HENGITYSTIETULEHDUSTEN HALLINTA. 1. Yleistä hengitystietulehduksista. 2. Toimintakaavio tuottajalle. 3. Ongelmaselvitys

Transkriptio

1 HENGITYSTIETULEHDUSTEN HALLINTA 1. Yleistä hengitystietulehduksista 2. Toimintakaavio tuottajalle 3. Ongelmaselvitys 4. Eviran näytteenotto- ja lähetysohjeet 5. Hoito-ohjeet eläinlääkärille 6. Ennaltaehkäisy a. Olosuhteet b. Ruokinta c. Vasikoiden tarkkailu ja eristäminen 7. Ohjeet eläinkaupassa 1

2 1. Yleistä hengitystietulehduksista Hengitystietulehdukset ovat nuorten nautojen merkittävimpiä sairauksia kautta maailman. Pitkään jatkuneesta tutkimustyöstä huolimatta niistä ei ole vielä kyetty pääsemään eroon. Hengitystietulehdus on monisyysairaus, jonka taustalla on niin viruksia, bakteereita kuin yksilön vastustuskyykyyn vaikuttavia tekijöitä. Suomessa nautojen hengitystietulehdukset ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana niin suurilla lypsykarja-, lihanauta- kuin vasikkatiloillakin. Pieni karjakoko suojasi pitkään hengitystietulehduksilta, jotka voivat levitä jos tilalla on yhtä aikaa vähintään 5 10 altista nautaa. Hengitystietulehdusten aiheuttajia vasikkakasvattamoissa tukittiin vuosina ja Tutkimusten mukaan vasikkakasvattamoiden yleisimpiä taudinaiheuttajia Suomessa ovat Pasteurella multocida, Ureaplasma diversum sekä viruksista adeno-, korona- ja RS-virukset. Virusten ja mykoplasmojen pääasiallinen merkitys on altistaminen toissijaisille bakteeritulehduksille. Rutiinidiagnostiikassa otetuissa näytteissä A. pyogenes ja Fusobacterium -bakteereita todetaan etenkin pitkittyneiden, märkäisten keuhkotulehdusten yhteydessä. Vakavien hengitystietulehdusepidemioiden yhteydessä otetuissa näytteissä todetaan usein Histophilus somni, Mannheimia haemolytica tai BRSVtartunta. Muualla merkittävää mykoplasmaa Mycoplasma bovista ei ole todettu maassamme. Kokemusten mukaan hengitystietulehdusten vastustaminen eläinten tarkkailua, sairauden lääkityskäytäntöjä ja olosuhdetekijöitä hiomalla kannattaa. Parhailla tiloilla vain joka viides tai joka kymmenes vasikka sairastuu hengitystietulehduksiin ja kuolleisuus pysyy vajaassa kahdessa prosentissa. Huonommin onnistuneilla tiloilla jokainen vasikka joudutaan lääkitsemään jopa kahteen kertaan ja kuolleisuus saattaa nousta kahteenkin kymmeneen prosenttiin. Jokainen tila on ainutlaatuinen tapaus, jolle on löydettävä parhaiten sopivat keinot ongelmien karsimiseksi ja tuotannon parantamiseksi. Kaikki ongelmat ratkaisevia ja kaikille sopivia ihannemalleja ei ole olemassa. Vaikka sekä hengitystietulehdusten aiheuttajat että niille altistavat tekijät kuten vasikkaerien yhdistäminen, ahtaus, tunkkainen ilma ja tartuntapaine ovat hyvin tunnettuja, yksittäisten käytännön ratkaisujen vaikutusta eläinten sairastuvuuteen on hyvin vaikea etukäteen arvioida. 2

3 Taulukko. Yleisimpiä taudinaiheuttajia nautojen hengitystietulehduksissa. Taudinaiheuttaja Oireet Erityiset altistavat tekijät, leviäminen ja taudinaiheutuskyky VIRUKSET RS-virus BCV (koronavirus) adenovirukset, parainfluenssa 3 (PI3) virus BHV-1 (herpesvirus, IBR:n aiheuttaja) BVD-virus MYKOPLASMAT M. dispar, M. bovirhinis, Mycoplasma sp., Ureaplasma diversum Mycoplasma bovis BAKTEERIT Mannheimia haemolytica Pasteurella multocida Histophilus somni Arcanobacterium pyogenes, Fusobacterium necrophorum Hengitystieoireet, sierain- ja silmävuoto, kuume, kova yskä, kuolemat. Ripuli, ( talviripuli ) hengitystieoireet. Altistavat sekundäärisille bakteeritulehduksille. Hengitystie- ja silmätulehdukset, neurologiset oireet. Ripuli, kuume, hengitystieoireet. Hengitystieoireet. Hengitystieoireet, nivel-, korva-, silmäja utaretulehdukset. Keuhkokuume, äkkikuolemat, verenmyrkytys. M.hemolyticaa lievemmät oireet. Keuhko-, keuhkokalvon-, nivel-, silmä-, korva-, tai aivotulehdus, verenmyrkytys, myokardiitti, äkkikuolema. Paiseet keuhkoissa, keuhkokalvoissa, navassa, endokardiitti, niveltulehdukset. Virukset leviävät herkästi eläimestä toiseen. Virukset aiheuttavat yleensä ohimenevän akuutin taudinkuvan, joka rajoittuu itsestään. Pääasiallinen merkitys on bakteeritulehduksille altistaminen. Poikkeuksena RSvirus, joka voi aiheuttaa vakavan taudinkuvan yksinäänkin. BVDja BH-1-virukset aiheuttavat vakavaa taudinkuvaa ulkomailla. Mykoplasmoja esiintyy normaalisti terveiden eläinten hengitysteissä. Etenkin muiden patogeenien kanssa voi U.diversum aiheuttaa tautia, joka etenee krooniseksi. Toisin kuin muut mykoplasmat, aiheuttaa tautia yksinäänkin. Antibioottiresistenssi yleistä. Sairastuneet eläimet erittävät kuukausia, jopa vuosia. Kuljetus, virustartunnat, normaalistikin ylemmissä hengitysteissä. Opportunisti patogeeni, yleensä sekainfektiossa virusten, mykoplasmojen ja muiden bakteereiden kanssa. Stressi ja virustartunnat altistavat. Merkitys ja esiintyvyys Suomessa Yleinen Suomessa, taudinpurkauksia. Yleinen Suomessa. Yleinen Suomessa. Ei toistaiseksi Suomessa. Harvinainen Suomessa. Yleisiä Suomessa. Etenkin U. diversumia löydetty sairaiden vasikoiden keuhkoista. Ei toistaiseksi todettu Suomessa. Taudinpurkauksia tiloilla, äkkikuolemia. Yleisin pikkuvasikoiden hengitystieinfektioissa Suomessa. Taudinpurkauksia tiloilla, äkkikuolemia. Esiintyvät yleisesti kroonistuneissa keuhkotulehduksissa. 3

4 2. Toimintakaavio tuottajalle } Naudoilla lieviä oireita (sierainvuotoa, silmävuotoa, yskää), ei kuumetta, ruokahalu ja yleiskunto normaali, ei kuolemantapauksia Yksittäisillä naudoilla selkeitä hengitystietulehduksen oireita (väsynyt olemus, heikko ruokahalu, yskää, kuumetta) Useita nautoja sairastuu lyhyen ajan sisällä selkeisiin hengitystietulehduksen oireisiin Seurataan tilannetta ja nautojen kunto tarkistetaan useita kertoja päivässä Huolehditaan hyvistä olosuhteista ja pidetään oireileva ryhmä erillään muista naudoista Yhteydenotto eläinlääkäriin Sairaiden eläinten välitön lääkitys Sairaiden eläinten eristys Kuoleman tapauksia Välittömästi yhteydenotto eläinlääkäriin Eläinlääkärin tilakäynti ja ongelmaselvitys Muiden eläinten terveystilanteen tarkka seuranta Oireet lievenevät ja eläinten yleiskunto säilyy hyvänä Jatketaan normaalia ennaltaehkäisyä Ongelmat jatkuvat Kuolleet vasikat toimitetaan Eviraan tutkimuksiin Aikuisten nautojen keuhkot toimitetaan Eviraan tutkimuksiin Tuloksista keskustellaan eläinlääkärin kanssa Sairaat eläimet lääkitään tai koko ryhmä lääkitään tartuntapaineen alentamiseksi Tartunnan leviäminen muihin nautaryhmiin yritetään estää Tartunnan leviäminen muihin karjoihin estetään Ongelmaselvitys: Näytteenotto sairaista eläimistä (hengitystienäytteet, verinäytteet). Tarkka lääkityssuunnitelma (antibioottien käyttö, tulehduskipulääkkeiden käyttö). Tarkka ennaltaehkäisysuunnitelma (tartunnan leviämisen estäminen, tartuntaketjun katkaisu, mahdolliset rokotukset ja muut tilakohtaiset toimenpiteet. 4

5 3. Ongelmaselvitys Hengitystieongelman selvittäminen vaatii perusteellista selvitystä, pelkät mikrobeja vastaa suunnatut toimenpiteet eivät ole riittäviä. Taudin rajoittaminen, ennaltaehkäisy ja hoito perustuu riskitekijöiden tunnistamiseen ja niihin vaikuttamiseen. Jokaisessa tapauksessa on sairauden esiintymisen taustatiedot selvitettävä perusteellisesti. Eläimille ja eläinryhmille on tehtävä kliininen tutkimus ja otettava tarpeelliset näytteet. Lisäksi on selvitettävä sairauteen mahdollisesti vaikuttavien ympäristötekijöiden, olosuhteiden ja hoitotoimenpiteiden osuus taudin synnyssä ja ennaltaehkäisyssä. Tilaselvityksen ja näytteiden tulosten perusteella annetaan tilalle välittömiä ohjeita tilanteen helpottamiseksi ja laaditaan perusteellinen ennaltaehkäisy- ja hoitosuunnitelma ongelman ratkaisemiseksi. Yleensä tavoitteena ei ole hengitystietulehdusten täydellinen saneeraaminen karjasta, vaan parantunut tautihallinta. Pyrkimyksenä on sairauden esiintymisen vähentäminen ja oireiden lieventäminen, niin että hengitystietulehduksista ei aiheudu merkittäviä tappioita eikä hyvinvointiongelmia. Esitiedot jo puhelimessa ja Nasevasta Esitietoina kysellään alustavat tiedot sairaudesta ja tilasta. Näiden tietojen perusteella voidaan suunnitella näytteenottoa ja arvioida varsinaiseen ongelmaselvitykseen tarvittavaa aikaa. Sairauden esiintyminen (ikäjakauma, ajankohta, kesto) taudinkuva (oireet), sairastuneiden ja kuolleiden lukumäärät, hoidettujen lukumäärät ja ajoitukset sekä hoitokäytännöt (oireet, hoitokynnys, hoidon teho) selvitetään. Lisäksi kysytään alustavat tiedot tilan tuotantosuunnista, toimintaperiaatteesta, eläinliikenteestä, eläinkierrosta, sekä eläinten ruokinnasta ja hoidosta. Tilan kuolleisuuden voi tarkastaa yhdellä silmäyksellä NASEVAN eläinvirtaraportista. Kuolleiden määrää verrataan tilanteesta riippuen sekä tilalla olevien että syntyneiden (oma uudistus) määrään. Tarkempaa tietoa kuolleisuudesta saa siirtämällä eläinluettelon Nasevasta excelliin. Sillä voi esimerkiksi laskea kuolleiden eläinten kuoliniän ja luokitella kuolleisuutta sekä iän, että kuolinajan suhteen. Nämä tiedot helpottavat sekä syiden selvittämistä että ongelman ratkaisemista. Eläinvirtaraporttiesimerkki: 5

6 Tilakäynnin valmistelu Tilakäynnille on varattava riittävästi aikaa, jotta ehditään paneutua asiaan perusteellisesti. Jos tilalla on sopivia eläinryhmiä näytteenottoon, varataan mukaan hengitystienäytteenottovälineet (tilataan etukäteen Kuopion Evirasta), verinäyteputkia, lähete Eviran sivuilta sekä kylmäkalleja ja pakkaustarvikkeet. Kliiniseen tutkimukseen tarvitaan hyvä stetoskooppi ja kuumemittari. Jos esitietojen perusteella tilalla on syytä tehdä olosuhdekartoitus, varataan mukaan olosuhdemittarit (lämpötila, kosteus, ilmanvirtaus, mahdollisesti kaasumittarit) ja mittanauha. Eläinten kasvun selvittämiseksi on hyvä varata mukaan myös eläinmitta jos käytettävissä ei ole punnitustietoja. Tilakäynnillä selvitettäviä asioita Eläinten kunto ja sairauden esiintyminen. Yleiskatselmuksessa saadaan kuva sairauden vakavuudesta ja valitaan alustavasti näytteenottoon sopivat eläinryhmät. Yleistarkastuksessa kiinnitetään huomiota eläinten yleiskuntoon, ravitsemukselliseen kuntoon, ikä-koko-suhteeseen, ryhmien tasaisuuteen sekä havaittaviin hengitystieoireisiin. Sopivista oireilevista eläinryhmistä valitaan edelleen tarkemmin tutkittavia yksilöitä, joille tehdään tarkka kliininen tutkimus. Tämä kliininen yksilötutkimus pitää sisällään ainakin seuraavat kohdat: yleiskunto (ravitsemuksellinen kunto, karvapeite, ruoansulatuskanavan toiminta, ulosteen koostumus, sydämen lyöntitiheys ja sydämen toiminta) sekä varsinaiset hengitystietulehduksen oireet: silmävuoto, sierainvuoto, hengitystiheys, hengitysäänet. Yleiskuvassa ja yksilötutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös muiden sairauksien oireiden esiintymiseen (ripuli, iho-ongelmat, vasikoiden napa- ja niveltulehdukset). Tartunnalle altistava selvitettäviä asioita ovat tilan eläinmäärät sekä eläinvirrat ja eläinten hankinnat. Kysymällä ja katsomalla selvitetään osastojako, ryhmäjako, eläintiheys sekä eläinten siirrot ja yhdistelyt. Olosuhteet arvioidaan vähintäänkin aistinvaraisesti. Tarkastelussa huomioidaan ilmanvaihdon toimintaperiaate ja ilmanvaihdon toimivuus, lämpötila ja lämpötilan vaihtelut, ilman kosteus ja mahdollinen eläimiin kohdistuva veto ja makuupaikan toimivuus. Tarvittaessa tehdään tarkka olosuhdeselvitys. Apua olosuhdeselvityksen tekemiseen voi tiedustella ProAgrian neuvojilta ja teurastamoiden neuvonnasta. Vasikoiden sairastaessa tulee tarkasti selvittää vasikoiden alkukasvatus ja hoitokäytännöt. Lypsykarjatilalla tähän selvitykseen kuuluu umpilehmien kunto ja olosuhteet, poikimapaikan olosuhteet, ternimaitokäytännöt sekä alkukasvatusolosuhteet. Kaikki ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja lääkitykset kannattaa myös kysellä tarkasti. Vasikoiden ruokinta, vedensaanti ja juotolta vieroitus kannatta myös selvittää, koska ruoansulatusongelmat saattavat heikentää vastustuskykyä ja altistaa eläimiä sairastumiselle. Vanhempien nautojen kohdalla altistavia stressitekijöitä ovat etenkin ryhmien yhdistelyt, olosuhdetekijät, eläintiheys sekä ruokinta. Välittömät ohjeet Karjanomistajalle tai hoitajalle annetaan tilakäynnin yhteydessä kirjalliset ohjeet välittömistä toimenpiteistä. Toimepiteet ja niiden toteuttamismahdollisuudet käydään yhdessä läpi. Välittömiin toimenpiteisiin tulee sisältyä ainakin suunnitelma eläinten terveydentilan seurannasta ja sairastuneiden eläinten lääkityksistä. 6

7 Näytteenotto Tartunnan aiheuttajat tulee selvittää syväsively- tai keuhkohuuhtelunäytteillä, kun tartunta tulee tilalle ensi kertaa tai sen oireet muuttuvat selvästi. Lisäksi taudinaiheuttajien esiintymistä ja niiden lääkeaineresistenssiä seurataan vähintään kerran vuodessa otettavista näytteistä. Näytteenottoon sopivat parhaiten selvästi sairaat eläimet, joilla sairastuminen on vasta alkuvaiheessa ja joita ei ole vielä lääkitty. Jos lääkitsemättömiä eläimiä ei ole saatavilla, selvitetään omistajalle, mitä tutkimuksia näytteistä voidaan luotettavasti tehdä. Sopivia kohde-eläimiä valitaan ainakin 5 kpl ja näistä otetaan pariseeruminäytteet 3 4 viikon välein virusvasta-ainemäärityksiin sekä syvät hengitystienäytteet virus- ja bakteerimääritykseen (myös mykoplasmat). Joissain tapauksissa näytteitä kannattaa ottaa eri eläinryhmistä ja joskus on hyvä selvittää myös vanhempien nautojen tai aikuisten lehmien virusvasta-ainetasot. Keuhkotulehdukseen menehtyneet vasikat kannattaa lähettää patologisantomiseen tutkimukseen, vanhemmille naudoille on suotavaa tehdä kenttäobduktio ja lähettää sydän-keuhkopaketti tutkittavaksi. Näytetutkimuksen perusteella voidaan paremmin suunnitella ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja lääkityskäytännöt. Lisäksi voidaan sulkea pois uusien vakavien hengitystietulehdusten aiheuttajien ilmaantuminen ja seurata karjassa esiintyvien bakteerien antibioottiherkkyyttä. Rokotusten käyttöönoton perustana pitäisi olla tunnettu tautitilanne, jolloin rokotteella voidaan olettaa saatavan tehoa tautitorjunnassa Ennaltaehkäisy ja hoitosuunnitelma Esitietojen, tilakäynnin ja näytetulosten perusteella laaditaan varsinainen tautivastustussuunnitelma. Periaatteena on että eläinten vastustuskykyä parannetaan, altistavia tekijöitä vähennetään ja tartuntaketju katkaistaan mahdollisuuksien mukaan. 7

8 4. Eviran näytteenotto- ja lähetysohjeet Hengitystietutkimuspaketit Hengitystietulehdusongelmissa yhden näytteen tutkiminen ei useinkaan anna luotettavaa kuvaa tilanteesta. Suositeltavaa on tutkia useamman oireilevan eläimen näytteet. Näytteet ottaa eläinlääkäri. Näytteenotossa ja tulosten tulkinnassa on huomioitava, että antibioottilääkitys vaikuttaa bakteeri- ja mykoplasmaviljelyihin. Näyte tulisi ottaa lääkitsemättömistä eläimistä ja mahdolliset lääkitykset on mainittava lähetteessä. Viruksen osoittamiseksi otettavien näytteiden tulee olla taudin alkuvaiheessa olevista eläimistä tai mukana voi olla myös näytteitä saman ryhmän oireettomista eläimistä (virusta erittyy jo muutamana päivänä ennen oireiden puhkeamista). Pariverinäytteistä on mahdollista osoittaa tiettyjen virusvasta-aineiden nousu, joka kertoo akuutista infektiosta. Rokote ja rokotuspäivät on mainittava, jos eläimet on rokotettu. Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Nopeimmat lähetystavat ovat Postin Ovelle -paketti, linja-auto tai henkilökohtainen tuonti. Mykoplasma- ja ureaplasmanäytteet lähetetään kuljetuselatusliemessä. Näytteet lähetetään kylmävaraajan kanssa. Katso tarkat ohjeet ja hinnat: Syväsivelynäytteet/keuhkohuuhtelunäytteet Näyte Syväsivelynäytteet otetaan suojatulla syväsivelytikulla ja lähetetään kuljetusliemissä. Syväsivelytikut ja näytteenlähetysputket voi tilata Eviran Kuopion toimipaikasta p Näytteet voidaan ottaa myös käyttäen keuhkohuuhtelukatetria, jolloin n. 10 tippaa laitetaan mykoplasmaelatusaineeseen ja loput laitetaan steriiliin putkeen bakteriologista ja virologista tutkimusta varten. Tutkimukset Bakteeriviljely ja mikrobilääkeherkkyys, mykoplasma- ja ureaplasmaviljely, naudan respiratory syncytial (BRSV) ja korona (BCV) -virusten osoitus. Tutkimuspaikka: Evira Kuopio Sierainlimanäytteet Näyte Sierainlimanäyte otetaan vanupuikolla mahdollisimman syvältä sierainontelon limakalvolta ja lähetetään sellaisenaan. Näytteiden tulee olla taudin alkuvaiheessa olevista eläimistä tai mukana voi olla myös näytteitä saman ryhmän oireettomista eläimistä (virusta erittyy jo muutamana päivänä ennen oireiden puhkeamista). Tutkimukset Naudan respiratory syncytial (BRSV) ja korona (BCV) -virusten osoitus. Tutkimuspaikka: Evira Helsinki virologia 8

9 Pariseeruminäytteet Näyte 5 eläimestä pariseerumiverinäytteet. Ensimmäiset otetaan taudin akuutissa vaiheessa ja toiset 3 4 viikon kuluttua. Verinäytteet otetaan 10 ml:n verinäyteputkiin, joissa ei ole veren hyytymistä ehkäisevää ainetta. Verinäytettä pitäisi olla vähintään 5 ml. Tutkimukset Naudan respiratory syncytial (BRSV), korona (BCV) ja parainfluenssa (PI3) -virusvasta-aineiden nousu. Tutkimuspaikka: Evira Helsinki virologia Kokonainen eläin tai keuhko-sydänpaketti Näyte Kokonainen elän tai keuhkosydänpaketti. Huomioitava, että antibioottilääkitys vaikuttaa bakteeri- ja mykoplasmatutkimuksiin ja lääkitykset tulee mainita lähetteessä. Tutkimukset Patologisanatominen ja histologinen tutkimus sekä bakteeri- ja mykokoplasmaviljelyt, naudan respiratory syncytial (BRSV) ja korona (BCV) -virusten osoitus. Tutkimuspaikka: Evira Kuopio, Helsinki, Seinäjoki, Oulu (Ouluun vain yli 50 kg eläimet) 9

10 5. Hoito-ohjeet eläinlääkärille Sairaat vasikat voidaan lääkitä, kun niillä todetaan vähintään kaksi seuraavista oireista: yli 39,5 asteen kuume, nopeutunut hengitys levossa (> 40x/min), yskä tai lisääntynyt silmä-/sierainvuoto, muuttuneet hengitysäänet, yleisoireet (ruokahaluttomuus, apeus). Ainakin sellaiset vasikat, joiden ruumiinlämpö ylittää 40 C, hengitys on selvästi voimistunutta tai vaikeutunutta ja keuhkoäänet ovat epänormaalit, on syytä lääkitä välittömästi. Lääkitys tulisi aina aloittaa heti sairauden alkuvaiheessa (vasikoiden, erityisesti riskiryhmien, jatkuva huolellinen tarkkailu!) ja ensisijaisesti perustua aiheuttajan eristykseen ja resistenssimääritykseen. Näitä ei yleensä tautipurkauksen alkuvaiheessa ole kuitenkaan saatavilla. Tällöin ensisijaisina antibiootteina käytetään tetrasykliineitä tai penisilliiniä. Mikäli em. antibiootit eivät tehoa, voidaan käyttää myös makrolidejä (esim. tulatromysiini tai gamitromysiini) tai florfenikolia. Uusien lääkeaineiden käytöstä tulisi pidättäytyä niin kauan kun entiset vielä tehoavat ja ihmisen lääkitykseen ja resistenssiongelmiin varattujen reservilääkkeiden käyttöä tulisi välttää. Viimeistään silloin, kun oireet ovat voimakkaat tai niihin liittyvät selvät yleisoireet, antibioottilääkitykseen tulee yhdistää tulehduskipulääke. Siitä on yleensä hyötyä jo lievemmissäkin tapauksissa ja vakavissa tapauksissa tulehduskipulääkkeiden merkitys paranemisen kannalta on kaikista oleellisin. Tulehduskipulääkkeet voidaan antaa pistoksena tai suun kautta mutta mikrobilääkitys on parasta antaa pistoksena. Yleisesti tulee mikrobilääkkeiden annostuksissa noudattaa valmistajien antamia suosituksia. Prokaiinipenisilliinin annostusta voidaan vasikan hengitystietulehdusten hoidossa kuitenkin nostaa yli valmistajien suositusten ( jopa IU/kg/vrk). Tämä tulee luonnollisesti huomioida varoajoissa. Riittävien keuhkopitoisuuksien saavuttamiseksi tulee pitkävaikutteisia tetrasykliinejä annostella joka toinen päivä. Päivittäin annosteltavien lyhytvaikutteisten tetrasykliinien etuna on vähäisempi kudosärsyttävyys. Mikrobilääkehoidon tulee kestää vähintään viisi päivää ja sitä suositellaan jatkettavan vielä kaksi päivää oireiden loppumisen jälkeen. Jos mikrobilääkityksellä ei ole havaittavaa tehoa kahdessa vuorokaudessa, tulee se vaihtaa toiseen. Viimeistään tässä vaiheessa taudinaiheuttaja tulisi sevittää. Kaikkien samassa karsinassa olevien vasikoiden lääkitsemistä (metafylaksia) voi harkita, mikäli samasta vasikkaryhmässä on jo aiemmin sairastunut yli 10 % eläimistä ja yhtä aikaa sairastuu 10 % eläimistä. Metafylaksia tulee kuitenkin rajoittua alkaviin taudinpurkauksiin ja melko terveiden eläinryhmien ennalta ehkäisevää lääkintää tulee välttää. Metafylaksian käytössä kannattaa olla melko pidättyväinen, koska sen eduista ja kustannus-hyötysuhteesta verrattuna sairaiden yksilöiden huolelliseen hoitamiseen ei ole olemassa Suomessa tutkittua tietoa. Käytännönkokemuksetkin ovat ristiriitaisia. 10

11 6. Ennaltaehkäisy Sairauksien altistavien tekijöiden selvittäminen ja minimointi jo ennen sairauksien puhkeamista on keskeinen osa tilan terveydenhuoltoa. Sekä tartuntapaineen hillitsemisestä, tartuntaketjun katkaisemisesta että eläinten vastustuskykyä tukevista olosuhteista ja ruokinnasta tulee huolehtia. Tartuntapaineen hillitseminen Tilalla olevat sairaat eläimet ovat riski tuleville eläimille. Ne aiheuttavat huomattavan tartuntapaineen, eikä suurimmassa osassa tiloja tartunnan siirtymistä osastosta toiseen ole pystytty käytännössä estämään. Ongelmaan voidaan periaatteessa puuttua pidentämällä täyttöväliä jopa kolmeen kuukauteen tai pidättäytymällä taudinpurkauksen aikana uusien eläinten hankinnasta. Lypsykarjatiloillakin vasikkakarsinoiden tulisi olla kertatäyttöisiä ja kiinteäseinäisiä, jotta tartuntojen siirtymistä karsinasta toiseen voitaisiin hillitä. Ryhmäkoon merkityksestä sairastavuuteen ei ole yksiselitteistä tutkimustietoa saatavilla. Eräiden tutkijoiden käsityksen mukaan vasikoiden yksilökarsinat kymmenen päivän ikään ja korkeintaan kymmenen vasikan ryhmät siitä eteenpäin voisivat vähentää sairastavuutta merkittävästi. Maitotiloilta ja pienistä loppukasvattamoista saadun kokemuksen perusteella pieni ryhmäkoko ei yksin riitä suojaamaan hengitystietulehduksilta. Ilmavirtaukset osastosta toiseen estetään. Merkkisavujen avulla selvitetään eri ulkolämpötiloissa siirtyykö ilma osastosta toiseen joko lantakourun tai hoitokäytävän kautta. Todettuihin ilmavirtauksiin täytyy puuttua. Ilmavirtauksia voidaan estää lisäämällä ilmaa vetävien osastojen korvausilma-aukkoja, tuomalla ruokintakäytävälle riittävästi tuloilmaa, tukkimalla lantakourujen vapaa tila väliseinien kohdalta kumiläpin tai siirtämällä poistoilmapuhaltimet ruokintakäytävälle. Termostaattiohjatun poistoilmanvaihdon lisääntyessä korvausilma-aukot avautuvat usein liian hitaasti. Tätä voidaan korjata säätämällä korvausilmaluukkujen rako ulkolämpötilan mukaan joko käsin tai ulkoilmatermostaatilla. Joissakin tapauksissa joudutaan säätämään kaikkien osastojen ilmanvaihto suurimpien osastojen tarpeen mukaan. Tämän vähentää ilmavirtauksia osastosta toiseen, mutta johtaa harakoille lämmittämiseen. Myös hoitajat voivat siirtää tartuntaa työvaatteiden ja käsiensä mukana. Se kannattaa estää nykyistä paremmin esimerkiksi käyttämällä kertakäyttöhanskoja aina vasikoita käsiteltäessä ja lääkittäessä. Niitä vaihdetaan karsinasta tai osastosta toiseen siirryttäessä. Myös osastokohtaisesti vaihdettavilla haalareilla ja kumisaappailla voi hillitä tartuntojen siirtymistä osastosta toiseen. Ryhmien tasaisuus on sekä tutkimusten että käytännön kokemusten valossa tärkeä sairastuvuutta vähentävä tekijä. Vasikat on hyvä ryhmitellä niiden tullessa iän mukaan siten, ettei saman karsinan vasikoilla ole yli 3 viikon ikäeroja. Rokotukset Ulkomailla rokotukset ovat keskeinen osa hengitystietulehdusten vastustamista. Niistä saatava kustannushyötysuhde vaihtelee huomattavasti eri tutkimuksissa. Suomalaisissa välikasvattamoissa tehdyssä kokeessa tulovaiheen rokotuksista ei saatu tilastollisesti merkitsevää hyötyä. 11

12 Yleisesti ottaen vain tarkkaan suunnitellut rokotukset voivat onnistua. Ennen rokotusten aloittamista on varmistettava mikrobinäyttein, että käytettävä rokote antaa suojaa tilalla tyypillisesti esiintyville taudinaiheuttajille. Suomessa ainut käytössä oleva rokote vähentää ja lieventää parainfluenssa- ja BRSVviruksen sekä Mannheimia haemolytica -bakteerin aiheuttamia tartuntoja. Rokote annetaan terveille yli 2 viikon ikäisille eläimille kahteen kertaan 4 viikon välein ja uusitaan tarvittaessa ennen riskiajanjaksoa. Rokotukset on toteutettava niin, että niiden antama suoja on voimassa oletetun taudinpurkauksen aikana. Tarkka sairaus- ja kuolleisuuskirjanpito on tärkeää, jotta rokotuksista saatavaa hyötyä voidaan seurata. Rokotustarvetta on uudelleen arvioitava säännöllisesti. Rokotuksista on syytä luopua, jollei niistä ole saatu osoitettavissa olevaa apua. Olosuhteet Hyvät olosuhteet vähentävät eläinten altistumista tartunnoille. Vasikkakasvattamon ilman tulee olla raikas. Silmien ja nenän limakalvojen ei tule ärtyä pitkänkään oleskelun jälkeen. Vasikkaa kohti tarvitaan runsaat kaksi neliötä ja lähes kymmenen ilmakuutiota tilaa. Makuupaikan tulee olla niin kuiva, että siinä voi olla polvillaan vähintään 10 sekunnin ajan kastelematta polviaan. Kasvattamoa pitää pystyä lämmittämään pakkasilla yli kymmenen asteen lämpötilaan tukkimatta korvausilmaluukkuja, jotta ilmankosteus saadaan pidettyä kurissa. Ruokinta Hyvällä ruokinnalla parannetaan vasikoiden vastustuskykyä. Vasikka tarvitsee huomattavasti sulavampaa ravintoa kuin aikuinen nauta. Eläinvalkuainen ja eläinrasvat ovat vasikalle parhaiten sopivia juomarehun raaka-aineita. Eri raaka-aineiden välillä on merkittäviä eroja sulavuudessa. Runsas (yli 50 %) kaseiinipitoisuus tasapainottaa juomarehua ja hidastaa sen hajoamista koaguloitumalla juoksutusmahaan. Kasvivalkuaiset ovat sellaisenaan sopimattomia vasikalle mutta prosessoituna käyttökelpoisia vanhemmille vasikoille. Riittävästi valkuaista ja helposti sulavaa energiaa kuten vehnää sisältävän väkirehun tarjonta edistää pötsinystyjen kehittymistä. Korsirehu on tärkeää mahojen lihaskerroksen ja etumahojen koon kehittymiselle. Kaikkien rehujen hyvä säilönnällinen laatu ja maittavuus edesauttavat niiden riittävää syöntiä ja ovat onnistuneen ruokinnan edellytys. Vasikoiden tarkkailu ja eristäminen Tartuntaketjun katkaisemiseksi sairastuneet vasikat olisi hyvä eristää ryhmästä ja hoitaa tarpeen mukaan. Vasikoita tarkkaillaan aamuin illoin ja epäilyttävien eläinten ruumiinlämpö tarkastetaan. Sairaat eläimet on helpointa havaita alakuloisen yleisilmeen, sierain- ja silmävuodon, tihentyneen hengityksen tai syömättömyyden aiheuttaman lievän laihtumisen (tyhjä maha ja kylkiluut normaalia selvemmin nähtävissä) perusteella. Myös normaalia hitaammin ylösnousevien eläinten terveydentila on syytä tutkia. Sairaat vasikat kannattanee eristää hoitokarsinoihin heti oireiden havaitsemisen jälkeen noin viiden päivän ajaksi. Tätä varten tarvitaan n. 5 vasikan hoitokarsina 30 vasikan karsinaa kohti. Karsinan voi tarvittaessa tehdä myös irtoaidoin. Vasikat juotetaan hoitokarsinaan tuttiämpärillä. Hoitokarsina nopeuttaa huomattavasti uusintalääkitystyötä, kun lääkittäviä vasikoita ei tarvitse etsiä lauman joukosta. 12

13 7. Ohjeet eläinkaupassa Kaikkien myytävien vasikoiden tulee olla terveitä. Eläinlääkäri tutkii pitoeläimiä myyvien tilojen eläinten terveyden ja täyttää NASEVA:n nettisivuilta löytyvän koko karjan terveystodistuksen. Lypsy- ja emokarjatiloilta myydään vasikoita välitykseen aikaisintaan kuukauden kuluttua taudinpurkauksen päättymisestä. Vasikkakasvattamoissa eri osastojen eläimet pidetään erillään. Myytävät vasikat tarkastetaan ja lääkitään tarvittaessa hyvissä ajoin ennen myyntiä. 13