An einem Strang ziehen

Transkriptio

1 saatesanat An einem Strang ziehen Kun pastori Hannu (Hinski) Honkkila saapui maaliskuussa 1971 Saksaan aloittamaan Keski-Euroopan siirtolaistyötä, hän suuntasi ensimmäisenä askeleensa Hampurin merimieskirkolle. Siellä merimiespappi Göran Hellbergin kanssa katseltiin karttaa ja todettiin, että Köln näyttää olevan sopivan keskellä, hän muistelee. Vuosikymmenien kuluessa on tapahtunut paljon: on kehitelty ideoita ja heitetty osa niistä roskakoppaan; seurakuntia on perustettu ja jotkut niistä ovat ehtineet taas jo lopettaakin yhdistystoiminnan; on luotu työmuotoja ja luovuttu joistakin vanhentuneina. Über die Jahrzehnte hat sich die finnische kirchliche Arbeit verändert. So ist auch eine Anpassung der Strukturen notwendig geworden. Die neue finnische Pastorin für Norddeutschland, Päivi Vähäkangas, wird in Hamburg wohnen und auch für die Gemeinden Bremen, Kiel und Lübeck zuständig sein. Die finnischen Gemeinden Bielefeld und Hannover werden bereits von der finnischen Pfarrerin für Ostdeutschland, Päivi Lukkari, betreut. Die Leitung der finnischen Seemannskirche in Norddeutschland (Hamburg und Lübeck) ist von den pastoralen Diensten abgekoppelt und wird von Satu Oldendorff wahrgenommen. Sowohl in Hamburg als auch in Lübeck stehen die Räumlichkeiten der Seemannskirche auch für die finnische kirchliche Arbeit vor Ort voll zur Verfügung. Wir freuen uns über die erweiterte Zusammenarbeit mit der Finnischen Seemannskirche und auf die neue Partnerschaft mit der Nordelbischen Evangelisch-Lutherischen Kirche und dem Kirchenkreisverband Hamburg, der der Arbeitgeber von Päivi Vähäkangas ist! Am Ende des Jahres sagen wir danke. Wir bedanken uns für die gute Zusammenarbeit bei den finnischen Gemeinderäten und ihren Redakteurinnen, allen Autorinnen und Autoren, unseren Kooperationspartnern und Anzeigenkunden und allen, die unsere Arbeit unterstützt haben. Unser Dank gilt auch Ihnen, liebe Leserinnen und Leser. Wir wünschen Ihnen ein besinnliches Weihnachtsfest und ein gutes neues Jahr 2012! Renkaan toimitus kiittää sydämellisesti lukijoitaan, seurakuntien kirkkoraateja ja tiedottajia, artikkelien kirjoittajia, yhteistyökumppaneita, ilmoittajia ja työmme tukijoita hyvästä yhteistyöstä kuluneena vuonna. Toivotamme teille siunattua joulua ja hyvää uutta vuotta 2012! Mauri Lunnamo, päätoimittaja Mari Mansikka ja Ritva Prinz SKTK:n toimisto suljettu ist das ZfkA-Büro geschlossen

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe TEEMA: Pohjois-Saksan suomalainen kirkollinen työ, osa 1 Uusi pappi Pohjois-Saksan uusi suomalaispappi Päivi Vähäkangas aloittaa tehtävässään Hän esittäytyy Renkaan lukijoille sivulla 8. Päivi tulee asumaan Hampurissa. Uusi yhteistyömaakirkko on Nordelbische Evangelisch- Lutherische Kirche, jonka ekumeniavastaava, pastori Martina Severin-Kaiser kertoo ajatuksiaan uudesta yhteistyöstä sivulla 9. 8 Kurssi kohti yhteistyötä Pohjois-Saksan suomalainen kirkollinen työ on järjestetty uudelleen. Tavoitteena on entistä saumattomampi yhteistyö suomalaisten seurakuntien ja Pohjois-Saksan Merimieskirkon välillä. Muutto uusiin tiloihin on tuonut uusia tuulia myös Lyypekin Suomi-Kodin toimintaan. Kurkista Suomi-Kodin arkeen ja lue pohjoisimman seurakuntamme Kielin juhlista sivulta 10 alkaen. 10 Lost heroes Dem finnischen Pianisten Iiro Rantala wurde bei seinem Konzert am 6. November im Rahmen des JazzFest Berlin offiziell der renommierte Jahrespreis der Deutschen Schallplattenkritik 2011 in der Sparte Jazz überreicht. Mehr dazu und weitere Kulturtipps auf S und im Internet auf den Seiten der Botschaft und des Generalkonsulats von Finnland unter 21 Eine Jugendgruppe abzugeben In seinem Jahr als Zivi in der deutschen Gemeinde in Helsinki hat Massimo Köster neben vielfältigen Küster- und Hausmeistertätigkeiten auch eine Jugendgruppe ins Leben gerufen. Massimos Jahr geht dem Ende zu und ein Nachfolger wird gesucht. Wäre das was für dich? Lies mehr auf S. 24 und Arkihuolesi kaikki heitä Nyt on aika jättää arkihuolet ja kiittää Kristuksen syntymästä ja iloita siitä, kirjoittaa piispa Wille Riekkinen joulutervehdyksessään. Tilaisuuden yhteiseen juhlimiseen tarjoavat lukuisat Kauneimmat joululaulut tilaisuudet, suomalaiset adventtihartaudet ja joulukirkot - myyjäisiä unohtamatta! Etsi lähin joulujuhla seurakuntasivuilta ja tule mukaan!

3 Reettakaisa Sofia Salo vihitty papiksi kuva: Antti Salo Piispa Wille Riekkinen toimitti papiksi vihkimisen pyhäinpäivänä Kuopion tuomiokirkossa. Papiksi vihkimisessä avusti mm. kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri, rovasti Ilkka Mäkelä, joka myös saarnasi messussa vuorisaarnasta. Ave crux spes unica Terve risti, ainoa toivo! tervehtii Kuopion tuomiokirkon alttariteksti. Sen yläpuolen maalauksessa Jeesus ikään kuin leijuu ristin päällä ja ennakoi tulevaa ylösnousemustaan. Pyhäinpäivän messussa yhdistyi kaksi asiaa: Kristukseen uskovien vapautuminen ajallisista kärsimyksistä kuolemassa ja jälleennäkemisen toivo aikojen lopulla taivaan valtakunnassa. Papiksi vihkimisen yhteydessä piispa Wille Riekkinen korosti, että kuolemanläheinen aihe liittyy myös papin tehtävään. Papin kanssa seurakuntalainen saa jakaa elämänsä murheet ja kärsimyksen. Sielunhoitajana pappi on rakkauden ammattilainen. Vihkimyksessä piispa laittoi jokaisen uuden papin kaulaan stolan pappeuden merkiksi. Samalla hän lausui Kristuksen sanat: Ota minun ikeeni harteillesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. Piispan avustajat pukivat jokaisen päälle messukasukan, jota pappi voi käyttää johtaessaan ehtoollisjumalanpalvelusta. Sen jälkeen piispa avustajineen siunasi jokaisen papiksi vihityn kätten päällepanemisella ja rukouksella, että kolmiyhteinen Jumala pyhittäisi tämän palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Sofia papin juhlapuvussa Anssi Elenius Mikä on Saksan suomalaisten suosituin joululaulu? Vaikuta ja äänestä loppiaiseen mennessä netissä facebook/saksansuomalaisten rengas tai lähetä postikortti SKTK:n toimistoon! Ehdolla ovat seuraavat laulut: 1. En etsi valtaa, loistoa 2. Enkeli taivaan lausui näin 3. Heinillä härkien kaukalon 4. Jouluyö, juhlayö 5. Kello löi jo viisi 6. Kulkuset 7. Petteri Punakuono 8. Soihdut sammuu 9. Sylvian joululaulu 10. Varpunen jouluaamuna Tulos julkaistaan Renkaan numerossa 3/2012 Rengas 1-2/2012 ilmestyy KV 1 tammi- ja helmikuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 3/2012 ilmestyy KV 9 maaliskuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 kuukauden sana Kristus kulkee rinnallasi Piispa Wille Riekkisen joulutervehdys Rengaslehden lukijoille ja Saksassa asuville suomalaisille jouluna 2011 Ihanaa, että meillä on taas kerran joulu, Kristuksen syntymäjuhla. Monen kohdalla se ainakin täällä Suomessa on tullut lähelle melkein hiipimällä kuin kaamosajan ehtoo. Tosin markettien kassat ovat soittaneet joulumusiikkia jo viikkotolkulla, joten tämä kirkkovuoden yksi kohokohta on ollut kyllä kaikkien aistittavissa. Sekin vielä yleisellä tasolla tiedostetaan, että joulu tuo sekä kotimaassa että Keski-Euroopassa etuoikeuden saada kuulla taas kerran ja joidenkin elämässä viimeisen kerran jouluevankeliumin, joka kertoo Jumalan rakkaudesta ihmislapsia kohtaan. Rakkaudesta, jonka hän osoitti meille kaikille Jeesuksen syntymässä, julkisessa toiminnassa, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Itse asiassa kaikki tapahtui 2000 vuotta sitten käännetyssä järjestyksessä. Jeesuksen ylösnousemus synnytti kristinuskon ja viestin: hän ei jäänyt kuolemaan, Jumala herätti hänet, hän elää ja on omiensa kanssa maailman loppuun saakka. Tämän elävän Vapahtajan läsnäolo tekee tärkeäksi Jeesuksen julkisen toiminnan, hänen sanansa ja tekonsa, vieläpä hänen syntymänsäkin. Kyllähän maailman Vapahtajan ja kuoleman tuhovoimat voittaneen Kristuksen syntymäpäivää kannattaa juhlia paljon suuremmasta syystä kuin jonkun keisarin, kuningattaren tai presidentin, omista merkkipäivistämme puhumattakaan. Jeesuksen syntymäjuhlan vietolla olemme kruunaamassa lopuillaan olevaa adventtiaikaa. Itse asiassa tähän joulun odotukseen on sisältynyt kaksi kerrosta tai syvädimensiota, jotka molemmat alkavat jo ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Ensinnäkin meillä on silloin tapana laulaa Hoosianna-hymniä, mikä tarkoittaa rukousta: Herra, auta ja pelasta. Pyyntö kohdistuu tietenkin sille läsnä olevalle Vapahtajalle, joka ylösnousseena kuoleman voittajana jo on vierellämme haluten meitä vetää puoleensa, auttaa ja opastaa elämän tiellä. Mutta mitä useampia adventtikynttilöitä joulun alla sytytämme, sitä enemmän mielessämme toisaalta löytyy tilaa myös sille seimen lapselle, josta kerran tuli ylösnoussut Herra. Viimeistään jouluyönä hän itse kolkuttaa sydämesi ovelle ja kyselee seimitilaa. Huomion kiinnittäminen tähän joulun lapseen on tärkeää sen tähden, että juuri Jeekuva: Kaija Pyykönen

5 kuva: Andreas Dort suksen syntymän kautta meille kaikkein tehokkaimmin puhutaan Jumalan rakkaudesta ja armollisuudesta ihmislapsia kohtaan. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tästä pienoisevankeliumista on hyvä muistuttaa joulunakin. Samalla on hyvä muistuttaa, että älä mittaa tuota Jumalan rakkautta omatekoisilla uskon mittareilla, tunteilla tai vaikkapa menestyksen tai siunauksen kokemuksilla. Nimittäin erityisesti silloin, kun koet olevasi elämässä heikoilla, kun pelkäät, hätäilet, kamppailet terveydestäsi tai kohtaat surun ja kärsimyksen, nuo omatekoiset mittarit antavat väärän viestin, joka masentaa ja vie katkeruuden jäille. Joulun sanoma ohjaa ihan toiseen suuntaan: iloon ja luottamukseen silloinkin, kun kyyneleet täyttävät silmäkulman. Sillä Jeesus syntyi maailmaan sitä varten, että hän olisi vierelläsi erityisesti silloin, kun muut tuet elämässä pettävät. Kärsimyksessäkään hän ei jätä sinua vaan kulkee rinnallasi ja jakaa taakkasi. Siksi nyt on aika jättää arkihuolet ja kiittää Kristuksen syntymästä ja iloita siitä. Kiittää Jumalan rakkaudesta. Juuri tuo rakkaus voi synnyttää meidän sydämissämme keskinäistä rakkautta, yhteisvastuullisuutta ja joulurauhaa, jota voimme kanavoida ympärillemme. Ei vain läheisiämme valikoiden, vaan jokaista ihmislasta arvostaen. Sillä Jumala rakastaa meistä jokaista. Toivotan jouluusi runsaasti enkeleitä. Muista, etteivät ne välttämättä tarvitse siipiä! Mutta joulun lapsen, ylösnousseen Kristuksen siunausta tarvitsemme kaikki. Teille kaikille joulurauhaa toivottaen ja siunaten Wille Riekkinen Ulkosuomalaistyön toimikunnan puheenjohtaja

6 Evangelische Kirche in Deutschland Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Frankfurt Düsseldorf München Berlin Hamburg Stuttgart Wien Oederweg 29, FFM, Tel Alte Schönhauser Str. 42, Berlin, Tel Suomen evankelis-luterilainen kirkko / Kirkon ulkosuomalaistyö Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands / Kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland Suomen suurlähetystö Rauchstr. 1, Berlin Tel.: info.berlin@formin.fi

7 Frohe Weihnachten und ein Glückliches Neues Jahr God Jul och Gott Nytt År tel. +49 (0) fax kfvk@vonknorre-stuetzer.de!eigenanz_65x54,5:layout :2 QUENSEN DRUCK + VERLAG GMBH & CO. KG Kiitämme asiakkaitamme kuluneesta vuodesta! Suomikauppa Little Finnland Fir st Climate Klimaneutral Drucken Utermöhlestraße Hildesheim Telefon / Telefax / info@quensen-druck.de Nordea Bank Finland Plc Niederlassung Deutschland Bockenheimer Landstraße Frankfurt am Main Tel HEINER LABONDE VERLAG & MEDIAKONTOR Feilenhauerstraße 44 D Grevenbroich Tel Fax info@labonde-verlag.de kuva: Marcus Rüter

8 Keskeistä on yhteys Die neue Pastorin für Norddeutschland stellt sich vor Olen Päivi Vähäkangas, pienen keskisuomalaispitäjän pappilan kasvatti, mutta sittemmin helsinkiläistynyt pappi ja tutkija. Perheeseeni kuuluu Romaniasta kotoisin oleva aviomies Alin, joka on niin ikään tutkija. Päivämme kuluvat siis vielä toistaiseksi kirjojen parissa tietokoneen äärellä. Sen vastapainoksi pyrin liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti; mieluisimpia lajeja ovat uinti, jooga ja lenkkeily. Intoilemme elokuvista uusin suosikkiohjaajamme on hampurilainen Fatih Akin ja testaamme usein uusia reseptejä keittiössä. Matkustaminen kuuluu myös yhteisiin kiinnostuksen kohteisiimme. Monet ystävämme ovat hajaantuneet ympäri Eurooppaa, joten matkakohteista ei ole pulaa. Saksassakin tulee varmasti riittämään nähtävää ja ihmeteltävää. Aloitin teologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1997, ja sille tielle olen jäänyt. Työskentelin ensin opintojen ohessa viisi vuotta teologisen tiedekunnan opintoneuvojana ja valmistuttuani maisteriksi aloin tehdä väitöskirjaa raamatuntutkimuksen alalta. Olen aina ollut kiinnostunut kristinuskon varhaisvaiheista. Varhaiskristillisiä tekstejä lukemalla kasvaa ymmärrys siitä, mistä ajattelumme ja tapamme kumpuavat ja miten monenlaisia ääniä kirkkoon on aina mahtunut. Olen nauttinut kovasti vuosistani tutkijana, mutta nyt väitöskirja on valmistumassa ja on aika siirtyä uusille urille. Opintojen aikana vietin vuoden ranskankielisessä Kanadassa. Vuosi ulkomailla sai pohtimaan omaa identiteettiä uudella tavalla: mitä tarkoittaa, että olen suomalainen, kristitty ja luterilainen? Palattuani takaisin Suomeen minut vihittiin papiksi ja jo silloin toivoin, että jonain päivänä saan tehdä työtä ulkosuomalaisten parissa. Merimieskirkoissa on matala kynnys, ja niihin uskaltaa astua sekin, joka koto-suomessa ei juuri ole osallistunut seurakunnan toimintaan. Tästä ilmapiiristä pidin kovasti, kun viime vuonna olin hetken aikaa kesäpappina Lontoon merimieskirkolla. Koen tarpeelliseksi löytää elämään aika ajoin uusia näkökulmia. Näiden yliopistovuosien jälkeen kaipaan papin työhön. Pohjois-Saksan papin paikka tuntuu juuri oikealta ratkaisulta siitä huolimatta, että Saksa on minulle maana ja kielenä vielä melko uusi tuttavuus tai ehkä juuri siksi. Suomalaiset seurakunnat ulkomailla tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia kokea yhteyttä omalla äidinkielellä. Juuri yhteys on kristinuskossa keskeistä: elämä Kristuksen yhteydessä on konkreettisemmin elämää toisten ihmisten yhteydessä. Toivon voivani omalla työlläni osallistua tämän yhteyden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Päivi Vähäkangas Päivi Vähäkangas ist die neue Pastorin für Norddeutschland und wird ab dem in Bremen, Hamburg, Kiel und Lübeck tätig sein. Sie stammt aus Mittelfinnland, ist aber nach dem Studium in der Forschungstätigkeit an der Universität in Helsinki hängengeblieben. Ihr Schwerpunkt war das Urchristentum. Jetzt ist meine Doktorarbeit fast fertig, und es wird Zeit, neue Wege einzuschlagen, schreibt sie und freut sich nach den Jahren bei Büchern und PC auf die Tätigkeit als Gemeindepfarrerin. Mit ihr nach Hamburg kommt ihr Mann Alin, gebürtig aus Rumänien und ebenfalls in der Forschung tätig. In ihrer Freizeit treibt Päivi Vähä

9 kangas Sport, geht ins Kino (ihr Lieblingsregisseur ist Fatih Akin), kocht und reist gern. Auslandserfahrung hat sie während eines Jahresaufenthalts im französischsprachigen Teil Kanadas und bei einem Sommereinsatz bei der Seemannskirche in London gesammelt. Dort erlebte sie, dass die Seemannskirche eine niedrige Schwelle hat, über die sich auch solche Menschen trauen, die sonst kirchlich nicht aktiv waren. Zentral im christlichen Glauben ist für sie die Gemeinschaft mit Christus und zwischen den Menschen untereinander. Diese Gemeinschaft möchte ich durch meine Arbeit mit aufbauen und erhalten, sagt die neue Pastorin. Zusammenfassung: Ritva Prinz Wir heißen Päivi Vähäkangas und Alin Suciu in unserer Mitte herzlich willkommen! Intensivierung der Zusammenarbeit Eines gleich zu Anfang: Die Zusammenarbeit mit den finnischen Christinnen und Christen im Bereich der Nordelbischen Landeskirche ist seit Jahren lebendig und aus dem ökumenischen Zusammenleben besonders in Hamburg gar nicht mehr wegzudenken. Das bezieht sich nicht allein auf die legendären Basare, sondern auch auf die kontinuierliche Präsenz und Mitarbeit bei allen wichtigen ökumenischen Anlässen. Ab 2012 werden wir unser Verhältnis auf eine neue Weise intensivieren, wenn in unserer Landeskirche ab Januar zum ersten Mal eine finnische Pastorin arbeiten wird. Dadurch bringen wir zum Ausdruck, dass wir lutherischen Geschwister zusammengehören. Wir kommen vielleicht aus verschiedenen Ländern und leben unser reformatorisches Erbe mit unterschiedlichen Akzenten - aber wir gehören zusammen. Es ist bereichernd zu schauen, wie wir jeweils mit den Herausforderungen umgehen, die sich für Christinnen und Christen in unserer modernen Welt ergeben. So hoffe ich, dass Pastorin Vähäkangas ihre Erfahrungen aus Finnland einbringt, wenn wir in unseren Pastorenkonventen über unsere Gemeindearbeit sprechen. Und wir hoffen natürlich, dass umgekehrt auch finnische Christinnen und Christen durch verstärkte Zusammenarbeit vor Ort Unterstützung erleben. Gemeinsam nehmen wir als lutherische Kirchen an der großen Ökumene mit allen anderen in Norddeutschland vertretenen Kirchen teil. Da freuen wir uns über Verstärkung, die zeigt, dass die Reformation beileibe keine allein deutsche Angelegenheit ist. Und last but not least wünschen wir, dass die Zeit in Norddeutschland und aus finnischer Perspektive schon mehr im südlichen Europa für Pastorin Vähäkangas und ihren Mann und alle finnischen Christinnen und Christen eine gute und gesegnete Zeit wird. Pastorin Martina Severin-Kaiser Nordelbische Ökumenebeauftragte

10 Perunamuhennosta ja kuunteleva korva Suomi-Koti in Lübeck bietet eine Heimat für alle, die unterwegs sind. kuvat: Ritva Prinz, Bertold Werkmann Pojat tulevat ilmeisesti vasta huomenna, sanoo Suomi-Kodin vapaaehtoinen assistentti Noora Alimattila ja napsauttaa saunan pois päältä. Pojat tarkoittaa rekkakuskeja, jotka kuljettavat viikolla tavaraa ympäri Eurooppaa ja palaavat tukikohtaansa Lyypekin Suomi- Kodille viikonlopuksi. Mutta myös satamassa pyörähtäville merimiehille, Lyypekin seuduilla asuville suomalaisille ja ohi kulkeville matkalaisille tämä suomalainen keidas tarjoaa saunaa, hyvää kotiruokaa ja mahdollisuuden keskustella. Kävijöitä on keskimäärin päivässä. Jokainen voi tulla sellaisena kuin on Assistentin tavallinen työpäivä alkaa aamulla saunan siivoamisella. Siinä kuule saa juuriharjaa heiluttaa, kun äijät on edellisenä iltana istuneet kahdeksan tuntia lauteilla, virnistää Noora. Se on hyvää stressin purkamista! Nooran kuuratessa saunaa on emäntä Hanna Järvinen keittiössä jo alustanut pullataikinan ja kuorinut perunat muusia varten. Suomi-Kodilla saa joka päivä ostaa kahvin ja tuoreiden korvapuustien lisäksi lämmintä ruokaa. Muusin myymisen lomassa tulee asiakkaiden kanssa käytyä välillä pitkiäkin keskusteluja. Tämä työ on ihmisläheistä. Suomi-Kodille jokainen voi tulla sellaisena kuin on, olipa hänen taustansa ja menneisyytensä mikä tahansa. Pienillä asioilla, usein jo pelkästään olemalla läsnä, voi saada paljon hyvää aikaan, kertoo Noora kokemuksiaan. Noora on valmistunut filosofian maisteriksi ja toiminut mm. työvoimakouluttajana ja henkilöstökonsulttina Suomessa. Hän tuli vapaaehtoiseksi assistentiksi Hampurin merimieskirkolle 2009 ja jäi koukkuun merimieskirkkotyöhön. Kustavin merenrannasta mökiltä hänet haettiin tänä kesänä auttamaan Lyypekkiin, jossa oli huutava pula työntekijöistä. Tuu ottaan kaljat! Kahvin tuoksu houkuttelee Esko Vepsän porakoneen varresta uuden keittiön työmaalta. Esko on tehnyt pitkän uran Merimieskirkon palveluksessa eri puolilla maailmaa ja auttelee nyt muuton ja remontin valmiiksi saamisessa Lyypekissä. Aika monta ruuvia ja vasaraniskua on tarvittu, ennen kuin viimeinenkin kaappi oli kasassa ja parketit lattiassa. Muutimme Finnlines-yhtiöltä vuokrattuihin uusiin tiloihin vuoden vaihteessa, ja toiminta alkoi 9.1., kertoo Esko. Kuluneen vuoden aikana on remontin viimeistelemisen ohessa kypsytelty toimintaideaa ja hiottu yhteistyötä tiimin sisällä. Tässä Merimieskirkon

11 Noora Alimattila Hanna Järvinen Esko Vepsä kävelevän tietosanakirjan 40-vuotisesta kokemuksesta on ollut paljon apua. Esko muistaa vielä senkin ajan, kun merimiehelle saattoi olla ongelma ostaa postimerkki vieraalla maalla vieraalla valuutalla. Merimieskirkkotyö on täyttä kristillistä työtä arkisissa puitteissa, hän toteaa. Avun saanut muistaa sen joskus loppuikänsä, kuten Eskolta apua saanut merimies, joka oli 1970-luvulla Gdanskissa joutunut kielitaidottomana miliisin pidättämäksi. Suoranaisen hengellisen työn osuus on vähäinen, mutta kun keskustelu kääntyy hengellisiin kysymyksiin, se on aitoa ja syvää, summaa Esko ja pahoittelee, että kesti monta vuotta, ennen kuin hän raittiina miehenä ymmärsi, mitä merimiehen tuu ottaan kaljat oikeastaan tarkoitti. Kutsua kuuntelemaan. Tämä toiminta on erittäin hyvää, toteaa kahviossa iltaa istuva suomalainen autokauppias, jonka veljet ajavat rekkaa. Suomi-Koti on meidän keskustelupaikkamme. Kaikki tietävät, että täältä löytää aina jonkun, joka tietää. Yksi osaa auttaa yhdessä kohtaa, toinen toisessa. Vertaistuki. Siinä se. Uutta yhteistyötä Aivan toisenlainen ryhmä kerääntyy saamaan vertaistukea seuraavana aamuna. Elämänsä viimeistä kolmannesta elävien naisten iloinen puheensorina saa Hanna Järvisen kurkistamaan keittiöstä: Täältähän kuuluu tuttuja ääniä. Yksi naisista yrittää ripustaa takkiaan pakastekaappiin: Ai, eihän tässä olekaan naulakkoa enää Muuton jäljiltä moni asia hakee paikkaansa edelleen. Mutta kotitekoiset karjalanpiirakat ovat yhtä hyviä kuin ennenkin ja tekevät taas kauppansa kahvin kanssa ja kotiin vietäviksi ostettuina. Kahvikupeilla varustettuina 14 osanottajaa siirtyy kirjastoon odottamaan raamattuseminaarin alkamista. Jotkut ovat ajaneet jopa 40 km:n matkan ollakseen mukana. Pohjoisen papin sijainen Reettakaisa Sofia Salo on monille vielä uusi kasvo. Uutta on myös tiivis yhteistyö Hampurin merimieskirkon kanssa. Pohjois-Saksan merimieskirkon johtaja Satu Oldendorff ja sosiaalikuraattori Ritva Lehmann käyvät Lyypekissä säännöllisesti, niin tänäänkin. Huolimatta seminaarin vakavasta aiheesta Kuolema ja iankaikkisuus Raamatussa hersyy nauru keskus

12 teluissa tämän tästä. Mutta myös muihin tuntoihin on lupa. Anna kyyneleiden tulla vaan! rohkaisee ystävä toista. Näkymiä rajan taakse Sofia aloittaa seminaarin vertailemalla eri uskontojen käsityksiä tuonpuoleisesta. Yhteistä useimmille uskonnoille on usko elämän jatkumiseen jossain muodossa kuoleman jälkeen ja ajatus jonkinasteisesta viimeisestä tuomiosta, jossa ihmisen elämä joutuu arvioinnin kohteeksi. Siitä, millainen tuonpuoleinen maailma sitten on, on Raamatussakin erilaisia käsityksiä. Vanhan testamentin alkuaikoina kuolleiden ajateltiin siirtyvän varjojen valtakuntaan, jolla ei ollut mitään yhteyttä Jumalaan. Myöhäisemmissä Vanhan testamentin kirjoissa Jumala-suhteen kuolemattomuus voittaa alaa ja sen katsotaan jatkuvan kuolemattoman sielun kautta myös tuonpuoleisessa. Jeesuksen aikana usko ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon oli vakiintunut. Ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen paluuta ja maailmanloppua heidän elinaikanaan, kuten mm. Paavalin kirjeistä käy ilmi. Suomi-Koti on toinen Pohjois-Saksan merimieskirkon asemapaikoista. Sen taustajärjestöinä toimivat Suomen merimieskirkko ry ja Suomen Kansainvälinen Rekkakirkko ry. Yhteistyökumppaneina kuljettajien ja ulkosuomalaisten etuja ajavat myös mm. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT), Ulkomaan- ja sopimusliikenteen harjoittajat (USL Kuljetusyrittäjät ry), Rahtarit, Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL) ja Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallitus. Suomi-Koti ist eine Oase am Lübecker Hafen, seit Anfang des Jahres in neuen, von der Firma Finnlines gemieteten Räumen. Es versteht sich als einen Treffpunkt für finnische Trucker, die in Lübeck und Umgebung Rast machen, in Deutschland lebende Finninnen und Finnen sowie Touristen, die Lübeck besuchen. Suomi-Koti bietet eine Sauna und finnisches Essen, aber auch praktische Hilfe in alltäg- Nykyjuutalaisuudessa ylösnousemuksen edellytys on ruumis, minkä takia juutalaiset eivät voi hyväksyä polttohautausta. Tätä taustaa vasten ymmärtää, miksi Hitlerin juutalaisvainojen krematoriot olivat pahinta, mitä tälle kansalle saattoi tehdä. Kristinuskossa vakiintunut käsitys on, että ruumiin ylösnousemus ei tarkoita maallista kehoa, vaan uutta ruumista. Luottavaisesti kohti uusia haasteita Kun yksittäisiä tuomiosta ja armosta kertovia raamatunkohtia tutkitaan ensin pareittain ja sitten yhdessä Sofian johdolla, vallitsee kirjastossa tiivis ja keskittynyt tunnelma. Keittiön puolella kypsyy sillä aikaa lohikeitto lounasta varten. Emäntä Hanna Järvinen on ollut Suomi-Kodilla töissä jo 6,5 vuotta. Hän tuli Lyypekkiin aikoinaan Suomessa työvoimatoimiston sivuilta löytämänsä ilmoituksen perusteella, koska halusi töihin ulkomaille. Aika kuluu todella nopeasti, Hanna toteaa. Tämä työ vie mukanaan. Erityinen ilo Hannalle on asiakkaiden positiivinen palaute ja kiitos. Ja se onkin tarpeen, sillä haasteita on koko ajan enemmän kuin mihin ehtii vasta- lichen Angelegenheiten. Es ist das zweite Standbein der finnischen Seemannskirche in Norddeutschland und wird getragen von der Finnischen Seemannskirche und der internationalen Truckerkirche in Finnland. Der Truckerkirche gehören verschiedene weitere Gesellschaften und Verbände an, z.b. das Arbeitnehmerbündnis der Auto- und Transportbranche (AKT), Rahtarit, die Betreiber des Auslandsverkehrs (USL Kuljetusyrittäjät ry), Finnlands Transport und Logistik (SKAL) und das Außenamt der finnischen Kirche. In Suomi-Koti trifft sich auch die finnische Sprachschule und viele Veranstaltungen der finnischen Gemeinde finden dort statt. Suomi-Koti, Einsiedelstrasse 43, Lübeck Tel , Mobil: ,

13 ta. Remontin lisäksi taloudellisen tilanteen epävarmuus on aiheuttanut huolta. Kun stressi alkaa painaa, lähtee Hanna lenkille metsään tai kuntosalille ja uimaan. Sitten jaksaa taas luottaa tulevaisuuteen. Ja käydä käsiksi myyjäisten valmistelemiseen, jotta rahaa tulee toiminnan pyörittämiseen. Kaikkein mieluimmin leivon, hymyilee Hanna. Siihen hänellä seuraavina viikkoina tulee olemaan monta tilaisuutta. Hannan korvapuustit ja Nooran kuuraama sauna odottavat vieraita. Myös hostel-tyyppinen vierashuone on viimeistelyä vaille valmis. Suomi-Kodille on jokainen tervetullut. Ritva Prinz Kiitos Esko, väsymättömästä aherruksesta ja lukemattomista työtunneista. Mitä olisimme ilman sinua tehneet! Satu Oldendorff ja Suomi-Kodin väki Kuolema ja iankaikkisuus Raamatussa Seminaariin osallistuneiden palautteita Mielenkiintoinen historiallinen katsaus. Eri uskontojen ja eri aikakausien (Vanha testamentti ja Uusi testamentti) käsitykset kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä antoivat perspektiiviä ja etäisyyttä omille ajatuksille kuolemasta. Toivoisin säännöllisiä seminaareja, seuraava esim. Lutherin vaikutuksesta nykyiseen uskoomme ja uskonelämään. Seminaarin jälkeinen saarna oli täydellinen yhteenveto päivän seminaarista. Kiitos Sofialle ja kaikille järjestäjille! Eija Suomi-Koti on kuin mummola Silloin, kun Lyypekin Suomi-Koti -hanketta aloitettiin, eivät seurakuntalaiset ollenkaan ajatelleet itse rupeavansa käyttämään näitä tiloja; nehän oli tarkoitettu rekkamiehille. Me hoksasimme heti, että tästä tulee meille taloudellisesti aivan liian suuri projekti. Meillä on pienenä seurakuntana aivan tavattoman suuri onni, että ensin SKTK ja nyt Merimieskirkko hoitavat tämän puolen, ja silti me saamme tarpeen tullen käyttää tiloja kokouksiimme. Minulle ei Suomi-Koti ole koti (minullahan on tietenkin oma koti), vaan ehkä enemmänkin mummola: siellä on aina pullan tuoksu, joku muu on leiponut. Sinne voi mennä auttamaan, mutta ei ole pakko ja kuitenkin, vaikka sinne menisi vain kahville, tulee ohimennen hoidettua joku pikku tehtävä - ja sieltä saa suomalaisia makeisia (ne kylläkin pitää maksaa!) Suomi-Kodin tapahtumat, joihin seurakuntalaiset ottavat osaa, esim. grilli-illat, pikkujoulu, äitienpäivän brunssi, ovat mainioita tilaisuuksia moniaiheisiin keskusteluihin; opimme samalla puolin ja toisin katsomaan asioita hiukan omaa nenää pitemmälle. Milja von Fragstein Lyypekin suomalainen seurakunta kuva: Bertold Werkmann Kuoleman lopullisuus on hirveää. Seminaari antoi luottamusta siihen, ettei elämä lopu. Tämä elämä on osa kokonaisuutta, kuoleman jälkeen tulee toinen osa eikä se ole huonompaa ainakaan. Sain mielenrauhan. En pelkää kuolemaa. On tullut tietoisuus siitä, ettei tämä elämä ole ollut turhaa. En olisi uskonut miten mielenkiintoisia Raamatun jutut voi olla! Inga ja Viveca

14 Ihanat naiset Saksanmaalla Kuka olet? Olen Kaarina Williams (39), koulutukseltani valtiotieteen tohtori, Idan (5 v) ja Kallen (3 v) äiti. Asumme ekotaloyhteisössä Kielissä, ja olen töissä Schleswig-Holsteinin valtionkanslian Eurooppa-yksikössä, jossa tehtäväalueeni on osavaltion yhteistyö Itämeren maiden kanssa. Olen toisen polven suomalainen eli puolisuomalainen : äitini on suomalainen ja isäni saksalaisamerikkalainen, joten olen syntynyt ja myös asunut suurimman osan elämästäni Saksassa. Kaikki kesät olen tietysti viettänyt Suomessa. 16-vuotiaana kävin puoli vuotta koulua Helsingissä ja palasin sinne myöhemmin vuodeksi opiskelemaan. Mieheni on puoliruotsalainen, eli hänelläkin on aika samanlainen elämäntarina. Tunnetko olevasi saksalainen vai suomalainen? Sekä että. Tuntuu joskus siltä, että olen todella jotain siitä väliltä. Kotoinen olo minulla kuitenkin on molemmissa maissa, ja jatkuva kiinteä kontakti Suomessa asuvan sukuni kanssa on minulle hyvin tärkeä - haluan tietää, mitä he ajattelevat asioista. Sosialisaationi on kuitenkin tapahtunut pääosin Saksan kulttuurissa. Millaista on ollut kasvaa kahden kulttuurin välissä? Mukavaa! Koska silloin voi aina valita molemmista kulttuureista parhaat puolet ja saa säilyttää kriittisen välimatkan kumpaankin. Toisaalta joskus tulee tunne, ettei oikein todella kuulu kumpaankaan, ja silloin saattaa tuntea itsensä vähän kodittomaksi. Mitä haluat välittää lapsillesi monikulttuurisesta elämästä? Haluaisin, että lapset ainakin ymmärtäisivät ja puhuisivatkin jonkin verran suomea, että he osaisivat laulaa suomeksi ja tuntisivat itsensä myös suomalaisiksi. Säännöllinen kielikoulussa käynti ja pitkät kesälomat Suomessa ovat siinä vahvoina tukipylväinä. Miten saksalaisuus näkyy sinussa? Saksa on ehdottomasti äidinkieleni huomasin sen, kun yritin alkuun puhua tyttärelleni suomea. Se ei sujunut, sillä en osannut välittää tunteitani vauvalle suomeksi samalla tavoin kuin saksaksi. Muuten en taida olla niin tyypillinen saksalainen, kun isänikin on amerikkalainen. Entä suomalaisuus? Tärkeintä suomalaisuudessa on minulle ollut naisen asema yhteiskunnassa, naisten työssäkäynti ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Minulle oli alusta lähtien selvää, ettei minusta tule saksalainen Hausfrau! Samoin arvostan suuresti Suomen koululaitosta. Lasteni kouluunmenon lähestyessä Saksan koulujärjestelmien huonot puolet - lasten eriarvoisuus ja aikainen erottelu hyviin ja huonoihin - alkavat tuntua yhä ahdistavammilta. Mikä on parasta Suomessa? Sauna, sauna ja sauna! Ihanat naiset (ja miehet), luonto, ruoka, musiikki ja muumit. Ja tietysti ruisleipä, salmiakki ja suomalainen design. Mikä on parasta Saksassa? Saksalainen Gemütlichkeit ja siihen liittyvä ruoka- ja juomakulttuuri! Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit? Asuisin Helsingissä tai Turussa, joista olen hakenut työpaikkoja tähän asti tuloksetta. Olisi mukavaa myös lasten kannalta asua jokin aika Suomessa. Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla on sinulle? Suomalainen seurakunta on tärkeä kohtaamispaikka, luo kodikkuutta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Haastattelu Ritva Prinz