MIETINTÖ JÄSENEHDOTUKSESTA. jäsenehdotusta Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuusrotaatioiden muuttamisesta

Transkriptio

1 MIETINTÖ JÄSENEHDOTUKSESTA n mietintö koskien jäsenehdotusta Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuusrotaatioiden muuttamisesta 1. n ehdotus ehdottaa, että ei ryhdy muihin toimenpiteisiin Pohjoismaiden ministerineuvoston ja n puheenjohtajuusrotaatioiden muuttamista koskevan jäsenehdotuksen () johdosta. 2. Taustaa Jäsenehdotuksessa esitetään n ja Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajakausien muuttamista niin, että molempien organisaatioiden puheenjohtajuudet olisivat samaan aikaan yhdellä maalla. Ehdotusta perustellaan sillä, että puheenjohtajakauden ohjelmia olisi tehokkaampaa koordinoida ja että voitaisiin välttää voimavarojen hajauttamista, mikä on omiaan heikentämään yhteistyön voimaa ja mahdollisia synergiaetuja. Jäsenehdotuksessa annetaan lisäksi käytännön ehdotuksia puheenjohtajuuskausien yhdistämiseksi. Lopuksi esitetään, että muutos voisi tuoda lisää tehokkuutta myös Pohjoismaiden kansalliseen lainsäädäntötyöhön, kun yhteiset tavoitteet olisi koordinoitu puheenjohtajamaan ohjelmassa. on käsitellyt puheenjohtajuusjärjestelmää vuosina 2003 ja 2004, jolloin Norja ja Suomi vaihtoivat ministerineuvoston puheenjohtajakausia välttääkseen sen, että Suomi olisi toiminut samaan aikaan sekä ministerineuvoston että EU:n puheenjohtajamaana. muutti tämän myötä puheenjohtajuuttaan niin, että Norja toimi neuvoston puheenjohtajamaana vuonna 2007 ja Suomi sivu 1 / 5

2 vuonna Näin haluttiin välttää neuvoston ja ministerineuvoston puheenjohtajakausien osuminen samanaikaisesti yhden maan vastuulle. 3. n näkemykset Hyöty Ehdotuksessa perustellaan aivan oikein, että yhden maan ollessa sekä neuvoston että ministerineuvoston puheenjohtajamaana voitaisiin saavuttaa enemmän synergiaa ja tehokkuutta. Ministerineuvostojen puheenjohtajat ja yhteistyöministeri olisivat paljon nykyistä paremmin neuvoston presidentin saatavilla. Tämä voisi johtaa tiiviimpään ja arkipäiväisempään yhteyteen neuvoston ja ministerineuvoston välillä ja näin parantaa organisaatioiden välistä viestintää. Yhteistyö tehostuisi myös virkamiestasolla, sillä virkamieskomiteoiden puheenjohtajat voisivat helposti ottaa yhteyttä neuvoston johtoon. Ehdotetun järjestelmän myötä pohjoismainen yhteistyö olisi todennäköisesti myös kohdennetumpaa. Puheenjohtajakauden ohjelmissa pyrittäisiin laajemmin samaan tavoitteeseen, mikä oletettavasti johtaisi pohjoismaista yhteistyötä tuloshakuisempaan suuntaan. Haitat Selvänä vaarana on, että kansallisen politiikan ja tietyn Pohjoismaan ajankohtaisten aiheiden merkitys kasvaa, jos yksi maa toimii samaan aikaan sekä neuvoston että ministerineuvoston puheenjohtajana. Tämä tapahtuisi laajojen yhteisten kysymysten kustannuksella. Ongelma korostuisi entisestään sen myötä, että useiden maiden perinteenä on valita n valtuuskunnan puheenjohtajiksi opposition edustajia. Tällöin n presidentin tehtävä voisi muuttua kansallisen oppositiopolitiikan foorumiksi. Ehdotuksen toteuttamisen toisena seurauksena olisi kunkin maan puheenjohtajuus viiden vuoden välein. Tällöin pohjoismaiset kysymykset saisivat suhteellisen paljon huomiota yhtenä vuonna ja vähemmän huomioita seuraavana neljänä vuonna. Nykyisen järjestelmän mukaan maa toimii yhtenä vuonna ministerineuvoston puheenjohtajana ja seuraavana vuonna neuvoston puheenjohtajana, jolloin maa muun muassa toimii istunnon isäntämaana. Tällöin pohjoismaiseen yhteistyöhön keskitytään erityisesti kaksi vuotta, jonka jälkeen maalla ei ole kolmeen vuoteen puheenjohtajavastuuta. Tiivistelmä n mielestä ehdotuksen hyöty- ja haittapuolia vertailtaessa haitat painavat vaa'assa enemmän kuin hyödyt. Kansallisen politiikan vahvistuminen pohjoismaisissa yhteyksissä passivoi pohjoismaista yhteistyötä. Neuvoston vaikutus ministerineuvoston politiikkaan uhkaa heiketä kansallisten poliittisten valta-asetelmien merkityksen kasvaessa. Lopuksi on myös periaatteellisesti tärkeää säilyttää yhteispohjoismainen näkökulma ssa ja Pohjoismaiden ministerineuvostossa käsiteltäviin kysymyksiin. Ehdotuksen toteuttaminen heikentäisi tätä. 4. Päätelmät ehdottaa, että ei ryhdy muihin toimenpiteisiin Pohjoismaiden ministerineuvoston ja n puheenjohtajuusrotaatioiden muuttamista koskevan jäsenehdotuksen () johdosta. sivu 2 / 5

3 Maarianhaminassa 30. syyskuuta 2009 Bjarni Benediktsson (Sj.) Sinikka Bohlin (s), puheenjohtaja Erling Bonnesen (V) Berit Brørby (A) Christina Gestrin (r.) Helgi Hjörvar (A) Anne Marghrete Larsen (V) Johan Linander (c) Inge Lønning (H) Rolf Reikvam (SV) Niels Sindal (S) Erkki Tuomioja (sd.) sivu 3 / 5

4 JÄSENEHDOTUS Jäsenehdotus Pohjoismaiden ministerineuvoston ja n puheenjohtajuusrotaatioiden muuttamisesta (PN) perustettiin vuonna 1952 ja Pohjoismaiden ministerineuvosto (PMN) vuonna valitsee itselleen vuosittain presidentin kalenterivuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajuus kiertää Pohjoismaiden kesken siten, että vuonna 2009 vetovastuussa on Ruotsi ja vuonna 2010 Islanti. Seuraavina rotaatiossa tulevat Tanska (2011), Suomi (2012) ja Norja (2013), minkä jälkeen kierros alkaa uudelleen. Pohjoismaiden ministerineuvostossa rotaatio kulkee samassa järjestyksessä, mutta yhden vuoden neuvostoa edellä. PMN:ssa on vuonna 2009 vetovastuussa Islanti ja sen jälkeen Tanska (2010), Suomi (2011), Norja (2012) ja Ruotsi (2013). Kumpikin järjestö laatii toiminnalleen vuosittain oman toimintasuunnitelmansa, jossa pääpaino kohdistuu puheenjohtajamaan priorisointeihin. Näin ollen samalle kalenterivuodelle kohdistuu pohjoismaisessa yhteistyössä ainakin kaksi merkittävää painopistealuetta. PMN:n ja PN:n painopistealueissa ei välttämättä ole paljonkaan yhteistä, mistä johtuva voimavarojen hajauttaminen on omiaan heikentämään yhteistyön voimaa ja mahdollisia synergiaetuja. Mahdollisimman suuren pohjoismaisen hyödyn saavuttamiseksi on PMN:n ja PN:n voimavarat koordinoitava siten, että puheenjohtajuudet eli yhteistyön vetovastuut osuvat samana vuonna vain yhdelle Pohjoismaalle. Muutos voitaisiin toteuttaa melko pienellä kitkalla esim. siten, että PMN:n vetovastuuta Tanskan puheenjohtajuudessa vuonna 2010 pidennettäisiin puolella vuodella päättymään vasta kesäkuun lopussa Seuraavan puheenjohtajamaan Suomen vetovastuu alkaisi heinäkuussa 2011 ja päättyisi vuoden 2012 lopussa. Tällöin Suomella olisi vuonna 2012 molemmat puheenjohtajuudet. Siitä lähtien kaikilla Pohjoismailla olisi sivu 4 / 5

5 PMN:n ja PN:n puheenjohtajuudet samanaikaisesti, ja kukin maa voisi johtaa pohjoismaista yhteistyötä nykyistä tehokkaammin ja laajemmalla rintamalla. Pohjoismainen hyöty ja synergia saisivat paremman sijan myös kansainvälisessä yhteistyössä. Muutos voisi tuoda lisää tehokkuutta myös pohjoismaiseen kansalliseen lainsäädäntötyöhön, kun yhteiset tavoitteet olisi koordinoitu puheenjohtajamaan ohjelmassa. Tämä saattaisi edesauttaa esimerkiksi rajaesteiden poistamista, taloudellisen yhteistyön tehostamista, kulttuuriyhteistyön laajentumista ja kielellisen yhteistyön syventämistä. Edellä esitetyn perusteella Lyly Rajala ym. ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden ministerineuvostolle, että ministerineuvosto ryhtyy toimenpiteisiin, joilla muutetaan PMN:n ja PN:n puheenjohtajuusrotaatioita siten, että järjestöjen vetovastuut osuvat samana vuonna yhdelle ja samalle Pohjoismaalle. Helsingissä 17. helmikuuta 2009 Risto Autio (kesk.) Christina Gestrin (r.) Bjarne Kallis (kd.) Oiva Kaltiokumpu (kesk.) Arja Karhuvaara (kok.) Ulla Karvo (kok.) Timo Kaunisto (kesk.) Jari Larikka (kok.) Jukka Mäkelä (kok.) Ville Niinistö (vihr.) Lauri Oinonen (kesk.) Markku Pakkanen (kesk.) Petri Pihlajaniemi (kok.) Lyly Rajala (kok.) Kimmo Sasi (kok.) Janne Seurujärvi (kesk.) Paula Sihto (kesk.) Lenita Toivakka (kok.) Anne-Mari Virolainen (kok.) sivu 5 / 5