Välimerkkien käyttö asiatekstien venäjä suomikäännöksissä:

Transkriptio

1 Välimerkkien käyttö asiatekstien venäjä suomikäännöksissä: opiskelijakäännösten analyysi Использование знаков препинания в русско-финских переводах публицистического стиля: анализ студенческих переводов (Ispol'zovanie znakov prepinanija v russko-finskih perevodov publicističeskogo stilja: analiz studenčeskih perevodov) Anna Efremova Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Vieraat kielet ja käännöstiede Venäjän kieli ja kääntäminen Toukokuu

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Vieraat kielet ja käännöstiede Tekijät Author Anna Efremova Työn nimi Title Välimerkkien käyttö asiatekstien venäjä suomi-käännöksissä: opiskelijakäännösten analyysi Использование знаков препинания в русско-финских переводах публицистического стиля: анализ студенческих переводов (Ispol'zovanie znakov prepinanija v russko-finskih perevodov publicističeskogo stilja: analiz studenčeskih perevodov) Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Venäjän kieli ja käännöstiede Pro gradu -tutkielma x 66 Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Moni tutkijoista on sitä mieltä, että välimerkit ovat kirjoitetun tekstin apumerkkejä. Kirjoitetussa kielessä välimerkkien avulla on mahdollista ilmaista sellaisia sanoman vivahteita, joita puhutussa kielessä ilmaistaan eleillä, ilmeillä ja äänenpainoilla. Käännöksiä tehdessä on hyvä tuntea kohdekielen välimerkkisääntöjä, jotta tekstistä tulisi luonteva ja helposti luettava. Tässä tutkielmassa tutkin välimerkkien käyttöä asiatyylisissä opiskelijoiden käännöksissä. Aineistona on käytetty kymmentä venäjästä suomeen tehtyä opiskelijakäännöstä. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastaa suomennosten pilkun, kaksoispisteen ja lainausmerkkien käyttöä. Tavoitteena on tarkastaa, tuntevatko suomenkieliset kääntäjät suomen kielen välimerkkien säännöt hyvin ja tapahtuuko suomennoksia tehdessä interferenssiä eli siirtämistä. Tutkimustuloksien mukaan suomenkieliset opiskelijakääntäjät onnistuivat yleisesti hyvin käännöstehtävässään, sillä virheiden määrä kaikkien kääntäjien yhteenlasketuissa virkkeissä on suhteellisen vähäinen. Tarkasteluuni en ole ottanut huomioon lauseiden oikeiden rakenteiden muodostamista vaan huomion kohteena on ollut välimerkkien tarkastelu. Välimerkeistä yleisin ja käytetyin välimerkki on pilkku. Lähes puolet virheistä liittyy pilkutuksen käyttöön. Virheiksi oli laskettu sekä puuttuvat että ylimääräiset välimerkit lauseissa. Virheistä suurin osa on puuttuvia pilkkuja. Niistä suurin osa puuttuu alistuskonjunktion ja kysymyssanan edestä. Niin sanotusti turhia pilkkuja opiskelijakääntäjät käyttivät ennen sanoja eikä ja eli, mikä on näissä virkkeissä vastoin suomen kielen sääntöjä. Suoran lainauksen merkkaaminen osoittautui myös hyvin hankalaksi. Joidenkin opiskelijakääntäjien kohdalla ylimääräisiä lainausmerkkejä esiintyi nimien merkkaamisessa, kuten venäjän kielessä on tapana kirjoittaa suoraa lainausta. Yleisin suoran lainauksen merkkaamisen virheistä on pilkun puuttuminen lainausmerkkeihin laitetun lainatun puheen ja johtolauseen välistä. Vähemmän virheitä on lainausmerkkien väärin merkkaamisessa sekä pilkun käyttöä lainausmerkkien sisällä. Kaksoispisteen käyttö lauseiden rakenteiden sisällä näytti sujuvan, mutta sen käyttö suomen lyhenteissä on tuottanut opiskelijakääntäjille vaikeuksia. Tutkimukseni tulosten perusteella voin todeta, että opiskelijakääntäjät eivät tunne hyvin suomen kielen välimerkkisääntöjä. Välimerkkien huono tuntemus aiheuttaa epätarkan lähdetekstin merkityksen siirtämiseen kohdetekstiin. Silloin tapahtuu myös herkemmin välimerkkien siirtämistä eli interferenssiä. Avainsanat Keywords Välimerkit käännöstieteessä, välimerkit käännöksissä, pilkku käännöksissä, lainausmerkit käännöksissä, kaksoispiste käännöksissä, välimerkkien käyttö.

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical Faculty Osasto School Foreign Languages and Translation Studies Tekijät Author Anna Efremova Työn nimi Title Välimerkkien käyttö asiatekstien venäjä suomi-käännöksissä: opiskelijakäännösten analyysi (The use of punctuation in russian-finnish translations of expository text: analysis of students') Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Russian language and translation Pro gradu -tutkielma x 66 Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Many scientists are of the opinion that punctuation marks are auxiliary marks of a written text. Punctuation makes it possible to express nuances of a message and corresponds to gestures, facial expressions and voice fluctuations in spoken language. When translating a text it is good to know the target language punctuation rules so that the text would sound natural and be easy to read. In this thesis I studied the use of punctuation in students translations of expository text. The research material used here consists of ten student translations from Russian into Finnish. The purpose of this research is to look into the use of Finnish comma, colon, and quotation marks. The aim is to check whether Russian translators are well aware of the Finnish language punctuation rules and whether interference, or transfer, happens during translation. The study results suggest that the Russian-speaking student translators generally succeed in their translation tasks, as the number of errors made by all translators in all sentences combined is relatively low. When conducting the analysis I have not taken into account possible mistakes in sentence structure. The focus of attention has been on the analysis of punctuation. The most common and widely used punctuation mark is a comma. Almost half of the errors are associated with the use of a comma. Missing commas as well as extra commas were considered an error. The majority of errors were indeed missing commas. The majority of these were missing in front of a subordinating conjunction or an interrogative. Student translators used the so called unnecessary commas before the words eikä and eli contrary to the rules of the Finnish language. A direct quotation mark proved to be a difficult one as well. With some student translators, extra quotation marks appeared in marking names of companies as is customary in Russian. The most common error associated with direct speech was a missing comma between the quotation and the reporting clause. Fewer mistakes were associated with quotation marks placing as well as the use of a comma inside quotation marks. Using a colon within sentence structures seemed to pose no problem, but the use of a colon in Finnish abbreviations has caused difficulties with student translators. Based on the result of the research, it can be said that the student translators are not well acquainted with the Finnish language punctuation rules. Poor knowledge of punctuation causes inaccurate transfer of information from the source text into the target text. Then the transfer of punctuation i.e. interference is also more likely to occur. Avainsanat Keywords Punctuation in translation, comma in translation, colon in translation, quotation marks in translation, the use of punctuation.

4 Sisältö 1 JOHDANTO VÄLIMERKKIEN KÄYTÖN ERITYISPIIRTEITÄ Välimerkkien kolme periaatetta Välimerkkien funktiot Idiosynkraattinen välimerkkien käyttö VÄLIMERKKIEN KÄYTTÖ VENÄJÄN JA SUOMEN KIELESSÄ Välimerkkien käyttö venäjän kielessä Pilkku Kaksoispiste Lainausmerkit Välimerkit luetelmassa Välimerkkien käyttö suomen kielessä Pilkku Kaksoispiste Lainausmerkit Välimerkit luetelmassa Pilkun käyttö luvuissa suomen ja venäjän kielessä Välimerkkien käyttö kääntämisen näkökulmasta TUTKIMUSAINEISTO JA ANALYYSIMENETELMÄT ANALYYSITULOSTEN TARKASTELUA Pilkun käyttö opiskelijakäännöksissä Kaksoispisteen käyttö opiskelijakäännöksissä Lainausmerkkien käyttö opiskelijakäännöksissä Muut tapaukset Tulosten kvantitatiivista tarkastelua PÄÄTÄNTÄ LÄHTEET LIITE РЕЗЮМЕ... 61

5 1 JOHDANTO Välimerkkien avulla tekstiä jäsennetään ja järjestetään, osoitetaan lauseiden ja muiden tekstien osien suhteita, merkityksiä ja painotuksia. Merkkejä käytetään eri kielissä eri tavoin. Merkintätavat ovat tärkeä osa oikeinkirjoitusta, joka on saanut nykyisen muotonsa pitkän ajan kuluessa. Oikeinkirjoituksen muutoksiin vaikuttavat kielen kirjallinen käyttö kokonaisuudessaan, äidinkielen opetus, oppikirjat ja eri aikoina annetut oikeakielisyys- ja kielenhuolto-ohjeet. Suomen Standardisoimisliitto julkaisee ajoittain merkkien ja numeroiden kirjoittamista käsittelevän standardin. Standardin pohjalta myös Kielitoimistossa täydennetään ja päivitetään merkkeihin ja numeroilmauksiin liittyviä kirjoitusohjeita. (Eronen 2006: 3.) Välimerkkejä käytetään tekstissä, jotta tekstin lukijan olisi helpompi ymmärtää, mitä kirjoittaja on halunnut ilmaista (Iisa, Oittinen & Piehl 2006: 75). Välimerkkien käyttö, venäjäksi пунктуация, tarkoittaa välimerkkejä eli graafista kuvailua, jota käytetään kirjallisen tekstin jäsentelyyn (Valgina 2003). Termi пунктуация välimerkkien käyttö, tulee latinan kielen sanasta punctum, mikä tarkoittaa sanaa piste (Gol cova 2011: 220, Šapiro 2006: 8). Välimerkkien käyttö tuottaa ongelmia kaikille, jotka joutuvat työssään tai opiskellessaan tuottamaan kirjoitettuja tekstejä. Katariina Rajalan (2007: 89) mukaan opettajaopiskelijat eivät saa riittävästi kielenhuollon opetusta koulutuksensa aikana, jos he eivät valitse sivuainekseen suomen kieltä. Hänen tutkimusaineistostaan selvisi, että opettajaopiskelijat eivät hallitse välimerkkien käytön normeja. Välimerkeistä pilkun käytön säännöt eivät ole kaikille selviä. Yhdysmerkin ja ajatusviivan kirjavien merkintätapojen perusteella Rajala olettaa, että kirjoittajat eivät tiedä, mikä on näiden kahden välimerkin välinen tehtävänjako. Hän olettaa myös, että merkintätapoja ei pidetä niin olennaisena osana lopputulosta, että niiden asuun kiinnitettäisiin tekstissä huomiota. Rajalan tutkimus käsitteli opettajaopiskelijoita, joten heidän välimerkkien hallintansa ei ole täysin verrattavissa kääntäjäopiskelijoiden välimerkitystaitoihin. Vaikka kääntäjäopiskelijoiden opintoihin kuuluukin jonkin verran pakollisia suomen kielen opintoja, voin kuitenkin olettaa, että he kohtaavat samantapaisia ongelmia välimerkkien normien hallinnassa kuin opettajaopiskelijatkin. Tässä työssä tutkin opiskelijakääntäjien välimerkkien käyttöä asiatekstissä eli sanomalehden artikkelissa. Käännettävän tekstin tekstilaji on uutinen. Käännöstiedettä opiskellessani 1

6 kiinnitin huomio siihen, että käännöksiä kirjoittaessa välimerkit siirtyvät helposti lähdetekstistä kohdetekstiin. Opintojen aikana ei ole kertaakaan missään mainittu välimerkkien käytön tutkimuksista. Totesin, että välimerkkien käytöstä käännöksissä ei ole tehty suurempia tutkimuksia. Tässä tutkielmassa aineistopohjana on käytetty kielioppikirjoja, tutkimuskirjallisuutta ja kielen oppaita. Tutkimuksen tavoitteet Tarkastelun kohteeksi välimerkeistä valitsin ne välimerkit, joita havaintojeni mukaan mielestäni käytetään useimmin niin lähdeteksteissä kuin niistä käännöksiä laadittaessa. Suomen ja venäjän teksteissä käytetään toisistaan hiukan poikkeavia välimerkkisääntöjä. Monesti olen huomannut kirjoittajien käyttävän kohdetekstissä samoja välimerkkejä kuin lähdetekstissä. Kirjoittaja käyttää ajattelematta esimerkiksi venäjän lainausmerkkejä («_») laatiessaan suomenkielisen tekstin suomessa pitäisi sen sijaan käyttää kokolainausmerkkejä ( _ ). Tutkielmassani tarkastelen välimerkeistä pilkun, kaksoispisteen ja lainausmerkkien käyttöä opiskelijoiden käännöksissä venäjästä suomeen. Tutkielmani on jatkoa kandidaatintutkielmalle, jossa olen tarkastellut ajatusviivan käyttöä opiskelijoiden venäjästä suomeen tekemissä käännöksissä. Käännösten välimerkkien käyttöä ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu. Käännöksissä on kuitenkin tärkeätä hallita välimerkkien käytön tuottamat merkitykset. Tämän tutkimuksen avulla selvitän sitä, miten kääntäjäopiskelijat hallitsevat välimerkkien käytön periaatteita. Tutkimusaineistonani käytän suomenkielisten opiskelijakääntäjien käännöksiä venäjästä suomeen. Päämääränä on selvittää, miten opiskelijat käyttävät välimerkkejä käännöksissä äidinkieleen. Tarkastelemistani välimerkeistä pilkulla on eniten tehtäviä, ja sen merkitys tekstien jaksottamisessa on keskeinen. Tarkoituksena on myös selvittää, tapahtuuko käännösprosessin aikana interferenssiä venäjästä suomeen ja tuntevatko opiskelijakääntäjät hyvin suomen välimerkkien sääntöjä. Selvitän opiskelijoiden taitoja noudattaa suomen kielen välimerkkien normeja heidän äidinkielellä tuottamassaan tekstissä. Tutkielman rakenne Tutkielmani rakentuu kuudesta luvusta. Johdantoluvussa kerron tutkimukseni lähtökohdista, tavoitteista ja tutkimusaineistosta. Teoriaosassa, luvuissa 2 ja 3, tarkastelen välimerkkien historiaa sekä nykyisiä välimerkkien käytön normeja ja sääntöjä. Kolmannessa luvussa 2

7 vertailen esitettyjen venäjän ja suomen kielen välimerkkien käyttöä. Yleensä venäjässä ja suomessa on erilaiset välimerkkejä koskevat säännöt. Välimerkkien esittelyyn ei ole otettu aivan kaikkia olemassa olevia välimerkkisääntöjä. Kuitenkin kummallekin kielelle ominaisista välimerkkien säännöistä huolimatta on myös tapauksia, jolloin sekä venäjässä että suomessa välimerkkejä käytetään samalla tavalla. Tutkielman analyysiosassa eli luvuissa 4 ja 5 tarkastelen ja analysoin aineistoani. Tutkimustuloksista kerron tiivistetysti päätäntäosassa 6, jossa myös pohdin saamiani tuloksia sekä teen katsauksen tutkimuksen viitoittamiin jatkotutkimuksiin. Tutkielman liiteosa koostuu venäjänkielisestä lähdetekstistä. Työn lopussa on venäjänkielinen tutkielman tiivistelmä. Tutkimusaineisto ja sen käsittely Tutkimusaineistoni koostuu Itä-Suomen yliopiston Kääntäjän viestintätaidot I -kurssin 1 opiskelijakäännöksistä, joita on tehnyt suomenkieliset opiskelijat venäjästä äidinkieleen. Opiskelija-kääntäjien toimeksiantona oli suomentaa venäjänkielisen sanomalehtiartikkelin, tekstityyliltään uutinen, Suomen ulkoasiainministeriön sisäiseen käyttöön. Aineistona olevia opiskelijakäännöksiä on yhteensä kymmenen. Opiskelijakäännöksissä tarkastelen jokaisessa lauseessa esiintyvää välimerkkiä tai sen puuttumista. Selvitän, minkä lauserakenteen opiskelija on valinnut käännösratkaisuunsa, onko se lähdetekstin virkkeen mukainen lauserakenne. Tutkin aineistoa sekä määrällisesti että laadullisesti. Määrällisen tarkastelun apuna käytän Microsoft Office Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Tutkimuksessani en erottele opiskelijakääntäjiä sukupuolen mukaan. Tarkastelua varten olen poiminut aineiston lähdetekstistä kaikki pilkun, kaksoispisteen ja lainausmerkin esiintymät ja tarkastellut niiden suomenkielisiä käännösratkaisuja. Opiskelijakäännöksissä olen tarkastellut myös niitä kohtia, joissa välimerkkejä olisi pitänyt esiintyä. Mahdollisissa väärissä käännösratkaisuissa välimerkkien käytössä annan omia ehdotuksiani. Välimerkkien oikeat sekä väärät käyttöympäristöt olen määritellyt Osmo Ikolan (2001) ja Riitta Erosen (2006) Kielikellossa julkaistuun artikkeliin sekä Rozental in (2006), Gol covan (2011) ja Valginan (2002, 2003) nojautuen. 1 Tällä hetkellä opetussuunnitelmassa ei ole kyseistä kurssia. Nykyisen vastaavanlaisen kurssin nimi on Käänätäminen vieraaseeen kieleen I. 3

8 2 VÄLIMERKKIEN KÄYTÖN ERITYISPIIRTEITÄ 2.1 Välimerkkien kolme periaatetta Venäjän kielessä välimerkkejä voidaan käyttää kolmen eri periaatteen mukaisesti. Nämä periaatteet ovat muodollis-kieliopillinen (ven. формально-грамматический), looginen ja merkityksenmukainen (ven. логический, смысловой) ja intonaationmukainen (ven. интонация) (Gol cova 2011: 221). Muodollis-kieliopillisessa periaatteessa välimerkit ovat ensisijaisesti kirjoitetun kielen jakajina, jotka jäsentelevät kirjallisen tekstin sen lauseopin ja rakenteen mukaisesti. Tähän periaatteeseen nojautuen käytetään suurinta osaa välimerkeistä. Rakenneperiaate kertoo välimerkkien olemassa olevien välimerkkisääntöjen mukaisesta käytöstä. Tällöin välimerkkejä ei voi käyttää kirjoittajan mielen mukaan. (Gol cova 2011: 222; Valgina 2003: 389.) Lauseen rakenne muodostuu sen kieliopillisesta lauserakenteesta. Lauseen kieliopillinen rakenne sisältää loogisen eli merkityksenmukaisen jaon. Yleensä välimerkkien avulla tarkennetaan tiettyyn kontekstiin liittyvien sanojen merkitystä. Seuraavana esittelen, millaisten välimerkkien avulla voi välittää sanoman merkityksen käyttämällä niitä sanojen välissä. Kahden adjektiivin välillä pilkku yhdistää kaksi sanaa semanttisesti. Kaikki pilkulla erotetut adjektiivit liittyvät tasavertaisesti samaan sanaan, jota ne kuvailevat. Esimerkiksi Летел густой, медленный снег (Пауст.) Satoi tiheä, hidas lumi. Venäläinen välimerkkien käyttö perustuu myös osittain intonaation vaihteluun lauseessa. Pistettä käytetään intonaation laskiessa tai pitkän tauon merkkinä; kysymysmerkkiä, huutomerkkiä, pitkää ajatusviivaa tai kaksoismerkkiä käytetään intonaation mukaan. Esimerkiksi tervehdyksen voi merkitä pilkulla, mutta sitä voi korostaa myös huutomerkillä. Välimerkki valitaan sen mukaan, mitä halutaan viestittää lukijalle. Esimerkkinä voi verrata kahta seuraavaa lausetta: Придут дети, пойдем в парк/придут дети пойдем в парк. Lapset saapuvat, lähdemme puistoon/kun lapset saapuvat lähdemme puistoon. Ensimmäisessä lauseessa on käytetty luettelevaa painotusta ääneen luettaessa. Toisessa lauseessa on käytetty intonaatiota, joka merkitsee ehtoa. Intonaationmukainen merkitys toimii vain toisarvoisessa tehtävässä. Esimerkiksi Олень раскапывает передней ногой снег и, если есть корм, начинает пастись (Арс.) Poro kaivaa etujalallaan lunta, ja jos on ruokaa, alkaa syödä. Tässä tapauksessa säännöt ovat intonaatiota tärkeämpiä. Luontevasti tauko tehdään снег-sanan jälkeen, mutta pilkku tulee и- 4

9 konjunktion jälkeen. Tässä pilkku erottaa eri rakenteita toisistaan. Nykypäivänä muodolliskieliopillinen periaate on vallitseva. Kolmesta kaksi viimeistä periaatetta, looginen ja merkityksenmukainen sekä intonaationmukainen, tuovat lauseisiin lisämerkityksen. Välimerkkien käytön historiasta tiedetään, että lauseen rakenteen ensisijaisia merkkejä olivat juuri tauot. Nykyinen välimerkkien käyttö sisältää rakenteen, merkityksen ja intonaation. Kirjallinen teksti jäsennetään tarkasti ja säännönmukaisesti. Nykyinen välimerkkien käytön kehitys on se, että kaikki kolme periaatetta toimivat samanaikaisesti. Intonaation mukainen periaate liittyy merkitykselliseen, merkityksellinen periaate rakenteelliseen tai lauseen merkitys vaikuttaa sen rakenteeseen. Periaatteiden erottaminen on ehdollista. Ne toimivat monesti yhtenäisesti, mutta arvojärjestyksessä. Piste tarkoittaa lauseen loppua, erottaa kahta lausetta toisistaan (rakenteellinen periaate), intonaation laskemista (intonaationmukainen), viestin päättymistä (merkityksenmukainen). Nämä periaatteet voivat liittyä toisiinsa, mikä kuvastaa hyvin sen, että venäjän välimerkkien käyttö on hyvin kehittynyt. Venäjän laaja välimerkkien käyttö mahdollistaa syvien merkityksien välittämistä sekä erilaisten lauserakenteiden muodostamista. (Valgina 2003: 389.) 2.2 Välimerkkien funktiot Venäjän, suomen ja muiden kielten kirjalliset merkit perustuvat kirjaimiin ja välimerkkeihin (Svetozar 2004a). Iisan ym. mukaan välimerkeillä erotetaan tekstistä sanaryhmiä, jotka muodostavat kirjoittajan tarkoittamia kokonaisuuksia (Iisa ym. 2006: 75). Päivi Rintala mainitsee kirjakielen normien säännöt, jotka koskevat kirjakielen monimutkaisia lauserakenteita, joita ei käytetä puhekielessä. Näitä normeja tarvitaan sanojen merkitysten täsmentämiseen sekä ohjailemaan oikeinkirjoitusta, johon kuuluu mm. välimerkkien käyttö. (Rintala 1992 via Kolehmainen 2014: 44.) Välimerkeillä on omat kielikohtaiset tehtävänsä suomen ja venäjän kielessä. Ne ovat tekstissä kirjainten ja numeroiden lisäksi käytettäviä apumerkkejä (Eronen 2006: 4). Eemil Arvi Saarimaa on myös todennut, että samat pilkutussäännöt eivät sovellu joka kieleen (Saarimaa 1945 via Kolehmainen 2014: 413). Suomessa välimerkit on tapana jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat välimerkit, joita käytetään virkkeen lopussa. Toiseen ryhmään kuuluvat välimerkit, joita käytetään virkkeen osien välissä. (Iisa ym. 2006: 75.) Välimerkit joko erottavat tekstin osia toisistaan tai korostavat joitakin lyhyitä osia tekstin sisällä. Venäjän kieliopissa on erottavia ja korostavia välimerkkejä. Erottavina välimerkkeinä 5

10 pidetään pistettä, huuto- ja kysymysmerkkejä, puolipistettä, kaksoispistettä ja kolmea pistettä. Korostavia välimerkkejä ovat sulut ja lainausmerkit. (Gvozdev 1968: 393, Valgina 2002: 139.) Virke alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, kysymys- tai huutomerkkiin. Virkkeen päättäviä välimerkkejä kutsutaan suomen kieliopissa isoiksi välimerkeiksi. Pieniä välimerkkejä ovat pilkku, puolipiste, kaksoispiste ja ajatusviiva. (Iisa ym. 2006: 76.) Erosen mukaan päättövälimerkeiksi kutsutaan virkkeen lopussa olevia merkkejä. Muilla välimerkeillä osoitetaan virkkeen sisäistä rakennetta esim. pilkulla. (Eronen 2006: 4.) Korpela korostaa ensisijaisesti tekstiä. Hänen mukaansa välimerkeillä on harvoin itsenäistä merkitystä, koska teksti on pääosassa ja välimerkit auttavat tekstin lukemista ja ymmärtämistä. Suomen kielessä kysymys eroaa lauserakenteeltaan toteamuksesta. Tässä tapauksessa kysymys on mukana vain tekemässä selväksi, että virke on kysymys. (Korpela 2007.) Venäjän kielessä sekä toteamus että kysymyslause voivat olla samanrakenteisia, ne erottuvat toisistaan vain intonaation avulla. Välimerkkien käytössä tärkeintä on se, että ne auttavat hahmottamaan tekstin rakenteen. Esimerkiksi piste, kysymys- ja huutomerkit auttavat hahmottamaan tekstin jakautumista virkkeisiin. Välimerkkisäännöistä on mahdollista poiketa ulkoasusyistä; tällaiset välimerkit ovat mielivaltaisia (Korpela 2007). Valginan ajatus on melko samanlainen kuin Korpelan. Valgina kirjoittaa teoksessaan, että välimerkit jakavat lauseen viestin tai kielen käytön tyylien mukaan. Välimerkkejä voi käyttää luontevasti eri tekstien tyylimuodon mukaan. Kielioppikirjossa mainitaan monesti, että välimerkkien käyttö on erilaista eri tekstityyleissä. Esimerkiksi tieteellisestä tekstistä puuttuvat tunnepitoiset sisällöt, teksti on suora ja rakenteeltaan looginen. Tieteellisissä teksteissä ei käytetä myöskään tunteilla varustettuja lauserakenteita, hiljaisuutta tai keskeneräisiä ajatuksia. Välimerkkien käyttö tällaisissa teksteissä on normienmukaista, ja niistä puuttuu välimerkkien käytön mielivaltaisuus. (Valgina 2002: 140.) Terho Itkonen nimittää pilkkua instrumentiksi, jolla voi tehdä ihmeitä. Taitava kirjoittaja voi vapaasti käyttää pilkutusta ja luoda erinomaisen lukukelpoista tekstiä. Hänen mielestään oikeinkirjoitussäännöt ovat kielenkäytön alkeisnormeja, jotka kuuluvat ehdottomasti minkä tahansa kirjallisen ilmaisun varustukseksi. Suomen kielen oikeinkirjoitus on vakiintunut ja pääsäännöt ovat yksinkertaisia verrattuna useisiin suuriin kulttuurikieliin. Vaikka onkin käyty keskustelua pilkkujen tarpeellisuudesta ja ehdotettu, että pilkkujärjestelmän sääntöjä käytettäisiin vapaammin. Itkonen totesi, että pilkun käyttö monimutkaisissa lauseissa on erittäin keskeistä. Pilkun väärä käyttö voi johtaa helposti ajatuksen harhaan. (Itkonen 1972: 6

11 279, 283.) Itkosen mukaan osa suomen kielen pilkun käytöstä on redundanttia. Esimerkiksi pilkun käyttö että-sanan edessä ei aina selvennä tekstiä. (Itkonen 1974: 405.) Välimerkkien funktioista ja periaatteista erottuu pieniä kulttuurisia seikkoja kirjallisessa tekstissä. Venäjässä moni tutkija mainitsee intonaation tärkeyden kirjoitetussa kielessä. Suomenkielisissä lähteissä ainoastaan Itkonen mainitsee oikeakielisyyden vaikuttavan viestin välittämiseen, vaikkei mainitsee erikseen intonaation merkitsevyyttä. 2.3 Idiosynkraattinen välimerkkien käyttö Idiosynkraattinen välimerkkien käyttö (ven. авторская пунктуация tekijän välimerkkien käyttö ) tarkoittaa kirjoittajan vapaasti käyttämiä välimerkkejä sekä välimerkkien käyttöä säännöistä poiketen. Idiosynkraattisten välimerkkien käyttö voi poiketa niiden käyttösäännöistä, mutta silloin niiden pitää sopia tekstityyliin ja teokseen. Idiosynkraattinen välimerkkien käyttö voi korostaa myös tiettyjä piirteitä. Esimerkiksi pilkun sijaan laitetaan ajatusviiva, joka on pilkkua voimakkaampi välimerkki: Tajusin että en rakasta puolisoani ven. Я поняла что не люблю супруга (Цв.). (Valgina 2002: 141.) Erosen mukaan pilkulla on erilaisia tehtäviä eri tekstilajeissa. Pilkun käyttöä koskevat ohjeet eivät ole ehdottomia sääntöjä vaan suosituksia, jotka jättävät kirjoittajalle harkinnanvaraa. (Eronen 2006: 11.) Ikola yhtyy myös yllä mainittuun ajatukseen: osa pilkkusäännöistä on valinnaisia, kun taas toiset säännöt on katsottava asiatyylissä sitoviksi (Ikola 2001: 193). Käännettäessä tekstiä kielestä toiselle lauseenrakenteet voivat muuttua, tällöin välimerkkien käytön säännöt myös muuttuvat. Kääntäjä päättää osittain itse tekstin lauseenrakenteista ja välimerkkien käytöstä, johon vaikuttaa kääntäjän välimerkkien käytön tuntemus. Tutkielmassani kiinnitän huomiota siihen, käyttävätkö opiskelijakääntäjät välimerkkejä sääntöjen mukaisesti vai käyttävätkö idiosynkraattisia välimerkkejä. Saarimaan mukaan kieliopillis-loogisen pilkutuksen periaatteita voisi lieventää eikä tarkka kieliopillisen pilkutuksen noudattaminen ole tarpeellista. Hän korostaa, että vapaus pilkutuksen käytössä voi koskea sellaisia henkilöitä, jotka osaavat käyttää välimerkkejä ja noudattavat joitakin periaatteita. (Kolehmainen 2014: 413.) 7

12 3 VÄLIMERKKIEN KÄYTTÖ VENÄJÄN JA SUOMEN KIELESSÄ Tässä luvussa kerron välimerkkien käyttösäännöistä suomen ja venäjän kieliopissa. Kuvaan työssäni pilkun, puolipisteen, kaksoispisteen ja lainausmerkkien käyttösääntöjä. Kielioppikirjojen mukaan välimerkkien säännöt eroavat suomen ja venäjän kielessä. 3.1 Välimerkkien käyttö venäjän kielessä Pilkku Tässä luvussa tarkastelen ensisijaisesti pilkutusta yhdyslauseissa sekä joitakin muita pilkutuksen sääntöjä. Yhdyslauseet voivat olla rinnasteisia tai alisteisia. Tämän alaluvun alussa tarkastelen pilkutusta rinnasteisten lauseiden välissä ja lopussa kuvailen pilkutuksen käyttöä alisteisissa yhdyslauseissa. Venäjän kielessä pilkutuksen sääntöjä eritellään erityyppisten lauseiden mukaan, esimerkiksi pilkutus konjunktiottomissa rinnasteisissa tai alisteisissa lauseissa. Työssäni noudatan kielioppikirjojen luokittelujärjestystä, mutta esittelen pilkutuksen sääntöjä yhteisessä luvussa. Lauseet ovat yksinkertaisia tai yhdyslauseita. Yksinkertaisella lauseella on yhteinen kieliopillinen perusta ja sama yhdistävä sana esim. subjekti (Gol cova 2011: 229), esimerkiksi Утро было свежее и прекрасное (Л.) (Valgina 2002: luku 19). Rinnasteisia yhdyslauseita (ven. сложносочиненное предложение) ovat samantasoisia lauseita, eli niiden rinnasteisia lauseenjäseniä ovat sanat, jotka liittyvät yhteen niiden määrittämään sanaan (Nikunlassi 2002; 279; Gol cova 2011: 248). Rinnasteisilla lauseenosilla (ven. однородные члены) voi olla yhteinen subjekti (ven. подлежащее) tai adverbiaali (ven. обстоятельство), esimerkiksi (subjekti) Погода была теплой, ясной, солнечной. Мне хочется безгласной тишины, безмолвия, безветрия, бесстрастья (К. Бальмонт). (Adverbiaali) И дома, и в поле, и в сарае, я думаю о ней (А. Чехов). (Gol cova 2011: 248.) Pilkutusta käytetään rinnasteisten lauseenosien välissä, kun ne kuvaavat asiaa eri näkökulmista ja liittyvät asian ulkonäköön, yleiseen vaikutelmaan tai syy-seuraussuhteeseen, sekä kun asiaominaisuus kasvaa ja voimistuu 8

13 semanttisesti, esimerkiksi (ulkonäkö) В небе таяло маленькое, золотистое облачко (Горький); (yleinen vaikutelma) Вода струится по камешкам и прядет нитчатые, изумрудно-зеленые водоросли (Солоухин); (syy-seuraussuhde) красные, воспаленные веки. Luomet ovat punaiset, koska ovat turvonneet; (voimistuminen) Радостное, праздничное, лучезарное настроение распирало, и мундир, казалось, становился тесен (Серафимович). (Rozental D. E. 2006: 97.) Gol cova (2011: 311) mainitsee vielä, että pilkkua käytetään persoonattomien lausekkeiden välissä, jotka ovat osa rinnasteisen yhdyslauseen osina ja joilla ei ole yhteistä tekijää, esimerkiksi В комнате было душно, и мне захотелось выйти на свежий воздух. Pilkkua käytetään myös nimeävien (nominatiivisten) lauseiden (ven. номинативное предложение) välissä, kun niitä on enemmän kuin kaksi, esimerkiksi Ночь, тишина, и звезды, звезды... Мороз и солнце, день чудесный (А. Пушкин). Venäjän kielessä puhutaan yleensä konjunktiollisista ja konjunktiottomista yhdyslauseista (ven. безсоюзное сложное предложение). Yhdyslauseet (ven. сложное предложение) voi yhdistää yksinkertaisilla (ven. простые союзы) tai toistuvilla konjunktioilla (ven. повторяющиеся союзы). (Nikunlassi 2002: 279, 281.) Gol covan (2011: 248) mukaan rinnasteisten lauseenjäsenten yleisimmät konjunktiot ovat rinnastuskonjunktiot (ven. сочинительные союзы) и, а, но, да ym. Rinnastuskonjunktioita käytetään rinnasteisten lauseiden välissä, esimerkiksi Ему стало душно, и он вышел на улицу (Nikunlassi 2002; 279.) Toistuvilla konjunktioilla tarkoitetaan liittokonjunktioita и...и, да...да, ни...ни, или...или, ли...ли, либо...либо, то...то, esimerkiksi Ни справа, ни слева, ни на воде, ни на берегу никого не было (Гайдар); Лицо радости то хмурилось, то улыбалось (Горбатов); Или я сумасшедший, или он сумасшедший. (Rozental 2006: 101; Nikunlassi 2002: 279.) На улицу мы ходим каждый день, и в снег, и в дождь. Venäjän kielen rinnasteisten lauseiden konjunktiot jaetaan viiteen ryhmään: kopulatiivinen konjunktio, adversatiivinen konjunktio, disjunktiivinen konjunktio, liittävä konjunktio, selittävä konjunktio. Yleisimmät ovat kolme ensimmäistä konjunktioryhmää, jotka mainitsee myös Nikunlassi (2002: 282) omassa teoksessaan. 1. Kopulatiivinen eli yhdistävä konjunktio (ven. соединительный союз) и, да (ja - konjunktion merkityksessä), ни...ни. 9

14 Esimerkkejä: Все лица нахмурились, и в тишине слышалось сердитое тряхтенье (Rozental 2006: 142.) На каникулах дети хорошо питались, да активно занимались спортом. На плохой земле ни цветок не вырастит, ни трава не позеленеет. 2. Adversatiivinen eli vastakohtaa tai rajoitusta ilmaiseva konjunktio (ven. противительный союз) а, но, да (mutta-konjunktion merkityksessä), однако, же, зато, а то, не то, тоже. Esimerkkejä: Старик явно возмущался, а Григорий морщился...(шолохов). Я ему верю, да суд то ему на слово не верит...(достоевский). Перестрелка затихла, однако ядра и бомбы продолжали летать сюда, как и отсюда (Сернеев- Ценский). (Rozental 2006: 143.) Ей не разрешили звать гостей, зато она могла слушать музыку в любое время суток (Nikunlassi 2002: 282). 3. Disjunktiivinen eli erottava konjunktio (ven. разделительный союз) или, либо, ли... или, ли...ли, то... то, не то... не то (Rozental 2006: 142 ; Gol cova 2011: 310). Erottavat konjunktiot ilmaisevat lauseiden vaihtoehtoisuutta tai vuoroittaisuutta (Nikunlassi 2002: 282). Gol cova, toisin kuin Rozental, ei mainitse adversatiivisia konjunktioita а то, не то, mutta liittää ryhmään konjunktion тоже. Sen sijaan Rozental pitää тоже-konjunktiota liitettävänä konjunktiona. Rozental määrittelee pilkkusäännöt tarkemmin. Hän mainitsee yllä mainittujen lisäksi vielä kaksi konjunktioryhmää. Esimerkkejä: Ни о чем не хочется думать, или бродят мысли и воспоминания, мутные, неясные, как сон (Серафимович). То ли шелест колоса, трепет липестка, то ли гладит волосы теплая рука (Сурков). Во сне ль все это снится мне, или гляжу я в самом деле, на что при этой же луне с тобой живые мы глядели (Тютчев). (Rozental 2006: 143.) Или я сумасшедший, или он сумасшедший (Nikunlassi 2002: 282). Nikunlassi (2002: 283) muistuttaa, että eri tutkijat ovat eri mieltä siitä, mitkä sanat määritellään rinnastuskonjunktioiksi. Esimerkiksi sanoja тоже, также ja только jotkut tutkijoista pitävät konjunktiivisina adverbeina (ven. союзные наречия). 4. Liittävä konjunktio (ven. присоединительный союз) да, да и, тоже, также 10

15 (Rozental 2006: 143). Esimerkkejä: Она мне нравилась все больше и больше, я тоже, по-видимому, был симпатичен ей (Чехов). (Rozental 2006: 143.) 5. Selittävät konjunktiot (ven. пояснительные союзы) то есть, а именно (Rozental 2006: 143). Esimerkkejä: Время стояло самое благоприятное, то есть было темно, слегка морозно и совершенно тихо (Арсеньев). (Rozental 2006: 143.) Seuraavaksi esittelen tapauksia, joissa voi ajatella tulevan pilkku, mutta pilkutusta ei käytetä venäjän säännöstön mukaan. Pilkkua ei käytetä toistuvien sanojen (ven. повторяющиеся слова) välissä. Toistuvien sanojen väliin, jotka muodostavat yhdyssanan (ven. сложное слово), ei tule pilkkua vaan ajatusviiva, esimerkiksi старый старый, едва едва, чего чего, поискал поискал. Kuitenkin toistuvien sanojen väliin, jotka kuvaavat asian suurentavaa ominaisuutta, tulee pilkku kuten И всюду песок, песок... (В. Обручев). Pilkkua ei käytetä kahden samassa muodossa olevan verbin välissä, esimerkiksi сказал так сказал. Пойду сделаю. (Gol cova 2011: 248.) Pilkkua ei myöskään käytetä idiomeissa, jotka ovat muodostettu kahdesta sanasta tai joilla on vastakkainen merkitys, esimerkiksi о том о сем, ни то ни се, ни рыба ни мясо, и так и так, и день и ночь, и смех и горе, и так и этак, и там и сям, и туда и сюда, ни больше ни меньше, ни взад ни вперед, ни да ни нет, ни два ни полтора, ни конца ни края, ни пуха ни пера ym. (Gol cova 2011: 248; Rozental 2006: 101.) Rozental huomauttaa, että konjunktiota и...или ei lasketa toistuvaksi konjunktioksi eikä sen välissä käytetä pilkkua rinnasteisessa lauseessa, esimerkiksi Видит ли он это или не видит. (Rozental 2006: 102.) Pilkkua ei tule myöskään, kun epärinnasteiset määritteet kuvaavat asiaa eri näkökulmista ja eri suhteessa, esimerkiksi kun kuvataan lauseenjäsenen omaa ominaisuutta, muotoa ja materiaalia В углу в гостиной стояло пузатое ореховое бюро (Гоголь); (väri ja muoto) Волшебными подводными островами тихо наплывают и тихо проходят белые круглые облака (Тургенев); (muoto ja materiaali) Мы жили в подвале большого каменного дома (Горький). (Rozental 2006: 98.) Alisteinen yhdyslause (ven. сложноподчиненное предложение) tarkoittaa sitä, että toinen lauseen osista on syntaktisesti alisteinen toiselle osalle (Nikunlassi 2002: 280). 11

16 Niin alisteisessa yhdyslauseessa kuin rinnasteisessakin sivulause erotetaan päälauseesta pilkulla. Sivulause voi olla myös virkkeen keskellä, jolloin se erotetaan pilkuilla molemmin puolin, esimerkiksi Хороши летние туманные дни, хотя охотники их не любят (И. Тургенев). В пору цветения, если тронуть сосну, она окутывается золотистым душистым облаком пыльцы (В. Солоухин). (Gol cova 2011: 318.) Сколько он просидел у поверженной ели, он не помнил...(бубеннов) (Rozental : 145). Ensimmäisessä esimerkkilauseessa voi huomata, että alisteinen yhdyslause voi sisältää myös konjunktiosivulauseen (ven. придаточное предложение при подчинительных союзах). Alistussuhteen ilmaisevat alistuskonjunktiot (ven. подчинительные союзы) kuten что, если, поскольку, так как, пока sekä alistuskonjunktiosanat (ven. союзные слова). Alistuskonjunktiosanoina esiintyvät relatiivipronomineja (ven. относительные местоимения) mm. кто, что, который ja чей sekä relatiiviadverbeja (ven. наречия) mm. когда, где, куда ja откуда, esimerkiksi Он знал, что кто-то вошел в дверь. Вот книга, которую я получил от отца. (Nikunlassi 2002: 280.) Päälauseen (ven. главное предложение) voi erottaa sivulauseesta (ven. придаточное предложение) myös moniosaisella konjunktiolla (ven. сложноподчинительные союзы) kuten в силу того что, в то время как, для того чтобы, оттого что, потому что, перед тем как, с тех пор как jne. Pilkkua käytetään koko rakenteen alussa. Pilkkua voi myös käyttää intonaation ja merkityksen mukaan joko koko konjunktiosarjan edessä tai konjunktiosarjan toisen osan jälkeen, esimerkiksi Мы стали делать зарубки на деревьях, для того чтобы не заблудиться в лесу. Мы стали делать зарубки на деревьях для того, чтобы не заблудиться в лесу. (Gol cova 2011: 318, Rozental : 146.) Rozental luettelee teoksessaan enemmän moniosaisia konjunktioita kuin Gol cova. Kuten aikaisemmin todettiin, konjunktiosanoilla liitetään sivulauseita päälauseeseen. Ne voivat olla sivulauseen kanssa yhtenä lauseenjäsenenä. Nikunlassi huomauttaa, että sivulause konjunktioineen voi liittyä päälauseeseen kokonaisuudessa tai tiettyyn siellä esiintyvään sanaan. Sivulause konjunktioineen voi olla esimerkiksi subjektina Я знаю, что случилось; objektina Вот книга, которую я получил от отца; koko päälauseen asiantilaa ilmaisevana Он вышел на улицу, так как ему стало душно. Когда директор пришел, они пошли в цех; sivulause liittyy tiettyyn verbiin Он знал, что кто-то вошел в дверь. (Nikunlassi 2002: 280.) 12

17 Rozental kuvailee välimerkkien sääntöjä muita tutkijoita tarkemmin. Rozental ryhmittelee pilkutuksen sääntöjä eri lausetyyppeihin, tilanteisiin ja tapauksiin. Sitä vastoin omassa työssäni olen käsitellyt yleisiä tapauksia pilkun käytöstä. Nikunlassin (2002) teos keskittyy venäjän kieliopin syvempään tarkasteluun. Sieltä nousevat esiin myös tavallisimmat ja yleisimmät pilkutuksen käytön tapaukset. Jos verrataan suomen ja venäjän kielen kielioppikirjoja keskenään, ensimmäisenä nousevat esille erot selkeydessä. Mielestäni suomen kielen pilkutuksen sääntöjä on kuvattu yksinkertaisemmin sekä pilkutuksen käytön tapauksia on huomattavasti vähemmän kuin venäjän kielessä. Tämä väitteeni perustuu täysin valitsemaani tutkimuskirjallisuuteen. Täytyy kuitenkin vielä mainita, että muutaman vuoden nuorempi Gol covan teos (2011) on kirjoitettu jo huomattavasti selkeälukuisammaksi kuin Rozental in teos (2006). Se on selkeästi yksinkertaisempaa ja pilkutuksen tapauksia on esitelty lyhyemmin. Rozental in teoksessa taas samoja tapauksia on esitelty eri näkökulmista ja eri kielioppiryhmissä. Pilkulla erotetaan myös parenteettiset sanat (ven. вводные слова) venäjän kielessä niitä erotetaan yleensä pilkuilla molemmin puolin. Parenteettisia sanoja ja ilmauksia ovat mm. к счастью, к сожалению, несомненно, бесспорно, естественно, по-видимому, может быть, наверно, кажется, по сути, по-моему, по их словам, с моей точки зрения, по сообщению декана, во-первых, далее, следовательно, итак, например, к примеру, кстати, повторяю, одним словом, мягко выражаясь, если можно так сказать, лучше сказать, вернее, говорят, по словам..., по сведению, по мнению, на мой взгляд, по слухам, видишь (ли), понимаешь (ли), согласитесь, представьте себе, извините, пожалуйста, простите, самое меньшее, самое большее, по крайней мере, бывает, по обычаю, по обыкновению, по правде, по совести, кроме шуток, смешно сказать, надо признаться, между нами говоря. (Rozental 2006: 129; Nikunlassi 2002: 275; Valgina 2002.) Esimerkkejä: После этого, по сути, и спрашивать об ее отношениях к Григорию было незачем (Шолохов); Вы, значит, предлагаете мне отказаться от матча и, следовательно, лишиться десяти тысяч долларов? (Билль-Белоцерковский); А Клавдия ушла, вернее, убежала, смущенно укрыв шалью лицо (Ю. Лаптев); Но, по слухам, какая-то часть упорно сражалась под Каменском, не пропуская немцев на Лихую (Фадеев); Мы, если хочешь знать, мы требовать пришли (Горбатов); Рина была или, по крайней мере, 13

18 считала себя передовой женщиной (Л. Толстой). (Rozental 2006: 129.) К счастью, погода была солнечной. В комнате, кажется, пробежала мышь Kaksoispiste Venäjän kielessä on muutama tapaus, jossa voi käyttää kaksoispistettä. Kaksoispiste erottaa lauseita, kun jälkimmäinen lause on vajaa ja johtolausetta selittävä sekä kun niiden väliin voi laittaa ilmauksen а именно. Rozental mainitsee vielä lisäksi vastaavanlaiset tapaukset, esiintyvät sanat так, таков, такой, одно jne. ja jotka avaavat myös johtolauseen merkityksen, tulee käyttää kaksoispistettä. (Gol cova 2011: 328; Rozental 2006: 160.). Esimerkkejä: Сделай план квартиры: как расположены комнаты, где двери, где окна, где что стоит (Горький). Весь город там такой: мошенник на мошеннике сидит и мошенником погоняет (Гоголь). Одно было несомненно: назад он не вернется (Тургенев). (Rozental 2006: 160.) Molemmat tutkijat mainitsevat myös seuraavan tapauksen. Kaksoispistettä käytetään, kun virkkeen ensimmäisessä osassa on verbi видеть, смотреть, слышать, знать, чувствовать, понимать jne. Tällöin tiedetään toisen lauseen tulevan ilmaisemaan jonkin asian kuvailemista tai faktatietoa. Kaksoispisteen tilalle voi tässä tapauksessa laittaa konjunktion что (Rozental 2006: 160; Gol cova 2011: 328), esimerkiksi Сижу в тишине и вдруг слышу: кто-то стучит в дверь. Sekä Rozental että Gol cova mainitsevat, että ensimmäisen lauseen osan sisältäessä informaatiota välittävää ainesta kaksoispisteen tilalle tulee pilkku, esimerkiksi Слышу, земля задрожала. (Rozental 2006: 160; Gol cova 2011: 328.) Rozental (2006: 161), toisin kuin Gol cova, kirjoittaa myös: jos ensimmäisessä osassa virkettä esiintyvät verbit выглянуть, оглянуться, прислушаться jne. tai verbejä, jotka vaativat toiminnan jatkumista ja joiden perään voi liittää и увидел, что, и услышал, что, и почувствовал, что jne., voi käyttää kaksoispistettä, esimerkiksi Поднял глаза: на крыше хаты моей стояла девушка в полосатом платье, с распущенными волосами (Лермонтов); Обломов очнулся: перед ним наяву, не в галлюцинации, стоял настоящий действительный Штольц (Гончаров). Sekä Gol cova että Rozental kuvailevat vielä yhden tapauksen. Kaksoispistettä voi käyttää, kun toinen virkkeen osa sisältää perusteen tai syyn, josta puhutaan ensimmäisessä lauseessa. 14

19 Kahden lauseen välissä kaksoispisteen sijaan voi käyttää konjunktioita потому что, так как, поскольку, esimerkiksi Он покраснел: ему было стыдно убить человека безоружного...(лермонтов), Он даже испугался: так было темно, тесно и нечисто (Чехов). (Rozental 2006: 161; Gol cova 2011: 329.) Tapauksessa, jossa yhdyslauseen toinen osa sisältää suoran kysymyksen, sitä edeltää kaksoispiste, esimerkiksi Одного только я не понимаю: как она могла тебя укусить? (Чехов). (Rozental 2006: 161.) Gol cova (2011: 329) painottaa, että kaksoispistettä käytetään, kun virkkeen toisessa osassa kerrotaan syy. Ajatusviivaa käytetään taas, kun toinen lause sisältää seurauksen, esimerkiksi Выйти невозможно: на улице проливной дождь (syy jälkimmäisessä osassa); На улице проливной дождь выйти невозможно (seuraus jälkimmäisessä osassa). Rozental (2006: 162) erittelee erityistilanteen kaksoispisteen käytössä lehtien otsikoissa, joissa virkkeen ensimmäisessä osassa annetaan viite aiheeseen ja toisessa osassa annetaan siihen tarkennus, esimerkiksi Сбор налогов: проблемы, суждения. Бажов: читатель и книголюб. Kaksoispistettä voi käyttää venäjän kielessä myös yleistävien sanojen (ven. обобщающее слово) yhteydessä eli yleistävän sanan jälkeen ennen rinnastussanoja tai seuraavien sanojen jälkeen: то есть, например, как-то, а именно. Kuitenkin ennen yleistävää sanaa käytetään pilkkua. Esimerkkejä: А утром все хрустело вокруг: подмерзшие дороги, листья на крыльце, черные стебли крапивы, торчавшие изпод снега (К. Паустовский). Хорь понимал действительность, то есть: обстроился, накопил деньжонку, ладил с барином и прочими властями (Тургенев). (Rozental 2006: 104; Gol cova 2011: 262.) Silloin, kun johtolauseesta puuttuu yleistävä sana tai ilmaus, johtolause voi välittää, että tulossa on luettelo, esimerkiksi Здесь росли: клен и дикая груша, ель и береза, осина и ольха...(в. Обручев). (Gol cova 2011: 262.) Lainausmerkit Lainausmerkki on merkki, joka on tarkoitettu sanojen tai lainausten korostukseen. Lainausmerkit voivat olla avautuvia ja sulkeutuvia ja ne eroavat toisistaan ulkonäöltään. Venäläisessä kirjoituksessa käytetyimpiä lainausmerkkejä on neljää tyyppiä. Painetussa 15

20 tekstissä käytetään merkkiä «_», joita venäjäksi kutsutaan nimellä ёлочки kuuset, käsin kirjoitetussa tekstissä käytetään merkkiä _ (ven. лапки tassut ). Merkeillä _ (ven. марровские кавычки suom. Marrin lainausmerkit ) erotetaan muusta tekstistä jokin selitesana tai vieraskielisen sanan käännös. Viimeinen lainausmerkkien tyyppi on ns. tietokoneella kirjoitetut lainausmerkit ("_") (ven. компьютерные кавычки). (Gramota 2013; Lebedev 2015.) Lainausmerkkejä käytetään suorassa esityksessä, kun lainataan kirjallisesta lähteestä tai puheesta suoraan, esimerkiksi Белинский писал: «Создает человека природа, но развивает и образует его общество». (Rozental 2006: 170.) Kuten edellinen esimerkki näyttää, venäjän kielessä johtolauseen jälkeen laitetaan kaksoispiste, jonka jälkeen seuraa lainausmerkkeihin laitettu suora esitys ja virke päätetään pisteellä. Kun suora esitys sisältää kysymys- tai huutomerkin, tällöin merkki on jälkimmäisen lainausmerkin edellä, esimerkiksi Услыхали, дятель долбит, и говорят: «Сколько дятель вреда приносит дереву?» (Gol cova 2011: 342.) Lainausmerkkejä ei tule, kun repliikki alkaa omalta riviltään. Silloin repliikin eteen tulee ajatusviiva kuten seuraavassa esimerkissä: Никита поклонись в землю, сказал: Прости батюшка (Горький). (Rozental 2006: 165.) Kun suora esitys tulee johtolauseen eteen, niin lainausmerkkien jälkeen tulee pilkku ja ajatusviiva, esimerkiksi «Мать, наверное не спит, а я с работы не возвращаюсь», думал Павка (Н. Островский). (Rozental 2006: 166.) Kun lainausmerkkeihin merkattu suora esitys päättyy kysymysmerkkiin, huutomerkkiin tai kolmeen pisteeseen, lainausmerkkien jälkeen ei tule pilkkua, esimerkiksi «Дедушку знаешь, мамаша?» матери сын говорит (Некрасов). (Rozental : 165.) Lainausmerkeillä voi erottaa myös keskeneräisiä ajatuksia esimerkiksi virkkeen keskellä, esimerkiksi Смотрю в след ему и думаю: «Зачем живут такие люди?» (Горький). «Что-то в ней есть жалкое все-таки», подумал он (Чехов). (Rozental : 165.) Jos lainaus liittyy semanttisesti johtolauseeseen ja muodostaa sivulauseen, lainaus alkaa pienellä kirjaimella, esimerkiksi А. И. Герцен писал, что «поэзия Гоголя это крик ужаса и стыда». (Gol cova 2011: 347.) Kuitenkin kun lainaus edeltää johtolausetta, se 16

21 alkaa isolla kirjaimella silloin, kun lainataan osaa lauseesta, esimerkiksi «...Гибок, богат и при всех своих несовершенствах прекрасен язык каждого народа, умственная жизнь которого достигла высокого развития», писал Н. Г. Чернышевский. Edellisessä esimerkissä käytetyt kolme pistettä tarkoittavat osan lainatusta informaatiosta poisjättämistä, mitä voi tapahtua virkkeen edessä, keskellä tai lopussa ja se merkitään aina kolmella pisteellä. (Rozental : ) Dialogin ollessa samalla rivillä, eikä siinä ole osoitusta puhujaan, se erotetaan lainausmerkeillä sekä dialogeja toisistaan erotetaan ajatusviivalla: «Так ты женат? Не знал я ране! Давно ли?» «Около двух лет». «На ком?» «На Лариной». «Тетьяне?» «Ты ей знаком?» «Я им сосед» (Пушкин). Kun dialogin jälkeen tulevat puolestaan puhujan sanat, toisen repliikin jälkeen ei käytetä ajatusviivaa, esimerkiksi: «Как же вы поживаете?» спросила Екатерина Ивановна. «Ничего, живем понемножку», ответил Старцев (Чехов). (Rozental 2006: 169.) Välimerkit luetelmassa Tässä luvussa esittelen kaksi keskeistä luettelon tekotapaa. Laadittaessa luetelma venäjän kielellä ja haluttaessa säilyttää luettelon muoto venäjässä pitäisi jokaisen elementin eteen lisätä jokin merkki, kirjain tai numero kaarisulun kanssa. Johtosanan ja rinnakkaissanojen väliin tulee kaksoispiste, esimerkiksi näin: Не забудьте принести: 1) спальные мешки, 2) простыни, 3) полотенца. (Šahova ) Jokaisen luetellun elementin jälkeen käytetään pilkkua ja koko virkkeen loppuun laitetaan piste. Tällöin luettelo kirjoitetaan pienellä kirjaimella. (Šahova 2007.) Kun luettelosta puuttuu johtolause, ja luettelo on itsenäinen, silloin elementtien edessä käytetään numeroita pisteen kanssa. Tässä tapauksessa luettelon elementit kirjoitetaan isolla kirjaimella eikä käytetä muita välimerkkejä: 1. Хлеб 2. Молоко 17

22 3. Картошка (Šahova 2007.) Luettelon rinnastetut sanat voi kirjoittaa myös pienellä kirjaimella, tällöin ne erotetaan toisistaan pilkulla ja loppuun laitetaan piste (Šahova 2007). 3.2 Välimerkkien käyttö suomen kielessä Tässä luvussa tarkastelen suomen välimerkkien käyttöä Erosen (2006) esittämän säännöstön mukaan Pilkku Pilkku on yksi yleisemmistä välimerkeistä, ja sillä on ehkä eniten käyttötapoja (Ikola 2001: 193). Pilkkua voidaan nimittää välimerkeistä filosofisimmaksi, koska sen käyttäminen tai poisjättö voi merkitä hienoja ajatuksen eroavaisuuksia. Ikolan (2001: 193) mukaan osa pilkkusäännöistä on valinnaisia, kun taas toiset säännöt on katsottava asiatyylissä sitoviksi. Pilkun avulla voi tähdentää tai selventää kirjoittajan tarkoittamia asioita erilaisten lauseen- ja virkkeenlisäysten yhteydessä. Pilkun tehtävä on selventää virkkeen ja lauseiden osien välisiä suhteita. Pilkulla erotetaan virkkeen lauseet toisistaan, pilkkua käytetään lisäksi lauseenjäsenten ja -osien sekä määritteiden välissä ja luetteloissa. Pilkkua käytetään erottamaan muusta virkkeestä myös selityksiä, täsmennyksiä ja lisäyksiä. Lisäksi pilkkua käytetään numeroilmauksissa ja lähdeluetteloissa sekä luetelmissa. (Eronen 2006: 4, 9.) Monesti pilkut vastaavat puheessa olevia lyhyitä taukoja, mutta näin ei ole aina. Vaikka pilkut sattuvatkin yhteen taukojen kanssa, yleensä suomen pilkkusäännöt pohjautuvat kieliopillisiin seikkoihin. Jotta pilkutus säilyttäisi merkityksensä kirjoituksen selventäjänä, kirjoittajan on tunnettava pilkkusäännöt. (Ikola 2001: 193.) Itsenäiset päälauseet erotetaan toisistaan pilkulla, esimerkiksi He matkustivat kesäkuussa Yhdysvalloissa, heinäkuussa he olivat viikon Kanadan puolella. Itsenäisillä lauseilla tarkoitetaan lauseita, jotka ovat keskenään rinnasteisia, eivät alisteisia. Näillä lauseilla ei ole yhteistä jäsentä, esimerkiksi yhtenäistä subjektia. Itsenäisten lauseiden väliin voi yhtä hyvin laittaa pisteen pilkun sijasta. Lauseiden rajana voi olla pelkkä 18