Kirje roomalaisille 1:16-17

Transkriptio

1 Kinkeriläksyt 2017 Kinkerivirret: 170, 190 ja 267. Raamatunläksy: Room.1:16-17 (luetaan eri käännöksillä) Katekismus pykälä 40 Raamattu Kirje roomalaisille 1: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. 17 Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." (Uusi kirkkoraamattu 1992) 16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta". (Kirkkoraamattu 1938) 16. Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle. 17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta. (Biblia 1776) 16. Sillä en minä häpe Christuxen Evangeliumita/ joca on Jumalan wäki/ idzecullengin uscowaiselle autuudexi. 17 Ensin Judalaiselle ja sijtte Grekille: sillä sijnä julistetan se wanhurscaus/ joca Jumalan edes kelpa/ cuin uscosta uscohon tule/ nijncuin kirjoitettu on: Wanhurscas elä hänen uscostans. (Biblia, Se on Coco Pyhä Raamattu 1662) 1:16 Sille em mine häpie Christusen Euangeliumita. Sille ette se ombi Jumalan weki/ ioca autuaxi teke caiki ne iotca sen päle vskouat/ Sillä en minä häpeä Kristuksen ewankeliumia. Sillä että se ompi Jumalan wäki/ joka autuaaksi tekee kaikki ne jotka sen päälle uskowat/ 1:17 Ensin Juttaille ia mös nijlle Grekille/ Senteden ette sijnä iulgistetan se Wa'hurskaus ioca Jumalan edes kelpa/ quin vskosta vskoho' tule/ nin quin kirioitettu on/ se Wanhurskas pite vskostans elemen. Ensin juuttaille ja myös niille Krekille/ Sen tähden että siinä julkistetaan se wanhurskaus joka Jumalan edessä kelpaa/ kuin uskosta uskohon tulee/ niin kuin kirjoitettu on/ se wanhurskas pitää uskostansa elämän. (Se Wsi Testamenti 1548)

2 Raamattu 40 Jumalan puhetta meille Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Vanhassa ja Uudessa testamentissa kerrotaan Jumalan teoista ja hänen rakkaudestaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä. Jumalan sanana Raamattu tutkii ja koettelee meitä paljastaen itsekkyytemme ja epäuskomme. Se näyttää peilin tavoin, millaisia todella olemme. Samalla se kääntää katseemme Vapahtajaan, joka on tehnyt puolestamme sen, mihin emme itse kykene. Kristus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan on avain Raamatun ymmärtämiseen. Koska emme voi rakentaa elämäämme omaan varaamme, meidän on yhä uudelleen turvauduttava Jumalan sanan lupauksiin. Kun luemme ja kuulemme Jumalan sanaa, Pyhä Henki sytyttää meihin uuden luottamuksen ja rohkeuden. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. ( Ps. 119:105) Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. ( Piet. 1:21)

3 VIRSI 170 Saksassa 1529 On turha oma voimamme vääryyden valtaa vastaan. Me turman vallat voitamme Herrassa ainoastaan. Hän, Kristus, kuningas, on voitonruhtinas, lyö joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin ja voiton meille saattaa. Jos täyttyisikin maailma nyt valheen enkeleistä, niin pimeys ei voittoa kuitenkaan saisi meistä. Ne olkoot raivoissaan ja syöskööt kiukkuaan. Nyt valheen vallat on jo saaneet tuomion. Ne yksi sana kaataa. Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta. Martti Luther n Ruots Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 158 Uud. Elias Lönnrot 186 Uud. komitea 1886.

4 VIRSI = 36 Keskiajalta / Saksassa 1543 Oi Kristus, voitonruhtinas, sä näytä valtas, kunnias. Sun kristikuntaas holhoa ja sitä suojaa, vahvista. Lyö maahan sanas sortajat ja niiden juonet kavalat. Suo aina voittaa sanasi ja lisää seurakuntaasi. Suo vastustajain tuntea, ettet sä laumaas unhota, vaan tahdot auttaa, vahvistaa, kun vaarat sitä ahdistaa. 5. Oi Pyhä Henki, lohduta ja rauhaan meitä johdata. Tuskissa anna huojennus ja kuolemassa virvoitus. Säk. 1, 2 ja 5 Martti Luther 1542, säk. 3 ja 4 Justus Jonas Ruots. 156 Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 158 Uud. Knut Legat Lindström 1867 ja komitea 1937.

5 VIRSI = 610 Saksassa 1524 Jos synneistä me tahdomme vapaiksi, puhtaiks tulla, ei auta omat tekomme, muu apu täytyy olla. Jumala meitä armosta voi auttaa synnin vallasta. Vain Herraan turvatkaamme. 5. Vaikka on suuret syntini, suurempi armos vielä. On hätääntynyt sieluni, vaan armoas et kiellä. Mua synneistäni puhdistat, mua murheellista lohdutat. Vain sinun kiitos olkoon! Siis armoos, Herra, uskallan, et vaivaista sä heitä. Mä omat työni unhotan, ne syntiä ei peitä. Mä turvaan kurjuudessakin sun sanas lupauksihin. Ne totta ovat aina. Jos viivyttäisit apua minua koetellen, niin riipun, Herra, sinussa, jään toivoon odotellen. Jos hirmuiselta näytätkin, laupias olet silloinkin ja ajallasi autat. Martti Luther 152 Ruots. Olavus Petri Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 158 Uud. komitea 1867.