Kielikurssit kestävät yleensä noin kaksi viikkoa. Kurssien hinnat riippuvat kohteesta, majoittumistavasta sekä järjestöstä, joka matkan järjestää.

Transkriptio

1 Maailmalle! Sosiaalisen median kautta voimme nähdä, mitä joku tekee juuri nyt esimerkiksi Australiassa tai Atlantin toisella puolella. Meidän ei enää ole pakko (fyysisesti) matkustaa nähdäksemme millaista elämä on muualla. Matkustamisesta saa kuitenkin aina uniikilla tavalla tunteen vapaudesta ja arvaamattomuudesta. Yksin tai yhdessä reissaamalla oppii uusia asioita omasta itsestään sekä ympäröivästä maailmasta. Keinoja maailmalle on useita Kielimatka (tai kielikurssi) on helppo ja vaivaton tapa päästä ulkomaille. Kielimatkojen aikana tehdään retkiä ja opiskellaan suomalaisen tai kansainvälisen ryhmän kanssa kohdemaassa. Helppoja kielimatkoista tekee se, että matkaajan täytyy vain varata matka ja lähteä järjestö yleensä huolehtii kaikesta muusta. Kielikurssit kestävät yleensä noin kaksi viikkoa. Kurssien hinnat riippuvat kohteesta, majoittumistavasta sekä järjestöstä, joka matkan järjestää. Myös Järvenpään lukio järjestää kansainvälisiä projekteja. Projektit ovat opintomatkoja ja niitä järjestetään useiden eri koulujen kanssa Euroopassa sekä Euroopan ulkopuolella. Jos muutaman viikon kielikurssit kuulostavat liian vähältä, ja haluat silti opiskella matkustamisen aikana, kannattaa miettiä vaihtoon lähtemistä, mikäli rahasta ei ole puutetta. Hinta riippuu vaihdon järjestävästä järjestöstä. Vaihto-oppilasvuosi ulkomailla antaa paljon uusia kokemuksia, joita ei voi saada muulla tavalla. Vaihdossa asutaan yleensä paikallisessa perheessä, minkä takia maasta oppii paljon sellaisia tapoja ja asioita, joita ei oppisi pelkästään maassa käymällä.

2 Vaihto-oppilas käy koulua kohdemaassaan. Nämä opinnot eivät korvaa lukio-opintoja Suomessa, jonka takia lukioaika pitenee. Vaihtoon voi lähteä myös muutamaksi kuukaudeksi, jos ei halua olla pois kokonaista vuotta. Reissaaminen on mahdollista vielä lukion jälkeenkin Jos et halua sotkea lukio-opintojasi maailmanvalloitussuunnitelmillasi, voit pitää lukion jälkeen välivuoden tekemällä vapaaehtoistöitä ulkomailla tai lähtemällä au pairiksi. Vapaaehtoistyö on loistava tapa perehtyä kohdemaahan ja sen kulttuuriin. Vapaaehtoisena voit muun muassa toimia katulasten parissa, auttaa uhanalaisten eläinten kuntoutuskeskuksissa, tai tehdä muita erilaisia töitä eri puolilla maailmaa. Au pair tekee kotitöitä ja hoitaa isäntäperheensä lapsia kohdemaassaan. Au pairiksi lähteminen on halvempaa kuin vaihtoon lähteminen, mutta molemmissa oppii maasta sekä sen kulttuurista paikallisen näkökulmasta. Vapaaehtoistöihin sekä au pairiksi pääsee myös erilaisten järjestöjen kautta. Jos mikään edellisistä vaihtoehdoista ei tunnu omalta tavalta nähdä maailmaa, eihän mikään estä vain pakkaamasta ja lähtemästä. Suomen passilla pääsee 156 maahan ilman viisumia ja spontaanisti matkustaminen, irtiotto, voi joskus olla hyväksikin. Lue myös Järvenpään lukiossa vaihto-oppilasvuottaan viettävien kokemuksista!

3 Italialainen+Suomi=matkalaukk u Kiinassa? Olen Olivia, 16-vuotias tyttö Järvenpään lukiosta. Minulla on pari ulkomaalaista kaveria, ja matkustamme paljon perheeni kanssa, mutta tuntemukseni muista kulttuureista on jäänyt melko pintapuoliseksi. Päätimme korjata ongelman viime kesänä ja täytimme hakulomakkeet vaihto-oppilaan isäntäperheeksi. Sitten pääsimme valitsemaan järjestön sivuilta itsellemme sopivinta vaihto-oppilasta. Valitsimme nopeasti italialaisen pojan, joka pelaa tennistä kuten koko perheeni. Syksyn mittaan juttelimme paljon sähköpostin ja Facebookin välityksellä, ja poika vaikutti heti todella mukavalta ja huumorintajuiselta, mikä tuleekin meidän perheessämme tarpeeseen. Meillä on aina hirveä kiire ja matkalla usein sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ilman stressiä selviäminen perheessämme viiden kuukauden ajan vaatiikin huimasti huumorintajua ja pitkiä hermoja. Odotukseni seuraavia viittä kuukautta kohtaan ovat korkealla. Toivon seuraavien kuukausien sisältävän erilaisia hauskoja Suomi-kokemuksia ja tutustumista myös italialaiseen kulttuuriin. Toivon, että meistä tulee hyviä kavereita vaihtooppilaan kanssa ja että kokemus yhdistää myös perhettäni. Toivon itse olevani vuoden lopussa hieman rohkeampi, ennakkoluulottomampi ja kielitaitoisempi. Samalla olen kuitenkin huolissani. Entä jos emme tule ollenkaan toimeen? Entä jos vaihto-oppilas ei sopeudukaan kiireiseen elämäntyyliimme tai sulkeutuneeseen suomalaiseen kulttuuriin? Vaihto-oppilaan saapuessa 7. tammikuuta ymmärrän pelkoni nopeasti aiheettomaksi. Tulemme hyvin toimeen, mutta pari ensimmäistä päivää ovat tietysti vaikeita ja stressaavia. Jo ensimmäisen viikon aikana huomaan kaikkien toiveideni

4 alkaneen toteutua, enkä malta odottaa mitä seuraavat kaksikymmentä viikkoa pitävät sisällään. My name is Giulio. I m an exchange student from the north of Italy. I arrived here at the 7th January, in the middle of the Finnish winter. The reasons why I m here are that Finland has the best education in the world and that I d like to be more independent, mature and self-confident. After deciding to participate this exchange I felt incredibly amazed by the idea of spending 6 months abroad, but at the same time I was a little bit nervous, because I knew that in the first weeks I would have problems with the language, school, the new lifestyle. I was aware of the fact that I would miss my italian family too. Lots of changes in few days. When the plane took off in the morning of 7th January, I had lots of things in my mind. But I was happy with my decision, and I was sure that this experience would have changed my life in a positive way. I actually had problems with one suitcase: it had been put into the wrong plane and it was found a few days later in Beijing, China. Of course this fact made me feel really nervous. But I was still quiet and proud of my decision. When it finally arrived at my new home, I felt much calmer and more relaxed. The first days were strange: life, here in Finland, is completely different from my life in Italy. Above all, the biggest difference between Italy and Finland is school. But I also found it difficult to get used to the lifestyle: in Italy (indeed, in my Italian house, but I m quite sure it isn t so different among the other Italian families) it s a rule to have dinner at 8:30/9:00 p.m., while here families have dinner according to their hobbies in the evenings. I m surprised about the behavior of the Finns: they look shy at first, but then, after talking a little bit, they re incredibly easygoing and willing to help you whenever possible. But the thing that has surprised me the most is the Finns s concept of respect: so far, I ve never seen my host sisters speaking in a bad way

5 to their parents, and I can definitely say that youngsters here are much more mature and independent than in Italy. Ensimmäinen viikkomme samassa talossa asuen sisälsi saunomista ja lumihangessa kierimistä, laskettelua, kokkaamista, itkua ja naurua. Jatkamme seikkaluistamme kirjoittamista Järkeen, joten pysy kuulolla, jos haluat tietää kuinka italialainen selviää Lapissa tai keitetäänkö italialaisen mielestä pasta Suomessa aivan väärällä tavalla. Feminism = gender equality? During the last few years, in Latin America and the world, women have been raising their voice, demanding gender equality between the woman and the man. But what do we know about feminism? The struggles of women were first really noticed during the French revolution in 1790s due to the liberal and rational ideologies typical to that era, and the new, bad work conditions that the industrial revolution created for the working class. Nowadays the idea of feminism has grown to be rather misinterpreted. Ignorant and/or uninformed people with irrational hatred for women say that feminism doesn t exist or isn t needed; there s just gender equality. Feminism as a concept is about equality between men and women. It s trying to eradicate many everyday actions and events that are under society s camouflaged patriarchy, aspects ranging from catcalling on the street, division of baby pink and blue (that are supposed to determine the sex of the child), the fact that women get less salary than a men, gender roles The list

6 goes on and on. In Brazil 15 women die every day just because they re female. However, the most complex problem is violence. I would like to talk about a specific case in this article: in Latin America where machism from the word macho is practiced everyday abuse and assaults happen in both daylight and in the dark, regardless of the victim s age or social class. In Brazil 15 women die every day just because they re female. Argentina outran many other Latin American countries with 277 femicides in 2014; 88 women were killed by their partners or ex-partners in Colombia, 83 in Perú, 71 in Dominican Republic, 46 in El Salvador and 25 in Uruguay. This year 16 women have died from domestic violence in Chile. (Statistics from These numbers rise and rise and still the society is not taking the problem as seriously as it should. We women are still being silenced they say we re exaggerating, violent or Feminazis for demanding respect, for wanting an enviroment safe enough to walk freely in and without fear, for wanting to dress in whatever we want without being called whores. Society doesn t decide at the time to talk about our bodies, for when we say no, the meaning is no. We want to eliminate stereotypes and sayings that affect both men and women negatively, and above all the society, the people. Women don t hate the male sex. We re not looking for superiority, we re looking for EQUALITY.

7 Football and pulla first impressions of Finland Hi everyone! I m Chiara and I m 17. I m going to stay here in Finland for 10 months. I m from Northern Italy; my home is a small village of about 2000 people in the Alps. I like the place I live in because it s very close to the Lake Como and the mountains so in winter it s possible to go skiing. I go to school in another town near mine of about people. Right now I m in my fourth year of high school and, after two years, I ll finally be able to go to university! I like school because I enjoy both studying and meeting friends. I m from Northern Italy; my home is a small village of about 2000 people in the Alps. My Italian family includes, my mom Maria and my dad Loredano: I love them, they re great and supportive. To tell the truth, I ve already been in Finland with my family but we ve just visited Helsinki. Now I ve been here for two months already and I swear that every single day is wonderful and incredible. I just love this country!

8 Here in Finland I live in a small village called Jokela of about 6000 people but I go to school in Järvenpää. My host family is lovely! I have my host mom Jaana, my dad Juho and two little brothers: Santeri, who is ten years old, and Juuso, who is seven. I really like the whole family, they re great and they get me involved in everything. The boys are fantastic and they both love football so, sometimes, we play it all together even though I m really bad at it. Differences between Italy and Finland As I mentioned, I like going to school. The Finnish school system is completely different from the Italian one. In Finland I usually start school at 8:15 or 9:45 and I finish it at 14:20 or 15:50. Each lesson lasts for 75 minutes and between each lesson there s a break of 15 minutes. Moreover, around 11:00 to 11:40 I have lunch in Areena and the food is quite good. In Italy, instead, my days last from 8 to 13. Each lesson is about 60 minutes long and we just have one break of 10 minutes. We have lunch at home. We go to school also on Saturdays! Finnish people use a lot of butter and drink a lot of milk, COLD milk! Talking about food, I can tell that my favourite one is pulla, a traditional Finnish sweet and I really would like to learn how to make them! Moreover, Finnish people use a lot of butter and drink a lot of milk, COLD milk! Another difference you may notice in Finland is the weather: starting from November it s usually dark, but with the snow everything is different and I m really looking to it! I m also waiting for February which

9 is the coldest month of the whole year, or so I m told. I really want to try to survive with -20 or even -25. Anyway, I m so excited to be in this beautiful place for still eight months and to know and learn something more about this beautiful country and Finnish people who are absolutely kind and available any time I need help! Chiara, 24 th October Uusien vaihto-oppilaiden tunnelmia Kolme kouluumme saapunutta vaihto-oppilasta kertoivat meille tunnelmistaan näin lukuvuoden alussa. He vastasivat näihin viiteen kysymykseen:

10 1. Why did you come to Finland? 2. What has been the most surprising or weird? 3. Have you learned Finnish? 4. What expectations do you have? 5. What are your thoughts at the moment? Valentina Sagredo, Chile Valentina haluaa haastaa itsensä. 1. I didn t want a country where it would be easy to go to on a holiday for example like Italy. When I searched for more info about Finland, I really fell in love with the country. 2. Lunch and education are free! 3. A little bit, yeah. 4. To learn the language well and to make Finnish friends. 5. It s very different from Chile. I feel like I have more independence and school times also feel free. Some days are very fun and on some days you don t have much to do. Karla Laib, Saksa

11 Karlasta suihkut ovat Suomessa suuria. 1. I have a host sister from Mexico but I didn t want to go so far away, I wanted to go to somewhere in Scandinavia. I got to Finland and now I couldn t imagine being somewhere else. 2. It s almost the same as in Germany. It s much more greener here though, and the showers feel big. 3. I started studying Finnish at home but it wasn t that easy. I only know a few words and my Finnish classes haven t started yet. 4. To get like a second home and to be able to speak Finnish after some time. 5. I like it here. I don t really have thoughts about this all. Chiara Gerna, Italia Chiara on mukana Järjessä! 1. First of all, I wanted to go far away from home to test

12 myself and my independence. I had visited Helsinki 5 years ago and had really enjoyed it. This is a peaceful and green country where everyone can express their opinion freely. 2. Finnish people drink so much milk, it s not usual in Italy! The lunch and dinner times are also different. 3. Not yet, just a few words. 4. I don t want to have big expectations in case I can t reach them. But I will try to make this a great experience that I will remember for the rest of my life. 5. I m lucky to be here, this experience really is unique and rare. It may be something that happens once in a lifetime. It s much more greener here though, and the showers feel big. Karla Me suomalaiset olemme tunnetusti jöröjä tuppisuita, joten vaihtarin sopeutuminen lukion elämään voi joskus olla vähän hankalaa. Kaikki koulumme vaihtarit haluavat ystävystyä suomalaisten kanssa ja kokea paikallista kulttuuria ruohonjuuritasolla, joten he ovat varmasti innoissaan päästessään juttelemaan kenen tahansa kanssa, oli aihe sitten päivän sää tai vaihtarikokemus! Tai se tuppisuisuus. Ken tietää. Tunnelmia vaihtovuodelta Vaihto-oppilaamme Adam, Inga, Makeda, Oscar, Tessa ja Tomoka ovat viettäneet Suomessa nyt noin 10 kuukautta. Vaikka he ovat kaikki kotoisin eri maista, heitä yhdistää ainakin yksi asia: Ihmetys suomalaisten arkipäivän kulttuuria kohtaan. Makaronilaatikko on yhteisen inhon kohteena, v-sanaa viljellään paljon ja Helsingin oopperatalo ei miellytä silmää.

13 10 kuukautta on pitkä aika jossa varmasti on kerennyt oppimaan yhtä sun toista. Käyn keskustelua englanniksi, joten ensimmäiseksi kiinnostaa kuulla kuinka hyvin tunnetusti vaikea äidinkielemme on tarttunut ulkomaalaisiin ja yllätys yllätys, kirosanat kajahtavat heti ensimmäisenä ilmaan. Suomalaiset kiroilevat paljon jatkuu selitys, yllätyin, kun en kerran kuullut kokonaisen junamatkan aikana yhtään v-sanaa. Junat tuntuvat olevan mielenkiintoinen puheenaihe, kun Meksikossa asuva Oscar toteaa junien olevan aivan mahtavia, sillä hänellä ei aikaisempaa kokemusta kyseisistä kulkuneuvoista juurikaan ole, kun taas Japanista tullut Tomoka ihmettelee, miten VR:än junat voivat myöhästellä niin paljon. Samalla Tessa puolustaa Suomea kertomalla, miten heti ensimmäiset lumihiutaleet saavat Alankomaiden junaliikenteen moninkertaisesti pahempaan kuntoon kuin Suomessa. Taisi VR jäädä tällä kertaa voiton puolelle, mutta edes julkiseen liikenteeseen ihastunut Oscar ei ollenkaan pidä myöhästyneen junan odottamisesta -28 asteen pakkasessa. yllätyin, kun en kerran kuullut kokonaisen junamatkan aikana yhtään v-sanaa Mikä tarvitsisi parannusta? Kovan luokan makaronilaatikon kannattajana koin järkytyksen hetkiä kuullessani, että haastateltavat inhosivat yhdessä tätä arkipäivän ruokaa. Makaronilaatikko ei kylläkään ollut ainoa ruokapuolen asia mikä sai kritiikkiä, sillä vaihto-oppilaiden mielestä kokkaamme aina samoja ruokia uudestaan ja uudestaan. Eikä suomalaisten ruoanlaittotaitoja kohentanut sekään, että paikallinen meksikolainen ruoka ei maistunut ollenkaan meksikolaiselle vierailijalle. Seuraavaksi kyytiä saa suomalainen arkkitehtuuri, kun Tessa toteaa tylsien betonista valmistettujen kerrostalojen olevan masentavan näköisiä, mutta kritiikki ei rajoitu pelkästään harmaisiin kerrostaloihin, vaan Makeda jatkaa kertomalla kuinka hän ei pitänyt Helsingin oopperatalon ulkomuodosta. En kylläkään yhtään ihmettele

14 Makedan kommenttia verratessani Helsingin oopperataloa hänen kotimaassaan sijaitsevaan Sydneyn oopperataloon. Onko stereotypiat suomalaisista täysin totta? Kun kysyn mitä neuvoja vaihto-oppilaamme haluaisivat antaa meille suomalaisille, kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä puhumisen lisäämisestä: Opetelkaa puhumaan, vastatkaa kun opettaja kysyy tunneilla jotain ja tuntemattomillekin saa puhua. Arkipäivän sosiaalisten tilanteiden hirvittävyyteen keskittyvä Finnish nightmares -sarjakuva on suosittu myös vaihto-oppilaiden keskuudessa. Stereotypiat normaalista kaduntallaajasta ovat tuttuja, mutta millaisia me oikeasti olemme ulkomaalaisen silmissä? hiljaisia, ujoja, yleisesti ottaen hiukan sulkeutuneita ovat ensimmäiset kommentit. Inga jatkaa: Olette kaikki blondeja ja sinisilmäisiä Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että Inga on kotoisin Saksasta, joten blondeja ja sinisilmäisiä täytyy siis todellakin olla paljon, mutta keskustelu ajautuu nopeasti toiseen suuntaan: Stereotypiat ovat kuin itseään toteuttava ennuste Tessa huomauttaa. Pian todetaankin, että kyllä suomalaisetkin osaavat olla puheliaita kun heihin on kerinnyt tutustua, tai viimeistään siinä vaiheessa kun alkoholia on päässyt verenkiertoon. Emmekä me loppujen lopuksi ole niin kylmiä kuin annetaan luulla, vaikka junissa pitääkin aina olla vähintään yksi penkki tyhjää muiden matkustajien välissä. Ja onhan sekin jo jotain, että Makedalle on tullut peräti kolme ventovierasta suomalaista omaehtoisesti juttelemaan 10 kuukauden aikana. Emmekä me loppujen lopuksi ole niin kylmiä kuin annetaan luulla, vaikka junissa pitääkin aina olla vähintään yksi penkki tyhjää muiden matkustajien välissä Mitä nyt kun vaihtovuosi on lopuillaan? Ajatus siitä, että vaihto-oppilaat joutuvat pian lähtemään takaisin koteihinsa tuntuu heistä hiukan surulliselta, vaikka kotimaata onkin ikävä. Parhaat muistot suomesta tuntuu tulevan

15 luonnonläheisistä asioista: Lappi, Pielisjärvi ja kesämökki mainitaan hyvinä muistoina, mitä en yhtään ihmettele, sillä suomen luonto on varmasti eksoottinen kokemus verrattuna esim. Japaniin tai Meksikoon, mutta kotiin lähtemistäkin jo odotellaan. Skype keskusteluja ollaan käyty jopa kotona odottavien kissojen kanssa ja Oscar ainakin palaa halusta päästä syömään kunnollisia meksikolaisia tacoja. Haastattelun lopuksi Adam, Inga, Makeda, Oscar, Tessa ja Tomoka haluavat vielä kiittää kaikkia ikimuistoisesta vaihtovuodestaan Suomessa ja koska näin vilpittömän tunteellinen kiitos on vieraan tuntuinen kokemus suomalaiselle toimittajalle, alan itsekin pohtimaan mihin maahan olisi mielenkiintoista lähteä vaihtoon. Tämä vuosi oli jätte bra Mitä me tekisimmekään ilman sinua! huudahti host-äiti etupenkiltä ja hymyili minulle. Muukin perhe myhäili autossa myöntymisen merkiksi. Tajusin pian tuon iloisen hetken jälkeen, että minun aikani palata Suomeen koittaisi oikeastaan hyvinkin pian. Vaihtovuottahani on jäljellä enää reilu kuukausi. Vuosi ulkomailla on ollut tähän mennessä elämäni opettavaisin ja hauskoin, mutta myös rankin ja vaihtelevin ajanjakso. Olen kiivennyt korkeille vuorille, sekä kompuroinut maanalaisissa, pimeissä luolissa. (Sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti.) Vaihtovuoteni on myös parantunut saksan kielen taitoani merkittävästi ja saanut suomen kielen tuntumaan jopa hieman monimutkaiselta. Suomalaisille puhuessani olen kutsunut muun muassa säkkituoleja makuupusseiksi ja liikennevaloja värivalopylväiksi

16 huomaamattani, että jokin ei mätsää. Olen matkustanut näiden kymmenen kuukauden aikana toiseen maahan tietämättäni (ja kahdeksaan maahan tietoisesti), kaatunut pyörällä suurkaupungin keskustan pääkadulla, nähnyt ihmisten näkevän ensimmäistä kertaa lunta, toiminut kääntäjänä tanskalaiselle arkkitehdille, tanssinut enemmän kuin ikinä, sanonut hyvästit maailman toisella puolella asuville ystäville, tienannut 100 euroa sanomalla jätte bra, oppinut pitämään elokuvista ja hevosista, ystävystynyt 75-vuotiaan rouvan kanssa, nukkunut mitä omituisemmissa paikoissa sekä vastannut lähes kaikkeen myöntävästi. Jos ennen olin se, joka kätteli kun toinen halasi, niin nyt olen ehdottomasti se halaava osapuoli. Vuosi muuttaa ihmistä ja vuosi ulkomailla vielä varmasti enemmän. Jos ennen olin se, joka kätteli kun toinen halasi, niin nyt olen ehdottomasti se halaava osapuoli. Muutenkin koen olevani nyt rohkeampi ja itsenäisempi, sekä ennakkoluuloton uusia ihmisiä ja asioita kohtaan. Minulla on nyt ystäviä ja tuttavia yli viidestätoista eri maasta. Olen päässyt kuulemaan ja tutustumaan mitä uskomattomampiin ja mielenkiintoisempiin tarinoihin heidän elämästään ja kulttuureistaan. Vaihtovuoteni aikana myös nimeni vaihtui saksalaisten toimesta Juliesta Jzulieksi. Kun leiri, oppitunti tai vaikka luontodokumentti loppuu, kysytään osanottajalta usein, mitä hän on oppinut. Tähän kysymykseen vastaisin osaltani kliseisesti; hetkessä on elettävä. Vaihtovuoden aikana et voi huolehtia koko ajan toisessa maassa olevasta biologisesta perheestäsi, tai tietää uusimpia juonenkäänteitä parhaan kaverisi elämästä. Kaikkea ei myöskään tarvitse kokea kameran linssin läpi, vaan hetken voi omistaa vain itselleen ja muille paikalla oleville. Minulla on vaihtovuotta vielä reilu kuukausi jäljellä, ja aion ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Kun sitten joskus koittaa aika palata Suomeen, aion nauttia Suomi-elämästäni täysin

17 siemauksin. Elämä on tässä ja nyt. Suomi mainittu torilla tavataan! Saksassa viettämieni kuukausien aikana on vastaan tullut monenlaista maapallon tallaajaa. Näiden erilaisten ihmisten kanssa olen käynyt monenlaisia keskusteluita liittyen muun muassa Suomeen ja suomen kieleen. Kun muuttaa toiseen maahan, on luonnollista että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mistä olet kotoisin. Tähän mennessä arvaukset omalla kohdallani ovat osuneet useimmiten Norjaan, Puolaan tai Ruotsiin. Kemian opettajani kysyi kuitenkin muutama viikko sitten keskustelumme lomassa, kuinka kauan minulla on ollut kemiaa koulussani Australiassa. Hymähdin huvittuneesti ja korjasin tulevani Suomesta. Opettaja näytti hämmentyneeltä, mikä on melko ymmärrettävää, jos hän on elänyt yli kolme kuukautta siinä luulossa, että olen kotoisin kengurujen ja auringonpaisteen luvatusta maasta. Tämä harhaluulo saattaa selittää sen, miksi hän varmisteli minulta usein etten vain ollut kylmissäni luokkamme ikkunan ollessa auki. Suomihan on lähellä Intiaa! Toinen mielenkiintoinen näkökulma kotimaastani löytyi saksan kielikurssilta. Uusi oppilas tunnillamme oli kotoisin Afrikasta, tarkemmin sanottuna Guineasta. Esittelin itseni miehelle ja kerroin tulevani Suomesta. Hän näytti yllättyneeltä ja sanoi etten näytä suomalaiselta. Suomihan on lähellä Intiaa!

18 Suomen kieli on herättänyt monissa tuttavissani hilpeyttä ja kiinnostusta. Isäntäperheeni on kovan hien ja työn tuloksena oppinut laskemaan kuuteen, sanomaan hämähäkki sekä toivottamaan hyvää ruokahalua. Saksalaisille kavareilleni olen pitänyt vaatimustason hieman matalampana ja opettanut heidät tervehtimään ja hyvästelemään suomeksi. Siis sanomaan moi ja moi moi. Hampurissa vieraillessani minut ja ystäväni juoksi kiinni kaksi juuri yliopistossa aloittanutta opiskelijaa. Heidän tehtäväkseen oli langennut kierrellä ympäri kaupunkia ja saada mahdollisimman monta erimaalaista kirosanaa äänitettyä. Koulun lehden puitteissa ollessamme jääköön Suomea edustamaan lähtenyt sana salaisuudeksi. Omaksi yllätykseksenikin olen tavannut täällä myös suomen kielen taitajia. Muutama päivä sitten tapasin host-isäni työtovereita, joista yksi innostui suuresti kuullessaan minun olevan Suomesta. Hän kertoi entisen puolisonsa olleen suomalainen, joten Suomessa oli tullut nuorempana vierailtua useampaankin otteeseen. Ensimmäinen hänen muistamansa sana tuli kysyttäessä kuin apteekin hyllyltä: kilju. Perinteikkään alkoholijuoman lisäksi muistissa olivat vielä poro, joulupukki, lumienkeli, salmari ja makkara. Rouvahan sulautuisi mainiosti leppoisan suomalaisen lauantai-illan viettoon vielä tänäkin päivänä. Rouvahan sulautuisi mainiosti leppoisan suomalaisen lauantaiillan viettoon vielä tänäkin päivänä. Toinen edistynyt suomen kielen taituri löytyi vaihtojärjestöni Rotaryn klubi-illalliselta. Hieman vanhempi herrasmies kertoi vierailleensa viime vuosisadalla Suomessa ja kysyneensä kahvin hintaa. Myyjä ei puhunut kuulema englantia, vaan toisteli vain sanoja yksi, kaksi ja diksi. Mies kertoi oppineensa tuolloin laskemaan suomeksi kolmeen. Totesin mielessäni että vanhan miehen hyvien muistojen säilyttämiseksi taidan jättää diksin korjaamatta. Voihan joku suomalainen vääntää kolmosesta diksin omalla murteellaan. Hammasraudat suussa. Ja suu täynnä ruokaa. Mutta kuitenkin.

19 Vaihtarit valokeilassa Pöydässä istuu joukko nuoria. He ovat tulleet eri kulttuureista, eri puolilta maailmaa, eri taustoista. Yksi asia heitä kuitenkin yhdistää: he ovat kaikki seikkailijoita. Tutkimusmatkailijoita. Karjalanpiirakan ystäviä. Vaihto-oppilaita. Sattumien kautta Suomeen 17-vuotias puolalainen Adam Kaźmierczak tavaa meille sukunimeään naureskellen. Adam tuli Suomeen puoliksi vahingossa. Alunperin hän halusi Ruotsiin, mutta se ei onnistunut hänen järjestönsä kautta. Vaihtoehdoiksi jäivät Suomi ja Norja. Suomi oli maista vähemmän tunnettu ja siksi kiinnostavampi. Totta puhuen Suomi ei ollut kenenkään ensimmäinen sijoitustoive. Japanilainen Tomoka Kodashima, 17, halusi Kanadaan, mutta vaihtoehtoina oli vain ranskankielisiä alueita. Hän kertoo kuitenkin aina olleensa kiinnostunut Pohjoismaista. Tomoka näki 13-vuotiaana valokuvan Suomen kuuluisasta sinisestä hetkestä ja on siitä lähtien halunnut nähdä ilmiön omin silmin. Ehkäpä tämä unelma toteutuu talvella. Kukaan ei kuitenkaan kadu Suomeen päätymistä. Australialainen Makeda d Espiney, 16, jopa iloitsee lopullisesta kohdemaastaan. Pidän suomen kielestä enemmän kuin islannista, hän toteaa. Kohti suurta tuntematonta Moni vaihto-oppilaista ei tiennyt Suomesta juuri mitään.

20 Tuntematon maa ei tarjonnut ennakko-odotuksia, joten myöskään pettymyksiä ei voinut syntyä. Kun hollantilainen Tessa Ridder, 18, kuuli päätyvänsä Suomeen, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: En tiedä Suomesta mitään mahtavaa! Saksalainen Inga Janßen, 17, saapui Suomeen melkein heti kouluvuotensa loputtua. Hän ei siis edes ehtinyt luoda mielikuvia tulevasta vuodesta. Ei odotuksia, ei pettymyksiä! Adam toteaa filosofisesti ja vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään negatiivista sanottavaa Suomesta. Kulttuurit kohtaavat Kulttuurien välillä löytyy monenlaisia eroja aina koulujärjestelmästä tapaan valmistaa perunoita. Turhanpäiväinen jutustelu ja liika yrittäminen on oikeastaan aika perseestä. Suurin osa australialaisista puhuu ainoastaan englantia. Ei siellä välitetä muista kulttuureista tai maista, Makeda toteaa ja jatkaa: Australialaiset eivät arvosta kielten opiskelua tai ulkomailla käymistä. On harvinaista, että australialainen lähtee vaihto-oppilaaksi. Ihmiset ovat vähemmän puheliaita täällä, Adam sanoo mutta huomauttaa, ettei se oikeastaan haittaa häntä. Turhanpäiväinen jutustelu ja liika yrittäminen on oikeastaan aika perseestä, hän kertoo aivan kuin oikea suomalainen! Suomen ja Saksan välillä ei Ingan mielestä ole juurikaan eroja. Suomessa on kyllä kalliimpaa, Inga huomauttaa ja muut nyökyttelevät myötäilevästi. Eniten eroja löytyy koulujärjestelmästä. Japanilaisissa kouluissa on erityisen tiukka pukeutumiskoodi: esimerkiksi meikkiä ei saa käyttää eikä korvia lävistää. Tomoka esittelee uusia korvalävistyksiään naureskellen. Salmiakki on pahuuden perikuva

21 Vaihdon ensimmäisistä kuukausista ei olla selvitty ilman naurua ja kömmähdyksiä. Kerran uskonnontunnilla Tessan piti etsiä tietoa suomalaisesta musiikista ja hän löysi hyvän kappaleen. Kun hän näytti sen opettajalle, tämä repesi nauramaan; kappale oli nimeltään Saatanan perkeleen polkka. Kaikki vaihto-oppilaat sanovat rakastavansa suomalaista ruokaa. Karjalanpiirakka on kaikkien ehdoton suosikki. Yllättävää kyllä, Tessa rakastaa salmiakkia. Adam taas vihaa sitä sydämensä pohjasta. Tämä on pahuuden perikuva, hän sanoi maistettuaan suomalaista herkkua. Vaihtovuoden kummallisuuksia Kohteessa. Vielä tietämättömänä mitä tuleman pitää Aika kiitää täällä Itämeren toisella puolen hurjaa vauhtia ja vaihtovuotta on tullut vietettyä jo yli 80 päivää! Näiden päivien aikana kuva uudesta asuinmaasta on selkiytynyt ja

22 alussa oudolta tuntuneet asiat hoituvat jo rutiinilla. Saksaa nyt hieman jo tuntevana voisin avata eroavaisuuksia sen ja kotimaamme välillä. 1. Ruoka ja juoma Täällä syödään paljon leipää. Leipää on käytännössä tarjolla joka aterialla ja sunnuntaiaamun brunssilla ovat uunituoreet leipomosta haetut sämpylät pääroolissa. Ja niitä leipomoita on lähes joka kadunkulmassa! Voin sijasta leivän päälle levitetään useimmiten marmeladia, sulatejuustoa tai nutellaa. Olutta juodaan paljon, iltaruuan yhteydessä se on normaali ruokajuoma myös arkisin. Bratwursteja syödään omassa perheessäni ainakin kerran viikossa. 2. Asuminen Talot ovat täällä hyvin erinäköisiä kuin Suomessa. Useimmiten ne on rakennettu kivestä tai tiilistä. Vuokralaisen ottaminen suureen taloon on myös melko yleistä. Perinteisiä ja kauniita ristikkotaloja voi bongata lähes joka kaupungista. Alussa kohtasin hieman vaikeuksia ikkunoiden kanssa. Ne voi avata kokonaan auki tai laittaa auf kipp asentoon, jolloin ikkuna on auki vain ylhäältä. Taistelustani ikkunan kahvan kanssa on joutunut kärsimään yksi kukkaruukku.

23 Das Fachwerkhaus (ristikkotalo) 3. Koulu Ensimmäisellä oppitunnillani Saksassa oppilaat pitivät pieniä puheenvuoroja luokan edessä. Kun ensimmäinen puhuja lopetti esityksensä, aloin vanhasta tottumuksesta taputtamaan. Muut oppilaat koputtivat rystysillä pulpetteihinsa, johon minäkin ymmärsin vaihtaa todella sutjakkaasti. Koulujärjestelmä on täällä erilainen kuin Suomessa. Peruskoulu kestää neljä vuotta, jonka jälkeen oppilaiden tulee päättää viettävätkö he seuraavat kahdeksan kouluvuottansa lukiossa, yhtenäiskoulussa, reaalikoulussa vai kansalaiskoulussa. Kouluni pihalla kuohuu koski Koulussa aineiden haastavuus on melko samalla tasolla kuin Suomessa. Oppilaat eivät saa kuitenkaan vaikuttaa oppiaineisiinsa yhtä paljon kuin Suomessa, eikä aineita suoriteta kursseittain. Sama lukujärjestys pysyy siis koko lukuvuoden voimassa. Tunneilla on täällä enemmän keskustelua ja esityksiä, mutta tietotekniikkaa ei käytetä kovin paljon hyödyksi. Ruokatunnilla syödään eväitä, mennään kotiin tai ostetaan jotain pientä koulun kioskista. Maksullisen kouluruuan skippaavat lähes kaikki, sillä huhujen mukaan se ei ole kovin herkullista.

24 Vaihtarijoukkomme on valmis ottamaan selvää saksalaisesta elämästä 4. Ostokset Jos sunnuntaina yllättää äkillinen tarve omenamehulle tai uudelle kenkäparille, ei asia hoidukkaan täällä samana päivänä. Kaupat ovat siis sunnuntaisin suljettu, myös suurissa kaupungeissa. Hinnat ovat täällä yleisesti edullisempia kuin Suomessa. Useimmat ruokakaupat näyttävät sisältä erehdyttävästi Lidliltä. 5. Muuta Spaghettieis Kengät ovat Saksassa kova juttu ja varsinkin nuorison keskuudessa niihin panostetaan paljon. Jokaisella

25 luokkalaisellani tuntuu olevan ainakin kolmet erilaiset Niket. Koulussa kaverin tullessa vastaan saksalaiset nuoret halaavat toisiaan. Pojatkin suorittavat vähintään jonkinlaisen kättelyn. Spagettia voi löytää täällä myös mitä omituisemmista paikoista: spagetti pizzan täytteenä on ihan normaali juttu ja spagettijäätelö on suosittu ja suussasulava herkku. Luonto täällä on todella vihreää ja puutarhoissa loistavat mitä erikoisemmat kasvit ja kukat. Televisio-sarjat on useimmiten dubattu saksaksi, sisällä käytetään kenkiä ja aamulla heräät mitä varmimmin kirkon kellojen heleään kilkatukseen.