SANTAHAMINAN POLTTO- AINEIDEN JAKELUPAIKKA YMPÄRISTÖTARKKAILU 2013

Transkriptio

1 Vastaanottaja Puolustushallinnon rakennuslaitos Asiakirjatyyppi Tarkkailuraportti Päivämäärä Helmikuu 2014 Viite SANTAHAMINAN POLTTO- AINEIDEN JAKELUPAIKKA YMPÄRISTÖTARKKAILU 2013

2 SANTAHAMINAN POLTTOAINEIDEN JAKELUPAIKKA YMPÄRISTÖTARKKAILU 2013 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Juha Setälä Janne Kekkonen Kari Koponen Tarkkailuraportti Viite Ramboll Niemenkatu LAHTI P

3 YMPÄRISTÖTARKKAILU 2013 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. kohdetiedot Sijainti- ja tunnistetiedot Pohjavesiolosuhteet 2 3. TARKKAILUSUUNNITELMAN MUUTOKSET Tarkkailupisteiden nimeäminen Suoja-altaan huokosilma Suoja-altaan vesi Jakelualueen maaperän huokosilma Hulevedet Pohjavesi 4 4. TULOKSET JA TULOSTEN TULKINTA Säiliö-/jakelualueen huokosilma Säiliö-/jakelualueen vesi Hulevesi Pohjavesi 6 5. ANALYYSIMENETELMÄ JA MITTAUSEPÄVARMUUDET 7 6. YHTEENVETO 7 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Havaintopistekortit Laboratorion tutkimustodistukset PIIRUSTUKSET Piirustus 1 Piirustus 2 Yleiskartta, jakelupaikan ja varavedenottamon sijainti Asemapiirustus, käytöstä poistetun (puretun) sekä uuden jakeluaseman rakenteiden ja tarkkailupisteiden sijainti

4 1 1. JOHDANTO Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ympäristölupapäätöksessään (Dnro ESAVI/137/04.08/2010, ) edellyttänyt Etelä-Suomen Huoltorykmentin Esikuntaa laatimaan Santahaminan varuskunnan polttoaineiden jakelupaikan ympäristötarkkailusta tarkkailusuunnitelman. Suunnitelma tuli laatia polttoainesäiliöiden suoja-altaan vedenlaatutarkkailusta (lupamääräys 21), jakelupaikan huokosilmatarkkailusta (lupamääräys 22) ja hulevesitarkkailusta (lupamääräys 23) sekä pohjaveden tarkkailusta (lupamääräykset 25, 26 ja 27). Ympäristölupapäätöksen mukainen tarkkailusuunnitelma on toimitettu Uudenmaan ELY- keskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kesällä Tarkkailuohjelman mukainen tarkkailu aloitettiin vuonna Alueelle on rakennettu uusi polttoaineiden jakelupaikka syksytalvella Uusi jakelupaikka on rakennettu siten, että kaikki polttoaineiden varastointiin ja jakeluun liittyvät rakenteet on sijoitettu yhtenäisen eristerakenteen sisälle pussiin maan alle. Uusi jakelupaikka rakennettiin vanhan jakeluaseman välittömään läheisyyteen noin 15 m vanhan jakeluaseman eteläpuolelle. Vanhan jakeluaseman säiliöt olivat suoja-altaassa maanpäällä. Vanha polttoaineiden jakelupaikka purettiin vuonna Purkutöiden yhteydessä tehtiin tarkentavia maaperätutkimuksia, joiden perusteella kunnostettiin maaperää. Purku- ja maaperän kunnostustyöt on raportoitu aiemmin (Puolustushallinnon rakennuslaitos, Santahaminan varuskuntaalue polttoaineiden jakelupaikan maaperän kunnostus, työ , , Ramboll Finland Oy). Koska osa purettua jakelupaikkaa koskevista tarkkailupisteistä ei ole enää käytettävissä ja uudella jakelupaikalla rakenteet ovat erilaisia, aiempaa tarkkailusuunnitelmaa on jouduttu tietyiltä osin päivittämään. Vuoden 2012 tarkkailuraportin jatkotoimenpide-ehdotuksessa esitettiin: Tarkkailua esitetään jatkettavaksi ympäristölupaehtojen periaatteiden mukaisesti. Uuden jakelupaikan rakennustöiden yhteydessä tulee mittarikentälle asentaa ympäristölupaehdoissa edellytetyt huokosilman tarkkailuputket. Lisäksi rakennustöiden yhteydessä mahdollisesti vaarantuvat pohjavesiputket tai uuden jakeluaseman kannalta hankalasti sijaitsevat pohjavesiputket tulee joko suojata kansistolla tai asentaa uusi putki paremmin soveltuvaan paikkaan. Tässä raportissa esitetään kohdetiedot, tarkkailuun liittyvien rakenteiden ja tarkkailusuunnitelman muutokset perusteluineen sekä vuoden 2013 ympäristötarkkailun tulokset. Tämän raportin tekstissä tarkkailupisteet esitetään tähän asti käytetyillä pistetunnuksilla. Jatkossa tarkkailupisteet nimetään puolustusvoimien KIRAVE järjestelmän mukaisilla pistetunnuksilla. Raportin liitteenä olevassa kartassa näytepisteiden tunnukset on esitetty molemmilla tavoilla.

5 2 Alla olevaan taulukoon on koottu sekä nykyiset pistetunnukset että tulevaisuudessa käytettävät KIRAVE järjestelmän mukaiset pistetunnukset. Tarkkailupaikka Nykyinen pistetunnus Tulevaisuudessa käytettävä KIRAVE tunnus Pohjaveden havaintoputki P2 1116X016 Pohjaveden havaintoputki P X018 Pohjaveden havaintoputki P X019 Pohjaveden havaintoputki P X023 Vedenottamon kaivo (paloposti) Vedenottamo 1116X021 Hiilivetyjen tarkkailukaivo X022 Öljynerottimen jälkeinen näytteenottokaivo X024 Huokosilman tarkkailuputket: - - kalvon päällys vasen X900 - kalvon päällys oikea X901 - säiliöiden puoliväli X902 - kalvon alapuoli X KOHDETIEDOT 2.1 Sijainti- ja tunnistetiedot Polttoaineiden jakelupaikka, Santahaminan varuskunta-alueella Helsingissä Kohteen kiinteistörekisteritunnus on Kohteen koordinaatit ETRS-TM35FIN -koordinaatistossa ovat (MML, Kansalaisen karttapaikka): n = e = Kohteen sijainti on esitetty piirustuksessa Pohjavesiolosuhteet Tarkkailukohde sijaitsee I-luokan pohjavesialueella (tunnus: , Santahamina). Pohjavesialueella on yksi vedenottamo, joka ei ole ollut talousvesikäytössä vuodesta 2006 lähtien. Vedenottamo on kuitenkin määritelty tärkeäksi kaupungin varavedenoton kannalta. Vedenottamo sijaitsee polttoaineiden jakelupaikalta noin 200 m kaakkoon. Pohjaveden pinnantaso jakeluasema-alueella on noin 7 m maanpinnan alapuolella. Pohjaveden pinnankorkeuksien perusteella on todettu, että pohjavesi virtaa jakeluasema-alueella länsi-luoteeseen kohti merta eli poispäin vedenottamosta. On kuitenkin mahdollista, että pohjaveden virtausta suuntautuu myös etelä-kaakkoon, etenkin mikäli vedenottamo otettaisiin käyttöön ja vettä pumpattaisiin suurempia määriä. Varavedenottamon sijainti on esitetty piirustuksessa 1.

6 3 3. TARKKAILUSUUNNITELMAN MUUTOKSET 3.1 Tarkkailupisteiden nimeäminen 3.2 Suoja-altaan huokosilma Ympäristölupapäätöksessä on edellytetty tarkkailtavaksi suoja-altaan täyttöhiekan huokosilman helposti haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuutta kaksi kertaa vuodessa. Alkuperäisessä tarkkailusuunnitelmassa esitettiin, että huokosilman TVOC- pitoisuus mitattaisiin suoja-altaan kaivon kautta imettävästä ilmasta. Suunnitelmassa esitettiin, että kaivon rakenne selvitetään ensimmäisen näytteenottokerran yhteydessä. Selvityksen yhteydessä ilmeni, että pohjasta auki olevasta betonirengaskaivosta ei saa otettua ilmanäytettä, joka kuvaisi suoja-altaan täyttöhiekan huokosilman hiilivetypitoisuutta. Aiemmin on todettu, että korvaavan näytteenottopisteen asentaminen suoja-altaan kattorakenteiden läpi ei ollut tarkoituksenmukaista, koska se olisi heikentänyt katon vesitiiviyttä. Suoja-altaan täyttöhiekan huokosilman hiilivetypitoisuutta ei edellä mainitusta syystä johtuen ole aiemmin mitattu. Käytöstä poistetun jakelupaikan säiliöiden suoja-allas on purettu ja uudella jakelupaikalla säiliöt on sijoitettu HDPE kalvon sisään. Uuden jakelupaikan rakentamisen yhteydessä asennettiin huokosilman tarkkailuputkistot sekä suojakalvon alapuolelle että yläpuolelle. Ympäristölupapäätöksen mukainen suoja-altaan/säiliöalueen huokosilmatarkkailu voidaan toteuttaa em. huokosilman tarkkailujärjestelmän kautta. 3.3 Suoja-altaan vesi Ympäristölupapäätöksessä on edellytetty tarkkailtavaksi polttoainesäiliöiden suoja-altaan veden hiilivetypitoisuuksia. Käytöstä poistetun jakeluaseman säiliöiden suoja-allas on purettu ja uuden jakeluaseman säiliöt on sijoitettu HDPE kalvon sisälle. Kalvon sisäpuolelle on asennettu hiilivetyjen tarkkailukaivo, josta voidaan ottaa vesinäytteitä, mikäli kalvon päälle kertyy vettä. Ympäristölupapäätöksen mukainen suoja-altaan/säiliöalueen vesitarkkailu voidaan toteuttaa em. hiilivetykaivosta otettavin vesinäyttein. Hiilivetyjen tarkkailukaivon sijainti on esitetty piirustuksessa Jakelualueen maaperän huokosilma Ympäristölupapäätöksessä on edellytetty jakelualueen maaperän huokosilman hiilivetypitoisuuksien tarkkailua. Käytöstä poistetun jakeluaseman mittarikorokkeet ja mittarikentällä sijainneet väliaikaiset huokosilman tarkkailuputket on purettu. Uudella jakeluasemalla polttoaineiden jakelumittarit on sijoitettu suoraan säiliöiden yläpuolelle. Ympäristölupapäätöksen mukainen jakelualueen huokosilmatarkkailu voidaan toteuttaa aiemmin mainitusta huokosilman tarkkailujärjestelmästä. 3.5 Hulevedet Ympäristölupapäätöksen mukaisesti hulevesitarkkailu tulee tehdä öljynerottimen jälkeisestä näytteenottokaivosta. Uudelle jakeluasemalle asennettiin uusi öljynerotin ja erottimen jälkeinen näytteenottokaivo. Uudella jakeluasemalla on mittarikatos, joka vähentää oleellisesti öljynerottimen kautta viemäröitävän veden määrää verrattuna käytöstä poistetulla jakeluasemalla vallinneeseen tilanteeseen. Kiintoaineksesta johtuva kuormitus mereen on jatkossa niin vähäistä, ettei sillä ole merkitystä jakeluaseman ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Öljynerottimien EN 856 standardin mukaan I-luokan öljynerottimen tulee laboratoriotestissä saavuttaa alle 5 mg/l hiilivetypitoisuus erottimesta poistuvasta jätevedestä mitattuna. Em. perusteilla esitetään, että Santahaminan uudella jakeluasemalla hulevesinäytteiden avulla tarkkaillaan lähtökohtaisesti öljynerottimen toimintaa analysoimalla öljy- ja bensiinihiilivetypitoisuudet erottimesta poistuvasta vedestä. Öljynerottimen ja näytteenottokaivon sijainnit on esitetty piirustuksessa 2.

7 4 3.6 Pohjavesi Ympäristölupapäätöksen mukaisesti pohjavesinäytteet tulee ottaa kaksi kertaa vuodessa havaintoputkesta P9 ja kerran vuodessa havaintoputkista P2, P10 ja P11 sekä vedenottamolta. Pohjaveden havaintoputki P9 sijaitsi välittömästi käytöstä poistetun jakeluaseman säiliöalueen vieressä sen eteläpuolella vedenottamon suunnalla. Uuden jakeluaseman rakenteiden muuttunut sijainti huomioiden havaintoputki P9 päätettiin korvata uudella havaintoputkella P12. Havaintoputki P12 asennettiin uuden jakeluaseman säiliöalueen välittömään läheisyyteen vedenottamon suunnalle. Muuttuneet rakenteet huomioiden alkuperäisen tarkkailusuunnitelman tarkoitus täyttyy, kun pohjavesinäytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa havaintoputkesta P12 ja kerran vuodessa havaintoputkista P2, P10 ja P11 sekä vedenottamolta. 4. TULOKSET JA TULOSTEN TULKINTA 4.1 Säiliö-/jakelualueen huokosilma Maaperän huokosilman hiilivetypitoisuuksia mitattiin säiliö- ja mittarikenttäalueen maaperään rakennetun huokosilman tarkkailujärjestelmän kautta 16.4 ja Pumppausjärjestelyillä pois suljettiin oikovirtaukset ja ilmaa vaihdettiin putkissa riittävästi, joten ilmasta mitatut pitoisuudet kuvaavat tarkkailupisteitä ympäröivän maaperän huokosilman pitoisuuksia. Pitoisuusmittaukset tehtiin puhalluksen poistoilmasta fotoionisaattorilla. Taulukossa 1 on esitetty huokosilmasta mitatut pitoisuudet. Taulukko 1, huokosilmasta mitatut pitoisuudet Tarkkailtava linja kenttämittaus, ppm Kalvon päällys (vasen) 0 13 Kalvon päällys (oikea) 0 14 Säiliöiden puoliväli 0 13 Kalvon alapuoli 0 5 Kevään mittauksilla ei havaittu kohonneita hiilivetypitoisuuksia. Syksyn kenttämittauksissa todettiin hyvin lievästi koholla olevia pitoisuuksia. Syksyn näytteenottohavaintojen perusteella putkistoissa oli mittausajankohtana runsaasti kosteutta, minkä on aiemmin todettu häiritsevän hiilivetyjen mittauksiin käytettävää kenttämittauslaitetta. Pitoisuudet ovat tasolla, joka ei aiheuta toimenpidetarvetta. Tulokset tarkentuvat seuraavien näytteenottokertojen yhteydessä. 4.2 Säiliö-/jakelualueen vesi Suojakalvon sisäpuolella sijaitsevasta hiilivetyjen tarkkailukaivosta otettiin vesinäytteet ja kertakäyttöisellä noutajalla. Vesinäytteistä analysoitiin molemmilla näytteenottokerroilla ulkonäkö, haju, väri ja öljyhiilivetyjakeet C 10 -C 40. Bensiinihiilivedyt ja bensiinin lisäaineet analysoitiin näytteenottajan ja laboratorion välillä sattuneen väärinkäsityksen vuoksi ainoastaan syksyn näytteestä. Taulukoissa 2 ja 3 on esitetty säiliö-jakelualueen suojakalvon sisäpuolelta otettujen vesinäytteiden tulokset. Taulukko 2, hiilivetyjen tarkkailukaivo, öljyhiilivedyt Hiilivetyjen tarkkailukaivo vesipinta, -m kaivon kannesta , ,25 ulkonäkö/ väri kirkas, väritön kirkas, väritön Laboratorioanalyysit µg/l haju öljyhiilivedyt C 10-C 40 öljyhiilivedyt C 10-C 21 öljyhiilivedyt C 21-C 40 hajuton <50 <50 <50 hajuton <50 <50 <50 Öljyhiilivetyjen C 10 -C 40 pitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajan molemmilla näytteenottokerroilla.

8 5 Taulukko 3, hiilivetyjen tarkkailukaivo, bensiinihiilivedyt Hiilivetyjen tarkkailukaivo vesipinta, -m kaivon kannesta Bensiinijakeet C 5-C 10 TVOC Laboratorioanalyysit µg/l BTEX- yhdisteet MTBE TAME TAEE ETBE DIPE B T E X , ,25 <50 <50 <5 <1 <5 <0,5 0,7 <5 <5 <5 <5 Bensiinijakeiden C 5 -C 10 ja BTEX- yhdisteiden pitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat. Bensiinin lisäaineita ei havaittu lukuun ottamatta laboratorion määritystarkkuuden rajalla olevaa MTBE pitoisuutta. Havaittu pitoisuus 0,7µg/ on hyvin matala eikä ko. pitoisuus aiheuta jatkotoimenpidetarvetta. 4.3 Hulevesi Vesinäytteet öljynerottimen jälkeisestä näytteenottokaivosta otettiin ja kertakäyttöisellä noutajalla. Hulevesinäytteistä analysoitiin ulkonäkö, haju, väri, kiintoaine, öljyhiilivedyt C 10 -C 40, BTEX- yhdisteet, bensiinijakeet C 5 -C 10, MTBE, TAME, ETBE, TAEE, DIPE sekä TVOC. Taulukoissa 4 ja 5 on esitetty öljynerottimen jälkeisestä näytteenottokaivosta analysoidut hiilivetypitoisuudet. Taulukko 4. Öljynerottimen jälkeinen näytteenottokaivo, öljyhiilivedyt Laboratorioanalyysit µg/l ÖEK/NOK ulkonäkö/väri haju kiintoaine, mg/l öljyhiilivedyt öljyhiilivedyt öljyhiilivedyt C 10-C 40 C 10-C 21 C 21-C kirkas, väritön hajuton <2 <50 <50 < kirkas, väritön hajuton <2 <50 <50 <50 Öljyhiilivetypitoisuudet C 10 -C 40 alittivat laboratorion määritysrajat molemmilla näytteenottokerroilla. Taulukko 5. Öljynerottimen jälkeinen näytteenottokaivo, bensiinihiilivedyt Laboratorioanalyysit µg/l ÖEK/ NOK Bensiinijakeet C 5-C 10 TVOC BTEX- yhdisteet B T E X MTBE TAME TAEE ETBE DIPE <50 70 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0, <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 Bensiinijakeiden C 5 -C 10 kokonaispitoisuus, BTEX- yhdisteiden pitoisuudet sekä bensiinin lisäaineiden pitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat kummallakin näytteenottokerralla. Haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuus (TVOC) oli hieman yli laboratorion määritysrajan kevään näytteenottokerralla. Syksyn näytteenottokerralla myös TVOC pitoisuus alitti laboratorion määritystarkkuuden. Öljy- ja bensiinihiilivetyjen pitoisuus alitti selvästi I-luokan erottimille määritellyn raja-arvon 5 mg/l. Analyysitulosten perusteella öljynerotin toimii hyvin. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että huleveden kautta mereen ei ole kohdistunut haitallisia ympäristövaikutuksia.

9 6 4.4 Pohjavesi Pohjavesinäytteet otettiin ja 25.9.havaintoputkesta P12 ja lisäksi havaintoputkista P2, P10 ja P11 sekä vedenottamolta. Havaintoputkista vesinäytteet otettiin pohjavesinäytteenottoon tarkoitetulla uppopumpulla. Ennen näytteenottoa tehtiin huuhtelupumppaus, jonka aikana vesi vaihtui havaintoputkissa useaan kertaan. Vedenottamolta vesinäyte otettiin palopostista juoksutetusta vedestä. Ennen näytteiden pullottamista vettä pumpattiin vedenottamon omilla pumpuilla noin 45 minuuttia. Pohjavesinäytteistä analysoitiin ulkonäkö, haju, väri, öljyhiilivedyt C 10 -C 40, BTEX- yhdisteet, bensiinijakeet C 5 -C 10, MTBE, TAME, ETBE, TAEE, DIPE sekä TVOC. Taulukoissa 6 ja 7 on esitetty pohjavesinäytteiden tulokset. Taulukko 6, pohjavesinäytteet öljyhiilivedyt C10-C40 Näytepiste pvm. vesipinta (- pp:sta m) Laboratorioanalyysit µg/l öljyhiilivedyt C 10-C 40 öljyhiilivedyt C 10-C 21 öljyhiilivedyt C 21-C 40 vedenottamo ,73 <0,05 <0,05 <0,05 P ,83 <0,05 <0,05 <0,05 P ,63 <0,05 <0,05 <0,05 P ,55 <0,05 <0,05 <0,05 P ,42 0,06 <0,05 0, ,41 <0,05 <0,05 <0,05 Pohjavesinäytteiden öljyhiilivetypitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat lukuun ottamatta havaintoputkesta P12 keväällä otetusta näytteestä analysoitua määritysrajan tuntumassa ollutta raskaiden öljyhiilivetyjakeiden pitoisuutta (0,06 mg/l). Vesinäytteessä havaittu raskaiden öljyhiilivetyjakeiden pitoisuus on mitä todennäköisimmin seurausta putken asennuksen yhteydessä maahan joutuneista epäpuhtauksista. Samasta havaintoputkesta syksyllä otetun vesinäytteen öljyhiilivetypitoisuus alitti laboratorion määritysrajan myös raskaiden öljyhiilivetyjakeiden osalta. Taulukko 7, pohjavesinäytteet bensiinihiilivedyt C5-C10 ja bensiinin lisäaineet Laboratorioanalyysit µg/l Näytepiste pvm. vesi-pinta (- pp:sta) Bensiinijakeet C 5-C 10 TVOC B T E X MTBE TAME TAEE ETBE DIPE vedenottamo ,73 <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 P ,83 <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 P ,63 <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 P ,55 <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 P ,42 <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0, ,41 <50 <50 <0,5 <1 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 Pohjavesinäytteiden bensiinihiilivetypitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat kaikissa tarkkailupisteissä sekä keväällä että syksyllä.

10 7 5. ANALYYSIMENETELMÄ JA MITTAUSEPÄVARMUUDET Öljyhiilivedyt määritettiin kaasukromatografisesti käyttäen heksaaniuuttoa ja FI-detektoria standardin SFS-EN ISO mukaisesti ("hiilivetyöljyindeksi"). Menetelmällä määritettiin poolittomien hiilivetyjen summa välillä C 10 H 22 - C 40 H 82 (dekaani - tetrakontaani) verraten pitoisuuksia kevyen polttoöljyn (diesel) ja voiteluöljyn vasteeseen. Mittausepävarmuus oli öljylle 26 %. Näytteistä määritettiin aromaattiset hiilivedyt (= BTEX) ja oksygenaatit (= bensiinin lisäaineet) kaasukromatografisesti käyttäen headspace-tekniikkaa ja MS-detektoria. Mittausepävarmuus oli haihtuville orgaanisille yhdisteille % yhdisteestä riippuen. Määritysrajat olivat tolueenille 0,001 mg/l ja muille yhdisteille 0,0005 mg/l. Bensiinihiilivedyt (C 5 -C 10 ) analysoitiin käyttäen HS/GC/MS-tekniikkaa. Pitoisuutta verrattiin heksaanin vasteeseen, josta laskettuna määritysraja oli 0,05 mg/l (50 µg/l). TVOC analysoitiin käyttäen HS/GC/MS-tekniikkaa. TVOC-pitoisuus ei kerro todellista haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuutta (esim. yksittäisen alkoholin pitoisuus voi olla moninkertainen TVOC-pitoisuuteen verrattuna), vaan VOC-yhdisteiden pitoisuuden suhteutettuna heksaanin vasteeseen. Heksaanin vasteesta laskettuna määritysraja oli 0,05 mg/l (50 µg/l). 6. YHTEENVETO Santahaminan polttoaineiden jakelupaikan tarkkailusuunnitelma hyväksyttiin noudatettavaksi kesällä Suunnitelman mukainen tarkkailu aloitettiin vuonna Polttoaineiden jakelupaikka on uusittu kokonaisuudessaan syksytalvella 2012 ja vanha polttoaineiden jakelupaikka purettiin vuonna Muutosten takia tarkkailuohjelmaan tehtiin seuraavat päivitykset: Säiliöiden suoja-altaan ja jakelualueen huokosilmanäytteet otetaan uudelle jakeluasemalle rakennetusta kiinteästä huokosilman tarkkailujärjestelmästä. Säiliöiden suoja-altaan vesinäyte otetaan uuden jakeluaseman suojakalvon sisäpuolella sijaitsevasta hiilivetyjen tarkkailukaivosta. Pohjaveden havaintoputki P9 on korvattu havaintoputkella P12. Hulevesinäytteiden avulla tarkkaillaan jatkossa lähtökohtaisesti öljynerottimen toimintaa. Vuoden 2013 tarkkailussa säiliö-/jakelualueen huokosilmassa havaittiin lievästi koholla olevia hiilivetypitoisuuksia kenttämittarilla syksyn näytteenottokerralla. Pitoisuudet olivat hyvin matalia eivätkä aiheuta toimenpidetarvetta. Syynä pitoisuuksiin saattoi olla tarkkailuputkistoon kertynyt runsas kosteus, joka häiritsee mittausmenetelmää. Säiliö-/jakelualueen vesinäytteiden (hiilivetyjen tarkkailukaivo) pitoisuudet alittivat laboratorion määritysrajat tai olivat määritysrajan tuntumassa eikä analysoiduista pitoisuuksista aiheudu toimenpidetarvetta. Huleveden öljy- ja bensiinihiilivetyjen pitoisuus (öljynerottimen jälkeinen näytteenottokaivo) alitti selvästi I-luokan erottimille määritellyn raja-arvon 5 mg/l. Analyysitulosten perusteella öljynerotin toimii hyvin. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että huleveden kautta mereen ei ole kohdistunut haitallisia ympäristövaikutuksia.

11

12 LIITTEET

13 Liite 1

14

15

16

17 PIIRUSTUKSET

18

19