7. Muut asiat Vierailu korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Unioninkatu 16) keskiviikkona klo

Transkriptio

1 PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 47/1999 vp Perjantai kello Nimenhuuto 2. PäätÖsva l ta isu us 3. HE 139/1999 vp ulkoasiainhallintolaiksi Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten ulkoasiainvaliokunnalle. 4. HE 140/1999 vp laiksi rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista Ilmoitetaan, että asia on saapunut valiokuntaan lausunnon antamista varten hallintovaliokunnalle. 5. HE 119/1999 vp laiksi todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa I käsittely Kuultavina: neuvotteleva virkamies Jukka Liedes, opetusministeriö lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, oikeusministeriö professori Ilkka Saraviita professori Mikael Hiden Päätetään asian jatkokäsittelystä K 10/1999 Vp Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 1998 Jatkettu I käsittely Merkitään saapuneeksi oikeusasiamiehen selvitys kanteluiden käsittelyajoista. 7. Muut asiat Vierailu korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Unioninkatu 16) keskiviikkona klo Seuraava kokous Seuraava kokous on tiistaina klo (1)

2 HE 119/ Herra Puheenjohtaja. Kuten hallituksen esityksen säatämisjärjestysosassa todetaankin, käsittelyjärjestysongelma muodostuu ensisijassa kotirauhan suojasta. Jossain määrin kysymykseen tulee myös yksityiselämän suoja. Hallituksen esityksen säätämisjärjestys ei näytä olevan niin yksinkertainen asia kuin säätämisjärjestysperusteluista voisi päätellä. Hallituksen esityksen laatija tosin näyttää katsovan varauksitta, että laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Ongelman ydintä voisi hahmottaa vaikkapa sillä, että Encyclopedia iuridica Fennicassa (osa V s. 190) kotietsintä määritellään rikosprosessuaaliseksi pakkokeinoksi. Nyt ei ole kysymyksessä rikosprosessi eikä rikostutkinta, vaan siviiliprosessi. Hallituksen esityksen tekstissä ei suoraan puhuta kotietsinnästä (vaan "turvaamistoimen täytäntöönpanosta", perustelut s. 11 palsta 2). Siitä kuitenkin voi olla kysymys (perustelut s. 11, palsta 2 :" Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano saattaa siten olla toimenpide, joka ulottuu kotiin tai yksityisiin toimitiloihin. (Se) saattaa olla toimenpide, joka ulottuu toisen kotirauhan piiriin"). Vaikka laissa ja perusteluissa ei suoranaisesti puhuta kotietsinnästä, lakia on mielestäni osaltaan arvioitava niiden periaatteiden näkökulmasta, joita perustuslakivaliokunta on esittänyt kotietsinnöistä ja tarkastuksista kotirauhan piirissä. Kysymyksessä on PeL 10.3 :ssä tarkoitettu "kotirauhan piiriin ulottuva toimenpide". PeL 10.1 :n mukaan jokaisen yksityiselämä ja kotirauha on turvattu. 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Tämän säännöksen syntyhistoriasta on syytä panna merkille, että alkuperäisessä hallituksen esityksessä puhuttiin kotirauhan piiriin ulottuvista tarkastuksista. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä säännös korvattiin laaja-alaisemmalla ilmauksella "toimenpiteistä". Taustalla saattoi olla se, että perustuslakivaliokunnassa oli ollut esillä muitakin kotirauhan piiriin ulottuvia (poliisi)valtuuksia kuin kotietsinnät (joista puhuttiin 1919 HM:n alkuperäismuodossa). Niitä olivat mm. kodin ulkopuolelta tapahtuva kuuntelu ja muut seurantamuodot. Olen kirjoittanut kotirauhan suojasta mm. seuraavaa (Suomen perusoikeusjärjestelmä, 1998). Perustuslakivaliokunta viittasi ensimmäisessä kotirauhan suojaa tarkoittaneessa HM 8.1 :aa tarkoittaneessa lausunnossa lausuntoon 15/1994, joka sisälsi yksityiskohtaisen arvion kotirauhan suojan sisällöstä. Yhteenvedon omaisesti kotirauhan suojan alue muotoutuu perustuslakivaliokunnan lausuntoketjun perusteella seuraavista periaatteista: 1. Perusoikeusuudistuksesta antamassaan mietinnössä valiokunta korosti kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden (3. momentti) välttämättömyyttä (PeVL 25/1994). Tähän välttämättömyysarviointiin liittyy se, että kotirauhaan puuttuminen esimerkiksi kotietsinnöin tulee olla painavin yhteiskunnallisin seikoin perusteltavissa ("merkittävä yhteiskunnallinen intressi", PeVL 15/1994).

3 3 2. Kotirauhaan puuttumisten valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on merkittävää, tietääkö tutkinnan kohde tällaisesta toiminnasta (teknisestä tarkkailusta) vai ei ja voiko hän olla saapuvilla toimituksessa, joka merkitsee kotirauhaan puuttumista (PeVL 14/1994,2/1996). 3. Mikäli puuttumisessa on käytettävä voimakeinoja, niitä voivat käyttää vain virkavastuulliset ja asianmukaisesti koulutetut henkilöt (PeVL 15/1994, 15 a/1994,18/1995). Kotietsintävaltuudet, jotka annettaisiin vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön virkamiehille, ovat HM 1 :ssä ja 2 :ssä säädetyn valtion täysivaltaisuussäannön vastaisia (PeVL 3/1996,26/1996). 3. Valtiosääntöoikeudellinen kotirauhan suoja ulottuu varsinaista asuntoa laajemmalle, mm. pitempiaikaiseen hotelliasumiseen (PeVL 8/1994, PeVL 2/1996, 3/1996). 4. Kotirauhaan puuttumista tarkoittavaa lainsäädäntövaltaa esimerkiksi etsinnän kohteeksi joutuvien tilojen osalta ei voida delegoida (PeVL 18/1996). 8.1 :ssä säädetty yksityiselämän suoja on uusi, jossain määrin kotirauhan suojaan liittyvä perusoikeus. Tälle perusoikeudelle ei perusoikeusuudistuksen valmisteluasiakirjoissa hahmoteltu yksityiskohtaista merkityssisältöä. Se on säädetty osaltaan siksi, että se esiintyy useissa ihmisoikeussopimuksissa. Säännöksestä jätettiin perhe-elämän suoja pois tuon käsitteen määrittelyn vaikeudesta, mutta sen katsotaan kuuluvan yksityisyyden suojan alaisuuteen (HE 309/1993). Säännös edellyttää aktiivisia toimenpiteitä yksilöiden suojaamiseksi toisten yksilöiden loukkauksia vastaan (RL 24 ja 27 luku). Perustuslakivaliokunta on luonnehtinut eräitä kotirauhan piiriin ulottuvia tietojenhankinta-menetelmiä kuten telekuuntelua ja televalvontaa myös yksityisyyden suojaan puuttumisiksi samoin kuin yksityishenkilöä koskevien tietojen keräämistä julkisiin rekistereihin (PeVL 7/1997). Yksityisyydensuojalla on kiinteä yhteys henkilötietojen suojaan. Rajoituksia kotirauhan suojaan voitiin hallituksen esittämän sanamuodon mukaan säätää vain perusoikeuksien turvaamisen tai rikosten ehkäisemisen välttämättä vaatimien tarkastusten toteuttamiseksi. Voi olla, että esityksen valmistelijat tahtoivat viitata 1919 HM: n kotietsintäjärjestelmäan (HE 309/1993 s. 54 ja s. 83). Perustuslakivaliokunta piti ilmaisua "tarkastus" liian suppeana ja esitti sanonnan korvaamista laajempisisältöisellä ilmauksella "toimenpide" (PeVM 25/1994 s. 8). Valiokunta tyytyi lyhyesti toteamaan, että lainsäädäntökäytännössä on osoittautunut tarpeelliseksi käyttää muunlaisiakin toimia kuin tarkastuksia, jolloin ilmaisu tarkastus voisi vastaisuudessakin aiheuttaa tulkintaongelmia. Tämän laajennuksen vastapainoksi valiokunta alleviivasi toimenpiteiden välttämättömyyttä säännöksessä asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle. Valiokunnan esittämän ja sittemmin hyväksytyn laajentavan ilmaisun käytön taustalla saattoivat olla perustuslakivaliokunnan useat kannanotot poliisin tutkintavaltuuksiin. Rikostutkintaan oli jo tuolloin kehitetty useita uusia teknisiä valvonnan ja seurannan muotoja, joilla voitiin puuttua yksityisyyden suojaan asunnossa ja muussa asuinpaikassa ilman tarkastusta. Erilaisin välinein ihmisten puheita ja tekemisiä asunnossa voidaan seurata ja tallentaa tunkeutumatta fyysisesti kotirauhan piiriin. Näitä uusia menetelmiä koskevat säännöt suhteessa kotirauhan suojaan oli vahvistettu jo ennen perusoikeusuudistuksen voimaantuloa (mm. PeVL 15/1994). Ilmaisu "toimenpide" on siinä määrin avoin, että se mahdollistaa kaikki tulevan teknisen kehityksen antamat rikostutkinnan mahdollisuudet Säännöksessä puhutaan tosin rikosten selvittämisen lisäksi myös "perusoikeuksien turvaamisesta", mutta viimeksimainittua tuskin voidaan laajentaa sanottavasti rikollisen perusoikeusrajoitustoimirman ulkopuolelle. Säännös on kuitenkin sisällöltään avonainen ja näyttää kattavan laajahkosti erilaiset perusoikeusrajoi-tuksien valmisteluun tähtäävät toimet. Kumpikin rajoitus näyttää tarkoittavan horisontaali suhteita. Säännöstä ei perusteltu eikä sen käyttöedellytyksiä kuvattu hallituksen perusoikeusuudistusesityksessä (HE 193/1993 s. 54). Sen käyttörajoituksina ovat perusoikeusjärjestelmän yleiset periaatteet sellaisina kuin ne on kohdennettu kotirauhaan (edellä 1. momentti). Kotirauhan suojan rajoitusvaltuudet näyttävät esitöiden valossa tarkoittavan ensisijassa rikostutkintaa ja rikosprosessia. Siitä ei siis nyt ole

4 4 kysymys. Hallituksen esityksessä viitattiin myös muihin tarkastustavoitteisiin (viittaukset tasa-arvolakiin, työsuojelun valvontalakiin, rakennussuojelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin sisältyviin tarkastusvaltuuksiin, HE 309/1993 s. 54). Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan toiseen rajoitusvaltuutukseen eli ihmisten perusoikeuksien suojaamiseen. Lähtökohtaisesti tässäkin on mielestäni kysymys kotirauhan suojan rajoittamista silmällä pitäen siitä, että rangaistavalla teolla uhataan toisen ihmisen jotain perusoikeussäännöksen suojaamaa oikeutta. Viittaus perusoikeuden suojaamiseen perusteltiin esitöissä niukasti. Voidaan todeta, että kotirauhan suojaa rajoittavan toimenpiteen yhteyden tulee olla selvä ja riittävän läheinen (kuten palotarkastukset ja onnettomuuksien selvittäminen, PeVL 31/1998). Yksityiskohtia tarkoittavia kannanottoja. Periaatteellinen lähtökohta Kotietsintävaltuuksia on pääasiassa säädetty rikostutkinnan intressissä. Kun nyt ei siitä ole kysymys, vaan oikeudenkäyntiaineiston hankinnassa siviiliprosessia silmällä pitäen, voidaan lähtökohtana pitää sitä, että valtuuksiin on suhtauduttava erityisellä huolella ja varovaisuudella. Edellä sanottuun liittyy se, että kun kotirauhaan puuttumis-valtuuksia perustellaan omaisuuden suojan turvaamisella, tulee voida osoittaa, että valtuudet ovat välttämättömiä nimenomaan juuri konkreettisen omaisuuden suojan 1. turvan toteuttamiseksi. Hallituksen esityksessä ollaan melko lähellä vain välillistä omaisuuden suojaamista. Konkreettista ja välitöntä suojaamista on esimerkiksi varastetun tavaran etsintä. Nyt etsintä voi kohdistua tapauksiin, jossa vasta siviiliprosessissa eli oikeudenkäynnissä ratkaistaan, onko etsittävä seikka tai näyttö osoitus siitä, että immateriaalioikeutta on loukattu. Välttämättömyyskriteeri Perusoikeusuudistuksesta antamassaan mietinnössä valiokunta korosti kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden (3. momentti) välttämättömyyttä (PeVL 25/1994). Tähän välttämättömyysarviointiin liittyy se, että kotirauhaan puuttuminen esimerkiksi kotietsinnöin tulee olla painavin yhteiskunnallisin seikoin perusteltavissa ("merkittävä yhteiskunnallinen intressi", PeVL 15/1994). On kyseenalaista, toteutuuko - ainakaan selkeästi - nyt esillä olevassa tapauksessa yhteiskunnallisen intressin vaatimus. Pääasiassa on kysymys siviiliprosessin kantajaosapuolen yksityisestä intressistä. Tosin väljästi määritellen immateriaalioikeuksien suojaaminen voi ehkä olla yleisenkin edun mukaista. Rikosten ehkäiseminen sinänsä olisi yhteiskunnallisessa intressissä, mutta nyt ei ole kysymys siitä, koska on kyse siviiliprosessista. Välttämättömyyskriteeri toteutuu ainakin näiden oikeuksien omistajien näkökulmasta (esim. laittomien eli piraattikopioiden käyttö kalliista tietokoneohjelmasta: niiden käyttöä ei voi todentaa yleensä ilman, että koneessa olevat ohjelmistot tarkistetaan).

5 5 Muiden kuin oikeudenomistajien kotirauhansuoja Hallituksen esityksen säatämisjärjestysperustelujen mukaan kotietsintävaltuudet voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä perusoikeussuojauslausekkeen perusteella. Lähtökohtaisesti toteaisin, että tällä kohtaa, kuten julkisen vallan perusoikeussuojausvaltuutuksenkin kohdalla, on syytä varovaisuuteen. Perusoikeussuojausta ei voida rajauksetta käyttää kotirauhan suojan rajoittamiseen. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan asianmukaisesti, että tekijänoikeudet (ja muut immateriaalioikeudet) ovat omaisuuden suojaa piirissä. Omaisuuden turva on yksi suojattavista perusoikeuksista lähtökohtaisesti. Perustelujen (s. 10) mukaan ulosotossa täytäntöönpano voidaan kohdistaa velallisen omistamaan omaisuuteen riippumatta siitä, kenen hallussa omaisuus on. Tähän viitaten todetaan, että turvaamistoimi voidaan kohdistaa vastapuolen lisäksi kolmanteen tahoon, esimerkiksi tavaran kuljettajaan ja huolitsijaan, jonka hallussa vastapuolen omaisuus on. Tällä perustelulla "avataan" ulosottolain ao. säännös. Kolmannen tahon omaisuutta ei mahdollisin kotietsintävaltuuksin suojata. Tästä seuraa, ettei HM 10.3 :n valtuutus kotirauhaan ulottuvaan tarkastukseen ole käytettävissä. Mikäli siis lakia olisi tulkittava niin, että myös kolmannen tahon kotirauhan piiriin voidaan tunkeutua, on laki tässä kohden tai näin tulkittuna em. perusoikeussäännöksen vastainen. Toimenpiteellä näet suojataan vain välillisesti "vastapuolen" perusoikeutta. Toisen ihmisen perusoikeuden suojaamiseksi voidaan puuttua toisen (eri ihmisen) kotirauhaan. Kotirauhan ulottuvuudet Perusoikeussäännöstön tarkoittama kotirauhan suoja on eri asia kuin esimerkiksi rikoslaissa tarkoitettu kotirauha (PeVL 12/1998). Perustuslakivaliokunta on jakanut suojan kahteen vyöhykkeeseen. Suojan ydinaluetta on vakinainen asunto eli koti. Reuna-alueella ovat liiketilat, varastot, asuntovaunut jne. Tätä seikkaa on eräissä lausunnoissa pidetty silmällä kotirauhan suojan tulkinnassa (mm. PeVL 17/1998 ja , maahantuon-tivarastot, ja kaupanpitopaikat jne.). Reuna-alueella rajoituksia voidaan säätää helpommin kuin ydinalueella eli varsinaisessa kodissa. Hallituksen esityksessä 119/1999 olevassa lakiehdotuksessa ei tätä luokitusta oteta huomioon. Kotietsintä voidaan suorittaa yhtä lailla liiketiloissa, hotellimajoituksen yhteydessä (kannettavan tietokoneen tarkastamiseksi) kuin varsinaisessa asunnossakin. Nykyaikana hyvin monella saattaa olla kotona tehokkaita tietokoneita, joissa voi olla piraattikopioita tietokoneohjelmista. Tässä mielessä hallituksen esityksen linja on lähtökohtaisesti hyväksyttävissä (asunnossa olevassa tietokoneessa olevat piraattikopiot). Esityksen perusteluissa (s. 7 palsta 2) puhutaan tosin vain liiketiloissa olevista tietokoneista. Jos todella tarkoitetaan, ettei asunnossa oleviin tietokoneisiin saada puuttua kotirauhaan puuttumalla, on kysymyksessä niin merkittävä perusoikeusseikka, että se tulisi mainita lakitekstissä. Nykyaikana puhutaan "etätyöstä". Tällä tarkoitetaan sitä, että henkilö työskentelee tietokoneellaan kodissaan ja on modeemiyhteydessä

6 6 työpaikalle. Lisäksi lienee runsaasti sellaisia tietokonealan pienyrittäjiä, joiden toimipaikka sijaitsee asunnossa. En oikein pidä uskottavana, että lain tarkoittamat kotirauhaan puuttumista merkitsevät turvaamistoimet (asiallisesti kotietsintävaltuudet) rajoittuvat vain liikehuoneistoihin. Kuitenkin luulisi, että pääosa tutkimuksista ja etsinnöistä suoritetaan liikehuoneistoissa, laboratorioissa, tietokonekeskuksissa, serverilaitteilla tai varastoissa jne. Mielestäni tähän seikkaan tulisi kiinnittää huomiota asettamalla esimerkiksi tiukemmat rajoitukset varsinaisessa asunnossa suoritettaville etsinnöille. Sinänsä ns. välttämättömyyskriteeri täyttyy vakinaisessa asunnossa suoritettavan kotietsinnän tapauksessa. Saattaa näet olla, että piraattikopioita jne. säilytetään ja käytetään juuri "vastapuolen" asunnossa. Perusteltu epäily Niissä ennakkotapauksissa, joissa kotietsintävaltuuksia on myönnetty rikostutkinnan intressissä, on korostettu, että etsintää silmällä pitäen tulee olla konkreettinen epäily. Nyt ei ole kysymys rikostutkinnasta. Silti katsoisin, että jokin vastaava kriteeri täytyy olla sille, että todistusaineiston hankkimiseksi kotirauhaan puuttuminen voidaan säätää tavallisessa laissa. Lakiehdotuksen 2.1 :ssä puhutaan "sellaisesta aineistosta, jolla voidaan olettaa olevan todisteena merkitystä". 3 :ssä turvaamistoimipäätöksen edellytykseksi asetetaan se, että hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on 1.1 :ssä säädetty oikeus ja että hänen oikeuttaan loukataan tai loukkaus on välittömästi tapahtumassa, ja on olemassa vaara, että vastapuoli (tai se jonka hallussa aineisto on), kätkee, hävittää tai luovuttaa todistusaineistoa tai muulla tavoin menettelee todistusaineiston säilyttämistä vaarantavalla tavalla". Luovutuskriteeriä lukuunottamatta 3 :n säännös asettanee kotirauhaan puuttumisvaltuutukselle konkreettiseen rikosepäilyyn rinnasteiset vaatimukset. 4 :ssä tarkoitetut väliaikaisen turvaamispäätöksen edellytykset ovat ehkä edellistä löyhemmät. "Jos turvaamistoimenpiteen tarkoitus saattaa muutoin vaarantua", voidaan antaa väliaikainen määräys. Sen nojalla voitaneen kuitenkin myös puuttua kotirauhansuojaan. Jos tätä tarkoitetaan, tulisi myös tämän päätöksen edellytykset säätää siten, että tuomioistuimelle esitetään konkreettisia perusteluja tarkastusvaltuuksille. Ainakin perustelujen tasossa voitaisiin myös vahvistaa se, että 3 :n edellytykset koskevat myös 4 :n väliaikaistoimia. Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano Toimenpiteen panee täytäntöön ulosottomies. Lähtökohtaisesti on huomattava, ettei ulosottomiesten ulosottolaissa tarkoitettuja valtuuksia ole arvioitu perusoikeussuojauksen näkökulmasta. Toimivaltuudet on lisäksi säädetty ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen voimaantuloa. Ulosottomiehellä on turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa varten oikeus saada poliisilta virka-apua. Perustelujen mukaan virka-apua saatettaisiin tarvita lähinnä niitä tilanteita varten, joissa esiintyy

7 7 vastarintaa (s. 9 palsta 2) sekä lukkojen murtamisessa tai lukittujen ovien avaamisessa. Perustuslakivaliokunta on asettanut lähtökohdaksi sen, että voimakeinojen käyttämisessä olisi parasta, että niitä käyttää alan koulutuksen saanut henkilö eli yleensä poliisimies. Eräissä lausunnoissa, joissa kotirauhan piiriin ulottuvia tarkastusvaltuuksia on annettu muille kuin poliisille (mm. sosiaalityöntekijät), voimakeinojen käyttämisessä oli käytettävä poliisin virka-apua. Voisi olla paikallaan, että käsillä olevassa laissa nimenomaan säädetään tästä seikasta (voimakeinojen käyttö vain poliisin toimenpitein). On näet ajateltavissa, että esimerkiksi tyhjään asuntoon murtaudutaan todisteiden etsintätarkoituksessa pelkästään ulosottomiehen toimin. En tunne ulosottomiesten koulutusta. Lienee syytä todeta, että ainakin lähtökohtaisesti lukkojen murtamiseen ym. käytetään poliisin virka-apua, eli ulosottomies ei voi suorittaa tällaisia pakkotoimia yksin. Sama tietysti koskee voimakeinojen käyttämistä sellaisia ihmistä vastaan, jotka vastustavat fyysisesti kotirauhan piiriin tunkeutumista. Tässä suhteessa on kysymys perusoikeuskollisiosta: kuinka ankaria voimakeinoja ja kenen toimesta voidaan kohdistaa PeL 7.1 :ssä säädetyn fyysisen koskemattomuuden suojan piirissä olevaan henkilöön, mihin valtuutus annetaan 3 momentissa. Vaikka laki mainitsee vain mielivaltaisuussäännön, on otettava huomioon myös suhteellisuusperiaate. Kotietsintää vastustavaan ei voida rajoituksetta kohdistaa tämän lain nojalla kuinka vahvoja voimatoimia hyvänsä. Tässä yhteydessä tulee myös ottaa huomioon suojattava intressi eli omaisuuden suojaaminen suhteessa jyysisen koskemattomuuden suojaan. Voidaan kysyä, miten tämän lain problematiikkaan soveltuu Ulosottolain vuonna 1967 säädetty 30 pvkälä. jonka mukaan vastarintaa kohdatessaan ulosottomies on oikeutettu saamaan poliisilta virka-apua, mutta hän voi itsekin käyttää sellaisia voimakeinoja, joita virkatehtävien laatu ja vastarinta huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Asiantuntijoiden käyttäminenon mielestäni perusoikeusp-roblematiikan kannalta ongelmatonta. Huomiota kiinnittää kuitenkin perustelujen (s. 9, palsta 2) sanonta, jonka mukaan asiantuntijan tulisi (vain) ensisijassa olla puolueeton henkilö. Kun asiantuntijaa voidaan käyttää asiantuntijana ja todistajana oikeudenkäynnissä, katsoin, että asiantuntijan tulee aina olla puolueeton eikä esimerkiksi hakijan palveluksessa oleva ekspertti (oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusoikeussäantö). Tämä seikka kärjistyy väliaikaisen turvaamistoimenpiteen yhteydessä, jolloin kohdetta ei kuulla. Mielestäni ei varsinkaan ole asianmukaista, että perustelujen mukaisesti hakijaakin voitaisiin käyttää asiantuntijana. Ulosottomiehen toimivaltuudetsisältävät mm. valokuvaamisen, näytteiden ottamisen ja "muut toimenpiteet". Tämä rajoittaa omaisuuden käyttövapautta. Nuo "muut toimenpiteet" voisi säännellä tarkemmin. Ottaen huomioon, että säännöksen mukaan täytäntöönpano on suoritettava siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa, toimivaltuuksia tuskin voidaan pitää perustuslain vastaisena.

8 8 Ulosottomies käytännössä. Eräiden prosessioikeudellisten lähteiden mukaa ulosottomies (kihlakunnanvouti) on viranomainen. Viranomainen ei suorita käytännön toimia, vaan niistä huolehtii ulosottoapulainen, nykyisin avustava ulosottomies.( vert. Ulosottolaki 1 luku 5). Jos tämä seikka pitää paikkansa (mm. EIF V palsta 781), voidaan kysyä, miksi laissa ei puhuta tästä seikasta. Toisin sanoen tulisi varmistaa se, että tällainen apulainen ei käytä voimakeinoja, murra lukkoja jne. omatoimisesti kotirauhan piiriin päästäkseen. Tällainen delegointi apulaiselle on nimenomaan sallittu yksityisoikeudellisessa ulosotossa, josta nyt ehkä on kysymys. En myöskään ole riittävästi perillä siitä, missä määrin ulosottomies voi omatoimisesti yleisvaltuutuksensa nojalla ja ilman virka-apua "murtaa lukkoja" tms. Tähän seikkaan on viitattu edellä. Voiko esimerkiksi avustaja käyttää "puolustettavia voimakeinoja"? Salassapitovelvollisuus 6 :ssä on toimenpiteen kohteen ja hakemuksen tekijän perusoikeussuojauksen kannalta välttämätön säännös. Täydentävät säännökset Lakiehdotuksen 7 :n mukaan lakiehdotuksessa tarkoitetuista turvaamistoimenpiteistä on muuten voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädetään. Säännös "avaa" perusoikeussäännöstön yleisten oppien mukaan oikeudenkäymiskaaren koko 7 luvun turvaamistoimendi-desäännöstön. OK 7 lukua ei ole arvioitu perusoikeussäännösten näkökulmasta perustuslakivaliokunnassa. Luku on uusittu ennen 1995 perusoikeusuudistusta. Hallituksen esityksestä kuvataan mitä 7 :n viittaus / valtuutussäännöksellä tarkoitetaan (s. 11). Sovellettaviksi tulevat toimivaltaista tuomioistuinta, hakemista, asian käsittelyä, vakuudesta vapauttamista ym. koskevat prosessuaaliset säännökset. Yhtenä mainitaan muutoksenhaku (OK 7:14). Tämä on tärkeää, sillä oikeus oikeusturvaan muutoksenhauin on perusoikeutena voimassa. Ainoan ongelman muodostaa ehkä se, että väliaikaisesta turvaamistoimesta, jota esillä oleva lakikin tarkoittaa 4 :ssä, ei OK 7:14.2 mukaan saa hakea muutosta. Kun väliaikaisen toimenpiteen nojalla voidaan puuttua kotirauhan suojaan, katsoisin, että tätä muutoksenhakukieltoa ei nyt esillä olevan lain tapauksessa voida pitää täysin merkityksettömänä. Toisaalta voidaan todeta, että toimenpiteen kohde ei saa yleensä tietoa ennakolta tällaisesta väliaikaispaätöksestä ennen kotirauhaan puuttumista. Muutoksenhakumahdollisuuden antava säännös voi yleisesti ottaen olla merkityksetön. Päätöksestä voinee lisäksi kuitenkin kannella. Lisäksi säännökset vahingonkorvausvelvollisuudesta jne. ovat sovellettavissa väliaikaistoimenpiteiden tapauksessakin. Koska 7 tarkoittaa siis vain prosessuaalisia säännöksiä, säännös ei näyttäisi olevan ongelmallinen perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta. * * * Edellä olevin varauksin katson, että hallituksen esityksessä oleva lakiehdotus voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1999

9 ^ 4^ c s i Mikael Hiden PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA KELLO 9.30 HE 119/99 vp laiksi todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa Esityksen perustelujen säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa tarkastellaan ehdotuksessa tarkoitetun turvaamistoimenpidepäätöksen täytäntöönpanon suhdetta Hallitusmuodon 8 :ssä turvattuun kotirauhan suojaan. Tämä nähdäkseni onkin merkittävin perustuslakia koskeva kysymys ehdotuksessa. Ehdotuksen 2 :n mukaan voidaan todistelun turvaamiseksi määrätä takavarikko tai muita ko. kohdassa erikseen mainitsemattomia, mutta ilmeisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n pohjalta määräytyviä toimenpiteitä, Turvaamistoimenpidepäätöksen täytäntöönpano kuuluisi ulosottomiehelle. Täytäntöönpanossa mahdollisista toimista on joitakin säännöksiä ehdotuksen 5 :ssä, minkä lisäksi täytäntöönpanossa edellytetään soveltuvin osin noudatettavaksi eräitä ulosottolain 7 luvun säännöksiä. On ilmeistä, että lakiehdotuksen tarkoittamiin valtuuksiin kuuluu valtuus tunkeutua kotirauhan suojan piiriin kuuluvaan tilaan. Hallitusmuodon 8 :n 1 momentin mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Kotirauhan suoja ei ole ehdoton, kuten ei ole muidenkaan perusoikeuksien suoja. Sitäkin koskee siten lähtökohtaisesti mahdollisuus painavasta syystä ja oikeusturvasta hyvin huolehtien säätää tavallisessa laissa vähäisiä rajoituksia. Kotirauhan suojaan kajoavien toimien säätelyä tavallisessa laissa ohjaa kuitenkin aivan oleellisella tavalla saman pykälän 3 momentin säännös, jonka mukaan lailla voidaan säätää "perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä" kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kun lakiehdotuksessa on ky-

10 10 seessä viranomaisen valtuus tunkeutua kotirauhan piiriin ja suorittaa siellä toimenpiteitä, on mahdollisuus säätää ehdotuksessa tarkoitettu valtuus tavallisessa laissa kokonaan riippuvainen siitä, täyttääkö ehdotettu valtuus HM 8 :n 3 momentissa säädetyt edellytykset kotirauhan suojaan puuttumiselle (Ei toisin sanoen ole ajateltavissa, että kyseessä olisi niin vähäinen kajoaminen kotirauhan suojaan, että se voitaisiin säätää tavallisessa laissa 2 momentin edellytyksistä riippumatta ja siis pelkästään sen edellä viitatun "yleisen opin" puitteissa, jonka mukaan vähäistä säätelyä voidaan toteuttaa tavallisella lailla.) Ehdotuksessa tarkoitettu toimenpidevaltuus ei koske lainkaan rikosten selvittämistä. Hallitusmuodon 8,3 :ssä säädetyistä edellytyksistä tulee siten kyseeseen vain se, että tässä olisi kysymys "perusoikeuksien turvaamiseksi" välttämättömistä toimenpiteistä. Perusoikeusuudistukseen johtaneen esityksen perusteluissa ja esityksestä annetussa perustuslakivaliokunnan mietinnössä ei tarkasteltu säännöksessä tarkoitetun edellytyksen sisältöä (HE 309/93 vp; pevm 25/94 vp). Jos kyseessä on hyvin konkreettinen ja välitön - ja välttämätön - perusoikeuden turvaamistarve, ei HM 8,3 :ssä säädetyn edellytyksen täyttymisestä synny ongelmaa. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää jo ennen perusoikeusuudistusta esillä ollutta tilannetta, jossa sosiaaliviranomaisille voitiin antaa valtuus päästä henkilön kotiin, jos oli syytä pelätä ko. henkilön terveyden, kehityksen tai turvallisuuden vakavaa vaarantumista (pevl 7/HE 102/81 vp). Tämänkaltaisiin tilanteisiin liittyvien tarpeiden voidaan ajatella Olleenkin taustalla, kun HM 8,3 :n säätelyvaltuus kirjoitettiin perustuslakiin. Väljemmät ja samalla ehkä etäisemmät liittymiset perusoikeuden turvaamiseen voivat sen sijaan olla ongelmallisia oikeutusperusteita sille, että jotakin toista perusoikeutta kavennetaan. Kysymys yleiseksi jääneen perusoikeuksien turvaamistarkoituksen käyttämisestä oikeutusperusteena konkreettiselle perusoikeuden rajoittamiselle oli vastikään jossain määrin esillä valiokunnassa käsiteltäessä ehdotusta laiksi poliisilain muuttamisesta (pevl 5/HE 34/99 vp). Esitin ( ) asian käsittelyssä epäilyksiä siitä tavasta, jolla esityksessä oli yleisesti perusteltu perusoikeuksien suojan kaventamista sillä, että lailla pyrittiin suojaamaan perustuslaissa turvattua yksilön oikeutta turvallisuuteen. Totesin tuolloin mm.: "Perusoikeusjärjestelmän yhtenäisyyteen ja sisäiseen johdonmukaisuuteen ei ts. sovi, että lainsäädäntötoimenpiteen konkreettisten vaikutusten arviointi rajoitetaan vain perusoikeuteen, jonka suojaa heikennetään, kun taas oikeutusperusteena käytetty jonkin toisen perusoikeuden suojan parantuminen tyydytään esittämään vain hyvin yleisellä tasolla." Valiokunnan lausunnossa ei tähän näkökohtaan näytä erikseen kajotun. Toisaalta voidaan todeta, että valiokunta katsoi turvallisuustarkastusvaltuudelle ehdotuksessa olevan "perusoikeusjärjestelmän kannalta

11 hyväksyttävät perusteet" koska toimivaltuuden avulla pyrittiin takaamaan henkilökohtaisen turvallisuuden toteutuminen ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien perusoikeussäännösten toteutuminen. En kuitenkaan tiedä, voidaanko valiokunnan tästä kannaotosta lukea laajempaa tai periaattellisempaa hyväksyntää ajatukselle, että väljätkin yhteydet muiden perusoikeuksien turvaamiseen riittävät oikeutusperusteeksi jonkin perusoikeuden kaventamiselle. Valiokunta on, tosin varsin lyhyesti, ottanut viime vuoden keväällä kantaa juuri HM 8,3 :ssä säädetyn perusoikeuksien turvaamistavoitteen sisältöön. Rajavartiolaitosta koskevassa lakiehdotuksessa säädettiin oikeudesta maastalähtevän ja maahantulevan ajoneuvon tarkastamiseen. Tarkastusoikeus saattoi tulla koskemaan myös asuntovaunuja ja matka-autoja ja siis periaatteessa ainakin jollain tavoin kotirauhan suojan piiriin kuuluvia tiloja. Esityksen perusteluissa katsottiin (HE 42/98 vp, s. 59,1 palsta) että tällaista kotirauhan piiriin puuttumista oli "pidettävä hallitusmuodon 8 : m3 momentin nojalla hyväksyttävänä, kun toimivaltuuden käyttäminen tähtää perusoikeuksiin kuuluvan laillisen liikkumisvapauden turvaamiseen." Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (pevl 17/98 vp) lyhyesti, että "tässä tapauksessa ei täyty myöskään se hallitusmuodon 8 :n 3 momentissa säädetty rajoitusperuste, että kulkuneuvon tarkastus on välttämätöntä perusoikeuksien turvaamiseksi." Valiokunta päätyi tässä kohden ehdotuksen perustuslainmukaisuuden hyväksymiseen lähinnä sillä perusteella, että "kyseiset kulkuneuvot on rajavalvonnan ja rajatarkastusten kannalta nähtävä ennen muuta välineinä liikkua maasta toiseen". Tämän argumenttivalinnankin huomioon ottaen ei perusoikeuksien turvaamisargumentin hylkäämisestä lausunnossa voida tässä ehkä tehdä kummempia päätelmiä. En pidä oikein vakuuttavana tapaa, jolla omaisuuden suojaamispyrkimystä tässä käytetään oikeutusperusteena tuntuvalle ja hyvin konkreettiselle puuttumiselle perusoikeuteen. Ei siksi, etteikö omaisuuden suoja voisi olla HM 8,3 :ssä tarkoitettu turvattava perusoikeus kuten muutkin perusoikeudet. Epäilykseni liittyy siihen, että omaisuuden suojaaminen voi tässä ainakin tapauksittain jäädä varsin etäiseksi tulokseksi perusoikeutta konkreettisesti loukkaavasta toimesta.. Kyseessä ei tässä ole rikosasia, ei anastetun omaisuuden takaisin saaminen eikä rangaistavan toiminnan estäminen. Kyseessä on riita asia eikä siinäkään se vaihe, jossa pannaan tuomiota täytäntöön. Kysymys ei ole omaisuusesineen palauttamisesta omistajalleen, vaan todisteena käytettävästä aineistosta. Jos kysymys olisi rangaistuksin sanktioidun, omaisuuteen kohdistuvan uhan torjumisesta, olisi tilanne merkitsevästi erilainen. Omaisuuden perustuslainsuojan piiriin kuuluu kyllä hyvin monenlaisia taloudellisia etuja, myös sellaisia, joita

12 on mainittu hallituksen esityksessä. Silti minua askarruttaa se, kuinka pitkälle tai helposti voidaan yksityisen taloudellisen edun turvaamiseksi - turvaamiseksi juuri eirikosoikeudelliselta uhalta - antaa oikeus jonkun muun yksilön muun perusoikeuden kuin omaisuudensuojan (yksityisen taloudellisen edun) merkittävään rajoitukseen. Voidaan ajatella, että on tilanteita, joissa yksityisen taloudellinen etu on niin merkittävä ja siihen kohdistuvat uhat sen laatuisia ja niin kovia, että rikosprosessuaalisten keinojen ulkopuolellakin on suuri tarve voida käyttää esim. kotirauhan suojaa rikkovia turvaamistoimia. Sillä väljyydellä, millä säännökset tässä nyt on kirjoitettu, tällainen valtuutus voisi kuitenkin selvästi tulla koskemaan myös vähemmän oleellisten etujen turvaamista ja välillisiä ja vähemmän konkreettisia uhkia. Ei olisi suotavaa, jos tämän valtuuden käsittelystä välittyisi viesti, jonka mukaan yksityisen taloudellsen edun suojaaminen voi yleisenäkin tavoitteena oikeuttaa tuntuvasti puuttumaan muiden muihin perusoikeuksiin kuin omaisuudensuojaan.(sen sijaan tilanne, jossa omaisuuden suojan intressissä puututaan toisen yksilön omaisuuden suojaan, voi olla arkipäiväisempi ilmiö. Taloudellisen toiminnan säätelyssä esiintyy väistämättä erilaisia omaisuuden suojan piiriin kuuluvien etujen yhteensovittamisia.) Edellä esitettyihin epäilyksiin liittyy se, että HM 8,3 :n mukaan kotirauhan piiriin ulottuvien toimien pitää olla "välttämättömiä" perusoikeuksien turvaamiseksi. Välttämätön- sanan käyttö toimeen liitettynä viittaa osaltaan myös siihen, että kohdassa tarkoitetaan jotenkin konkreettiseen uhkaan selvästi liittyviä konkreettisia toimia (mitä kauempana ollaan turvaamisen välittömyydestä, sitä vaikeampi on puhua sen välttämättömyydestä). Kun perustuslaki edellyttää välttämättömyyttä, ei riitä, että toimenpide on omaisuuden suojan piriin kuuluvan taloudellisen intressin kannalta edullinen. Välttämättömyys- vaatimuksenkaan kannalta ehdotus ei näytä vakuuttavalta. Jos jonkin lakiehdotuksen suhteen on aihetta perustuslainmukaisuutta koskeviin epäilyksiin, on usein ollut "lääkkeenä" se, että ehdotuksen muotoiluja on tiukennettu. Nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen 2 :n mukaan kysymys on aineistosta, "jolla voidaan olettaa olevan todisteenä merkitystä". Säännös ei sisällä mitään vaatimusta ko. todisteen keskeisyydestä tai oleellisuudesta tai painavuudesta tai ratkaisevuudesta eikä myöskään mitään siitä, että sitä ei voida korvata muilla todisteilla. Ehdotuksen 3 :n 1 momentissa lausutaan vain siitä, että "oikeutta(an) loukataan" ilman mitään viittausta ko. oikeuden sisällölliseen merkittävyyteen tai loukkauksen tuntuvuuteen. Ehdotuksessa ei nähdäkseni ole säännöksissä viittausta siihen, että

13 ei saa ryhtyä jyrkempiin turvaamistoimenpiteisiin, jos turvaamistavoite voidaan saavuttaa lievemmin toimenpitein.(ehdotuksen 2,3 :n lopun kohtuuttoman haitan välttämis-säännös nojaa toiseen, sinänsä tärkeään ajatukseen.) Ehdotuksen 2 :n 1 momentin valtuus määrätä "muusta toimenpiteestä" on kovin väljä, kun on kysymys potentiaalisesti kotirauhan piirissä suoritettavista toimenpiteistä. Se, että asiaa kuvataan perusteluissa, ei sellaisenaan riitä korvaaman säännöksessä säätämistä. Jos tarkoitus on nojata oikeudenkäymiskaaren 7 lukuun - niinkuin perustelut näyttäisivät viittaavan - olisi ehkä syytä viitata sinne laissa. Nyt säätely ei ainakaan vakuuttavasti täytä sitä vaatimusta, että perusoikeuksien suojaan kohdistuvien toimivaltuuksien peruspiirteiden tulee olla laissa. Kotirauhan suojan ulottuvien säätelyjen yhteydessä on välistä käytetty sellaista menettelyä, että toimistoihin yms. kohdistuvien tarkastusten kohdalla on ollut suuremmat valtuudet, mutta kotirauhan piiriin ulottuvat valtuudet on rajattu ahtaammiksi ja/tai sidottu tiukempiin edellytyksiin. Olettaisin, että tämänkin lain soveltamisessa suurin ja tärkein osa tarkastuksista kohdistuu muihin tiloihin kuin koteihin. En tiedä olisiko mitään lain keskeisiä tavoitteita oleellisesti vaarantavaa estettä sille, että säännökset kirjoitetaan kotiin ulottuvan tarkastuksen osalta tiukemmiksi tai tällaisen tarkastuksen ehkä miltei poissulkeviksi.