Sähköntoimitusten selvitystä ja mittausta koskevien asetusten uudistaminen

Transkriptio

1 Lausunto 1(2) Riina Heinimäki Työ- ja elinkeinoministeriö PL Valtioneuvosto Viite Kommentointipyyntönne TEM/403/ /2015 TEM015:00/2015 Sähköntoimitusten selvitystä ja mittausta koskevien asetusten uudistaminen Työ- ja elinkeinoministeriö on varannut sidosryhmille mahdollisuuden lausunnon antamiseen ehdotuksista sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (66/2009) muuttamisesta ja sähköntoimitusten selvitykseen liittyvästä tiedonvaihdosta annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (809/2008) uudistamisesta. Energiateollisuus ry (ET) kiittää tästä mahdollisuudesta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. Ehdotuksissa esitetään sähkökauppojen selvityksessä yhteispohjoismaiseen taseselvitysmalliin (NBS) siirtymistä ja toimitusvelvollisen vähittäismyyjän sähkötaseen selvitystavan muuttamista. Lisäksi täsmennettäisiin myyjänvaihtoon liittyvän tiedonvaihdon menettelytapoja sähköntoimituksen palauttamisesta aikaisemmalle myyjälle, kun kuluttaja käyttää etä- ja kotimyyntiin liittyvää peruutusoikeuttaan tai kun sähkönkäyttäjä kiistää sähkönmyyntisopimuksen syntymisen uuden myyjän kanssa. ET kannattaa näitä muutoksia. NBS-mallissa on kuitenkin suomalaisille sähkömarkkinatoimijoille muutamia haastavia vaatimuksia, joiden suhteen tulee harkita kansallisen poikkeuksen säätämistä: 1. Osuusvoimalaitosten käsittelyssä tulee jatkossakin mahdollistaa molemmat nykykäytännöt. 2. Suomessa tulisi toimintatapojen selkeyden ja kustannustehokkuuden varmistamiseksi noudattaa myös taseselvityksessä Suomen virallista aikaa (EET). 3. Kiinteiden toimitusten korjausten osalta käsikirjassa esitetyn aikarajan sijaan tulisi Suomessa soveltaa nykyistä aikarajaa, joka on seuraava arkipäivä klo 16. Olemme perustelleet esittämiämme kansallisia poikkeuksia alla yksityiskohtaisemmin. Lisäksi esitämme muutamia muita täsmennysehdotuksia asetusluonnoksiin. Pyydämme ystävällisesti huomioimaan asetuksien viimeistelyssä seuraavat yksityiskohtaiset kommentit. Osuusvoimalaitosten käsittely Nykyisin osuusvoimalaitosten käsittely voidaan toteuttaa kahdella tavalla: Vaihtoehto A: osuusvoimalaitoksen tasevastaava ottaa koko tuotantosuunnitelman sekä toteutuneen tuotannon taseeseensa. Tuotannon jako osakkaille tapahtuu ennen käyttötuntia kiinteinä toimituksina tasevastaavan kulutustaseen kautta. Vaihtoehto B: osuusvoimalaitoksen tasevastaava on vastuussa osuusvoimalaitoksen taseesta. Tuotannon jako osakkaille tehdään tasevastaavan tuotantotaseessa reaaliajassa mitattuihin toimituksiin perustuen osuusvoimaosapuolta käyttäen. Energiateollisuus ry Fredrikinkatu B, Helsinki PL 100, Helsinki Puhelin: (09) , faksi: (09)

2 2(7) NBS-mallissa edellä esitetty vaihtoehto B ei ole enää käytettävissä. ET:n mielestä nykyinen B- vaihtoehto on välttämätöntä säilyttää, sillä vaihtoehto A:n käyttöönotto johtaisi osuusvoimalaitoksilla mm. seuraaviin haasteisiin: NBS-mallissa osapuolet joutuisivat ilmoittamaan osuusvoimaosuutensa tuotannon ennakkoon ennen käyttötunnin alkua kiinteänä toimituksena. Käytännön tasolla tuotantojen jako etukäteen on hyvin vaikeaa. Laitoksen operatiivisesta käytöstä sekä osuusvoimalaitoksen aiheuttamisperusteisesta kustannusten jaosta tulee huomattavan paljon nykyistä haastavampaa, mikä aiheuttaa jatkossa paljon jatkuvaa ylimääräistä operatiivista työtä. Lisäksi tiedonvaihto saattaa joissain tilanteissa aiheuttaa kilpailuoikeudellisia ongelmia. A-malli saattaa edellyttää tuotantosuunnitelmien jonkin asteista jakamista ennen Nord Poolin Elspot-kierrosta, mikä asettaa toimijat hankalaan tilanteeseen sisäpiiritiedon osalta ja käytännössä johtaa tehottamaan toimintaan markkinoilla. Käyttötunnin aikana osuusvoimalaitoksen osuuden haltija ei NBS-mallissa pystyisi muilla tuotantoresursseillaan korvaamaan vikaantuneen osuusvoimalaitoksen tuotantoosuuttaan. NBS-malli johtaa siten aiheettomiin tulonsiirtoihin voimalaitoksen osakkailta Fingridille. Tuotantohäiriössä tuotantosuunnitelman muutos voitaisiin tehdä kiinteiden toimitusten raportointiperiaatteiden mukaisesti vasta myöhemmille käyttötunneille. Osuusvoimalaitoksen tasevastaavalle aiheutuu siten lisäkustannuksia tasesähkön hankinnasta. Lisäksi syntyy ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavaa operatiivista työtä, kun osuusvoimalaitoksen tasevastaava joutuu jakamaan ja laskuttamaan tasesähkökustannukset muilta osuusvoimalaitoksen osakkailta jälkikäteen. A-vaihtoehtoon siirtyminen aiheuttaa osuusvoimalaitosten osakkaille merkittäviä kertaluonteisia järjestelmämuutoksia ja -kustannuksia. Lisäksi se johtaa useissa tuotantoyhtiöissä käyttösääntöjen uudelleen neuvotteluun, mikä vie kertaluonteisesti paljon aikaa ja resursseja. Hyöty toimijoiden vastentahtoisesti siirtämisestä A-mallin käyttöön on kyseenalainen, mutta johtaa kuitenkin kohtuuttomiin ja turhiin kustannuksiin niin kertaluonteisesti kuin myös jatkuvasti. Perustelumuistiossa on arvioitu, että tasevastaaville syntyisi NBSmuutoksesta euron investointikustannukset. Eräs tasevastaavana toimiva jäsenemme on arvioinut kustannusten olevan selvästi korkeammat: järjestelmämuutokset euroa, oman henkilökunnan sisäinen työ euroa ja kahden osuusvoimalaitoksen käyttösäännön uudelleenneuvottelu ja muutosten toteutus euroa. Investoinnin kertaluontoiset kokonaiskustannukset tulevat siten olemaan suuruusluokkaa euroa. A-mallin käyttöönoton jälkeisiä jatkuvia lisäkustannuksia lisääntyneestä operatiivisesta työstä on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Muutoksen seurauksena markkinoille voi syntyä kokonaan uusia tasevastaavia, joiden mahdollisuudet hallita merkittäviä tasepoikkeamia (etenkin suurten voimalaitosten osalta) ovat selvästi heikommat kuin nykytilanteessa, jossa osuusvoimalaitoksen tuotanto jakautuu reaaliajassa useamman osakkaan sähkötaseeseen. NBS-malli asettaa siten osuusvoimalaitokset merkittävästi huonompaan asemaan taseselvityksessä verrattuna siihen, että omistajilla olisi erilliset voimalaitokset. Kokonaisuuden kannalta yhteisomisteinen laitos on kuitenkin monesti huomattavan paljon tehokkaampi vaihtoehto. Yhteisomistus edistää myös investointien syntyä, jotka muuten eivät olisi mahdollisia. NBS-mallissa on jo nyt olemassa kansallisia poikkeuksia. Lisäksi B-mallin säilyttäminen Suomessa ei aiheuttaisi ongelmia taseselvitykselle muissa pohjoismaissa, eikä myöskään rajoittaisi uusien toimijoiden saapumista Suomen markkinoille. Osuusvoimalaitoksiin liittyvät tietojärjestelmät, jotka mahdollistavat B-mallin käytön, ovat jo olemassa voimalaitoksilla, eikä lisäkustannuksia siten aiheutuisi. Ehdotammekin sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamista koskevan valtioneuvoston asetuksen 2 luvun 2 :ään seuraavaa lisäystä, jonka sanamuoto perustuu asetukseen 438/1998:

3 2 Tasevastuun järjestäminen sähkönkäyttöpaikassa 3(7) Sähkönkäyttäjällä tulee olla yksi avoin toimittaja kunkin sähköverkkoon liitetyn sähkönkäyttöpaikkansa sähkönkäyttöä varten. Sähköntuottajalla, joka syöttää sähköä sähköverkkoon siinä siirrettäväksi, tulee olla yksi avoin toimittaja kunkin sähköverkkoon liitetyn sähkönkäyttöpaikkansa sähköntuotantoa ja siihen liittyvää sähkönkäyttöä varten. Voimalaitoksen tuotanto voidaan tämän estämättä toimittaa voimalaitososuuksien haltijoille avoimella sähköntoimitussopimuksella, jos toimituksen määrän jakaantuminen näiden kesken on mahdollista selvittää tarkasti ennalta sovitun laskentakaavan, mittausten ja ennakkoilmoitusten perusteella. Sähkömarkkinoiden osapuolella voi olla eri avoin toimittaja sähkönkäyttöpaikkansa sähkönkäyttöä ja sähköntuotantoa varten. Taseselvityksessä ja tiedonvaihdossa noudatettava aika Sähkökaupassa ja sähköntoimitusten selvityksessä noudatettavasta tiedonvaihdosta annettavan työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 13 :ssä todetaan, että taseselvitykseen liittyvässä tiedonvaihdossa on noudatettava Keski-Euroopan aikavyöhykkeellä noudatettavaa aikaa (CET). Suomessa aika tunnetusti eroaa tästä tunnin verran. Taseselvityksen tekeminen CET-ajassa aiheuttaisi toimijoille kohtuuttomia kustannuksia. Kuten perustelumuistiossakin todetaan, sopimukset vähittäisasiakkaiden kanssa noudattavat Suomen aikaa. Samoin kaikki muut asiakasrajapinnan prosessit, kuten mittaus, mittareiden luenta sekä mittaustietojen raportointi asiakkaille. Mittauksien yhteensovittaminen taseselvitykseen aiheuttaisikin järjestelmille haasteita. Muutos tarkoittaisi käytännössä sitä, että suomalaiset jakeluverkonhaltijat (jatkossa verkonhaltija) joutuisivat muuttamaan taseselvitystä koskevat toimintatapansa ja järjestelmänsä käyttämään CET-aikaa. Tämä yhden tunnin aikavyöhyke-ero aiheuttaisi suomalaisille verkonhaltijoille monia hankaluuksia. Samanaikaisesti ruotsalaiset ja norjalaiset verkonhaltijat voivat jatkaa toimintaa oman kansallisen aikavyöhykkeensä mukaisesti. Näkemyksemme mukaan CET-ajan käyttö NBS-mallissa olisi mahdollista järjestää siten, että Suomessa verkonhaltijat jatkaisivat toimimista taseselvitysyksikön (esett) suuntaan Suomen virallisessa ajassa ja esett huomioisi aikavyöhyke-eron tietojen vastaanotossaan ja taselaskennassaan. Yksityiskohtaiset perustelut CET-aikaa käytetään yleisesti Suomen sähkökaupassa tukkumarkkinatasolla jo nyt. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vähittäismarkkinoilla, sillä loppuasiakkaita kohtaan jakeluverkonhaltijoiden ja sähkönmyyjien on joka tapauksessa toimittava Suomen virallisessa ajassa. Ei ole mahdollista siirtyä noudattamaan CET-aikaa esimerkiksi sähkösopimuksissa, asiakasraportoinnissa tai laskutuksessa, vaan sopimusten ymmärrettävyyden kannalta on välttämätöntä, että sähkösopimukset ovat voimassa aina nimenomaan Suomen virallisen ajan mukaisia täysiä vuorokausia ja laskutus toimii virallisen ajan mukaan. Mikäli taseselvityksessä noudatettaisiin CET-aikaa, joutuisivat verkonhaltijat väistämättä ylläpitämään järjestelmissään ja menettelyissään kahta eri aikavyöhykettä, sillä asiakassopimuksissa on noudatettava Suomen virallista aikaa. Tällöin esimerkiksi myyjänvaihto tapahtuisi taseselvityksessä tuntia ennen CET-mukaista vuorokaudenvaihdetta. Ko. päivä jakautuisi siis kahden eri myyjän taseisiin. Vanhalle myyjälle 23 tuntia ja uudelle myyjälle 1 tunti. Mikäli esett edellyttää CET-ajan käyttöä on verkonhaltijoilla käytännössä kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa, joista molemmat ovat ongelmallisia Vaihtoehto 1: Verkonhaltijat lähettävät taseselvitystiedot edelleen Suomen virallisessa ajassa esett:lle. Näin verkonhaltija voisi toimia vain yhdessä aikavyöhykkeessä. esett ei kuitenkaan nykylinjauksen mukaan ota vastaan lainkaan tietosanomia, jotka sisältävät taseikkunan ulkopuolista tietoa.

4 4(7) Suomen virallisen ajan mukainen viimeisen taseikkunassa auki olevan vuorokauden ensimmäinen tunti (00-01) on aina CET-ajan mukaisen taseikkunan ulkopuolella. Tämän yhden, taseikkunan ulkopuolisen tunnin vuoksi esett ei ota lainkaan vastaan sellaista sanomaa, joka sisältää tiedot Suomen virallisen ajan mukaiselta viimeiseltä avoimelta vuorokaudelta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Suomessa taseikkuna lyhenisi yhdellä vuorokaudella Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Suomalaiset verkonhaltijat ovat koko NBS-hankkeen ajan olleet huolissaan taseselvitysikkunan lyhenemisen vaikutuksista. Tällä hetkellä kulutustiedot saadaan luettua etäluettavista mittareista korkealla prosentilla (jopa 99,9 %). Tämän saavuttamisessa taseikkunan viimeisillä vuorokausilla on kuitenkin suuri merkitys. Taseikkuna lyhenee NBS:n myötä joka tapauksessa kahdella vuorokaudella. Tämä johtaa väistämättä siihen, että nykyistä enemmän kulutustietoa saadaan luettua vasta taseikkunan sulkeuduttua. Se, ettei esett huomioisi Suomen virallista aikaa, lyhentäisi taseikkunaa edelleen vuorokaudella suomalaisten verkonhaltijoiden osalta. Taseikkuna lyhenisi siis nykyisestä 14 vuorokaudesta 11 vuorokauteen. Tämän seurauksena sähkönkulutuksesta saataisiin jatkossa luettua taseikkunan puitteissa merkittävästi nykyistä pienempi osuus. Tämä taas johtaisi suurempaan määrään jälkikäteisiä korjauksia toimijoiden välillä, mikä väistämättä kasvattaisi verkonhaltijoiden ja myyjien kustannuksia ja siten vaikuttaisi asiakkaan sähkön kokonaishintaa nostavasti. Vaihtoehto 2: Mikäli verkonhaltija haluaisi hyödyntää mahdollisimman pitkän taseikkunan, voisi verkonhaltija toimia kahdessa eri aikavyöhykkeessä (CET taseselvitykseen ja tasevirheiden korjauksiin ja Suomen virallinen aika sopimuksiin ja muihin asiakasrajapinnan prosesseihin). Tämä aiheuttaisi kuitenkin verkonhaltijalle (ja mahdollisesti myös myyjälle) merkittävästi lisätyötä ja kustannuksia, jotka väistämättä välittyisivät edelleen asiakkaiden maksettavaksi. ET:n esitys ET on useassa yhteydessä kommentoinut ja pyrkinyt vaikuttamaan NBS-malliin siten, että se mahdollistaisi suomalaisille verkonhaltijoille toimimisen Suomen virallisen ajan mukaan ilman, että tämä vaikuttaisi taseikkunan pituuteen. Näkemyksemme mukaan esett voisi huolehtia kahden eri aikavyöhykkeen käytöstä. Pidämme suomalaisia toimijoita syrjivänä, että Suomea lukuun ottamatta muut maat voisivat toimia oman virallisen aikansa mukaan. Asia on Suomen laajamittaisen tuntimittauksen ja siihen perustuvan taseselvityksen vuoksi erittäin keskeinen nimenomaan suomalaisille toimijoille. Emme pidä perusteltuna, että kahden aikavyöhykkeen ongelma ratkaistaisiin 80 suomalaisen verkonhaltijan tietojärjestelmissä ja toiminnoissa, kun se voitaisiin ratkaista keskitetysti esett:ssä. Näemme myös ongelmallisena sen, että muutoksen kustannukset langetetaan vain suomalaisille sähkönkäyttäjille, kun samanaikaisesti ruotsalaisille ja norjalaisille jakeluverkonhaltijoille ja sitä kautta siirtomaksuja maksaville asiakkaille ei aiheudu lisätyötä tai kustannuksia. Kokonaisuuden kannalta perustelluin vaihtoehto on, että kunkin maan verkonhaltijat voivat jatkaa taseselvityksessä toimimista kyseisen maan virallisen ajan mukaan, ja esett huomioi kaksi eri aikavyöhykettä omissa laskennoissaan ja järjestelmissään. Esitämme että työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 13 :ään kirjataan, että Suomessa taseselvityksessä noudatetaan Suomen virallista aikaa. Korjaukset kiinteisiin toimituksiin Asetusluonnoksien mukaan kiinteiden toimitusten ilmoituksissa noudatetaan NBS-käsikirjan mukaista toimintatapaa ja aikataulua. NBS-käsikirjan kappaleessa taulukossa 8 (ver. 2.0, ) on kuvattu tasevastaavan raportointiaikataulu. Taulukon mukaan tasevastaavan pitäisi hyväksyä vastapuolen arvot kiinteille toimituksille toimituspäivää seuraavana päivänä klo 12:00 mennessä. Aikataulu aiheuttaisi haasteita viikonlopun kiinteissä toimituksissa. Viikonloppuna tehtävä tarkastus- ja hyväksyntätyö ei tuota prosessissa lisäarvoa, mutta sitoisi resursseja. Se aiheuttaisi turhia

5 5(7) kustannuksia osapuolille resurssien suhteen viikonlopun osalta eikä todellista tarvetta näiden korjauksien osalta ole viikonloppuna. Työtä on lisäksi mahdoton tehdä, jos järjestelmien vikoja (joiden korjaaminen on erittäin hankalaa viikonloppuisin) ei pystytä selvittämään osana kiinteiden toimitusten tarkistusprosessia. Kiinteitä toimituksia on suhteellisesti selkeästi eniten osapuolten välillä Suomessa verrattuna Ruotsiin ja Norjaan. Käsikirjassa määritetty aikaraja korjauksille on turhan tiukka verrattuna nykyiseen käytäntöön Suomessa. Tämän vuoksi ET ehdottaa, että kiinteiden toimitusten korjausten osalta aikaraja olisi nykyinen seuraava arkipäivä klo 16, mikä tulisi kirjata asetukseen. Tasevastuuta ja taseselvitystä koskeva käsikirja (NBS-käsikirja) Lausuttavana olevalla valtionneuvoston asetuksella säädettäisiin otsikossa mainittu käsikirja osaksi Suomen oikeusjärjestystä. Käsikirja tuleekin jatkossa määrittelemään merkittävän osan taseselvityksen menettelytavoista. Käsikirja tulee olemaan myös osa taseselvitykseen liittyviä sopimuksia esettin ja Fingridin kanssa. Käsikirjaan on odotettavissa muutoksia ajan kuluessa. Muutokset saattavat olla osapuolille hyvinkin merkittäviä, ja niihin sopeutuminen mahdollisine järjestelmämuutoksineen vie aikaa. Muutosten valmistelussa tuleekin huomioida toimijoiden riittävä etukäteiskuuleminen ja se, että muutokset ovat toimijoiden tiedossa hyvissä ajoin ennen niiden käyttöönottoa. Esitämme, että valtionneuvoston asetukseen 1 luvun 2 :ään tai vähintään asetuksen perustelumuistioon kirjataan, että muutokset tulee valmistella laajasti eri sidosryhmiä kuulleen ja huolehtien toimijoiden riittävästä valmistautumisajasta. Kannatamme voimakkaasti asetuksen kirjausta, että käsikirjasta tulee olla myös suomen- ja ruotsinkieliset versiot. Teollisuus- ja voimalaitosverkkojen häviöiden laskenta Valtioneuvoston asetuksen 4 luvun 3 määrittää vaatimukset verkonhaltijan sähkötaseen hävikin ja häviöiden laskemiselle. Mielestämme verkonhaltijan velvoite häviöiden ja hävikin erilliseen raportointiin tulisi rajata koskemaan vain jakeluverkkoja. Teollisuus- ja voimalaitosverkot (ts. suurjännitteiset jakeluverkot, suljetut jakeluverkot ja kiinteistöverkot) on perusteltua jättää kyseisen velvoitteen ulkopuolelle. Teollisuus- ja voimalaitosalueilla on yleensä tilanne, jossa toimitusvelvollinen myyjä käytännössä vastaa häviöistä ja hävikistä. Toimitusvelvollisen myyjän oman kulutuksen erikseen mittaaminen vaatisi monella alueella merkittäviä lisämittarointeja ja mahdollisesti myös syöttöjen uudelleenjärjestelyä. Toisin kuin jakeluverkoissa yhden kuluttajan kulutus on harvoin mitattavissa yhdellä mittarilla. Uusia mittareita pitäisi asentaa moniin sähkökeskuksiin, joissa ei välttämättä ole edes paikkaa mittarille. Näkemyksemme mukaan tämäntyyppisissä mittausalueissa olisi riittävää mitata lainsäädännön mukaisesti erikseen vain ne yksittäiset kohteet, joilla on joku muu kuin toimitusvelvollinen myyjä. Toimitusvelvollisen myyjän myynti voitaisiin edelleen laskea jäännöstaseena MGA-rajapisteiden ja muiden myyjien myyntien avulla. Täsmennys tasevastuuseen liittyen Valtioneuvoston asetuksen 2 luvun 1 3 momentissa olisi hyvä täsmentää verkonhaltijan oikeutta keskeyttää siirron ja jakelun seuraavasti: Verkonhaltija saa keskeyttää sähkömarkkinoiden osapuolen sähkönsiirron ja -jakelun, jos osapuolella ei ole avointa toimittajaa tai avoimella toimittajalla ei ole osoittaa tasevastaavaa. Tarkoituksena on varmistaa katkeamaton avoimien toimitusten ketju. Keskeytysoikeus tulee koskea myös tilanteita, joissa osapuolella on avoin toimittaja, mutta tällä ei ole suoraan tai avointen toimitusten ketjun kautta edellytettyä suhdetta mihinkään tasevastaavaan.

6 Taseselvityksen laatu ja verkonhaltijan tehtävät taseselvityksessä 6(7) NBS-mallissa aiempaan verrattuna taseselvityksen laatu tulee perustumaan keskeisesti verkonhaltijoiden toimittaman datan laatuun. Aiemmin tasevastaavalla on ollut enemmän näkyvyyttä aikasarjoihin, ja se on pystynyt tarvittaessa etsimään virheitä toimitetuissa tiedoissa. Taseselvitysyksikölläkään ei jatkossa ole keinoja tarkastaa mittausten laatua. Tämän takia tätä vaatimusta korkeasta laadusta tulisi korostaa verkonhaltijan tehtäviä säädettäessä. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 3 luvun 14 :ssä käsitellään verkonhaltijan selvitettyjä toimituksia koskevia ilmoituksia. Taseselvityksen laadun edistämiseksi ja samalla vähittäismyyjän toiminnan ja kustannusten hallinnan helpottamiseksi tähän asetukseen tulisi lisätä alan nykyisen suosituksen mukainen vaatimus puuttuvien mittaustietojen arvioinnin osalta. Alan menettelyohjeen mukaan verkonhaltijan tulee korvata puuttuva tuntimittaustieto arvioidulla tiedolla viimeistään 5 vuorokauden kuluttua, mikäli mitattua tietoa ei tällöin ole käytettävissä. Myös NBS-käsikirjassa viitataan tähän alan suositukseen, joka olisi hyvä saada velvoittavaksi. Tasevastaavan tehtävät taseselvityksessä Tasevastaavan tehtäviä on käsitelty valtioneuvoston asetuksen 4 luvun 4 :ssä. Pykälän 4 momentin toisessa kohdassa todetaan, että tasevastaavan on ilmoitettava muulle sähkömarkkinoiden osapuolelle kiinteät toimitukset, joissa toisena osapuolena on tasevastaavan sähkötaseeseen kuuluva taseselvitettävä osapuoli. Näkemyksemme mukaan tätä velvollisuutta ei ole nykytoimintamallissa eikä sitä ole määritetty käsikirjassa. Nähdäksemme se on myös turha, sillä osapuolet saavat kyseisen tiedon omalta tasevastaavaltaan. Ehdotamme kohdan poistamista asetuksesta. Erillisestä tilauksesta tarjottavat mittarit Valtioneuvoston asetuksen 6 luvun 5 a :ssä säädetään mittauslaitteistoista, joita verkonhaltijan tulisi tarjota asiakkaalle tämän erillisestä tilauksesta. Uutena asetetaan vaatimus tarjota mittari sellaisen tuotannon mittausta varten, jonka mittaaminen ei lakisääteisesti ole pakollista sekä mittauslaitteisto sähköajoneuvojen latauspisteen sähköntoimitusten erillistä mittaamista varten. Epäselvyyksien välttämiseksi katsomme, että asetusta tulisi tarkentaa siten, että verkonhaltijan velvollisuutena olisi tarjota pelkän tuntimittauslaitteiston sijaan tuntimittauspalvelua. Tuntimittauspalvelun tuottaminen edellyttää luonnollisesti kohteen varustamista tuntimittauslaitteistolla. Lisäksi perustelumuistion tekstiä tulee täsmentää siten, että siinä yksiselitteisesti todetaan, että mittauspalvelusta voi periä tästä aiheutuvat kohtuulliset, hinnastonmukaiset kustannukset. Edelleen tulee täsmentää, että jakeluverkonhaltija voi näissä tilanteissa perustaa asiakkaalle erillisen fyysisen käyttöpaikan, jolloin ei ole epäselvyyttä käyttöpaikan ja mittauksen ylläpidosta ja sen kustannuksien kattamisesta. Mikäli säädöksellä kuitenkin tarkoitetaan, että verkonhaltijan tulee tarjota takamittausta, jonka lukemisesta joko asiakas tai verkonhaltija huolehtii, tulee perustelumuistiota täsmentää. Takamittauksen osalta on keskeistä se, mikä taho ylläpitää ja lukee mittalaitteistoa. Mikäli se on asiakkaan vastuulla, ei mittarista aiheudu verkkoyhtiölle mittaustiedon keruuseen ja välittämiseen liittyviä kustannuksia, eikä mittaus tule erikseen huomioiduksi esimerkiksi sähkötoimitusten selvityksessä tai muussa sähkökaupan tiedonvaihdossa. Mikäli kuitenkin on oletuksena, että verkonhaltija ylläpitää ja lukee mittalaitteistoa (joka ei ole oma käyttöpaikkansa), niin asetuksessa tai sen perustelumuistiossa tulee mainita, että verkonhaltija voi periä tästä aiheutuvia kustannuksia vastaavaa palvelumaksua. Kokonaisuuden kannalta olisi kuitenkin selkeintä, että sekä tuotannon ylimääräinen erillinen mittaus että sähköajoneuvojen latauspisteen sähköntoimitusten erillinen mittaus erotettaisiin

7 7(7) käyttöpaikan muusta mittauksesta tekemällä niistä oma käyttöpaikkansa. Vain näin ne tulevat huomioiduksi taseselvityksessä ja sähkökaupan tiedonvaihdossa nykyisin menettelytavoin ja niitä voidaan hyödyntää erillisinä kysyntäjoustokohteina. Myynnin aloitus- tai päättymissanomien aikarajat Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 2 luvun 3 :n 1 momentissa on säädetty, että ilmoitus avoimen toimituksen alkamista tai päättymisestä tulee lähettää enintään kolme kuukautta ennen toimituksen alkamista tai päättymistä. Koska kalenterikuukausissa on keskenään eri määrä päiviä, on alan menettelyohjeissa automaation mahdollistamiseksi määrätty aikarajaksi 90 vuorokautta. Ehdotamme että aikaraja kirjataan asetukseen vastaavasti. TEMa 2 luku 2 1 mom.: Avoimen toimittajan on tehtävä sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun asetuksen 3 luvun 1 :n 1 momentissa tarkoitetut ilmoitukset enintään kolme kuukautta 90 ja vähintään 14 päivää ennen avoimen toimituksen alkamista tai päättymistä. Kysymys asetuksien voimaantuloon liittyen Asetuksien vaatimuksien noudattamisessa on aivan keskeistä sekä taseselvitysyksikön että toimijoiden tietojärjestelmien tekninen valmius. Aikataulu asetuksien voimaantuloon on tiukka. Asetusmuutokset edellyttävät järjestelmämuutoksia isolla joukolla toimijoita. Muutokset tapahtuvat samanaikaisesti kaikilla, mikä hankaloittaa käyttöönottoa. Järjestelmämuutoksien tekeminen voikin olla haasteellista annetun aikataulun puitteissa kaikille osapuolille. On syytä miettiä etukäteen, miten toimitaan, mikäli kaikilla osapuolilla ei ole teknisiä valmiuksia suorittaa selvitys- ja ilmoitusvelvollisuuksiaan, kun asetukset tulevat voimaan. Onko asetuksien voimaantuloa mahdollista lykätä, jos se osoittautuu tarpeelliseksi? Miten, missä aikataulussa ja kenen aloitteesta asiasta voidaan päättää? Esimerkkinä mainittakoon työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 4 luku 15, jossa todetaan, että sähkömarkkinoiden osapuolet ja taseselvittäjät ovat velvollisia varmistamaan ennen sähkökaupan, tasevastuun täyttämisen ja taseselvityksen edellyttämän tiedonvaihdon aloittamista, että heidän lähettämänsä ilmoitukset täyttävät tämän asetuksen mukaiset sanomia koskevat vaatimukset, ja että heidän tietojärjestelmänsä pystyvät vastaanottamaan näiden vaatimusten mukaisia sanomia. Edelleen sähkömarkkinalaissa todetaan, että Fingridin tulee ylläpitää toimijoille testaus- ja sertifiointipalvelua. Mitä tapahtuu, jos testauspalvelu ei valmistu niin, että kaikki toimijat voivat testata järjestelmänsä ajoissa? Ystävällisin terveisin Energiateollisuus ry Pekka Salomaa johtaja, sähkökauppa Kenneth Hänninen johtaja, sähköverkko