Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS. makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Tunisialle. {SWD(2016) 30 final}

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 67 final 2016/0039 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Tunisialle {SWD(2016) 30 final} FI FI

2 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Samalla kun poliittinen muutosprosessi on pitkittynyt ja pysynyt hauraana vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen, Tunisian talous on kärsinyt jatkuvista levottomuuksista kotimaassa, alueellisesta epävakaudesta, kuten Libyan konfliktin vaikutuksista, sekä heikosta kehityksestä kansainvälisessä ympäristössä, erityisesti euroalueella. Nämä epäsuotuisat kehityskulut ovat huonontaneet merkittävästi talouskasvua samoin kuin julkista taloutta ja maksutasetta. Vuoden 2015 kasvuennusteet ovat heikentyneet merkittävästi paljolti niiden kielteisten taloudellisten vaikutusten vuoksi, joita terrori-iskuilla on ollut erityisesti matkailuun, kuljetussektoriin ja investointeihin tai jotka ovat johtuneet yhteiskunnallisten levottomuuksien aiheuttamista tuotantokatkoksista. Tilanne heikentää jo entisestään haavoittuvaa maksutasetta ja julkista taloutta ja luo merkittäviä rahoitustarpeita. Samaan aikaan maa on tehnyt isoja harppauksia kansanvaltaisten mekanismien lujittamiseksi ja muun muassa hyväksynyt uuden perustuslain tammikuussa 2014, vaikka poliittinen muutosprosessi ei olekaan ollut vailla hankaluutta ja epävakautta. Tunisia teki huhtikuun puolivälissä 2013 Kansainvälisen valuuttarahaston, jäljempänä IMF, kanssa sopimuksen 24 kuukauden valmiusluottojärjestelystä, jonka määrä oli 1,75 miljardia Yhdysvaltain dollaria. IMF:n johtokunta hyväksyi järjestelyn kesäkuussa 2013, ja sitä on myöhemmin pidennetty joulukuuhun Elokuussa 2013 Tunisia lisäksi pyysi Euroopan unionilta täydentävää makrotaloudellista rahoitusapua. Joulukuussa 2013 Euroopan komissio vastasi tähän ehdottamalla 250 miljoonan euron makrotaloudellista rahoitusapua, joka annettaisiin lainoina. Lainsäätäjät hyväksyivät hankkeen toukokuussa 2014 ja korottivat summan 300 miljoonaan euroon. Yhteisymmärryspöytäkirja, jossa määriteltiin tähän lainaan liittyvät politiikkaehdot, tuli voimaan maaliskuussa Sen jälkeen kun IMF-ohjelman kuudes tarkastelu oli saatu loppuun viime syyskuussa, Tunisia pyysi IMF:ltä jatkojärjestelyä, jonka oletettu kesto on neljä vuotta. Uudesta IMF-ohjelmasta neuvotellaan vielä, mutta odotuksissa on, että se toimitetaan IMF:n johtokunnan hyväksyttäväksi keväällä EU:n ensimmäinen makrotaloudellinen rahoitusaputoimi etenee suunnitellulla tavalla, huolimatta eräistä viivästyksistä sen täytäntöönpanossa. Ensimmäinen erä maksettiin 7. toukokuuta 2015, ja kun Tunisia oli täyttänyt EU:n kanssa tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot, toinen erä maksettiin 1. joulukuuta Kolmas ja viimeinen erä on tarkoitus maksaa vuoden 2016 toisella vuosineljänneksellä edellyttäen, että yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot täyttyvät. Tunisian pääministeri lähetti elokuussa 2015 kirjeen puheenjohtaja Junckerille ja pyysi toista EU:n makrotaloudellista rahoitusaputointa, jonka määrä olisi 500 miljoonaa euroa ja joka täydentäisi IMF-jatko-ohjelmaa. Pyyntö toistettiin joulukuussa kirjeessä, jonka lähetti Tunisian kehitysyhteistyöstä ja investoinneista vastaava ministeri. Kun otetaan huomioon, kuinka suuri vaikutus turvallisuustilanteella on Tunisian talouteen ja sen ulkoisen rahoituksen tarpeeseen sellaisen vaiheen aikana, jossa maa lujittaa poliittista muutosprosessiaan, ja sen jälkeen kun arvio maan ulkoisen rahoituksen tarpeesta on päivitetty yhdessä IMF:n kanssa, Euroopan komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen toisesta Tunisian tasavallalle myönnettävästä makrotaloudellisesta rahoitusavusta, jonka määrä on enintään 500 miljoonaa euroa ja joka myönnetään keskipitkän ajan lainoina. Ehdotettu määrä on yhdenmukainen myös IMF-ohjelman odotettavissa olevan suuruuden kanssa samoin kuin sen FI 2 FI

3 kanssa, että Tunisian taloudella on nyt merkittäviä riskejä ja että EU on vahvasti sitoutunut tukemaan Tunisian poliittista ja taloudellista muutosprosessia. Ehdotetulla uudella makrotaloudellisella rahoitusavulla autettaisiin Tunisiaa kattamaan osa jäljellä olevasta ulkoisesta rahoitustarpeesta, joka IMF:n uuden ohjelman yhteydessä on arvioitu 2,9 miljardiksi Yhdysvaltain dollariksi vuosina 2016 ja Rahoitusapu lievittäisi lyhyellä aikavälillä maksutaseen ja julkisen talouden haavoittuvuutta. Se myös sovitettaisiin yhteen IMF:n ja Maailmanpankin kanssa sovittavien sopeuttamis- ja uudistusohjelmien sekä EU:n budjettitukiohjelmien mukaisten uudistusten kanssa, erityisesti valtiorakenteiden kehittämistä koskevien sopimusten kanssa (Programme d Appui à la Relance eli PAR). Ehdotettu toinen makrotaloudellinen rahoitusapu on yhdenmukainen Euroopan naapuruuspolitiikan, jäljempänä ENP, linjausten ja sellaisten toimien kanssa, joilla kansainvälinen yhteisö pyrkii auttamaan Tunisiaa sen vaikeina aikoina. Näihin toimiin kuuluu myös G7-ryhmän Deauvillen kumppanuusaloite. Edellä kuvatuista syistä ja sen perusteella, mitä tämän ehdotuksen yhteydessä annettavassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa tarkemmin selostetaan ja mitä Euroopan ulkosuhdehallinto toteaa poliittista tilannetta koskevassa arviossaan, komissio katsoo, että poliittiset ja taloudelliset ennakkoehdot, jotka koskevat ehdotetun suuruista ja luonteista makrotaloudellista rahoitusaputointa, täyttyvät. Yleinen tausta Bruttokansantuotteen kasvu on IMF-ohjelman aikana ollut vakaata mutta hidasta. Sekä vuonna 2013 että vuonna 2014 kasvu oli 2,3 prosenttia. Vuoden 2015 kasvuarviota on pienennetty 0,5 prosenttiin, kun vuoden alussa arvio oli 3 prosenttia. Tunisian talous on kärsinyt voimakkaita takaiskuja suurelta osin vuoden 2015 terrori-iskujen seurauksena, sillä iskut ovat vaikuttaneet keskeisiin talouden aloihin. Kasvuarviota on jouduttu tarkistamaan alaspäin seuraavista syistä: terrori-iskuilla on ollut kielteinen vaikutus matkailuun, joka tuottaa noin 7 prosenttia bruttokansantuotteesta ja antaa työnpaikan 15 prosentille työvoimasta; sama koskee kuljetussektoria, joka myös tuottaa noin 7 prosenttia bruttokansantuotteesta ja jonka bruttokansantuoteosuudesta 20 prosenttia muodostuu matkailuun liittyvästä liikenteestä; terrori-iskut ovat huonontaneet ulkomaisten sijoittajien luottamusta; lisäksi työnseisaukset ja lakot ovat aiheuttaneet katkoksia fosfaattituotannossa, liikenteessä ja muilla toimialoilla. Tunisian viranomaiset ja IMF odottavat kasvun nopeutuvan vuonna 2016, jos uusia häiriöitä ei ilmene. Kasvua tukee se, että matkailuala alkaa hitaasti elpyä ja kotimainen tuotanto normalisoituu. Tähän perusskenaarioon liittyy kuitenkin vakavia riskejä, jotka voivat johtaa hitaampaan kasvuun. Matalat kasvuluvut eivät missään tapauksessa ole riittäviä, jotta työttömyys pienentyisi merkittävästi. Työttömyys pysyy korkeana, 15 prosentissa. Erityisen korkea on nuorten ja vastavalmistuneiden työttömyysaste, yli 30 prosenttia, samoin kuin naisten työttömyysaste, 21,6 prosenttia. Lisäksi on huomattava, että epävirallinen talous työllistää edelleen noin 50 prosenttia vuotiaista työntekijöistä. Inflaatio oli keskimäärin 5,5 prosenttia vuonna 2014, ja suuntaus on laskeva, mihin vaikuttaa kansainvälisten hyödykehintojen lasku, vakaa kotimainen elintarviketuotanto, kotimaisen kysynnän heikkeneminen ja varovainen rahapolitiikka. Kuluttajahintainflaation odotetaan asettuvan keskimäärin 4,9 prosenttiin vuonna 2015 ja pysyttelevän noin 4 prosentissa seuraavien viiden vuoden aikana. Keskuspankki tiukensi rahapolitiikkaansa vuodesta 2012 alkaen vuoden 2014 puolenväliin saakka ja vastasi näin inflaatiopaineisiin ja ulkoisen tasapainon ja julkisen talouden rahoitusaseman heikentymiseen. Tämän jälkeen keskuspankki alensi viitekorkoaan 50 FI 3 FI

4 korkopisteellä 4,25 prosenttiin viime lokakuussa ja pyrki tällä tavoin vauhdittamaan bruttokansantuotteen kasvua, joka kangerteli hidastuvan kuluttajahintainflaation oloissa. Tunisia sai vuonna 2014 vakautettua julkista talouttaan jonkin verran, sillä rakenteellinen julkisen talouden rahoitusasema parani. Kun rahoitusasema vuonna 2013 oli 5,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, se aleni 4,2 prosenttiin vuonna On huomattava, että rahoitusaseman laskemisessa ei oteta huomioon pankkien pääomittamiskuluja eikä muita kertaluonteisia eriä. Rakenteellisen alijäämän odotetaan kuitenkin vuonna 2015 kasvavan 4,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kasvu johtuu suurelta osin menopuolen toimenpiteistä, joihin ryhdyttiin terroriiskujen jälkeen, eivätkä menosäästöt, jotka johtuvat odotettua alhaisemmista öljynhinnoista, riitä kattamaan kasvaneita menoja. Vuoden 2016 talousarviolaissa ennakoidaan, että rakenteellinen alijäämä jälleen laskee ja päätyy 4,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämä saadaan suurelta osin aikaan siten, että tuloja hankitaan lisää osaksi arvonlisäveron käyttöönoton avulla, ja siten, että tukiin käytetään vähemmän rahaa, mikä perustuu suurimmaksi osaksi olettamukseen kansainvälisen öljynhinnan laskusta ja vaihtokurssin pysymisestä vakaana. Suunnitelma, jonka mukaan pääasiassa puolustus- ja turvallisuusalalle palkataan noin uutta julkishallinnon työntekijää, kuitenkin kasvattaa palkkakuluja. Julkinen velka on edelleen kasvanut ja oli 50 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna Velan odotetaan olevan suurimmillaan vuoden 2018 loppuun mennessä, jolloin se on 61 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämän jälkeen se alkaa laskea. Myös julkisen velan lyhennyksiä on määrä kasvattaa huomattavasti tulevien kahden vuoden aikana. Kun lyhennykset ovat noin 600 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2015, ne ovat yli 1,4 miljardia vuonna 2017 ja lähes 1,2 miljardia vuonna Maksutaseesta todetaan, että vaihtotaseen alijäämä kasvoi edelleen vuonna 2014 ja oli 8,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun vuoden 2013 luku oli 8,3 prosenttia. Alijäämän odotetaan pysyttelevän kestämättömän suurena vuonna 2015 siitä huolimatta, että öljyn hinta laskee, kotimainen taloudellinen toiminta heikentyy ja vienti kasvaa. Odotuksena on, että Soussen terrori-iskun kielteiset vaikutukset matkailuun aiheuttavat lisäpaineita vaihtotaseen alijäämälle ja että alijäämä saavuttaa taas 8,8 prosentin tason suhteessa BKT:hen. Myös yksityiset pääomavirrat Tunisiaan ovat heikentyneet vuoden 2011 jälkeen, mikä lisää maksutaseen haavoittuvuutta. Nettomääräiset suorat ulkomaiset sijoitukset, jotka olivat keskimäärin lähes 5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina , ovat laskeneet hieman yli 2 prosenttiin kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kun vaihtotaseen alijäämä on ollut suuri ja maahan suuntautuneet pääomavirrat ovat heikentyneet, Tunisia on tullut yhä riippuvaisemmaksi siitä, että julkinen sektori hankkii pääomia maahan. Vuonna 2015 Tunisia myös onnistui kattamaan osan ulkoisesta rahoitusvajeestaan siten, että se laski tammikuussa 2015 liikkeeseen eurolainan, jonka lainamäärä oli yksi miljardi Yhdysvaltain dollaria, laina-aika kymmenen vuotta ja korko 5,75 prosenttia ja jonka kansainväliset sijoittajat ylimerkitsivät, vaikka sen vakuutena ei ollut ulkomaiselta avunantajalta saatua valtiontakuuta. Virallinen valuuttavaranto oli 7,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2014, mikä vastaa tuskin kolmen kuukauden tuontia, kun alkuperäinen tavoite oli 9,0 miljardia dollaria IMF:n ohjelman mukaisesti. Yhden miljardin Yhdysvaltain dollarin kansainvälinen eurolaina, joka laskettiin liikkeeseen tammikuussa 2015, nosti varantotasoa mutta lokakuuhun mennessä varanto oli taas pienentynyt 6,5 miljardiin dollariin, joka vastaa hieman alle neljän kuukauden tuontia. Tämä johtui siitä, että matkailutulot pienentyivät terrori-iskujen seurauksena. Nyt varantotason odotetaan olevan 7,5 miljardia dollaria vuoden 2015 lopussa. Tämä on huomattavasti alle 8,2 miljardin dollarin tason, jota IMF oli ennakoinut loppuvuoden varannoksi ohjelman kuudennessa, syyskuussa 2015 loppuun saatetussa tarkastelussa. FI 4 FI

5 Vertailun vuoksi on todettava, että alkuperäisessä ohjelmassa tavoitteena oli 10,1 miljardin dollarin varanto. Ulkoinen velka kasvoi. Kun se vuonna 2011 oli 48 prosenttia suhteessa BKT:hen, se oli arviolta 56,2 prosenttia vuonna Velan odotetaan olevan suurimmillaan vuonna 2018 eli 72,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, ennen kuin se tämän jälkeen alkaa pienentyä. Tunisian julkisyhteisöjen luottoluokitusta on alennettu useita kertoja vuodesta 2011 lähtien, viimeksi vuonna 2014, jolloin Moody s alensi luokituksen BA2:sta BA3:een ja Standard & Poor s BB:stä BB :een. Tunisian on edelleen tehtävä huomattavia rakenneuudistuksia. Vaikka Tunisian talouskasvu henkeä kohti on ollut vuosina suhteellisen suuri ja yksi suurimmista niiden maiden joukossa, jotka ovat öljyntuojia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella, Tunisia kärsii edelleen joukosta rakenteellisia ongelmia. Erityisesti maa on liian riippuvainen vientiin suuntautuvasta, pientä lisäarvoa tuottavasta teollisuudesta, joka toimii rannikon läheisyydessä. Seurauksena on alueellisen taloudellisen kehityksen epätasapainoisuutta. Maa kärsii jäykistä työmarkkinoista ja ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta, mikä on osaltaan syynä korkeaan työttömyyteen, etenkin nuorisotyöttömyyteen. Yhdessä sen kanssa, että avoimuutta on pidettävä vähäisenä ja talouden ohjausjärjestelmää heikkona, kasvumalli on johtanut taloudellisen hyödyn epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen väestön keskuudessa. Vaikka viimeaikainen myönteinen kehitys on ollut rohkaisevaa ja hallitus on sitoutunut jatkamaan myönteisten uudistusten tiellä, uudistusten edistyminen on kaiken kaikkiaan edelleen vähäistä, mikä johtuu osittain herkässä vaiheessa olevasta poliittisesta muutosprosessista. Suurin osa pohjatyöstä, jota on tehty eräissä keskeisissä uudistuksissa (erityisesti veropolitiikassa ja -hallinnossa, liiketoiminta- ja investointiympäristön parantamisessa ja rahoitusalan uudistuksessa), on ollut merkityksellistä, ja työn avulla olisi voitava edetä kohti syvempää uudistusten täytäntöönpanoa. Muissa uudistuksissa on vielä määriteltävä lisää välietappeja, ja niille on saatava vahvaa poliittista sitoutumista ja tukea, jotta ne voitaisiin kaikilta osin panna täytäntöön. Tällaisia uudistuksia ovat esimerkiksi hintatukiuudistus ja sosiaalisen turvaverkon parantaminen. Kuten edellä on mainittu, IMF:n johtokunta myönsi 7. kesäkuuta 2013 Tunisialle kaksivuotisen, 1,75 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisen valmiusluottojärjestelyn, joka on 400 prosenttia Tunisian kiintiöstä. Järjestelyä jatkettiin myöhemmin joulukuuhun Tunisia on pyytänyt IMF:ltä jatkojärjestelyä, jonka odotetaan kestävän neljä vuotta ja jota todennäköisesti tuetaan laajennetulla rahoitusjärjestelyllä. Ohjelmasta neuvotellaan vielä, mutta odotuksissa on, että se toimitetaan IMF:n johtokunnan hyväksyttäväksi keväällä Vaikka sen lopullisesta määrästä ei ole vielä päätetty, sen odotetaan olevan suurempi kuin nykyinen valmiusluottojärjestely. Tarkistetut ennusteet, jotka IMF laati marraskuussa, viittaavat merkittäviin maksutasetarpeisiin vuosina 2016 ja 2017, sillä ulkoisen rahoitusvajeen kokonaismäärän arvioidaan olevan 5,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2,7 miljardia vuonna 2016 ja 2,4 miljardia vuonna 2017). Tämä rahoitusvaje johtuu karkeasti kolmesta tekijästä: vaihtotaseen alijäämä on jatkuvasti suuri, valuuttavarantoa on tarpeen kasvattaa vuosina 2016 ja 2017 ja velkojen lyhennysvaatimusten odotetaan olevan suuria erityisesti vuonna Ehdotettu uusi, 500 miljoonan euron makrotaloudellinen rahoitusapu kattaisi 19,2 prosenttia arvioidusta jäljellä olevasta rahoitusvajeesta. Tunisia on aiemmin saanut taloudellista tukea myös eräiltä kahdenvälisiltä avunantajilta (erityisesti Yhdysvalloilta ja Japanilta, mutta myös Algerialta), samoin kuin eräiltä monenvälisiltä avunantajilta (Maailmanpankilta ja Afrikan kehityspankilta). Näiltä avunantajilta saadaan todennäköisesti lisärahoitusta myös tulevissa vaiheissa. Ensimmäinen FI 5 FI

6 makrotaloudellinen rahoitusaputoimi, joka on määrältään 300 miljoonaa euroa ja jota parhaillaan pannaan onnistuneesti täytäntöön, on osa EU:n toimittamasta avusta. Hanke edistää vahvasti keskeisten uudistusten täytäntöönpanoa ja tarjoaa suuresti kaivattua rahoitustukea. Voimassa olevat säännökset Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 15. toukokuuta 2014 päätöksen N:o 534/2014/EU 1, jolla Tunisian tasavallalle myönnettiin ensimmäinen makrotaloudellinen rahoitusapu 300 miljoonaa euroa. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin EU pyrkii kehittämään läheiset suhteet Tunisiaan ja tukemaan maan taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Tunisiasta tuli vuonna 1995 ensimmäinen eteläisen Välimeren maa, joka allekirjoitti assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa. Tämä sopimus, joka tuli voimaan vuonna 1998, on edelleen kahdenvälisen yhteistyön oikeusperusta. Kahdenväliset suhteet ovat lujittuneet entisestään ENP:n myötä. ENP:n osana on hyväksytty viisivuotiset toimintaohjelmat, joissa vahvistetaan yhteistyön strategiset tavoitteet. Viimeisin toimintaohjelma kattaa vuodet Tunisia on myös Välimeren unionin jäsen. Maalla on myös merkittävät taloudelliset siteet EU:hun. Tunisia sai teollisuustuotteiden tullien poistamisen päätökseen vuonna 2008, jolloin siitä tuli ensimmäinen Välimeren maa, joka teki vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa. Tunisia on EU:n naapurimaista se, jolla EU:n osuus ulkomaankaupasta on suurin. Vuonna 2014 Tunisian tuonnista 64,7 prosenttia oli peräisin EU:sta ja viennistä 72,5 prosenttia suuntautui EU:hun. Lisäksi Tunisia on varsin riippuvainen EU:sta tulevista suorista ulkomaisista investoinneista ja muista rahavirroista, rahalähetyksistä ja matkailutuloista. EU ja Tunisia aloittivat viralliset neuvottelut pitkälle menevästä ja laajaalaisesta vapaakauppasopimuksesta lokakuussa Tavoitteena on antaa Tunisialle täysimääräinen pääsy EU:n sisämarkkinoille. EU:n makrotaloudellinen rahoitusapu täydentäisi Euroopan naapuruusvälineen ja yleisohjelman avustuksia sekä erityisesti ehtoja, jotka sisältyvät parhaillaan EU:n täytäntöönpantavina oleviin PAR-IV- ja PAR-V-budjettitukipaketteihin. EU:n makrotaloudellisella rahoitusavulla tuettaisiin Tunisian viranomaisten pyrkimyksiä luoda asianmukainen kehys makrotalouspolitiikan uudistuksia ja rakenneuudistuksia varten. Näin lisättäisiin EU:n osallistumisen lisäarvoa ylipäänsä ja parannettaisiin EU:n kaikkien toimenpiteiden, myös muiden rahoitusvälineiden tuloksellisuutta. EU on arabikeväästä lähtien ilmaissut useaan otteeseen sitoumuksensa tukea Tunisiaa sen taloudellisessa ja poliittisessa uudistusprosessissa. EU on kaksinkertaistanut avustuksina antamansa taloudellisen tuen, minkä seurauksena Tunisia on tähän mennessä suurin tuensaaja SPRING-ohjelmista ja yleisohjelmista. Vaikka Tunisian tie kohti täyttä demokratiaa ei olekaan vailla hankaluuksia ja vaikka jäljellä on huomattavia epävarmuustekijöitä, maa on ottanut erittäin merkittäviä askeleita kohti poliittisia uudistuksia. EU:n ja Tunisian välillä on myös vankka ja tiivistyvä kahdenvälisten suhteiden kehys, joka perustuu assosiaatiosopimukseen, ENP:hen ja muihin viimeaikaisiin aloitteisiin. Tunisian katsotaan täyttävän poliittiset ennakkoehdot, jotka on asetettu makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämiselle kolmansille maille. Erityisesti sen katsotaan kunnioittavan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, ja se on maa, jonka kanssa EU pitää yllä 1 EUVL L 151, , s. 9. FI 6 FI

7 läheisiä poliittisia ja taloudellisia suhteita. Yksityiskohtainen arviointi, jonka Euroopan ulkosuhdehallinto on laatinut makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvien poliittisten kriteerien täyttämisestä, on liitetty komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan, joka annetaan tämän ehdotuksen yhteydessä. Makrotaloudellista rahoitusapua koskeva ehdotus vastaa EU:n sitoumusta tukea Tunisian taloudellista ja poliittista muutosprosessia. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen Makrotaloudellinen rahoitusapu on olennainen osa Tunisian talouden vakautukseen myönnettävää kansainvälistä tukea. Laatiessaan tätä rahoitusapua koskevaa ehdotusta komission yksiköt ovat kuulleet IMF:ää ja Maailmanpankkia, jotka ovat jo asettaneet käyttöön mittavat rahoitusohjelmat ja jotka valmistelevat uusia ohjelmia. Komissio kuuli 10. joulukuuta 2015 talous- ja rahoituskomiteaa, joka on kannatti ehdotusta. Komissio on ollut säännöllisesti yhteydessä myös Tunisian viranomaisiin. Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö Komissio teki joulukuun 2013 aikana ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella operatiivisen arvioinnin, jossa tarkastettiin Tunisian julkisten rahoitusketjujen ja hallinnollisten menettelyiden laatua ja luotettavuutta. Arvioinnin tulokset, jotka olivat yleisesti ottaen myönteisiä, annettiin tiedoksi Tunisian viranomaisille ja EU:n edustustolle mahdollisia parannustoimenpiteitä varten tammikuussa Vaikutustenarviointi Unionin makrotaloudellinen rahoitusapu on poikkeuksellinen hätäavun väline, jolla puututaan maksutasekriiseihin kolmansissa maissa. Komission paremman sääntelyn suuntaviivojen (SWD(2015) 111 final) mukaisesti tästä makrotaloudellista rahoitusapua koskevasta ehdotuksesta ei tarvitse tehdä vaikutustenarviointia, sillä tämänkaltaisessa hätätilanteessa, joka edellyttää ripeää toimintaa, on poliittisesti välttämätöntä edetä nopeasti. Yleisemmin sanottuna makrotaloudellisella rahoitusavulla sekä siihen liitetyllä talouden sopeutus- ja uudistusohjelmalla helpotetaan Tunisian lyhyen aikavälin rahoitustarpeita ja tuetaan toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan keskipitkän aikavälin maksutasetta ja julkisen talouden kestävyyttä sekä vauhdittamaan kestävää kasvua sen mukaisesti kuin IMF:n kanssa tullaan sopimaan uudessa ohjelmassa. Sillä parannetaan varsinkin julkisen talouden hoidon tehokkuutta ja avoimuutta ja edistetään rakenneuudistuksia, joiden perimmäisenä tavoitteena on tukea julkisen talouden vakauttamista, maksutaseen sopeuttamista ja tuottavuuden ja työllisyyden kasvua ja edistää sääntelyn yhdenmukaistamista ja taloudellista yhdentymistä EU:n kanssa, myös parhaillaan neuvoteltavana olevan pitkälle menevän ja laajaalaisen vapaakauppasopimuksen puitteissa. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Euroopan unioni antaa Tunisialle makrotaloudellista rahoitusapua yhteensä enintään 500 miljoonaa euroa, joka myönnetään keskipitkän ajan lainoina. Rahoitusavulla katetaan osa FI 7 FI

8 Tunisian jäljellä olevasta ulkoisen rahoituksen tarpeesta vuosina 2016 ja Komissio on määritellyt rahoitustarpeen IMF:n arvioiden perusteella. Rahoitusapu on tarkoitus maksaa kolmena lainaeränä, joiden määrät ovat järjestyksessä 200 miljoonaa euroa, 150 miljoonaa euroa ja 150 miljoonaa euroa. Ensimmäinen erä on tarkoitus maksaa vuoden 2016 puolivälissä. Toinen erä, jonka ehdoksi on asetettu tiettyjen politiikkatoimenpiteiden toteuttaminen, voitaisiin maksaa vuoden 2016 viimeisellä neljänneksellä. Kolmas ja viimeinen erä voitaisiin asettaa käyttöön vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla sillä edellytyksellä, että politiikkatoimenpiteet on toteutettu. Tukea hallinnoi komissio, ja siihen sovelletaan EU:n varainhoitoasetuksen mukaisia petosten torjuntaa ja muita sääntöjenvastaisuuksia koskevia erityissäännöksiä. Kuten makrotaloudellisessa rahoitusavussa yleensäkin, maksujen suorittamisen ehtona on, että IMF:n uuden rahoitusjärjestelyn puitteissa suoritettavien tarkasteluiden tulokset ovat myönteiset. Lisäksi komissio ja Tunisian viranomaiset laativat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa sovitaan tietyistä rakenteellisista uudistustoimenpiteistä. Komissio tähtää rakenneuudistuksiin, joilla pyritään parantamaan yleistä makrotalouden hoitoa ja kestävän kasvun edellytyksiä (esim. julkisen talouden hoidon läpinäkyvyys ja tehokkuus, finanssipoliittiset uudistukset, sosiaalista turvaverkkoa parantavat uudistukset, työmarkkinauudistukset sekä uudistukset, joilla parannetaan kaupan ja investointien sääntelyympäristöä). Näillä uudistustoimilla tuettaisiin viranomaisten uudistusohjelmaa ja täydennettäisiin IMF:n, Maailmanpankin ja muiden avunantajien kanssa tehtyjä ohjelmia sekä EU:n budjettitukeen liittyviä politiikkaohjelmia. Uudistustoimet olisivat sopusoinnussa sellaisten keskeisten talousuudistuksia koskevien painopisteiden kanssa, joista on sovittu EU:n ja Tunisian välillä ENP:n toimintasuunnitelmassa ja muissa strategisissa asiakirjoissa. Uudistustoimien perustana ovat ensimmäisen makrotaloudellisen rahoitusavun nojalla toteutetut rakenneuudistukset. Päätös maksaa ehdotettu makrotaloudellinen rahoitusapu kokonaisuudessaan lainoina perustuu Tunisian kehitystasoon (mitattuna henkeä kohti lasketuilla tuloilla) ja velkaindikaattoreihin. Se vastaa myös Maailmanpankin ja IMF:n lähestymistapaa Tunisian suhteen. Tunisia ei täytä edellytyksiä, jotka on asetettu edullisin ehdoin myönnettävälle Kansainvälisen kehitysjärjestön rahoitukselle ja IMF:n laajennetun luottojärjestelyn rahoitukselle. Oikeusperusta Tämän ehdotuksen oikeusperustana on SEUT-sopimuksen 212 artikla. Toissijaisuusperiaate Koska jäsenvaltiot eivät voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa ehdotuksen tavoitteita, jotka liittyvät Tunisian makrotalouden lyhyen aikavälin vakauden palauttamiseen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin Euroopan unionin tasolla, ehdotuksessa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Pääasiallisia syitä ovat kansallisen tason budjettirajoitteet ja tarve avunantajien laajaan koordinointiin tuen ja sen tehokkuuden maksimoimiseksi. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Siinä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen lyhyen aikavälin makrotalouden vakautta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. FI 8 FI

9 Kuten komissio on todennut IMF:n laatimien, tulevaan laajennettuun rahoitusjärjestelyyn liittyvien arvioiden perusteella, toisen makrotaloudellisen rahoitusavun määrä kattaa 19,2 prosenttia vuosien 2016 ja 2017 jäljellä olevasta rahoitusvajeesta. Tämä vastaa makrotaloudellisten rahoitusaputoimien vakiintuneita kustannustenjakosääntöjä. EU:n osuus katsotaan asianmukaiseksi, kun otetaan huomioon apu, jonka muut kahden- ja monenväliset avun- ja luotonantajat ovat luvanneet Tunisialle. Kun otetaan huomioon ensimmäisen makrotaloudellisen rahoitusavun maksamatta oleva kolmas erä, ensimmäisen ja toisen makrotaloudellisen rahoitusavun kokonaismäärä vuosina 2016 ja 2017 vastaa 23,4 prosenttia arvioidusta rahoitusvajeesta. Rahoitusvälineen valinta Hankerahoitus tai tekninen apu ei soveltuisi tai riittäisi näiden makrotaloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tärkein lisäarvo, joka makrotaloudellisesta rahoitusavusta saadaan verrattuna muihin EU:n välineisiin, on se, että sillä helpotetaan ulkoisia rahoitusvaikeuksia ja edistetään makrotalouden vakaan kehyksen luomista muun muassa parantamalla maksutaseen kestävyyttä ja talousarviotilannetta ja asianmukaisen kehyksen tarjoamista rakenneuudistuksille. Makrotaloudellisella rahoitusavulla helpotetaan asianmukaisen, kokonaisvaltaisen politiikkakehyksen käyttöönottoa ja tehostetaan mahdollisesti sitä kautta toimia, joita Tunisiassa rahoitetaan EU:n muista, kapea-alaisemmista rahoitusvälineistä. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Suunniteltu rahoitusapu on tarkoitus antaa lainana ja rahoittaa lainalla, jonka komissio ottaa EU:n lukuun. Rahoitusavun talousarviokustannukset vastaavat määrää, joka on 9 prosenttia nostettujen lainojen määrästä ja joka maksetaan budjettikohdasta (Takuurahaston rahoittaminen) EU:n ulkoista lainanantoa varten tarkoitettuun takuurahastoon. Kun oletetaan, että ensimmäinen ja toinen lainaerä (yhteensä 350 miljoonaa euroa) maksetaan vuonna 2016 ja kolmas 150 miljoonan euron erä vuonna 2017, takuurahastoon suoritettavat maksut toteutuvat takuurahastomekanismin hallinnointisääntöjen mukaisesti vuosien 2018 ja 2019 talousarvioissa. Budjettikohdan käyttämistä koskevien tämänhetkisten ennusteiden perusteella komissio arvioi, että toimen talousarviovaikutukset kyetään kattamaan. 5. LISÄTIEDOT Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke Ehdotus sisältää raukeamislausekkeen. Ehdotettu rahoitusapu on saatavilla kahden ja puolen vuoden ajan alkaen ensimmäisestä yhteisymmärryspöytäkirjan voimaantulon jälkeisestä päivästä. FI 9 FI

10 2016/0039 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Tunisialle EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 212 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen 2, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä 3, sekä katsovat seuraavaa: (1) Euroopan unionin, jäljempänä unioni, ja Tunisian tasavallan, jäljempänä Tunisia, suhteita kehitetään osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jäljempänä ENP. Tunisia oli ensimmäinen Välimeren maa, joka allekirjoitti assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa 17 päivänä heinäkuuta Sopimus tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta Tunisia saattoi tämän assosiaatiosopimuksen mukaisesti loppuun teollisuustuotteiden tullien poistamisen vuonna 2008, jolloin siitä tuli ensimmäinen Välimeren maa, joka muodosti vapaakauppa-alueen EU:n kanssa. Kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä on sen jälkeen kehitetty ENP:n toimintaohjelmissa, joista viimeisin kattaa vuodet (2) Presidentti Ben Ali syrjäytettiin vallankumouksen seurauksena 14 päivänä tammikuuta 2011, minkä jälkeen 23 päivänä lokakuuta 2011 järjestettiin Tunisian ensimmäiset vapaat ja demokraattiset vaalit. Tammikuussa 2014 hyväksyttiin uusi perustuslaki. Parlamentti- ja presidentinvaalit järjestettiin vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä. Tärkeimmät poliittiset toimijat pyrkivät yhteisin ponnistuksin toteuttamaan uudistuksia, joilla edettäisiin täysin kehittyneeseen demokraattiseen järjestelmään. (3) Samalla kun tämä poliittinen siirtymävaihe on ollut meneillään, Tunisian talous on kärsinyt jatkuvista levottomuuksista kotimaassa, alueellisesta epävakaudesta (mukaan lukien Libyan konfliktit) ja heikosta kehityksestä kansainvälisessä ympäristössä (erityisesti unionissa, joka on Tunisian tärkein kauppakumppani). Nämä epäsuotuisat kehityskulut ovat huonontaneet merkittävästi talouskasvua samoin kuin julkista taloutta ja maksutasetta. 2 3 EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu, ja neuvoston päätös, hyväksytty. FI 10 FI

11 (4) Vuodesta 2011 lähtien Tunisiassa tapahtuneiden poliittisten muutosten jälkeen unioni on ilmaissut varauksettoman sitoumuksensa tukea Tunisiaa sen taloudellisessa ja poliittisessa uudistusprosessissa. Se on lisännyt taloudellista tukeaan Tunisialle ja vahvistanut yhteistyötään useilla aloilla, joihin kuuluvat muun muassa kansalaisyhteiskunta, vaalijärjestelmä, turvallisuus, alueellinen kehitys ja sosiaaliset ja taloudelliset uudistukset. Lisäksi se on tarjonnut mahdollisuutta solmia pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus, jota koskevat neuvottelut aloitettiin lokakuussa (5) Vaikeissa taloudellisissa oloissa ja hankalassa rahoitustilanteessa Tunisian viranomaiset ja Kansainvälinen valuuttarahasto, jäljempänä IMF, sopivat huhtikuussa 2013 IMF:n kolmivuotisesta miljoonan erityisnosto-oikeuden suuruisesta muusta kuin ennaltavarautuvasta valmiusluottojärjestelystä, jolla tuetaan Tunisian talouden sopeutus- ja uudistusohjelmaa. Ohjelmaa jatkettiin vuoden 2015 loppuun. Yhteensä 1,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria on nostettu IMF:n ohjelman nojalla kuuden loppuunsaatetun ohjelmatarkastelun perusteella. (6) Tunisia pyysi elokuussa 2013 unionin täydentävää makrotaloudellista rahoitusapua. Vastauksena tähän hyväksyttiin toukokuussa 2014 ensimmäinen makrotaloudellinen rahoitusapu 4, jonka määrä oli 300 miljoonaa euroa ja joka myönnettiin lainoina. Yhteisymmärryspöytäkirja, jossa määriteltiin ensimmäiseen makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät politiikkaehdot, tuli voimaan 4 päivänä maaliskuuta Sen jälkeen kun sovitut politiikkatoimet oli pantu täytäntöön, ensimmäisen makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäinen erä maksettiin 7 päivänä toukokuuta 2015 ja toinen erä 1 päivänä joulukuuta (7) Unioni on osana säännönmukaista yhteistyöohjelmaansa myöntänyt kaudelle avustukset, joiden määrä on 524 miljoonaa euroa ja joilla tuetaan Tunisian poliittista ja taloudellista uudistusohjelmaa. Lisäksi Tunisialle on myönnetty 155 miljoonaa euroa kumppanuutta, uudistuksia ja osallistavaa kasvua tukevasta SPRINGohjelmasta vuosina ja 122 miljoonaa euroa yleisohjelmasta vuosina 2014 ja Myös Euroopan investointipankki on myöntänyt miljoonan euron lainat vuodesta 2011 lähtien. (8) Vuonna 2015 Tunisian talouteen ovat vaikuttaneet merkittävästi lukuisat terrori-iskut, jotka on kohdistettu keskeisiin talouden aloihin kuten matkailuun ja liikenteeseen ja joilla on pyritty häiritsemään maan lujittuvaa poliittista muutosprosessia. Iskut ovat haitanneet Tunisian talouden orastavaa elpymistä. Yhdessä sen kanssa, että alueellinen epävakaus on jatkunut sinnikkäästi ja muuan muassa Libyan konflikti on kiihtynyt uudelleen ja että Euroopan ja koko maailman talousympäristö on pysynyt heikkona, viimeaikaiset tapahtumat ovat kiristäneet maan jo ennestään heikkoa maksutasetta ja julkisen talouden rahoitusasemaa. Tämä on johtanut merkittäviin ulkoisiin rahoitusvajeisiin ja budjettivajeisiin. (9) EU on näissä vaikeissa oloissa vahvistanut uudelleen sitoumuksensa tukea Tunisiaa sen taloudellisessa ja poliittisessa uudistusprosessissa. Tämä sitoumus ilmaistiin erityisesti maaliskuussa 2015 pidetyn unionin ja Tunisian assosiaationeuvoston kokouksen päätelmissä sekä Soussen kesäkuussa 2015 tapahtuneen terrori-iskun jälkeen 20 päivänä heinäkuuta 2015 annetuissa neuvoston päätelmissä. Unionin poliittinen ja taloudellinen tuki Tunisian uudistusprosessille on johdonmukainen 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 534/2014/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, makrotaloudellisen avun myöntämisestä Tunisian tasavallalle (EUVL L 151, , s. 9). FI 11 FI

12 ENP:n yhteydessä määritetyn, eteläisen Välimeren alueella harjoitettavan toimintapolitiikan kanssa. (10) Tunisian talous- ja rahoitustilanteen heikennyttyä IMF ja Tunisia aloittivat keskustelut jatkojärjestelystä, jonka rahamäärä olisi suurempi ja joka voitaisiin toteuttaa laajennettuna rahoitusjärjestelynä, jäljempänä IMF:n ohjelma, ja joka todennäköisesti kestäisi neljä vuotta alkaen keväästä IMF:n uuden ohjelman tavoitteena olisi helpottaa Tunisian lyhyen aikavälin maksutasevaikeuksia ja samalla edistää voimakkaiden sopeuttamistoimien täytäntöönpanoa. (11) Taloustilanteen ja -näkymien heikentyessä Tunisia pyysi elokuussa 2015 unionilta lisää makrotaloudellista rahoitusapua. (12) Koska Tunisia kuuluu ENP:n piiriin, olisi katsottava, että sille voidaan myöntää unionin makrotaloudellista apua. (13) Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun olisi oltava poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea avunsaajan välittömiin ulkoisen rahoituksen tarpeisiin. Sillä olisi tuettava sellaisen toimenpideohjelman täytäntöönpanoa, joka sisältää määrätietoisia välittömiä sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia lyhyen aikavälin maksutasetilanteen parantamiseksi. (14) Tunisian maksutaseessa on IMF:n ja muiden monenvälisten laitosten käyttöön asettamien varojen jälkeen edelleen huomattava ulkoinen rahoitusvaje, joten Tunisialle annettavaa unionin makrotaloudellista rahoitusapua pidetään tämänhetkisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tarkoituksenmukaisena vastauksena Tunisian pyyntöön saada tukea talouden vakauttamiseen yhdessä IMF:n ohjelman kanssa. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla tuettaisiin Tunisian talouden vakauttamista ja rakenneuudistusohjelmaa täydentämällä IMF:n rahoitusjärjestelyllä käyttöön asetettuja resursseja. (15) Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava Tunisian kestävän ulkoisen rahoitusaseman palauttamista ja siten tuettava maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä. (16) Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun loppusumman määrittäminen perustuu Tunisian jäljelle jäävien ulkoisten rahoitustarpeiden kattavaan määrälliseen arviointiin, ja siinä otetaan huomioon maan kyky rahoittaa itseään omista varoistaan ja erityisesti sen käytössä olevat kansainväliset valuuttavarannot. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi täydennettävä IMF:n ja Maailmanpankin ohjelmia ja rahoitusta. Määritettäessä avun loppusummaa huomioon otetaan myös monenvälisiltä avunantajilta odotettavissa olevat rahoitusosuudet ja tarve varmistaa oikeudenmukainen taakanjako unionin ja muiden avunantajien välillä sekä unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden aiempi käyttäminen Tunisiassa ja unionin kaikkien toimenpiteiden tuottama lisäarvo. (17) Komission olisi varmistettava, että unionin makrotaloudellinen apu vastaa oikeudellisesti ja sisällöltään unionin ulkoisen toiminnan eri alojen ja muiden asiaankuuluvien politiikkojen keskeisiä periaatteita, tavoitteita ja toteutettuja toimenpiteitä. (18) Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava unionin Tunisiaan soveltamaa ulkopolitiikkaa. Komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi työskenneltävä tiiviisti yhdessä koko makrotaloudellisen rahoitusaputoimen FI 12 FI

13 keston ajan unionin ulkopolitiikan yhteensovittamiseksi ja sen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. (19) Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava Tunisian sitoutumista arvoihin, jotka ovat yhteisiä unionin kanssa, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltioperiaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen, sekä sen sitoutumista avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin. (20) Makrotaloudellisen rahoitusavun edellytyksenä olisi oltava, että Tunisiassa noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, ja oikeusvaltioperiaatetta, ja taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Lisäksi unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erityistavoitteina olisi oltava julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden lisääminen Tunisiassa ja sellaisten rakenneuudistusten edistäminen, joilla pyritään tukemaan kestävää ja osallistavaa kasvua, työpaikkojen luomista ja julkisen talouden vakauttamista. Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi säännöllisesti seurattava sekä edellytysten täyttymistä että näiden tavoitteiden saavuttamista. (21) Sen varmistamiseksi, että unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti, Tunisian olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät petosten, korruption ja muiden mahdollisten rahoitusapuun liittyvien sääntöjenvastaisuuksien estämiseen ja torjumiseen. Lisäksi olisi määrättävä, että komissio huolehtii tarkastuksista ja tilintarkastustuomioistuin tilintarkastuksista. (22) Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston valtuuksia budjettivallan käyttäjinä. (23) Makrotaloudellisen rahoitusavun edellyttämien määrärahojen olisi vastattava monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja talousarviomäärärahoja. (24) Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun hallinnointi olisi annettava komission tehtäväksi. Sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat seurata tämän päätöksen täytäntöönpanoa, komission olisi annettava niille säännöllisesti tietoja rahoitusavun täytäntöönpanosta ja toimitettava niille asiaan liittyvät asiakirjat. (25) Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/ mukaisesti. (26) Unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun olisi sovellettava talouspoliittisia ehtoja, jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa. Yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä tehokkuussyistä komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan tällaisista ehdoista Tunisian viranomaisten kanssa jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan komitean valvonnassa asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaisesti neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava pääsääntöisesti kaikkiin muihin kuin mainitussa asetuksessa tarkoitettuihin tapauksiin. Kun otetaan huomioon yli 90 miljoonan euron suuruisen avun mahdollinen huomattava vaikutus, on asianmukaista käyttää tarkastelumenettelyä kyseisen rajaarvon ylittävien toimien osalta. Kun otetaan huomioon unionin Tunisialle myöntämän 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, , s. 13). FI 13 FI

14 makrotaloudellisen rahoitusavun määrä, yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen ja avun vähentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla 1. Unioni myöntää Tunisialle makrotaloudellista rahoitusapua enintään 500 miljoonaa euroa, jäljempänä unionin makrotaloudellinen rahoitusapu, tukeakseen maan talouden vakauttamista ja sen merkittävää uudistusohjelmaa. Rahoitusavulla katetaan Kansainvälisen valuuttarahaston, jäljempänä IMF, ohjelmassa määritettyjä Tunisian maksutasetarpeita. 2. Unionin makrotaloudellinen rahoitusapu myönnetään Tunisialle kokonaisuudessaan lainoina. Komissiolle annetaan valtuudet lainata tarvittavat varat rahoitusmarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta ja lainata ne edelleen Tunisialle. Lainojen keskimääräinen takaisinmaksuaika on enintään 15 vuotta. 3. Komissio hallinnoi unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksamista IMF:n ja Tunisian välisten sopimusten tai yhteisymmärryspöytäkirjojen sekä Euroopan naapuruuspolitiikan, jäljempänä ENP, puitteissa sovitussa EU Tunisiaassosiaatiosopimuksessa vahvistettujen talousuudistuksia koskevien keskeisten periaatteiden ja tavoitteiden kanssa yhteensopivalla tavalla. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti tietoja unionin makrotaloudellisesta rahoitusavusta, myös sen maksamisesta, ja toimittaa näille toimielimille asiaan liittyvät asiakirjat ajallaan. 4. Unionin makrotaloudellinen rahoitusapu on saatavilla kahden ja puolen vuoden ajan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan voimaantulon jälkeisestä päivästä alkaen. 5. Jos Tunisian rahoitustarpeet vähenevät olennaisesti unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksukaudella alkuperäisiin ennusteisiin verrattuina, komission on 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti vähennettävä tällaisen avun määrää tai keskeytettävä tai peruutettava apu. 2 artikla 1. Makrotaloudellisen rahoitusavun edellytyksenä olisi oltava, että Tunisiassa noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, ja oikeusvaltioperiaatetta, ja taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen. 2. Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto valvovat tämän edellytyksen täyttymistä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun elinkaaren ajan. 3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan neuvoston päätöksen 2010/427/EU 6 mukaisesti. 6 Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, , s. 30). FI 14 FI

15 3 artikla 1. Komissio sopii 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen Tunisian viranomaisten kanssa unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun sovellettavista selkeästi määritellyistä talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevista ehdoista, joissa keskitytään rakenneuudistuksiin ja vakaaseen julkiseen talouteen ja jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa, jäljempänä yhteisymmärryspöytäkirja. Yhteisymmärryspöytäkirjassa esitettyjen talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevien ehtojen on oltava yhdenmukaisia 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen sopimusten tai yhteisymmärryspöytäkirjojen kanssa, mukaan lukien Tunisian IMF:n tuella toteuttamien makrotalouden sopeutusohjelmien ja rakenneuudistusohjelmien kanssa. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla ehdoilla pyritään erityisesti parantamaan Tunisian julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuutta, avoimuutta ja vastuullisuutta muun muassa unionin makrotaloudellisen rahoitusavun käytön osalta. Toimenpiteitä suunniteltaessa on otettava asianmukaisesti huomioon myös markkinoiden vastavuoroisen avaamisen edistyminen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan kehittyminen ja muut unionin ulkopolitiikan painopisteet. Komissio seuraa säännöllisesti, miten näiden tavoitteiden saavuttamisessa edistytään. 3. Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun yksityiskohtaiset rahoitusehdot vahvistetaan komission ja Tunisian viranomaisten välisessä lainasopimuksessa. 4. Komissio tarkistaa säännöllisin väliajoin, että 4 artiklan 3 kohdan ehdot täyttyvät edelleen, mukaan lukien sen, onko Tunisian talouspolitiikka unionin makrotaloudellisen rahoitusavun tavoitteiden mukaista. Tätä varten komissio sovittaa toimintansa tiiviisti yhteen IMF:n ja Maailmanpankin ja tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. 4 artikla 1. Komissio asettaa unionin makrotaloudellisen rahoitusavun saataville kolmessa lainaerässä edellyttäen, että 3 kohdan edellytykset täyttyvät. Kunkin erän suuruus vahvistetaan 3 artiklassa tarkoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa. 2. Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun määrät rahoitetaan tarvittaessa neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/ mukaisesti. 3. Komissio tekee päätöksen erien maksamisesta sen perusteella, täyttyvätkö kaikki seuraavat edellytykset: a) 2 artiklassa säädetty edellytys; b) jatkuvasti tyydyttävä edistyminen sellaisen toimenpideohjelman täytäntöönpanossa, joka sisältää IMF:n muulla kuin ennaltavarautuvalla luottojärjestelyllä tukemia määrätietoisia sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia; sekä c) yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevien ehtojen tyydyttävä täyttäminen. 7 Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 480/2009, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (EUVL L 145, , s. 10). FI 15 FI

16 Toinen erä voidaan periaatteessa maksaa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisen erän maksamisesta. Kolmas erä voidaan periaatteessa maksaa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua toisen erän maksamisesta. 4. Jos 3 kohdassa säädetyt edellytykset jäävät jatkuvasti täyttymättä, komission on tilapäisesti keskeytettävä tai peruutettava unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen. Tällöin se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle keskeyttämisen tai peruuttamisen syyt. 5. Unionin makrotaloudellinen rahoitusapu maksetaan Tunisian keskuspankille. Yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittavien ehtojen mukaisesti, mukaan lukien sen, että jäljellä oleva julkisen talouden rahoitustarve vahvistetaan, unionin varat voidaan siirtää Tunisian valtiovarainministeriölle, joka on lopullinen avunsaaja. 5 artikla 1. Unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät lainanotto- ja lainanantotoimet toteutetaan euromääräisinä ja käyttäen samaa arvopäivää, eikä niistä saa aiheutua unionille tilannetta, jossa anto- ja ottolainauksen maturiteetit poikkeavat toisistaan, eikä unionia saa asettaa alttiiksi valuuttakurssi- tai korkoriskeille tai muille kaupallisille riskeille. 2. Olosuhteiden salliessa ja Tunisian pyynnöstä komissio voi toteuttaa tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että lainaehtoihin sisältyy aikaistettua takaisinmaksua koskeva lauseke ja että vastaava lauseke sisältyy myös lainanottotoimien ehtoihin. 3. Jos olosuhteet sallivat lainan korkokannan parantamisen ja jos Tunisia sitä pyytää, komissio voi päättää jälleenrahoittaa kaikki alkuperäiset lainansa tai osan niistä tai se voi järjestellä rahoitusehdot uudelleen. Jälleenrahoitus- tai uudelleenjärjestelytoimet on toteutettava 1 ja 4 kohdan mukaisesti, eivätkä ne saa pidentää kyseisten lainojen erääntymisaikaa tai kasvattaa jälleenrahoituksen tai uudelleenjärjestelyn ajankohtana jäljellä olevan pääoman määrää. 4. Tunisian on maksettava kaikki kulut, joita unionille aiheutuu tämän päätöksen mukaisista lainanotto- ja lainanantotoimista. 5. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimien etenemisestä. 6 artikla 1. Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanossa noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 966/ ja komission delegoitua asetusta (EU) N:o 1268/ Unionin makrotaloudellinen rahoitusapu pannaan täytäntöön suoran hallinnoinnin avulla. 3. Tunisian viranomaisten kanssa tehtävä lainasopimus sisältää määräykset, joilla 8 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, , s. 1). Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, , s. 1). FI 16 FI

17 a) varmistetaan, että Tunisia tarkistaa säännöllisesti unionin talousarviosta myönnetyn rahoituksen käytön asianmukaisuuden, toteuttaa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja tarpeen mukaan ryhtyy oikeudellisiin toimenpiteisiin periäkseen takaisin mahdolliset tämän päätöksen nojalla myönnetyt väärin käytetyt varat; b) varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojaaminen ja määrätään erityisesti erityistoimenpiteistä unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun kohdistuvien petosten, korruption ja muiden väärinkäytösten estämiseksi ja torjumiseksi neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 10, neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 11 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/ mukaisesti; c) annetaan komissiolle, Euroopan petostentorjuntavirasto mukaan lukien, tai sen edustajille nimenomainen lupa suorittaa tarkastuksia, paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset mukaan lukien; d) annetaan komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle nimenomaiset valtuudet toimittaa tarkastuksia sinä aikana, kun unionin makrotaloudellinen rahoitusapu on saatavilla, ja sen jälkeen, mukaan lukien asiakirjoihin ja tarkastuskäynteihin perustuvat tarkastukset, kuten toiminnan arvioinnit; e) varmistetaan, että unionilla on oikeus lainan aikaistettuun takaisin maksuun, jos on osoitettu, että Tunisia on unionin makrotaloudellisen rahoitusavun hallinnoinnissa sekaantunut petokseen tai korruptioon tai mihin tahansa muuhun unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan. 4. Ennen unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanoa komission on tehtävä toiminnan arviointi, jossa selvitetään, ovatko rahoitusavun kannalta merkitykselliset Tunisian rahoitusjärjestelyt, hallintomenettelyt sekä sisäiset ja ulkoiset valvontamekanismit moitteettomia. 7 artikla 1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/ artiklaa. 8 artikla 1. Komissio antaa vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän päätöksen täytäntöönpanosta edellisen vuoden aikana sekä täytäntöönpanoa koskeva arvioinnin. Kertomuksessa on a) tarkasteltava unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanossa tapahtunutta edistystä; Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL L 312, , s. 1). Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, , s. 2). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, , s. 1). FI 17 FI