KETJUTTAMINEN ON TEHOKASTA?

Transkriptio

1 TEKSTI MORTEN EGTVEDT, KUVAT SALME MUJUNEN MIKSI TAKAPERIN KETJUTTAMINEN ON TEHOKASTA? Takaperin ketjutus näyttää olevan työlästä myös niille, jotka ovat jo jonkin aikaa kouluttaneet koiriaan. Menetelmä saattaa sisältää useita käytännön haasteita, mutta todellisuudessa sen toteuttaminen ei ole kovin vaikeaa. Hoen koulutettavilleni yhä uudelleen ja uudelleen: Kaikki mikä voidaan ketjuttaa takaperin, kannattaa ketjuttaa takaperin. Miksi niin? Vastaus on yksinkertaisesti se, että takaperin ketjuttamisella on useita merkittäviä etuja: valmis takaperin ketjutettu liike on luotettava ja vakaa. Takaperin ketjutettu liike ei vaadi juurikaan ylläpitoharjoittelua tai suorituksen myöhempää korjaamista. Liike etenee nopeasti, koska koira tietää koko ajan, mitä seuraavaksi tehdään. Takaperin ketjutus yksinkertaistaa koiran oppimisprosessia. Se on myös helpompaa ohjaajalle, vaikka ketjutuksen logiikan ymmärtämiseen kuluisikin hieman aikaa. Ei ole yhdentekevää, suoritetaanko ketjutus etuvai takaperin. Molemmissa tavoissa on omat etunsa. Tässä artikkelissa asiaa tarkastellaan oppimisteoreettisesta näkökulmasta ja perustellaan, miksi juuri takaperin ketjutus on tehokasta. VAHVISTAMISTEORIOITA Miten vahvistaminen itse asiassa toimii? Mikä on todellisuudessa se tekijä, joka lisää käyttäytymisen todennäköisyyttä tulevaisuudessa? Useissa tutkimuksissa on koetettu selittää asiaa eri tavoin. Clark Hullin 4 CANIS 1/08

2 CANIS 1/08 5 Koulutus

3 viettityydytysteoria on näistä tunnetuin. Tämän teorian mukaan eläimen (tai ihmisen) käytöksen perustana ovat vietit (Chance, 1994). Vietit syntyvät tarpeesta korjata jokin vallitseva fysiologinen vaje. Teorian mukaan esimerkiksi ruoka vahvistaa käyttäytymistä, koska se tyydyttää näläntunnetta ja vähentää siksi ko. viettiä (ruoka vähentää nälkää ja nälän tyydyttyminen vähentää tarvetta ravinnonhakuun). Clark Hullin teoria erottelee toisistaan primääri- ja sekundäärivahvisteet. Ensisijaiset eli primäärivahvisteet (ruoka, uni, happi, seksi jne.) tyydyttävät fysiologisia tarpeita. Toissijainen eli sekundäärivahviste ei tyydytä fysiologisia tarpeita, mutta toimii vahvisteena silloin, kun se liittyy primäärivahvisteeseen. Tänä päivänä Hullin teoriaa pidetään yleisesti ottaen vanhentuneena. Useat kokeet ovat todistaneet, että on olemassa ärsykkeitä, jotka vahvistavat käytöstä, vaikka ne eivät suoraan tyydytäkään mitään fysiologista tarvetta, eivätkä ne myöskään kytkeydy ensisijaiseen vahvisteeseen (Siqueland & Delucia, 1969). Viettejä ei voida kokeellisesti havainnoida, sillä ne ovat osa teoreettista rakennelmaa (samoin kuin termi motivaatio ja muut abstraktit käsitteet). Tämä on Hullin teorian heikkous. Vaikka tutkijat suosivat tänä päivänä muita selitysmalleja, Hullin käyttöönottamat käsitteet sekundäärinen ja ehdollistettu vahviste ovat edelleen tärkeitä osia oppimisteorioissa. PREMACKIN PERIAATE Toinen vahvistumisteoria on edellistä kiinnostavampi, koska sen liittyy takaperin ketjuttamiseen. David Premack kuvasi 1960-luvulla vahvistumista tavalla, joka ei kytkenyt mukaan fysiologisia viettejä (Chance, 1994). Useimmat koiranomistajat käyttävät toiminnan vahvisteena ruokaa tai leluja. Premack väittää, että niiden sijaan vahvisteena toimiikin itse tekeminen: syöminen tai leikkiminen (tai jopa mahdollisuus syömiseen tai leikkimiseen). MISSÄ TILANTEESSA TIETTY KÄY- TÖS VAHVISTAA JOTAKIN TOISTA KÄYTÖSTÄ? Premackin periaate sanoo, että todennäköisempi käytös vahvistaa vähemmän todennäköistä. Se tarkoittaa, että jos herkkuruoan syöminen on koiralle mieluisampaa kuin omistajan seuraaminen, voidaan syömistä käyttää vahvisteena seuraamiselle edellyttäen tietysti, että koiralla ei ole samanaikaisesti mahdollisuutta johonkin vielä houkuttelevampaan käytökseen, kuten esimerkiksi leikkimiseen toisen koiran kanssa. Tässä yhteydessä puhutaan usein myös suosituimmuusjärjestyksestä eli preferenssihierarkiasta. Koiralla, kuten ihmiselläkin, jokin käytös on aina ylitse muiden eli sen esiintyminen on todennäköisempää kuin jonkin toisen käytöksen. Suosituimmuusjärjestyksessä korkealla oleva käytös voi näin ollen vahvistaa kaikkia niitä käyttäytymisiä, jotka ovat hierarkiassa sen alapuolella. Useimmat koiraa kouluttaneet tietävät, että koiralle mieluisa liike, esimerkiksi nouto, voi toimia vahvisteena koulutettaessa koiralle muita asioita. Tämä periaate toimii siis vahvistamisen perustana. Suosituimmuusjärjestys ei ole pysyvä, vaan se muuttuu tilanteiden mukaan. Todennäköisin toiminto voi vaihtua päivän kuluessa, ja se voi riippua paitsi ympäristöstä, myös siitä, onko koira nälkäinen vai kylläinen, onko sillä jano jne. Voimme myös koulutuksen keinoin muuttaa suosituimmuusjärjestystä ja siten vaikuttaa tietyn käytöksen todennäköisyyteen. MIKSI KANNATTAA KETJUTTAA TAKAPERIN? Premackin periaate selittää takaperin ketjuttamisen tehokkuuden. Luotettavalle 6 CANIS 1/08

4 käyttäytymisketjulle on tyypillistä, että toinen käytös vahvistaa ensimmäistä, kolmas toista, neljäs kolmatta jne. Primääripalkkio (syöminen tai leikkiminen) tulee ketjun viimeisen osan jälkeen, joten kaikkia ketjun osia vahvistetaan järjestelmällisesti. Näin käyttäytymisketju pysyy myös vakaana. Jotta ketjusta tulisi luotettava, on ketjun viimeisen osan oltava kaikkein vahvin eli sen on oltava koiran näkökulmasta katsoen muita mieluisampi. Jos sitä vastoin ketjun ensimmäinen osa on vahvempi kuin toinen, ketjusta ei tule luotettavaa. Koira suorittaa ketjun ensimmäisen osan, mutta jollei toinen osa ole edellistä vahvempi, se ei toimi vahvisteena ensimmäiselle osalle. Käyttäytymisketjun vahvistamatta jäänyt osa on vaarassa sammua eikä ketju pysy kasassa. Otetaan esimerkiksi liikkeestä seisominen. Koiran kanssa on harjoiteltu paljon liikkeen toista puoliskoa eli seuraamista ja pysähtymistä, koska ne ovat olennaiset osa-alueet. Jälkimmäistä puoliskoa (seisominen paikallaan, kun ohjaaja kävelee koirasta poispäin ja palaa takaisin) on harjoiteltu suhteellisen vähän. Koska liikkeen ensimmäistä osaa on vahvistettu huomattavasti enemmän, se on koiralle mieluisampi ja siten todennäköisempi käytös kuin jälkimmäinen. Kun liikkeen osa-alueet lopulta yhdistetään valmiiksi liikkeeksi, muutamien toistojen jälkeen koira alkaa pysähtyä aina vain huonommin SEISO-käskystä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että paikallaan seisominen ohjaajan poistuessa ja palatessa ei ole ollut vahviste pysähtymiselle. Vaikka koira ensimmäisellä kerralla pysähtyisi hyvin ja tekisi koko liikkeen moitteetta, käytös alkaa vähitellen hiipua, koska sitä ei jatkuvasti vahvisteta. Koira pysähtyy käskystä ja odottaa saavansa palkkionsa heti, mutta sen sijaan sen täytyykin seisoa paikallaan, kunnes ohjaaja tulee vierelle. Pettymys on harvoin hyvä vahviste. Usein on tapana jakaa seisomisliike kahteen osaan ja palkita koiraa pelkästä pysähtymisestä. Kun koira osaa pysähtyä luotettavasti, koko liike yritetään taas suorittaa kerrallaan. Näin saadaan kyllä koottua täydellinen kisaliike, jos sitä toistetaan kokonaisena vain harvoin, mutta siitä ei tule koskaan luotettavaa ja varmaa. Liikettä ei voida toistaa kuin muutaman kerran, ennen kuin on tehtävä korjaus- ja vahvistustoistoja. Paras tapa päästä irti korjaamiskierteestä on ketjuttaa liike takaperin. Jotta ketjun jälkimmäinen osa vahvistaisi ensimmäistä osaa, koiran täytyy tietää varmasti, että ohjaajan kävely poispäin ja takaisin johtaa palkkioon. MITEN KÄYTÖKSESTÄ TULEE TODENNÄKÖISEMPÄÄ? Luotettavan käyttäytymisketjun salaisuus on siinä, että ketjun viimeisen osan suorittaminen on koiralle mieluisampaa kuin sitä LUOTETTAVALLE KÄYTTÄYTYMISKETJULLE ON TYYPILLISTÄ, ETTÄ TOINEN KÄYTÖS VAH- VISTAA ENSIMMÄISTÄ, KOLMAS TOISTA, NELJÄS KOLMATTA JA NIIN EDELLEEN. CANIS 1/08 7

5 KAIKKI, MIKÄ VOIDAAN KETJUTTAA TAKAPERIN, KETJUTETAAN TAKAPERIN. Lisää ketjuun toiseksi viimeinen osa aloittamalla siitä, jatka suoraan viimeiseen osaan ja palkitse vasta sen jälkeen. Seuraavaksi lisää ketjuun sen kolmanneksi viimeisin osa, etene toiseksi viimeiseen ja välittömästi vielä viimeiseen osaan ja palkitse ketjun lopussa jne. edeltävien osien suorittaminen. Mutta miten tietystä käytöksestä tehdään mieluisampaa ja siten todennäköisempää kuin toisesta? Alla olevista esimerkeistä tulee normaalisti koiralle mieluisia liikkeitä: 1) Käytös, jota on kaiken kaikkiaan vahvistettu paljon läpi koiran elämän. 2) Käytös, jota on vahvistettu paljon palkkiolla, jota koira todella arvostaa. 3) Käytös, jota on juuri hetki sitten vahvistettu. Viimeisin, useaan kertaan peräkkäin vahvistettu käytös on melkein aina se todennäköisin käytös huolimatta siitä, että jotain muuta käytöstä on vahvistettu paljon koko koiran elämän ajan. Kohta 3 on naksutinkouluttajien hyvin tuntema tosiasia. Palkkion toivossa koirat toistavat toistamisesta päästyään liikettä, jota on juuri harjoiteltu. Tätä ilmiötä hyödynnämme myös takaperin ketjuttamisessa. Ketjun viimeistä osaa toistetaan ja vahvistetaan niin paljon, että siitä tulee todennäköisin käytös. Tee siis niin, että toistat ketjun viimeistä osaa 3 6 kertaa (tai tarvittaessa enemmänkin) ja palkitse joka kerta. Näin ketjuttaen liikesarja etenee koko ajan kohti koiralle mieluisinta liikettä. Ketjun viimeistä osaa on harjoiteltu useammin kuin toiseksi viimeistä. Toiseksi viimeistä on harjoiteltu enemmän kuin kolmanneksi viimeistä. Kun jokaista ketjun osaa seuraa vielä mieluisampi liike, tulee kaikkia ketjun osia vahvistettua tehokkaasti ja ketju pysyy luotettavana. Kun harjoittelet monimutkaisia ja/tai energiaa vaativia ketjuja, kiinnitä huomiota myös vahvisteen laatuun varmistaaksesi ketjun säilymisen. TÄNNE! Myös luoksetulo opetetaan tehokkaasti takaperinketjuttamalla. 8 CANIS 1/08

6 NÄENNÄISKETJU Kun kyseessä on lyhyt ja yksinkertainen ketju, siitä voi saada luotettavan myös ilman takaperin ketjutusta. Jos ketjun viimeinen osa on erittäin todennäköinen verrattuna ketjun ensimmäiseen osaan, etuperin ketjuttaminen toimii. Pitkissä ketjuissa huonosti tehty ketjuttaminen kuitenkin aina kostautuu. KUINKA LIIKESARJA KOOTAAN? Karkeasti ottaen on vain kaksi tapaa yhdistää liike kokonaiseksi ketjuksi tai valmiiksi liikesarjaksi: voit ketjuttaa sen etuperin tai voit ketjuttaa sen takaperin. Alla on muutama esimerkki eri tavoin kootuista liikkeistä. Ryhmä 1 harjoittelee osa-alueita erikseen ja yhdistää ne kokonaiseksi liikesarjaksi aina silloin tällöin. He korjaavat ketjua säännöllisin väliajoin. Perinteisesti kouluttajat eivät ole kovinkaan usein käyttäneet takaperin ketjutusta yhdistäessään liikkeitä liikesarjaksi. He harjoittelevat osa-alueita erikseen ja lopuksi kokoavat ne etuperin ketjuttamalla. Se ei useinkaan takaa ketjun pysyvyyttä, koska ketjun ensimmäisiä osa-alueita ei vahvisteta. Ketjua voidaan toistaa joitakin kertoja, ennen kuin ensimmäiset osat alkavat sammua. Jossain vaiheessa ketju täytyy jälleen purkaa osiin ja jokaista osa-aluetta on taas vahvistettava erikseen. Ryhmä 2 ketjuttaa jotain takaperin, jotain edellisen ryhmän tavoin osia vahvistamalla. Jotkut liikkeet ketjutetaan sataprosenttisesti takaperin (esim. nouto). Toisissa liikesarjoissa taas käytetään vain osittain takaperin ketjutusta, jolloin valmis liike joudutaan hajottamaan suhteellisen usein osiin, eikä sitä enää välttämättä yhdistetä uudestaan takaperin ketjuttamalla. Edistyessään ja kokemuksen kasvaessa tämän ryhmän kouluttajat siirtyvät tavallisesti hyvin pian ryhmään 3. Tästä ryhmästä löytyy myös niitä, jotka tekevät näennäisketjuja. Tällä tarkoitetaan ketjuja, joissa ketjun viimeinen osa on sen todennäköisin osa, mutta muuten liikettä ei ole ketjutettu takaperin systemaattisesti. jun osat on harjoiteltu ja yleistetty erikseen ennen ketjutusta. Kun liikesarja on ketjutettu takaperin, sitä voi huoletta toistaa ilman, että mikään sen osista alkaisi heikentyä eli sammua. Lyhyitä ketjuja ei yleensä tarvitse enää myöhemmin pilkkoa palasiksi, mutta pitkissä ketjuissa voi kuitenkin aina silloin tällöin vahvistaa joitakin ketjun osia, koska vahvistetiheys voi muuten jäädä turhan harvaksi. Tärkeä ero ryhmään 2 on, että kun pilkottua liikesarjaa ketjutetaan uudestaan, se tehdään aina takaperin. Näin varmistetaan se, että viimeinen osa-alue on todennäköisin ja että ketjun kaikkia osia vahvistetaan, ei vain viimeistä. Takaperin ketjutuksen etu on, että koiran on helpompi toimia oikein. Ensimmäisen osan jälkeen sen ei tarvitse miettiä, saako se palkkionsa nyt vai pitääkö sen suorittaa vielä seuraava osa. Koira tietää aina, mitä seuraavaksi tulee ja reagoi nopeasti seuraavaan käskyyn. Takaperin ketjuttaminen ei ole mutkaton tie, sillä haasteita kyllä löytyy siitäkin. Koira tulee testaamaan, voiko se hypätä jonkun osion yli, ottaa varaslähdön ennen käskyä jne. Ketjun osien puutteellinen harjoittelu paljastuu aina ketjutusvaiheessa. Siksi on tärkeää, että ketjun kaikki osat ovat sujuvia, ja koira osaa ne, ennen kuin ketjuttaminen aloitetaan. Mutta kun liike on valmis, vaiva on todella ollut sen arvoista. YHTEENVETO Premackin periaate selittää, miksi takaperin ketjutettu liike tai käyttäytymisketju on luotettavampi kuin etuperin ketjutettu. Takaperin ketjutetussa liikkeessä ketjun jokainen osa vahvistaa edellistä, vaikka varsinainen palkkio tulee vasta ketjun lopussa. Etuperin ketjutetussa liikesarjassa vahvistetaan usein vain ketjun viimeistä osaa tehokkaasti, sillä ketjun muut osat eivät välttämättä vahvista toisiaan. Artikkelin kirjoittajan Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjassa on kerrottu enemmän tästä koulutustavasta. Löydät sieltä lisää koulutusvinkkejä eri liikkeisiin. Ryhmä 3 ketjuttaa takaperin kaiken, mikä voidaan ketjuttaa takaperin. Onnistunut takaperin ketjutus edellyttää, että ket- KIRJOITTAJASTA Morten Egtvedt on norjalaisen Canis-lehden päätoimittaja. Hän on kouluttanut naksutinkoulutusta apunaan käyttäen useita omia koiriaan menestyneiksi pelastus- ja palveluskoiriksi. Morten vastaa Caniksen koulutustoiminnasta ja opettaa kursseilla aktiivisesti. CANIS 1/08 9