LUOMUNUORIKKOKASVATUKSEN HYVÄT TOIMINTATAVAT

Transkriptio

1 LUOMUNUORIKKOKASVATUKSEN HYVÄT TOIMINTATAVAT Kansalliset tuotantotapaohjeet SUOMEN SIIPIKARJALIITTO RY Luomujaosto Ulla Holma

2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 2 2. LUONNONMUKAISEN ELÄINTUOTANNON TAVOITTEITA JA YLEISIÄ OHJEITA LUONNONMUKAISEN ELÄINTUOTANNON VALVONTAJÄRJESTELMÄ KANOJEN PITOA JA LUONNONMUKAISTA ELÄINTUOTANTOA KOSKEVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Kansallisia kanojen pitoa ja eläinten hyvinvointia koskevia säädöksiä Euroopan Unionin lainsäädäntö Luonnonmukaista tuotantoa koskevaa lainsäädäntöä 6 5. HOITOKÄYTÄNNÖT LUONNONMUKAISESSA NUORIKKOKASVATUKSESSA Nuorikon määritelmä Untuvikkojen hankinta, kuljetus ja purkaminen kasvattamoon Poikasten ruokinta ja rehut Tautien ennaltaehkäisy ja eläinlääkinnälliset hoidot Poikaskasvattamon olosuhteet Ulkoilu Nuorikoiden kuljettaminen munituskanalaan Yhteenveto.. 31 Lähteitä ja lisämateriaalia

3 1. JOHDANTO Nuorikon kasvatusolosuhteet vaikuttavat kanan myöhempään onnistumiseen munintakanalassa. Poikaset tulisi kasvattaa samantyyppisessä kasvattamossa kuin missä ne myöhemmin tulevat munimaan. Luomutuotannossa hyväksyttyjä kanalatyyppejä ovat avokanalat, lattiakanalat sekä kerroslattiakanalat, joissa kanat ovat vapaina. Luonnonmukaisessa tuotannossa kanojen hyvinvointia edistävät mm. vapaus liikuntaan, virikkeellinen ympäristö, mahdollisuus ulkoiluun ja raittiiseen ilmaan, mahdollisuus sosiaaliseen käyttäytymiseen sekä monipuolinen rehuseos. Suomessa ulkoilukausi tosin jää Keski-Eurooppaa lyhyemmäksi maan pohjoisen sijainnin ja pitkän talven vuoksi. Euroopan Unionin yhteiset tuotantotapaohjeet valmistunevat lähitulevaisuudessa. Jäljempänä kuvattuja kansallisia tuotantotapaohjeita luomunuorikoiden kasvattamiseen voidaan soveltaa siihen saakka. Ohjeiden laatimisessa on käytetty apuna eri maiden kansallisia luomunuorikoiden kasvatusta koskevia ohjeita. Myös Suomen poikaskasvattajille sekä luomumunantuottajille lähetettiin elokuussa 2011 kysely, jonka vastauksia on hyödynnetty ohjeiden laatimisessa. Tuotantotapaohjeiden luonnos oli saatavana Siipikarjaliiton Internet-sivuilla kommentointia varten. Ohjeistusta muokattiin edelleen kommenttien perusteella. Ohjeet noudattelevat Suomen Siipikarjaliiton luomujaoston näkemyksiä luomumunantuotantoon kasvatettavien nuorikoiden hoitokäytännöistä. Ohjeet on laadittu Suomen Siipikarjaliiton hankkeen Luomutuotannon neuvonnan kehittäminen siipikarjatuotannossa yhteydessä, jota rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tässä esitetyt luomunuorikoiden tuotantotapaa koskevat ohjeet täydentävät Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran (myöhemmin Evira), luonnonmukaisen eläintuotannon ohjeita nuorikkokasvatuksen osalta. Oheisiin on koottu myös siipikarjaa koskevaa lainsäädäntöä sekä kanojen hoitoon liittyviä suosituksia. 2

4 2. LUONNONMUKAISEN ELÄINTUOTANNON TAVOITTEITA JA YLEISIÄ OHJEITA Luonnonmukaisessa eläintuotannossa tavoitellaan korkealaatuisten tuotteiden tuottamista. Eläinten hyvinvointi sekä niiden lajinmukaiset käyttäytymistarpeet pyritään ottamaan huomioon muun muassa ruokinnassa, tuotantoympäristössä ja eläinaineksen valinnassa. Tuotteiden valmistusmenetelmät eivät saa olla haitallisia ympäristölle, ihmisten ja kasvien terveydelle tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Luomutilalla eläin- ja kasvituotanto tukevat toisiaan ekologisesti kestävällä tavalla. Eläinten rehu tuotetaan luomupelloilla ja lanta palautetaan takaisin viljelykiertoon. Eläinten määrä suhteutetaan peltoalaan. Eläinten kasvatus ilman peltoalaa ei ole luonnonmukaisen tuotannon periaatteiden mukaista. Luomukotieläintilan kaikkien peltojen tulee olla luomutuotannossa tai siirtymässä siihen luonnonmukaista eläintenhoitoa aloitettaessa. Luomuohjeiden mukaan samalla tilalla ei ole mahdollista myöskään kasvattaa samaa eläinlajia eri tuotantotavoin, esim. kananuorikoita sekä tavanomaiseen että luonnonmukaiseen tuotantoon. Luonnonmukaista tuotantoa edeltää siirtymävaihe, jolloin pellot siirretään luonnonmukaiseen viljelyyn. Siirtymävaiheen pituus on yleensä kaksi vuotta. Siirtymistä koskevat ohjeet löytyvät Elintarviketurvallisuusviraston laatimista kasvintuotannon ohjeista. Siirtymävaihe- ja viljelytapavaatimus koskee myös sellaisia alueita, jotka eivät ole osana viljelykiertosuunnitelmaa, mutta joilta eläimet saavat rehua. Näitä ovat esimerkiksi luonnon- ja metsälaitumet. Eläinten laitumen ja ulkotarhan tai jaloittelualueen siirtymävaiheen pituuden lyhentämistä on mahdollista hakea ELY-keskukselta, mikäli alueilla ei ole käytetty luomussa kiellettyjä tuotantopanoksia esimerkiksi viimeisen vuoden aikana. Jos tarha on kiinteä- tai tiivispohjainen tai muuten sellainen, ettei sen maaperästä pysty saamaan ravintoa, ei tarhalta vaadita siirtymävaiheen noudattamista. Siipikarjan ulkotiloista pitää kuitenkin 50 % olla kasvillisuuden peitossa. Tilalla olevien eläinten tulee olla peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta ja tuotantosääntöjä tulee noudattaa koko niiden eliniän ajan. Jos eläimiä poikkeuksellisesti hankitaan tavanomaisesta tuotannosta, on niiden noudatettava siirtymävaiheita. Munantuotantoon tarkoitetun siipikarjan siirtymävaiheen pituus on kuusi viikkoa. Luomueläinkin voi joutua takaisin siirtymävaiheeseen esimerkiksi lääkinnällisten hoitokertojen ylittyessä tai seuraamuksena tuotanto-ohjeiden rikkomustapauksessa. Mikäli luomu-untuvikkoja tai -nuorikoita ei ole saatavilla, voi toimija hankkia etukäteen ELYkeskuksesta anottavan luvan perusteella untuvikkoja tavanomaisesta tuotannosta. Untuvikkojen tulee olla alle kolmen päivän ikäisiä. Eläimet ruokitaan omalla tilalla kasvatetuilla luomurehuilla. Mikäli omat rehut eivät riitä, voidaan rehuja tuottaa myös yhteistyössä saman alueen muiden luomutilojen kanssa tai hankkia ne luomutilalta tai luonnonmukaisen tuotannon valvontaan kuuluvasta yrityksestä. Tätä kohtaa koskeviin EU:n yhteisiin luomusääntöihin on tulossa muutos lähitulevaisuudessa. 3

5 3. LUONNONMUKAISEN ELÄINTUOTANNON VALVONTAJÄRJESTELMÄ Luomutuotanto on valvottua tuotantoa. Suomessa täytäntöönpanon ylin johto ja valvonta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle. Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira, suunnittelee, ohjaa ja valvoo luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden tuotannon valvontaa. Luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden tuottajia ja tuotantoa valvovat elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) käyttäen apunaan Eviran valtuuttamia tarkastajia.(mmm:n asetus 846/2008) Luonnonmukaista tuotantoa koskevat hakemuslomakkeet ja -ohjeet löytyvät osoitteesta Alkutuotantoa koskevat lomakkeet palautetaan täytettyinä ELY-keskukseen. Tarkemmat ohjeet luomuvalvontaan liittymisestä löytyvät Eviran Internet-sivuilta ja mm. luonnonmukaista kasvituotantoa koskevasta ohjeesta. Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 1. Yleiset ohjeet ja kasvintuotanto: nto-ohjeet/luomuohje_1_yleis-kasvis_3._painos_ pdf (Eviran ohje 18219/3) Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 2. Eläintuotanto: uohje_2_elaintuotanto_netti_ _2-painos.pdf (Eviran ohje 18217/2) Ennen valvontajärjestelmään hakeutumista toimijan tulee tutustua luonnonmukaisen kasvi- ja eläintuotannon ohjeisiin ja valmistella hakemukseen vaadittavat liitteet. Luomukotieläintuotannossa näitä ovat mm. pohjapiirrokset tuotantorakennuksista (myös lantalat) ja ulkotarhoista (myös koot), pohjarakenteet, jätevesien käsittelyratkaisut sekä etäisyydet valtaojiin tai vesistöihin, selvitys sellaisista laitumista, jotka eivät ole osa viljelykiertosuunnitelmaa, mahdollinen pohjavesialue, ylimääräisen lannan levitystä koskeva kirjallinen sopimus toisen luomutilan tai toisten luomutilojen kanssa ja eläintenhoitosuunnitelma. Joidenkin toimintojen harjoittamiseen tulee hakea lupaa ELY-keskuksesta. ELY-keskus käsittelee luvat pääsääntöisesti valvontajärjestelmään hakeutumisen yhteydessä. Eläintuotannon alkutarkastuksen jälkeen toimijan tilalla tehdään tuotantotarkastus vähintään kerran vuodessa. Lisäksi vuosittain osalle luomukotieläintiloista tehdään toinen tarkastus. Toimijan on tehtävä muistiinpanot mm. tilalle hankituista tuotantopanoksista, tilalta luovutetuista maataloustuotteista, eläimiä koskevista tiedoista, ruokinnasta ja lääkekirjanpidosta. Eläimet on voitava tunnistaa yksilöllisesti tai eräkohtaisesti. Tilalla olevien eläinten määrän tulee olla sama kuin kirjanpidossa. Kirjanpito on säilytettävä viisi vuotta. 4

6 4. KANOJEN PITOA JA LUONNONMUKAISTA ELÄINTUOTANTOA KOSKEVA LAIN- SÄÄDÄNTÖ Luonnonmukaiseen tuotantotapaan sovellettavat vähimmäisvaatimukset ovat Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007, jota on muutettu ja täydennetty neuvoston ja komission asetuksilla. Asetusta täydennetään edelleen esim. nuorikkokasvatusta koskevilla ohjeilla. Luonnonmukaisessa tuotannossa on noudatettava vähintään voimassa olevien kanojen pitoa ja eläinten hyvinvointia koskevien lakien säädöksiä. Evira on laatinut koosteen säädösten sisällöstä. Nämä löytyvät julkaisusta: Tavoitteena terve ja hyvinvoiva kana. Alla on lueteltu muutamia säädöksiä. Lisää siipikarjantuotantoon liittyviä säädöksiä on koottu Siipikarjaliiton julkaisuun: Kananmunan hyvät tuotantotavat Kansallisia kanojen pitoa ja eläinten hyvinvointia koskevia säädöksiä Eläinsuojelulaki 247/1996 muutoksineen 767/2009, 1477/2009, 387/2010, 15/2011, 321/2011 Eläinsuojeluasetus 396/1996 muutoksineen Laki eläinten lääkitsemisestä 617/97 muutoksineen Laki eläinten kuljetuksesta 1429/2006 muutoksineen 768/2009, 1341/2009, 1501/2009, 17/2011 Asetus eläinten kuljetuksesta 491/1996 Valtionneuvoston asetus 673/2010 kanojen suojelusta, muutos 376/2011 Laki eläinten lääkitsemisestä 617/1997 Rikoslaki 39/1889 muutoksineen MMM:n päätös eläinten teurastamiselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista 23/EEO/1997, muutos 6/EEO/1999 MMM:n päätös nisäkäs ja lintulajeihin kuuluvien tuotantoeläinten lopettamiselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista 18/EEO/1996, muutos 5/EEO/2000 MMM:n asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta 13/EEO/2000, muutos 4/EEO/2005 MMM-RMO_C4. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja ohjeet. Liite 12 MMM:n asetuksen tuettavaa rakentamista koskevista määräyksistä ja suosituksista (100/01) Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje Euroopan Unionin lainsäädäntö Commission regulation (EEC) No 1538/91 introducing detailed rules for Regulation (EEC) No 1906/90 on certain marketing standards for poultry Laki 1100/1994 Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta, muutos 273/2003 Neuvoston direktiivi 1999/74/EY munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista Commission regulation (EC) No 1515/2004 amending Regulation (EC) No 2295/2003 introducing detailed rules for implementing Council Regulation (EEC) No 1907/90 on certain marketing standards for eggs 5

7 Neuvoston asetus (EY) 1/2005 eläinten kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta Asetus tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta 458/92 (sis. sopimustekstin) Pysähdyspaikkoja koskevat yhteisön vaatimukset ja direktiivin 91/628/ETY liitteessä reittisuunnitelman mukauttaminen Neuvoston asetus (EY) 1255/97, (EY) 1040/ Luonnonmukaista tuotantoa koskevaa lainsäädäntöä Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) No 2092/91 kumoamisesta Komission asetus (EY) N:o 889/2008 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta. Maa- ja metsätalousministeriön asetus luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta 846/2008, muutettu asetuksella 1025/2009. Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. (Eläinsuojelulaki, 2. luku, 5 ) Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimen käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa. (Eläinsuojeluasetus, 4. luku, 12 ) 6

8 5. HOITOKÄYTÄNNÖT LUONNONMUKAISESSA NUORIKKOKASVATUKSESSA Luonnonmukaisessa tuotannossa kanojen hyvinvointia edistävät mm. vapaus liikuntaan, virikkeellinen ympäristö, mahdollisuus ulkoiluun ja raittiiseen ilmaan, mahdollisuus sosiaaliseen käyttäytymiseen ja monipuolinen rehuseos. Tämä ohjeistus täydentää Eviran ohjetta 18217/2 (Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet 2, Eläintuotanto. 2009) luomunuorikkokasvatuksen osalta. Luonnonmukaisessa eläintuotannossa on noudatettava myös eläinsuojelusäädöksiä, elleivät luomuohjeet esitä tiukempia vaatimuksia. Alla oleviin taulukoihin on koottu joitain 1) säädöksiä (lakien vaatima minimitaso), suosituksia ja ohjeita, 2) Eviran luomusiipikarjaa koskevaa ohjeistusta sekä 3) luomunuorikoiden kansalliset tuotantotapaohjeet. Minimivaatimukset luomunuorikoiden kasvatuksessa sarakkeeseen on kirjoitettu ohjeet siltä osin kuin niitä ei ole Eviran ohjeessa (18217/2).. Säädöstöä ja suosituksia: 1. Eläinsuojelulaki 247/96 (EläinsuojeluL) 2. Eläinsuojeluasetus 396/1996 (EläinsuojeluA) 3. Valtioneuvoston asetus 673/2010 kanojen suojelusta (VNA) 4. MMM-RMO C2.2. Maatalouden tuotantorakennusten lämpöhuolto ja huoneilmasto. Maaja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet. Liite 10 MMM:n asetukseen tuettavaa rakentamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista (100/01) 5. MMM-RMO C3. Kotieläinrakennusten valaistus. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet. Liite 11 MMM:n asetukseen tuettavaa rakentamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista (100/01) 5.1. Nuorikon määritelmä Nuorikolla tarkoitetaan alle 18-viikkoista munivaksi kanaksi tai munivan kanan emoksi kasvatettavaa kananpoikasta Untuvikkojen hankinta, kuljetus ja purkaminen kasvattamoon Lainsäädäntöä ja ohjeita Eviran ohje 18217/2 (munivat kanat, luomusiipikarja) Minimivaatimukset luomunuorikoiden kasvatuksessa Eläinaines Suomessa kanojen nokan typistys ei ole eläinsuojeluasetuksessa sallittujen toimenpi- Valittaessa rotuja tai linjoja luonnonmukaiseen tuotantoon on otettava huomioon Luomutuotantoon hankitaan sellaista kanalinjaa, jonka tiedetään soveltuvan 7

9 teiden listalla. (EläinsuojeluA 396/1996, 23 ) eläinten kyky sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, niiden elinvoimaisuus ja taudinvastustuskyky. Alkuperäisrotujen ja linjojen käyttö on suositeltavaa. (s. 15) Eläinten pito-olosuhteilla, hoitokäytännöillä ja sopivien rotujen valinnalla eläimille kivuliaita toimenpiteitä voidaan vähentää tai niistä voidaan kokonaan luopua. (s. 24) lattia- ja luomukasvatukseen. Luomuuntuvikkojen hankinta Untuvikot tavanomaisesta tuotannosta Tilalla olevien eläinten tulee olla peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Tuotantosääntöjä tulee noudattaa koko niiden eliniän ajan, syntymästä kuolemaan. (s. 15) Muodostettaessa parvea ensimmäistä kertaa, sitä uudistettaessa tai kun parvi perustetaan uudelleen, voi toimija hankkia ELYkeskuksen myöntämällä luvalla tavanomaisesti kasvatettuja untuvikkoja. Lupa tulee hakea ennen eläinten hankkimista. Edellytyksenä hankinnalle on, että luonnonmukaisesti kasvatettuja nuorikoita ei ole saatavilla riittävästi. Tilalle tullessaan munantuotantoon tarkoitetun siipikarjan tulee olla alle kolmen päivän ikäisiä. (s. 16) Untuvikot hankitaan, mikäli mahdollista, luomutuotannosta. Untuvikkojen haudonnasta sovitaan etukäteen siitoskanalan kanssa. Ellei luomumunista haudottuja untuvikkoja ole saatavilla, haetaan ennen untuvikkojen hankkimista toistaiseksi voimassa olevaa lupaa tavanomaisten untuvikkojen hankintaan. Tavanomaisesta siitoskanalasta hankittavien untuvikkojen tulee olla alle kolmen päivän ikäisiä luomutilalle tullessaan. Lupahakemus toimitetaan paikalliselle ELYkeskukselle. Untuvikkojen tuonti EU-alueelta Tuontivaatimukset (Evira) Mikäli luomu-untuvikot aiotaan hankkia Suomen ulkopuolelta, 8

10 /elaimet/tuonti_ja_vienti/e ujasemaat norja_ja_svei tsi/siipikarja/tuonti/ ETT ry:n (Eläintautien torjuntayhdistys) ohjeet siipikarjan tuontiin noudatetaan kaikkia eläinten tuontiin liittyviä määräyksiä, jotta tarttuvilta eläintaudeilta vältyttäisiin. Untuvikkojen kuljetus Eläinten kuljetusta säätelevät mm. Euroopan neuvoston eläinkuljetusasetus 1/2005 ja L eläinten kuljetuksesta 1429/2006. Asetuksessa edellytetään mm. eläinkuljettajan pätevyyttä (koulutusta). Siipikarjan sekä kotieläiminä pidettävien lintujen ja kaniinien saatavilla on oltava vettä ja sopivaa ravintoa matkan aikana, jollei matka kestä alle 12 tuntia eläinten kuormaus- ja kuorman purkamisaikaa lukuun ottamatta. Linnunpoikasten saatavilla ei kuitenkaan tarvitse olla vettä tai ravintoa, jos matka kestää alle 24 tuntia ja päättyy 72 tunnin kuluessa kuoriutumisesta. (Asetus eläinten kuljetuksesta 491/1996, 36 ) Eläinten kuljettamisessa on noudatettava eläinsuojelusäädöksiä. (s. 25) Untuvikkojen hyvinvoinnista on huolehdittava kuljetuksen aikana. Kuljetusmatkan keston tulisi olla mahdollisimman lyhyt ja kuljetusvälineessä tulisi olla untuvikoille sopiva lämpötila sekä riittävästi tilaa. Pitkässä kuljetuksessa untuvikoille on oltava saatavana vettä ja rehua. Untuvikkolaatikoiden purkaminen Untuvikot tuodaan puhtaaseen ja lämpimään kasvattamoon. Myös pehkun, veden ja rehun täytyy olla lämpimiä. Untuvikkoja sisältäviä laatikoita ei 9

11 Poikasten hyvinvoinnista huolehtiminen Vastakuoriutuneet, sairaat, vahingoittuneet tai poikkeavasti käyttäytyvät linnut on tarkastettava vähintään kaksi kertaa päivässä.(vna 673/2010) saa pinota päällekkäin, etteivät poikaset tukehdu. Laatikot jaetaan tasaisesti kasvattamon alueelle. Untuvikot päästetään puhtaalle hyvälaatuiselle pehkulle mahdollisimman nopeasti. Huolehditaan siitä, että kaikki poikaset löytävät veden ja rehun. Untuvikkojen kasvatuksessa voidaan soveltaa jalostajan ohjeita, ellei luomuohjeissa anneta kasvatuksesta tiukempia määräyksiä. Seurataan untuvikkojen käyttäytymistä sekä parvena että yksilöinä ja huolehditaan poikasten tasaisesta kehityksestä. Seurataan poikasten kasvua punnitsemalla niitä. Lasketaan 15- viikkoisten poikasten lauman tasaisuus. Valvotaan kasvattamon laitteiden toimivuutta, lämpötilaa ja suhteellista ilmakosteutta. Hoitajan on totutettava poikaset ihmisiin, erilaisiin ääniin ja ympäristön muutoksiin (esim. luonnonvalo) jo kasvatusaikana. 10

12 5.3 Poikasten ruokinta ja rehut Lainsäädäntöä ja ohjeita Eviran ohje 18217/2 (munivat kanat, luomusiipikarja) Minimivaatimukset luomunuorikoiden kasvatuksessa Ruokinta Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Eläimen terveydelle tiettävästi vaarallisen ruoan, juoman tai muun ravinnon antaminen hoidossa olevalle eläimelle on kiellettyä, samoin kuin sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen. (EläinsuojeluL9 ) Kanojen saatavilla on oltava riittävästi rehua sekä jatkuvasti juomavettä. Ruokinnassa on vältettävä rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia. (VNA 673/2010, 9 ) Luonnonmukaisessa tuotannossa eläinten ruokinnassa pyritään huomioimaan niiden ravinnontarpeet ja hyvinvointi. Näin menettelemällä voidaan saavuttaa korkealaatuiset tuotteet ja pitkäkestoinen tuotanto. (s. 18.) Ravintoaineiden vajauksesta kärsivät poikaset ovat alttiimpia erilaisille sairauksille ja käytöshäiriöille. Rehun laatua tarkkaillaan ja huolehditaan siitä, että rehuseos täyttää kasvavan linnun ravintoainevaatimukset. Etenkin hyvälaatuisen valkuaisen ja tärkeimpien aminohappojen saannista on huolehdittava. Ruokinnan onnistumista edesauttaa rehuseoksen suunnitteleminen analysoitujen rehuraaka-aineiden pohjalta. Huolehditaan rehusiilojen ja -varastojen puhtaudesta sekä rehun riittävyydestä. Pyritään estämään tuhoeläinten pääsy rehuvarastoihin. Punnitaan osa poikasista säännöllisin väliajoin ja seurataan, että parvi kehittyy tasaisesti. Luomurehut omalta tilalta Kanoille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. (VNA 673/2010, 9 ) Eläimet on ruokittava luonnonmukaisesti tuotetuilla rehuilla. (s. 18). Käytettävien rehujen tulee olla omassa yksikössä tuotettuja. Jos tilan oman tuotantoyk- Luomukananpoikasia kasvattavan tilan tulisi tuottaa kananpoikasten ruokinnassa käytettävä maataloudesta peräisin oleva rehu omalla luomutilalla. Mikäli tilan omat rehut eivät riitä, 11

13 sikön rehut eivät riitä, voidaan rehuja tuottaa myös yhteistyössä saman alueen muiden luonnonmukaisten tilojen kanssa. Teollisia rehuja ei voida laskea mukaan omavaraisuusprosenttiin.(s.18) voidaan osa rehusta hankkia toiselta luomutilalta tai luonnonmukaiseen valvontaan kuuluvasta yrityksestä. Luomurehuseoksen koostumusta voidaan täydentää teollisella luomutäysrehulla tai luomutiivisteellä, jotta poikasrehuun saadaan sopiva valkuaistaso ja aminohappopitoisuus. Virikerehu ja virikkeet Siipikarjan rehuseoksiin on lisättävä karkearehua päivittäin. (s. 20) Karkearehuja ovat nurmirehut, laidunruoho, naatit, viljakasvien oljet, viherjauhot (ei kuitenkaan ainoana karkearehuna) ja rehuna käytettävät juurikasvit (ei kuitenkaan peruna). (s. 20) Poikasille tuodaan karkearehua tarjolle heti ensimmäisestä ikäviikosta alkaen. Karkeaja virikerehuna voi käyttää esim. (apila)heinää, ruohoa, laidunta sekä pestyjä juureksia. Pehkun sekaan heitellyt jyvät toimivat myös virikkeinä ja antavat poikasille mahdollisuuden lajinmukaiseen syömiskäyttäytymiseen. Virikkeiden käyttö ennaltaehkäisee ja vähentää höyhenten nokkimista. Sallitut eläinperäiset rehut Rehulaki 86/2008 Ainoastaan sellaisten luonnonmukaisten eläinperäisten rehuaineiden käyttö on sallittua, jotka mainitaan toimeenpanoasetuksen liitteessä V 2. jaksossa. Kananpoikasten rehuseosta voidaan täydentää kalajauhoa sisältävällä teollisella luomutuotantoon hyväksytyllä rehulla. Luomumunat ovat sallittuja untuvikkojen ruokinnassa. Sallitut kivennäis- ja hivenaineet Sallitut kivennäiset ja hivenaineet on mainittu toimeenpanoasetuksen liitteissä V ja VI (s. 21). (s ) 12

14 Vitamiinit Luonnonmukaisessa tuotannossa eläinten vitamiinitarve pyritään tyydyttämään käyttämällä luonnollisia vitamiinilähteitä. Siipikarjan ruokinnassa luonnonvitamiinien kanssa identtisten synteettisten vitamiinien käyttö sallitaan. (s.21, 43) 5.4. Tautien ennaltaehkäisy ja eläinlääkinnälliset hoidot Lainsäädäntöä ja ohjeita Eviran ohje 18217/2 (munivat kanat, luomusiipikarja) Minimivaatimukset luomunuorikoiden kasvatuksessa Hyvinvoinnista huolehtiminen Kanojen hyvinvointi on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Vastakuoriutuneet, sairaat, vahingoittuneet tai poikkeavasti käyttäytyvät linnut on kuitenkin tarkastettava vähintään kaksi kertaa päivässä. Kana on tarkastettava yksilöllisesti, jos se yleistarkastuksen perusteella on tarpeen. Jos tarkastuksessa havaitaan tavanomaisesta poikkeavaa, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asian selvittämiseksi ja korjaamiseksi.(vna 673/2010, 7 ) Luonnonmukaisessa eläintuotannossa korostuu tautien ennaltaehkäisyn merkitys. Eläinten hyvinvointia edistetään: valitsemalla luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoituksenmukaiset eläinrodut ja linjat, hoitamalla eläimiä lajinmukaisesti, käyttämällä korkealaatuisia rehuja, mahdollistamalla eläinten säännöllinen jaloittelu ja kesäaikaan laiduntaminen sekä välttämällä liian suurta eläintiheyttä ja siitä eläinten terveydelle aiheutuvia ongelmia. Eläinten hyvinvoinnin kautta eläimen vastustuskyky ja luontainen immuunijärjestelmä paranevat. Näin voidaan ennaltaehkäistä infektioita ja eläinten sairastumista. (s.22) Käytetään aikaa poikasten tarkkailuun päivittäin ja seurataan esim. poikasten orsien käyttöä. Kiinnitetään huomio mahdollisiin nokkimisjälkiin höyhenpuvussa. Mikäli höyhenten nokkimista esiintyy, pyritään selvittämään mahdollinen syy ja muuttamaan esim. olosuhteita tai ruokintaa. Kartoitetaan riskit ja pyritään välttämään niiden esiintymistä. Näitä ovat esim. sairaat, kuihtuneet tai pelokkaat poikaset. Tietyt paikat saattavat aiheuttaa riskejä, esim. nurkat tai vetoisat alueet. Myös tiettynä ajankohtana, esim. ruokinnassa (ruokintalaitteiden toimivuus), saattaa riskejä olla enemmän. 13

15 Kylmä vuodenaika saattaa myös aiheuttaa ongelmia pehkun kunnolle ja kanalan ilmanvaihdolle. (Bestman ym. 2011) Otetaan salmonellavalvonta-ohjelman mukaiset näytteet: untuvikkojen saapuessa kasvattamoon sekä 2 viikkoa ennen parven siirtoa kanalaan. Seurataan mahdollisten kanapunkkien esiintymistä ns. punkkipyydysten avulla. Kuolleet poikaset kerätään pois tarkastuskäyntien yhteydessä. Tautiriskien hallinta ETT:n Tautiriskien hallinta siipikarjatiloilla ult/files/user_files/ohjeet_j a_lomakkeet/tautisuojaus %20siipikarja.pdf Noudatetaan huolellisuutta ja hyvää hygieniaa. Noudatetaan tautisulkua ja ETT:n suosituksia tautiriskien hallinnasta. Sairaiden poikasten hoitaminen Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muutoin ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille.(eläinsuojelul 14 ) Mikäli eläin kaikesta huolimatta sairastuu tai loukkaantuu, on se viipymättä hoidettava asianmukaisesti. Tarvittaessa on eläin eristettävä eläinten hoitoon soveltuvaan tilaan. Eläinten hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. (s.22) Sairaat tai nokitut poikaset otetaan pois parven seasta omaan erilliseen tilaan ja hoidetaan terveeksi tai lopetetaan. Pyritään estämään mahdollisten tarttuvien tautien leviäminen. Lähetetään tarvittaessa kuolleita tai lopetettuja poikasia tutkittavaksi (Eviran ohjeet). Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sil- 14

16 Lääkintä Rajoitusten ulkopuolella olevat lääkkeet le on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava. (EläinsuojeluA 11 ) Laki eläinten lääkitsemisestä 617/1997 Eläinten lääkintään saa käyttää vain sellaisia lääkevalmisteita, jotka on Suomessa hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille Tilalla saa olla vain eläinlääkärin määräämiä lääkevalmisteita. Esimerkiksi loislääkkeiden tulee olla eläinlääkärin määräämiä. Kasvun ja tuotannon edistämiseen tarkoitetut aineet (myös antibiootit, kokkidiostaatit, ja muut kasvunedistämiseen tarkoitetut valmisteet ovat kiellettyjä. (s. 22) Lääkehoitoihin ei lueta loislääkitystä, rokotteita (immunologiset eläinlääkkeet) eikä pakollisia taudinvastustusohjelmiin kuuluvia lääkityksiä. (s. 23.) Varoajan noudattaminen Viimeisen hoitokerran jälkeen on noudatettava lääkevalmisteelle tai lääkeaineelle määrättyä varoaikaa, ennen kuin kyseisestä eläimestä saatuja tuotteita voidaan luovuttaa elintarvikkeeksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa 15

17 varoaika on kaksinkertainen normaaliin varoaikaan verrattuna. Mikäli varoaika on 0 vrk, myös luonnonmukaisessa tuotannossa varoaika on 0 vrk.(s ) Lääkitseminen kirjataan muistiin Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta ja kuolleiden eläinten lukumääristä. (EläinsuojeluL 26a ) Eläinten lääkitseminen on merkittävä muistiin ja kirjanpidosta on selvittävä: lääkkeiden säilytyspaikka, tilalle ostetut lääkkeet, eläimille käytetyt lääkkeet (tarkasti eriteltynä ohjeiden mukaan).(s. 23) Säilytetään lisäksi hautomosta saadut muistiinpanot mahdollisista rokotuksista ja lääkityksistä. Lääkitsemisen vaikutus luomukelpoisuuteen Eläintä, jonka tuotantoelinkaari on alle vuoden (esim. lihasiat ja siipikarja), voidaan lääkitä hyväksytysti vain kerran eläimen elinaikana. Toisen lääkintäkerran jälkeen on eläimen aloitettava siirtymävaihe alusta.(s. 23.) Munantuotantoon tarkoitetulla siipikarjalla siirtymävaihe on 6 vk (s. 13). Hoitokerraksi katsotaan kaikki yhtä sairastapausta varten annetut lääkehoidot edellyttäen, että kyseessä on saman sairauden hoito. Tarkastelujakso on 12 kuukautta taaksepäin viimeisestä hoitotapahtumasta. (s. 23.) Munantuotantoon kasvatettavaa nuorikkoa voi sallitusti lääkitä yhtä sairastapausta varten vain kerran ennen 18 viikon ikää. Mikäli se lääkitään toisen kerran (eri sairaus), niin se joutuu siirtymävaiheeseen ja on luomukelpoinen vasta 6 viikon kuluttua viimeisestä lääkehoidosta. Sairaan poikasen lopettaminen Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Lopettamisen suorittavalla henkilöllä tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetus- 16

18 Kuolleiden poikasten hävittäminen tekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. --- Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen. (EläinsuojeluA 10.luku 30 ) Nisäkäs- tai lintulajeihin kuuluva tuotantoeläin, turkiseläintä lukuun ottamatta, saadaan lopettaa ainoastaan ampumalla taikka sähkövirtaa tai hiilidioksidia käyttämällä. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan lisäksi lopettaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella tai murtamalla alle kolme kiloa painavan eläimen niska nopeasti ja tehokkaasti. (EläinsuojeluA 10.luku 33 ) Siipikarjan raatojen hävitys tapahtuu joko raatokeräilyyn osallistumalla tai polttamalla ruhot hyväksytyssä polttolaitoksessa. Siipikarjan raatojen hautaaminen on EUsäädösten mukaan kielletty muualla kuin syrjäisillä alueilla. Maaja metsätalousministeriö on määritellyt keräilyalueen. Keräilyalueen ulkopuolelle jäävät osat ovat syrjäisiä alueita siipikarjan osalta. Mikäli raatoja säilytetään tiloilla tulee ne säilyttää asianmukaisesti kylmä- 17

19 laitteiston avulla. Aiheesta lisää sivuilla: art/sivutuote/havittamin en.html# Poikaskasvattamon olosuhteet Lainsäädäntöä ja ohjeita Eviran ohje 18217/2 (munivat kanat, luomusiipikarja) Minimivaatimukset luomunuorikoiden kasvatuksessa Kasvattamon olosuhteet Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.(eläinsuojelul 2.luku 4 ) Kanojen pitopaikan on oltava materiaaleiltaan, rakenteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen, että kanojen vahingoittumisen vaara on mahdollisimman vähäinen. Kanojen pitoon tarkoitettujen eläinsuojien ja häkkien sisäpintojen sekä kanojen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuojaaineita, maaleja tai mui- Häkkikasvatus on kielletty.(s. 31) Eläinten pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen. Eläinten pitopaikassa tulisi ottaa huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen hyvinvointitekijät määräytyvät muun muassa eläinlajin, rodun, iän, sukupuolen ja kasvatuserän koon mukaan. (s. 27) Eläimillä tulee olla riittävästi tilaa seisoa luonnollisessa asennossa, kääntyä ympäri ja asettua helposti makuulle niin, että kaikki eläimet mahtuvat makaamaan yhtä aikaa. (s. 27) Eläimellä on oltava mahdollisuus myös hoitaa itseään ja tehdä muita lajille tyypillisiä luonnollisia liikkeitä. (s. Luomu-untuvikkoja ja -nuorikoita ei saa kasvattaa häkeissä. Kananpoikaset kasvatetaan samantyyppisessä pitojärjestelmässä, jossa niitä täysikasvuisina tullaan pitämään. Sellaiset keinoemot ovat suositeltavia, joiden alla poikaset voivat levätä hämärässä ja lämpimässä. Ensimmäisestä elinviikosta lähtien linnuilla on oltava tarjolla kylpyja kuopimismateriaalia esimerkiksi kutterinpurua tai hienoa hiekkaa, sekä mahdollisuus suojautumiseen ja piiloutumiseen. Virikkeellinen ympäristö motivoi poikasen tutkimuskäyttäytymistä. Ensimmäisten kahden viikon ajan poikasia voidaan pitää kerroslattiakasvattamon rehua 18

20 ta aineita siten, että ne voivat aiheuttaa kanoille myrkytyksen. (VNA 673/2010, 3 ) Jos eläinsuojan ilmanvaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen on oltava mahdollisuus myös laitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimivassa ilmanvaihtolaitteistossa on tarvittaessa oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti. (VNA 673/2010, 4 ) 27) Kun siipikarjalla ei ole mahdollisuutta päivittäiseen ulkoiluun, esimerkiksi talvikaudella tai yhteisön lainsäädännön perusteella asetettujen rajoitusten aikana, tulee lintujen saatavilla olla pysyvästi riittävä määrä karkearehua ja siipikarjan luontaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen soveltuvia materiaaleja. (s. 31) ja vettä sisältävällä tasolla, jotta poikaset oppivat löytämään rehun ja veden, vaikka eläintiheys mahdollisesti hieman ylittyisikin. Ritilä on tällöin peitettävä paperilla ja ritilälle on asetettava kylpemiseen ja kuopsuttamiseen sopivaa materiaalia. Melutaso on pidettävä kanalassa mahdollisimman alhaisena. Jatkuvaa tai äkillistä melua on vältettävä. Kanat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (db(a)).(vna 673/2010, 4 ) Kasvattamon pienilmasto Vaarallisten kaasujen suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita siipikarjarakennuksissa saa ainoastaan lyhyellä aikajaksolla ylittää (ppm = miljoonasosa, cm 3 /m 3 ): Hiilidioksidi, CO 2 : 3000 ppm Ammoniakki, NH 3 : 20 ppm * (25 ppm MMM- RMO) Rikkivety, H 2 S: 0,5 ppm Ilmanvaihto, lämpötila, suhteellinen kosteus, kaasupitoisuus ja pölytaso on pidettävä tasoilla, joista ei ole eläimille haittaa. Olosuhteiden raja-arvosuositukset on määritetty eläinsuojelusäädöksissä. Rakennuksissa on oltava riittävästi raitista ilmaa ja luonnollista valoa.(s. 27) Huolehditaan kasvattamon pienilmaston hyvästä laadusta ja noudatetaan jalostajan suosittelemaa lämpötilaa eri ikävaiheissa. 19

21 Luonnollinen valo ja ikkunapinta-ala Häkä, CO: 5 ppm Orgaaninen pöly: 10 mg/m 3 (MMM-RMO C 2.2) *) VNA 375/2011 Suosituslämpötila: Kana, yli 5 kk, 18 o C Broileri, 1 vrk, 34 o C Broileri, 5 vkr, 31 o C Broileri, 16 vrk, 27 o C Broileri, 25 vrk, 23 o C Broileri, 35 vrk, 21 o C (MMM-RMO C 2.2) Kanoilla valo vaikuttaa sukukypsyyden saavuttamiseen ja munantuotantoon. Munantuotannon kannalta on tärkeää, millaista valaistusta poikanen on saanut ensimmäisen elinviikon aikana. Ensimmäisen elinviikon aikana valaistus saa olla melko voimakasta eli noin Lx, jotta poikaset oppivat löytämään rehun ja veden, mutta tämän jälkeen voimakkuutta voidaan vähentää 5 10 Lx:iin. Sekä munituskanalassa että broilerihallissa ei ole suotavaa vähentää valaistusta alle 5 Lx:n. Valon tarpeen vaihtelun vuoksi kanalan mahdollisten ikkunoiden valaistustehoa tulisi voida säädellä. (MMM-RMO, C3) Ikkunoiden tai muun valoa läpäisevän materiaalin pinta-ala seinissä ja/tai katossa on oltava vähintään 1/20 eläinsuojan lattiapintaalasta. (s. 28) Siipikarjan päivittäistä valojaksoa voidaan täydentää keinovalaistuksella enintään 16 tuntiin. Yhtäjaksoisen lepoajan, jolloin ei käytetä keinovalaistusta, on oltava vähintään kahdeksan tuntia. (s. 31) Luonnollinen päivänvalo sisällytetään jalostajan valo-ohjelmaan. Yhtäjaksoisen lepoajan on oltava vähintään kahdeksan tuntia. Noudatetaan valoohjelmaa siten, etteivät nuorikot ala munia ennen 18 viikon ikää. Kasvattamon ikkunoiden tulee olla peitettävissä kesän valoisina aikoina riittävän lepoajan takaamiseksi. Valon määrää on myös voitava rajoittaa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Jos eläinsuojan valaistukseen käytetään pääasiassa lamppuja, kanoille on järjestettävä sopiva lepoaika vähentämällä riittävästi valon voimakkuutta. Käytettäessä pääasiassa luonnonvalaistusta ikkunat on sijoitettava 20

22 siten, että valo jakautuu tasaisesti eläinsuojan eri osiin. Munivien kanojen valaistusrytmin on oltava sellainen, että vuorokaudessa on riittävän pitkä yhtäjaksoinen pimeä aika. (VNA 673/2010) Parven koko Kussakin siipikarjarakennuksessa saa olla enintään 4800 kananpoikaa tai 3000 munivaa kanaa. Yhdeksi siipikarjarakennukseksi voidaan määritellä sellainen osa rakennusta (osasto), jossa on kiinteät väliseinät. Väliseinässä ei saa olla avonaisia luukkuja tai reikiä, ovien tulee olla kiinteät. Osastossa tulee olla oma itsenäinen ilmastointi ja lannanpoistojärjestelmä. Osastoilla voi olla yhteinen ruokintaja munankeruulaitteisto. Ennen Euroopan Unionin yhteisten luomunuorikoiden kasvatusta koskevien ohjeiden valmistumista sallitaan seuraava käytäntö: Kussakin siipikarjarakennuksessa saa olla enintään kananpoikaa, jolloin poikaset on jaettu maksimissaan 6000 poikasen parviin. Parvet on erotettava toisistaan riittävän korkeilla (lattiasta kattoon saakka ulottuvilla) verkoilla ja/tai väliseinillä. Eläintiheys Poikasten enimmäislukumäärä neliömetriä kohti: Ikä 0-6 vk: 25 poikasta/m 2 ; yli 6 vk: 15 poikasta/m 2, yli 12 vk:10 poikasta/m 2 (VNA 673/2010, liite) Poikasten enimmäismäärä lattianeliömetriä kohti. Kiinteät kasvattamot: Ikä: 0-3 vk: 25 kpl/m 2, yli 3->6 vk:20 kpl/m 2, yli 6->10 vk:14 kpl/m 2, yli 10->18 vk:10 kpl/m 2 (21 kg/m 2 ) liikkumiseen käytettävissä olevaa alaa. Siirrettävät kasvattamot: yli 10 vk:16 poikasta/lattiam 2 (30 kg/m 2 ) Sellaisissa kanaloissa, joiden yhteydessä on 21

23 veranta ja jonne poikaset pääsevät valoisana aikana rajoituksitta, voidaan lämmitetyssä osassa öisin pitää enintään 13 nuorikkoa/m 2 käytettävissä olevaa liikkumistilaa. Monikerroskanalassa voidaan pitää maksimissaan 24 lintua/m 2 lattia-alaa 12 ikäviikosta lähtien. Lattia-ala ja pehku Kanojen pitopaikan lattian tai pohjan on oltava kanoille sopivasta materiaalista sekä sellainen, että se ei aiheuta linnuille vahinkoa. Lattian tai pohjan on oltava sellainen, että se tukee riittävästi linnun jalkojen jokaista eteenpäin osoittavaa kynttä. Jos kanoja pidetään verkkopohjalla, verkon langan paksuuden on oltava vähintään kaksi millimetriä.(vna 673/2010, 3 ) Kanojen käytettävissä on oltava pehkua nokkimista ja kuopimista varten (avokanalat) (VNA 673/2010, 12 ) Vähintään 1/3 lattiapinta-alasta on oltava kiinteää lattiaa (ei rakoja, ritilöitä tai verkkoa), joka on oltava peitetty olkien, puulastujen, hiekan tai turpeen kaltaisella kuivikkeella.(s. 31) Muniville kanoille tarkoitetuista siipikarjarakennuksissa riittävän suurta osaa kanojen käytössä olevasta lattiapinta-alasta on voitava käyttää lintujen ulosteiden keräämiseen. (s. 31) Vähintään 1/3 lattiaalasta on oltava kiinteää lattiaa, joka on peitetty puhtaalla kuivikkeella. Kuopimis- ja kylpymateriaalia tulee olla vähintään 5 cm:n kerros ja se on pidettävä irtonaisena, kuivana ja puhtaana. Ruokinta- ja juoma-astiat Ruokintakourun reunan pituus, cm/poikanen: 0-6 vk:2 cm, yli 6 vk: 5 cm, yli 12 vk: 5 cm Vesikourun reunan pituus, cm/poikanen: 0-6 vk:0,5 cm, yli 6 vk: 0,65 cm, yli 12 vk: 0,65 cm Poikasia/pyöreä vesiastia enintään: 0-6 vk:150, yli 6 vk: 100, yli Kaikkien eläinten on saatava sopivaa ravintoa ja juotavaa ja niiden on voitava helposti päästä ruokinta- ja vedensaantipaikoille. Ruokinta- ja juomalaitteet on sijoiteltava siten, että kaikki poikaset saavat vaikeuksitta rehua ja vettä. Kaikkien poikasten täytyy mahtua syömään samaan aikaan. Vesiastiat tulee voida puhdistaa helposti eivätkä ulosteet saa liata juomavettä. Ruokintakourun reunan 22

24 12 vk: 100. Jos kananpoikasten juottoon käytetään nippoja, on niitä oltava riittävä määrä suhteessa kananpoikasten määrään. (VNA 673/2010, Liite) Kanojen ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pidettävä puhtaina. Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä. (VNA 673/2010, 9 ) pituus, vähintään: 0-6 vk:2 cm, yli 6 vk: 5 cm, yli 12 vk: 5 cm /poikanen Vesikourun reunan pituus, vähintään: 0-6 vk:0,5 cm, yli 6 vk: 0,65 cm, yli 12 vk: 0,65 cm /poikanen Poikasia/pyöreä vesiastia enintään: ikä 0-6 vk:150, yli 6 vk: 100, yli 12 vk: 100. Vesinippoja on oltava riittävä määrä, vähintään yksi vesinippa jokaista alkavaa 20 poikasen ryhmää kohden. Orsien pituus Kanalassa on oltava tarkoituksenmukaisia orsia, joiden pituuden lintua kohden on oltava vähintään 15 senttimetriä. Orsien on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että kanat voivat käyttää niitä vaikeuksitta, eikä niissä saa olla teräviä kulmia. (avokanalat) (VNA 673/2010, 12 ) Kanoilla ja helmikanoilla on oltava orsia, jotka ovat sijoitettu irralleen kanojen käytössä olevan lattia-/ritilätason pinnasta. Orsien tulee olla mitoiltaan mukautettu kasvatuserän suuruuteen ja lintujen kokoon. Orsien pituuden vähimmäisvaatimukset on esitetty Taulukoissa 2 ja 3 (18 cm/kana). Orsien pituuteen ei lasketa ruokinta- tai vesilinjojen putkia.(s. 31, 38, 40) Ensimmäisestä ikäviikosta lähtien poikasilla on oltava mahdollisuus nousta lattia/ritilätasoa korkeammalle. Orsien tulee olla irti ritilästä tai lattiasta. Orsissa ei saa olla teräviä kulmia ja niiden halkaisija on suhteutettu poikasten kokoon. Orsien vähimmäispituus: ikä 0-10 vk: 4 cm/lintu, yli 10 vk: 10cm/lintu. Kasvattamon tyhjennys ja puhdistaminen Kaikki tilat, laitteet ja välineet, joiden kanssa munivat kanat ovat kosketuksissa, on puhdistettava ja desinfioitava kauttaaltaan säännöllisesti ja aina, kun tila tyhjennetään ja en- Terveyssyistä rakennukset tulee pitää tyhjänä jokaisen siipikarjaerän jälkeen. Tänä aikana rakennus laitteineen on puhdistettava ja desinfioitava. Eläinsuojien puhdistukseen Kasvattamo tyhjennetään, puhdistetaan ja desinfioidaan kasvatuserän jälkeen ennen kuin uusi poikaserä tuodaan rakennukseen. Rakennusta pidetään 23

25 nen kuin uusi kanaerä tuodaan sisään. (VNA 673/ ) Erätaukopesu ja desinfiointi siipikarjatiloilla.(ett, 2009) ult/files/user_files/ohjeet_j a_lomakkeet/eratauko.pdf voidaan käyttää ainoastaan toimeenpanoasetuksen liitteessä VII mainittuja aineita. Huolehtimalla eläinsuojan yleisestä puhtaudesta, voidaan välttää hyönteisten ja jyrsijöiden houkuttelua rakennuksen ympäristöön. Ainoastaan toimeenpanoasetuksen liitteessä VII olevia aineita on sallittua käyttää eläinsuojien ja eläintenpidossa käytettävien laitteiden puhdistuksessa ja desinfioimisessa. (s. 34, 45) tyhjänä riittävän kauan puhdistamisen jälkeen, jotta rakenteet ennättävät kuivua. Tuholaisten torjunta Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta. (VNA 673/2010, 3 ) Hyönteisten ja muiden tuholaisten torjuntaan eläinsuojissa ja eläinten pidossa käytettävissä laitteissa on sallittua käyttää ainoastaan toimeenpanoasetuksen liitteessä II sekä rekisteröityjä jyrsijöiden torjuntaan käytettäviä aineita (ainoastaan pyydyksissä käytettävät aineet).(s.34) 5.6. Ulkoilu Lainsäädäntöä ja ohjeita Eviran ohje 18217/2 (munivat kanat, luomusiipikarja) Minimivaatimukset luomunuorikoiden kasvatuksessa Ulkoiluaika Ulkona saa ympärivuotisesti kasvattaa vain sellaisia tuotantoeläinlajeja ja rotuja, jotka soveltuvat ulkokasvatukseen. (EläinsuojeluA 396/ ). Siipikarjan on päästävä ulkotiloihin aina, kun sääolosuhteet sen sallivat, vähintään toukokuusta lokakuuhun. Ulkoiluajan on aina kun mahdollista oltava vähintään 1/3 siipikarjan Poikasten tulee päästä ulkoilmaan toukokuusta lokakuuhun, ellei sitä ole viranomaissäädöksillä rajoitettu, elleivät sääolosuhteet ole epäsuotuiset tai elleivät poikaset ole liian 24

26 MMM:n asetus 386/2006 varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä. Siipikarjan pitäminen ulkona on kielletty maaliskuun alusta toukokuun loppuun. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. (MMM:n asetus 81/2011, 4 a ). elämästä. Siipikarjalle epäsuotuisia säätiloja, jolloin lintuja ei tarvitse ulkoiluttaa, ovat muun muassa rankkasade, pakkanen tai erittäin kova tuuli. (s. 32) nuoria, loukkaantuneita tai sairaita. Ulkoilun aloittamisikä Veranta tai terassi Alle 6 viikon ikäisiä poikasia sekä sairaita tai loukkaantuneita lintuja voidaan pitää sisätiloissa sääolosuhteista riippumatta. (s. 32) Poikaset lasketaan viimeistään 12 ikäviikon iässä valoisana aikana verannalle. Ulos tarhaan poikaset voidaan laskea aikaisintaan 8 viikon ikäisinä, jos verantaa ei ole ja mikäli poikasten höyhentyminen ja ulkoilman lämpötila ovat riittäviä. Ulkotarhaan nuorikot tulee laskea viimeistään munituskanalaan siirtämisen jälkeen viikon iässä. Veranta on kasvattamon välittömässä yhteydessä oleva valoisa (luonnonvalo + muu valaistus), katollinen rakennus, jonne kasvattamosta on helppo päästä. Seinät voivat olla kokonaan tai osittain verkkoa. Veranta on kooltaan vähintään ¼ käytettävissä olevasta kanalan lattia-alasta ja sen suositellaan olevan vähintään 3 m leveä ja riittävän korkea, jotta hoitaja pystyy vai- 25

27 Ulosmenoluukut Jos kanoilla (väh. 350 kanaa) on mahdollisuus päästä ulos, ulkotilaan on johdettava useita vähintään 35 senttimetrin korkuisia ja vähintään 40 senttimetrin levyisiä ulosmenoluukkuja. Ulosmenoluukut on sijoitettava rakennuksen koko pituudelle, ja niiden yhteenlasketun leveyden on oltava vähintään 2 metriä jokaista 1000 kanan ryhmää kohden. (VNA 673/2010, 13 ) Rakennuksissa on oltava siipikarjan kokoon nähden soveltuvat ulosmeno- ja sisääntuloluukut. Luukkujen yhteenlaskettu leveys on vähintään neljä metriä siipikarjan käytössä olevan rakennuksen sataa pintaalaneliömetriä kohden. (s. 31) Rakennukset on rakennettava siten, että kaikki linnut pääsevät helposti ulkotiloihin. (s. 31). Mikäli liikkuminen ulkoja sisätiloihin tapahtuu ns. terassirakennelmien kautta, voidaan keuksitta huolehtimaan poikasten hoidosta. Verannalle laskemisen tarkoitus on totuttaa poikaset ulkoilmaan ja luonnonvaloon. Se lisää jaloittelutilaa sekä tarjoaa turvallisia kuopsutusja kylpymahdollisuuksia. Poikaset voidaan laskea ulkoilmaan epäsuotuisallakin säällä. Verannan lattia peitetään esim. 5 cm pehkukerroksella tai muulla kylpemiseen ja kuopsuttamiseen sopivalla materiaalilla sekä muilla virikkeillä. Verannalla voi olla myös orsia ja erillisiä hiekkakylpylaatikoita. Verannan lattian tulee olla kiinteää materiaalia, joka on puhdistettavissa poikaserän jälkeen. Suoraan kasvattamosta ulos aukeavien luukkujen yhteenlasketun leveyden tulee olla vähintään 2 metriä poikasten käytössä olevan rakennuksen sataa pintaalaneliömetriä kohti. Kanalasta verannalle olevien luukkujen leveys voi olla pienempi, kuitenkin vähintään 1 metri poikasten käytössä olevan rakennuksen sataa pinta-alaneliömetriä kohti. 26

28 ulosmeno- ja sisääntuloluukuiksi laskea terassin ja ulkotilan väliset luukut. Siipikarjarakennuksen sisätilojen ja terassin välisiä luukkuja ei tällöin lasketa kulkuluukkujen yhteenlaskettuun leveyteen, mutta näiden kulkuluukkujen tulee kuitenkin olla vähintään metri (1 m) siipikarjan käytössä olevan rakennuksen sataa pintaalaneliömetriä kohden. (s. 31) Yksittäisten aukkojen koko on mitoitettava siipikarjan kokoon, vähintään eläinsuojelumääräysten mukaisesti. Lattiakanaloissa, joista eläimet pääsevät ulos on yksittäisen kulkuaukon oltava vähintään 35 cm korkea ja 40 cm leveä. (s. 32) Ulkotarha Ulkotarhan on oltava eläimelle turvallinen. Tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu. Tarhan aitauksen tulee olla rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tarhattavalle eläinlajille sopiva ja sellainen, että se estää eläintä karkaamasta.(eläinsuojelua 396/ ) Jos kanoilla on mahdollisuus päästä ulos, eläinsuojasta ulos johtavan kulkureitin on oltava kanoille turvallinen. Ulkotarhan aitojen Siipikarjan ulkoilualueen kokonaispinta-alan tulee olla vähintään Taulukon 3 mukainen, jollei toimija ole hakenut poikkeusta noudattaa Taulukon 2 tilavaatimuksia (kohta 8.6). (s , 40) Munivat kanat ja broilerit: 4 m 2 /kana vuorotteluun käytettävissä olevaa pinta-alaa. (Taulukko 3b) (s. 40) Mikäli poikasilla ei ole käytössään verantaa, niille järjestetään pääsy kasvipeitteiseen ulkotarhaan. Ulkoilualueen koon tulee olla vähintään 0,5 m 2 /poikanen ja poikasella tulee olla esteetön pääsy takaisin kasvattamoon rehun ja veden luo. Mikäli tarha katetaan kokonaan tai osittain verkolla, tulee verkon sijaita vähintään 200 cm:n korkeudella, jotta hoitaja pystyy huolehtimaan poikasten ja tar- 27

29 on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään kanojen vahingoittuminen. (VNA 673/2010) han hoidosta. Ulkotarhan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon kanojen lukumäärä ja tarhan pohjan laatu. Tarhan pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Ulkotarhassa ei saa olla rakenteita tai esineitä, jotka saattavat vahingoittaa lintuja. Kanoilla on tarvittaessa oltava ulkona sopivia säänsuojia. (VNA 673/2010) Ulkoilualueen kasvipeitteisyys Ulkotiloista tulee olla yli 50 % kasvuston peitossa. Kasvustolla tarkoitetaan ruohon peittämää laidunaluetta, puita ja pensaita. (s. 32) Ulkotarhassa tulee olla alus- ja suojakasvillisuutta. Suojautumismahdollisuus Ulkotarhassa olevilla eläimillä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. (EläinsuojeluA 396/ ) Tarhassa on oltava mahdollisuus päästä suojaan epäsuotuisilta sääoloilta ja petoeläimiltä. Tarvittaessa tarhassa on oltava asianmukaiset juottolaitteet. (VNA 673/2010, 13 ) Siipikarjalla on oltava mahdollisuus hakeutua suojaan ulkotarhassa. Jos ulkoilualueella ei ole puita tai pensaita, on sinne rakennettava suojarakennelmia esimerkiksi olkipaaleista. (s. 32) Ulkotarhaan voidaan istuttaa puita tai pensaita tai viljellä suurikokoisia kasveja, joiden suojaan poikaset voivat hakeutua. Tarha voidaan varustaa myös erilaisilla suojarakennelmilla ja suojaverkoilla. Tarhasta pyritään tekemään sellainen, että poikaset kokevat siellä oleskelun ja liikkumisen turvalliseksi. Vältetään sellaisen rehuaineksen antamista, 28