Oikeustapauskokoelma

Transkriptio

1 Oikeustapauskokoelma JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS PAOLO MENGOZZI 1 18 päivänä heinäkuuta 2013 Asia C-180/12 Stoilov i Ko EOOD vastaan Nachalnik na Mitnitsa Stolichna (Ennakkoratkaisupyyntö Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria)) Samaa tullivelkaa koskevat erilliset päätökset ja muutoksenhakukeinot Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen Lausunnon antaminen asiassa raukeaa Oikeusvoima Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla Hyvän hallinnon periaate Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan I Ennakkoratkaisupyynnön esittäminen ja tutkittavaksi ottaminen 1. Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria), 2 koskee vuoden 2009 yhdistetyn nimikkeistön (jäljempänä yhdistetty nimikkeistö) alanimikkeiden ja sekä tullikoodeksin tulkintaa, luottamuksensuojan periaatetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 ja 47 artiklaa. 2. Kuten tässä ratkaisuehdotuksessa osoitan, tähän ennakkoratkaisupyyntöön kätkeytyy todellisuudessa toinen kysymys, joka koskee sen tutkittavaksi ottamista tai tarkemmin sen jäämistä vaille kohdetta oikeudenkäynnin aikana, minkä vuoksi unionin tuomioistuimen pitäisi mielestäni todeta, ettei ennakkoratkaisukysymyksiin enää ole syytä vastata. 3. Kysymystä tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon yhteenveto kansallisista lainkäyttömenettelyistä, joilla Stoilov i Ko EOOD -yhtiö (jäljempänä Stoilov) on nostanut tullikoodeksin mukaisesti kaksi lähes yhtäaikaista kannetta, joiden kohteet liittyvät toisiinsa, Nachalnik na Mitnitsa Stolichnan (Sofian tullitoimiston johtaja; jäljempänä Nachalnik) kahdesta päätöksestä. 4. Lyhyesti sanottuna Stoilov teki tulli-ilmoituksen yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen kuuluvasta Kiinasta peräisin olevasta kankaasta kaihtimien valmistukseen, mutta tulliviranomaiset katsoivat tavaran tarkastettuaan ja analysoituaan näytteet laboratoriossa, että ilmoituksessa tarkoitetut tavarat on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön 54 ryhmään, alanimikkeeseen FI 1 Alkuperäinen kieli: ranska. 2 Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1) liitteessä I oleva yhdistetty nimikkeistö, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1031/2008 (EUVL L 291, s. 1). 3 Yhteisön tullikoodeksista annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi). ECLI:EU:C:2013:492 1

2 4 5. Näin ollen Nachalnik antoi tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohdan mukaisesti Stoiloville tiedoksi päätöksen (jäljempänä tiedoksiantopäätös), jolla tehdyssä tulli-ilmoituksessa tarkoitetut tavarat luokiteltiin alanimikkeeseen , mikä johti tullin korottamiseen 6,5 prosentista 8 prosenttiin sekä 74,8 prosentin lopullisen polkumyyntitullin määräämiseen. Samalla päätöksellä Stoiloville annettiin seitsemän päivää aikaa maksaa vapaaehtoisesti kyseiset määrät 5 tullikoodeksin 222 artiklan mukaisesti. 6. Kun Stoilov ei ollut maksanut vaadittuja määriä asetettuun määräpäivään mennessä, Nachalnik teki tullikoodeksin 232 artiklan nojalla päätöksen valtion saatavien pakkoperinnästä (jäljempänä perintäpäätös). 7. Riitautettuaan tämän päätöksen syyskuussa 2009 hallintomenettelyssä ja pyydettyään riippumattoman asiantuntijan lausunnon hankkimista Stoilov nosti lokakuussa 2009 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa perintäpäätöstä koskevan kumoamiskanteen. 8. Stoilov oli kuitenkin riitauttanut tiedoksiantopäätöksen joitakin kuukausia aikaisemmin Administrativen sad Sofia-gradissa (Sofian kaupungin hallintotuomioistuin), joka hylkäsi kanteen antamallaan tuomiolla. 9. Tuomioon haettiin muutosta Varhoven administrativen sadissa (ylin hallintotuomioistuin), jossa muutoksenhaku oli vielä vireillä tätä ennakkoratkaisupyyntöä esitettäessä. Unionin tuomioistuimelle toimitetuista kirjallisista huomautuksista sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastauksesta unionin tuomioistuimen selvityspyyntöön käy kuitenkin ilmi, että Varhoven administrativen sad on antamallaan tuomiolla kumonnut Administrativen sad Sofia-gradin antaman tuomion ja muuttanut kyseistä tuomiota kumoamalla tiedoksiantamispäätöksen. Niiden selvitysten mukaan, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt vastauksessaan selvityspyyntöön, Varhoven administrativen sad katsoi, että Nachalnikin päättämä tullitariffiluokitus, jonka Administrativen sad Sofia-grad oli vahvistanut, oli virheellinen, kun otetaan huomioon asiakirja-aineistoon liitetyt asiakirjat ja asiantuntijalausunnot. Varhoven administrativen sad katsoi lisäksi, että Stoiloville oli syntynyt kyseisten tavaroiden luokittelua alanimikkeeseen koskeva perusteltu luottamus, koska tulliviranomaiset olivat hyväksyneet samalta Kiinassa sijaitsevalta tavarantoimittajalta peräisin olevia samanlaisia tavaroita koskevia lukuisia tulli-ilmoituksia myös asiakirjat tarkastettuaan ja soveltaneet kyseistä alanimikettä määräämättä seuraamuksia. 10. Vastauksessaan tuomioistuimen esittämään selvityspyyntöön, joka koski tiedoksiantamispäätöksen kumoamisen vaikutuksia pääasiaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myönsi muun muassa, että sen on tarkistettava, täyttyvätkö menettelylliset edellytykset, joihin perintäpäätöksen laillisuus perustuu ja joista yksi on tiedoksiantamispäätös. 11. Unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa Nachalnik myönsi, että Bulgarian oikeusjärjestyksen mukaan tiedoksiantamispäätöstä ei enää ole olemassa, koska Varhoven administrativen sad on kumonnut sen. 12. Kun otetaan huomioon nämä seikat, on syytä palauttaa mieleen, että unionin tuomioistuimen tehtävänä ei SEUT 267 artiklan mukaisen yhteistyön puitteissa ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen teoreettisista kysymyksistä ja että ennakkoratkaisukysymys voi unionin tuomioistuimessa käytävän menettelyn kuluessa menettää merkityksensä kokonaan tai osittain, jolloin unionin 4 Kyseisen säännöksen mukaisesti tullien määrä on aiheellisella tavalla annettava velalliselle tiedoksi heti, kun se on kirjattu tileihin. 5 Kyseisen säännöksen mukaan velallisen on lähtökohtaisesti maksettava 221 artiklan mukaisesti tiedoksi annettu tullien määrä määräajassa, joka ei saa olla pidempi kuin kymmenen päivää tiedoksi antamisesta laskettuna. 6 Kyseisessä artiklassa säädetään, että jos kannettavaa tullien määrää ei ole maksettu asetetussa määräajassa, tulliviranomaisten on tullien määrän maksamisen varmistamiseksi käytettävä kaikkia voimassa oleviin säännöksiin perustuvia mahdollisuuksia, pakkotäytäntöönpano mukaan luettuna. 2 ECLI:EU:C:2013:492

3 7 tuomioistuimen kysymyksiin antamat vastaukset eivät vaikuta riidan tosiasialliseen ratkaisuun. Toisin sanoen unionin tuomioistuimen SEUT 267 artiklan yhteydessä jäsenvaltioiden tuomioistuimille antaman avun edellytyksenä on, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä asia, jossa 8 tämän on annettava ratkaisu, jossa ennakkoratkaisutuomio otetaan huomioon. 13. Unionin tuomioistuin onkin tämän oikeuskäytännön mukaisesti jo todennut, että lausunnon antaminen ennakkoratkaisupyynnöstä raukeaa vaikka kansallinen tuomioistuin olisikin ilmaissut halunsa pitää ennakkoratkaisupyyntönsä voimassa kun pyynnön taustalla olevan asian kohde on 9 oikeudenkäynnin aikana rauennut etenkin, jos raukeamisen syynä on osapuolten välinen sopimus tai 10 pääasiassa nostetun kanteen peruuttaminen. 14. Unionin tuomioistuin katsoo lisäksi sille esitetyn tilanteen valossa, että lausunnon antaminen ennakkoratkaisupyynnöstä raukeaa kohteen puuttuessa, kun pyynnöstä ei ilmene unionin oikeutta koskevia tulkintakysymyksiä, joista olisi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyötyä, kun se 11 ratkaisee unionin oikeuden nojalla käsiteltävänään olevan riita-asian. 15. On totta, että nyt käsiteltävän asian tilanne ei ole täysin samanlainen. 16. Edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ja unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen perusteella on kuitenkin selvää, että vaikka unionin tuomioistuin vastaisi esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen enää tarvitse pääasian ratkaisemiseksi tehdä päätöstä, jossa ennakkoratkaisutuomio otetaan huomioon. 17. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin todennut vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään selvityspyyntöön, Varhoven administrativen sadin kumottua tiedoksiantamispäätöksen perintäpäätös on menettänyt yhden muodollisen laillisuuden edellytyksistään, koska päätöstä ei Bulgarian oikeusjärjestyksen mukaan ole enää olemassa, minkä myös Nachalnik on myöntänyt. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarvitsee siis vain todeta minkä se olisi voinut tehdä jo Varhoven administrativen sadin annettua tuomionsa että kyseinen perintäpäätös on kumottava jo pelkästään kansallisen oikeuden perusteella, kuten Stoilov oikeutetusti totesi jo unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa. 18. Vaikka on mahdollista ymmärtää Nachalnikin näkemys, jonka mukaan tullikoodeksin 221 artiklassa tarkoitettua tullivelan määrän tiedoksi antamista (eli kyseisessä yhteydessä tiedoksiantamispäätöstä) ja tämän velan pakkoperintää, josta päätettiin tullikoodeksin 232 artiklan mukaisesti, on Bulgarian oikeusjärjestyksessä pidettävä itsenäisinä oikeustoimina, joihin voidaan hakea erikseen muutosta, kansalliset viranomaiset eivät kuten Euroopan komissio erittäin loogisesti totesi unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa kuitenkaan voi laillisesti periä tullivelkaa, jollei sitä ole enää edes olemassa toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten kumottua tullivelan perusteena olevan päätöksen. Toisenlainen tulkinta johtaisi valtion aiheettomaan rikastumiseen. 7 Ks. vastaavasti asia C-314/96, Djabali, tuomio (Kok., s. I-1149, 19 kohta); asia C-225/02, García Blanco, tuomio (Kok., s. I-523, 28 kohta); asia C-155/11 PPU, Mohammad Imran, määräys (Kok., s. I-5095, 21 kohta) ja asia C-252/11, Šujetová, määräys (15 kohta). 8 Ks. vastaavasti em. asia Djabali (tuomion 18 kohta); em. asia García Blanco (tuomion 27 kohta); asia C-492/11, Di Donna, tuomio (26 kohta) ja em. asia Šujetová (määräyksen 14 kohta). 9 Tällainen tilanne oli em. asian Mohammed Imran taustalla. 10 Näin tapahtui em. asiassa Šujetová. 11 Ks. asia 132/81, Vlaeminck, tuomio (Kok., s. 2953, 13 kohta) ja asia C-11/07, Eckelkamp ym., tuomio (Kok., s. I-6845, 34 kohta). ECLI:EU:C:2013:492 3

4 19. Koska Varhoven administrativen sad on kumonnut tiedoksiantamispäätöksen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis väistämättä todettava, että pääasiassa kyseessä oleva perintäpäätös on vailla olennaista ulkoisen laillisuuden edellytystään, eli sen tullivelan toteamista, jonka perintää siltä on pyydetty ja jonka perintä on siinä riitautettu, riippumatta vastauksista, jotka unionin tuomioistuin voisi antaa kyseisen tuomioistuimen sille esittämiin neljään ennakkoratkaisukysymykseen. 20. Jos unionin tuomioistuin vastaisi näihin kysymyksiin, se esittäisi neuvoa-antavan lausunnon teoreettisista kysymyksistä, mikä olisi vastoin unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan mukaisesti kuuluvaa, oikeudellista yhteistyötä koskevaa tehtävää. 21. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastauksesta unionin tuomioistuimen esittämään selvityspyyntöön käy ilmi, että se toivoo unionin tuomioistuimen ratkaisevan, onko pääasian tosiseikkoja arvioinut oikein se itse vai Varhoven administrativen sad tuomiossa, jolla kumottiin 30. joulukuuta 2010 annettu Administrativen sad Sofia-gradin tuomio ja muutettiin siten tiedoksiantamispäätöstä, etenkin niiden todisteiden osalta, joiden perusteella kyseessä olevat tavarat 12 luokiteltiin riidanalaisiin yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeisiin. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei luonnollisesti kuitenkaan ole puuttua pääasian tosiseikkojen arviointiin eikä ainakaan omaksua erotuomarin roolia jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen ja sen alaisen tuomioistuimen välillä. 22. Mielestäni tästä seuraa, että unionin tuomioistuimen olisi todettava, että lausunnon antaminen ennakkoratkaisupyynnöstä raukeaa. 23. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin kuitenkin päätyy toisenlaiseen analyysiin, vastaan seuraavassa lyhyesti ja toissijaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin. II Ennakkoratkaisukysymysten toissijainen tarkastelu A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys 24. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko tavara sisätilojen kaihtimien valmistukseen käytettävät kuitukangaskaistalerullat luokiteltava [yhdistetyn nimikkeistön mukaan] tavaran ominaisuuksien perusteella CN-koodiin kuuluviin kudottuihin kankaisiin vai ainoan käyttötarkoituksensa sisätilojen kaihtimet perusteella CN-koodiin , kun otetaan huomioon seuraavaa: a) yhdistetyn nimikkeistön XI jakson (Tekstiiliaineet ja tekstiilitavarat) 7 huomautuksessa tarkoitettu käsite sovitetut, tulkittuna yhdessä nimikkeistön yleissäännöissä olevan [A kohdan] 2 säännön a alakohdan kanssa siltä osin kuin on kyse käsitteestä tavara epätäydellisenä tai viimeistelemättömänä, kun otetaan huomioon huomauksessa 7 olevassa c alakohdassa mainittu tapaus, oikeudenkäynnin kohteena olevan tavaran ominaisuudet ja se, että siitä mahdollisesti valmistetaan yhtä ainoaa lopputuotetta 12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt, ettei Varhoven administrativen sadin tuomiolla ole sen käsityksen mukaan oikeusvoimaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen osalta, koska kyseinen tuomio ei ole luonteeltaan tulkitseva päätös ja siinä vain sovelletaan tullilakia (ja näin ollen tullikoodeksin säännöksiä). Nyt esillä olevassa asiassa ei siis ole tarpeen pohtia unionin oikeuden ja oikeusvoiman periaatteen yhteensovittamista. Ks. tästä yhteensovittamisesta erityisesti asia C-224/01, Köbler, tuomio (Kok., s. I-10239); asia C-234/04, Kapferer, tuomio (Kok., s. I-2585) ja asia C-2/08, Fallimento Olimpiclub, tuomio (Kok., s. I-7501). 4 ECLI:EU:C:2013:492

5 b) kysymys siitä, sisältyvätkö yhdistetyn nimikkeistön 54 ryhmän alanimikkeessä tarkoitettuun käsitteeseen kudotut kankaat myös kangaskaistaleet, joissa niiden ainoana käyttötarkoituksena olevan lopputuotteen sisätilojen kaihtimet tavoin on pitkittäissivuilla myös kiinnitetyt reunukset, kun otetaan huomioon, että tämä tuote mainitaan nimenomaisesti yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeessä ? 25. Tässä kysymyksessä kuvastuu pääasian taustalla oleva riita, jossa Stoilov väitti tuotujen tavaroiden kuuluvan yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmään mutta tulliviranomaiset katsoivat, että kyseisessä tulli-ilmoituksessa tarkoitetut tavarat on luokiteltava 54 ryhmään. 26. Palautan mieleen, että yhdistetty nimikkeistö perustuu Maailman tullijärjestön laatimaan harmonoituun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmään, jonka kanssa se on identtinen nimikkeiden ja kuusinumeroisten alanimikkeiden osalta; ainoastaan seitsemäs ja kahdeksas numero muodostavat täydentävän alajaon. Yhdistetyn nimikkeistön toisessa osassa, Tullitaulukossa, tavarat on luokiteltu jaksoihin, ryhmiin, nimikkeisiin ja alanimikkeisiin. 27. Yhdistetyn nimikkeistön XI jakson otsikko on Tekstiiliaineet ja tekstiilitavarat. Kyseisen jakson 7 huomautuksen mukaan ilmaisulla sovitetut tarkoitetaan muun muassa a) muun kuin neliön tai suorakaiteen muotoisiksi kappaleiksi leikattuja tavaroita; b) tavaroita, jotka ovat saaneet lopullisen muotonsa suoraan valmistuksessa ja jotka ovat käyttövalmiita ilman ompelua tai muuta valmistusta (tai jotka voidaan erottaa toisistaan ainoastaan katkaisemalla niitä yhdistävät välilangat) (esimerkiksi tietyt pölypyyhkeet, pyyheliinat, pöytäliinat, kaulahuivit ja huovat); c) tavaroita, jotka on reunustettu tai pallistettu. 28. Sekä 54 ryhmä että 63 ryhmä kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön XI jaksoon ryhmään, Tekokuitufilamentit; kaistaleet ja niiden kaltaiset tavarat tekstiilitekokuituaineesta, kuuluu myös nimike 5407 Kudotut kankaat synteettikuitufilamenttilankaa, johon puolestaan kuuluu alanimike Muut kudotut kankaat, joissa on vähintään 85 painoprosenttia 13 teksturoimattomia polyesterifilamentteja: värjätyt. 30. Yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmän I alaryhmään ( Muut sovitetut tekstiilitavarat ) kuuluu nimike 6303 ( Verhot ja sisätilojen kaihtimet; kapat ja reunusverhot ), jossa on alanimike ( synteettikuitua: kuitukangasta ). Yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmän 1 huomautuksesta käy ilmi, että I alaryhmään kuuluvat ainoastaan sovitetut tavarat. 31. On myös syytä palauttaa mieleen, että yhteinen nimikkeistö sisältää yleisiä johdantomääräyksiä, jotka liittyvät sen tulkintaan. Näistä määräyksistä käy muun muassa ilmi, että nimikkeessä oleva tavaraa koskeva viittaus tarkoittaa tätä tavaraa myös epätäydellisenä tai viimeistelemättömänä, jos sillä tullille esitettäessä on täydellisen tai valmiin tavaran olennaiset ominaisuudet. Viittaus tarkoittaa myös tätä tavaraa täydellisenä tai valmiina taikka tavaraa, jota edellä olevien määräysten mukaan on 14 pidettävä täydellisenä tai valmiina, jos se esitetään tullille kokoamattomana tai osiinsa purettuna. 13 Tähän muiden kankaiden kategoriaan eivät kuulu kankaat, jotka on valmistettu nailonia tai muuta polyamidia tai polyesteriä olevasta erikoislujasta langasta, kaistaleista tai muista niiden kaltaisista tuotteista valmistetut kankaat, IX jakson 9 huomautuksessa tarkoitetut kankaat eivätkä muut kankaat, jotka sisältävät vähintään 85 painoprosenttia nailon- tai muita polyamidifilamentteja tai vähintään 85 painoprosenttia teksturoituja polyesterifilamentteja. 14 Yhdistetyn nimikkeistön ensimmäisen osan I osaston A jakson 2 kohdan a alakohta. ECLI:EU:C:2013:492 5

6 Määräyksissä todetaan lisäksi, että jos tavarat olisi luokiteltava kahteen tai useampaan nimikkeeseen, on 15 ensisijaisesti sovellettava tavaran kuvaukseltaan yksityiskohtaisinta nimikettä, sillä oikeudellisesti luokittelu määräytyy nimikkeiden sanamuodon mukaisesti, ja nimikkeistön jaksojen, ryhmien tai 16 alaryhmien otsikot ovat ainoastaan ohjeellisia. 32. Lisäksi on syytä korostaa, että jos tavara ei kuulu mihinkään tiettyyn nimikkeeseen, se olisi luokiteltava objektiivisesti todettavien ominaispiirteidensä ja ominaisuuksiensa perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty yhdistetyn nimikkeistön nimiketekstissä, sillä oikeusvarmuus ja valvonnan 17 helppous edellyttävät, että ne muodostavat tariffiluokittelun ratkaisevan luokitteluperusteen. 33. Vaikka unionin tuomioistuin on toisinaan ratkaissut tietyn tavaran tariffiluokitusta koskevan kysymyksen, sen tehtävänä ei periaatteessa ole ennakkoratkaisupyynnön ja siitä johtuvan unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivaltajaon yhteydessä ottaa kantaan tällaiseen kysymykseen, vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava se itse käsiteltävänään olevan asian tosiseikkojen perusteella ja unionin tuomioistuimen esittämän unionin 18 oikeuden tulkinnan valossa. 34. Tältä osin katson, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ennen kaikkea selvittää yhdistetyn nimikkeistön XI jakson 7 huomautuksessa tarkoitetun käsitteen sovitetut tavarat soveltamisalan tarkistaakseen, voiko Stoilovin ilmoittama tavara, eli kangas kaihtimien valmistukseen, todella kuulua yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmän johonkin alanimikkeeseen. 35. Kuten komissio on todennut, voidakseen kuulua 63 ryhmään, jonka mukaisesti sisätilojen kaihtimet kuuluvat sovitettuihin tavaroihin, kyseisillä tavaroilla on nimittäin oltava sovitettujen tavaroiden ominaisuudet. 36. Ensi arviolta vain kaksi yhdistetyn nimikkeistön XI jakson 7 huomautuksessa mainituista vaihtoehtoisista kriteereistä vaikuttaa merkityksellisiltä. Kyseiset tavarat ovat suorakaiteen muotoisia, eivätkä ne komission ja Nachalnikin mukaan siksi vastaa XI jakson 7 huomautuksen a alakohdan kriteeriä, jonka mukaan ilmaisulla sovitetut tarkoitetaan vain muun kuin neliön tai suorakaiteen muotoisiksi kappaleiksi leikattuja tavaroita. Tällaisen asian arvioiminen kuuluu ehdottomasti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin, mutta se ei mielestäni ole erityisen vakuuttava, kun kyse on sisätilojen kaihtimista, jotka ovat yleensä suorakaiteen muotoisia. On mielestäni kohtuutonta päätellä tämän perusteella, kuten osapuolet ovat tehneet, että 63 ryhmää ei voida soveltaa. Enintään voitaisiin päätellä, että koska kyseiset tavarat ovat suorakaiteen muotoisia, niihin ei voida soveltaa XI jakson 7 huomautusta. 37. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että kyseisen jakson 7 huomautuksen b alakohdassa mainitaan, että ilmaisulla sovitetut tarkoitetaan tavaroita, jotka ovat saaneet lopullisen muotonsa suoraan valmistuksessa ja jotka ovat käyttövalmiita. 38. Stoilov vetosi tähän määräykseen unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa ja selitti, että kyseiset tavarat on tarkoitettu pelkästään koottaviksi, minkä lisäksi Varhoven administrativen sad totesi edellä mainitussa, 5. heinäkuuta 2012 antamassaan tuomiossa, että kyseiset tavarat oli tuotu käyttövalmiina, ja niistä voitiin valmistaa ainoastaan sisätilojen kaihtimia. 15 Yhdistetyn nimikkeistön ensimmäisen osan I osaston A jakson 3 kohdan a alakohta. 16 Yhdistetyn nimikkeistön ensimmäisen osan I osaston A jakson 1 kohta. 17 Ks. erityisesti asia C-42/99, Eru Portuguesa, tuomio (Kok., s. I-7691, 13 kohta). 18 Kuten unionin tuomioistuin usein muistuttaa [ks. viimeksi asia C-558/11, Kurcums Metal, tuomio (28 kohta)], kun unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on tariffiluokittelua koskeva ennakkoratkaisupyyntö, sen tehtävänä on pikemminkin selventää kansalliselle tuomioistuimelle niitä kriteereitä, joiden soveltaminen tekee tälle mahdolliseksi luokitella oikein asianomaiset tuotteet yhdistettyyn nimikkeistöön, eikä luokitella tuotteita itse, mikä johtuu varsinkin siitä, ettei sillä välttämättä ole kaikkia tähän tarvittavia tietoja. On ilmeistä, että kansallinen tuomioistuin on joka tapauksessa paremmassa asemassa tekemään luokittelun. 6 ECLI:EU:C:2013:492

7 39. On lisäksi syytä korostaa, että yhdistetyn nimikkeistön yleisistä määräyksistä ilmenee, että nimikkeessä oleva tavaraa koskeva viittaus tarkoittaa tätä tavaraa myös epätäydellisenä tai viimeistelemättömänä, jos sillä tullille esitettäessä on täydellisen tai valmiin tavaran olennaiset ominaisuudet. 40. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis tarkistettava kaikkien sille esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa, voidaanko kyseisiä tavaroita pitää tavaroina, jotka ovat saaneet lopullisen muotonsa suoraan valmistuksessa ja jotka ovat käyttövalmiita, jolloin ne voivat kuulua yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmään. 41. Jos näin ei ole, tavarat olisi luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön 54 ryhmään. 42. Osapuolten ristiriitaiset näkemykset siitä, ovatko kyseiset tekstiilit kudottuja vai eivät, vaikuttavat minusta merkityksellisiltä ainoastaan määriteltäessä sopivaa alanimikettä, mutta ei yhdistetyn nimikkeistön oikeaa ryhmää, mikä on mielestäni kuitenkin ainoa olennainen kysymys. B Toinen ennakkoratkaisukysymys 43. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, onko mahdollista olettaa, että ilmoittajalle ja tavaran tuonnin perusteella maksuvelvolliselle on syntynyt tavaran tullitariffiluokittelua koskeva perusteltu luottamus, kun a) samanlaisesta tavarasta aikaisemmin samalla tullitariffinumerolla tehdyn tulli-ilmoituksen johdosta tulliviranomaiset eivät pöytäkirjaan merkityn tavarantarkastuksen ja siihen sisältyneen tullitariffiluokittelua koskevan tarkastuksen yhteydessä olleet ottaneet tavarasta näytettä analysoitavaksi, ja tämän perusteella pääteltiin, että tavara oli ilmoitukseen merkittyjen tietojen mukaista; ja b) samanlaisesta tavarasta samalla tullitariffinumerolla tehdyissä viidessä tulli-ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden luovutuksen jälkeen ei suoritettu jälkitarkastusta, ja myös nämä ilmoitukset oli annettu aikaisemmin, sekä ennen että jälkeen sen päivän, jolle pöytäkirja tullitarkastuksesta, jossa tullitariffinumeron oli todettu olevan oikea, oli päivätty. 44. Tämä kysymys on mielestäni merkityksellinen vain, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätyy siihen, että tavarat on luokiteltava perintäpäätöksen mukaisesti yhteisen nimikkeistön 54 ryhmään. 45. Jos näin ei ole, perintäpäätös olisi kumottava pelkästään kyseisten tavaroiden väärän luokittelun perusteella ja ilman, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarvitsisi turvautua 63 ryhmään luokittelemista koskevan perustellun luottamuksen mahdolliseen syntymiseen Stoiloville. 46. Vastaukseni on siis tältä osin varauksellinen, mutta on syytä palauttaa mieleen, että tullikoodeksin 68 artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat vastaanottamiensa ilmoitusten tutkimiseksi tarkastaa ilmoitusasiakirjat (68 artiklan a alakohta) tai tarkastaa tavarat sekä tarvittaessa ottaa näytteitä niiden analysoimista tai yksityiskohtaista tutkimista varten (68 artiklan b alakohta). 47. Käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää kysymyksessään, että Stoilovin samanlaisesta tavarasta samalla tullitariffinumerolla (yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmä) ennen pääasian taustalla olevaa ilmoitusta tekemien tulli-ilmoitusten yhteydessä tulliviranomaiset olivat yhdessä tapauksessa tarkastaneet tuodut tavarat ja muissa tapauksissa hyväksyneet Stoilovin ilmoitukset pelkän asiakirjatarkastuksen jälkeen kiistämättä ilmoitettua tulliluokitusta. 48. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin siis tiedustelee, onko Stoiloville voinut syntyä perusteltu luottamus sen perusteella, että tulliviranomaiset olivat aikaisempien tuontien yhteydessä Stoilovin tulli-ilmoitukset tarkastettuaan hyväksyneet samojen tavaroiden luokituksen yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmään. ECLI:EU:C:2013:492 7

8 49. Tässä yhteydessä on tärkeää palauttaa mieleen, että tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan tulliviranomaiset eivät kirjaa tulleja jälkikäteen tileihin ja tullikoodeksin 239 artiklan mukaan tulliviranomaiset eivät palauta tulleja; näillä kahdella menettelyllä on sama tavoite, eli tuontitullien maksamisen rajoittaminen tapauksiin, joissa maksaminen on yhteensopivaa 19 luottamuksensuojan periaatteen kaltaisen perusperiaatteen kanssa. 50. Oikeuskäytännössä, jossa tulkitaan edellä mainituista säännöksistä ensimmäistä, on todettu, että 20 tullien kantamatta jättäminen jälkikäteen edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä samanaikaisesti. 51. Ensinnäkin edellytetään, että tullit ovat jääneet kantamatta toimivaltaisten viranomaisten itsensä tekemän virheen vuoksi. Toiseksi edellytetään, että näiden tekemä virhe on luonteeltaan sellainen, että vilpittömässä mielessä toiminut tullivelallinen ei ole voinut kohtuudella sitä havaita, kun otetaan huomioon tämän kokemus alalta ja se huolellisuus, jota tämä on näyttänyt noudattaneensa. Vielä edellytetään, että tullivelallinen on noudattanut kaikkia voimassa olevia tulli-ilmoitusta koskevia 21 säännöksiä. 52. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt ensimmäisestä edellytyksestä, eli siitä, että kyseessä on oltava toimivaltaisten viranomaisten oma virhe, että tullit on oikeus jättää jälkikäteen kantamatta vain silloin 22 kun virheet ovat syntyneet näiden viranomaisten aktiivisesta toiminnasta ; velallisen tekemän tulli-ilmoituksen paikkansapitämättömyys riitä täysin sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että 23 toimivaltaisten viranomaisten voidaan katsoa syyllistyneen virheeseen. 53. Toimivaltaisten viranomaisten tekemän virheen havaittavuudesta unionin tuomioistuin on vahvistanut, että sitä arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon kyseessä olevan säännöstön 24 monimutkaisuus sekä se, kuinka pitkään viranomaiset ovat jatkaneet virheellistä käytäntöään ; tulli-ilmoituksen tekijän noudattamaa huolellisuutta koskevan edellytyksen unionin tuomioistuin on puolestaan täsmentänyt merkitsevän sitä, että tulli-ilmoituksen tekijän on toimitettava toimivaltaisille tulliviranomaisille kaikki sellaiset unionin oikeussäännöissä ja sellaisissa mahdollisissa kansallisissa säännöissä, joilla niitä täydennetään tai pannaan täytäntöön, tarkoitetut tiedot, jotka ovat tarpeellisia 25 kyseessä oleville tavaroille haetun tullikohtelun osalta. 54. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on yleensä tarkistaa, täyttyvätkö kaikki nämä edellytykset, kun otetaan huomioon, että esitetyt täsmennykset eivät välttämättä ole tyhjentäviä. 55. Tuon tässä yhteydessä esiin vain muutaman seikan, jotka mielestäni viittaavat siihen, että edellytykset tullien perimättä jättämiselle täyttyvät. 56. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennen pääasian oikeudenkäyntiä tulliviranomaiset olivat tutkineet Stoilovin tulli-ilmoitukset tarkastamalla yhdistetyn nimikkeistön 63 ryhmään luokitellut tavarat, jotka olivat samanlaiset ja samaa alkuperää kuin kyseisen oikeudenkäynnin taustalla olevat tavarat. 19 Ks. vastaavasti asia C-375/07, Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading, tuomio (Kok., s. I-8691, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia C-552/08, Agrar-Invest-Tatschl v. komissio, määräys , (Kok., s. I-9265, 52 kohta). 20 Ks. vastaavasti erityisesti asia C-348/89, Mecanarte, tuomio (Kok., s. I-3277, 20 ja 23 kohta); asia C-250/91, Hewlett Packard France, tuomio (Kok., s. I-1819, 12 kohta); asia C-251/00, Ilumitrónica, tuomio , (Kok., s. I-10433, 37 kohta) ja em. asia Agrar-Invest-Tatschl v. komissio, määräyksen 51 kohta. 21 Ks. erityisesti em. asiat Hewlett Packard France (tuomion 13 kohta) ja Ilumitrónica (tuomion 38 kohta). 22 Ks. em. asiat Mecanarte (tuomion 23 kohta) ja Ilumitrónica (tuomion 42 kohta). 23 Ks. vastaavasti em. asia Ilumitrónica (tuomion 45 kohta). 24 Ibidem (tuomion 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 25 Ibidem (tuomion 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 8 ECLI:EU:C:2013:492

9 57. Mielestäni tavaroiden tarkastaminen onkin edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua tulliviranomaisten aktiivista toimintaa, jonka myöhemmät asiakirjatarkastukset näyttävät lisäksi vahvistavan. 58. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kerro, kuinka pitkään kansalliset tulliviranomaiset hyväksyivät Stoilovin ilmoittaman tariffiluokittelun, mikä sen pitäisi tarkistaa, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä käytäntö koski useita, eri aikaan annettuja ilmoituksia. 59. Pidän lisäksi epätodennäköisenä, että asianmukaista huolellisuutta noudattava talouden toimija olisi kohtuudella voinut havaita toimivaltaisten viranomaisten virheen, kun otetaan huomioon, että kyseisten viranomaisten piti yksityiskohtaisen tutkimuksen yhteydessä turvautua teknisen asiantuntijan lausuntoon, mikroskooppitutkimukseen ja infrapunaspektroskopiaan ennen kuin ne lopulta päätyivät hylkäämään tariffiluokituksen, jonka Stoilov oli ilmoittanut kyseisille tuontitavaroille. C Kolmas ennakkoratkaisukysymys 60. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, onko [tullikoodeksin] 243 artiklan 1 kohtaa oikeusvoiman periaatteen noudattamiseksi tulkittava siten, että muutosta saadaan hakea vain saman asetuksen 232 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun päätökseen, joka on tehty maksun eräpäivän noudattamatta jättämisen vuoksi ja jossa samalla vahvistetaan tuontitullien määrä ja joka jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan on täytäntöönpanoperuste maksujen perinnässä. 61. Kuten komissio on oikeutetusti huomauttanut, tämä kysymys on muotoiltu erityisen vaikeaselkoisesti, ja on vaikeaa ymmärtää, mitä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sillä tiedustelee. 62. Tämän yleisen varauman vuoksi voitaisiin yksinkertaisesti todeta, että kysymys on jätettävä tutkimatta, mutta se on siitä huolimatta ymmärrettävissä käsiteltävänä olevan menettelyn olosuhteiden valossa. 63. Viittaamalla nimenomaisesti oikeusvoiman periaatteeseen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää nimittäin haluavan ennakoida Varhoven administrativen sadin mahdollisen tuomion, jolla kumottaisiin sen antama, tiedonantopäätöstä koskeva tuomio, tiedustelemalla pohjimmiltaan, pitäisikö tullikoodeksin nojalla vain perintäpäätöstä pitää kannekelpoisena toimena, jolloin tiedoksiantopäätös ei olisi kannekelpoinen ja Varhoven administrativen sadin tuomio, jolla tiedonantopäätös kumottiin, ei vaikuttaisi tuomioon, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa. 64. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisin sanoen, onko vain perintäpäätös, joka on tehty tullikoodeksin 232 artiklan mukaisesti, kannekelpoinen toimi, jolloin tiedoksiantopäätös on vain valmisteleva toimi, johon ei voida hakea muutosta. 65. Jos kysymys on tämä, siihen on ilman muuta vastattava kieltävästi. 66. Tullikoodeksissa, jonka 243 artiklassa vain täsmennetään, että henkilöllä on oikeus hakea muutosta itseään suoraan ja henkilökohtaisesti koskevaan tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvään tulliviranomaisten päätökseen, ei selvästikään kielletä jäsenvaltioita määrittämästä Bulgarian tasavallan tavoin tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tiedoksiantoa (kyseisessä yhteydessä tiedoksiantopäätöstä) kansallisen oikeuden mukaisesti kannekelpoiseksi; tämän ovat tunnustaneet sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että Nachalnik. ECLI:EU:C:2013:492 9

10 67. Ratkaistessaan tiedoksiantopäätöstä koskevan asian antamassaan tuomiossa Administrativen sad Sofia-grad on lisäksi itse tunnustanut, että kyseinen päätös oli Stoilovin vastainen toimi. 68. Näin ollen tullikoodeksin säännökset eivät estä tiedonantopäätöksen tai perintäpäätöksen pitämistä maahantuojan vastaisena toimena, joten niihin molempiin voidaan hakea muutosta kansallisessa tuomioistuimessa. D Neljäs ennakkoratkaisukysymys 69. Neljännellä ja viimeisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko [perusoikeuskirjan] 41 artiklan 2 kohtaa ja 47 artiklaa tulkittava siten, että jos maksuvelvollinen on hänelle [tullikoodeksin] 221 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitetun tiedoksiannon saatuaan pyytänyt riippumattoman asiantuntijan lausunnon hankkimista todisteeksi mutta tulliviranomaiset eivät ole ottaneet nimenomaisesti kantaa tähän pyyntöön eikä sitä ole mainittu myöhemmin tehtyjen ratkaisujen perusteluissa, oikeutta hyvään hallintoon ja puolustautumisoikeuksia on tällöin loukattu hallintomenettelyssä sillä tavoin peruuttamattomasti, ettei tätä voida enää korjata tuomioistuinkäsittelyssä, koska pääasian oikeudenkäynnin mukaisessa tilanteessa asianomaisella on mahdollisuus vain asiaa ensimmäisessä oikeusasteessa käsiteltäessä osoittaa tavaran tullitariffiluokittelua koskevat väitteensä oikeiksi esittämällä kysymyksiä riippumattomalle asiantuntijalle. 70. Ennen kaikkea tämän kysymyksen kohde kaipaa täsmennystä. 71. Ensinnäkin kysymys vaikuttaa minusta siltä osin huonosti asetetulta, että siinä viitataan perusoikeuskirjan 47 artiklaan, joka koskee oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, koska käytännössä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee oikeutta tulla kuulluksi hallinnollisessa menettelyssä. 72. Lisäksi, mikäli kysymykseen halutaan vastata perusoikeuskirjan 47 artiklan näkökulmasta, Stoilovilla on pääasian kaikki seikat huomioon ottaen kiistämättä ollut mahdollisuus hakea muutosta perintäpäätökseen, sillä juuri tämä asia on tällä hetkellä vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Lisäksi haluan joka tapauksessa muistuttaa, että Stoilov saattoi myös hakea muutosta tiedoksiantopäätökseen; juuri tämän muutoksenhaun puitteissa hankittiin riippumattoman asiantuntijan lausunto ja juuri sen perusteella Stoilovin Varhoven administrativen sadiin tekemä valitus hyväksyttiin. 73. Toiseksi on syytä todeta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee oikeutta tulla kuulluksi tiedoksiantopäätöksen jälkeisessä hallinnollisessa vaiheessa, jolloin se tulkitsee, että kyseiseen oikeuteen kuuluu myös oikeus hankkia riippumattoman asiantuntijan lausunto; kronologisesti asiantuntijan lausunnon hankkiminen ajoittuisi tällöin ennen perintäpäätöksen tekemistä. 74. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että tällainen peruste vastaisi pääasian tosiseikkoja, koska Stoilov pyysi 26 riippumattoman asiantuntijan lausunnon hankkimista perintäpäätöksen tekemisen jälkeen. 75. Kysymyksen tehokkaan vaikutuksen säilyttämiseksi ja ottamatta huomioon oikeutta riippumattoman asiantuntijan lausuntoon kysymys voitaisiin muotoilla uudelleen siten, että sillä halutaan tiedustella, onko tulliviranomaisten noudatettava oikeutta tulla kuulluksi, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, ennen pääasian taustalla olevan kaltaisen, tullikoodeksin 232 artiklaan perustuvan perintäpäätöksen tekemistä. 26 Vrt. tämän ratkaisuehdotuksen 6 ja 7 kohta. 10 ECLI:EU:C:2013:492

11 76. Koska perintäpäätös on tehty sellaisen kansallisen säädöksen perusteella, joka kuuluu selvästi unionin oikeuden, eli tullikoodeksin, soveltamisalaan, kyseisessä tilanteessa jäsenvaltio kiistatta soveltaa oikeutta tulla kuulluksi perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä 27 tarkoittaa, että perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia on sovellettava. 77. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu jokaisen oikeus siihen, että häntä koskevat asiat käsitellään hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti, tarkoittaa, että jokaiselle taataan oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään 28 yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti ; lisäksi unionin tuomioistuin on jo 29 soveltanut tätä oikeutta tullivelan kantamista koskevassa menettelyssä. 78. On syytä palauttaa mieleen, että oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen 30 tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti. 79. Asiassa M., joka koski turvapaikkahakemuksen ja toissijaista suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä, unionin tuomioistuin on korostanut myös, että silloin, kun jäsenvaltio on ottanut käyttöön kaksi erillistä toistaan seuraavaa menettelyä, oikeus tulla kuulluksi on taattava täysimääräisesti 31 kummassakin menettelyssä. Unionin tuomioistuin on lisännyt, että tämän oikeuden takaaminen on erityisen tärkeää, koska pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman myöntämisedellytykset ovat erilaiset; kansallinen viranomainen oli kuitenkin perustellut molempien hakemusten hylkäämisen 32 samantapaisin perustein. 80. Edellä mainittu asia M. ja käsiteltävänä oleva pääasia ovat tietenkin erilaisia, mutta voidaan kuitenkin kysyä, onko oikeutta tulla kuulluksi ennen jokaisen hallinnollisen toimen hyväksymistä sovellettava vastaavasti pääasian olosuhteissa, eli kun kyseessä on kaksi peräkkäistä päätöstä tiedoksianto- ja perintäpäätös joilla on lähes sama kohde. 81. Nachalnik on todennut kyseisten kahden päätöksen itsenäisen luonteen mutta on kuitenkin väittänyt unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, että oikeus tulla kuulluksi tiedoksiantopäätöksen tekemistä edeltävässä vaiheessa kumoaa oikeuden tulla kuulluksi perintäpäätöksen tekemistä edeltävässä vaiheessa. 82. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole kertonut, onko Stoilovilla ollut tilaisuus esittää hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa tulliviranomaisten aikomuksesta tehdä tiedoksiantopäätös, mutta vaikka näin olisi ollut, mielestäni tällaisen oikeuden olemassaolo tai käyttö ei poista Stoilovin kaltaisen toimijan oikeutta tulla kuulluksi perintäpäätöksen tekemiseen johtaneessa hallinnollisessa vaiheessa. 83. Huomautukset, jotka talouden toimijalla on oikeus esittää ennen tullikoodeksin 220 artiklassa tarkoitettua tiedoksi antamista, eivät nimittäin ole sisällöltään samanlaiset kuin huomautukset, jotka talouden toimija voi esittää viranomaiselle ennen kuin tämä määrää talouden toimijan maksamaan tullivelan tullikoodeksin 232 artiklan mukaisesti. 27 Ks. vastaavasti asia C-617/10, Åkerberg Fransson, tuomio (21 kohta). 28 Ks. asia T-277/11, M., tuomio (83 ja 85 kohta). 29 Ks. asia C-349/07, Sopropé, tuomio , (Kok., s. I-10369, 41 kohta) ja asia C-423/08, komissio v. Italia, tuomio (Kok., s. I-5449, 45 kohta). Oikeutta tulla kuulluksi ennen tullikoodeksin 220 artiklassa tarkoitettua tiedoksi antamista käsitellään myös unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa C-129/13, Kamino International logistics. 30 Ks. erityisesti em. asiat Sopropré (tuomion 37 kohta) ja M. (tuomion 87 kohta). 31 Em. asia M. (tuomion 91 kohta). 32 Ibidem (tuomion 92 kohta). ECLI:EU:C:2013:492 11

12 84. Ensin mainitussa tapauksessa ja mikäli tullikoodeksin 220 artiklan mukainen tiedoksianto on luonteeltaan epäedullinen toimi, mikä se on Bulgarian oikeudessa oikeus tulla kuulluksi voi koskea tavaran tariffiluokituksen kiistämistä. Tullikoodeksin artiklan mukaisesti se voi kattaa myös selostuksen niistä taloudellisista, sosiaalisista tai muista syistä, joiden vuoksi viranomaiselta pyydetään maksunlykkäystä tai muita maksuhelpotuksia. Jälkimmäisessä tapauksessa talouden toimija voi ennen kuin viranomaiset tekevät perintäpäätöksen, johon liittyy vaatimus viivästyskoron maksamisesta, esittää selostuksen taloudellisista, sosiaalisista tai muista syistä, joiden vuoksi viivästyskorkoa ei pitäisi kantaa, sekä pyytää viranomaisia olemaan kantamatta sitä tullikoodeksin 232 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 85. Koska huomautukset, joita kyseisissä kahdessa menettelyssä voidaan esittää, eivät ole täysin samat, talouden toimija voi hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla tuoda esiin oman kantansa vain, jos sillä on oikeus tulla kuulluksi kumpaakin päätöstä edeltävässä vaiheessa. 86. Lisään vielä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kansallisen oikeuden mukaisesti ja tehokkuusperiaatetta ja vastaavuusperiaatetta noudattaen, mitä seurauksia aiheutuu perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun oikeuden loukkauksesta. Sen on näin ollen kyseisen oikeuden ja kyseisten periaatteiden mukaisesti tarkistettava, seuraako tällaisesta oikeuden loukkauksesta sinänsä perintäpäätöksen kumoaminen vai vaatiiko tällainen seuraus, että kyseinen toimija osoittaa, että jollei kuulluksi tulemisen oikeutta olisi rikottu, menettely olisi voinut johtaa toiseen lopputulokseen. III Ratkaisuehdotus 87. Tämän ratkaisuehdotuksen kohdassa esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että lausunnon antaminen Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) tekemällä päätöksellä esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä raukeaa. 12 ECLI:EU:C:2013:492