r.y. c/o Tieteiden talo

Transkriptio

1 TIEDOTE 2/2007

2 Sisältö: Puheenjohtajan palsta: Uutisia vuosikokouksesta ja muualtakin...3 Ethnoksen hallitus 2007 Uusi hallitus Ilmar Talve Ethnos r.y:n säännöt Ethnos r.y. uudet säännöt...7 Vuoden 2006 tutkielmat Turun yliopisto: Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos...10 Juuret tutkimuskohteessa Emootiot tutkijan työkaluina...11 Kun valta puhui tutkijoille...15 Seminaareja Paikallisuus, monikulttuurisuus ja jälkinationalismi ylikansallisessa kontekstissa. Etnologian näkymät ja asema 2000-luvulla...16 Ilmoitusasioita Jäsenmaksukuitit tiedotteen mukana...18 Kirjoituksia Ethnologia Fennicaan...18 Pohjoismainen NEFK -etnologiakongressi Helsingissä vuonna r.y. c/o Tieteiden talo Kirkkokatu Helsinki Ethnos tiedote 1/2007 helmikuu ISSN , ISSN (Verkkojulkaisu) Kansikuva: Joutsen. Valok. Tove Huldén Suomen kansatieteiliöiden yhdistys Ehnos ry:n Ethnos-tiedote ilmestyy seuraavan kerran syyskuussa Numeroon tarkoitettu aineisto tulee toimittaa mennessä Niklas Huldénille osoitteeseen: Etnologi / Åbo Akademi, Tehtaankatu 2, Turku tai sähköpostitse osoitteeseen: tiedote@ethnosry.org Ethnos ry:n hallitus 2007: Puheenjohtaja: Helena Ruotsala, puh. (02) , puheenjohtaja@ethnosry.org Varapuheenjohtaja: Katriina Siivonen, (02) , katriina.siivonen@tse.fi Kansainvälisten asioiden sihteeri, Heli Niskanen, puh , heli.niskanen@campus.jyu.fi Museoyhdyshenkilö: Pirkko Madetoja, pirkko.madetoja@nba.fi Seminaarisihteeri: Katriina Siivonen, puh. (02) , katriina.siivonen@tse.fi Julkaisusihteeri: Mirkka Hyytiäinen, puh Mirkka.Hyytiainen@kalevalaistennaistenliitto.fi Tiedotussihteeri: Niklas Huldén, puh. (02) , niklas.hulden@abo.fi Sihteeri: Päivi Yli-Karhula, puh , sihteeri@ethnosry.org Taloudenhoitaja: Elina Anttonen, puh , elina.anttonen@qmail.com 2

3 Puheenjohtajan palsta: Uutisia vuosikokouksesta ja muualtakin Tämä on ensimmäinen puheenjohtajan palstani, joskaan ei ensimmäinen kirjoitukseni Ethnos-tiedotteeseen. Maaliskuisessa vuosikokouksessa hallitukseen valittiin kolme uutta jäsentä: Mirkka Hyytiäisen Helsingistä, Heli Niskasen Jyväskylästä ja minut Turusta. En toki ole aivan uusi hallituksen jäsen, sillä palasin hallitukseen muutaman välivuoden jälkeen. Uutena puheenjohtaja haluan vielä kiittää edeltäjääni, Pirjo Korkiakangasta sekä Maarit Knuuttilaa ja Terhi Willmania heidän työstään Ethnoksen hallituksessa. Vuosikokousseminaari Sukupolvet keräsi Tieteiden talolle runsaasti osanottajia. Seminaarista kerrotaan enemmän seuraavassa Ethnos-tiedotteessa. Vuosikokouksessa hyväksyttiin Ethnoksen sääntöjen muutos. Nyt säännöt vastaavat paremmin nykyistä yhteiskuntaa ja työelämää, sillä sääntöjen mukaan Ethnoksen jäseniksi hyväksytään akateemisen tutkinnon suorittaneet henkilöt, jotka toimivat kansatieteen ja muiden etnologiatieteiden piirissä. Työelämän jättävien ethnoslaistenkaan ei tarvitse erota yhdistyksestä. Uusitut säännöt löytyvät tästä tiedotteesta. Jäsenmaksuksi vahvistettiin 20 varsinaisilta jäseniltä ja 10 opiskelijoilta. Sen voi maksaa tämän tiedotteen mukana tulevalla maksulomakkeella. Tilille maksettaessa on käytettävä viitenumeroa Jäsenmaksuun sisältyvät mm. Ethnologia Fennica ja neljä Ethnos-tiedotetta. Jokainen jäsenmaksu on tärkeä, sillä jäsenmaksut käytetään yhdistyksen toimintaan. Jäseneksi voi liittyä mm. kotisivulla olevan lomakkeen avulla. Myös kotisivuillamme olevaa kansatieteen hakemistoa voi päivittää kätevimmin tämän jäsenlomakkeen avulla. Ethnoksen julkaisutoiminta näyttää olevan tänä vuonna vilkasta, sillä kesällä ilmestyy Pia Olssonin ja Terhi Willmanin toimittama Sukupuolen kohtaaminen etnologiassa. Ethnos-toimite 13, joka pohjautuu osaksi edellisten kansatieteen päivien esitelmiin. Myös muiden julkaisujen, kuten suomalaisunkarilaisen symposiumin Touching Things -teoksen toimitustyö on pitkällä. Ensi vuonna näyttää olevan oikea kongressien suma, sillä monia mielenkiintoisia kongresseja on tulossa. Kansatieteen päivät järjestetään ensi vuoden maaliskuussa Porin yliopistokeskuksessa; esitelmäkutsussa takakannessa on tarkempia tietoja. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman monta 3

4 teistä Porin seminaarissa! Lisäksi Turun yliopiston kansatieteen oppiaine järjestää 50-vuotisjuhlaseminaarin toukokuussa Myös kauemmaksi suuntautuvaan kongressimatkailuun tarjoutuu hyviä mahdollisuuksia, sillä SIEF:n kongressi pidetään Ulsterin yliopistossa Derryssä Pohjois-Irlannissa ja pohjoisen tutkijoiden ICASS VI kongressi Grönlannin Nuukissa elokuun viimeisellä viikolla. Huhtikuun lopussa saimme kuulla suru-uutisen emeritusprofessori, Ethnoksen kunniajäsen, Ilmar Talven poismenosta. Hänen poismenoaan voimme kunnioittaa osallistumalla tieteelliseen keskusteluun ja jatkamalla kriittistä tarkastelua tieteellisten päämäärien saavuttamiseksi. Carpe diem! -tunnuslause tulee esille Talven muistelmissa Kolme kotimaata. Näin jälkeenpäin katsoen hän on totisesti noudattanut sitä. Dosentti Eero Sappisen laatima muistokirjoitus on toisaalla tässä tiedotteessa. Hyvää ja antoisaa kesää kaikille ethnoslaisille! Helena Ruotsala Ethnoksen hallitus 2007 Uusi hallitus 2007 Ethnoksen hallitus kokoontui ensimmäisen kerran vuosikokouksen jälkeen ja järjestäytyi seuraavasti: Puheenjohtaja: FT Helena Ruotsala (FM Tiina-Riitta Lappi) Varapuheenjohtaja, seminaarisihteeri: FM Katriina Siivonen (FM Hanneleena Hieta) Julkaisusihteeri: FM Mirkka Hyytiäinen (Tytti Steel) Kansainvälisten asioiden sihteeri: FL Heli Niskanen (FM Jussi lehtonen) Tiedotussihteeri, Ethnos-tiedote: FL Niklas Huldén (Dos. Ildikó Lehtinen) Museoyhdyshenkilö: FM Pirkko Madetoja (FM Aila Nieminen) Sihteeri: HuK Päivi Yli-Karhula Tilintarkastajat: Risto Raittila ja Salla Tenkanen, varalla Anna-Maria Åström ja Pirjo Korkiakangas. 4

5 Ilmar Talve Turun yliopiston kansatieteen emeritusprofessori Ilmar Talve kuoli huhtikuun 21. päivänä 2007 Turussa. Hän syntyi Mgassa Inkerinmaalla Hänen koti- ja koulukaupunkinsa oli Tapa Pohjois-Virossa, jonne perhe Viroon palattuaan asettui vuonna Ilmar Talve pääsi ylioppilaaksi vuonna 1938 ja aloitti samana vuonna kansatieteen opinnot Tarton yliopistossa professori Gustav Ränkin johdolla. Hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon kesällä Ilmar Talven kiinnostus kansanperinteen tutkimusta kohtaan heräsi varhain, sillä hän kuului jo lyseovuosinaan Viron Kansallismuseon tiedonantajiin. Toinen maailmansota ja Viron joutuminen vieraiden valloittajien käsiin murskasivat kuitenkin tulevaisuudensuunnitelmat ja hän joutui jättämään kotimaansa. Vuosina Professori Ilmar Talve Valokuva: Timo J. Virtanen TYKL/vk/35091 hän palveli Suomessa vapaaehtoisena Jalkaväkirykmentti 200:ssa ja palattuaan syksyllä 1944 Viroon, hän päätyi sieltä dramaattisten vaiheiden jälkeen Saksaan ja elokuussa 1945 edelleen Ruotsiin Tukholmaan. Elämä Ruotsissa oli niukkaa, mutta ratkaisevaa hänen tulevaisuutensa kannalta oli se, että hän saattoi pian jatkaa opintojaan ja aloittaa työt kuuluisan ruotsalaisen etnologin Sigurd Erixonin johtamassa Kansatieteen laitoksessa (Institutet för folklivsforskning). Erixonin johdolla hän osallistui mm. Ruotsin kansatieteellisen kartaston laatimiseen ja teki vuosina useita kenttätyömatkoja Vermlannin ja Taalainmaan metsäsuomalaisseuduille. Vuosina hän toimi myös Suomessa Kansallismuseon kylätutkimusretkikuntien johtajana. Ilmar Talve valmistui filosofian lisensiaatiksi Tukholman korkeakoulusta vuonna 1951 ja väitteli tohtoriksi samassa korkeakoulussa vuonna Väitöskirja (Bastu och torkhus i Nordeuropa) perustui laajalle kansainväliselle vertailuaineistolle. 5

6 Kun Turun yliopistoon perustettiin kansatieteen laitos vuonna 1959, Talve kutsuttiin sen assistentiksi. Vuonna 1960 hänet nimitettiin yliopiston dosentiksi ja vt. professoriksi ja vuonna 1962 oppituolin vakinaiseksi haltijaksi. Tässä asemassa hän loi tyhjästä yliopistoon modernin ja arvostetun tutkimuslaitoksen. Suomalaisen kansatieteen suuntautumiseen ja uusiin aluevaltauksiin vaikutti merkittävällä tavalla Talven omaksuma näkemys laajentaa tieteenala koskemaan kaikki kansankerrokset. Ajallisesti tutkimus tuli ulottaa myös nykyaikaan. Tähän saakka kansatiede oli keskittynyt vanhan talonpoikaiskulttuurin tutkimiseen. Ilmar Talven tieteellinen tuotanto on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Tyypillistä sille on myös selkeän koruton ja looginen kirjoitustapa. Pääteos on vuonna 1979 ilmestynyt Suomen kansankulttuuri, josta kolmas tarkistettu ja täydennetty painos ilmestyi vuonna Teos on ilmestynyt myös englanniksi ja unkariksi. Tieteellisen työn ohella Talve julkaisi myös kaunokirjallisia teoksia. Novellikokoelma Ainult inimene ilmestyi vuonna 1949 ja romaaneista Maja lumes vuonna 1952 ja Juhanssoni reisid vuonna 1959 (suomeksi Juhanssonin matkat, 1961). Eläkkeelle Talve jäi vuonna 1986, mutta kirjoittaminen jatkui. Vuosina ilmestyi Tartossa kolmiosainen omaelämänkerta (Kevad Eestis 1997, Kutsumatu külaline 1998 ja Kolmas kodumaa 1999) ja vuonna 2004 siitä ilmestyi Suomessa lyhennetty laitos Kolme kotimaata. Viimeiseksi teokseksi jäi vuonna 2004 ilmestynyt järkälemäinen (685 s.) Viron kulttuurihistoriaa käsittelevä Eesti kultuurilugu. Keskaja algusest Eesti iseseisvuseni. Vuonna 2005 Ilmar Talve sai kunniatohtorin arvon Tarton yliopistossa. Ilmar Talve oli aikaansaava, monipuolisesti lukenut ja huumorintajuinen tiedemies, joka teki vaikuttavan elämäntyön ja jätti syvän jäljen suomalaiseen kansatieteeseen. Eero Sappinen Dosentti, Ilmar Talven oppilas 6

7 Ethnos r.y:n säännöt Ethnos r.y. uudet säännöt SUOMEN KANSATIETEILIJÖIDEN YHDISTYS ETHNOS RY FINLANDS ETNOLOGFÖRENING ETHNOS RF SÄÄNNÖT 1 Yhdistyksen nimi on Ethnos ry ja kotipaikka Helsingin kaupunki. Yhdistyksen kielet ovat suomi ja ruotsi, mutta sen pöytäkirjat ja kokouskutsut kirjoitetaan suomeksi. 2 Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja tehdä tunnetuksi kansatieteellistä tutkimusta, toimia kansatieteen tutkijoiden yhdyssiteenä, pyrkiä edistämään heidän toimintamahdollisuuksiaan sekä pyrkiä huolehtimaan heidän asemastaan yhteiskunnassa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys toimeenpanee kokouksia ja esitelmätilaisuuksia, laatii selvityksiä, antaa lausuntoja, tekee aloitteita ja harjoittaa tiedotus- sekä julkaisutoimintaa. 3 Yhdistyksen jäseniksi hallitus voi hyväksyä sellaiset akateemisen tutkinnon suorittaneet henkilöt, jotka toimivat kansatieteen ja muiden etnologiatieteiden piirissä. Myös alan opiskelijat voidaan hyväksyä jäseniksi. Jäsen, joka haluaa erota yhdistyksestä, ilmoittakoon siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle tai suullisesti yhdistyksen kokouksen pöytäkirjaan merkittäväksi. 4 Toimintansa rahoittamiseksi yhdistys kantaa jäsenmaksuja, joiden suuruuden vuosikokous määrää. Jäsen, joka ei ole maksanut edellisen vuoden jäsenmaksua, on vailla äänioikeutta yhdistyksen vuosi- ja muissa kokouksissa. Jos jäsen ei kirjallisen huomautuksen saatuaan ole maksanut kolmen edellisen vuoden jäsenmaksua, voidaan hänet hallituksen päätöksellä erottaa yhdistyksestä. 7

8 Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä hankkia ja omistaa kiinteistöjä. 5 Yhdistyksen hallitus edustaa yhdistystä, huolehtii sen toiminnasta ja taloudesta, valmistelee kokouksissa käsiteltävät asiat, huolehtii kokousten järjestämisestä ja niissä tehtyjen päätösten toimeenpanosta sekä hyväksyy yhdistyksen uudet jäsenet. Hallituksella on oikeus jakaa palkintoja tai apurahoja, mikäli tähän tarkoitukseen on saatu varoja käytettäväksi. Hallitukseen kuuluu kuusi jäsentä. Kullakin varsinaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Hallituksen jäsenistä kaksi henkilökohtaisine varajäsenineen on joka vuosi erovuorossa, ensimmäisillä kerroilla arvan perusteella, sen jälkeen vuoron mukaan. Hallitus valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan keskuudestaan vuodeksi kerrallaan sekä sihteerin ja taloudenhoitajan, jotka voivat olla hallituksen ulkopuolelta. Hallitus on päätösvaltainen kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta hallituksen jäsentä. Hallituksen kutsuu koolle sihteeri puheenjohtajan, tai tämän ollessa estyneenä, varapuheenjohtajan toimeksiannosta vähintään viikkoa ennen kokousta. Hallitus on kutsuttava koolle, jos vähintään kolme hallituksen jäsentä sitä puheenjohtajalta vaatii. Hallituksen kokouksessa jokaisella jäsenellä on yksi ääni, äänten mennessä tasan kokouksen puheenjohtajan ääni ratkaisee. 6 Yhdistyksen toiminta- ja tilivuosi on kalenterivuosi. Yhdistyksen tilit on esitettävä tarkastettavaksi tammikuun aikana tilintarkastajille, joiden on jätettävä niistä lausuntonsa vuosikokoukselle. 7 Yhdistys kokoontuu vähintään kerran vuodessa sekä ylimääräiseen kokoukseen silloin, kun hallitus sen katsoo tarpeelliseksi, tai viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun vähintään kymmenen (10) jäsentä sitä kirjallisesti hallitukselta vaatii. Kirjallinen kokouskutsu on toimitettava jäsenille vähintään 10 päivää ennen kokousta. 8

9 Vuosikokous pidetään viimeistään maaliskuussa ja siinä käsitellään seuraavat asiat 1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa, 2. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus, 3. esitetään hallituksen laatima edellisen vuoden toimintakertomus, 4. esitetään edellisen vuoden tilinpäätös ja tilintarkastajien siitä antama lausunto, 5. vahvistetaan tilinpäätös ja päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle, 6. määrätään vuotuinen jäsenmaksu, 7. hyväksytään toimintasuunnitelma ja talousarvio alkaneelle toimivuodelle, 8. valitaan erovuoroisten tilalle hallituksen varsinaiset ja varajäsenet, 9. valitaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa, 10. käsitellään muut esille tulevat asiat. Yhdistyksen nimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, jompikumpi yhdessä sihteerin tai taloudenhoitajan kanssa. 8 9 Yhdistyksen kokouksissa asiat samoin kuin vaalit ratkaistaan useampien ehdotusten kesken avoimella äänestyksellä jollei joku jäsenistä vaadi suljettua lippuäänestystä. Äänten mennessä tasan kokouksen puheenjohtajan ääni ratkaisee, vaaleissa arpa. 10 Yhdistyksen sääntöjen muuttamista tarkoittava ehdotus on jätettävä kirjallisena hallitukselle, jonka tulee käsitellä asiaa ja tuoda ehdotus seuraavaan yhdistyksen kokoukseen, jonka kokouskutsussa asia on mainittava. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos tässä kokouksessa vähintään 3/4 annetuista äänistä sitä kannattaa. 11 Päätös yhdistyksen purkamisesta tehdään samassa järjestyksessä kuin päätös sääntöjen muuttamisesta, mutta sen voimaan tuleminen edellyttää, että esitys hyväksytään myös toisessa, siitä aikaisintaan kuukauden kuluttua pidetyssä kokouksessa. Yhdistyksen purkautuessa sen varat on käytettävä 9

10 kansatieteen tutkimuksen hyväksi tavalla, josta yhdistyksen viimeinen kokous päättää. Vuoden 2006 tutkielmat Turun yliopisto: Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos Julkaisemme nyt viime numerosta valitettavasti poisjääneet Porissa sijaitsevan Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen vuoden 2006 opinnäytteet. Pro gradu -tutkielmia: Grahn, Maarit: Sahatavaran tuotantoa ja kausityötä. Makkarakosken sahan vaiheita Noormarkussa Heimovesa, Teija: Naisten kuntosalikulttuuri Porissa. Ikala, Tiina: Tietokoneet ja Internet kuluttajien arjessa. Tieto ja viestintätekniikan määrittyminen tietoturvallisuuden, oman osaamisen ja käytön kautta. Kangas, Kati: Jälkiä maaseudulla. Noormarkun maaseudun yhteisön elämänmuodon muutos isojaosta 1940-luvulle. Latvala, Heidi: Monta kotia mielessä ja maailmalla. Asukkaat kodin merkityksellistäjinä Porin 5. kaupunginosassa Lähteenlahti, Outi: Silta ihmiseltä ihmiselle Otsolan setlementti Porissa

11 Juuret tutkimuskohteessa Emootiot tutkijan työkaluina esikoislestadiolaisuutta käsittelevässä pro gradu -tutkielmassa Vuoden 2006 pro gradu -palkinnon voittaja Johanna Lindh Oulun yliopiston Taideaineiden ja antropologian laitoksesta esittelee alla kulttuuriantropologian opinnäytettään Meikäläiset Esikoislestadiolaisuuden sosiokulttuurinen järjestelmä ja sen ilmeneminen Lappeenrannan yhteisössä ja yhteisön jäsenissä nykypäivään tultaessa. Äitini isä, Telkän 1 pappa, luki Laestadiuksen postillaa Telkän mökin makuukammarissa. Papan huulet liikkuivat lukiessa, ja huulten välistä kuului hiljaista supinaa. Pappa oli käynyt kiertokoulua viikon, eikä lukutaito ollut kovinkaan vahva. Kiehnäsimme sisareni ja veljeni kanssa papan keinutuolin ympärillä ja pyysimme pappaa näyttämään kuvia kirjasta. Petyimme suuresti, kun pappa kertoi, ettei kirjassa ollut lainkaan kuvia. Mutta kyllä pappa oli viisas, kun jaksoi lukea kirjaa, jossa ei ollut kuvia! Pappa ja mummo kuolivat aikanaan, ja vanhempani ostivat Telkän mökin perikunnalta. Vanha mökki purettiin ja uusi rakennettiin tilalle. Yövyimme vuosia myöhemmin pienten tyttärieni kanssa uudessa mökissä, jossa en jostain syystä saanut unta. Silmiini osui papan kirja, jota aloin selailla aikani kuluksi. Teksti oli tuttua lapsuusvuosiltani, sillä seuroissa oli joka sunnuntai luettu Laestadiuksen postillaa. Olin lapsena pitkään luullut, että luetut tekstinpätkät olivat Raamatusta, kunnes minulle valkeni totuus koulun uskontotunnilla: Laestadius oli 1800-luvulla vaikuttanut lappilaispappi, jonka mukaan lestadiolaisliike oli saanut nimensä. Olin kuvitellut, että Laestadius oli tuntenut Jeesuksen henkilökohtaisesti, koska hän oli niin kovasti komentanut ihmisiä katselemaan ristillä riippuvan Kristuksen vertavuotavia kämmeniä ja vaatinut näitä tuntemaan syyllisyyttä ristiinnaulitsemisesta. Kun kuuntelin lapsena Laestadiuksen saarnoja, teksti kuulosti pelottavalta uhkauksineen ja kirosanoineen, mutta tuona kesäyönä postillan kieli alkoi kiehtoa minua. Se toi muistoja lapsuudestani. Muistin kuinka mummon ja papan pienessä mökissä oli vietetty seuroja kesäisin. Me lapset juoksentelimme keskenämme ulkona, mutta mökin avonaisesta ovesta kaikui venyvä 1 Papan sukunimi ei ollut Telkkä vaan Jokipalo. Isoäitini äiti oli tyttönimeltään Telkkä, mistä kylä oli saanut Telkkälä- nimensä. Suvun kesken paikkaa kutsuttiin Telkäksi. 11

12 saarnanuotti ja virrenveisuu kauas pihalle. Lestadiolaissaarnaajat painottivat sanoja eri tavalla kuin kirkon papit. Me kuuntelimme aidan takaa, milloin saarnaajan ääni alkoi kohota ja nuotti venyä, sillä siitä tiesimme, että seurat olivat lopuillaan ja oli aika lähteä käsienpesuun ja kahvipöytään. Saarnaajat käyttivät kummallisia sanoja, joita lasten oli vaikea ymmärtää, emmekä me jaksaneet kuunnella saarnoja. Postillaa lukiessani ymmärsin, mistä nuo vanhahtavat sanat ja sanonnat olivat peräisin. Mietin laajemminkin, mikä vaikutus vanhahtavalla kielellä oli siihen, että esikoislestadiolaiset katsoivat olevansa alkuperäisiä lestadiolaisia ja kaikkien muiden lestadiolaisliikkeiden opista hairahtuneita metsätokkia. Mieleeni ei vielä tuolloin tullut tutkia asiaa tarkemmin, vaan minua kiinnostivat enemmän intiaani- ja saamelaiskulttuurit, joista haaveilin myös tulevaisuuden tutkimusaiheita. Lestadiolaisyhteisön ulkopuoliset ystäväni tiesivät lestadiolaistaustastani kotikaupungissani Lappeenrannassa, eivätkä he koskaan arvostelleet lestadiolaisia minun kuulteni. Lestadiolaisuus oli heille vain uskonto muiden joukossa, ei sen kummempaa. Muutin Ouluun opiskelemaan vuonna Muutaman kerran kuuntelin opiskelutovereideni kauhukertomuksia lestadiolaisista, enkä lopulta malttanut olla oikaisematta esitettyjä väitteitä. Sain heti nenilleni, etten etelästä tulleena tiedä mitään lestadiolaisuudesta kun ei siellä mitään hihhuleita ole. Katsoin viisaammaksi olla väittelemättä asiasta, mutta aloin tosissani miettiä esikoislestadiolaisuutta tutkimuskohteekseni pro gradu -työhön. Tajusin, että ihmisten käsitys lestadiolaisuudesta muodostuu paljolti vanhoillislestadiolaisuuden kautta, sitä värittäen, vaikka lestadiolaisliikkeitä on yhteensä ainakin 18. Aloin myös pohtia, kuinka eri tavalla esikoislestadiolaiset itse ja yhteisön ulkopuoliset näkevät yhteisön. Näistä pohdinnoista muotoutui ajan myötä esikoislestadiolaisuuden sosiokulttuurista järjestelmää käsittelevä tutkimusongelmani. Hirsijärvi, Remes ja Sajavaara (2000, 74) kehottavat tutkijaa välttämään sellaisia tutkimuskohteita, joihin tutkija on sitoutunut tunneperäisesti. He varoittavat, että tutkija ei tällöin kykene tarkasteleman tutkimaansa kohdetta objektiivisesti ja kriittisesti. Tämä on aiheellinen varoitus, vaikkakin tähän varoitukseen on itseensä suhtauduttava kriittisesti. Toisaalta tutkijoita kehotetaan valitsemaan aiheita, joista he ovat kiinnostuneita, ja välttämään aiheita, jotka joku toinen heille antaa tai jotka ovat liian vaikeita. Pohdin pitkään näitä kysymyksiä ennen tutkimuskohteen lopullista valintaa. Lopulta päädyin tutkimaan esikoislestadiolaisuutta, sillä katsoin yhteisöön kuulumattomana kykeneväni tarkastelemaan asioita ulkopuolisen silmin. Esikoislestadiolaisuus on kuitenkin minulle henkilökohtainen aihe, johon suhtaudun 12

13 emotionaalisesti. Yhteisöön sinällään en suhtaudu tunteellisesti, sillä nykyinen esikoislestadiolainen yhteisö ei ole se sama yhteisö, jossa olen elänyt. Yhteisö muuttuu, kun ihmisiä kuolee ja syntyy, eroaa yhteisöstä ja liittyy siihen. Tunteeni liittyvät muistoihin, joita koen tiettyjen esineiden, sanojen tai tuoksujen kautta. Pro gradu -tutkimusta aloittaessani katsoin, että tutkijana minulla oli ainutlaatuinen etu puolellani siinä, että olen syntynyt esikoislestadiolaiseen kotiin ja kasvanut yhteisön sääntöihin ja tapoihin. Minä, jos kuka, tietäisin mistä aiheista yhteisössä oli sopivaa esittää suoria kysymyksiä ja mitkä asiat taas tuli ottaa selville muulla tavoin. Tutkimustyössäni en kertaakaan joutunut katumaan tätä päätöstä, vaikka ennakko-oletukseni kysymysten suhteen osoittautuivat vääriksi. Esikoislestadiolaisuuden tutkiminen oli kaikesta huolimatta antoisa kokemus tutkimuksellisessa mielessä. Omien tunteiden tarkastelu ja pohtiminen tutkimustyön kuluessa toi tutkimukseeni sellaista syvyyttä, johon en luultavasti olisi kyennyt, jos olisin tutkinut minulle vierasta kulttuuria. En ehkä olisi kiinnittänyt omiin tunteisiini huomiota, vaan olisin sivuuttanut ne tutkimukseen kuulumattomina seikkoina. Tutkijalla on juuristaan riippumatta aina tunteita tutkimusyhteisöään kohtaan, vaikka ne joskus syttyvät vasta tutkimustyön kuluessa. Antropologien katsotaan olevan kulttuurisia kääntäjiä, jotka kääntävät tutkittaviensa Toisten kulttuurin tutkijoiden kielelle. Päivikki Suojanen (1997) on kirjoittanut omasta kokemuksestaan lapsuudenyhteisönsä tutkijana artikkelissaan Työkaluna tutkijan persoona. Suojanen kuvaa osuvasti tapaa, jolla yhteisön jäsenet etäännyttävät tutunkin tutkijan yhteisöstä: tieteellinen tutkimus on yhteisön elämässä poikkeava tilanne, minkä vuoksi tutkijaan suhtaudutaan poikkeavalla tavalla. Suojanen joutuu juomaan kahvinsa yksin paikallaolijoiden tarkkailtavana, minkä hän kokee jonkinlaiseksi tutkijaa varten pystytetyksi seremoniaksi. (Suojanen 1997, 150.) Kenttätutkimukseni aikana koin samankaltaisen vieraannuttamisen, vaikkakin täysin eri tavalla toteutuneena. Suuri osa yhteisöstä ei tiennyt tutkimustyöstäni mitään, koska en kertonut julkisesti tekeväni tutkimusta. En myöskään salaillut tutkimustani, vaan kerroin siitä avoimesti etsiessäni informantteja ja keskustellessani ihmisten kanssa. Julkisissa tilaisuuksissa minuun suhtauduttiin kuin kehen tahansa seuravieraaseen, mutta haastattelutilanteissa jotkut haastateltavista osoittivat minulle paikkani ulkopuolisena kiertämällä kysymykset, joihin vastaaminen olisi paljastanut yhteisön sisäisiä ristiriitoja. Yritin kysyä samaa asiaa eri muodossa haastattelun kuluessa, mutta reaktio oli joka kerta samanlainen. Viesti oli, että yhteisön sisäiset asiat eivät kuulu ulkopuolisille. 13

14 Tällaisessa tilanteessa tutkijan juurista tutkimusyhteisössä on hyötyä. Tunsin potentiaalisia haastateltavia, joilta saatoin kysyä samaa asiaa ja olla varma vastauksen luotettavuudesta. Kaikkia tietooni tulleita tutkimusongelmaan kuulumattomia seikkoja en kirjoittanut tutkimukseeni, mutta saarnaajien keskinäisiä erimielisyyksiä ja niiden vaikutuksia yhteisön jäseniin pohdin tutkimuksessani. Sekin, mitä haastateltavat jättivät kertomatta, kertoi minulle paljon, sillä tajusin yhteisössä eletyn elämäni ansiosta, mistä kiertelyssä oli kyse. Kyse ei ollut siitä, että haastateltavat olisivat kieltäneet yhteisön sisäisten ristiriitojen olemassaolon, mutta he halusivat osoittaa minulle paikkani ulkopuolisena, koska olin tutkija. Yhteisön toiminnasta poisjättäytyneelle nämä asiat olisi luultavasti voitu kertoa avoimesti, mutta tutkijalle ei, koska tutkija paljastaa ne ulkopuoliselle maailmalle. Tästä syystä tutkittava yhteisö ei pidä edes tutkimusta tekevää yhteisön jäsentä täysin sisäryhmäläisenä, vaan katsoo tämän olevan linkki sisäänsuljetun ja ulossuljetun välillä. Tutkija on rajalla, ei koskaan täysin sisällä, eikä koskaan täysin ulkona. Tutkijaan kohdistuu samanlainen varovaisuus kuin mihin tahansa muuhun yhteisön rajana pidettyyn seikkaan. Brittiläinen sosiaaliantropologi Anthony P. Cohen (1989, 12 14) kehottaa tutkijaa kiinnittämään erityistä huomiota yhteisön rajoihin ja symboliseen rakentamiseen. Kun tutkija havaintojeni mukaan on yhteisön silmissä rajalla, tulisi tutkijan kiinnittää huomiota myös itseensä, siihen mitä hän näkee, kokee ja tuntee. Antropologi ei ole vain tarkkailija, vaan yhteisöön tunkeutunut henkilö, joka vaikuttaa väistämättä tutkittavaan kohteeseen pelkällä läsnäolollaan. Olisi suotavaa, että tutkija tiedostaisi tämän, ettei hän tahtomattaan esittäisi vääristynyttä kuvaa yhteisöstä. Uskonnontutkija René Gothóni (1997, ) kirjoittaa humanistisen tutkijan olevan tutkimuksensa instrumentti, jonka olisi osattava eläytyä tutkimuskohteeseensa kenttätutkimusvaiheessa ja etääntyä tutkimuskohteesta analyysivaiheessa. Eläytyminen on tunneperäistä sitoutumista, etääntyminen puolestaan irrottautumista tunne-elämästä ja tunneperäisen sitoumuksen kriittistä tarkastelua. Huolissaan ei pidä olla niinkään emotionaalisuudesta kuin sitoutumisesta. Hirsijärven ja muiden ohje emotionaalisten aihepiirien välttämisestä tulisi mielestäni ymmärtää tunteisiin sitoutumisen ja emotionaalisten tulkintojen välttämiseksi, ei suoranaiseksi ohjeeksi aiheen valintaan. Omaa kulttuuriakin voi tutkia onnistuneesti, mikäli tiedostaa omat tunteensa eikä anna niiden viedä tutkimusta, vaan käyttää tunteitaan tutkimuksen työkaluina. Johanna Lindh 14

15 Lähteet Cohen, Anthony P (1985): The Symbolic Construction of Community. Routledge. London and New York. Gothóni, René 1997: Eläytyminen ja etääntyminen kenttätutkimuksessa. Kaukaa haettua. Kirjoituksia antropologisesta kenttätyöstä. Toim. Anna Maria Viljanen ja Minna Lahti. Suomen antropologinen seura. Vammala Hirsijärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2000: Tutki ja kirjoita. 6. uud. laitos. Helsinki: Tammi. Suojanen, Päivikki 1997: Työkaluna tutkijan persoona. Kaukaa haettua. Kirjoituksia antropologisesta kenttätyöstä. Toim. Anna Maria Viljanen ja Minna Lahti. Suomen antropologinen seura. Vammala Kun valta puhui tutkijoille Kansainvälisenä naistenpäivänä kokoontui Säätytalolle Helsinkiin joukko tutkijoita kuuntelemaan Suomen Akatemian Valta Suomessa -tutkimusohjelman ( , ks. avajaisseminaaria. Paikalla olimme myös me neljä allekirjoittanutta Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen tohtorikoulutettavaa, jotka kuulumme mainitusta tutkimusohjelmasta rahoitusta saaneeseen etnologian professori Laura Starkin (JY) projektiin Strategic Practices: Hidden Histories of Gender in Finland Lisäksemme projektiin kuuluvat myös historian tutkijat Marja Kokko (JY) ja Saara Tuomaala (HY). Seminaariin oli kutsuttu maineikkaita henkilöitä puhumaan vallasta mainittakoon esimerkiksi tuolloiset eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ja kansanedustaja Astrid Thors, YLE:n toimitusjohtaja Mikael Jungner, ET- LA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman sekä emeritusprofessori Heikki Ylikangas. Varsin pian kävi selväksi, että seminaarissa valta käsitettiin näkyvänä, poliittisena, taloudellisena ja jossakin määrin mediavaltana. Asetelmaa korosti vaalien ajankohtaisuus, ja toimittaja Tarmo Ropposen toimiessa iltapäivän puheenjohtajana poliittisen vallan merkitys korostui entisestään. Puhujat oli toki valittu tarkoituksella, jotta median huomio kiinnittyisi tutkimusohjelman avajaisiin. Avajaisten ohjelmaa vaivasi kuitenkin selvä epätasapaino siinä, miten tutkimusohjelman teemat olivat esillä. Kuudesta teemasta viisi valta ja kansainvälinen järjestelmä, valta valtiossa ja valtion 15

16 valta, talous ja valta, media ja valta sekä kansalaisliikkeet ja vallan kritiikki oli huomioitu seminaarissa, mutta kuudes teema, sukupuoli ja valta, tätä vastoin loisti poissaolollaan puheissa. Tätä teemaa käsittelee meidän lisäksemme moni muukin projekti, ja etenkin naistenpäivänä ajankohtainen aihe olisikin mielestämme ollut tärkeä nostaa esille jo pelkästään kaivatun mediahuomion lisäämiseksi. Lisäksi pohdimme seminaarissa tapaamamme emeritusprofessori Bo Lönnqvistin kanssa sitä, minne esimerkiksi symbolinen valta oli unohdettu. Kulttuurin käsitettäkään päivän aikana ei tuotu esille kuin korkeintaan ohimennen. Otaksumme kuitenkin, että nämä aiheet saavat jatkossa enemmän huomiota tutkimusohjelman toiminnassa, sillä ne kuuluvat olennaisesti vallan tutkimukseen. Toivoimme myös enemmän dialogia vallanpitäjien ja tutkijoiden välille nyt rooliksemme jäi lähinnä kuunnella vallasta kertovia luentoja. Kansanedustaja Astrid Thors teki ainoana aloitteen kohti vuoropuhelua esittämällä toiveita siitä, millaisia kysymyksiä tutkijat voisivat projekteissaan pohtia. Nämä huomiot eivät silti mitätöi sitä, että tutkimusohjelma on arvokas ja tärkeä. Vaikka seminaarissa kulttuurin ja sukupuolen teemat eivät saaneetkaan ansaitsemaansa huomiota, olemme tyytyväisiä siihen, että ne huomioitiin valitsemalla esimerkiksi meidän projektimme yhdeksi rahoituksen saajaksi. Etnologisten tieteiden ja historian tutkijoilla on sanansa sanottavana vallan tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa, joka on myös yksi tutkimusohjelman tavoitteista. Onneksi pääsimmekin ääneen tuomaan esille sukupuolen teemaa avajaisseminaarin toisena päivänä perjantaina , jolloin projektit esittäytyivät toisilleen. Jatkossa projektiimme voivat tutustua myös muutkin tarkoituksena on lähitulevaisuudessa luoda tutkimuksestamme kertovat nettisivut. Tohtorikoulutettavat Eerika Koskinen (folkloristiikka), Heli Niskanen (etnologia), Pasi Saarimäki (Suomen historia) ja Arja Turunen (etnologia) 16

17 Seminaareja: Paikallisuus, monikulttuurisuus ja jälkinationalismi ylikansallisessa kontekstissa. Etnologian näkymät ja asema 2000-luvulla Turun yliopiston kansatieteen oppiaine järjestää Turussa kansallisen seminaarin, jonka tavoitteena on selvittää kansatieteen tilaa ja tutkimustarvetta sekä yliopistomaailmassa että laajemmin ympäröivässä yhteiskunnassa. Seminaarissa käydään keskustelua sekä kotimaisten että ulkomaisten kollegojen kanssa. Etnologiatieteiden akateemiset juuret ulottuvat Suomessa ja muualla Euroopassa 1800-luvulle, mutta kansatieteen toiminta ja kohde ovat nykyisin yhteiskunnan muutosten vuoksi toisenlaisia. Kyse on pitkästä teollistumis- ja kaupungistumisprosessista, mutta myös nopeampitempoisesta historiasta esimerkiksi Euroopan integraation tai mediavallankumouksen yhteydessä. Erityisesti luvuilla kansatiede alkoi luopua yhden todellisuuden tavoittelemisesta antaen tilaa yksilöllisille kokemuksille ja kulttuurin moniäänisyydelle. Miten tausta vaikuttaa tutkimuskysymyksiimme sekä opetukseen ja miten kansatieteellinen kaanon näyttäytyy vallitsevassa tutkimuksessa? Millaisille paradigmoille kansatieteen identiteetti perustuu? Onko oppositiota olemassa? Miten globalisaatio, transnationalismi tai vastaavat prosessit ovat läsnä? Miten monitieteisyys toimii ja miten reviirejä ylläpidetään tai rajoja puretaan? Missä prosesseissa olemme osallisina? Millaisia ovat kansatieteen visiot? Kansallisten suuntausten, oppituoliprofiilien ja koulukuntien myötä seminaari kokoaa aineksia, joilla se hahmottaa kansallisia visioita eurooppalaista tutkimusta varten. Seminaarit esitelmät jakautuvat aihealueittain seuraavasti: - Tieteenhistoria (metodologinen pohdinta, projektien syy- ja seuraussuhteet) - Moniarvoiset yhteiskunnat (kulttuurien kohtaaminen, etnisyys, uskonto) - Paikalliskulttuurin muutos (lokaali, postlokaali, globaali, glokaali) - Monitieteisyyden haasteet (vieras, oma, reviiriajattelu, synergia) Pekka Leimu 17

18 Ilmoitusasioita Jäsenmaksukuitit tiedotteen mukana Tämän tiedotteen mukana toimitetaan vuoden 2007 jäsenmaksukuitit. Jos kuitti häviää tai joutuu hukkaan, voi maksun suorittaa yhdistyksen tilille SAMPO viitenumerolla Jäsenmaksu on 20 varsinaisiltajäseniltä ja 10 opiskelijoilta. Ethnologia Fennica ja neljä Ethnostiedotetta sisältyvät hintaan. Kirjoituksia Ethnologia Fennicaan Ethnologia Fennicaan 2007, vol. 37 mahtuu vielä tieteellisiä artikkeleja. Numeron teema on vapaa. Kirjoitusohjeet ovat lehden etukannen sisäsivulla. Artikkelin lopullinen kieli on englanti (tai saksa), kirjoittaja vastaa itse julkaisukielestä. Artikkelin käsikirjoituksen voi lähettää myös suomen- tai ruotsinkielisenä arviointia varten. Kirjoitukset tulee lähettää mennessä sähköpostitse osoitteeseen Pohjoismainen NEFK -etnologiakongressi Helsingissä vuonna 2009 Elokuussa 2009 järjestetään Helsingissä yhteispohjoismaisen etnologian ja folkloristiikan kongressi (Nordisk etnologisk folkloristisk kongress). Tarkempi päivämäärä on Kongressin järjestelyistä vastaa Helsingin yliopisto ja sen suunnitteluun on valittu työryhmä jossa toimii myös muiden yliopistoiden edustajia. Kongressin teema on vielä avoin. Kongressin omat kotisivut ilmestynevät syksyllä

19 Myöhästyneet onnittelumme dosentti, yliopistolehtori Teppo Korhoselle hänen 60-vuotispäivänsä johdosta! Ethnos ry. joka toivottaa myös Bo Lindström: Farstu, Jomala 1964 Etn. Ark. vid ÅA Kr533 Hyvää ja antoisaa kesää kaikille ethnoslaisille! Helsingin yliopiston Pikapaino

20 JÄRJESTÄJÄT: SUOMEN KANSATIETEILIJÖIDEN YHDISTYS ETHNOS RY JA TURUN YLIOPISTON KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN LAITOS (PORI) V KANSATIETEEN PÄIVILLÄ kootaan laajasti yhteen näkemyksiä kulttuurin, alueellisen kehittämistyön, yritystoiminnan ja yliopistojen välisestä vuorovaikutuksesta. Päivillä keskustellaan kulttuurista alueiden ja yritysten kehittämisen välineenä ja kehittämistyöstä kulttuurin osana. Kulttuuri välittyy ajassa ja tilassa ihmisiltä toisille. Siihen kertyy pitkäkestoisia ja laajoja ihmisiä toisiinsa yhdistäviä aineellisia ja aineettomia kulttuuripiirteitä. Se myös varioi, muuntuu ja uudistuu jatkuvasti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Globalisoituvassa maailmassa ja maailmantalouden muutoksissa kulttuurille asetetaan haasteita. Sen avulla halutaan vahvistaa paikallisia identiteettejä yhteistoiminnan tueksi. Sen perustalta muotoillaan tuotteita, palveluja ja brandeja, joiden myötä muun muassa luovien toimialojen odotetaan kehittyvän yhdeksi talouden tukipylvääksi. Kulttuurista haetaan innovatiivisuutta alueiden ja yritysten elinvoiman ja taloudellisen toiminnan kehittämiseksi. Samalla kulttuuri muuntuu ja varioi entistä moniulotteisemmin globaalistuvissa vuorovaikutusprosesseissa, jolloin esimerkiksi globaalit vaikutteet tulevat yhä tiiviimmin osaksi jokaisen ihmisen arkea kaikkialla. Kutsumme V KANSATIETEEN PÄIVILLE työryhmiin eri alojen tutkijoita, kulttuurin ammattilaisia ja aluekehittäjiä. Työryhmiin voi esittää tieteellisiä esitelmiä tai sekä sisällöltään että esitystavaltaan vapaamuotoisia esityksiä kulttuurin käytön ja kulttuurin arkisten prosessien eri ulottuvuuksista. Työryhmät kootaan ja otsikoidaan valittujen abstraktien perusteella. Teeman alla voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: MITÄ KAIKKEA JA MISSÄ KAIKKIALLA KULTTUURITEHTAAT TUOTTAVAT? MISTÄ SYNTYY KULTTUURINEN LISÄARVO? MITEN KULTTUURITEHTAIDEN TUOTTEET MUOTOILLAAN JA MARKKINOIDAAN? MITÄ AMMATTITAITOJA KULTTUURITEHTAISSA TARVITAAN JA KÄYTETÄÄN? MITKÄ OVAT KULTTUURITEHTAAN PÄÄSTÖT? Abstraktit lähetetään viimeistään osoitteeseen sihteeri@ethnosry.org. Abstraktien enimmäispituus on 300 sanaa. Kansatieteen päivien kielet ovat suomi ja ruotsi. Osallistumismaksu on 25,-, opiskelijoilta 10,-. Kutsutut luennoitsijat ovat: Professori Reinhard Johler, Tübingenin yliopisto FT, dosentti Leena Sammallahti, Pori Varatoimitusjohtaja, FT Tom Selänniemi, Finnair/Aurinkomatkat Lisätietoja: Katriina Siivonen, katriina.siivonen@tse.fi, puh Päivi Yli-Karhula, sihteeri@ethnosry.org, puh DESIGN LAURI LEIKAS