Tietoa Waldenströmin taudista

Transkriptio

1 Tietoa Waldenströmin taudista Pekka Anttila

2 Sisällys Lukijalle..... Miten verisolut muuttuvat Waldenströmin taudissa?..... Millaisia oireita Waldenströmin tauti aiheuttaa?..... Mistä oireet johtuvat?..... Miten tauti todetaan?..... Uutta tutkimustietoa taudin taustalle Muuttuuko elämä kun tauti on todettu? Waldenströmin taudin hoito Lääkehoidot Solunsalpaajat Vasta-ainehoidot Kortisonilääkkeet Uudet biologiset lääkkeet Radioimmunoterapia Kantasolusiirrot Kasvutekijähoito Plasmafereesi Seuranta Millainen on Waldenströmin taudin ennuste? Terveet elämäntavat ovat tärkeitä Tunteet ja pelot ovat tavallisia Syöpäjärjestöjen tuki Potilasoppaat Valtakunnallinen Waldenström-potilasverkosto Kansainvälinen potilasyhdistys Maakunnalliset syöpäyhdistykset Yhteystietoja Teksti: Asiantuntija: Julkaisija: Oy Preesens Ab:n pohjatekstistä toimittanut Tuula Vainikainen Sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Pekka Anttila Suomen Syöpäpotilaat ry Paino: Redfina Oy, 2015

3 Lukijalle Waldenströmin makroglobulinemia eli Waldenströmin tauti on non-hodgkin-lymfoomien ryhmään kuuluva hitaasti etenevä (krooninen) lymfaattisen järjestelmän syöpäsairaus. Ruotsalainen sisätautilääkäri Jan Gösta Waldenström kuvasi nimeään kantavan taudin ensimmäisen kerran vuonna WHO:n vertamuodostavan kudoksen ja lymfaattisen kudoksen syöpätautien luokittelussa vuodelta 2008 Waldenströmin makroglobulinemia löytyy lymfoomat (imusolmukesyövät) pääotsikon alta. Tauti on yksi kypsien B-solujen non-hodgkin-lymfoomista. Waldenströmin tauti on harvinainen sairaus: Suomessa siihen sairastuu vuosittain vain henkilöä. Tauti todetaan yleensä 60. ja 70. ikävuoden välillä. Potilaista alle 50-vuotiaana sairastuneita on noin viisi prosenttia. Tauti on miehillä noin puolitoista kertaa yleisempi kuin naisilla. Waldenströmin tauti on veren lymfosyyttien (imusolujen) syöpäsairaus. Näitä soluja on veressä, luuytimessä ja imusolmukkeissa, ja myös maksassa ja pernassa. Syytä taudin kehittymiseen ei tiedetä. Tauti voi olla pitkään oireeton ja se todetaan joskus sattumalta verikokeissa, kun ryhdytään selvittämään kohonneen laskon syitä. Oireita, jotka kehittyvät usein vasta myöhemmässä vaiheessa, ovat mm. huono verenkierto sormissa, varpaissa ja nenässä, näköhäiriöt, anemia, väsymys, laihtuminen ja yöhikoilu. Monet sairastuneista eivät tarvitse taudin alkuvaiheessa mitään hoitoa ja voivat elää vuosia, jopa vuosikymmeniä aivan normaalia elämää. Myöhemmin käytettävissä on lääke- ja vasta-ainehoitoja, joiden avulla taudin kulkua voidaan hidastaa. Lääkkeiden kehitystyö on nykyisin vilkasta. Tieto vakavan kroonisen sairauden löytymisestä huolestuttaa itseä ja läheisiä, siksi tarvitaan mahdollisimman paljon tietoa ja tukea. Niiden saaminen on tärkeää, että voi elää mahdollisimman hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Tämän opaskirjasen tavoitteena on antaa tietoa Waldenströmin taudista ja sen hoidosta. Opas on julkaistu myös sähköisenä. 3

4 Miten verisolut muuttuvat Waldenströmin taudissa? Aikuisessa ihmisessä on verta noin viisi litraa. Suurin piirtein puolet verestä koostuu kellertävästä nesteestä eli plasmasta ja toinen puoli veren eri soluista. Verisolujen päätyyppejä ovat punasolut eli erytrosyytit, valkosolut eli leukosyytit ja verihiutaleet eli trombosyytit. Jokaisella solutyypillä on oma tehtävänsä. Punasolut kuljettavat happea elimistöön ja verihiutaleet osallistuvat veren hyytymiseen. Valkosolujen tehtävänä on puolustaa elimistöä ulkoisilta taudinaiheuttajilta, kuten viruksilta ja bakteereilta, mutta sen lisäksi ne pyrkivät tuhoamaan myös elimistöön ilmaantuneita syöpäsoluja ja viallisia soluja. Valkosolut voidaan jakaa viiteen pääryhmään: neutrofiilit, eosinofiilit, basofiilit, monosyytit ja lymfosyytit eli imusolut. Lymfosyytit puolestaan jaetaan T-, B- ja NK-soluihin. Waldenströmin makroglobulinemia on B-lymfosyyttien sairaus. Uudet verisolut syntyvät luuytimessä olevista kantasoluista. Kantasolut jakautuvat ja erilaistuvat veren eri soluiksi. Kantasolut muodostavat samalla uuden luuytimen ja uusien verisolujen rakentamista varten tarvittavan tietoarkiston. Luuytimessä säilyy riittävä määrä kantasoluja koko ihmisen elämänkaaren ajan. Luuytimessä syntyneet B-solut kulkevat seuraavaksi imusolmukkeeseen, jossa B-solulle rakennetaan sen solun oma elämäntehtävä. Kypsä B-solu on valinnut vihollisensa. Se pystyy puolustamaan isäntäänsä vain yhtä ainoaa vihollista vastaan. Eri taudinaiheuttajia vastaan tarvitaan kaikille omat B-solut. B-solut kehittyvät edelleen plasmasoluiksi, joiden tehtävä- 4

5 nä on tuottaa immunoglobuliinia (Ig) eli vasta-aineina toimivia proteiineja. Immunoglobuliineja on löydetty viisi erilaista: IgA, IgD, IgE, IgG ja IgM. Normaalitilanteessa ihmisen B-solut ovat jokainen omia yksilöitään ja kahta täysin samanlaista solua tuskin löytyy. Kun Waldenströmin taudin ensimmäinen syöpäsolu syntyy, on tapahtunut peruuttamaton muutos. Tämä solu pystyy jakautumaan ja tuottamaan itsensä kaltaisia kopioita. Nämä solut muodostavat kloonin ja kun kaikki sairaat solut kuuluvat samaan klooniin, puhutaan monoklonaalisesta sairaudesta. Syöpä on saanut alkunsa. Terveillä lymfosyyteillä IgM-tyypin immunoglobuliinia tuottavat solut ovat vielä eräänlaisessa välitilassa. Suurin osa näistä soluista muuttuu vielä vähän, ja ne jatkavat vasta-aineen tuotantoa plasmasoluina samaa puolustettavaa vihollista vastaan, mutta vasta-aineen luokka muuttuu joko IgG- tai IgA-tyyppiseksi. Waldenströmin taudissa B-solujen kehittyminen jää kesken. Waldenströmin makroglobulinemiassa tätä muuntumista ei tapahdu, ja sairaat solut pysähtyvät IgM-luokan vasta-aineen tuotantoon. Waldenströmin taudissa sairaiden solujen ulkonäkö voi muistuttaa lymfosyyttiä, plasmasolua tai niiden välimuotoa, lymfoplasmosytoidia solua. Millaisia oireita Waldenströmin tauti aiheuttaa? Waldenströmin taudin oireiden kirjo on hyvin laaja, ja osa sairastuneista saattaa olla vuosia, jopa vuosikymmeniä täysin oireettomia. Oireet aiheutuvat usein eri syistä. Yleisimpiä ovat anemiasta johtuvat oireet kuten väsymys ja suorituskyvyn lasku. Myös lisääntynyttä vuoto- tai mustelmaherkkyyttä saattaa esiintyä, mutta vakavat verenvuodot ovat onneksi harvinaisia. Valkoisten verisolujen puutos lisää tulehdusriskiä. 5

6 Korkeaan IgM-pitoisuuteen saattaa liittyä veren sakeutumista eli hyperviskositeettia. Verenkierto heikkenee erityisesti pienissä verisuonissa, kuten silmän verkkokalvolla, nenänpäässä, sormissa ja varpaissa. Myös nenä- ja ienverenvuotoa voi esiintyä. Muita oireita ovat muun muassa väsymys, päänsärky, tinnitus eli korvien soiminen, erilaiset näköhäiriöt ja huimaus sekä vaikeammissa tapauksissa sydämen vajaatoiminta, uneliaisuus, sekavuus ja jopa kooma eli syvä tajuttomuustila. Nykyisin, kun diagnoosi tehdään usein taudin varhaisessa vaiheessa, on hyperviskositeettioireilu jäänyt aikaisempaa harvinaisemmaksi. Neurologisia oireita esiintyy noin viidesosalla potilaista. Oireita voi ilmaantua ääreishermoihin. Tilaa kutsutaan polyneuropatiaksi. Tähän liittyy ihotunnon muutoksia, puutumista ja pistelyä ja myös motoristen toimintojen vaikeutumista ja kömpelöitymistä. Myös autonomisessa hermostossa voi esiintyä neuropatiaa ja se voi johtaa verenpaineen säätelyn häiriöihin, tavallisimmin verenpaineen laskuun liikkeelle lähdettäessä sekä ruoansulatuskanavan toiminnan muutoksiin. Harvinaisempia ovat Waldenströmin tautiin liittyvät keskushermosto-oireet. Tällaisia kutsutaan Bing-Neel-oireyhtymäksi. Oireet ovat moninaisia. 6

7 Keuhko-oireina voi ilmetä hengenahdistusta, yskää ja rintakipuja. Lisäksi voi esiintyä häiriöitä myös luustossa, munuaisissa, imusolmukkeissa, pernassa, ja iho-oireita (Schnitzlerin syndrooma), joskin ne ovat harvinaisia. Joillakin potilailla esiintyy voimakasta yöhikoilua, laihtumista ja kuumeilua. Myös pernan koko voi kasvaa. Mistä oireet johtuvat? Oireiden syyt jakaantuvat karkeasti kahteen ryhmään. Ensiksikin syynä voi olla perussyyn, eli syöpäsairauteen liittyvien syöpäsolujen kertymiseen liittyvät ilmiöt. Lymfoplasmosytoidien solujen kertyminen luuytimeen vie tilaa normaalilta verisolujen rakentamiselta ja siitä aiheutuu anemiaa sekä terveiden valkosolujen ja trombosyyttien puutetta. Jatkuvasti lisääntyvä lymfoomasolujen määrä voi johtaa imusolmukkeiden koon kasvuun sekä maksan ja ennen kaikkea pernan koon suurenemiseen. Toinen mekanismi on lymfoplasmosytoidien solujen erittämä IgM-tyyppinen vasta-aine. Suuri määrä tätä vasta-ainetta johtaa seerumin sakeutumiseen ja sen myötä veren virtauksen hidastumiseen. Syntyy yllä kuvattu hyperviskositeettioireyhtymä. Tällä vasta-aineella voi olla myös epätavallisia fysikaaliskemiallisia ominaisuuksia. Joissakin tapauksissa vasta-aine voi kylmässä menettää liukoisuutensa ja saostua verisuonessa. Näin voi käydä pakkasilmalla ihon verisuonissa. Ilmiötä kutsutaan kryoglobulinemiaksi. Se on yhdistetty erityisesti C-tyyppiseen maksatulehdukseen (hepatiitti C) liittyvään Waldenströmin tautiin. Joskus tämä vasta-aine kohdistuu punasolujen pintaan ja seurauksena voi olla kylmässä tapahtuva punasolujen hajoaminen. Puhutaan kylmäagglutiniinihemolyyttisestä anemiasta. Joskus tällainen vasta-aine voi kohdistua ääreishermojen tupessa sijaitsevaa valkuaisainetta, MAG -proteiinia, vastaan. Seurauksena voi olla ääreishermojen vaurioituminen ja polyneuropatiaoireilu. 7

8 Miten tauti todetaan? Epäiltäessä Waldenströmin tautia otetaan runsaasti verikokeita. Veren soluarvot tutkitaan ja plasmasta tutkitaan maksa- ja munuaisarvot sekä kalium-, natrium- ja kalsiumarvot. Waldenströmin taudin diagnoosin vahvistamiseksi tutkitaan luuytimestä ja toisinaan myös imusolmukkeista otetut kudosnäytteet. Luuytimen ja imusolmukkeiden lisäksi sairaita soluja voi olla myös pernassa ja maksassa. Näiden vatsan alueen muutosten löytämiseksi tehdään röntgentutkimuksia, useimmiten tietokonetomografia. Luuytimen aspiraatio- eli imunäyte voidaan ottaa rintalastan yläosasta tai pakarassa sijaitsevan suoliluun takaharjanteesta. Myös luuydinbiopsia eli luuytimen kudosnäyte otetaan suoliluun takaharjanteesta. Molemmat toimenpiteet tehdään paikallispuudutuksessa, ja ne ovat turvallisia ja yleensä suhteellisen kivuttomia tutkimusmenetelmiä. Patologi antaa luuydinnäytteestä lymfoplasmosytoidin lymfooman diagnoosin. Patologi arvioi myös, kuinka suuren prosenttiosuuden luuytimen soluista sairaat solut muodostavat (infiltraatioaste). Lymfoplasmosytoidin lymfooman soluilla on joitain tyypillisiä pintarakenteita, jotka auttavat diagnoosin määrittelyssä. Näitä rakenteita voidaan tutkia myös luuytimen imunäytteestä virtaussytometrin avulla (pintamerkkitutkimus). Uutta tutkimustietoa taudin taustalle Veren syöpäsairauksissa syöpäsolujen kromosomien ja geenien tutkimus on muodostunut tärkeäksi apuvälineeksi sekä tautia määritettäessä, tautimekanismin ymmärtämisessä että uusia hoitokeinoja suunniteltaessa. Syöpäsoluja tutkittaessa ei tutkita potilaan omia perittyjä kromosomi- ja geenirakenteita. Kun ensimmäinen syöpäsolu syntyy, tapahtuu siinä solussa jonkinlai- 8

9 nen geenin muuttuminen, mikä itse asiassa on syy syövän synnylle. Tätä muutosta ei nähdä elimistön terveissä soluissa eikä se periydy jälkeläisille. Vuosikymmenien kuluessa on opittu, että samanlaisissa syövissä potilaasta toiseen toistuvat samanlaiset kromosomien ja/tai geenien muunnokset. Kauan on tiedetty, että noin puolella Waldenströmin tautia sairastavista potilaista nähdään kromosomin 6 pitkän käsivarren lyhentymää. Vuonna 2012 tehtiin uusilla tutkimustekniikoilla kuitenkin merkittävä havainto. Waldenströmin makroglobulinemiaa sairastavilta potilailta löydettiin MYD88-geenissä mutaatio MYD88 L265P. Mutaatio löytyy prosentilta Waldenströmin tautia sairastavilta potilailta ja sitä ei löydy terveestä väestöstä. Koska patologin on vaikea erottaa lymfoplasmosytoidia lymfoomaa marginaalivyöhykkeen lymfoomasta, tarjoutuu tämä geenilöydös suurin toivein näiden sairauksien varmemmaksi erottelijaksi. On mahdollista, että MYD88 L265P ylläpitää jollakin tavoin syövän kasvua ja hyvinvointia. Voi olla, että tulevaisuudessa tätä voidaan hyödyntää uusien lääkkeiden kehittämisessä. Tutkimuksen käyttöä vielä opetellaan eikä se vielä ole jokapäiväistä rutiinia. Tällä hetkellä tutkimus on saatavissa ainakin TYKSlabin kautta. 9

10 Muuttuuko elämä kun tauti on todettu? Monet Waldenströmin tautiin sairastuneista ovat diagnoosin jälkeen vuosia joko kokonaan tai lähes oireettomia ja elävät aktiivista, hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Tällöin ei ole syytä aloittaa mitään varsinaista hoitoa, vaan terveydentilaa tarkkaillaan säännöllisesti ja hoito aloitetaan vasta sitten, kun tilanne niin vaatii. Waldenströmin taudissa hoidon varhainen aloittaminen ei paranna ennustetta. Jos oireita ei ole, ei hoitoakaan kannata aloittaa. Näin vältytään myös mahdollisilta hoidon aiheuttamilta ikäviltä sivuvaikutuksilta. Taudin kehittymistä seurataan kuitenkin aktiivisesti ja kaikki oireettomatkin potilaat käyvät säännöllisesti 3 12 kuukauden välein lääkärintarkastuksissa ja verikokeissa. Tarkkailuvaiheessa odottaminen ja se, että mitään hoitoa ei anneta, saattaa tuntua ahdistavalta: on vaikeaa olla tekemättä mitään ja vain odottaa, kun tietää sairastavansa vakavaa sairautta. Voi tuntua tarpeelliselta kokeilla ja tehdä mitä vain lievittääkseen pelkoaan ja avuttomuuden tunnetta. Jotkut ehkä turvautuvat myös erilaisiin vaihtoehtohoitoihin. Niiden hyödystä syövän hoidossa ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, ja ne voivat olla kalliita. Vaihtoehtohoidoista on aina syytä keskustella ensin oman hoitavan lääkärin kanssa, sillä niiden käyttö voi olla tässä tilanteessa myös haitallista. 10

11 Waldenströmin taudin hoito Oireiden, kuten anemian, väsymyksen, yöhikoilun, laihtumisen ja jatkuvien nenä- ja ienverenvuotojen eteneminen vaikuttaa siihen, koska varsinaiset hoidot aloitetaan. Kun tuntuu siltä, että sairaus aiheuttaa oireita ja heikentää elämänlaatua, on aika kääntyä hoitavan lääkärin puoleen ja keskustella eri hoitovaihtoehdoista. Vaikka Waldenströmin tautia ei pystytä täysin parantamaan, sen aiheuttamia oireita ja elimistön häiriöitä voidaan hoitaa. Hoitovaihtoehtoja on useita. Mikäli yhden hoitomenetelmän teho heikkenee, voidaan siirtyä johonkin toiseen hoitoon. Samoja hoitoja voidaan käyttää usein myös taudin uusiessa tai vaihtaa toiseen menetelmään. Lääkehoidot Waldenströmin tauti on useimmiten hitaasti etenevä krooninen syöpäsairaus. Sairauden kuluessa useimmat potilaat tulevat vuosien varrella saamaan useita erilaisia hoitoja. Kun hoidettujen potilaiden elinkaari voi olla jopa vuoden mittainen, tulee hoitoja suunniteltaessa tehon lisäksi erityisesti ottaa huomioon lääkehoitojen mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset. 11

12 Osa lääkkeistä (klorambusiili, bendamustiini, fludarabiini, kladribiini) voi kuormittaa luuytimen kantasoluja. Jotkut lääkkeet (bortetsomibi, vinkristiini, talidomidi) voivat aiheuttaa neuropatiaa ja doksorubisiinia voidaan käyttää vain rajallinen annos sydämen kuormittumisen takia. Lääkehoitoja valittaessa on harvoin kiire. Hoidon teho voi joskus tulla esiin vasta hyvinkin myöhään, jopa yli kolmen kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta. Hoitovaste voi parantua vielä useita kuukausia hoidon päättymisen jälkeenkin. Yleensä on hyvin aikaa myös hoitolinjan vaihtoon. Käytettävissä oleva lääkevalikoima on jo varsin laaja ja uusia lääkkeitä on tulossa. Solunsalpaajat Alkyloivat lääkeaineet hyökkäävät nopeasti kasvavia syöpäsoluja vastaan. Ne tuhoavat solujen DNA:ta, minkä jälkeen solut eivät pysty enää jakautumaan. Sen lisäksi, että lääke vaikuttaa pahanlaatuisiin soluihin, se vaikuttaa myös normaaleihin soluihin etenkin nopeasti uusiutuvissa kudoksissa, kuten hiuksissa ja limakalvoilla. Seurauksena voi olla pahoinvointia, oksentelua ja hiustenlähtöä. Onneksi näitä sivuvaikutuksia voidaan nykyään hoitaa tehokkaasti. Alkyloivia solunsalpaajia ovat esimerkiksi syklofosfamidi ja klorambusiili. Syklofosfamidia pidetään turvallisena luuytimen kantasoluja ajatellen. Klorambusiili on vähitellen jäämässä sivuun. Satunnaistetussa tutkimuksessa fludarabiinia verrattiin klorambusiiliin ja fludarabiinilla saavutettiin elinaikaetua. Nukleosidianalogit ovat osa isompaa solunsalpaajaryhmää, jota kutsutaan antimetaboliiteiksi. Antimetaboliitit estävät solun normaalia aineenvaihduntaa. Nukleosidianalogit tehoavat nopeammin kuin alkyloivat aineet, joten ne sopivat erityisen hyvin voimakkaista oireista kuten hyperviskositeetista tai hermoston toimintahäiriöistä kärsiville potilaille. Ne ovat myös yleisesti paremmin siedettyjä kuin alkyloivat aineet, mutta aiheuttavat näitä useammin merkittävää luuytimen toimintavajausta eli myelosuppressiota. 12

13 Kladribiini ja fludarabiini ovat nukleosidianalogeja. Molemmat ovat tehokkaita Waldenströmin taudin hoidossa. Fludarabiinia voidaan käyttää tabletteina, kladribiini annostellaan useimmiten pistoksina ihon alle. Molemmat kuormittavat luuydintä. Bendamustiini on uusi tulokas Waldenströmin taudin hoidossa. Siitä on sanottu, että sillä on sekä alkyloivan aineen että nukleosidianalogin ominaisuuksia. Lääkettä annetaan tiputuksena laskimoon. Lääke on erittäin tehokas Waldenströmin makroglobulinemian hoidossa. Valitettavasti vuoden päähän ulottuvia sivuvaikutuksia ei vielä oikein tunneta. Perinteisistä solunsalpaajalääkkeistä doksorubisiinia ja vinkristiiniä käytetään lähinnä silloin, kun tautiin liittyy runsaita, nopeasti kasvavia imusolmukesuurentumia tai vaikean hyperviskositeettiongelman takia halutaan nopeaa tehoa. Hoitoa annetaan silloin yhdistelmäsolunsalpaajahoitona lymfoomahoitojen tapaan, esim. R-CHOP. Vasta-ainehoidot Vasta-ainehoitojen tarkoitus on aktivoida elimistön oma puolustusjärjestelmä taistelemaan sairautta vastaan. Vasta-aineet löytävät ja tunnistavat kohteensa solujen pinnalla olevien antigeenien perusteella. Löydettyään kohdesolunsa vasta-aine sitoutuu sen antigeeniin ja tuhoaa solun. Vasta-ainehoidoilla on jo merkittävä asema Waldenströmin taudin hoidossa. Tärkein tämän ryhmän lääke on rituksimabi. Kysymyksessä on monoklonaalinen vasta-aine. Lääke on valmistettu geeniteknologian avulla niin, että vasta-aine kohdistuu ihmisen oman B-lymfosyytin pinnalla olevaan CD20-nimiseen proteiinirakenteeseen. Näitä CD20-rakenteita on runsaasti Waldenströmin makroglobulinemian solujen pinnassa ja lääke auttaa tappamaan näitä syöpäsoluja. Rituksimabia käytetään usein yhdessä solunsalpaajan ja kortisonilääkkeen kanssa. Rituksimabitiputukseen voi varsinkin ensimmäisellä kerralla liittyä voimakkaitakin sivuvaikutuksia. 13

14 Rituksimabi annetaan infuusiona eli tiputuksena laskimoon yleensä kerran viikossa neljän viikon ajan. Koska useimmat sivuvaikutukset, kuten vilunväristykset tai kuume, ilmaantuvat ensimmäisen hoitokerran yhteydessä, annetaan ensimmäinen infuusio hitaasti 5-6 tunnin aikana. Seuraavat hoitokerrat ovat yleensä lyhyempiä. Jos rituksimabia annetaan yksinään ja potilaan M-komponenttipitoisuus on valmiiksi korkea, saattaa M-komponenttitaso tilapäisesti nousta äkillisesti huomattavan korkeaksi ja seurauksena voi olla hyperviskositeettioireyhtymä, jota joudutaan hoitamaan plasmafereesillä eli plasman luovutuksella (ks. tarkemmin sivu 18). Jos rituksimabia ei voi käyttää, saattaa uudempi CD20-rakenteeseen kohdistuva vasta-aine, ofatumumabi, tulla kysymykseen. Pitkälle edenneessä ja uusiutuneessa taudissa voidaan harkita alemtutsumabi-vasta-ainehoitoa (anti-cd52). 14

15 Kortisonilääkkeet Kortisonilääkkeet ovat tärkeitä Waldenströmin taudin hoidossa. Käytössä ovat lähinnä deksametasoni sekä prednisoni tai prednisoloni. Uudet biologiset lääkkeet Uudet biologiset lääkkeet ovat jo tuoneet merkittävää apua Waldenströmin taudin hoitoon ja uusia lääkkeitä on tulossa. Näitä lääkkeitä suunniteltaessa käytetään hyväksi saatavilla olevaa yksityiskohtaista tietoa syöpäsolujen viestinvälitysmekanismeista ja usein tavoitteena on suunnitella ja rakentaa uusi lääkemolekyyli niin, että se lukitsee jonkun tärkeän toiminnon tässä viestinvälitysketjussa. Vakiintuneessa käytössä ovat tätä kirjoitettaessa bortetsomibi ja talidomidi. Bortetsomibi kuuluu lääkeryhmään, jota kutsutaan proteasomin estäjiksi. Proteasomi on solujen järjestelmä, jonka tehtävänä on hajottaa proteiineja sitten, kun niitä ei enää tarvita. Bortetsomibi on varsinaisesti multippelin myelooman hoitoon kehitetty lääkeaine, mutta sitä käytetään myös Waldenströmin taudin hoidossa. Lääke annostellaan nykyisin yleensä ihon alle 1-2 kertaa viikossa muutaman viikon hoitojaksoissa. Bortetsomibilääkkeen käyttöä rajoittaa neuropatiasivuvaikutus, joka voi olla hankala. Talidomidi on suun kautta otettava lääke, joka alun perin kehitettiin rauhoittavaksi lääkkeeksi. Se aiheutti kuitenkin vaikeita sikiöepämuodostumia, ja lääkkeen käyttö lopetettiin 1960-luvulla luvun loppupuolella kuitenkin huomattiin, että talidomidi tehoaa multippeliin myeloomaan, joka on saman sukuinen tauti Waldenströmin taudin kanssa. Talidomidia on käytetty kokeellisesti myös Waldenströmin taudin hoidossa, mutta ei yhtä menestyksekkäästi kuin multippelin myelooman hoidossa. Lisäksi se aiheuttaa sivuvaikutuksia etenkin suurilla annoksilla. Uusimmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että yhdessä mui- 15

16 den lääkeaineiden (etenkin rituksimabin) kanssa käytettynä, talidomidi saattaa olla tehokas hoito myös Waldenströmin tautiin. Ibrutinibi on lääke, joka on USA:ssa juuri saanut myyntiluvan manttelisolulymfooman hoidossa. Tutkimustulokset Waldenströmin taudin hoidossa ovat lupaavia. Radioimmunoterapia Radioimmunoterapiassa käytetään hyväksi monoklonaalisten vasta-aineiden kykyä vaikuttaa vain tiettyihin soluihin eli tuhotaan pahanlaatuisia B-soluja radioaktiivisesti merkityllä täsmälääkkeellä. Hoito aloitetaan rituksimabi-infuusiolla, jonka ansiosta suuri osa B-soluista saadaan tuhottua. Noin viikon päästä ensimmäisestä hoitokerrasta annetaan toinen rituksimabi-infuusio ja radioaktiivisesti merkitty täsmälääke ibritumomabi, jonka vaikutus kohdistuu pahanlaatuisiin B-soluihin. Se vie pieniä annoksia radioaktiivista ainetta suoraan solujen kasvukohtiin ja tuhoaa ne. Hoidon aikana ihmiseen kohdistuva säteilymäärä on pienempi kuin esimerkiksi sädehoidossa. Radioimmunoterapia ei myöskään altista muita ihmisiä säteilylle. Pieni osa radioaktiivisuudesta poistuu virtsan kautta ja loppu hajoaa elimistössä eikä radioaktiivisuudesta jää jäämiä. Radioimmunoterapian käyttö Waldenströmin taudissa on ollut vähäistä. Kantasolusiirrot Waldenströmin taudin hoidossa voidaan käyttää myös kantasolusiirtoja, joissa potilaalle annetaan voimakkaan solunsalpaajahoidon jälkeen joko hänen omia tai luovuttajalta kerättyjä kantasoluja. Autologisessa siirrossa käytetään potilaan omia kantasoluja, kun taas allogeenisessa kantasolusiirrossa käytetään luovuttajan, esimerkiksi sisaruksen, verestä kerättyjä kantasoluja. 16

17 Aiemmin kantasolut kerättiin luuytimestä ( luuydinsiirto ), mutta nykyään ne otetaan talteen lähes aina kiertävästä verestä erityisellä keruulaitteistolla. Hoidon rasittavuuden takia kantasolusiirtoja ei voi tehdä iäkkäämmille potilaille. Ennen kantasolusiirtoa potilas saa suuren annoksen solunsalpaajia. Näin syöpäsolut pyritään tuhoamaan mahdollisimman tehokkaasti. Pian tämän jälkeen annetaan aiemmin kerätyt kantasolut takaisin infuusiona suoneen. Näin palautetaan luuytimen toiminta ennalleen. Toipumisvaiheessa voi esiintyä erilaisia infektioita eli tulehduksia. Usein joudutaan antamaan punasoluja ja trombosyytteja eli verihiutaleita, jonka vuoksi sairaalahoito kestää 3-4 viikkoa. Joissakin syöpätyypeissä, kuten leukemioissa, kantasolusiirtohoito voi johtaa pysyvään paranemiseen. Waldenströmin taudissakin tällä hoidolla voidaan saavuttaa useamman vuoden remissio eli tauti tasaantuu, vointi paranee ja oireet lievittyvät. Kasvutekijähoito Waldenströmin tauti heikentää elimistön kykyä valmistaa riittävästi verisoluja. Tämä voi johtaa anemiaan (punasolujen vähyys), leukopeniaan ja neutropeniaan (valkosolujen vähyys) tai trombosytopeniaan (verihiutaleiden vähyys). Nämä tilat voivat syntyä myös solunsalpaajahoidon sivuvaikutuksina. Luuytimen toimintavajauksen eli myelosuppression hoidossa käytetään usein kasvutekijöitä. Kasvutekijöillä lievitetään oireita ja nopeutetaan paranemista esimerkiksi vaikeista infektioista. Kasvutekijät annetaan subkutaanisesti eli ruiskeina ihon alle tai tabletteina (verihiutalekasvutekijälääke eltrombobagi). Pistämään voi oppia myös itse tai se voidaan opettaa läheiselle. Silloin ei tarvitse mennä pistosta varten hoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Useimmiten käytetään punasolujen kasvutekijää eli erytropoietiinia (EPO), jolla pyritään nostamaan hemoglobiinitasoa. Infekti- 17

18 oiden estoon voidaan käyttää valkosolukasvutekijöitä. Verihiutalekasvutekijöitä voidaan käyttää ainakin trombosyyttien liian nopean häviämisen aiheuttamassa trombosyyttien puutteessa. Plasmafereesi Plasmafereesi helpottaa nopeasti hyperviskositeetin eli veren sakeutumisen aiheuttamia oireita, kuten väsymystä, huimausta tai verkkokalvon verenkiertohäiriöistä johtuvia näköhäiriöitä. Plasmafereesissä veri johdetaan käsivarren laskimosta letkua pitkin laitteeseen, jossa plasma erotellaan muusta verestä. Plasma korvataan yleensä suolaliuoksella ja albumiinilla eli veriplasmassa esiintyvällä valkuaisaineella. Korvausliuos ja verisolut palautetaan potilaaseen toisen laskimon kautta. Koska plasmafereesi ei vaikuta elimistön IgM-tuotantoon, sen hoitovaikutus on vain tilapäinen. Plasmafereesiä voidaan käyttää myös muiden hoitomenetelmien kanssa. Seuranta Waldenströmin tautia sairastavien potilaiden tilannetta seurataan säännöllisesti verikokein ja seurantakäynnein. Osa potilaista tarvitsee tiheämpiä tarkastuksia, osalle riittää vuosittainen tarkastuskäynti. 18

19 Millainen on Waldenströmin taudin ennuste? Waldenströmin taudin kulun ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa, sillä taudin eteneminen ja hoitojen teho ovat yksilöllisiä. Tauti voi pysähtyä lievälle tasolle tai edetä vaihtelevilla nopeuksilla. Joillakin potilailla tehoaa lyhyt solunsalpaaja- tai vasta-ainehoito. Sairaus pysyy usein hallinnassa useita vuosia ja samaa hoitomenetelmää voidaan käyttää myös taudin uusiessa. Toisilla potilailla tauti on vaikeammin hallittavissa, ja joudutaan turvautumaan muihin hoitomenetelmiin, esimerkiksi kantasolusiirtoihin. Koska tauti puhkeaa vasta melko myöhäisellä iällä, Waldenströmin tauti ei ole näilläkään potilailla yleinen kuolinsyy, vaan monet potilaista ehtivät menehtyä johonkin toiseen, vanhuuden mukanaan tuomaan sairauteen. Näin tapahtuu arviolta joka viidennelle tautiin sairastuneista. Useissa Waldenströmin taudin ennustetta käsittelevissä tutkimusjulkaisuissa tiedot perustuvat vanhoihin tutkimuksiin. Hoitojen kehittyessä myös Waldenströmin tautia sairastavien potilaiden ennuste on parantunut: nykyään keskimääräinen elinaika hoidon alkamisesta (ei taudin toteamisesta) on yli 10 vuotta ja edistystä tapahtuu jatkuvasti. Jo nyt näyttää siltä, että tautia aletaan pitää pikemminkin kroonisena eli pitkäaikaisena sairautena, joka uusimmilla hoitomenetelmillä voidaan pitää varsin hyvin hallinnassa, vaikka lopullinen paraneminen ei nykytietämyksellä vielä onnistukaan. 19

20 Terveet elämäntavat ovat tärkeitä Waldenströmin tauti on parantumaton sairaus, mutta omaan vointiinsa voi vaikuttaa noudattamalla terveitä elämäntapoja ja panostamalla myös henkiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Terveellinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti tuoreita kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja (ei kuitenkaan solunsalpaajahoitojen aikana), auttaa elimistöä taistelemaan sairautta vastaan. Kannattaa myös huolehtia riittävästä kuidun saannista. Täysjyväviljasta valmistetut leivät ja puurot, täysjyväriisi ja -pasta sekä erilaiset leseet, pavut, siemenet ja linssit ovat hyviä kuidun lähteitä. Kovia, eläinperäisiä rasvoja kannattaa välttää, samoin kuin runsasta sokerin ja valkoisten viljojen nauttimista. Terveellisiä rasvoja saa kalasta, kasviöljyistä ja -margariinista. Tupakointi kannattaa lopettaa ja alkoholin käytössä on syytä muistaa kohtuus. Kuntoilu ja ulkoilu sekä riittävä lepo ja stressin välttäminen tekevät hyvää niin keholle kuin mielellekin. Nyt on aika ottaa itselleen aikaa, tehdä tärkeinä ja mukavina pitämiään asioita ja nauttia elämästä sekä panostaa ihmissuhteisiin ja harrastuksiin. 20

21 Tunteet ja pelot ovat tavallisia Tieto siitä, että sairastaa syöpää, aiheuttaa sairastuneella ja hänen läheisillään jonkinasteisen kriisin. Kun kysymyksessä on syöpämuoto, johon ei vielä ole parantavaa hoitoa, tulevaisuus muuttuu epävarmaksi. Ihminen joutuu aivan uudenlaisen elämäntilanteen eteen ja sairaus tulee pysyvästi osaksi arkea. Tottuminen pitkäaikaiseen sairauteen, epävarmuuteen ja oireisiin, voi kestää kauankin. Waldenströmin tauti on kuitenkin sairaus, jota useimmiten voidaan hoitaa tuloksellisesti ja siten hidastaa sen etenemistä merkittävästi. Kriisin ja totuttelun jälkeen sairastunut kykenee yleensä elämään laadultaan hyvää elämää sairaudestaan huolimatta. Vakava sairaus herättää ainakin aluksi monenlaisia tunteita: pelko, viha, avuttomuus, suru, katkeruus ja epätoivo ovat täysin normaaleja tuntemuksia, eikä niitä tarvitse pelätä tai hävetä. Tavallista on myös masentuneisuus, sairauden kiistäminen ja jopa tunne siitä, että kyseessä täytyy olla väärinkäsitys: eihän tällaista voi tapahtua minulle. Aika ja uusiin asioihin tottuminen sekä sairauden tutummaksi tuleminen helpottavat, joskin yksilöllisesti. Alkujärkytyksestä selviämistä ja tilanteeseen tottumista helpottaa se, että sairaudesta, sen syistä ja vaikutuksista saa riittävästi luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa. Jokainen ihminen on oikeutettu saamaan tietoa omasta terveydentilastaan ja sairaudestaan. Kannattaa siis rohkeasti kysyä hoitavalta lääkäriltä ja muulta hoitavalta henkilökunnalta kaikesta mieltä askarruttavasta. Usein tieto jää saamatta, jos ei itse ota asiaa puheeksi. Tarvittaessa voi myös pyytää tapaamista sosiaalityöntekijän, psykologin tai sairaalateologin kanssa. Koska Waldenströmin tauti on harvinainen sairaus, siitä on vaikeaa löytää suomenkielistä tietoa painettuna tai internetistä. 21

22 Syöpäjärjestöjen tuki Potilasoppaat Suomen Syöpäpotilaat ry ylläpitää kattavaa potilasopasvalikoimaa sekä painettuina oppaina että sähköisessä muodossa. Opaskirjasia on syövästä selviytymisen kysymyksiin, eri hoitomuotoihin ja syöpäkohtaisena. Sähköisenä oppaat löytyvät osoitteella Sieltä löytyy myös tämä opaskirjanen sähköisessä muodossa. Painettuna oppaita voi tilata numerosta tai sähköpostilla osoitteesta Oppaat ovat potilaille maksuttomia. Valtakunnallinen Waldenström-potilasverkosto Waldenström-potilasverkosto on Waldenströmin tautiin sairastuneiden aikuisten ja heidän läheistensä valtakunnallinen potilasverkosto, johon ovat tervetulleita verkottumaan ja oppimaan myös kohderyhmän potilaita hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset. Verkostoa koordinoi Suomen Syöpäpotilaat ry. Suurin osa verkostotoiminnasta tapahtuu kotisivujemme ja sosiaalisen median kautta. Kotisivuiltamme löydät aina oman verkostosi ajankohtaisimmat tiedotteet, uutiset ja tulevien tapahtumien ohjelmat sekä ilmoittautumislomakkeet. Vertaisuuden voimaa, keskustelua sairaudesta ja sen hoidoista sekä niiden aiheuttamista tunteista ja kokemuksista, kuten myös pieniä vinkkejä arkeen löydät verkoston suljetusta facebook-keskusteluryhmästä Verkostossa järjestetään erilaisia tapahtumia 1-2 kertaa vuodessa. Niissä on mahdollisuus tavata ja tutustua toisiin, saman sairauden eri vaiheissa eläviin ihmisiin sekä kuulla asiantuntijaluentoja. Luennot käsittelevät esimerkiksi Waldenströmin tautia ja sen eri hoitomuotoja sekä psykososiaalisia aiheita, kuten sairauden ja hoitojen vaikutusta elämän eri osa-alueilla. 22

23 Verkoston toiminta ja tapahtumat ovat potilaille maksuttomia eikä niihin liity jäsenyyttä. Verkostokoordinaattorin tavoitat: puhelimitse: sähköpostitse: Kansainvälinen potilasyhdistys International Waldenstrom s Macroglobulinemia Foundationin englanninkieliset internetsivut löytyvät osoitteesta Maakunnalliset syöpäyhdistykset Syöpäjärjestöjen tehtävänä on antaa tietoa ja tukea sekä toteuttaa erilaisia kuntoutumisen tuen muotoja syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen. Maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä on neuvonta-asemia, keskusteluryhmiä sekä kuntoutus- ja virkistystoimintaa. Palvelut ovat yleensä maksuttomia. Halutessaan voi ottaa yhteyttä oman asuinalueen maakunnalliseen syöpäyhdistykseen sekä tutustua sen toimintaan ja tukimuotoihin. Yhteystiedot löytyvät tämän vihkosen lopusta. Internet Lisää tietoa löytyy osoitteesta Puhelin ja sähköiset yhteydet Valtakunnallinen Syöpäyhteyspuhelin on maksuton tietoa ja keskustelumahdollisuuden antava palvelu, jossa puhelimeen vastaavat erikoissairaanhoitajat. Myös sen yhteystiedot ovat tämän vihkosen lopussa. Neuvontahoitaja.fi osoitteessa on mahdollisuus osallistua joko kahdenkeskiseen tai ryhmässä tapahtuvaan chat-keskusteluun. Myös tähän mahdollisuuteen kannattaa tutustua. 23

24 Yhteystietoja Suomen Syöpäpotilaat - Cancerpatienterna i Finland ry Malminkaari Helsinki puh www. syopapotilaat.fi potilaat@syopapotilaat.fi Suomen Syöpäyhdistys ry Unioninkatu Helsinki puh Syöpäyhteys Cancerkontakt palveleva puhelin ma klo ti pe klo neuvonta@cancer.fi Maakunnalliset Syöpäyhdistykset Etelä-Suomen Syöpäyhdistys ry Liisankatu 21 B Helsinki puh etela-suomi@essy.fi Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry Gummeruksenkatu 9 B Jyväskylä puh syopayhdistys@kessy.fi Kymenlaakson Syöpäyhdistys ry Kotkankatu 16 B Kotka puh kymenlaakso@kymsy.fi Lounais-Suomen Syöpäyhdistys ry Seiskarinkatu Turku puh www. lssy.fi meri-karina@lssy.fi Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry Hämeenkatu 5 A Tampere puh toimisto@pirkanmaansyopayhdistys.fi 24

25 Pohjanmaan Syöpäyhdistys ry Raastuvankatu Vaasa puh Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys ry Karjalankatu 4 A Joensuu puh Pohjois-Savon Syöpäyhdistys ry Kuninkaankatu 23 B Kuopio puh toimisto@pohjois-savonsyopayhdistys.fi Pohjois-Suomen Syöpäyhdistys ry Rautatienkatu 22 B Oulu puh syopayhdistys@pssy.org Saimaan Syöpäyhdistys ry Maakuntagalleria Kauppakatu 40 D Lappeenranta puh saimaa@sasy.fi Satakunnan Syöpäyhdistys ry Yrjönkatu Pori puh toimisto@satakunnansyopayhdistys.fi ÅlandsCancerföreningrf Nyfahlers Skarpansvägen Mariehamn puh info@cancer.ax 25

26 Muistiinpanoja 26

27 Malminkaari 5, Helsinki, Painotalo Redfina Oy, 2015