1(7) Valtiovarainministeriö Vero-osasto Kansainvälisen verotuksen yksikkö

Transkriptio

1 Valtiovarainministeriö Muistio Vero-osasto Kansainvälisen verotuksen yksikkö 1(7) Monenkeskinen yleissopimus, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi; allekirjoitusvaltuuksien myöntäminen ja odotettavissa olevia varaumia ja ilmoituksia koskevan väliaikaisen luettelon antamisesta päättäminen Yleissopimuksen keskeinen sisältö ja allekirjoitusvaltuudet OECD:n ja G20-valtioiden käynnistämässä veronvälttämisen ja voitonsiirtojen vastaisessa hankkeessa (BEPS, Base Erosion and Profit Shifting) on sovittu toimenpiteistä, joilla muutetaan valtioiden välisiä sopimuksia kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (verosopimukset). Verosopimuksilla pyritään estämään tulon kaksinkertaista verotusta. Muutoksien tavoitteena on estää perusteettomien etujen saavuttamista verosopimusten avulla sekä muun muassa estää nollaverotustilanteita. Jotta verosopimusten muutokset voitaisiin saattaa voimaan mahdollisimman pian, neuvottelukonferenssissa valmisteltiin monenkeskinen yleissopimus (yleissopimus), johon liittymällä valtiot voivat muuttaa jo olemassa olevia kahdenvälisiä verosopimuksiaan. Konferenssi oli avoin kaikille ja sen työhön osallistui Suomi mukaan lukien hieman yli 100 valtiota ja lainkäyttöaluetta. Konferenssi hyväksyi yleissopimuksen tekstin Yleissopimuksella on mahdollista muuttaa voimassa olevien verosopimusten määräyksiä, jotka liittyvät verotuksellisiin hybridi-yksiköihin, verosopimusten säännöksiin yhteisöjen kaksoisasumistilanteista, kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmiin, sopimusten väärinkäytösten estämiseen, osinkoverotukseen, myyntivoittojen verotukseen, liiketulon verotusoikeuden luovan kiinteän toimipaikan syntymiseen, keskinäiseen sopimusmenettelyyn, siirtohinnoittelun vastaoikaisuun ja välimiesmenettelyyn. Osa yleissopimuksen määräyksistä on minimistandardeja, jotka kaikkien BEPStyöhön sitoutuneiden valtioiden odotetaan hyväksyvän, ja osa suosituksia, joiden hyväksyminen on valinnaista. Yleissopimus on rakennettu siten, että valtio voi jättää valinnaisen määräyksen valitsematta tekemällä varauman. Lisäksi joidenkin minimistandardien osalta standardin voi täyttää useammalla vaihtoehtoisella tavalla. Suomi valitsisi ne yleissopimuksen määräykset, jotka ovat minimistandardeja eli 6 artiklan mukaisen johdantokappaleen, 7 artiklan mukaisen sopimusten väärinkäyttöä estävän määräyksen ja 16 artiklan mukaiset keskinäistä sopimusmenettelyä koskevat määräykset. Lisäksi Suomi valitsisi 17 artiklan mukaisen siirtohinnoittelun vastaoikaisua koskevan määräyksen niihin verosopimuksiinsa, joissa sitä vielä ei ole. Lisäksi Suomi valitsisi soveltaa yleissopimuksen VI osan mukaista välimiesmenettelyä tietyin rajauksin. Suomen valintoja on selostettu yksityiskohtaisemmin jäljempänä tässä muistossa. Jotta yleissopimuksella olisi vaikutuksia tiettyyn verosopimukseen, on myös Suomen kahdenvälisen sopimuskumppanin allekirjoitettava ja ratifioitava yleissopimus. Lisäksi sopimuskumppaneiden tekemät varaumat ja valinnat vaikuttavat merkittävästi muutosten sisältöön. Esimerkiksi varauman vaikutus on pääsäännön mukaisesti kaksisuuntainen. Jos yleissopimuksen allekirjoittajavaltio tekee varauman olla sovelta-

2 2(7) matta yleissopimuksen määräyksiä verosopimuksiinsa, merkitsee tämä sitä, että verosopimus ei näiltä osin muutu. Siten myöskään toinen sopimuspuoli ei voi omalta osaltaan soveltaa yleissopimuksen määräystä verosopimuksen sijaan. Yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja vaatii siten eduskunnan hyväksynnän, joten yleissopimus saatettaisiin eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksellä samaan tapaan kuin kahdenväliset verosopimuksetkin. Yleissopimuksen ensimmäinen allekirjoitustilaisuus järjestetään Tarkoituksena on, että Suomi allekirjoittaisi sopimuksen tuolloin ja tämän vuoksi esitetään, että Tasavallan Presidentti valtuuttaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen tai hänen estyneenä ollessaan suurlähettiläs, Suomen pysyvä edustaja OECD:ssä Pekka Puustisen allekirjoittamaan monenkeskisen yleissopimuksen, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi ja päättää odotettavissa olevia varaumia ja ilmoituksia koskevan väliaikaisen luettelon antamisesta. Odotettavissa olevia varaumia ja ilmoituksia koskeva väliaikainen luettelo Yleissopimuksen 28 ja 29 artiklan mukaan siihen liittyvät varaumat ja ilmoitukset on tehtävä allekirjoitusajankohtana tai ratifioimis- tai hyväksymisasiakirjaa talletettaessa ja jos varaumia ja ilmoituksia ei tehdä allekirjoitusajankohtana, on sopimuksen allekirjoitushetkellä annettava väliaikainen luettelo odotettavissa olevista varaumista. Yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan suostumusta voimaantullakseen. Sama koskee lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia varaumia ja ilmoituksia. Tämä merkitsee, että Suomi antaisi allekirjoitushetkellä väliaikaisen luettelon odotettavissa olevista varaumista ja ilmoituksista. Suomi tekisi varaumat ja ilmoitukset hyväksymisasiakirjaa talletettaessa. Seuraavassa on selostettu tarkemmin varaumia ja ilmoituksia. Mukaan luettuja verosopimuksia koskeva ilmoitus (yleissopimuksen 2 artikla) Yleissopimuksen allekirjoittavan valtion on ilmoitettava, mitä verosopimuksia se haluaa ottaa yleissopimuksen soveltamisalaan. Suomen osalta ilmoitus kattaisi kaikki Suomen laajat tuloverosopimukset pois lukien Pohjoismaisen tuloverosopimuksen ja Bulgarian kanssa tehdyn tuloverosopimuksen. Pohjoismaisen sopimuksen osalta sen osapuolet ovat sopineet, että yleissopimukseen sisältyvät minimistandardit otetaan osaksi Pohjoismaista sopimusta siihen tehtävällä muutospöytäkirjalla. Bulgarian kanssa tehty tuloverosopimus on vanhahko ja osin teknisesti yhtyeensopimaton monenkeskisen yleissopimuksen kanssa, joten Bulgarian verosopimuksen osalta minimistandardit on tarkoitus toteuttaa kahdenvälisellä ratkaisulla. Mukaan luetun verosopimuksen tarkoitus (6 artikla) Yleissopimuksella verosopimuksen tarkoitusta kuvaavaa johdantokappaletta muutetaan siten, että kaksinkertaisen verotuksen poistamisen lisäksi nimenomaisesti mainitaan tarkoitus olla luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisen tai välttämisen avulla. Tämän määräyksen voi jättää sisällyttämättä verosopimukseen vain sillä perusteella, että verosopimuksessa on jo vas-

3 3(7) taava johdantokappale. Suomen verosopimuksista tällaiset johdantokappaleet puuttuvat. Suomen antaisi ilmoituksen verosopimusten johdantokappaleista, joiden sijaan tulisi monenkeskisessä sopimuksessa oleva teksti. Lisäksi yleissopimukseen liittyvät osapuolet voivat halutessaan sisällyttää verosopimuksiinsa johdannon sanat, jotka viittaavat haluun kehittää taloudellista suhdettaan ja laajentaa yhteistyötään veroasioissa. Suomi ei valitsisi tätä määräystä. Sopimusten väärinkäytön estäminen (7 artikla) Verovelvolliset ovat voineet saada verosopimusetuja myös tilanteissa, joihin sopimusvaltiot eivät ole niitä alun perin tarkoittaneet (niin kutsuttu treaty shopping ilmiö). Näitä väärinkäytöksiä pyritään estämään yleisellä väärinkäytöksiä estävällä määräyksellä ja määräyksellä, jolla asetetaan tiettyjä kriteerejä sopimusedun saamiselle. Minimistandardin voi täyttää kolmella vaihtoehtoisella tavalla eli joko ottamalla yleissopimuksella verosopimuksiinsa pelkän yleisen väärinkäytöksiä estävän määräyksen (Principal Purpose Test, PPT-määräys, artiklan 1 kappale) tai PPT-määräyksen ja yksinkertaistetun etuuksien saamista rajoittavan määräyksen yhdistelmän (Limitation of Benefits, LOB-määräys, artiklan 8-13 kappaleet). Kolmantena vaihtoehtona on yksityiskohtaisen LOB-määräyksen neuvotteleminen kahdenvälisiin verosopimuksiin täydennettynä kansallisella lainsäädännöllä. Suomi valitsisi näistä vaihtoehdoista yleisen väärinkäytöksiä estävän määräyksen. Suomella on jo nyt verosopimuksissaan sekä tiettyjä tulotyyppejä (osinko, korko ja rojalti) koskevia PPT-määräyksiä että yleisiä PPT-määräyksiä. Lisäksi PPT-määräys yleisen tason määräyksenä sopii paremmin otettavaksi kattavasti verosopimusverkostoon kuin LOB-määräys, jonka laatiminen sopii paremmin kahdenvälisissä neuvotteluissa tehtäväksi. Yleissopimus on laadittu siten, että PPT on oletuksena eli sen valitsemiseksi ei tarvitse tehdä varaumia. Lisäksi valtio voi halutessaan valita kappaleen 4 mukaisen lisämääräyksen, jonka nojalla toimivaltainen viranomainen voisi kuitenkin antaa sopimusedun, vaikka PPT-määräys olisi tullut sovellettavaksi. Tämä määräys tulee osaksi verosopimusta vain, jos molemmat osapuolet valitsevat määräyksen. Kyseinen määräys ei ole osa minimistandardia, joten Suomi ei valitsisi tätä määräystä. Suomen verosopimuskumppani voi valita PPT:n ja LOB:n yhdistelmän. Tällöin oletussääntönä on, että PPT soveltuu, ellei yhdistelmän valinnut valtio tee varaumaa, jolla pelkän PPT:n soveltuminen estyy. Tällaisen varaumatilanteen varalta 7 kappaleessa on tarjolla vaihtoehto a) jolla PPT:n valinnut valtio suostuu toisin valinneen valtion valintaan tai b) jolla erilaiset valinnat johtavat siihen, että PPT:n valinnut soveltaa vain sitä ja yhdistelmän valinnut yhdistelmää. Suomi ei valitsisi kumpaakaan 7 kappaleen vaihtoehdoista. Tämä merkitsisi sitä, että mikäli yhdistelmän valinneelle valtiolle ei sovi ratkaisuksi pelkkä PPT, yleissopimuksen 7 artikla ei muuta verosopimusta. Näissä tapauksissa valtioiden on yritettävä päästä molemminpuolisesti tyydyttävään minimistandardin täyttävään ratkaisuun. Käytännössä tämä merkitsee kahdenvälisiä verosopimusneuvotteluja.

4 4(7) PPT:n valitsevan maan on annettava ilmoitus, jossa se yksilöi verosopimuksissaan jo olemassa olevat PPT-määräykset, joiden sijaan sovellettaisiin monenkeskisen sopimuksen PPT-määräystä. Suomi antaisi siten tällaisen ilmoituksen. Keskinäinen sopimusmenettely (16 artikla ja soveltamisen alkamisen osalta 35.4 ja 35.6 artikla) Osana riidanratkaisumekanismin tehostamista koskevaa BEPS-raporttia numero 14 on sovittu OECD:n malliverosopimuksen muuttamisesta siten, että verovelvollinen voi saattaa keskinäisen sopimusmenettelyn vireille asuinvaltionsa lisäksi lähdevaltiossa. Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan minimistandardin voi täyttää ottamalla verosopimuksiinsa OECD:n verosopimusmallin 25 artiklan 1-3 kappaleen mukaan lukien edellä kuvattu muutos. Suomi tekisi näin. OECD:n mallin mukainen keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva artikla on Suomen lähtökohta myös kahdenvälisissä neuvotteluissa. Monissa Suomen verosopimuksissa on jo nykyisinkin OECD:n mallin mukainen määräys muutoin kuin kuvatun BEPS-raportin tuoman muutoksen osalta. Vanhemmissa verosopimuksissa määräykset ovat osin toisenlaisia, joten niiden osalta yleissopimus merkitsisi muutosta. Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevaan artiklaan liittyy useita ilmoituksia, joilla yksilöidään joko verosopimuksen määräyksiä, joihin muutokset kohdistuvat tai verosopimuksia, joista määräykset puuttuvat. Suomi antaisi nämä ilmoitukset. Yleissopimuksen voimaantuloa ja soveltamisen alkamista koskevien artikloiden osalta pääsääntö on, että yleissopimusta sovelletaan sen voimaantulon jälkeen alkaviin verokausiin. Keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan osalta on kuitenkin tehty poikkeus, jonka mukaan yleissopimuksen määräyksiä sovellettaisiin asioihin, jotka tulevat vireille yleissopimuksen voimaantulon jälkeen riippumatta siitä, mitä verokausia ne koskevat. Tähän poikkeukseen voi kuitenkin tehdä varauman, jonka seurauksena myös keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan artiklan osalta soveltaminen kohdistuisi voimaantulon jälkeisiin verokausiin. Suomi tekisi tämän varauman. Vastaoikaisut (17 artikla) Tällä artiklalla lisätään verosopimuksiin vastaoikaisua koskeva OECD:n malliverosopimuksen mukainen 9 artiklan toinen kappale. Vastaoikaisua koskevan 9 artiklan toisen kappaleen ottaminen osaksi verosopimuksia ei ole minimistandardi. Sen sijaan minimistandardin vaatimus on, että toimivaltainen viranomainen pyrkii ratkaisemaan asian keskinäisessä sopimusmenettelyssä ja toimeenpanee keskinäiset sopimukset riippumatta siitä, onko verosopimuksen 9 artiklassa toista kappaletta. Valtaosassa Suomen verosopimuksista on jo OECD:n verosopimuksen 9 artiklan toista kappaletta vastaava määräys. Koska asialla on liityntä minimistandardiin, Suomi ottaisi tässä kyseessä olevan määräyksen niihin verosopimuksiin, joista se nyt

5 5(7) puuttuu. Näin ollen Suomi tekisi varauman, jonka mukaan tätä artiklaa ei sovelleta niiden verosopimusten osalta, jossa on jo edellä mainittu määräys. Suomi antaisi ilmoituksen verosopimuksista, joissa on jo edellä mainittu vastaoikaisua koskeva määräys. Valinnaiset määräykset ja Suomen varaumat (3-5 ja 7-15 artiklat) Suomi tekisi varauman kaikkien muiden kuin minimistandardien osalta eli Suomi ei ottaisi yleissopimuksen tarjoamia muita muutoksia verosopimuksiinsa. Näin ollen Suomi tekisi varaumat artikloihin 3-4 ja Suomi ei ottaisi mitään artiklassa 5 tarjottua vaihtoehtoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yleissopimus ei muuttaisi esimerkiksi Suomen verosopimusten nykyisiä määräyksiä kiinteästä toimipaikasta. Yleissopimuksen ja verosopimusten yhteensovittaminen on hankalaa yleissopimuksen kirjoitustavan ja verosopimusverkoston eri-ikäisyyden vuoksi. Koska yleissopimuksen on sovelluttava kaikkien siihen liittyvien valtioiden tarpeisiin, siinä ei ole voitu verosopimuskohtaisesti yksilöidä, mikä artikla tai kappale korvataan, vaan asia jää niin sanottujen yhteensovituslausekkeiden ja ilmoitusten varaan. Lisäksi yleissopimuksen allekirjoituksen aikataulu on erittäin kunnianhimoinen, sillä ensimmäinen allekirjoitustilaisuus järjestetään jo Tässä aikataulussa ei ole ollut mahdollista tehdä riittävän yksityiskohtaista tarkastelua yleissopimuksen määräysten yhteensopivuudesta kaikkien Suomen verosopimusten osalta. Myös BEPS:n taloudellisia vaikutuksia selvittävän työryhmän työ on kesken. Suomi voi ottaa yleissopimuksen määräysten mukaisia määräyksiä myös verosopimuksiinsa kahdenvälisten neuvottelujen kautta. Lisäksi yleissopimuksessa on määräykset varauman perumisesta ja supistamisesta eli yleissopimus mahdollistaa määräysten myöhemmänkin käyttöönoton. Välimiesmenettely ja Suomen valinnat Yleissopimuksen kuudes osa koskee niin sanottua välimiesmenettelyä. Välimiesmenettelyllä tarkoitetaan verosopimuksen tulkintaerimielisyyttä koskevan tilanteen ratkaisemista saattamalla asia riippumattoman välimiespaneelin käsiteltäväksi valtioiden välisten neuvotteluiden jälkeen. Tämä voi tapahtua verovelvollisen pyynnöstä silloin, jos sopimusvaltion toimenpiteet ovat verovelvollisen näkemyksen mukaan johtaneet verosopimuksen määräyksen vastaiseen verotukseen eivätkä valtiot ole määräajassa saaneet ratkaistua asiaa neuvotteluin verosopimuksen mukaisessa keskinäisessä sopimusmenettelyssä. Välimiesmenettelyn johdosta annettu päätös olisi lopullinen ratkaisu siitä, mikä valtio yksittäistapauksessa saa verottaa tiettyä tuloerää. Valtion on nimenomaisesti ilmoitettava, jos se haluaa soveltaa yleissopimuksen kuudennen osan välimiesmenettelyä koskevia artikloja verosopimuksissaan. Yleissopimus sisältää tietyt välimiesmenettelyä koskevat olettamasäännökset, joista valtioiden on kuitenkin mahdollista poiketa varaumin ja ilmoituksin. Valtiot voivat myös sopia keskenään eräistä välimiesmenettelyä koskevista seikoista yleissopimuksen sisällöstä poikkeavalla tavalla. Suomella on verosopimuksissaan määräykset keskinäisestä sopimusmenettelystä mutta ei pakollisesta välimiesmenettelystä. Suomi on muiden EU-jäsenvaltioiden ta-

6 6(7) voin mukana niin sanotussa EU-pakkoarbitraatiosopimuksessa, jolla poistetaan kaksinkertainen verotus etuyhteysosapuolten välisiin liiketoimiin liittyen (Yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 90/436/ETY). Euroopan komissio antoi ehdotuksen neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (COM(2016) 686 final). Osana nyt puheena olevan OECD:n monenkeskisen yleissopimuksen määräyksiä Suomi valitsisi soveltavansa välimiesmenettelyä tietyin varauksin. Valinnat edellyttäisivät osittain muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Suomi tekisi 18 artiklan mukaisen ilmoituksen, että se päättää soveltaa VI osaa mukaan luetuissa verosopimuksissaan. Jotta välimiesmenettelyä koskeva osa tulisi sovellettavaksi kahdenvälisesti, on myös toisen sopimusosapuolen tullut tehdä vastaava ilmoitus. Suomi ei käyttäisi 19 artiklan 11 kohdan varaumamahdollisuutta pidentää toimivaltaisten viranomaisten 19 artiklan 1 b kohdassa tarkoitettua kahden vuoden neuvotteluaikaa kolmeen vuoteen. Tästä huolimatta neuvotteluaika olisi kuitenkin kahden vuoden sijaan kolme vuotta, jos toinen sopimusvaltio on tehnyt kyseisen varauman. Suomi tekisi 19 artiklan 12 kohdan mukaisen varauman, jonka mukaan välimiesmenettelyyn ei pääsisi, jos asia olisi jo ratkaistu kansallisessa muutoksenhakuprosessissa Suomessa tai asiaan liittyvässä toisessa sopimusvaltiossa. Erilaisten muutoksenhakuprosessien päällekkäisyyksien välttämiseksi olisi tarkoituksenmukaista rajata erilaisten prosessien käynnistymistä samaa asiaa koskien. Suomi valitsisi välimiesmenettelyn lajiksi 23 artiklan 1 kohdan sisältämän muodon, jossa välimiehet valitsisivat toimivaltaisten viranomaisten esittämistä ratkaisuehdotuksista yhden ilman mahdollisuutta päättää asiasta toisin. Suomi ei siten tekisi 23 artiklan 2 kohdan mukaista varaumaa, jonka mukaisesti välimiespaneeli voisi päättää käsiteltävänä olevan asian vapaasti harkiten eikä siten valitsisi kahdesta ratkaisuehdotuksesta. Koska Suomi valitsisi välimiesmenettelyn muodoksi 23 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn, Suomi tekisi 23 artiklan 3 kohdan mukaisen varauman, jonka mukaan sopimusosapuolen, joka on tehnyt 2 kohdan mukaisen varauman, kanssa ei sovellettaisi 19 artiklaa ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset olisivat päässeet sopimukseen välimiesmenettelyyn lajista. Keskinäisen sopimusmenettelyn ja välimiesmenettelyn luonteen vuoksi edellytettäisiin myös prosessien kuluessa saatujen tietojen osalta 23 artiklan 5 kohdassa kuvattua luottamuksellisuutta. Suomi tekisi kyseistä kohtaa koskevan ilmoituksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Suomi tekisi lisäksi 23 artiklan 7 mukaisen varauman, jonka mukaan VI osaa ei sovellettaisi niihin sopimusosapuoliin nähden, jotka eivät halua noudattaa 23 artiklan 5 kohdan mukaista luottamuksellisuutta. Suomi ei tekisi 24 artiklan mukaista ilmoitusta eikä varaumaa, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voisivat sopia eri tavoin kuin mitä välimiespaneelin johtopäätös on ollut. Ilmoituksen tai varauman tekeminen ei olisi tarkoituksenmukaista, koska Suomi valitsisi välimiesmenettelyn muodon, jossa paneeli valitsisi jommankumman toimivaltaisten viranomaisten ehdotuksesta. Suomella ei myöskään olisi tarpeen tehdä 26 artiklan 4 kohdan mukaista varaumaa, jonka johdosta IV osa syrjäytyisi sellai-

7 7(7) sen erikseen nimetyn verosopimuksen määräyksen johdosta, joka koskee pakkosovittelua. Välimiesmenettelyn osalta Suomi käyttäisi myös mahdollisuuden tehdä 28 artiklan 2 kohdan mukaisia varaumia. Kyse olisi niin sanotuista vapaista varaumista, joilla sopimusosapuoli voi rajata VI soveltumista määriteltyihin tapauksiin. Suomen tekemän varauman mukaan VI osaa ei ensinnäkään sovellettaisi siltä osin kuin on kyse kansallisen lain mukaisista veronkiertotapauksista. VI osaa ei sovellettaisi myöskään sellaisiin tapauksiin, joissa on kyse veropetoksesta tai jostakin muusta rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevasta tilanteesta. VI osan soveltamisalasta rajattaisiin myös pois tapaukset, joissa ei ole kyse kaksinkertaisesta verotuksesta. Kaksinkertaisella verotuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa molemmat valtiot ovat määränneet veroa samaan tuloon kohdistuen sillä tavalla, että se johtaa lisäveron määräämiseen, verovelan kasvuun tai tappioiden määrän vähentymiseen. IV osa ei soveltuisi, jos tapauksessa olisi hakeuduttu EU-pakkoarbitraatioyleissopimuksen tai muun vastaavan EUmenettelyyn. Tällä pyrittäisiin välttämään tilanteet, että sama tapaus olisi käsittelyssä monessa eri prosessissa. Varaumia voi olla tarpeen muuttaa ja täsmentää erityisesti välimiesmenettelyä koskevilta osin monenkeskisen yleissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ennen kuin asia saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi. Tämä johtuu siitä, että EU:ssa on parhaillaan käsittelyssä direktiiviehdotus kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismeista (COM(2016) final). VI osan soveltamista rajattaisiin myös siten, että sitä sovellettaisiin vain tapauksiin, jotka koskevat yleissopimuksen voimaantulon jälkeisiä verokausia. Tämä rajaus olisi linjassa sen kanssa, miten verosopimusmuutokset saatetaan voimaan ja sovellettaviksi.