OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS 1996

Transkriptio

1 OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS 1996 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 5/1996 Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto Oy 1996

2 OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS 1996 Oulun kaupunki Ympäristövirasto 1-'--"-::-"-'-1 Julkaisu 5/1996 Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto Oy 1996

3 Oulu, Paino: Oulun kaupungin painatuskeskus ISSN

4 SISÄLTÖ OULUN ILMANLAATU 1 JÄKÄLÄKARTOITUS VUONNA I JOHDANTO 1 2 ILMANLAATU JA SÄÄTIETOJA OULUN ALUEELTA ILMAAN JOUTUVATPÄÄSTÖT. PITOISUUDET JA LASKEUMA LÄMPÖTILA- JA TUULITIEDOT 5 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU JÄKÄLAJIEN YHTEIS- JA KESKIARVOMÄÄRÄT HAVAINTOALOILLA JÄKÄLÄLAJIEN ESIINTYMINEN / LajielI levillllei."yys ja yleisyys, "_., JO SorllliplIi.\'IfkarpeeJl ja 'lippujen pi,\'te!rekvejlssimittaus,,',".. ' /5 4.3.JÄKÄLlEN YLEINEN JA SORMIPAISUKARPEEN KUNTOLUOKITUS VERTAILUA MUIHIN BIOINDIKAATIOTUTKIMUKSIIN 18 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 18 LllTTEET

5 OULUN ILMANLAATU JÄKÄLÄKARTOITUS VUONNA JOHDANTO Teollisuus, liikenne ja energiantuotanto kuormittavat eniten ilmaa Oulun seudulla. Lisäksi kuormitusta tulee kaukokuikeumana. Teollisuuden ja energiatuotannon merkittävimmät päästöt ilmaan ovat rikkidioksidi (SO,) sekä muut rikin yhdisteet, typen oksidit (NOx) ja kiinteät hiukkaset. Liikenteessä syntyy eritoten typen oksideja, häkää (CO) ja hiilivetyjä (HC; Oulun kaupunki 1996). Lisäksi kaikki kuormittajat vapauttavat hiilidioksidia. Näistä merkityksellisimmät metsäluonnon kannalta ovat rikkidioksidi, typen oksidit ja hiilidioksidi. Puiden rungoilla kasvavatjäkälät sopivat usean ominaisuutensa ansiosta ilman epäpuhtauksien vaikutusten ilmentäjiksi, indikaattoreiksi. Niiden erikoinen rakenne (levän ja sienen yhdistelmä) ja elintapa (ottavat ravinteensa suoraan ilmasta ja sadevedestä) tekevät ne herkiksi saasteiden vahingollisille vaikutuksille. Lisäksi ne ovat pitkäikäisiä ja talvisin vailla suojaavaa lumipeitettä. Usein ensimmäinen näkyvä merkki ilmansaasteiden vahingollisista vaikutuksista on tiettyjen saasteille herkkien runkojäkälien väheneminen, yksilökoon pieneneminen ja lopulta jäkälien katoaminen. Myös esim. värimuutokset joissakin jäkälissä voivat olla selvät. Toisaalta muutamat tässäkin työssä tarkkailtavina olleista lajeista hyötyvät ilmasta tulevasta kuormituksesta ainakin tiettyyn rajaan asti. Tämä selvitys tehtiin Oulun kaupungin ympäristöviraston toimeksiannosta. Työn tarkoituksena oli selvittää, mikä on mäntyjen rungoilla kasvavien jäkälien kunto ja levinneisyys nykyisin sekä niissä tapahtuneet muutokset verrattuna vuoden 1991 vastaavaan tutkimukseen. 2 ILMANLAATU- JA SÄÄTIETOJA OULUN ALUEELTA 2.1 Ilmaan joutuvat päästöt, pitoisuudet ja laskeuma Oulun kaupungin ympäristövirasto julkaisee vuosittain tässä esitettyä tarkempia tietoja Oulun ilmanlaadusta (viimeisin: Oulun kaupunki 1996). Vuonna 1995 Oulun paikalliset rikkidioksidipäästöt olivat yhteensä 3,4 milj. kg, typen oksidien päästöt 4,2 milj. kg ja hiilidioksidipäästöt l 380 milj. kg (taulukko 1). Viimeisten 10 vuoden

6 2 aikana rikkikuormitus on vähentynyt liki puoleen ja typpikuormitus %. Aivan viime vuosina emo päästöjen väheneminen on pysähtynyt. Taulukko 1. Epäpuhtauspäästöt ilmaan Oulussa V (tonnia vuodessa; Oulun kaupunki 1996). Päästö Pintalähteet Pistelähteet Liikenne Yhteensä Hiukkaset Rikkidioksidi Haisevat rikkiyhdisteet (S;nä) Typen oksidit (NO,;na) Hiilimonoksidi Hiilivedyt Hiilidioksidi Ilman rikkidioksidipitoisuudet ovat laskeneet jatkuvasti. Vuosittaiset keskipitoisuudet ovat alentuneet ratkaisevasti 1980-luvulta. Suurin vuorokausikeskiarvo v Oulussa oli 18 Ilg/m3 Typpipitoisuudet taas ovat pysyneet jo vuosia muuttumattomina (kuva 1). Rikkilaskeuma (sulfaattirikki SO,) on myös pienentynyt noin 50 % kymmenen viime vuoden aikana (kuva 2). Koko Oulun alueen rikkilaskeuman keskiarvo oli v mg/m 2 /v taustapitoisuuksien ollessa mg/m 2 /v. Typpilaskeuma (nitraattityppi NO,) on pysynyt välillä mg/m 2 /v (kuva 2), kun taustapitoisuus Pohjois-Suomessa on noin mg/m 2 /v (Oulun kaupunki 1996).

7 3 pg/m \ ~... Mustasuo -<>- Pyykösjärvi -Nokela ~ -0- Välivainio "\.. """'"...-Simssi ~ \ h..n '" v ~ ~ ~ ~'" o l9 /m Kuva 1. Rikkidioksidipitoisuuksien (S02) vuosikeskiarvot vuosina (yijä) sekä typpidioksidin (N0 1 ) kuukausi- ja vuosikeskiarvot (alla) Oulussa vuosina (Oulun kaupunki 1996).

8 4 2OOO-r eoo Co Q.l '-~ LoppuJa - Kaukovainio 6- Keskusta ---Pyykösjärvi -Lahnatie - Mustasuo 0-\---, ; ; ::oo~ Loppula --Kaukovainio... Keskusta 50 --Pyykösjärvi -Lahnalie - Muslasuo Kuva 2. Rikkilaskeuma (SO~; yllä) v ja typpilaskeuma (NO); alla) Oulussa vuosina (Oulun kaupunki 1996).

9 5 2.3 Lämpötila- ja tuulitiedot Vuosien ilman keskilämpö oli Oulun kauppatorilla 2,6 C ja Oulunsalon lentoasemalla 2,O C (kuva 3). Vuonna 1995 kauppatorilla vuoden keskilämpö oli 3,3 C, joka oli yhden hieman viileämmän vuoden jälkeen samaa tasoa kuin aiemmin 1990-luvulla. Tuulitietoja Oulun kauppatorilta on kuvassa 4. C 20 _. 15 ~~~~~~;a: o ~Kauppalori 1995 : -5 Lentoasema ~ Kauppatori , 10 j:":::'::::::;:::~l _ I---ili----+I---il---+-I---I-I---ii----+-I < I II IU IV V VI Vlt VIII IX X Xl Xli Kuva 3. Kuukauden keskilämpötilat CO C) Oulun kauppatorilla v ja v sekä pitkäaikaiskeskiarvot v Oulunsalon lentoasemalla (Oulun kaupunki 1996). % 30 25,, '..., '... \ " I 1".... I,, : - _ tyyn, -o--n -{]-NE, E, - SE i SW I -w i ---NlN _ _+_ ; turun helmi maajis huhti heina elo marras Kuva 4. Tuulenslluntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki 1996).

10 6 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Kesällä 1990 perustettiin pysyvä, koko kaupungin alueen kattava sadan pisteen n~iytealaverkosto bioindikaattoritutkimuksia (neujas-, jäkälä- ja metsäsammaltutkimukset) varten (kuva 5). äytealoista on laadittu niiden perustarnisvuonna yksityiskohtaiset kuvaukset. Lisäksi mahdollisimman läheltä kaupungin keskustaa valittiin viisi täydentävää näytealaa (alat A - E). I I I I 2345km Kuva 5. Oulun kaupungin bioindikaattoritutkimusten näytealat. Havainnot kerättiin kaikilta 105 havaintoalaita (havaintolomake on liitteessä 2). Viittä poikkeusta lukuunottamatta (alat n:o 14, 28, 52, 94 ja 98, jotka olivat hakattu, rakennettu tai ne olivat vesakoituneet liian tiheiksi) havaintopaikkoina käytettiin merkittyjä näytteenottoalueita. Em. viiden pisteen havainnot tehtiin sopivasta paikasta mahdollisimman läheltä alkuperäistä näytealaa.

11 7 Työssä noudatettiin Suomen standardisoimisliiton jäkäläkartoitusstandardia SFS 5670 poikkeuksena näytepuiden barkinnanvarainen otanta. Eri puolilta näytealaa valittiin viisi elävää, ainakin 3 m korkeudelle asli oksatonta ja rinnankorkeudelta väbintään 20 cm paksuista mäntyä. Pensaiden tai muiden puiden oksien peitolle ja hankaukselle tai muulle kulutukselle alttiita runkoja ei byväksytty mukaan. Kultakin rungolta, 1,0-2,0 m:n korkeudelta, bavainnoitiin standardissa mainittujen l I jäkä!ätaksonin ja leväpeitteen (mukaan luettuna vibersukkulajäkälä, Scoliciospol'UlIl) esiintyminen. Jäkälätaksonit olivat seuraavat: sormipaisukarve keltatyvikarve barmaa- ja tubkakarve seinäsuomujäkälä lupot naavat barmaaröybelö kellaröybelö ruskoröybelö bankakarve raidanisokarve HypogYlllllia physodes Parllleliopsis ambigua P. hyperopta & llllshaugia aleurites Hypocellolllyce scalaris 8ryoria spp. USllea spp. Cefraria glauca C. pinast,-i C. chlorophylla Pseudevemia fwfuracea Parmelia sulcata Koska jotkut lajit, erityisesti rusko- ja barmaaröyhelö olivat melko barvalukuisia ja usein pieniäkin, niiden lajitunnistuksen varmistamiseksi näytteitä kerättiin tarvittaessa pusseibin ja tutkittiin laboratoriossa mikroskoopilla. Sormipaisukarpeen ja luppojen runsautta mitattiin pistefrekvenssinä. Rungolle asetettiin cm korkeudelle kooltaan 30 x 40 cm läpinäkyvä muovikalvo, joka oli jaettu sataan ybtäsuureen ruutuun. Kunkin ruudun merkityn keskipisteen kohdalle sattuva jäkälä laskettiin. Mittaus tebtiin kunkin rungon itä-koillis- ja länsi-lounaispuolelta. Näin näillä kahdella jäkälällä oli kummallakin mahdollisuus saada pisteitä välillä 0 - I OOO/ala. Jäkälien kuntoarviointi tebtiin kaikista lajeista yleisesti Ja sormipaisukarpeesta erikseen. Yleinen kuntoluokka arvioitiin seuraavasti: n Il1 N v Normaalit Lievät vauriot Selvät vauriot Pahat vauriot Kuolleet tai puuttuvat Kaikkien lajien ulkonäkö ja kasvu muuttumattomia. Pensasmaiset kitukasvuisia, lebtimäiset normaaleja. Pensasmaiset pieniä, lebtimäiset vaurioituneita. Pensasmaiset puuttuvat, lebtimäiset pahoin vaurioituneita. Myös lehtimäiset puuttuvat (sormipaisukarve voi kasvaa suojaisissa kaarnan painanteissa kitukasvuisena). Leväpeitettä voi esiintyä.

12 8 Sonnipaisukarpeen kunto arvioitiin seuraavasti: I u 111 IV V Normaali Lievä vaurio Selvä vaurio Paha vaurio Kuollut tai puuttuu Jäkälät terveitä tai lähes terveitä. Lievästi kitukasvuisia, lieviä värimuutoksia. Kitukasvuisia ja vihertyneitä tai tummuneita tai kumpiakin. Pieniä, ryppyisiä ja vihertyneitä tai tummuneita tai kumpiakin. 4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1 Jäkälajien yhteis- ja keskiarvomäärät havaintoaloilla Alakohtainen tulosten peruslistaus on liitteessä 1. Kun indikaattorijlikälien (pois luettuna leväpeite) määrä laskee alalla neljään tai sen alle, on saastevaikutus ilmeinen (vrt. esim. Mäkinen ym. 1991). Lajilukumäärä oli tällä tasolla melko kattavasti linjan Mäntylä - Kaukovainio - Ylä-Haapalehto - Heikinharju - Kuivasjärven Kalikkakangas länsipuolella (kuva 6). Muutamat poikkeukset lajimäärissä kuormittajista etliliiili olevilla havaintoaloilla ovat sattumaa tai osoittavat muiden kasvupaikkatekijöiden vaikutusta jäkäliin. Viisi vuotta sitten tehtyyn edelliseen tutkimukseen verrattuna (Anon. 199!) alhaisen lajilukumäärlin alue on pienentynyt vähän. Havaintoaloittain näyterunkoa kohti laskettu lajimlilirän keskiarvo antaa alueellisesti yhtenäisemmän tuloksen, kun raja vedetään 4,0 lajia/runko kohdalle (kuva 7). Tämä tulos voi olla parempi lajimäärän alenemisen kuvauksessa kuin suoraan yhteenlaskettu lajimäärä. Alaltahan voi sattua mukaan yksi puu, jolla on muista poikkeavasti runsaasti jäkälä!ajeja. Tällöin sattuman vaikutus korostuu.

13 9 Kuva 6. Havaittujen frekvenssijäkälien (pois luettuna leväpeite) yhteenlaskettu lajilukumäärä näytealoiuain. Rasteroidulla alueella lajimäärä enintään 4. Kuva 7. Havaittujen frekvenssijäkälien (pois luettuna leväpeite) yhteenlaskettu lajilukumäärä runkoa kohti näytealoittain. Rasteroidulla alueella keskiarvo enintään 4.

14 Jäkälälajien esiintyminen Lajien levinneisyys ja yleisyys Kaupungin alueelta tavattiin kaikki 12 indikaattorita1csonia. Sormipaisukarpeella oli esiintymisessään suurin kattavuus eli 98,1 % aloista (taulukko 2). Myös keltatyvikarvetta oli liki kaikkialla, mutta muiden levinneisyydessä aukkoja oli vaihtelevasti. Vain raidanisokarvetta ja harmaaröyhelöä löytyi alle 10 % aloista. Suurimmalla osalla tutkituista rungoista löydettiin edellä mainittujen kahden lajin lisäksi seuraavaa neljää ta1csonia melko yleisesti - yleisesti: harmaakarve/tuhkakarve, naavat, keltaröyhelö ja leväpeite. Taulukko 2. 1ndikaattorijäkälien esiintyminen mäntyjen rungoilla (0 - S) v ja Luvut %- osuuksia havaintoalueista (los kpl). VUOSI 1996 Taksoni Frekvenssi Sormipaisukarve 1,9 1,0 3,8 2,9 7,6 82,8 1,9 4,8 93,3 Kelto.tyvikarve 6,7 7,6 3,8 3,8 6,7 71,4 6,7 11,4 81,9 Harmaa-/Tuhkakarve 27,6 12,4 9,5 12,4 15,2 22,9 27,6 21,9 50,5 Seinäsuomujäkälä 80,0 12,4 1,0 1,9 2,9 1,9 80,0 13,4 6,7 Lupot 49,5 12,4 12,4 6,7 12,4 6,7 49,5 24,8 25,8 Naavat 41,0 8,6 9,5 6,7 17, I 17,1 41,0 18,1 40,9 Harrnaaröyhelö 91,4 5,7 2, ,4 8,6 - Keltaröyhelö 31,4 14,3 11,4 14,3 16,2 12,3 3 1,4 25,7 42,8 Ruskoröyhe1ö 85,7 9,5 2,9 1,0 1,0-85,7 12,4 2,0 Hankakarve 84,8 8,6 2,9 2,9 1,0-84,8 11,5 3,9 Raidanisokarve 98, ,0 1,0-98,0-2,0 Lev~ioeite 28,6 7,6 11,4 9,5 8,6 34,3 28,6 19,0 52,4 VUOSI 1991 Taksoni Frekvenssi () Sormipaisukarve 2,9 2,9 1,0 1,0 1,0 91,4 2,9 3,9 93,4 Kellalyvikarve 18,1 7,6 10,5 8,6 23,8 31,4 18,1 18,1 63,8 Harmaa-/Tuhkakarve 71,4 12,4 8,6 6,7-1,0 71,4 21,0 7,7 SeinäsuolTIujäkäiä 89,5 1,9 1,9 1,9 3,8 1,0 89,5 3,8 6,7 Lupol 53,3 8,6 8,6 12,4 5,7 11,4 53,3 17,2 29,5 Naavat 37,1 6,7 11,4 10,5 8,6 25,7 37,1 18,1 44,8 Harmaaröyhelö 90,5 6,7 2, ,5 9,6 - Keltaröyhe1ö 33,3 16,2 15,2 14,3 13,3 7,6 33,3 31,4 35,2 RlIskoröyhe1ö 83,8 13,3 1,9-1,0-83,8 15,2 1,0 Hankakarve 99,0 1, ,0 1,0 - Raidanisokarve 97,1 1,0 1, ,1 2,9 - LevUneite 34,3 11,4 8,6 6,7 15,2 23,8 34,3 20,0 45,7

15 I I Eri jäkälälajien levinneisyydessä ja yleisyydessä puiden rungoilla on tapahtunut viidessä vuodessa selviäkin muutoksia. Varsinkin harmaa-/tuhkakarpeen yleisyys oli v noussut aiempaan verrattuna (taulukko 2). Samoin keltatyvikarve ja hankakarve olivat yleistyneet. Seinäsuomujäkälän ja leväpeitteen muutokset olivat lievempiä. Naavat taas näyttävät jopa vähentyneen, mutta muutos voinee selittyä sattumallakin. Kuusisen ym. (1990) mukaan indikaattorijäkälien herkkyys rikkidioksidille on seuraava: Kestävät: seinäsuomujäkälä leväpeite Melko kestävät: sormipaisukarve keltatyvikarve ruskoröyhelö keltaröyhelö Melko herkät: harmaaröyhelö harmaa- ja tuhkakarve hankakarve raidanisokarve Herkät: lupot naavat Kaikkein herkimpinä pidettyjen naavojen ja luppojen esiintymisalue ulottui yhtenäisenä idästä aika liihellä keskustaa Oulujokivarressa ja sen eteläpuolella (kuva 8). Ruskon ja Heikinharjun korkeudelle asti rajana oli Kuusamontie. Kuivasjärven ympäristössä, Pateniemessä, Herukassa ja Rajakylässä oli myös naava- ja luppovyöhyke. Rikkidioksidilie melko herkiksi todetuista jäkälistä harmaaröyhelö ja raidanisokarve olivat harvinaisia tai satunnaisia. Hankakarvetta tavattiin jonkin verran Oulujokivarren havaintoalailla ja Hiukkavaaran - Niilesjärven alueella. Kyseisten lajien vähälukuisuuden aiheuttamasta arvioiden epävarmuudesta huolimatta voidaan sanoa, että ko. lajit näyttävät liki puuttuvan kaupungin etelä-, koillis- ja pohjoispuolelta eli siltä alueelta, missä todettiin naavaja luppoautio. Harmaa- ja tuhkakarpeen esiintymisfrekvenssi puolestaan oli alueittain tarkastellen melko korkea eli 72 %. Näiden lajien esiintymisautio oli lähes sama kuin naava- ja luppoautio, joten harmaa- ja tuhkakarve näyttävät olevan hyviä indikaattorilajeja Oulun alueella (kuva 8). Melko kestäviksi luokitelluista lajeista keltaröyhelö on yksinkertaisen levinneisyyskuvan perusteella ryhmän herkin ilmansaasteille (kuva 8). Sen luotettavuutta kuitenkin alentaa hieman rikkonainen levinneisyys. Ruskoröyhelön levinneisyys on jo paljon aukkoisempi, eli sen esiintymiseen vaikuttavat vahvasti muutkin tekijät kuin ilmansaasteet. Keltatyvikarve osoittautui hyvin kestäväksi lajiksi, joka puuttui vain kaikkein kuormitetuimmilta alueilta (liite 1). Sormipaisukarvetta (käsitellään tarkemmin osassa 4.2.2) tavattiin kaikilta muilta havaintoaloilta paitsi Alppilasta (21) ja Takalaanilasta (45).

16 Naavat ja lupot naavaa ja luppoa o naavaa X luppoa Harmaa-ja tuhkakarve Keltaröyhelö Kuva 8. Naavojen ja luppojen, harmaa- ja tuhkakarpeen sekä keltaröyhelön levinneisyydet Oulussa v Lajit puuttuvat rasteroiduilta alueilta.

17 13 Ilman rikkidioksidia hyvin kestävän seinäsuomujäkälän yhtenäiset esiintymisalueet olivat keskustan ympärillä sekä Ruskon, Heikinharjun, Korvensuoran ja Korvenkylän alueella. Laji kuitenkin puuttui Nuottasaaresta, Höyhtyältä ja Raksilasta (kuva 9). Laji on selvästi kuormituksen positiivinen indikaattori, joskin se kasvaa myös puhtailla alueilla etenkin vanhojen puiden tyvellä (kts. esim. Niskanen 1995). Useilla, etenkin iäkkäillä puilla, seinäsuomujäkälää kasvoikin rungon tyvellä havainnointikorkeuden (100 cm) alapuolella. Jos havainnoinlikorkeus olisi ulottunut 50 cm:n korkeudelle asti kuten edellisessä selvityksessä (Anon. 1991), mukaan olisi tullut useita seinäsuomujäkälähavaintoja lisää. Täydellinen jäkäläautioalue (sormipaisukarpeen peittävyys enintään 1 % ja muut jäkälälajit puuttuvat) rajoittui pienelle alueelle Rajakylään, Taskilaan ja Mustasuolle sekä yksittäisille havaintoalueille Nuottasaareen ja Takalaanilaan (kuva 10). Leväkasvustoa oli silmin havaittavia pieniä määriä laajalla alueella rannikolta aina Niiles- ja Valkiaisjärven tasalle asti idässä. Havaintoalan neljällä tai kaikilla viidellä rungolla leväpeitettä oli suurin piirtein samalla alueella kuin mistä lupot ja naavat puuttuivat (kuva 11). Voimakas levän kasvu on ilmasta tulevan kuormituksen positiivinen ilmentäjä (hyötynee etenkin typpi kuormituksesta). Kuva 9. Seinäsuomujäkälän esiintyminen l - 5 rungolla Oulussa v Alueet rasteroitu.

18 14 i,1 1 o 234Skm Kuva 10. Jäkäläautioalue Oulussa v rmipaisukarpeen pistefrekvenssi enintään 10. Muutjäkälät kuolleita tai puuttuvat. Ii.. o 2345km Kuva II. Leväpeitteen (levät + vihersukkulajäkälä) esiintyminen Oulussa v Tutkituista viidestä rungosta rasleroidulla alueella leväpeitettä neljällä tai viidellä rllngoii a.

19 Sormipaisukarpeen ja hippojen pistefrekvenssimittaus Pistefrekvenssimittaus on huolellisesti tehtynä vertailukelpoisesti toistettavissa eri vuosina. Standardin mukaan jäkäläautioksi luettavalla alueella sormipaisukarpeen peittävyyttä rungolla mittaava pistefrekvenssi saa olla enintään 10, eli 1 % per havaintoala. Tämä ehto täyttyi melko laajalla ja yhtenäisellä alueella, joka rajoittui etelässä tason Nokela - Hiironen -Kontinkangas, idässä linjan Kirkkokangas - Rusko ja pohjoisessa linjan Rusko - Pyykösjärven kaakkospää Alppila - Linnanmaa - Rajakylä sisäpuolelle (kuva 12). Kyseisen alueen pohjois- ja kaakkoispuolella (Mäntylä - Maikkula - Markkuunkangas linjan pohjoispuoli sekä Niilesjärven eteläpuoli) erottuivat muut melko yhtenäiset alueet, joilla frekvenssi oli 1-5 % % peittävyyksiä lasketiin 28 havaintoalalta ja yli 15 % peittävyyksiä neljältä alalta. Koska jälkimmäiset luvut olivat lähes samat myös v. 1991, vain kuormitetuimmilla alueilla tilanne on parantunut. Luppojen peittävyydet olivat niin pieniä, että niitä sattui mittausruudukon pisteille vain 25 havaintoalueella. Niistäkin 18 alalla frekvenssi jäi alle viiden. Alat, joilta saatiin frekvenssipisteitä, sijoittuivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vyöhykkeelle, joka ulottuu Oulujoen molemmille puolille kunnan rajalta aina Kontinkankaalle ja Hiukkavaaran eteläpuolelle asti (liite 1). alle 1% o 1-5% 6-15% yli 15% I l i km Kuva 12. Sormipaisukarpeen keskimääräinen peittävyys-% v

20 Jäkälien yleinen ja sormipaisukarpeen kuntoluokitus Vaurioarvio kuvaa jäkälien kuntoa keskimääräisesti. Luokitusta ei voi tehdä yksiselitteisesti. sillä samalla rungolla voi kasvaa kunnoltaan toisistaan paljonkin poikkeavia yksilöitä. Tämä jo yksistään aiheuttanee eroja eri tutkimusten tuloksiin. Eniten tulkinnanvaraa on luokkien II ja m arvioinneissa. Hikälien yleinen kuntoluokka oli tausta-alueilla m (selvä vaurio). Käytännössä puilta löytyi kyllä lukuisasti vain vähän vaurioituneita tai terveitäkin yksilöitä. Pahasti vaurioituneiden (N) jäkälien alue kattoi melko tarkasti saman alueen. jossa naavoja ja luppoja ei ollut lainkaan. Viidessä vuodessä tämä alue on supistunut vain vähän. Alueet. joilla jäkälät olivat kuolleet tai puuttuivat. jäivät toisistaan erillisiksi havainlopaikoiksi. Tämä muutos vuoden 1991 tilanteeseen on huomattava. sillä silloin ko. alue ulottui yhtenäisenä Nuottasaaresta Kaijonharjuun ja Ruskoon asti (kuva 13). Myös sonnipaisukarpeen kuntoluokka vaihteli selvästi vaunoltuneesta kuolleeseen. Sonnipaisukarve elää kuormitetuilla alueilla tarkastelluista jäkälistä yleensä pisimpään. joten V-luokan alueet ovat samat kuin yleisessä kuntoluokituksessakin (liite 1).

21 cl ~3 0.3 o i i j I km Kuva 13. Jäkälien yleinen kuntoluokka v ja 1996 mediaaniluokittain 1-5. Rasteroiduilla alueilla jäkälät kuolleita tai puuttuvat useimmilta rungoilta.

22 Vertailua muihin bioindikaatiotuikimuksiin Seinäsammalista määritettyjen raskasmetallipitoisuuksien perusteella Oulussa kuonmitetuin on alue, joka rajoittuu pohjoisessa Taskilaan, ulottuu idässä Pohjantien itäpuolelle, lännessä rannikolle ja etelässä linjalle Äimärautio - Mäntylä - Karjasilta - Kontinkangas (Anon. 1992). Männynneulasten sisältämän rikin perusteella rikkikuormitus suuntautuu selvimmin etelässä Lintulan ja Nokelan tasalta pohjoiseen rannikkokaistaletta Haukiputaalle päin kunnan rajalle asti ja toisaalta Kuusamon tien suuntaan niinikään kunnan rajalle asti (Anon. 1994). Tässä tutkimuksessa todetut mäntyjen rungoilla kasvavien jäkälien levinneisyydet ja vauriot sopivat alueellisesti hyvin yhteen emo tulosten kanssa. Kaupungin keslnlsta-alueen liikenteestä ja suurista teollisuus- ja lämpölaitoksista ilmaan joutuvat päästöt leviävät vallitsevien tuulten mukana etupäässä pohjoiseen ja koilliseen, mikä näkyy sitten myös luonnossa esim. erilaisina herkkien jäkälälajien vaurioi.la. Kaupungin alueella käytössä olevat bioindikaattoritutkimukset itiydentävät hyvin toisiaan, ja ajan kuluessa kertyneistä tiedoista voitaneen laatia tarvittaessa havainnollinen ja kattava yhteenvetokin. 5 YHTEENVETOJA JOHTOPÄÄTÖKSET Oulun kaupungin alueella mäntyjen epifyyttijäkälät kärsivät selvästi ilmansaasteista, mutta lajikohtaiset ja alueelliset erot ovat suuria. Kaikkia poikkeavuuksia ei voida laittaa kuormituksen aiheuttamiksi, sillä jäkälien menestymiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät (esim. valo, kosteus, yksittäisten kasvupaikkatekijöiden ominaisuudet). Tässä tutkimuksessa hyviksi indikaattorilajeiksi osoittautuivat naavat, lupot, harmaa Ituhkakarve ja keltaröyhelö, jotka ovat herkkiä ilmansaasteille. Sormipaisukarpeen pistefrekvenssimittaus täydentää tuloksia. Kuormituksesta hyötyvän leväpeitteen esiintyminen neljällä tai viidellä rungollalnäyteala ja myös seinäsuomujäkälän esiintyminen ovat käyttökelpoisia vaikutusarvioinnissa. Myös jäkälien yleinen kuntoluokitus ja frekvenssijäkälien yhteenlaskettu lajimäärälhavaintoala sekä jäkälien keskimääräinen lajiluku runkoa kohti/havaintoala havainnollistavat kuonmituksen vaikutuksia. Edellä mainittujen tulosten yhteenvetona voidaan määritellä Oulun kaupungin alueelle vuoden 1996 tilannetta kuvaavat jäkälien vauriovyöhykkeet (kuva 14).

23 / 1996 i o i', 2345km Kuva 14. Jäkälien vauriovyöhykkeet Oulussa v ja Vyöhyke 1: Paha vaurio; II selvä vaurio; III lievä vaurio. Vyöhykkeiden tarkemmat selitykset tekstissä.

24 20 Vyöhyke 1: Pahasti vaurioitunut alue. Alue ulottuu Nuottasaaresta Karjasillan ja Intiön kautta Kynsilehtoon idässä ja pohjoisessa Puolivälinkankaalle - Linnanmaalle ja edelleen Taskilaan päin rannikolle. Yhtenäistä jäkäläautioaluetta ei ole. vaan jäkälät puuttuvat muutamilta havaintoaloilta. Jäkälien yleinen kuntoluokka on IV tai V. Sormipaisukarpeen pistefrekvenssi on yleensä alle 10. Vyöhyke II: Selvästi vaurioitunut alue. Alue kiertää 3-4 km leveänä vyöhykettä I ulottuen etelässä ja idässä tasalle Kiviniemi - Kirkkokangas - Hiukkavaara ja pohjoisessa Kuivasjärvellä kunnan rajalle asti. Haukiputaan rajan läheinen alue on II- ja ill- vyöhykkeiden vaihtumisaluetta. Jäkälien yleinen kuntoluokka on IV. Herkät jäkälälajit pääsääntöisesti puuttuvat alueelta. kun taas levä ja seinäsuomujäkälä menestyvät siellä. Vyöhyke UI: Lievästi vaurioitunut alue. Alue kattaa muun osan kuntaa. Alueella esiintyy katlavasti herkimpiäkin jäkälälajeja. joskin vauriot niissä ovat yleensä selvät. Yleinen kuntoluokka on yleensä III. joskin myös II- luokan (lievä vaurio) yksilöitä esiintyy. Leväpeitettä on melko vähän tai ei lainkaan. Vaikka tulosten perusteella ns. nonnaalivyöhykettä (jäkälät kasvultaan ja kunnoltaan normaaleja) ei voitu erottaa. voidaan yleisesti ottaen arvioida epifyyttijäkälien menestyvän Oulun alueella kohtalaisesti. Selvästi ja pahasti vaurioituneet alueet ovat kuitenkin yhä melko laajoja. Sekä yleistilanne jäkälillä että useiden yksittäisten jäkälälajien menestyminen on kohentunut viimeisten viiden vuoden aikana. Tähän on ilmeisenä syynä paikallisten ilmansaasteiden voimakas vähentyminen. Toisaalta kuorrnituksesta hyötyvän leväpeitteen esiintymisalue ei ole juurikaan muuttunut ja seinäsuomujäkälä on yleistynyt. Oulussa POHJOIS SUOMEN VESITUTKIMUSTOIMlSTO OY FK Olli Matti Tervaniemi

25 21 KlRJALLISUUS Anon. 1991: Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus Oulun kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisu 3/1991. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. Anon. 1992: Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetajlipitoisuudet Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 3/1992. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. Anon. 1994: Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikki pitoisuus- ja vauriokartoitus Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 5/1994. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto. Kuusinen, M., Mikkola, K. ja Jukola-Sulonen, E.-L. 1990: Epiphytic lichens in the 1960's to 1980's in Finland. - Teoksessa: Kauppi, P., Anttila, P. ja Kenttämies, K. (toim.): Acidification in Finland. Springer-Verlag, Berlin Haidelberg. S Mäkinen, A., Pihlström, M. ja Ruuhijärvi, R. 1991: Pääkaupunkiseudun metsien bioindikaattoriseuranta vuonna Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1991 :26. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV - SAD. Niskanen, l. 1995: Pääkaupunkiseudun metsien bioindikaattoriseuranta vuonna Pä'ikaupunkiseudun julkaisusarja C 1995: 11. Ympäristöntutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto. Oulun kaupunki 1996: Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun kaupunki, ympäristövirasto. Julkaisu 3/1996.

26 PERUSTULOKSET Oulu v Peruslulastus I 1 = sormipaisukarve 7 = hormaoröyhelö 2 = keltatyvikorve 8 = keltoröyhelö 3 = harmaa- ja tuhkakarve 9 = ruskoröyhelö 4 = seinösuamujökölö 10 = hankakarve 5 = lupat 11 = raidanisokorve 6 = naavat 12 = leväpeite Näyte- Indikaattarijäkälälajit Frekvenssit Vauriaasteen Lajimäärä Näytealueen alan mo mediaanit näytealalla nimi La-ien 1-12 frekvenssit 0-5 H. physades Bryorio sp. yht. keskim B SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physades 8ryoria sp. kpl rungolla A 3 1 I~ Myllytulli B Rakslla ---- Korjosilta, C Luulajanpuisto D Höyhtyö._~~ - E Korjosilta, Jokipuisto Piimäperä Herukka -- --_.. --~ Pateniemi _ Pateniemi ---._ _0 _ _ Rajakylö - ---~ _ Herukka f Rajakylä Pateniemi _ " Tasklla Rajakylä Hietasaari Seelanti RaJakyl Tappil",-_ _ L.-l_~ 4 I~ 1_0,~ Kuivasjärvl Sivu 1

27 PERUSTULOKSET Näyte- Indikaatlorijäkälälajit Frekvenssil Vaurioasteen lajimäärä Näytealueen alan mo mediaanit näyteolalla nimi Laiien (1-12) frekvenssit 0-5 H. physodes Bryorio sp. yht. keskim SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physodes Bryoria sp. kpl rungolla Nuottosoori ~ _ Mustosuo B Linnanmao -- - _ _..-._ Limingantull _ _ _ Kulvasjärvi -- _._-- - _ AlppIla Kulvasjörvi Iska Tulro _. _..-.-._ ~. - _ _ Älmöroutio Umingontulli Ranta-Koskela Koljonharju Nokela _ D Puallvöllnkangas --_ _-_ Lintula _ Mäntylä _ _ Kulvasjörvl Kaukavalnla HIIronen _._-_ Kantinkangas TakalaanIla _.---._ _ Tahkakangas _ KasteIII Koakkurl _._ Koukovolnla ~ Kuivosjärvl I Ala-Haapalehla _ Ruska ~ otakalaanlla LämsänJärvl ---_._-- ---_. --_..:: -_. - _ _.- " Sivu 2

28 PERUSTULOKSET Näyte- IndikaaltorijäkälälaJit Frekvenssit Vaurioasteen Lajimäärä Näytealueen alan nro mediaanit näytealalla nimi La ien 1-12 frekvenssit 0-5 H. physodes Bryorlo sp. yht. kesklm SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physodes Bryorio sp. kpl rungollo KuivosjOrvL Kalikkakangas _._ Maikkula Kuivolo _ B Myllyoja _._ Kaakkuri _ _ Ylö-Haapalehto Malkkula ö Kirkkokangas _ KuivasJärvJ Myllyk.kangas Rusko Malkkula IInaNi Rusko Saarela KONensuora -._ Heikinhorju l Hiukkavaaran S-puoH KonHonkangos IInoNI 65 5 ~ 5 ~ 5 I~ 66 5 ~ J.--l Markkuunkangas Heikjnharju ,6 HönNömökl ,8 Hiukkavaara ~ ,6 Juurus ,8 ValklalsJörven W-puoli ,2 Valklalsjörven SW puall - - _ ,4 Sääskensuo I~ ,6 Karvenkylö ,2 K~~nkylön S-~o!, - Sivu 3

29 -~ PERUSTULOKSET Näyte- Indikaattorijäkälälajit Frekvenssit Vaurioasteen Lajimäärä Näytealueen alan me mediaanit näytealalla nimi Laiien 1-12) frekvenssit 0-5 H. physodes Bryorio sp. yht. keskim SWW NEE YHT SWW NEE YHT H. physodes Bryorio sp. kpl rungolla Madekoski Lylyjörven N-puoli ~ ~ , ~ Valkiaisjärvi Niilesjörvi Sanginsuu Valkiaisjärven N-puoli ~--_ ~ !:"l0ltink~ ~._---~ Sanginsuu. golf-kenttä --- ~----~ Madekoski ----~ Saviharju ~ _ ~ Valkiaisjärvl, SE-puoli ~ 87 5~ Sammalkangas ~ Pikkarala Sikoharju l---w Pitkänselönkangas,_._- --_ Väinölänmäki ~ l-----.l Plkkarala, Asemakylä Lapinkangas ~ Oulun-Yllklimlngin raja Pikkarala. S-puoli -- ~ --~ ~ SanginjokI, Sadlnselkä f Plkkaralan E puoll SonginjokI. Isoaho 1- --~ ~ B Plkkaralan SE-puoli Sanginjoki, Lamminkylä Sivu 4

30 SUOMEN STANDARDISOIMISLlITTO JÄKÄLÄKARTOITUS HAVAINNOT SFS 5670 Liite 2 ITekijä IPäivämäärä 2.J TulkJmuspalkkaliedot Puulaji Latvuspeillavyys, % Tutkimusalue Puuston keskimääräinen korkeus, m Havaintoalue Puiden keskim. rinnanympärysmilta, cm ~ Lajien runsaus: frekvenssilajil 1 =esiintyy Frekvenssi Esiintyminen näytealalla 0 =ei esiinny yhteensä (0... 5) Näytealan (-puun) numero sormipaisukarve kellatyvikarve harmaa- ja tuhkakarve seinäsuomujäkälä lupot naavat (Bryoria spp.) harmaaröyhelö keltaröyhelö ruskoröyhelö hankakarve (Usnea spp.) (Hypogymnia physodes) (Parmeliopsis ambigua) (P. hyperopta & Jmshaugia aleunles) (Hypocenomyce scalaris) (Plalismatia glauca) (Celraria pinaslri) (C. chlorophyjla) (Pseudevernia furfuracea) raidanisokarve (Parmelia sulcata) leväpeite (Algae + ScoJiciosporum).. 1).. 1/.. 1).. 1).:J Lajien runsaus: pislefrekvenssilajit Esiintyminen ruudukon keskipisteissä Frekvenssi Näytealan (-puun) numero yhteensä ( ) Sormipaisukarve puun puoli (H.physodes) puun puoli Lupot puun puoli (Bryoria spp.) puun puoli ~ Vaurioaste Vaurioaste I-V Mediaani- Näytealan (-puun) numero luokka Sormipaisukarve (H. physodes) I I I I Yleinen 11 I I I I l:j Lajiluku Lajien lukumäårä näytealalla, kpl Lajeja yhteensä Keskiarvo Näytealan (-puun) numero havaintoalueella näytealalla Frekvenssilajit I I I I Muut lajit II 1 I I I Huomautuksia 1) neto on valinnainen (standardi ei välttämättä edellytä).. muut lajit

31 Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja: 1/1988 2/1988 3/1988 1/1989 2/1989 3/1989 4/1989 5/1989 6/1989 1/1990 2/1990 1/1991 2/1991 3/1991 4/1991 5/1991 6/1991 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 1/1994 2/1994 3/1994 4/1994 5/1994 6/1994 1/1995 2/1995 3/1995 4/1995 1/1996 2/1996 3/1996 4/1996 Oulun ilmanlaatu. Päästökartoitus Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 1. Ympäristön tila. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun suuret ja erikoiset puut. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 2. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 2. Tavoitteet ja toimenpiteet. Oulun ilmanlaatu. Neulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus Ympäristötietoutta oululaisille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun ympäristömeluselvitys. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Oulun kaupungin maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun ilmanlaadun kehitys Pilpasuon alueen luonto. Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetallipitoisuudet Hietasaaren alueen maankäyttö. Ympäristövaikutusten arviointi. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Oulun ympäristön tila 1993 Tölkkisäilykkeiden raskasmetallitutkimus Uppopaistorasvatutkimus Ympäristötietoa Oulun seudun asukkaille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä Ympäristönsuojelun tavoite- ja toimenpideohjelma vuoteen Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus Valmisruokien ja leipien suolapitoisuus sekä pakkausmerkinnät Oulussa ja lähikunnissa Maasto-opetuskohteita Oulun kouluille ja päiväkodeille Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1995'7' Arvio Oulun kaupungin kasvihuonekaasupäästöistä vuonna Kempeleenlahden luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä. Järviseurannan viisivuotiskatsaus Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset Ympäristönsuojelulautakunta - ympäristölautakunta kymmenen vuotta. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori OULU puh ISSN