KANTELU PASTORI MARKKU SUOKONAUTION RAAMATUN- JA LUTERILAISEN TUNNUSTUKSEN VASTAISESTA OPETUKSESTA

Transkriptio

1 1/7 Kimmo Jaatila Pekka Ryhänen Notkolantie 5 a 2 Metsurintie 4 D SAVONLINNA KUOPIO Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulille KANTELU PASTORI MARKKU SUOKONAUTION RAAMATUN- JA LUTERILAISEN TUNNUSTUKSEN VASTAISESTA OPETUKSESTA Me allekirjoittaneet vaadimme Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulia tutkimaan, onko Kuopion hiippakunnan papistoon kuuluva pastori Markku Suokonautio opettanut Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. Pohjaamme vaatimuksemme seuraaviin eriteltyihin kohtiin, joissa tuomme Suokonaution julkisesti esittämät, Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaiset väittämät esille. 1. Raamattunäkemys Suokonautio on Suomen Kuvalehden haastattelussa esittänyt seuraavaa: En ajattele niin, että se on Jumalan sanaa, vaan että se on senaikaisten ihmisten yritystä ymmärtää ja puhua elämästä sekä jumaluudesta. Sitä on vain alettu pitää Jumalan sanana. Jos Raamattu kirjoitettaisiin tänä päivänä uudelleen, tulisi siitä varmasti hyvin erilainen. Suomen evankelisluterilaisen kirkon katekismus vuodelta 1999 puolestaan opettaa Raamatusta näin: Jumalan sanana Raamattu tutkii ja koettelee meitä paljastaen itsekkyytemme ja epäuskomme. -- Koska emme voi rakentaa elämäämme omaan varaamme, meidän on yhä uudelleen turvauduttava Jumalan sanan lupauksiin. Kun luemme ja kuulemme Jumalan sanaa, Pyhä Henki sytyttää meihin uuden luottamuksen ja rohkeuden. Augsburgin tunnustuksen puolustus (IV, 108) kuvaa seuraavalla tavalla, miten Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima kirja ja siten jumalallista alkuperää (korostukset allekirjoittaneiden): Onpa todella kummaa, etteivät vastustajiimme tehoa nuo noin lukuisat raamatunkohdat, jotka selvästi yhdistävät vanhurskautuksen uskoon ja epäävät sen teoilta. Luulevatkohan he, että samaa asiaa toistetaan turhanpäiten? Arvelevatkohan, että nämä sanat ovat Pyhältä Hengeltä lipsahtaneet hänen huomaamattaan?

2 2/7 Tai Augsburgin tunnustuksen puolustus (IV, 67): Puhuessaan rakkauden perustilasta he kuvittelevat ihmisen ansaitsevan sen teoillaan eivätkä opeta, että se saadaan sanan kautta. Niinhän tätä nykyä kasteenuusijatkin opettavat. Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta. Sen tähden vanhurskautus tapahtuu sanan kautta, niin kuin Paavali sanoo: (Room. 1:16) "Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi", ja taas: (Room. 10:17) "Usko tulee kuulemisesta." Jo tämänkin perusteella voitaisiin todistaa, että usko vanhurskauttaa. Jos nimittäin vanhurskautus tapahtuu yksinomaan sanan kautta ja sana taas voidaan ottaa vastaan vain uskolla, seuraa tästä, että usko vanhurskauttaa. On kuitenkin olemassa muita, merkitsevämpiä perusteita. Sen tarkoitus, mitä tähän asti olemme sanoneet, on ollut osoittaa, millä tavoin uudestisyntyminen tapahtuu, ja tehdä ymmärrettäväksi, minkälainen on se usko, josta me puhumme. Mm. nämä kohdat Evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa opettavat, miten välttämätön on Jumalan sana kristilliselle kirkolle. Ilman sitä emme voi saada pelastavaa uskoa. Raamattu puolestaan opettaa itse itsestään: Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (2. Piet. 1:21) Toisin sanoen Suokonautio ei pidä Raamattua Jumalan sanana toisin kuin kirkkomme Katekismus, Tunnustuskirjat ja Raamatun oma todistus. Tässä ei ole kysymys Raamatun aika- ja kulttuurihistoriallisesta tulkinnasta, vaan yleensä arvostuksesta Raamattua kohtaan ja millä vakavuudella siihen tulisi suhtautua. Kyseisellä kielenkäytöllä Suokonautio vetää ylipäänsä pohjan pois koko Raamatun merkityksestä kristilliselle kirkolle ja opettaa ihmisille vähättelevää asennetta suhteessa Jumalan sanaan. 2. Käsitys perisynnistä Samassa Suomen Kuvalehden haastattelussa Suokonautio toteaa: "Ainaisten synnintunnustusten ja perisynnistä muistuttamisen sijaan olisi suuntauduttava siihen hyvään ja kauniiseen, mitä ympärillämme on, kykyyn nähdä ja ihmetellä arkipäivän elämää ja sen ihmeellisyyttä. Ja yhdessä pohtia, kuinka selviydymme varjopuolemme kanssa.

3 Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Augsburgin tunnustuksessa (II) puolestaan opetetaan: 3/7 Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan. Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. Vaikka pastori Suokonaution kommentista ei suoraan voi päätellä hänen kieltävän luterilaista perisyntioppia, on ilmeistä, että Suokonaution opetus poikkeaa luterilaisesta tunnustuksesta. Suokonautiolle ihmisen synti näyttää edustavan vain ihmisen varjopuolta, ei kadottavaa jumalanvastaista taipumusta. Tätä todistaa myös Suokonaution toteamus Heli Karhumäen haastattelussa (Kotimaa ): Ihminen on okei, vaikka osaakin tehdä pahaa. Anteeksiantoon ei välttämättä tarvita Jeesusta. Jeesus syntien sovittajana ja välimiehenä on välttämätön ihmisen pelastumisen kannalta. Näin ollen Suokonaution opetus poikkeaa luterilaisesta tunnustuksesta. 3. Käsitys taivaasta ja helvetistä Edelleen samassa Suomen Kuvalehden haastattelussa Suokonautio toteaa: Suokonautio sanoo uskovansa taivaaseen ja helvettiin Ne ovat todellakin tässä ja nyt, maan päällä. Augsburgin tunnustuksen (XVII) mukaan: Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan. Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden rangaistus on kerran saava loppunsa.

4 Ne tuomitsevat myös sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu. Suokonaution mukaan taivas ja helvetti toteutuvat tässä ajassa, maan päällä. Luterilaisen tunnustuksen mukaan taivas ja helvetti toteutuvat vasta Kristuksen tuomiolle tulon yhteydessä. Painokkaasti Augsburgin tunnustus kieltää opetuksen, jonka mukaan taivas ja helvetti toteutuisivat maan päällä ennen kuolleiden ylösnousemusta. Suokonautio siis opettaa luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. 4/7 4. Soteriologia Heli Karhumäen haastattelussa (Kotimaa ) Suokonautio toteaa: Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä, vain sanasto ja kultit eroavat. -- Kristinuskolla ei ole sanomaa, joka poikkeaisi juutalaisuudesta, hinduismista tai islamista. -- Anteeksiantoon ei välttämättä tarvita Jeesusta. Kautta historian kristillinen kirkko ei ole voinut puhua syntien anteeksisaamisesta ja antamisesta ilman Kristuksen sovitustyötä. Myös luterilaiselle kirkolle se on olennainen asia. Näin esimerkiksi Augsburgin tunnustuksen puolustuksen (IV, ja 76-78) mukaan: Niin usein siis kuin me puhumme vanhurskauttavasta uskosta, on pidettävä kolme seikkaa yhtaikaa mielessä: ensiksi lupaus, toiseksi sen lahjaluonne ja kolmanneksi Kristuksen ansio käsitettynä hinnaksi ja sovitukseksi. Lupaus otetaan vastaan uskolla. Lahja sulkee pois meidän omat ansiomme ja ilmaisee sen, että hyvä teko tulee meidän osaksemme yksinomaan laupeuden tähden. Kristuksen ansio taas on lunastushinta, koska meidän syntejämme täytyy vastata tietyn hyvityksen. Raamatussa rukoillaan tavan takaa laupeutta. Pyhät isätkin sanovat usein, että me pelastumme laupeudesta. Aina milloin puhutaan laupeudesta, on pidettävä mielessä, että tarvitaan usko, joka ottaa vastaan lupauksen laupeudesta. Toisaalta taas, aina milloin puhumme uskosta, tahdomme, että se ymmärretään kohteensa, nimittäin luvatun laupeuden yhteydessä. Eihän usko siitä syystä vanhurskauta eikä pelasta, että se olisi jokin sinänsä ansiollinen suoritus, vaan ainoastaan sen tähden, että se ottaa luvatun laupeuden vastaan. -- Syntien anteeksiantamuksen saavuttaminen tietää vanhurskautusta. Sanotaanhan: (Ps. 32:1) "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksiannetut." Me saamme syntien anteeksiantamuksen yksin uskomalla Kristukseen, emme rakkauden tähden tai tekojen tähden, jos kohta uskoa seuraakin rakkaus. Meidät siis vanhurskautetaan yksin

5 5/7 uskosta, vanhurskautus käsitettynä niin, että se tarkoittaa tulemista jumalattomasta vanhurskaaksi eli uudestisyntymistä. Jeesuksen oman todistuksen mukaan: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani (Joh 14:6) Luterilaisen tunnustuksen ja Raamatun mukaan vain Kristuksen kautta voi pelastua. Pelastus tapahtuu vanhurskauttavan uskon kautta. Mikä tahansa usko ei puolestaan ole vanhurskauttavaa, vaan siihen kuuluvat lupaus, lahja ja Kristuksen ansio, joka sovittaa syntisen ihmisen. Näin ollen Suokonautio opettaa luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. 5. Kristologia Heli Karhumäen haastattelussa (Kotimaa ) Suokonautio opettaa: Jeesus ei ole ruumiillisesti ylösnoussut, vaan kyseessä on symbolinen myytti. -- Koko uskontunnustus on symbolinen eikä Suokonautio pidä sitä sellaisenaan totena. -- Jeesusta hän ei pidä kenenkään syntien sovittajana, vaan pikemminkin elämän voimana ja hyvän elämän opettajana -- Jeesuksen suuhun pantu lähetyskäsky ei todennäköisesti ole lainkaan hänen lausumansa viesti. Augsburgin tunnustuksessa puolestaan (III) opetetaan: Seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika, on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa, niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka syntyi neitsyt Mariasta, todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta hän sovittaisi Isän kanssamme ja olisi uhri ei ainoastaan perisynnin, vaan myös kaikkien ihmisten tekosyntien tähden. Tämä sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä pyhittääkseen ne, jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan. Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita jne., kuten apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan. On totta, että uskontunnustuksia sanotaan ja on sanottu kirkon historiassa symboleiksi, mutta Suomen ev.lut. kirkon tunnustus ei ohjaa pitämään niiden merkitystä symbolisena sanan siinä

6 6/7 merkityksessä, kuin Suokonautio sitä käyttää. Uskontunnustusten yhteydessä sana symboli ei tarkoita vertauskuvallisuutta, kuten Suokonautio ilmeisesti luulee ja tahtoo siten kieltää Kristuksen merkityksen syntien sovittajana. Todellisuudessa siis sana symboli uskontunnustusten yhteydessä tarkoittaa, että kyseessä on yhteisesti hyväksytty asiasisältö (kaikkien kristillisten kirkkojen tunnustama opetus), joka on ilmaistu vain suppeammassa muodossa käytännön syistä. Kristillinen kirkko on kautta aikain uskonut todellisesti ja ruumiillisesti ylösnousseeseen vapahtajaan. Ylösnousemuksen symbolinen ymmärrys siinä mielessä ettei se ole historiallinen tapahtuma on vasta valistuksen jälkeen syntyneen modernin teologian kehitelmää. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Jeesuksen ylösnousemusta ei voida pitää ainoastaan opetuslasten kokemana ilmestyksenä tai vertauskuvallisena tapahtumana, vaan se on historiassa tapahtunut konkreettinen asia, jonka varassa lepää koko ihmiskunnan syntien sovitus. Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Rm 6:5) 1. Kristittyjen ylösnousemuksen toivo perustuu Kristuksen ylösnousemukseen. Sanoohan apostoli Paavali seuraavaa (1. Kor 15:12-19): Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mikäli kristillinen kirkko olisi kautta aikain ymmärtänyt Jeesuksen ylösnousemuksen samalla tavoin symbolisesti kuin Markku Suokonautio, niin se olisi myös opettanut uskovien pelastuksen toivon olevan vain vertauskuvallista eikä todellista. Markku Suokonaution edustama kristologia on luonteeltaan adoptianistista. Tämän kristologisen harhan mukaan Jeesus ei ole Jumala, vaan ihminen johon kasteessa on Pyhän Henki asettunut ja korotettu kuoleman jälkeen Jumalan pojaksi kuuliaisuutensa ja hyveidensä perusteella. Kristillinen 1 Rm 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa

7 kirkko torjui tämän käsityksen harhana jo 200-luvulla, joten Kuopion hiippakunnalla ei pitäisi olla tarvetta palata siihen. 7/7 Näin siis hylätessään Jeesuksen kuoleman sovittavan merkityksen, ruumiillisen ylösnousemuksen, lähetyskäskyn ja uskontunnustuksen Suokonautio opettaa luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. Vaadimme Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulia ryhtymään tarvittaviin Kirkkolaissa määrättyihin toimenpiteisiin. Kimmo Jaatila Pekka Ryhänen Uskonnon lehtori, pastori FM, teol.yo. Savonlinnassa Kuopiossa Tiedoksi: Sonkajärven seurakunta/kirkkoneuvosto