästä, lunastuksesta ja usein myös hallinnoinnista ja säilytyksestä. Korkorahastojen kulut ovat yleensä pienemmät kuin osakerahastojen.

24 Sijoitusrahastot Suomalaisten korkorahastojen merkinnästä palkkio on yleensä 0-3% ja lunastuksesta 0,5%-1,0%. Lyhyen koron rahastoissa ei usein ole merkintäpalkkiota. Suomalaisten osakerahastojen merkintäpalkkiot vaihtelevat tyypillisestä 0-3 prosentin ja lunastuspalkkiot 0-2 prosentin välissä. Ulkomaisissa rahastoissa merkintä- ja lunastupalkkiot ovat usein suomalaisia rahastoja suuremmat ja vaihtelevat 1-5,5 prosentin välillä. Lisäksi osake- ja korkorahastoista veloitetaan hallinnointi- ja säilytyspalkkio, jonka suuruus osakerahastoissa on yleensä 0%-3,3% ja korkorahastoissa 0,2%-0,6%.

25 Sijoitusrahastot Säilytys- ja hallinnointipalkkiot vähennetään rahaston arvosta päivittäin. Rahaston saavuttamasta tuotosta on siis jo edellä mainitut palkkiot vähennetty. Rahastojen veloittamista palkkiosta saa tietoa rahastokohtaisesta avaintietoesitteestä ja rahastoesitteestä. Joissakin rahastoissa normaaleiden palkkioiden lisäksi voi olla myös tuottosidonnainen palkkio, esimerkiksi siten, että rahasto perii vertailuindeksin ylittävästä tuotosta ylimääräisen palkkion.

26 ETF-rahastojen kulut ETF:ien hallinnointikulut ovat usein pienempiä kuin aktiivisesti hallinnoitavien perinteisten rahastojen. Passiivista sijoitusstrategiaa noudattavien ETF:ien hallinnointikulut ovat usein 0,1%- 0,5%. ETF-kaupoista sijoittaja maksaa lisäksi kaupankäyntipalkkion osakkeiden tapaan.

27 Sijoitusrahastojen verotus Sijoitusrahasto-osuudelle maksettu vuotuinen tuotto verotetaan pääomatulona. Myös osuuksien myyntivoitto on pääomatuloa. Rahastoyhtiö pidättää veron tuotosta sen maksun yhteydessä. Sijoitusrahasto-osuuksia eikä niistä saatuja tuotto-osuuksia tarvitse yleensä ilmoittaa verottajalle, vaan ne näkyvät jo valmiina esitäytetyssä veroilmoituksessa. Sama liittyy rahasto-osuuksien lunastuksessa syntyneihin luovutusvoittoihin tai -tappioihin. Pääomatulojen vero on 30% ja yli euron pääomatuloista vero on 33%.

28 Lunastuksessa syntyneen tappion saa vähentää verovuoden ja sitä seuraavan viiden seuraavan vuoden aikana syntyvistä luovutusvoitoista. Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä lunastushinnasta merkintähinta ja hankinnasta aiheutuneet kulut. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää hankintameno-olettamaa, jonka mukaan lunastushinnasta voi vähentää vähintään 10 vuotta omistettujen rahasto-osuuksien hankintamenona 40% ja lyhyemmän aikaa omistettujen 20% lunastushinnasta.

29 Morningstarin rahastoluokitus Sijoitustutkimusyhtiö Morningstar jakaa sijoitusrahastot vertailukelpoisiin rahastoluokkiin. Luokitus perustuu rahaston menestykseen verrattuna muihin saman rahastoluokan rahastoihin. Saman rahastoluokan rahastoilla on vertailukelponen sijoituspolitiikka, maantieteellinen hajautus tai toimiala. Yhtiö laskee kerran kuussa rahastojen riskikorjatun tuoton hyödyntäen laskelmissaan kolmen viimeisen vuoden tuottohistoriaa. Tuoton laskelmissa otetaan huomioon myös rahastojen perimät palkkiot.

30 Rahastojen tuoton perusteella saman kategorian rahastot jaetaan tähtiluokituksiin. Rahastoluokan paras 10% saa viisi tähteä, seuraavat 22,5% neljä tähteä, keskimmäinen 35% kolme tähteä, seuraava 22,5% kaksi tähteä ja huonoimmat 10% yhden tähden. Kaikki rahastot eivät saa tähtiluokitusta, jos mm. kyseessä on uusi rahasto tai rahaston sijoituspolitiiikka on muuttunut. Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta. Akateemisten tutkimusten mukaan kuitenkin huonoimpien rahastojen kehitys jatkuu todennäköisemmin heikompana kuin muiden. Viiden tähden rahastojen kehitys ei taas poikkea merkitsevästi kolmen ja neljän tähden rahastoista.

31 Morgingstarin oman tutkimuksen mukaan viiden tähden amerikkalaisrahastot tuottivat luokitusta seuraavalla jaksolla paremmin kuin 55% rahastoista. Vastaavasti kansainväliset viiden tähden rahastot tuottivat 68% paremmin kuin muut vertailukelpoisista rahastoista. Morningstarin suomenkielinen kotisivu on

32