Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 3/2015

Transkriptio

1 1 Kristillinen lä ä kä rilehti Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 3/2015

2 2 3 Kristillinen lä ä kä rilehti Pääkirjoitus 3 Toimitussihteerin palsta 4 Lähetyssihteerin palsta 5 Vene Matemaan 8 Alueelliset yhdyshenkilöt 11 Opiskelija-asiat 11 Esittelyssä seuran stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli 12 Seuran jäseniä ehdokkaina Lääkäriliiton valtuuskuntavaalissa 14 Auttamassa selkäydinvammaisten kuntoutuksessa maanjäristyksen jälkeen 15 Hallituksen kasvot tutuksi 17 Matkaraportti: Afgaanipakolaisten elämän kirjo Ateenassa 23 Matkaraportti: Tansaniaan tutustumassa 25 Ilmoitukset 28 Uskoa työssä, työtä uskossa 30 Kannen kuva: Peltomaisemaa illan hämyssä. Heikki Halkosaari. Sisäkannen kuva: Viljaa Hollannissa. Wikimedia Commons / Peter van der Sluijs Kristillinen lääkärilehti Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti 3/2015, 3. vuosikerta kristillinenlaakarilehti@gmail.com Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl Toimituskunta Juhani Junnila Markus Partanen Elina Lind Leena Uusitalo Anna Numminen Heikki Halkosaari Antti Linkola

3 3 Pääkirjoitus: SKLS muuttuvassa toimintaympäristössä Suomen uusi hallitus on tehnyt ripeästi erilaisia muutoksia valtakunnan politiikkaan. Monet näistä ovat tavalla tai toisella liittyneet säästöihin ja erilaisiin uudistuksiin. Näistä monet ovat tuiki tarpeellisia, jos mietitään vaikka sote-uudistusta, mutta muutoksista erityisesti yhden aiheuttamat vaikutukset iskevät toden teolla seuramme toimintaan: tämän vuoden UM:n hakuun jättämämme kaksi uutta hyvää hanketta eivät mene läpi. Taustalla on aika paljon keskusteluja herättänyt kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus 43 %:lla, mikä vaikuttaa lukuisten kansalaisjärjestöjen toimintaan sekä moneen lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevään järjestöön. Seuramme Facebook-seinällä on kansalaisjärjestöjen tekemästä vetoomuksesta ja nimien keräämisestä lisätietoja. Jos koet asian tärkeäksi, käy allekirjoittamassa vetoomus, ettei leikkausta toteutettaisi tällä tavoin. Seuramme täytyy pohtia jatkossa merkittävästi sitä, miten terveyslähetystoimintaamme voidaan kehittää nykyisessä toimintaympäristössä. Muuttuvaa toimintaympäristöä on myös Nepalin keväinen maanjäristys ja sen aiheuttamat muutokset. Seuramme selkäydinvammaisten hoidon kehityshankkeemme menee hyvin eteenpäin, katso Jukan kirjoitus toisaalla lehdessämme tästä. Seuramme vastuunkantajat olivat koolla Helsingissä kulttuurikeskus Sofiassa. Viime vuodesta meitä oli monia silloin mukana olleita ja lisäksi useita uusia jäseniämme oli päässyt mukaan. Pohdimme paljon konkreettisia toimia, millä viemme seuramme toimintaa ja erityisesti paikallistoimintaa, lehteä ja julkaisutoimintaa sekä terveyslähetystoimintaa eteenpäin. Nyt kesän aikana sihteerimme Johanna Minkkinen on päivittänyt seuramme sähköpostilistoja ja näin alkusyksystä olemme tilanteessa, jossa jäsentemme s-postiosoitteet ovat jaettu myös paikallisille listoille. Tämä parantaa tiedottamista ja helpottaa alueyhdyshenkilöiden toimintaa. Paljon pohdimme myös vastuunkantajien voimavaroja ja mietimme, miten pystyisimme heitä tukemaan. Seuramme toiminta lepää vapaaehtoisten toiminnan varassa ja olemme erittäin kiitollisia kaikkien jäsentemme panostamisesta seuramme toimintaan. Merkittävää on myös TLT:n saamat lahjoitukset, jotka mahdollistavat seuran laajan terveyslähetystoiminnan kiitos myös jokaiselle lahjoittajalle! Keväämmällä mielenkiintoinen hanke on ollut vuoden 2016 Helsingin Lääkäripäivien ohjelmaehdotuksen laatiminen. Tässä Reino Pöyhiä ja Kaarina Huuskonen ovat olleet aktiivisia ja yhteistyössä Suomen Yleislääkäriyhdistyksen pj Pekka Honkasen kanssa pääsemme Näkökulma-osuuteen. Aiheena on Kairosmajan kevätkokouksessakin käsitelty Lääkäri omaisena -teema. Tämä on hienoa näkyvyyttä seurallemme ja voimavarojen mukaan pyrimme olemaan jatkossakin mukana niin Helsingissä kuin alueellisilla Lääkäripäivillä. Ohjelmaehdotuksen tekeminen vaatii paneutumista ja ideointia. Jos si- Maitohorsma, Chamerion angustifolium. Kuva: Elina Lind

4 4 nulla on jokin ehdotus tai haluaisit olla mukana tämän tapaisessa toiminnassa, niin ota rohkeasti yhteyttä Seuramme on aktivoitunut myös suhteessa Suomen Lääkäriliittoon. Seuramme on aktivoitunut myös suhteessa Suomen Lääkäriliittoon. Keskustelu omantunnonvapaudesta koskettaa monia seuramme jäseniä ja olemme seurana olleet yhteydessä Lääkäriliittoon avataksemme keskustelua. Käymme aiheesta keskustelua seuraavassa Lääkäriliiton eettisen valiokunnan kokouksessa syyskuussa. Toinen merkittävä asia on Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit Vaalit käydään teemalla Yhdessä vahva ja vaikuttava. Valtuuskunta tekee monia keskeisiä päätöksiä Lääkäriliiton toiminnassa, joten haluamme ensinnäkin muistuttaa seuramme jäseniä käyttämään äänioikeuttaan näissä vaaleissa ja toisaalta haluamme antaa mahdollisille seuramme jäsenille, jotka ovat myös vaaleissa ehdolla, mahdollisuuden kertoa hieman ajatuksistaan seuramme lehdessä. Tässä varmaan päällimmäisiä kuulumisia seuran toiminnasta näin kevään ja kesän ajalta. Huomioikaa myös seuran tulevia tapahtumia: erityisesti syyspäivät Kulttuurikeskus Sofiassa, josta mainosta tässä lehdessä toisaalla. Lisäksi seuramme palliatiivisen kiertueen kokouksia vielä ainakin Jyväskylässä sekä pyrimme järjestämään myös pääkaupunkiseudulle yhden kiertuetapahtuman. Jos voimia riittää, niin saatamme tehdä puheosuuksista myös videoinnin vielä nähtäväksi seuran sivuille. Rauhallista syksyn alkua sinulle! Markus Partanen seuran puheenjohtaja Toimitussihteerin palsta: Hyvä vai kiva Jumala? 'Mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan: "En pelkää Jumalaa, koska tiedän, että hän on hyvä"? Eivätkö he ole koskaan käyneet hammaslääkärissä?' Näin kyselee kirjailija C. S. Lewis kirjassaan Muistiinpanoja surun ajalta, jonka hän kirjoitti vaimonsa kuoleman myötä. Yhä enemmän lääkäriltä odotetaan, että ongelmiin pitäisi löytyä helppo, kivuton ja mukava ratkaisu - vaikka se sellainen lääkekuuri, joka ystävälläkin auttoi. Niin, kukapa meistä ei toivoisi helppoutta? Lewis haluaa kuitenkin muistuttaa, että hyvä ei ole yhtä kuin kiva. Luoja tuntuu järjestäneen ihmisille ainakin kaksi koulua, jossa tämä läksy opetetaan. Toinen on vanhemmuus ja toinen on lääkäriys. Aivan kuten rakastava vanhempi lapselleen, hyvä lääkärikin kertoo potilaalleen tarvittaessa huonoja uutisia, on tämän kanssa eri mieltä sekä tuottaa hoidoillaan ja tutkimuksillaan potilailleen kärsimystä, jotta voisi häntä todella auttaa. Samoin toimii myös Jumala, joka on kutsumalla itseään Isäksemme valinnut kuvata meidän suhteemme häneen nimenomaan lapsen ja vanhemman suhteena. Ympäristön kohdellessa minua aikuisena unohdan sen herkästi - että pysyn aina lapsena suhteessa Jumalaan. Aivan kuin kiukutteleva lapsi tai kuten mukavuudenhaluinen potilas toivoisin mieluummin jotakin helpompaa kuin Jumalan tulen lailla puhdistavaa rakkautta. Haluan kehut, mutta en nuhteita. Haluan lääkkeen, mutta en harjoitteita. Onneksi hänen iankaikkisella vastaanotollaan saan sen mitä tarvitsen, enkä sitä mitä haluan. Olen kuullut, että vielä jonain päivänä ne ovat sama asia. Juhani Junnila

5 Lähetyssihteerin palsta: Tavallista kylmempi kesä 5 Sellainen se oli, tämä päättymässä oleva. Monessa mielessä. Edellisen palstani kirjoitin huhtikuun lopulla. Sen jälkeen teimme vielä pari viikkoa intensiivisesti töitä ja saimme määräaikaan mennessä kaksi hakemusta viimeisteltyä ulkoministeriön kevään hanketukihakuun kansalaisjärjestöille. Miten enteellisesti huhtikuussa totesin: Eikä valtionavun saaminen uusille hankkeille edes riipu vain meistä. Yksi iso kysymys ulkoministeriön tukemia hankkeita ajatellen on se, mitä uusi hallitus järjestäydyttyään päättää tehdä kehitysyhteistyömäärärahoille yleensä ja kansalaisjärjestöjen saamalle tuelle osana kokonaisuutta. Se mitä sitten tapahtui, taisi ylittää kaikkien kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen pahimmatkin skenaariot. Kesäkuun lopussa saimme tiedon, että uuden hallitusohjelman mukaisesti ulkoministeriö leikkaa ensi vuonna noin 43% kaikesta suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta kanavoimastaan kehitysavusta. Leikkaukset toteutetaan siten, että pienten ja keskisuurten järjestöjen (kuten SKLS) kuluvan vuoden hanketukikierros keskeytetään ja ohjelmatukea (ns. kumppanuusjärjestöt, mm. Punainen Risti, Plan, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Fida) ja toiminta-avustusta saavien järjestöjen tukea leikataan 38% heti ensi vuoden alusta. Omien hakemustemme osalta nämä päätökset tarkoittivat sitä, että ne joutuivat ilman tarkempaa käsittelyä suoraan silppuriin (jos niin voi sanoa sähköi- seen palveluun palautetuista asiakirjoista) yhdessä noin 140:n muun hakemuksen kanssa. Toistaiseksi näyttää siltä, että käynnissä olevat hankkeet saavat jatkua ja jo myönnettyjen varojen siirto seuraavalle vuodelle on edelleen mahdollista. Jos näin on, SKLS:n hankkeista ensi vuonna jatkuvat Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishanke Tansaniassa sekä selkäydinvammaisten kuntoutuspalveluiden kehittäminen Nepalissa. Tansanian terveydenhuollon tietotekniikkahankkeelle etsimme parhaillaan vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia. Yhteistyötä mielenterveyden saralla Mbeyan sairaalan psykiatrisen yksikön ja/tai aikaisempien yhteistyösairaaloidemme kanssa Tansaniassa voisimme yrittää jatkaa pienimuotoisesti pelkästään omin lahjoitusvaroin. Tavalla tai toisella lähetys- ja kehitysyhteistyöasiat säilyvät tärkeänä osana seuran toimintaa maan hallituksen linjauksista riippumatta. Onhan seuran yli 90 vuoden historiaan varmasti mahtunut monenlaisia vaiheita ennen tätäkin. Silti lähetys on jollain lailla aina ollut keskiössä. Useissa muissa järjestöissä vaikutukset ovat vielä paljon dramaattisempia. Noin 40 prosentin valtionapuleikkaukset kerralla ilman minkäänlaista siirtymäaikaa ovat monen järjestön kohdalla kestämättömät. Suomen valtion kassaan näillä toimenpiteillä saatava säästö vastaa vain 0,09 prosentin osuutta tämän vuoden menoarviosta. Sama säästö vaikuttaa miljoonien ihmisten elä-

6 6 Myös SKLS on mukana kansalaisjärjestöjen yhteisessä mielenilmauksessa! mään järjestöjen tekemän työn kohdemaissa; jo käynnissä olevia hankkeita joudutaan keskeyttämään eikä pitkäjänteisesti laadittuja suunnitelmia voida toteuttaa. Myös täällä kotimaassa kehitysyhteistyöjärjestöt varautuvat arviolta jopa 160 henkilön irtisanomiseen. Tätä kirjoittaessani tuli tieto valtiovarainministeriön talousarvioesityksestä, joka vahvistaa järjestöjen ahdingon. Esitys siirtää järjestöjen tukea voimakkaasti yrityksille. Samanaikaisesti, kun kansalaisjärjestöiltä leikataan 49 miljoonaa, pääasiassa valtion omistama kehitysrahoitusyhtiö Finnfund on saamassa 130 miljoonaa euroa lisärahoitusta toimintaansa, joka tarjoaa yrityksille pitkäaikaista riskirahoitusta hankkeisiin kehitysmaissa ja Venäjällä. Jotta kestävää kehitystä voi syntyä, tarvitaan varmasti kannattavia yrityksiä ja yritysyhteistyötä. Mutta yritysten kiinnostuksen kohteena eivät ole kaikkein köyhimmät, syrjityimmät ja haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmisryhmät. Perinteisen kehitysyhteistyön ja kehittyvien maiden yritystoiminnan tukemisen ei pitäisi olla vaihtoehtoista vaan toisiaan täydentävää. Se mitä sitten tapahtui, taisi ylittää kaikkien kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen pahimmatkin skenaariot. Järjestöt ovatkin yhtenä rintamana asettuneen puolustamaan kehitysyhteistyön tulevaisuutta myös kansalaisjärjestöjen tekemänä. Vetoomukselle kehitysyhteistyön puolesta on tavoitteena saada vähintään allekirjoittajaa 7.9. mennessä, ennen syksyn budjettiriihen alkua. Jos määräaika ei ole umpeutunut, kun tätä luet etkä vielä ole vetoomusta allekirjoittanut, voit sen tehdä osoitteessa #eiköyhimmiltä. Asian tiimoilta käytävää keskustelua ja kampanjointia voi seurata mm. järjestöjen yhteisiä ponnisteluja koordinoivan Kepan verkkosivuilla kepa.fi/ Koleiden kesäviikkojen aikana pohdin vieraanvaraisuuden ja sen puuttumisen - teemoja. Pari kesäistä viikkoamme muuttuivat talvisiksi, kun nautimme ystäviemme vieraanvaraisuudesta toisella puolen maapalloa. Oli kylmää sisällä ja ulkona, mutta tunnelmat ja kohtaamiset lämpimiä, hyvä olla yhdessä vuosien jälkeen. Mutta samana päivänä, kun palasimme Suomeen, saimme toisen ikävän muistutuksen (kehitysapuleikkausten lisäksi) kotimaamme kylmenevästä ilmapiiristä, sillä kertaa suhtautumisessa vieraisiin omassa maassamme. Saimme viestin, että viranomaisemme olivat päättäneet evätä viisumin jo monena vuonna kesäviikkoja luonamme viettäneeltä nepaliystävältämme ja hänen veljeltään, koska he ovat köyhiä ja työttömiä ja väärästä maasta. Heiltä jäivät vuoden metsämarja-ansiot saamatta, meiltä ilo heidän vierailustaan; kaikesta siitä hyvästä, mitä heidän positiivisuutensa, yritteliäisyytensä ja avuliaisuutensa on kotiimme säteillyt. Maanjäristysten jälkeen mustikka- ja puolukkarahat olisivat tulleet

7 7 heille tositarpeeseen, vaikka oma, marjarahoilla rakennettu talo pystyssä pysyikin. Pian seurasi kohu kansanedustajan monikulttuurisuutta vastustaneesta nettikirjoituksesta ja kohta perään uusnatsien tai äärioikeiston (mikä lienee oikea termi?) väkivaltainen mielenosoitus Jyväskylässä (satuimme olemaan siellä juuri sinä päivänä, joskaan emme ihan siihen aikaan emmekä itse tapahtumapaikalla). Yhdessä kehitysyhteistyöstä tehtävien leikkausten kanssa nämä viestit näyttävät ikävän selviltä: köyhät pysykööt poissa nurkistamme, emmekä halua ottaa vastuuta heidän elinolojensa parantamisesta sielläkään, missä tahdomme heidän pysyvän. Kun juuri näitä miettiessä edellisen pyhän kirkkovuoden tekstit olivat haastaneet uskollisuuteen Jumalan lahjojen hoitamisessa, tunki mieleen väkisin kysymys: olemmeko kansakuntana ajautumassa yhä kauemmas uskollisuudesta niiden lahjojen hoitamisessa, jotka olemme syntymälahjana (syntymällä Suomeen) saaneet? Olemmeko oikeasti nyt niin köyhiä, ettei meiltä liikene 0,7 prosenttia niiden hyväksi, jotka ehkä sittenkin ovat vielä köyhempiä? Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan! kun sinulla kuitenkin on mitä antaa. (Sananlaskut 3:27-28). Mitä vastaamme, kun meiltä kysytään uskollisuutta? En halua ajatella, että Jumalan siunaus olisi seurausta uskollisuudestamme (tai Jumalan rangaistus sen puutteesta). Siunaus on salaisuus. Jumalan armo on suurempi kuin meidän kelvottomuutemme emmekä voi siitä mitään itse ansaita, vain ottaa nöyrästi ja kiitollisina vastaan. Mutta silti: olisiko meille suuremmaksi siunaukseksi avoimuus ja haltuumme uskotusta hyvästä jakaminen kuin poteroihimme käpertyminen ja kaksin käsin omastamme kiinni pitäminen? Mihin Kristus kutsuu meitä tässä ajassa? Elina Lind Lähetyslääkäritili FI viite 1009 : viite 1025: viite 1180: viite 1960: viite 2024: viite 3010: viite 4022: viite 5005: Missä hätä on suurin Psykiatriaa Tansanian maaseudulle* Palliatiivisen hoidon kehittämishanke, Tansania Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures -sairaala, Nepal ICT-hanke, Tansania Stipendiaatti Dr. Hamidi, Afganistan Stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli, Tansania Stipendiaatti Manento Ernest Mtango, Tansania** Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja! Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin, kehitysmaiden lääkäreiden/terveydenhuollon henkilökunnan stipendeihin jatko- ja erikoistumiskoulutuksiin, äkilliseen avuntarpeeseen kehitysyhteistyökohteissa sekä tiedotukseen kotimaassa. Keräyslupa 2020/2013/ Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta * Hanke on päättynyt, mutta viitenumero on yhä voimassa. Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke; lisäksi aiempien yhteistyösairaaloiden mielenterveystyölle voidaan myöntää pieniä tukisummia hankkeen päättymisen jälkeisessä siirtymävaiheessa. ** Ernest Mtango on saanut erikoistumisopintonsa päätökseen, mutta maaliskuisen Suomen-matkan kustannuksista puuttuu vielä pieni määrä varoja. Mikäli nämä ylittyvät, yli menevä osuus lahjoituksista ohjataan uuden stipendiaatin Emmanuel Mwalumulin opintojen tukemiseen. Ernestin tavoin hänkin erikoistuu gynekologiaan ja obstetriikkaan.

8 8 Vene Matemaan Ulkoministeriön tukemien hankkeiden ja stipendiaattien ohessa SKLS voi hallituksen päätöksellä myöntää satunnaisempaakin tukea lähetys/kehitysyhteistyökohteisiin. Monenlaisia isompia ja pienempiä lahjoituksia on vuosien varrella tehty. Ajankohtaisin lahjoitus ja varmaankin toistaiseksi ainoa laatuaan on vene, joka saapui aikaisemmista hankkeista tuttuun yhteistyösairaalaamme Matemaan eteläisessä Tansaniassa monien vaiheiden jälkeen iltakymmenen aikoihin. Psykiatrisen hankkeen ( ) yhteydessä ensimmäisen kerran jo lokakuussa 2010 Njassa-järven rannalla sijaitsevassa Mateman sairaalassa todettiin, että kyläklinikkakäyntejä varten tarvittaisiin vene. Matemasta etelään järven itäranta nousee jyrkästi eikä rannikolla sijaitseviin kyliin ole polkua kummempaa maantieyhteyttä. Veneellä kyliin pääsee huomattavasti nopeammin. Yksi kyläklinikoista sijaitsee kahden tunnin venematkan päässä, kaksi klinikkaa vielä sitäkin kauempana. Kun hankeseurantamatkalla lokakuussa 2012 kysyimme sairaalan hallintojohtajalta ja psykiatrisesta työstä vastaavalta sairaanhoitajalta, mitä voitaisiin tehdä työn jatkuvuuden turvaamiseksi, sitä ennakoiden, että hankerahoitus loppuisi seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana vuotena, heidän epäröimätön vastauksensa oli: Tarvitsisimme oman veneen. Silloisista kymmenestä psykiatrisesta kyläklinikasta neljä sijaitsi Njassa-järven rannalla. Klinikoilla kävi paljon potilaita myös läheisiltä vuoristoalueilta. Päästäkseen kyliin psykiatriset sairaanhoitajat käyttivät ainoaa tarjolla olevaa vuokravenettä, mikä sekä toi lisäkustannuksia että oli usein vaikea saada. Perinteiset veneet, jota alueen kalastajat käyttävät, ovat yhdestä puusta veistettyjä, yksinkertaisia ruuhia. Seurasi monenlaisia keskusteluja ja selvittelyjä venehankkeen tiimoilta. Mateman sairaala selvitti veneen hankkimista Tansaniasta. Lähin veneveistämö olisi ollut noin tuhannen kilometrin päässä Mwanzassa, Victoriajärven rannalla. Dar es Salaamissa veneiden hinnat olivat käsittämättömän korkeita, puhuttiin suuruusluokasta euroa. Veneen hankkiminen hankerahoituksella ei myöskään tuntunut tarkoituksenmukaiselta (vaikka Ulkoministeriöstä olisikin saatu lupa - jota ei koskaan edes kysytty). Jos vene olisi sisällytetty psykiatriseen hankkeeseen, olisi sen käyttötarkoitus rajautunut mielenterveys- ja epilepsiapotilaiden hyväksi tehtävään työhön. Entä jos jostain rannikon kylästä vaikkapa soitettaisiin, että käynnissä oleva synnytys ei etene, äiti on jo menettänyt paljon verta ja apua tarvittaisiin pikaisesti? Voisiko psykiatrisen ambulanssiveneen lähettää hän-

9 9 tä hakemaan? Niinpä päädyimme siihen, että jos vene hankitaan, tehdään se omin lahjoitusvaroin vapaana Ulkoministeriön kontrollista. Lokakuussa 2014 Tapio Pitkänen vei Matemaan tuliaisina äyskärin - siinä toivossa, että vene seuraisi perässä. Ilman Tapion omaa hellittämätöntä aktiivisuuttaan vene olisi hyvinkin saattanut jäädä haaveeksi. Tapio kertoo: Tapasin Ilembulan sairaalan hallintojohtajan, Bryceson Mbilinyin, kesäkuun lopussa 2014 Reino Pöyhiän isännöimässä tapaamisessa Suomessa. Toivoimme kaikki, että aloitettu Ilembulan sairaalan palliatiivinen hanke saisi kolmen vuoden jatkon. Näinhän kävi. Seuraavana päivänä saattelin Brycesonin lentokentälle, matkalle Müncheniin tapaamaan saksalaisia Ilembulan ystäviä. Tuli puheeksi Vene Matemaan. Hänen neuvonsa oli, että saksalaiset lähettävät kahdesti vuodessa kontin Makambakoon (lähelle Ilembulan sairaalaa). Kokeile sitä. Päättäväisenä miehenä Tapio tarttui tähän mahdollisuuteen. Veneen ostaminen Suomesta ja kuljettaminen Tansaniaan oli jo aikaisemmin noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kunhan vain rahtikulut saataisiin kohtuullisiksi. Tammikuussa 2015 hallitus myönsi tarkoitukseen enintään 4000 euroa Lähetyslääkäritilin lahjoitusvaroista. Huhtikuun alussa Tapio lähti lomamatkalle Saksaan; veneperävaunu henkilöautoon kiinnitettynä hän matkasi Vuosaaresta Finnlinesin laivalla Travemündeen ja sieltä edelleen maanteitse Münchenin lähellä olevaan Poing-kaupunkiin, jossa vene lastattiin konttiin 18. huhtikuuta Makambakoon kontti saapui reilut kolme kuukautta myöhemmin Saksalainen, pitkän päivätyön Matemassa tehnyt lääkäri Heinke Schimanowski-Thomsen otti veneen Makambakossa vastaan. Loppumatka Matemaan taittui kuorma-auton lavalla. Kuvakertomus päättyy vielä kuivalle maalle. Ehkä joskus tulevaisuudessa saamme nähdä kuvan veneestä myös oikeassa elementissään Njassa-järven aalloilla. Tapio Pitkäsen 4.8. laatimasta raportista tiedot poimi ja muokkasi Elina Lind Vene konttiin Saksan Poingissa ja kontti saapuu Tansanian Makambakoon

10 10 Paljon on purettavaa, ennen kuin vene löytyy kontin perältä ja siirtyy kuorma-auton lavalle. Perillä Matemassa psykiatrisesta työstä vastaavat sairaanhoitajat Hezron Ntanjo ja Richard Amasa iloitsevat uudesta kulkupelistä.

11 SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt Aluevastaava: Leena Uusitalo 11 Hämeenlinna: Taina Heikkilä Myllitie 16, Parola Kotka: Pasi Pöllänen Lavansaarentie 6, Kotka Kuopio: Risto Honkanen Reetta Siljanen Lappeenranta: Oulu: Kaarina Pesonen Kaivokorvenkatu 16, Lappeenranta Anna Ruotsalainen Pori: Seinäjoki: Tampere: Turku: Vaasa: Raharinnantie 7 C 6, Oulu Pekka Mäkinen (pekka.makinen@nic.fi) Tähtisentie 40, Vanha-Ulvila Leena Uusitalo (leena.uusitalo@vimpeli.fi) Kauniskedontie 10, Vimpeli Tampereen alueelle haetaan aluevastaavaa! Riitta Saario (rsaario@gmail.com) Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, Turku Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi) Poriin haetaan uutta aluevastaavaa! Opiskelijatoimikunta Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki (suvi-tuuli.simojoki@helsinki.fi) Helsingin Ristiside pj Aleksi Pajunen (Aleksi.pajunen@helsinki.fi) varapj Annukka Hanhijärvi (Annukka.hanhijarvi@helsinki.fi) Kuopion Heräämö pj Niko Nykänen (nikonykanenn@gmail.com), p Oulun Henkireikä pj Helena Kattelus (Helena.kattelus@student.oulu.fi) pj Silas Johansson (silas.johansson@student.oulu.fi) Tampereen Arbor vitae Turun Luukas-klubi pj Mikko Malkamäki (malkamikko@gmail.com) pj Paula Prittinen (pailpr@utu.fi)

12 12 Esittelyssä seuran stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli Alkuvuodesta pyysin uusinta stipendiaattiamme, tansanialaista Emmanuel Mwalumulia esittelemään itsensä jäsenlehdessämme. Alla oleva on vapaa käännös häneltä keväällä saamastani kirjoituksesta, jonka hän oli nimennyt Inspirational letter. Inspiraatio, innostus lääkärin ammattiin syntyi ja vahvistui jo lapsena. Emmanuel kertoo: Nimeni on Emmanuel Owden Mwalumuli. Olen naimisissa ja Jumala on siunannut minua ja vaimoani suloisella Antonia-tyttärellä. Olen tansanialainen. Kasvoin kristityssä perheessä, jonka viidestä lapsesta olin toiseksi nuorin. Synnyin Iteten luterilaisessa sairaalassa, joka sijaitsee pienessä kylässä lounaisessa Tansaniassa Rungwen piirikunnassa Mbeyan läänissä. Itetestä on vain muutaman kilometrin matka Livingstone vuorille. Siellä vietin lapsuuteni. Mitkä seikat innostivat minua opiskelemaan lääkäriksi Olen elämäni aikana kohdannut monia innostavia ihmisiä. Oma isäni oli suuri innostajani; hän kannusti minua aina pyrkimään parhaimpaani. Hän oli tukenani, kun rupesin suunnittelemaan uraa terveydenhuoltoalalla. Toinen tärkeä kannustimeni oli lapsuuteni kasvuympäristö; kasvoin Iteten sairaalan välittömässä läheisyydessä. Henkilökunnan asunnot sijaitsivat sairaala-alueella ja oma kotini oli hyvin lähellä sairaalan rakennuksia. Isäni oli aina tavoitettavissa, kun häntä tarvittiin sairaalassa. Näin hänen tekevän töitä joka päivä ja joka yö. Lapsena minulle oli selvää, että jos en löytänyt isää kotoa, hän oli sairaalassa. Koska kotimme oli niin lähellä sairaalaa, tulimme tietämään jokaisen sairaalassa sattuneen kuolemantapauksen. Tämä johtui siitä, että menetettyjä rakkaitaan surevilla omaisilla oli tapana itkeä suureen ääneen. Surevien omaisten itku ja vaikerrukset vaivasivat minua lapsena. Muistan ajatelleeni, että jos olisin lääkäri, voisin varmasti estää kaikki kuolemat. Tämä ajatus innosti minua kovasti ja lupasin itselleni, että jos minusta tulee lääkäri, teen työni paremmin kuin isäni, niin hyvin, ettei kuolemantapauksia enää sattuisi. Myös nuorimman sisareni syntymä on jäänyt mieleeni uranvalintaani vaikuttaneena tapahtumana. Lapsuudessani Iteten sairaalassa oli aina liian vähän lääkäreitä. Siksi isänikin oli aina kiireinen ja joutui jatkuvasti päivystämään. Hän oli kiinni päivystyksessä myös sisareni syntyessä. Niinpä saksalainen lääkäri hoiti synnytyksen ja sisareni tuli turvallisesti autetuksi maailmaan. Vielä yhden kannustimen muistan lapsuudestani: koko kasvuikäni ajan katselin lääkäreiden kävelevän asunnoiltaan ylös sairaalalle ja taas takaisin koteihinsa. Pienen pojan mielessä heidän siistit, puhtaan valkoiset takkinsa herättivät suurta ihailua. Kun sitten myöhemmin työskentelin Ilembulassa lääkärinä, innostuin hakeutumaan obstetriikan ja gynekologian jatko-opintoihin nähtyäni, miten suuri tarve sairaalassa on alan spesialisteista. Ilembulan sairaalassa on vain yksi obstetriikkaan ja gynekologiaan erikoistunut lääkäri. Hänkin on jo eläkkeellä, mutta jatkaa töitä erillissopimuksella. Ennen jatko-opintoihin lähtemistäni työskentelin siis Ilembulan sairaalassa, joka sekin sijaitsee maaseudulla eteläisessä Tansaniassa. Olen ylpeä siitä, että voin tehdä töitä maalaissairaalassa, sillä se muistuttaa minua sairaalasta, jossa lapsena näin isäni työskentelevän. Omassa työssäni palvelen mielelläni maaseudun köyhiä ihmisiä, sillä se tuo mieleeni lapsuuteni kasvuympäristön. Koen, että olen saanut elää unelmani todeksi tule-

13 13 malla lääkäriksi maaseutusairaalaan. Näkynäni on nyt valmistua obstetriikan ja gynekologian erikoislääkäriksi ja työskennellä sitten läheisessä yhteistyössä maan terveys- ja sosiaaliministeriön sekä muiden sidosryhmien kanssa voidaksemme parantaa terveyspalveluiden laatua ja saatavuutta Tansanian maaseudulla, erityisesti obstetriikan ja gynekologian alalla. Syrjäseutujen köyhille naisille asianmukaisten terveyspalveluiden saaminen on kaikkein vaikeinta. Tämä on erityisen totta alueilla, joissa koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia on niukasti. Ero Ilembulan seudun ja Dar es Salaamin välillä on suuri; Dar es Salaamissa päteviä terveydenhuollon ammattilaisia on runsaasti. Siinä, missä synnytysten hoito on viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti kehittynyt monilla alueilla maailmassa, matalan tulotason maissa yhä vain 46%:lla naisista on mahdollisuus saada ammattitaitoista apua synnytyksen aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että miljoonissa synnytyksissä ei edelleenkään ole avustajana koulutettua kätilöä, sairaanhoitajaa tai lääkäriä. Korkean tulotason maissa käytännöllisesti katsoen kaikki naiset käyvät raskautensa aikana ainakin neljä kertaa äitiysneuvolassa, heidän synnytyksensä hoitaa ammattilainen ja he ovat synnytyksen jälkeenkin äitiyshuollon piirissä. Tansanian maaseudulla useimmat raskaana olevat äidit käyvät neuvolassa vain kerran suositellun neljän kerran sijasta. Syitä, jotka estävät maaseudun naisia hakemasta ja saamasta raskauden ja synnytyksen aikaista hoitoa ovat mm. köyhyys, pitkät etäisyydet terveydenhuoltopalveluihin sekä pätevän henkilökunnan vähäisyys ja muiden resurssien puute maaseudun terveyspalveluissa. Kiitän Suomen Kristillistä Lääkäriseuraa saamastani tuesta erikoistumisopintoihini! Emmanuel Owden Mwalumuli Viimeisimmässä viestissään heinäkuun lopussa Emmanuel kertoi juuri valmistautuvansa ensimmäisen lukuvuoden lopputentteihin. Lyhyen loman jälkeen erikoistumisopintojen toinen vuosi alkaa syyskuussa. Opintojen on määrä kestää kaikkiaan kolme lukuvuotta. Päätettyään erikoistumisopintonsa Emmanuel on sitoutunut palaamaan töihin Ilembulan sairaalaan vähintään kolmeksi vuodeksi. Itse hän on kertonut viihtyvänsä Ilembulassa niin hyvin, että voisi kuvitella olevansa siellä töissä vaikka loppuikänsä. Emmanuelin perhe asuu Mbeyan kaupungissa. Vaimo, joka on myös lääkäri, on ainakin aiemmin ollut työssä Mbeyan sairaalassa. Perheen esikoistytär Antonia syntyi keväällä. Tuki Emmanuelin erikoistumisopinnoille ohjautuu SKLS:n lahjoitustililtä FI viitteellä Tähänastiset lahjoitukset eivät vielä täysin kata koulutusapurahaa vaan tukea on jouduttu täydentämään viitteen 1009 Missä hätä on suurin - Lahjoituksista. Käännös ja lisätekstit: Elina Lind Dar es Salaamissa lokakuussa 2014, kuvassa Emmanuelin lisäksi Liisa Laula, Tapio Pitkänen, Leena Uusitalo ja Elina Lind. Kuva: Elina Lind

14 14 Seuran jäseniä ehdokkaina Lääkäriliiton valtuuskuntavaalissa Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit pidetään , ja niissä valitaan valtuuskuntaan jäsenet vuosiksi Kuten Lääkäriliiton kotisivut kertovat, valtuuskunta määrittelee liiton toiminnan suuntaviivat, hyväksyy talousarvion ja valitsee liiton puheenjohtajat sekä hallituksen jäsenet. Tehtävät ovat siis perin merkittävät. Kristillinen lääkäriseura ei ole mukana näissä emmekä muissakaan vaaleissa, mutta seuran hallitus päätti keväällä tarjota vaaleissa ehdolla oleville jäsenille mahdollisuuden astua esiin ja kertoa hieman taustoistaan ja tavoitteistaan. Myös jatkossa merkittävien vaalien yhteydessä mainostamme niitä ja tarjoamme ehdolle asettuville jäsenillemme palstatilaa Kristillisessä Lääkärilehdessä. Siunausta syyskesään, ja muistakaa äänestää tulevissa vaaleissa! Tiina Tasmuth LT, syöpätautien erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys Nykyiset työpaikat: Syöpäkeskus HYKS erikoislääkäri ja Terhokodissa päivystävä lääkäri Nykyiset lääkäri-luottamustehtävät: Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan ja terveyspoliittisen valiokunnan jäsen, Suomen Erikoislääkäriyhdistyksen (SELY) hallituksen ja valtuuskunnan jäsen, Suomen Lääkärilehden toimitusneuvoston ja Suomen Erikoislääkärilehden toimituskunnan jäsen. Kotikaupunki: Helsinki Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaleissa syksyllä 2015 olen ehdokkaana SELY-vaalirenkaan listalla. Asettaudun ehdokkaaksi, koska haluan pitää valtuuskunnassa esillä seuraavia asioita: Lääkärin tulee toimia potilaan parhaaksi. Lääkärin suurin eettinen periaate on lähimmäisenrakkaus (Matt. 22:39). Sydäntäni lähellä on kollegoiden työhyvinvointi. Lääkärit väsyvät ja turhautuvat, kun heitä on tarvittavaan työmäärään nähden liian vähän. Lääkärin tulee tehdä lääkärin töitä, eikä tuijottaa tietokoneen tiimalasia tai tehdä sairaanhoitajan ja sihteerin töitä. Terveydenhuollon rahoituksen, palvelujärjestelmän ja palveluiden tuottamisen peruskorjaus osana sote-uudistusta vaatii asiantuntijalääkäreiden aktiivista osallistumista.

15 15 Auttamassa selkäydinvammaisten kuntoutuksessa maanjäristyksen jälkeen Nepalissa oli keväällä kaksi suurta maanjäristystä, ensimmäinen 7,8 magnitudin järistys ja toinen 7,3 magnitudin järistys Järistyksissä kuoli yli henkeä ja loukkaantuneita oli yli Ensimmäisen episentri oli Gorkhassa, Katmandusta luoteeseen, toisen episentri oli Kathmandusta itään. Suurimmat tuhot tapahtuivat syrjäseuduilla lähellä episentrejä, mutta myös Kathmandussa tapahtui tuhoa. Gorkhasta on yhtä pitkä matka Pokharaan kuin Katmanduun, mutta Pokharassa vain muutamiin taloihin tuli vaurioita. Lähdin kesäkuun alussa kahdeksaksi viikoksi Pokharaan INF:n omistamaan Green Pastures sairaalaan ja kuntoutuskeskukseen (GPHRC) tarkoituksenani ensisijaisesti auttaa maanjäristyksen seurauksena selkäydinvamman saaneiden kuntoutuksessa. Olin töissä Green Pastures - sairaalassa 1990-luvun loppupuolella, kun se muutettiin leprasairaalasta kuntoutussairaalaksi. Kuntoutusta alettiin kehittää Suomen Vapaakirkon kehitysyhteistyöhankkeen tuella. Kohteeksi otettiin erityisesti selkäydinvammaisten kuntoutus. Sen jälkeen GPHRC:n toimintaa on kehitetty SKLS:n kahdella kehitysyhteistyöhankkeella. Näistä selkäydinvammaisten kuntoutuksen kehittämiseen tähtäävä hanke on edelleen käynnissä. Tähän hankkeeseen liittyen avattiin uusi selkäydinvammaisia varten rakennettu 12-paikkainen osastorakennus viime vuoden marraskuussa. GPHRC:ssä on tähän mennessä hoidettu 29 maanjäristyksessä loukkaantunutta. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin INF varautui hoitamaan. Mutta loukkaantuneita oli enemmän Kathmandun lähistöllä ja heitä evakuoitiin sinne. Selkäydinvammakeskus Kathmandun lähellä nosti paikkamääränsä 50:stä 200:an. Muutama ennen maanjäristystä loukkaantunut selkäydinvammainen tuli selkäydinvammakeskuksesta GPHRC:hen jatkamaan kuntoutusta. GPHRC:ssä hoidetuista selkäydinvamma on ollut 12 potilaalla, muut 17 ovat kärsineet muista vammoista. Näiden joukossa on ollut lantionmurtumia, reisiluunmurtumia ja muita murtumia. Selkäydinvamman maanjäristyksessä saaneista seitsemän on miehiä ja viisi naisia. Heidän keski-ikänsä on 45 vuotta, vaihdellen välillä. Kaulaytimen vammoja oli kolme, rintarangan alueen vammoja 3, lannerangan alueen vammoja viisi ja yhdelle ei lopulta jäänyt merkkejä selkäytimen vammoista. Jukka Knuutila Dhan, 70-vuotias mies, vammautui maanjäristyksessä. Kaularangan nikamien C6-C7 subluksaatio ja epätäydellinen selkäydinvamma. Kaularanka leikattiin ja tuettiin metallilla. Maanjäristyksen jälkeen hän sairasti vielä lavantaudin kuntoutukseen tullessaan. Vähän kerrassaan on kuitenkin raajoihin palautunut liikettä. Kyynärvarsissa on aktiivinen koukistus ja ranteissa hieman liikettä. Alaraajoissa on aktiivista liikettä, ja hän pystyy tukeutumaan niihin siirtymisissä. Nyt harjoitellaan pystyasentoa kippipöydällä. Lisäksi toimintaterapiassa harjoitetaan päivittäistoimia, kuten syömistä. Hän liikkuu autettuna pyörätuolilla, mutta ei pysty itse kelaamaan.

16 16 Subash on 35-vuotias mies, joka on ammatiltaan sähköalan insinööri. Hän on työskennellyt vesivoimaloissa ja erityisesti niiden ohjauspaneelien kanssa. Hän oli Dolakhassa maanjäristyksen jälkeen raivaustöissä. Hän opasti raivauskoneiden kuljettajia edellisenä päivänä raivatulla tiellä, kun hänen päähänsä putosi jostakin kivi. Onneksi kypärä suojasi päätä, mutta kun hän kaatui hänen päälleen tuli lisää kiviä. Hän ei pystynyt liikkumaan itse. Paikalle soitettiin helikopteri, joka evakuoi hänet Kathmanduun. Siellä sairaalassa selkä leikattiin ja stabiloitiin. Kolme viikkoa myöhemmin hänet lähetettiin GPHRC:hen kuntoutukseen. Hänellä on rintarangan alueen täydellinen selkäydinvamma, eli hänen alaruumiinsa on täysin halvaantunut. Tullessa hän vielä vahvasti toivoi paranevansa käveleväksi, mutta nyt hän alkaa sopeutua ajatukseen elämästä pyörätuolissa. Vertaistukihenkilö on viettänyt pitkiä aikoja hänen kanssaan. Nyt hän vähän kerrassaan harjoittelee pyörätuolitaitoja ja muita päivittäisen elämän ongelmien ratkaisuja. Hänen toiveensa olisi kyetä palaamaan entiseen työhönsä. Hänen koulutuksensa on sellainen, että hän pystyy monenlaiseen työhön pyörätuolilla liikkuvanakin. Rash, 28-vuotias kahden vaimon mies ja muutaman lapsen isä, loukkaantui maanjäristyksessä kotikylässään. Hänen kotinsa tuhoutui täysin maanjäristyksessä. Toinen vaimo oli hänen saattajanaan sairaalassa ja toinen oli lasten kanssa kotikylässä. Perhe asuu nyt teltassa kylässään. Hänellä on täydellinen selkäydinvamma ja hänen alaruumiinsa on täysin halvaantunut. Hän oppi kuitenkin nopeasti itsenäiseksi pyörätuolinkäyttäjäksi. Kotiutuessaan Rash sai mukaansa pyörätuolin, WCtuolin ja paksun patjan. Kotiin paluu ei kuitenkaan ollut aivan helppoa. Tieltä on kävelymatkaa kylään terveelle ihmiselle päivän matka, mutta hän tarvitsi kantajia kantamaan itsensä ja tavarat. Kannettuna matka kestää todennäköisesti kaksi päivää - ja perillä uutta pyörätuolinkäyttäjää odottaa telttaelämä.

17 17 Hallituksen kasvot tutuksi Vuoden 2015 alusta seurassa aloitti toimintansa uusi hallitus, jota syyskokouksessa päivitettiin, kun Juhani Junnila astui Lauri Kivikosken tilalle opiskelijajäseneksi. Jäsenet Markus Partanen, pj Elina Heiro Martti Kulvik Elina Lind, lähetyssiht Anna Numminen, siht Eija-Anitta Kynsilehto (varapj.) Johanna Minkkinen, opiskelija, siht Juhani Junnila, opiskelija, toimitussiht Leena Uusitalo, paikallistoiminta Varajäsenet Robert Paul Reino Pöyhiä Suvi-Tuuli Simojoki opiskelijavast Matti Ketonen Olli-Pekka Ryynänen Kalle Mäki sähköpostiosoite on muotoa: Tässä artikkelissa voit lyhyesti tutustua uuden hallituksen jäseniin näille esitettyjen kysymysten avulla: 1) Kerro lyhyesti itsestäsi. 2) Mikä seuran toiminnassa on ollut sinulle tärkeintä? 3) Mitä erityisesti haluaisit seuran toiminnassa kehittää? 4) Millaisia terveisiä haluat lähettää seuran jäsenille? Eija-Anitta Kynsilehto varapuheenjohtaja 1) Olen jo eläkkeellä oleva oululainen geriatri ja palliatiivisen lääketieteen osaaja. Olen kuuden (pian seitsemän) lapsen isoäiti. Harrastan erilaisia taideprojekteja, lukemista ja käsitöitä sekä satunnaisesti töissä käyntiä. 2) Kristittyjen lääkäreiden yhteys alueellisesti, valtakunnallisesti ja jopa maan ääriin saakka. 3) Aluetoimintaa saavuttamaan mahdollisimman monet. 4) Osallistukaa aluetoimintaan. Jollei alueellanne ole vielä toimintaa, ottakaa yhteys seuraan niin laitetaan toiminta yhdessä alulle.

18 18 1) Kerro lyhyesti itsestäsi. 2) Mikä seuran toiminnassa on ollut sinulle tärkeintä? 3) Mitä erityisesti haluaisit seuran toiminnassa kehittää? 4) Millaisia terveisiä haluat lähettää seuran jäsenille? Elina Lind lähetyssihteeri 1) Synnyin Valkeakoskella 55 vuotta sitten, kasvoin ja kävin kouluni siellä. Opiskelin Helsingissä ja sitten muutimme Lappeenrantaan. Viimeiset 15 vuotta olen asunut Padasjoella Päijät-Hämeessä. Sukujuureni ovat kuitenkin niin vahvasti Etelä-Pohjanmaalla, että olen aina kokenut olevani ei mistään kotoisin siellä juurilla kun en ole koskaan itse asunut. Kaiken lisäksi iso osa sydäntä jäi Nepaliin, jossa perheemme (mies ja kaksi nyt jo aikuista lasta) vietti 90-luvulla noin 8 vuotta Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Ammatillinen urani on ollut sirpaleinen en voi suurilla saavutuksilla kerskua. Tällä hetkellä olen SKLS:n osa-aikainen lähetyssihteeri ja lisäksi teen vähän töitä koulu-ja opiskelijaterveydenhuollossa. Tekemistä on aina ollut niin paljon, etten ole oikein ehtinyt harrastaa mitään. Hengellinen taustani on Suomen ev.lut kirkko, mitään herätysliiketaustaa minulla ei ole. Aloitin 3-vuotiaana pyhäkoulun, jatkoin myöhemmin seurakuntanuorissa ja sittemmin aikuisena seurakuntalaisena. Kaikkein vaikeinta on ollut löytää mielekäs paikka ja tehtävä nyt aikuisena paikallisseurakunnassa. Nepalissa oli helpompi. 2) Liityin seuraan jo opiskeluaikana. Tärkeintä ovat aina olleet ihmiset; vanhemmat kollegat, jotka tulivat tutuiksi jo 80-luvun (silloin aika tylsissä ja virallisissa) kokoontumisissa, oma ikäpolvi, joiden kanssa solmittiin ystävyyssuhteita opiskelujen lomassa ja opiskelijatapaamisissa ja on sitten kuljettu yhdessä läpi menneiden vuosikymmenten toisten kanssa on kohdattu usein, toisten harvemmin, yhteys on silti säilynyt ja nyt sitten tällä vuosituhannella myös ilo kasvavasta nuorten joukosta, josta toivon monen pysyvän mukana seuran toiminnassa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 3) Edellä sanottuun viitaten toivon, että pystymme kehittämään seuran toimintaa niin, että aina uudet opiskelija- ja nuorten lääkäreiden sukupolvet voivat kokea sen omakseen ja että yhteys ja yhteisymmärrys löytyvät ja säilyvät yli erilaisten rajojen (ikä, kirkkokunta, herätysliiketausta, erikoisala jne.) Lähetyssihteerinä toivon tietysti, että pysymme ajan hermolla siinä globaalissa kehityksessä, joka on jo muuttanut ja väistämättä muuttaa terveyslähetyksen haasteita ja toimintaympäristöä. 4) Keskinäinen kunnioitus, toinen toistemme erilaisten mielipiteiden ja näkemysten hyväksyminen ja kuuleminen sekä rohkeus ja avoimuus keskustella vaikeistakin asioista tässä hengessä ovat jotain, mitä itseltäni ja meiltä kaikilta toivon nyt ja tulevaisuudessa. Vain Jumalalla on oikeat vastaukset moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin me ymmärrämme niistä parhaimmillammekin vain pieniä murusia kukin.

19 19 Anna Numminen sihteeri 1) Olen 28-vuotias v valmistunut toistaiseksi perheetön sisätauti evl ja olen juuri muuttanut Tampereelta Jyväskylään. Kasvanut olen Lappeenrannassa ja koripallon peluuseen olen kuluttanut suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani. Uskoon tulin lääkisopiskelujeni alkuaikoina ja vuoden vietin Tansaniassa ja Malawissa mm. YWAM:n opetuslapseuskoulussa ja Ilembulan sairaalassa. SKLS tuki matkaani ja seuran hallitukseen päädyin v Tämän hetkinen hengellinen koti löytyy ev. lut. kirkkomme piiristä ja toimin myös kirkko- ja seurakuntavaltuustossa Tampereella. 2) Kristittyjen kollegojen tapaaminen (ja ystävien löytäminen!) ympäri Suomea ja uskossa myös lääkäreinä yhdessä vahvistuminen - suurin auktoriteettimme töissäkään ei lopulta ole ylilääkärimme. Eettisten asioiden pohdinta ja jatkossa myös ehkä niihin kantaa ottaminen puhuttelevat - maailmamme muuttuu tällä hetkellä kovaa vauhtia. 3) Olen halunnut kehittää niin monia asioita että tuntuu että yksittäisissä asioissa edistyminen jää vähälle ja resurssit menee jo olevan toiminnan pyörittämiseen. Kolme tällä hetkellä tärkeintä: paikallistoiminta, nuorempien alle 40-v lääkäreiden mukaan saanti seuran toimintaan ja viestintä. Monet käytännön asiatkin meillä valitettavasti takkuaa. 4) Meillä on tällä hetkellä kourallinen aktiiveja pyörittämässä seuran toimintaa. Kun koet tyytymättömyyttä seuran toimintaa kohtaan niin esitän seuraavan kysymyksen: voisitko ehkä sinä ollakin se, joka on mukana tekemässä asialle jotain? Yhteyttä voit ottaa monella tapaa mm uudistuneiden www-sivujen kautta. Itselleni on aina suuri ilo nähdä uusia (myös vanhoja) kasvoja seuran toiminnassa joten toivottavasti tapaamisiin! Siunausta elämääsi. Johanna Minkkinen sihteeri 1) Olen Johanna Minkkinen, 24-vuotias opiskelija Tampereelta, aloitteleva SKLS:n sihteeri, joka nauttii käsillä tekemisestä ja järvistä ja haaveilee Nepalista ja salaa vähän opettamisestakin. 2) Itselleni suurin käytännön merkitys on ollut opiskelijatoiminnalla. Upeisiin ihmisiin tutustumisen lisäksi se on tarjonnut mahdollisuuden työstää ja jakaa lääkäriyteen liittyviä kysymyksiä, ahdistuksia ja onnistumisia toisten uskovien kanssa. Sittemmin olen saanut osallistua/ tutustua myös muihin seuran tilaisuuksiin ja mm. terveyslähetykseen. 3) Edelliseen kysymykseen viitaten paljon on hyvää ylläpidettävää. Tärkeänä kehityskohtana pidän, että seura voisi entistä enemmän auttaa jäseniä linkittymään paikallisesti ja toimimaan vaikka pienimuotoisestikin. 4) Meillä on hieno tuhatpäinen seura! Toivon että se voisi osaltaan antaa jokaiselle välineitä ja tukea lääkäriyteen ja lisäksi olla halukkaille innostava väylä toimia.

20 20 1) 2) 3) Mitä erityisesti haluaisit seuran Kerro lyhyesti itsestäsi. toiminnassa kehittää? Mikä seuran toiminnassa on 4) Millaisia terveisiä haluat ollut sinulle tärkeintä? lähettää seuran jäsenille? Leena Uusitalo paikallistoiminnan vastaava 1) Syntymäpaikka on Punkalaidun, nykyinen kotipaikka Vimpeli. Harrastuksia ovat lukeminen, musiikinkuuntelu, liikkuminen, järjestötoiminta, sydäntyö, Työ on ollut perhelääkärin työtä terveyskeskuksessa Vimpelissä koko ajan lukuun ottamatta keskussairaalassa Seinäjoella kaksi vuotta, nykyään myös yhteistoiminta-alueen muissa kunnissa Alajärvellä ja Soinissa. Koti oli perusevankelisluterilainen, nykyinen ehkä evankelisherännäiskorosteinen. 2) Tärkeitä ovat kristittyjen lääkärien yhteys ja tapaaminen sekä yhdessä tekeminen, terveyslähetys ja paikallistoiminta. 3) Paikallistoiminta on kehittämisen tarpeessa. 4) On hienoa toimia kaikkien kanssa. Kaikki ovat tärkeitä, toimijat, tilaisuuksissa kävijät ja kannatuksen vuoksi jäsenenä olevat. Martti Kulvik jäsen Elina Heiro 1) Sydämeni on syntynyt Pietarsaaressa, ja se sykähtää jäsen edelleen kuullessaan kotikaupunkini ruotsinkielen laulavaa aksenttia. Kliinisen pääurani olen tehnyt 1) Elina Heiro Lap- HYKS neurologialla, mutta viimeisen kymmenen vuo- peenrannasta. Eläkkeelle Etelä- den ajan päätyöni on ollut Elinkeinoelämän tutkimus- Karjalan laitoksessa. Suurin saamani kunnianosoitus oli kolle- genylilääkärin virasta, aikaisemmin gamme luonnehdinta Etla-urastani: Lammas sutten lähetyslääkärinä vaatteissa. Etiopiassa ja Nepalissa. Touhuan 2) Turvallisuus levottoman maailman keskellä. ev.lut seurakunnassa, harrastan 3) Totta puhuen liiankin montaa asiaa. Luulen, että seu- koiria ja mökkeilyä yms. Hengelli- raava haasteemme on fokusoituminen. Tärkeimpänä nen tausta osin viidesläinen osin miellän varmaankin yksittäisen seuramme jäsenen ihan perusluterilainen. tukemista omalla paikallaan, täällä ja siellä jossain kaukana. 4) On hienoa saada olla yksi yli tuhannen joukossa. keskussairaalan rönt- Bangladeshissa, 2+ 3) Kristittyjen kollegojen yhteys..

21 21 Juhani Junnila opiskelijajäsen 2015 syyskokouksesta alkaen, Kristillisen lääkärilehden toimitussihteeri 1) Olen 25-vuotias Lohjanharjun kupeesta Aurajoen täl puolel opiskelemaan ponnistanut 5. vuoden lääketieteen kandidaatti. Hengellinen taustani on luterilaisuudessa ja viidesläisyydessä. Olen aiemmin toiminut Turun kristillisen lääkispiirin, Luukas-klubin puheenjohtajana. Nykyään roolini seurassamme on tämän lehden toimittaminen. Kyllikseni en saa opettavaisesta ja stimuloivasta dialogista ja unelmoinkin haaksirikkoutuvani autiolle saarelle jonkun arvostamani ajattelijan kanssa. Innostun aidoista innovaatioista ja niiden myötä saavutettavasta tehokkuudesta. 2) Esitän vertauksen seuran merkityksestä: löydät umpinaiseksi luulemastasi maastosta polun, sitten usean ja lopulta tapaat siellä ihmisiä, jotka ovat niitä jo kulkeneet vuosia. Silloin ymmärrät, että maastossa ei tarvitsekaan yrittää selvitä yksin, vaan voimme oppia toinen toisiltamme. Emme siis olekaan taivaltamassa kristityn lääkärin polkua yksin, mikä helpotus! Toisin sanoin tärkeintä on ollut yhteyden rakentuminen kristittyjen kollegoiden kanssa. Se on luonut syvää ystävyyttä, terävöittänyt ja avartanut ajatteluani, antanut tukea vaikeina hetkinä ja auttanut kasvamaan niin lääkärinä kuin kristittynäkin, mutta ennen kaikkea kristittynä lääkärinä. 3) Uskon, että emme ole vielä täysin hyödyntäneet seuramme potentiaalia. Kaikki kynnykset yhteyden rakentumiselle ja ajatusten vaihdolle tulisi minimoida. Se tarkoittaa uskoakseni mm. avointa ja hyväksyvää ilmapiiriä, ruohonjuuritason aktiivisuutta, hyvin järjestettyjä tilaisuuksia, ajatuksella toimitettua lehteä ja seuran jäsenistön herkkää kuuntelua ja aktivoimista. 4) Seurassamme on paljon potentiaalia, vähän kuten kemiallisessa sidoksessa. Jotta potentiaali voitaisiin hyödyntää, reaktioon tarvitaan vielä katalyytti. Sellaisena toimivat harvakin osallistumisesi tilaisuuksiin, pienenkin vastuun kantaminen ja kaikenlainen antamasi harkittu palaute. Tervetuloa siis, olisi mukava tutustua! Suvi-Tuuli Simojoki opiskelijavastaava, varajäsen 1) Olen nuori lääkäri, vaimo ja tuore äiti Helsingistä. Valmistuin 2013 Helsingin yliopistosta. Olen työskennellyt terveyskeskuksessa noin 1,5 vuoden ajan ja sitten Lastenklinikalla, kunnes jäin äitiyslomalle nyt vuoden alusta. Pieni poikamme syntyi maaliskuussa ja täyttää tällä hetkellä elämän. Olen SKLS:n opiskelijavastaava ja tehtävänäni on koordinoida SKLS:n virkeää ja aktiivista opiskelijatoimintaa. 2) Seuran toiminnassa tärkeintä on vasta melko hiljattain valmistuneena ollut opiskelijatoiminta - erityisesti jokavuotiset opiskelijapäivät, jotka kokoavat kristityt medisiinarit ja denttarit suurin joukoin ympäri Suomea. 3) Haluaisin itse nuorena lääkärinä kehittää nuorten lääkäreiden toimintaa opiskelijatoiminnan ohelle ja jatkumona. Olisi seuran tulevaisuuden kannalta tärkeää, että aktiiviset medisiinarit jatkaisivat seurassamme valmistuttuaankin. 4) Suurkiitos erityisesti opiskelijajäsenille aktiivisesta osallistumisesta ja panoksestanne seurassamme!

22 1) Kerro lyhyesti itsestäsi. 22 2) Mikä seuran toiminnassa on ollut sinulle tärkeintä? 3) Mitä erityisesti haluaisit seuran toiminnassa kehittää? 4) Millaisia terveisiä haluat lähettää seuran jäsenille? Robert Paul varajäsen 1) Helsingissä v syntynyt ja varttunut. Opinnot Turussa. 20 vuotta lääkäriopintoja, erikoistumista ja tutkimustyötä, 10 vuotta lääketeollisuudessa, 10 vuotta praktiikkaa, tätä nykyä sisätautilääkärinä Turunmaan sairaalassa. Katolilainen joka rakastaa gregoriaanista musiikkia. 2) Kollegojen luoma verkosto ja huoli hyvän lääkärityön edellytysten säilymisestä, eritoten omantunnonvapausasioissa. Suomi on lääkärin omantunnonvapauden suhteen Euroopan kehitysmaa. 4) Ylläpitäkää hälinää, jolla puolustamme lääkäriprofession heikentyviä edellytyksiä toimia omantunnon mukaan. Anu Willis varajäsen 1) Asun Turussa aviomieheni kanssa. Valmistuin viime keväänä ja nyt olen töissä terveyskeskuksessa. 2) SKLS:n opiskelijatoimintaan tulin mukaan jo opiskelun alkuvaiheessa. Koin sen erittäin tärkeäksi ja hyvin opiskelua tukevaksi. Vaikeista aiheista oli tarve keskustella ja sain hieman kokeneemmilta hyviä vinkkejä opiskeluunkin. 3) Haluaisin ylläpitää opiskeluaikana saatua yhteishenkeä nyt myös juniorilääkäreiden keskuudessa. 4) Seuran jäsenillä on hienoja ideoita ja toiveita toiminnan kehittämisestä. Nyt tarvitaan tekijöitä ja toivonkin kunkin osallistuvan sydämelleen saamansa idean toteuttamisessa. Kalle Mäki varajäsen 1) Olen kotoisin Lapualta. Toimin yksityispuolella yleislääkärinä Koskiklinikassa Tampereella ja olen myös teologian kandidaatti. Olen toiminut pitkään Tampereen seurakuntayhtymässä luottamustehtävissä, mm. perheneuvontatyön johtokunnassa, seurakuntaneuvoston vpj:na ja viime vaalikauden yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Olen hiippakuntavaltuutettu. 25 v sitten olin käynnistämässä Tuomasmessua Tampereelle ja olen edelleen mukana. NLY:n luottamustehtävissä meni useita vuosia. SLL eettisessä neuvottelukunnassa on nyt menossa 13. vuosi. SLL professiovaliokunnassa olin kaksi vuotta. Olen ollut myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston eettisessä jaostossa kuutisen vuotta aikoinaan. Olin ETENE:n varajäsen yhden kauden. 2) Seuran toiminnassa on ollut tärkeintä kristittyjen lääkärien yhteys, keskinäinen jakaminen ja yhdessä asioiden eteenpäin vieminen. Olen ihaillut seuran aktiivista panosta lähetyksessä ja kehitysyhteistyöprojekteissa. 3) Kristillisellä lääkäriseuralla on annettavaa sekä SLL:n suuntaan että yhteiskunnallisesti. Paikallistoiminnan voimistuminen on toivottavaa. 4) Älkää jättäkö kynttilää vakan alle. Jokaisessa jäsenessä on potentiaalia. Toimi ja vaikuta.

23 23 Matkaraportti: Afgaanipakolaisten elämän kirjo Ateenassa Olen lähetystyöstä kiinnostunut vastavalmistunut lääkäri Tampereelta. Helmikuussa koulun loputtua lähdin Ateenaan kolmeksi viikoksi vapaaehtoiseksi Helping Hands -järjestöön. Helping Hands tekee avustustyötä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa, ja välittää heille Jumalan rakkautta teoin ja sanoin. Pakolaisia tulvii maahan jatkuvasti muun muassa Afganistanista, Iranista, Syyriasta ja Pohjois-Afrikasta. Helping Hands keskittyy kohtaamaan darinkielisiä pakolaisia. Tiistaisin keskuksella tarjotaan ateria noin 150 pakolaiselle ja sen jälkeen halukkaat saavat jäädä kuuntelemaan opetusta Raamatusta. Keskiviikkoisin on naisten ja lasten suihkupäivä, jossa tarjotaan myös ruokaa. Perjantaisin on teetupa, joka on avoin kaikille pakolaisille. Pakolaisilla ei siis tullessaan ole käytännössä mitään, koska kaikki omaisuus on mennyt salakuljettajien tuhansien eurojen palkkioihin. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen koin olevani osa tiimiä, jossa oli pitkäaikaisia työntekijöitä ja lyhytaikaisia vapaaehtoisia Amerikasta, Suomesta, Saksasta ja Kreikasta. Oli ilo tutustua heihin ja vierailla monen lähetystyöntekijäperheen kodissa. Pian saavuttuani oli lääkärienpäivä, jossa tarvitsevat pääsivät erikoislääkärin vastaanotolle. Kysyin potilailta tulkin välityksellä esitietoja ja mittasin verenpaineita ja -sokereita. Monet pakolaiset tarvitsisivat paljon kokonaisvaltaisempaa apua, koska ovat traumatisoituneita kaiken kokemansa vuoksi. Osalle oli mahdollista järjestää tapaaminen myös psykologin kanssa. Pakolaisen arkea Erään afgaaniperheen elämää ilahdutti kolmen kuukauden ikäinen vauva, joka oli syntynyt heille Ateenassa. Kuvassa myös suomalainen Afganistanissa pitkään työskennellyt L.K., joka oli toista kertaa Helping Handsin lyhytaikaisena vapaaehtoisena. Sain kuulla monenlaisia tarinoita afgaani- ja iranilaispakolaisten vaiheista. Monet ovat kävelleet vuorten yli ja tulleet salakuljettajien avulla kumiveneillä. Heillä on

24 24 Nainen oli kahden maan rajalla joutunut pakotilanteessa eroon miehestään ja osasta lapsiaan, eikä ollut kuullut heistä mitään sen koommin. mukanaan yleensä vain yksi repullinen omaisuutta. Heillä ei siis tullessaan ole käytännössä mitään, koska kaikki omaisuus on mennyt salakuljettajien tuhansien eurojen palkkioihin. Vain varakkaimmilla onkin mahdollisuus lähteä etsimään turvallista elämää, pakoon sotaa ja työttömyyttä. Kreikasta monet lähettävät yhden lapsistaan Pohjois- tai Länsi-Eurooppaan toivoen pääsevänsä itse perässä. Monilla oli surullisia tarinoita siitä, kuinka heidän läheisiään oli kuollut tai kadonnut. Eräs nainen tuli keskukselle aina yksin, kun lähes kaikilla muilla oli yksi tai useampi perheenjäsen. Hän oli kahden maan rajalla joutunut pakotilanteessa eroon miehestään ja osasta lapsiaan, eikä ollut kuullut heistä mitään sen koommin. Hänen suurin toiveensa oli ymmärrettävästi saada yhteys kadonneisiin perheenjäseniinsä. Kuitenkin ilman turvapaikkaa mahdollisuudet selvittää läheisten kohtalo oli toivotonta. Helping Handsissä pakolaisilla on mahdollisuus saada käytännön apua ja kuulla evankeliumi omalla kielellään. Jotkut uskoon tulleet afgaanit ovatkin päätyneet itse auttamaan Helping Handsissä. Toiset ovat päässeet muihin Euroopan maihin ja todistavat uskostaan uusille pakolaisille. Keskuksella käytännön auttajana Toimin keskuksella epävirallisena lääkärinä, autoin käytännön töissä ja ystävystyin joihinkin pakolaisiin. Muutamat nuoret puhuivat hiukan englantia, mutta suurimman osan kanssa tarvitsi olla joku tulkkaamassa dariksi tai farsiksi. Pikkuvaivoja hoidettiin oireenmukaisesti, ja usein sain olla hakemassa särkylääkettä kipeille tai flunssaisille. Afgaanit rakastavat lääkkeitä ja välillä tuntui, että kun yhdelle antoi lääkettä, niin kaikki muutkin halusivat jotain, ja tulivat luokseni valittamaan vaivojaan. Kaikkiin vaivoihin he ottaisivat todella mielellään pillerin. Kysyipä eräskin äiti lapselleen lääkettä ruokahaluttomuuteen, kun kyseessä oli selvästi vain lapsen nirsoilu (herkut nimittäin maistuivat). Välillä tuntui, että ei voinut olla paljonkaan avuksi, mutta ehkä matkan tärkein opetus minulle olikin opetella olemaan läsnä vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen rinnalla. Läsnäolon merkityksen tajuaakin yleensä vasta silloin, kun ei pysty tarjoamaan paljon konkreettista tai lääketieteellistä apua. En voi myöskään väheksyä rukousta, koska saatoin olla jollekulle ensimmäinen, joka rukoilee hänen puolestaan Jeesuksen nimessä. Matkan tärkein opetus minulle olikin opetella olemaan läsnä vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen rinnalla. Olen kiitollinen Jumalalle tästä mahdollisuudesta nähdä aavistus siitä, millaisessa todellisuudessa pakolaiset elävät pakomatkallaan. Sain myös uudenlaista perspektiiviä maahanmuuttajien kohtaamiseen vastaanotolla Suomessa ja lisää kokemusta tulkin välityksellä työskentelystä. Kokemusta karttui myös Suomessa harvemmin vastaan tulevista syyhystä ja täistä, ihan omakohtaisestikin Anna Häkkinen LL

25 25 Matkaraportti: Tansaniaan tutustumassa Matka-ja työskentelyraportti Tansaniasta Vuoroin karut tasangot, vuoroin kauniin vihreät mäkiset maisemat vilahtavat ohitse Sambian highwayn varrella. Nimestään huolimatta tiellä on vain yksi kaista suuntaansa, ja bussi ohittelee rekkoja niin rohkeasti, että välillä hirvittää. 700 km:n päässä Dar es Salaamista häämöttää päämäärä ja sairaalan auto on kuin onkin noutamassa meitä tienhaarasta, keskellä ei mitään. Vielä pieni matka halki maissipeltojen ja vaatimattomien savimajojen ennen kuin edessä aukeaa Ilembulan kylä ja Ilembulan Luterilainen sairaala. Tansanian matkani aikana sain vierailla Ilembulan Luterilaisessa sairaalassa ja tutustua välisenä aikana Ilembulan sairaalan radiologisen yksikön toimintaan opettaen sikäläisiä röntgenhoitajia ja sairaalan lääkärei- tä. Työpäivät aloitettiin englannin kielisellä aamuraportilla, jonka jälkeen tarjoiltiin aamupala vierastalolla ja sen jälkeen käynnistyivät työt. Ensimmäisenä aamuna sain henkilökohtaisen perehdytyksen, kun sairaalan hallintojohtaja Bryceson Mbilinyi esitteli sairaala-aluetta ja eri toimipisteitä perusteellisesti muutaman tunnin ajan. Vierailuni ajankohtana Ilembulan sairaalassa työskenteli kolme radiograferia: Nicco J. Mlaja, Dismas Matembo ja Meshack Bange. Röntgenlääkäriä Ilembulan sairaalassa ei ole. Radiograferit ottavat röntgen kuvia ja antavat niistä lausuntoja. Lisäksi Nicco J.Mlaja oli saanut 3 kk ajan opetusta ultraäänitutkimusten tekemisestä ja teki näitä tutkimuksia antaen lausuntoja. Sairaalassa olles- Bussikyydillä Ilembulaan. Kuva Ilembulan sairaalan pihalta.

26 26 sani annoin konsultaatioapua röntgenkuvien ja ultraäänitutkimusten tulkinnassa. Erityisesti oikeiden projektioiden ottamiseen, kuvien keskitykseen ja kuva-alueen rajaukseen oli aiheellista kiinnittää huomiota. Oikeat projektiot ovat välttämättömiä luotettavan diagnostiikan takaamiseksi. Oikeat projektiot myös vähentävät uusintakuvien ottamisen tarvetta, mikä säästää rajallisia kehitysliuos- ja filmi-varoja sekä potilaiden rahoja. Vierailuni aikana sairaalassa oli kaksi Keski-Suomen Keskussairaalan lahjoittamaa Aloka-merkkistä ultraänikonetta (Pro Sound 4000), joista ainakin toinen oli vuodelta Nämä molemmat ultraäänikoneet olivat rikki eivätkä käynnistyneet. Ultraäänitutkimukset tehtiin SIE- MENS Sonoline SI-400 koneella jossa oli vain harmaasävynäyttö eikä lainkaan doppler-toimintoja. Käytössä oli vain yksi kaareva konveksi anturi, jossa siinäkin oli lukuisia kiderikkoja, mitkä aiheuttivat artefaktajuovia keskelle kuva-aluetta. Tällä uä-koneella saattoi kuitenkin tehdä diagnostiikkaa. Potilaita UÄ-tutkimuksiin tuli sekä sairaalan vuodeosastoilta, että outpatient-klinikalta. Suurin osa ultraääni potilaista oli gynekologisia potilaita, jonkin verran tutkimuksia pyydettiin erilaisella abdominaali kysymyksen asettelulla, lapsipotilaita oli vähemmän. Annoin konsultaatioapua ultraäänitutkimusten ja röntgenkuvien tulkinnassa. Yhtenä aamuna radiograferi halusi näyttää artiittiepäilyn takia otettua nilkkakuvaa. Kun sanoin rtg-kuvan olevan täysin normaali, radiograaferi pyysi, voisinko kuitenkin tulla katsomaan potilaan jalkaa kun se on niin kipeä. Kuvattu jalka oli pinkeä, pohkeeseen saakka turvonnut ja herätti heti Varmuuden vakuudeksi haetutin vielä potilasta hoitavan lääkärinkin paikalle ja demonstroin hänellekin miltä näyttää trombin tukkima vena poplitea, jotta potilaan hoito ohjautuisi oikeille urille. trombiepäilyn. Niinpä sain opettaa radiograaferille kuinka verisuonitukos diagnosoidaan ultraäänellä. Varmuuden vakuudeksi haetutin vielä potilasta hoitavan lääkärinkin paikalle ja demonstroin hänellekin miltä näyttää trombin tukkima vena poplitea, jotta potilaan hoito ohjautuisi oikeille urille. Ultraäänitutkimuksen tekoa. Vierailuni aikana pidin tiistaina Ilembulan sairaalan lääkäreille lasten murtuma-aiheisen luennon: Children s fractures. Lisäksi pidin toisen luennon yhdessä lastenneurologi Ulla Maija Ritasen kanssa lasten hydrokefaluksen diagnostiikasta ja hoidosta otsikolla How to diagnose and treat hydrocephalus. Tämä hydrokefalus aiheinen luento pidettiin ensin Ilembulan sairaalan lääkäreille ja sen jälkeen Inukan kuntoutuskeskuksen henkilökunnalle. Inukan kuntoutuskeskus on osittain Italian valtion ylläpitämä kehitysvammaisten kuntoutuslaitos, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Ilemblulasta. Inukan kuntoutuskeskuksessa rotary-lääkärinä toiminut lastenneurologi Ulla- Maija Ritanen työskenteli vammaisten lasten varhaiskuntoutuksen parissa. Luentomme oli sikälikin ajankohtainen, että 150 km:n päässä sijaitsevassa Mbeyassa on alettu leikata hydrocephalus-potilaita. Luentomme sopi hyvin Ulla-Maija Ritasen suunnittelemaan äitiys-, lastenhoidon ja vammaisten lasten varhaiskuntoutuksen parantamiseen tähtäävään projektiin. Hydrocephaluk-

27 27 sen varhaisdiagnostiikkaa ja hoitoa käsittelevää luentoamme oli kuuntelemassa myös Mbeyan community rehabilitation centerin fysioterapeutti Rogers, joka oli viikon ajan seuraamassa vammaisten lasten parissa tehtävää työtä Inukassa. Viikonloppuna meillä oli tilaisuus käydä tutustumassa pediatri Leena Pasasen kutsumana Mufindiin, ja siellä HIV-potilaiden keskuudessa tehtävään kylätyöhön. Mufindi on huomattavasti Ilembulaa köyhempää aluetta. Mufindissa saimme tutustua myös englantilaisen Foxin pariskunnan perustamaan laajaan, hyvin toimivaan orpokoti työhön ja yksityiseen sairaalaan. Matkaseuranani olivat SKLS:n palliatiivisen työryhmän jäsenet Reino Pöyhiä ja Anna Jaatinen. Ilembulan visiitti oli hyvin positiivinen kokemus. Sain paljon positiivista palautetta luennoista ja kliinisen radiologian opetuksesta. Kiitän Suomen Kristillistä Lääkäriseuraa minulle myönnetystä 500 euron matkaapurahasta. Tarve radiologisesta osaamisesta Ilembulan sairaalassa on huomattava; palveleehan sairaala ihmisen väestöpohjaa ja potilaskäyntejäkin on n /vuosi. Radiograferi Mlaja ja sairaalan lääkärit toivoivat mahdollista lisäopetusta, toiveena saada opetusta etenkin thorax-kuvien tulkinnasta. Keskusteluissa sairaalan johtavan lääkärin Dr. Godfrey Mpumilvan ja Sairaala-alueen koulun lapset kevyempää kuvantamisvälinettä, kameraa, ihmettelemässä. hallintojohtaja Bryceson Mbilinyin kanssa tuli esille sairaalan toive saada radiograaferin koulutusohjelma perustetuksi Ilembulan sairaanhoitajakouluun. Koulutusohjelma toisi kouluun lisää opiskelijoita ja helpottaisi ehkä Itä-Tansanian radiograferipulaa. Suomalaisilla röntgenhoitajilla ja radiologeilla voisi olla annettavaa koulutuksen saralla jatkossakin. Tiina Pöyhiä Outpatient-klinikan potilaita tutkimukseen pääsyä odottelemassa.

28 1) 28 Kerro lyhyesti itsestäsi. 2) Mikä seuran toiminnassa on ollut sinulle tärkeintä? 3) Mitä erityisesti haluaisit seuran toiminnassa kehittää? 4) Millaisia terveisiä haluat lähettää seuran jäsenille?

29 29 Suomen Kristillisen Lä ä kä riseurän SYYSPÄIVÄT Kulttuurikeskus Sofia Kallvikinniementie 35, Helsinki Vaikka kulkisin pimeässä laaksossa.. - niin pelkään sittenkin? Seuran internet-sivut ovat uudistuneet! Käy katsomassa osoitteessa Löydät seuran nyt myös Facebookissa! Seuraavaan numeroon (KrLL 4/2015) tulevat materiaalit ja ilmoitukset mennessä.