Eviran julkaisuja 16/2006 VAROSUUNNITELMA. Tulipolte. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Kasvinsuojeluyksikkö

Transkriptio

1 Eviran julkaisuja 16/2006 VAROSUUNNITELMA Tulipolte Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Kasvinsuojeluyksikkö

2

3 VAROSUUNNITELMA Tulipolte Julkaisija: Evira, Kasvinsuojeluyksikkö, Helsinki 2006

4 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 3 2. TULIPOLTE Taudinaiheuttajan biologiaa Isäntäkasvit ja niiden tuotanto Oireet ja niiden havainnointi Levintä Levinneisyys Merkitys Torjuntamahdollisuudet Norjan kokemukset tulipoltteen torjunnasta TULIPOLTTEEN LEVIÄMISRISKI SUOMEEN JA SUOMESSA TULIPOLTETTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ MÄÄRITYSVALMIUDET TOIMENPITEET TULIPOLTTEEN TORJUMISEKSI Saastuneen materiaalin hävittämismahdollisuudet Torjuntapäätösten tekeminen Taimimyymälässä todettu tartunta Välittömät toimenpiteet Jäljitykset Taimitarhalla todettu tartunta Välittömät toimenpiteet Jäljitykset Hedelmäviljelmällä todettu tartunta Viheralueella tai kotipuutarhassa todettu tartunta Luonnossa todettu tartunta Toimenpiteiden vaatima aika Markkinoitavissa kasveissa todettu tartunta Tuotannossa olevissa kasveissa todettu tartunta ESIINTYMÄN AIHEUTTAMAT KUSTANNUKSET TIEDOTUS Työnjako Tiedottaminen markkinoitavissa kasveissa todetusta tartunnasta Tiedottaminen kasvintuotannossa, viheralueilla tai luonnossa todetusta tartunnasta 35 Liite 1. Tulipoltteen levinneisyys, Distribution maps of quarantine pests for Europe, Erwinia amylovora, EPPO

5 1. JOHDANTO Tulipoltteen aiheuttaja, Erwinia amylovora bakteeri, on vaarallinen kasvintuhooja. Sen maahantuonti ja levittäminen kasvien tai kasvituotteiden mukana on kielletty melkein kaikissa maissa, myös niissä joissa tulipoltetta esiintyy pysyvästi. Tulipoltetta pidetään ruusukasvien heimon (Rosaceae) tuhoisimpana bakteeritautina. Sen katsotaan myös olevan yksi Euroopan ja Välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestön EPPO:n karanteenituhoojalistan merkittävimmistä taudeista ja suurimpia uhkia Euroopan ja Välimerenmaiden kasvinterveydelle. Tulipolte on laajalle levinnyt, ja sitä esiintyy myös useimmissa Euroopan maissa. Suomesta tulipoltetta ei ole toistaiseksi löytynyt (v loppuun mennessä), ja Suomella on sen suhteen EU:n myöntämä suoja-alueoikeus. Suoja-alueella tulipoltteen leviäminen on estettävä ja sen esiintymät torjuttava. Suojaalueoikeus tarkoittaa myös sitä, että tulipoltteen isäntäkasveja, niiden siitepölyä ja mehiläispesiä saa kuljettaa alueelle vain tietyin ehdoin, jotka koskevat niin ammattimaisia toimijoita kuin yksityisiä kansalaisiakin. Tulipoltteen isäntäkasveja saa tuoda Suomeen vain EU:n suoja-alueilta, joita on 13 jäsenvaltiolla tai puskurivyöhykkeiltä, joita muutamissa maissa on perustettu taimitarhojen ympärille. EU:n ulkopuolelta tulipoltteen isäntäkasveja, siitepölyä ja mehiläispesiä saa tuoda vain sellaisista valtioista, jotka on virallisesti todettu vapaiksi taudista. Tämä varosuunnitelma on laadittu taudin hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi siltä varalta, että tulipolte-esiintymä todetaan Suomessa. Leviämisen estämisessä keskeisintä on mahdollisimman nopea esiintymän laajuuden määrittely ja muiden saastuneiden kohteiden jäljitys eteen- ja taaksepäin sekä valmius tehokkaisiin taudin hävittämistoimiin. Suunnitelmassa esitetään arviot tarvittavista toimenpiteistä sen mukaan, löytyykö tulipolte taimimyymälästä, -tarhalta, hedelmäviljelmältä, viheralueelta, luonnosta vai kotipuutarhasta. Toimenpiteitä suunniteltaessa on myös huomioitu tartunnan alkuperä, koska se vaikuttaa merkittävästi mm. tiedotuksen ja jäljityksien kohdentamiseen. Puutarhakasvien taimien tuotanto- ja markkinointiketjut ovat monimutkaisia ja niihin osallistuu usein lukuisia toimijoita eri maista. Tämän vuoksi ei ole mahdollista laatia yksityiskohtaisia ratkaisumalleja esim. jäljitysten järjestämisestä. Tässä varosuunnitelmassa on pyritty esittämään suuntaviivat ja periaatteet, jotka tulee huomioida tapauskohtaisia torjuntasuunnitelmia laadittaessa. Eviran kasvintarkastusjaosto tarkistaa ja tarvittaessa päivittää varosuunnitelman kerran vuodessa. 3

6 2. TULIPOLTE 2.1 Taudinaiheuttajan biologiaa E. amylovora on gram-negatiivinen, lyhyen sauvamainen (koko 0,5-1,0 x µm) Enterobacteriaceae heimoon kuuluva bakteeri. Se pystyy lisääntymään 4 32 C:ssa; optimilämpötila bakteerien jakaantumiselle on 27 C (24 29 C). Bakteeri talvehtii yksinomaan tartunnan saaneissa isäntäkasveissa, joiden runkoihin ja oksiin se aiheuttaa kuopalle painuneita kuoliolaikkuja. Bakteereita on erityisesti kuorisolukossa laikkujen reunamilla, missä ne säilyvät lepotilassa talven yli. Keväällä bakteerisolut alkavat lisääntyä, ja limaista bakteerikasvustoa erittyy kasvin pinnalle lämpimissä ja kosteissa oloissa. Tuulen kuljettamat vesipisarat, ryömivät ja lentävät hyönteiset sekä linnut levittävät bakteereita edelleen näistä primaarisista tartunnan lähteistä. E. amylovora voi säilyä ja lisääntyä oireettomana kasvisolukon pinnalla (epifyyttinen vaihe) tai sisällä (endofyyttinen vaihe). Endofyyttinen oireeton tartunta voi levitä taimien ja lisäysmateriaalin mukana pitkiäkin matkoja. Tulipolteinfektion on havaittu voivan säilyä oireettomana solukon sisällä ainakin yhden vuoden. Epifyyttistä bakteerikasvustoa saattaa kulkeutua mm. mehiläisten välityksellä kukkien pinnalta uusiin kasviyksilöihin. Oireeton vaihe päättyy, kun bakteerien patogeenisuus lisääntyy taudille suotuisissa oloissa - lämpötilan noustessa vähintään 15,6 asteeseen ja kukkien kostuessa. Tällöin taudinaiheuttaja tunkeutuu kasvisolukkoon aiheuttaen solujen tuhoutumisen ja ruskettumisen. E. amylovora infektoi kasvisolukon ilma- ja vesirakojen, korkkihuokosten sekä kukkien mesinystyröiden ja emin kautta. Myös solukon vahingoittuneet kohdat, mukaan lukien hyönteisten ja raesateen aiheuttamat pienet haavat ja pistot, ovat tartunnalle hyvin alttiita. Tartunta alkaa usein kukinnoista, joissa pölyttävät hyönteiset vierailevat medenhaussa tai nuorista lehdistä ja voimakkaasti kasvavien versojen pehmeistä kärjistä. Infektio leviää kasvin tylppysolukon soluväleissä. Bakteerit kulkeutuvat tartuntakohdasta edelleen johtosolukkoon ja sen puuosaa pitkin oksiin, runkoon ja perusrunkoon. Tutkimuksissa on havaittu, että tulipoltebakteerit kulkeutuvat kasvissa alaspäin veden virtaussuuntaa vastaan, kun taas infektion eteneminen ylöspäin tartuntakohdasta on vähäistä. Bakteerit voivat tukkia johtosolukoita ja aiheuttaa kasviin lakastumisoireita. Esim. perusrungosta alkanut tartunta voi tappaa nopeasti koko puun. Bakteereita ei tällöin välttämättä löydy latvuksesta, ja tarkastuksissa onkin etsittävä taudille ominaista kuoliolaikkua perusrungosta maanrajasta ja otettava siitä näyte laboratorioon. Kukinnanaikaista primaarista infektioprosessia on tutkittu hyvin paljon, ja se tunnetaan hyvin. Sen sijaan myöhemmin kasvukaudella tapahtuvien sekundaaristen tartuntojen mekanismeista on paljon vähemmän tietoa. Tiedetään, että kukinnan jälkeen sattuvat raesateet voivat edesauttaa tartuntaa vioittamalla kasvisolukkoa. Arvellaan myös, että myrskyisä sade ja tuuli voivat aiheuttaa pieniä haavoja raakileisiin ja pehmeisiin verson kärkiin ja siten tarjota tulipoltteelle pääsyn kasvisolukkoon. On myös havaittu, että vioittumattomatkin raakileet voivat infektoitua keskikesällä, kun hellesäätä seuraa nopea lämpötilan lasku. Näin voi tapahtua esim. viileällä vedellä sadetettaessa tai ukkossateen 4

7 aikana. Täysikasvuiset lehdet ja kasvunsa päättäneet versot ovat melko vastustuskykyisiä tulipoltteelle. E. amylovoran säilyvyydestä alhaisissa lämpötiloissa ei ole kovin paljon julkaistua tietoa. Keinotekoisesti (vahvasti) saastutetuissa ja kylmässä säilytetyissä kukinnoissa bakteerien on todettu säilyvän hengissä 6 kk + 3 C:ssa, -20 C:ssa ja -80 C:ssa. Yleisesti ottaen bakteerit kestävät sinänsä melko hyvin alhaisia lämpötiloja, mutta bakteerisolut rikkoutuvat ja kuolevat helposti sulaessaan, jos ne eivät ole ympäristössä, joka estää sulamisen haittavaikutuksia. Epifyyttisen bakteerikasvuston säilyvyys on heikompi kuin solukon sisällä olevan. 2.2 Isäntäkasvit ja niiden tuotanto Tulipolte tartuttaa ruusukasvien (Rosaceae) Maloideae-alaheimon kasveja (taulukko 1) ja on esim. omenan ja päärynän haitallisin tauti monissa maissa. Tulipoltteen isäntäkasveista yleisiä Suomessa ovat tuomipihlajat, tuhkapensaat, orapihlajat, omenapuut ja pihlajat. Päärynä ja ruusukvitteni ovat suhteellisen tavallisia Etelä-Suomessa. Luonnonvaraisena isäntäkasveista meillä kasvaa yleisesti vain kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Harvinaisina luonnonvaraisina lajeina tai viljelykarkulaisina lähinnä Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla esiintyy muitakin pihlajia, tuomipihlajia, tuhkapensaita, orapihlajia ja metsäomenapuita. On mahdollista, että Aronia-suku tullaan lisäämään tulipoltetta koskevan lainsäädännön isäntäkasvilistalle lähitulevaisuudessa. Aroniat ovat Suomessa suosittuja koristepensaita sekä kotipuutarhoissa että julkisilla alueilla. Kuva 1. E. amylovoran pesäke ravintoalustalla Taimimyymälöissä vähittäismyynnissä olevien isäntäkasvien valikoima näyttää olevan laajenemassa varsinkin tuhkapensaiden, orapihlajien, pihlajien ja päärynän osalta, ja niiden myyntivalmiita taimia tullee meille yhä enemmän Keski-Euroopasta. Myös tulimarja saattaa yleistyä Etelä-Suomessa Ahvenanmaan lisäksi. Kuva 2. E. amylovoran Gram-värjättyjä soluja Taulukko 1. Tulipoltteen isäntäkasvisuvut, joita lainsäädäntö koskee. Latinankielinen nimi Suomenkielinen nimi Altteimmat lajit Amelanchier Tuomipihlajat A. alnifolia, A.canadensis Chaenomeles Ruusukvittenit Cotoneaster Tuhkapensaat C. bullatus, C. dammeri, C. lacteus, C.lucidus, C. microphyllus, C. moupinensis, C. salicifolius, C. watereri Grataegus Orapihlajat Useimmat lajit Cydonia Kvittenit Useimmat lajit Eriobotrya Japaninmispeli Malus Omenapuut Mespilus Mispeli Photinia davidiana P. davidiana Pyracantha Tulimarjat P. fortuneana Orange Glow Pyrus Päärynät P. amygdaliformis, P. communis Sorbus Pihlajat S. aria 5

8 Omena- ja päärynälajikkeiden alttius tulipoltteelle vaihtelee, samoin perusrunkojen. Maissa, joissa tulipoltetta esiintyy, kehotetaan välttämään esim. omenan perusrunkojen M.9 ja M.26 käyttöä niiden äärimmäisen alttiuden vuoksi. Suomessa käytettävistä perusrungoista ainakin B9 on altis tulipoltteelle, ja suomalaisten perusrunkojen MTT1 ja MTT2 jalostukseen on käytetty M.26:tta. Suomalaisten omenalajikkeiden tulipoltealttiudesta ei ole tietoa. Omenanviljelyssä on muissa maissa havaittu, että nykyisen suuntauksen mukainen kääpiöivien puiden tiheä istutus lisää tulipoltteen tuhoisuutta ja leviämistä omenatarhassa. Omenan ja päärynän perusrunkoja tulee Suomeen mm. Belgiasta, Ruotsista, Saksasta ja Hollannista. Omenan kaupallista hedelmänviljelyä harjoitettiin v puutarhayritysrekisterin mukaan 427 viljelmällä yhteensä 620 ha:n alalla. Omenan viljelyalasta noin 80 % sijaitsee Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Ahvenanmaalla, joskin paikallisia omenan viljelyhankkeita on ollut myös pohjoisempana. Kiinnostus tuomipihlajan hedelmäviljelyyn on viime vuosina lisääntynyt. Puutarhakasveja tuottavia taimitarhoja oli v puutarhayritysrekisterin mukaan 276, ja niiden yhteispinta-ala oli 631 ha. Varsinaisia ammattimaisia taimitarhatuottajia on todennäköisesti vähemmän, ehkä kpl. Taimitarhojen sijainnissa ei ole selvää alueellista keskittymistä, vaan niitä on melko tasaisesti koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Suuri osa taimitarhoista tuottaa myös tulipoltteen isäntäkasveja. Taimitarhat hankkivat lisäysaineistoa ja myyntikuntoisia taimia muista EU-maista, erityisesti Hollannista. 2.3 Oireet ja niiden havainnointi Tulipoltteen oireet tavallisimmissa isäntäkasveissa (kuten omena, päärynä, tuhkapensaat, orapihlajat, tulimarja) ovat eri kasvilajeissa melko samanlaisia ja helposti havaittavia. On kuitenkin muistettava, että muutkin bakteeri- ja sienitaudit voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, minkä vuoksi taudin määritys vaatii laboratorioanalyysejä. Tavallisimmat tulipoltteen oireet kasvien maanpäällisissä osissa ovat: Kuva 3. Tulipoltteen ruskettamia orapihlajan kukintoja (kuva: CSL) Kuva 4. Paimensauvaoire omenan versossa (kuva: MAFF) a) b) c) d) e) Kukintojen osittainen tai täydellinen lakastuminen ja kuoleminen: kuolleet kukat kuivuvat ja muuttuvat tummanruskeiksi tai mustiksi, eivät yleensä varise (kuva 3). Nuorten mehevien versojen ja ohuiden oksien lakastuminen ja kuoleminen: oksat ruskettuvat ja niiden kärki taipuu alaspäin ( paimensauvaoire, kuva 4). Lehtipolte: lehtiin muodostuu nekroottisia alueita reunoista alkaen tai lehtiruoti ja keskisuoni mustuvat sen mukaisesti, miten tartunta on tapahtunut. Hedelmäpolte: hedelmät ruskettuvat tai mustuvat ja näivettyvät, jäävät kiinni kasviin kuten kukinnotkin, muumioituvat. Oksien ja rungon polte: Tauti leviää infektoituneista kukinnoista, oksien ohuista sivuhaaroista ja hedelmistä paksumpiin oksiin ja oksien päähaaroihin ja runkoon. Muodostuu kuoliolaikkuja, jotka voivat ympäröidä oksan tai rungon. Oksa tai koko puu kuolee tällöin nopeasti. Kuoliolaikut näkyvät päällepäin, koska ovat lievästi kuopalle painuneita, niiden koko vaihtelee ja niitä ympäröivä kuori halkeilee (kuva 5). Laikun kohdalla kuoren alla solukko on punaruskea tai ruskea, epäselvärajainen, usein vetinen (kuvat 6 ja 7). 6

9 f) Lämpimissä ja kosteissa oloissa valkoista, myöhemmin mahdollisesti kellertyvää bakteerilimaa erittyy versoista, lehtiruodeista, kuoliolaikkujen kuoresta, hedelmistä ja kukinnoista. Omenan versoissa bakteerilima voi olla kellanruskeaa. Tulipoltteen oireet näkyvät selvimmin kasvukaudella. Talven aikana kasvien ollessa lepotilassa taudin havaittavuus on epävarmaa, koska kuoliolaikut voivat olla näkymättömiä. Latentteja infektioita tavataan kasvien puumaisissa osissa, ja ne ovat merkittäviä taudin leviämisen kannalta. Tulipoltetarkastuksia tulisi tehdä erityisesti kasvien kukinnasta eteenpäin aina loppukesälle (elo-syyskuuhun) saakka. Toisaalta Suomessa on tärkeää tehdä tarkastuksia jo aiemmin alkukesällä ja mahdollisuuksien mukaan talvenkin aikana taimitarhojen varastoissa, koska siten pystytään tarkastamaan muista maista tulleita kasvieriä ennen kuin ne päätyvät lopullisille kasvupaikoilleen. Kuvat 5 ja 6. Puiden runkojen kuori halkeilee ja solukko muuttuu punaruskeaksi (kuvat: MAFF) Kuva 7. Tulipoltteen vioittama oksa ruskettuu kuoren alta (kuva: Jukka Tegel, Evira) 7

10 2.4 Levintä Tulipolte leviää sade- ym. vesipisaroiden ja hyönteisten välityksellä lyhyitä tai keskipitkiä matkoja. Esim. mehiläiset lentävät medenhakumatkoillaan hyvillä laidunmailla, joilla houkuttelevia ravintokasveja on paljon, enintään n. 1 km:n päähän pesistään, huonoilla n. 2 km:n etäisyydelle. Pölyttävät hyönteiset ovat tehokkaita tulipoltteen vektoreita, koska kukinnot ovat hyviä tartunnan lähteitä ja kohteita. Hyönteisillä onkin erityisesti merkitystä taudin levittäjinä touko-kesäkuussa isäntäkasvien kukinta-aikaan. Tulipolte voi levitä myös mehiläispesissä, joita siirretään alueelta toiselle. E. amylovora säilyy mehiläisissä tartutuskykyisenä noin 2 vrk. Muuttolintujen arvellaan voivan levittää tulipoltetta pitkiäkin matkoja. Erityisesti potentiaalisina vektoreina mainitaan hedelmiä syövät varpuslinnut, kuten kottaraiset, rastaat, kertut ja uunilinnut. On olemassa viitteitä siitä, että tulipolte olisi levinnyt ilmavirtausten mukana ilmassa olevissa hiukkasissa ja pisaroissa (aerosolissa) ilman vektoreita jopa satoja kilometrejä. Suurin pitkän matkan levintäriski on kuitenkin kansainvälinen taimikauppa, jossa tauti voi kulkeutua oireettomien sairaiden kasvien välityksellä maasta toiseen. Tämä on todennäköisin taudin kulkeutumisreitti uusille alueille. Siemenissä tulipoltteen ei ole havaittu leviävän. Saastuneita hedelmiä on epäilty tulipoltteen levittäjiksi, ja taudin arvellaan tulleen Eurooppaan hedelmälähetysten mukana. Hedelmien aiheuttama riski arvioidaan kuitenkin nykyisessä kaupankäynnissä vähäiseksi, eivätkä tulipoltetta koskevat säännökset koske niitä. Sen sijaan elävä siitepöly kuuluu lainsäädännön piiriin, ja tulipolte voi levitä sen välityksellä, kun sitä käytetään pölytykseen. E. amylovoran säilyminen siitepölyssä riippuu lämpötilasta: 4 ja 15 C:ssa bakteerit säilyivät yli 7 kk, mutta 28 ja 35 C:ssa ne kuolivat viikon kuluessa saastunnasta. E. amylovora tartunta voi levitä paikallisesti hoito- ja torjuntatoimien yhteydessä saastuneissa työvälineissä, käsissä ja vaatteissa, jos työssä ei noudateta riittävää hygieniaa. Tulipolte leviää vesipisaroissa kasvista toiseen päälle sadetettaessa, mutta muutoin sen levintä kasteluvedessä ei ole kovin merkittävä riski. Vesistöt eivät myöskään ole taudin varsinaisia kulkeutumisteitä. Kuva 8. Tulipoltteen bakteerikasvustoa omenapuun oksan pinnalla (kuva: MAFF) 8

11 2.5 Levinneisyys Tulipolte on peräisin Pohjois-Amerikasta, missä se kuvattiin jo v ja on sittemmin levinnyt hyvin moniin USA:n osavaltioihin ja Kanadaan. Euroopassa tulipolte tavattiin ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa v Tauti on levinnyt Euroopassa pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Nykyään tulipolte on laajalle levinnyt lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Lämpimämmillä alueilla, Afrikassa, Aasiassa ja Keski-Amerikassa levinneisyys rajoittuu muutamiin valtioihin. Australiassa tulipoltetta ei esiinny (liite 1). Tulipoltetta on useimmissa EU:n jäsenmaissa; vain Suomi, Viro, Latvia, Portugali ja ilmeisesti myös Malta ovat maita, joissa tautia ei ole toistaiseksi löydetty lainkaan. Viimeisimmät uudet tulipoltelöydökset on tehty Liettuassa kesällä Pohjoismaissa tulipoltetta esiintyy Ruotsin ja Norjan etelä- ja lounaisrannikoilla rajoitetusti, mutta pysyvästi. Tanskassa tauti on yleisempi, samoin kuin Saksassa ja Belgiassa. Hollannissa tulipolte on laajalle levinnyt. EU-maissa, joissa tulipoltetta esiintyy, voidaan taimitarhojen ympärille perustaa puskurivyöhykkeitä, joilta tulipoltetta tarkastetaan ja torjutaan tavallista tarkemmin. Tulipoltteen isäntäkasveja saa tällöin kuljettaa alueen taimitarhoilta myös suoja-alueille, kuten Suomeen. 2.6 Merkitys Tulipoltteen alttiille isäntäkasville aiheuttama tuho on suotuisissa sääoloissa nopea ja ankara. Hedelmäkasvien sadonmenetys voi olla täydellinen, eikä se rajoitu tartuntavuoteen, koska tauti tuhoaa hedelmäkannukset. Alttiissa lajeissa tulipolte voi levitä niin nopeasti, etteivät pikaisimmatkaan leikkaustoimet pelasta kasvia. Monissa maissa kokonaisia hedelmätarhoja on jouduttu hävittämään repimällä puut juurineen maasta. Kuva 9. Tulipoltteen tartuttaman puun lehdet ruskettuvat, mutta eivät varise (kuva: Katri Bremer, HY) Tulipoltteen vuoksi mm. alttiiden päärynälajikkeiden viljely on jouduttu kokonaan lopettamaan joissakin USA:n osavaltioissa. Myös Välimerenmaiden alueella altteimmat päärynälajikkeet ovat katoamassa viljelystä tulipoltteen aiheuttamien tuhojen vuoksi. Omena ei ole yhtä altis taudille kuin päärynä, mutta senkin viljelyssä tulipolte aiheuttaa suurta haittaa. Hedelmänviljelyssä sadon- ja kasvien menetyksistä aiheutuneet tappiot arvioidaan vuosittain kymmeniksi miljooniksi dollareiksi. Lisäksi taudista aiheutuu suuria menetyksiä koristekasvien taimitarhatuotannolle. 9

12 Tulipoltteen välilliset vaikutukset, kuten isäntäkasvien viennin ja markkinoinnin rajoitukset, aiheuttavat merkittäviä taloudellisia tappioita. Myös taudin torjunta tulee kalliiksi, vaikka esiintymät eivät olisi ehtineet levitä kovin laajoille alueille. Esimerkiksi Norjassa tulipoltteen hävittämiseksi tehdystä työstä on aiheutunut 18 miljoonan kruunun (n. 2,2, milj. euron) työkustannukset v , vaikka tautia esiintyy hyvin rajoitetulla alueella. Vuonna 2004 torjuntatyö aiheutti 3,7 miljoonan kruunun (n euron) palkkakustannukset. Tulipoltetta ei ole saatu hävitetyksi Norjasta, vaan sen pelätään leviävän viheralueilta hedelmänviljelyalueille. 2.7 Torjuntamahdollisuudet Jos E. amylovora leviää maahan ja ehtii vakiintua sinne ennen kuin se havaitaan, sen hävittäminen kokonaan on lähes mahdotonta. Leviämisen estäminen uusille alueille perustuukin ennaltaehkäisyyn, lainsäädäntöön ja tarkastuksiin. Tulipoltteen tuhoisuuden vuoksi sitä kuitenkin yleensä yritetään hävittää uusilta alueilta huolimatta muualla koetuista epäonnistumisista. Joissakin tapauksissa, kun tauti on todettu juuri maahan tuoduissa kasveissa, sen vakiintuminen on onnistuttu estämään eristämällä ja hävittämällä sairaat kasvit kyllin nopeasti. Kun tulipoltetta jo esiintyy maassa, sen torjunnassa on tärkeintä estää taudin leviäminen hyönteisten välityksellä isäntäkasvien kukinta-aikana. Torjunnan ajoittamiseen ja tarpeen arvioimiseen käytetään ennusteohjelmia (esim. MARYBLYT), jotka perustuvat lämpötilaan, ilmankosteuteen ja tartuntalähteiden olemassaoloon. Kun ensimmäiset kukat ovat auenneet, aletaan laskea yhteen 18,3 C:een ylittäviä asteita tunneittain neljän peräkkäisen vuorokauden jaksoissa. Kukkien auettua bakteereilla on 3-5 vrk aikaa tartuttaa niitä emien ja mesinystyröiden kautta. Korkea lämpötila nopeuttaa bakteerien lisääntymistä. Lisäksi sade- tai tiivistyneen kosteuden määrän on oltava tartunnan tapahtuessa vähintään 0,25 mm tai tartuntaa edeltävänä päivänä 2,5 mm. Jotta epifyyttisinä kukkien pinnalla lisääntyvät bakteerit muuttuisivat patogeenisiksi ja infektoisivat kukan, lämpötilan on oltava yli 15,6 C. Jos alueella ei ole oireellisia kasveja, 18,3 C:een ylittäviä tuntiasteita on kerryttävä neljän vuorokauden aikana vähintään 110, jotta tartunnan vaara olisi olemassa. Jos alueella on näkyviä tartunnan lähteitä, jo 30 tuntiasteen kertymä aiheuttaa levintäriskin. Tulipoltteen leviämistä voidaan ehkäistä estämällä luonnonvaraisten isäntäkasvien, kuten orapihlajien, kukinta. Näin menetellään toisinaan esim. taimitarhoja ympäröivillä puskurivyöhykkeillä. Kukkiminen voidaan ainakin osittain estää pitämällä kasvit alasleikkauksen avulla vegetatiivisina. Maissa, joissa tulipoltetta esiintyy laajalti, taudin hillitsemiseen käytetään integroitua torjuntaa, johon sisältyy kemiallisia käsittelyjä, sairaiden kasvien hävitystä ja leikkausta ja tautia sietävien lajikkeiden käyttöä sekä viljelyteknisiä toimia. USA:ssa, missä tulipolte on melko yleinen tauti hedelmäviljelyksillä, suositellaan, että infektoituneet oksat leikataan pois heti, kun niitä havaitaan. Alkukesällä sairaat oksat tulisi poistaa viimeistään 1 2 viikon kuluessa kukinnasta. Leikkauskohdan on oltava ainakin cm etäisyydellä näkyvistä oireista (alapuolella). Tarkkailua jatketaan ja leikkauksia 10

13 tehdään pitkin vuotta, myös talviaikaan. Talvella poistetaan oksat, joissa näkyy talvehtivia kuoliolaikkuja. Hedelmätarhoille, joissa tulipoltetta on esiintynyt, suositellaan suojaavia kupariyhdisteruiskutuksia ennen kasvun alkamista keväällä. Liiallista leikkaamista ja typpilannoitusta on vältettävä, jotta versojen muodostus ja kasvu pysyvät hillittyinä. Taudin vektoreina toimivat tuhohyönteiset, kuten kirvat, kempit ja kaskaat tulisi torjua ruiskutuksilla. Kukinnanaikaisia antibioottiruiskutuksia streptomysiinillä käytetään mm. USA:ssa hedelmänviljelyssä, mutta Pohjois-Euroopassa ne eivät ole sallittuja. Streptomysiini tehoaa E. amylovoraan, mutta voi aiheuttaa jäämäongelmia hedelmiin ja saada aikaan resistenttien bakteerikantojen muodostumista. Resistenssin kehittyminen on todettu mm. Israelissa päärynäviljelmillä. Monia kasvinsuojeluaineita on kokeiltu tulipoltteen torjumiseen, ja osa niistä on ollut melko lupaavia. Taudin hävittämiseen riittävän tehokasta ainetta ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta. 2.8 Norjan kokemukset tulipoltteen torjunnasta Norjassa on pyritty systemaattisesti hävittämään tulipoltetta ensimmäisistä v lounaisrannikolla Stavangerissa ja Randabergissa tehdyistä löydöksistä lähtien. Tällöin perustettiin tulipoltteen hävittämiskampanja aksjon pærebrann yhteistyöprojektina kasvinsuojeluviranomaisen (Mattilsynet) ja tutkimuslaitoksen (Planteforsk Plantevernet) kesken. Tulipoltetta löytyi kaupunkilähiöiden kotipuutarhoista pääasiassa kurttutuhkapensaasta (Cotoneaster bullatus) ja C. salicifolius lajista. Vain yksi löydös oli omenasta torjuntakampanjan kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Lähiöihin perustettiin 700 km2:n karanteenialue, jossa tehtiin ankaria taudin torjuntatoimia. Sen lisäksi, että sairaat kasvit hävitettiin, myös kaikki em. kahteen altteimpaan lajiin kuuluvat pensaat poistettiin alueelta riippumatta niiden terveydentilasta. Vuonna 1993 näytti siltä, että tauti oli saatu hävitetyksi, mutta elokuussa 2000 puhkesi uusia esiintymiä alkuperäisen esiintymisalueen etelä- ja pohjoispuolelle. Kuva 10. Tulipoltetta tuhkapensaan oksassa (kuva: Jukka Tegel, Evira) 11

14 Tulipoltteen tarkkailu on Norjassa toteutettu noudattaen IPPC:n ISPM nro 6. Guidelines for surveillance -julkaisun menettelyohjeita. Jalkaisin tai autolla liikkuvat tarkastajat etsivät tulipoltteen oireita systemaattisesti isäntäkasveista hedelmä- ja taimitarhoilla, puutarhamyymälöissä, kotipuutarhoissa, tuulensuojaistutuksista, viheralueilta ym. C. bullatus- ja C. salicifolius pensaat tarkastetaan ensin, koska ne ovat hyviä tulipoltteen indikaattorilajeja. Myös omena- ja päärynäpuut ovat tärkeimpiä tarkastuskohteita. Epäilyttävistä kasveista otetaan näytteitä, jotka Planteforsk Plantevernet tutkii. Tulipoltteen laboratoriomääritys perustuu Norjassa oireiden havainnointiin, bakteerin eristämiseen ravintoalustalle ja EPPO:n standardiin PM 7/20 (Diagnostic protocol for Erwinia amylovora). Piilevää saastuntaa ei tutkita. Norjan raportin mukaan kokemukset maista, joissa tulipoltetta on esiintynyt pitkään, ovat osoittaneet, että piilevän tartunnan merkitys on vähäisempi muualla kuin terveen lisäysaineiston tuotannossa. Kun tulipoltetta löytyi Norjassa uudestaan monen vuoden tauon jälkeen v , saastuneiden paikkakuntien istutukset teiden ja katujen varsilla sekä puistoissa ja viheralueilla tarkastettiin järjestelmällisesti ja isäntäkasveja poistettiin. Muualla tarkastettavat alueet on valittu pistokoeluontoisesti sieltä missä isäntäkasveja esiintyy tai yleisön tulipolte-epäilyjen perusteella. Lisäksi tulipoltetta tarkastettiin taimitarhoilla ja myymälöissä tuotannon tarkastusten yhteydessä. Vuonna 2004 tulipoltetta kartoitettiin kymmenessä läänissä 98 kunnan alueella. Tarkastuksiin osallistui kasvinsuojeluviranomaisen ja tutkimuslaitoksen henkilöstön lisäksi henkilökuntaa alueellisesta hallinnosta (Fylkesmannens landbruksavdelning) ja ulkopuolisia taudin tunnistamiseen koulutettuja henkilöitä. Tautia löytyi useasta kunnasta kahden läänin, Rogalandin ja Hordalandin, asuinalueilta. Kasveja hävitettiin useiden miljoonien kruunujen arvosta. Tulipolte pyritään pitämään poissa taimi- ja hedelmätarhoilta jatkamalla tarkastuksia etenkin alueilla, joilta tautia löytyi v Torjuntakampanjan avulla tulipoltetartunnat on havaittu aikaisessa vaiheessa, ja taudin leviäminen on saatu toistaiseksi rajoitetuksi. Kurttutuhkapensas on alttein tulipoltteen isäntäkasvi Norjassa, ja sillä on suuri merkitys taudin leviämiselle muihin kasveihin. Ongelmana on se, että lajia käytetään yleisesti hedelmätarhojen tuulensuojaistutuksissa. Tähän käytäntöön on ollut vaikea saada muutosta. Mattilsynet jatkaa tiedotusta kasvinsuojeluriskeistä hedelmänviljelijöille. Norjassa pidetään ilmeisenä, että tulipoltteen leviäminen uusille alueille v johtui mehiläispesien siirroista. Pesiä oli kuljetettu kukinnan aikaan saastuneilta alueilta aiemmin puhtaille paikoille. Tartunnan leviämistä edisti pesien siirron aikaan sattunut lämmin sääjakso. Tulipoltteen leviämistä mehiläispesien mukana myös aiempina vuosina pidetään todennäköisenä. Kasvinsuojelulainsäädännön mehiläispesien siirtoa koskevia rajoituksia muutettiin tiukemmiksi v Norjassa suunnitellaan kaikkien jäljellä olevien C. bullatus ja C. salicifolius pensaiden hävittämistä tietyiltä alueilta, joilla tulipoltetta on esiintynyt. Tällä tavalla arvellaan päästävän eroon paitsi altteimmista kasveista myös jäljellä olevista tartunnoista. Työn arvioidaan kestävän useita vuosia. Niin ikään suunnitellaan kaikkien tuhkapensaslajien tuotta- 12

15 misen, istuttamisen ja myynnin kieltämistä koko maassa, kuten tehtiin Sveitsissä v Aronialajien lisäämistä tulipoltesäännöksiin on ehdotettu. Norjan tulipoltteen torjuntakampanjaa aiotaan jatkaa riskialueiden intensiivisillä tarkastuksilla ja erityisesti hedelmänviljelyalueilla, joilla tulipoltteen aiheuttamat tuhot olisivat suurimmat. Myös taimitarhoja ja myymälöitä tullaan tarkastamaan ahkerasti. 3. TULIPOLTTEEN LEVIÄMISRISKI SUOMEEN JA SUOMESSA Tulipolte voi todennäköisimmin kulkeutua Suomeen sairaissa kasveissa EU:n sisämarkkinakaupassa. Tulipoltteen isäntäkasveja tulee meille erityisesti Hollannista, Belgiasta, Saksasta ja Ruotsista, joskaan kasvien määristä ja kulkureiteistä ei ole tarkkaa tietoa. Osa aineistosta on taimitarhojen hankkimaa lisäysmateriaalia jatkokasvatusta varten, osa valmiita oman valikoiman täydentämiseksi hankittuja välitystaimia. Keskusliikkeet ja taimimyymäläketjut hankkivat muista maista myyntikuntoisia kasveja, jotka menevät suoraan vähittäismyyntiin. Hedelmäpuiden perusrunkoja tulee muista EU-maista taimi- ja todennäköisesti myös hedelmätarhoille. Myös suoja-alueilta tulevat taimet, kuten liettualaiset päärynäpuut, voivat aiheuttaa levintäriskin, jos maassa on äskettäin todettu tulipoltetta, mutta suoja-alueoikeus on yhä voimassa eikä puskurivyöhykkeitä ole perustettu. Suomen ilmasto rajoittaa esim. omena- ja päärynälajikkeiden lisäysaineiston hankkimista muista maista, mutta perusrunkoja tuotaneen meille melko yleisesti taimitarhoille ja hedelmäviljelmille. Heikko talvenkestävyys karsii myös meillä menestyvää koristekasvilajistoa. Eteläisempien lajien kysyntä saattaa kuitenkin olla kasvussa, koska pihojaan kasveilla somistavat taimimyymälöiden asiakkaat haluavat erikoisuuksia, eivätkä ole aina kovin hyvin selvillä kasvien talvenkestävyydestä. Ilmaston mahdollinen lämpeneminen voi laajentaa lajistoa pitkällä aikavälillä. Eviran kasvintarkastusjaosto selvittää kasvukaudella 2006 tulipoltteen isäntäkasvien tuotanto- ja markkinointiketjuja tuotantopaikka- ja markkinavalvontatarkastusten yhteydessä riskikohteiden kartoittamiseksi. Tulipoltteen isäntäkasvien tuontia EU:n ulkopuolelta (Sveitsistä ja Australiasta) ei mm. ilmastollisten seikkojen vuoksi ole ollut lainkaan. Taudin kulkeutuminen muuttolintujen mukana on mahdollista, mutta vähemmän todennäköistä kuin taimikaupassa. Muuttolintujen mukana tauti voisi levitä myös suoraan luontoon, esim. pihlajiin tai muihin luonnonvaraisiin tai villiintyneisiin isäntäkasveihin. Suurin riski tulipoltteen leviämisestä Suomeen aiheutuu kasveista, jotka ovat tullessaan maahan oireettomia tai joissa on vähäisiä oireita. Tartuntaa ei tällöin osata epäillä, ja kasvit menevät suoraan myyntiin tai niitä käytetään lisäysmateriaaliksi taimitarhoilla tai hedelmäviljelmillä. Latentissa vaiheessa oleva (endofyyttinen) infektio voi säilyä pitkään kasvissa ja puhjeta suotuisissa oloissa tartuntaa levittäviksi bakteerilaikuiksi. Levinnän vaara on suurin isäntäkasvien kukkiessa. Kukinta ajoittuu pääasiassa toukokuun alusta kesäkuun loppuun. 13

16 Suomen sääolojen sopivuudesta tulipoltteen leviämiselle ei ole tehty perusteellista selvitystä. On todennäköistä, että jonkinasteisen levinnän ja taudin vakiintumisen riski on olemassa Etelä-Suomessa, etenkin etelä- ja lounaisrannikolla ja saaristossa. Rajoittuneempia esiintymiä voisi mahdollisesti puhjeta muuallakin, ainakin poikkeuksellisissa sääoloissa. Suomen kevään ja alkukesän sää on usein melko viileä ja vähäsateinen. Kun lämpötila on korkea, ilmankosteus on yleensä vähäinen. Nämä seikat rajoittavat tulipolte-epidemian syntymistä. Toisaalta jo vähäinen kasvin pinnalle tiivistynyt kosteus, kun bakteerit ovat ehtineet lisääntyä riittävästi, mahdollistaa tartunnan. Sumun tai kastelusta johtuvan suuren ilmankosteudenkin (80 90 %) mainitaan riittävän taudin puhkeamiseen, kun bakteerien lisääntymiselle välttämätön lämpösumma on täyttynyt. Lienee mahdollista, että tulipolte voisi levitä Suomessa myös kukinnan jälkeen heinäelokuussa, jolloin lämpimiä säitä ja kosteutta, esim. ukkoskuuroja, esiintyy yleisemmin kuin alkukesällä. Tauti voisi levitä paikallisesti vesipisaroissa, kasvien hoitotöiden, (tuho)hyönteisten tai lintujen välityksellä. Ruotsin ja Norjan tulipolte-esiintymät ovat Suomea hieman etelämpänä rannikolla, missä ilmasto on lauhkeampi ja merellisempi kuin pääosassa Suomea. Virossa on tehty 35 vuoden säätietojen perusteella selvitys, jossa on tutkittu tulipoltteen levintäriskiä kukinta-aikaan käyttäen arvioinnissa MARYBLYT-ennusteohjelman muuttujia. Selvityksessä ilmeni, että esim. rannikolla Haapsalun lähellä sääolot olivat levinnälle suotuisat keskimäärin kolmena päivänä vuosittain touko - kesäkuussa silloin, jos tartunnan lähteenä olisi ollut oireeton infektio. Jos alueella olisi ollut oireellisia isäntäkasveja, levintäriski olisi ollut olemassa keskimäärin 14 päivänä vuodessa touko-kesäkuussa. Eri vuodet poikkesivat kuitenkin toisistaan 35 vuoden tarkastelujaksolla: tartuntariski oli olematon 9 vuotena, vähäinen 22 vuotena, keskinkertainen kahtena ja suuri kahtena vuotena. Viron rannikon sääoloihin perustuva laskelma antaa viitteitä riskin olemassaolosta myös Suomen etelärannikolla. 4. TULIPOLTETTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Tulipoltteen leviämisen estämisestä on säädetty Neuvoston direktiivissä 2000/29/EY kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä. Tulipolte kuuluu direktiivin tarkoittamiin vaarallisiin kasvintuhoojiin. Suomessa direktiivi on toimeenpantu kasvinterveyden suojelemisesta annetulla lailla (702/2003) ja seuraavilla sen nojalla annetuilla maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla: /04 toimenpiteistä kasvintuhoojien hävittämiseksi ja niiden leviämisen estämiseksi, 39/04 kasvituotteiden markkinoinnissa noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista ja 40/04 kasvituotteiden maahantuonnissa ja maastaviennissä noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista Tarkemmin tulipoltteen leviämisen estämisestä määrätään asetusten liitteissä (taulukko 2). 14

17 Taulukko 2. Tulipoltetta koskevat säännökset MMM:n asetusten 38/04, 39/04 ja 40/04 sekä neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteissä. Liite/osa/jakso II A I II B III B III B IV A I IV A II IV B IV B V A Kasvit ja kasvituotteet (suvuista Amelanchier, Chaenomeles, Cotoneaster, Crataegus, Cydonia, Eriobotrya, Malus, Mespilus, Photinia davidiana, Pyracantha, Pyrus, Sorbus) ja muut tavarat, joita säännös koskee Istutettaviksi tarkoitetut kasvit, lukuun ottamatta siemeniä Kasvinosat, lukuun ottamatta hedelmiä, siemeniä ja istutettaviksi tarkoitettuja kasveja, mutta mukaan luettuna pölytykseen tarkoitettu siitepöly Kasvit ja pölytykseen soveltuva elävä siitepöly suvuista Amelanchier, Chaenomeles, Crataegus, Cydonia, Eriobotrya, Malus, Mespilus, Pyracantha, Pyrus, Sorbus EU:n ulkopuolelta, lukuun ottamatta hedelmiä ja siemeniä Kasvit ja pölytykseen soveltuva elävä siitepöly suvusta Cotoneaster ja lajista Photinia davidiana EU:n ulkopuolelta, lukuun ottamatta hedelmiä ja siemeniä Istutettaviksi tarkoitetut kasvit EU:n ulkopuolelta, lukuun ottamatta siemeniä Istutettaviksi tarkoitetut kasvit EU:n alueelta, lukuun ottamatta siemeniä Kasvit ja elävä siitepöly EU:n alueelta tai ulkopuolelta, lukuun ottamatta hedelmiä ja siemeniä Mehiläispesät ja välisenä aikana EU:n alueelta tai ulkopuolelta Istutettaviksi tarkoitetut kasvit EU:n alueelta, lukuun ottamatta siemeniä Säännöksen pääsisältö Tulipoltteen tuonti ja levittäminen kielletään kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, jos se esiintyy ko. kasveissa tai kasvituotteissa Tulipoltteen tuonti ja levittäminen kielletään suoja-alueilla, jos se esiintyy ko. kasveissa tai kasvituotteissa. Suoja-alueet: AT (osittain), EE, ES, FI, FR (Korsika), IE, IT (osittain), LT, LV, PT, SI, SK, UK (osittain) Kasvien ja siitepölyn tuonti kielletään suojaalueille muualta kuin Sveitsistä ja tulipoltteesta vapaiksi tunnustetuista valtioista Kasvien ja siitepölyn tuonti kielletään suoja-alueille muualta kuin tulipoltteesta vapaiksi tunnustetuista valtioista Erityisvaatimukset istutettaville kasveille tuotaessa EU:hun: terveystodistus, jossa lauseke alueen E. amylovora -vapaudesta Erityisvaatimukset siirrettäessä EU: n sisällä: virallinen lausunto, että peräisin E. amylovora vapaalta alueelta Erityisvaatimukset suoja-alueille tuotaessa: a) kasvit ovat peräisin EU:n ulkopuolelta tulipoltteesta vapaiksi tunnustetuista valtioista b) tai alueilta c) tai tietyistä Sveitsin kantoneista d) tai suoja-alueilta e) tai puskurivyöhykkeiltä Erityisvaatimukset suoja-alueille tuotaessa: asiakirjoin todistettava, että pesät ovat a) peräisin EU:n ulkopuolelta tulipoltteesta vapaiksi tunnustetuista valtioista b) tai tietyistä Sveitsin kantoneista c) tai suoja-alueilta d) tai ovat olleet asianmukaisen karanteenitoimenpiteen kohteina ennen siirtoa Kasveille on tehtävä kasvinterveystarkastus tuotantopaikalla, ja ne on varustettava kasvipassilla V B Elävä siitepöly EU:n ulkopuolelta Suoja-alueille vietäessä tehtävä kasvinterveystarkastus alkuperä- tai lähettäjämaassa ja varustettava terveystodistuksella V B Kasvinosat, lukuun ottamatta hedelmiä ja siemeniä Suoja-alueille vietäessä tehtävä kasvinterveystarkastus alkuperä- tai lähettäjämaassa ja varustettava terveystodistuksella 15

18 Tulipoltteen suoja-alueita ovat Itävalta (osittain), Espanja, Suomi, Ranska (Korsika), Irlanti, Italia (osittain), Latvia, Liettua, Portugali, Slovenia, Slovakia, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti, Mansaari ja Kanaalinsaaret). Tulipoltteen isäntäkasveja, elävää siitepölyä ja mehiläispesiä saa siirtää suoja-alueille vain toisilta suoja-alueilta tai virallisesti tulipoltteesta vapaiksi tunnustetuista valtioista EU:n ulkopuolelta (Australia ja Sveitsin tietyt kantonit) ja kasveja ja siitepölyä lisäksi ns. puskurivyöhykkeiltä. Mehiläispesiä voidaan siirtää suoja-alueille myös muualta, jos niille on tehty sopiva karanteenitoimenpide ennen siirtoa. Tällainen toimenpide on esim. pesien pitäminen suljettuina kahden vuorokauden ajan mehiläisten ollessa pesässä E. amylovoran tuhoamiseksi ennen siirtoa. Puskurivyöhykkeet ovat vähintään 50 km²:n laajuisia alueita, joiden sisällä olevilla taimitarhoilla tuotettuja tai säilytettyjä isäntäkasveja saa siirtää suoja-alueille, vaikka maassa muuten esiintyykin tulipoltetta. Taimitarhojen on sijaittava puskurivyöhykkeen sisällä vähintään 1 km:n etäisyydellä sen ulkoreunasta. Isäntäkasveja tulee säilyttää puskurivyöhykkeellä vähintään 7 kk, johon aikaan tulee sisältyä yksi kokonainen kasvukausi ( ). Taimitarhan ja sen ympärillä olevan 500 m vyöhykkeen on oltava vapaita tulipoltteesta, ja taimitarhalta peräisin olevat kasvit on testattava myös piilevien tartuntojen varalta. Puskurivyöhykkeen uloimmalla, vähintään 500 m:n levyisellä vyöhykkeellä, on tehtävä vuosittain ainakin yksi tarkastus tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Jos tulipoltetta havaitaan, kaikki oireelliset isäntäkasvit on poistettava. Jäsenmaiden, joilla on puskurivyöhykkeitä, on raportoitava niistä ja tarkastusten tuloksista vuosittain 1.5. mennessä komissiolle ja jäsenvaltioille. Vuonna 2005 puskurivyöhykkeitä oli Hollannilla, Saksalla, Belgialla ja Puolalla. Ruotsi on raportoinut puskurivyöhykkeistään, joita on yhdeksän taimitarhan ympärillä, Tulipoltteen isäntäkasvit on tuotaessa varustettava kasvinterveystodistuksella ja EU:n sisällä siirrettäessä kasvipassilla. Kun kasveja kuljetetaan suoja-alueille, kasvipassissa on oltava ZP-merkintä. Mehiläispesien alkuperä tulipoltteesta vapaalla alueella tai tehdyt karanteenitoimet on osoitettava asiakirjojen avulla. MMM:n asetuksessa 38/04 toimenpiteistä kasvintuhoojien hävittämiseksi ja niiden leviämisen estämiseksi tulipolte kuuluu hävitettäviin kasvintuhoojiin. Tulipolte-esiintymän havaitsemisesta tai epäilystä on ilmoitettava TE-keskuksen maaseutuosastolle tai Eviran kasvintarkastusjaostolle. Jos tulipolte-esiintymä löytyy Suomesta, valvontaviranomaisen on määriteltävä sen saastuttama alue ja taudin leviämisen estämiseksi tarvittava puskurialue. Valvontaviranomainen voi määrätä tulipoltteen isäntäkasvit hävitettäviksi saastuneelta ja puskurialueelta. Alueella oleville mehiläispesille voidaan määrätä eristämistoimenpiteitä. Isäntäkasvien viljely voidaan kieltää, kunnes vähintään viisi vuotta kestäneen seurannan perusteella voidaan todeta, ettei tulipoltetta enää esiinny alueella. Viranomainen voi asetuksen mukaan määrätä muitakin rajoituksia, kieltoja ja toimenpiteitä, jos ne ovat tarpeen taudin hävittämiseksi (13 ). Kun tulipoltetta tavataan kasvien tuotannossa, sen torjunnasta aiheutuvat kustannukset ja vahingot korvataan kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 702/ :n mukaisesti. MMM:n asetuksessa 39/04 kasvituotteiden markkinoinnissa noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista määrätään mm. toimijoiden rekisteröitymisvelvollisuudesta, kasvipassin ja ZP-merkinnän käytöstä, hylätyn tavaraerän käsittelystä ja eristämi- 16

19 sestä sekä kasvien kuljettamisesta suoja-alueille ja alueilla. MMM:n asetuksessa 40/04 on vastaavia säännöksiä tuonnista ja viennistä: toimijan rekisteröitymisvelvollisuudesta, kasvinterveystodistuksesta, maahantuonnin edellytyksistä, hylättyä erää koskevista toimenpiteistä ja lisäksi kasvinterveydellisistä rajatarkastuksista. 5. MÄÄRITYSVALMIUDET Eviran kasvintarkastuslaboratoriossa on tulipoltteen määritysvalmius, ja sitä pidetään yllä tutkimalla säännöllisesti näytteitä ja seuraamalla diagnostiikan kehitystä. Normaalitilanteessa taudin määritykseen osallistuu 1-2 henkilöä, mutta jos näytteenottoa pitäisi lisätä tautiesiintymien löytymisen vuoksi, määrityksen eri vaiheisiin voisi tilapäisesti osallistua 4 5 henkilöä. Työpäivää kohden voidaan kuitenkin käsitellä vain noin uutta näytettä, mikä johtuu monivaiheisen testausprosessin tietyistä työvaiheista sekä muiden näytteiden määristä. Viimeksi mainittuja voitaisiin tarvittaessa vähentää keskeyttämällä joitakin kartoituksia, jos tulipoltteen leviämisen estäminen sitä vaatisi. Kaavio 1. Tulipoltteen laboratoriomääritys Tulipoltteen (Erwinia amylovora) määritys Tulipoltteen toteamisessa ja identifioinnissa noudatetaan seuraavia kansainvälisesti hyväksyttyjä menetelmiä: Näyte (oksa, lehti, marja, kukinto...) - - SMT Project SMT-4-CT Diagnostic protocols for organisms harmful to plants. Diagnosis of Erwinia amylovora. EPPO PM 7/20(1) Diagnostic protocols for regulated pests. Erwinia amylovora. Bulletin OEPP/EPPO 34: Rikastus CCT:llä ja KB:llä Positiivinen Immunofluoresenssitesti (IF) Negatiivinen Määrityksessä noudatetaan menettelyä, joka on tarkoitettu alueille, joilla tulipoltetta ei ole aiemmin tavattu. Tällöin infektion osoittaminen ja varmistaminen edellyttävät monia peräkkäisiä ja rinnakkaisia analyysejä (kaavio 1.). Lopullisen tuloksen saaminen kestää useita viikkoja. Jos Suomesta löytyy todennäköinen tulipoltetartunta, määritystuloksen varmistus on teetettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jossakin ulkomaisessa laboratoriossa (esim. Central Science Laboratory, York, UK), kun omat alustavat testit ovat antaneet selvät positiiviset tulokset. Selvästi oireellisen näytteen alustavaan testaukseen kuluu aikaa 3 4 työpäivää. Myöhemmin samalta saastuneella alueella tai samaa alkuperää olevissa kasveissa epäillyt tartunnat voidaan tutkia ja todeta ilman ulkomaista varmistusta. Nested PCR Positiivinen Maljaviljely rikastetusta ja rikastamattomasta näytteestä Tyypillisiä pesäkkeitä Puhdasviljelmän idenfiointi PCR, IF, API, patogeenisuus Positiivinen Negatiivinen Ei tulipoltetta Ei tyypillisiä pesäkkeitä Negatiivinen Tulipolte todettu Ei tulipoltetta 17

20 6. TOIMENPITEET TULIPOLTTEEN TORJUMISEKSI 6.1 Saastuneen materiaalin hävittämismahdollisuudet Tulipoltteen saastuttamat kasvit nostetaan maasta ja hävitetään juurineen. Myös kaikki muu irrallinen materiaali, joka on voinut saastua, kuten istutusastiat ja katteet sekä kasvihuoneessa myös kasvualusta, otetaan talteen hävittämistä varten. Kaikki kasvijäte korjataan huolellisesti pois. Mahdollisesti saastuneet taimimyymälän, kasvihuoneen ym. rakenteet, varastot, työskentelytilat ja välineet pestään ja desinfioidaan esim. natriumhypokloriitilla (Klorin, Klorite ym.) tai 70-prosenttisella denaturoidulla spriillä. Jos sairaita kasveja joudutaan hävittämään viljelmiltä tai taajamien viheralueilta, tiloilla tai viheralueiden hoitajilla on useimmiten kasvien nostoon ja kuljetukseen tarvittava kalusto ja henkilöstö. Sen sijaan kotipuutarhoissa tai luonnossa todetun tartunnan hävittämisessä viranomaisen on todennäköisesti järjestettävä kasvien hävitys. Työ voidaan teettää viherrakennus- tai arboristipalvelulla, jolla on siihen tarvittava kalusto ja muut resurssit. Kaikissa tapauksissa viranomaisen on valvottava työn kriittisimpiä vaiheita sekä tarkastettava ja hyväksyttävä sen lopputulos. Saastuneen kasvi- ja muun materiaalin hävittämistoimet on suunniteltava tapauskohtaisesti, ja niissä on huomioitava jätelaki sekä paikkakunnan jätteenkäsittelymahdollisuudet ja -määräykset. Sairaat kasvit voidaan hävittää hautaamalla ne kaatopaikalle sekajätteenä tai kiinteistön alueelle niin syvään kuoppaan, että päälle tulee 0,5 1 m maata. Kasvit voidaan hakettaa, jolloin ne mahtuvat pienempään tilaan kuljetettaessa ja hävitettäessä. Puuta, oksia ja risuja saa polttaa kiinteistökohtaisissa lämmityskattiloissa tai muissa tulipesissä taajama- ja haja-asutusalueilla, mutta suuren kasvimäärän hävittäminen tällä tavoin on liian hidasta ja aiheuttaa taudin leviämisvaaran. Puiden, oksien ja risujen avopoltto on sallittua vain haja-asutusalueilla pienille määrille. Polttaja on vastuussa paloturvallisuudesta. Kasvihuoneesta poistettu sairaiden kasvien kasvualusta voidaan hävittää kaatopaikalle sekajätteenä tai kuoppaamalla tilan alueelle kuten kasvit. Jos tulipoltetta tavataan avomaan istutuksissa, kasvualustalle ei tehdä toimenpiteitä, koska kyseessä ei ole varsinaisesti maalevintäinen tauti. Viljelyssä käytetty irrallinen materiaali, kuten muoviset istutusastiat ja katteet, hävitetään sekajätteenä kaatopaikalle tai toimitetaan energiajätteen vastaanottopaikalle energialaitoksessa poltettavaksi, jos materiaali siihen soveltuu. Muovijätettä ei saa haudata maahan. Muovin polttaminen kiinteistön tulipesissä on sallittua vain pienille määrille ja vähäinen määrä kerrallaan, eikä sitä yleensä suositella tehtäväksi lainkaan. Muovin avopoltto on kiellettyä. Yleisesti ottaenkin jätteiden hävittäminen polttamalla on kiellettyä. Kun saastunut materiaali hävitetään hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle tai polttamalla polttolaitoksessa, on materiaalin toimittamisesta ilmoitettava ennakkoon, jotta käsittelylaitos voi taata välittömän peittämisen tai polton. 18

21 6.2 Torjuntapäätösten tekeminen Jos tulipoltetartunta todetaan markkinoitavissa kasveissa esim. taimimyymälässä, tukkuliikkeessä tai taimitarhan tai viherrakentajan varastossa, torjuntapäätös tehdään MMM:n asetuksen 39/04 9 :n perusteella. Kasvit asetetaan välittömästi markkinointi-, myynti-, luovutus- ja käyttökieltoon päätöslomakkeella ja määrätään hävitettäviksi tarkastajan valvonnassa. Markkinoinnilla eli kaupan pitämisellä tarkoitetaan myyntiä tai toimittamista toiselle henkilölle. Myyntiin sisältyy saatavilla tai varastossa pitäminen, myyntitarkoituksissa esillä pitäminen ja myytäväksi tarjoaminen (Neuvoston direktiivit 92/34/ETY ja 98/56/EY). Päätöksen tekee tarkastuksen suorittanut TE-keskuksen tai Eviran tarkastaja neuvoteltuaan Eviran kasvintarkastusjaoston kanssa tarvittavista tapauskohtaisista toimenpiteistä. Markkinointi voidaan kieltää jo ennen taudin esiintymisen lopullista varmistumista kasvinterveyden suojelusta annetun lain 702/2003 nojalla (11 1 mom. 6. kohta ja 3. mom.). Näin tuleekin menetellä, jos kasvit ovat myynnissä ja niissä on tyypillisiä oireita. Taudin esiintymisen varmistuttua tehdään hävittämispäätös em. lomakkeella. Jos kiellossa olevista kasveista ei laboratoriomäärityksissä löydykään tulipoltetta, kumotaan markkinointikielto erikseen kirjoitetulla päätöksellä (ei lomaketta). Jos tulipoltetta todetaan tuotannossa olevissa kasveissa taimi- tai hedelmätarhalla, taudin torjunnassa noudatetaan MMM:n asetuksen 38/04 säännöksiä. Asetusta sovelletaan myös kotipuutarhassa, viheralueella tai luonnossa todetun esiintymän torjumiseen. Torjuntapäätöksen laatii tarkastuksen tehnyt TE-keskuksen tai Eviran tarkastaja Eviran päätösmallin mukaisesti. Päätöksessä mainitut torjuntatoimenpiteet suunnitellaan tarkastajan ja Eviran kasvintarkastusjaoston yhteistyönä. Tulipoltteen leviämisen estämiseksi voidaan kirjallisella torjuntapäätöksellä määrätä toimenpiteitä, kieltoja, ehtoja ja rajoituksia jo ennen laboratoriotulosten valmistumista, jos on perusteltua syytä epäillä taudin esiintyvän tuotannossa olevissa kasveissa (MMMa 38/04, 8 ). Lopullinen hävittämispäätös tehdään kuitenkin vasta, kun taudin esiintyminen on varmistunut. Torjuntapäätöksen allekirjoittaa tarkastajan lisäksi hänen esittelystään virkamies, jolla viraston työjärjestyksen mukaan on asiassa ratkaisuvalta. Evirassa ko. virkamies on kasvintarkastusjaoston esimiehenä toimiva apulaisjohtaja. Tulipoltetta voi löytyä tuotantopaikalta myös markkinoitavista kasveista, esim. välitystaimista, joita säilytetään taimitarhalla markkinointia varten. Tällöin markkinointi-, myynti-, luovutus- ja käyttökielto sekä hävittämispäätös tehdään päätöslomakkeella. Jos tartunnan vuoksi joudutaan hävittämään tuotannossa olevia kasveja välitystaimien tms. ympäriltä ja tekemään muita torjuntatoimia, niistä määrätään erillisellä päätöksellä, kuten edellisessä kappaleessa on selostettu. Tarkastajan on valvottava, että torjuntapäätöksen määräyksiä noudatetaan. Tämän voi tehdä joko olemalla läsnä hävitys- ja torjuntatoimissa tai tarkastamalla niiden lopputuloksen (esim. puhdistustyöt) tai torjuntatoimiin liittyvät asiakirjat. Viimeksi mainittu voi olla esim. tosite kaatopaikalle tai jätteenkäsittelylaitokseen toimitetusta materiaalista. 19

22 6.3 Taimimyymälässä todettu tartunta Välittömät toimenpiteet Jos taimimyymälässä olevista kasveista löytyy tulipolte-esiintymä tai on perusteltua syytä epäillä sellaista, tehdään hävittämis- ja/tai kieltopäätös, kuten kohdassa 6.2. on selostettu (kaaviot 2 ja 3). Mikäli kasveissa on näkyvää bakteerikasvustoa (bakteerilimaa), myös niiden kanssa suoranaisessa kosketuksessa oleville kasveille määrätään samat toimenpiteet. Kasvit eristetään välittömästi tartunnan leviämisen estämiseksi esim. sulkemalla ne jätesäkkeihin, jotka merkitään varoitusteipillä KIELLOSSA Kasvintarkastus. Isot kasvit voidaan pilkkoa, jos taudin esiintyminen on varmistettu, jotta ne menevät pienempään tilaan. Kaikki taimimyymälässä olevat isäntäkasvierät tarkastetaan hyvin huolellisesti. Jos niissä näkyy vähäisimpiäkin oireita, niistä otetaan näytteet laboratorioon. Erityisen tiheästi näytteitä otetaan kasveista, jotka ovat olleet saastuneen erän lähellä, samoin samaa alkuperää olevista kasveista, vaikka niissä ei olisi oireitakaan. Todennäköisesti saastuneet kasvit, jotka ovat olleet tartunnalle alttiina tai joissa näkyy epäilyttäviä oireita, asetetaan markkinointi-, myynti-, luovutus- ja käyttökieltoon, poistetaan myyntialueelta, eristetään tarvittaessa ja merkitään kieltoteipillä. Ne vapautetaan kiellosta tai määrätään hävitettäviksi, kun laboratorion määritystulokset ovat valmistuneet. Sairaat kasvit ja niiden kanssa kosketuksissa olleet materiaalit (istutusastiat ym.) hävitetään mahdollisimman pian ja mahdollisesti saastuneet alueet ja rakenteet puhdistetaan ja desinfioidaan (ks. kohta 6.1). Kastelu päälle sadettamalla kielletään, kunnes tauti on saatu hävitetyksi Jäljitykset Kieltopäätöstä, jäljityksiä ja notifiointia varten selvitetään myymälän asiakirjoista (kasvipassit, lähetyslistat, laskut ym. kauppa-asiakirjat) sairaiden kasvien alkuperä ja kasvipassitiedot. Näitä ei aina ole saatavissa itse myymälästä, etenkin jos kyseessä on kauppaketju ja myymälä sijaitsee tavaratalon tms. yhteydessä. Tällöin on selvitettävä myymälästä vastaavalta henkilöltä, mikä taho hoitaa kasvien keskitetyn hankinnan ja säilyttää tiedot ostoista. Kauppa-asiakirjat voivat olla myös kirjanpitäjän hallussa. Kasvipassitietojen viipymätöntä toimittamista tulee vaatia, koska niitä tarvitaan jäljityksiä varten. Myymälästä selvitetään myös, paljonko saastuneita kasveja on jo myyty vähittäisasiakkaille. Jos on ilmeistä, että tauti on päässyt leviämään, Eviran kasvintarkastusjaosto tiedottaa ja ilmoittaa asiasta tarpeellisessa laajuudessa asiakkaiden tavoittamiseksi (ks. kohta 8.1). Saastuneiden taimien kanssa samaa erää tai alkuperää olevien kasvien jäljityksiin ryhdytään viipymättä. Jäljitys voi olla monimutkainen, ja siinä tulee huomioida kaikki tuotantoja markkinointiketjun toimijat. Kasvit ovat voineet tulla myymälään suoraan ulkomaiselta tai kotimaiselta taimitarhalta, tai esim. kotimaisen taimitarhan tai tukku- tai keskusliikkeen välityksellä ulkomailta tai kotimaasta. Kasvintarkastusjaosto selvittää taimet toimittaneelta taholta, mistä kasvit ovat alun perin tulleet ja mihin myymälöihin tai mahdollisesti myös viherrakentajille tai taimitarhoille kasveja on mennyt ja ohjeistaa jäljityksen eri TE-keskusten alueilla. 20