Käpälämäki. 1 / 2014 Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti

Transkriptio

1 Käpälämäki 1 / 2014 Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti Match Show oli menestys! Jaakko Ojanperän uusi sali avattu 125 vuotta - Hyvää elämää koiran kanssa Kalaallit Nunaat Käpälämäki 1 /

2 Käpälämäki Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti 1 / 2014 Päätoimittaja: Anne Uotila-Laine Toimitussihteeri: Taru Liukkonen Toimitus: Pekka Allonen, Vesa Anttila, Ilja Koivisto, Jukka Peltonen Taitto: Henry Forssell Painopaikka: tt-urex, Porvoo ISSN SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus 4 Loppuvuoden 2014 näyttelyt: 4 Haukkua halki historian 5 Koirapuisto vuotta - Hyvää elämää koiran kanssa 6 SM-palkintopuukot Fiskars Kalaallit Nunaat 9 Vuoden Luontokuvat Arvi Paloheimo in memoriam 11 Kennelliitto juhlii 125-vuotista taivaltaan koiratapahtumissa 14 Käpälän jälkiä Metsästysmuseon kuulumisia 20 Jaakko Ojanperän uusi sali avattu 23 Käpälälaudassa Eeva Anttinen 24 Menneisyyden vaalija byrokratian pyörteissä 25 Nyt jahteja muistelemaan! Kansikuva: Nuorta intoa Match Show ssa. Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni arvosteli Junior Handlerit. Kuva: SMM / Vesa Anttila. Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, RIIHIMÄKI (019) info@metsastysmuseo.fi etunimi.sukunimi@metsastysmuseo.fi Avoinna Touko-elokuu ti-su Syys-huhtikuu ti-pe 9-16, la-su Maanantaisin suljettu. Juhlapyhien poikkeukset aukioloajoissa suljettu suljettu suljettu. Pääsyliput Aikuiset 6, lapset 7-16 v. 3 lapset alle 7 v. 0 Perhelippu 12, opisk., varusm., tyött., eläkel., ryhmät (väh. 20 hlö) 4, koululuokat/hlö 3 Opastus arkisin 40, viikonloppuisin 70 (etukäteisvaraus) KESÄ- JA SYYSKAUDEN NÄYTTELYT Haukkua halki historian Koirat kautta vuosisatojen vuotta - Hyvää elämää koiran kanssa Suomen Kennelliiton juhlanäyttely Koirapuisto Riihimäen kansalaisopiston kuvanveistoryhmän näyttely SM-palkintopuukot Fiskars 2014 Suomen Puukkoseura ry Kalaallit Nunaat Grönlantilaisten maa -valokuvanäyttely Vuoden Luontokuvat 2013 Suomen Luonnonkuvaajat ry. TAPAHTUMAT Riihimäki-päivä Oravan päivä. Metsästysmuseon vuosipäivä Kalaallit Nunaat -kuvailta Joulumyyjäiset. 2 Käpälämäki 1 / 2014

3 Pääkirjoitus Tämä Käpälämäki-lehti on viimeinen painettu Suomen Metsästysmuseon tiedotuslehti. Ensi vuoden alusta lähtien Käpälämäki ilmestyy sähköisenä lehtenä, jota julkaistaan kaksi numeroa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tämän lisäksi vuonna 2015 aloitetaan sähköisten Käpälän jälkiä -uutiskirjeiden lähettäminen museoyhdistyksen jäsenille ja kaikille kirjeen tilaaville. Tämä ratkaisu parantaa museon nopeampaa ja ajankohtaisempaa tiedotusta. Käpälämäki-lehti on jatkossakin tulostettavissa museon kotisivuilta. Jotta tiedotus toimii moitteettomasti ensi vuoden alusta lähtien, on tärkeää, että jokainen museoyhdistyksen jäsen toimittaa oman sähköpostiosoitteensa museoon. Tarkemmat ohjeet löytyvät tämän lehden lopussa olevasta jäsentiedotteesta. Metsästysmuseossa vietetään koiran vuotta. Esillä on Satakunnan Museon tuottama Haukkua halki historian -näyttely ja Suomen Kennelliiton 125-vuotisjuhlanäyttely Hyvää elämää koiran kanssa. Kesäajan museon piha-alueella on Koirapuisto, kun Riihimäen kansalaisopiston kuvanveistoryhmän koirapatsaat ovat ympäri vuorokauden yleisön ihailtavina. Kesäviikonloppuisin on mahdollisuus tutustua myös erilaisiin palveluskoiriin ohjaajiensa opastamana. Näyttelyiden yhteydessä museopuistossa on myös useampi koiranäyttely, aina Match Show sta rotunäyttelyihin. Koiran vuoden näyttelyt ja tapahtumat sopivat erinomaisesti Suomen Metsästysmuseon toimintaan. Koira on kautta historian ollut tärkeä apu eränkävijälle, ja tuskin teknistyvä metsästys koskaan voi korvata luontokappaleen taitoja ja ennen kaikkea metsästäjän ja koiran yhteenkuuluvuutta. Koira on uskollinen seuralainen ja kuuntelija yksinäisilläkin jahtimailla. Koiran vuoden näyttelyiden ja tapahtumien toteutuminen on saumattoman yhteistyön ja kiinnostuksen tulosta. Erityisesti haluan kiittää Suomen Kennelliittoa luottamuksesta Metsästysmuseon ammattitaitoa kohtaan Hyvää elämää koiran kanssa - näyttelyn tuottamisessa. Lämpimät onnittelut juhlavuottaan viettävälle aktiiviselle koiranystävien järjestölle. Museoissa vallitsee tällä hetkellä jonkinlainen hämmennys opetus- ja kulttuuriministeriön alustavien kannustavuuskriteerien julkistamisen jälkeen. Vuoden 2016 alusta alkaen osa museoiden valtionosuusjärjestelmästä on tarkoitus määräytyä toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden perusteella. Suomen museoliitto on maamme museokentän ohella kritisoinut uutta järjestelmää, joka ei vaikuta kannustavalta. Erityisen huolestuttavalta tilanne näyttää pienten museoiden osalta, jotka eivät pysty täyttämään kannustavuusvaatimuksia. Lopputulos näyttäisi olevan se, että kenellä jo enemmän on, sille jatkossakin enemmän annetaan. Ongelmallisinta kaiken uudistuksen keskellä on museoiden perustehtävien, kokoelmien keruun, tallentamisen ja tutkimustyön turvaaminen. Museon rooli kulttuurikentässä on viime vuosina muuttunut ratkaisevasti. Erinomainen asia on museoasiakkaiden toiveiden huomioiminen, se on aina muistettava kaikessa toiminnassa. Jokaisen museon päätettäväksi sitten jää omien painopisteiden määrittäminen. Metsästysmuseon henkilökunta näkee erityisen tärkeänä sen, että perustehtävät eivät saa kärsiä uudistusten rynniessä. Museo on kuitenkin edelleen museo, ja se mitä toiminnasta kymmenien ja mahdollisesti satojen vuosien päästä jäljelle jää, ovat aivan varmasti museon kokoelmat. Meidän tärkein tehtävämme on taata niiden säilyminen pitkälle tulevaisuuteen. Anne Uotila-Laine J.K. Lehden painoon menon aikaan tuli tieto, että kannustavuusmittariston käyttöönotto siirtyy vähintään vuodella. Opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa mittariston valmistelua saadun palautteen ja koetulosten perusteella Käpälämäki 1 / 2014

4 Loppuvuoden 2014 näyttelyt Haukkua halki historian Koirat kautta vuosisatojen Satakunnan Museon tuottamassa kiertonäyttelyssä tutustutaan koiran menneisyyteen, sen tehtäviin ja harrastuksiin kivikaudelta nykypäivään. Näyttelyä on elävöitetty Metsästysmuseon esineistöllä. Koira on näkyvä osa nykypäivän elämää ja yhteiskuntaa. Jokainen meistä tuntee jonkun henkilön joka omistaa koiran. Suomessa onkin nykyisin noin koiraa ja koko maailmassa yli 150 miljoonaa. Koiralla on takanaan pitkä historia. Se erosi sudesta noin vuotta sitten ja on vanhin ja nykyisin suosituin kotieläimemme. Suomeen koira kulkeutui noin vuotta sitten maan ensimmäisten asukkaiden mukana. Kanakoirametsästäjiä Hirsilässä vuonna Kuva: SMM / Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry. 4 Käpälämäki 1 / 2014

5 Koirapuisto Riihimäen kansalaisopiston kuvanveistoryhmän näyttely Ihmisen paras ystävä on KOIRA ja koiran paras ystävä on ihminen Riihimäen kansalaisopiston veistoryhmä on ollut useana vuonna kesänäyttelyssä mukana Suomen Metsästysmuseossa. Tästä lämpimät kiitokset Suomen Metsästysmuseon johtajalle, Anne Uotila-Laineelle ja koko henkilökunnalle. Yhteistyö on sujunut hyvin, ja uusia eläinveistoksia on tehty kesän näyttelyyn museon puistoon ja aulaan. Amanuenssi Vesa Anttilan kanssa kävimme etsimässä sopivia malleja veistokurssille museon kokoelmista. Malliksi saimme upean täytetyn suomenpystykorvan perusnäyttelystä, kaksi koiraveistosta, joista toinen oli ajokoira ja toinen Jussi Mäntysen pronssinen pystykorva. Tutkimme myös anatomian kirjoista eri rotuisten koirien anatomioita. Kurssilaisilla oli omia valokuvia lemmikeistään, joista veistokset tehtiin. Koko kurssin ajan oli erityisen lämmin henki tehdä juuri itselle läheisestä lemmikistä veistos. Veistokset nimettiin esikuviensa mukaan. Metsästysmuseon puistoon tehtiin yhdeksän betoniveistosta. Muista materiaaleista tehdyt koiraveistokset tulevat esille museoon sisälle. Mukana ulkonäyttelyssä ovat: Seija Boucht, Reemus, shetlanninlammaskoira Sirkka-Liisa Juuri, Sice ja Saimi Orvokki, valkoisetpaimenkoirat Matti Kiviaho, Suomenpystykorva Marja Koskinen, Buffe, chow chow -kiinanpystykorva Liisa Nokkala, Mikki, lakelandinterrieri Tiina Sahlberg-Kelly, Suomenpystykorva Maija Sumi, Bono, kääpiösnautseri Liisa Vastela, Eetu, länsiylämaanterrieri Aulanäyttelyssä mukana myös: Pirjo Helin, Unski, perunkarvatonkoira Merja Kallio-Nygård, Monirotuinen koira Matti Metsämaa, Vinttikoira, Giacometti Elvi Salonen, Kimi, ajokoira ja dreever Buakaew Kantathong, Susikoira ja ajokoira Meeri Lindfors, Pate, terrieri Arja Vilppo Kuvanveiston opettaja Riihimäen kansalaisopisto 125 vuotta Hyvää elämää koiran kanssa Suomen Kennelliiton juhlanäyttely Liisa Vastela kertoo: Eetu on poikani perheen koira, ihana. Miniä pyysi patsasta, ei ollut helppo työ, kun Eetu on pitkäkarvainen. Veistos valettiin betonista ja maalattiin oikean koiran väriseksi akryylivärein. Joukko koirista ja metsästyksestä kiinnostuneita kokoontui perustamaan Suomen Kennelklubia vuonna Suomen Kennelliitto täytti toukokuun 11. päivänä 125 vuotta. Vuosikymmenten aikana koiraharrastus on noussut koko kansan suosioon, ja Suomessa onkin tänä päivänä yli koiraa, joista noin Käpälämäki 1 / 2014

6 puoli miljoonaa on Kennelliiton rekisteröimiä rotukoiria. Suosio näkyy myös Kennelliiton jäsenmäärässä. Vuoden 2014 alussa jäsenmäärä ylitti rajan. Susista kesyyntyi ihmisen kumppaneita muutamassa sukupolvessa. Ensimmäiset koirat eivät olleet pelkkiä seuralaisia, vaan ne auttoivat metsästyksessä, vartioivat leirejä ja hoitivat puhtaanapitoa syömällä jätteet. Rotukoirien historia alkaa ja 1700-luvuilta. Euroopan aatelisto alkoi estää koiriensa sekoittumista muihin koiriin. Nykyisin maailmassa on jo yli 400 koirarotua. Niistä suurin osa on pelkkiä seurakoiria. Suomen viiden suosituimman koirarodun joukossa on vielä neljä metsästyskoirarotua. Vuosituhannen kuluessa ja kaupungistumisen myötä koirien tehtävät ovat muuttuneet, mutta niiden tarpeellisuus on edelleen selvää yhteiskunnassa. Erilaisia virka- ja avustajakoiria on runsaasti. Suurin osa koirista elää nykyisin kuitenkin seurakoirina. Tosin nekään eivät ole toimettomia vaan nykymaailma tarjoaa monia harrastuksia, joissa koira voi hyväksi käyttää luontaisia ominaisuuksiaan. Koiran merkitys yhteiskunnalle on merkittävä. Tutkimuksissa on todettu, että monille ihmisille koira on uskollinen ja luotettava kumppani, joka parantaa omistajansa elämänlaatua ja lisää sosiaalisia suhteita. Koiran läsnäolon on todettu vähentävän stressiä ja sen silittämisen alentavan verenpainetta. On myös todettu, että koirallisissa perheissä lasten allergioiden määrä on vähäisempi kuin koirattomissa. Kennelliiton näyttely on toteutettu hyödyntäen uusinta näyttelytekniikkaa. Tekstit ja kuvat esitetään kuvanäytöillä, jolloin näyttelyssä esillä oleva runsas kuva- ja videomateriaali pääsee oikeuksiinsa. SM-palkintopuukot Fiskars V. E. Tammelin ( ) sekä suomenajokoiran kantakoirat Hurtig (vas.) ja Trissan. Kuva: Suomen Kennelliitto. Fiskarsin puukkopäivät, Suomen Puukkoseura ry:n vuotuinen päätapahtuma, järjestetään tänä vuonna toukokuuta Fiskarsin Lukaalissa, jo kahdennenkymmenennen kerran. 20-vuotisen taipaleen kunniaksi lyödään tapahtumassa juhlaraha. Ohjelmassa on puukko- ja tarvikemyynnin ohella taontaa sekä näytöksenä että kilpailuna. Lisäksi julkistetaan Vuoden Puukkoseppä. Tittelin saa vuosittain puukonvalmistuksen kilpailuissa menestynyt tai muulla tavalla alalla kunnostautunut, arvostettu puukkoseppä. Tietysti tapahtumaan kuuluu jo perinteeksi muodostunut puukonvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailu. Tänä vuonna kilpailuun tuli kaiken kaikkiaan seitsemänkymmentä puukkoa, mikä määrältään on hieman vähemmän kuin viime vuosina, mutta tasoltaan kilpailupuukot edustavat laadukasta käsityötä. Käpälämäki 1 / 2014

7 Yleisöä Fiskarsin puukkopäivillä. Kuva: Suomen Puukkoseura ry. Kilpailussa eri sarjoissa palkitut puukot tulevat jälleen olemaan kesä-elokuussa näytteillä Metsästysmuseossa. Jo usean vuoden ajan suuri yleisö on käynyt tutustumassa puukkoihin, jotka edustavat suomalaista kädentaitoa parhaimmillaan. Risto Mikkonen Suomen Puukkoseura ry. Kalaallit Nunaat Grönlantilaisten maa -valokuvanäyttely Grönlanti-näyttelyyn osallistuu seitsemän hyvin eritaustaista kuvaajaa ammatin ja aikaisemman kuvauskokemuksen suhteen. Yhteistä näille kuvaajille on Axxellin kaksivuotinen luontovalokuvauksen koulutus, joka alkoi keväällä 2011 (NaFo3). Koulutukseen kuuluu teorian lisäksi matkoja kiehtoviin luontokohteisiin. Olemme mm. kuvanneet lintuja Pohjois-Norjan lintuvuorilla, maakotkia ja karhuja piilokojuissa Kuusamossa, eläimiä ja lintuja Etelä-Afrikassa. Heinäkuussa 2012 matkamme suuntautui Grönlantiin, jossa ensimmäinen kohteemme Käpälämäki 1 / 2014

8 Ilulissatin kaupunki auringon laskiessa. Kuva: Tapio Kaisla. oli Kangerlussuaq ja mannerjäätikön reuna. Kuvasimme maisemia, värikkäitä kasveja, napajäniksiä ja myskihärkiä lumoavissa maisemissa. Toinen kohteemme oli itärannikon Disko Bay Ilullisatissa ja sen kelluvat jäävuoret. Kameralle taltioitui merimatkoilla jäävuorien lisäksi myrskylintuja, lokkeja ja pärskyviä valaita. Valokuvaajaryhmä on saanut taloudellista tukea Svenska Kulturfondenilta. Tapio Kaisla NaFo3-ryhmän valokuvaajat: Sven Forsell, Lieto. Sähköposti: Svenin kuvia pääsee katsomaan osoitteessa: Bo Isomaa, lääkäri ja diabetestutkija, Pietarsaari. Sähköposti: Bon kuvia pääsee katsomaan osoitteessa: Bo Johanson, geologi ja erikoistutkija, Kirkkonummi. Sähköposti: Kirsi MacKenzie, kieltenopettaja, Helsinki. Sähköposti: Tapio Kaisla, Turku. Sähköposti: Tapion kuvia pääsee katsomaan osoitteessa Sam Lindholm, rakennusinsinööri, Degerby. Sähköposti: Samin kuvia pääsee katsomaan osoitteessa: Lars Sundström, insinööri, Karjaa. Sähköposti: 8 Käpälämäki 1 / 2014

9 Vuoden Luontokuvat Vuoden Luontokuvat -näyttely tarjoaa visuaalisen matkan kotimaamme luonnonrikkauksiin myös vuonna Vuoden Luontokuva -kilpailun huima suosio jatkuu, sillä viime vuonna kilpailuun osallistui ennätysmäärä, kuvaa yli tuhannelta kuvaajalta. Näyttelyssä esiintyvät nyt muun muassa morjestava karhu, kiireinen riekko sekä päikkäreistä nauttiva kuutti. Kilpailun voitti Jukka-Pekka Tikkanen Espoosta harvinaislaatuisella kuvallaan Elävältä nielty, jossa rantakäärme nielee vaskitsan. Tuomaristo piti kuvaa käsittämättömän huikeana. Kaksi jalokivimäisen kaunista lajia kuvattuna aivan täydellisen kauniisti tapahtumassa, jota vain todella harva pääsee todistamaan, saati kuvaamaan. Tämä on luontokuva- usta parhaimmillaan ja kuva tämän kilpailun kiistaton voittaja. Vuoden Luontokuvasta on kilpailtu vuodesta 1981 alkaen. Kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Kunniamaininnalla palkitut kuvat pääsevät sarjavoittajien kanssa esille ympäri Suomea kiertävään Vuoden Luontokuvat -näyttelyyn. Kilpailun suosituin sarja osallistuneiden kuvamäärien mukaan oli vuonna 2013 edelleen Linnut, nyt kuvalla. Toiseksi suosituimpaan sarjaan Maisemat osallistui kuvaa ja kolmanneksi suosituimpaan Taidetta luonnosta -sarjaan kuvaa. Jukka-Pekka Tikkasen kuva voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun Käpälämäki 1 /

10 In memoriam Arvi Paloheimo ( ) Suomen Metsästysmuseon kunniajäsen, varatuomari Arvi Paloheimo kuoli tammikuun 25. päivänä 92-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen. Arvi Paloheimo oli teollisuusmies ja humanisti, joka kotikaupungissaan Riihimäellä tunnettiin tuttavallisesti Tuomarina. Arvi Paloheimo polveutui äitinsä kautta Järnefeltien kulttuurisuvusta, ja isän puolelta hän oli Paloheimojen liikemiesten ja fennomaanien sukua. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö oli lapsuudessa hänelle tuttu, siellä oli isoisän, taidemaalari Eero Järnefeltin huvila Suviranta ja Sibeliusten Ainola, jossa asuivat isoisän sisar Aino Sibelius ja säveltäjämestari Jean Sibelius. Kulttuurisuvussa kasvaneena oli eri taide- ja kulttuurialojen tuntemus ja arvostus ominaista Arvi Paloheimolle. Vaikka hän ei itse harrastanut metsästystä, metsästäjätutkinnon suorittamisesta huolimatta, oli myös eräkulttuurin tukeminen hänelle tärkeä asia. Arvi Paloheimo oli Suomen Metsästysmuseoyhdistyksen valtuuston jäsen perustamiskokouksesta vuodesta 1980 lähtien aina vuoteen Valtuuston varapuheenjohtaja hän oli vuosina , ja puheenjohtajana hän toimi useissa museoyhdistyksen yleisissä kokouksissa. Metsästysmuseon kunniajäseneksi hänet nimitettiin vuonna Arvi Paloheimolla oli keskeinen asema suunniteltaessa museon siirtoa Porvoosta Riihimäelle 1980-luvun lopulla. Hän seurasi aktiivisesti uuden Metsästysmuseon vaiheita ja osallistui sen toimintaan. Arvi Paloheimo kantoi huolta museon monipuolisesta kehittämisestä ja kävijämäärien kasvattamisesta sekä korosti hyvien vaihtuvien näyttelyiden arvoa museon profiilin kohottamisessa. Vuonna 1991 Metsästysmuseolla oli kunnia toimia hänen 70-vuotissyntymäpäivänsä vastaanottopaikkana. Juhlan ajaksi Arvi Paloheimo toi taidekokoelmastaan museoon esille isoisänsä Eero Kuva: Katri Paloheimo. 10 Käpälämäki 1 / 2014

11 Järnefeftin maalauksia Kolin maisemista. Metsästysmuseon kehittämisen suhteen Arvi Paloheimo oli myös koko ajan avoin uusille suunnitelmille. Muun muassa Jaakko Ojanperän vuonna 1997 lahjoittamaa trofeekokoelmaa hän piti huomattavana lahjoituksena, joka sopi hänen mielestään hyvin Metsästysmuseoon meneillään olevan globaalin ajan merkkinä. Myöhemmin herännyt suunnitelma museon laajentamisesta Erämuseoksi oli myös hänen mielestään oivallinen ajatus. Muutaman kilometrin päässä Riihimäeltä, Lopen kunnan puolella, sijaitsee Ansalan metsästysmaja. Se rakennettiin vuonna 1907 H. G. Paloheimon silloin omistaman Kormun kartanon maille. Majalla kokoontuvan metsästysseuran nimi oli Ansalaiset ry., ja sen keskushenkilö oli H. G:n vanhempi veli, Arvin isoisä K. A. Paloheimo. Ansalan metsästysmaja oli myöhemmin vuosikymmeniä Arvi Paloheimon kesäasunto, jonne hän muutti keväällä ja palasi vasta syksyn myötä kaupunkiin. Hän kertoi alkavansa elää, aina huhtikuussa muutettuaan kesäkaudeksi Ansalaan. Vuonna 2007 Suomen Metsästysmuseon julkaisusarjassa ilmestyi näköispainos A. Liston vuonna 1917 kirjoittamasta Ansalan kymmenvuotishistoriikista. Kirja julkaistiin Arvi Paloheimon tuella Paloheimon Perinnesäätiön kustantamana. Näköispainoksen kansilehdelle Arvi Paloheimo tiivisti Ansalan merkityksen maamme kulttuurihistoriaan nähden: Ansala oli fennomaanien tukikohta, K. A:n akatemia ja osa Paloheimojen perinnettä. Arvi Paloheimon poismenon myötä päättyi myös yksi vaihe Riihimäen seudun historiassa. Moni kaupunkilainen jäi kaipaamaan pyöräilevää ja valokuvausta harrastavaa ystävällistä Tuomaria. Arvi Paloheimo oli sillanrakentaja. Suomen Metsästysmuseolle hän omalla toiminnallaan jätti henkisen testamentin pyrkiä aina sovinnollisiin ratkaisuihin ja olemaan avoin uusille ideoille. Anne Uotila-Laine Kennelliitto juhlii 125-vuotista taivaltaan koiratapahtumissa Suomen Kennelliitto täytti 125 vuotta 11. toukokuuta Liiton juhlavuoden mottona on 125 vuotta Hyvää elämää koiran kanssa. Vuoteen on sijoitettu useita tapahtumia, joissa teema on esillä. Kansainvälisin ja ehkä odotetuin niistä on Maailman Voittaja koiranäyttely elokuussa. Päätapahtumiin tulee upea pop up -museonäyttely. Museonäyttelyn tuottajana on toiminut Vesa Anttila Suomen Metsästysmuseosta. Näyttely koottiin ensimmäisen kerran Kennelliiton KoiraExpoon helmikuussa Sieltä näyttely lähti Metsästysmuseon tiloihin Riihimäelle, jossa se on esillä syyskuun 21. päivään asti. Laajimmillaan Kennelliiton museo nousee Maailman Voittaja -näyttelyyn Messukeskukseen ja on siellä esillä elokuun päivinä. Museo pystytetään myös Koira2014 Kennelliiton juhlavuoden kunniaksi on julkaistu Kaija Unholan kirjoittama Elämää koiran kanssa -kirja. Se kokoaa yksiin kansiin suomalaisen koiraharrastuksen historian. Kuva: Kennelliitto / Nikita Tikka. Käpälämäki 1 /

12 Ensimmäistä kertaa Kennelliiton historiassa saatiin kokoelmiin naispuheenjohtajan muotokuva. Eeva Anttinen on ollut hallituksen puheenjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja vuodesta 2005 alkaen. Muotokuvan on maalannut taidemaalari Kimmo Koivisto. Kuva: Kennelliitto / Nikita Tikka. -tapahtumaan Messukeskukseen joulukuuta. Pop up -museossa on Kennelliittoon lahjoitettuja ja kerättyjä esineitä vitriineissä sekä historiaa kuvin ja filmein. Museonäyttelyn vanhin esine on yli vuotta vanha terrakottakoira. Sen on Kennelliitolle lahjoittanut tunnettu ulkomuototuomari ja pitkän linjan harrastaja Kari Järvinen. Terrakottakoira on peräisin Kiinasta, jossa tällaiset koirat vartioivat hautoja. Vaikka tämä koira on vanha, se on rakenteeltaan erinomainen ja menestyisi nykyisissä näyttelyissä hyvin. Sillä on upeat kulmaukset. Olen perehtynyt tällaisten koirien historiaan ja saanut selville muun muassa sen, että jos selän päälle kaartuvan hännän päässä oli koukku, se oli osoitus koiran jalosukuisuudesta, Kari Järvinen kertoo. Alkuvuoden KoiraExpossa julkaistiin myös viestintäpäällikkö Kaija Unholan kirjoittama Kennelliiton 125-vuotishistoriikki. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy myös Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerolan kirjoittama kirja kotimaisista roduista. Kennelliiton museonäyttely oli esillä ensimmäistä kertaa juhlavuoden KoiraExpossa helmikuussa. Näyttelyyn tutustumassa Kennelliiton viestintäpäällikkö Kaija Unhola, hallituksen puheenjohtaja Helena Suni ja varapuheenjohtaja Risto Ojanperä. Kuva: Kennelliitto / Päivi Mäntylä. 12 Käpälämäki 1 / 2014

13 Juhlavuosi näyttäytyy myös muissa tapahtumissa Pieni pala historianäyttelyä kootaan myös kevään valtuustoseminaariin toukokuussa. Seminaarissa käsitellään koiran terveyttä. Vierailevana luennoitsijana on mm. Brenda Bonnet, jonka aiheena on The FCI Dog Health, Well-Being and Welfare Initiative. Juhlavuoden aikana paljastetaan myös neljän Kennelliiton hallituksen ja valtuuston puheenjohtajan muotokuvat 125-vuotisjuhlaillisilla Eeva Anttisen, kevätvaltuustossa Paavo Rapilan, Maailmannäyttelyn yhteydessä Kari Järvisen ja syksyn valtuustossa Martti Mannersuon. Juhlavuonna halutaan myös tuoda esille hyötykoiratahoja, jotka tekevät arvokasta työtä ihmisten hyväksi. Jokaiselle taholle on varattu oma kuukausi. Tammikuussa esittäytyivät Tullin koirat, helmikuussa Rikosseuraamuslaitoksen vankiloissa työskentelevät koirat, maaliskuussa vuorossa oli Rajavartiolaitoksen koiratoiminta, huhtikuu oli Opaskoirakoulun opaskoirien, toukokuu poliisikoirien ja kesäkuu Puolustusvoimien koirien. Elokuussa kerrotaan Invalidiliiton avustajakoirista, syyskuussa Metsästysjäljestäjät esittelevät haavoittuneita hirvieläimiä etsiviä koiria. Lokakuussa Palveluskoiraliitto esittelee pelastuskoiratoimintaa, marraskuussa vuorossa ovat Kuulo- ja tukikoirat ja joulukuussa Kennelliiton kaverikoirat. Koiranpäivänä järjestettiin Suomen Metsästysmuseon pihalla Riihimäellä Match Show, jonka tuotto ohjattiin Koirien terveystutkimusrahastoon. Koirien terveystutkimusrahasto on Kennelliiton ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhdessä vuonna 2009 perustama koirien terveystutkimusta tukeva rahasto. Juhlavuosi näkyy myös Kansainvälisillä Erämessuilla Riihimäellä kesäkuun päivinä. Myös syksyllä järjestettävissä kotimaisten rotujen SM-kisoissa eli Haukku-, Kilpa- ja Hirvenhaukku-otteluissa huomioidaan Kennelliiton 125. juhlavuosi. Kaija Unhola Viestintäpäällikkö Suomen Kennelliitto Käpälämäki 1 /

14 Käpälän jälkiä Metsästysmuseon kuulumisia Keruumatkalle Kymenlaaksoon ja Karjalaan Metsästyksen muistitieto -hanke täyttää syksyllä neljä vuotta. Hanke aloitettiin eräneuvos Juha K. Kairikon haastattelulla Tähän mennessä hankkeen puitteissa on tehty 42 haastattelua ja kaksi museon järjestämän tilaisuuden taltiointia. Äänitallenteiden kokonaiskesto on 72 tuntia ja 36 minuuttia. Arkistossa on jo siis yli kolme vuorokautta metsästykseen liittyvää muistitietoa. Aluksi painopiste oli metsästysjärjestöjen, riistahallinnon ja -tutkimuksen vanhoissa vaikuttajissa, mutta vähitellen on siirrytty enenevässä määrin maakuntien metsästäjien pariin. Menneen talven aikana haastateltiin uusmaalaisia metsästäjiä. Ensi kesänä suunnataan haastattelukierrokselle Kaakkois-Suomeen. Kaikkiaan tarkoitus on jututtaa yhdeksää metsästäjää, joista kolme on kotoisin Haminan seudulta, kolme Saarelta (nyk. Parikkala) ja kolme Valkealasta (nyk. Kouvola). Informantit löydettiin riistapäällikkö Erkki Kiukkaan ansiokkaalla avustuksella. Hyviä kertojia löytyi paljon enemmänkin kuin on mahdollista kolmipäiväisen retken aikana tavoittaa, mutta ehkä heidän vuoronsa tulee myöhemmin. Jatkossakin pyritään tekemään keruumatkoja maakuntiin. Riistahallinnon ja Metsästäjäliiton toimihenkilöt ovat suureksi avuksi retkiä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Ilmeikkäitä ilvestöitä Hyvinkään Lasten ja nuorten kuvataidekoulun ilvestyöt pääsivät esille Metsästysmuseoon Näyttelytyöt pitivät sisällään hiili- ja pastelliliitupiirustuksia, rautalanka- ja pehmoveistoksia 9-16-vuotiailta kuvataidekoulun oppilailta. Kuvataidekoululaiset olivat tutkineet koko syksyn Metsästysmuseosta lainassa ollutta uljasta tupsukorvaa. Turkin pehmeyttä tavoiteltiin piirtämällä ja valokuvaamalla, eläimen rakennetta väännettiin rautalangasta ja savesta muovailemalla. 4. luokkalaiset jaksoivat työstää pehmoveistoksia superlonista useiden viikkojen ajan. Veistokset päällystet- Kuva: SMM / Taru Liukkonen. 14 Käpälämäki 1 / 2014

15 tiin kankaalla ja maalattiin akryyliväreillä. Ilveksen elämään perehdyttiin myös ilvesretkellä lokakuussa Kytäjän maastossa. Oppaana ilveksen jäljille toimi Tero Malinen Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksestä. Toukokuussa ryhmä teki kevätretken Metsästysmuseoon ja piirsi muitakin eläimiä. Museo herättelee tutkimaan metsästystä Museon piirissä on ajoittain keskusteltu läheisempien yhteyksien luomisesta akateemisen tiedeyhteisön sisällä metsästystä tutkiviin tai siitä kiinnostuneisiin tutkijoihin. Samalla on kummasteltu uuden metsästystä koskevan tutkimuksen vähäisyyttä humanististen tieteitten piirissä. Katsottiinkin, että museon olisi sopivaa olla tässä itse aloitteentekijänä ja herättäjänä yliopistojen suuntaan. Näissä merkeissä keväällä 2013 otettiin yhteyttä Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksen professori Hanna Snellmaniin yhteisen etnologisen tutkimushankkeen käynnistämiseksi, jonka kohteena olisi suomalainen metsästysseura. Neuvonpidon tuloksena käynnistettiin Metsästysseuran vuosi -nykydokumentointihankkeen suunnittelu. Tavoitteena olisi seurata ja tutkia yhden suomalaisen metsästysseuran toimintaa vuoden ajan kuvaamalla, videoimalla ja haastattelemalla. Tutkimustyöhön on tarkoitus värvätä kolme kansatieteen opiskelijaa. Tutkimusaineiston pohjalta opiskelijat tekevät opinnäytetöitä ja artikkeleita. Aineistoa pyrittäisiin hyödyntämään myös akateemisessa jatkotutkimuksessa. Hankkeen johtajaksi lupautui metsästyksestä kiinnostunut dosentti Jukka Jouhki. Myös Suomen Metsästäjäliitto päätti osallistua hankkeen suunnitteluun ja liiton avulla saatiin tutkimuksen kohteeksi Niinikosken metsästysseura Orimattilasta. Tältä pohjalta hanketta ohjaamaan luotiin suunnittelutyöryhmä, jota dosentti Jouhki johtaa. Hän valmisteli myös hankesuunnitelman. Metsästysseuran vuosi -hankkeen työryhmä: intendentti Jukka Peltonen ja amanuenssi Pekka Allonen Metsästysmuseosta, Niinikosken metsästysseuran edustajat Tapio Kiviniemi, Jarno Mannertie ja Reino Kiviniemi, järjestötiedottaja Kai Tikkunen Suomen Metsästäjäliitosta, dosentti Jukka Jouhki ja museonjohtaja Anne Uotila-Laine. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 /

16 Alex ainaisjäseneksi Viime vuoden Käpälämäessä oli pieni juttu Robin Borgströmista, joka 12-vuotiaana oli läpäissyt metsästäjätutkinnon ja liittynyt isoisänsä kehotuksesta ja avulla Metsästysmuseoyhdistyksen ainaisjäseneksi. Isoisä Anders Borgström sai miellyttävän tiedon kun Robinin pikkuveli, 11-vuotias Alex, syksyllä 2013 oli suorittanut tutkinnon, ja tietysti myös hän liittyi Museoyhdistyksen jäseneksi. Robin on jo suorittanut hirvikokeenkin, ja kaatanut ensimmäisen peuransa Raaseporin Baggbyn mailla. Alex odottaa jo myös innokkaana seuraavan metsästyskauden alkua. Ylpeä kalamies Alex ja ennätyshauki, jonka hän enonsa Pekka Kulmalan kanssa kalassa ollessaan jiggasi Pohjanpitäjänlahdesta. Koirakirjojen näyttely Metsästyskirjasto jatkaa näyttely-yhteistyötä Riihimäen kaupunginkirjaston kanssa kesällä. Metsästysmuseon Koiran vuosi -teemaan liittyen näyttely koostetaan koira-aiheisesta kirjallisuudesta. Esille laitetaan mm. profes- sori C. A. Borgströmin kokoelmiin kuuluvia metsästyskoirien koulutusoppaita ja koirien sairauksiin liittyviä kirjoja 1800-luvulta, Suomen Kennelliiton julkaisuja sekä koira-iheista kaunokirjallisuutta. Riihimäen kaupunginkirjastossa on ensimmäinen Metsästyskirjaston kokoelmia esittelevä näyttely ollut esillä jo vuonna Tällä kertaa näyttely on esillä kesä-heinäkuun ajan. Varustautuneena luontoon -verkkonäyttely Metsästysmuseo on vuodesta 2010 osallistunut Museoviraston ohjaaman museoiden väliseen Tallennus- ja Kokoelmayhteistyö (TAKO) -hankkeen työhön. TAKO:n tavoitteena on selkiyttää museoiden välistä työnjakoa sekä kehittää samaa aihealuetta edustavien museoiden yhteistyötä. Hankkeeseen osallistutaan pääsääntöisesti eri aihepiirejä edustavien museopoolien kautta. Metsästysmuseo on alusta pitäen osallistunut pooli 1:n, Ihminen ja luonto työhön. Jatkossa museo osallistuu myös pooliin 4, Tuotanto, palvelut ja elämä. Metsästysmuseon intressinä on selvittää aseteollisuuden tallennusta. Pooli 1 sai vuoden alussa valmiiksi verkkonäyttelyn Varustautuneena luontoon. Kahdeksan museota esittävät, miten tekniikan kehitys ja yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet suomalaisten tapaan hyödyntää luontoa ja miten suomalaisten luontosuhde on muuttunut. Näyttely kertoo tiivistetysti sadan vuoden aikana tapahtuneista muutoksista maataloudessa, metsätyössä, metsästyksessä, kalastuksessa, marjastuksessa ja sienestyksessä, kesäasumisessa sekä vapaa-ajan harrastuksissa. Kukin museo kokosi aineiston omaa osiotaan varten. Saamansa aineiston pohjalta näyttelyn suunnitteli projektityöntekijä FM Jenni Sahramaa. Näyttelyyn voi tutustua museon kotisivuilla olevan linkin kautta sekä osoitteessa 16 Käpälämäki 1 / 2014

17 Mönkijällä metsälle, kyydissä tutkalla varustettu pohjanpystykorva. Kuva: Antti Saraja. Metsästysmuseo somessa Suomen Metsästysmuseo on laajentanut toimintaansa sosiaaliseen mediaan. Reilu vuosi sitten avatulla Facebook-sivulla julkaistaan tietoa museon toiminnasta kuten näyttelyistä ja tapahtumista. Lisäksi sivulle linkitetään mielenkiintoisimpia metsästykseen ja sen historiaan liittyviä uutisia. Sivuilla on 250 seuraajaa. Joko sinä olet tykännyt Metsästysmuseosta? Museolla on myös LinkedIn-profiili. LinkedIn on internet-palvelu ammatilliseen verkostoitumiseen. Yksityishenkilöt voivat luoda palveluun oman sivunsa, joka on kuin virtuaalinen CV. Sen avulla voi pitää yhteyttä työtovereihin, asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin ja muihin kontakteihin. Yritykset ja yhteisöt voivat luoda palveluun toimintaansa esittelevät sivut, joiden seuraajiksi käyttäjät voivat liittyä. Yrityssivun kautta voi julkaista esimerkiksi uutisia tai vaikkapa työilmoituksen sivun seuraajille. Edellisten lisäksi museolla on myös oma Youtube-kanava, jossa on julkaistu videoita museon tapahtumista. Kokoussafarille Kokoukseen karhujen ja kafferipuhvelien keskelle? Nyt se on mahdollista, sillä Metsästysmuseon uudistettu Jaakko Ojanperän sali toimii tarvittaessa myös kokoustilana. Saliin on asennettu ajanmukainen kokoustekniikka ja sinne mahtuu siirrettävien pöytien ääreen kokoustamaan 30 henkilöä. Tavallisuudesta poikkeavan tunnelman takaavat eksoottiset trofeet Jaakko Ojanperän maailmanmatkoilta. Tila soveltuu myös pienehköihin yleisötilaisuuksiin, jolloin saliin tuodaan vain tuolit. Silloin sali vetää noin 40 henkilöä. Salissa on ehditty jo järjestämään muutamia luontokuvailtoja. Salin vuokra on 150 (1-5 h). Lisätunneista veloitetaan 28 /h. Salia on mahdollisuus vuokrata myös museon näyttelytilojen aukioloaikojen ulkopuolella. Silloin vuokraan lisätään aukiolomaksu 40 /alkava tunti ja klo 18 jälkeen sekä viikonloppuisin 70 /alkava tunti. Tiedustelut tai Käpälämäki 1 /

18 Vuokraa grillikota! Viime lokakuussa Oravan päivänä vietettiin Metsästysmuseon uuden grillikodan avajaisia. Kotaa käytetään museon tapahtumissa, ja siellä voidaan järjestää tarjoilua opastusryhmille. Museo myös vuokraa kotaa yksityishenkilöiden ja ryhmien käyttöön päivätaksapohjalta. Kotaan mahtuu istumaan noin 15 hengen ryhmä, ja sieltä löytyy käytännöllinen kotakeittiö. Päivän vuokra on 50 euroa. Vuokraaminen ja avaimen noutaminen tapahtuu Metsästysmuseon vastaanotossa. Grillikodan pystyttämisessä museota ovat tukeneet Hyria koulutus Oy ja RTV-Yhtymä Oy. Tiedustelut tai Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Kari Järvisellä oli tuomaroitavana kolme ryhmää. Kuva: SMM / Vesa Anttila. Näyttelyyn hyväksyttiin mukaan kaikenrotuiset koirat, myös monirotuiset hauvat olivat tervetulleita. Määrä ylitti järjestäjien kaikki odotukset. Mukaan ilmoittautui 423 koiraa! Kaikki ilmoittautuneet pääsivät samalla myös ilmaiseksi Metsästysmuseon näyttelyihin. Kaikkiaan tapahtuma keräsi museon puistoalueelle yli henkilöä. Partiolaisten puffettiinkin jouduttiin hakemaan lisää myytävää makkaraa kahdesti! Koiria arvosteli kokenut tuomaritiimi. Tuomareina toimivat Kennelliitosta valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen ja hallituksen puheenjohtaja Helena Suni, elokuun Maailman Voittaja -näyttelyn parhaan koiran valinnan tuomaroiva Hans Lehtinen, Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola, Rainer Vuorinen, Kimmo Mustonen sekä Kari Järvinen. Koiranpäivän Match Show n parhaaksi koiraksi valittiin mopsi Helmut, jonka omistaa Ulla Koppinen. Tuomarina toimi Rainer Vuorinen. Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille osallistuneille! Match Show oli menestys! Suomen Kennelliitto juhli 125-vuotista taivaltaan järjestämällä Match Show n Metsästysmuseon pihamaalla Koiranpäivänä Match Show on leikkimielinen koiranäyttely. Kennelliiton järjestämän Match Show n tuotto lahjoitettiin koirien terveystutkimukseen. Huomionosoitukset Jaakko Ojanperän uudistetun trofeekokoelman avajaisissa luovutettiin toimistonhoitaja, 18 Käpälämäki 1 / 2014

19 museomestari Kimmo Karjakoskelle ja kirjastonhoitaja Taru Liukkoselle Keskuskauppakamarin myöntämä pronssinen ansiomerkki kymmenen vuoden työskentelystä Suomen Metsästysmuseossa. OKM:n erityisavustus Ansiomerkit luovutti museoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Kari Kuparinen. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Metsästysmuseolle myönnettiin opetus- ja kulttuuriministeriön euron avustus kuvakokoelmien digitointia varten. Määrärahan tarkoitus on erityisesti nuorten työllistäminen hankkeisiin, jotka edistävät kulttuuriaineistojen digitointia ja verkkosaatavuutta. Käpälämäki 1 /

20 Jaakko Ojanperän uusi sali avattu Suomen Metsästysmuseossa säilytettävä Jaakko Ojanperän mittava trofeekokoelma on saanut arvoisensa uuden upean salin. Kokoelma sisältää trofeita ja muita eläinnäytteitä lähes 90 eläinlajista ja alalajista, jotka Ojanperä on pyytänyt matkoillaan Afrikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Laajuudessaan kokoelma on hyvä tutustumiskohde trofeekeräilijöiden lisäksi koululuokille, ulkomaisista eläimistä kiinnostuneille tai vaikkapa metsästysmatkalle valmistautuville metsästäjille. Kesän aikana näyttelysaliin valmistuu kosketusnäytöillä toimiva opastejärjestelmä, josta museovieras löytää helposti kunkin trofeen saantitiedot sekä lisätietoja kustakin eläinlajista. Opastus toimii myös matkapuhelimissa. Jaakko Ojanperä lahjoitti trofeekokoelmansa Suomen Metsästysmuseolle vuonna Tuolloin kokoelmaan kuului trofeita 42 eri eläinlajista. Vuosien mittaan Ojanperä kartutti edelleen kokoelmaansa, ja vähitellen alkuperäinen trofeehuone museolla alkoi käydä liian ahtaaksi. Niinpä museorakennuksen peruskorjauksen ja perusnäyttelyjen uudistuksen aikana kokoelma siirrettiin suurempaan näyttelytilaan. Vanhimmat trofeet kokoelmassa ovat koto- Jaakko Ojanperän metsästyskaveri vuosina oli Vincent. He metsästivät yleensä kahdestaan, ja siksi heistä on vain muutama yhteiskuva. Jaakon nuorempi veli Jouko Ojanperä kuvasi heidät Selousissa, Etelä-Tansaniassa syyskuussa Käpälämäki 1 / 2014

21 Suomalainen suurriistanmetsästäjä Pirpa ja Jaakko Ojanperä uudessa trofeesalissa gepardien keskellä. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Suomessa vuonna 1960 ammutut teeri ja kanahaukka tuoreimpien metsästysmuistojen (mm. ahma, sitkanpeura, ruskohyeena) ollessa vuodelta Noin 220 erilaisen trofeen lisäksi kokoelmaan kuuluu afrikkalaista esineistöä jousia, nuolia, keihäitä, veistoksia sekä Ojanperän tärkeimmät jahtiaseet. Kuuden aseen joukossa on peräti kolme Holland & Holland -laatuasetta. Kokoelman trofeet ovat sekä ulkomaisten että suomalaisten eläintentäyttäjien valmistamia. Monet töistä on palkittu trofeenäyttelyissä ja mainittu mm. Rowland Wardin trofeeennätysten luettelossa. Ojanperän metsästyshistoriassa yhdistyvät perinteiset suomalaiset metsästystraditiot kansainvälisiin suurriistanpyynnin perinteisiin. Alastarolla vuonna 1939 syntynyt Ojanperä oli jo pikkupoikana innokas metsämies. Valmistuttuaan rakennusmestariksi vuonna 1964 hän päätti muuttaa Yhdysvaltoihin. Pääsyynä muuttoon oli USA:n Suomea paremmat metsästysmahdollisuudet. Amerikkaan muuton jälkeen työtehtävät veivät Ojanperää ympäri maailmaa mm. YIT::n palveluksessa ja itsenäisenä yrittäjänä. Hän työskenteli ja tietysti myös metsästi yli 60:ssä maassa. Suomeen hän palasi vuonna 1995 eläkkeelle jäätyään. Metsästystä Ojanperä ei ole kuitenkaan jättänyt eläkepäivinäkään. Hän käy edelleen jahdeissa niin Varsinais-Suomessa ja Kainuussa kuin Alaskassa, Kanadassa ja Afrikassakin. Jaakko Ojanperä on lahjoittanut eläinnäytteitä myös Luonnontieteelliselle keskusmuseolle ja hänet on palkittu Suomen Metsästäjäliiton kultaisella ansiomerkillä hänen suomalaisen metsästyksen hyväksi tekemästään työstä. Metsästysmuseo on muistanut merkittävää lahjoittajaa kultaisella ansiomerkillä, ja vuonna 2014 Ojanperä kutsuttiin Suomen Metsästysmuseo ry:n kunniajäseneksi. Jaakko Ojanperä piti uusitun näyttelyn avajaisissa 24. tammikuuta erinomaisen puheen, jossa hän muisteli vuosiaan metsästyksen parissa. Monia mukavia metsästysmuistoja ja vaarallisiakin tilanteita käsitelleestä puheesta tuli selkeästi esille metsästyksen suuri merkitys Jaakko Ojanperälle. Seuraavassa hänen muistojaan antilooppijahdista Namibiassa. Olin jahtikaverini Ramin kanssa Namibiassa ampumassa antilooppeja Waterloon karjatilalla. Viikko oli lähtenyt hyvin käyntiin ja oli saatu melkein limiitti täyteen, puuttui ainoastaan punaisen lehmäantiloopin sarvet. Tästä lounastunnilla keskustellessamme talon emäntä Wilma sanoi: Oo, niitähän on Ormondon alueella, siellä missä on se vesilampi. Mutta siellä on myös pahansisuinen strutsi. Teidän on syytä pelätä sitä. Se on hyvin mustasukkainen kanoista. No, me uljaat havumetsien miehet emme yhtä strutsia pelänneet ja päätimme mennä iltapäivällä Ormondoon. Antilooppilauma löytyi, Rami am- Käpälämäki 1 /

22 pui vanhaa sonnia ja minusta siihen osui. Rami ja Hennie lähtivät lauman perään. Minä lähdin tarkastamaan, löytyisikö verijälkiä ja silloin ongelmat alkoivat. Huomasin strutsin vasta, kun se oli enää alle 100 metrin päässä ja lähestyi pitkin harppauksin. En ollut enää Usain Boltin nopeudessa enkä Rudisan kestävyydessä. Ehdin juuri Ramin ja Hennien luokse, kun strutsi oli jo melkein potkimassa pyllylle. Kiersimme kymmenisen minuuttia piikkipensaikkoa puoleen ja toiseen. Sitten strutsi alkoi kadottaa mielenkiintonsa. Päätimme kokeilla onneamme, sillä tiesimme, että aita on vajaan kilometrin päässä. Lähdimme koettamaan, mitä sydän ja keuhkot kestävät ja onnistuimme. Jaakko Ojanperä vastaanottaa hallituksen puheenjohtaja Kari Kupariselta kunniajäsenkirjan. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. 22 Käpälämäki 1 / 2014

23 Käpälälaudassa Metsästysmuseo ry:n hallituksen uusi jäsen Nimi: Eeva Anttinen Ikä: 66 vuotta Koulutus ja ammatti: ekonomi Helsingin Kauppakorkeakoulusta, nykyisin perheyrityksen hallituksen puheenjohtaja Kotipaikka: Kauniainen Eeva Anttinen tutustui Metsästysmuseoon jo Porvoon aikoina. Riihimäellä hän joutui miehensä Johanneksen kanssa yllättäen auttamaan Koirat ja metsästys -näyttelyn toteuttamisessa vuonna Eeva kertoo silloin museokärpäsen puraisseen. Hän on ollut puuhaamassa museoon myös Pohjoismaiden vanhimman rotujärjestön Kanakoirakerho - Hönshundssektionen 100-vuotisnäyttelyä vuonna Eevan kanssa kuvassa koirat F. Jencka, H. Robin ja Tiltu. Kuva: SMM / Rismo Virpimaa. 1. Mitä harrastat? Koiria laajassa merkityksessä. Tärkeimpiä ovat tietenkin omat koirat. Tällä hetkellä meillä on 11-vuotias ja alle vuoden ikäinen englanninsetteriuros. Laajemmin osallistuminen tarkoittaa mm. harrastamista rotujärjestössä ja toimimista ulkomuototuomarina koiranäyttelyissä sekä tulevien settereiden ja pointtereiden ulkomuototuomareiden kouluttamista. Olen myös Suomen Kennelliiton valtuuston puheenjohtaja ja vuosien takainen hallituksen jäsen ja puheenjohtaja sekä luottamusmiehenä mukana pohjoismaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. Mielenkiintoista on myös vetää 125-vuotiaan Kennelliiton koiramuseohanketta. Puutarhanhoito niin rivitalopihalla kuin mökkimaisemissa Rantasalmella on tärkeätä sisätyöläisen keholle ja mielelle. Palkitsevaakin, kun saa uurastuksensa tuloksena syödä uusia perunoita omasta maasta. 2. Millainen on suhteesi metsästykseen? Minulla on ollut metsästyskoiria yli 50 vuotta, seisovia lintukoiria irlannin- ja englanninsettereitä, joiden kanssa kuljetaan metsällä niin lakeuksilla, metsissä kuin tunturissa. 3. Kuvaa lyhyesti paras luontokokemuksesi. Muistoihin kuvattuja hienoja luontokokemuksia on paljon koirien kanssa tai ilman koettuja. Viimeisimpänä ehkä nuoren setterini herääminen lintukoiraksi ensimmäiset seisonnat riekoille keväisillä hangilla Lapissa maaliskuussa. Mutta eräs sykähdyttävä hetki vuosia sitten Haukiveden saaressa kuvaa ehkä parhaiten, kuinka hienoa suomalainen luonto eläimineen on. Istuin saaressa kapean salmen kohdalla kiikaroiden vastapäisen saaren sääksipariskunnan pesää poikasineen. Toisella silmällä huomasin liikettä vedessä norppa nousi pintaan ja kipusi kivelle. Samaan aikaan muuttohaukka suoritti ohilennon ja sai toisen sääksistä ilmaan pesästä. Kolme harvinaisuutta yhdessä. Ikimuistoinen iltapäivä. Käpälämäki 1 /

24 Menneisyyden vaalija byrokratian pyörteissä Tämä on tarina siitä mitä voi tapahtua, kun menneisyyden tutkija ja perinteen vaalija ottaa jonkin tehtävän sydämenasiakseen. Yrittäessään saada asian toivomaansa päätökseen, luulee siihen jo päässeensä ja sitten eteen tuleekin kaikenlaista. Herää ajatus, miksei tullut valittua jotakin rauhallisempaa harrastusta, vaikka härkätaistelua? On olemassa asioita, jotka voi itse hoitaa alusta loppuun asti. Silloin voi onnistua tai epäonnistua. Viimeksi mainitussa tapauksessa voi syyttää vain itseään. Sitten on asioita, joissa voi joutua sivusta seuraajaksi. Silloin asioihin vaikuttaa kaikenlainen byrokratia, raha ja yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Kysymyksessä on Suomen metsästyskuninkaaksi mainitun J. J. Maexmontanin sukuhauta, ja sen pelastamisyritykset. Alettuani parikymmentä vuotta sitten tutkia J. J. M:n elämänvaiheita ja historiaa, vierailin myös Piikkiön hautausmaalla. Löysin sieltä lähinnä kaatopaikkaa muistuttavan Maexmontanin sukuhaudan. Miehen korkuinen kivi oli kaatumassa, haudan ympärillä oleva kivipylväiden kantama rautaketju oli kahdesta kohdasta poikki, hauta oli kokonaan maitohorsman, koiranputken ja muiden vapaasti kasvavien luonnonyrttien peittämä. Menin tapaamaan seurakunnan hauta-asioista vastaavaa henkilöä, jonka kanssa haudalla käydessämme totesimme: Jottan tarttis tehrä. Haudan surkea tila johtui hänen mukaansa siitä, että vuosia sitten oli myrsky kaatanut suuren poppelin haudan päälle. Koska omaiset eivät olleet ottaneet asian johdosta mitään yhteyttä, oli asia jäänyt siihen. Kerroin omaisia olevan tasan yksi henkilö, Tukholmassa asuva vanha mies. Soitin Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Juha K. Kairikolle ja tiedustelin, voisiko liitto tehdä jotakin metsästäjäkuninkaan haudalle. Kairikko pyysi minua tiedustelemaan kunnostamiskustannusten määrää. Piikkiön seurakuntamestari antoi arvion, joka ei ollut kovin suuri. Muistaakseni silloisena markka-aikana muutama satanen, jonka Kairikko hyväksyi. Seurakuntamestari oikaisi hautakiven, liitti ketjut yhteen, rikkayrtit poistettiin juurineen, haudalle levitettiin uusi sorakerros ja istutettiin siitä lähtien joka kesä uudet kukat. Piikkiön seurakunta ilmeisesti tiesi, millaisen merkkihenkilön haudasta oli kyse. Olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Maexmontanin perhehauta Piikkiön seurakunnan hautausmaalla. Kiven merkintä 1760 on haudatun Jacob Johan Maexmontan isän syntymävuosi, ja 1913 on hautaan viimeiseksi haudatun Jacob Johan Maexmontanin tyttären kuolinvuosi. Kuva: SMM / Pentti Kataja. 24 Käpälämäki 1 / 2014

25 Vuonna 1999 Turun, Kaarinan ja Piikkiön seurakunnat liitettiin yhteen. Seuraavana kesänä sain tietää Maexmontanin haudalle ilmestyneen lapun, jossa haudan omistajia kehotettiin ottamaan yhteyttä seurakuntayhtymään haudan jatkohoidon takia. Otin välittömästi yhteyttä yhtymään. Siellä ei tiedetty haudasta mitään, eikä sitä kuka oli Maexmontan. Kerrottuani metsästyskuninkaan historiasta, hänen kirjallisista ansioistaan ja merkityksestään suomalaiseen eräkulttuuriin, pyydettiin minua lähettämään tiedot kirjallisina asian käsittelyä varten. Piikkiön seurakunta ei ollut pitänyt hautaa kulttuurihistoriallisena kohteena ilman hoitosopimusta. Sen aikaansaamiseksi toimitin Maexmontanin tutkimuksistani tiivistelmän sekä valokuvan haudasta, ja Metsästysmuseosta Anne oli yhteydessä seurakuntayhtymään. Asia käsiteltiin seurakuntayhtymässä vielä 1990-luvun viimeisenä vuotena, ja hauta hyväksyttiin museohaudaksi. Metsästysmuseo sai myös päätöksestä kirjallisen tiedon. Hauta-asia oli siis kunnossa. Kuinkas sitten kävikään Elettiin vuoden 2013 kesäkuuta, Turun Sanomissa oli seurakuntayhtymän johdon haastattelu. Artikkelissa kerrottiin Piikkiön hautausmaalla olevan satoja vanhoja hautoja, joita varakas seurakunta oli ylläpitänyt. Nyt olivat hoitorahat loppuneet ja hautojen hoito päättyi. Vaikka tiesin Metsästysmuseolla olevasta päätöksestä, alkoi takaraivossa jotenkin kilkattaa. Soitin seurakuntayhtymän toimistoon ja kysyin, koskeeko lehtijuttu myös jo hyväksyttyjä museohautoja. Virkailija yritti etsiä Maexmontanin haudan nimeä luettelosta puheluni aikana, mutta koska nimeä ei löytynyt, hän lupasi selvittää asiaa ja ilmoittaa minulle. Sainkin myöhemmin samana päivänä tiedon, ettei sen nimistä museohautaa ollut Piikkiössä. Virkailija kehotti minun ottamaan yhteyttä seurakunnan hallintojohtajaan. Nyt alkoivat kellot ajatuskopassa soida lujempaa. Soitin Annelle museoon ja varmistin, että sopimus todella on olemassa. Anne lupasi lähettää siitä kopion seurakuntayhtymään. Hallintojohtaja oli ylen määrin kiireinen mies, sain hänet langan päähän vasta seuraavalla viikolla. Asian tutkimista oli vaikeuttanut se, että aikanaan asiaa käsitellyt toimihenkilö oli juuri silloin kesälomalla, eikä hänen arkistojaan päästy tutkimaan. Metsästyskuninkaamme haudan säilyminen museohautana varmistettiin siis kolmannen kerran vuonna Toivottavasti sitä ei tarvitse tehdä enää. Jos kuitenkin täytyy, niin olisi hyvä, ettei siihen menisi kovin kauan aikaa. On tässä jo yhdeksäs vuosikymmen meneillään, eikä sitä tiedä milloin sielujen jälkihoidosta vastaava jompikumpi yläkerran ruhtinas täältä opetuslapsensa tykönsä kutsuu. Tällaista se on elämä ja tutkijan työ. Pentti Kataja Nyt jahteja muistelemaan! Kilpailuaika päättyy Metsästysmuseon ohjelmassa on tänä vuonna parin vuoden tauon jälkeen kirjoituskilpailu. Edellinen, Muuttuva metsästys -kirjoituskilpailu järjestettiin yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kanssa vuonna Nyt aloitetussa Metsällä-kirjoituskilpailussa yhteistyökumppaneina ovat Maahenkikustantamo, Maaseudun Sivistysliitto ja Suomen Metsästäjäliitto. Kukin kirjoittaja saa osallistua kilpailuun enintään kahdella työllä. Kilpailutyöt voivat olla sekä tosipohjaisia että kaunokirjallisia kertomuksia, tarinoita ja muistelmia metsästyksestä. Kilpailuun voi osallistua myös runolla tai novellilla. Tekstien tulee olla ennen julkaisemattomia ja suomenkielisiä. Kirjoituskoneella kirjoitettu teksti tulee kirjoittaa 2-rivivälillä yhdelle puolelle paperia. Kunkin Käpälämäki 1 /

26 tekstin pituus saa olla enintään 10 liuskaa (30 riviä liuska tai tietokoneella merkkiä/ liuska). Myös käsinkirjoitettuja töitä otetaan mukaan. Tällöin liuskamäärä voi olla enintään 15 liuskaa. Kilpailutyöt tulee postittaa viimeistään mennessä Metsästysmuseolle ja postituskuoreen tulee kirjoittaa tunnus Metsällä. Kilpailutyö tulee varustaa nimimerkillä ja kuoren sisällä tulee olla erillinen liuska, josta löytyvät kirjoittajan taustatiedot: nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköposti; koulutus ja ammatti (myös entiset), syntymäaika ja -paikka sekä allekirjoitettu suostumus siihen, että aineisto arkistoidaan kirjoittajan nimellä tutkimuskäyttöön Suomen Metsästysmuseoon. Kilpailun tekijätiedot talletetaan Kantapuutietokantaan. Tekstejä ei palauteta. Tulokset julkistetaan syksyllä Kilpailussa on hyvät palkinnot: palkintosumma on euroa, josta voittaja saa euroa. Kilpailutöihin pidätetään julkaisuoikeus kirjassa, joka kootaan parhaista teksteistä. Kirjoittajien kanssa tehdään julkaisusopimus. Museota edustaa kilpailun tuomaristossa intendentti Jukka Peltonen. Pekka Allonen 26 Käpälämäki 1 / 2014