Täydentävät ehdot. Viljelytapa ja ympäristöehdot

Transkriptio

1 Täydentävät ehdot Viljelytapa ja ympäristöehdot Uusittu painos 2010

2 Maaseutuviraston julkaisusarja: Hakuoppaita ja ohjeita Sisällys 1 Mitä ovat täydentävät ehdot Ehdot koskevat useimpia viljelijätukia Täydentävien ehtojen oppaita on kaksi Mitä ehtoja opas käsittelee...5 HYVÄN MAATALOUDEN JA YMPÄRISTÖN VAATIMUKSET Pidä pelto hyvässä viljelykunnossa Jätä pientareita ja huolehdi maaperän kunnosta Torju hukkakauraa Viljele peltoa hyvän maatalouskäytännön mukaisesti Noudata viljelykiertovaatimusta Huolehdi kesannoista ja luonnonhoitopelloista Säilytä maaston ominaispiirteet Selvitä, tarvitsetko lupaa kasteluveden ottoon Huomioi ehdot, kun käytät maatalousmaata muuhun kuin viljelyyn Huolehdi tilapäisesti viljelemättömästä ja viljelemättömästä alasta Säilytä ja hoida pysyviä laitumia Pidä pysyvät laitumet avoimina Pysyvien laitumien säilyttämisvelvollisuus voi tiukentua...13 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET Käsittele lantaa ja lannoitteita huolellisesti Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä Lannoita rajoitusten mukaan Käytä puhdistamolietettä rajoitusten mukaan Levitä vain vaatimukset täyttävää puhdistamolietettä Selvitä käsitellyn lietteen ja maan ominaisuudet Huomaa käsitellyn puhdistamolietteen käyttörajoitukset viljelyssä Suojele pohjavettä Selvitä pohjavesialueen sijainti Käytä vain pohjavesialueella sallittuja kasvinsuojeluaineita Noudata pohjavesialueen ravinnepäästörajoituksia Suojele luontoa Säilytä maatalousmaan luontoarvoja Suojele lajeja ja luontotyyppejä Natura alueella Noudata yleisiä lajien rauhoitussäännöksiä Mihin täydentävät ehdot perustuvat Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset Lakisääteiset hoitovaatimukset Miten vaatimusten noudattamista valvotaan Voit saada neuvontaa täydentävistä ehdoista Säädökset ja muut lähteet...29 Liite 1 Tietoa eräistä maatalousympäristön lajeista..30 Liite 2 Muistilista viljelytapaan ja ympäristöön liittyvistä täydentävistä ehdoista...33 ISBN (Painettu) ISSN X (Painettu) ISBN (Verkkojulkaisu) ISSN (Verkkojulkaisu) Julkaisija: Maaseutuvirasto Etukannen kuva: MMM kuva-arkisto Takakannen kuva: Comma/Delany Brendan Taitto ja paino: Edita Prima Oy, Helsinki

3 1 Mitä ovat täydentävät ehdot Täydentävät ehdot ovat joukko vaatimuksia, joiden noudattaminen on useimpien viljelijätukien ehtona. Täydentävät ehdot koostuvat viljelyyn liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista (taulukko 1). Lakisääteiset vaatimukset liittyvät ympäristöasioihin, kansanterveyteen, kasvien terveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän oppaan liitteen 2 muistilistan avulla voit tarkistaa, onko tilallasi noudatettu tässä oppaassa esitettyjä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia sekä ympäristöön liittyviä lakisääteisiä hoitovaatimuksia. Taulukko 1. Täydentävien ehtojen kokonaisuus. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset Pientareet ja maaperän kunto Hukkakauran torjunta Viljely hyvän maatalouskäytännön mukaan Viljelykiertovaatimus Kesantojen ja luonnonhoitopeltojen hoito Maaston ominaispiirteet Kasteluveden otto Pysyvien laitumien säilyttäminen ja hoito 1.1 Ehdot koskevat useimpia viljelijätukia Kun haet EU:n kokonaan tai osittain rahoittamia tai eräitä kansallisia viljelijätukia, sinun tulee tuntea ja noudattaa täydentäviä ehtoja. Tuet, jotka vaativat oppaassa kerrottujen ehtojen noudattamista, on lueteltu taulukossa 2. Täydentävien ehtojen lisäksi viljelijätuissa on myös omia ehtoja, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia. Täydentävät ehdot koskevat tuenhakijan kaikkea maatalousmaata ja maatalouden harjoittamista. Täydentäviä ehtoja pitää noudattaa koko kalenterivuoden ajan ( ). Kun lohkon hallinta muuttuu ja lohkon vastaanottaja on itse hakenut tukea kyseisenä tukivuonna, hän on vastuussa siirtyneen lohkon osalta täydentävien ehtojen noudattamisesta, siltä ajalta kuin lohko on hänen hallinnassaan. Jos siirtyneen lohkon haltija ei ole kyseisenä vuonna tuenhakija, täydentävien ehtojen noudattaminen siirtyneellä lohkolla on alkuperäisen tuenhakijan vastuulla. Tällöin on hyvä sopia kirjallisesti, että kumpikin osapuoli vastaa täydentävien ehtojen noudattamisesta siltä ajalta, kun lohko on heidän hallinnassa. Mitä on maatalousmaa Maatalousmaalla tarkoitetaan peltojen, pysyvien laitumien ja pysyvien kasvien pinta-alaa. Lakisääteiset hoitovaatimukset Ympäristö Lannan ja lannoitteiden käsittely Puhdistamolietteen käyttö Pohjaveden suojelu Luonnon suojeleminen maatalousmaalla Kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys * Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti Kasvinsuojeluaineiden käyttö Tuotantoeläimiltä kielletyt aineet Elintarvikkeet Maidontuotantotilojen hygienia Munantuotantotilojen hygienia Siipikarjatilojen salmonellavalvonta Rehut Eläintaudit Eläinten hyvin vointi * * Näitä ehtoja ei esitellä tässä täydentävien ehtojen oppaassa. Kuva Lassi Kujala/Kuvapankki Plugi 4

4 Ehtojen noudattamista valvotaan tarkastuksilla, joita tehdään sekä tilakäynneillä että tuenhakijan hakulomakkeiden tietojen perusteella. Tarkastuksissa havaitut täydentävien ehtojen laiminlyönnit vähentävät samanaikaisesti kaikkien taulukossa 2 lueteltujen tukien määrää. Taulukko 2. Kaikkien taulukossa lueteltujen tukien vaatimuksena on täydentävien ehtojen noudattaminen. Taulukossa on esitetty vuonna 2010 haettavissa olevat tuet. EU:n rahoittamat suorat tuet Tilatuki Peltokasvien tuotantopalkkio Valkuaiskasvipalkkio Tärkkelysperunan tuki Siementuotannon tuki timoteille Uuhipalkkio Lypsylehmäpalkkio Nautapalkkio Maaseuturahaston tuet Eläinten hyvinvointituki Ohjelmakauden ympäristötuki Ohjelmakauden ympäristötuen erityistuet Ohjelmakauden luonnonhaittakorvaus Ohjelmakauden luonnonhaittakorvaus Kansalliset viljelijätuet Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa Pohjoiset hehtaarituet (ehtot koskevat maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (189/2009) 3 :n 1 mom., 7 9 :n ja 12 :n osalta) Kotieläintilan hehtaarituki 1.2 Täydentävien ehtojen oppaita on kaksi Tämä opas korvaa vuonna 2006 päivitetyn oppaan Viljelytapa ja ympäristöehdot. Pääosa oppaan asiasisällöstä on pysynyt samana. Suurin muutos on, että velvoitekesannointi on päättynyt. Siksi hoidetulle viljelemättömälle pellolle on tehty uusi määritelmä ja uudet hoito-ohjeet. Hoidettuja viljelemättömiä peltoja ovat luonnonhoitopellot ja vapaaehtoiset kesannot. Oppaassa kuvataan myös vuonna 2007 tullut vaatimus viljelykierrosta. Maisemapiirteiden säilyttämisvelvoitetta on muutettu, ja säilytettävät kohteet tulee ilmoittaa tukihaun yhteydessä. Uutta on myös, että kasteluveden ottoon tarvittava lupa ja lupaehtojen noudattaminen kuuluu täydentäviin ehtoihin silloin, kun veden ottaminen vaatii luvan. Lakisääteisistä hoitovaatimuksista on poistettu eräitä lintu- ja luontodirektiiviin liittyviä vaatimuksia, joilla ei ole selvää kytkentää maatalouteen. Puhdistamolietteen käsittelyvaatimukset ja raskasmetallirajoitukset perustuvat lannoitevalmistelakiin. Toinen täydentävistä ehdoista julkaistu opas on nimeltään Eläinten merkintä ja rekisteröinti, kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet, eläintaudeista ilmoittaminen ja eläinten hyvinvointi. Sen vuonna 2010 päivitettävä versio on Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) julkaisema ja luettavissa esimerkiksi Internetistä osoitteesta Nämä kaksi opasta yhdessä esittelevät täydentävien ehtojen kokonaisuuden. Jos täydentäviin ehtoihin tai niiden valvontaan tulee muutoksia, niistä kerrotaan Maaseutuviraston (Mavi) vuosittain julkaisemassa hakuoppaassa, jossa esitellään kevään päätukihaussa haettavat maa- ja puutarhatalouden tuet. Hakuopas lähetetään tukea hakeneille tiloille vuosittain ja se löytyy Mavin internetsivuilta Huomaa, että vain voimassa olevat säädökset ovat virallisia oikeuslähteitä. 1.3 Mitä ehtoja opas käsittelee Oppaassa esitetyt täydentävät ehdot liittyvät maatalousmaan hoitoon ja käyttöön. Opas kertoo hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotka liittyvät pohjavesien suojeluun, lannan huolelliseen varastointiin ja käyttöön, puhdistamolietteen käyttöön sekä lintujen ja luontotyyppien suojeluun. Nämä vaatimukset tähtäävät siihen, että pellot säilyvät hyvässä viljelykunnossa, pysyvät laitumet säilyvät avoimina, päästöjä vesistöihin vältetään ja luonnon monimuotoisuutta pidetään yllä. Tuenhakijan on tunnettava täydentävät ehdot. Ota täydentävät ehdot huomioon esimerkiksi, kun suunnittelet kylvöjä ja lannoitusta viljelet teet kunnostustoimia maatalousmaalla torjut hukkakauraa varastoit ja levität lantaa otat vastaan, varastoit ja käytät puhdistamolietettä viljelet pohjavesialueilla viljelet Natura alueilla. 5

5 HYVÄN MAATALOUDEN JA YMPÄRISTÖN VAATIMUKSET 2 Pidä pelto hyvässä viljelykunnossa 2.1 Jätä pientareita ja huolehdi maaperän kunnosta Jätä pientareita Jätä vesistöjen ja valtaojien varsille sekä kaivojen ja tekolampien ympärille vähintään 60 cm leveä piennar. Jos olet sitoutunut ympäristötukeen, tulee pientareiden ja suojakaistojen olla tätä leveämpiä. Tarkista leveydet ympäristötuen sitoumusehdoista. Piennarta ei saa muokata, lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Erityisestä syystä voit torjua rikkakasveja pientareelta pesäketorjuntana. Tee pientareen pesäketorjunnasta kirjallinen ilmoitus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jos olet sitoutunut ympäristötukeen. Piennarta ei tarvitse jättää, jos pellon ja uoman välillä on metsää, tonttimaata, tietä, pensaikkoa, jouto- tai kitumaata tai vastaavia alueita vähintään keskimäärin 10 metriä, eikä vesi nouse tulva-aikanakaan pellolle. Piennarta ei tarvita myöskään, jos pelto on tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet johdetaan pois esimerkiksi pumppaamalla. Piennar vähentää ojanpenkkojen sortumista ja maa-aineksen sekä ravinteiden kulkeutumista ojiin. Pientareilla viihtyvät myös monet linnut sekä niittyjen kasvit ja hyönteiset. Valtaoja ja vesistö Valtaoja on kaivettu avouoma, jonka tarkoituksena on kerätä kuivatusalueen piiri-, sarka- ja salaojista sekä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevat vedet ja johtaa ne pois kuivatusalueelta. Vesistöllä tarkoitetaan tässä valtaojaa suurempia vesiuomia sekä lähteitä, puroja, lampia, järviä ja merta. Torju eroosiota Eroosio tarkoittaa sitä, että maaperä kuluu ja kulkeutuu veden, tuulen tai muun mekaanisen vaikutuksen takia. Eroosiota voi aiheuttaa esimerkiksi ylilaidunnus, tallaaminen, huolimaton maanmuokkaus tai kaivuu. Huolehdi siitä, ettei eroosio pääse kuluttamaan peltoja ja pysyviä laitumia. Pidä kesannot ja luonnonhoitopellot pääsääntöisesti kasvipeitteisinä. Sade-, tulva- ja sulamisvedet eivät kuluta kasvipeitteistä peltoa yhtä herkästi kuin kasvipeitteetöntä, jolloin ravinteita ja maa-ainesta huuhtoutuu vähemmän. Säilytä maaperän hyvä rakenne Vältä raskailla koneilla ajamista märillä pelloilla, erityisesti kesannoilla ja luonnonhoitopelloilla, ettei maaperä tiivistyisi. Pellon kasvukunto heikkenee, jos maa tiivistyy. Vältä oljen polttoa Vältä pellolla olevan oljen polttoa. Voit polttaa oljet vain, jos kylvö ei muuten onnistuisi tai jos oljen polttamisella torjut hukkakauraa, muita vaikeasti torjuttavia rikkakasveja, kasvitauteja tai tuholaisia. Perustelut on suositeltavaa kirjoittaa lohkomuistiinpanoihin. Oljen polttaminen vähentää orgaanisen aineksen määrää maassa ja aiheuttaa päästöjä ilmaan. 2.2 Torju hukkakauraa Tarkkaile hukkakauran esiintymistä maatalousmaalla. Huolehdi hukkakauran torjunnasta kitkemällä, muokkaamalla, kemiallisesti tai muulla tavalla, joka estää hukkakauran leviämisen. Ilmoita kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle hukkakauran saastuttamat lohkot. Maaseutuelinkeinoviranomainen voi antaa viljelijää sitovan hukkakauran torjuntaohjeen tai vaikeammissa tapauksissa torjuntasuunnitelman. Noudata saamaasi ohjetta ja suunnitelmaa. Velvoite hukkakauran torjumisesta on säädetty lailla 185/2002 Manner-Suomessa ja ÅFS 68/1977 Ahvenanmaalla. 2.3 Viljele peltoa hyvän maatalouskäytännön mukaisesti Viljelty pelto tarkoittaa kasvien tuotantoa varten viljeltyä peltoa. Ota paikkakunnan olosuhteet huomioon viljelyssä. Muokkaa, lannoita ja kylvä tai istuta pelto tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto. Huolehdi kasvinsuojelusta mekaanisesti, biologisesti, kemiallisesti tai kasvinvuorotuksen avulla. Viljele alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita ja käytä riittävää siemenmäärää. Kylvä tai istuta viimeistään Tiettyjen puutarhakasvien (taulukko 3) viljelyssä myöhempi kylvö on mahdollinen, mutta silloin tulee lohkolle kylvää esikasvi viimeistään Esikasvia ei tarvita, jos lohkolle istutetaan salaattikasveja, kiinankaalia, kukkakaalia tai parsakaalia. Pyri markkinakelpoisen sadon tuottamiseen. Jos et kuitenkaan korjaa satoa, huolehdi pellolla olevasta kasvustosta siten, että pellon kasvukunto säilyy hyvänä ja että pellolle on taas seuraavana vuonna mahdollista perustaa uusi kasvusto. 6

6 HYVÄN MAATALOUDEN JA YMPÄRISTÖN VAATIMUKSET Taulukko 3. Puutarhakasvit, jotka voit kylvää myöhemmin kuin 30.6., jos kylvät niille esikasvin viimeistään Yksi- ja monivuotiset avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltävät koristekasvit Vihannekset myös mm. tilli, persilja, piparjuuri, monivuotiset vihannekset (esim. maa-artisokka, raparperi, parsa) Siemenmausteet myös mm. korianteri, kumina ja sinapit Mauste- ja lääkekasvit mm. basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangasajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, kultapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäkikuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen (ei kuitenkaan kuitunokkonen), punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti, rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruunamelissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko, öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki ja yrtti-iiso lääkepaju, kun viljelystä on sopimus lääketehtaan kanssa 2.4 Noudata viljelykiertovaatimusta Pidä viljelyssä välisenä aikana vähintään kahta eri viljelykasvia tai muuta maatalousmaan hoito- tai käyttömuotoa. Kunkin hyväksyttävän kasvin ja hoito- tai käyttömuodon vähimmäisalan pitää olla 0,05 ha yhtenäistä alaa. Seoskasvustot luetaan vain yhdeksi viljelykasviksi. Myös saman viljelykasvin eri käyttömuodot, esimerkiksi ruokaperuna ja ruokateollisuusperuna, katsotaan vain yhdeksi viljelykasviksi. Hoito- tai käyttömuodoksi ei hyväksytä viljelemätöntä tai tilapäisesti viljelemätöntä alaa. Mitä tarkoittaa maatalousmaan hoito- tai käyttömuoto Hoito- tai käyttömuoto tarkoittaa sellaista maatalousmaan käyttöä tai hoitoa, josta ei tukia haettaessa ilmoiteta tiettyä kasvia vaan alan käyttötarkoitus. Tällaisia ovat esimerkiksi viherlannoitusnurmi, luonnonhoitopelto (monivuotinen nurmi / riistakasvi / maisemakasvi / niittykasvi), viherkesanto, sänkikesanto, avokesanto, erityistukisopimusala, kasvimaa, taimitarhat ja suojavyöhykenurmi. Viljelykiertoa ei vaadita, jos tilan koko peltoala on nurmea, kasvihuonealaa tai taulukossa 4 mainittuja kasveja tai käyttömuotoja. Nurmeksi katsotaan viljellyn nurmen lisäksi Kuva Matti Kuivalainen/Kuvapankki Plugi 7

7 myös suojakaistat, suojavyöhykenurmet, viherkesannot, nurmipeitteiset luonnonhoitopellot, ruokohelpikasvustot, pysyvän laitumen alat sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon erityistukisopimusalat. Huomaa, että sänkikesanto ja avokesanto eivät ole nurmipeitteistä alaa. Tilan koko peltoala ei siten voi olla pelkkää sänki- tai avokesantoa. Ala, joka jonakin vuonna on kasvinvuorottelun takia toisen maatilan hallinnassa, voi täyttää sen tilan viljelykiertovaatimusta, joka pääsääntöisesti hallitsee tätä alaa. Taulukko 4. Hedelmä- ja marjakasvit sekä muut kasvit, joita ei koske vaatimus viljelykierrosta. Hedelmä- ja marjakasvit sekä näiden taimitarhat Omena, päärynä, luumu, kirsikka, pihlaja (marjantuotantoon), viinirypäle, muut hedelmät Mansikka, mesimarja, puolukka, karpalo, lakka Mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen Pensasmustikka, vadelma ja mesivadelma, tyrni, marja-aronia, muut marjakasvit Muut Lyhytkiertoinen energiapuu (enintään 7-vuotiaat) Koristepaju punontatarkoitukseen (5 20-vuotiaat) Koristekasvit (vähintään 5-vuotiaat, joista kerätään jatkuvaa satoa avomaalta) Leikkovihreä ja leikkohavu (vähintään 5-vuotiaat) Metsäpuiden taimitarhat pellolla Pysyvien kasvien taimitarhat pellolla (vähintään 5-vuotiaat) 2.5 Huolehdi kesannoista ja luonnonhoitopelloista Mitä ovat hoidetut viljelemättömät pellot Kesannot ja luonnonhoitopellot ovat hoidettuja viljelemättömiä peltoja. Pidä tällaiset pellot pääsääntöisesti kasvipeitteisinä ja uusi kasvusto tarvittaessa. Kesannoilla ja luonnonhoitopelloilla on erilaiset hoitovaatimukset. Niitä voit vertailla taulukon 5 avulla. Luonnonhoitopeltojen hoitovaatimuksista vain osa kuuluu täydentäviin ehtoihin. Useimmat luonnonhoitopellon hoitovaatimukset ovat ympäristötuen ehtoja, sillä luonnonhoitopelloille maksetaan ympäristötukea. Kesannon kaikki hoitovaatimukset kuuluvat täydentäviin ehtoihin, sillä kesannot eivät saa ympäristötukea. Taulukossa 5 on täydentävien ehtojen lisäksi kuvattu lyhyesti myös luonnonhoitopeltojen hoitovaatimuksia ympäristötuessa. Hoida kesantoja Kesantoja ovat viher-, sänki- ja avokesannot. Näistä viherkesanto on vesien suojelun kannalta suositeltavin. Kesannointi on vapaaehtoista ja kesantoja saat hyödyntää taloudellisesti. Säilytä kesannot maatalousmaana ja maatalouskäytön kannalta hyvässä kunnossa. Kesannoksi ilmoittamaasi alaa et voi käyttää kasvukauden aikana varastoalueena, esimerkiksi säilörehupaalien pitkäaikaiseen säilytykseen. Viherkesannot ovat yleensä nurmipeitteisiä. Voit perustaa ne myös riista- ja maisemakasveilla. Kylvä viherkesanto viimeistään ja käytä riittävää siemenmäärää. Viherkesannoilla saa I ja II luokan pohjavesialueilla olla kylvösiemenen painosta enintään 20 % typensitojakasvin siementä. Typensitojakasveja ovat apilat, virnat, sinimailanen, vuohenherne, mesikät ja muut vastaavat typensitojakasvit. Varaudu osoittamaan tarkastajalle, mitä siemenseosta olet käyttänyt. Pohjavesialueiden sijainnit saat selville kuntasi ympäristöviranomaisilta. Monivuotisen viherkesannon perustamisen yhteydessä saat lannoittaa, mutta yksivuotisen viherkesannon lannoittaminen on kielletty. Noudata monivuotisen viherkesannon perustamisvaiheen typpilannoituksessa nitraattiasetuksen (931/2000) nurmia koskevia raja-arvoja (luku 4, taulukko 7). Huomaa kuitenkin, että ympäristötukeen sitoutuneilla tiloilla monivuotisen viherkesannon perustamisvaiheen lannoitukselle on selvästi alemmat raja-arvot. Tarkista lannoituksen raja-arvot ympäristötuen sitoumusehdoista tai Mavin oppaasta Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoituksen , jos olet sitoutunut ympäristötukeen. Viherkesannot tulee niittää joka vuosi viimeistään Tee niitto sellaisena aikana, joka on rikkakasvien torjunnalle sopiva, mutta ota huomioon lintujen ja nisäkkäiden suojelu etenkin pesimäaikana. Myöhäinen niitto on lintujen ja nisäkkäiden kannalta parempi. Lintujen ja nisäkkäiden on myös helpompi selvitä niitosta, jos jätät korkeamman sängen ja niität keskeltä reunoille päin. Voit jättää yksivuotisella riistakasviseoksella perustetun riistakesannon niittämättä, jos se on perustettu riistan talviruokintaa varten. Myös viherkesannolla oleva ruokohelpikasvusto saa jäädä syksyllä niittämättä, jos kyseessä on samana vuonna perustettu kasvusto tai jos korjaat kasvuston kevättalvella energiakäyttöön. Viherkesannon saat päättää mekaanisesti tai kemiallisesti. Päättämisen saat tehdä vasta 1.9. alkaen. Aiempi päättäminen on mahdollista kylvön yhteydessä tai jos torjut vaikeita rikkakasveja. Päättämisen jälkeen saat lannoittaa lohkoa siinä yhteydessä, kun kylvät monivuotisia nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja. Sänkikesannolla tulee olla muokkaamaton vilja-, öljy- tai 8

8 HYVÄN MAATALOUDEN JA YMPÄRISTÖN VAATIMUKSET kuitukasvien tai siemenmausteiden sänki. I ja II luokan pohjavesialueilla sänkikesantoa voi olla vain, jos teet lohkolla viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, kuten vaikeiden rikkakasvien torjuntaa tai lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä. Sänkikesannon lannoittaminen on kielletty. Sänkikesanto tulee niittää viimeistään 31.8., jos se on tarpeen rikkakasvien leviämisen estämiseksi. Sänkikesannon saat päättää mekaanisesti tai kemiallisesti. Päättämisen saat tehdä vasta 1.9. alkaen. Aiempi päättäminen on mahdollista kylvön yhteydessä tai jos torjut vaikeita rikkakasveja. Päättämisen jälkeen saat lannoittaa lohkoa vain siinä yhteydessä, kun kylvät monivuotisia nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja. Avokesannoinnille pitää aina olla erityinen syy, joka liittyy pellon viljelykunnon parantamiseen. Perustelut on suositeltavaa kirjata lohkomuistiinpanoihin. Viljelykunnon parantamista ovat rikkakasvien torjunta sekä lyhytaikaiset kunnostustoimenpiteet, kuten esimerkiksi salaojitus, kalkitus tai valtaojien kaivuu tai perkaus. Viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä saat tehdä myös sänki- ja viherkesannoilla. Avokesanto ei voi olla laajempi kuin mitä viljelykuntoa parantavien toimenpiteiden tarkoituksenmukainen toteutus vaatii. Avokesannolle ei tarvitse kylvää kasvipeitettä sen kasvukauden aikana, jona viljelykuntoa parantavat toimenpiteet tehdään. Avokesannon kylväminen on kuitenkin aina sallittua ja suositeltavaa. Avokesannon lannoittaminen on kielletty. Avokesantoa saat lannoittaa vain siinä yhteydessä, kun kylvät monivuotisia nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja. Myös avokesannot tulee niittää mennessä, jos se on tarpeen rikkakasvien leviämisen estämiseksi. Vältä avokesannointia talousvesikaivojen ympärillä, valtaojien ja niitä suurempien vesiuomien varsilla sekä tulva-alueilla. Ensimmäistä kertaa käyttöön otettavat lohkot (raiviot tai esimerkiksi luopumisjärjestelmissä viljelemättömänä olleet lohkot) eivät voi olla ensimmäistä kasvukautta avokesantona. Muista niittää luonnonhoitopellot Luonnonhoitopelloilla kasvatetaan nurmi-, niitty-, riista- tai maisemakasveja. Luonnonhoitopelloille maksetaan maatalouden ympäristötukea ohjelmakaudella Luonnonhoitopeltojen viljelykasvit, perustaminen, päättäminen ja muu hoito on määritelty ympäristötuen ehdoissa. Täydentävissä ehdoissa on kuitenkin luonnonhoitopelloille kasvipeitteisyys-, kylvö- ja niittovaatimukset. Luonnonhoitopeltojen on oltava kasvipeitteisiä. Kylvä luonnonhoitopellot viimeistään Muista niittää luonnonhoitopeltojen monivuotiset nurmipellot vähintään kerran kolmessa vuodessa. Tee niitto kuitenkin aina, jos alueelle on ilmestynyt puiden tai pensaiden taimia tai jos rikkakasveja on runsaasti. Niiton tarkempaa ajankohtaa ei ole määritelty, mutta myöhäinen niitto on linnuille ja nisäkkäille parempi. Luonnonhoitopeltojen ympäristötukea voidaan maksaa enintään 15 %:lle viljelijän ympäristötukikelpoisesta pintaalasta. Jos ilmoitat enemmän luonnonhoitopeltoa, tulkitaan yli menevä ala viherkesannoksi. Hoida tällaista alaa kuten viherkesantoa. Ota huomioon esimerkiksi, että viherkesanto tulee niittää joka vuosi. Kuva Jouni Klinga/Kuvaliiteri Kuva MMM:n arkisto/juha Mälkönen 9

9 Taulukko 5. Hoidetun viljelemättömän pellon täydentävien ehtojen vaatimukset. Kursiivilla esitetyt ovat ympäristötuen vaatimuksia. Tarkista ne ympäristötuen sitoumusehdoista ja uusimmasta viljelijätukien hakuoppaasta. Luonnehdinta Viherkesanto Sänkikesanto Avokesanto Luonnonhoitopellot Yksi- tai monivuotinen kasvusto (riista-, maisema- tai nurmikasveja) Edellisen tai sitä aiempien vuosien vilja-, öljy- tai kuitukasvien tai siemenmausteiden sänki I ja II luokan pohjavesialueilla sallittu vain erityisistä syistä Ilman kasvipeitettä ja ilman sänkeä oleva peltolohko Avokesanto on sallittu alalla, jolla torjutaan vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja alalla, jolla tehdään lyhytaikaisia kunnostustoimia I ja II luokan pohjavesialueilla vain erityisistä syistä. Avokesantoa tulee välttää valtaojien tai valtaojaa suurempien vesiuomien varsilla, tulvanalaisilla alueilla ja talousvesikaivojen ympärillä. Ympäristötuen vaatimusten mukaisia monivuotisia nurmipeltoja tai riista-, maisematai niittykasveilla perustettuja peltoja Enintään 15 % viljelijän ympäristötukikelpoisesta alasta 15 %:n ylittävä osuus hoidettava viherkesannon vaatimusten mukaisesti Kylvö Viimeistään Sallittu Sallittu Viimeistään Siemenvaatimukset ympäristötuen ehdoissa Lannoitus Vain monivuotisilla niiden perustamisen yhteydessä Vain kylvettäessä syyskylvöisiä kasveja Vain kylvettäessä syyskylvöisiä kasveja Perustamisen yhteydessä Sallitu kylvettäessä syyskylvöisiä kasveja. Niitto Viimeistään Niittovelvoite ei koske yksivuotisilla riistakasveilla perustettuja Niittovelvoite ei koske ruokohelven ensimmäistä kasvukautta ja viljelyä energiakäyttöön Ota linnut ja nisäkkäät huomioon Muokkaaminen Perustamisen yhteydessä 1.9. alkaen Ennen 1.9. jos tehdään viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, esim. vaikeiden rikkakasvien torjuntaa Viimeistään Vain tarvittaessa Ota linnut ja nisäkkäät huomioon Viimeistään Vain tarvittaessa Ota linnut ja nisäkkäät huomioon Monivuotiset nurmipellot on niitettävä kerran kolmessa vuodessa Kuitenkin aina, jos alueelle on tullut puiden tai pensaiden taimia tai runsaasti rikkakasveja Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle. Muokkaaminen vain perustamisen ja päättämisen yhteydessä Viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä ei saa tehdä 1.9. alkaen Ennen 1.9. jos tehdään viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, esim. vaikeiden rikkakasvien torjuntaa Jos tehdään viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, esim. vaikeiden rikkakasvien torjunta Jos avokesanto kylvetään Päättäminen (mekaanisesti tai kemiallisesti) 1.9. alkaen Ennen 1.9. jos tehdään viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, esim. vaikeiden rikkakasvien torjuntaa Vain niiden vaatiman alan laajuudessa Esim. salaojitus, kalkitus tai valtaojien kaivuu ja perkaus Sallittu Säilyttävä maatalousmaana ja maatalouskäytön kannalta hyvässä kunnossa Säilörehupaalien tms. pitkäaikaisesti peittämä ala ilmoitetaan tilapäisesti viljelemättömänä 1.9. alkaen Ennen 1.9. jos tehdään viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, esim. vaikeiden rikkakasvien torjuntaa Vain niiden vaatiman alan laajuudessa Esim. salaojitus, kalkitus tai valtaojien kaivuu ja perkaus Sallittu Säilyttävä maatalousmaana ja maatalouskäytön kannalta hyvässä kunnossa Säilörehupaalien tms. pitkäaikaisesti peittämä ala ilmoitetaan tilapäisesti viljelemättömänä Katso ympäristötuen sitoumusehdot Lyhytaikaiset kunnostustoimenpiteet Vain niiden vaatiman alan laajuudessa Esim. salaojitus, kalkitus tai valtaojien kaivuu ja perkaus Sallittu Säilyttävä maatalousmaana ja maatalouskäytön kannalta hyvässä kunnossa Säilörehupaalien tms. pitkäaikaisesti peittämä ala ilmoitetaan tilapäisesti viljelemättömänä Kielletty Taloudellinen hyödyntäminen Monivuotisten nurmien, niittykasveilla ja maisemakasveilla perustettujen luonnonhoitopeltojen kasvuston voi hyödyntää taloudellisesti. Riistakasveilla perustetun kasvuston saa korjata, jos se käytetään riistan ruokintaan 10

10 HYVÄN MAATALOUDEN JA YMPÄRISTÖN VAATIMUKSET 2.6 Säilytä maaston ominaispiirteet Säilytä peltolohkojen sisällä kasvavat luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 :n 1. momentin kohdan 9 mukaiset yksittäiset maisemaa hallitsevat suuret puut ja enintään viiden suuren puun puuryhmät, joista on luonnonsuojelulain 30 :n mukainen suojelupäätös. Suojelupäätöksiä tekevät ELYkeskukset. Tällaisten suojelukohteiden maisemaa hallitsevat puut ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungon läpimitta tulee olla 1,3 m korkeudella vähintään 60 cm ja muiden puulajien vähintään 40 cm. Suojeltuja alueita ei saa raivata pelloksi tai muuten muuttaa. Säilytä myös luonnonmuistomerkit, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 23 :n ja 26 :n mukaan. Luonnonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita vastaavia luonnonmuodostumia, jotka on suojeltu kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun syyn perusteella. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensä merkitty myös maastoon. Kunnan ympäristöviranomaiset tekevät suojelupäätöksiä yksityismailla sijaitsevista kohteista maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella. Luonnonmuistomerkkejä ei saa vahingoittaa tai poistaa. Ahvenanmaalla säilyttämisvelvoite koskee suuria puita, jotka on suojeltu luonnonsuojelusta annetun maakuntalain (ÅFS 82/1998) 16 :n mukaan sekä 6 :n mukaan suojeltuja luonnonmuistomerkkejä. Suojeltujen puiden tulee olla asetuksen ÅFS 113/ :n kohdan 8 mukaisesti tammia, vaahteroita tai haapoja, joiden läpimitta mitattuna 130 cm korkeudelta on vähintään 170 cm, tai katajia, joiden korkeus on yli 6 m. Suojelukohteista tulee olla aluerajaus, jonka maakuntahallitus voi määritellä alueen maanomistajan tai haltijan pyynnöstä. Säilyttämisvelvollisuutta tarkastellaan täydentävissä ehdoissa enintään 0,20 ha kokoisilla suojelukohteilla, joista on suojelupäätös. Kohteiden tulee sijaita peltolohkon sisällä, peltolohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peltolohkojen välisellä alueella. Nämä kohteet ovat tukikelpoista alaa kaikissa peltoalaan perustuvissa viljelijätuissa. Ilmoitetut, määritelmän mukaiset suojelukohteet tulevat tukikelpoisiksi. Ilmoita hallitsemallasi alalla olevat kohteet kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lohkojen välisellä alueella olevat kohteet ilmoittaa alueen haltija. Kohteiden ilmoittaminen tehdään ensimmäisen kerran kevään päätukihaun yhteydessä vuonna Ehto ei koske pysyviä laitumia, jolla on omat säilyttämisvelvoitteensa täydentävissä ehdoissa (ks. luku 3). 2.7 Selvitä, tarvitsetko lupaa kasteluveden ottoon Kun käytät vettä kasteluun, selvitä ympäristölupaviranomaiselta, tarvitsetko siihen vedenottoluvan. Lupaehtojen noudattaminen kuuluu täydentäviin ehtoihin, jos lupa tarvitaan. Kuva Pentti Sormunen/Kuvapankki Plugi 11

11 Saat pääsääntöisesti johtaa vettä vesistöstä toisen vesialueelta talousvedeksi tai esimerkiksi kasteluvedeksi, jos vettä riittää myös niille, jotka ottavat vettä omistajina tai saadun luvan perusteella. Lupa veden ottamiseen vesistöstä tarvitaan vesilain (264/1961) 9 luvun (Ahvenanmaalla ÅFS 61/1996, luku 6) mukaan esimerkiksi silloin, kun vettä ei riitä tarpeeksi niille vesialueen omistajille tai osakkaille, jotka ottavat vettä. 2.8 Huomioi ehdot, kun käytät maatalousmaata muuhun kuin viljelyyn Täydentävien ehtojen vaatimukset ja eri tukimuotojen omat vaatimukset vaikuttavat siihen, miten voit ottaa maatalousmaata muuhun kuin maatalouskäyttöön. Ne vaikuttavat siihen, milloin ja millä alalla voit tehdä kaivuuta vaativia töitä, käyttää peltoa esimerkiksi varastoalueena tai tehdä pellon viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, kuten vaikeiden rikkakasvien torjuntaa tai lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä (esim. salaojitus). Ennen kylvöä, sadonkorjuun jälkeen ja talvikaudella saat tehdä maatalousmaalla viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä sekä toimenpiteitä, jotka eivät liity maanviljelyyn. Viljelyyn liittymättömiä toimenpiteitä ovat muun muassa viemäri-, sähkölinja- ja muut yhdyskuntatekniset työt, matkailuun ja vapaa-aikaan liittyvä (yritys)toiminta sekä jokamiehenoikeuksien mukainen toiminta. Nämä toimet eivät kuitenkaan saa vaarantaa lohkon maatalouskäyttöä seuraavana kasvukautena. Kasvukauden ulkopuolisista toimenpiteistä ei tarvitse ilmoittaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Huomaa, että eräissä viljelijätuissa tietyt lohkon hoito- tai käyttömuodot rajaavat käyttöä tarkemmin. Esimerkiksi ympäristötuen luonnonhoitopellot vaativat kasvuston säilyttämistä tietyllä tavalla tai tietyn ajan. Kasvukauden aikana ennen sadonkorjuuta lohko voi olla välillä muussa kuin maatalouskäytössä, jos toiminta ei vahingoita satoa ja lohkolla noudatetaan viljellyn pellon käyttöön liittyviä täydentäviä ehtoja. Esimerkiksi lyhytaikainen telttailu tai yleisötapahtumat ovat sallittuja näissä rajoissa. Kasvukauden aikana, ennen sadonkorjuuta voit tehdä maatalousmaalla myös pellon viljelykuntoon tähtääviä toimenpiteitä (esim. reunaojien kaivuu ja kaivuumassan pois vienti) edellä mainitut rajoitukset huomioon ottaen. Pellon viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä voit tehdä myös kesannoilla ja tilapäisesti viljelemättömällä alalla. Tilapäisesti viljelemättömällä alalla voit tehdä lisäksi muuta tilapäistä toimintaa, kuten yhdyskuntatekniikan vaatimaa kaivuuta tai esimerkiksi säilörehupaalien pitkäaikaista säilyttämistä. Tilapäisesti viljelemättömälle alalle ei makseta viljelijätukia. Jos tarve kunnostustoimiin tulee kesken kasvukauden ennen sadonkorjuuta, joudut todennäköisesti perumaan viljelijätuet siltä alalta, jolla toimenpiteitä tehdään. Ota silloin yhteyttä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen. Tukien peruminen on mahdollista ennen valvonnasta ilmoittamista. Jos poistat maatalousmaata pysyvästi maatalouskäytöstä, esimerkiksi alueen rakentamisen takia, eivät täydentävät ehdot enää poistamisen jälkeen koske kyseistä alaa. Huomaa kuitenkin, että tilatukeen oikeutetun alan poistaminen vaikuttaa tilatukeen, sillä tilatuessa alan pitää olla koko kalenterivuoden ajan tukikelpoista maatalousmaata. Alan poistaminen maatalouskäytöstä ennen sadonkorjuuta, vaikuttaa myös muihin tukiin. On suositeltavaa, että otat yhteyttä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen, jos suunnittelet poistavasi alaa pysyvästi maatalouskäytöstä. 2.9 Huolehdi tilapäisesti viljelemättömästä ja viljelemättömästä alasta Pidä tilapäisesti viljelemätön ala viljelykunnossa Tilapäisesti viljelemätöntä alaa eivät koske luvuissa 2.3 ja 2.5 kerrotut viljellyn pellon, kesannon tai luonnonhoitopellon hoitoa koskevat täydentävien ehtojen vaatimukset. Alan pitää silti säilyä sellaisessa kunnossa, että se on uudelleen otettavissa maatalouskäyttöön. Tästä syystä sitä koskevat muut hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset. Jos ala ei ole otettavissa maatalouskäyttöön, se voidaan tulkita viljelemättömäksi alaksi. Torju siis eroosiota, ylläpidä maan hyvää rakennetta, jätä 60 cm pientareet vesistöjen ja valtaojien varsille, vältä olkien polttoa, tarkkaile ja torju hukkakauraa. Säilytä myös pellolla olevat luonnonsuojelulain (1096/1996) 23 :n ja 26 :n mukaiset luonnonmuistomerkit sekä 29 :n mukaiset maisemaa hallitsevat yksittäiset puut ja puuryhmät, joista on suojelupäätös. Tilapäisesti viljelemättömiä aloja koskevat myös täydentävien ehtojen lakisääteiset hoitovaatimukset lannan ja puhdistamolietteen varastoinnista, levityksestä ja käytöstä, pohjavesien suojelusta, luonnonsuojelusta sekä kasvinsuojelusta. Huolehdi myös viljelemättömästä alasta Viljelemättömiksi luetaan viljelykelvottomat alueet, jotka eivät ole peltoa tai laidunalueita. Tällaisia ovat mm. vesakoituneet alueet, kantokasat, metsät, kivikot, tiet tai rakennukset. Niitä ei katsota maatalousmaaksi, joten täydentävät ehdot eivät koske niitä. Lannan ja puhdistamolietteen varastoinnin ja käytön, pohjavesien suojelun sekä luonnon- ja kasvinsuojelun lakisääteiset vaatimukset koskevat luonnollisesti näitäkin alueita, mutta niiden noudattamisella ei kuitenkaan ole suoraa kytkentää viljelijätukiin, koska kyse ei ole maatalousmaasta. 12

12 HYVÄN MAATALOUDEN JA YMPÄRISTÖN VAATIMUKSET 3 Säilytä ja hoida pysyviä laitumia Pysyvä laidun tarkoittaa maatalousmaata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen luontaisesti (itse uudistuvasti) tai viljelemällä (kylvämällä). Pysyvän laitumen tulee olla pääosin avointa aluetta. Enintään kolmasosalla pysyvänä laitumena olevan lohkon pinta-alasta saa olla puita ja pensaita ja puiden tiheys saa olla enintään 50 puuta hehtaarilla. Pysyvä laidun voi olla maankäyttölajiltaan peltoa tai luonnonlaidunta ja niittyä. Jos alue on ollut mukana viljelykierrossa viimeisen viiden vuoden aikana, se ei ole pysyvää laidunta. Viljelykierto tarkoittaa tässä sitä, että vanha nurmi tietyin väliajoin hävitetään ja kylvetään uusi nurmi. Pysyvää laidunta ei tarvitse laiduntaa, eikä sen tarvitse olla aidattu alue. 3.1 Pidä pysyvät laitumet avoimina Pysyvän laitumen pitää säilyä avoimena, joten sitä tulee hoitaa. Säilytä alueen avoimuus laiduntamalla tai niittämällä ja tarvittaessa raivaamalla. Pidä raivaamalla avoimina myös lohkon sellaiset osat, joilla niitto ei onnistu. Ajoita ja toteuta niitto siten, että siitä ei ole haittaa luonnonvaraisille linnuille ja nisäkkäille. Voit käyttää niittojätteen hyödyksi, mutta sitä ei välttämättä tarvitse korjata. Toteuta pysyvän laitumen laidunnus siten, että maanpinta säilyy kasvipeitteisenä. Laidunnus ei saa aiheuttaa maaperän eroosiota. 3.2 Pysyvien laitumien säilyttämisvelvollisuus voi tiukentua Suomella, kuten muillakin EU-mailla, on täydentävissä ehdoissa velvollisuus säilyttää pysyviä laitumia, koska niistä on ympäristöhyötyjä. Pysyvän laitumen alat pitää siksi pääsääntöisesti säilyttää pysyvänä laitumena. Pysyvien laitumien osuus maatalousmaasta ei saisi merkittävästi vähentyä vuoden 2003 vertailualasta. Maaseutuvirasto seuraa pysyvien laitumien osuuden kehitystä neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 ja komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 mukaisesti. Jos pysyvien laitumien osuus maatalousmaasta vähenee koko maan tasolla vuoden 2003 tilanteesta yli 5 %, otetaan käyttöön ennakkolupamenettely. Silloin pysyväksi laitumeksi ilmoitettua alaa ei saa ottaa muuhun käyttöön ilman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antamaa lupaa. Jos pysyvien laitumien osuus vähenee koko maan tasolla yli 10 %, on tuenhakijoilla velvollisuus ennallistaa pysyviä laitumia kylvämällä monivuotinen nurmi omalla kustannuksellaan haluamalleen lohkolle. Ennallistamisalan suuruuteen vaikuttaa, paljonko pysyvien laitumien suhdeluku on Suomessa laskenut. Velvoite tulee koskemaan niitä, jotka ovat edellisen kahden vuoden aikana muuttaneet pysyviä laitumia muuksi alaksi. Ennakkolupamenettelyn ja ennallistamisvelvoitteen ulkopuolelle jäävät alat, jotka on metsitetty ympäristönäkökohdat huomioon ottaen (ei joulukuusiviljelmät) sekä erityistukisopimuksiin kuuluvat alat. Kuva MMM:n arkisto/juha Mälkönen Pysyvien laidunten osuus maatalousmaasta on Suomessa vähentynyt, mutta ennakkolupamenettelyä tai ennallistamisvelvoitetta ei ole toistaiseksi ollut tarpeen ottaa käyttöön. Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmat menettelytavat ennakkoluvalle ja ennallistamiselle, jos asia tulee ajankohtaiseksi. 13

13 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET 4 Käsittele lantaa ja lannoitteita huolellisesti Lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämät nitraatit voivat pilata pinta- ja pohjavesiä. Siksi lannan ja muiden maataloudessa lannoitteina käytettävien aineiden käytölle on rajoituksia, jotka perustuvat valtioneuvoston asetukseen (931/2000) maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (nitraattiasetus). Rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä. Maataloudesta peräisin olevat nitraatit Nitraatteja on orgaanisissa ja epäorgaanisissa typpilannoitteissa. Nitraatit ovat viljelykasveille tärkeitä typen lähteitä. Epäorgaanisia typpilannoitteita ovat mm. typpeä sisältävät väkilannoitteet. Orgaanisia typpilannoitukseen käytettäviä aineita ja lannoitevalmisteita ovat mm. kaikki lannat, virtsa, perunan soluneste, säilörehun puristeneste, käsitelty puhdistamoliete, jätevesiliete, kalanviljelylaitosten jäte, maanparannuskompostit, mädätetty lietelanta, lannan tai mädätysjäännöksen separoinnissa syntynyt nestefraktio ja tilalla kalkkistabiloitu saostuskaivoliete. 4.1 Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä Mitoita lantala vaatimusten mukaan Lantaloihin pitää mahtua 12 kuukauden aikana kertyvä lanta lukuun ottamatta lantaa, joka jää laidunnuksessa laitumelle laidunkauden aikana. Nitraattiasetuksen mukaiset lantalan mitoitusperusteet on esitetty taulukossa 6, jossa on ohjetilavuudet eri tuotantoeläinten virtsalle, lietelannalle ja kuivikelannalle. Biokaasulaitoksen sivutuotteena syntyvä mädätetty lanta on pääsääntöisesti verrattavissa lietelantaan. Lantalan koko voi olla pienempi, jos käytössäsi on mitoitukset täyttävä yhteislantala tai pihattotyyppinen kuivikepohja tai asianmukaiset suppeat jaloittelualueet. Pienempi lantalakoko on mahdollinen myös, jos luovutat lantaa toiselle viljelijälle varastoon tai heti hyötykäytettäväksi tai jos luovutat lantaa sellaiselle lannan hyödyntäjälle (esim. kompostointi- tai biokaasulaitos), jolla on ympäristönsuojelulain mukainen lupa ottaa lantaa vastaan. Ilmoita etukäteen riittävän ajoissa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jos suunnittelet lantalan mitoitusvaatimuksesta poikkeamista. Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja voi antaa tarvittaessa määräyksiä ympäristönsuojelulain (86/2000) 84 :n nojalla. Jos lantaa syntyy tilalla alle 20 m 3 vuodessa, voit varastoida lannan tiivispohjaisella alustalla tai esimerkiksi siirtolavalla, joka on katettu. Kotieläinsuojan toiminta ei saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaraa. Myöskään jaloittelualueiden sijainti, käyttö tai hoito ei saa vaarantaa pinta- tai pohjavesien laatua. Varastointitilojen ja lantakourujen tulee olla vesitiiviitä, eikä Kuva Martti Lahti 14

14 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET Taulukko 6. Kuivalantalan sekä virtsa- ja lietesäiliön ohjetilavuudet (m 3 ) 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä (eläinpaikkaa) kohti nitraattiasetuksen (931/2000) mukaan. Eläinlaji Kuivikelanta Virtsa Lietelanta Kuivikelanta + virtsa kuivikkeeseen imeytettynä Lypsylehmä*** 12,0 8,0 24,0 24,0 Hieho, emolehmä lihanauta, siitossonni 9,0 4,0 15,0 15,0 Nuorkarja < 6 kk 2,4 1,2 4,0 4,0 Emakko porsaineen**** 3,0 3,5 7,0 8,3 Satelliittiemakko porsaineen***** 4,4 5,2 9,6 12,0 Lihasika* (x), siitossika 0,7 1,0 2,0 2,4 Joutilas emakko** 0,8 1,2 2,4 2,4 Vieroitettu porsas* (xx) 0,5 0,5 1,0 1,2 Hevonen ,0 Poni ,0 Lammas, uuhi karitsoineen, vuohi, kuttu kileineen 1, ,5 Lattiakana, Broileriemo 0, ,05 Häkkikana 0, ,05 Kalkkuna* 0, ,03 Broileri, kananuorikko* 0, ,015 Ankka, hanhi* 0, ,04 Sorsa* 0, ,025 * Eläinpaikkaa kohti vuodessa ** Koskee ns. emakkorenkaiden keskusyksikköä, eläinpaikkaa kohti vuodessa *** Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitettyjä suurempia varastotilavuuksia **** Porsaat mukana n. 11 viikon ikään asti (normaali emakkosikala) ***** Koskee satelliittisikalaa, lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa porsituksia 8 tai enemmän vuodessa, porsaat huomioidaan vieroitusikään (n. 5 viikkoa) asti (x) Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90 kg, jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja. (xx) Porsas kasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa vuotoja saa tapahtua varastojen tyhjennyksen tai lannan siirron aikana. Kuormaa lanta ajoneuvoon aina tiivispohjaisella alustalla. Lastauspaikka tulisi kattaa, jos käytät sitä jatkuvasti. Katteeksi käy myös kevytpeite. Rakennusteknisiä määräyksiä ja ohjeita lantalan rakentamiseen löydät maa- ja metsätalousministeriön rakentamisohjeesta (MMM-RMO-C4). Tee lantapatteri oikein Voit säilyttää lantaa tilapäisesti lantapatterissa työteknisistä tai hygieenisistä syistä. Tilalla tulee kuitenkin olla mitoitusvaatimukset täyttävä lantala, vaikka lantaa erityissyistä tilapäisesti patteroitaisiin. Lantapatterista ei saa aiheutua vesien pilaantumisvaaraa. Kompostointilaitoksessa käsitelty lanta, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, voidaan siirtää patteriin kolmen kuukauden lantalavarastoinnin jälkeen. 15

15 Tee patteroinnista aina kirjallinen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoituksen tekemiseen on olemassa lomake, joka on saatavissa esimerkiksi ympäristöhallinnon internetsivuilta Lantapatteria ei saa tehdä tulvanalaiselle alueelle tai pohjavesialueelle. Tämä koskee myös muiden orgaanisten lannoitteiden, esimerkiksi kompostien ja käsitellyn puhdistamolietteen, patterointia. Levitä lantapatterissa oleva lanta peltoon kasvukauden aikana mahdollisimman pian. Syksyllä tehty patteri pitää levittää heti seuraavana keväänä, kun maa on sulaa. Luonnonmukaisessa viljelyssä pellolle patteriin tehty lantakomposti tulee levittää maahan seuraavan kasvukauden aikana. Jos tämä ei ole mahdollista, pitää pellolle tehty komposti peittää sateenkestävällä katteella ja levittää pellolle viimeistään seuraavana keväänä. Sijoita lantapatteri tasaisen peltolohkon keskelle tai loivasti kaltevalle pellolle lähelle pellon yläreunaa. Lantapatteri ei saa olla 100 m lähempänä vesistöä, valtaojaa tai talousvesikaivoa, eikä 5 m lähempänä ojaa. Levitä patterin pohjaksi aina mutaa tai turvetta vähintään 15 cm:n kerros keräämään ravinteita. Hätäratkaisuna voit käyttää pohjana 20 cm paksua olkisilppukerrosta. Muista poistaa mahdollinen lumi ensin patterointipaikalta. Peitä lantapatteri aina peitteellä, muovilla tai levitä päälle vähintään 10 cm:n kerros turvetta tai muuta suojamateriaalia, kuten paksu olki- tai mutakerros, estämään valumia ja haihduntaa. Tee vain yksi auma tai muutama suuri auma. Sijoita yhteen patteriin vähintään yhden peltohehtaarin tarvitsema lantamäärä. Vältä patterin sijoittamista samaan kohtaan joka vuosi. Huomaa, että lannan varastointi erillisissä kasoissa pitkin peltoa on lannan levittämistä. Ota säilörehun puristeneste talteen Ota säilörehun puristeneste talteen, kun valmistat säilörehua. Vaatimus koskee myös peltoaumoja. Varastoi puristeneste tiiviissä säiliöissä ja levitä se lantaa koskevien määräysten mukaan. 4.2 Lannoita rajoitusten mukaan Teetä typpianalyysi ja tee muistiinpanoja Teetä lannasta typpianalyysi (kokonaistyppi ja liukoinen Kuva Sakari Alasuutari/Kuvapankki Plugi 16

16 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET typpi) vähintään viiden vuoden välein. Tarvitset erillisen typpianalyysin jokaisesta lantalajista, jota tilalla syntyy yli 20 m 3 vuodessa. Pidä kirjaa lannoitukseen käytetyistä typpimääristä ja saaduista satotasoista. Noudata lannanlevityksen rajoituksia Levitä lanta pellolle siten, että estät valumat vesiin mahdollisimman tehokkaasti. Rajoitukset koskevat lannan lisäksi myös muun muassa perunan solunestettä, puhdistamolietettä ja sokeritehtaiden lietteitä. Huomaa, että ympäristötukeen sitoutuneilla ehdot voivat olla alla esitettyjä tiukemmat. Lannan levitys on kielletty välisenä aikana. Jos maa on sula ja kuiva, eikä ole vaaraa valumista tai maan tiivistymisestä, voit levittää lantaa asti ja aloittaa levittämisen jo 1.4. Nurmikasvuston pintaan et kuitenkaan saa levittää lantaa jälkeen. Jos levität lantaa tai muuta orgaanista lannoitetta syksyllä sadonkorjuun jälkeen, pitää lanta mullata tai pelto kyntää välittömästi, viimeistään vuorokauden kuluessa. Syksyllä saat levittää kuivikelantaa enintään 30 tonnia hehtaarille, naudan lietelantaa enintään 20 tonnia hehtaarille, sian lietelantaa enintään 15 tonnia hehtaarille tai siipikarjan ja turkiseläinten lantaa enintään 10 tonnia hehtaarille. Kalenterivuoden aikana voit kuitenkin levittää lantaa enintään sellaisen määrän, joka vastaa kokonaistypeltään 170 kg/ha/ vuosi. Laske kokonaistyppi lanta-analyysin osoittaman kokonaistyppipitoisuuden avulla. Ota levityksessä huomioon lisäksi taulukossa 7 olevat kasvilajikohtaiset liukoisen typen lannoitusrajoitukset. Karjanlannan pintalevitys on aina kiellettyä peruslohkolla, jonka kaltevuus on yli 10 %. Voit arvioida keskimääräisen kaltevuuden itse. Lohkon tasaisemmilla osilla voit levittää lantaa pintaan. Lannan levittämistä ei katsota pintalevitykseksi, jos pelto kynnetään tai lanta muutoin muokataan yhden vuorokauden kuluessa. Pintalevitystä ei ole tässä yhteydessä myöskään lannan levittäminen sijoituslaitteella, injektoimalla tai jos lanta levitetään letkulevittimellä viljan oraille, öljykasvien taimille tai nurmikasvustoon. Tee letkulevitys nurmille kuitenkin viimeistään toista säilörehusatoa varten tai heti kuivaheinän korjuun jälkeen, jos hyödynnät odelmasadon. Huomaa typpilannoituksen levitysrajoitukset Mitoita ja toteuta typpilannoitus keskimääräisen satotason, viljelyvyöhykkeen ja viljelykierron mukaan siten, että maan ravinnetasapaino säilyy. Huomaa, että typpilannoitetta ei saa levittää lumipeitteiseen, routaantuneeseen tai veden kyllästämään maahan. Vesistöjen varsilla tehtävää typpilannoitusta on rajoitettu. Typpilannoitus on kokonaan kielletty 5 metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan 5 metrin leveydellä typpilannoitteiden pintalevitys on kielletty, jos pellon kaltevuus ylittää 2 %. Noudata typpilannoituksessa liukoisen typen käyttömäärille annettuja enimmäisrajoja. Jos käytät lantaa, muista myös, ettei lantaa saa levittää kalenterivuodessa enemmän kuin se määrä, joka vastaa kokonaistypeltään 170 kg/ha/v. Liukoisen typen rajat ovat kasviryhmäkohtaisia ja ne on esitetty taulukossa 7. Huomaa, että ympäristötuessa on tiukemmat lannoitemäärärajat, jotka löytyvät ympäristötuen sitoumusehdoista. Taulukko 7. Typpilannoituksen kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäismäärät. Kasvilaji kg liukoista typpeä/ ha/v * (=suurimmat sallitut määrät) Syysviljat 200, josta enintään 30 syksyllä Peruna 130 Heinä, laidun, säilörehu ja puutarhakasvit Kevätvilja, sokerijuurikas, öljykasvit ja muut kasvit Maalajin vaikutus Karkeilla hietamailla ja sitä karkeammilla kivennäismailla suurimmat sallitut määrät ovat 10 kg/ha/v taulukon arvoja pienempiä. Turv la viljalla ja sokerijuurikkaalla suurimmat sallitut määrät ovat 40 kg/ha/v taulukon arvoja pienempiä, paitsi Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskusten toimialueilla suurimmat sallitut määrät ovat turvamailla 20 kg/ha/v taulukon arvoja pienempiä. Turv la nurmilla suurimmat sallitut määrät ovat koko maassa 10 kg/ha/v taulukon arvoja pienempiä. Muuta huomioitavaa Lannoitus on tehtävä vähintään kahdessa erässä vähintään kahden viikon välein, jos typpilannoitus ylittää 170 kg/ha/v liukoista typpeä. Kalenterivuodessa ei saa antaa kokonaistyppeä lannan mukana yli 170 kg/ha/v. * On suositeltavaa, että otat huomioon 75 % syksyllä levitetyn lannan ja perunan solunesteen sisältämästä liukoisesta typestä, kun lasket seuraavan kevään lannoitusmääriä. Ympäristötukeen sitoutuneen on näin tehtävä. 17

17 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET 5 Käytä puhdistamolietettä rajoitusten mukaan 5.1 Levitä vain vaatimukset täyttävää puhdistamolietettä Puhdistamoliete on jätevedenpuhdistamoiden jätevesilietettä. Siinä on usein sekä asutuksen että teollisuuden jätevesiä. Kotitalouksien saostuskaivoliete on verrattavissa puhdistamolietteeseen. Jätevesi sisältää runsaasti ravinteita, mutta käsittelemättömässä puhdistamolietteessä on myös ihmisille ja eläimille tauteja aiheuttavia bakteereja ja viruksia sekä raskasmetalleja ja muita haitallisia aineita. Siksi puhdistamolietettä, kotitalouksien saostuskaivolietettä tai lieteseosta ei ole sallittua käyttää lannoitteena sellaisenaan, vaan sen tulee olla tai se tulee käsitellä lannoitevalmistelain (539/2009) vaatimusten mukaisesti kompostoimalla, mädättämällä, kalkkikäsittelyllä tai kemiallisesti hapettamalla. Tällaista lannoitevalmistelainsäädännön mukaisesti käsiteltyä puhdistamolietettä kutsutaan maanparannusaineena sellaisenaan käytettäväksi sivutuotteeksi. Sen käytössä tulee noudattaa myös valtioneuvoston päätöstä (282/1994) puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä. Täydentävien ehtojen puhdistamolieterajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, jotka ottavat vastaan käsiteltyä puhdistamolietettä tai käsittelevät itse tilallaan jätevesilietteitä. Puhdistamolietettä saattaa olla myös eräiden lannoitevalmisteiden, kuten maanparannus- ja tuorekompostin raakaaineena. Puhdistamolietettä koskevat täydentävät ehdot eivät ulotu näihin lannoitevalmisteisiin. Huomaa, että niitä koskevat kuitenkin, luvussa 4 kuvatut nitraattiasetuksen vaatimukset lannoitteiden levityksestä ja lannoitemääristä. Hyväksyttävät puhdistamolietteen käsittelytavat on määritelty maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 12/07 2 :n mukaan. Taulukossa 8 on lueteltu ne kansalliset tyyppinimet käsitellyille puhdistamolietteille, joiden käsittelytavat on määritelty ja joita saa käyttää maanviljelyssä. Tyyppinimien ajantasaisuudesta vastaa Evira. Taulukko 8. Puhdistamolietettä sisältävien, hyväksytyllä tavalla käsiteltyjen maanparannusaineena sellaisenaan käytettävien sivutuotteiden tyyppinimet (MMM:n asetus12/07 ja sen muutos 19/09). ID 5/1 Kalkkistabiloitu puhdistamoliete ID 5/2 Mädätysjäännös ID 5/3 Lahotettu puhdistamoliete ID 5/7 Kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete Lietettä luovuttavan tai myyvän jätevedenpuhdistamon tulee kuulua Eviran ylläpitämään lannoitevalmistelain 539/2006 mukaiseen toiminnanharjoittajarekisteriin. Rekisteriin kuuluvat hyväksytyt laitokset on lueteltu Eviran internetsivuilla Jätevedenpuhdistamon tulee antaa käsittelemästään lietteestä tutkimustodistus, jossa tulee olla maininta käytetyistä käsittelymenetelmistä sekä lietteen laadusta. Käsitelty puhdistamoliete tai sen seos ei saa ylittää lannoitevalmistelainsäädännön mukaisia raskasmetallien enimmäispitoisuuksia (taulukko 9). Taulukko 9. Käsitellyn lietteen tai lieteseoksen raskasmetallien enimmäispitoisuudet lannoitevalmisteita koskevan maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 12/07 4 :n mukaan. Enimmäispitoisuudet täyttävät myös puhdistamolietteen käytöstä annetun valtioneuvoston päätöksen (282/1994) vaatimukset. Alkuaine Elohopea (Hg) 1) 1,0 Kadmium (Cd) 1,5 Kromi (Cr) 300 Kupari (Cu) 600 3) Lyijy (Pb) 100 Nikkeli (Ni) 100 Sinkki (Zn) ) Enimmäispitoisuus mg/kg kuiva-ainetta 1) Elohopean määritys EPA 743-menetelmällä 3) Enimmäispitoisuuden ylitys lannoitevalmisteissa voidaan sallia, kun maaperäanalyysin perusteella on todettu puutetta kuparista tai sinkistä. Tämä ei saa johtaa kyseisellä lohkolla suurempiin kupari- ja sinkkipitoisuuksiin maassa kuin on määrätty taulukossa Selvitä käsitellyn lietteen ja maan ominaisuudet Sovi käsitellyn puhdistamolietteen käytöstä kirjallisesti jätevedenpuhdistamon kanssa. Tee jokaisesta toimituserästä erillinen sopimus. Jätevedenpuhdistamon tulee antaa käsitellyn lietteen vastaanottajalle lietetutkimustodistus (tuoteselostus), joka sisältää tiedot lietteen ravinteista, raskasmetallipitoisuuksista, mikrobiologisten vaatimusten täyttymisestä, ohjeet käsitellyn lietteen käytöstä sekä muut tarpeelliset tiedot raaka-aineen alkuperästä ja käsittelystä. Varmistu siitä, että vastaanottamasi puhdistamoliete on käsitelty hyväksytyllä menetelmällä ja alittaa raskasmetallien pitoisuuksien raja-arvot (taulukko 9). Säilytä aina tutkimustodistus. Selvitä maan ph lohkoilta, joille liete on tarkoitettu. Maaperän ph:n tulee olla yli 5,8, jotta lietettä saa levittää. Jos levität kalkkistabiloitua lietettä, riittää, että maan ph on yli 5,5. Lietettä ei saa levittää lohkoille, joissa maan raskasmetallipitoisuudet ylittävät taulukon 10 raja-arvot. Selvitä tarvittaessa viljelymaan raskasmetallipitoisuudet sellaisilta lohkoilta, jolle käsiteltyä puhdistamolietettä levitetään, jos on aihetta epäillä, että suurimmat raskasmetallipitoisuudet voivat ylit- 18

18 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET tyä. Epäilyyn antaa aihetta esimerkiksi sijoitusalueen tai sen ympäristön maaperän laatu tai käyttöhistoria. Ota tarvittaessa raskasmetallinäytteet samalla tavalla kuin esimerkiksi ympäristötuen viljavuustutkimuksen maanäytteet. Taulukko 10. Suurimmat sallitut raskasmetallipitoisuudet viljelymaassa, jolle levitetään käsiteltyä puhdistamolietettä (valtioneuvoston päätös 282/1994). mg/ kg kuiva-ainetta Kadmium (Cd) 0,5 Kromi (Cr) 200 Kupari (Cu) 100 Elohopea (Hg) 0,2 Nikkeli (Ni) 60 Lyijy (Pb) 60 Sinkki (Zn) 150 Pidä kirjaa käsitellyn lietteen määrästä ja käytöstä. Ota levityksessä huomioon, että viljelymaahan on sallittua levittää käsitellyn lietteen mukana enintään taulukossa 11 esitetyt määrät raskasmetalleja vuotta kohti. Myös käsitellyn lietteen ravinnepitoisuudet rajoittavat levitysmäärää. Laske levitysmäärä erikseen jokaiselle liete-erälle. Vertaa ravinteiden ja raskasmetallien pitoisuuksia raja-arvoihin ja laske levitysmäärä sen aineen pitoisuuden mukaan, joka on lähinnä rajaarvoaan. Taulukko 11. Suurin sallittu käsitellyn puhdistamolietteen käytöstä viljelymaahan tuleva keskimääräinen vuotuinen raskasmetallikuormitus valtioneuvoston päätöksen (282/1994) mukaan. Suluissa tavoitearvot, jotka pyrittiin saavuttamaan vuoden 1998 alkuun mennessä. g/ha/vuosi Kadmium (Cd) 3,0 (1,5) Kromi (Cr) 300 Kupari (Cu) 600** Elohopea (Hg) 2,0 (1,0) Nikkeli (Ni) 100 Lyijy (Pb) 150 (100) Sinkki (Zn) 1500** **) Kasvinravinteiksi katsottavien kuparin ja sinkin kuormitukset saavat olla enintään kaksinkertaiset, jos näistä ravinteista on puutetta sillä peltolohkolla, jolla käsiteltyä puhdistamolietettä on tarkoitus käyttää. Tämä ei saa johtaa kyseisellä lohkolla suurempiin kupari- ja sinkkipitoisuuksiin maassa kuin on määrätty taulukossa 10. Käsitellyn liete-erän sisältämät kokonaistypen, liukoisen typen, kokonaisfosforin ja raskasmetallien määrät löytyvät lietetutkimustodistuksesta. Ravinnemäärät on esitetty todistuksessa muodossa % kuiva-aineesta ja kg/m 3 lietettä. Jälkimmäinen kertoo suoraan montako kiloa ravinnetta, esimerkiksi typpeä, on yhdessä kuutiossa lietettä. Typpilannoituksen enimmäismäärät määräytyvät puhdistamolietteellä samalla tavalla kuin lannoitevalmisteilla ja lannalla (ks. luku 4). Levitetyn puhdistamolietteen kokonaistyppipitoisuus voi olla enintään 170 kg/typpeä/vuosi. Noudata ympäristötuen sitoumusehtojen lannoitusrajoja typelle ja fosforille, jos olet sitoutunut ympäristötukeen. Levitystä rajoittavana aineena on yleensä fosfori tai typpi, harvoin jokin raskasmetalleista. 5.3 Huomaa käsitellyn puhdistamolietteen käyttörajoitukset viljelyssä Saat käyttää käsiteltyä puhdistamolietettä vain, kun viljelet viljaa öljykasveja sokerijuurikasta kasveja, joita ei käytetä ihmis- tai eläinravinnoksi nurmea, kun se perustetaan suojaviljan kanssa ja liete mullataan huolellisesti Huomaa lisäksi, että pellolla, johon on levitetty käsiteltyä puhdistamolietettä, saa viljellä perunaa, juureksia ja vihanneksia aikaisintaan viiden vuoden kuluttua viimeisestä lietelevityksestä. Varastoi käsitelty puhdistamoliete asianmukaisesti, jos et voi levittää sitä heti peltoon. Noudata varastoinnissa ja levityksessä samoja ehtoja kuin lannan varastoinnissa (luku 4.1). Huolehdi siitä, että vesien pilaantumisvaaraa ei tule ja minimoi hajuhaitat. Patterivarastointia ei saa tehdä pohjavesialueelle. Muista myös tarkistaa viljelymaan ph ja raskasmetallirajoitukset. On suositeltavaa pyytää lupa vuokranantajalta, jos suunnittelet käsitellyn puhdistamolietteen levittämistä vuokrapellolle. Tämä selventää vastuukysymystä. Tieto käsitellyn lietteen käytöstä tulisi seurata lohkoa, jos lohkon hallinta vaihtuu, sillä levityksestä aiheutuvat viljelyrajoitukset koskevat myös seuraavaa lohkon haltijaa. Viljelijällä on vastuu käsitellyn lietteen käytöstä ja varastoinnista hallitsemillaan alueilla. Ennen lietteen vastaanottoa on hyvä olla yhteydessä sen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisiin, jonka alueelle käsiteltyä puhdistamolietettä on tarkoitus levittää. Tulevasta levitysalueesta ja varastointipaikasta on hyvä esittää kartta, johon kohteet on merkitty. Naapurisovun takia levityksestä kannattaa ilmoittaa etukäteen myös naapureille. 19

19 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET 6 Suojele pohjavettä Pohjaveden kaikenlainen pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulailla (86/2000). Ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästäminen suoraan tai välillisesti pohjaveteen on kielletty valtioneuvoston asetuksella 1022/ Selvitä pohjavesialueen sijainti Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella. Selvitä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta sijaitseeko jokin lohkoistasi pohjavesialueella. Pohjavesialueiden rajaukset ovat kaikkien saatavilla myös Internetistä ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta oiva. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, tulee lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudattaa pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. Huomaa, että kuntasi ympäristönsuojelumääräyksissä tai mahdollisessa tilan ympäristöluvassa tai muussa luvassa on voitu antaa tarkempia rajoituksia pohjavesialueen viljelystä, esimerkiksi lannan levityksestä, kuin mitä täydentävät ehdot edellyttävät. Eri kunnissa määräykset voivat olla erilaiset. Jos olet sitoutunut ympäristötukeen, tarkista kesantojen hoitoa koskevat pohjavesialuerajoitukset sitoumusehdoista. Myös ympäristötuen erityistuki pohjavesien peltoviljelyyn asettaa rajoituksia viljelylle pohjavesialueella. 6.2 Käytä vain pohjavesialueella sallittuja kasvinsuojeluaineita Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet, joita ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen on lueteltu taulukossa 12. Monissa kasvinsuojeluun käytettävissä valmisteissa on näitä aineita. Siksi useiden rikkakasvien, kasvitautien ja tuhoeläinten torjuntaan tarkoitettujen valmisteiden sekä kasvunsääteiden käyttö on pohjavesialueella kokonaan kielletty tai niiden käyttöä on rajoitettu. Noudata valmisteen myyntipäällystekstissä mainittua rajoitusta pohjavesien suojelemiseksi. Rajoituksissa on eroja eri valmisteilla. Ohessa on esimerkki erään valmisteen käyttöä rajoittavasta pohjavesilausekkeesta. Rajoitukset löytyvät myös kasvinsuojeluoppaista. Huomaa kuitenkin, että rajoitukset saattavat muuttua sen jälkeen, kun valmisteet on toimitettu kauppoihin ja viljelijöille. Eviran internetsivuilla on kasvinsuojeluainerekisteri ja päivitetty luettelo hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista, joilla on rajoituksia pohjavesialueilla. Sivuilla on myös päivitetty taulukko pohjavesialueille sallituista valmisteista. Vuodesta 2011 alkaen rekisterin ylläpito siirtyy turvatekniikan keskukselle (Tukes). Voimassa olevia rajoituksia voit tiedustella myös kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Kuva Reijo Juurinen/Kuvaliiteri 20

20 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET Esimerkki kasvinsuojeluainevalmisteen pohjavesialuelausekkeesta Pohjavesirajoitus: Kasvinsuojeluaine tai sen hajoamistuote voi kulkeutua maassa, minkä vuoksi sitä ei saa käyttää tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II). Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää vähintään metrin levyinen kasvinsuojeluaineella käsittelemätön suojavyöhyke. Kasvinsuojeluaineen käyttöä karkeilla hietamailla tai sitä karkeammilla maalajeilla tulisi välttää. Pakkauksen hävittäminen: Ylijäänyt, käyttökelvoton kasvinsuojeluaine viedään ongelmajätteen keräyspisteeseen ja tyhjät, huuhdellut myyntipakkaukset yleiselle kaatopaikalle. Älä saastuta vettä tuotteella tai sen pakkauksella. Taulukko 12. Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (valtioneuvoston asetus 1022/2006). Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä Orgaanofosforiyhdisteet Orgaaniset tinayhdisteet Aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuotteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia tai mutageenisiä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoihin vesiympäristössä tai sen välityksellä Hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset orgaaniset aineet Syanidit Metallit ja niiden yhdisteet Arseeni ja sen yhdisteet Biosidit ja kasvinsuojeluaineet Suspendoituneet aineet Rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit) Happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK) Piiyhdisteet Fluoridit Aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta Kuva Vesa Greis/Kuvaliiteri 6.3 Noudata pohjavesialueen ravinnepäästörajoituksia Lantapatteria ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Kielto koskee myös käsitellyn puhdistamolietteen patterointia. Eläinsuojista, jaloittelutarhoista tai ulkotarhoista ei saa tulla valumia pohjaveteen, eikä niistä saa aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Täydentävien ehtojen lisäksi pohjavesialueilla viljelylle voi olla muitakin rajoituksia. Eläinsuojan ympäristölupapäätös voi sisältää pohjavesien suojelua koskevia erityismääräyksiä esimerkiksi lannan varastoinnista ja levityksestä. Kuntien pohjavesialueita koskevat määräykset ja suoja-aluemääräykset saattavat muuttua. On suositeltavaa tarkistaa kunnasta, onko muutoksia tullut. Myös vesilain nojalla perustettujen vedenottamoiden suojavyöhykkeillä voi olla erilaisia viljelyä rajoittavia määräyksiä, kuten nestemäisen lannan levityskielto tai harvemmin myös kuivalannan ja lannoitteiden käytön rajoituksia. 21

21 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET 7 Suojele luontoa 7.1 Säilytä maatalousmaan luontoarvoja Luonnonvaraiset kasvit ja eläimet ovat osa maaseutua. Monet lajit ja luontotyypit voivat kuitenkin kärsiä viljelytoimenpiteistä. EU:n luontodirektiivin ja lintudirektiivin tarkoituksena on saada aikaan tärkeinä pidettäville lajeille ja luontotyypeillä sellainen suojelutaso, että näiden lajien ja luontotyyppien määrän väheneminen pysähtyy. Suomen luonnonvaraisten, luonto- ja lintudirektiivissä mainittujen luontotyyppien ja eliölajien suojeleminen maatalousmaalla ja erityisesti Natura alueilla kuuluu täydentäviin ehtoihin. Lajien suojelua koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat yleisiä lajien rauhoitussäännöksiä. Luontotyyppien suojelua koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat maatalousmaalla olevien Natura alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia ja säilytät Natura alueen suojelun perusteena olevia luontodirektiivissä mainittuja luontotyyppejä. EU:n erityisen suojelun piirissä olevat luontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liitteessä I, eläin- ja kasvilajit luontodirektiivin liitteissä II ja IV b sekä lintulajit lintudirektiivin liitteessä I. Taulukoihin on koottu näissä liitteissä luetellut, maatalousalueilla esiintyvät linnut sekä luontodirektiivin eläin- ja kasvilajit. Lisäksi taulukossa 15 on lueteltu joukko maatalousalueiden taantuneita lintulajeja, jotka ovat rauhoitettuja yleisissä rauhoitussäännöksissä. Taulukko 13. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja, jotka on suojeltu luontodirektiivin liitteiden II ja IV b perusteella eli ne ovat rauhoitettuja ja EU:n erityisen lajisuojelun piirissä. Lisäksi lajit on suojeltu Natura alueisiin liittyvien säännösten nojalla. KASVILAJI Idänverijuuri Upossarpio Pohjansorsimo Pikkunoidanlukko Nelilehtivesikuusi Lietetatar Ruijanesikko Rönsysorsimo HYÖNTEISLAJI Ruijannokiperhonen Punakeltaverkkoperhonen Kirjoverkkoperhonen Isokultasiipi Luhtakultasiipi ELINYMPÄRISTÖ / ESIINTYMISALUE Kuivat ja tuoreet niityt Natura-alueilla / Häme / Keski-Suomi Merenrantaniityt, matalat vedet, laitumet / Perämeri Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri Niityt ja kalliokedot lähinnä merenrannan tuntumassa, laitumet / Varsinais-Suomi Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri Tulvarannat, laitumet / Etelä- ja Länsi-Suomi Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri ELINYMPÄRISTÖ / ESIINTYMISALUE Kuivat ja tuoreet niityt / Inarin Lapin jokivarret Tuoreet niityt, joilla on toukan ravinto-kasvia purtojuurta / Kaakkois-Suomi Aukkoiset metsät, metsälaitumet, niityt ja pakettipellot / Kaakkois-Suomi Luhtarannat (ja ruderaatit) Tuoreet ja kosteat niityt, joilla toukan ravintokasvia nurmitatarta / Pohjois-Suomi, lähes kokonaan hävinnyt Etelä-Suomesta Kuva MMM:n kuva-arkisto 22

22 LAKISÄÄTEISET HOITOVAATIMUKSET Taulukko 14. Maatalousympäristöissä esiintyviä Natura alueiden valintaperusteina olevia lintulajeja, joita koskevat myös yleiset rauhoitussäännökset. Natura 2000-alueiden LINTULAJIT lintudirektiivin liite I Suopöllö Etelänsuosirri Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Niittysuohaukka Ruisrääkkä Peltosirkku Kurki Pikkulepinkäinen Suokukko Kapustarinta Kirjokerttu Teeri Liro Natura 2000-alueiden LINTULAJIT muut muuttolinnut Hanhet Tuulihaukka Viklot ELINYMPÄRISTÖ / ESIINTYMISALUE Suot, pellot ja kesantopellot (pesintä), Pellot ja rantaniityt (saalistus) Merenrantaniityt, laitumet Pellot ja rantaniityt (saalistus) / Etelä- ja Keski-Suomi Pellot ja rantaniityt (saalistus) / koko Suomi eteläisintä osaa lukuun ottamatta Etelä- ja Länsi-Suomen pellot ja rantaniityt (saalistus) / (Turku-Pori, Oulun seutu, Uusimaa) Kesantopellot, pellot, niityt / Etelä- ja Keski-Suomi Pellot / koko Suomi Lappia lukuun ottamatta Pellot ja rantaniityt pesimä- ruokailualueena, muuttoaikoina kerääntymispellot Pensaikkoiset avomaat, katajaniityt, pensoittuvat pakettipellot, puutarhat ym. Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi Rantaniityt, tulvapellot, avarat peltoaukeat (muuttoaikoina) / lähes koko Suomi Pensaikot, umpeutuvat pakettipellot Lounais-Suomessa, etelärannikko Soidin- ja ruokailupellot / koko Suomi Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi ELINYMPÄRISTÖ / ESIINTYMISALUE Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi Pellot, niityt ja lähimetsiköt saalistus- ja pesimäalueina / koko Suomi Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi Taulukko 15. Muita taantuneita maatalousympäristöjen lintulajeja, joita koskevat yleiset rauhoitussäännökset. Muita taantuneita maatalousympäristöjen LINTULAJEJA Isokuovi Töyhtöhyyppä Uuttukyyhky Pensastasku Kivitasku Keltavästäräkki ELINYMPÄRISTÖ / ESIINTYMISALUE Pellot, niityt ja kosteikot pesimä- ja ruokailualueina / koko Suomi Pellot, niityt ja kosteikot pesimä- ja ruokailualueina / koko Suomi Pellot ja lähimetsiköt ruokailu- ja pesimäalueina / Etelä- ja Keski-Suomi Pellot ja niityt pesimä- ja ruokailualueina / koko Suomi Pellot ja niityt pesimä- ja ruokailualueina / koko Suomi Pellot ja niityt ja kosteikot pesimä- ja ruokailualueina / koko Suomi 23

23 7.2 Suojele lajeja ja luontotyyppejä Natura alueella Lintu- ja luontodirektiivien liitteissä mainittuja suojeltavia eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppejä varten Suomessakin on valittu alueita Natura verkostoon. Näistä noin 5500 ha on maatalousmaalla. Näillä alueilla esiintyy erityistä suojelua vaativia maatalousalueiden luontotyyppejä ja lajeja. Selvitä kunnastasi tai alueesi ELY-keskuksesta, onko hallinnassasi olevilla mailla Natura alueita ja mitä näillä alueilla on tarkoitus erityisesti suojella. Älä hävitä tai heikennä niitä lajeja tai luontotyyppejä, jonka perusteella alue on valittu Natura alueeksi. Nämä lajit ja luontotyypit ovat mukana EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä ja niiden säilymisestä tulee Suomen erityisesti huolehtia. Suojelua vaativia maatalousmaan luontotyyppejä ovat luontodirektiivin mukaan merenrantaniityt, kuivat nummet, kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisella alustalla, runsaslajiset jäkkiniityt, runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt, alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot, siniheinäniityt, kosteat suurruohoniityt, tulvaniityt, alavat niitetyt niityt, vuoristojen niitetyt niityt, lehdes- ja vesaniityt sekä hakamaat ja kaskilaitumet. Luontodirektiivin luontotyypeistä on olemassa Natura luontotyyppiopas, joka löytyy esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen internetsivuilta Luontoarvojen heikentämiskielto koskee kaikkia niitä luontoarvoja, joiden takia alue on valittu Natura verkostoon. Valinnan perusteena voi olla yhden tai useamman luontotyypin tai lajin suojelutarve. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja ovat esimerkiksi ruisrääkkä, peltosirkku ja pikkulepinkäinen sekä hyönteisistä mm. ruijannokiperhonen, punakeltaverkkoperhonen ja luhtakultasiipi. Niiden suojelua maatalousalueilla käsitellään liitteessä 1. Maatalousmaiden, kuten peltojen, niittyjen ja laitumien, Natura kohteille on eduksi, että niitä hoidetaan. Natura alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa yleensä kerrotaan toimenpiteitä, joilla alueen suojeluarvoja voidaan edistää. Natura alueilla sijaitsevien maatalousmaiden hoito kannattaa suunnitella tapauskohtaisesti yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa. 7.3 Noudata yleisiä lajien rauhoitussäännöksiä Noudata maatalousmaalla luonnonvaraisten lintujen ja kasvien yleisiä rauhoitusmääräyksiä, joista säädetään luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja metsästyslaissa (615/1993). Rauhoitettujen kasvien tai niiden osien poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Rauhoitettuja lajeja ei saa tahallisesti tappaa tai pyydystää, niiden pesiä ja munia ei saa tahallisesti vahingoittaa tai siirtää. Rauhoitettujen lajien tahallinen häiritseminen on kielletty erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin tärkeillä paikoilla. Lähes kaikki Suomen luonnonvaraiset linnut ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja. Lintujen tahallinen tappaminen, pyydystäminen ja häiritseminen erityisesti pesinnän aikana on kielletty. Säilytä myös linnuille tärkeitä elinympäristöjä, kuten esimerkiksi kosteikkoja ja lintuvesikohteita. Luonnonsuojelulaki ei koske riistalintuja, eikä rauhoittamattomia lintuja, joita ovat varis, harakka, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas sekä poronhoitoalueella korppi. Huomaa kuitenkin, että rauhoittamattomiin ja metsästettäviin luonnonvaraisiin lintulajeihin liittyy lisääntymisaikoja koskevia metsästyslain rajoituksia, joiden noudattaminen kuuluu täydentäviin ehtoihin. Kuva Paula Piirainen/Kuvapankki Plugi 24

24 8 Mihin täydentävät ehdot perustuvat 8.1 Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset perustuvat maa- ja metsätalousministeriön asetukseen 189/2009. Vaatimukset on määritelty kansallisesti sen mukaan, mitä vaaditaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 artiklassa 6 ja liitteessä III. Vaatimukset koskevat niitä viljelijöitä, jotka ovat hakeneet sellaisia viljelijätukia, joihin kuuluu täydentävien ehtojen noudattaminen. 8.2 Lakisääteiset hoitovaatimukset Lakisääteiset hoitovaatimukset perustuvat neuvoston direktiiveihin ja niihin kansallisiin säädöksiin, joilla direktiivit on pantu Suomessa täytäntöön. Oppaassa esitetyt lakisääteiset hoitovaatimukset liittyvät pohjavesien suojeluun, lannan huolelliseen varastointiin ja käyttöön, puhdistamolietteen käyttöön, lintujen suojeluun ja luontotyyppien suojeluun. Nämä lakisääteiset hoitovaatimukset kattavat nitraattidirektiivin 91/676/ETY, pohjavesidirektiivin 80/68/ETY, puhdistamolietedirektiivin 86/278/ETY, luontodirektiivin 79/409/ETY ja lintudirektiivin 92/43ETY. Näiden kuuluminen täydentäviin ehtoihin perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o 73/2009 ja ne ovat olleet osa täydentäviä ehtoja vuodesta Taulukko 16 sisältää tiivistetysti tässä oppaassa esiteltyjen lakisääteisten hoitovaatimusten sisältämät direktiivit ja niihin liittyvät kansalliset säädökset. Luontodirektiivin artiklan 13 kohdat 1b ja 2 sekä artiklat 15 ja 22b sekä näitä koskeva kansallinen lainsäädäntö eivät enää ole täydentävien ehtojen vaatimuksina. Vastaavasti täydentävistä ehdoista on poistettu lintudirektiivin artiklan 3 kohdat 2a, c ja d, artiklan 5 kohdat c ja e sekä artiklat 7 ja 8. Poistetut kohdat ovat yhä voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta niillä ei ole enää kytkentää viljelijätukiin. Viljelijätukia hakeneilla täydentäviin ehtoihin luettavien säädösten laiminlyönnit vaikuttavat maksettavaan tukeen. Taulukossa 17 on esitetty, miten täydentävien ehtojen lakisääteiset hoitovaatimukset kohdentuvat tukea hakeneille viljelijöille. Ahvenanmaalla sovelletaan lakisääteisissä hoitovaatimuksissa Ahvenanmaan lainsäädäntöä, jolla yllä mainitut direktiivit on pantu täytäntöön. Ahvenanmaan maakuntahallitus antaa lisätietoja täydentäviä ehtoja koskevasta lainsäädännöstä Ahvenanmaalla. Kuva Aarre Rinne/Kuvapankki Plugi Taulukko 17. Direktiivien kattavuus täydentävissä ehdoissa. Direktiivi Säädöksen kattavuus Nitraattidirektiivi kaikki viljelijät koko maassa 91/676/ETY Pohjavesidirektiivi 80/68/ETY Puhdistamolietedirektiivi 86/278/ETY Luontodirektiivi 92/43/ETY Lintudirektiivi 79/409/ETY viljelijät, joilla on peltoa pohjavesialueilla kaikki puhdistamolietettä vastaanottavat ja käyttävät viljelijät kaikki viljelijät (lisäksi voi olla muita velvoitteita viljelijöillä, joiden maatalousmaata kuuluu Natura alueisiin) kaikki viljelijät (lisäksi voi olla muita velvoitteita viljelijöillä, joiden maatalousmaata kuuluu Natura alueisiin) 25

25 Taulukko 16. Täydentävien ehtojen ympäristöä koskevien lakisääteisten hoitovaatimusten säädökset. Neuvoston direktiivi Nitraattidirektiivi 91/676/ETY 4 ja 5 artikla Pohjavesidirektiivi 80/68/ETY 4 ja 5 artikla Puhdistamolietedirektiivi 86/278/ETY 3 artikla Kansallinen voimaansaattamissäädös Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä (282/1994) Sisältö Lannoitus sekä karjanlannan käyttö ja varastointi Pohjavesien suojelu tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta Puhdistamolietteen käyttö maanviljelyksessä Luontodirektiivi 92/43/ETY 6 artikla Lannoitevalmistelaki (539/2006) 5 (4 mom.) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista (12/07) 2 ja 4 raskasmetallien osalta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) direktiivin LIITE I direktiivin LIITE II 13 artiklan 1 kohdan a alakohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 42 direktiivin LIITE IVb Lintudirektiivi 79/409/ETY 3 artikla 1 kohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 1, 5, 37 41, 43, artikla 2 kohdan b alakohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 9, 13 16, 18 20, 23 (1 mom.), 24 (2 mom.) 4 artikla 1 ja 2 kohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) direktiivin LIITE I 4 artikla 4 kohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 65 ja 66 5 artiklan kohdat a, b ja d Luonnonsuojelulaki (1096/1996) Metsästyslaki (615/1993) 37 Maataloudessa käytettävän puhdistamolietteen käsittely ja raskasmetallien enimmäismäärät lietteessä Luonnonsuojelulain Natura säännökset Luettelo luontotyypeistä Lajiluettelo Luonnonsuojelulain kasvilajien suojelu Lajiluettelo Yleiset suojeluvelvoitteet ja eliölajien suojelua koskevat säännökset Luonnonsuojelulain 2. ja 3. luvun säännökset Luonnonsuojelulain 10 luvun Natura 2000-säännökset SPA-alueista Lajiluettelo Luonnonsuojelulain Natura säännökset Rauhoitetut lajit 26

26 9 Miten vaatimusten noudattamista valvotaan Tässä oppaassa esitettyjen täydentävien ehtojen noudattamista valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat. Eläimiin, rehuihin ja kasvinsuojeluaineisiin liittyviä vaatimuksia valvovat lisäksi aluehallintovirastojen eläinlääkärit. Tilalle voidaan tehdä vuoden aikana useita täydentävien ehtojen tarkastuksia. Niitä tehdään yleensä muiden tukien tarkastuksien yhteydessä. Tarkastaja täyttää jokaisesta tarkastuksesta havaintopöytäkirjan, josta käy ilmi tarkastetut asiat ja mahdolliset laiminlyönnit. Jos tarkastaja havaitsee tilakäynnillä puutteita täydentävien ehtojen noudattamisessa, hän kirjaa laiminlyönnit arviointiliitteeseen. Tarkastaja kirjaa arviointiliitteeseen myös arvionsa laiminlyönnin vakavuudesta, laajuudesta, jatkuvuudesta ja toistuvuudesta sekä tahallisuudesta. Nämä tekijät voivat korottaa tai lieventää ehdotettavaa seuraamusprosenttia, joka on pääsääntöisesti 3 %. Jos laiminlyöntiä pidetään rikoslain määritelmän mukaan tahallisena, on laiminlyönnin seuraamus pääsääntöisesti 20 %. Seuraamus kohdistuu kaikkiin niihin haettuihin tukiin, jotka edellyttävät täydentävien ehtojen noudattamista. Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimukset sekä lakisääteiset hoitovaatimukset jaetaan seuraaviin osioihin, joita kutsutaan ehdonaloiksi: hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus ympäristö kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys eläinten hyvin vointi Jos tarkastaja havaitsee samalla ehdonalalla useamman laiminlyönnin, tämän ehdonalan seuraamus prosentiksi tulee korkein yksittäiselle laiminlyönnille ehdotettu seuraamusprosentti. Jos täydentävien ehtojen valvonnoissa eri ehdonaloilla havaitaan useampia kuin yksi laiminlyönti, jokaiselle ehdonalalle vahvistetaan erikseen seuraamusprosentti. Eri ehdonalojen seuraamuspro sentit lasketaan yhteen. Jos kyseessä ei ole toistuva tai tahallinen laiminlyönti, seuraamus voi kuitenkin olla enintään 5 %. Saman laiminlyönnin toistuminen kolmen vuoden sisällä korottaa seuraamusprosenttia. Jos toistuvuuden takia saavutetaan 15 % seuraamusprosentti, katsotaan tämän laiminlyönnin uudelleen toistuminen tahalliseksi, mikä voi johtaa jopa 100 % tukivähennykseen. Laiminlyöntiä voidaan pitää myös vähäisenä, jolloin tukivähennystä ei tehdä, jos viljelijä korjaa tilanteen annetussa määräajassa. Määräaika voi vaihdella laiminlyönnistä riippuen. Määräajan umpeuduttua tarkastetaan, onko viljelijä korjannut laiminlyönnin. Jos korjaavia toimenpiteitä ei ole tehty, on vähennys tästä laiminlyönnistä 1 %. Ennen seuraamusprosentin vahvistamista kunkin ELY-keskuksen täydentävien ehtojen koordinaattori voi tarkastajan ehdotuksen perusteella alentaa seuraamusprosenttia yhteen prosenttiin tai nostaa sen viiteen prosenttiin, jos katsoo sen aiheelliseksi. Koordinaattori kokoaa tilan kaikki täydentävien ehtojen valvonnat yhteen ja vahvistaa lopullisen seuraamusprosentin, kun kaikki tilan kyseisenä vuonna tehtävät täydentävien ehtojen valvonnat on suoritettu. Viljelijälle lähetettävässä lopullisessa pöytäkirjassa luetellaan kaikki kyseisen vuoden tarkastuksilla havaitut laiminlyönnit. Euromääräiset tukivähennykset selviävät kunnan tekemästä tuki- tai takaisinperintäpäätöksestä. Tukileikkaus kohdistetaan maksettavaan tukeen tai se toteutetaan takaisinperintänä, jos tuet on jo ehditty maksaa. Tukipäätökseen voit hakea oikaisua ELY-keskuksesta. Tarkempaa tietoa valvonnasta ja seuraamuksista on vuosittaisessa viljelijätukien hakuoppaassa. Kuva Pasi Leino/Kuvapankki Plugi 27

27 10 Voit saada neuvontaa täydentävistä ehdoista Täydentävien ehtojen vaatimuksista ja toteutumisesta tilallasi voit saada vapaaehtoista luottamuksellista neuvontaa, joka ei liity valvontaan. Neuvontakäynnillä neuvoja käy läpi havaintolistan siitä, toteutuvatko täydentävien ehtojen vaatimukset tilallasi. Parantamista vaativissa asioissa neuvoja antaa ohjeita ja kirjaa toimenpide- ja kehittämisehdotukset havaintolistaan. Havaintolistan sisältö tulee vain viljelijän ja neuvojan tietoon. Jos olet mielestäsi korjannut havaintolistaan kirjatut puutteet toimenpide-ehdotusten mukaisina, mutta saat silti valvonnassa samasta asiasta seuraamuksia tukiin, voit hakea neuvojalta korvausta menetetystä tuesta. Neuvonta on jaettu aihepiireittäin seitsemään osioon: hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus (sisältää maaperän suojelun ja ympäristön ylläpidon vähimmäistason) ympäristösäädökset (sisältää lintujen, pohjavesien, vesien, luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelun) eläinten tunnistus ja rekisteröinti kasvinsuojeluaineet elintarvikkeet (sisältää mm. navettahygienian, salmonellavalvonnan ja kielletyt aineet) rehut eläinten hyvinvointi ja eläintaudeista ilmoittaminen. Valitse itsellesi mielekkäimmät neuvontaosiot. Neuvonta on maksullista, mutta voit hakea tilaneuvontatukea siitä aiheutuviin arvonlisäverottomiin kuluihin. Sovi hinnasta neuvojan kanssa. Yhtä neuvontaosiota kohti maksettava tuki on enintään 150 (v. 2009), ja saman vuoden aikana voit saada tukea enintään kahteen osioon. Yhden neuvontaosion enimmäistuki vastaa noin kolmea tuntia neuvontaa esivalmistelu mukaan lukien. Tilaneuvontajärjestelmän tuki kuuluu ns. de minimis -tukiin. Muista hakea tuki viimeistään 60 päivän kuluessa neuvonnasta. Toimita täytetty lomake 364 kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lomake on saatavissa lomakepalvelusta tai kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Neuvontaa antavat tilaneuvontajärjestelmään hyväksytyt neuvojat, jotka löytyvät neuvojarekisteristä osoitteesta www. mavi.fi. Ahvenanmaalla on oma tilaneuvontajärjestelmänsä. Kuva MMM:n kuva-arkisto 28

28 11 Säädökset ja muut lähteet Euroopan unionin lainsäädäntö löytyy Internetistä osoitteesta ja Suomen kansallinen lainsäädäntö osoitteesta Vain voimassa olevat säädökset ovat virallisia oikeuslähteitä. Säädökset Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta Komission asetus (EY) N:o 1122/2009, annettu 30. päivänä marraskuuta 2009, neuvoston asetuksissa (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta Laki hukkakauran torjunnasta (185/2002) muutoksineen Landskapslagen om bekämpning av flyghavre (ÅFS 68/1977) Lannoitevalmistelaki (539/2006) muutoksineen Luonnonsuojelulaki (1096/1996) muutoksineen Metsästyslaki (615/1993) muutoksineen Vesilaki (264/1961) muutoksineen Ympäristönsuojelulaki (86/2000) muutoksineen Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten sekä ympäristöön liittyvien lakisääteisten hoitovaatimusten valvonnasta (636/2007) Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä (282/1994) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 12/07 muutoksineen Maa- ja metsätalousministeriön asetus täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista (189/2009) muutoksineen Muut lähteet Hakuopas 2010, Kotieläinrakennusten ympäristönhuolto. MMM-RMO C4. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja ohjeet, Liite 12 MMM:n asetukseen tuettavaa rakentamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista (100/01) Maatalouden ympäristötuen sitoumusehdot Marttila, Olli - Saarinen, Kimmo - Aarnio, Hannu- Haahtela, Tari - Ojalainen, Pekka (2001) Päiväperhosopas Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoituksen , Suomen ympäristökeskus (2001) Ympäristöopas 46, Natura luontotyyppiopas. 2. korjattu painos. Suomen ympäristö -sarja 2001, SY510 Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet Täydentävät ehdot. Eläinten merkintä, rekisteröinti, kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet, eläintaudeista ilmoittaminen ja eläinten hyvinvointi, Täyttöohje 2010, Varsinais-Suomen Agenda 2001, Opasluonnos puhdistamolietteen maanviljelykäytöstä

29 Liite 1 Tietoa eräistä maatalousympäristön lajeista Ruisrääkkä Ruisrääkkä (Crex crex) on kuulunut peltojemme tyyppilintuihin viime vuosisadan puoliväliin saakka, mutta laji hupeni hyvin vähiin, kun maatalous muuttui. Viime vuosina kanta on vahvistunut, mutta se on yhä uhanalainen ja lajin säilyminen on riippuvainen Itä-Euroopasta tulevista linnuista. Ruisrääkkä viihtyy monenlaisissa ympäristöissä. Suurin osa koiraista hakeutuu heinä- tai kesantopelloille. Vesistöjen ja ojien varsille perustetut suojavyöhykkeet ja -kaistat saavat myös ruisrääkän asettumaan. Etenkin loppukesällä lajin tapaa usein myös viljapellolta. Joskus ääntelyä voi kuulla myös rantaluhdilta, taimikoista ja puutarhoista. Yleensä ruisrääkän elinalueen tuntumassa on kosteikko, joka tarjoaa ravintoa etenkin kuivana kesänä. Avo-ojitetut pellot ovat suosittuja, sillä niillä ravintoa ja suojaa ovat paremmin kuin salaojitetuilla pelloilla. Kuva Jari Kostet Pidä sänkikorkeus puinnissa riittävän korkeana, jotta terät menevät suojaan painautuneiden ruisrääkkien yli. Käytä torjunta-aineita harkiten ja vältä niiden käyttöä etenkin pientareiden ja suojakaistojen läheisyydessä. Näin pellon pikkueliöt säästyvät ravinnoksi ruisrääkille. Jätä pensaita ojien reunoille rääkkien suojapaikoiksi. Niitä kesantopellot mahdollisimman myöhään kesällä (elokuussa), jotta ruisrääkän poikaset ehtivät varttua kasvillisuuden joukossa riittävän suuriksi. Jätä suojakaistoja peltojen reunoille. Niiltä löytyy suuri määrä hyönteisiä ja muita pikkueläimiä ruisrääkän ravinnoksi. Perusta mahdollisuuksien mukaan suojavyöhykkeitä. Jätä latojen ja muiden rakennusten läheisyyteen ja avoimien kumpareiden, kivikasojen ja isojen kivien ympärille viljelemättömiä niittylaikkuja. Ruisrääkkä löytää niiltä ravintoa ja suojaa. Suosi avo-ojia ja kosteikkoja ruisrääkkien suoja- ja ruokailupaikoiksi. Peltosirkku Peltosirkku (Emberiza hortulana) suosii monipuolista maatalousympäristöä, jossa viljeltävien viljalajien lukumäärä on suuri ja peltoalueen pinta-ala riittävän suuri. Pieniltä peltolaikuilta peltosirkku puuttuu. Mieluista elinympäristöä ovat pienten pensas- ja metsäsaarekkeiden ja ojien sekä tienvarren puukujien pilkkomat peltoalueet eli perinteinen maatalousympäristö. Pohjois-Suomessa ja Ruotsissa lajia tavataan pesivänä myös hakkuuaukeilla. Valtaosa Suomen peltosirkuista suosii kuitenkin peltoalueita. Ruisrääkän väheneminen johtuu maatalouden tehostumisesta ja yksipuolistumisesta. Laji on löytänyt kesantopelloista turvapaikan. Ruisrääkkä saattaa melko sopeutuvana ja suuria poikueita tuottavana lintuna menestyä jatkossa hyvinkin, kunhan se otetaan pienin toimin viljelyssä huomioon. Viljelytoimenpiteet ruisrääkän suojelemiseksi Tee niitto keskeltä reunoille tai pienempi ala kerrallaan. Tällainen niittotapa säästää poikasia silpoutumiselta niittotöiden yhteydessä, koska ne ehtivät siirtyä alta pois. Käytä traktorin ja niittokoneen edessä puomia, johon on kiinnitetty kettinkiä tai muuta laahusta, joka säikyttää linnut jo vähän ennen terän saapumista. Pienennä työskentelynopeutta, jotta linnut ehtivät suojaan. Ruisrääkät pakenevat suojaan juoksemalla, vain harvoin lentämällä. Nopeasti liikkuva kone voi yllättää ruisrääkän, vaikka se onkin hyvä juoksija. Peltosirkkujen määrää vähentää ja uhkaa erityisesti maatalouden tehostuminen, peltoalueiden yksipuolistuminen ja sopivien puu- ja pensasryhmien väheneminen. Kuva Jari Kostet 30

30 Viljelytoimenpiteitä peltosirkun suojelemiseksi Käytä torjunta-aineita harkiten. Jätä riittävät suojakaistat peltojen reunoille ja noudata muutoinkin ympäristötuen ehtoja. Vältä pesimäaikaista häirintää. Jätä mahdollisuuksien mukaan pensaita ojien reunoille. Hoida perinnemaisemia. Pikkulepinkäinen Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) viihtyy erilaisilla avoimilla mailla, joilla on pensaikkoa ja sopivaa saalistusympäristöä. Katajakedot, peltoaukeiden pensassaarekkeet ja reunat, niukkakasvustoiset saaret ja avohakkuualat ovat parhaita ympäristöjä pikkulepinkäisille. Hyvällä pikkulepinkäispaikalla on runsaasti kukkakasvillisuutta ja siten monipuolisesti saaliseläimiä. Ilmeisesti hakkuuaukeiden merkitys pesimäpaikkoina on kasvanut, kun maatalousympäristö on muuttunut. Pikkulepinkäiskantaa eniten rajoittava tekijä on sopivan elinympäristön puute. Laji on kärsinyt maaseutuympäristön, erityisesti viljelysmaan, yksipuolistumisesta. Metsätalous on kuitenkin luonut uuden elinympäristön avohakkuille. Viljelytoimenpiteitä pikkulepinkäisen suojelemiseksi Hoida perinnemaisemia. Kehitä maatalousympäristössä tapahtuvaa toimintaa monimuotoisen luonnon vaatimukset entistä paremmin huomioonottavaksi. Ruijannokiperhonen Suomessa ruijannokiperhonen (Erebia polaris) esiintyy lähinnä Tenojoen ja sen sivujokien hiekkapohjaisilla joenrantaniityillä. Lisäksi laji asustaa Pohjois-Suomessa ihmisen synnyttämissä ympäristöissä, kuten laidunniityillä ja tienvarsikedoilla. Ruijannokiperhonen on nokiperhosten ryhmään kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Siipien väritys on ruskehtavanmusta. Sekä etu- että takasiipien yläpinnoilla on 2 5 punertavaa reunatäplää, joiden keskiosa on musta. Naaraalla reunatäpliä on enemmän kuin koiraalla. Lajin siipiväli on koiraalla mm ja naaraalla mm. Perhonen lentää heinäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Toukan ravintokasvi on lampaannata. Toukka talvehtii kaksi kertaa. Punakeltaverkkoperhonen Suomessa punakeltaverkkoperhosta (Euphydryas aurinia) esiintyy lähinnä Kaakkois-Suomessa. Kuva Markus Varesvuo Kuva Olli Vesikko Kuva Olli Vesikko 31

31 Punakeltaverkkoperhonen on hiukan keskikokoista pienempi päiväperhonen. Verkkoperhosten ryhmälle on tyypillistä siipien tumma verkkokuviointi, jonka rajaamina on oransseja ja vaaleankellertäviä laikkuja. Takasiiven ala-reunassa on rivi mustia pisteitä, joista laji on erotettavissa sukulaisistaan, erityisesti kirjoverkkoperhosesta. Perhosen siipiväli on mm. Se lentää toukokuun lopussa ja kesäkuussa. Toukan ravintokasvi on purtojuuri ja se talvehtii ryhminä seittipussin sisällä purtojuuren tyviosassa. Lajin tyypillisin elinympäristö ovat metsäniityt, joilla kasvaa purtojuurta. Nykyisin lajille sopivat metsäniityt ovat pääosin metsänhakkuiden synnyttämiä. Luhtakultasiipi Luhtakultasiipeä (Lycaena helle) tavataan nykyään enää lähes yksinomaan Pohjois-Suomesta. Luhtakultasiipi on Suomen pienin kultasiipilaji. Koiraan siivet hohtavat päältä violetinhohtoisina, naaraan siiven pohjaväri on ruskehtava. Lisäksi sillä on hieman punaista kirjailua. Laji on viime vuosikymmeninä suuresti harvinaistunut Suomessa. Kosteilla niityillä ja jokien tulvarannoilla viihtyvää pientä perhosta ei ole helppo havaita. Lajin tyypillinen esiintymispaikka on vanhoilla kosteilla niityillä niittyleinikin kukilla. Siipiväli on koiraalla mm ja naaraalla mm. Perhonen lentää kesäkuussa. Toukan ravintokasvi on nurmitatar. Toukka talvehtii kotelona. Idänverijuuri Suomessa idänverijuurella (Agrimonia pilosa) on suppea esiintymisalue, joka sijaitsee pääosin Etelä-Hämeessä. Idänverijuuri on kookas ja kukinta-aikaan helposti havaittava, monivuotinen ja pitkäikäinen perinnebiotooppien kasvi. Se kasvaa niityillä, laitumilla, valoisissa metsänreunoissa ja kärrypolkujen varsilla. Idänverijuurikasvustojen uudistuminen vaatii runsasta valoa ja esimerkiksi laiduntavan karjan aiheuttamaa maanpinnan rikkoutumista. Vanhat kasviyksilöt voivat silti elää kasvupaikoillaan jopa kymmeniä vuosia, vaikka umpeenkasvu etenee. Umpeenkasvun takia uudistumiskyvytöntä idänverijuurikasvustoa voidaan elvyttää hoitotoimien, kuten niittämisen ja maanpinnan rikkomisen avulla. Kuva Eija Kemppainen Kuva Olli Vesikko 32

32 Liite 2 Muistilista viljelytapaan ja ympäristöön liittyvistä täydentävistä ehdoista Muistilistaan on koottu oppaassa esitetyt täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset sekä ympäristöön liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset. Kaikki oppaassa kerrotut, tässä muistilistassa luetellut vaatimukset eivät välttämättä koske tilaasi. Jos olet noudattanut täydentäviä ehtoja, pitäisi jokaiseen tilaasi koskevaan muistilistan väittämään tulla vastaukseksi Tilallani on tehty näin. Jos vastauksia tulee sarakkeeseen Tilallani ei ole tehty näin, ehdot eivät täyty, jolloin kyseessä on täydentävien ehtojen laiminlyönti. Korjaa nämä asiat mahdollisimman pian. Huomaa, että mahdollisista muutoksista täydentäviin ehtoihin tiedotetaan vuosittaisen viljelijätukien päätukihaun hakuoppaassa, jonka Mavi julkaisee. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset 1. Valtaojien ja vesistöjen varsilla on muokkaamaton 60 cm:n levyinen piennar, jolle ei ole levitetty lannoitetta eikä kasvinsuojeluainetta. 2. Viljelty pelto on viljelty hyvän maatalouskäytännön mukaisesti. 3. Viherkesannot sekä tarvittaessa avo- ja sänkikesannot, on niitetty kerran kasvukauden aikana mennessä ja hoidettu niin, että rikkakasvien leviäminen estyy. 4. Viherkesantojen ja luonnonhoitopeltojen nurmikasvusto on kylvetty viimeistään 30.6., jos lohkolla ei ole ennestään kylvettyä nurmea. 5. Kesantopeltoja ei ole päätetty ennen 1.9. poikkeuksia lukuun ottamatta. Poikkeuksena hyväksytään esimerkiksi vaikeiden rikkakasvien torjunta. 6. Luonnonhoitopellot, jotka ovat monivuotisia nurmipeltoja, on niitetty vähintään joka kolmas vuosi ja luonnonhoitopelloilla puiden ja pensaiden kasvu on estetty. 7. Kesannot ja luonnonhoitopellot on pidetty pääsääntöisesti kasvipeitteisinä tai sängen peittäminä (poikkeuksia lukuun ottamatta) ja niiden kasvusto on uusittu tarvittaessa. Poikkeuksena voidaan hyväksyä avokesanto erityisestä lohkon viljelykuntoa parantavasta syystä esimerkiksi, jos tehdään vaikeiden rikkakasvien torjuntaa. 8. I ja II luokan pohjavesialueilla kesannot ja luonnonhoitopellot on pidetty kasvipeitteisinä ja siemenseoksessa on enintään 20 % typensitojakasvin siementä. 9. Monivuotisia viherkesantoja on lannoitettu vain perustamisen yhteydessä. Yksivuotisia viherkesantoja, sänkikesantoja ja avokesantoja ei ole lannoitettu. 10. Pysyväksi laitumeksi ilmoitettu ala on säilytetty pysyvänä laitumena ja sitä on tarvittaessa laidunnettu, niitetty tai raivattu siten, että alue pysyy avoimena. 11. Pellolla oleva olki on jätetty polttamatta, ellei poltolle ole perusteita. 12. Hukkakauraa on torjuttu hukkakauralain edellyttämällä tavalla. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen mahdollisesti antamaa ohjetta tai suunnitelmaa on noudatettu. 13. Luonnonsuojelulain 29 9 kohdan mukaiset yksittäiset maisemaa hallitsevat suuret puut ja enintään viiden suuren puun puuryhmät, joista on luonnonsuojelulain 30 :n mukainen suojelupäätös sekä luonnonmuistomerkit, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain 1096/ :n ja 26 :n mukaan on ilmoitettu tukihaun yhteydessä ja säilytetty. 14. Pellon rakennetta vaurioittavaa ajoa märillä pelloilla on vältetty. 15. Viljelykiertovaatimusta on noudatettu. 16. Kasteluveden ottoon on lupa, jos sellainen vaaditaan ja lupaehtoja on noudatettu. Tilallani ON tehty näin Tilallani EI OLE tehty näin 33

33 Nitraattiasetuksen (931/2000) noudattaminen Kaikki tilat: 1. Tilalla on pidetty kirjaa peltojen lannoitukseen käytetyistä typpilannoitemääristä ja satotasoista. Tilat, joilla on kotieläimiä tai jotka ottavat vastaan lantaa: 1. Lannan ja virtsan varastointitilat on rakennettu asetuksen mukaisesti riittävän suuriksi, että niihin voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertynyt lanta. 2. Lannan ja virtsan varastointitilat on rakennettu vesitiiviiksi, eikä niiden tyhjennyksen aikana ole tapahtunut vuotoja. 3. Jos lantaa on varastoitu patterissa 3.1. Patteroinnista on tehty kirjallinen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle Patterit on tehty asianmukaisesti ja peitetty Patteria ei ole sijoitettu 100 m lähemmäksi vesistöä tai valtaojaa, 5 m lähemmäksi ojaa eikä 100 m lähemmäksi talousvesikaivoa Patteri on levitetty mahdollisimman pian. 4. Lannoitteita on käytetty asetuksen mukaisesti 4.1. Lanta on levitetty sallituissa aikarajoissa Lantaa ei ole levitetty nurmikasvuston pintaan jälkeen Syksyllä levitetty orgaaninen lannoite on mullattu tai pelto kynnetty vuorokauden kuluessa Typpilannoitteita on levitetty korkeintaan 5 m etäisyydelle vesistöstä Karjanlantaa ei ole levitetty pintalevityksenä pelloille, joiden keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 % Typpilannoitteita on levitetty sellaisille lohkoille, jotka eivät jää säännöllisesti kevättulvan alle Peltojen lannoitukseen on käytetty typpeä asetuksen sallimat määrät ja lannassa tulevan kokonaistyppilannoituksen määrä ei ylitä määrä ei ylitä 170 kg/ha/v. 5. Jaloittelutarhat tai kotieläinsuojat on tehty sellaisiksi, ettei niistä ole valumia. 6. Säilörehun puristeneste on otettu talteen ja käsitelty asianmukaisesti. 7. Kaikista lantalajeista, joita syntyy yli 20 m 3 vuodessa, on teetetty typpianalyysi ja se on voimassa. Tilallani ON tehty näin Tilallani EI OLE tehty näin 34

34 Puhdistamolietettä koskevien ehtojen noudattaminen 1. Puhdistamoliete-eristä on analyysitiedot, lietteen raskasmetallien enimmäispitoisuudet eivät ylity, liete on käsitelty hyväksyttävällä menetelmällä, eikä lietteen käytöstä aiheutuva keskimääräinen vuotuinen raskasmetallikuormitus ylitä enimmäiskuormituksia. 2. Puhdistamolietettä on käytetty vain sallituilla viljelykasveilla eikä perunaa, juureksia tai vihanneksia ole viljelty viiteen vuoteen viimeisestä levityksestä. 3. Puhdistamolietettä on käytetty vain viljelysmaalla, jonka ph ja raskasmetallipitoisuudet ovat sallituissa rajoissa. Pohjavesisäädösten noudattaminen Tilan peltolohkoja on pohjavesialueella. Lohkot: 1. Lantapattereita ei ole sijoitettu pohjavesialueelle. 2. Tilalla on noudatettu pohjavesialueilla kiellettyjen kasvinsuojeluaineiden ym. aineiden käyttökieltoa. Tilallani ON tehty näin Tilallani ON tehty näin Tilallani EI OLE tehty näin Tilallani EI OLE tehty näin Luonto- ja lintudirektiivin noudattaminen Voit tarkastaa alueellisesta elinkeino- liikenne ja ympäristökeskuksesta, mitä suojeltavia luontotyyppejä tai lajeja maillasi tiedetään esiintyvän. Ota viljelytoimissa huomioon lintujen pesintä ja poikaset esimerkiksi niittämällä nurmikasvustot mahdollisimman myöhään kesällä ja aloittamalla niitto tai puinti keskeltä peltoa. Vilja on suositeltavaa puida pitkään sänkeen. Tilalla on maatalousmaata Natura alueella. Tilalla esiintyy seuraavia luontotyyppejä ja/tai rauhoitettuja lajeja: Kaikki tilat: 1. Rauhoitettuja kasvilajeja (luontodirektiivin liite 4 b) ei ole hävitetty tai heikennetty. 2. Lintujen yleisiä rauhoitussäännöksiä on noudatettu. Tilat, joilla on peltoja Natura alueella: 1. Natura alueen valinnan perusteena olevia luontotyyppejä ei ole hävitetty tai heikennetty. 2. Natura alueen valinnan perusteena olevia lajeja (luontodirektiivin liite 2) ei ole hävitetty tai heikennetty. 3. Natura verkostoon valinnan perusteena olevia lintulajeja tai niiden elinympäristöjä ei ole merkittävästi heikennetty. 4. Muita lintujen kannalta tärkeitä elinympäristöjä (perustetut suojelualueet ja lintuvesikohteet) ei ole merkittävästi heikennetty. Tilallani ON tehty näin Tilallani EI OLE tehty näin 35

35 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue puh , Uudenmaan ELY-keskus puh Varsinais-Suomen ELY-keskus puh Satakunnan ELY-keskus puh Hämeen ELY-keskus puh Pirkanmaan ELY-keskus puh Kaakkois-Suomen ELY-keskus puh Etelä-Savon ELY-keskus puh Pohjois-Savon ELY-keskus puh Pohjois-Karjalan ELY-keskus puh Keski-Suomen ELY-keskus puh Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus puh Pohjanmaan ELY-keskus puh Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus puh Kainuun ELY-keskus puh Lapin ELY-keskus puh Ahvenanmaa Ahvenanmaan valtionvirasto puh. (018) Ahvenanmaan maakunnan hallitus puh. (018) Lisätietoja myös: Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset Maaseutuvirasto,