Sisällys. Toimitus. 4 Pääkirjoitus 5 Puhiksen palsta 6 Frakin taskuun jäänyt puhe 10 Kiltakummin kuulumiset 12 My first trip to Finland

Transkriptio

1 KOLEHTI 2/15

2 Sisällys 4 Pääkirjoitus 5 Puhiksen palsta 6 Frakin taskuun jäänyt puhe 10 Kiltakummin kuulumiset 12 My first trip to Finland Päätoimittaja Anni Vuola Ulkoasu ja taitto Anni Vuola Kaarle Patomäki Toimitus Pentti Häkkinen Anni Vuola Sverre Steen Rosa Nylen Tuukka Löytynoja Heikki Laaki MJTH Matti Peltola Toimitus 14 Emptysheet 16 Kotimaan pitkä excu 20 Alumnihaastattelu 23 Lukijoiden viestit 24 Avaruusorgiat 2001: Valomiekannielijät Sarjikset Olli Peltomäki Kuvat Annamari Vesamo Juho Piispa Aukusti Kankaanpää Henri Tervo Maria Frände Emma Savela Matti Peltola Painopaikka Picaset Oy 2 Kolehti 2/15

3 Kolehti 2/15 3

4 Pääkirjoitus Minun kuuluisi varmaan sanoa, että on mukavaa kun kesä tulee ja saa koulusta vapaata. Opiskelustressi hellittää hetkeksi ja saa syksyllä palata levänneenä kurssien pariin. Kesän tulemisessa kuitenkin jännittää töiden aloitus. Miten jaksan aamuisin olla 6.20 Pitäjänmäessä työn touhussa ABB:llä? Entä kuinka pysyn hereillä asti kun iltavuoro loppuu? Edessä on siis joka insinöörin unelmakesä tehtaalla haalarihommissa. Olin taannoin Tapahtuma X:ssä ja jouduin Ellan rooliin. Kerta se oli ensimmäinenkin, ja seuraavana aamuna tuntui kyllä luissa ja ytimissä. Taisi korvissakin soida Under my umbrella-ella-ella-ee-ee, vielä silloinkin... Kyseinen oli viimeinen tapahtuma fuksina ja onhan se aika haikeaa. Ensimmäinen opiskeluvuoteni on kulunut hujauksessa ohi ja teekkarilakki häämöttää. Tässähän meinaa kehkeytyä ihan identiteettikriisi. Selvitkää Wapusta hengissä! Päätoimittaja Anni Vuola 4 Kolehti 2/15

5 Puhiksen mietteitä Sataset on nyt juhlittu ja Wappu on täällä taas. Jonkun mielestä opiskelu on yhtä juhlimista. Itse kullakin alkaa kuitenkin olla takki tyhjä talven puurtamisen jäljiltä. Nyt on aika katsoa peiliin ja onnitella itseään, kuinka on selvinnyt kaikesta. Aika viettää hauska ja riehakas Wappu, hengähtää hieman ja sen jälkeen vielä rutistaa viimeisetkin tentit kunnialla läpi. Sitten onkin luvassa uudet haasteet. Osa lähtee maakuntiin kesätöihin, osa on löytänyt pääkaupunkiseudulta mielekästä hommaa. Hiukan jännittää, millaista töissä tuleekaan olemaan. Loput tuskailevat, mitä kesällä oikein tekisi. Vaikkei kesätöitä olisikaan löytynyt, ei kannata vaipua epätoivoon, vaan pyrkiä käyttämään aika hyödyllisesti investoimalla itseensä tai laittamalla vaikka omaa yritystä pystyyn. Toivotan kaikille tsemppiä Wapun ja loppukevään koitoksiin, sekä rentouttavaa ja aurinkoista kesää! Syksyllä tavataan taas! Puhis Heikki Laaki Kolehti 2/15 5

6 Frakintaskuun jäänyt puhe 100 oli upea ti- kiitos Killalle CNlaisuus, siitä. Hienoa oli, ettei minulta pyydetty juhlassa tervehdystä. Kaiken varalta valmistaudun aina pahimpaan ja valmisteltu tarina livahtaa nyt palstalleni Kolehtiin. Sain toimia oltermannin virassa vuosina Jostain syystä olivat näinä vuosina Killan hallituksissa minun riemukseni kaikkien aikojen fiksuimmat kiltalaiset. TAUKO APLODEJA VARTEN (Tämä oli varma nakki, koska CN100 osallistujista oli puolet noita hallitusjäseniä.) Kaikki te juhlivat teekkarit ja seuralaiset olette kauniita. Haluaisin tutustua jokaiseen ja kuulla ajatuksianne. Voisin kehua teitä pianisti Victor Borgen sanoin. Ensin pitää kuitenkin hiukan selittää. Eräässä toisessa merkittävässä juhlassa Tampere-talon avajaisissa 1990-luvulla esiintyi tuo Viktor Borge. Lavalla olivat flyygeli ja mies, joka oli silloin jo 80 vuoden ikäinen ja esiintyminen keskittyi jutteluun. Muutaman kerran Borge aikoi soittaa, mutta ensin piti kertoa hyvä mieleen juolahtanut tarina ja soittaminen jäivät, kunnes yleisö oli jo poistunut jatkoille. No, Borge oli 1920 luvulla saavuttanut jenkeissä mainetta hyvästä soittotaidosta ja supliikista. Kieltolain aikaan gangsteripomon henkivartijat kaappasivat hänet pitämään muistopuhetta pomon kuolleelle kaverille Luigi Lancettille. Aseella uhaten tehtiin selväksi, että puheen piti olla hyvä. Al Caponen murhaavat katseet hiostivat Borgea. Hänellä ei ollut hajuakaan kuolleesta pyssysankarista, mutta henkensä pitimiksi hän runoili: Kuka löysi Amerikan? Kuka keksi sähkölampun? Kuka rakensi rautatien Kalliovuorten läpi? Se ei tietääkseni ollut Luigi Lancetti, mutta olen varma että hän olisi nuo kaikki tehnyt, jos olisi sattunut paikalle! 6 Kolehti 2/15

7 Samalla lailla uskon, että jokainen teistä konekiltalaisista tulee suorittamaan merkittäviä asioita. Teidän jokaisen kanssa olisi leppoisaa jutella. Puhumattakaan teidän seuralaisistanne. Vuosia sitten tein syyskuussa junamatkaa yhdessä opiskelija- palkkaa kuin minä. Olen nyt tällaisen ahdistelun tuloksena luisunut aika pahaan saumaan. Todennäköisesti kärähdän varastamisesta puolen vuoden sisällä. Tiesin tuon muijankin, oli kummityttöni. Hänkin oli omalla tavallaan pahassa välikädessä: silloin 10 vuotta sitten isälle ei kelvannut tyttären mieheksi kuin Walesin prinsni Pekan kanssa. Pyysin häntä kertomaan kuluneesta kesästään. Pekka huokasi ja aloitti: Olin isossa yrityksessä työkaluosastolla. Metallin työstö vaatii paljon työkalujen huoltoa ja korjausta, niinpä osastolla oli töissä kymmenen vakituista ja minä harjoittelijana. Kolme vakituisista teki oikeastaan kaikkien työt huolehtien, että terät pysyivät terävinä ja huonot heitettiin romutettaviksi. Kuusi vakituisista lastasi aamulla työkalun tai pari polkupyörän koriin ja lähti ajelemaan pitkin suurta tehdasaluetta. Näin he kuluttivat päivän ja viikonkin sukkuloiden työtuttavien luona kelailemassa yhdentekevää. Oikeastaan he estivät toistenkin työnteon, muttei siitä tuntunut kukaan firmassa välittävän. Nuo kuusi olivat perjantaina väsyneempiä kuin ne kolme työhönsä paneutunutta. Kymmenes vakituisista oli selvästi porukan terävin. Hän kätki parhaita työkaluja salkkuunsa ja kuskasi ne kotiinsa edelleen trokattaviksi. Kysyinkin suoraan, miten noin älykäs kaveri viitsii tuollaista tehdä. Kaveri riemastui ja istutti minut viereensä selittäen: Vuosia sitten tein ehdotuksen valmistusmenetelmästä, jota olin pitkään kehitellyt. Se otettiin heti käyttöön ja yritys säästi heti ison kasan rahaan. Meillähän on selvät säännöt aloitepalkkiosta. Minä niillä kaavoilla laskin ansainneeni markkaa. Yhtiö maksoi viisisataa. Helvetti, jos firma varastaa minulta, on minulla oikeus varastaa firmalta! Pekka ei osannut tähän sanoa mitään. Minä itse tunsin etäisesti tämän sankarin ja selvittelin faktoja. Lopulta kuulin miehen omasta suusta: Oikea aloitepalkkio oli kyllä viitisen sataa, mutta olin kehunut muijalle, että nyt tuli jättipotti. Se on vuosikaudet nalkuttanut, että hänen jokaisen vanhan koulutoverinsa mies saa ainakin kolme kertaa parempaa si ja äidin mielestä se puhui rumaa murretta. Isä on tyytymätön työpaikkaansa ja äiti elämäänsä. Vanhemmat eivät koskaan olleet nuoria ja rakastuneita. Mitä se tarkoitti, eipä tytärkään enää muistanut. Älkää ihmeessä ajako ketään läheistänne hankalaan välikäteen, jossa vaaditaan lojaalisuutta moneen ristikkäiseen suuntaan. Tämän tyhmyyden Kolehti 2/15 7

8 yleisin muoto esiintyy seurustelusuhteissa, joissa A sanoo B:lle: Jos sinä todella minua rakastat, niin jätetään kaikki yhteydenpito sinun sukulaisiisi. He eivät selvästikään arvosta minua! Pasi Kauniston 1960-luvun hitti kehotti: Ole sellainen ain, jona nähdä sut sain, koskaan et muuttua saa. Kaunistoa ei pelottanut väistämätön tytön vartalon rupsahtaminen, vaan elämänilon lakastuminen vuosien myötä. Rakastunut ihminen ymmärtää ja suvaitsee erilaisuutta. Hän rankankin työpäivän jälkeen skarppina panee merkille uudet makuuhuoneen verhot ja tajuaa, että toisen on suorastaan pakko vaihtaa vanha hybridipyörä uuteen. Pääsiäisen aikoihin kävin Lontoossa katsomassa kaksi loistavaa näytelmää. Sovitaan, että kesän aikana käytte vähintään kahdessa teatterinäytännössä. Vaikka ne esitykset eivät olisi maailmanluokan tasoa, aktiivinen yleisö hyvä kannustaa parempaan. Pentti Häksä Häkkinen 8 Kolehti 2/15

9 Kolehti 2/15 9

10 Kiltakummin terveiset Heippa KIKkiläiset! Täällä hallituskumminne tervehtii kiltaa wapun alla. Jokaisella AYY:n killalla ja muilla erityisyhdistyksillä kuten KY:llä tai NuDella on oma kumminsa AYY:n hallituksessa. Kummi toimii linkkinä killan ja AYY:n välillä esimerkiksi käymällä killan kokouksissa ja tapahtumissa kertomassa ylioppilaskunnan toiminnasta. Tällaisen toiminnan perimmäinen tarkoitus on siis tuoda ylioppilaskuntaa lähemmäs kiltalaisia. Tänä vuonna hallituskumminanne toimin minä, 2. vuosikurssin kylteri, lohjalainen ja valmis farmaseutti. AYY:n hallituksessa salkkuinani ovat kulttuuri ja vapaaehtoiset, liikunta sekä arkistoon ja Teekkarimuseoon liittyvät asiat. Toimin viime vuonna KY:llä Kulttuurijaosto KUJ ry:n puheenjohtajana. Taustani ja toimenkuvani huomioiden voikin arvata, että kiltakummina toimiminen on minulle myös hyvä tilaisuus päästä tutustumaan KIKkiin, teekkareihin ja Otaniemen tapahtumiin. Tämä onkin alkanut hyvin jo esimerkiksi Disney-sitseillä ja Cuba Night 100:ssa (oli muuten parhaat vujut joilla olen koskaan ollut, kiitos niistä!). Meikäläiselle saa siis tulla juttelemaan jos törmätään tapahtumissa tai muualla! Kiltakummeilu ei ole kuitenkaan ensimmäinen kosketukseni Koneinsinöörikiltaan. Oma isäni on valmistunut TKK:lta vuonna 1983 energiatekniikan koulutusohjelmasta. Ruokapöydässä on siis lapsena kuultu monta tarinaa teekkariudesta ja opiskelijaelämästä Otaniemessä: mieleenpainuvimpana ehkä tarina siitä, kuinka isä on ollut mukana rakentamassa Teemu Teekkaria. Myöhemmissä kyselyissä rakentaminen on muuttunut toteuttamiseksi ja sitten suunnitteluksi, joten legenda olisi ehkä parempi termi kuin tarina. Kuten moni tietää, on KIKillä myös tiivis suhde entiseen ainejärjestööni YFK:hon eli farmaseutteihin, joten olen päässyt nauttimaan myös teekkarisitseistä konelaisten kanssa jo viitisen vuotta ennen aloittamistani AYY:llä. Kulttuurivastaavankin näkökulmasta vuoden suurin tapahtumakausi odottaa vain päivien päässä, kun opiskelijan paras aika eli wappu koit- 10 Kolehti 2/15

11 taa vihdoin. Sama aika oli minulle ehdottomasti viime kevään huikeimpia aikoja, kun sain olla mukana tekemässä KY:n wappua. KUJissa pääsin järjestämään big bandin tahdittamia Manta-etkoja eli Pre- Mantaa, sukeltamaan Mantan altaaseen haalarit niskassa ja nukkumaan KY:n Wappubileiden jälkeen makuupussissa Ulliksella, jotta jaosto saisi varmasti perinteisen paikkansa vappupiknikillä. Jos juhliminen kyltereiden kanssa wappuna kiinnostaa, kannattaa seurata vaikka osoitetta fi/wappu, jossa julkaistaan pian kootusti tietoa KY:n wapputapahtumista! Aiempina vuosina o- piskellessani Helsingin yliopistolla tuli juostua jos jonkinlaisissa wapputapahtumissa. Parhaisiin wappukokemuksiin niiltä ajoilta lukeutuu kuitenkin sattumalta tai ei ex tempore lähtö Hulluun Jussiin pari vuotta takaperin. Sekalaisella seurakunnalla toteutettu reissu oli ensimmäisiä kunnon kokemuksiani Otaniemen yöstä sekä kellareista ja niin hauska, että edes aamu-jokerista herääminen 4 km ohi oman pysäkin ei harmittanut. Tänä vuonna Hullu Jussi on ehdottomasti to do listalla, mutta täytyy yrittää herätä hieman aiemmin, jotta AYY:n järjestämästä Mantan lakituksesta voi nauttia täysin rinnoin! Tapahtuman suunnittelu on ollut älyttömän hauskaa mutta myös haastavaa, sillä tarkoituksena on ollut tehdä siitä entistä upeampi. Tässä varmasti onnistutaan, mutta esimerkiksi reggae-rekan läsnäoloa en mene vannomaan. Lakituksen ja upean kulkueen lisäksi odotan kaikkia niitä huikeita tapahtumia, joita wappuun Otaniemessä kuuluu. Olenkin päättänyt pyhittää vapun lähipäivät pitkälti tapahtumista nauttimiseen, joten sen helpottamiseksi siirrän päämajani vappuviikoksi Etu-Töölöstä Otaniemeen eipä tarvitse huolehtia yöbusseista. Ehdotuksia must see jutuiksi Niemiwapusta otetaan siis vastaan! Mitä kaikkea kylterin kuuluisi täällä kokea? Nähdään wappuna! :* Rosa Nylén rosa.nylen@ayy.fi Kolehti 2/15 11

12 My first trip to Finland I was studying my second semester at NTNU in Trondheim. My friend Even comes up to me in class and says that I should join Smørekoppen s trip to Finland, Cuba Night 97. I was a bit hesitant. It was expensive, 2000 kroners. What where we going to do there? Why was it called Cuba Night? Who else was going? Even didn t know the answers, but he told me it was a rare opportunity and it was probably going to be fun. I agreed and bought a ticket. About a week before we were going to leave, Even told me he wasn t able to attend. I was a bit surprised since it was him that persuaded me to go in the first place. It was too late for me to change my mind so I tought I guess I m going to Finland. There was going to be a lot of other Norwegians anyway so it s not that big of a deal. The day had come. It was time to leave. We met at the agreed place, outside the Smørekoppen office. Then I discovered that it was going to be only 3 guys including me. Again I was very surprised. I thought this might be a bit awkward. It was me, Jørgen and Erland. I did not know them very well. They gave me a kangaroo suit and asked me to wear it. I didn t understand. They said that everyone in the board of Smørekoppen has their own suit of a specific animal. Jørgen was a seal and Erland a t-rex. They said that they wanted to wear their suits to represent Smørekoppen, but it would look silly if we were three guys and only two of them were wearing animal suits. I agreed and put on my borrowed kangaroo suit. Erland was our trip leader. He had rented a car, and the plan was for us to drive to Stockholm. It was about an 8 hour drive. When we got there Erland told us that we were picking up one more person, he was called Vegard. I didn t know him. He had been in Stockholm for a work trip and that he wanted to join us. He looked very professional. He was wearing a suit and an IDcard around his neck. He looked a bit boring, but I was happy that there was one more Norwegian to talk to. From Stockholm we took the overnight ferry to Helsinki. When we arrived there were two Finnish guys waiting for us. One gave us a bottle of Jaloviina and smashed the cork. He told us that we had to drink it all before 12 Kolehti 2/15

13 we could put down the bottle. Luckily Vegard had been in Finland before and had warned us that this would happen. So I got pretty drunk on longdrinks that morning to warm up my stomach. After that bottle of Jallu things bot a bit blurry It turned out that I couldn t have picked better guys to take this trip with. We had a very good time. Because Toni, KIK:s foreign minister at the time, had done such a good job, everything was taken care of for us. This meant we could drink all the time without worrying. It felt like being at a great party at someone else s house. You can take the party to the next level because you don t have to worry about anything breaking. I felt a mix of relief, bliss and happiness. I learned a phrase, Toni maksaa. I was told that this is the most important saying in the Finnish language. On the ferry back to Stockholm, Vegard told us that this is the traditional time to elect a new foreign minister for Smørekoppen. I had such a good time in Finland that I didn t hesitate. I became the new foreign minister. Form that day Cuba Night has been one of the things I look forward to all year. Cuba Night 100 was the best party I have ever been to. I am looking forward to see as many of you as possible when you come to Trondheim the next time. Thank you all for your hospitality. Sverre Steen Kolehti 2/15 13

14 Emptysheet Wapun alla killan 100-vuotisjuhlavuoden pääyhteistyökumppani KONE Oyj tarjosi wap Tarjolla oli hyvää wapputunnelmaa, simaa ja pehmoisia munkkeja. Toimitus pyysi suunsa makeaksi saan 14 Kolehti 2/15

15 ppusimat ja munkit kiltahuoneella. Keskustelua käytiin ajankohtaisista aiheista yrityksen ympärillä. neita kiltalaisia luonnostelemaan paperilla näkemyksensä aiheesta KONE tarjoaa nousut. Kolehti 2/15 15

16 Kotimaan pitkä excursio ja kirkastusjuhlat Peto on irti! Tämä on lause joka jäi päällimmäisenä mieleen keskiviikon ja sunnuntain välisestä yöstä Tampereella. Antti Tuiskun tuore hitti pauhasi koko reissun ajan ja Kirkkareiden jatkoilla viimeistään jokainen Koneinsinööri löysi tanssilattialla sisäisen petonsa. Tänä vuonna päätimme siis järjestää Kotimaan pitkän excursion sisarkiltojen tapaan ennen Kirkastusjuhlia ja ilmeisesti konseptista pidettiin, sillä molemmat tapahtumat menivät täyteen. Aloitimme excun valmistelun Excumestari -parini Jarna Verhon kanssa tammikuun lopulla, kun Kirkastusjuhlien päivämäärä varmistui. Kotimaan pitkä oli samalla ensimmäinen excu, jota aloimme järjestämään, joten monia uusia haasteita tuli vastaan. Suuri kiitos edeltäjillemme, joilta saimme paljon hyviä vinkkejä suunnittelua varten. Järjestelyt eivät menneet aivan niin kuin Strömsössä, sillä majoitus kahdeksi ensimmäiseksi yöksi varmistui vasta muutama päivä ennen reissun alkamista johtuen alkuperäisen majoituksen peruuntumisesta. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikki sujui järjestelyiden osalta mainiosti koko reissun ajan. Reissumme alkoi keskiviikkona aamupäivällä ja suuntasimme vierailulle Tampereen Rantatunnellin työmaalle. Valitettavasti ryhmämme koko oli liian suuri menemään sisälle tunneliin, mutta ainakin kiltamme rakennustekniikan opiskelijat saivat jotain itseään kiinnostavaa kuultavaa. Ensimmäisen excun jälkeen siirryimme Tampereen yliopiston Domus-klubille, jossa vietimme reissun kaksi ensimmäistä yötä. Ilta menikin sitten Tampereen yössä ja ainakin karaokessa todistetusti nähtiin useita kiltalaisia. Torstaina lähdimme aamulla kohti 16 Kolehti 2/15

17 Avant Tecnoa, joka valmistaa pienkuormaajia eri tarkoituksiin. Siellä pääsimme kuulemaan itse toimitusjohtajan suusta, mitä yritys valmistaa. Vierailulta saimme myös tuliaisiksi kaksi pienoismallia, joilla itse kukin voi leikkiä kiltahuoneen pöydällä. Iltapäivällä oli vuorossa Valmet. Excu oli suunnattu erityisesti energiatekniikan opiskelijoille, mutta muille henkilöstöravintolan ruoka riitti syyksi vierailulle. 3,5 tunnin kalvosulkeiset kattiloista sai useamman osallistujan äärirajoille hereillä pysymisen kanssa, mutta kuten excu-isäntä lopuksi totesi: Ainakin 90 % teistä oli skarppina. Torstai-iltana pääsimme tutustumaan muihin Tampereen opiskelijoihin haalaribileissä, joihin oli kokoontunut porukkaa niin AMK:sta kuin yliopistostakin. Perjantaina väsynyt excuporukka joutui heräämään aikaisin siivoamaan majoitusta, mutta se ei porukkaa lannistanut, sillä aamupäivällä oli vuorossa monen mielestä kotimaan pitkän mielenkiintoisin excu, Agco Powerin moottoritehdas. Siellä pääsimme tutustumaan moottorien valmistukseen lähes täysin automatisoidulla linjastolla, ja monet olisivatkin voineet jäädä seuraamaan robottien toimintaa useammaksi tunniksi. Reissu viimeisenä vierailukohteena oli automaatiojärjestelmiä toimittava Fastems Oy. Ruokailun juomatarjoiluista johtuen, monet varmasti pitivät myös sitä parhaana excuna, vaikka olihan myös itse yritys mielenkiintoinen. Fastemsilta siirryimme Hervantaan, jossa Tietotalon luokat toimivat majoituksena kahdeksi seuraavaksi yöksi. Oulun ja Lappeenrannan koneteekkarit olivat myös saapuneet paikalle jo päivää ennen Kirkkareita, joten tylsää ei tullut perjantai-iltanakaan. KoRK:in kiltahuoneella tutustuimme muiden paikkakuntien teekkareihin ja Kirkkarineitsyet saivat esimakua lappeenrantalaisten ekshibitionismista. Seuraavana aamuna loputkin kiltamme 50 hengen Kirkkariporukasta saapuivat Hervantaan ja kolmelta iltapäivällä kauan odotetut Kirkastusjuhlat alkoivat aloitusluennolla, jossa Konetekniikan laitoksen johtaja heitettiin susien eteen puhumaan sekopäiselle Kirkkarikansalle. Tästä siirryimme sitseille yliopiston kellarin pommisuojaan, eli Bommariin. Sitsit olivat perinteiseen Kirkkarityyliin tapahtuma, jossa istuttiin pöydässä ja nautittiin virvokkeita, laulamisen jäädessä kauas taka-alalle. Kiltamme menestyi hienosti o- luen juonnin nopeuskilpailussa, vaikka suurin osa porukasta ei edes tiennyt, että tällainen kisa oli käyty. Monille uusi jälkiruokanautinto janukas (jalluvanukas) tuli myös testattua. Sitsaaminen vaih- Kolehti 2/15 17

18 tui nopeasti bändin tahdissa bilettämiseksi, ja yhtäkkiä löysimme itsemme Tampereen keskustasta jatkoilta. Jatkojen teekkariprosentti oli korkea ja baarin muut asiakkaat pääsivät kokemaan esimerkiksi lavalla viuhahtavan Lappeenrantalaisen. Allekirjoittanut päätyi myös osallistumaan rap-battleen, jossa teekkarikannustuksen turvin pääsin finaaliin saakka. Siellä tuli niukka tappio alan miehelle, joten 3 tunnin studioaika Kevin Tandun kanssa jäi tällä kertaa saavuttamatta. Bileet jatkuivat koulun tiloissa ja vahingoilta ei tietenkään vältytty. Oululainen koneteekkari arvioi parilla metrillä väärin yläkerran korkeuden ja ambulanssireissuhan siitä sitten tuli. Sunnuntaiaamuna porukan herääminen oli itsestä kiinni ja siivoamiseen motivointi oli vaikeaa, mutta paikat saatiin siistiksi. Siirtyminen sillikselle alkoi. Kuohujuoman ja kebabin avulla akut saatiin ladattua paluumatkaa varten. Järjestäjiltä saimme terveisiä, että Otaniemen teekkarit olivat ylivoimaisesti parhaiten käyttäytyvä porukka, mikä ei tainnut tulla kenellekään yllätyksenä. Bussissa paskin vitsi -kilpailu sai tiukan finaalinsa ja lopulta voitto jaettiin, koska puumakilpailun voittajalle varattu palkinto jäi tällä kertaa ja- kamatta. Rankan reissun jälkeen päästiin viimein takaisiin Otaonnelaan, väsyneinä, mutta monta muistoa rikkaampana. Monet olivat reissua ennen olleet Tampereella vain yhden päivän, joten nyt hekin tietävät paremmin mitä Pirkanmaan keskuksella on tarjottavanaan. Muuten reissu meni hyvin, mutta bussikuski kertoi, että edellisen bussikyydin mummot olivat vetäneet kassillisen jallupulloja, kun taas meidän jäljiltä autosta kerättiin vain pieni pussillinen oluttölkkejä. Suuri kiitos vielä kaikille osallistuneille, reissu oli rankka, mutta sitäkin hauskempi. Tuukka Löytynoja Excumestari 18 Kolehti 2/15

19 Kolehti 2/15 19

20 Suurennuslasissa: Sarah Pirilä os. Korhonen Kevytrakennetekniikan DI 2006 Sarah Pirilä aloitti vuonna 2000 energiatekniikan opinnot. Tämä ei kuitenkaan ollut hänen juttunsa, vaan sähköllä tarjolla ollut avaruustekniikka kiinnosti. Kuitenkin loppujen lopuksi itselle sopivampi lentokoneenrakennussuunnittelu löytyi koneelta. 5 vuotta myöhemmin lähellä jo valmistumista Sarah vaihtoi vielä pääaineensa kevytrakennetekniikkaan ja sivuaineensa materiaalitekniikkaan. Ja valmistui vuoden 2006 lopussa. Hänen polkunsa on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Diplomityönsä tämä lujaria pääaineenaan lukeva nainen teki ydinvoimalaitosten putkistojen väsymisestä, joka ei todellakaan ole kevytrakennetekniikkaa. Tämä jälkeen hän päätyi ohjelmistoyritys Teklalle töihin, jossa on vielä tänäkin päivänä. Miten päädyit Teklalle töihin? Dippaa tehdessäni aloin ottamaan yhteyttä verkostoihin mitä olin jo muodostanut ja kyselemään oliko tyyppiselleni henkilölle töitä tarjolla. Täältä Teklalta sitten eräs henkilö otti yhteyttä ja ilmoitti etsivänsä uutta ihmistä tiimiinsä. Vaatimuksena oli jonkinlainen käsitys 3D-mallinnuksesta ja sekä koneella, että lujarissa oli pyöritelty CAD:ia ja analyysi-softia. Mulla oli siis jo aika hyvä kuva eri softien käytöstä, joten olin sopiva kandidaatti. Tulin tänne haastatteluun ja sain paikan. Samaan aikaan olin käynyt myös lujuusopinalan yrityksessä haastattelussa ja saanut sieltä työtarjouksen. Oli hyvä tilanne, kun oli kaksi vaihtoehtoa. Softa-ala, jota en ollut opiskellut, mutta vaikutti omaan silmään paremmalta. En oikein viihdy kaapissa laskemassa, ja se oman alan pesti olisi ollut juuri sitä. Sitten tein päätöksen, että oma-ala ei olekaan kutsumus, vaan toimii vain ponnahduslautana. Oletko kokenut eri alan tutkinnon haitaksi töissäsi? Ei ole kokenut sitä haitaksi. Mulla oma luonne on aina tehnyt päätöksiä ja elän sen mukaan. Olen kuitenkin analyyttinen ja looginen, joten viihdyn lujuusopin ja matematiikan parissa paljon paremmin kuin esimerkiksi epämääräisissä filosofianopinnoissa, joissa ei ole ikinä oikeata vastausta. Analyyttisyyden kautta pystyi kehittämään omaa kriittistä ajattelua ja oppi oppimaan. Opinnoissa oppi tekemään kovasti työtä. Lujuusoppi ei ole niin, että sitä osaa tai ei. Se on sitä, että istuu ja opettelee 50 tuntia ja ehkä sen jälkeen tajuaa. Ei niitä luonnostaan tajua, vaan vasta työtä tehtyään. Opiskellessa opin työn kautta tuloksia - rutiiniin ja se on auttanut ja toiminut työkaluna. Olitko opiskelun aikana kesätöissä? Yhtenä kesänä olin Finnairilla töissä, silloin opiskelin vielä rakennesuunnittelua. Olin myös kesän rajavartiolaitosten vartiolentolaivueessa, enemmän helikopteri puolella. Pääsin helikopteri kyydillä Tallinnaankin sinä kesänä, se oli tosi mageeta. Finnairilla olin linjahuollon puolella. Niillä on sellainen iso kallioiden ympäröimä paikka, jossa tehtiin moottoritestejä koneille. Jarrut pohjaan ja moottorit täysille. Koko kone tärisee ja siinä istuin ohjaamossa ajatellen Pliis älä mee tohon kallioseinään. Vaikka molemmat Finnairin ja Rajavartiolaitoksen duunit olivat molemmat täysin mekaanista kesätyö-apina hommaa, niin kuitenkin tuli tällaisia hetkiä, jotka teki niistä sen arvoista. Olin myös Jenkeissä yhden kesän, San Diegossa. Olin ihan vaan sihteerinä. Siinä työssä oli puhtaasti tärkeää vain se ulkomaille pääsy. Olin kuitenkin tehnyt jo oman, tai ainakin sen hetkisen alan töitä. 20 Kolehti 2/15

21 Koetko, että käymistäsi kursseista on konkreettista hyötyä töissäsi? Vaikka on jokin ala mihin haluaa suunnata, ei ne opinnot ikinä valmista siihen. Se mitä opinnot tekee, on valmistaa siihen mitä ei osaa. Sen olen oppinut työelämässä, että vaikeinta on työskennellä ihmisten kanssa, jotka ei tiedä mitä ne ei tiedä. Tällaiset henkilöt eivät ymmärrä voivansa oppia enemmän, koska he eivät ymmärrä olevan jotain mitä he eivät tiedä. Oppimaan kykenemättömän ihmisen on kanssa on mahdoton työskennellä. Mennessä töihin, ihan mille vaan alalle, näkee, että siinä on niin paljon kaikkea tietoa ja eri nyansseja, mitä kaikkea ei voi oppia. Kyllä labrat, ja erilaisten softien käyttö ja kurssit missä on ohjelmointia on tätä alaa. Ei voi sanoa, että 100% siitä mitä opin, olisi 100% käytössä. Lähinnä opin tietyt mallit ja mentaliteetit. Mitä mieltä olet opintojen ohella harrastamisesta? Työhaastatteluissa käydessä kaikki vapaaehtoistoiminnat, kiltahommat ja silloinen TKY, kiinnostivat työnantajia. Tällainen toiminta kertoo ihmisestä jotain. Väkisin ei voi kuitenkaan harrastaa tai toimia, koska se on hyvä CV:ssä. Ihmisille, jotka viihtyvät omillaan on myös tarvetta. Esimerkiksi softakoodarit täällä, ovat todella kapean alan asiantuntijoita, mutta heidän osaamisensa menee todella syvälle, ja heidän ansiostaan taikaa tapahtuu. Itse olen tällainen all over the place -tyyppi ja siksi ajauduinkin vapaaehtoistoimintaan mukaan ja harrastin kaikenlaista. Missä vastuutehtävissä toimit? Aloitin killan urheiluvastaavana. Sen jälkeen olin fuksikipparina. Hain myös puheenjohtajaksi, mutta minua ei valittu. Olin myös monta vuotta kiltakunnassa ja TKY:n edustajistossa. Ison killan fuksikippari-asema oli hyvä ääniharava. Se oli mukava kokemus. Sitten olin TKY:n opintojaoksen puheenjohtajana, siihen kuuluivat kaikki opintoministerit. Opintomaailma oli hyvää vastapainoa fuksimaailmalle. Samaan aikaan olin Opintoneuvolassa harjoitteluneuvojana ja sen jälkeen toimin lujuusopin labrassa pääassarina. Mitkä asiat jäivät parhaiten mieleen opiskeluajasta? Tietysti kaikki hallitusvuodet ja niihin kuuluvat hallitusriennot olivat kaikki kivoja, hallituksenvaihdot ja muut älyvapaat toiminnat. Fuksitoimikunnassa olo tietenkin ja siellä samantyyppisten ihmisten kanssa tyhmyys tiivistyy -meiningillä toiminta, ne olivat mukavat puolitoista vuotta, siinä oli tiivis yhteishenki. Vaatii oikean tyyppiset ihmiset, että tulee hyvä yhteishenki. Se voi syntyä myös eriluonteisten ihmisten kanssa. Mieheni on TIK:iltä ja he menevät ystäviensä kanssa suljettuun huoneeseen viikonlopuksi ja kaikilla on omat tietokoneet ja sitten pelataan räiskintäpelejä. Se on heille samanlainen yhteishenkinen kokemus, kun itsellä omien kavereiden kanssa. Jos miettii ihan opiskelua, niin siitä jäi mieleen se, ettei kukaan enää ohjannut tai määrännyt. Ketään ei enää kiinnostanut. Se oli elämässä todella iso ja vaikeakin vaihe, piti alkaa miettiä, että miksi täällä on. Jos kukaan ei pakota, niin miksi mä oon täällä? Piti kas- Kolehti 2/15 21

22 vaa aikuiseksi. Ei se ihan helppoa ole. Pitää siirtyä pois muiden ohjauksesta ja siirtyä itse ohjaamaan elämäänsä. Täytyy tarkkaan miettiä, että mihin sitä itseään ohjaa. Opiskelu kouluttaa monella muullakin tavalla, kuin vain opinnoilla. Oliko opiskelu aina mielekästä? Olihan se ihan hirveää välillä. Totuus on se, että tekniikan ala ei ole mulle mikään intohimo. Mulla on intohimo tehdä töitä, olla luova ja kuulua joukkoon joka tekee jotain. Olen vasta viime aikoina oppinut, että tällaiset asiat ohjaa mitä teen. Oppiminenhan on aina vaikeaa. Se muistuttaa koko ajan siitä, että ei osaa. Kuka sellaisesta tykkää? Varsinkin jotkut pakolliset kurssit mitkä ei vaan kiinnostaneet. Ne vedin ihan rehellisesti rimaa hipoen läpi. Jos jostain kurssista saikin se ykkösen, mutta toisesta vitosen, oli silti kolmosen keskiarvon tavoitteessa. Toisten asenne opiskeluun oli se, että täydellisyys tai ei mitään, mutta eivät sellaiset ihmiset välttämättä pärjää yhtään paremmin työelämässä. Onko ala muuttunut työurasi aikana? Softa-ala kehittyy ihan jatkuvasti. Mitä enemmän asiat kehittyy fyysisesti, sitä paremmaksi softa pystyy kehittymään. Ja vastapainoksi mitä paremmaksi softa kehittyy, niin sitä paremmin pystytään tekemään monimutkaisempia, mutta samalla yksinkertaisempia rakenteita, käyttöliittymiä ja muita vastaavia. Työtä auttavat työkalut lisääntyvät ja parantuvat koko ajan. Ihan tässä firmassakin esimerkiksi tuotekehitys on paljon fiksumpaa nyt, kuin silloin kun aloitin täällä. Softat paranee ihan siksikin, että netin nopeus ja luotettavuus paranevat koko ajan. Uudet kokous teknologiat mahdollistaa palaveeraamisen ihan globaalisti omalta koneelta vaikka Jenkkeihin tai Japaniin. Täytyy olla valmis opettelemaan ja totuttelemaan uusiin asioihin. Ne jotka eivät ole valmiita kehittymään, eivät pärjää. Minkälaisia neuvoja tai terveisiä lähettäisit nykyiselle koneteekkarille? Asia, jonka on itse joutunut oppimaan on ehkä neuvo enemmän naisille, kun koneteekkareille. Suomalaisilla naisilla on tässä yhteiskunnassa tapana elää enemmän muiden elämää, kuin omaansa. Ne miettii, mitä ne voi tehdä, että ne olisi muiden silmissä hyviä. Mun ohje siihen on, että siitä on luovuttava ja on opittava ohjaamaan itseään. Pitää oppia hyväksymään tiettyä itsekkyyttä omassa käytöksessään, ei voi elää niin, että asettaa muut itsensä edelle. Siitä syntyy vain onnettomuutta. Sitten on 40-vuotias, väärässä avioliitossa, väärässä työssä ja kiukuttelee kaksikymppisille. Se on kova tie, piti oppia kantapään kautta olevansa liian kiltti. Piti oppia terveellä tavalla itsekkäämmäksi, on ihan OK olla tietyissä asioissa itsekäs ja onnellinen muiden kustannuksella. En tarkoita, että muita pitäisi satuttaa, mutta pitää ajatella ensisijaisesti itseään. 22 Kolehti 2/15