Erityispedagogiikka. Maisterin tutkinto erityispedagogiikka pääaineena

Transkriptio

1 Erityispedagogiikka Käyntiosoite: Hämeentie 153 C, 4. ja 6. kerros Postiosoite: PL 47, Helsingin yliopisto Puhelin amanuenssi, ja toimisto, vahtimestari, telefax toimisto Historia Suomeen perustettiin ensimmäinen erityispedagogiikan oppituoli vuonna Oppituoli oli Jyväskylän yliopistossa, silloisessa kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Niilo Mäki oli alan ensimmäinen professori luvulla perustettiin professuurit Joensuuhun, Vaasaan (ruotsinkielinen professuuri, Åbo Akademi, Vasa) ja Helsinkiin 1986, sekä vuonna 2001 Turkuun. Erityisopettajien koulutus Helsingin yliopistossa alkoi 1980 ja on siitä pitäen ollut toiminnan päämuoto. Professuurin perustaminen 1986 merkitsi sitä, että Helsingin yliopiston kasvatustieteellisten oppiaineiden joukkoon nousi erityispedagogiikka. Samalla se merkitsi arvosanaopetuksen alkua. Erityispedagogiikka tuli myös kasvatustieteen tohtorin tutkinnon yhdeksi pääaineeksi. Maisterin tutkinnon pääaineeksi erityispedagogiikka tuli vuonna Helsingin professuurin hoitajat ovat olleet Jaakko Salminen ( ) ja Jarkko Hautamäki ( ), joka nimitettiin erityispedagogiikan professoriksi Erityispedagogiikka tieteenä ja ammattina Erityispedagogiikka on tieteenä yliopistollinen oppiaine, jossa on alan professuuri ja jossa voidaan suorittaa maisterin tutkinto ja väitellä kasvatustieteen tohtoriksi. Erityispedagogiikka on myös erityisopettajan ammatin tieteellinen perusta. Tieteenä erityispedagogiikka on kasvatustieteiden alue. Se tutkii osana kasvatustieteitä erityisesti koulutusta (schooling) ja perhettä, mutta erityisistä näkökulmista. Näkökulmat voidaan kiteyttää kahteen, organisaation ja yksilöllisen kehityksen tasoon, akseliin. Ensimmäisellä akselilla tutkitaan sitä, miten yleiset kasvatustehtävät ratkaistaan erityisin keinoin. Kasvatus voi olla perhekasvatusta tai koulutusta. Erityiset keinot ovat sellaisia keinoja, joita tarvitaan kun perinteiset ja opetetut perusratkaisut eivät tunnu toimivan. Kriteerinä on usein se, että lapsen tai oppilaan muutos ja kehitys eivät tunnu etenevän, vaikeutuvat tai jopa taantuvat. Tälle tasolle kuuluvat esimerkiksi sellaiset kysymykset kuin millainen kouluratkaisu on perusteltu, millaisia keinoja on näkö- tai kuulohaitan huomioonottamisessa, onko varhaisella vaikuttamisella merkitystä. Erityisiin keinoihin joudutaan turvautumaan yleisesti ottaen silloin, kun lapsen tai oppilaan biologiset, psykologiset ja taloudellis-sosiaaliset ehdot poikkeavat tavanomaisesta tai ovat aivan erityiset. Toisena akselina on sen tutkiminen, miten yleiset kehityslainmukaisuudet toteutuvat yksilöllisiä teitä. Tähän kuuluvat esimerkiksi sellaiset kysymykset kuin miten kuulovammaisten kielellinen tietoisuus kehittyy, miten vammaisten henkilöiden yhteiskuntaan sopeutuminen toteutuu erilaisissa perheissä, millainen on kehityksen ennuste. Tämän tason merkitys on siinä, että yksilö joutuu aina ratkaisemaan sopeutumisensa elin- ja olosuhteisiinsa. Erityispedagogiikka on aina myös tiedesuhteessa muihin yliopistollisiin oppiaineisiin. Tiedesuhteessa erityispedagogiikkaa tarkastellaan yhtenä tieteellisen kentän toimijana, joka joutuu ottamaan huomioon biologiset tieteet, psykologiset tieteet ja muut kehitystä tutkivat tieteet sekä yhteiskuntatieteet. Erityispedagogiikka ei palaudu niihin, mutta ei voi olla tietämättä niiden tuloksia. Erityispedagogiikalla ja erityisesti erityisopetuksella on myös erityinen käytäntösuhteensa. Joudutaan tarkentamaan suhdetta opetukseen, erityisopetukseen, kuntoutukseen ja terapiaan. Samalla aina käsitellään erityisopetusta ja erityisopettajia professioiden kentässä; suhteessa luokan- ja aineenopettajiin, koulupsykologeihin, kouluterveyden edustajiin ja koulun ulkopuolella terveydenhuoltoon, so siaalityöhön ja kontrollisysteemeihin (poliisi, vankila). Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa erityispedagogiikkaa voi opiskella pää- ja sivuaineena. Erityispedagogiikka pääaineena voi suorittaa kasvatustieteen maisterin, lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Sivuaineena tai erillisinä opintoina voi suorittaa erityispedagogiikan perusopinnot 15 ov, aineopinnot 20 ov ja syventävät opinnot 24 ov. Erilliset erityisopettajan opinnot 35 ov järjestetään vuosittain. Ne antavat tutkinnon suorittaneelle ammatilliset valmiudet ja kelpoisuuden erityisopetuksen tehtäviin, erityisesti perus- ja esiopetuksessa sekä varhaiskasvatuksessa. Maisterin tutkinto erityispedagogiikka pääaineena Erityispedagogiikka pääaineena Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa voi suorittaa kasvatustieteen maisterin tutkinnon. Tutkinto antaa opiskelijalle ammatillisen valmiuden erityiskasvatuksen erilaisiin tehtäviin ja tieteellisen valmiuden tutkien selvittää, miten ihmisen kehitys ja toiminta toteutuu erityisissä ehdoissa ja erilaisten kehityksellisten resurssien käyttöönottona. Opinnoissa perehdytään lapsen kehitykseen ja sen poikkeamiin, kehityksen ja oppimisedellytysten tunnistamiseen ja diagnostiikkaan, intervention ja muun opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä kodin, koulun ja muun yhteiskunnan osuuteen lapsen kehityksessä ja koulunkäynnissä. Keskeiset ammatilliset toiminta-alueet ovat päiväkodit, peruskoulu ja ammatillinen opetus, kuntoutus ja muu laitoshuolto sekä erilaiset koulu-, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tutkimus- ja hallintotehtävät. Tutkinto antaa valmiuden tieteelliseen jatkokoulutukseen erityispedagogiikassa. Pääaineen syventäviin opintoihin voivat sisältyä myös erityisopettajan opinnot. Edellytyksenä on tällöin opiskelijan osallistuminen erityisopettajan opintojen soveltuvuuskokeeseen (hakuaika tammikuussa). Erityisopettajan opintojen erikseen suoritettava laajuus on kasvatustieteen ja erityispedagogiikan opintojen sekä opettajakokemuksen mukaan eriyttäen noin 18 opintoviikkoa. Ne suoritetaan osana erillisten erityisopettajan opintojen opetusohjelmaa tiedekunnan vahvistettua opiskelijan oikeuden ottaa osaa niihin. Opettajan pedagogiset opinnot opiskelija voi suorittaa tiedekunnan vahvistamien tutkintovaatimusten mukaan. Opiskeluoikeus myönnetään soveltuvuuskokeen perusteella (hakuaika maaliskuussa). Sivuaineopinnot opiskelija voi valita yliopiston eri tiedekuntien opinnoista kiinnostuksensa mukaan melko vapaasti. Sopivia ja suositeltavia ovat esim. kasvatustieteellisen tiedekunnan oppiaineet tai opintokokonaisuudet, kansanterveystiede, lastenpsykiatria, logopedia, psykologia, sosiaalipsykologia, sosiologia. Opettajiksi aikoville suositellaan sivuaineiksi koulussa opetettavien aineiden ja kasvatustieteen opintoja. Opiskeluoikeuden saaminen vaihtelee tiedekunnittain. Tiedekuntien opintotoimistot antavat tarkempia tietoja. Erityisesti sivuaineiden opiskelu edellyttää opiskelijalta itsenäistä opinto-ohjelman ja aikataulun suunnittelua. Opiskeluoikeuden erityispedagogiikan koulutukseen kasvatustieteellinen tiedekunta myöntää kesäkuussa pidettävän valintakokeen perusteella. Erityispedagogiikan koulutus sopii hyvin esim. erityisopettajalle tai erityislastentarhanopettajalle, joka ei ole suorittanut ylempää korkeakoulututkintoa. Valintaperusteet vahvistetaan vuosittain syyslukukauden lopussa. Niistä ja hakuajoista ilmoitetaan tarkemmin tiedekunnan hakuesitteessä, ks. myös tiedekunnan www-sivut http// 105

2 MAISTERIN TUTKINNON RAKENNE 160 ov I Kieli ja viestintäopinnot 9 ov Äidinkieli 4 ov Toinen kotimainen kieli 2 ov Vieras kieli 2 ov Viestintäopinnot 1 ov II Erityispedagogiikan opinnot 75 ov Perusopinnot 15 ov Aineopinnot 20 ov Syventävät opinnot 40 ov III Sivuaineopinnot ov* I sivuaine 35 ov II sivuaine 15 ov Muita sivuaineita ov IV Vapaasti valittavia opintoja 1-11 ov *Sivuaineiden opintoja vähintään kahdessa aineessa siten, että toisesta suoritetaan vähintään 35 opintoviikon laajuiset aineopinnot ja toisesta vähintään 15 opintoviikon laajuiset perusopinnot (tiedekunnan tutkintoja koskevat pysyväismääräykset). Tutkintovaatimukset K Kieli- ja viestintäopinnot 9 ov K 1 Äidinkieli 4 ov K 1.1 Puheviestintä 2 ov (61212 tai 69125) Opiskelija perehtyy puheviestinnän käsitteisiin ja teorioihin, suomalaiseen puhekulttuuriin ja opettajuuden edellyttämiin esiintymisja vuorovaikutustaitoihin. Pienryhmissä tapahtuvan harjoittelun tavoitteena on, että opiskelija oppii analysoimaan ja kehittämään viestinnällistä joustavuuttaan ja vuorovaikutustaitojaan erilaisissa yksilö- ja ryhmäviestintätilanteissa. Opinnot koostuvat luennoista, kirjallisuudesta, ryhmäharjoituksista ja omatoimisena työnä toteutettavista pohdinta- ja analysointitehtävistä Aalto, A. L. & Parviainen, K. Auta ääntäsi. Otava. Hakkarainen, T.J. & Hyvärinen, M-L. Puheviestintää oppimaan. Kielikeskusmateriaalia n:o 121. Jyväskylän yliopisto. Nyfors, R. Puheviestintää ja ilmaisutaitoa kehittämään! Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Studia Paedagogica 6. K 1.2 Tieteellinen kirjoittaminen ja harjoitusaine 2 ov K Tieteellinen kirjoittaminen 2 ov (61215 tai 69126) Tavoitteet ja sisältö: Opiskelija saavuttaa kypsyyskokeessa vaadittavan äidinkielen taidon ja parantaa asiatyylisen, etenkin tieteellisen ilmaisun valmiuksiaan. Luennot keskittyvät asiatyylisen kirjallisen esityksen vaatimuksiin. Luentoihin liittyvässä kuulustelussa hyväksytyksi tulemisen ehtona on asiasisällön lisäksi moitteeton kieliasu. Luennot ja niihin liittyvän kuulustelun voi korvata tentillä, jonka vastaukset ovat moitteetonta yleiskieltä ja johon on luettu seuraavat teokset. Teoksia käytetään myös luennoilla ja harjoituksissa. Korvaavan tentin suoritusajankohdat löytyvät B-oppaasta. Äidinkielenopettajat suosittavat kuitenkin luentokurssia kaikille, varsinkin niille, jotka joutuvat tulevassa ammatissaan ohjaamaan toisten kirjoittamista. Taitava kirjoittaja: opiskelijan opas, toim. P. Karvonen & al. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Oppimateriaaleja 54. Leino, P. Taitavan kirjoittajan kielenhuolto. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Harjoituksissa on osallistumisvelvollisuus. Kurssilla harjaannutaan lisäksi käyttämään tieto- ja viestintätekniikan välineitä ja soveltamaan opittuja taitoja. K Harjoitusaine (61218) Kandidaatin ja maisterin tutkintoa varten laaditaan yksi harjoitusaine. Harjoitusaineen saa tuoda äidinkielen lehtorin tarkistettavaksi, kun tieteellisen kirjoittamisen kurssi on suoritettu. Kandidaatin tutkinnon suorittajien harjoitusaine on aina proseminaarityö. Maisterin tutkinnon suorittajien harjoitusaineena tarkistettavaksi äidinkielenopettajat suosittavat asiasisällön puolesta hyväksyttyä pro gradu - tutkielman esiversiota tai tutkimusseminaarin esitelmää. Kypsyysnäytteeseen voi ilmoittautua vasta, kun harjoitusaine on hyväksytty (ks. harjoitusaine ja kypsyysnäyte). Harjoitusaineen tarkistukseen on varattava varsinkin ruuhkahuippuina riittävästi aikaa. Kurssia suositellaan suoritettavaksi rinnan proseminaarityön tekemisen kanssa. Kurssi koostuu luennoista, harjoituksista sekä omatoimisesta työstä, ja se on lukukauden mittainen. K 2 Toinen kotimainen kieli 2 ov Tavoitteet ja sisältö: Opiskelijan tulee saavuttaa kaksikielisellä virka-alueella toimivalta valtion virkamieheltä alueen toisessa kielessä vaadittava kielitaito, niin että hän pystyy selviytymään tavanomaisesta kanssakäymisestä, keskustelemaan oman alansa kysymyksistä sekä kirjoittamaan kieltä apuneuvoja käyttäen.toisen kotimaisen kielen opinnot voi suorittaa joko kielikokeella (ruotsi/finska) tai kurssilla (ruotsi). Opetuksesta ja kokeista vastaakielikeskus. Ks. tarkemmat tiedot kielikeskuksen opinto-opas tai Vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen suoritukset Kielikeskus rekisteröi suoraan yliopiston opiskelijarekisteriin. Niistä ei haeta merkintää opintokirjaan. Suoritus näkyy opinto-suoritusotteessa. K 3 Vieras kieli 2 ov Vieraan kielen tekstin ymmärtäminen (l ov) ja Vieraan kielen suullinen taito (1 ov) Tavoitteet ja sisältö: Vieraan kielen opintojaksojen tarkoituksena on antaa opiskelijalle sellainen tekstinymmärtämis- ja suullinen taito, että hän pystyy lukemaan oman alansa vieraskielistä kirjallisuutta, ymmärtämään puhuttua yleisluonteista ja kasvatustieteellisen alan kieltä sekä selviytymään keskustelutilanteista. Vieraan kielen opintojaksot voi suorittaa vaihtoehtoisesti englannissa, espanjassa, italiassa, ranskassa, saksassa, venäjässä tai muussa tiedekunnan erikseen hyväksymässä kielessä. Opintojaksot suoritetaan joko kokeella (tekstinymmärtämisen ja suullisen taidon kokeet) tai kurssilla. Vieraan kielen tekstinymmärtämisen taidon osuuden voi korvata suoritetulla ko. kielen ylioppilastutkinnon pitkän vieraan kielen arvosanoilla laudatur tai eximia cum laude approbatur. International Baccalaureate- tai Reifeprüfung- tutkinnolla voi korvata vieraan kielen tekstin ymmärtämisenja suullisen taidon osuudet. 106

3 Opetuksesta ja kokeista vastaa kielikeskus. Ks. tarkemmat tiedot kielikeskuksen opinto-opas tai Toisen kotimaisen ja vieraan kielen suoritukset Kielikeskus rekisteröi suoraan yliopiston opiskelijarekisteriin. Suoritus näkyy opintosuoritusotteessa. K 4 Viestintä ja tiedonhankinta 1 ov ( ) Tavoitteena on perehtyminen kirjastojen ja tietotekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin tiedonhauissa ja tutkimuksen tekemisessä. Perehdytään tieteelliseen viestintään ja tutkimusraportin laatimiseen. Opintojakso suositellaan suoritettavaksi heti opintojen alkuvaiheessa. Oheiskirjallisuus: Tutki ja kirjoita, toim. S. Hirsjärvi & al. Kirjayhtymä; tai Tella, S. & Lavonen, J. Tutkielma oppimisen oiva osoitus. Opas tutkielman tekoon ja raportointiin. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, Vantaan täydennyskoulutuslaitos. Studia Paedagogica 4. E Erityispedagogiikka pää- ja sivuaineena Opiskeluoikeuden erityispedagogiikan pääaineopintoihin kasvatustieteellinen tiedekunta myöntää kesäkuussa pidettävän valintakokeen perusteella. Sivuaineen opiskeluoikeus myönnetään elokuussa järjestettävän alkukuulustelun perusteella, ilmoittautuminen toukokuussa. Valintaperusteet vahvistetaan vuosittain syyslukukauden lopussa. Niistä ja hakuajoista ilmoitetaan tarkemmin tiedekunnan hakuesitteessä, ks. myös tiedekunnan internet-sivuilta osoitteesta EP Erityispedagogiikan perusopinnot 15 ov ( ) 1 Erityispedagogiikan peruskurssi 3 ov 2 Kasvatustieteellinen tutkimus 3 ov 3 Erityispedagogiikan kirjallisuus 9 ov Perusopinnot yhteensä 15 opintoviikkoa EP 1 Erityispedagogiikan peruskurssi 3 ov ( ) Tavoitteena on antaa opiskelijalle yleiskuva erityispedagogiikasta tieteenalana ja käytännön toimintana sekä perehdyttää opiskelija erityiskasvatuksen ja -huollon osa-alueisiin opintokäyntien sekä opetus- ja oppimateriaalin avulla. Suoritetaan alkukuulustelussa: Hautamäki, J. & al. Erityispedagogiikan perusteet.2001.wsoy. Suoritetaan luentokuulustelussa: Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa, toim. M. Jahnukainen. Lastensuojelun Keskusliitto. Suoritetaan pienryhmissä: Sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädäntö 2002 tai toim. E. Onikki & H. Ranta. Lakimiesliiton Kustannus. kuulusteluuun sekä vierailukäynteihin. Arviointi kuulustelun perusteella. Alkukuulustelussa suoritettavan kirjallisuuden perusteella opiskelijalle myönnetään opiskeluoikeus. EP 2 Kasvatustieteellinen tutkimus 3 ov Opintojakso suoritetaan joko kasvatustieteen laitoksen tai opet- tajankoulutuslaitoksen tutkintovaatimusten mukaan (1.2.1 tai ). EP 2.1 Kohti tutkivaa työtapaa 3 ov Opiskelija tutustuu kasvatustieteellisen tutkimuksen erilaisiin kohteisiin, lähestymistapoihin ja menetelmiin. Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot, toim. M.-L. Kakkuri-Knuuttila. Gaudeamus. Luvut 1 3 ja Muusta kirjallisuudesta sovitaan erikseen. oppimistehtävien tekeminen. Arviointi tehtävien perusteella. Kasvatustieteen laitoksen tutkintovaatimukset PK 5: tai EP 2.2 Kasvatustieteellinen tutkimus, tieteen filosofia ja metodologia 2 ov Opiskelija saa valmiuden lukea, ymmärtää ja kritikoida tutkimuk- siin perustuvaa tieteellistä kirjallisuutta ja tutkimusraportteja. Opiskelija hankkii perusmenetelmien sovellutustaidon ja kyvyn jatkoopiskeluun näiden pohjalta. Sisältönä on tieteen tekemisen lähtökohdat, tieteellisen tiedon luonne, tieteen eettiset ongelmat, ihmistieteet ja luonnontieteet, kasvatustiede tieteenalana, tutkimusongelmat, tieteellinen teoria, erilaiset metodologiset lähestymistavat, tutkimuksen yleinen rakenne ja peruskäsitteet. Opinnot koostuvat luennoista, kirjallisuudesta ja omatoimisesta työstä. Alkula, T.. & al. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät (ei lukua 4). WSOY. Uusitalo, H. Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. WSOY. Opettajankoulutuslaitoksen tutkintovaatimukset Ka 1.6. Jos erityispedagogiikan opiskelija suorittaa nämä opinnot opettajankoulutuslaitoksen tutkintovaatimusten mukaan kahden opintoviikon laajuisina, hänen tulee lisäksi suorittaa yksi erityispedagogiikan assistentin kanssa sovittava tutkimusmenetelmäteos. EP 3 Erityispedagogiikan kirjallisuus 9 ov ( ) Teokset suoritetaan ryhmittäin osallistumalla kirjallisiin kuulusteluihin. Osan teoksista voi suorittaa kotiesseinä tai ohjausluennoilla, joita järjestetään resurssien salliessa. Kirjallisuus arvioidaan kuulustelujen ja esseiden perusteella. EP 3.1 Kirjallisuus I 3 ov ( ) Saloviita, T. Kaikille avoimeen kouluun erilaiset oppilaat tavallisella luokalla. Atena: Jyväskylä. Ahvenainen, O. & Holopainen, E. Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet: teoreettista taustaa ja opetuksen perusteita. Special Data Oma: Jyväskylä. Lasten- ja nuorisopsykiatria, toim. E. Räsänen & al. 1. tai 2. p. Duodecim: Jyväskylä. Salmivalli, C. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Gaudeamus: Tampere. 107

4 EP 3.2 Kirjallisuus II 3 ov ( ) Erityispedagogiikka ja aikuisuus, toim. T. Ladonlahti & R. Pirttimaa. Palmenia. Helsinki. Laine, M. Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan. Tietosanomat: Juva. Uusikylä, K. Lahjakkaiden kasvatus. WSOY: Juva. Ziehe, T. Uusi nuoriso epätavanomaisen oppimisen puolustus. Vastapaino: Tampere EP 3.3 Kirjallisuus III 3 ov ( ) Määttä, P. Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Atena: Jyväskylä. Kommunikoinnin häiriöt. Syitä, ilmenemismuotoja ja kuntoutuksen perusteita, toim. K. Launonen, & A.-M. Korpijaakko- Huuhta. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Sairaan ja vammaisen lapsen hyvä elämä, toim. E. Saarinen, E. Lastensuojelun Keskusliitto. Edita. Kuikka, P.. & Pulliainen, V.. & Hänninen, R. Neuropsykologian perusteet. WSOY. EA Erityispedagogiikan aineopinnot 20 ov ( ) Vähintään hyvin tiedoin suoritettujen erityispedagogiikan perusopintojen (15 ov) lisäksi suoritetaan aineopinnot (20 ov): 1 Orientoivat opinnot 2 ov 2 Perehtyminen erityispedagogiikan käytäntöihin I 2 ov 3 Tutkimusmenetelmät 5 ov 3.1 Kvantitatiiviset menetelmät 3 ov 3.2 Kvalitatiiviset menetelmät 2 ov 4 Proseminaari 5 ov 5 Valinnaiset erityisopinnot 6 ov Aineopinnot 20 ov, yhteensä perusopintojen kanssa 35 ov. EA 1 Orientoivat opinnot 2 ov ( ) Tavoitteena on jäsentää ja täsmentää erityispedagogiikan tieteenalan määritystä, selvittää sen teorianmuodostuksen metodisia perusteita ja historiallista kehitystä sekä antaa kuva nykyisestä käsitteellistämisestä. Opintojakso voidaan järjestää myös luentona. Kirk, S. A. & Gallagher,, J. J. & Anastasiow,, N. J. Educating Exceptional Children. 8th or 9th ed. Houghton Mifflin. Alkukuulustelussa suoritetaan: Mittler,, P. Working Towards Inclusive Education. Social context. David Fulton Publishers; ja Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena, toim. T. Ahonen & T. Aro. Atena. Opintojakso arvioidaan kirjallisten kuulustelujen tai esseen perusteella. Alkukuulustelussa suoritettavan kirjallisuuden perusteella opiskelijalle myönnetään opiskeluoikeus. EA 2 Perehtyminen erityispedagogiikan käytäntöihin I 2 ov ( ) Opiskelija perehtyy jonkin erityisryhmän kasvatukseen ja kuntoutukseen, sekä toiminnan yleisiin perusteisiin, järjestelyihin ja tehtäviin. 1) Vähintään kahden kuukauden harjoittelu tai työskentely jossakin erityispedagogiikan alueen laitoksessa tai koulussa; tai 2) Perehtyminen johonkin erityispedagogiikan osa-alueeseen kirjallisuuden avulla (n. 600 s.); ja kaksi raportoitavaa opintokäyntiä. Opintosuoritukset ja arviointi: 1) Suoritettu harjoittelu ja hyväksytty harjoittelukertomus. 2) Hyväksytyt kirjalliset raportit. Opintojaksosta annetaan suoritusmerkintä. EA 3 Tutkimusmenetelmät 5 ov ( ) Tavoitteena on täsmentää ja varmentaa tieteellisen menetelmän perusteet, tieteellisen analyysin ja päättelyn ehdot ja keinot sekä harjoitella tilastomenetelmien tai laadullisen tutkimusmenetelmän käyttöä. Sisällöllisesti on perehdyttävä kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin menetelmiin. Kukin jakso eriytyy kolmeen osaan: metodien oma esittely, tuloksien yhteenveto sekä menetelmiin perehtyminen harjoituksin. EA 3.1 Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät 3 ov ( ) Karma, K. & Komulainen, E. Käyttäytymistieteiden tilastomenetelmien jatkokurssi. Gaudeamus; Yliopistopaino. EA 3.2 Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät 2 ov ( ) Eskola, J. & Suoranta, J. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. 5. painos. EAk 3 Korvaavat tutkimusmenetelmät 5 ov ( ) Jos opiskelija on suorittanut aineopintojen tutkimusmenetelmät kasvatustieteessä tai lähitieteissä, hän suorittaa korvaavina opintoina seuraavat opintojaksot, yhteensä 5 ov: EAk 3.1 Korvaava menetelmäkirjallisuus 2 ov ( ) Suoritetaan kaksi seuraavista teoksista: Doing Educational Research, ch, ed. G. Walford. Routledge. Munro, B.H. & Page, E.B. Statistic Methods for Health Care Research. 2nd 4th ed. Lippincott. Robson, C. Real World Research. A resource for social scientists and practitioner-researchers. Blackwell. Siegel, S. Nonparametric Statistics for the Behavioral Sciences. McGraw-Hill. Silverman, D. Interpreting Qualitative Data. Methods for analysing talk, text and interaction. 1st or 2nd ed. Sage. Strauss, A. & Corbin, J. Basics of qualitative Research. Grounded theory procedures and techniques. 1st or 2nd ed. Sage. 108

5 EAk 3.2 Tutkimusrapor utkimusraporttiin ttiin perehtyminen ehtyminen 1 ov ( ) Yhden erityispedagogisen tutkimuksen (pro gradu, väitöskirja, tutkimusraportti) metodinen arviointi (essee). EAk 3.3 Data-aineiston analysointi 2 ov ( ) Valmiin aineiston analysointi ohjeiden mukaan Statview-, Systat-, SPSS- tai muulla tilasto-ohjelmalla sekä tulosten tulkinta (essee). EA 4 Proseminaari 5 ov ( ) Proseminaarin tavoitteena on opiskelijan harjaantuminen itsenäisesti käyttämään kirjastoja ja tiedonhankintalähteitä tutkimuksen apuvälineinä. Opiskelija oppii tekemään erityispedagogista, ongelmakeskeistä tutkimustyötä aikaisemmissa opintojaksoissa oppimaansa integroiden ja syventäen. Hän harjaantuu osallistumaan tieteelliseen keskusteluun ja laatimaan tutkimusraportin. Sisältönä on tutustuminen systemaattisen tiedonhaun perusteisiin ja menetelmiin sekä proseminaarityön vaatiman kirjallisen aineiston kokoaminen ja tiedoston laatiminen. Opiskelija laatii suppeahkon erityispedagogisen tutkielman ja raportoi sen joko yksin tai ryhmätyönä. Tutki ja kirjoita, toim. S. Hirsjärvi & al. Kirjayhtymä Suoritustapa ja arviointi: Osallistuminen seminaarityöskentelyyn, tehtävien suorittaminen ja tutkielman tekeminen. Tutkielma arvioidaan. EA 5 Valinnaiset erityisopinnot 6 ov ( ) Opiskelija valitsee kolme aluetta, joista jokaisesta hän suorittaa kolme vapaavalintaista teosta. Teokset voi suorittaa osallistumalla kirjallisiin kuulusteluihin tai esseekirjoituksina. Jonkin alueen tai osan teoksista voi suorittaa suorittaa osallistumalla ja tenttimällä vastaavan luentojakson ja siihen liittyvät tehtävät tai kirjallisuuden, jolloin opetus + siihen kuuluva omatoiminen työ = yksi opintoviikko. Samaa teosta ei voi suorittaa kahdessa kokonaisuudessa. Opintojaksot arvioidaan kirjallisten kuulustelujen tai esseiden perusteella. EA 5.1 Poikkeavuus, yhteiskunta ja koulutus I 2 ov ( ) Tavoitteena on selvittää poikkeavuuden määritystä ja seurauksia elämänkulun näkökulmasta. Suoritus voi olla kirjallisen kuulustelun tai esseen vaihtoehtona myös laaja oppimistehtävä. Chazan, M. & Laing, A. F.. & Davies, D. Emotional and Behavioural Difficulties in Middle Childhood. Identification, assessment and intervention in school. The Falmer Contemporary Marginalization and Exclusion of Young People: whose reality counts? ed. by A. Anttila & A. Uusitalo. Mennerheim Leage for child Welfare. Furlong, V. The Deviant Pupil. Sosiological Perspectives. Open University Naukkarinen, A. Tasapainoilua kurinalaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä. Jyväskylän yliopisto. Studies in education, psychology and social research 149. New Perspective on Adolescent Risk Behavior, ed. by R. Jessor. Cambridge University Vastaa kahta teosta. Seppovaara, R. Kerran tarkkislainen aina tarkkislainen? Historiallis-prospektiivinen tutkimus oppilaiden ESY-urasta Espoossa lv Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia, 192. Skrtic, tic, T. Behind Special Education. A critical analysis of professional culture and school organization. Love Publishing Company. Special Education Reformed: Beyond Rhetoric? Toim. H. Daniels (London: Falmer) World Yearbook of Education Inclusive Education., toim. H. Daniels & O. Garner, (London: Kogan). EA 5.2 Kommunikaation kehitys ja häiriöt 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä kielen ja kommunikaation kehitystä ja luonnetta koskevaan erityisteoriaan, diagnostisiin keinoihin ja kuntoutuksen perusteisiin tai erityisiin interventio-ohjelmiin. Valitaan kolme teosta (Harris tai Lees & Urwin kaikille pakollinen): Andrews, M. L. & Summers, A. C. Voice Therapy for Children: the elementary school years. Singular Publishing Group. Cumine, V.. & Leach, J. & Stevenson, G. Asperger Syndrome - a practical guide for teachers. David Fulton Publishers; tai Autismi: teoriasta käytäntöön, toim. O. Ikonen. Atena. Glennen, S. L. & DeCoste, D. C. Handbook of Augmentative and Alternative Communication. Singular Publishing Group. Soveltuvin osin. Harris, J. Early Language Development: Implications for Clinical and Educational Practice. Routledge. Language Development in Exceptional Circumstances, ed. by D. Bishop & K. Mogford. Lawrence Erlbaum. Hove. Lees, J. & Urwin, S. Children with Language Disorders. 2nd ed. Whurr. McTear ear,, M.F.. & Conti-Ramsden, G. Pragmatic Disability in Children. Studies in disorders of communication. Whurr. Naremore, R. C. Language Intervention with School-aged Children: conversation, narrative, and text. Singular Publishing Group. Rustin, L. & Botterill, W.. & Kelman, E. Assessment and Therapy for Young Dysfluent Children: family interaction. Whurr. EA 5.3 Matematiikan oppimisvaikeudet 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä matemaattisen ajattelun ja matematiikan oppimisen teoriaan, diagnostisiin keinoihin ja perusteisiin sekä matematiikan erityisopetuksen keinoihin ja niiden niiden tulosten arviointiin. Geary,, D. Children s Mathematical Development: research and practical applications. American Psychological Association. Hughes, M. Children and Number. Difficulties in Learning Mathematics. (London: Blackwell). Matematiikka näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen, toim. P. Räsänen & al. Niilo Mäki-instituutti ja Koulutuksen tutkimuslaitos. Yliopistopaino. Jyväskylä. Nunes, T.. & Bryant, P. Children Doing Mathematics. Blackwell. EA 5.4 Aistivammaisuus 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä aistivammaisuuden teoriaan, sen eri muotojen diagnostiikkaan sekä keskeisiin interventiotapoihin ja opetusmuotoihin. Bishop, V.. E. Teaching Visually Impaired Children. Charles C. Thomas. Cochlear Implantation for Infants and Children: advances, editors G. M. Clark, S. C. Covan & R. C. Dowell. Singular Publishing Group. Denmark, J. C. Deafness and Mental Health. Jessica Kingsley. Fisher,, A. & Murray ray,, E. & Bundy,, A. Sensory Integration: theory and practice. 1st or 2nd Edition. F.A. Davis Company. Goode, D. A World without Words. The social construction of children born deaf and blind. Temple University Kuulon ja kielen kuntoutus, toim. E. Lonka & A. M. Korpijaak- Moores, ko-huuhka. es, D. Palmenia. F. Educating Tammerpaino. the Deaf : psychology, principles, and practices. 4th or 5th ed. Houghton Mifflin Company. Takala, M. They say I m stupid, but I just don t HEAR. Hearing-impaired adults view of Finnish society. Department of Teacher Education. University of Helsinki. Research Report, 142. Webster ebster,, A. & Roe, J. Children with Visual Impairments. Social interaction, language and learning. Routledge. Teoksista valitaan yksi näkövammaisuutta ja yksi kuulovammaisuutta käsittelevä teos, yhteensä kolme teosta. 109

6 EA 5.5 Kehitysvammaisuus I 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä kehitysvammaisuuden määrityksiin ja sen kehityksellisiin ja opetuksellisiin teorioihin, arviointimenetelmiin sekä opetuksen, kuntoutuksen ja muun intervention menetelmiin ja tuloksiin. Dykens, E.& Hodapp, R. & Finucane, B.M. Genetics and Mental Retardation Syndromes. A new look at behavior and interventions.(baltimore: Paul H. Brookes). Happé, F.Autism: an introduction to psychological theory. UCL Hobson, R. P. Autism and the Development of Mind. Lawrence Erlbaum. Kehitysvammaisuus, toim. M. Kaski & al. 1. painos. WSOY. Launonen, K. Eleistä sanoihin, viittomista kieleen: varhaisviittomisohjelman kehittäminen, kokeilu ja pitkäaikaisvaikutukset Downin syndrooma -lasten varhaiskuntoutuksessa. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja, 75. Saarela, M. Miten tää pelaa? vuotiaan kehitysvammaisen lapsen pelaamiseen orientoituminen. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja, 66. Sebba, J. & Byers, R. & Rose, R. Redefining the Whole Curriculum for Pupils with Learning Difficulties. David Fulton Publishers. The Family with a Handicapped Child, toim. M. S. Seligman. Allyn and Bacon. Äystö, S. Kehitysvammaisuuden neuropsykologiasta. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja, 69. Äystö, S. & Das, J. P. Älykkyyden PASS-teoria: kuntouttavan harjaantumisen periaatteet. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallinen tutkimus- ja kokeiluyksikkö. EA 5.6 Oppimisvaikeudet, diagnostiikka ja interventio I 2 ov ( ) Tavoitteena on täsmentää erityisopetuksen perusmallia: ongelman määrittely, diagnostiset menettelyt sekä kuntoutuksen ja intervention keinot ja niiden tuloksellisuuden arvioiminen tavoitteellisen ammattityön näkökulmasta. Opintojakso tai sen osa voidaan järjestää myös luentona. Ashman, A. & Conway,, R. An Introduction to Cognitive Education. Theory and applications. (London: Routledge). Kuusela, J. Tieteellisen paradigman mukaisen ajattelun kehittyminen peruskoulussa. Kahden interventiomenetelmän tutkimus peruskoulun kuudesluokkalaisilla. Tutkimuksia 221. Helsinki: Opettajankoulutuslaitos. Hautamäki, J. & al. Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Oppimistulosten arviointi 3/1999. (Helsinki: Opetushallitus) Hautamäki, J. & al. Oppimaan oppiminen yläasteilla. Oppimistulosten arviointi 7/2000. (Helsinki: Opetushallitus). Gillberg, g, C. Ett barn i varje klass: om DAMP, MBD, ADHD. Bokförlaget Cura. Duvner,, T. ADHD Impulsivitet, överaktivitet, koncentrationssvårigheter. Liber. Kuntoutuksen ulottuvuudet, toim. A. Suikkanen & al. WSOY. Lindh, R. Mielikuvaoppiminen. WSOY. Linnakylä, P. Lukutaito työssä ja arjessa: aikuisten kansainvälinen lukutaitotutkimus Suomessa. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. Michelsson, K. & Saresma, U. & Valkama, K. & Vir irtanen, P. MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PSkustannus.WS Bookwell: Juva. Pumfrey ey,, P.. D. & Reason, R. & al. Specific Learning Difficulties (Dyslexia): challenges and responses: a national inquiry. NFER - Routledge. EA 5.7 Neuropsykologia I 2 ov ( ) Tavoitteena on esittää erityisopetuksen näkökulmasta keskeiset neuropsykologian tulokset ja tarkastella soveltamismahdollisuuksia sekä merkitystä erityispedagogiikan teorianmuodostuksessa. 110 Aivot ja oppiminen. Kliinistä lasten neuropsykologiaa, toim. T. Ahonen & al. Niilo Mäki -instituutti. Atena. Eccles, J. Evolution of the Brain: Creation of the Self. Clays Ltd. Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma, toim. H. Lyytinen & al. 2. uud. painos. WSOY. Neurokognitiivista kuntoutusta kehittämässä, toim. T. Ahonen & T. Aro & V. Närhi. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimusja kokeiluyksikön julkaisuja, 73. EA 5.8 Lahjakkaiden lasten opetus I 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä lahjakkuustutkimuksen perusteisiin, selvittää millainen on lahjakkaiden lasten kehitys ja sen pulmat sekä millaisia keinoja on tutkittu opetusratkaisuja etsittäessä. Actualizing Talent. A lifelong Challenge, ed. by J. Freeman & P. Span & H. Wagner. Cassell. Freeman, J. Educating the Very Able. Current International Research. OFSTED Reviews of Research. (London: The Stationery Office). Freeman, J. Gifted Children Growing Up. Cassel. Csikszentmihalyi, M. & Rathunde, K. & Whalen, S. Talented Teenagers. The roots of success and failure.cambridge University High Ability Studies: the journal of the European Council for High Ability. ECHA. Artikkeleita sopimuksen mukaan. International national Handbook of Giftedness and Talent, toim. K. Heller & al. 2nd edition. (London: Pergamon). Lukuja sopimuksen mukaan. EA 5.9 Var arhaisvuosien erityiskasvatus 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä varhaisvuosien erityiskasvatuksen teoriaan ja käytäntöihin. Caruso, J. J. & Fawcett, M. T. Supervision in Early Childhood Education. A Developmental Perspective. Teachers College The Family with a Handicapped Child, ed. by M. S.Seligman. Allyn and Bacon. Hanson, M. J. & Lynch, E. W. Early Intervention: implementing child and family services for infants and toddlers who are at risk or disabled. Pro Ed. Kirmanen, T. Lapsi ja pelko. Sosiaalipsykologinen tutkimus 5 6 vuotiaiden lasten peloista ja pelon hallinnasta. Kuopion yliopisto. Tauriainen, L. Kohti yhteistä laatua. Henkilökunnan, vanhempien ja lasten laatukäsitykset päiväkodin integroidussa erityisryhmässä. Jyväskylän yliopisto. Ulos umpikujasta miten auttaa tunnehäiriöistä lasta, toim. J. Sinkkonen & P. Pihlaja. WSOY. EA 5.10 Erityispedagogiikan klassikkoja 2 ov ( ) Tavoitteena on tutustua erityispedagogiikkaa tieteenä tai erityisopetuksen käytäntöä muokanneisiin teoksiin ja tutkijoihin. Coles, G. The Learning Mystique. A critical look at Learning Disabilities. Fawcett Columbino. Coles, R. Children of Crisis. Basic Books; tai Coles, R. Children of Crisis 1 5. Delta Books. Hewett F.M..M. & Forness, S. R. Education of Exceptional Learners. 2nd or 3rd ed. Allyn and Bacon. Itard, d, J. M. The Wild Boy of Aveyron; tai Lane, H. Wild Boy of Aveyron. Harvard University Press; tai Shattuck, R. The forbidden experiment: the story of the wild boy of Aveyron. (Kodansha Globe). Kodansha International; tai Malson, L. Wolf Children: the wild boy of Aveyron. NLB; tai Malson, L. Wolf Children and the Problem of Human Nature. Monthly Rewiev Meshcheryakov yakov,, A. Wakening to Life: forming behaviour and the mind in deaf-blind children. Progress. Mäki, N. Julkaisuja sopimuksen mukaan. Rose, N. Governing the Soul. The shaping of the private self. Second Edition. (London: Free Association Books). Vygotskij L. S. Ajattelu ja kieli. Weilin+Göös; tai Vygotskij, L. S. Thought and Language. M.I.T.

7 Sopimuksen mukaan muita teoksia, esim. erityispedagogiikan, kasvatustieteen, psykologian, sosiologian, sosiaalipolitiikan ja logopedian merkittäviä väitöskirjoja. ES Erityispedagogiikan syventävät opinnot 40 tai 24 ov Vähintään hyvin tiedoin suoritettujen erityispedagogiikan perus- ja aineopintojen ( ov) lisäksi suoritetaan syventävät opinnot, 40 ov pääaineena, 24 ov sivuaineena: Pääaineena ( ) Sivuaineena ( ) 1 Johdantokirjallisuus 3 ov 3 ov 2 Yhteiset opinnot 4 ov 4 ov 3 Valinnaiset opinnot 8 ov 2 ov 4 Perehtyminen erityispedagogiikan käytäntöihin II 2 ov - 5 Syventävät tutkimusmenetelmät 3 ov 3 ov 6 Tutkimusseminaarit I-II 4 ov 4 ov 7 Pro gradu -tutkielma 16 ov 7 Sivuainetutkielma 8 ov Syventävät opinnot yhteensä 40 ov 24 ov 8 Erityisopettajan opintoja 18 ov Erityispedagogiikan perus-, aine- ja syventävät opinnot yhteensä pääaineena 75 ov, sivuaineena 59 ov. ES 1 Johdantokirjallisuus 3 ov ( ) Tavoitteena on syventää käsitystä erityispedagogiikan tieteenalan tuloksista ja menetelmällisistä perusteista. Silver,, A. & Hagin, R. Disorders of Learning in Childhood. 1st or 2nd Edition. John Wiley & Sons. Developmental Follow-Up, toim. A. Friedman & H.C. Haywood. Academic. Alkukuulusteluna suoritetaan: Hinshaw,, S. Attention Deficits and Hyperactivity in Children. Sage. Reinert, H. R. Children in Conflict: educational strategies for the emotionally disturbed and behaviorally disorded. 2nd Ed. Merrill; tai Reinert, H. R. & Huang, A. Children in Conflict: educational strategies for the emotionally disturbed and behaviorally disorded. 3rd Ed. Merrill. Suoritustapa ja arviointi: Opintojakso arvioidaan kirjallisten kuulustelujen tai esseiden perusteella. Alkukuulusteluna suoritettavan kirjallisuuden perusteella opiskelijalle myönnetään opiskeluoikeus. ES 2 Yhteiset opinnot 4 ov ( ) Tavoitteena on antaa lisätietoa erityispedagogiikan tutkimuksen teorianmuodostumisesta, käytäntösuhteesta sekä metodisesta perustasta. Voidaan järjestää syventävien opintojen erikoisluentona. Berkson, G. Children with Handicaps. A review of behavioral research. Lawrence Erlbaum; tai Handbook of Early Childhood Intervention, ed. by J.P. Shonkoff & S.J. Meisels. 2nd ed. Cambridge University Salvia, J. & Ysseldyke, S. Assessment. 8th ed. Houghton Mifflin Company. Mental Lives: case studies in cognition, ed. by R. Campbell. Blackwell. Special Educational Needs Policy in the 1990: Warnock in the market place, toim. S. Riddell & S. Brown. Routledge. Opintojakso arvioidaan kirjallisten kuulustelujen tai esseiden perusteella. ES 3 Valinnaiset syventävät opinnot 8 ov ( ) Pääaineopiskelija valitsee neljä aluetta (yht. 8 ov), joista jokaisesta suoritetaan kolme vapaavalintaista teosta. Sivuaineopiskelija valitsee yhden alueen (2 ov), josta suoritetaan kolme teosta. Teokset voi suorittaa osallistumalla kirjallisiin kuulusteluihin tai esseekirjoituksina. Kirjat eivät voi olla aineopinnoissa jo suoritettuja, eikä samaa teosta voi käyttää kahden kokonaisuuden osasuorituksena. Alueen suorittaminen kokonaaan tai osittain voidaan korvata luennolla ja siihen kuuluvilla tehtävillä ja kirjallisuudella. Opintojaksot arvioidaan kirjallisten kuulustelujen tai esseiden perusteella. ES 3.1 Erityisopetuksen politiikka ja historia 2 ov ( ) Tavoitteena on eritellä erityisopetusta yhteiskuntapolitiikan osana. Skrtic, T. Behind Special Education. A critical analysis of professional culture and school organization. Love Publishing Company. Kivirauma, J. Erityisopetus ja suomalainen oppivelvollisuuskoulu vuosina Turun Yliopisto. Sarja C, osa 74. Educational Reform and its Consequences, toim.s. Tomlinson. London: Rivers Oram Garland, R. The Eye of the Beholder. Deformity and disability in the graeco-roman world. Cornell University Lewis, A. Children s Understanding of Disability. London: Routledge. Huotari, R. Opettaja moniammatillisessa työyhteisössä. Tutkimus sairaalaopetuksen, osastohoidon ja oppilaan muodostaman rajasysteemin kehitysmahdollisuuksista. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 191. ES 3.2 Poikkeavuus, yhteiskunta ja koulutus II 2 ov ( ) Tavoitteena on selvittää poikkeavuuden määritystä ja seurauksia elämänkulun näkökulmasta. Suoritus voi olla esseinä, oppimistehtävänä tai luentokurssin tenttinä. Cairns, R. & Cairns, B. Lifelines and Risks. Pathways of youth in our time. Harvester/Wheatsheaf. Jahnukainen, M. Koulun varjosta aikuisuuteen. Entisten tarkkailuoppilaiden peruskoulun jälkeiset elämänvaiheet. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 182. Kazdin, A.E. Behavior Modification in Applied Settings. 5th or 6th edition. Brooks/Cole. Managing misbehaviour in Schools, ed. by T. Charlton & K. David. Routledge. Naukkarinen, A. Tasapainoilua kurinalaisuuden ja tarkoituksen- mukaisuuden välillä. Jyväskylän yliopisto. Studies in education, psychology and social research

8 Special Education Reformed: Beyond Rhetoric? Toim. H. Daniels (London: Falmer) Wade, B. & Moore, M. Experiencing Special Education: what young people with special educational needs can tell us. Open University Wehman, P. Life beyond the classroom: transition strategies for young people with disabilities. 2nd ot 3rd ed. Paul H. Brooks. World Yearbook of Education Inclusive Education., toim. H. Daniels, H. & O. Garner (London: Kogan). ES 3.3 Kommunikaation kehitys ja häiriöt 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä kielen ja kommunikaation kehitystä ja luonnetta koskevaan erityisteoriaan, diagnostisiin keinoihin ja kuntoutuksen perusteisiin tai erityisiin interventio-ohjelmiin. Valitaan kolme teosta (Harris tai Lees & Urwin pakollinen, ellei ole suoritettu aineopinnoissa): Andrews, M. L. & Summers, A. C. Voice Therapy for Children: the elementary school years. Singular Publishing Group. Cumine, V.. & Leach, J. & Stevenson, G. Asperger Syndrome a practical guide for teachers. David Fulton Publishers; tai Autismi: teoriasta käytäntöön, toim. O. Ikonen. Atena. Glennen, S. L. & DeCoste, D. C. Handbook of Augmentative and Alternative Communication. Singular Publishing Group. Soveltuvin osin. Harris, J. Early Language Development: Implications for Clinical and Educational Practice. Routledge. Language Development in Exceptional Circumstances, ed. by D. Bishop & K. Mogford. Lawrence Erlbaum. Hove (UK). Lees, J. & Urwin, S. Children with Language Disorders. 2nd ed. Whurr. McTear ear,, M.F.. & Conti-Ramsden, G. Pragmatic Disability in Children. Studies in disorders of communication. Whurr. Naremore, R. C. Language Intervention with School-aged Children: conversation, narrative, and text. Singular Publishing Group. Rustin, L. & Botterill, W.. & Kelman, E. Assessment and Therapy for Young Dysfluent Children: family interaction. Whurr. ES 3.4 Matematiikan oppimisvaikeudet 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä matemaattisen ajattelun ja matematiikan oppimisen teoriaan, diagnostisiin keinoihin ja perusteisiin sekä matematiikan erityisopetuksen keinoihin ja niiden niiden tulosten arviointiin. Geary,, D. Children s Mathematical Development: research and practical applications. American Psychological Association. Hughes, M. Children and Number. Difficulties in Learning Mathematics. (London: Blackwell). Matematiikka - näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen, toim. P. Räsänen & al. Niilo Mäki -instituutti ja Koulutuksen tutkimuslaitos. Yliopistopaino. Jyväskylä. Nunes, T.. & Bryant, P. Children Doing Mathematics. Blackwell. ES 3.5 Aistivammaisuus 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä aistivammaisuuden teoriaan, sen eri muotojen diagnostiikkaan sekä keskeisiin interventiotapoihin ja opetusmuotoihin. Bishop, V.. E. Teaching Visually Impaired Children. Charles C. Thomas. Cochlear Implantation for Infants and Children: advances, editors G. M. Clark, S. C. Covan & R. C. Dowell. Singular Publishing Group. Denmark, J. C. Deafness and Mental Health. Jessica Kingsley. Fisher,, A. & Murray ray,, E. & Bundy,, A. Sensory Integration: theory and practice. 1st or 2nd e. F.A. Davis Company. Goode, D. A World without Words. The social construction of children born deaf and blind. Temple University Kuulon ja kielen kuntoutus, toim. E. Lonka & A. M. Korpijaakko-Huuhka. Palmenia. Tammerpaino. Moores, es, D. F. Educating the Deaf : psychology, principles, and practices. 4th or 5th ed. Houghton Mifflin Company. Takala, M. They say I m stupid, but I just don t HEAR. Hearing-impaired adults view of Finnish society. Department of Teacher Education. University of Helsinki. Research Report, 142. Webster ebster,, A. & Roe, J. Children with Visual Impairments. Social interaction, language and learning. Routledge. ES 3.6 Liikuntavammaisuus 2 ov ( ) Tavoitteena on täsmentää liikunnan ja motoriikan yleistä ja poikkeavaa kehitystä, sen arviointia sekä kuntoutuksen ja erityisliikunnan keinoja ja niiden tuloksellisuutta. Valitaan kolme teosta (artikkelit vastaavat yhtä teosta) Heikinaro-Johansson, P. Including Students with Special Needs in Physical Education. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. University of Jyväskylä. Holle, B. Lasten motorinen kehitys. 3. tark. p. Gummerus. l.m. Motor Development in Early and Later Childhood: longitudinal approaches, ed. by A. Kalverboer & B. Hopkins & R. Geuze. Cambridge University Rintala, P.. & Mälkiä, E. Uusi erityisliikunta. Artikkeleita sopimuksen mukaan. ES 3.7 Kehitysvammaisuus II 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä kehitysvammaisuuden määrityksiin ja sen kehityksellisiin ja opetuksellisiin teorioihin, arviointimenetelmiin sekä opetuksen, kuntoutuksen ja muun intervention menetelmiin ja tuloksiin. Dykens, E. & Hodapp, R. & Finucane, B.M. Genetics and Mental Retardation Syndromes. A new look at behavior and interventions.(baltimore: Paul H. Brookes). Sebba, J. & Byers, R. & Rose, R. Redefining the Whole Curriculum for Pupils with Learning Difficulties. David Fulton Publishers. Kehitysvammaisuus, toim. M. Kaski & al. 1. painos. WSOY. Äystö, S. Kehitysvammaisuuden neuropsykologiasta. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja, 69. Äystö, S. & Das, J. P. Älykkyyden PASS-teoria: kuntouttavan harjaantumisen periaatteet. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallinen tutkimus- ja kokeiluyksikkö. Launonen, K. Eleistä sanoihin, viittomista kieleen: varhaisviittomisohjelman kehittäminen, kokeilu ja pitkäaikaisvaikutukset Downin syndrooma -lasten varhaiskuntoutuksessa. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja, 75. Saarela, M. Miten tää pelaa? 5-6 -vuotiaan kehitysvammaisen lapsen pelaamiseen orientoituminen. Kehitysvammaliitto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja, 66. The Family with a Handicapped Child, toim. M. S. Seligman. Allyn and Bacon. Children with Down Syndrome: a developmental perspective, ed. by D. Cicchetti & M. Beeghly. Cambridge University Developmental Psychopathology. Vol. 1. Theory and Methods, and Vol 2. Risk, Disorder & Adaptation, toim. D. Cicchetti & D. Cohen. Wiley. Soveltuvin osin. Garland, R. The Eye of the Beholder. Deformity and disability in the graeco-roman world. Cornell University Happé, F. Autism: an introduction to psychological theory. UCL Hobson, R.P. Autism and the Development of Mind. Lawrence Erlbaum. Issues in the Developmental Approach to Mental Retardation, ed. by R.M. Hodapp & J.A. Burack & E. Zigler. Cambridge University ES 3.8 Oppimisvaikeudet, diagnostiikka ja interventio II 2 ov ( ) Tavoitteena on täsmentää erityisopetuksen perusmallia: ongelman määrittely, diagnostiset menettelyt sekä kuntoutuksen ja intervention keinot ja niiden tuloksellisuuden arvioiminen 112

9 tavoitteellisen ammattityön näkökulmasta. Opintojakso tai sen osa voidaan järjestää myös luentona. Ashman, A. & Conway,, R. An Introduction to Cognitive Education. Theory and applications. (London: Routledge). Kuusela, J. Tieteellisen paradigman mukaisen ajattelun kehittyminen peruskoulussa. Kahden interventiomenetelmän tutkimus peruskoulun kuudesluokkalaisilla. Tutkimuksia 221. Helsinki: Opettajankoulutuslaitos. Hautamäki, J. & al. Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Oppimistulosten arviointi 3/1999. (Helsinki: Opetushallitus) Hautamäki, J. & al. Oppimaan oppiminen yläasteilla. Oppimistulosten arviointi 7/2000. (Helsinki: Opetushallitus). Barrett, M. & Trevitt, J. Attachment Behaviour and the Schoolchild: an introduction to educational therapy. Tavistock/Routledge. Developmental Psychopathology. Vol. 1. Theory and Methods, and Vol 2. Risk, Disorder & Adaptation, toim. D. Cicchetti & D. Cohen. Wiley. Soveltuvin osin. Pumfrey ey,, P.. D. & Reason, R. & al. Specific Learning Difficulties (Dyslexia): challenges and responses: a national inquiry. NFER - Routledge. Das, J.P.. & Naglieri, J. A. & Kirby,, J. R. Assessment of Cognitive Processes. The PASS theory of intelligence. Allyn and Bacon. Adey,, P.. & Shayer,, M. Really Raising Standards. Routledge. Craighead, W.. E. & Kazin, A. E. & Mahoney,, M. J. Behavior Modification: principles, issues, and applications. 2nd ed. Houghton Mifflin. Learning Potential Assessment: theoretical, methodological and practical issues, toim. J.H.M. Hamers & K. Sijtsma, & A.J.J.M. Ruijssenaars. Swets & Zeitlinger. ES 3.9 Neuropsykologia II 2 ov ( ) Tavoitteena on esittää erityisopetuksen näkökulmasta keskeiset neuropsykologian tulokset ja tarkastella soveltamismahdollisuuksia sekä merkitystä erityispedagogiikan teorianmuodostuksessa. Eccles, J. Evolution of the Brain: Creation of the self. Clays Ltd. Gaddes, W.H. & Edgell, D. Learning Disabilities and Brain Function. 3rd edition. Springer-Verlag. Neurological Boundaries of Reality, toim. E.M.R. Critchley. Farrand Temple, C. M. Developmental Cognitive Neuropsychology. Psychology ES 3.10 Lahjakkaiden lasten opetus II 2 ov ( ) Tavoitteena on perehtyä lahjakkuustutkimuksen perusteisiin, selvittää millainen on lahjakkaiden lasten kehitys ja sen pulmat sekä millaisia keinoja on tutkittu opetusratkaisuja etsittäessä. Actualizing Talent. A lifelong Challenge, ed. by J. Freeman & P. Span & H. Wagner. Cassell. Clark, C. & Shore, e, B. Educating Students with High Ability. UNESCO. Csikszentmihalyi, M. & Rathunde, K. & Whalen, S. Talented Teenagers. The roots of success and failure. Cambridge University Freeman, J. Educating the Very Able. Current International Research. OFSTED Reviews of Research. (London: The Stationery Office). Freeman, J. Gifted Children Growing Up. Cassel. High Ability Studies: the journal of the European Council for High Ability. ECHA. Artikkeleita sopimuksen mukaan. Intelligence, Heredity and Environment, ed. by R. J. Sternberg & E. L. Grigorenko. International national Handbook of Giftedness and Talent, toim. K. Heller & al. 2nd edition. (London: Pergamon). Lukuja sopimuksen mukaan. The Origins and Development of High Ability, ed. by G.R. Bock & K. Ackrill. CIBA Foundation Symposium 178. Wiley. ES 3.11 Erityispedagogiikan klassikkoja 2 ov ( ) Tavoitteena on tutustua erityispedagogiikkaa tieteenä tai erityisopetuksen käytäntöä muokanneisiin teoksiin ja tutkijoihin. Coles, G. The Learning Mystique. A critical look at Learning Disabilities. Fawcett Columbino. Coles, R. Children of Crisis. Basic Books; tai Coles, R. Children of Crisis 1 5. Delta Books. Hewett F.M. & Forness, S. R. Education of Exceptional Learners. 2nd or 3rd ed. Allyn and Bacon. Itard, J. M. The Wild Boy of Aveyron; tai Lane, H. Wild Boy of Aveyron. Harvard University Press; tai Shattuck, R. The forbidden experiment: the story of the wild boy of Aveyron. (Kodansha Globe). Kodansha International; tai Malson, L. Wolf Children: the wild boy of Aveyron. NLB; tai Malson, L. Wolf Children and the Problem of Human Nature. Monthly Rewiev Meshcheryakov yakov,, A. Wakening to Life: forming behaviour and the mind in deaf-blind children. Progress. Mäki, N. Julkaisuja sopimuksen mukaan. Rose, N. Governing the Soul. The shaping of the private self. Second Edition. (London: Free Association Books). Vygotski, L.S. Ajattelu ja kieli. Suom. K. Helkama ja A. Koski- Jännes. Prisma-tietokirjasto. W+G. (engl. Thought and Language) Sopimuksen mukaan muita teoksia, esim. erityispedagogiikan, kasvatustieteen, psykologian, sosiologian, sosiaalipolitiikan ja logopedian merkittäviä väitöskirjoja. ES 4 Perehtyminen erityispedagogiikan käytäntöihin II 2 ov ( ) Opiskelija perehtyy aikaisempaa laajemmin erityiskasvatukseen ja kuntoutukseen sekä erityiskasvatuksellisen toiminnan yleisiin perusteisiin, järjestelyihin ja työtehtäviin. Opintojakso kuuluu vain pääaineopintoihin. 1) Vähintään kahden kuukauden harjoittelu tai työskentely jossakin erityispedagogiikan alan laitoksessa tai koulussa, muussa kuin aineopintovaiheessa; tai 2) Perehtymistä erityispedagogiikan diagnosointimenetelmiin sekä niiden suunnitteluun ja kehittämiseen; tai 3) Opetusharjoittelu (erityisopettajan opintoja suorittavat) Suoritustapa ja arviointi: Laaditaan harjoittelukertomus, vaihtoehtoiset suoritukset raportoidaan ohjeiden mukaan, suoritusmerkintä. ES 5 Syventävät tutkimusmenetelmät 3 ov ( ) Tavoitteena on syventää tietoja tutkimusmenetelmien itsenäisestä käytöstä ja soveltamisesta sekä pieniin aineistoihin että laajoihin seuranta- ja evaluaatiotutkimuksiin. Tilasto-ohjelmien (Statwiev, SPSS, SYSTAT tai vastaava) perushallinta edellytetään. Opintojakso koostuu luennoista, praktikumista ja kumpaankin osaan kuuluvasta kirjallisuudesta. Cohen, L. & Manion, L. Research Methods in Education. 5th ed. Croom Helm/Routledge. Tabachnick, B. & Fidell, L. Using Multivariate Statistics. 3rd or 4th ed. Harper Collins. Suoritustapa ja arviointi: Luento- ja kirjallisuuskuulustelun suorittaminen (Cohen & Manion), arviointi kuulustelun perusteella (2 ov ); osallistuminen praktikumiin, tehtävien ja kirjallisuuden suorittaminen (Tabachnick & Fidell). Praktikumista annetaan suoritusmerkintä (1 ov ). ES 6 Tutkimusseminaarit I ja II 4 ov ( ) Tavoitteena on selvittää tieteellisen toiminnan periaatteet, kuvata tieteellisen ja henkisen työn kulku, auttaa tunnistamaan ja voittamaan työtä hidastavat estetekijät sekä perehtyä tieteellisen työn arvioinnin laatukriteereihin, ja erityisesti ohjata tutkimussuunnitelman laatimiseen. Oheiskirjallisuus: Handbook of Research Synthesis, toim. H. Cooper & L.V. Hedges. Sage. Publication Manual of the American Psychological Association. 4th ed. APA. 113