EKSEGETIIKKA, VALINNAINEN OSUUS (2,5 OV)

Transkriptio

1 1 EKSEGETIIKKA, VALINNAINEN OSUUS (2,5 OV) Tervetuloa yleisen teologian perusopintojen eksegetiikan vapaavalintaisen osuuden tukisivustolle! Näiden sivujen tarkoitus on auttaa valmistautumaan eksegetiikan valinnaisen osuuden suorittamiseen. Kurssiin kuuluu neljä teosta: I. Soisalon-Soininen, Israelin kansan historia R. Smend, Vanhan testamentin synty R. Uro O. Lehtipuu (toim.), Nasaretilaisen historia M. Myllykoski A. Järvinen (toim.), Varhaiskristilliset evankeliumit Kirjoja kannattaa ensisijaisesti tiedustella oman paikkakunnan kirjastosta ja kirjakaupoista. Mikäli kirjojen hankinnassa ilmenee vaikeuksia, opiskelija voi tilata kotipaikkakuntansa kirjaston välityksellä kaukolainan Helsingin yliopiston kirjaston opiskelijakirjastosta. Klikkaamalla kunkin teoksen nimeä pääset kyseisen teoksen omalle sivulle. Sieltä löydät kirjan esittelyn, lukemista helpottavia ohjeita sekä kirjan sisältöön liittyviä pohdintatehtäviä vastauksineen. Intoa opiskeluun!

2 2 Ilmari Soisalon-Soininen, Israelin kansan historia. Helsinki: Gaudeamus, 1987 (183 s.). Sisältö Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan emeritusprofessorin teos kertoo Israelin kansan vaiheista sen varhaisimmista ajoista alkaen aina ensimmäisten kristillisten vuosisatojen juutalaiskapinoihin asti. Tämän historiallisen taustan tunteminen on välttämätöntä monien Vanhan testamentin tekstien ymmärtämisen kannalta. Israelin kansan historia on samalla juutalaisuuden syntyhistoriaa. Vaikka Vanha testamentti on Israelin kansan historian tärkein lähde, sen kirjoittajat eivät ole kirjoittaneet historiasta sen itsensä vuoksi. Kaikkia VT:n kirjoituksia hallitsee uskonnollinen näkökulma. Asioista kerrotaan pääasiassa vain siltä osin kuin niillä on uskonnollista merkitystä. Lisäksi monet kirjoitukset ovat syntyneet satoja vuosia niiden kertomia tapahtumia myöhemmin. Siksi VT:n kirjoitukset eivät anna vastauksia kaikkiin historiallisesti kiinnostaviin kysymyksiin ja niiden antamiin tietoihin tulee suhtautua kriittisesti. Vanhan testamentin oma kertomus päättyy 400-luvulle ekr., jolloin Jerusalemin kaupunki jälleenrakennetaan. Israelin kansan myöhempien vaiheiden tärkeimpiä lähteitä ovat eräät apokryfikirjat (etenkin Makkabilaiskirja) sekä juutalaisen historioitsijan Josefuksen teokset. Myös tämän ajanjakson tunteminen on tärkeää, sillä monet VT:n kirjat ovat syntyneet sinä aikana. Lukuohjeita Soisalon-Soinisen teoksella on kohtuullisen paljon ikää (ensimmäinen painos vuodelta 1969) ja nykytutkimus arvioi eräitä seikkoja toisin. Nykytutkimuksen painotuksia on esitelty lyhyesti alla olevien pohdintakysymysten vastausten yhteydessä. Iästään huolimatta teos antaa edelleen hyvän yleiskuvan Israelin kansan vaiheista. VT:n kirjoittajat ovat erityisen kiinnostuneita kuninkaista ja näiden tavasta harjoittaa uskontoa. Niinpä Soisalon-Soinisen teoskin vilisee nimiä ja vuosilukuja. Olennaisempaa kuin painaa mieleen näitä ja vastaavia yksityiskohtia on pyrkiä hahmottamaan suuret linjat ja Israelin kansan historian keskeiset vaiheet: esihistoria, kuninkuuden synty, valtakunnan jakautuminen, Israelin ja Juudan historia niiden tuhoon saakka, pakkosiirtolaisuus ja sieltä paluu, makkabilaisaika sekä roomalaisaika. Suuria linjoja voi hahmottaa esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Mitä tiedämme Israelin vaiheista ennen kuninkuutta? Miten arvioisit näiden tietojen historiallista luotettavuutta? (s. 6) Israelin kuningasaika. Miten kuninkuus syntyi, kehittyi ja loppui? (s. 7) Israel suurvaltojen keskellä. Mitkä kaikki aikansa suurvallat vaikuttivat Israelin kansan historiaan ja millä tavalla? (s. 8) Pakkosiirtolaisuus ja sen merkitys juutalaisuuden kehittymiseen. (s. 9) Kysymyksen lopussa oleva sivunumero viittaa mallivastaukseen. Parhaan hyödyn saat kuitenkin, kun pyrit ensin vastaamaan kysymykseen itse ja vasta sen jälkeen tarkistat, mitä vastauksen edellytetään sisältävän.

3 3 R. Smend, Vanhan testamentin synty. Helsinki: Yliopistopaino, 1989 (186 s.). Sisältö Göttingenin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan emeritusprofessorin kirjoittama teos on Vanhan testamentin johdanto-oppi, toisin sanoen se kertoo yksittäisten Vanhan testamentin kirjojen synnystä ja niiden kokoamisesta kanoniseksi kirjakokoelmaksi. Smend jaottelee Vanhan testamentin perinteisellä juutalaisella tavalla kolmeen osaan: lakiin, profeettoihin ja kirjoituksiin. Laki käsittää Mooseksen kirjan. Profeetat jaotellaan varhaisempiin profeettoihin (Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Samuelin kirja, Kuninkaiden kirja) ja myöhäisempiin profeettoihin (Jesaja, Jeremia, Hesekiel sekä 12 pientä profeettaa). Kirjoitukset sisältävät sekalaisen joukon erityyppisiä kirjoja, niin viisauskirjallisuutta, apokalyptiikkaa kuin historiallisia kirjoituksia (Psalmit, Job, Sananlaskut, Ruut, Laulujen laulu, Saarnaaja, Valitusvirret, Ester, Daniel, Esra, Nehemia, Aikakirja). Tämä kolmijako muodostaa raamin, jossa Smend käy läpi eri kirjoitusten syntyhistorian ja pääpiirteittäisen sisällön. Lähtökohtana on kunkin kirjoituksen kanoninen muoto, jonka sisältä pyritään hahmottamaan varhaisempia redaktio- ja traditiotasoja. Teoksen alussa on tärkeä katsaus kaanonin syntyyn, heprealaisen tekstimuodon vakiintumiseen ja varhaisiin käännöksiin. Huomionarvoisena yksityiskohtana mainittakoon, että teos on suomennettu ennen nykyisen raamatunkäännöksen käyttöönottoa. Tästä syystä nykyisin Laulujen lauluna tunnettua kirjoitusta kutsutaan edellisen raamatunkäännöksen mukaisesti Korkeaksi veisuksi. On kuitenkin suositeltavaa käyttää tästä kirjoituksesta sen nykyistä nimeä, Laulujen laulu. Lukuohjeita Parhaiten kirja avautuu, kun sitä lukee rinnakkain Vanhan testamentin kanssa. Monet yksittäiset huomiot tulevat ymmärrettäviksi vasta kun ne katsoo itse Vanhan testamentin tekstistä. Kirjan lukemisesta ei kannata kuitenkaan tehdä elämänpituista tehtävää. Yksittäisten raamatunkohtien ja tutkijannimien sijaan on olennaista ymmärtää kokonaisuuksia: miten eri kirjat ovat saavuttaneet nykyisen muotonsa ja kuinka ne ovat tulleet osaksi kaanonia. Kirjan keskeinen sisältö hahmottuu esimerkiksi hakemalla vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Vanhan testamentin kaanonin muodostumisen pääpiirteet. (s. 10) VT:n varhaiset käännökset ja niiden merkitys VT:n tutkimukselle. (s. 11) Pentateukin synnyn keskeiset vaiheet (s. 12) Deuteronomistinen historiateos, sen synty ja sisältö pääpiirteissään (s. 13) Profeettakirjojen synty ja sisältö (s. 14) Mitä eri kirjallisuudenlajeja VT:n nuorin osa, kirjoitukset sisältävät ja miten nämä kirjoitukset on ryhmitelty? (s. 15) Kysymyksen lopussa oleva sivunumero viittaa mallivastaukseen. Parhaan hyödyn saat kuitenkin, kun pyrit ensin vastaamaan kysymykseen itse ja vasta sen jälkeen tarkistat, mitä vastauksen edellytetään sisältävän.

4 4 R. Uro O. Lehtipuu (toim.), Nasaretilaisen historia. Helsinki: Kirjapaja, 1997 (2. painos 2001) (251 s.). Sisältö Teoksessa haetaan vastausta kysymyksiin, kuka historiallinen henkilö Jeesus Nasaretilainen oli ja mitä hänen elämästään voidaan tietää historiantutkimuksen keinoin. Kirja on artikkelikokoelma, jonka kukin artikkeli valaisee Jeesuksen historiaa tietystä näkökulmasta. Huomiota kiinnitetään Jeesus-tutkimuksen vaiheisiin, Jeesuksesta kertoviin lähteisiin, ajanhistoriaan, Jeesuksen ja Johannes Kastajan suhteeseen, Jeesuksen opetuspuheisiin, naisten rooliin Jeesuksen seuraajina sekä Jeesuksen kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin. Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisia Uuden testamentin tutkijoita. Se on syntynyt osana Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin eksegetiikan laitosten yhteistä varhaista juutalaista ja kristillistä kulttuuria ja kirjallisuutta tutkivaa projektia. Tutkimusprojekti on valittu Suomen Akatemian huippuyksiköksi vuosina ja Lukuohjeita Kirjaa lukiessa kannattaa pyrkiä hahmottamaan kunkin artikkelin perusajatus. Mitä kirjoittaja sanoo ja mihin hän sanottavansa perustaa? Millainen kokonaiskuva historian Jeesuksesta eri artikkelien valossa hahmottuu? Artikkeleiden perusajatusten löytämisessä voit käyttää apunasi seuraavia kysymyksiä: Millaisia erilaisia Jeesus-kuvia tutkimuksen historiassa on esitetty? Miksi kuvat poikkeavat niin paljon toisistaan? (Räisänen) (s.16) Mihin lähteisiin tietomme Jeesuksesta perustuvat ja kuinka luotettavia nämä lähteet ovat? (Kiilunen) (s.17) Millaisessa poliittisessa ja kulttuurisessa ympäristössä Jeesus toimi? (Huuhtanen ja Martola) (s.18) Miten tutkijat ovat hahmottaneet Johannes Kastajan ja Jeesuksen suhteen sekä näiden toiminnan eroja ja yhtäläisyyksiä? (Uro) (s. 19) Mitkä olivat Jeesuksen opetuksen keskeiset piirteet? (Syreeni) (s. 20) Millainen oli naisten merkitys ja rooli Jeesuksen toiminnassa ja varhaisessa Jeesus-liikkeessä? (Marjanen) (s. 21) Miksi Jeesus ristiinnaulittiin? (Myllykoski) (s. 22) Millainen kokonaiskuva historian Jeesuksesta hahmottuu teoksen pohjalta? (s. 23) Kysymyksen lopussa oleva sivunumero viittaa mallivastaukseen. Parhaan hyödyn saat kuitenkin, kun pyrit ensin vastaamaan kysymykseen itse ja vasta sen jälkeen tarkistat, mitä vastauksen edellytetään sisältävän.

5 5 M. Myllykoski A. Järvinen (toim.), Varhaiskristilliset evankeliumit. Helsinki: Yliopistopaino, 1997 (356 s.). Sisältö Nimensä mukaisesti teos tarkastelee evankeliumeita, varhaisia kristillisiä kertomuksia Jeesuksesta. Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat tärkeimmät Jeesuksesta kertovat lähteet. Ne eivät kuitenkaan kerro sellaisenaan historiallisesta henkilöstä nimeltä Jeesus Nasaretilainen, vaan kukin evankelista tulkitsee Jeesuksen elämää ja merkitystä omalla tavallaan. Kanonisten evankeliumien lisäksi tunnetaan myös joukko kaanonin ulkopuolisia evankeliumeja, joista tunnetuin lienee Tuomaan evankeliumi. Teos koostuu eri evankeliumeja kuvaavista artikkeleista. Oman käsittelynsä saa kysymys, mitä evankeliumilla ylipäätään tarkoitetaan, synoptinen ongelma, Markuksen evankeliumi, Jeesuksen sanojen kokoelma Q, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä kaanonin ulkopuoliset evankeliumit. Artikkeleiden kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen professoreita, dosentteja ja tutkijoita. Lukuohjeita Olennaisinta teoksessa on hahmottaa eri evankeliumien erityispiirteet ja kyetä suhteuttamaan ne toisiinsa. Mitkä asiat yhdistävät eri evankeliumeja? Millä tavoin ne eroavat toisistaan ja mitä nämä erot kertovat? Hae vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mitä tarkoitetaan synoptisella ongelmalla ja miten se on pyritty ratkaisemaan? (s. 24) Vertaile synoptisten evankeliumien yhtäläisyyksiä ja eroja. (s. 25) Johanneksen evankeliumin suhde synoptisiin evankeliumeihin. (s. 26) Mitä eri evankeliumien kirjoittajista tiedetään? (s. 27) Millainen kuva Jeesuksesta piirtyy kaanonin ulkopuolisissa evankeliumeissa? (s. 28) Kysymyksen lopussa oleva sivunumero viittaa mallivastaukseen. Parhaan hyödyn saat kuitenkin, kun pyrit ensin vastaamaan kysymykseen itse ja vasta sen jälkeen tarkistat, mitä vastauksen edellytetään sisältävän.

6 6 Mitä tiedämme Israelin vaiheista ennen kuninkuutta? Miten arvioisit näiden tietojen historiallista luotettavuutta? aika ennen kuninkuutta esihistoriaa, jota ei voi historiallisesti todentaa varhaisilla traditioilla suuri merkitys juutalaisen uskonnon ja identiteetin kannalta VT:n jatkuvajuoninen kertomus (patriarkat, siirtyminen Egyptiin, vapautuminen Mooseksen johdolla, saapumisesta luvattuun maahan ) historiallisesti monin tavoin ongelmallinen (esim. egyptiläiset lähteet eivät tunne Joosefia tai eksodus-kertomuksen vaiheita, valtavan joukon harhaileminen erämaassa 40 vuotta historiallinen mahdottomuus jne.) todennäköisesti varhaisvaiheita koskevat traditiot alun perin eri heimojen traditioita, jotka muodostettu yhtenäiseksi, koko kansaa koskevaksi kertomukseksi vasta paljon myöhemmin varhaisajan traditiot saattavat sisältää historiallisia muistumia, mutta kokonaisuutena ne puhuvat enemmän siitä vakaumuksesta, että Jumala on johdattanut kansaansa ja tehnyt sen kanssa liiton kuin historiallisista tapahtumista esihistoriaan kuuluu myös kansan varhaisvaiheet Palestiinassa; maahantulo ja maan valloitus ei arkeologisen aineiston valossa ole voinut tapahtua Joosuan kirjan kuvaamalla tavalla; kansan muotoutuminen pitkä ja pääosin rauhanomainen prosessi *) eri kansanosat muodostaneet löyhän heimoliiton, jonka johtajina ulkoisen uhan edessä toimineet ns. tuomarit, karismaattiset kansajohtajat; VT antaa tuomarien ajoista sotaisan kuvan, Israel joutuu jatkuvasti naapurikansojen hyökkäysten kohteeksi; taustalla voi olla historiallisia tilanteita, mutta monet tuomarikertomukset saaneet legendanomaisia piirteitä (esim. Simson) *) Maahan saapumisen osalta Soisalon-Soinisen teos on nykytutkimuksen valossa vanhentunut. Arkeologinen aineisto ei tue teoriaa edes rauhanomaisesta maahan saapumisesta. Näyttääkin siltä, että Israelin kansana tunnetut heimot ovat alunperinkin Palestiinan alkuperäisasukkaita.

7 7 Israelin kuningasaika. Miten kuninkuus syntyi, kehittyi ja loppui? aluksi Israelin kansa muodosti löyhän heimoliiton - kriisiaikoina (esim. sodat) tuomariksi nimitetty kansanjohtaja - naapurikansojen uhka (erityisesti filistealaisten) vaati yhtenäisempää poliittista toimintaa ensimmäinen kuningas Saul - kansan henkinen johtaja Samuel voiteli kuninkaaksi - hallitusaika todennäköisesti jäi lyhyeksi - Samueliin yhdistetty myös kuninkuutta vastustavia puheita: vanha ihanne karismaattisesta, Jumalan valitsemasta johtajasta ristiriidassa kuninkuusidean kanssa Daavid syrjäytti Saulin *) - aloitti valtionmuodostuksen, teki Jerusalemista uuden pääkaupungin - valtakunta jäi kuitenkin hajanaiseksi, kuninkaan persoona piti koossa - Daavid hallitsijadynastian perustaja; VT:n ihannekuningas, jota arvioidaan kauttaaltaan myönteisesti Daavidin seuraajaksi hänen poikansa Salomo - pystyi vielä pitämään valtakunnan koossa - tunnetaan rakentajakuninkaana: laajensi kuninkaallista palatsia ja rakensi temppelin Jerusalemiin; yhdistetty myös suureen viisauteen ja rikkauteen - VT:n voittopuolisesti myönteisessä kuvauksessa myös kritiikkiä Salomon kuoltua (todennäköisesti 922 ekr.) valtakunta jakautui eteläiseen Juudaan ja pohjoiseen Israeliin - Juudan kuninkaaksi Salomon poika Rehabeam; myöhemminkin Daavidin suvun perinnöllinen kuninkuus jatkuu Etelävaltakunnassa - Israelin kuninkaaksi Jerobeam, Pohjoisvaltakunnassa perinteinen karismaattisen johtajan malli, mikä käytännössä merkitsi lukuisia kapinoita ja vallankaappauksia - VT:n kirjoittajat arvioivat kuninkaita yksinomaan näiden Jahve-uskollisuuden mukaan; Israelin kuninkaat tuomitaan kautta linjan (heidän syntinään mm. Jerusalemin ulkopuolella sijainnut kulttipaikka) sen sijaan osa Juudan kuninkaista kuvataan positiivisessa valossa, erityisesti Josia sekä Israelin että Juudan kuningaskunnat tuhoutuvat suurvaltojen valloitussodissa - Assyria tuhoaa Israelin 722 ekr., minkä seurauksena Pohjoisvaltakunnan olemassaolo lakkaa - Juudan kohtaloksi koituu Babylonia v. 587 ekr.; yläluokka viedään pakkosiirtolaisina Baabelin vankeuteen, josta sen sallitaan kuitenkin palata 538 ekr.; kuninkuusinstituutio ei kuitenkaan enää saa jatkoa *) Puhe Daavidin valtakunnasta "suurvaltana" on nykytutkimuksen valossa liioiteltua. Daavidin johtama poliittinen kokonaisuus oli useiden pienten poliittisten yksikköjen vaihteleva yhteenliittymä, jota Daavid johti ilman selkeää hallintomallia.

8 8 Israel suurvaltojen keskellä. Mitkä kaikki aikansa suurvallat vaikuttivat Israelin kansan historiaan ja millä tavalla? Palestiina muinaisten suurvaltojen, Egyptin ja Mesopotamian (eli Kaksoisvirtainmaan) välissä; suurvallat kiinnostuneita alueen hallinnasta sen (kauppa)poliittisesti merkittävän aseman takia (Uus-)Assyria Kaksoisvirtainmaan suurvallaksi 800-l. ekr. - useita sotaretkiä Syyria-Palestiinan alueelle l. ekr. alisti sekä Israelin että Juudan veroamaksaviksi vasalleikseen - Israel mukaan Assyrian vastaiseen liittoon, jonka seurauksena maa valloitetaan ja yläluokka viedään pakkosiirtolaisuuteen (722 ekr.); Pohjoisvaltakunta Israelin historia päättyy tähän - ajoittain myös Etelävaltakunta Juuda mukaan Assyrian vastaisiin kapinoihin; seurauksena sen alue pieneni ja verotaakka kävi raskaammaksi, mutta vasallisuhde säilyi (Uus-)Babylonia Kaksoisvirtainmaan uudeksi mahdiksi 600-l. ekr. - Juudan kuningas Josia uskaltautuu kulttiuudistukseen, mikä merkitsi todennäköisesti myös vasallisuhteen katkaisemista; restauraatio jää kuitenkin lyhytaikaiseksi - Juuda joutuu ensin Egyptin provinssiksi, sitten Babylonian vasallivaltioksi - profeetta Jeremian varoituksista huolimatta kuningas kapinoi useaan otteeseen Babylonian valtaa vastaan, minkä seurauksena maa valloitetaan lopullisesti v. 587 ekr., Jerusalemin kaupunki ja sen temppeli tuhotaan, kuningas ja yläluokka viedään pakkosiirtolaisuuteen Persia kukistaa Babylonin - Persian kuningas Kyyros antaa v. 538 ekr. ediktin, jossa antaa luvan Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamiseen - osa pakkosiirtolaisista palaa ja temppeli saadaan valmiiksi 515 ekr. - tiedot Jerusalemin kulttiseurakunnasta persialaisajalta hyvin vähäiset, silti kyseessä olennainen vaihe muotoutuvan juutalaisen ja vanhan testamentin synnyn kannalta 300-luvulla Palestiina osaksi Aleksanteri Suuren maailmanvalloitusta - Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen jää Egyptin Ptolemaiosten ja Syyrian Seleukidien kiistakapulaksi; Syyria lopulta voitokkaampi - vaikeutunut sisäpoliittinen tilanne saa Syyrian kuninkaan ryhtymään toimiin juutalaisuuden hävittämiseksi, mm. sapatinvietto ja ympärileikkaus kielletään kuolemanrangaistuksen uhalla - seurauksena Makkabien kapina, joka johtaa noin sata vuotta kestävään suhteellisen itsenäisyyden aikaan, jolloin maata hallitsee Hasmonien kuningassuku (Makkabien jälkeläiset) lännessä kehittynyt uusi suurvalta Rooma valloittaa Palestiinan 63 ekr. - sisäinen valtataistelu ylipapin ja poliittisten vallanpitäjien välillä päättyy kun Herodes Suuri Juudean vasallikuninkaaksi 37 ekr. - Herodes Suuren kuoltua (4 ekr.) valtakunta jaetaan hänen poikiensa kesken; Jerusalem ympäristöineen kuitenkin pian roomalaisen käskynhaltijan (prokuraattorin) alaisuuteen - tyytymättömyys Roomaa vastaan kärjistyy kapinoihin: v. 66 syttynyt kapina päättyy Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon v. 70 jkr. - lopullinen tuho v jkr. kapinan jälkeen: Jerusalemista roomalainen kaupunki, johon juutalaisilta tuleminen kuolemanrangaistuksella kielletty

9 9 Pakkosiirtolaisuus ja sen merkitys juutalaisuuden kehittymiseen *) v. 587 ekr. Babylonia valloitti ja hävitti Jerusalemin ja sen temppelin sekä vei kansan yläluokan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan Baabelin vankeuteen ; tavallinen kansa jäi edelleen Palestiinaan - merkitsi itsenäisyyden rippeidenkin menettämistä, kuninkuuden loppua, temppelin ja sen uhrikultin menettämistä ulkoisten symbolien menettäminen luo tarpeen etsiä sisäisiä identiteettiä lujittavia tekijöitä - ympärileikkaus - sapatinvietto - monoteismin kehittyminen: Jahve ei ainoastaan Israelin Jumala vaan ainoa tosi Jumala, maailman luoja ja sen historian johdattaja - vanhan perimätiedon kokoaminen kirjoituksiksi; VT:n kirjat alkavat hahmottua henkisen ja hengellisen kriisin ratkaisuna teologinen uustulkinta: pakkosiirtolaisuus ei seurausta Israelin Jumalan Jahven heikkoudesta vaan kansan synnistä - liittoteologian synty: Jahve oli solminut kansansa kanssa liiton, jota kansa ei kuitenkaan pitänyt - jo ennen tuhoa profeetat ennustaneet rangaistusta kansan uskottomuuden vuoksi - historian tulkitseminen deuteronomistisesta näkökulmasta: kansan historia Jahvesta luopumisen ja hänen liittonsa rikkomisen sarja; heijastuu VT:ssa etenkin deuteronomistisessa historiateoksessa - pakkosiirtolaisuudessa toimivilla profeetoilla suuri merkitys: menneisyyden syntien tunnustamisen ohella julistivat tulevaisuudenuskoa *) Vaikka pakkosiirtolaisuudella on eittämättä ollut suuri, jopa ratkaiseva merkitys juutalaisuuden kehittymiseen, nykytutkimus korostaa, ettei (vain lyhyeksi jäänyt) pakkosiirtolaisuusaika merkinnyt täydellistä nollapistettä ja historian uutta alkua. Babyloniaan jääneiden, sieltä palanneiden ja Palestiinassa koko pakkosiirtolaisuuden ajan pysyneiden kansanosien keskinäinen suhde ja merkitys juutalaisuuden kehitykselle on osin kiistanalainen.

10 10 Vanhan testamentin kaanonin muodostumisen pääpiirteet juutalainen kaanonin kolmijako lakiin, profeettoihin ja kirjoituksiin kuvaa kanonisoitumisprosessia - Toora vakiintui ennen 300-l. ekr.: tällöin Jerusalemin kulttiyhteydestä eronneet samarialaiset pitivät pyhinä kirjoituksinaan vain Tooraa - profeettakirjojen kokoonpano vakiintunut ennen Danielin kirjan syntyä (160-l. ekr.), sillä se ei enää päässyt tähän ryhmään - kirjoitusten kokoonpano vakiintui viimeisenä, ei mainita omana ryhmänään vielä UT:ssa, mutta Josefus ja 4. Esran kirja tuntee 1. kristillisen vuosisadan lopulla kaanonin rajat määritellään ensimmäisen vuosisadan jkr. lopulla - tradition mukaan oppineiden kokouksessa Jamniassa; tieto kiistanalainen - rajanveto kahteen suuntaan: yhtäältä suhteessa muotoutumassa olevaan kristinuskoon, toisaalta apokalyptisiin kirjoituksiin - kiistanalaisia ainoastaan eräät kirjoituksiin kuuluvat kirjat (Saarnaaja, Laulujen laulu, Sananlaskut, Ester) kaanonin ulkopuolelle jääneitä kirjoituksia kutsutaan apokryfeiksi (sisältyvät Septuagintaan) ja pseudepigrafeiksi - olleet laajalti käytössä kristillisessä kirkossa - säilyneet käännöksinä kanonisoiminen merkitsi tekstin vakiintumista: pyhää tekstiä ei saanut enää muuttaa - tekstien huolellisesta kopioinnista vastasivat masoreetit, jotka varustivat tekstin vokaali- ja muilla lukumerkeillä - kirjojen jako lukuihin peräisin vasta 1400-luvulta, jako jakeisiin ja näiden numerointi luvulta

11 11 VT:n varhaiset käännökset ja niiden merkitys VT:n tutkimukselle varhaisin käännös kreikaksi, kutsutaan Septuagintaksi (lyhenne LXX) - Aleksandrian juutalaisten tarpeisiin 200-l. ekr., alkaen - legendan mukaan käännöksen teki Egyptin kuninkaan pyynnöstä 72 oppinutta, jotka päätyvät yksimieliseen käännökseen - käännös joidenkin kirjojen kohdalla sanatarkka, toisten kohdalla huomattavan vapaa - kristityt omaksuivat LXX:n omaksi Raamatukseen, minkä seurauksena juutalaiset luopuivat siitä - LXX:n kaanon poikkeaa järjestykseltään ja sisällöltään heprealaisesta kaanonista; se sisältää heprealaisen kaanonin kirjoitusten lisäksi (osin alunperinkin kreikaksi kirjoitettuja) kirjoituksia, nk. apokryfeja eli deuterokanonisia kirjoja muita vanhoja käännöksiä - arameankieliset, suhteellisen vapaasti käännetyt Targumit - syyriankielinen Pešitta - LXX:aan pohjautuvat vanhalatinalaiset käännökset - Hieronymuksen l. pääasiassa heprealaisen tekstin pohjalta kääntämä Vulgata, sai kanonisen aseman latinankielisessä läntisessä kristikunnassa - muita varhaisia käännöksiä mm. gruusiaksi, gootiksi, arabiaksi, koptiksi ja etiopiaksi; yleensä LXX:n pohjalta käännöksillä, etenkin LXX:lla tärkeä merkitys VT:n tekstikritiikissä - vertaaminen käännöksiin saattaa paljastaa masoreettista traditiota varhaisemman tekstimuodon - lisäksi antavat arvokasta tietoa tekstien tulkintahistoriasta

12 12 Pentateukin synnyn keskeiset vaiheet (tässä käyty läpi päinvastaisessa järjestyksessä kuin Smend; yhtä perusteltu ratkaisu olisi Smendin tavoin aloittaa nuorimmasta, valmiista kokonaisuudesta ja edetä siitä aina varhaisimpiin rekonstruktioihin asti) Pentateukki nykyisessä muodossaan tulos monivaiheisesta syntyprosessista - taustalla eri-ikäisiä ja laajuisia traditioita ja lähteitä, jotka käyneet läpi useita redaktioita - kukin redaktio eli toimitustyö pikemminkin ryhmien tai koulukuntien kuin yksilöiden tekemää varhaisimman tradition määrittely ja ajoitus vaikeaa, ellei mahdotonta - perimätietoa välitetty sekä suullisesti että kirjallisesti - sisältänyt kertomuksia, runoutta, sananlaskuja, oikeuslauselmia jne. - lyhyitä traditiokatkelmia todennäköisesti koottu laajemmiksi kertomussikermiksi, esim. yksittäiset patriarkkakertomukset yhdistetty yhden suvun tarinaksi näitä traditioita käytetty pohjana vanhimmissa Pentateukin tekstistä rekonstruoiduissa lähteissä: Elohistissa ja Jahvistissa - lähteet erotettu toisistaan ensisijaisesti Jumalan nimen perusteella (Jahve/Elohim), mutta se ei riitä ainoaksi kriteeriksi - nämä kaksi lähdettä nähtävästi yhdistetty yhdeksi kertomuskokonaisuudeksi, jolloin etenkin Elohistista säilynyt vain fragmentteja - todennäköisesti yhdistämisvaiheessa mukaan liitetty ns. liitonkirja, monivaiheisesti syntynyt kokoelma vanhoja lakitekstejä tämä kertomusaineisto läpikäynyt useita, deuteronomistiseksi kutsuttuja redaktioita - toimittajat käsitelleet lähdetekstiään suhteellisen vapaasti muokaten sitä oman deuteronomistisen teologiansa mukaisesti - mukaan yhdistetty Deuteronomium (= 5. Moos), joka sisältää Mooseksen jäähyväispuheen muotoon puetun kokonaisesityksen Israelin kansan siihenastisesta historiasta sekä opettavaa ainesta; Deuteronomiumin ajoitus riippuu siitä, miten sen katsotaan suhtautuvan Josian kulttireformiin liittyneeseen lakikirjaan nuorin redaktio nk. Pappiskirjan redaktiotaso - viimeisessä redaktiovaiheessa Pentateukkiin lisätty nk. Pappiskirja, joka sisällöltään muistuttanut varhaisempaa kertomusaineistoa, mutta tyylillisesti poikennut siitä huomattavasti (luettelot, kaaviot, täsmälliset mitat ja nimet, lakien ja kulttimääräysten keskeisyys jne.) - Pentateukin lopullinen redaktori nivonut nämä kaksi kertomusta yhteen käyttäen Pappiskirjaa perustekstinään - myös pappiskirjalla oma esihistoria; selvimmin siitä erottuu omaksi kokonaisuudekseen nk. Pyhyyslaki, todennäköisesti pakkosiirtolaisuuden ajalta peräisin oleva lakikokoelma

13 13 Deuteronomistinen historiateos, sen synty ja sisältö pääpiirteissään deuteronomistinen historiateos käsittää 5. Mooseksen kirjan eli Deuteronomiumin sekä ns. varhaisemmat profeetat: Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuningasten kirjat - muodostanut alun perin yhtenäisen teoksen, jako kirjoihin myöhemmän redaktion tulosta - kertoo Israelin kansan vaiheista maan valloituksesta aina Israelin ja Juudan tuhoon asti teos kauttaaltaan yhdenmukaisen redaktion sävyttämä - muistuttaa Deuteronomiumin opetusta ja historiakäsitystä - tyypillistä mm. ilmaisu, että kansa tai kuningas tekee pahaa Jahven silmissä, syytös liiton rikkomisesta ja temppelin keskeisyys - heijastaa pakkosiirtolaisuuden kokemusta ja sen synnyttämää teologiaa - redaktiossa useita vaiheita (peruskokoonpanon lisäksi hahmotettu profeetallinen redaktio sekä lakia painottava redaktio) redaktoreilla ollut käytössä moninaista lähdemateriaalia, joka osittain yhdistetty toisiinsa jo varhaisemmassa vaiheessa - esivaltiolliseen aikaan liittyvät kertomukset, mm. maan valloitukseen ja tuomarien aikaan liittyvät kuvaukset - kertomukset kuninkaista, esim. Daavidin valtaannousu- ja vallanperimyshistoria - Eliaa, Elisaa ja Jesajaa koskevat profeettakertomukset - erilaiset luettelot kuten maantieteelliset listat ja virkamieslistat

14 14 Profeettakirjojen synty ja sisältö myöhäisemmät profeetat koostuvat neljästä, melko samansuuruisesta kirjasta: Jesaja, Jeremia, Hesekiel sekä 12 pienen profeetan kirjoituksesta - profeettakirjojen keskeisin sisältö onnettomuuden ja pelastuksen julistus, mutta sisältävät myös kertomuksia profeetan elämästä (mm. Jeremian kirjassa; Joonan kirja erityistapaus: kertoo pääasiassa profeetan toimista, hyvin vähän julistuksesta) - etenkin pienistä profeetoista henkilöinä tiedetään hyvin vähän; jotkut kirjoitukset alun perin anonyymejä? (vrt. nimet Obadja = Jahven palvelija, Malakia = minun sanansaattajani) - kaikki kirjat läpikäyneet monivaiheisen redaktion profeettojen julistus elävää traditiota, jota laajennettiin ja muokattiin kanonisoimiseen asti - taustalla useimmiten historiallisen profeetan julistusta, jota tämä itse tai hänen oppilaansa kirjoittaneet muistiin - varhaisempaa julistusta on vuosisatojen ajan tulkittu ja uudelleenmuotoiltu uuden tilanteen edellyttämällä tavalla - eri-ikäistä julistusta saatettiin liittää yhteen, esim. Jesajan kirja koostuu useamman profeetan julistuksesta: alkuosa pohjautuu julistukseen ennen pakkosiirtolaisuutta, keskiosa (nk. Deuterojesaja) pakkosiirtolaisuuden aikaan ja loppuosa (Tritojesaja) pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen aikaan useimmat profeettakirjat sisältävät eskatologisen peruskaavan: aluksi julistetaan onnettomuutta, joka yleensä jo tapahtunut, välissä julistetaan vieraita kansoja koskevia onnettomuuksia, lopussa ennustetaan tulevaa onnen ja pelastuksen aikaa - lähtökohtana pakkosiirtolaisuuden ajan kokemukset - muistuttaa läheisesti apokalyptista ajattelua

15 15 Mitä eri kirjallisuudenlajeja VT:n nuorin osa kirjoitukset sisältävät ja miten nämä kirjoitukset on ryhmitelty? kirjoitukset sekalainen ryhmä kirjoja, VT:n nuorinta osaa - kanonisoitiin viimeisenä - kirjojen järjestys on vaihdellut eri käsikirjoituksissa sisältää useita kirjallisuuden lajeja: runoutta ja proosaa, historiankirjoitusta, viisauskirjallisuutta, apokalyptiikkaa - kirjoja vaikea ryhmitellä yksin lajin mukaan, sillä eri lajit eivät välttämättä sulje toisiaan pois (esim. Jobin kirja pääasiassa runoteos, mutta sisältää myös proosaa, kuuluu sisältönsä puolesta viisauskirjallisuuteen) suuret runoteokset: Psalmit, Job, Sananlaskut - psalmit sisältävät 150 uskonnollista runoa, jotka ovat olleet pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeisen juutalaisen seurakunnan käytössä; osa aineistosta hyvinkin vanhaa; on jaoteltu yksilön ja kansan valituspsalmeihin, kiitospsalmeihin ja hymneihin sekä kuningaspsalmeihin; käytännössä monet psalmit eri lajien yhdistelmiä - Jobin kirja pääasiassa runomuotoon puettu puheiden kokoelma, jossa pohditaan viattoman kärsimyksen ongelmaa; runomuotoisia puheita kehystää proosamuotoinen kehyskertomus - Sananlaskut kokoelma yleisitämaisia viisauslauselmia, läheiset yhteydet mm. muinaisen Egyptin viisaustraditioon viisi kääröä : Ruut, Laulujen laulu, Saarnaaja, Valitusvirret, Ester - kokoelmaa yhdistää se, että kullakin kirjoituksella ollut keskiajalta lähtien tärkeä asema juutalaisten juhlien liturgiassa - Ruut ja Ester novellimaisia, historiaan sijoitettuja kertomuksia; Laulujen laulu rakkauslaulujen kokoelma, Saarnaajan kirja kokoelma mietelauseita, Valitusvirret sisältää Jerusalemin tuhoon liittyviä valituslauluja apokalyptinen teos: Danielin kirja - VT:n nuorin kirjoitus (160-l. ekr.), ei enää päässyt osaksi profeettakirjojen ryhmää kronistinen historiateos - kirjoitusten selkein kokonaisuus; sisältää Esran ja Nehemian kirjat sekä Aikakirjan - kertoo proosamuodossa Israelin kansan vaiheista patriarkkojen ajasta Juudan tuhoon (1.-2. Aik.) ja Jerusalemin jälleenrakentamiseen (Esra, Neh.) asti

16 16 Millaisia erilaisia Jeesus-kuvia tutkimuksen historiassa on esitetty? Miksi kuvat poikkeavat niin paljon toisistaan? (Räisänen) historiallisen Jeesus-tutkimuksen alku (1700-l. loppu 1800-l. alku) - ensimmäiset yritykset ratkaista evankeliumien väliset erot: tahallinen vilppi (Reimarus), evankeliumit eivät silminnäkijäkuvauksia vaan pohjautuvat perimätietoon, uskontotuudet erotettava historian tosiasioista (Lessing), kirjoittajat kuvanneet tapahtumia oman, rajoittuneen ymmärryksensä mukaisesti (näennäistieteelliset, yliluonnollisen karsivat teoriat), evankeliumit luonteeltaan myyttisiä, eivät historiallisia selontekoja (Strauss) - keskeinen oivallus: tietoja Jeesuksesta ei voi rakentaa suoraan evankeliumeille Jeesus nähdään tutkijoiden oman ajan ihanteiden toteuttajana (1800-luvun liberaaliteologia) - Jeesuksen opetuksessa keskeistä ihmisrakkaus ja korkea moraali lopunajallinen Jeesus (J. Weiss, A. Schweitzer) - humanististen ihanteiden sijaan Jeesuksen opetuksessa keskeisintä eskatologinen julistus: Jeesus odotti maailmanlopun ja Jumalan valtakunnan pikaista koittamista - Jeesus ymmärrettävissä vain oman aikansa kontekstissa, jää modernille ihmiselle käsittämättömäksi historiallista Jeesusta ei voi tavoittaa (muotohistoriallinen koulu, R. Bultmann) - evankeliumit perustuvat suulliseen perimätietoon, joka kertoo ennemminkin varhaisen kirkon julistuksesta kuin historian Jeesuksesta - Jeesuksen maanpäällinen elämä ei nykyihmiselle merkityksellinen Jeesus-tutkimuksen uusi aalto : historian Jeesuksesta voidaan puhua mielekkäästi - Jeesus omasta ympäristöstään selkeästi erottautuva opettaja, jonka ajaton opetus kiteytyi etenkin vertauksissa uusin tutkimus: Jeesuksen opetus ja toiminta ymmärrettävä osana oman aikansa juutalaisuutta - kaksi pääuomaa: Jeesus yhteiskuntakriittinen sosiaalinen uudistaja (Crossan) tai lopunaikaa julistava profeetta (Sanders) - eri tulkinnoille yhteistä: Jeesuksen juutalaisuuden korostaminen, sosiaalihistoriallisen kontekstin huomioon ottaminen erilaiset Jeesus-kuvat kertovat erilaisista tavoista painottaa käytettävissä olevaa lähdeaineistoa - millä kirjoituksilla on lähdearvoa (kanonisten evankeliumien sisältämän Jeesuksen opetuksen aitous? Q-lähde tai sen varhaisin kerrostuma?, Tuomaan evankeliumi?) - miten Jeesuksen sosiaalinen ympäristö hahmotetaan ja millaiseen rooliin Jeesus siinä sijoitetaan

17 17 Mihin lähteisiin tietomme Jeesuksesta perustuvat ja kuinka luotettavia nämä lähteet ovat? (Kiilunen) Jeesuksen elämän tärkeimmät lähteet Uuden testamentin evankeliumit, näiden lisäksi tunnetaan myös muita kristillisiä lähteitä sekä joitakin ei-kristillisiä mainintoja Jeesuksesta - eri lähteiden luotettavuusaste erilainen, ei puolueettomia lähteitä, lähdekritiikki ensiarvoisen tärkeää roomalaisten kirjoittajien maininnat Jeesuksesta (Tacitus, Suetonius, Plinius nuorempi) - anti vähäinen: ei välttämättä perustu ei-kristilliseen, riippumattomaan tietoon juutalaiset lähteet A. historioitsija Josefus - puhuu yllättävän vähän Jeesuksesta, vain kaksi mainintaa: kertoo Jaakobin, Kristukseksi sanotun Jeesuksen veljen kuolemasta sekä laajempi, selvästi kristillisiä painotuksia sisältävä luonnehdinta Jeesuksesta - ensin mainittu tärkeä todiste Jeesuksen historiallisuutta ajatellen, toinen todennäköisesti kokonaan kristillinen lisäys Josefuksen tekstiin B. rabbiiniset tekstit - joitakin poleemisia mainintoja, esim. väite, että Jeesus roomalaisen sotilaan avioton lapsi - lähteenä ongelmallisia mm. ajoituksen vuoksi ei-kanoniset kristilliset lähteet - suurin osa apokryfisista evankeliumeista melko nuoria eikä niillä juuri historiallista arvoa (esim. lapsuusevankeliumit) - osa saattaa sisältää yhtälailla muistumia historian Jeesuksesta kuin kanoniset evankeliumitkin - erityisen kiinnostava Tuomaan evankeliumi, joka kuitenkin sisältää yksinomaan Jeesuksen puheita, eikä siksi valaise hänen toimintaansa Paavalin kirjeet - Paavali kiinnostunut ylösnousseen merkityksestä tässä ja nyt, ei maan päällä kerran eläneestä Jeesuksesta - tallentaa joitakin Herran sanoja, mm. avioerokielto sekä ehtoollisenasetus evankeliumit - kirjoitettu uskonvakaumuksesta käsin vakuuttamaan lukijat Jeesuksen jumaluudesta, eivät puolueettomia historiallisia selontekoja - evankeliumit eivät silminnäkijäkuvauksia, vaan koottu varhaisemmista suullisista ja kirjallisista lähteistä; myös evankelistan oma panos huomattava - kukin evankeliumi kertoo oman tulkintansa Jeesuksesta omine teologisine korostuksineen; kuva historian Jeesuksesta yritettävä siilata teologisten tulkintojen joukosta; erityisesti synoptisista evankeliumeista poikkeava Johanneksen evankeliumi tässä mielessä ongelmallinen - oma ongelmansa tekstin säilyminen: myöhemmät kopioitsijat ovat saattaneet muokata alkuperäistä tekstiä - toisaalta evankeliumien moniäänisyys ja keskinäiset ristiriidat osoitus siitä, että ne kertovat kerran eläneestä historiallisesta henkilöstä (keksitystä myyttisestä hahmosta kerrottu traditio olisi paljon yhdenmukaisempaa)

18 18 Millaisessa poliittisessa ja kulttuurisessa ympäristössä Jeesus toimi? (Huuhtanen ja Martola) Jeesuksen keskeisin toiminta-alue Palestiinan pohjoisosa, Galilea - toimi lähinnä maaseudun kylissä, UT ei edes mainitse tärkeintä kaupunkia Sepforista - teki vähintään yhden matkan Jerusalemiin, Juudeassa sijaitsevaan juutalaisen kulttuurin ja uskonnon keskukseen poliittinen todellisuus: Palestiina osa Rooman imperiumia - paikallista valtaa käytti Herodesten suku: Herodes Suuri ensimmäinen vasalliruhtinas - Herodes Suuren kuoltua Palestiina jaettiin hänen poikiensa kesken; Galileaa hallitsi Jeesuksen aikana Herodes Antipas - Juudean hallitsija Arkelaos karkotettiin v. 6 jkr. ja alue roomalaisen prokuraattorin hallintaan; Jeesuksen aikana prokuraattorina toimi Pontius Pilatus (26-36 jkr.) - suhde miehitysvaltaan ei ongelmaton: kärjistyi juutalaiskapinaksi v. 66 jkr.; temppelin hävitykseen johtanut kapina heijastuu monin tavoin pian sen jälkeen kirjoitetuissa evankeliumeissa hellenistinen kulttuuri - Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena syntynyt kreikankielinen kulttuuri juurtui myös Palestiinaan - etenkin hallitsijasuku ja muu yläluokka alttiita omaksumaan hellenistisen kulttuurin - kreikan kielen taito yleistä, joskin vaihteli eri yhteiskuntaluokissa sosiaalinen todellisuus - taloudellinen toiminta keskittyi kaupunkeihin - maanviljelys suurmaanomistajien käsiin, tavallinen kansa usein vuokraviljelijöitä - raskas verotus, mutta tilanne ei nähtävästi sen kurjempi kuin muuallakaan Rooman valtakunnassa Jeesuksen ajan juutalaisuus - monimuotoinen uskonto, jonka piiriin kuului myös Jeesus Nasaretilaisen toiminta - eri ryhmiä: papisto, fariseukset (lainnoudattamista korostava maallikkoliike), saddukeukset (ylimpään papistoon läheisessä yhteydessä oleva yläluokkainen ryhmittymä; uskonnollisesti konservatiivinen), essealaiset (maailmastavetäytynyt, apokalyptinen, itseään ainoana tosi Israelina pitävä liike) - uskonnollisen elämän peruspylväät: liitto ja laki - käytännön elämässä korostuivat puhtaussäädökset ja sapatinvietto - pyhiinvaellusjuhlat: pääsiäinen, viikkojuhla, lehtimajanjuhla

19 19 Miten tutkijat ovat hahmottaneet Johannes Kastajan ja Jeesuksen suhteen sekä näiden toiminnan eroja ja yhtäläisyyksiä? (Uro) Jeesuksen saama kaste Johannes Kastajalta yksi kiistattomimpia tosiasioita Jeesuksen elämässä - kerrotaan toisistaan riippumattomissa varhaisissa lähteissä (Mark., Q) - kastekertomus tuottanut ongelmia Jeesuksen seuraajille: miksi synnitön Jumalan poika otti kasteen syntien anteeksisaamiseksi? Jo evankelistoilla ollut tarve selittää teologisesti Jeesus alun perin Johanneksen oppilas? - kaikki evankeliumit sijoittavat Jeesuksen toiminnan alun Johannes Kastajan yhteyteen; samoin Jeesuksen kerrotaan Kastajan tavoin oleskelleen autiomaassa - Johanneksen evankeliumin mukaan myös Jeesus kastoi, samoin hänen oppilaansa, joista osa ollut Johanneksen oppilaita; myös kristillinen kastekäytäntö puhuu sen puolesta, että Jeesusliikkeen juuret Johannes Kastajan toiminnassa toiminnan eroja: - Johannes toimi asumattomalla seudulla, Jeesus ihmisten parissa - Johannes askeetikko, Jeesuksella syömärin ja juomarin maine - Johannes tunnettiin kastajana, Jeesus parantajana ja henkien karkottajana yhtäläisyyksiä Jeesuksen ja Johanneksen välillä: - sekä kaste- että parannustoiminta tähtäsi pohjimmiltaan samaan: yhteisölliseen marginaaliin joutuneen ihmisen sosiaalisen aseman palauttamiseen - molempien julistuksessa apokalyptisia korostuksia - molemmilla todennäköisesti kriittinen asenne temppeliin - molemmat joutuivat kahnauksiin hallitsevan eliitin kanssa, mikä johti kummankin mestaukseen kaiken kaikkiaan Jeesuksen toiminta ei jyrkässä ristiriidassa Johanneksen toiminnan kanssa; Jeesus pikemminkin Johanneksen työn jatkaja

20 20 Mitkä olivat Jeesuksen opetuksen keskeiset piirteet? (Syreeni) kaikki evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pannut puheet eivät palaudu historian Jeesukseen - Jeesuksen puheita tulkittu ja muodostettu vastaamaan seurakuntien myöhemmin kohtaamia tilanteita tutkimuksessa pyritty määrittelemään kriteereitä Jeesukseen palautuvan opetuksen tunnistamiseksi; kriteerit eivät kuitenkaan ongelmattomia - moninkertaisen todistuksen kriteeri: useissa toisistaan riippumattomissa lähteissä esiintyminen kasvattaa aitouden todennäköisyyttä (ongelma: mistä tiedetään, onko lähteiden käyttämä materiaali toisistaan riippumatonta?) - erilaisuuden kriteeri: Jeesuksen aito opetus poikkeaa sekä juutalaisesta että varhaiskristillisestä ajattelusta (erittäin kiistanalainen kriteeri: Jeesus liittyi monilta osin oman aikansa juutalaisuuteen ja Jeesuksen seuraajat omaksuivat hänen opetustaan) - vaikutushistorian kriteeri: myöhempien tulkintojen ja keskustelun runsaus puhuu aitouden puolesta, vaikutuksen puuttuminen epäaitoudesta - kielellisen tarkkuuden kriteeri: aito lausuma voitava periaatteessa kääntää arameaksi, jolla Jeesus opetti (ongelma: myös varhaisimmat Jeesuksen seuraajat käyttivät arameaa) - koherenssikriteeri: aitojen lauselmien tulee sopia ajatuksellisesti yhteen (ongelma: kuinka johdonmukaiseksi Jeesuksen opetus voidaan olettaa?) yksimielisyys vallitsee siitä, että opetuksessa keskeistä puhe Jumalan valtakunnasta - erimielisyys valtakunnan luonteesta: lopunajallinen Jumalan hallinnan esiinmurtautuminen vai jo toteutunut, vallitsevia arvoja mullistava todellisuus - valtakuntaopetus pääasiassa vertauksin ja kielikuvin: pienestä alusta kasvaa mahtava loppu, saapuminen tapahtuu yllättäen, saapumisen merkkejä on osattava tarkata valtakunnan esiinmurtautuminen merkitsee uudenlaista elämäntapaa - kaikesta luopumisen vaatimus - valtakunta kuuluu köyhille ja syrjäytetyille - ulkonaisen hurskauden väheksyminen - eettisen täydellisyyden vaatimus: vihollisrakkaus, avioerokielto epäselvää, miten Jeesus ymmärsi oman roolinsa valtakunnan saapumisessa - Jeesus tuskin kutsui itseään Jumalan Pojaksi tai Messiaaksi - Ihmisen Poika saattaa olla Jeesuksen itsestään käyttämä nimitys, mutta sen merkitys epävarma

21 21 Millainen oli naisten merkitys ja rooli Jeesuksen toiminnassa ja varhaisessa Jeesus-liikkeessä? (Marjanen) Jeesus usein nähty poikkeuksellisen naismyönteisenä - taustalla vanhentunut näkemys Jeesuksen ajan juutalaisuuden naisvastaisuudesta; todellisuudessa käsitys naisista vaihteli rabbiinisten lähteiden heijastamasta naisvihamielisyydestä Juditin kirjan aktiiviseen ja sankarilliseen naiskuvaan - perimätieto Jeesuksesta kertoo hyväksyvästä suhtautumisesta naisiin, mutta ei kuitenkaan näytä kyseenalaistaneen oman aikansa mieskeskeisyyttä Jeesuksen seuraajien joukossa myös naisia - todennäköisesti tavallisia, vähävaraisia naisia, ei prostituoituja tai muuten huonomaineisia - naisten rooli hämärän peitossa, ei kuitenkaan välttämättä yksin ruokahuollon järjestäjiä - naisia ei kuulunut lähimpään, kahdentoista oppilaan piiriin naisseuraajien merkitys korostuu Jeesuksen kuolemaan liittyvissä tapahtumissa - kertomus naisten läsnäolosta ristiinnaulitsemisessa todennäköisesti vastaa historiallista tapahtumien kulkua - naisten läsnäolo hautauksessa sen sijaan epätodennäköistä: kristillinen perimätieto ei näytä tienneen tai olleen edes kiinnostunut Jeesuksen haudan paikasta - naiset ensimmäisinä ylösnousemuksen todistajina sisältänee myös historiallisen ytimen; ei ole uskottavaa, että naisten mukanaolo olisi liitetty traditioon myöhemmin naiset varhaisessa Jeesus-liikkeessä - UT:n aineisto äärimmäisen niukkaa, siitä mahdoton päätellä, mitä Jeesusta seuranneille naisille tapahtui Jeesuksen kuoleman jälkeen - se, että Jeesusta koskevassa, mieskeskeisessä perimätiedossa mainitaan naisia nimeltä kertonee kuitenkin siitä, että naiset vaikuttivat jollakin tapaa Jeesus-liikkeessä

22 22 Miksi Jeesus ristiinnaulittiin? (Myllykoski) Jeesuksen teloituskuolema roomalaisten ristiinnaulitsemana kiistaton tosiasia - häpeällistä kuolintapaa vaikea selittää myöhemmin keksityksi - evankeliumien kuvaukset Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumista eivät sellaisenaan historiankirjoitusta; etenkin Johanneksen kuvaus poikkeaa synoptikkojen kertomuksesta varhaisimman evankelistan, Markuksen, kuvaukseen liittyy monia tulkintavaikeuksia - evankeliumin mukaan fariseukset päättävät jo Galileassa surmata Jeesuksen; erimielisyydet laintulkinnasta tuskin kuitenkaan riittävä syy, lisäksi Markus ei kerro fariseusten lainkaan osallistuneen Jeesuksen kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin Jerusalemissa - jos messiaaninen saapuminen Jerusalemiin historiallinen, miksi roomalaiset eivät pidättäneet välittömästi? - miksi Juudas johdatti vangitsijat Jeesuksen luo? - myös kronologia ongelmallinen: viimeisen aterian tulkitseminen pääsiäisateriaksi ei sovi yhteen Barabbaksen vapauttamisen kanssa temppelivälikohtaus avainasemassa - Jeesus järjesti papistoa ja temppeli-instituutiota vastaan suunnatun välikohtauksen temppelissä - todennäköisesti vaatimaton demonstraatio, sillä Jeesusta ei heti vangittu; sai myöhemmin hänen seuraajiensa silmissä suuremman symbolisen merkityksen kuka vastuussa Jeesuksen kuolemasta? - evankeliumit vierittävät päävastuun Jeesuksen kuolemasta juutalaisille; kansanjoukko vaatii Jeesuksen ristiinnaulitsemista, historiallisesti kansanjoukkojen osuus epätodennäköinen - juutalaisten johtajilla ja ylipapeilla intressi raivata potentiaalinen kansankiihottaja päiviltä; todennäköisesti juuri he vangituttivat Jeesuksen ja toimittivat Pilatuksen tuomittavaksi - kuolemantuomion pani täytäntöön maaherra Pontius Pilatus; kuvattu evankeliumeissa mahdollisimman myönteisessä valossa nimitys juutalaisten kuningas viittaa poliittisiin syihin: Jeesus tuomittiin kapinallisena, mahdollisten levottomuuksien nostattajana ja ristiinnaulittiin varoitukseksi muille

23 23 Millainen kokonaiskuva historian Jeesuksesta hahmottuu teoksesta Nasaretilaisen historia? kokonaiskuva Jeesuksen elämästä jää väistämättä puutteelliseksi - lähteet luonteeltaan uskonnollisia, eivät täytä meidän aikamme historiallisia kriteereitä - evankeliumit kertovat (lähes) ainoastaan Jeesuksen elämän viimeisistä vaiheista, emme tiedä mitä tapahtui ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua - eri lähteiden luotettavuus vaihtelee; tutkijoiden keskuudessa ei yksimielisyyttä siitä, mitkä tiedot valaisevat Jeesuksen historiaa, mitkä heijastavat yksinomaan Jeesuksen seuraajien kokemuksia kiistattomia tosiasioita: Johannes Kastajalta saatu kaste ja ristiinnaulitseminen Jerusalemissa - kiusallisia ja hankaluutta aiheuttavia asioita on vaikea kuvitella myöhemmin sepitetyiksi näiden raamien väliin voidaan sijoittaa myös muuta historiallista tietoa - Jeesus tuli tunnetuksi kiertävänä parantajana ja henkien karkottajana - Jeesuksen opetuksen keskeinen aihe oli Jumalan valtakunta - Jeesuksella oli seuraajia, joiden joukossa oli myös naisia historialliset tiedot kuitenkin niin vähäisiä, että niiden varaan rakentuva kokonaiskuva jää tulkinnanvaraiseksi - tutkimuksen parissa erilaisia tulkintoja historian Jeesuksesta, jotka poikkeavat toisistaan sen mukaan, miten lähteiden antamaa tietoa painotetaan ja miten Jeesuksen ajan yhteiskunnallinen ja sosiaalinen tilanne hahmotetaan - nykytutkimuksen keskeisin vedenjakaja: oliko Jeesus lopun aikaa julistava apokalyptikko vai konventionaalisia arvoja kritisoiva viisauden opettaja - yhteistä nykytutkimuksen eri suuntauksille: Jeesuksen toiminnan tarkasteleminen osana oman aikansa juutalaisuutta

24 24 Mitä tarkoitetaan synoptisella ongelmalla ja miten se on pyritty ratkaisemaan? synoptinen ongelma = miten ratkaistaan kolmen ensimmäisen evankeliumin, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan välinen suhde - evankeliumit muistuttavat toisiaan huomattavasti (nimitys synoptinen l. yhdessäkatsottava evankeliumi), mutta ne sisältävät myös yhtä huomattavia eroja - käytännössä koko Markuksen evankeliumi sisältyy Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin; lisäksi Matteus ja Luukas esittävät kertomukset samassa järjestyksessä ainoastaan seuratessaan Markuksen esitystä - Matteuksella ja Luukkaalla huomattavasti sellaista yhteistä aineistoa, jota ei ole Markuksessa; tämä aines kuitenkin eri järjestyksessä - Matteuksella ja Luukkaalla myös omaa erityisainesta, jota ei ole muissa evankeliumeissa yhtäläisyydet sisällössä ja kertomusjärjestyksessä edellyttävät kirjallisen riippuvuuden synoptisten evankeliumien välillä - varhaisia ratkaisuyrityksiä: evankelistoilla yhteisiä lähteitä, joko yhteinen arameankielinen lähde (ns. alkuevankeliumi) tai useita yhteisiä kirjallisia lähteitä tai suhteellisen yhtenäinen suullinen traditio ei selittänyt yhtäläisyyksiä ja eroja tyydyttävästi - joku evankeliumeista täytyy olla muita vanhempi ja toisten lähde; joko Matteus, jota Luukas käyttänyt ja Markus lyhennelmä molemmista (Griesbach) tai Markus muiden lähteenä (Wilke, Weisse; tämä vallitsevaksi teoriaksi) kaksilähdeteoria - perustuu Markuksen prioriteettiin: Markus sekä Matteuksen että Luukkaan lähde - lisäksi Matteuksella ja Luukkaalla toinen yhteinen lähde, Jeesuksen puheiden kokoelma, Logia-lähde eli Q - Matteuksella ja Luukkaalla vielä omaa erityisainesta - ratkaisee parhaiten synoptisten evankeliumien suhteet, mutta ei ole täysin ongelmaton; suurin heikkous nk. vähäiset yhtäpitävyydet (minor agreements) eli kohdat, joissa Matteus ja Luukas pitävät yhtä Markusta vastaan kaksilähdeteorian haastajat - ongelmallisena pidetty erityisesti Q-hypoteesia; sen olemassaolo kielletty joko vetoamalla Matteus-prioriteettiin (Farmer) tai pitämällä Q-aineistoa Matteuksen redaktiona (Goulder) - haastajat vakavasti otettavia mutta tutkijoiden enemmistön mukaan ne ovat kaksilähdeteoriaa ongelmallisempia; merkitsevät kuitenkin sitä, ettei millään synoptisen ongelman ratkaisulla konsensusasemaa tiedeyhteisössä

25 25 Vertaile synoptisten evankeliumien yhtäläisyyksiä ja eroja. synoptiset evankeliumit (= Markus, Matteus ja Luukas) sisältävät paljon yhteistä materiaalia - yhteistä lähes kaikki Markuksen materiaali, myös tämän aineiston järjestys yhtenevä - lisäksi Matteuksella ja Luukkaalla paljon yhteistä puheainesta, joka kuitenkin liitetty eri yhteyksiin; selitetään yleisimmin Q-lähteen avulla - pääpiirteissään yhtenevä kertomus: Jeesuksen julkinen toiminta alkaa Johannes Kastajalta saadusta kasteesta, parannustoiminta ja eksorkismit Galileassa, opetus Jumalan valtakunnasta, vertauksilla opettaminen, konfliktit juutalaisten kanssa, matka opetuslasten kanssa pääsiäisjuhlille Jerusalemiin, jossa roomalaiset ristiinnaulitsevat Jeesuksen, ylösnousemus kolmantena päivänä - kaikki perustuvat varhaisemmalle perimätiedolle, eivät ole silminnäkijäkuvauksia eivätkä kerro sellaisenaan historian Jeesuksesta yhtäläisyyksien ohella myös paljon eroja - eroja pituudessa: Markus selvästi muita lyhempi; Luukkaan evankeliumi osa kaksiosaista historiateosta (Luuk. + Apt.) - eroja kielessä: Markus puhekielenomaisin, Luukas kirjallisesti korkeatasoisin - sisällöllisiä eroja, esim. syntymäkertomukset vain Matteuksella ja Luukkaalla, lisäksi ne poikkeavat toisistaan huomattavasti - sekä Matteuksella että Luukkaalla sellaista erityisainesta, jota ei muilla; Matteuksella esim. kuvaus viimeisestä tuomiosta sekä vertaus tyhmistä ja viisaista morsiusneidoista, Luukkaalla suuria vertauskertomuksia, esim. tuhlaajapoika ja laupias samarialainen - myös yhteisen aineiston yksityiskohdissa eroja, esimerkkinä kertomukset tyhjästä haudasta ja ylösnousseen ilmestyksistä jokaisella evankelistalla oma, toisista poikkeava teologinen korostus - Markuksen erityiskorostuksia: messiassalaisuus, ristin teologia, ihmekertomusten keskeisyys; kirjoitettu pakanakristityille - Matteuksen korostuksia: Jeesus suuri lain opettaja, kuninkaallinen messias-hahmo; pelastushistoriallinen jatkuvuus: Jeesus sekä lain ja profeettojen täyttäjä että kirkon perustaja; suunnattu etupäässä juutalaiskristityille - Luukkaan erityiskorostuksia: Jeesus pelastaja ja kärsivä Kristus, vähäosaisten hyväntekijä; painottaa kääntymyksen välttämättömyyttä ja omaisuuden oikeaa käyttöä; ei näytä tuntevan ajatusta sovituskuolemasta; koko kaksoisteos kirjoitettu pelastushistoriallisesta kokonaisnäkemyksestä käsin