Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 LIIKENNEVALIOKUNNAN LAUSUNTO 6/2002 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (liikenteen biopolttoaineiden valmisteveroalennukset) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 5 päivänä huhtikuuta 2002 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (liikenteen biopolttoaineiden valmisteveroalennukset) (U 11/2002 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että liikennevaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Leo Parkkonen, valtiovarainministeriö - ylitarkastaja Juhani Hienonen, liikenne- ja viestintäministeriö - neuvotteleva virkamies Camilla Lommi-Kippola, ympäristöministeriö. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Komissio on hyväksynyt 7 päivänä marraskuuta 2001 tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle vaihtoehtoisista tieliikenteen polttoaineista sekä toimenpiteistä biopolttoaineiden käytön edistämiseksi (KOM(2001) 547 lopullinen). Samalla komissio on tiedonantoon liittyen antanut kaksi direktiiviehdotusta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisestä (2001/0265(COD), jäljempänä vähimmäisosuusdirektiivi, sekä ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 92/81/ETY muuttamisesta alennetun valmisteverokannan tiettyihin biopolttoainetta sisältäviin kivennäisöljyihin ja biopolttoaineisiin soveltamisen mahdollisuuden U 11/2002 vp osalta (2001/0266(CNS), jäljempänä verodirektiivi. Komission tiedonantoon sisältyy toimintasuunnitelma, jolla vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä ja toisaalta vähennettäisiin EU:n riippuvuutta tuontienergiasta edistämällä biopolttoaineiden ja muiden vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä liikennepolttoaineina. Komission pidemmän aikavälin tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä viidennes liikennepolttoaineista olisi korvattu kasvi-, eläin- ja biomassaperäisillä biopolttoaineilla tai maakaasulla ja vedyllä. Toimintasuunnitelmalla on myös merkittäviä maatalous- ja työllisyyspoliittisia tavoitteita. Vähimmäisosuusdirektiivin mukaan markkinoilla myytävien biopolttoaineiden osuuden olisi oltava vuonna 2005 vähintään kaksi prosenttia kaikesta myydystä bensiinistä ja dieselöljys- Versio 2.0

2 tä. Tätä osuutta olisi kasvatettava asteittain niin, että vuonna 2010 vähimmäisosuuden tulisi olla 5,75 prosenttia. Lisäksi vuonna 2010 vaatimuksena olisi, että vähintään 1,75 prosenttia biopolttoaineesta olisi sekoitettuna moottoribensiiniin ja dieselöljyyn. Vaikka maakaasu ja vety ovat tiedonannossa mainittuja vaihtoehtoisia polttoaineita, komissio ei tässä vaiheessa ehdota niille kummassakaan direktiiviehdotuksessa konkreettisia edistämistoimenpiteitä. Vähimmäisosuusdirektiivin tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi verodirektiivissä puolestaan säädettäisiin mahdollisuudesta soveltaa tiettyihin biopolttoaineisiin tai kivennäisöljyjen ja biopolttoaineiden sekoituksiin alempaa verokantaa kuin perinteisiin liikennepolttoaineisiin. Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY, jäljempänä verorakennedirektiivi, mukaan jäsenvaltioiden on kannettava direktiivissä tarkoitetuista kivennäisöljyistä valmisteveroa, jonka on täytettävä kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 92/82/ETY, jäljempänä verotasodirektiivi, säädetty vähimmäismäärä. Kansallisesti voi kullakin polttoaineella olla vain yksi verokanta. Vähimmäisverotaso on vahvistettu muun muassa moottoribensiinille sekä dieselöljylle ja kevyelle polttoöljylle niiden käyttötarkoituksen mukaan. Verorakennedirektiivin mukaan valmisteveroa on kannettava myös edellä tarkoitettuja perinteisiä polttoaineita korvaavista biopolttoaineista, joita käytetään moottoripolttoaineena tai polttotarkoituksiin. Veroa on tällöin kannettava samalla tavalla kuin sellaisesta vastaavasta polttoaineesta, jolle on säädetty vähimmäisverotaso. Näin ollen esimerkiksi moottoribensiiniin lisättävästä bioetanolista on suoritettava bensiinin valmistevero ja vastaavasti dieselöljyyn lisättävästä kasviöljystä dieselöljyn valmistevero. Verorakennedirektiivin 8 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus vapauttaa verosta kokeiluhankkeissa käytettävät, erityisesti uusiutuvista energialähteistä valmistetut, ympäristölle ystävälliset polttoaineet. Direktiivin 8 artiklan 4 kohdan nojalla neuvosto voi lisäksi komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön täydentäviä verovapauksia ja veronalennuksia erityisistä poliittisista syistä. Komissio ja jäsenvaltiot ovat suhtautuneet myönteisesti biopolttoaineiden veronalennusta koskeviin hankkeisiin. Tätä koskevia poikkeuslupia on myönnetty eräille jäsenvaltioille määräaikaisina. Ehdotuksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö Komissio perustelee verodirektiiviehdotustaan sillä, että siinä esitetyt veronalennustoimenpiteet yhdessä vähimmäisosuusdirektiivin kanssa edistäisivät biopolttoaineiden käytön lisäämistä ja sillä tavoiteltua hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Biopolttoaineiden käytön edistämisellä tavoitellaan vaikutuksia myös yhteisön muilla politiikan alueilla. Sillä on tarkoitus edistää syrjäisten alueiden ja ehdokasmaiden maataloutta sekä parantaa niiden työllisyyttä. Osaltaan se voisi vähentää myös EU:n riippuvuutta tuontipolttoaineista. Lisäksi ehdotus edistäisi biopolttoaineiden verotuksen yhdenmukaistamista ja siten loisi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta alan toimijoille, koska voimassa olevat verorakennedirektiivin säännökset eivät komission mielestä luo riittävän yhdenmukaista oikeusperustaa biopolttoaineiden verohelpotuksille. Komission selvityksen mukaan biopolttoaineet ovat kustannuksiltaan noin 300 euroa litraa kohti kalliimpia kuin perinteiset liikennepolttoaineet eli niiden hinta olisi noin kaksinkertainen. Komission mukaan liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden valmisteverojen eriyttäminen helpottaisi biopolttoaineiden käyttöönottoa alentamalla niiden kustannuksia. Tästä syystä komissio pitää veroporrastusta keskeisenä keinona saavuttaa asetetut biopolttoaineiden kulutustavoitteet ja samalla myös tavoitellut ympäristöhyödyt. Ehdotus antaisi jäsenvaltiolle mahdollisuuden alentaa liikenteen biopolttoaineiden valmis- 2

3 teveroa. Käytännössä tärkeimpiä biopolttoaineita ovat bioetanoli, biodiesel ja biokaasu. Lisäksi on muita biopolttoaineita tai polttoaineiden biokomponentteja kuten biometanoli, biodimetyylieetteri, bioöljy ja bioetbe. Veronalennus perustuisi polttoaineseoksessa olevan biopolttoaineen määrään siten, että biopolttoaine voitaisiin vapauttaa verosta kokonaan siihen asti, kunnes osuus polttoaineseoksesta on enintään puolet. Jos biopolttoaineen määrä on enemmän kuin puolet polttoaineseoksessa, veronalennusta ei voitaisi myöntää ylimenevälle osuudelle. Edellä mainituilla edellytyksillä biopolttoainetta sisältävän polttoaineseoksen verotaso voisi myös alittaa verotasodirektiivissä moottoribensiinille tai dieselöljylle säädetyn vähimmäisverotason. Veronalennusohjelmat olisivat ajallisesti rajattuja siten, että niiden enimmäiskesto olisi kerrallaan kuusi vuotta. Jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus veronalennusohjelman käyttöönottamiseen vuosina Edellisen ohjelman päätyttyä olisi mahdollista aloittaa uusi edistämisohjelma, jonka olisi kuitenkin päätyttävä viimeistään vuonna Direktiiviehdotus sisältää mahdollisuuden erityisjärjestelyihin paikallisen julkisen liikenteen, taksien ja myös julkisyhteisöjen käyttämien ajoneuvojen osalta. Näissä tilanteissa biopolttoaine voitaisiin vapauttaa kokonaan valmisteverosta myös silloin, kun polttoaineseoksesta biopolttoainetta on yli puolet. Kaikissa tapauksissa veronalennusta rajoittaisi kuitenkin ylikorvauskielto. Ylisuuren tuen välttämiseksi jäsenvaltioiden tulisi vuosittain mukauttaa biopolttoaineen verotuen määrä esimerkiksi raaka-öljyn hinnanvaihtelujen mukaan. Lisäksi biopolttoaineiden veronalennusohjelmiin tulisivat sovellettaviksi yhteisön valtiontukisäännökset. Ehdotukseen sisältyy siirtymäsäännös niille pelkästään biopolttoaineesta koostuville liikennepolttoaineille, joille eräät jäsenvaltiot ovat jo myöntäneet täydellisen verovapauden. Tällaiset polttoaineet voitaisiin edelleen vuoden 2003 loppuun saakka vapauttaa kokonaan verosta. Ehdotus ei myöskään rajoittaisi mahdollisuutta käyttää verorakennedirektiivin 8 artiklan mukaisia veronalennussäännöksiä, joiden mukaan on mahdollista tarvittaessa soveltaa biopolttoaineisiin täydellistä verovapautta. Ehdotuksessa tarkoitetut keskeisimmät moottori- ja lämmityskäyttöön tarkoitetut biopolttoaineet tulisivat valmisteverotuksen lupa-, vakuus- ja valvontajärjestelmän piiriin. Järjestelmää sovellettaisiin muun muassa kasvi- ja eläinrasvoihin, metanoliin ja eräisiin muihin uusiutuvista energialähteistä peräisin oleviin polttoaineisiin, jos niitä käytetään moottori- tai lämmityspolttoaineena. Esityksellä ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa lämmityskäyttöön tarkoitettujen polttoaineiden verotusta. Ehdotuksessa esitetyt toimenpiteet olisi saatettava voimaan mennessä. Ehdotuksen vaikutukset Komission ehdotukseen ei sisälly arviota biopolttoaineiden edistämisen kansantaloudellisista vaikutuksista Euroopan unionin alueella. Siinä arvioidaan vain yleisellä tasolla ehdotuksen vaikutuksia maatalouteen, työllisyyteen ja verotuottoihin. Siitä puuttuu kokonaisvaltainen elinkaaritarkastelu, jossa oltaisiin arvioitu liikenteen biopolttoaineiden koko tuotantoketjun kustannuksia mukaan lukien yhteiskunnalliset kustannukset siitä, että maatalouden tuotantoa ylläpidetään keinotekoisesti ja että tämä tuotanto aiheuttaa runsaasti ympäristönkuormitusta esimerkiksi lannoitteiden muodossa. Komission ehdottama biopolttoaineiden pakollinen kahden prosentin osuus vuonna 2005 myytävistä liikennepolttoaineista ja sille laskettu direktiiviehdotuksen mukainen enimmäisveronalennus aiheuttaisi nykyisillä bensiinin ja dieselöljyn kulutusmäärillä ja verotasoilla noin 40 miljoonan euron valmisteverotuottojen vähennyksen. Vastaavasti vuoden 2010 osalle esitetyt biopolttoainemäärät vähentäisivät valmisteverotuottoja noin 110 miljoonalla eurolla. Arvonlisäverotuottoihin valmisteveron alennuksella ei olisi vaikutusta, koska polttoaineen vähittäismyyntihinta ei oletettavasti laskisi valmisteveron alennuksen johdosta. 3

4 Riippuen siitä, otettaisiinko biopolttoaineet käyttöön joko puhtaina biopolttoaineina tai erilaisina polttoaineseoksina aiheutuisi erilaisia jakelujärjestelmän muuttamiseen liittyviä kustannuksia alan toimijoille. Lisäksi biopolttoaineiden mahdollisesta soveltumattomuudesta vanhempiin moottoreihin, talvikäyttöön ja varastointiin aiheutuisi ennalta arvaamattomia teknisiä ongelmia ja kustannuksia. Biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä on ehdotuksessa erityisesti perusteltu sillä, että hiilidioksidipäästöt vähenevät. Hiilidioksidipäästöjen osalta teoreettisesti tarkastellen biodieselillä on suljettu hiilidioksidikierto. Näin laskien hiilidioksidipäästöt supistuisivat 3,2 tonnia litraa kohti, mutta koska kasvatus ja jalostus kuluttavat fossiilisia polttoaineita, ehdotuksessa esitetään arvio, että päästöt vähenevät biodieselin ansiosta 2 2,5 hiilidioksiditonnia litraa kohden verrattuna tavalliseen mineraaliöljypolttoaineeseen. Päästöjen vähentämisen kustannukset olisivat noin euroa hiilidioksiditonnia kohti. Tämä ylittää sen kustannusrajan, joka on asetettu kustannustehokkaille toimille, joiden avulla pyritään täyttämään Kioton velvoitteet. Komission aiemmissa ilmastopolitiikan selvityksissä esimerkiksi on päädytty siihen, että Suomessa EU:n taakanjaon mukaisen päästöjen vähentämisen rajakustannus olisi noin 60 euroa hiilidioksiditonnia kohti. Ehdotukseen liittyvä ympäristövaikutusten analyysi on puutteellinen. Komission ehdotuksessa ei myöskään käydä arvotarkastelua esimerkiksi elintarvikkeiden polttoainekäytön osalta sekä suhtautumisesta mahdolliseen geenimanipuloituun tuotantoon. Verodirektiivi edellyttäisi valmisteverolainsäädännön muuttamista siinäkin tapauksessa, että Suomessa ei otettaisi käyttöön veron alennuksia, koska verotuksen ja verovalvonnan piiriin tulisi uusia tuotteita ja verovelvollisia. Samalla se lisäisi jonkin verran valmisteverotusta ja sen valvontaa toimittavan tullilaitoksen työmäärää, jonka suorittaminen edellyttäisi lisävoimavaroja. Asian käsittely Euroopan unionin toimielimissä Verodirektiiviä ja vähimmäisosuusdirektiiviä on käsitelty alustavasti neuvoston työryhmissä. Perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti verodirektiivin hyväksyminen edellyttää neuvoston yksimielistä päätöstä. Vähimmäisosuusdirektiiviin sovelletaan perustamissopimuksen 175 artiklan mukaista määräenemmistöön perustuvaa yhteispäätösmenettelyä. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää energiahuollon varmuutta ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä myös liikennesektorilla tärkeinä tavoitteina. Periaatteessa valtioneuvosto kannattaa liikenteen biopolttoaineiden käytön edellytyksiä parantavia toimia. Sitovien velvoitteiden asettaminen biopolttoaineiden käytön edistämiseksi liikennesektorilla ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu. Valtioneuvoston ilmastostrategiassa ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa Suomen tavoitteeksi on asetettu uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Suomessa esimerkiksi puun ja muiden uusiutuvien energialähteiden osuus on jo tällä hetkellä noin 25 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. Puuta käytetään sekä teollisuuden ja kotitalouksien lämmöntuotantoon että myös sähköntuotantoon. Bioenergian pitkäaikainen käyttö hyvin suuressa mittakaavassa on antanut Suomelle hyvät edellytykset edelleen kehittää ja laajentaa sen käyttöä energianlähteenä näillä alueilla. Suomen kannalta onkin edullisempaa ja kustannustehokkaampaa kasvattaa biopolttoaineiden käyttöä ja osuutta nimenomaan sähkön- ja lämmöntuotannossa ja alentaa kasvihuonekaasupäästöjä sitä kautta. Sen sijaan biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö liikennepolttoaineina on Suomessa tehtyjen selvitysten perusteella katsottu kalliiksi ja siten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä kustannustehottomaksi. Tämän vuoksi se ei myöskään ole mukana Suomen kansallisen ilmastostrategian keinovalikoimassa. 4

5 Myöskään muiden päästöjen vähentämisen osalta, huoltovarmuuden parantamisen tai maaseudun elinolosuhteiden kehittämisen osalta komission ehdotus ei ota huomioon alueellisista olosuhteista johtuvia eroja eikä sillä saavuteta kansallisesti ehdotuksessa esitettyjä tavoitteita. Kokonaisuutena tarkastellen maataloustuotannon painopisteen suuntaaminen liikennepolttoainetuotantoon voi osoittautua nykyisin käytössä olevien mahdollisuuksien puitteissa kalliiksi, teknologisesti hankalaksi, ympäristöä kuluttavaksi ja myös eettis-moraalisesti arveluttavaksi ratkaisuksi. Valtioneuvoston käsityksen mukaan vähimmäisosuusdirektiivin pakolliset biopolttoaineosuudet tarkoittavat käytännössä sitä, että niille olisi myönnettävä veronalennus, jotta biopolttoainetta sisältävän liikennepolttoaineen hinta saataisiin lähemmäs perinteisten, kivennäisöljypohjaisten liikennepolttoaineiden hintatasoa ja kuluttajat siten edes jossain määrin käyttämään niitä. Koska Suomessa ei lyhyellä eikä edes keskipitkällä tähtäimellä tule olemaan riittävää liikenteen biopolttoaineiden tuotantoa, biopolttoaineiden veronalennus koituisi käytännössä muualta tuotujen biopolttoaineiden ja niiden raaka-aineiden tuottajien eduksi. Valtioneuvoston käsityksen mukaan verorakennedirektiivi antaa jo nykyisessä muodossaan jäsenvaltioille varsin laajan mahdollisuuden biopolttoaineiden tukemiseen joko kokeiluhankkeina tai erityisinä poikkeuksina. Näiden avulla voidaan esimerkiksi tarvittaessa edistää taloudellisesti toteuttamiskelpoisia biopolttoainehankkeita ja ympäristön kannalta merkityksellisten biopolttoaineiden saattamista markkinoille ja niiden käyttökelpoisuuden selvittämistä. Verodirektiivin hyväksyminen ei siten ole välttämätöntä verohelpotusten käyttöönottamiseksi. Valtioneuvosto ei kuitenkaan sinänsä vastusta verodirektiivin sisältämää, lähtökohtaisesti vapaaehtoista mahdollisuutta biopolttoaineiden veron alentamiseen niissä jäsenvaltioissa, jotka pitävät toimenpidettä kansallisesti tarkoituksenmukaisena. Ennen myönteistä suhtautumista ehdotukseen tulisi kuitenkin varmistua, ettei siitä tule tosiasiallisesti veronalennukseen velvoittava vastoin Suomen noudattamaa energia- ja ympäristöpolitiikkaa ja sitä tukevaa verotusta. Valtioneuvosto katsoo, että vähimmäisosuus- ja verodirektiiviehdotukset muodostavat kokonaisuuden, ja että niitä on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena siitä huolimatta, että niitä käsitellään neuvoston eri työryhmissä ja niitä koskeva päätöksentekojärjestys poikkeavat toisistaan. Vähimmäisosuusdirektiivin ei tulisi olla luonteeltaan velvoittava. Kullakin jäsenvaltiolla on oltava oikeus valita ympäristön kannalta myönteisin ja toisaalta myös kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Siinäkin tapauksessa, että verodirektiiviin soveltaminen jäisi tosiasiallisesti vapaaehtoiseksi, sen hyväksyminen edellyttäisi myös eräiden teknisluonteisten kysymysten ja ehdotuksen yleiseen toteuttamiskelpoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemista ja säännösten täsmentämistä. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden määrittäminen, veronalennuksen laskentatapa, tuotteiden valvonnan laajuus, biopolttoaineiden soveltuvuus nykyisiin moottoreihin, varastointiin ja talvikäyttöön sekä niiden aiheuttamat muutokset jakelujärjestelmiin. Erityisen ongelman Suomen kannalta muodostaa direktiiviehdotuksen epäselvä muotoilu, jonka mukaan biopohjaiset lämmityspolttoaineet saattaisivat tulla verollisiksi. Säännöksiä on täsmennettävä niin, että lämmityspolttoaineiden verokohtelu ei muutu nykyisestä. Direktiiviehdotuksen hyväksyminen aiheuttaisi tarpeen varsin laajan valmisteverotuslainsäädännön muuttamiseen, sillä kokonaan uusia tuotteita ja niiden valmistajia ja jakelijoita tulisi valmisteverotuksen ja sen valvonnan piiriin. Edellä mainituista syistä johtuen hallituksen käsityksen mukaan voimaantuloajankohta tulisi jättää tässä vaiheessa avoimeksi. 5

6 VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Euroopan unionin komissio on hyväksynyt tiedonannon vaihtoehtoisista tieliikenteen polttoaineista sekä toimenpiteistä biopolttoaineiden edistämiseksi sekä siihen liittyen antanut kaksi direktiiviehdotusta. Ns. vähimmäisosuusdirektiivillä pyritään edistämään biopolttoaineiden käyttöä, ja verodirektiivillä alennettaisiin valmisteverokantaa tiettyihin biopolttoaineita sisältäviin kivennäisöljyihin. Verodirektiivillä pyritään helpottamaan vähimmäisosuusdirektiivin tavoitteiden saavuttamista säätämällä mahdollisuudesta soveltaa tiettyihin biopolttoaineisiin tai kivennäisöljyjen ja biopolttoaineiden sekoituksiin alempaa verokantaa kuin perinteisiin liikennepolttoaineisiin. Valtiokunnan saaman selvityksen mukaan verodirektiivi edellyttäisi valmisteverolainsäädännön muuttamista Suomessa. Suomessa päästöjen vähentämisen kustannukset ylittäisivät sen kustannusrajan, joka on asetettu niille kustannustehokkaille toimille, joiden avulla pyritään täyttämään Kioton velvoitteet. Valtioneuvosto on ilmoittanut pitävänsä energiahuollon varmuutta ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä myös liikennesektorilla tärkeinä tavoitteina, mutta on samalla katsonut, että Suomen kannalta on edullisempaa ja kustannustehokkaampaa kasvattaa biopolttoaineiden käyttöä ja osuutta nimenomaan sähkön- ja lämmöntuotannossa ja alentaa kasvihuonekaasupäästöjä sitä kautta. Biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö liikennepolttoaineissa on katsottu kalliiksi ja kustannustehottomaksi. Valtioneuvosto on katsonut, että vähimmäisosuusdirektiivin ei tulisi olla luonteeltaan velvoittava. Lisäksi tulisi harkita työkoneiden biopolttoaineiden käytön sisällyttämistä direktiiviin. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää vähimmäisosuusdirektiivin ja verodirektiivin tavoitteita tärkeinä ja kannatettavina. Asiantuntijakuulemisen mukaan Suomen olosuhteissa on kustannustehokkaampaa käyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi biopolttoaineita sähkön- ja lämmöntuotannossa kuin liikennepolttoaineina. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että biopolttoaineista liikenteessä saatavia mahdollisia hyötyjä tutkitaan ja että biopolttoaineiden käyttöä tuetaan verodirektiivin ehdottamalla tavalla. Samalla valiokunta yhtyy saamansa selvityksen perusteella valtioneuvoston kriittiseen kantaan. Yhtyen valtioneuvoston kantaan valiokunta katsoo siten, että lämmityspolttoaineiden kohtelu ei saa muuttua nykyisestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tulee pyrkiä sisällyttämään työkoneet, kuten esimerkiksi maataloustraktorit, direktiivien soveltamispiiriin. Lausunto Lausuntonaan liikennevaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. 6

7 Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2002 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Erkki Pulliainen /vihr vpj. Annika Lapintie /vas jäs. Klaus Bremer /r Jyri Häkämies /kok Erkki Kanerva /sd Saara Karhu /sd Marjukka Karttunen /kok Risto Kuisma /sd Eero Lämsä /kesk Tero Mölsä /kesk Markku Rossi /kesk Ismo Seivästö /kd Timo Seppälä /kok Harry Wallin /sd Lasse Virén /kok Raimo Vistbacka /ps. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Mika Boedeker. 7