RAJASEUTUTYÖN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA /2015 RAJASEUTU 90 VUOTTA

Transkriptio

1 RAJASEUTUTYÖN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA /2015 RAJASEUTU 90 VUOTTA Vuoden Rajakunta Utsjoki 1

2 Utsjoen kirkko Paikka: Utsjoki, 4-tietä noin 6 km ennen Utsjoen kirkonkylää. Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat muodostavat maisemallisesti vaikuttavassa kehyksessä 1700-luvulta 1850-luvulle rakentuneen kirkollisen ympäristön. Utsjoen kirkko ja pappila pihapiireineen ovat osa valtiollisen rakennustavan pohjoisinta sillanpääasemaa Lapissa ja eri-ikäiset kunnostetut kirkkotuvat tekevät alueesta Suomessa ainutlaatuisen historiallisen kirkkomiljöön (Museovirasto). Utsjoen seurakunta on kaksikielinen (saame ja suomi), ainoa saamelaisenemmistöinen seurakunta Suomessa. Kahvila ja kirkkotuvat: Kesän aukioloajat seurakunnan nettisivuilta: utsjoensrk@nettisivu.org Pohjoisimmat tiekirkot Tiekirkot ovat avoimina pääteiden varsilla ympäri kesäistä Suomea. Vuodesta toiseen on avoinna yli 250 Tiekirkkoa. Niiden aukioloajat vaihtelevat, joten on hyvä tarkistaa tiedot kirkon kohdalta. Yleisimmin ovet ovat auki klo Kirkoissa järjestetään jumalanpalvelukisa ja vaihtelevasti muutakin ohjelmaa konserteista urkuaarioihin. Kaikki kirkot eivät ole tiekirkkoja. Rovaniemen kirkko Rovaniemen kirkko edustaa rakennusratkaisultaan aikakauden funktionalismia. Se on teräsbetonirunkoinen kirkko, jonka julkisivut on muurattu poltetuista tiilistä ja rapattu käyttäen koristeena Lapin liuskekiveä. Kairosmaja Revontulikappeli on Lapin tunturien ensimmäinen turistikirkko. Se kokoaa vuosittain suojiinsa noin kävijää paikkainen kappeli tunnetaan hyvistä konserteistaan. Kappelissa järjestetään myös yksityistilaisuuksia. Kittilän seurakunta Marian kappeli sijaitsee Levitunturin juurella, keskellä matkailukeskusta. Kappeli on valmistunut Leville Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen vihki sen käyttöön 20. syyskuuta Enontekiö Enontekiön kirkko on kauneimpia Suomessa. Se on myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kirkko vihittiin käyttöönsä Utsjoen kirkko ja etualalla kirkkotupa (Kuva: Minna Saastamoinen, Studio Borga). Inari Inarin kyläkirkon ja myöhemmin saamelaiskirkon syntysanat lausuttiin sodan jälkeen pidetyssä kirkonkokouksessa, jolloin päätettiin, että seurakuntaan olisi rakennettava kaksi kirkkoa, toinen Inarin kirkonkylään tuhoutuneen kirkon paikalle ja toinen Ivaloon. Tämän mukaisesti asiat olivat edistyneet ja Inarin kirkonkylään kirkkohallitus päätti rakentaa kirkon 1945 perustetun saamelaisten rajaseutupiirin käyttöön. Tiedot: Kirkkopalvelu 2

3 RAJASEUTU 91. vuosikerta Kustantaja ja julkaisija Rajaseutu ry ISSN X Päätoimittaja Matti Väistö Puh Toimittaja Paula Penttilä Puh Toimituskunta Matti Väistö Pentti Kurunmäki Olli Lihavainen Risto Nihtilä Matti Sippola Paula Penttilä Rajaseutu ry Tunturikatu 6 A 19, Helsinki Puh , telekopio rajaseutu@rajaseutu.fi Toimisto avoinna ma-pe klo 9 17 Pankkiyhteys OP-Pohjola FI Tässä lehdessä olevilla ilmoituksilla tuetaan mm. rajaseutujen nuorison opiskelua ja paikallista yritystoimintaa. Asioi verkossa Tuleva tiedotus ainoastaan verkossa. Rajaseutu ry siirtyy tiedottamisessa verkkosivujen ja muiden olemassa olevien tiedotuskanavien käyttöön. Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat rajaseutu@rajaseutu.fi Puh Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Rajaseutu-lehti on valtakunnallinen julkaisu. Painosmäärä kpl Irtonumero 7. Taitto: Osmo Jurvanen, Lappeenranta Painopaikka: PunaMusta, Joensuu 2015 Sisältö 1/ Pääkirjoitus 6 Rajaseutuliitto jakoi opintoapurahaa 7 Heikki Jarvan muistolle 8 9 Vuoden 2015 rajakunta sai tunnusmerkkinsä Vuosikokokoukset linjasivat tulevaisuutta Ilomantsin Möhkössä tapahtuu Parempi Arki ry Oskar Relander 18 Pohjois-Karjalan musiikkiopisto Pielisen-Karjalan musiikkiopisto 20 Kevätmenyy -konsertti 21 Esiin! Raja-Karjala kulttuurihistorian kuvastimessa 24 Avojaloin 10 elämää Kannaksella 25 Karjalan Liitto 75 vuotta 26 Tabu 26 Veteraaneja muistaen 27 Sotilasmuistoja Salpalinja-museolla 28 Porovuosi 29 Näkökulma 30 Oulanka Paanajärvi -kirja 30 Ristikon ratkaisu 31 Ristikko Etukansi: Takakansi: Utsjoen kirkkotuvat ja Mantojärvi, kuva Studio Borga Gistuskáidi, Utsjoki, kuva Studio Borga. Kuva on otettu Suomesta Norjaan, ollaan Suomen puolella laskeudutaan Tenojokilaaksoon, alhaalla Tenojoki ja Tenojokeen laskeva Leavvajohka (Norja). 3

4 Rajaseutu ry Toimisto: Tunturikatu 6 A 19, IV krs, Helsinki Puh , telefax Sähköposti: rajaseutu@rajaseutu.fi Pankkiyhteys: OP-Pohjola FI Hallitus v Puheenjohtaja Matti Väistö, valtiopäiväneuvos, Joensuu Jäsenet Arno Latvus, kauppatieteiden maisteri, Helsinki Markku Hakkila, filosofian maisteri, Helsinki Marketta Hietanen, sosiaaliohjaaja, Helsinki Kirsi Kangas, talous- ja elinkeinojohtaja, Salla Eeva Karttunen, järjestösihteeri, Helsinki Olli Lihavainen, valtiotieteiden maisteri, Joensuu Antero Parkkonen, kauppatieteiden maisteri, Lappeenranta Kaarina Vaaraniemi, varatuomari, Turku Varajäsenet Eero Juntunen, agronomi, Lappeenranta Marja Suojoki-Gauriloff, toimittaja, Inari Leila Vanhanen, laskentajohtaja, Helsinki Toimisto & talous: HSO-sihteeri Anu Korpinen Rajan Joutsen -muistolahja Rajan Joutsen -rintamerkki Lennart Segerstrålen Tunturijoutsen-aiheinen Adressi Kortti... 2 Sirkka Linnamiehen kukka-aiheiset kortit 2-osainen osainen... 1 Adressien ja taitettujen korttien hintaan sisältyy kirjekuori. Kaikkien tuotteiden hintoihin lisätään lähetyskulut. Tilaukset ja tiedustelut: Puh rajaseutu@rajaseutu.fi Rajaseutu ry:n tarkoituksena on edistää rajaseutujen tuntemista, kehitystä ja rajaseudulla asuvien kansalaisten hyvinvointia ja osaamista sekä valvoa rajaseudulla asuvien kansalaisten yleisiä ja yhteisiä yhteiskunnallisia etuja ja toimia rajaseutukysymyksissä kiinnostuneiden yhdyssiteenä. Rajaseutu ry:n opintoapurahat! Toisen asteen opiskelijoille, jotka ovat kotoisin Rajaseutu ry:n toiminta-alueen kunnista. Hakuaika syyskuussa Lisätiedot ja hakuohjeet nettisivuiltamme 4

5 Pääkirjoitus Y jatkuneessa li yhdeksän vuosikymmentä rajaseututyössä on tultu uuteen vaiheeseen. Kevään vuosikokouksissa Rajaseutuliitto ry purettiin ja toiminnan organisaatiota selkeytettiin. Käytännössä palattiin alkutilanteeseen: työ jatkuu Rajaseutuyhdistyksessä, jonka nimi muuttui Rajaseutu ry:ksi. Rajaseutuliitto ry on perustettu vuoden 1963 alussa rajaseututyötä tekevien yhdistysten katto-organisaatioksi. Kun Rajaseutuyhdistystä lukuun ottamatta muut jäsenyhdistykset ovat hiipuneet ja viimeisetkin jo kauan toimimattomina olleet yhdistykset saatiin viime vuoden aikana purettua, niin katto-organisaatio kävi tarpeettomaksi. Sekä Rajaseutuyhdistyksessä että Rajaseutuliitossa uudistamisen tarve oli ymmärtääkseni jo vuosia sitten tiedostettu. Kysymys oli toimeen ryhtymisestä ja oikean etenemistien löytämisestä. Tunnistin tämän tultuani vuoden 2014 vuosikokouksessa Rajaseutuliiton puheenjohtajaksi. Samalla tunnistin ja olen kokenut myös käytännössä sen raskauden, joka liittyy kaikkeen purkamiseen ja uudistamiseen ja tässä tapauksessa erityisesti arvokasta ja vahvaa perintöä kantavan Rajaseutuliiton purkamiseen. Ajan riento on kuitenkin armoton, vuodet ja vuosikymmenet olivat tehneet tehtävänsä. Kun liiton jäsenyhdistyksiin ei juurikaan ole tullut uusia jäseniä, niin toimijoiden ikääntymisen ja jäsenten luonnollisen poistumisen myötä hiipuminen on ollut vääjäämättä edessä. Sama kohtalo on uhkaamassa myös Rajaseutua, ainoaa jäljellä olevaa yhdistystämme ja rajaseututyön toimijaa, ellemme kykene uudistumaan ja saamaan mukaan uusia, toimivia jäseniä. Hyvän ohjeen tulevaakin toimintaa ajatellen meille antaa englantilainen filosofi ja kirjailija Peter Marshall: Älkäämme tyytykö vain odottamaan mitä tapahtuu, vaan antakaamme itsellemme päättäväisyys saada oikeat asiat tapahtumaan. Meidän Rajaseutu ry:ssä toimivien on nyt kysyttävä, mitä ovat oikeat asiat tämän päivän ja tulevaisuuden rajaseututyössä. Miten parhaiten käytämme niitä taloudellisia voimavaroja, joita edeltävät sukupolvet ovat kartuttaneet. Mitä tuloksia ja millaista vaikuttavuutta saamme aikaan ja millaisella yhteistyöllä. Vaikuttavuuden kannalta pelkkä toimiston ja hallinnon pyörittäminen on varsin tuloksetonta. Olemme rajaseututyössä olleet purkamisen ja muutosten keskellä, mutta samalla uusien mahdollisuuksien edessä. Ne eivät avaudu itsestään ja odottamalla, vaan tulevaisuus on tehtävä. Tähän työhön tarvitaan rajaseututyön ystäviä ja kumppaneita, entisiä ja uusia. Rajaseututyön toimijoiden ja hallinnossa mukana olevien puolesta kiitän lämpimästi kaikkia kumppaneita, työntekijöitä ja rajaseututyön tukijoita. Erityiset kiitokset esitän toimittaja Paula Penttilälle ansiokkaasta lehden teosta vuosien ajan, samoin kaikille lehtityössä avustaneille. Näillä näkymin tämä on viimeinen Rajaseutu-lehti. Jatkossa rajaseututyön tiedottamista hoidetaan verkkosivujen ja muiden olemassa olevien viestintäkanavien kautta. Benjamin Franklin on todennut: Älä sano: teen sen huomenna. Se mikä on tehty, on suuremman arvoinen kuin se, mikä on tekemättä. Tämä päivä on kahden huomisen arvoinen. Rajaseututyössä on tehty paljon se on arvokasta. Tästä kaikesta olemme suuresti kiitollisia. Ja tekeminen jatkuu, tervetuloa mukaan yhdistyksen jäseneksi ja toimintaan. Matti Väistö 5

6 Stipendit Rajaseutuliitto jakoi rajaseutujen nuorille 137 opintoapurahaa Rajaseutuliiton opintoapurahojen julkistamistilaisuus pidettiin Kiteen kaupungin Vuoden Rajakunnan 2014 järjestämän itsenäisyyspäivän juhlan yhteydessä Kiteen Sivistys- ja kulttuurikeskus Ilmarisessa. Rajaseutuliiton jakamien opintoapurahojen saajina on yhteensä 137 rajaseutunuorta. Jaettujen apurahojen yhteisarvo on euroa. Apurahaa haki lähes 300 toisen asteen opiskelijaa. Saajat ovat kotoisin rajaseutukunnista: Pohjois-Karjalan, Lapin, Koillismaan, Kainuun, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnista sekä Turun saariston rajakunnista. Yhteistyössä Rajaseutuliiton kanssa samasta hakijoiden joukosta jaettiin Gustaf B. Thordénin Säätiön Karjalan lahjarahaston myöntämät apurahat yhteensä 15 nuorelle. Säätiön sääntöjen mukaan nämä apurahat kohdistetaan Pohjois-Karjalasta kotoisin oleville opiskelijoille. Myös American Women s Club sekä Eläketurvakeskuksen Virkistysrahasto sekä muutamat yksityishenkilöt ovat lahjoittaneet varoja opintoapurahoihin. Rajaseutuliitto on vuosittain kannustanut apurahoin lahjakkaita, opinnoissaan menestyneitä lukio- ja ammattiopistovaiheen opiskelijoita. Perinne on alkanut vuonna 1949 ja tänä vuonna opintoapurahoja jaettiin 66. kerran. Tämä nuorisoon kohdistettu toiminta on yksi kaikkein merkittävimmiksi koettuja rajaseututyön muotoja. Tänä vuonna Rajaseutuliitto tukee myös euron toimintarahalla Your Move liikunta- ja nuorisotapahtumaa, jonka tavoitteena on luoda toimintaa ja tekemistä Kiteen ja Keski- Karjalan alueen nuorille ja lapsiperheille. Rajaseutuliiton myöntämät huomionosoitukset Kiteeläisille vuoden 2014 rajakuntalaisille Rajaseutuliiton puheenjohtaja Matti Väistö palkitsi itsenäisyyspäivän juhlassa seuraavat yksityishenkilöt ja yhdistykset: Anne Lindeberg-Piiroinen Ansioituneena musiikkikasvattajana, joka on kehittänyt erityisesti varhaisiän musiikin opetusta. Tehnyt myös pitkään vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyväksi MLL:ssa ja 4H:ssa. Plamen Dimov Kiteeläisen musiikkityön primus motorina. Hänen työnsä nuorten musiikkiharrastuksen hyväksi on vaikuttanut monen kiteeläisen artistin ja muusikon menestykseen. Kyläpari ry. Vireästä kylätoiminnasta ja kesäteatteriesityksistä, jotka tuovat Kiteen paikallishistorian suuren yleisön tietoisuuteen. Karjalan Kalamiehet ry. Merkittävänä vapaa-ajan kalastuksen ja kalastuskulttuurin edistäjänä, jonka järjestämät tapahtumat nostavat esiin myös Kiteen kirkkaat ja puhtaat kalavedet. Kiteen Pallo -90 ry. Kiteeläisten lippulaivana pesäpallon Superpesissarjassa, joka tarjoaa katsojille mestaruuselämyksiä sekä ansiokkaasta nuorisotyöstä junioripesisharrastajien hyväksi. Kitee-Seura ry. Kiteeläisten kotiseutuidentiteetin ylläpitäjänä ja arvostettuna paikallishistorian tuntijana ja tallentajana sekä Koti-Karjala-lehden myötä paikallisuutisten välittäjänä. Lisätietoja: Rajaseutu ry Matti Väistö p Anu Korpinen, p Aktiivisia rajaseudun opiskelijoita (Kuva: Leo Tossavaisen kuva-arkisto). 6

7 Muistokirjoitus Heikki Jarvan muistolle Heli Kuusi Elämä ei ole minulle vain kynttilä. Se on loistava soihtu, jota saan kantaa hetkisen, ja haluan sen palavan niin kirkkaasti kuin mahdollista, ennen kuin se ojennetaan seuraaville sukupolville. Näillä sanoilla opetusneuvos Heikki Jarva hyvästeli työyhteisönsä lähtiessään eläkkeelle vuoden 1996 lopussa Opetushallituksesta. Näitä Bernard Shaw`n sanoja Heikki olisi todennäköisesti mukaillut nytkin, jos olisi voinut itse sen tehdä. Yhteydenpitomme Heikin kanssa jatkui eläkkeelle lähdön jälkeenkin. Nyt meitä on täällä muutama ystävä ja työtoveri Opetushallituksen ajalta viimeisellä saattomatkalla. Olemme sitä Haju -porukkaa, joksi meitä sisäpiirissä kutsutaan. Riitasta ja Heikistä on tullut minulle ja elämänkumppanilleni Kaleville perheystäviä, joiden kanssa on ollut hienoa tavata ja parannella maailmaa. Heikki Jarvalla oli pitkä ja ansiokas ura Suomen koululaitoksen palveluksessa. Ensin puutyön opettajana, kansalaiskoulun opettajana, koulunjohtajana, välillä tehtäviä kunnan koulutoimessa, sen jälkeen yliopiston lehtorina, kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen ylitarkastajana ja viimein Opetushallituksen palveluksessa sen perustamisesta vuonna 1991 alkaen toimistopäällikkönä ja opetusneuvoksena. Omat muistikuvani Heikistä ajoittuvat enimmäkseen Opetushallituksen aikaan. Työyhteisössämme Heikki oli Pappa. Lämmin ja avoin persoona, idearikas ja luova visionääri, omaperäinen humoristi ja hurtin huumorin viljelijä. Heikin omaperäisestä ja rajattomasta ajattelusta Haju -porukkakin sai alkunsa. Siellä missä Heikki liikkui, siellä naurettiin ja viihdyttiin. Työhön paneuduttiin kuitenkin aina kaikella vakavuudella. Heikki Jarvan toimialaan kuului erityisesti käsi- ja taideteollinen koulutus, joka käsitteenä vakiintui 1980-luvun lopulla. Myöhemmin taide- ja viestintäkulttuurialan muu ammatillinen koulutus, sitä Opetusneuvos Heikki Jarva suunnitteli Vuoden Rajakunnan symbolin, Raja ihmisen tekemä -veistoksen (Kuva: Irene Tigerstedt). mukaa kuin sitä kehitettiin ammatilliseksi koulutukseksi, sai painoarvoa Heikin työsaralla luvulla toteutettiin laajat opetussuunnitelmauudistukset, joissa Heikillä oli merkittävä rooli. Samalla oppilaitosverkostoa uudistettiin ja modernisoitiin. Vuosikymmenien mittaan maaseutulähtöisestä ja vähän arvostetusta kotiteollisuuskoulutuksesta muodostui monipuolinen ja vetovoimainen kulttuurialan ammatillinen koulutus maahamme. Tämän lisäksi Heikki Jarva teki uraa uurtavaa työtä taiteen perusopetuksen parissa. Heikki oli työyhteisössään rakastettu henkilö, mutta hänestä pidettiin ja häntä arvostettiin myös oppilaitosten keskuudessa. Heikillä oli kykyä nähdä ja visioida, oppilaitoksissa oli realismia toteuttaa lennokkaitakin ajatuksia ja unelmia. Tiiviit suhteet ammattikorkeakouluihin säilyivät, vaikka ne eivät enää Heikin työuran loppuvaiheessa virallisesti kuuluneet Opetushallituksen toimialueeseen. Heikki kannusti oppilaitoksia kehittymään oman alansa ja alueensa oppimis- ja kehittämiskeskuksiksi. Yhteistyö ja verkostoituminen olivat Heikille tyypillistä toimintatapaa, ja siinä hän oli mestari. Heikin sydäntä lähellä oli muun muassa muotoilun kehittämisohjelma, jolla haluttiin painottaa teollisen muotoilun näkyvyyttä käsityötuotteissa ja yrittämisessä. Myös oppilaitosyhteistyönä toteutetut yrittäjyyshankkeet, yhteistyö Kotimaisen (nyk. Suomalaisen) Työn Liiton kanssa, Puu-Suomi ohjelma ja monet muut näiden kaltaiset hankkeet olivat Heikille mieluisia. Ne olivat 1990-luvun alun lamavuosina erittäin merkittäviä toimia, joilla edistettiin työllisyyttä ja nostettiin Suomea laman kurimuksesta mitä ajankohtaisimpia teemoja tänäänkin. Heikki puhui avoimesti ja lämpimästi läheisistään, Riitasta, lapsistaan ja heidän äidistään, lapsenlapsistaan ja kaikista läheisistään. Hän rakasti teitä suunnattomasti. Nyt hän on ojentanut teille palavan soihdun ja antanut hyvän esikuvan jatkaa elämää. Toivotan Riitalle ja uusille soidunkantajille voimaa ja jaksamista jatkaa tästä eteenpäin. Heikki Jarva eli rikkaan ja monipuolisen elämän loistavaa soihtua kantaen. Toim. huom. Kirjoittaja toimi Heikki Jarvan työuran aikana Opetushallituksessa ammatillisen koulutuksen linjaylijohtajana. 7

8 Utsjoki Vuoden Rajakunta Vuoden 2015 rajakunta sai tunnusmerkkinsä Utsjoen kunnanviraston aulaan ilmestyi maaliskuun alussa kunniakirja ja kiviveistos. Veistos on nimeltään Raja ihmisen tekemä ja se on valmistettu spektroliitista. Kyseessä on opetusneuvos Heikki Jarvan suunnittelema Vuoden Rajakunnan symboli. Veistos on kiertänyt vuoden rajakunnissa vuodesta 2002 lähtien. Utsjoelle sen toimittivat Rajaseutuliiton hallituksen edustajina Matti Väistö ja Marja Suojoki-Gauriloff. Rajaseutuliiton hallitus nimesi viime vuoden lopulla valintaraadin ehdotuksesta Utsjoen Vuoden 2015 Rajakunnaksi. Valtioneuvos Riitta Uosukaisen, maakuntaneuvos Pekka Nousiaisen ja liiton puheenjohtajan, valtiopäiväneuvos Matti Väistön muodostama valintaraati korosti Utsjoen ansioita rajat ylittävässä yhteistyössä. Vuoden Rajakunnan nimeämisellä Rajaseutuliitto on halunnut antaa vuosittain tunnustuksen rajaseutukunnalle, joka on kehittynyt alueensa elinvoimaiseksi ja tulevaisuuteen uskovaksi asuin-, työ- ja kasvuympäristöksi. Utsjoki on neljästoista Vuoden Rajakunta. Utsjoen kunnan puolelta Rajaseutuliiton edustajien tapaamiseen osallistuivat kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilmari Tapiola ja varapuheenjohtaja Henry Valle, valtuuston varapuheenjohtajat Väinö Guttorm ja Ismo Manninen sekä kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio. Kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio esitteli liiton edustajille Utsjokea ja ajankohtaisia hankkeita. Esil- Kuvassa vasemmalta: kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Henry Valle, valtuuston 2. varapuheenjohtaja Ismo Manninen, kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio, kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilmari Tapiola, valtuuston 1. varapuheenjohtaja Väinö Guttorm sekä Rajaseutuliiton hallituksen edustajat; Matti Väistö ja Marja Suojoki-Gauriloff (Kuva: Anon). 8

9 Utsjoki Vuoden Rajakunta le nousi muun muassa Utsjoki malli, jonka tavoitteena on tehdä kunnasta vahva ja vetovoimainen lähipalvelu- ja asumiskeskus. Kehittymisen avaintekijöitä ovat rajakauppa ja vienti, rajan ylittävät toiminnot sekä naapurimaa Norja ja Barents. Keskustelussa Rajaseutuliiton puheenjohtaja Matti Väistö kertoi yli 90-vuotiaasta rajaseututyöstä ja sen nykyisestä muutosvaiheesta. Aikanaan maatalouden neuvontatyö ja maaseudun olojen kehittäminen olivat keskeisellä sijalla. Yhteiskunnan muutos on heijastunut myös rajaseututyöhön ja meneillään on organisaation uudistaminen. Kunnan ja Rajaseutuliiton edustajien tapaamisessa sovittiin, että kesän yleisötapahtuma järjestetään sunnuntaina 12. heinäkuuta kunnanviraston pihassa. Tilaisuudessa istutetaan Rajan Puu puulajin valinnassa käytetään asiantuntijoiden apua. Vuoden päätapahtuma on itsenäisyyspäivän juhla, Vuoden Rajakunnan symboli, veistos Raja ihmisen tekemä on esillä Utsjoen kunnanviraston aulassa vuoden 2015 ajan. Veistos on kiertänyt Vuoden Rajakunnissa vuodesta 2002 alkaen. Ensimmäinen Vuoden Rajakunta oli Virolahti (Kuva: Anon). jonka yhteydessä Rajaseutuliitto julkaisee apurahojen jaon ja toimintarahan kohdentamisen sekä muistaa ansioituneita toimijoita Vuoden Rajakunnassa. Matti Väistö Kuvassa vasemmalta: kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Henry Valle, valtuuston 1. varapuheenjohtaja Väinö Guttorm, valtuuston 2. varapuheenjohtaja Ismo Manninen, kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio, kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilmari Tapiola sekä Rajaseutuliiton edustajat; Matti Väistö ja Marja Suojoki-Gauriloff (Kuva: Anon). 9

10 Vuosikokoukset linjasivat tulevaisuutta Kansallismuseon kokoustiloissa kokoontuneet rajaseututyön toimijat linjasivat maakuntaneuvos Pekka Nousiaisen johdolla kevään vuosikokouksissa toiminnan tulevaisuutta. Rajaseutuliiton vuosikokous oli samalla yhdistyksen toinen purkukokous. Kokous päätti yksimielisesti purkaa Rajaseutuliiton ja siirtää sen varat ja toiminnan Rajaseutuyhdistykselle, joka samalla uudisti sääntönsä ja muutti nimensä Rajaseutu ry:ksi, josta edelleenkin voinee käyttää tuttua RSY-lyhennettä. Rajaseutuliiton vuosikokouksen avasi vuoden 2014 vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittu Matti Väistö. Puheenvuorossaan hän kertoi, että Liitolla on jo vuosien ajan ollut tosiasiallisesti vain yksi jäsenyhdistys. Ajan oloon muiden jäsenyhdistysten toiminta on vähitellen hiipunut ja loppunut. Osa on purkanut itse yhdistyksensä, kaksi ei enää ole siihen kyennyt. Viime vuoden aikana näiden yhdistysten purkuasia hoidettiin liiton toimesta yhdistyslain mukaisesti käräjäoikeuden kautta. Tosiasiallisen toiminnallisen tilanteen huomioon ottaminen merkitsee sitä, että yhdistysten katto-organisaatioksi vuoden 1963 alussa perustetulle liitolle ei enää ole tarvetta. Ainoa jäljellä oleva jäsenyhdistys, Rajaseutuyhdistys, voi hoitaa rajaseututyön tehtävät itse ilman päällekkäisiä toimintoja. RSY toimii nyt koko maassa Vuosikokouksen hyväksymissä, ennakkotarkastetuissa säännöissä Rajaseutu ry:n toimialue laajeni koko maahan. Yhdistyksen kotipaikka pysyy kuitenkin Helsingissä. Sääntöjen mukaan rajaseututyön toiminnan tarkoitus jatkuu käytännössä entisellään. Keskeistä rajaseututyössä on jatkossakin edistää rajaseutujen kehitystä ja rajaseuduilla asuvien ihmisten hyvinvointia ja osaamista. RSY valvoo osaltaan rajaseutujen asukkaiden yleisiä ja yhteisiä yhteiskunnallisia etuja ja toimii rajaseutukysymyksistä kiinnostuneiden yhdyssiteenä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi RSY toimii yhteistyössä kuntien ja muun julkisen hallinnon sekä rajaseudun kehitystä edistävien järjestöjen kanssa. Yhdistys voi muun muassa toteuttaa ja tukea rajaseutujen kehitystä koskevaa tiedotus-, avustus- ja hanketoimintaa. Nykyisellään RSY:llä on runsas sata jäsentä. Jo ensimmäisenä toimintavuotena on tärkeää tehostaa jäsenhankintaa ja saada mukaan uusia toimijoita. Rajaseututyön strategiaa uudistettiin viime vuonna ja uudessa tilanteessa sitä on edelleen tarpeen arvioida. Toiminnan ja voimavarojen käytön vai- Vuosikokousväkeä. (Kuva: Eero Juntunen). 10

11 kuttavuuteen ja tuloksellisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman mukaan RSY ryhtyy konkreettisiin toimiin muun muassa talouden parantamiseksi, viestinnän kehittämiseksi sekä jäsenten ja tukijoiden hankkimiseksi. Nykyisiä toimintatapoja tulee arvioida ja hakea vaihtoehtoja sekä toimiva yhteistyökumppanuus. Vuosikokous kutsui uusia kunniajäseniä Rajaseutuliiton toiminnan päättyessä siirtyivät tehtävät ja toiminta uudistuneelle RSY:lle. Vuosikokous totesi ja kirjasi, että rajaseututyössä ansioituneet liiton kunniajäsenet, professori Heikki Kirkinen, agronomi Erkki Koljonen ja valtioneuvos Riitta Uosukainen kutsutaan RSY:n kunniajäseniksi. Rajaseutuyhdistyksen puheenjohtaja Markku Hakkila esitti, että vuosikokous kutsuisi lisäksi hallituksen esityksestä RSY:n uusiksi kunniajäseniksi rovasti Uolevi Alakurtin, maakuntaneuvos Timo A. Säkkisen, opetusneuvos Lauri Helimäen sekä entinen toimistonhoitaja Sylvi Huotilaisen ja entinen talouspäällikkö, filosofian maisteri Heli Lehden. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti. Uusista kunniajäsenistä Uolevi Alakurtti on toiminut muun muassa Turun Rajaseudun Ystävien puheenjohtajana, Timo A. Säkkinen Rajaseutuliiton puheenjohtajana ja Lauri Helimäki yli 30 vuotta Rajaseutuliiton hallituksessa. Sylvi Huotilainen ja Heli Lehti ovat Rajaseutuliiton pitkäaikaisia työntekijöitä. Lauri Helimäki kiitti kunniajäsenten puolesta ja muisteli rajaseututyön vaiheita ja tapahtumia persoonalliseen ja värikkääseen tapaansa. Uudet kunniajäsenet: Lauri Helimäki, Heli Lehti ja Sylvi Huotilainen (Kuva: Eero Juntunen). Väistön. Hallituksen jäseniksi valittiin Markku Hakkila, Marketta Hietanen, Arno Latvus, Kirsi Kangas, Eeva Karttunen, Olli Lihavainen, Antero Parkkonen ja Kaarina Vaaraniemi. Varajäseniksi valittiin Eero Juntunen, Marja Suojoki-Gauriloff ja Leila Vanhanen. Tilintarkastajaksi valittiin HTM-tilintarkastaja Toivo Tuomikorpi ja varalle HTM-tilintarkastaja Aarto Hirvi. Rajaseutuliiton vuosikokouksen yhteydessä julkistettiin toimittaja Paula Penttilän kirjoittama rajaseututyön 90-vuotishistoria. Kirjaa esitteli Eeva Karttunen ja Rajaseutu ry tulee jakamaan teosta rajaseututyön toimijoille ja sidosryhmille. Vuosikokouksissa puhetta johtanut maakuntaneuvos Pekka Nousiainen luonnehti kokouspäivää historialliseksi. Hän kiitti hyvästä kokouspäivästä ja toivotti menestystä rajaseututyölle. Rajaseutuliitto jää historiaan, mutta toiminta jatkuu uudistuneessa Rajaseutu ry:ssä. Matti Väistö Rajaseututyötä 90 vuotta -historiateos julkistettiin Rajaseutuliiton ja Rajaseutuyhdistyksen hallitusten hyväksymän aiesopimuksen mukaisesti Rajaseutuyhdistyksen hallitus jätti vuosikokouksessa paikkansa täytettäväksi. Uudistuneen Rajaseutu ry:n sääntöjen mukaan sen hallituksessa on puheenjohtaja ja 6-12 jäsentä sekä enintään neljä varajäsentä. Puheenjohtajan ja jäsenten toimikausi on kolme vuotta, vuosittain on erovuorossa kolmasosaa lähinnä oleva määrä hallituksen jäsenistä. Vuosikokous valitsi Rajaseutu ry:n hallituksen puheenjohtajaksi Matti Eeva Karttunen esittelee uutta historiikkia. (Kuva: Eero Juntunen). 11

12 Ilomantsin Möhkössä tapahtuu Ilomantsin Möhkö on Suomen itäisin kylä. Se sijaitsee Venäjän rajalla, 25 kilometrin päässä Ilomantsin keskustasta. Joensuun keskustaan matkaa tulee reilut 90 kilometriä. Sana Möhkö tullee saamenkielisestä joen mutkaa tarkoittavasta sanasta. Kylän ydin on ruukkimuseo ja sen vieressä virtaava Koitajoki. Möhkönkosken partaalle rakennettiin rautaruukki 1850-luvulla. Läheisistä järvistä nostettiin järvimalmia, josta jalostettiin sitten rautaa ruukin masuuneissa. Ruukki oli suuri työllistäjä Paulan nimikkopuuta riippapihlajaa istustuttamassa Jorma Kärkkäinen ja Paula Simonen. Lapset ovat taustajoukoissa auttamassa. Kuva Maire Purmonen luvulla, enimmillään noin 2000 ihmistä sai eri tavoin toimeentulonsa rautaruukin ansiosta. Ruukin toiminta jatkui vuoteen 1908 saakka. Tänä päivänä Möhkössä on kiinnostava ruukkimuseo. Museossa voi tutustua rautaruukin toimintaan, sotahistoriaan ja Möhkön metsäiseen aikaan. Museon näyttelyt ja museokauppa Ruukinpuoti sijaitsevat ruukinkartano Pytingissä ja entisessä kaupparakennuksessa Ambarissa. Vanhat rakennukset ja 1900-luvun alun tyyliin kunnostettu ruukinpuisto idyllisessä koskimaisemassa välittävät entisaikojen elämää ja tunnelmaa. Lemmenpolku johdattaa kävijän Möhkönkosken kuohujen äärelle. Rautaruukin ajoista kertovat masuunien rauniot ja entisöidyt kanavat sekä mahtava vesiratas. Kesäisin ruukilla järjestetään monenlaisia tapahtumia, teatteriesityksiä ja työnäytöksiä. Möhkön Arboretum uusin vetonaula Uusimpana alueen käyntikohteena on arboretum, johon on koottu pohjoisen alueen puustoa. Arboretum on perustettu noin 10 vuotta sitten. Arboretumin rakentajien tavoitteena on ollut luoda Möhkön kylään puulajipuisto, jossa kokeillaan seudulle tuntemattomien puu- ja pensaslajien viihtymistä tällä kasvuvyöhykkeellä. Koitajoen niemessä sijaitsevan kahdeksan hehtaarin alueen rakentamista on tehty istutusten lisäksi myös kulkukäytävien, teiden ja tekolampien rakentamisella ja raivauksilla. Puiston hoidosta vastaa pieni tukiyhdistys: Möhkön Arboretumin Ystävät ry. Puuistutusten erityisteemana on kotimaisten puulajien varttamalla kasvatettujen puiden kokoelma, jonka perustamiseen on saatu tukirahoitus Suomen Metsämiesten Säätiöltä. Arboretumiin on tähän mennessä istutettu noin 600 yksikköä noin 270 eri lajista. Näyttävin kokoelma puistossa on suomalaisten havupuulajien erikoismuotojen esittelyalue. Alueelle on tehty kulkuväylä ja viimeksi työn alla on ollut istutusalueiden ympärille rakennettu polkuverkosto. Yksi poluista tulee kulkemaan Koitajoen rannan töyräällä. Puiston raivaus- ja istutustyö on tehty pääosin talkootyönä. Rajaseutu- 12

13 liitto tuki avustuksellaan kesällä 2014 toteutettua puiston polkuverkoston rakentamista. Möhkön Arboretum tarjoaa mahdollisuuden istuttaa oma nimikkopuun taimi puistoon, hinta yksityishenkilöille on 100 euroa ja yrityksille/yhteisöille 200 euroa. Puun viereen tulee paalu ja nimilaatta. Petkeljärven kansallispuistosta on Möhkön ruukkimuseolle matkaa vain puolenkymmentä kilometriä. Petkeljärven kansallispuistossa käy vuosittain noin ihmistä. Myös Petkeljärvellä suunnitellaan uutta retkeilyreitistöä täydentämään tarjontaa. Asukkaita Möhkön kylällä on noin 120. Toimivia maatiloja ei kylällä enää ole, mutta viljaa viljellään vielä. Kaikkia Möhkön peltoja ei ole laitettu kasvamaan metsää. Pieni kauppa kylältä löytyy. Kaupan toiminta painottuu kesään, mutta se on avoinna myös talvella. Möhköläisillä on omat kaivot, sillä vesiosuuskuntaa kylällä ei ole. Tietoliikenneyhteyksiin saadaan parannusta, kun laajakaista saadaan rakennettua Möhköön asti. Oma auto on välttämätön näillä seuduilla. Karuista kulkuyhteyksistä huolimatta kylälle on tullut myös nuoria perheitä. Sodat jättivät jälkensä Möhköön Suomen itäisimmässä kylässä sodan muistot, arvet ja tunteet ovat yhä läsnä jokapäiväisessä elämässä. Ilomantsi oli ainoa alue nykyisen Suomen alueella, missä käytiin divisioonatasoisia taisteluita sekä talvi- että jatkosodassa. Sodan seurauksena Ilomantsista lohkaistiin yksi kolmasosa Venäjälle ja uusi raja piirrettiin kulkemaan Möhkön vieritse. Talvisodan aikainen historia on Möhkön alueella hyvin kouriintuntuvaa: tarinat puna-armeijasta Möhkössä, Oinassalmen rintamalinjasta ja Taivallammen synkästä taistelusta vievät hiljaiseksi. Sotien aikaiset tapahtumat merkitsivät Möhkössä evakkoon lähtöjä ja lähelle tullutta uutta rajaa. Sotahistoriaan voi Möhkön alueella tutustua useissa paikoissa. Opastustauluja on niin Taivallammella, Oinassalmella, Möhkön sillan kupeessa kuin Kaatiolammelle nousseessa uudessa opastuskeskuksessa. Entisöityjä sotarakenteita löytyy Oinassalmelta, Petkeljärveltä Petraniemestä ja Kaatiolammelta. Myös Möhkön ruukin pysyvät näyttelyt kertovat sodan tarinoita paikallisesta näkökulmasta. Sotahistoria on vahvasti läsnä myös Möhkön vuosittaisessa tapahtumatarjonnassa. Teksti Olli Lihavainen Rajaseutu ry, hallitus Arboretumin maisemapolun sillan rakennustalkoot. Kuvassa Jorma Kärkkäinen, Paavo Hamunen mönkijän ohjaimissa ja taustalla Eino Ruokolainen. Kuva Maire Purmonen 13

14 Parempi Arki ry toimintaa yhteiseksi hyväksi Parempi arki ry on toiminut runsaat kymmenen vuotta Enossa. Vuodesta 2008 lähtien toimintaa on harjoitettu rekisteröidyn yhdistyksen toimesta. Yhdistyksen Enossa sijaitsevan kiintopisteen lisäksi yhdistys toimii Joensuun seudulla Kontiolahdessa, Pyhäselässä ja Tuupovaarassa sekä Ilomantsissa, Lieksassa ja Juuassa. Parempi arki ry:n uudet matalan kynnyksen - toimitilat avattiin Enossa kesäkuussa Kahvioon, puotiin ja käsityöpajaan ovat kaikki tervetulleita. Toimitiloissa on lämmin, kaiken kansan kylätalomainen tunnelma. Päivittäin pisteellä vierailee kymmeniä ihmisiä eri puolilta Joensuun seutua. Perjantaina on perinneleipomispäivä. Anna-Liisa Pieviläisen aloitteesta syntyneen Parempi Arki ry:n toiminta on laajentunut. Siitä on kehittynyt noin 100 jäsenen yhdistys, joka kutsuu ihmisiä vapaaehtoistoimintaan ja lähimmäisen auttamiseen ja kohtaamiseen. Toimintaa pyöritetään noin 40:n vapaaehtoisen voimin ja joka päivä arkipajaksi nimetty tila kerää noin kävijää. Arkipaja tarjoaa erilaisia kädentaitoja kehittäviä harrastuksia ja kuntouttavaa työtoimintaa. Arkipajassa on seitsemän eri pajaa: mm. viihtyvyys- ja puhtaanapitopaja, info- ja toimistopaja, miesten talohuolto- ja monitoimipaja sekä kättentaitopaja. Päivittäiset pajatoiminnot mahdollistavat monenlaista aktiviteettia: vapaaehtoistoiminnan, kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja koulutusharjoittelun vaihtelevassa toimintaympäristössä. Pajoissa tapahtuvissa tehtävissä saa oppia ja opettaa itsekin uusia taitoja. Toimintatiloissa on pieni puoti, josta voi ostaa toiminnassa mukana olevien tekemiä käsitöitä. Keittiön vapaaehtoiset leipovat herkkuja sekä omaan kahvilaan että myös tilauksia varten. Kahvio on auki maanantaista perjantaihin klo Siellä voi opetella asiakaspalvelutyötä ja ruoan valmistusta ja perinneleivontaa. Keittiöpajassa on kodin askareiden harjoittelua sekä naisille että miehille. Yhdistyksen pienimuotoisten kurssien tavoitteena on tukea ihmisten toimintakykyä ja arjen hallintaa. Tärkeänä tavoitteena on tuoda ihmisiä yhteen sekä tukea yhteisöllisten verkostojen syntyä. Tiloissa on kuntouttavaa työtoimintaa monenlaisissa elämäntilanteissa oleville. Esimerkiksi leipominen on hyvää ja konkreettista tekemistä. Leivonnassa käytetään mahdollisimman paljon paikallisten tuottajien tuotteita. Pyyteetöntä vapaaehtoistyötä Parempi arki -yhdistyksen toiminta nojaa vapaaehtoistyöhön. Tiloissa työskentelee arkipäivisin useita vapaaehtoisia, kuntouttavan työtoiminnan osallistujia ja työkokeilijoita. Kahvilan, ompelimon ja puodin lisäksi yhdistys tekee hyväntekeväisyyttä ja se on- Paremman Arjen kahvila ja puoti. Kuva Anna-Liisa Pieviläinen. 14

15 kin yhdistyksen varsinainen toiminta lähimmäisyyden lisäksi. Tänne voi tulla omien luovien ajatustensa kanssa. Meillä jokaisella on omaa arvokasta osaamista, sanoo Parempi arki ry:n toiminnan äiti ja puuhanainen Anna-Liisa Pieviläinen. Parempi Arki ry ottaa vastaan lahjoituksia ja toimittaa elintarvikkeita ja muuta materiaalista apua haasteellista elämäntilannetta eläville ihmisille. Yhdistys haluaa näin tarjota mahdollisimman monelle pienen avun ja toivonkipinän. Uudenlainen Arkki-hanke suunnitteilla Yhdistyksellä on vireillä Arkki-hanke. Se tähtää syrjäytymisuhan alla olevien nuorten ja ikääntyneiden vapaaehtoisten tukemiseen. Hanke pyrkii lisäämään nuorten vastuullista toimintaa, heidän voimavarojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Hankkeen avulla myös pyritään etsimään sopivia tukihenkilöitä, autettavan koulutukseen tai työelämään johtavia polkuja sekä hyvien harrastusmahdollisuuksien löytämistä. Joensuun kaupunkiin nykyisin kuuluvan Enon alueella on keskimääräistä enemmän pitkäaikaistyöttömiä avuntarvitsijoita. Hankkeen avulla pyritään ehkäisemään nuorten joutumista työttömyysuhan ja syrjäytymisen tielle. Perusajatuksena projektissa on, että nuoret muodostavat toimivia pienryhmiä saadakseen uusia ratkaisumalleja elämässään mahdollisesti eteen tuleviin ongelmiin. Vertaistuki ja uusi toimintaympäristö toimivat lähtölaukauksena edunsaajien itsensä oikeana pitämille kehityssuunnille. Arkki-hanke tarjoaa toimintaa, työskentelypaikan ja erilaista tietoa kohderyhmälle. Projektin varsinainen kohderyhmä on Enon alueella asuvat nuoret ja heidän perheensä sekä toimintaan osallistuvat vapaaehtoiset. Välillisiä kohderyhmiä ovat Joensuun kaupunki ja nuorten kanssa toimivat viranomaiset, seurakuntien työntekijät ja muut nuorten kanssa toimijat sekä oppilaitokset ja opiskelijat. Kohtaamispaikkoja nuorille Tavoitteena on luoda nuorille, kaikille vapaaehtoisille ja koko kylälle kohtaamispaikka, jossa he voivat kohdata toisiaan, kehittää keskinäisiä kontaktejaan ja saada vertaistukea toisiltaan Käsityöpajassa tehty Nalle. Kuva Anna-Liisa Pieviläinen ja hankkeen vastuuhenkilöiltä. Hankkeen avulla voidaan luoda uusia sosiaalisia verkostoja ja jakaa arkeen liittyviä tietoja ja taitoja. Kohtaamispaikka tulee toimimaan myös tiedotuspisteenä nuorille ja se tarjoaa uusia mahdollisuuksia pienryhmissä tapahtuvaan harrastustoimintaan. Vastuun ottaminen omista toimista on yksi toiminnan peruspilareista. Kohtaamispaikassa järjestetään virikkeellisiä teematapahtumia ja lähialueen asukkaiden tarpeista lähteviä koulutuksia ja kursseja. Hankkeen päättymisen jälkeen kohtaamispaikka toimii itsenäisesti käyttäjiensä toimesta. *** Parempi Arki ry haluaa kiittää sydämellisesti kaikkia toiminnassa mukana olevia vapaaehtoisia, työtoimintaa tekeviä ja kaikkia yhteistyökumppaneitaan. Olette olleet koko sydämellä mukana! Kiitos siitä! Parempi Arki -yhdistyksen toiminnasta voi lukea lisää: Parempi Arki ry facebookissa ja paikallislehti Pielisjokiseudusta, jossa näkyvät myös kesän aukioloaikamme. Huomio, kesäkaudella olemme auki ti-pe klo Yhdistyksen puuhanaisen Anna- Liisa Pieviläinen yhteystiedot ovat: puh , osoite Kauppatie 4, Eno Teksti: Olli Lihavainen, Rajaseutu ry:n hallitus 15

16 Oskar Relander rajaseudun runokylissä vuonna 1888 Sortavalan seminaarin johtajana hyvällä menestyksellä toiminut Karl Adolf Oskar Relander ( ) tunnettiin opettajana ja koulumiehenä sekä kansanrunojen tutkijana ja niiden kerääjänä. Relander mainitsee Shemeikäisten (Shemeikkojen) suvun tunnettuna tietäjistään ja laulajistaan. Vuonna 1894 julkaistiin O. Relanderin väitöskirja Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa. Sortavalasta hän pääsi kätevästi Raja-Karjalan runokyliin. Oskar Relander kirjoittaa: Impilahden taitavin runonlaulaja Paavo Hämäläinen osaa jonkin verran eepillisiä runoja, mutta eniten loitsuja. Niinpä häntä kutsutaan leikillä maajumalaksi, joka taitavana metsästäjänä osaa metsämiehen virsiä ja lukuja runsain määrin. Nuorena miehenä Paavo kulki Lapissa Tsannikan, suistamolaisen talonpojan kanssa, ketun pyynnissä. Salmin kihlakunnassa sanottiin Aunuksen puolta Lapiksi, ja oikeata Lappia Tuli-Lapiksi. Niillä retkillä Tsannikka loitsunsa oppi, Hämäläiseltä, jolla niitä oli jakaa toisillekin. Tsannikka ja Hämäläinen hiihtivät ketun ajossa Aunuksen Karjalan puolella, kunnes osuivat taloon, missä pidettiin läksiäisiä. Miehet astelivat pirttiin, ilonpitoa katsomaan, mutta jäivätkin siivosti oven suuhun. Kuitenkin talon isäntä sattui olemaan toratsu (riidanhaluinen) mies, joka lisäksi oli vesselöitynyt (juovuksissa). Isäntä tulla tupsahti vieraiden miesten eteen, tarjoten heille kulakkoa = nyrkkiä). Hän käski ruotshien mennä eäreh (= lähteä pois). Nämä yrittivät vain siivosti vastailla, mutta turhaan, niin menivät pois. Asuipa kylän reunassa heille tuttava seppä, ja sinne miehet astelivat. Seppä, kuultuaan sen, kuinka miehiä oli kohdeltu, alkoi kehottaa heitä kostamaan. Ettekös te, jotka tietäjiä olette, osaa siihen mitään konstia tehdä? Lisäksi matkatoveri Tsannikka alkoi Hämäläistä kostoon kehottamaan. Paavo Hämäläinen vastasi: Reähkä (synti siitä tulisi, kun ei saa koskaan käyttää tietoaan toisen vahingoksi. NytTsannikka ristii silmänsä, sanoen: Kyllä minä reähkän vastaan, enhän minä muuten pyytäisikään! No, jos niin on, niin sama sitten, taipui Hämäläinenkin tuumaan. Sitten hän pyysi sepältä sukasen (hiusharjan). Hän lähti kylän vieressä olevan järven jäälle, kärttäen (houkutellen) sukasella vetehistä avannosta, jonka ohitse hääväen saattueen piti sulhasen kotiin kulkea. Sen tehtyään Hämäläinen palasi sepän luokse, ja siellä kiipesi aterian perästä uunin päälle makuulle. Morsiamen kotona valmistauduttiin lähtemään. Vaan, kun hääsaattue kulki avannon ohitse, nousi siitä Vetehinen ja istuutui ensimmäiseen rekeen. Vetehinen näytti aivan kuin se olisi ollut heinäruko. Ja vaikka rekikeli oli sangen mainio, ei hevosia saatu lainkaan juoksemaan. Kuitenkin hevoset olivat perille päästyään aivan läpimärät. Ja sulhastalon pihamaalle saakka Vetehinen oli hääsaattuetta seurannut. Kauhistus ja pelon tunne olivat vallanneet koko hääsaattueen, joka oli varma siitä, että tämä kaikki oli Ruotsin tietäjien aikaansaamaa työtä. Eikä mikään muu auttanut, sillä isäntä palasi takaisin kotikylään, varusti mukaansa viinaa, kahvia, tsaijua, rinkeleitä ja muita lahjoja, ja meni sen jälkeen sepän luo tietäjiä etsimään. Pirttiin tultua hän heti ruotsheja tiedusteli. Tuolla uunilla makaavat, sanoi isäntä. Viimein meni isäntä heidät herättämään ja häihin pyytämään. Kuinba myö tultais kun kulakkoa (nyrkkiä) annetah? Isäntä tietäjät lepytteli, lahjat antoi, ja pyysi vielä loitsut peruuttamaan. Viimein ruotshit leppyivät. Paavo Hämäläinen meni avannolle, suka (harja) kädessä kutsui Vetehistä takaisin. No, tuliko? kysyi Relander kertojalta. Ka, kui ei tullut, vastasi Hämäläinen. Lisäksi Vaslei Matinpoika Möntti Syskyjärven kylässä taisi laulaa paljonkin runoja, ja Ondrei Titovilta kirjasi Hjalmar Basilier talteen 143-säkeisen pistoksen synnyn ja kolme muuta loitsua. Impilahden laulajista mainitaan Antti Sipolainen Kerisyrjästä, Levontjeff Vasiljoff Mölkänen sekä Pedri Ieveli Ruokojärven kylästä, ja Anni Matintytär Syskyästä. Seminaarinjohtaja Oskar Relander, poikansa jääkärieversti Ilmari Relander ja pojanpoika Lauri, syntynyt 1925, yhteiskuvassa Sortavalassa. Kuva: Timo Relander via lehtori Kirsti Relander, Joensuu. Laulumailla Oskar Relander kirjoittaa: Tolvajärvi. Ivan Kassianov on kuollut. Hänen ainoa elossa oleva poikansa Pedri asuu Kokkarissa, tytär Anni Ägläjärvellä. Nyt (1888) ei Tolvajärvellä osattu enää runoja. Muistetaan siellä 40 vuotta sitten laulattajan käyneen, hänelle Iivana Vornanen oli laulanut. Kassin Iivanan veli Stjopana (Stepan) oli ollut hyvä laulaja. Kassin Iivanan sanotaan oppineen laulunsa Tuli-lappalaisilta, joita oli pidetty Vornasen talossa. Heiltä oli silloin laulut ja loitsut saatu ja opittu. Vornasia oli ennen asunut kolme veljestä Tolvajärven saaressa, mistä 16

17 oli koko Vornasten suku tullut. Puhuin kiertokoulun opettaja Iivana Piiroisen kanssa, joka oli kotoisin Koverosta. Hän sanoi noin 40 vuotta sitten siellä käyneen laulattajan, joka laulatti Vaslei Kareista, Lyksin Vasleita sekä Vaslei Karhapäätä. Nämä olivat jo aikoja sitten kuolleet. Jälkeläiset eivät enää asuneet Koverossa, eikä Piiroinen tiennyt, osasivatko he lainkaan runoja. Kokkari. Ensin kirjoitin yhden runon Fedora Kokkoselta. Kävin Kassin Pedrin, Ivan Kassianov Vornasen pojan luona. Pedri muisti laulattajan, helppoisen (pienen)miehen käyntiä isänsä luona. Kesäisen päivän oli isä Iivana (Vornanen) tälle laulanut. Pedri arvioi laulattajan lähteneen Korpiselälle päin. Pedri Vornanen piti loitsuja suuressa arvossa, ja sanoi niistä paljon hyötyäkin olevan. Tänäkin talvena (1888) Pedri oli monta sairasta parantanut. Hyvin vastenmielisesti Pedri niitä loitsuja luki, mutta viimein sain hänet muutaman niistä lukemaan. Muut runot sanoi Pedri joutaviksi, eikä hän niitä huolinut oppiakaan. Loitsu oli Pedrin mukaan luettava kolme kerrtaa peräkkäin, että se oikein vaikuttaisi. Veitsisyrjä. Jaakko Jeskanen ei ollut kotona, vaan hän oli rahdinajossa. Tapasin kuitenkin Jaakon veljen, joka muisti Europaeuksen, mutta ei muistanut mistä ja minne tämä kulki. Jaakko Jeskasen äitiä Europaeus oli niin ikään laulattanut. Hyvin laulattaja (Europaeus) ryki, leikkiä laski, ja lapsia sylissä hypitti. Taisi se Europaeus käydä kylän useimmissa taloissa. Häälauluja täällä oli ennen osattu paljon. Vieläkin monet kylän kreikauskoiset niitä osaavat. Lisäksi muutamat vanhat luterilaisetkin niitä osaavat, mutta laulamaan he eivät vähällä ryhtyneet. Monet luterilaisista jopa pakenivat toisiin taloihin. Mutalahti. Kylässä, missä Natukan Stjopa (Stepan) nykyään elää, en käynyt. Pitkä kierros siitä olisikin tullut, eikä ollut siellä toivoa minkäänlaisista tiedoista. Stjopa on nyt jo yhdeksänkymmentä vuotta vanha, ja melkein kokonaan kuuro. Hänen sukunsa lienee alkuaan Karhapää, ja 40 vuotta sitten oli laulattaja Nehvonniemessä Stjopaa laulattanut. Mies, joka näitä kertoi, nimeltään Torvinen, oli ollut paikalla silloin, sanoi Europaeuksen paljon akkoja kiusanneen, ja vähäsen sitten heille vielä tästä maksoi. Kerran päivässä vain oli laulattaja (D.E.D. Europaeus) syönyt. Kävin tapaamassa tässä kylässä elävää, 90-vuotiasta sokeata ukkoa Risto Karjalaista, Vakkosalmen puisto ja kuuluisa laululava kokosivat Sortavalan laulujuhlille noin hengen yleisön, kun vietettiin Kalevalan 100-vuotisriemujuhlaa kesällä Kuva teoksesta: Asta Ruokolainen ja Tuula Roitto: Postikortteja Sortavalasta ja Valamosta, Saarijärvi joka oli ollut räätäli ammatiltaan. Karjalainen oli ennen Koverossa eläessään laulanut Lönnrotille. Lönnrotille hän sanoi 23 runoa laulaneensa. Kirjoja oli Elias Lönnrot Karjalaiselle palkinnoksi lauluista lähettänyt. Kirjoitin, mainitsee Relander, kaksi hänen itse tehtyä runoaan, jotka hän oli tainnut jo laulaa Lönnrotille. Kylässä käynyttä Europaeusta ei Karjalainen ollut tavannut. Suojärvellä käynnistään Oskar Relander kirjoitti näin: Vegaruksen kylää minä aina ilokseni muistelen, minulla on sieltä eri käynneiltä monta hauskaa muistoa. Vegaruksessa olin hauskoissa illatsuissa. Siellä oli sokea tyttö nimeltä Masha, jolla oli erinomaisen kirkas ja heleä ääni. Ja pitkän illan hän lauloi. Hän osasi paljon eepillisiäkin runoja, jotka hän oli oppinut enoiltaan, Makin Mikiltä ja Jyriltä. Näin salolaisessa pirtissä, pärevalkean valaiseman kuulijakunnan kuunnellessa ja laulettuina eepilliset runot joltain kuuluvat. Ne muuttuvat ikään kuin eläviksi. Niitä ei väsy kuulemaan, ja vasta silloin myös käsittää mikä arvo niillä on ollut ja osaksi vieläkin on, kansan elämässä. Sortavalasta Laatokan laulava kaupunki Rautatien valmistuminen Sortavalaan 1893 avasi uuden aikakauden kaupungin taide-elämässä. Sortavalasta tuli lyhyessä ajassa taiteilijoiden suosima konserttikaupunki. Jo 1892 oli Sortavalassa virinnyt laajoissa kansalaispiireissä innostus laulujuhlien aikaansaamiseksi. Silti vasta kesäkuulla 1896 Kansanvalistusseuran yleiset laulu-ja soittojuhlat saatiin Laatokan rantamille. Kaupungin kuoroista koottu Kymölän kööri esitti rouva Bertha Relanderin johdolla Emil Genetzin ylevän sävelteoksen Karjala. Poliittisessa historiassamme Relander mainitaan niiden isänmaallisten suomalaisten joukossa, jotka karkotettiin Siperiaan venäläisen sortokauden tiukentaessa otettaan syksyllä Joulukuulla 1916 hänet vietiin Pietariin Peresilnajan siirtovankilaan odottamaan siirtomääräystä. Sittemmin Relander karkotettiin Irkutskin lääniin, pieneen Tsitan kaupunkiin, joka oli Trans-Baikalin, Zakalskii oblastin pääkaupunki. Venäjän vallankumouksen jälkeen Oskar Relander sai 1917 palata kotimaahansa. Hän saapui Suomeen , jatkaen työtään Sortavalan seminaarin johdossa. Relanderin henkistä vahvuutta todistaa sekin, että hän kaikin voimin ponnisteli Sortavalan laulujuhlien tulevaisuuden varmistamiseksi. Vuoden 1926 Sortavalan laulujuhlien päätoimikunnassa kantoi suuren vastuun Oskar Relander, kovien koettelemusten karaisema kulttuurimies ja isänmaanystävä. Tänä vuonna laulujuhlat pidetään Sortavalassa Unto Martikainen Tekstin lähteet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Joensuun Perinnearkisto, Mikrofilmi n:o 416: K.A.O. Relander, S 3: Oskar Relander, kirjoitus Nykyisestä kansanrunoudesta Itä-Suomessa, julkaisussa: Runon ja Rajan teillä Kalevala-Seuran Vuosikirja n:o 68, Helsinki Reijo Pajamo: Sortavala Laatokan laulava kaupunki, Jyväskylä

18 Pohjois-Karjalan nuori solisti -finalistit on valittu Pohjois-Karjalan nuori solisti -välierän koesoitto käytiin Finaaliin on valittu yhteensä seitsemän pohjoiskarjalaista musiikin opiskelijaa. Välierään osallistui yhteensä 12 muusikkoa Joensuun konservatoriosta sekä Keski-Karjalan ja Pielisen Karjalan musiikkiopistoista. Finaaliin valitut musiikin opiskelijat ovat trumpetistit Samuli Pursiainen ja Maria Suhonen, harmonikansoittaja Tiia Karttunen, viulistit Maria Ikonen ja Anne Lodders sekä sellistit Ella Hämäläinen ja Aukusti Savolainen. Samuli Pursiainen ja Maria Suhonen ovat Pielisen Karjalan musiikkiopistosta ja Tiia Karttunen, Maria Ikonen, Anne Lodders, Ella Hämäläinen ja Aukusti Savolainen Joensuun konservatoriosta. Välierä oli hyvin tasokas. Finaalikonsertti pidetään tiistaina klo 19 Carelia-salissa ja konsertin johtaa Arturo Alvarado. Upea kapellimestari Alvarado johti suurella menestyksellä nuori solisti -konsertin myös vuonna 2013 ja on kunnia saada hänet johtamaan konsertti tänäkin vuonna. Finaalikonsertissa kuullaan monipuolisesti solisteina eri soittimien edustajia. Finaalikonsertissa kuullaan musiikkia säveltäjiltä Arutjunjan, Larsson, Galliano, Beethoven, Mozart, Haydn ja Händel. Kilpailun järjestävät Joensuun kaupunginorkesteri ja Orkesterin ystävät ry. Paula Kahtola tuottaja-markkinoija Joensuun kaupunginorkesteri Pielisen-Karjalan musiikkiopisto Pielisen-Karjalan musiikkiopisto sijaitsee Lieksassa, mutta se toimii viiden kunnan alueella Pohjois-Karjalassa; Lieksassa, Nurmeksessa, Ilomantsissa, Juuassa ja Valtimossa. Se on taiteen perusopetuksen laajoja oppimääriä tarjoava laitos. Oppilaita on noin 420 ja konsertteja on yli 70 vuodessa. Pielisen-Karjalan musiikkiopisto on perustettu Sen rehtorina toimii Minna Kajander. Hän johtaa myös Lieksan Nuorisopuhallinorkesteria. Pohjois-Karjalan nuori solisti -finalistien joukossa ovat Pielisen-Karjalan musiikkiopiston opiskelijat Maria Suhonen ja Samuli Pursiainen. Maria Suhonen Maria Suhonen on 16-vuotias opiskelija Lieksasta. Perheeseen kuuluu äiti, isä, kaksi isosiskoa ja kolme koiraa. Molemmat isosiskot ovat soittaneet Pielisen-Karjalan musiikkiopistossa. Toinen kitaraa ja toinen trumpettia. Maria itse aloitti soittamisen kuusivuotiaana, jolloin hänellä oli soittimena sello. Soitin selloa vuoden, mutta vaihdoin sen sitten trumpettiin, koska sello ei tuntunut omalta soittimelta. Isosiskoni kehotti minua kokeilemaan trumpettia, ja siitä innostus trumpetin soittoon lähti. Opettajanani on koko trumpetinsoitonopiskeluni ajan toiminut Jouni Arponen. Jouni on hyvä ja taitava opettaja, ja joka soittotunnilla olen oppinut jotain uutta. Opettajan merkitys on ollut todella suuri. Olen saanut myös vinkkejä ja neuvoja Lieksan nuorisopuhallinorkesterin kapellimestarilta Minna Kajanderilta sekä isosiskoiltani, joista on myös ollut suuri apu varsinkin alkuvaiheessa. Vanhempani ovat kannustaneet minua musiikin pariin alusta asti ja ovat esimerkiksi auttaneet kyydityksissä harjoituksiin ja keikoille. Maria kertoo, että hänellä on trumpetinsoittotreenejä neljästi viikossa ja pyrkii kotona soittamaan päivittäin edes hetken koulujuttujen ohella. Maanantaisin minulla on Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin harjoitukset, tiistaisin säestysharjoitukset, jossa säestäjänäni toimii Svetlana Pustosnaja. Keskiviikkoiltaisin käyn musiikkiopistotason teoriatunneilla. Torstaina koulun jälkeen menen suoraan kvartettitreeneihin, jossa soittaa minun lisäkseni Samuli, kaksi pasuunistia Lieksan Nuorisopuhallinorkesterista ja opettajani Jouni. Sen jälkeen minulla on vielä oma soittotunti. Trumpetin soiton ohella Maria soittaa kitaraa Lieksan seurakunnan Housebandissa. Hän pitää myös paljon laulamisesta. Pielisen-Karjalan musiikkiopistoon hänellä on matkaa kotoa vain noin kaksi kilometriä. Maria on ollut mukana Puhallinorkesterien SM-kilpailussa orkesterin kanssa. Sen lisäksi olemme osallistuneet moniin tapahtumiin ja käyneet ulkomaanmatkoilla. Nuori Solisti 2015 on ensimmäinen soolokilpailuni. Maria pitää trumpettikappaleiden soittamisesta aika lailla laidasta laitaan. Pidän yleensä enemmän nopeista kappaleista, mutta välillä myös hitaista ja kauniista. Kuuntelen paljon trumpettimusiikkia, ja ammattilaissoittajista Tine Thing Helseth, Rafael Mendelsson, Timofei Dokshitzer ja Jouko Harjanne on suosikkejani. Säveltäjistä pidän eniten ehkä Alexander Arutiunian kappaleista. Maria kokee Pohjois-Karjalan nuori solisti -kilpailun kokemuksia ja esiintymisvarmuutta antavana. Valmistaudun kilpailuun harjoittelemalla ahkerasti ja kuuntelemalla kappaletta Spotifysta. Tulevaisuudessa Maria on suunnitellut lähtevänsä opiskelemaan musiikkialalle, joko musiikkipedagogiksi tai musiikkiterapeutiksi. Samuli Pursiainen Viisitoistavuotias Samuli Pursiainen on kotoisin Lieksan Jamalin kylästä. Hänellä on vuoden vanhempi sisko, äiti ja isä. Perheeseen kuuluvat myös kaksi koiraa, kaksi kissaa ja neljä alpakkaa. Musiikkia meidän perheessä ei harrasta oikeastaan ketkään muut kuin 18

19 Maria Suhonen (Kuva: Maria Suhosen omat kuvat). Samuli Pursiainen (Kuva: Samuli Pursiaisen omat kuvat). minä ja isä. Isä on soittanut nuoresta asti kitaraa ja laulanut, kertoo Samuli ja jatkaa: Aloitin trumpetin soiton toisella luokalla, kahdeksanvuotiaana. Eli olen soittanut trumpettia jo melkein kahdeksan vuotta! Soiton aloittaminen ei ollut oma ideani. Kahdeksan vuotta sitten äiti kertoi, että musiikkiopistolla olisi vielä vapaita opiskelupaikkoja. Päätin mennä kokeilemaan, että saanko paikan. Samuli kertoo, että ennen ensimmäistä soittotuntia hän ei tiennyt ollenkaan miltä trumpetti kuulostaa tai näyttää. Hän muistaa sen, kun sai ensimmäisen kerran pidellä trumpettia ja ei tiennyt mitään siitä. Miten sitä pidellään ja kuinka puhalletaan, mutta siitä ne asiat ovat selvenneet ajan kanssa. Häntä on alusta asti ohjannut soittamaan Jouni Arponen, joka on Lieksan musiikkiopiston trumpetin opettaja. Opettajan merkitys on ollut minulle suuri, sillä hänhän on opettanut minulle kaiken mitä tiedän trumpetin soitosta. Minulle itselle oli varmaan vaikeinta ensimmäiset soittovuodet. Niinhän sitä sanotaan, että alku on vaikein. Ei huvittanut mennä soittotunnille ja harjoittelu ei kiinnostanut. Onneksi pakotin itseni, tai siis äiti, soittotunneille ja innostuin soitosta. Perheeni on aina kannustanut ja kehottanut jatkamaan ja osallistumaan kaikkiin eri tapahtumiin. Samuli soittaa trumpetin lisäksi pianoa opistossa. Sitä olen soittanut vain puoli vuotta. Myös kitaraa ja bassoa on tullut soiteltua eri tilaisuuksissa tarpeen vaatiessa ja muutama laulukeikkakin tehtyä! Tänä syksynä osallistuin myös Lieksan seurakunnan Housebandiin ja soitan siellä bassoa tai kitaraa ja laulan aina muutaman biisin. Samuli sanoo koettavansa harjoitella trumpettia pari kertaa viikossa, mutta se ei aina onnistu, sillä on muutakin harjoiteltavaa. Viime aikoina on kyllä tullut useampaan kertaan harjoiteltua finaalikonsertin takia. Edelleen Samuli kertoo, että hänellä on oppitunteja trumpetin osalta neljä kertaa viikossa. Eli säestys, orkesteri, sektioharjoitukset ja oppitunti itse. Näitten lisäksi vielä hänellä pianotunti, teoriatunti ja houseband -harjoitukset. Eli nuorella tekemistä riittää. Matkaahan Samulilla on noin kymmenen kilometriä musiikkiopistolle: Joten vanhempani ovat joutuneet kuskailemaan minua tiheään tahtiin harkkoihin, sanoo nuori soittaja ja jatkaa: Harvoin on viikkoa, jolloin ei olisi mitään esitystä nykyään. Ainakin näin kevään aikaan. Milloin on laulukeikka, trumpettikeikka tai housebändikeikka. Esiintymispelkoa en oikeastaan enää kärsi, sillä niin nuorena tuli ensimmäiset esiintymiset tehtyä! Samuli sanoo itse pitävänsä eniten menevän musiikkin soittamisesta, sellaista jossa on selkeä pulssi ja johon pystyy tanssimaan. Eli tanssimusiikkia. Hän sanoo, että eihän näissä klassisemmissa kappaleissa ole mitään vikaa, kuten hänen finaalikappaleessaan, Elegiassa. Nuori solisti kilpailuun Samuli osallistui opettajansa kehotuksesta: Olen aina ajatellut positiivisin mielin kilpailua ja osallistuin kilpailuun, jos en muun niin kokemuksen takia. Viimeisen puolen vuoden ajan olen soittellut tätä esityskappalettani jo moneen otteeseen ja olemme soittotunnilla harjoitelleet sitä. Ei ainakaan vielä jännitä kilpailu, mutta kyllä vielä kerkiää jännittää! Jatkosta Samuli toteaa: Ajattelin jatkaa trumpetin soittoa niin pitkään kunhan pystyn. Soitto saattaa jäädä aika taka-alalle, kunnes lukio alkaa, mutta pitää järjestää niin, että kerkeän käydä soittamassakin! Paula Penttilä 19

20 Kolmen juhlavuosisäveltäjän kevätmenyy -konsertti Lapin kamariorkesterin Kamarisinfoniakonsertti Kolmen juhlavuosisäveltäjän kevätmenyy oli torstaina 9.4. klo Korundissa ja perjantaina klo Kemijärven kulttuurikeskuksen salissa. Konserttia johti kapellimestari John Storgårds ja solistina oli legendaarinen Aale Lindgren. Konsertissa juhlimme tämän vuoden kolmea juhlavuosisäveltäjää. Torstaina 9.4. säveltäjä Aulis Sallinen täytti 80 vuotta, vietämme myös Jean Sibeliuksen ja Carl Nielsenin syntymän 100 vuotisjuhlavuotta. Aulis Sallinen on säveltänyt oboisti Aale Lindgrenille Konserton englannintorvelle ja kamariorkesterille. Lindgren on runsaat 30 vuotta kuulunut Pohjoismaiden oboensoiton kärkihahmoihin, jonka soolotulkinnat edustavat syvästi elettyä musikaalisuutta. Hän alkoi musiikkiuransa oikeastaan laulajana, poikasopraanona, kunnes oboe vei miehen sotilasmusiikkikouluun. Myöhemmin hän syvensi opintojaan Sibelius-Akatemiassa ( A. Sipilä) ja Berliinissä. ( H-W. Wätzig). Lindgren toimi Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäisenä oboistina vuosina noin kolmekymmentä vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi orkesterin sooloenglannintorven soittajaksi ja toiseksi oboistiksi, jossa toimii edelleen. Aale Lindgren on esiintynyt solistitehtävissä kaikkien suomalaisten orkestereiden kanssa, myös Pohjoismaat, Keski- Eurooppa, että Yhdysvallat ovat olleet hänen solistiesiintymisien kohteita. Konsertissa kuultiin toinenkin Aulis Sallisen sävellys Elegia Sebastian Knightille, jonka soitti orkesterin soolosellisti Lauri Angervo. Konsertin alussa kuultiin Jean Sibeliuksen Suite caractéristique. Carl Nielsenin fantastinen Sinfonia no 6 Sinfonia Semplice kuultiin nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kamariorkesterisovituksena. Ulla-Maija Kanerva intendentti Lapin kamariorkesteri Lapin kamariorkesteri Utsjoella (Kuva: Lapin kamariorkesterin kuva-arkisto). Aulis Sallinen Salmissa syntynyt Aulis Sallinen on kansainväisesti arvostetuimpia suomalaisia klassisen musiikin säveltäjiä. Hänet tunnetaan erityisesti oopperoistaan. Oopperasäveltäjänä Sallista voidaan pitää lajin ensimmäisenä kansainvälisen tason suomalaisedustajana. Punainen viiva on esitetty hyvin menestyksekkäästi muun muassa New Yorkin Metropolitanissa ja Kullervo kantaesitettiin Los Angelesissa. Kuningas lähtee Ranskaan oli Suomen Kansallisoopperan ja Lontoon Covent Gardenin yhteistilaus. Sallinen on kirjoittanut useimmat oopperaliberettonsa itse, mutta teki aikaisemmin yhteistyötä Paavo Haavikon kanssa. Oopperoiden lisäksi Sallisen tuotantoon kuuluu muun muassa kahdeksan merkittävää sinfoniaa, sello-, viulu-, huilu-, ja käyrätorvikonsertot sekä useita kamarimusiikkiteoksia, kuten viisi jousikvartettoa ja pianokvintetto. Aulis Sallinen toimi myös Sibelius-Akatemian sävellyksen opettajana. 70-vuotispäivänsä tienoilla keväällä 2005 Sallinen julkaisi muistelmallisiakin aineksi sisältävän esseekokoelman Sadepäivän kirjoituksia. Vuonna 2015 julkaistiin hänen päiväkirjansa vuosilta Ref: Wikipedia/Aulis Sallinen 20