SVOP-RAHASTOON LIITTYVÄT ONGELMAT VEROVELVOLLISEN NÄKÖKULMASTA SUOMEN OIKEUSKÄYTÄNNÖN JA VEROLAUTAKUNNAN RATKAISUJEN PERUSTEELLA

Transkriptio

1 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos SVOP-RAHASTOON LIITTYVÄT ONGELMAT VEROVELVOLLISEN NÄKÖKULMASTA SUOMEN OIKEUSKÄYTÄNNÖN JA VEROLAUTAKUNNAN RATKAISUJEN PERUSTEELLA Pro gradu -tutkimus, laskentatoimi ja yritysoikeus Joonas Jyrinki (274653) Erkki Kontkanen

2 2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos Laskentatoimi ja yritysoikeus JYRINKI, JOONAS: SVOP-rahastoon liittyvät ongelmat verovelvollisen näkökulmasta Suomen oikeuskäytännön ja verolautakunnan ratkaisujen perusteella. The problems with invested unrestricted equity fund from the perspective of a taxpayer on the grounds of ruling of Finlands legals usage and tax board. Pro gradu -tutkielma, 61 sivua Tutkimuksen ohjaaja: Professori Erkki Kontkanen Helmikuu 2017 Avainsanat: SVOP-rahasto, kirjanpito, varojenjako, verotus Tutkielma on oikeusdogmaattinen työ, jolla pyritään selvittämään SVOP-rahastoon liittyvät ongelmat verovelvollisen näkökulmasta. Ongelmia tutkitaan Suomen oikeuskäytännön ja verolautakunnan ratkaisujen perusteella. Tuloverolakiin (TVL) sekä lakiin elinkeinotulon verottamisesta (EVL) on lisätty säännökset osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamisen verotuksesta Pääsäännön mukaan SVOP-rahastosta tehtävä varojenjako verotetaan osinkona vuoden 2016 alusta alkaen. Tutkimuksessa käsitellään SVOP-rahastoa yleisesti sekä miten se muodostuu. Tämän jälkeen käsitellään SVOP-rahaston kirjanpidollista käsittelyä. Viimeisessä osiossa käydään läpi varojenjakamista ja SVOP-rahaston varojenjaon verotusta. Säädösten lisäksi keskeisinä lähteinä ovat oikeuskäytännöt ja alan kirjallisuus. Tulkintaongelmia liittyi muun muassa siihen, voidaanko yritysjärjestelytilanteessa syntynyt SVOP-rahasto katsoa sellaiseksi, että varojenjakotilanteessa se voidaan verottaa luovutuksena osingon sijaan. TVL:n sanamuodon vuoksi yritysjärjestelytilanne ei rajaa pois mahdollisuutta verottaa varojenjakoa luovutuksena SVOP-rahastosta.

3 3 KUVIOT KUVIO 1. SVOP-rahaston sijoittuminen taseessa

4 4 KÄSITE- JA LYHENNELUETTELO EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta /360 HAO Hallinto-oikeus HE Hallituksen esitys KILA Kirjanpitolautakunta KPA Kirjanpitoasetus /1339 KPL Kirjanpitolaki /1336 KVL Keskusverolautakunta LähdeVL Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta /627 MVL Maatilatalouden tuloverolaki /543 OY Osakeyhtiö OYL Osakeyhtiölaki /624 PerVL Perintö- ja lahjaverolaki 378/1940 PK Pienet ja keskisuuret yritykset SVOP-rahasto Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto TVL Tuloverolaki /1535 VaVM Valtiovarainvaliokunnan mietintö

5 5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO Aihealueen esittely ja merkitys Tutkimusongelma, tutkimuksen tavoite ja rajaukset Tutkimusmenetelmä Lähteet ja tutkielman rakenne SIJOITETUN VAPAAN OMAN PÄÄOMAN RAHASTO SVOP-rahasto yleisesti SVOP-rahasto osakeyhtiölaissa SVOP-rahaston muodostuminen SVOP-RAHASTON KIRJANPIDON KÄSITTELY Kirjanpito yleisesti SVOP-rahaston kirjanpidon käsittely VAROJEN JAKAMINEN JA VEROTUS Varojen jakaminen yleisesti Laillinen varojen jakaminen Laiton varojen jakaminen Maksukykytesti Taseen jakovara eli tasetesti Varojen jakaminen SVOP-rahastosta ja sen verotus Osakevaihdossa syntyneen SVOP-rahaston verotus SVOP-rahaston palautuksen arviointi kokonaisjakautumisessa Verohallinnon esimerkkejä SVOP-rahaston varojenjaon verotuksesta Lahjaan kuuluvan SVOP-sijoituksen vähentäminen lahjanarvosta YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET... 59

6 6 1 JOHDANTO 1.1 Aihealueen esittely ja merkitys Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto eli SVOP-rahasto sijoitetaan yrityksen kirjanpidon taseen vastattavaa puolen oman pääoman Muut rahastot -tilin alle. Varojen jakamista SVOP-rahastosta kohdellaan kahdella eri tavalla. Varojen jakaminen on joko osinkoa tai palautusta. SVOP-rahaston varojenjaon verottamista koskevia säännöksiä muutettiin HE 185/2013 vp:llä. Säännökset ovat tulleet voimaan SVOP-rahastoa koskevaa sääntelyä sisältyy tuloverolakiin (TVL), elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL), maatilatalouden tuloverolain (MVL) ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettuun lakiin (LähdeVL). Vuoden 2015 loppuun asti sovellettiin siirtymäsäännöstä, jossa ennen vuotta 2014 tehtyyn pääomansijoitukseen sovellettiin vanhaa verotuskäytäntöä eli SVOP-palautus verotettiin pääoman palautuksena. SVOP-rahastosijoitukset, jotka on tehty vuoden 2014 alun jälkeen, pitää olla osakkeenomistajan tekemiä sekä sijoituksen palautuksen pitää tapahtua 10 vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä, jotta sitä kohdeltaisiin verotuksessa luovutuksena. Vaikka henkilö olisi tehnyt pääomansijoituksen vuonna 2005 ja jakaa varoja vuoden 2017 aikana on sijoituksesta kulunut yli 10 vuotta ja näin ollen varojenjako verotettaisiin osinkona. Kyseessä olisi myös osinko, jos henkilö A olisi tehnyt sijoituksen SVOP-rahastoon ja tämä sijoitus jaettaisiin henkilölle B vuonna Vuoden 2014 alusta veronlainsäädäntöön otettiin säännökset vapaan oman pääoman palautuksen verokohtelusta. Tämä muutos koskee käytännössä erityisesti SVOP-rahaston palautuksen verokohtelua. (Viitala 2014, 31.) Hallituksen esityksessä (HE 185/2013 vp, 28-29) tätä kyseistä muutosta on perusteltu varojenjakoon liittyvän verosääntelyn ajantasaistamisella. HE 185/2013 perustelujen mukaan voitonjakamista sekä jakoa vapaan oman pääoman rahastoista on perustelua verottaa yhdenmukaisesti osinkona. Erilaisten erien erottelu vapaan oman pääoman eristä verotusta varten on pidetty tulkinnanvaraisena sekä hallinnollisesti vaikeaan järjestelmään johtavana. (Viitala 2014, 31.) Uusien säännösten mukaan varojen jakamista vapaan oman pääoman eristä, jotka eivät ole voittovaroja, verotetaan pääsääntöisesti osinkona. Tämä on yhdenmukaista OYL:n mukaisen osingon kanssa. (Viitala 2014, 32.) Verotusta käydään tarkemmin läpi kappaleessa 4.6.

7 7 Voimaantulosäännöksen mukaan uusia säännöksiä sovelletaan tai sen jälkeen saatuihin varojen jakamiseen SVOP-rahastosta. Listaamattomissa yhtiöissä uusia säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin varojen jakamiseen sisältyy pääomansijoituksia. Pääomasijoitus tulee olla tehty ennen lain voimaantuloa sekä varojenjakamisen on pitänyt tapahtua tai sen jälkeen. (Viitala 2014, 32.) Tutkimuksessa perehdytään SVOP-rahastoon ja sen muodostumiseen. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään SVOP-rahaston kirjapitoa. Tutkimuksessa selvitetään myös varojenjakoa sekä erityisesti SVOP-rahastosta suoritettavan varojenjaon verotusta. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto on aihealueena mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi osakeyhtiölaissa käsitellään SVOP-rahastoa vain siltä osin, miten se muodostuu ja mitkä varat tulee merkitä SVOP-rahastoon. Myös verotuksen kannalta aihe on kiinnostava, sillä verotusta on selkeästi siirretty yhtiöstä kohti varojen jakoa ja henkilökohtaista verotusta. SVOP-rahastosta löytyi ainoastaan kaksi pro gradu -tutkielmaa lähivuosilta eri yliopistoista, joten mielestäni SVOP-rahastoa on tutkittu melko vähän. 1.2 Tutkimusongelma, tutkimuksen tavoite ja rajaukset Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä ongelmia SVOP-rahaston käsittelyyn liittyy kirjanpidon ja verotuksen näkökulmasta Suomessa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään mitkä ovat ne ongelmakohdat SVOP-rahastojen kohdalla, joista verovelvolliset ovat joutuneet hakemaan ennakkoratkaisua veronviranomaiselta tai Kirjanpitolautakunnalta (KILA). Edellä mainittujen ongelmakohtien esiintuomiseksi tutkimuksessa tarkastellaan myös oikeuskäytäntöä hallinto-oikeuden (HAO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisujen perusteella. Tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi on rajattu pienet- ja keskisuuret (PK) osakeyhtiöt. Pörssiyritykset ja asunto-osakeyhtiöt on jätetty pois tarkastelusta. SVOP-rahastoon liittyen rajaukset on asetettu siten, että esimerkiksi sulautumisella tai vastaavalla yritysmenettelyllä

8 8 syntyneitä SVOP-rahastoja ei käsitellä. Tämä johtuu siitä, että kyseistä aihealuetta on jo käsitelty aiemmissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa on haluttu tarkkailla vuonna 2014 voimaan tullutta lakimuutosta SVOPrahastoon liittyen. Oikeustapaukset on valittu siten, että niissä on SVOP-rahasto mukana ja verovelvollisena on ollut osakeyhtiö tai osakas. Tutkimuksessa on otettu huomioon myös HAO tapaukset, koska niissä on ollut lain tulkintaa mukana. Aihealueen tiivistämiseksi tutkielmassa käsitellään ainoastaan TVL:n ja EVL:n säännöksiä SVOP-rahastoon liittyen. Näin ollen tutkimuksesta on jätetty pois MVL:n ja LähdEVL säännökset ja niiden käsittely. Tutkimusongelma jaetaan pää- sekä alaongelmiin alla olevalla tavalla: Pääongelma: Mitä ongelmia osakeyhtiöllä ja niiden osakkailla (verovelvollinen) on ollut SVOP-rahastojen vero-oikeudellisessa ja kirjanpidollisessa käsittelyssä erityisesti Suomen oikeuskäytännön ja verolautakunnan ratkaisujen perusteella? Alaongelmat: o Mikä on SVOP-rahasto ja miten se muodostuu? o Milloin kirjanpitovelvollisuus alkaa ja miten SVOP-rahasto näkyy kirjanpidossa? o Mitä tekijöitä tulee ottaa huomioon varoja jaettaessa? o Miten varoja jaetaan SVOP-rahastosta? o Miten uuden lain mukaan SVOP-rahastosta jaettuja varoja verotetaan? 1.3 Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmetodia. Oikeusdogmatiikan ensisijaisena tehtävänä on selvittää nykyisen voimassa olevan oikeuden tilanne, joka on niin sanottu tulkintatehtävä (Myrsky & Svensk 2016, 16). Lainopin sekä todellisuuden välinen suhde ei ole yksioikoinen. Lainoppi ei ole sulkenut reaalisen todellisuuden eli empirian tutkimusta täysin ulkopuolelle. (Husa 1997, 97.) Humanistisiin tieteisiin kuuluu lainoppi, koska sen kohde, oikeusjärjestys, ei ole samaan tapaan empiirinen asia kuten vaikkapa fyysisen todellisuuden olemassaolo (Aarnio 2011, 11).

9 9 Lainoppi ei ole tekemisissä tiedon sekä totuuden käsitteiden kanssa näiden varsinaisessa merkityksessä. Lainopin harjoittaja ei pysty koskaan tietämään asiaa samalla varmuuden tasolla, kuin vaikkapa fyysikko tietää jonkin oman alan totuutensa. Tämä ei laske lainopin tuottaman informaation arvoa. Myös lainopin harjoittajan on mahdollista esittää kannanottoja enemmän tai vähemmän varmasti. (Aarnio 2011, 12.) Lainopillisen tutkimuksen kohde on joko muotosuuntautunutta tai sisältösuuntautunutta. Formalismi on yhteydessä muotosuuntautuneeseen lainoppiin. Formalismia voidaan kuvata kolmen askeleen päättelyketjuna. Ensimmäisessä vaiheessa kuvataan tarvittava säädös ja toiseksi luonnehditaan tapauksen ongelmaksi muodostunut tilanne. Ensimmäisessä kahdessa vaiheessa vastataan kysymykseen Mitä?. Kun vastaukset on annettu, säädöstä sovelletaan tosiseikkoihin. Tässä siis johdetaan näistä loogisesti johtopäätös, jonka katsotaan ratkaisevan ongelman. (Aarnio 2011, 14.) Lainopin tutkimuskohde on voimassa olevan oikeuden merkitystä korostava. Lainoppi on nimenomaan lakia tulkitsevaa tutkimusta, eli tulkinnan on pysyteltävä lakitekstin sallimissa puitteissa sekä se on voitava perustella lakiin vedoten. Lainoppi on korostetusti kirjoitetulle laille alisteista toimintaa, jolla on kaksi tehtävää. Ensimmäinen tehtävä on systemaattisten yhteyksien ja oikeusjärjestelmän, oikeudenalan sekä säädösten sisäisten johdonmukaisuuksien selvittäminen. Toisena tehtävän on säännöksen tai säännösten tulkintavaihtoehtojen sekä niiden paremmuuden arviointi. (Timonen 1998, ) Lainopilla on ollut perinteisesti kaksi tehtävää, jotka ovat tulkinta ja systematisointi. Lainopilla selvitetään voimassaolevien oikeusnormien sisältöä. Tehtävässään lainoppi esittää kahdenlaisia väitteitä oikeusnormeista. Nämä kannanotot ovat normi- ja tulkintakannanottoja. Normikannanotoilla väitetään sitä, mitkä oikeusnormit kuuluvat sen hetkiseen voimassaolevaan oikeuteen. Tulkintakannanotoissa vastaavasti edetään pidemmälle ja väitetään jotain kyseisen oikeusnormin sisällöstä. Lainopilla pyritään siis tutkimaan sitä, mikä on voimassaolevaa oikeutta sekä mikä merkitys laista ja muista oikeuslähteistä (esimerkiksi KKO:n päätöstekstit tai lainvalmisteluasiakirjat) löytyvällä materiaalilla on. (Hirvonen 2011, 22.)

10 Lähteet ja tutkimuksen rakenne Tutkimus koostuu kirjallisuudesta, artikkeleista sekä näihin liitetyistä oikeustapauksista. Johdannon jälkeen ensimmäisenä käsitellään SVOP-rahastoa. Tässä osiossa käsitellään yleisesti sitä, mikä on SVOP-rahasto, mitä siitä sanotaan osakeyhtiölaissa sekä millä eri tavoin SVOP-rahasto voi muodostua. Toisessa osiossa käsitellään kirjanpitoa sekä erityisesti SVOP-rahaston kirjanpitoa. Kirjanpidon osiolla halutaan tuoda esiin sitä, että kirjanpito on myös tärkeässä osassa SVOP-rahastoon sijoittamisessa. Tämä johtuu siitä, että hyvällä kirjanpidolla osakkeenomistaja voi säästää veroseuraamukset, jos pääomansijoitus on selvästi kirjattu omalle alatililleen, eikä esimerkiksi samalle tilille siirrettyjen voittovarojen kanssa. Kolmannessa osiossa käsitellään varojenjakoa, eli mitä on varojen jakaminen sekä mitä on laillinen ja laiton varojen jakaminen. Osiossa käsitellään myös tasetestiä ja maksukykyisyystestiä, jotka olennaisesti liittyvät varojen jakamiseen. Tässä osiossa käsitellään myös SVOP-rahaston verotusta ja sitä, kuinka varojen jakaminen SVOPrahastosta tapahtuu. Syvyyttä varojenjakoon SVOP-rahastosta on tuotu erilaisilla oikeustapauksilla. Lähteinä pro gradu -tutkimuksessa on käytetty muun muassa ajankohtaista kirjallisuutta. Ajankohtaiset lähteet ovat tärkeitä erityisesti SVOP-rahaston varojenjaon verotuksen kohdalla, jotta lähteissä on varmasti huomioitu uusi lakimuutos. Lisäksi työssä on käytetty lähteinä erilaisia lakeja sekä artikkeleita, jotka liittyvät tutkimuksen aiheeseen.

11 11 2 SIJOITETUN VAPAAN OMAN PÄÄOMAN RAHASTO Tämän osion tarkoituksena on käydä läpi mikä on sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto. Osiossa käydään myös läpi mitä SVOP-rahastosta sanotaan osakeyhtiölaissa ja miten sitä on kommentoitu alan kirjallisuudessa. Tämän lisäksi käydään läpi SVOP-rahaston muodostumista, eli millä tavoin SVOP-rahasto voidaan tai voi muodostua. 2.1 SVOP-rahasto yleisesti SVOP-rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei KPL:n mukaan merkitä vieraaseen pääomaan. SVOP-rahastoon merkitään myös sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. (OYL 8:2.) SVOP-rahastoon pystytään merkitsemään esimerkiksi osakkeenomistajan sijoitus, joka on vastikkeeton. Tällainen vastikkeeton tapahtuma on sijoitus, josta ei saa vastikkeena osakkeita. SVOP-rahasto sisältää varoja, jotka on sijoitettu yhtiöön. Kertyneet voittovarat on mahdollista jakaa samassa järjestyksessä kuin SVOP-rahastoon sijoitetut varat, koska SVOP-rahasto sisältää yhtiöön sijoitettuja varoja. SVOP-rahasto esitetään osakeyhtiöiden taseessa oman pääoman alaryhmässä muut rahastot. (Leppiniemi 2014, 254.) Alla oleva Kuvio 1. havainnollistaa SVOP-rahaston sijoittumista taseessa. TASE (Tilikauden päättymispäivä) (Edellisen tilikauden päättymispäivä) V A S T A T T A V A A.... OMA PÄÄOMA Muut rahastot Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto 0,00 0,00 Yhtiöjärjestyksen mukaiset rahastot 0,00 0,00 Muut rahastot 0,00 0,00 0,00 0,00 KUVIO 1. SVOP-rahaston sijoittuminen taseessa. Lähde: Kirjanpitolautakunnan yleisohje tuloslaskelman ja taseen esittäminen

12 SVOP-rahasto osakeyhtiölaissa Osakeyhtiölaissa SVOP-rahasto on määritelty seuraavasti: SVOP-rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan, ja jota ei KPL:n mukaan merkitä vieraaseen pääomaan sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. (OYL 8:2.) OYL:n pääomajärjestelmä on tehty nimellisarvottomaan järjestelmään liittyvään olettaman varaan. Tässä järjestelmässä osakkeet eivät omaa nimellisarvoa ja osake ei myöskään edusta osakepääoman osuutta. Tähän nimellisarvottomaan järjestelmään liittyy innovaatio SVOPrahasto. SVOP-rahaston käyttöönotto ei muuta periaatetta siitä, että OY:n vapaaseen omaan pääomaan on pystynyt vuoden 1978 OYL:n voimassaolon aikana sijoittaa vastikkeettomia sijoituksia eli niin sanottuja vapaaehtoisia pääomasijoituksia. (Mähönen & Villa 2013, 150;152.) OYL:n SVOP-rahastosijoitukseen liittyvä sääntely on vähäistä. Ainoa säännös SVOP:sta on OYL 8 luvun 2 :ssä. SVOP-sijoituksessa ei ole kyse osakeannista eikä osakepääoman korottamisesta. Tämän lisäksi SVOP-sijoitus on osakeyhtiöoikeudellisesti täysin vastikkeeton, joten vähäinen sääntely on ymmärrettävää. Koska sääntely on vähäistä, voisi olla perusteltua soveltaa SVOP-sijoitukseen samantapaista sääntelyä kuin osakepääomasijoitukseen. (Immonen, Ossa & Villa 2014, 80.) Rahastosijoitukseen olisi suotavaa soveltaa osakeyhtiölain 9 luvun :n säännöksiä merkintähintasaamisesta, apportista ja rahamaksusta ilman siihen liittyviä osakeyhtiölain 11:3.1-2 :ien vastaavia viittauksia. Erityisesti tällöin on huomattava, että rahastosijoituksen kuittaus on mahdollista suorittaa ainoastaan hallituksen suostumuksella. Sääntelemättömyys antaa mahdollisuuden kuittauksen suorittamiseen pakollisena kuittauksena myös silloin, kun yhtiön hallitus vastustaa tätä. Jos rahastosijoitus tulee maksaa sopimuksen mukaisesti apporttiomaisuudella, hallituksen ja toimitusjohtajan tulee osakeyhtiölain 1 luvun 8 pykälän

13 13 velvollisuuksien toteuttamiseksi soveltaa rahastosijoitukseen osakepääomasijoituksia koskevia periaatteita. (Immonen, Ossa & Villa 2014, 80.) 2.3 SVOP-rahaston muodostuminen OYL 8:2 :ssä säädetään sellaisesta muusta oman pääoman sijoituksesta, jota ei merkitä muuhun rahastoon (OYL 8:2 ). Yhtiökäytännössä tällainen sijoitus on vastikkeeton sijoitus SVOP-rahastoon. Sijoituksen voi tehdä monella tapaa. Yhtiöön on mahdollista sijoittaa a) rahavaroja tai b) muuta omaisuutta. Muu omaisuus pitää olla oman pääoman ehtoista sekä ilman osakevastiketta tai muuta vastiketta. Täten pääomalainan, kuten muunkin velan, muuttamisessa SVOP-rahastosijoitukseksi on kyseessä vastasaamisen kuittaaminen. (Immonen ym. 2014, 79.) SVOP-rahastoon sijoituksen voi tehdä myös OYL 12:1.3 :n mukaan. Pääomalainan velkojan suostumuksella pääomalainaa voidaan muuntaa SVOPrahastoksi (OYL 12:1.3 ). Lisäksi myös muunlainen velka, kuin pääomalaina on mahdollista muuntaa SVOP-rahastoon sijoitukseksi (Immonen ym. 2014, 79). SVOP-rahastoon merkitään siis sellainen muu oman pääomaan sijoitus, joka ei tule merkityksi muuhun rahastoon. Kysymyksessä on siten vapaaehtoinen pääomansijoitus, jonka on tehnyt osakkeenomistaja tai kolmas taho. OYL:ssa ei ole nimenomaisesti määritelty toimielintä, joka päättää SVOP-rahastoon sijoittamisesta. SVOP-rahastoon sijoittaminen voidaan katsoa nojautuvan hallituksen yleistoimivaltaan, kun SVOP-rahastoon sijoittaessa ei anneta vastikkeena osakkeita eikä optio-oikeuksia tai muita erityisiä oikeuksia. (Immonen ym. 2014, 79.) SVOP-rahasto voi kasvaa monista eri syistä. SVOP-rahastoon on mahdollista merkitä esimerkiksi optio-oikeuksien tai osakkeiden merkintähinta osittain tai kokonaan. Myös osakkeenomistajien vastikkeettomat sijoitukset voivat kasvattaa SVOP-rahastoa. Osakepääoman alentaminen kasvattaa myös SVOP-rahastoa, jos alentamista ei käytetä varojenjakoon tai tappion kattamiseen. Lisäksi SVOP-rahasto voi myös kasvaa omien osakkeiden luovutuksesta kertyneellä määrällä. (Tomperi 2015, 73.)

14 14 SVOP-rahastoon voi muodostua sijoitus myös apporttina. Apportin merkintähinta merkitään osakepääomaan, jos perustamissopimuksessa tai osakeantipäätöksessä ei ole päätetty siitä, että apportti merkitään kokonaan tai osittain SVOP-rahastoon. Jos osakeyhtiön perustamisen yhteydessä yhtiön osakkeita merkitsee jokin muu taho kuin siirtävä yhtiö vähintään osakepääoman määrän mukaisella rahalla, on apporttiomaisuus mahdollista kirjata kokonaan SVOP-rahastoon. Apportin vastaava merkintähinta on siis mahdollista merkitä kokonaan SVOP-rahastoon, jos osakkeet ovat nimellisarvottomia sekä vastaanottava yhtiö on jo aiemmin perustettu. (Honkamäki & Pennanen 2010, 243.) Omistajan tekemä sijoitus SVOP-rahastoon on yhtiölle verovapaa pääomansijoitus (EVL 6.1 ). SVOP-rahastoon tehty sijoitus on yhtiölle verovapaa pääomansijoitus, jos pääomansijoituksen tekijä on yhtiön osakkeenomistaja. Sijoituksen tekijän ollessa muu kuin osakkeenomistaja, pitää sijoituksen verotuksellinen luonne arvioida tapauskohtaisesti. Osakkeenomistajan verotuksessa SVOP-rahastoon tehtävä sijoitus lisää osakkeiden hankintamenoa. (Viitala 2014, 112.) Pääomasijoitus SVOP-rahastoon kasvattaa nettovarallisuutta. Osakkaan omassa verotuksessa pääomasijoitus lisätään osakkeen hankintamenoon. (Tomperi 2015, 73.) Hallituksen päättäessä SVOP-rahastosijoituksen perustamisesta sekä sijoituksen vastaanottamisesta, tulee hallituksen päätöksessä mainita SVOP-rahastoon tehtävän sijoituksen määrä. Tämän lisäksi sen hetkinen tilanne huomioiden tulee esittää riittävän yksilöitynä syy, johon SVOP-sijoitus perustuu. SVOP-sijoituksen taustalla voi olla yhteistoimintasopimus liikekumppanin kanssa, osakassopimus tai emoyhtiön tarve vahvistaa tytäryhtiönsä omaa pääomaa. Tytäryhtiön pääoman vahvistaminen voi tulla kyseeseen, jos tytäryhtiö on menettämässä osakepääomaansa tai on tapahtumassa muu oikeustoimi. Hallituksen tulee arvioida SVOP-sijoitusta sekä sitä, mikä seikka on SVOPsijoituksen taustalla, yhtiön etu huomioiden. (Immonen ym. 2014, 79.) SVOP-rahaston korottaminen tekemällä SVOP-rahastosijoitus lisää myös vapaan oman pääoman määrää. Tämä voidaan myöhemmin siirtää osakepääomaan rahastokorotuksena. SVOP-sijoituksessa yhtiö saa ilman vastiketta lisää varoja tai jos velka muutetaan SVOPsijoitukseksi, välttyy yhtiö velan maksamiselta takaisin. Sijoituksen tekijä voi olla kuka vain,

15 15 se voi olla osakkeenomistaja tai tämän sukulainen, muu tämän lähipiiriin tai intressipiiriin kuuluva henkilö, velkoja tai vaikkapa taho, jolla ei ole mitään suhdetta yhtiöön, sen osakkeenomistajiin tai näiden lähipiiriin. (Immonen ym. 2014, 80.) SVOP-rahastoon tehtyä rahastosijoitusta ei tarvitse ilmoittaa rekisteröitäväksi (Immonen ym. 2014, 81). SVOP-rahastoa voi kasvattaa joustavasti yhtiökokouksen päätöksellä, koska siihen ei tarvitse tehdä kaupparekisteri-ilmoitusta tai mahdollisia muutoksia yhtiöjärjestykseen (Tomperi 2015, 73). Rekisteröintiä ei tarvitse suorittaa, koska SVOPrahastoon tehty rahastosijoitus ei vaikuta osakepääoman määrään eikä vapaan oman pääoman rahastoja muutenkaan kirjata rekisteriin (Immonen ym. 2014, 81). Täten SVOP-rahaston sijoitusten kohdalla ei voi soveltaa OYL 11 luvun 4 :n säännöksiä rekisteriin tehtävistä ilmoituksista tai siihen liittyvistä liitteistä. Näiden liitteiden ja ilmoitusten tarkoituksena on todentaa se, että varat jotka on sijoitettu yhtiöön tarkoituksena korottaa osakepääomaa, ovat myös tulleet yhtiölle. SVOP-rahastosijoituksen tuleminen yhtiölle jää siten yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteen piiriin OYL 1 luvun 8 :n mukaisesti. Huolellisuusvelvoitteen piiriin jää myös apporttiomaisuudella tehty maksu. Apportista kannattaa tehdä samanlainen dokumentaatio soveltuvin osin, kuten osakkeen merkintämaksu tai osakepääomasijoitus tehtäisiin apporttiomaisuudella. Tilintarkastajan lausuntoa ei vaadita, jos SVOP-rahastoon tehdään rahastosijoitus apporttina. Lausuntoa ei vaadita, koska laissa ei ole nimenomaista säännöstä tälle. (Immonen ym. 2014, 81.) Sijoituksen tekijä ja yhtiö voivat myös sopia, että sijoitus jätetään poikkeuksellisesti yhtiön velaksi. Tällaisessa tapauksessa yhtiö kirjaa sopimuksen mukaisen saamisen taseessa saamiseksi ja vastaavasti vastakirjaus tulee SVOP-rahastoon. SVOP-rahastoon merkittävät varat ovat OYL 8 luvun 1 :n sekä OYL 13:1.1 :n 1 kohdan mukaisesti jakokelpoisia varoja ilman velkojiensuojamenettelyä OYL 14 luvun mukaan. OYL 1 luvun 8 :n mukaisesti yhtiön johdolla on huolellisuusvelvoite siitä, että yhtiön taseessa oleva saamisten määrä vastaa SVOP-rahastoon merkittyä määrää, ja että taseessa ei ole merkittynä sellaisia eriä, jotka eivät ole olemassa. Tämän yhteydessä on erityisesti huomattava, että OYL 8 luvun 3 :n mukaan osakeyhtiön tilinpäätös tulee laatia kirjanpitosääntelyn mukaan. (Immonen ym. 2014, )

16 16 Tilinpäätöksen on annettava riittävä ja oikea kuva yhtiön taloudellisesta asemasta ja tilinpäätössääntelyn rikkominen on OYL:n rikkomista OYL 8 luvun ja 3 :n viittaussäännön perusteella. SVOP-rahastoon tehtävä sijoitus kasvattaa yhtiön varallisuutta. SVOP-sijoitus tulee yhtiön jokaisen osakkeenomistajan hyväksi välillisesti. SVOP-sijoitus vaikuttaa osakkeenomistajien osakkeiden arvoon osakeyhtiölaissa määrätyllä tavalla sekä mahdollisesti osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä sovitulla tavalla. Tämä toteutuu riippumatta siitä, kuka sijoituksen tekee SVOP-rahastoon. (Immonen ym. 2014, ) Vaasan HAO käsitteli SVOP-rahaston muodostumista. Kysymyksessä oli, voidaanko tytäryhtiöltä B oleva lainasaatava muuttaa tytäryhtiön B:n SVOP-rahastoksi ilman veroseuraamuksia. HAO katsoi, että mikäli B:n velka emoyhtiö A:lle muunnetaan sijoitukseksi SVOP-rahastoon ei veronalaista tuloa synny A:lle. HAO:n perusteluissa kyseessä on emoyhtiön sekä sen tytäryhtiön todellinen velkasuhde. (Vaasan HAO ) Vaasan HAO:n tapauksessa yhtiö A oli hankkinut koko yhtiön B osakekannan ranskalaiseen konserniin kuuluvalta ruotsalaiselta yhtiöltä. Samaan aikaan A oli eri kaupalla hankkinut konsernilla B:ltä olevat 25,4 miljoonan euron lainasaamiset yhden euron kauppahinnalla. Emoyhtiö A oli hakenut ennakkoratkaisua siitä, että emoyhtiön muuntaessa tytäryhtiö B:ltä olevan lainasaamisen B:n omaksi pääomaksi SVOP-rahastoon, voiko muuntamisen tehdä siten, että se ei aiheuta A:lle veronalaista tuloa. Saatavan hankintameno, eli yksi euro, on tarkoitus kirjata B:n osakkeiden hankintamenon lisäykseksi. Verohallinnon ennakkoratkaisussa oli katsottu, että emoyhtiö A:lle katsotaan realisoituvan lainasaamisen nimellisarvon ja sen hankintamenon erotuksen suuruinen veronalainen tulo. (Vaasan HAO ) HAO hyväksyi A:n valituksen ja kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että jos tytäryhtiön B:n emoyhtiö A:lle oleva velka muunnetaan sijoitukseksi tytäryhtiö B:n SVOP-rahastoon, ei muuntaminen aiheuta veronalaisen tulon muodostumista emoyhtiö A:lle. Perusteluissa HAO totesi, että kyse on emoyhtiön ja tytäryhtiön välisestä todellisesta velkasuhteesta. Tytäryhtiön velkojen konvertoiminen sen

17 17 omaan pääomaan suoritetaan ilman välitöntä vastasuoritusta emoyhtiölle. Kun saamisten hankintahinta, eli yksi euro, kirjataan osakkeiden hankintamenoon, konvertointi ei aiheuta emoyhtiön kirjanpidossa sellaista tapahtumaa, josta emoyhtiölle kertyisi kirjanpidollista tulosta. Konversio ei myöskään osakkeenomistajan pääomansijoituksena realisoi emoyhtiölle veronalaista tuloa. (Vaasan HAO ) Näin ollen tytäryhtiön velkojen konvertointi omaan pääomaan suoritetaan ilman välitöntä vastasuoritusta emoyhtiölle. Kirjanpidollisesti tulosta ei synny konvertoinnista. Konversio ei myöskään realisoi emoyhtiölle veronalaista tuloa osakkeenomistajan pääomansijoituksena. (Vaasan HAO ) Tapauksessa sovellettiin EVL 4 sekä 6 1 momentin 2 kohtaa (Vaasan HAO ). EVL 4 :n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot (EVL 4 ). EVL 6 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole yhteisön osake- tai osuuspääomana ja muuna pääomansijoituksena saadut erät mukaan lukien OY:n omien osakkeiden luovutuksesta saadut vastikkeet (EVL 6.1 ). Näillä perustein Vaasan HAO katsoi, että velkojen konvertointi SVOP-sijoitukseksi ei realisoi emoyhtiölle veronalaista tuloa, koska kirjanpidollista tulosta ei synny konvertoinnista. Tästä ei myöskään synny veronalaista tuloa osakkeenomistajan pääomansijoituksena. Verohallinto oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että emoyhtiö A:lle realisoituisi lainasaamisen nimellisarvon ja sen hankintamenon erotuksen suuruinen veronalainen tulo. (Vaasan HAO )

18 18 3 SVOP-RAHASTON KIRJANPIDON KÄSITTELY Tämän osion tarkoituksena on käsitellä kirjanpitoa yleisesti, eli mitä on kirjanpito ja kuka on kirjanpitovelvollinen. Lisäksi käsitellään SVOP-rahaston kirjanpitokäsittelyä. Tarkoituksena on selvittää, kuka on kirjanpitovelvollinen ja onko kirjanpidon oltava yksinkertaista vai kaksinkertaista. Näin saadaan pohjaa sille, miten ja miksi SVOP-rahastoon tulevat ja lähtevät tapahtumat tulee olla kirjanpidossa. 3.1 Kirjanpito yleisesti Yrityksen koko tai toiminnan laajuus eivät vaikuta kirjanpitovelvollisuuden toteutumiseen. Kirjanpitovelvollisuus alkaa, kun harjoitetaan liike- tai ammattitoimintaa tai toimitaan tietyn yritysmuodon puitteissa. Eri yritysmuotoja on esimerkiksi osakeyhtiö, osuuskunta, kommandiittiyhtiö tai avoinyhtiö, yhdistys, säätiö tai muu sellainen KPL:n 1 luvun 1 :ssä mainittu organisaatio. (Leppiniemi & Leppiniemi 2010, 17.; KPL 1:1.) Ammatinharjoittajan ja liikkeenharjoittajan toimintaa jatkava konkurssipesä ja kuolinpesä ovat myös kirjanpitovelvollisia (Lydman 2016, 31). Liiketoiminnan tai ammattitoiminnan myötä myös yksityishenkilöstä voi tulla kirjanpitovelvollinen. Tällaisessa tapauksessa kirjanpitovelvollisuus koskee vain hänen liike- tai ammattitoimintaa, ei siis kaikkea hänen toimintaansa. Kirjanpitovelvollisuuden perustuessa yritysmuotoon, kirjanpitovelvollisuus on helposti tunnistettavissa. Liiketoiminnan ja ammattitoiminnan rajatapausten osalta tarvitaan tulkintaa. Näille tyypillisiä piirteitä ovat riski sekä toiminnan suuntautuminen markkinoille. Riski ilmenee mahdollisuutena menettää saavutettu varallisuus. Liiketoiminta ja ammattitoiminta eroavat palkkatyöstä siten, että niitä ei tehdä työnantajan valvonnassa eikä työnantajan riskillä. Markkinasuuntautuneisuus on nähtävissä asiakkaiden hankkimisena sekä suhteena asiakkaisiin. (Leppiniemi & Leppiniemi 2010, 17.) Myyntitoiminta on lähtökohtaisesti liiketoimintaa. Vähäinen, harrastusmielessä suoritettava myynti, kuten itse maalattujen taulujen tai rahakokoelmien myyminen, voi olla henkilökohtaiseksi toiminnaksi luokiteltavaa. Kun toiminta selvästi laajenee ja suuntautuu selvästi ulkopuoliseen asiakaskuntaan, katsotaan liiketoiminta kirjanpitovelvollisuuden

19 19 aikaansaavaksi toiminnaksi. Ammattitoimintaa vastaavasti voi olla soittamisen tai laulamisen opettaminen itsenäisesti tai vaikkapa taksiautoilu. Tärkeää on myös huomata, milloin kirjanpitovelvollisuus alkaa. (Leppiniemi & Leppiniemi 2010, 18.) Tilikausi on 12 kuukautta. Toiminnan alkaessa tai loppuessa taikka tilinpäätöksen ajankohtaa muutettaessa tilikausi saa olla tätä lyhyempi tai pidempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta. (KPL 1:4.) KILA on antanut lausunnon siitä, milloin kirjanpitovelvollisuus alkaa. Osakeyhtiöllä kirjanpitovelvollisuus alkaa viimeistään silloin kun perustettavan yhtiön osakkeet merkitään. Osakkeiden merkitseminen on rahoitustapahtuma, joka kuuluu kirjanpitolain 2 luvun 1 :n nojalla kirjanpitoon merkittävin liiketapahtumiin. (KILA 2005/1757.) Kahdenkertainen kirjanpito kuuluu kirjanpidon pääsääntöihin. Kahdenkertaisella kirjanpidolla tarkoitetaan sitä, että joka kirjaus tehdään kahdelle tilille. Toisella kirjauksella osoitetaan kohde, johon rahat käytetään eli debet. Vastaavasti toisella kirjauksella osoitetaan se, mistä rahat ovat peräisin eli kredit. Debet-kirjausten yhteissumman on oltava yhtä suuri kuin kredit-kirjausten yhteissumma. Tämä käytäntö koskee siis yksittäisiä kirjauksia sekä koko kirjanpidon kirjauksia. Kirjanpidosta pitäisi pystyä tarkastamaan ostovelkojen sekä myyntisaamisten määrä ja saada tarpeelliset tiedot, jotta verovelvollisuus täyttyy. Liiketapahtumien merkintä tulisikin tehdä siten, että edellä olevat asiat voidaan todeta tapahtuneiksi. (Lydman 2016, ) Ammatin- sekä liikkeenharjoittajan ei tarvitse pitää kahdenkertaista kirjanpitoa, jos sekä päättyneeltä että edeltäneeltä tilikaudelta on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä. Nämä edellytykset ovat: 1) Taseen loppusumma ylittää ) Liikevaihto tai siihen verrattavissa oleva tuotto ylittää tai 3) Palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä. Jos näistä rajoista vähintään kaksi ylittyy kuluvalla sekä sitä edeltäneellä tilikaudella, on ammatinharjoittaja tai liikkeenharjoittaja velvollinen laatimaan tilinpäätöksen kalenterivuodelta. (Lydman 2016, 32.)

20 SVOP-rahaston kirjanpidon käsittely Pääomasijoituksille sekä voittovaroista siirretyille varoille voi olla yhtiön kirjanpidossa erilliset vapaan oman pääoman rahastot. Varojenjako voidaan tällaisessa tapauksessa varojenjakopäätöksellä kohdistaa siihen rahastoon, jossa on vain voittovaroja tai pääomansijoituksia. Yhtiön kirjanpidossa olevaan vapaan oman pääoman rahastoon voi sisältyä myös erilliset alatilit pääomansijoituksille sekä voittovaroista siirrettäville varoille. Varojen jakaminen on mahdollista kohdistaa tällaisessa tapauksessa varojenjakopäätöksellä tiettyyn vapaan oman pääoman rahaston alatiliin. (Verohallinto 2015.) Varojenjakoa käydään tarkemmin läpi pääluvussa 4. Jos tuloverolain 45 a :ssä tai laki elinkeinotulon verottamisesta 6 c :ssä tarkoitettu pääomansijoitus on sijoittamishetkellä kirjattu erilliseen rahastoon tai rahaston alatilille eikä kyseiselle kirjanpidon tilille ole siirretty ollenkaan voittovaroja, pidetään tällä tavalla muodostuneiden varojen jakamista kokonaan pääomansijoituksen palauttamisena. Ratkaisevaa on pääomansijoituksen kirjanpidollinen käsittely pääomansijoituksen tekohetkellä. Jos varoja myöhemmin eriytetään kirjanpidossa, ei tällaista toimintaa voida pitää luotettavana selvityksenä verotuksessa, mistä varat ovat alkuperäisin. Jotta varojen jakamista voidaan käsitellä luovutuksena, tulee varojenjakopäätöksestä ilmetä selvästi, mistä rahastosta tai mistä rahaston alatililtä varoja ollaan jakamassa. (Verohallinto 2015.) KILA:n (2010/1848) tapauksessa ratkaisua hakeva taho oli kymmenen kunnan omistama jätevedenpuhdistuspalveluita tuottava yhtiö. Hakija oli pyytänyt KILA:lta lausuntoa seuraaviin kysymyksiin: 1. Onko hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata määrätarkoitukseen saatu pääomasijoitus vähentämään kyseisellä sijoituksella rahoitetun investoinnin hankintamenoa? 2. Tuleeko hakijan kirjata määrätarkoitukseen saadulla pääomasijoituksella rahoitettu hakemuksessa kuvattu investointi kerralla kuluksi, koska siihen ei liity tulonodotuksia? 3. Jos määrätarkoitukseen saatu pääomasijoitus kirjataan omaan pääomaan, voidaanko se kirjata sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon?

21 21 Hakija sekä sen omistajat ovat sopineet, että jokaisena tilikautena osakkailta peritään puhdistusmaksua, jonka suuruus vastaa jäteveden puhdistuksesta syntyviä kuluja. Hakija sekä omistajat ovat lisäksi sopineet puhdistamoinvestoinnin hankintamenon rahoituksesta. Sopimuksen mukaan yhtiö perii osakkailta investoinnin hankintamenon kattamiseksi tarvitsemansa varat. Käytännössä tämä toteutetaan siten, että jokaisena tilikautena osakkailta peritään maksu, joka vastaa tilinpäätöksen mukaisia poistoja, leasingmaksuja sekä korkokuluja. Hakijan kysymykset koskevat tilannetta, jossa perustajaosakkaita myöhemmin osakkaiksi tulleet neljä kuntaa ovat osakemerkinnän yhteydessä sitoutuneet antamaan yhtiöön pääomaa. (KILA 2010/1848.) Osakemerkinnällä rahoitetaan kuntien suunnalle maantieteellisesti kohdistuva liittymäviemärien rakentaminen. Kyseistä pääomasijoitusta nimitetään hakemuksessa määrätarkoitukseen saaduksi pääomasijoitukseksi. Osakassopimuksen mukaisesti liittymäviemäreitä ei lueta niihin kustannuksiin, joiden perusteella osakkailta peritään maksua jokaisena tilikautena. Hakija on ilmoittanut pyydettyinä lisätietoina seuraavaa: Myöhemmin osakkaiksi tulleet kunnat ovat tehneet siirtoviemärien rahoittamisesta sisällöltään sen kaltaisen päätöksen, että kyseessä on OYL 8 luvun 2 :n tarkoittama muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Pääomansijoitus merkitään SVOP-rahastoon. (KILA 2010/1848.) KILA:an kannanoton mukaan hakijan kysymyksissä on kyse erityistarkoitukseen rakennettujen liittymäviemärien sekä niiden rahoittamiseen liittyvien liiketapahtumien kirjaamisesta. Hakijan hakemuksesta käy ilmi, että hakijayhtiön osakkaiksi myöhemmin tulleet kunnat ovat sitoutuneet siihen, että ne rahoittavat niiden liittymisen yhteydessä rakennettavat liittymäviemärit. Liittymäviemärien rakentaminen on edellytyksenä sille, että kunnat pääsevät osallisiksi hakijayhtiön palveluihin. Hakemuksessa on sovittu, että hakijayhtiö rakennuttaa kyseiset viemärit, joten viemärit ovat yhtiön omaisuutta eivätkä kuuluu liittyjäkunnille yhteisesti. Rakentamisen rahoitus on päätetty toteuttaa SVOPrahastosijoituksena. Lautakunta toteaa liittymäviemärien rahoittamisesta tehtyjen päätöksien olevan hakijayhtiön sekä osakkaiden itsensä tekemiä päätöksiä, joihin he ovat itse voineet vaikuttaa. (KILA 2010/1848.)

22 22 OYL:n oman pääoman jaottelua koskevat tulkinnat eivät kuulu KILA:n toimivaltaan. Lautakunta toteaa, että KPL 1:3 :ssä tarkoitettuun hyvään kirjanpitotapaan kuuluu kirjanpitovelvollisen tilinpäätökseen liittyvien muussa liansäädännössä olevien ja luonteeltaan velvoittavien erityissäännösten noudattaminen. Näin ollen kysymyksessä olevien liittymäviemärien rakentamisen rahoittamiseen liittyvän pääomasijoituksen käsittelyn kannalta ratkaisee määrämuoto eli millaisena pääomanpanoksena rahoitus on hakijayhtiöön päätetty sijoittaa. Hakijan antaman tietojen mukaan kyseessä on OYL 8 luvun 2 :n tarkoittama SVOP-rahastoon tehty sijoitus. Täten SVOP-rahastoon tehty sijoitus tulee merkitä asianomaiseen oman pääoman erään. (KILA 2010/1848.) Hakijan ensimmäiseen kysymykseen hakija on lisäksi viitannut KILA:n poistoyleisohjeen kohtaan 2.5, joka käsittelee investointiavustuksia. KILA on todennut kysymykseen 1, että poistoyleisohjeen kohta on merkityksellinen niissä tilanteissa, joissa on kyse avustuksista. Hakijan tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse avustuksesta eikä lahjoituksesta. Liittymäviemärien rahoitus on toteutettu SVOP-rahastoon tehtynä oman pääoman ehtoisena sijoituksena, joka on vastikkeeton. Kyseessä ei täten ole investointiavustus. Koska hakemuksessa on kyseessä hakijayhtiön sekä osakkaiden päättämästä OYL:ssa määritellystä SVOP-rahastoon tehdystä pääomansijoituksesta, merkitään kyseinen pääomansijoitus OYL:n tarkoittamin tavoin SVOP-rahaston lisäykseksi taseeseen. Investoinnin hankintameno vastaavasti aktivoidaan sekä kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistona kuluksi KPL:n 5 luvun 5 :stä ilmenevän vaatimuksen mukaisesti. (KILA 2010/1848.) Hakijan toiseen kysymykseen lautakunta katsoo, että pelkästään se, että osakkaat ovat sopineet liittymäviemärien poistoja vastaavien veloituksien perimisestä osakkailta, ei ole riittävä peruste KPL:n 5 luvun 13 :n tarkoittamalle arvonalennuskirjaukselle. Lautakunnan käsityksen mukaisesti liittymäviemäri-investoinnin on katsottu kerryttävän yhtiölle tuloa ainakin välillisesti, koska tämä mahdollistaa yhtiölle oikeuden periä tuloja uusilta osakkailta. Arvonalentumisen edellytyksiä tulee hakemuksen tarkoittaman liittymäviemäri-investoinnin osalta tarkastella siten, että yhtiön omistaman viemäriverkostokokonaisuuden todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo pitää ottaa huomioon. Jos tämä tulo on pysyvästi verkoston poistamatonta hankintamenoa pienempi, tällöin arvonalennuskirjauksen edellytykset ovat voimassa. Hakemuksen tilanne poikkeaa KILA:n aikaisemmasta

23 23 lausunnosta 1795/2007, jossa vesihuolto-osuuskunnan putkiverkko oli muuttunut kokonaan hyödyttömäksi, kun sen oli korvannut kunnallinen verkko. (KILA 2010/1848.) KPL:n 3 luvun 2 :n 1 momentissa tarkoitetun oikean ja riittävän kuvan kannalta KILA pitää tärkeänä, ettei hakemuksen tarkoittamaa liittymäviemäri-investointia tulkita hakijan liiketoiminnan kannalta samankaltaiseksi omaisuudeksi kuin muut vastaavat aineelliset hyödykkeet. Tästä johtuen liitetietona tulee antaa investointia koskevat tarpeelliset tiedot KPL:n 3 luvun 2 :n 1 momentin toisen virkkeen sekä KPA 2 luvun 3 :n 1 momentin kolmannen kohdan nojalla. Sellaisiin pysyviin vastaaviin kuuluva aineellinen investointi, joka on rahoitettu määrätyllä SVOP-rahastoon kirjatulla pääomasijoituksella ja jonka hankintameno aktivoidaan sekä kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaisena poistona kuluksi KPL:n 5 luvun 5 :n mukaisesti. Hyvän kirjanpitotavan mukaista ei siten ole kirjata SVOP-pääomansijoitusta kyseisen investoinnin hankintamenon vähennykseksi. Riittävä peruste arvonalennuskirjaukselle ei siten ole pelkästään se seikka, että osakkaat ovat sopineet siitä, että liittymäviemärien poistoja vastaavia veloituksia ei peritä osakkailta. Hakemuksen tarkoittamasta liittymäviemäri-investoinnin erityisluonteesta pitää antaa selvitys liitetietona. (KILA 2010/1848.) Kirjanpitolautakunnan toimivalta antaa lausunto hakijan kysymyksiin määräytyy KPL:n 8 luvun 2 :n mukaan sekä OYL 8 luvun 11 :n nojalla. KPL 8 luvun 2 :n 1 momentin mukaan KILA voi antaa ohjeita ja lausuntoja viranomaisten, elinkeinonharjoittajien tai kuntien järjestön tai kirjanpitovelvollisen hakemuksesta (KPL 8:2.1 ). OYL 8 luvun 11 :n mukaan, KILA voi KPL:n 8 luvun 2 :ssä säädetyllä tavalla antaa ohjeita sekä lausuntoja OYL:n tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen säännösten soveltamisesta (OYL 8:11 ). Keskeistä on, ulottuuko KILA:n toimivalta KPL:n 8 luvun 1 2 :ien oman pääoman jaottelua koskeviin tulkintoihin. Lautakunta toteaa, että OYL 8 luvun 11 ei kata osakeyhtiön oman pääoman jaottelua koskevia säännöksiä. Lautakunnan toimivaltaan ei siis kuulu lausua OYL 8 luvun 1 2 :ien tarkoittamien oman pääoman lajien tai SVOP-rahastoon liittyvistä tulkinnoista. Sen sijaan lautakunta on toimivaltainen lausumaan tilinpäätöksen laatimista koskevia säännöksistä ja niiden soveltamisesta. KILA ei myöskään ole toimivaltainen ottamaan kantaa verolainsäädäntöön, joten lausunnossa ei käsitellä kannanottojen vaikutusta hakijan verotukseen. (KILA 2010/1848.)

24 24 KILA:n 2010/1848 tapauksessa oli kyse siitä, että kyseessä oli liittymäviemärien rakentaminen sekä näiden rahoittamiseen liittyvien liiketapahtumien kirjaaminen. KILA:n saamien tietojen mukaan rakentamisen rahoittaminen on päätetty toteuttaa SVOPrahastosijoituksena. KILA:n mukaan tällöin kyseessä on OYL 8 luvun 2 :n tarkoittama SVOP-rahastosijoitus ja sijoitus tulee merkitä asianomaiseen oman pääoman erään. Hakija oli hakemuksessaan kysynyt, onko hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata määrätarkoitukseen saatu pääomasijoitus vähentämään kyseisellä sijoituksella rahoitetun investoinnin hankintamenoa. Hakija oli viitannut KILA:n poistoyleisohjeiseen, joka käsittelee investointiavustuksia. Lautakunta totesi, että poistoyleisohjetta voidaan soveltaa, kun kyse on avustuksista. Tässä tapauksessa näin ei kuitenkaan ollut. Tästä syystä SVOPrahastosijoitus OYL:n mukaan lisätään taseen SVOP-rahaston lisäykseksi. Lisäksi liittymäviemäri-investoinnin erityisluonteesta tulee antaa selvitys liitetietona tilinpäätökseen. (KILA 2010/1848.) KILA:n tapauksessa kysymyksessä oli kirjanpidolliset ongelmat eli voidaanko kirjaus suorittaa hakijan haluamalla tavalla. KILA kuitenkin totesi lausunnoissaan, että SVOPrahastoon tehtävä sijoitus tulee merkitä asianomaisen oman pääoman erään. Näin ollen SVOP-rahastoon kuuluvasta sijoituksesta ei voida vähentää esimerkiksi investoinnin hankintamenoa. SVOP-rahastoon tehtävä sijoitus tulee siis näkyä kokonaisuudessa kirjanpidossa, ellei kyseessä ole KILA:n tarkoittama poistoyleisohje, jossa on kyseessä investointiavustus.

25 25 4 VAROJEN JAKAMINEN JA VEROTUS Tämän luvun tarkoituksena on käsitellä varojenjakoa yleisesti, eli lakeja joissa säädetään varojenjaosta sekä kirjallisuutta samasta aiheesta. Lisäksi luvussa tarkastellaan laillista ja laitonta varojenjakoa. Tämän lisäksi käsitellään varojen jakoon liittyvää maksukykyisyystestiä sekä tasetestiä. Viimeisessä osiossa käsitellään SVOP-rahastosta tehtävää varojen jakamista ja kuinka sitä verotetaan uuden lain mukaisesti. 4.1 Varojen jakaminen yleisesti Varojenjako osakeyhtiössä sekä varojen jakamisen menettelyt perustuvat osakeyhtiölakiin liittyvään sääntelyyn (Blomqvist & Malmivaara 2016, 13). Osingonjakamisen ja muun varojen jakamisen verokohtelusta säädetään tuloverolaissa (TVL) ja laissa elinkeinotulon verottamisesta (EVL). Viimeisin muutos osingonjakamiseen ja muuhun varojen jakamiseen tuli voimaan Muutokset kohdistuivat mm. yhteisöverokantaan, pääomatuloverotukseen sekä vapaan oman pääoman rahastosta tehtävään varojen jakamisen verottamiseen. Näiden muutosten taustalla oli siirtää yritysverotuksen painopistettä yhtiössä olevien varojen verotuksesta kohti yhtiöstä jaettavien varojen verottamiseen. (Blomqvist & Malmivaara 2016, 14.) 4.2 Laillinen varojen jakaminen Osakeyhtiössä tarkoituksena on tuottaa voittoa sen osakkeenomistajille. Yhtiöllä voi olla myös osittain tai kokonaan muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen sen osakkeenomistajille. Tällaisessa tapauksessa asiasta on erikseen oltava maininta yhtiön yhtiöjärjestyksessä. (Raunio, Romppainen, Ukkola, & Kotiranta 2014, 9.) Voiton tuottaminen ei tarkoita mahdollisimman suurten voitonjakokelpoisten varojen tuottamista lyhyellä aikavälillä, vaan voiton tuottamista tarkastellaan pidemmällä ajanjaksolla. Voiton tuottaminen voi tapahtua varojenjaon sijaan myös pyrkimällä mahdollisimman korkeaan osakkeen arvoon. (HE 109/2005 vp, ) Osakeyhtiöstä yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin osakeyhtiölaissa säädetään. Lailliseen varojen jakamiseen on neljä tapaa: 1) Voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta; 2) OYL 14 luvussa

26 26 tarkoitetusta osakepääoman alentamisesta 3) OYL 3 ja 15 luvussa tarkoitetusta omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta; 4) OYL 20 luvussa tarkoitetusta yhtiön purkamisesta ja rekisteristä poistamisesta. (OYL 13:1.) Tässä tutkimuksessa keskitytään kohtaan 1 liittyvään varojen jakamiseen vapaan oman pääoman rahastosta. OYL 13 luvun 1 :n 1 kohdassa tarkoitetuissa kaikissa laillisissa varojenjakotavoissa on kyse menettelyistä, joissa osakeyhtiöstä vähenee varallisuus täysin vastikkeetta tai yhtiö saa omia osakkeitaan vastikkeena. Tällaisissa tilanteissa kysymyksessä ei ole liiketoiminta. Lähtökohtaisesti nämä tilanteet ovat ilman käypää vastiketta tapahtuvia suorituksia eli varojen jakamista. (Mähönen & Villa 2013, 248.) Varojenjako perustuu viimeisimmäksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen pitää olla tilintarkastettu. Varojen jakamisessa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. (OYL 13:3.) Varoja ei kuitenkaan saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai varojen jakaminen aiheuttaisi maksukyvyttömyyden (OYL 13:2 ). Maksukykyyn ja maksukykytestiin palataan luvussa 4.4. Yhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Osakepääoma sekä KPL:n mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto ovat sidottua omaa pääomaa. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa (OYL 8:1.1 ). Osakeyhtiölaissa on määritelty, että jollei osakeyhtiön maksukykyä koskevasta 2 :stä muuta johdu, osakeyhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti (OYL 13:5.1 ). Jakokelpoinen vapaa oma pääoma voidaan muodostaa siten, että taseen osoittamasta vapaasta omasta pääomasta tehdään mahdolliset vähennykset. Kyseiset vähennyserät ovat: 1) Yhtiöjärjestyksen määräyksen perusteella jakamatta jätettävät varat 2) Jo jaettu vapaan

27 27 oman pääoman määrä tilinpäätöksen perusteella 3) Pääomalainalle kertynyt korko, jota ei ole maksettu 4) Taseeseen aktivoidut tietyt perustamis- ja tutkimusmenot 5) Taseeseen aktivoidut kehittämismenot. Kun kyseiset erät on vähennetty tilinpäätöksen sisältämästä taseen mukaisesta vapaasta oma pääomasta, saadaan jakokelpoinen vapaa oma pääoma. (Blomqvist & Malmivaara 2016, 31.) 4.3 Laiton varojen jakaminen Osakeyhtiölain mukainen laiton varojen jakaminen voidaan jaotella seuraavasti: a) Varojenjako silloin, kun taseessa ei ole jakokelpoisia varoja (tasetesti negatiivinen) b) Varojenjako silloin, kun tasetesti on positiivinen, mutta vaarantaa yhtiön maksukyvyn (maksukykytesti on negatiivinen) c) Jos jaetaan varoja muussa kuin osakeyhtiölain kussakin jakotilanteessa vaatimassa järjestyksessä d) Jos toteutetaan liiketapahtuma, joka lisää velkoja tai vähentää yhtiön varallisuutta ilman liiketaloudellista perustetta. (Immonen ym. 2013, 198; OYL 13:1.3.) Tasetestin (a) ongelmia ovat esimerkiksi seuraavat: Yhtiön jakovara on vähentynyt lähipiirivelan tai -vakuuden antamisen vuoksi tai yhtiön oma pääoma on negatiivinen arvostuseristä johtuvista syistä, mutta taseen vapaa oma pääoma on kuitenkin positiivinen. Tällöin yhtiö ei voi jakaa mitään varoja ja lisäksi yhtiön tulee tehdä rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä. (Immonen ym. 2013, ) Mahdollisesti tyypillisin laittoman varojen jakamisen muoto on, kun rikotaan maksukykyisyyttä. Taseessa saattaa olla vapaata omaa pääomaa, mutta esimerkiksi likvidien varojen puuttuminen tai olemattoman velansietokyvyn johdosta maksukykyä ei ole. Kohdan (c) tilanteet liittyvät lain muotosäännösten rikkomiseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi hallituksen ylittäessä yhtiökokouksessa päätetyn valtuutuksen tai hallituksen jakaessa varoja ilman yhtiökokouksen päätöstä. Viimeisen kohdan (d) tilanne voi tapahtua esimerkiksi silloin kun on annettu konserniavustus ilman hyväksyttävää liiketaloudellista syytä.