Tammikuu Piispa Björn Vikström: Epävarmassa maailmassa tarvitaan toivoa Sivut siltalehti.fi

Transkriptio

1 Hannu Jukola Tamperelainen seurakuntalehti Tammikuu 2016 Ääneen lukeminen rikastuttaa lapsen sanavarastoa Sivut 6 7 siltalehti.fi Piispa Björn Vikström: Epävarmassa maailmassa tarvitaan toivoa Sivut 8 10 Hannu Jukola Jussi Laitinen Vatialan krematorion toiminta tehostuu entisestään Sivu 4 Hannu Jukola Esineetkin viestivät messun kielestä Sivut Timo Turunen Janna Satri kehottaa kertomaan kiusaamisesta Sivu 16

2 2 SILTA 1/2016 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka päätoimittaja tammikuu Tampere TULEVAT PYHÄT Uuden vuoden lupauksia Asiantuntijat ovat iloinneet joulukuussa solmitusta Pariisin ilmastosopimuksesta. Maailma sai uutta toivoa, kun sekä teollisuusvaltiot että kehitysmaat ovat nyt sitoutuneet viiden vuoden välein tehtäviin päästövähennyksiin, tarkistuksiin ja seurantaan. Kaikki maat saatiin suostumaan kireään 1,5 asteen enimmäislämpenemisen tavoitteeseen. Vaikka pessimismille on perusteensa, innostaa ilmastosopimus varmasti myös yhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä ympäristötalkoisiin. Tampereen seurakunnatkin tähtää jatkuvasti kohti ekologisempaa tulevaisuutta. Ensimmäisen kirkkohallituksen myöntämän ympäristödiplomin seurakuntayhtymä sai jo vuonna 2002 maamme ensimmäisten joukossa. Kolmannen kerran diplomi ansaittiin viime keväänä. Se on voimassa vuoteen 2019, ja ympäristötavoitteet kiristyvät entisestään diplomia uusittaessa. Yhtymän ympäristötoiminta on melko hyvällä tolalla, mutta lisää työtä tarvitaan. Tampereen seurakunnat haluaa omalla toiminnallaan kannustaa kaikkia vastuulliseen ja kohtuulliseen elämäntapaan, jossa luonnon varjelulla ja arvostamisella on tärkeä sija. Kristittyinä meillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia luonnosta. Luonto on kristinuskon näkökulmasta Jumalan lahja. Tampereen seurakunnissa tehdään monipuolista ympäristötyötä. Ympäristö otetaan huomioon seurakuntayhtymän toiminnassa jokapäiväisessä arjessa muun muassa hautausmailla, jätteiden lajittelussa, metsänhoidossa ja krematorioissa. Energian ja veden kulutusta sekä energianhukkaa pidetään silmällä toimitiloissa. Kristittyinä meillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia luonnosta Loppiainen: joulun sanoma kuuluu kaikille Tietäjät tekivät pitkän matkan päästäkseen osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Kyllä meidän kirkkomatkamme on sittenkin vaivaton! Lyhimmillään lähimmän radion luo Jeesuksen kasteen kautta muistutellaan mieliin omaa kastetta Saarnan voisi pitää kastemaljan viereltä, veden ääreltä Aineellinen ihme keskellä juhlaa Ensi töikseen Jeesus ei parantanut ketään, puhumattakaan, että olisi herättänyt kuolleista. Kaanan häissä vieraat saivat maistaa kirjaimellisesti uutta juhlaviiniä. SINÄKIN OLET SELLAINEN Viinitarhan omistajan sanoin: Kai minä omallani saan tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä? Ihmisen oikeudentunto on arvokas asia, mutta Jumalan käsittämätön armo peittoaa senkin Kynttilänpäivänä sukupolvet kohtaavat Jeesus-vauva vanhan Simeonin sylissä saa aikaan ylistyksen ja kiitosvirren: Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä. Hiljainen iltakirkko keskiviikkoisin klo 19 Viinikan kirkossa Helposti unohtuu, että kaikkihan me olemme turvapaikanhakijoita. Lapsi etsii turvaa vanhemmistaan, nuori kavereistaan, aikuinen kumppanistaan. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lauletaan Lina Sandellin vanhassa virressä. Psalmi julistaa: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Meille on tarjolla suurempi syli ja avarampi sydän kuin mitä voimme toisillemme antaa. Tätä turvaa kirkko julistaa, tähän uskallan elämässäni nojata. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Hannu Jukola Seurakunnilla on ympäristökasvatusohjelma, jonka mukaan toiminnan on tarkoitus olla elinikäistä oppimista. Ympäristökasvatusta toteutetaan muun muassa perhetyössä, varhaiskasvatuksessa, partiossa, nuorisotyössä ja yhteiskunnallisessa työssä. Vuosittain yhtymä valitsee työtekijöiden joukosta kaksi ympäristönystävää, joiden hyvä esimerkki kannustaa muitakin työntekijöitä vaalimaan luomakuntaamme. Seurakunnat osallistuu kaupungin muiden toimijoiden kanssa muun muassa Earth Hour -tapahtuman, Kirkkopyöräilyn sekä Vihreän viikon tapahtumien järjestämiseen. Kirkolla on myös oma ilmasto-ohjelma, joka antaa ohjeita siitä, miten seurakunnat ja kirkon jäsenet voivat olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta. Seurakuntien ympäristötyöllä halutaan rohkaista kaikkia tamperelaisia mukaan talkoisiin ja pitämään huolta ympäristöstämme myös tulevien sukupolvien takia. Uuden vuoden kunniaksi Silta aloittaa tässä lehdessä sarjan, joka jakaa lukijoille ekovinkkejä arjen toimintaan. Jokainen voisi miettiä, millaisia uuden vuoden lupauksia kukin meistä voisi tänä vuonna tehdä ympäristön hyväksi. Onnellista ja ympäristöystävällistä vuotta 2016 kaikille Sillan lukijoille! HELMI Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. (Room. 12:9 12)

3 Silta 1/ kysymystä Hannu Jukola Partiolaiset torjuvat syrjäytymistä Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys torjuu nuorten syrjäytymistä Suomessa ja Ugandassa. Suomessa tuetaan nuorten elämänhallintataitojen kehittymistä ja osallisuutta partiotoiminnan avulla. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria etsitään ja ohjataan partion pariin sekä tuetaan köyhistä perheistä tulevia nuoria. Tukea saa myös Sisupartiotoiminta, jossa mukana olevat lapset ja nuoret ovat pääosin aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisia. Avun vie perille Suomen Partiolaiset. Tampereen seurakuntien suojissa toimii 23 partiolippukuntaa, jotka ovat mukana tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessä. Ugandassa Yhteisvastuu tukee nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa. Länsi-Ugandaan, Rwamwanjan pakolaisleirille, on rakenteilla ammattikoulu, johon valitaan opiskelijoiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. Yhteisvastuukeräys alkaa 7. helmikuuta. Keräyslupa on voimassa koko vuoden. Lue lisää Yhteisvastuu-tapahtumista helmikuun Sillasta. Asta Kettunen Tamperelaisten mukaan seurakunnat on onnistunut erityisen hyvin mielekkään tekemisen järjestämisessä lapsille ja nuorille. Lapsiperheille oli ohjelmaa muun muassa Tapahtumien yössä Finlaysonin alueella. Mitä tamperelaiset tuumivat seurakunnasta? ❶ Tampereen seurakuntien ❸ Missä asioissa olisi parantamisen tunnettuustutkimus valmistui varaa? viime vuoden lopulla. Millainen Seurakunnilta toivottiin enemmän mielikuva vastaajilla on Tampereen läheisyyttä, henkilökohtaisuutta ja seurakunnista, kehitysjohtaja Timo rohkeutta. Odotuksia kohdistuu selvästi myös aktiivisempaan yhteyden- Takala? Parhaimmat arviot tamperelaisilta pitoon. Ajatuksia herättää myös se, jos saivat seurakuntien luotettavuus, suvaitsevaisuus, hengellisyys, avoimuus van merkitystä. kirkolla ja sen toiminnalla ei koeta ole- ja rentous. Myönteinen kokonaismielikuva oli kolmasosalla. Kielteisen kokonaisarvion esitti viisi prosenttia vastanneista. Myönteisten osuus oli hiukan kasvanut verrattuna vuoteen ❷ Missä seurakunnat on onnistunut hyvin? Mielekkään tekemisen järjestäminen lapsille ja nuorille, vähäosaisten tukeminen, vanhuksista huolehtiminen, kriiseissä auttaminen sekä mukana oleminen elämän tärkeissä hetkissä nähtiin onnistumisina. Vastaajien mukaan Tampereen seurakunnat järjestää myös onnistuneesti monipuolisia jumalanpalveluksia. Jumalanpalvelusten merkitys arvioitiin kuitenkin muita edellä mainittuja asioita pienemmäksi. Viimeisin kokemus seurakunnista oli ollut myönteinen valtaosalle vastaajista. ❹ Mikä tuloksissa nousi mielestäsi vahvasti esille? Seurakunnat ja kirkko näyttäytyvät turhan usein tuntemattomana, näkymättömänä ja etäisenä. Toisaalta kirkko nähdään merkittävänä vähäosaisten, lasten ja nuorten sekä vanhusten auttajana. Tuloksissa näkyy myös vahva luottamus kirkkoon. Muiden viimeaikaisten tutkimusten mukaan tämä luottamus on jopa vahvistunut. Kirkon toiminnasta on myönteisiä kokemuksia ja odotuksia myös monilla sellaisilla vastaajilla, jotka eivät jostain syystä tällä hetkellä kuulu kirkkoon. ❺ Mitä johtopäätöksiä tuloksista voi tehdä ja miten se vaikuttaa toimintaan tulevaisuudessa? Kirkko jää etäiseksi, jos siihen ei ole merkityssuhdetta. Kirkon ja sen viestin koskettavuus rakentuvat yhä selvemmin myös muista tekijöistä kuin jumalanpalveluksiin ja tilaisuuksiin osallistumisesta. Seurakunnat ottaa tämän ennestäänkin tutun palautteen vakavasti. Samalla tulokset myös rohkaisevat jatkamaan valittua linjaa monipuolisten jumalanpalvelusten toteuttamisessa. Henkilökohtainen vuorovaikutus ja kuulluksi tuleminen on tärkeää. Laajennamme tänä vuonna edelleen kattavaa yhteydenpitoa ja keräämme palautetta erityisesti kirkollisista toimituksista ja rippikoulusta. Verkko on avannut myös seurakunnille merkittäviä uusia mahdollisuuksia. Tämä liittyy sekä ydinsisältöjen välittämiseen että asiointiin. Muutos merkitsee myös sitä, että seurakunnat jatkaa rohkeita ja ennakkoluulottomia avauksia. Tämä sopii hyvin yhteen edelleen elinvoimaisten perinteiden vahvistamisen kanssa. Elämäntavan sirpaloituessa ei yhdenlainen toteutus käytännössä koskaan voi tavoittaa kaikkia. Siksi monipuolisuus on meille voimavara. Käytämme tunnettuustutkimuksen tuloksia aktiivisesti tulevassa suunnittelutyössä. Palautetta voi antaa ja yhteyttä ottaa milloin tahansa. Kirsi Airikka Eteläisen seurakunnan kanssa yhteistyösopimusta olivat allekirjoittamassa (edessä vas.) Anni Ylinen (HäIl), Tuulia Hörkkö (HeHu), Marko Koljonen (HäHa) ja Antti Koivisto (HäHa), keskellä Anna Mäkiranta (Visity), seurakunnan partiotyöntekijä Maikku Blom, Jenny Koponen (HäIl), Pekka Latvanne (Visi), Tuukka Tapper (TerTe), oikealla Laura Lehtimäki (ViSiTy), Arttu Hörkkö (HeHu) ja Jaakko Niukkala (ViSi). Maistraatti ei vieläkään palvele tasavertaisesti Maistraatti.fi-sivustolla voi nykyisin erota uskonnollisista yhdyskunnista sähköisesti, mutta liittymiseen tarjotaan ainoastaan tulostettavaa lomaketta. Tieto eroamisesta siirtyy suoraan väestörekisterijärjestelmään. Sen sijaan uskonnolliseen yhdyskuntaan liityttäessä sivuilta voi tulostaa liittymislomakkeen, joka on itse toimitettava yhdyskuntaan. Emme voi laittaa maistraatin sivuille liittymislomakkeita, jotka menisivät suoraan yhdyskuntiin. Tällaisia uskonnollisia yhdyskuntia on varmaan 300, se on mahdoton tehtävä, perustelee Ari Torkkel, Maistraatti.fi-sivuston toimitusneuvoston puheenjohtaja, Kaakkois-Suomen maistraatin päällikkö. Verkossa: maistraatti.fi/palvelut/kotikunta_ja_vaestotiedot/uskonnolliseen-yhdyskuntaan-liittyminen-ja-eroaminen

4 4 SILTA 1/2016 Hub Kaleva sunnuntaina kello Kalevan kirkossa. Tuomiokirkon väkeä kutsutaan suunnittelutalkoisiin Tuomiokirkkoseurakunta haluaa olla mukana rakentamassa kaupunkia, jossa kaikkien olisi hyvä elää. Tähän tarvitsemme sinua, osaamistasi ja yhteisösi tarinaa. Siksi kutsumme sinut ja edustamasi yhteisön Hub Kaleva -tapahtumaan, kertoo tuomiorovasti Olli Hallikainen. Tapahtumaan innostetaan seurakuntalaisia, luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja alueen toimijoita. Tilaisuus alkaa ehtoollisjumalanpalveluksella, jonka jälkeen nautitaan kirkkokahvit. Seurakuntalaisille annetaan mahdollisuus palautteeseen myös verkon kautta. Tapahtumassa on mukana Tampereen piispa Matti Repo, sillä päivä aloittaa seurakunnan piispantarkastuksen. KUVITUS: Valpuri Tauriainen Monipuolisen kokemisen seurakunta Tampereen seurakunnissa jatketaan perinteitä kunnioittaen monimuotoista toimintaa ja tamperelaisten kohtaamista. Viime vuosien kokeilevat tilaisuudet saavat tänä vuonna jatkoa, kun seurakunnat ovat osa kaupungin arkea ja juhlaa. Usko, toivo ja rakkaus ovat meille tärkeitä asioita, joita haluamme kaikella toiminnallamme vahvistaa. Mikään näistä kolmesta ei ole itsestäänselvyys. Kuitenkin kokemukseen perustuva osallisuus niistä on erottelematta kaikkien oikeus, toteaa kehitysjohtaja Timo Takala. Tärkeä osa seurakunnan kehittämistä on kuunnella jatkuvasti herkällä korvalla tamperelaisten näkemyksiä ja odotuksia seurakuntia kohtaan. Ihmisten kuulemisen ja evankeliumin julistamisen ohella seurakunta on vahvasti kiinni ajassa. Seurakunta tukee perheitä, avun tarpeessa olevia ja auttaa laajasti kotoutumisessa. Seurakunnan jäsenmäärän pieneneminen näkyy nyt entistä vahvemmin talousarviossa. Kirkkovaltuuston hyväksymä lievästi alijäämäinen talousarvio merkitsi kuitenkin yli miljoonan euron leikkausta edelliseen talousarvioon. Tehty työ turvaa seurakuntayhtymän toiminnan vuodelle Tulevien vuosien jatkuvana haasteena on vuoden 2016 tilanteen toistuminen. Verotulojen väheneminen kannustaa meitä kehittämään toimintaamme jatkuvasti, sanoo hallintojohtaja Jukka-Pekka Fabrin. Vuodesta 2016 lähtien valtio tukee seurakuntaa hautaustoimen, kulttuurihistoriallisten rakennusten ja keskusrekisterin ylläpitämisessä. Tämä valtionapu korvaa aikaisemman osuuden yhteisöverosta. Tampereen tapauksessa saatava valtionapu on keskimääräistä yhteisövero-osuutta pienempi, mikä myös osaltaan luo painetta tarkkaan talouden hoitamiseen. Sami Kallioinen Tie, tulevaisuus ja elämä Jussi Laitinen Toiselle uunille on jo väliaikaisesti peitetty reikä seinässä ensimmäisen vieressä. Mika Pirskasen lisäksi Tampereen seurakunnille on etsitty töihin erityisammattimiestä, jonka tehtäviin kuuluisivat satunnaisesti myös krematorio- ja kappelityöt. Koko maassa krematorion hoitajia on nelisenkymmentä. Kuvaan upotettu tilasto osoittaa, että päästöjä seurataan tarkasti. Krematorion uusi uuni tulee tarpeeseen Vatialan krematorion ykkösuunin viereen tulee tänä vuonna toinen. Tampereella jo neljä viidestä vainajasta tuhkataan. Noin euroa maksava uuni on Tampereen seurakuntien tämän vuoden suurin investointi. Hankkeen suunnittelu aloitettiin viime vuoden puolella. Kilpailuttamaan toivotaan päästävän tammikuussa, ja uuni on tarkoitus hankkia kevään aikana. Kalevankankaan krematorion toiminta päättyy uuden uunin valmistuttua. Kalevankankaalle ei mahdu uutta tekniikkaa käyttävää ja nykyiset ympäristömääräykset täyttävää polttolaitosta. Myös kappelin lämmitysjärjestelmän toteuttaminen siirtyy myöhemmäksi. Lamminpäässä on mahdollista tuhkata jatkossa noin 120 vainajaa vuodessa. Laitos pidetäänkin toiminnassa lähinnä ongelmatilanteita varten. Vatialan kahdella uunilla pystyy tuhkaamaan yhteensä noin 3000 vainajaa vuodessa, eli tuhkausmäärän on mahdollista kasvaa 500 vainajalla. Vatialassa tuhkattavista vainajista kolmasosa tulee lähikuntien alueelta. Seuraavat lähimmät uunit ovat Lahdessa ja Hämeenlinnassa, tosin uusiakin on rakenteilla. Tekokuidut jäävät käytöstä Ympäristö- ja työturvallisuussyistä Suomessa on tarkoitus jättää tekokuituiset arkut kokonaan pois käytöstä vuoden 2017 aikana. Joillain paikkakunnilla näin on jo tehty. Tekokuidut voivat leimahtaa palamaan jo uunin suuaukolla. Synteettisestä tekokuidusta valmistetut arkut eivät myöskään maadu. Vaihtoehtoina arkkujen päällystämiseen ovat esimerkiksi luonnonkuidut. Ruotsissa käytetään puuarkkuja. Arkku voi olla yksinkertaisimmillaan tietyt mitat täyttävä puulaatikko, jonka päällä on arkkuvaate. Myös maatuvaa muovia on olemassa, huomauttaa Tampereen seurakuntien hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen. Vatialan krematorio täytti ensimmäisenä Suomessa näin tiukat laatuvaatimukset. Joka päivästä ja poltosta tehdään mittaukset. Vatialan krematorio sijaitsee Kangasalan kunnassa, jonka ympäristöviranomaiset valvovat päästöjä. Suodatinlaitteet keräävät talteen kaasut ja elohopean, ja syntynyt ongelmajäte matkaa Ekokemille. Lämpö käytetään hyödyksi. Lämpö on joka tapauksessa kerättävä talteen, sillä suodatinlaitteisiin ei voi mennä liian kuumaa kaasua, Lehtonen huomauttaa. Hautausmaksut nousevat vähän Kirkkolain mukaan hautasijan luovuttamiseen ja hautaamiseen liittyvät maksut ovat samat kaikilla kunnan asukkailla. Ulkopaikkakuntalaisilta maksut voivat olla korkeammat. Kalevankankaan uurnapaikat ovat kalliimmat kuin muilla hautausmailla. Tämän vuoden alusta seurakunnat saavat yhteisöveron sijaan valtionapua muun muassa hautauksiin ja hautausmaihin. Tampereen seurakuntien osuus valtion tuesta säilyy suurin piirtein samana. Hautausten hinnat säilyvät Tampereella hieman valtakunnan keskitason yläpuolella. Pientä korotusta on tulossa tuhkauksiin, jotka ovat aikaisemmin olleet arkkuhautausta edullisempia. Enää tuhkausta ei tarvitse suosia, koska sen osuus on niin korkea. Asta Kettunen

5 Silta 1/ Hyvien tekojen kauppa sulkeutuu Seurakuntien talon aulassa toiminut Hyvien tekojen kauppa sulkeutuu nykymuodossaan 7. tammikuuta. Kaupan tavoitteena on ollut varojen hankkiminen lähetystyölle ja kansainväliselle diakonialle. Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian vapaaehtoiskannatuksen kasvattaminen on otettu keskeiseksi kehittämishankkeeksi vuonna Vapaaehtoisten panos tuotteiden valmistamisessa ja myynnissä on ollut korvaamattoman tärkeä. Näin on myös jatkossa, vakuuttaa kehitysjohtaja Timo Takala. Jatkossa myynnille on kuitenkin tarpeen etsiä asiakkaat paremmin tavoittavia muotoja. Parhaillaan selvitetään muun muassa tapahtumiin ja sesonkeihin keskittyvää myyntitoimintaa sekä verkon mahdollisuuksia. Asiasta kerrotaan kevään kuluessa lisää Silta-lehdessä ja seurakuntien verkkosivuilla. Elisa af Hällström Hannu Jukola Terveydenhoitoa siirtolaisille vapaaehtoisin voimin Global Clinic tarjoaa terveydenhoitoa yhteiskunnan haavoittuvimmille. Tampereelle avautuu tammikuussa paperittomille siirtolaisille tarkoitettu terveydenhoitoklinikka Global Clinic. Vapaaehtoisvoimin ylläpidetty klinikka on tarkoitettu ensisijaisesti potilaille, jotka eivät ole oikeutettuja julkiseen terveydenhoitoon. Global Clinic on verkosto, jonka taustalla on useita järjestöjä. Tampereella klinikan kirjanpidosta vastaa Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun yksikkö. Global Clinic on avoin kaikille, kansalaisuuteen ja maassaolostatukseen katsomatta, kertoo diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ilkka Hjerppe. Apua saa veloituksetta, nimettömästi ja luottamuksella. Klinikalla työskentelee vapaaehtoisia lääkäreitä, hammaslääkäreitä, hoitajia, kätilöitä ja tulkkeja. Yksinkertaisia tutkimuksia Klinikka pyrkii tarjoamaan palveluitaan mahdollisimman joustavasti ja Radiointi alkaa Pispalan kirkosta Vastikään pysyvän toimiluvan saanut Pispalan Radio aloittaa Pispalan kirkon messujen radioinnin loppiaisena 6. tammikuuta. Lähetysten onnistumisesta toivotaan palautetta, Harjun seurakunnan kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen kertoo. Suorien lähetysten lisäksi Pispalan Radio tarjoaa kirkollista lähetystä viikoittain minuuttia. Toimittajana on Jari Niemelä. Tampereen seudulla taajuus on 99,5 MHz, mutta kanava kuuluu myös Internetissä osoitteessa pispalanradio.fi. Ohjelmistotoimilupa tuli käyttöön 1. tammikuuta Se on voimassa vuoden 2019 loppuun. Radiolähetys tulee Haulitornista. Asta Kettunen potilaslähtöisesti. Tutkimus- ja hoitoresurssit ovat kuitenkin rajalliset, ja klinikalla tehdään vain yksinkertaisia tutkimustoimenpiteitä. Tarvittaessa potilaille pyritään järjestämään jatkohoitoa. Klinikka toimii myös Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Parhaillaan klinikka etsii verkostoonsa lisää vapaaehtoisia terveydenhuollon ammattilaisia. Kiinnostuneet saavat lisätietoa lähettämällä yhteystietonsa osoitteeseen globalclinic. tampere@gmail.com. Klinikkaa varten on avattu myös varainkeräys, jonka tuotolla ostetaan lääkkeitä ja perustason hoitotarvikkeita. Keräys toteutetaan Kirkkopalvelujen Kotimaanapu -keräyksenä. Keräykseen voi osallistua netin kautta osoitteessa vapaaehtoistyo.fi/tampere sekä kotimaanapu.fi. Eva Wäljas globalclinic.fi Estääkö vai edistääkö kirkko kotoutumista? Ekumeenista rukousviikkoa vietetään maailmanlaajuisesti tammikuuta. Tampereella viikkoa juhlistetaan sekä perinteisen rukousvaelluksen että paneelikeskustelun merkeissä. Kirkko kotoutumisen este vai edistäjä on paneelikeskustelun teemana tiistaina kello 18 Pispalan kirkolla Ajankohtaisesta aiheesta keskustelevat Monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Anu Rohima-Mylläri Suomen Punaisesta Rististä, pastori David Sterling Kristillisestä yhteisöstä, Harjun seurakunnan diakoni Pia Ojalahti-Diallo ja opettaja Katja Myllynen. Paneelia johtaa Tampereen seurakuntien tiedottaja Eva Wäljas. Tilaisuuden aluksi kuullaan Katja Myllysen alustus aiheesta Suomi muuttuu sekä Vapaakirkon pastori Kari Kähärin alustus aiheesta Jeesus ja muut pakolaiset. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Rukousviikko huipentuu Ekumeeniseen rukousvaellukseen sunnuntaina Vaellus alkaa adventtikirkolta kello 14 ja päättyy kello 17 ortodoksikirkolle, missä rukoushetken jälkeen on teetarjoilu. Rukousvaelluksen jokaisessa pysähdyspaikassa on noin 12 minuutin rukoushetki. Mukaan voi liittyä matkalta. Vaelluksen jälkeen Aleksanterin kirkossa vietetään Tuomasmessua kello 18. Aikataulu: klo Adventtikirkko klo Katolinen kirkko klo Pelastusarmeija klo Vapaakirkko klo Vanha kirkko klo Helluntaiseurakunta klo Ortodoksikirkko ekumenia.fi Yhteisymmärrysviikko kysyy yhteisiä arvoja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on julistanut helmikuun ensimmäisen viikon vuosittain maailmanlaajuisen uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärryksen viikoksi (World Interfaith Harmony Week). Tämän vuoden teema on Yhteiset arvomme? Teemaviikon keskustelutilaisuuksissa syvennetään vuoropuhelua ja pohditaan, onko meillä yhteisiä arvoja eri uskontojen ja katsomusten kannattajien kesken. Ovatko esimerkiksi yhdenvertaisuus, erilaisuuden kunnioitus, vieraanvaraisuus, väkivallattomuus, uskonnon- ja katsomuksen vapaus tai ilmaisunvapaus kaikkia yhdistäviä arvoja? Entä mitä näillä käsitteillä eri perinteissä tarkoitetaan ja miten niitä tulkitaan? Keskiössä lapset ja nuoret Tärkeätä on myös pohtia, miten muutamme arvot toiminnaksi, miten arvot ohjaavat toimintaa yhteisöissä ja miten ne näkyvät esimerkiksi lasten ja nuorten kasvatuksessa. Paikallistason kohtaamisia toteuttavat uskonnolliset ja ei-uskonnolliset katsomusyhteisöt. Eri puolilla maata järjestetään kulttuuritapahtumia, työpajoja, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Tapahtumia on tarkoitus järjestää yhteistyössä vastaanottokeskusten ja niissä toimivien vapaaehtoisten kanssa. Vuoden 2016 tapahtumissa huomioidaan erityisesti lapset ja nuoret. Tampereella 2. helmikuuta kello 18 Vapriikin auditoriossa järjestettävässä vuoropuhelu-paneelikeskustelussa kysytään, kenellä on oikeus hyvään elämään. Keskustelua pohjustavat videoinsertit, joita Tampereen klassillisen lukion etiikan kurssilaiset ovat valmistelleet yhdessä Jussi Laitisen kanssa. Pohdittavia teemoja ovat syrjintä, tasa-arvo, uskonnolliset oikeudet, juhlaperinne ja -tavat sekä integraatio. Tilaisuuden juontaa vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Päivi Sinkkonen Suomen Punaisen Ristin Ei rasismille! -hankkeesta. Vanhan kirjastotalon musiikkisalissa kuullaan 4. helmikuuta kello 18 alkaen musiikkia eri maista. Konsertin juontavat kansainvälisyysasiantuntija Sakari Löytty Tampereen hiippakunnasta sekä kulttuurituottaja Päivi Lukkari Tampereen kaupungilta. Tilaisuudet järjestävät yhteistyössä Tampereen kaupunki, Tampereen seurakunnat ja Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS. Lisätietoa: yhteisymmarrysviikko.fi tampere.fi/kulttuuripalvelut/ kulttuurienvalinen

6 6 Silta 1/2016 Hillan (vas.), Nupun, Maijun (Riina Kerppilän sylissä) ja Jeminan lukuhetken kirja on Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen telttaretkellä. Kirjat kuuluvat jokaiseen päivään Tällä hetkellä lapsia kiinnostavat Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -kirjat, kertoo Riina Kerppilä. teksti: Riitta Jussila kuva: Hannu Jukola Yksityisenä perhepäivähoitajana toimivalla Kerppilällä on neljä lasta kokopäivähoidossa. Koulupäivän päätyttyä joukkoon liittyvät viides hoitolapsi sekä omat neljä lasta. Nelivuotias Hilla tuo usein oman Peppi-kirjan mukanaan. Tykkään Pepistä, koska Peppi on kaikista vahvin. Tykkään myös kirjojen poliiseista Klingistä ja Klangista, Hilla lisää. Myös Jemina (5 v.), Maiju (4 v.), Santtu (4 v.) ja Nuppu (7 v.) pitävät maailman vahvimmasta tytöstä. Toisinaan lapset katsovat kirjan lukemisen jälkeen videolta saman tarinan, ja lopuksi koko poppoo leikkii Peppiä. Joku saa olla Peppi, toinen Pepin hevonen ja kolmas Herra Tossavainen. Kerppilä lukee lapsille päivittäin, lukuhetket kestävät puolesta tunnista tuntiin. Lukuhetkistä tulee levollisia tuokioita, kun Riina-täti kerää lapset syliin ja viereensä samalle sohvalle, ja kaikki pystyvät katselemaan kirjan kuvia. Rauhoitumme lukuhetkeen aina lounaan jälkeen; useimmat lapsista eivät enää nuku päiväunia. Aamupäivisin, kun valmistan ruokaa ennen ulkoilua, lapset levittävät kirjoja lattialle ja tutkivat niitä rauhassa keskenään sekä lukevat niitä toisilleen, Kerppilä kuvailee. Luettavaa ja katseltavaa riittää, sillä Kerppilöiden lastenkirjahyllyssä on metreittäin tarinoita. Lapset saavat ottaa hoitopaikkaan mukaan omia kirjojaan, koska oman kirjan päivä voi olla jokainen päivä. Laatua lapsille Peppi Pitkätossun ohella lasten suosikkikirjoja ovat muun muassa Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen, Mauri Kunnaksen Koiramäki sekä Hannele Huovin Urpo ja Turpo -kirjat. Tykkään Viirusta, ei kun sittenkin molemmista (Viirusta ja Pesosesta) ja tarinat ovat hyviä. Tykkään kirjoista, koska niissä on paljon kuvia. Minulla on kotona omia kirjoja, selvittää Maiju. Kirjat ovat kivoja. Kotona minä luen, kun veli tekee läksyjä, kertoo Jemina. Hoitolapsilleni luetaan myös kotona sekä seurakunnan kerhossa, sanoo Kerppilä, joka on omien lasten myötä kiinnostunut lastenkirjallisuudesta. Lukemalla monenlaisia lasten kirjoja olen oppinut kriittisyyteen: lasten kirjoissa pitää olla sisältöä sekä laadukkaat kuvat. Yksi suosikeistani on Tammen kultaiset kotimaiset kirjat, Tammenterho-sarja, jonka kirjoissa kieli on nykykieltä ja sisältö vastaa nykypäivän lasten arkielämää. Jotkut lapset haluavat aina saman kirjan luettavakseen, ja sitä pitää kunnioittaa, koska silloin tarina on lapselle jostain syystä tärkeä. Tyttöjen ja poikien mielikirjoissa en ole huomannut eroa, mutta toisaalta olemme lukeneet prinsessasatuja aika vähän. Hiljattain löysin kirpputorilta nipun satukirjoja, joten klassisia satujakin löytyy hyllystämme. Nyt pitäisi tutustua nuorten kirjallisuuteen, sitä en vielä paljon tunne, Kerppilä miettii. Lukea voi monin tavoin Kerppilän omat neljä lasta 7-, 9-, 11- ja 13 -vuotias lukevat kaikki, toiset harvemmin ja toiset jatkuvasti. Olen lukenut kaikille lapsilleni, mutta vaihtelevasti; esimerkiksi lasten runoja ja loruja luin esikoiselleni, mutta vä-

7 SILTA 1/ Atena Kustannus Oy Lukeminen kehittää lapsen kielellisiä ja sosiaalisia taitoja Filosofian tohtori Päivi Heikkilä- Halttunen on lastenkirjallisuuteen erikoistunut tutkija ja kriitikko sekä kouluttaja. HEIKKILÄ-HALTTUSEN VINKKILISTA NYKYPÄIVÄN SADUISTA JA SEIKKAILUISTA: Huovi, Hannele: Maailman paras napa, satuja sinusta Huovi, Hannele: Urpo ja Turpo -kirjat Itkonen, Jukka: Sorsa norsun räätälinä Kallioniemi, Tuula: Tule takaisin, pikku nalle ja Kaveria ei jätetä, pikku nalle Karvonen, Inkeri: Pikku-Kulta ja Tähtikarhu: 12 vuodenaikoihin liittyvää satua Kunnas, Mauri: Hurjan hauska autokirja Parvela, Timo: Hyvänyön satuja Parvela, Timo: Maukka ja Väykkä -kirjat Peltoniemi, Sari: Gattonautti ja muita arkisatuja Rempt, Fiona ja Smit, Noëlle: Superkamut: menoa ja metkuja Lehtometsässä Salmela, Alexandra: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia Tellegen, Toon: Oravan syntymäpäivät ja muita eläinten juhlia Voipio, Myry: Ylipainoinen yksisarvinen ja muita kertomuksia Lähde: Heikkilä-Halttunen, Päivi: Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen Ääneen lukeminen on yksi arvokkaimmista asioista, mitä vanhempi voi lapselleen antaa. Se antaa paljon sekä lapselle että aikuiselle, muistuttaa lastenkirjallisuuden tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen. Heikkilä-Halttusen kirja Lue lapselle! ilmestyi elokuussa. Kirja opastaa lasten kirjallisuuskasvatukseen vauvaiästä murrosiän kynnykselle käytännönläheisin esimerkein. Lisäksi jokaisen luvun lopussa on lista ikäkauteen sopivista kirjoista sekä vinkkilista vanhemmille. Äidinkielen taito antaa pohjan muulle oppimiselle Lukeminen rikastuttaa sanavarastoa ja luo vankan perustan koulumenestykselle. Lisäksi lapsen ja vanhemman yhteinen lukuharrastus kehittää lapsen sosiaalisia taitoja, kannustaa ilmaisemaan tunteita ja lisää lapsen itsetuntemusta. Lapsi oppii, että ristiriitoja voi ratkoa keskustelemalla. Rikas äidinkielen taito edesauttaa myös vieraiden kielten oppimista, Heikkilä-Halttunen listaa. Yhteiset lukuhetket tarjoavat laatuaikaa myös aikuiselle: vanhempi saa mahdollisuuden tutustua lapsen maailmaan, sillä lapsen mielikirjat heijastavat lapsen mieltymyksiä, kielitajua ja kehitysvaihetta. Kirjoista keskustelu voi rohkaista lasta kertomaan peloistaan ja unelmistaan. Ääneen lukemista kannattaa jatkaa vielä lapsen opittua lukemaan, koska lukeminen on aluksi kangertelevaa ja hidasta. Kun aikuinen lukee, voi lapsi keskittyä nauttimaan tarinasta. Lukemisesta elämäntapa Iltasatu tai muut päivittäiset lukuhetket ovat tärkeitä lapsen kehitykselle. Heikkilä-Halttunen muistuttaa, että jo vartti päivässä on hyvä. Lukeminen on helppo harrastus, lapsella on aina jotain tekemistä. Kirjat ovat myös hyvä keino rauhoittumiseen, sillä lapset tarvitsevat välillä joutilasta aikaa, Heikkilä-Halttunen summaa. Aikuinen voi itse esimerkillään luoda lukemiselle myönteisen ilmapiirin. Gunilla Bergströmin luoman kuvakirjahahmon, Mikko Mallikkaan, isä on jo 1970-luvulta lähtien tehnyt pr-työtä lukemisen hyväksi. Kirjalla on kilpailijoita Lukemisen kanssa kilpailevia vapaa-ajan harrastuksia on entistä enemmän ja monet kasvattajat ovat huolissaan etenkin poikien lukemisesta. Haastattelemieni opettajien, kirjastonhoitajien ja lastentarhanopettajien mukaan lukeminen on vähentynyt. 15-vuotiaiden lukutaitoa mittaavassa PISA-tutkimuksessa Suomi sijoittuu yhä kärjen tuntumaan. Lukumotivaatio on kuitenkin hukassa: lukemisesta on tullut suorittamista. Lisäksi tasoerot erittäin hyvin ja erittäin huonosti lukevien välillä ovat kasvaneet. Nyt pitäisi tutkia erityisesti pienimpien lasten lukutottumuksia, joita ei ole aiemmin tutkittu. Siten saataisiin todisteita siitä, onko lukeminen oletetusti vähentynyt, pohtii Heikkilä-Halttunen. Lukemista ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa; kirjastoverkoston ansiosta lukuharrastuksen aloittaminen on helppoa ja kaikille mahdollista. Vanhempi voi tukea lapsen lukemista selvittämällä, mistä lapsi on kiinnostunut. Joskus kipinä lukemiseen voi tulla harrastuksesta tai jostain kiinnostavasta asiasta. Poikien lukuharrastuksen tukeminen edellyttäisi halua samaistua poikien maailmaan, johon kuuluu toiminnallisuus. Heikkilä-Halttunen haastaakin mieskirjailijoita kirjoittamaan pojille vetävästi, koukuttavasti ja innostavasti, jotta pojat pysyisivät lukijoina. Riitta Jussila Iita Kulmala Tykkään Pepistä, koska Peppi on kaikista vahvin. Hilla Savonen, neljä vuotta Kukka Kerppilä lukee mielellään. hän nuoremmille. Omat lapseni oppivat tavan, jota noudatan nyt hoitolasten kanssa: lounaan jälkeen luetaan kirjaa. Lapseni hakivat itse jonkin kirjan esille ruuan jälkeen, myös mummolassa kyläillessään, Kerppilä muistelee. Hänen yksitoistavuotias tyttärensä Kukka pitää lukemista ja erityisesti fantasiakirjallisuudesta. Olen lukenut Harry Potterit moneen kertaan. Tätini tuntee Harry Potterit läpikotaisin, siksi minun oli luettava ne myös, jotta pystyin juttelemaan hänen kanssaan niistä. Nyt luen pikkusiskolleni ensimmäistä Harry Potteria ääneen. Pidän myös Risto Räppääjä -kirjoista, joista osan olen lukenut, Kukka kertoo. Myös hänen veljensä lukevat: Usein luemme saman kirjan vuoron perään. Juttelemme kirjoista, ja olen huomannut, että muistamme kirjoista eri asioita. Isoveljeni lukee tosi nopeasti ja paljon, noin kolme kirjaa viikossa. Koska veljeni lukevat eri tavalla kuin minä, he eivät eläydy kirjoihin samalla tavalla. Myös pikkusiskoni lukee, kun pikkuveljeni suosittelee hänelle jotain kirjaa. Mielikuvitusmatkalle Tykkään lukemisesta, koska siten pääsen toiseen maailmaan: menen vaan makoilemaan, otan kirjan ja alan lukemaan. Kirjoja lukemalla mielikuvitusmatkalle pääsee helposti, Kukka kiteyttää. Hän pitää Erin Hunterin Soturikissat-fantasiasarjasta, jota myös veljet ovat lukeneet. Joskus eläydyn soturikissojen klaanimaailmaan ja ajattelen niiden tavalla: esimerkiksi autot ovat hirviöitä ja autotie on ukkospolku. Kuvittelen omaksi huvikseni kirjojen tapahtumia eri paikkoihin, esimerkiksi kissojen leirin kuvittelin mummolan pihaan, Kukka kuvailee. Hänen mielestään lukemisesta on hyötyä. Koulunkäynti on helpompaa, jos osaa lukea sujuvasti. Jos lukeminen sujuu, osaa myös kirjoittaa tarinoita. Kirjat ovat inspiroineet, sillä hän on kirjoittanut tarinoita sekä koulussa että vapaa-ajalla. Kukalla on mukavia muistoja perheen lukuhetkistä. Kun olimme pieniä, isä makasi lastenhuoneen lattialla aina illalla ja luki meille satuja ja tarinoita. Nyt laitan illalla lukuvalon päälle ja luen itse.

8 8 Silta 1/2016 Svenska Barndaghemmet i Tammerfors -päiväkodin lapset Signe (vas.), Saga ja Emma esittelivät askartelutaitojaan piispa Björn Vikströmille.

9 SILTA 1/ ERILAISUUDEN SIETÄMÄTÖN KIPEYS TEKSTI: Pirjo Silveri KUVAT: Hannu Jukola Etninen tausta, kieli, mielipiteet tai seksuaalinen suuntautuminen yhdistävät, mutta myös erottavat ja satuttavat. Björn Vikström toivoo, ettei keskustelua käydä yli niiden ihmisten, joita asia koskee. Porvoon piispan äidinkieli on ruotsi, joten hän on lapsesta asti tottunut elämään vähemmistössä. Papin työ ja aktiivinen toiminta seurakunnassa on sekin joskus tuntunut vähemmistöasemalta. Sitä Vikström on saanut perustella niille, joille uskon näkyvä ilmaiseminen on vierasta. Joskus olen miettinyt, olisiko minusta tullut toisenlainen, jos en olisi aina kuulunut vähemmistöihin, joita olen tuntenut olevani velvollinen puolustamaan. Perimmäisistä kysymyksistä ja sisimmistä tunnoistaan jokainen puhuu luontevimmin kotikielellään. Huomasin tämän hyvin työskennellessäni yli 15 vuotta kappalaisena kaksikielisessä Kemiössä. Pystyin kyllä valmistelemaan saarnoja ja puheita, käymään jopa sielunhoidollisia keskusteluja suomeksi, mutta yleensä jäi vahva tunne, etten saanut kaikkia vivahteita mukaan. Kun ei ole oppinut uskonnollista kaanaankieltä suomeksi, sanomisissaan täytyy olla arkisen yksinkertainen. Se saattaa tavoittaa myös seurakuntapiireihin tottumattoman kuulijan, piispa pohtii. Monelle suomalaiselle sen toisen kotimaisen käyttö teettää työtä ja vaatii terästäytymistä. Onneksi se ei ole mahdotonta! Sitä paitsi kristinusko on aina levinnyt kääntämällä. Esimerkiksi islamissa Koraani on nimenomaan vanhaksi arabiaksi se ainoa oikea, kun kristittyjen perinteenä on ollut Raamatun kääntäminen eri kieliin. Tavallaan näin tehdään seurakunnissa yhä. Tulkitsemme kristillistä sanomaa omaan aikaamme. Pakko valita tie Björn Vikström johtaa evankelisluterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta sitä ainoaa, joka ei muodostu maantieteellisestä alueesta. Porvoon hiippakunnassa on 56 seurakuntaa, kaikki ruotsinkieliset ja enemmistöltään ruotsinkieliset. Joukossa on myös Tammerfors svenska församling. Sen 900 jäsentä ovat käytännössä kaksikielisiä ja tottuneita toimimaan suomeksi. Silti äidinkieli on heille tärkeä; ruotsi on rukouksen kieli, tunnekieli. Tampereen pienimmässä seurakunnassa piispa tunnistaa jotakin samaa kuin ulkosuomalaisten seurakunnissa: seurakunta on yhteyden ja identiteetin luoja. Vähemmistöasema tuo parhaimmillaan mutkattoman otteen, josta enemmistökin voisi ottaa oppia. Pienissä yhteisöissä ihmiset eivät odota työntekijöiden tekevän kaikkea. He ymmärtävät, että jos haluamme jotakin yhteistä, meidän on itse tartuttava toimeen. Tällainen ilmapiiri saisi levitä koko kirkkoon. Tulevaisuudessa yhä enemmän tapahtuu vapaaehtoisten voimin. Muutos on suuri, mutta näen monia positiivisia esimerkkejä. On puhuttu individualismista ja ihmisten haluttomuudesta sitoutua vuosiksi eteenpäin yhdistyksiin, luottamustehtäviin ja vastaaviin. Pakolaiskriisi on paljastanut suomalaisista uusia piirteitä. Monilla nuorilla ja keski-ikäisillä on ollut voimakas halu lähteä mukaan tekemään hyvää. Vikström muistuttaa, että turvapaikanhakijoiden parissa tehtävässä työssä kyse on pitkäjänteisestä ihmisten auttamisesta. Pitää välttää tilannetta, jossa alkuinnostuksen jälkeen into yhtäkkiä lopahtaa. Avuntarve todennäköisesti kestää vuosia. Siksi on tärkeää riittävästi tukea sekä seurakuntien työntekijöitä että vapaaehtoisia, ja mukaan on saatava uutta väkeä. Homma käy liian raskaaksi, jos se jää muutaman aktiivin harteille. Kysymys kristityn kirkon suhtautumisesta toisiin on ollut aina kristittyjen haasteena. Myötätunnon aallon rinnalla on toinen todellisuus. Siinä maailmassa viskellään polttopulloja vastaanottokeskuksiin ja singotaan suvakkisaatanoita nettikeskusteluihin. Viime aikoina suvaitsevainen on muuttunut melkein kirosanaksi. Toisinajattelijan kunnioitus unohtuu usein kirkollisessa keskustelussakin. Ilmiö ei ole uusi. Jo Raamatun aikana oli jännite erilaisuuden sietämisen ja vihaamisen välillä. Vanhassa testamentissa BJÖRN VIKSTRÖM Syntynyt 1963 Teologian tohtori, Åbo Akademi 2000 Porvoon hiippakunnan piispa 2009 Työskennellyt seurakuntapappina Hangossa ja Helsingissä sekä kappalaisena Kemiössä Usko on jättäytymistä Jumalan käsiin, ja luotan siihen, että hän muistaa minut kuolemanikin jälkeen. Israelin kansa on pieni vähemmistö, jonka tulevaisuus on monella tapaa uhattuna. Siitä syystä varmaan tuntuu niin tärkeältä pitää kiinni omasta identiteetistä. Muita mustamaalataan, koska israelilaisilla on huonoja kokemuksia naapurikansojen tavasta kohdella heitä. Uudessa testamentissa tilanne muuttuu, siellä painotetaan enemmän Jumalan rakkauden ja armon rajattomuutta. Vaarallista oli myös varhaiskirkossa. Ensimmäisiä kristittyjä vainottiin, he tunsivat olevansa pieni ryhmä vihamielisen maailman keskellä. Vastaava on jatkunut läpi kirkkojen historian. On useita ikäviä esimerkkejä muiden ihmisten ja ihmisryhmien kohtelusta, myös kristinuskon nimissä, alkaen juutalaisvainoista. Tämän perinnön kanssa olemme kamppailleet. Täysin vastakkainen perinne nousee vahvasti Jeesuksen kehotuksesta, kuinka meidän tulee rakastaa jopa vihollisiamme. Vikströmin mielestä vaikea kysymys on tarkoittanut tasapainoilua yhtäällä sen ajatuksen kanssa, että Jumala on kaikkien ihmisten luoja ja rakastaa kaikkia, ja toisaalla sen hyväksymistä, että on myös Jumalalle selkänsä kääntäviä ihmisiä, jotka tekevät toisilleen todella pahaa. Puoliso Maria Björkgren-Vikström, kouluyhteistyön ja rippikoulutyön asiantuntija kirkkohallituksessa Kolme aikuista lasta: Ylva, Axel ja Måns

10 10 Silta 1/2016 Kuuliaisuutta muutostoiveille Suomen piispat ovat aika ajoin yhdessä lausuneet painavan sanansa kirkolle keskeisestä asiasta. Viimeistään parisuhdelain yhteydessä on käynyt selväksi, että heillä on toisistaan poikkeavia ajatuksia. Voivatko piispat olla eri mieltä? Voivat. Kirkossa on kymmenen piispaa, eikä sovi olettaa, että kaikki ovat samaa mieltä. Totta kai pitää miettiä, mihin otamme kantaa julkisesti ja mistä keskustelemme keskenämme. Vikström muistuttaa, etteivät piispat aina ennenkään ole olleet yksituumaisia seksuaalietiikan ja perhe-elämän kysymyksissä. Näin kävi jo 1960-luvulla, kun Porvoon piispa Karl-Erik Forssell jätti allekirjoittamatta yhteisen paimenkirjeen. Miksi juuri tämä aihe on niin vaikea? Asia koskee meistä jokaista, olemme kaikki seksuaalisia olentoja. Toinen syy on kirkon pitkä perinne nähdä oma roolinsa moraalinvartijana ja -valvojana. On hyvä, kun yritetään tukea ihmisten yhteiselämää. Tätä työtä tehdään eri paikoissa ja tilanteissa, perheasianneuvonnassa, sielunhoidossa, rippikoulussakin. Samalla tulee kuitenkin pohtia, missä määrin pitää säilyttää sen yhteiskunnan arvot, jotka olivat vallalla silloin, kun Raamattu syntyi tai kun Luther ja reformaattorit elivät. Rajanveto on osoittautunut vaikeaksi. Raamatussa monessa kohtaa naisella on alisteinen asema. Vielä Lutherille oli selvää, että talon isäntä on ykkönen. Aina kirkon johdossa on ollut myös vastustajia, oli kyseessä sitten naisten äänioikeus, yliopisto-opiskelu tai toimiminen kanttorina, luottamushenkilönä, pappina. Vikströmin mielestä on tarkkaan puntaroitava, mikä Raamatun yhteiskunta- ja perhekuvauksessa ja ihanteissa on muuttumatonta ja mikä saattaa evankeliumin seurauksena muuttua. Molemmin puolin mielipiteelle haetaan tukea samasta Raamatusta. Niin rikas ja monivivahteinen kirja se on! Yksiselitteisiä vastauksia voi antaa ainoastaan sulkemalla silmänsä osalta todellisuutta. Parisuhdelaki astuu Suomessa voimaan keväällä Luterilainen kirkko päättää itse sen vaikutuksista toimintaansa. Nykylinjauksen mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen. Ratkaisee kirkko tulevan kantansa suuntaan tai toiseen, sukupuolivähemmistöt ovat keskellämme ja sateenkaariperheissä kasvaa lapsia. Sulkeeko kirkko silmänsä todellisuudelta? Keskustelua käydään aivan liian usein niiden pään ylitse, joita asia eniten koskettaa, huokaa Björn Vikström. Kyllä vahvimmat kokemukset ovat olleet juuri näiden ihmisten tai heidän omaistensa kertomuksia, miten heitä on kohdeltu ja mitä se on aiheuttanut. Tämä on tärkeä pointti, kun mietimme, miten jatkamme tästä eteenpäin kirkossa. Totta kai pitää kuulla myös niitä ryhmiä, jotka pelkäävät, että taas meiltä viedään jotakin, jos ja kun avioliitto muuttuu. Näinhän käy ainakin yhteiskunnassa. Vikström ehdotti jo kauan sitten, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan. Pitäisin järkevänä, jos avioliitto solmittaisiin viranomaisen edessä eli se katsottaisiin asiaksi, johon liittyvät tietyt juridiset velvoitteet ja sopimukset. Kirkko tarjoaisi sen jälkeen siunauksen, mahdollisuuden julistaa ja luvata keskinäistä rakkautta Jumalan kasvojen edessä. Toki tähän liittyy riskejä, kuten suuriin kulttuurisiin muutoksiin aina. Kirkolla on ollut tärkeä rooli kirkkohäissä, ja rippikouluun osallistumista on motivoitu kirkollisen vihkimisen mahdollisuudella. Pitää kuitenkin hyväksyä, että yhteiskunta on muuttunut. Pian elämme maailmassa, jossa samaa sukupuolta olevat saavat solmia avioliiton. Mitä kirkkona tarjoamme heille? Hyvään elämään kuuluu mielestäni muutoksia, uteliaisuutta ja yllätyksiä. On arvioitu, että kirkollista vihkimistä haluavia homopareja voisi Suomessa olla vuodessa 60. Viime aikoina seurakuntien jäsenet ovat solmineet vuosittain avioliittoa. Piispanpolku-kirjassa Porvoon piispa liputtaa uudistumisen puolesta. Emeritusarkkipiispa John Vikströmin poika Björn ei pelkää muutoksia, vaan uskoo kirkon pärjäävän nykyistä kevyemmällä rakenteella. Homoliittoasia on ajanut pattitilanteeseen. Molemmat laidat uhkaavat erolla, jos päätös on itselle epämieluisa. Tuleeko raju irtiotto vääjäämättä? Liikaa ei pidä ennakoida, samanlaisia uhkauksia oli silloin, kun naispappeudesta päätettiin. Vaara on silti ilmeinen, ja se on otettava vakavasti. Pitää myös kuunnella heitä, jotka kokevat kysymyksen niin vaikeaksi ja ratkaisevaksi, että ovat sen takia valmiita jättämään kirkon. Toivon, ettei näin käy, mutta jos käy, täytyy muuttuneessa tilanteessa löytää paras ratkaisu. Tilastoissa siviilivihkimiset ovat ohittaneet kirkollisen vihkimisen, iso osa aviopareista päätyy eroon, yhä useampi lapsi syntyy avoliittoon. Käytetäänkö aikaa ja voimia vääriin asioihin? Ehkä väärällä tavalla sinänsä tärkeään asiaan. Sitä on kehitelty pelkästään teoreettisena, dogmaattisena kysymyksenä muistamatta, että se koskee todellisia ihmisiä. Varsinainen haaste on, millä tavalla pystymme tukemaan kaikkia kirkon jäseniä siinä, että perheet pysyvät koossa. Uskon ydin on luopumista kaikesta varmuudesta. Epävarmassa maailmassa tarvitaan toivoa. Millainen on piispan taivas? Ohikiitäväksi hetkeksi Vikström häkeltyy, sitten hymy nousee silmiin asti. Parempi kuin ikinä pystyn ymmärtämään. Ne ovat vain kuvia, joita Raamattu esittää tai joita itse osaan kuvitella. Kristinuskossa kaikki palautuu lopulta toivoon. Että on olemassa tie pimeydestä valoon, kuoleman kautta elämään. Tätä viestiä on pidettävä esillä, tietoisena elämän raadollisuudesta, mutta periksi antamatta. Jumalalle kaikki on mahdollista. Ympäristöuhkien, sotakriisien ja kansainvaellusten keskellä meillä on toivo siitä, että Jumala auttaa ja kantaa vaikeuksien läpi. Kursivoidut sitaatit ovat Björn Vikströmin ajatuksia kirjassa Piispanpolku 10 (Toim. Jaakko Heinimäki, Kirjapaja 2015) Marraskuussa Björn Vikström toimitti Tampereen ruotsalaisessa seurakunnassa virkakautensa ensimmäisen piispantarkastuksen. Sitä isännöi kirkkoherra Kim Rantala. Fortsätt meningen: Som barn tänkte jag att jag ville bli busschaufför eller pilot När jag var ung planerade jag en karriär som handbollsspelare Mina närmaste har lärt mig glädjen i att diskutera, diskutera, diskutera...! Som biskop har jag förstått att det här uppdraget klarar jag inte utan Guds och goda arbetskamraters hjälp Att vara människa innebär att vara en medmänniska, som bryr sig, lyssnar och finns till för andra Ordets makt är störst när orden blir synliga i hur vi lever Min kyrka är en lång rad människor som håller Bibelns berättelser levande i sitt liv tillsammans. Lue lisää Björn Vikströmin ajatuksia suomeksi ja ruotsiksi: siltalehti.fi

11 SILTA 1/

12 12 SILTA 1/2016 Kirkkoväki on moninainen: yhdellä on ollut hyvä päivä ja toinen on ehkä juuri haudannut rakkaansa. Miten puhua kaikille? Eteläisen seurakunnan kirkkoherra Jussi Mäkinen haasteen edessä. Perinne, traditio, kannattelee, jos messua vietetään viisaasti, sanoo tutkija Anneli Vartiainen. Kaava kuljettaa suurta kertomusta aikojen halki Tutkija kaipaa myös arvokeskustelua Jos yhteisö on viisas, se siirtää perintöään rituaalin kautta, toteaa Anneli Vartiainen. Hän selvitti, millainen on kristillinen muistiyhteisö ja miten se ilmenee jumalanpalveluksessa. Kukaan ei muista peruskertomusta, jos yhteisö ei huolehdi siitä. TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola Vartiainen valitsi tutkimukseensa yhteisöllisen näkökulman, ja siksi keskeiseksi aineistoksi muotoutui messu. Myös hänen kirjansa Messu, yhteisö ja muistaminen on messun rakenteen mukainen johdantoineen sekä sana-, ehtoollis- ja päätösosineen. Tutkija myöntää, että sanoilla traditio ja rituaali on vähän homehtunut kaiku. Ilman sisältöä nämä sanat ovatkin tyhjiä. Mutta ne ovat viisaan yhteisön konsteja sille, että tietoa voidaan yhdessä kuljettaa halki aikojen. Jumalanpalveluksen ydin on siksi hyvä säilyttää, vaikka eri aikoina mukaan tuleekin tulkitsevia osia. Perinne on hieno rubiini, mutta se kuolee, jos ei tiedetä, mihin se liittyy. Sisältö on timantti. Kirkossa on haaste, että ihmiset tuntevat perinteen, ja sitä ihmiset eivät voi oppia muualla kuin yhteisössä. Tässä kirkolla on peiliin katsomisen paikka. Sen myöntää myös Harjun seurakunnan kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen: jokaisen sukupolven on evankelioitava seuraava sukupolvi, jotta tämä suostuisi toistamaan kertomusta. Kuinka meillä lapsi oppii sen maailman, joka meille on pyhintä, Järvinen huolehtii. Vartiainen pitää hyvänä asiana, että kirkolla on hyvin koulutettu henkilökunta. Kun seurakuntalaisista kuitenkin on tullut yhä enemmän asiakkaita, jää huomaamatta, että perinteen siirtäminen on kaikkien vastuulla. Messua vietetään eikä suoriteta Kehitysjohtaja Timo Takalalta on joskus kysytty, onko pastori niellyt liturgisen seipään. Mitä väliä sillä on, että joku istuu, kun pitäisi seistä. On monta tapaa hurrata Herralle, hän pohtii. Vartiaisen mielestä jumalanpalveluksen etenemisen tunteminen on kuitenkin osa perinteen ja rituaalien ymmärtämistä. Muoto ei puhuttele, vaan merkitys ja sisältö. Jos näkisin enkelin, kuten paimenet kedolla jouluna, minä ainakin nousisin seisomaan. Näin messussa tehdään kunniaa laulettaessa. Takana oleva kaava tuo turvallisuutta. Jäykkyys tulee siitä, jos messua ei vietetä vaan suoritetaan. Messukylän seurakunnan pastori Kaisa Yrjölä on toisilla linjoilla. Hänen mielestään on hyvä, että tarjolla on matalakirkollisempia vaihtoehtoja, joissa vuorovaikutus on tärkeässä osassa. Liturgiset laulut taas ovat keinotekoisia, kaukana arkitodellisuudesta. Molemmat pitävät kuitenkin hyvänä, että hengelliselle kokemukselle on tarjolla vaihtoehtoja. Uskonnon kieli on runollista ja vaikeaselkoista. Antiikin ajan maailmankuvan sovittaminen tähän päivään ja ydinviestien löytäminen ei ole helppoa. Sanoitukset ovat toisesta ajasta ja kulttuurista. On haaste, että niiden merkityksiä avataan täällä pohjolan perukoilla, Vartiainen sanoo. Jumalanpalveluksessa käytetään sekä runollista että käytännön kieltä. Molempia tutkijan mukaan kuitenkin tarvitaan: Messussa on selkeät paikat molemmille. Esimerkiksi ehtoollisrukous on perinteinen, mutta saarna ja esirukous haastavat monenlaiseen, tilanteen huomioivaan ilmaisuun. Vartiainen toivookin papeille lisää puheopetusta. Pastori Jukka-Pekka Ruusukallio Harjun seurakunnasta tukee näkemystä, sillä puhumisella on keskeinen osa messussa.

13 SILTA 1/ Kertomuksen siirtäminen haastaa puhumaan selvästi Kirkon ovella siirrytään arjesta pyhään. Viinikan kirkossa sisään tulijaa tervehtivät pyöreät pronssireliefit. Messujen radioimisesta vastatessaan Anneli Vartiainen oli kuullut toistettavan, että messu on seurakuntaelämän keskus ja yhteisöllisyyden ilmaus. Vasta ajatus uskonnollisesta muistiyhteisöstä sai tuon käsityksen avautumaan. Muistiyhteisöjen, kuten kirkon, tehtävänä on kuljettaa suurta kertomusta sukupolvelta toiselle. Keinoja ovat muun muassa kertominen, rituaalit ja juhlat. Vartiaisen tutkimuksessa Messu, yhteisö ja muistaminen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messu yhteisöllisen muistamisen tilana (Kirkon tutkimuskeskus 2015) on selvitetty, miten muistiyhteisön peruselementit ilmenevät messussa. Tulokset haastavat pohtimaan, osaako kirkko viestiä peruskertomustaan ymmärrettävästi, ja jos ei, mitä tulisi tehdä. Kirkon kieli etääntyy arkipäivästä. Messun kielen haasteet ovat Suomessa saaneet järjestämään esimerkiksi selkokielisen messun. Siinä käytetään arkikielestä tuttua sanastoa ja lyhyitä lauserakenteita. Anneli Vartiainen toimii kansliapäällikön erityisavustajana kirkkohallituksessa. Kalle Parkkinen Kuvat ja kertomukset kuuluvat muistamisen keinoihin. Tämä kuva on Viinikan kirkon kattomaalauksesta. Enkelihahmo on usein nähty symboli. Se esiintyy myös Viinikan kirkon ikkunan lyijylasimaalauksessa. Aika paljon vain olen. Tampereen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Kim Rantala työstään Tampereen seurakuntien tuore tunnettuustutkimus osoittaa, että jumalanpalveluksissa on onnistuttu hyvin, mutta niiden järjestämistä ihmiset eivät pidä kovin merkittävänä. Kirkossa käyminen on jäänyt konfirmaatiomessuihin ja joulukirkkoihin. Auttaisiko messujen monipuolistaminen? Takalan mielestä on tärkeää, millaista kirkkoon on tulla: käytännön apuvälineiden lisäksi tarvitaan henkiset invaluiskat. Tuleeko kirkossa kotoinen olo tai pyhyyden kokemus? Rippikoulu on mahdollisuus Järvisen mielestä messun eteen tehdään yllättävän vähän. Ne, jotka eivät osallistu, kustantavat messun niillekin, jotka kokoontuvat. Silloin ei yhteyttäkään löydy. Rippikoulu on hieno mahdollisuus, jonka mahdollisuudet ovat käyttämättä. Siinä jokainen tuo jumalanpalvelukseen ja konfirmaatioon panoksensa. Kun kysyin muutamilta rippikoululaisilta, mikä oli parasta, usea vastasi spontaanisti, että aamujumalanpalvelus. Kun pusikosta palataan normaaliin arkeen, mitä silloin hukataan? Vartiainen pohtii, jääkö jumalanpalveluksen merkitys perheiden ja sukujen muistiyhteisönä avautumatta. Ehkä ihmiset silti haluavat jäsentää kuuluvansa kristilliseen tai eurooppalaiseen kertomukseen. Tampereen seurakuntien konfirmaatiomessuihin osallistuu ihmistä vuodessa. Ne ovat kiireisten keski-ikäisten ja nuorten aikuisten messuja. Vartiaisen mukaan se, että kummit saavat oman roolin, on yksi tapa antaa seurakuntalaisille paikka messussa. Näin konfirmaatiosta kantaa kaari kastehetkeen. Takalan mielestä on menty paljon eteenpäin ja silti vielä askarrellaan sellaisten kysymysten parissa kuin että voiko sellainen kummi osallistua, joka ei kuuluu kirkkoon. Vartiainen huomauttaa, ettei voi tietää, kuinka moni konfirmaatiomessuun osallistuva liittyy takaisin kirkkoon. Nyt ovi käy molempiin suuntiin. Messu eläväksi, kaikki mukaan Järvinen kantaa huolta messun osien elävyydestä. Me-puhe väsyttää, eikä pidä puhua mitään sellaista, mikä ei merkitse mitään itselle. Pitäisi pitää huoli, ettei saarna toista fraaseja ja jankuta. Jos seurakuntalaiset eivät pysy mukana, vika ei ole heissä. Johdantosanat on avainjuttu, siihen pitää panna paukkuja, lisää Vartiainen. Saarnassa voi olla myös käsikirjoitettua hiljaisuutta. Hiljaisuus on voimakasta viestintää. Takala miettii, miten saada viestittyä historiallisen tarinan merkitys tähän päivään. Jumalanpalvelusuudistukset uhkaavat jäädä ulkonaisiksi, jos ei päästä lähemmäksi ihmisten arkea. Mitä syyllisyys merkitsee, onko mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä tai onko olemassa paikka, jossa arvomme on riippumaton pärjäämisestä; nämä ovat kristinuskon peruskysymyksiä. Hän muistuttaa sisällön merkityksestä. Jos mennään oppilauseisiin, niin suurin osa ei ymmärrä, mistä on kyse ja he Muistiyhteisö lujittaa yhteenkuuluvuuttaan rituaalien ja juhlien kautta. Rippikoulua on hyödynnetty vielä liian vähän perinteen siirtämisessä ja kertomuksen kuljettamisessa sukupolvelta toiselle. Messukylän kirkossa rippikoulutodistustaan haki viime keväänä muun muassa Oscar Rekola. ovat oikeassa! Haaste on miettiä pintaa syvemmälle. Tutkija sanoo, että saarnaajalla on paljon vapauksia. Seurakuntalainen on antanut vinkin: jospa joku puhuisi mun puolestani. Myös papin ajatukset voivat olla kiinnostavia. Pitää miettiä, miten mä tän ilmaisen, ja ottaa seurakuntalaiset mukaan. Käsikirja antaa siihen mahdollisuuden. Osallistamiseen pitää antaa paljon mahdollisuuksia, mutta ei yhtään pakkoa, Takala summaa. Kun Kim Rantala rupesi papiksi, hän mietti, eikö ensin ole saarnattava lakia, että kuulijat tulisivat synnintuntoon. Jotta ymmärtää valon, eikö taustalle tarvita varjo? Nuorena pappina hän sai kuulla, että nämä asiat eivät ole vielä pastorille valjenneet. Saarna on vastaus siihen, mitä olen kuullut viikon aikana. Aika paljon vain olen. Kävin pitkän saarnakurssin, ja se vahvisti ajatustani, että työtä on tehtävä omalla tyylillään ja persoonallaan. Olen saanut palautetta, että saarnoistani on tullut paljon armollisempia. Tietysti aina voi kehittyä esimerkiksi kielenkäytössä. Rantala kehottaa menemään sinne, missä seurakuntalainen sattuu olemaan ja aina löytyy juttukaveri. Hän on miettinyt papin roolia: Olenko saarnatessani Jumalan vai seurakunnan puolella? Vai ihmettelenkö yhdessä seurakunnan kanssa, mistä tässä on kysymys. Rippi, taakkojen jättämisen paikka? Vartiaisen tutkimuksen mukaan saarna on usein evankeliumitekstiä kertaavaa, mutta arvokeskustelua on vähän. Kun pappi tuntee kuulijansa, on helpompi ottaa heidät mukaan arvojen pohdintaan. Hänen mielestään myös kirkolla isona instituutiona on yhtä ja toista anteeksi pyydettävää. Se ei kuitenkaan juuri sanoita esimerkiksi aiheuttamaansa pahaa Synninpäästössähän vapautamme pahantekijän. Mutta minkä verran huomioidaan sitä, joka on tehnyt pahaa tai jolle on tehty pahaa? Haastan kirkkoa tunnustamaan omat syntinsä. Voisiko se olla sovinnonteko väärintekijän ja uhrin välillä ja vapautus molemmille? Yrjölä huomauttaa, että käsikirjatekstissä ei ole pakko pysyä. Usein ripissä jätän tyhjän tilan, jossa synnit saa tunnustaa hiljaa mielessä. Lopuksi, tuomiorovasti Olli Hallikainen siteeraa piispa emeritus Eero Huovista: Saarnan valmistelussa olisi hyvä ajatella seurakuntaa lämpimin ja rakkaudellisin ajatuksin.

14 14 Silta 1/2016 Hyvä tyyppi VERTAI- SUUDESTA VOIMAA Vuoden miestoimija -palkinnon saanut Aarre Alanen saa itse vertaistukea ja tekee vapaaehtoistyötä muiden omaishoitajien puolesta. Sydämen työtä vertaistuen voimin Aarre Alanen koki täydellisen elämänmuutoksen noin 16 vuotta sitten. Marjo-vaimo sai vakavan aivovamman ja Alasesta tuli puolisonsa omaishoitaja. Päätimme pojan kanssa, että hoidamme Marjon kotona. Tämä on sydämen työtä. Välillä olen toki väsynyt ja itken helpommin, mutta vaimo saa olla kotona niin kauan kuin jaksan, kertoo juuri 70 vuotta täyttänyt Alanen. Vertaistukea ja voimia mies saa muilta omaishoitajilta. Alanen on yksi Pirkanmaan Omaishoitajat -yhdistyksen Pionin perustajajäsenistä ja nykyisin myös puheenjohtaja. Pionissa on mahtava tekemisen meininki ja se on ollut minulle todellinen henkireikä. Marraskuussa Aarre Alanen palkittiin Vuoden miestoimija -palkinnolla, jonka myöntää Miesten Tampere -verkosto. Perusteluiden mukaan Alanen on vaativan hoitotyönsä ohella ollut aktiivinen ja innostava puheenjohtaja sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Lisäksi hän on antanut kasvot miehelle omaishoitajana. Tunnustus tuli täysin puskasta, mutta lämmitti todella sydäntä, hymyilee mies. Alasen, muiden vapaaehtoisten sekä työntekijöiden aherrus Pionissa on tuottanut tulosta, sillä jäsenmäärä on viime vuosina kasvanut. Pirkanmaan yhdistys on nykyisin yksi Suomen suurimmista. Pioni tunnetaan järjestönä, joka on verkostoitunut monipuolisesti eri toimijoiden kanssa. Tukijoukkoihin kuuluu myös Tampereen seurakunnat, joka järjestää esimerkiksi virkistyspäiviä omaishoitajille. Helmikuussa yhdistys osallistuu Itä-Suomen yliopiston hankkeeseen, joka tutkii omaishoitajien yksinäisyyttä. Pioni poikkeaa muista yhdistyksistä myös miesjäsenten runsaudessa. Jäsenistä lähes puolet on miehiä ja hallituksessa heitä on jopa enemmistö. Tarve omaishoitajina toimivien miesten mukaan saamiseen on varmasti olemassa koko maassa. Meillä on onnistuttu saamaan äijiä mukaan mieshankkeen ansiosta, kiittää Alanen. Tampereella on noin 1200 omaishoitajaa. Suomessa heitä arvioidaan olevan noin , joista laitoshoitoa korvaavia omaishoitajia on noin Omaishoidon tukea heistä saa noin Omaishoitajien tilanne on edelleen huono ja kaikesta saa yleensä vääntää kättä. Lisäksi omaishoitajat ovat maassamme eriarvoisessa asemassa, sillä tuen saaminen ja määrä vaihtelevat asuinkunnan mukaan, valaisee Alanen. Tampereella tilanne on hyvä, kun taas Ylöjärvellä, Kangasalla ja Akaassa tukea joutuu tällä hetkellä jonottamaan. Yhdistyksen väki on pettynyt, sillä omaishoidon lain uudistaminen ei toteudu tällä hallituskaudella. Tutkimusten mukaan omaishoitajat säästävät tällä hetkellä valtiolle hoitokuluista kolme miljardia euroa. Vaikka etuja parannettaisiin, säästöä jäisi edelleen 1,5 miljardia, laskee Alanen. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola

15 SILTA 1/ ISO KIRJA KASVAA TEKSTI: Pirjo Silveri SAARNAVUORO Viikuna esiintyy ensin Raamattua voi lukea monenlaisten silmälasien läpi. Jo alkulehdillä tulevat tutuksi suuren puutarhurin istutukset. Ensimmäisenä mainittu kasvi on paratiisin viikuna. Syntiinlankeemuksen jälkeen se esiintyy monta kertaa myöhemminkin. Tällä palstalla tehdään löytöretkiä Raamatun viheriöivään ja kukoistavaan maailmaan, kuihtuvaankin. Puihin, kukkiin ja hedelmiin liittyy paljon vertauskuvallisuutta, ja opetuksissaan Jeesus itse käytti paljon luonnonläheisiä vertauksia. Suhteessa Jumalaan ihminen on kuin kasvi, joka tuottaa hyvää tai huonoa hedelmää. Kukkasen lakastuminen muistuttaa maisen elämän katoavaisuudesta. Raamatussa nimeltä mainituista noin 130 kasvilajista osa viihtyy vain meitä etelämpänä, muutamat kymmenet pärjäävät Pohjolan maaperässä ja ilmastossa. Viikunapuu ei menesty, mutta sen sukulaisia, fiikuksia, komeilee huonekasvina monessa suomalaiskodissa. Mehevä, sokeripitoinen viikuna sisältää runsaasti kivennäisaineita ja kalsiumia. Violettiin tai vihertävänkellertävään vivahtavia hedelmiä kuivataan ja säilötään, niistä puristetaan litteitä kakkuja, ja niitä syödään tuoreena. Kautta aikojen kasveja on käytetty monipuolisesti ruokien raaka-aineena tai mausteena, lisäksi niitä on hyödynnetty lääkkeenä ja uskonnollisissa toimituksissa. Esimerkiksi viikunapuun maitiaisnesteellä ja itse hedelmilläkin uskottiin olevan hoitava vaikutus etenkin ihosairauksiin. Vanhassa testamentissa paiseen päälle pantu viikunakakku paransi vaivan. Suomen kirjakielen vanhimmat kasvinimet ovat Mikael Agricolan 1500-luvun teoksissa. Agricola kirjoittaa myös viikunasta. Hänen tekstissään Aadam ja Eeva peittävät alastomuutensa tekemällä puun lehdistä itselleen suomalaiseen tapaan vihdat: Niin heidän molempain silmät aukenivat ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillensä vihtat. Tarkka raamatunlukija huomaa tai tietää, että tekstit puhuvat kahdesta eri viikunalajista. Paratiisissa kasvoi aitoviikuna (Ficus carica), Agricolan fiikunaksi nimittämä. Se kuuluu Välimeren alueen vanhimpiin puutarhakasveihin. Jerikossa viikunaa on löydetty 7000 vuotta vanhoista kulttuurikerrostumista. Koska kuivatut hedelmät säilyvät pitkään, niitä on ollut helppo kuljettaa pitkiäkin matkoja, eväänä tai kauppatavarana. Viikunoiden siemeniä on löydetty runsaasti esimerkiksi Turun keskiaikaisista kaivauskerroksista. Raamatun toinen viikuna on sykomori (Ficus sycomorus), Agricolalle villiviikuna. Lukijalta Kiitos erilaisista joululauluista! Cesar Alexanian Olin Hervannan kirkossa kuuntelemassa Tarvo Laakson ja Starwarsin Heviä joulua -konserttia. Kirkkoon oli saapunut kuulijoita vauvasta vaariin, mikä kertoo myös artistin suosiosta. Kokemus oli tajunnan räjäyttävä: vanhat tutut, hartaatkin joululaulut oli sovitettu raskaaseen rockiin. Kokemus oli ikimuistettava. Rytmiä rakastavana ihmisenä nautin sovituksista, tutut joululaulut saivat svengaavan tahdin, joka ei mielestäni mitenkään sotinut laulujen perimmäistä sanomaa vastaan. Tuttuja joululauluja oli hauska laulaa loistavasti soittavan bändin säestyksellä. Todella erilaista ja mieleenpainuvaa. Sirpa Putous oli pohjanoteeraus MTV3:n Putous-ohjelmassa nähtiin rimanalitus Ensimmäisenä adventtina koin ohjelman jumalanpilkaksi tai uskonrauhan rikkomiseksi Jeesuksen toisesta tulemisesta. Ohutkuorisia viikunoita saa nykyään tuoreena myös Suomessa. Happamanmakeat hedelmät maistuvat sinällään sekä ovat trendikkäitä ainesosia salaateissa, jälkiruoissa ja leivonnaisissa tai hillona juustojen seurassa. Sakkeus oli pieni mies, pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, jotta Jeesuksen näkisi, riimittelee vanha lastenlaulu. Siinä ja Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 19:1 10) kerrotaan, kuinka lyhytkasvuinen Sakkeus kiipesi puuhun nähdäkseen paremmin ohi kulkevan Jeesuksen. Kuvaus on helppo ymmärtää, koska villiviikuna alkaa haaraantua jo matalalta ja oksat ojentuvat vaakasuoraan rungosta. Jeesus kehotti ottamaan oppia viikunapuusta, jonka lehtien puhkeaminen ennakoi kesää. Siitä voi katsoa myös täyttyneitä ajan merkkejä, jotka viittaavat Ihmisen pojan paluuseen. (Matt. 24:32). Sanonta istua viikunapuun alla kuvaa auvoisaa olotilaa. Näin viikuna kytkeytyy myös unelmaan rauhasta: saada turvallisesti ja levollisesti istua oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, ketään pelkäämättä. (1. Kun. 5:5, Miika 4:4) Tällä palstalla tehdään löytöretkiä Raamatun rikkaaseen kasvillisuuteen. Lue aiheesta lisää: siltalehti.fi Kuka tällaista odottaa ja haluaa, vielä alkuillasta perheiden katseluaikana? Surullista! Vielä on kuitenkin katsojia, joita tällainen ei viihdytä vaan häiritsee. Halutaanko tällaisesta tavanomaista? Eikö millään ole enää väliä? Olisiko syytteen paikka? Kuka tietää? Uusinnat ovat verkossa, MTV3:n Katsomossa. Voit myös laittaa Googleen: MTV3 Katsomo Putous Tässä jälleen on ongelma, joka näyttää ryöstäytyvän käsistä, jos kukaan ei tee mitään. Näitä tulee aina lisää ja lisää. Reijo Virtanen Eläkeläinen Jouni Heiskanen Harjun seurakuntapastori Tesoman lähikirkko Iloa vai pelkoa? Loppiaisen saarnatekstinä on Matt 2:1 12. Itämaan tietäjien saapuminen vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta katsomaan on meille tuttu juttu. Näin kuvaelman taas alakoulun joulujuhlassa. Saunapyyhkeestä tehtyihin turbaaneihin pukeutuneet tietäjät toivat värikkäitä lahjoja Jeesukselle ja kumarsivat häntä. He tulivat siinä heti saunatakkisten paimenten jälkeen. Taitaa olla aika tuttu kertomus suomalaisille. Tulipa tekstin äärellä mieleen yksi vitsikin, mutta täytyy harkita voiko sitä sitten kirkossa kertoa. Vieraasta maasta tietäjät tulivat, idästä. Jotakin ajankohtaista ja tuttua tässä on. Betlehemistä katsoen idästä löytyy meillekin uutisista tuttuja maita: Syyria, Irak, Iran ja Afganistan. Näiltä seuduilta on tultu länteen, Eurooppaan ja jopa tänne Suomeen. Herodes suhtautui epäluuloisesti tietäjiin. Miten me suhtaudumme nykyään maahamme tuleviin? Tai miten suhtaudumme ylipäätään outoihin ja erilaisiin ihmisiin!? Olisiko meillä oppimista kaukaa tulleiden tietäjien asenteesta? He tulivat osoittamaan kunnioitusta! Joskus tuntuu, että maatamme vaivaa kunnioitusvaje. Arvostuksen ja kunnioittamisen osoittamiseen ei tarvita välttämättä rahaa, mutta sitäkin enemmän asennetta. Tietäjille tähti oli mahdollisuus, uusia mahdollisuuksia avaava lupaus. Tietäjät ihan maahan heittäytyen kumarsivat lasta, siis Jeesusta, kuningasta. Siinä oli asennetta. Sen lisäksi siinä oli pyhän tajua. He osasivat käyttäytyä. Miten kunnioitat Jeesusta? Vai kunnioitatko mitenkään? Mitäpä jos aloittaisimme jokaisen aamumme Jeesusta kiittäen, kunnioittaen ja ylistäen. Ihan siinä vielä sängyssä tai sängyn laidalla ennen kuin päivän huolet ja uutiset valtaavat mielen. Antaisiko se asennetta päivään? Jeesus on ikuinen uutinen. Vielä jäin miettimään ilon ja pelon suhdetta tässä kertomuksessa. Tietäjät valtasi ilo, kun he näkivät tähden. Herodeksen valtasi pelko, kun hän kohtasi tietäjät. Tietäjille tähti oli mahdollisuus, uusia mahdollisuuksia avaava lupaus. Herodekselle tuo sama merkki oli uhka ja pelon aihe. Mikä siihen auttaa, jos pelko uhkaa voittaa ilon elämässä? Siihen yritän jotakin vastausta löytää saarnassani. En vielä paljasta mitä on mielessä. Tervetuloa kuuntelemaan saarnaa Pispalan kirkkoon. Tai voi sitä kuunnella suorana myös Pispalan radion taajuudellakin. Jouni Heiskanen saarnaa loppiaisena klo 11 Pispalan kirkossa. Messu radioidaan suorana Pispalan Radiossa taajuudella 99,5 MHz ja verkossa: pispalanradio.fi. Hannu Jukola

16 16 SILTA 1/2016 TIESITKÖ KUVITUS: Hanna Koivumäki KOLUMNI Simo Lahtinen Työtätekevä eläkeläinen, valtiotieteen lisensiaatti ja sydämeltään parantumaton humanisti Hannu Jukola Kiusattua lasta tulee kuunnella ja puuttua tilanteeseen, sillä pitkittynyt kiusaaminen murentaa itsetuntoa. Janna Satri on kirjoittanut kirjoja ja luennoinut herkkyydestä ja kiusaamisesta perehdyttyään aiheeseen omien kokemustensa takia. Koulukiusaamista torjuttava Koulukiusaamiseen pitää puuttua varhaisessa vaiheessa, muuten se pitkittyy ja pahenee. Kiusaaminen heikentää kiusatun itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja, hän voi jäädä ryhmän ulkopuolelle ja yksin. Herkät lapset voivat joutua kiusatuiksi, koska he eivät osaa puolustautua. Kiusaaminen aiheuttaa häpeää ja pelkoja, jotka voivat estää siitä kertomisen. Myös ryhmän säännöt kieltävät kantelemisen. Kun kiusattu uskaltaa kertoa asiasta, häntä tulee kuunnella ja tehdä kiusaajille selväksi, että kiusaaminen täytyy lopettaa. Lisäksi tulee seurata, ettei se jatku tai ala kohdistua uuteen uhriin. Janna Satrin kirja Herkkyys ja kiusaaminen ilmestyi syyskuussa. Hän on vasta aikuisena tunnistanut olevansa erityisherkkä ihminen, ja joutui ujona kiusatuksi koulussa. Kiusaaminen alkoi heti ensimmäisellä luokalla, kun kaksi poikaa töni ja nimitteli minua. He saivat helposti minut itkemään. Kerroin opettajalle kiusaamisesta ja hän huomautti siitä pojille, mutta kiusaaminen jatkui. Toisella luokalla tuli uusi opettaja, ja luokan ilmapiiri muuttui. Minua ei enää kiusattu fyysisesti, mutta pojat aukoivat päätään edelleen, Satri muistelee. SILTA siltalehti.fi 3. vuosikerta Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p , toimitussihteeri Asta Kettunen, p , s-posti: ja Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, Tampere. Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p , Satri ei kertonut vanhemmilleen kiusaamisesta. Hän päätteli, että kiusaamisesta ei kannata puhua, koska siihen ei puututa koulussakaan. Jälkeenpäin ajatellen avuttomuus oli huonoin tapa toimia siinä tilanteessa. Parempi on käskeä kiusaajia lopettamaan ja suhtautua itse välinpitämättömästi, mutta arka lapsi ei pysty sellaiseen ilman apua, Satri sanoo. On vaikea sanoa, milloin kiusaaminen päättyi, koska sitä ei tunnustettu olevan olemassakaan, vaan tilannetta pidettiin normaalina. Kiusaamisesta kannattaa kertoa aikuisille Haluan sanoa kiusatulle: kerro kiusaamisesta vanhemmille, opettajalle, muulle turvalliselle aikuiselle tai kavereille. Älä jää yksin. Kiusaaminen ei ole omaa huonoutta, eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä tai häpeää. Jos et pääse kokemuksesta yli, pyydä apua terapeutilta, Satri neuvoo. Kiusaamisen kokemus voi auttaa tekemään elämässä jotain uutta, vaikka taidetta. Kokemuksista voi kirjoittaa ja heittää paperit pois, näin saa purettua tunteita. Kiusattu voi kuitenkin oppia kätkemään tunteensa niin, ettei enää pysty itkemään. Kiusaamisen ennaltaehkäisyn pitää kuulua koulun käytäntöihin ja siihen tehdään valmis suunnitelma. KiVakoulu-ohjelma tarvitsee toimiakseen johdon tuen ja vapaaehtoisesti tehtäviin valitut henkilöt, joilla on motivaatio, taito ja auktoriteetti puuttua kiusaamiseen. Kiusattu lapsi tai nuori tarvitsee kuuntelua ja tukea myös kotona ja hänen itseluottamustaan tulee vahvistaa. Herkkää lasta voi auttaa ymmärtämään omaa herkkyyttään. Itseluottamusta antaa sopiva harrastusryhmä, kuten taide tai musiikki, josta löytyy samanhenkisiä kavereita. Lapselle tulee kokemus siitä, että saa olla oma itsensä, eikä hänen tarvitse miellyttää muita tai puolustaa itseään. Kristilliset arvot yhteisöllisyys, tasa-arvo ja kunnioitus luovat ilmapiirin, jossa herkänkin on hyvä olla. Pirjo Lääperi Ei kiusata -yhdistyksen Tampereen seudun alueryhmä: eikiusata.fi KURSSI Janna Satri pitää kurssin aiheesta Herkkyys ja kiusaaminen Sampolassa tiistaina 2. helmikuuta kello Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p , Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: p: Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p Taitto: Kotimaa Oy Painosmäärä: kpl Paino: Alma Manu, Tampere ISSN: ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu), Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 3.2., aineisto mennessä, ke 2.3. aineisto mennessä TVA, YVA, SVA ja IVA Lyhenteet tiivistävät keskustelua. Asiaan vihkiytymättömälle ne laskevat sumuverhon silmien eteen. Otsikon lyhenteet voidaan liittää hallituksen kaavaileman lainsäädännön arviointineuvoston työsarkaan. Ne on syytä kytkeä mihin tahansa päätöksentekoon, myös kirkon piirissä tapahtuvaan. TVA Taloudellisten vaikutusten arviointi on perinteisin tapa arvioida päätösten vaikutuksia yhteiskunnan, kunnan ja yrityksen tasolla. Numeerispohjaisena se on helpoin arviointi. Vaarana on mitata vain mitattavissa olevia, välittömiä vaikutuksia, oheis- ja pitemmän ajan seuraukset unohtaen. YVA Ympäristövaikutusten arvioinnit ovat olleet jo kauan käytäntöjä liki kaikilla päätöksenteon areenoilla. Ekosysteemit ovat usein taloudellisia mekanismeja monisyisempiä. Näin ympäristövaikutusten arvioinnin vaikeusasteet kasvavat. Ilmastonmuutos ihmiskunnan kohtalonkysymyksenä perustelee ympäristöarvioiden välttämättömyyttä. Mitkä ovat yhteiskunnallisen päätöksenteon inhimilliset kustannukset? SVA Sosiaalisten vaikutusten arviointi on arviointiperheen uudempia tulokkaita, eikä säädöspohjaista YVA:n tapaan. Miten päätökset vaikuttavat kohteena oleviin sosiaalisiin ilmiöihin, yhteisöihin? Kuopion torin toiminta keskeytettiin sen alisten parkkiluolien rakentamisen ajaksi. Samalla keskeytettiin torin vuosikymmeninä, -satoinakin rakentunut sosiaalinen elämä. Sen elvyttäminen uudelleen avatulle torille ei sujunutkaan kuin keskeytystä ei olisi ollutkaan. IVA Jo edellisvuosituhannella haikailin yhteiskunnallisissa kannanotoissani vaikutusarviointien vitjaan inhimillisten vaikutusten arviointia. Miten päätökset vaikuttavat yksittäisten ihmisten, perheiden elämään? Mitkä ovat yhteiskunnallisen päätöksenteon inhimilliset kustannukset? Nyttemmin IVA tunnetaan ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointina. Se tekee tuloaan kunnalliseen päätöksentekoonkin. IVA:n alakäsitteitä ovat muun muassa terveysvaikutusten tai lapsivaikutusten arviointi. Lyhenneketju TVA:sta IVA:an on tullut päätöksentekoon ajallisesti peräkkäisinä vaiheina. Tiukan talousajattelun mukaan niiden painoarvokin saattaa olla laskeva? Mieleni tekisi toisin-ajattelija Juudaksen tavoin (Joh. 12:1 8) kuitenkin kääntää nämäkin asiat ylösalaisin. Nostaisin ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin keskeisimmäksi arviointilajiksi, ainakin seurakuntien päätöksenteossa ja organisaatiouudistuksissa. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista taloudellisten vaikutusten arviointikin saa mittakaavaa ja perspektiiviä. IVA:n paras arviointikriteeri on tuttu Kultainen sääntö: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt. 7:12) Kommentoi kolumnia ja lue kolumnistin esittely: siltalehti.fi

17 Silta 1/ Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Kalevan puistotie 17 p. (03) JUHLAKESKUS Kun on aihetta juhlaan... muistotilaisuudet perhejuhlat ristiäiset Kalevan puistotie 7, TAMPERE, p sähköposti: Psykoterapiaryhmä naisille alkaa Tampereella maaliskuun alussa. Lisätietoja: Arja Hämäläinen, puh Yliopistonkatu 60 A Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. siltalehti.fi Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h Kauppakatu 12 p. (03) Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Pitopalvelua myös haluamiinne tiloihin Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Rongankatu 2, Tampere, puh Ammattilaiset palvelevat Asianajotoimisto Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere p. (03) oikeudenkäynnit - testamentit, perunkirjoitukset - avioehtosopimukset - lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus Psykoterapiapalvelut i i i i i Tarja Keskinen psykoterapeutti (Valvira, Kela) psyk.sairaanhoitaja, diakonissa Puh s-posti: i i ajanvaraus@tarjakeskinen.fi i i i i i Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Lordos-selkälauta 95 Tilaa tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere i i i i Kiinteistö- ja lakipalvelut Lakimiehemme ja kiinteistönvälittäjämme palvelevat teitä: perunkirjoituksissa asuntojen myynnissä testamenteissa ositussopimuksissa Laki ja kiinteistönvälityspalveluita elämän jokaiseen hetkeen Asiointipalvelua Lakiasiainpalvelut ammattitaidolla ja luotettavasti Perukirjat, testamentit, avioehdot, kauppakirjat, edunvalvontavaltuutukset ym. Kohtuuhintaisesti. Tapaamiset asiakkaan luona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Katso lisää asiointipalvelupekkavaltonen.fi Asiointipalvelu Pekka Valtonen info@asiointipalvelupekkavaltonen.fi Puh Pinninkatu A 19 Tampere Jalkahoidot Jalkahoito kotikäyntinä 50 (Teisko + 5 ) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Satu laurell p Asianajajan palvelut Hämeenkatu 3 A 6, Tampere puh Täyden palvelun asianajotoimisto Tampereella Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja Kotiapu Petran Kotiapu Henkilökohtainen hoiva Siivous, pyykit, ruuanlaitto, asioinnit 32 /h + alv 24% Kysy myös alv:ton apu ja kotitalousvähennys Soita Hoivapalvelut KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Meesakatu 2, Lielahti p Silta elää tavallisen tamperelaisen arjessa - ihmisläheisesti. Kaihtimet Säle-, rulla- ja puukaihtimet Terassi- ja ikkunamarkiisit Pimennys- ja paneeliverhot Taite- ja peiliovet Parvekekaihtimet ja pystylamellit Luxaflex-sisustuskaihtimet SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU Kaihdin Sampo Sammonkatu 18, TRE (03) , ks@ kaihdinsampo.fi Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) myös liikeajan jälkeen ark hautaustoimisto.moisio@kolumbus.fi KOULUTORI klo 9-16 Mukana jo yli 100 yritystä, yhteisöä ja oppilaitosta OMA TYÖ, OMA RAHA, OMA ELÄMÄ Varaa paikka rekrytori.fi Medialiike

18 18 Silta 1/2016 Toisinajattelijoiden demonisointi on saatanallista Hyvän ja pahan rintamalinja ei kulje ihmisten välitse, vaan heidän lävitseen, sanoo uuden kirjan julkaissut Torsti Lehtinen. Torsti Lehtinen on julkaissut viime vuosina kirjan per vuosi, ja lisää on tulossa. teksti ja kuva: Teemu Järventie Ei minusta ole tullut kunnon kristittyä, mutta yritän olla armollinen itselleni. Olen kuin kaatopaikalta löydetty ikoni, kirjoittaa Torsti Lehtinen tuoreessa kirjassaan Multaisen iän kerho (Basam Books 2015). Millainen se kunnon kristitty on, Torsti Lehtinen? Kunnon kristityllä on taipumus määritellä itsensä sekä Jumala, joka on minulle suuri mysteeri, kuten minä itsekin olen mysteeri itselleni. Kun tajuamme kuinka suuri mysteeri Jumala on, niin vapisemme hänen edessään. Juuri tämä oivallus tekee meistä sisaria ja veljiä, ja tämä on aika ihana lähtökohta, Lehtinen sanoo Ravintola Kolmosessa Kolmannella linjalla. Olemme Helsingin Kalliossa, Lehtisen sydänmailla. Täällä hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, johon kuului omien silmien edessä kuollut morfiiniriippuvainen isä, kuritushuoneeseen vuosiksi tuomittu äiti, lestinheitto, vuosia kestänyt huostaanotto, tappelut, jengit ja pari vankilatuomiota. Lehtinen tietää, mitä syrjäytyminen ja vähäosaisuus tarkoittavat. Jatka virkettä... Minua suututtaa eniten silloin kun lapsille tehdään pahaa. Minulle tuottaa eniten iloa vapaus. Olut on parhaimmillaan helteisenä päivänä Ateenassa Akropoliin rinteellä. Suurin heikkouteni on epämusikaalisuus. Minulla on loistava lauluääni, mutta en osaa laulaa. Suurin vahvuuteni on peräänantamattomuus. Lempiraamatunkohtani on Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. (1. Kor. 8:2.) Hän jos kuka olisi sopiva mies kiistelemään oikeasta kristinopin tulkinnasta laajan sivistyneisyytensä vuoksi. Multaisen iän kerhossa hän kirjoittaa, kuinka on turha kiistellä sellaisesta, mihin ymmärryksemme ei yllä. Minua tympäisee loputon puhe Jumalasta ja hänen tahdostaan. Keitä me olemme sanomaan Jumalasta mitään? Me voimme vain ikävöidä häntä. Kaipauksen, odottamisen ja toivomisen tilassa olemme parhaimmillamme, emme totuuden omistajina. Mustetahran ympärille perustetaan tiedekunta Opinkappaleista kiistelemisen turhuutta kuvaa Lehtisen mukaan hyvin Søren Kierkegaardin kertomus nuoresta naisesta, joka antaa kirjeessä rakastetulleen ohjeet siitä, mitä pitää tehdä hänen poissa ollessaan. Ohjeita on kymmenen, mutta kymmenes ohje on mustetahran tahrima, joten siitä ei saa selvää. Mies kysyy naapuriltaan eikä saa selkoa, ei edes koko talon kaikilta asukkailta. Lopulta perustetaan teologinen tiedekunta selvittämään, mitä mustetahran alla lukee, ja kaikki yhdeksän selkeästi annettua tehtävää jäävät tekemättä. Kuten jää se kymmeneskin, sillä mustetarhan arvoituksesta ei päästä koskaan yksimielisyyteen. Siinä jää Jeesuksen tärkein ohje toteutumatta: Rakasta Jumalaa yli kaiken sekä lähimmäistäsi kuin itseäsi. Torsti Lehtisen teologian mukaan sen, minkä ihminen pystyy Jumalasta ilmaisemaan, hän ilmaisee koko elämällään. Jokainen teko, jonka toiselle teen, todistaa uskostani ja epäuskostani, toivostani ja epätoivostani, rakkaudesta ja rakkaudettomuudestani. Ei minun tarvitse jakaa mitään traktaatteja, uskontodistuksia, kadunkulmassa. Olen itse traktaatti. Keitä me olemme sanomaan Jumalasta mitään? Vaikka yhteisöt syntyvät negaatioiden kautta, kuten esimerkiksi naispappeutta vastustamaan perustettu Paavalin synodi, ei me nuo toiset -ajattelun pitäisi kuulua Lehtisen mielestä kenenkään elämään. Tämä pohjaa hyvä paha -ajatteluun, joka seurauksena ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin. Ikävä juttu, sillä hyvän ja pahan rintamalinja ei kulje ihmisten välitse, vaan heidän lävitseen. Kautta ihmiskunnan historian uskonnolliset ja poliittiset toisinajattelijat on pyritty demonisoimaan, poistamaan Jumalan valittujen joukosta. Tuskin mikään muu ajattelumalli on saanut maailmassa niin paljon pahaa aikaan kuin ihmisten yksioikoinen jaottelu hyviin ja pahoihin. Tällaisen rajanvedon ottaminen omiin käsiinsä on saatanallisinta, mihin ihminen voi ylipäänsä ryhtyä. Torsti Vihtori Lehtinen Syntynyt 1942 Helsingin Kalliossa Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta Kymmeniä romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, käännöksiä, esseitä Seuraavia kirjoja ovat muun muassa Taiteen teologia ja filosofia sekä Vuosituhantinen rakkaus, joka kertoo maailmanhistorian mielenkiintoisimmista rakkaustarinoista Jumalan mies ja suuri syntinen Rauhan rauhattomuutensa kanssa tehnyt levoton kulkija, entinen linnakundi ja kirjailija, filosofi, suomentaja, Suomen johtava Søren Kierkegaard -asiantuntija Torsti Lehtinen on myös työn sankari. Vajaassa vuodessa hän on julkaissut kaikkien muiden töidensä ohessa kaksi kirjaa. Vuonna 1942 syntynyt Lehtinen julkaisi esikoisensa vasta nelikymppisenä, mutta sen jälkeen on tekstiä virrannut kuin vettä Tammerkoskessa: proosaa, runoja, lehtijuttuja, näytelmiä ja ties mitä. Kainin merkki on niin rajua itsensä henkisesti alastomaksi riisumista ja raadollista paljastusta täynnä, että lukijaa alkaa melkein nolottaa. Väliin tuntuu, että tunnustuskirjallisuuden standardin luonut alan pioneeri kirkkoisä Augustinus olisi melkein kateellinen tätä lukiessaan. Kerronta Kainin merkissä on katkelmallinen: Henkisen alastomuuden seura kokoontuu yölliseen istuntoonsa, ja tilaisuuden vetäjä näyttää power point -esityksinä katkelmia päähenkilön syntiä sikisevästä elämästä. Erityisen väkeväksi lukukokemuksen tekee se, että kaiken pitäisi olla totta. Jos on, niin melkoisen elämän on Lehtinen elänyt. Tuorein kirja, Syntiset saarnat, edustaa kadonneeksi luulemaani lajia: hyvin karnevalistista esseistiikkaa. Kirjoitustyyli on riehakas, moniarvoinen ja ilakoiva. Joku voisi sanoa sitä jopa rienaavaksi, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Pilke silmäkulmassa Lehtinen väliin hoippuu humalassa, väliin kävelee rinta rottingilla Kalliosta Intiaan, unessa silmät auki ja valveilla silmät kiinni. Syntiset saarnat paljastaa Lehtisen myös mystikoksi. Ainakin siinä mielessä, että ensin hän sanoo jotain tärkeää, ja seuraavassa lauseessa kumoaa juuri sanomansa. Aivan kuten keskiaikainen mystikko Mestari Eckhart: Ihmisenä oleminen on Eckhartin mukaan paradoksi: hänen tulee saavuttaa se, mitä hän ikuisesti jo on. Eckhartin ajattelukin on paradoksaalista: hän sekä esittää Jumalaa koskevia väitteitä että kieltää esittämänsä väitteet. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, hän vielä kyseenalaistaa molemmat väitteet. Mestari näyttää, kuinka Jumala on käsitteiden ja luodun ymmärryksen tuolla puolen, ikuisuudessa. Lehtinen on aivan samoilla linjoilla. Ilmiselvä Jumalan mies. Teemu Järventie Torsti Lehtinen: Kainin merkki. 318 sivua. Arktinen Banaani Syntiset saarnat. 184 sivua. Arktinen Banaani 2014.

19 SILTA 1/ Imre Makoveczin kirkot esillä Unkarilainen arkkitehti Imre Makovecz ( ) on orgaanisen arkkitehtuurin merkittävin edustaja. Hänen suunnittelemansa rakennukset toimivat luonnollisessa ympäristössä. Makoveczin suurin innoittaja ovat olleet unkarilaisen kansantaiteen motiivit ja tematiikka. Hän onkin tullut tunnetuksi kansallisromanttisesta tyylistään. Monet luomuksista ammentavat viikinkitarustosta. Hänen työnsä alku kumpusi kritiikistä kommunistista ideologiaa ja systeemin yhdenmukaisuutta kohtaan. Kuvanäyttely Makovecsin suunnittelemista kirkoista ja julkisista rakennuksista on osa Tuomiokirkkoseurakunnan ystävyysseurakuntatoimintaa. Näyttely koostuu Gábor Mátén valokuvista ja Imre Makoveczin piirustuksista. Mátén mielestä Makoveczin arkkitehtuurin olennainen puoli on uskonnollisuus. Näyttelyssä on mukana myös Siofokin evankelinen kirkko, jonka rakennuskustannuksiin Kalevan seurakunta osallistui, kertoo Simo Koho. Näyttelyn avajaiset ovat Kalevan kirkon seurakuntasalissa kello 17. Näyttelyn avaa Unkarin Kulttuuri- ja tiedekeskuksen johtaja Gábor Richly. Suomen ja Unkarin ystävyysseurakuntatoiminnasta kertoo Simo Koho. Tarjolla on myös unkarilaista musiikkia. Kahvin jälkeen kello 18 alkaa Tampereen Suomi-Unkari Seuran 65-vuotisjuhla. Näyttely on avoinna asti. Päiväkerholaiset saavat kirjan Tampereen seurakuntien varhaiskasvatus antaa päiväkerholaisille lahjan uuden vuoden kunniaksi. Lapset saavat kirjan Yllätysten kerhopäivä, jossa on kerhoon liittyviä tarinoita. Kirjaan voi myös piirtää ja kirjoittaa omia kerhotietoja ja -muistoja. Lasten Keskuksen kustantaman kirjan on kirjoittanut Tittamari Marttinen ja kuvituksen on tehnyt Kirsi Tapani. Tampereen seurakuntien päiväkerhot alkavat viikolla 1. Yllätysten TiTTamari marttinen kuvitus: kirsi tapani Tampereen seurakuntien viime aikoina järjestetyt yhteislaulutilaisuudet osoittavat, että ihmiset haluavat laulaa yhdessä. Kevään aikana laulamiseen tarjoutuu useampikin mahdollisuus. Tule laulamaan yhdessä Tampereen kirkkomuusikot kutsuvat ihmisiä laulamaan yhdessä kevättalven ja kevään aikana. Tilaisuuksia järjestetään eri puolilla Tamperetta ja lauluiltojen teemoista jokainen löytänee suosikkilaulunsa. Me kanttorit haluamme tarjota ihmisille yhteislaulun tuomaa iloa sekä tarjota laulutilaisuuksia muistakin lauluista kuin virsikirjasta. Esimerkiksi kansanlaulut ja maakuntalaulut ovat aihepiirejä, joiden laulut tunnetaan, mutta niitä harvoin lauletaan yhdessä, kertoo johtava kanttori Martti Syrjäniemi Eteläisestä seurakunnasta. Syrjäniemen mukaan viime aikojen yhteislaulutilaisuudet osoittavat, että ihmiset haluavat laulaa yhdessä. Kyse on ehkä siitä, että isossa massassa kukaan ei arvostele äänenkäyttöä, vaan jokainen saa laulaa juuri omalla äänellään. Syrjäniemi on kuullut paljon kertomuksia siitä, kuinka laulaminen on tyrehtynyt jo lapsuudessa, kun kansakoulun opettaja on kommentoinut oppilaan laulutaitoja jopa luokan edessä. Ammattilaisena kannustaisinkin nykyajan opettajia laulattamaan lapsia runsaasti ja olemaan ennemminkin kannustava kuin arvosteleva. Laulu ja itsetunto kun kävelevät käsi kädessä hyvinkin tiiviisti. Tampereen seurakuntien vs. musiikkisihteeri Kirsi Mäki arvelee, että yhteislaulun suosion lisääntyminen johtunee julkisuutta saaneista television musiikkiohjelmista. Yhteislaulun terveysvaikutuksia on myös tutkittu. Laulaminen muun muassa rentouttaa sekä tuottaa mielihyvää oksitosiini-hormonin ansiosta ja siten alentaa stressihormonien tasoa. Yhdessä laulamisella on myös suuri sosiaalinen merkitys. Yhdessä laulamisen kokemus voi olla hyvin voimakas ja yhteisöllinen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi kuorolaulussa on parhaimmillaan vahva yhteyden tunne. Onnistumisen kokemukset tuottavat tietysti myös mielihyvää. Lisäksi kuorolaulu on mukava harrastus, missä tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja voi solmia elinikäisiä ystävyyssuhteita, lisää Mäki. Yhdessä laulamaan -tilaisuudet: Koulu- ja maakuntalauluja Hervannan kirkko, su klo 18 Laulattajana Martti Syrjäniemi Kaiken kansan virsikinkerit Pispalan kirkko, su klo 18 Harjun Kanttorikvartetti laulaa, soittaa ja laulattaa tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin virsiä. Virsi-ilta aloittaa virsikinkeriviikon Harjussa. Pääsiäisajan virsiä Aleksanterin kirkko, klo 18 Kamarikuoro Cantilene Suvilinnun lauluja Kalevan kirkko, seurakuntasali, ke 6.4. klo 18 ja Messukylän kirkko, ke klo 18 Lauluja säestävät Piccolon Kamarikuoron viihdeorkesteri sekä Piccolon kamarikuoro, Arctos, YxLysti ja Kalevan Seurakuntakuoro Riparilauluja Finlaysonin kirkko, ti 3.5. klo 18 Kirkkomusikantit, rippikoulupastori Jari Pulkkinen Kirsi Airikka Hannu Jukola Geriatrian erikoislääkärin kotikäyntejä iäkkäille Kokonaisvaltainen terveydentilan arviointi Sairauksien hoito Muistitutkimukset Lääkitysarviot Lääkärintodistukset Rohdinkuja 2 Lisää palveluistamme: Tiedustelut ja ajanvaraus: p

20 20 Silta 1/2016 Hannu Jukola Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas näkee kirkon ja kulttuuritoimijoiden arvopohjassa paljon samaa. Molemmat tarjoavat mahdollisuuksia juhlaan, mutta tarvittaessa hiljentymiseenkin. Kulttuuri ja kirkko tuottavat hyvää mieltä Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas näkee kulttuurin lisäävän ihmisten hyvinvointia. Hän myös tervehtii ilolla Tampere-talon ja seurakuntien yhteistyötä. Savolaisjuuret omaava Ahokas on asunut Tampereella nelisen vuotta. Koko perhe viihtyy mainiosti. Tampereella on tarjolla sellaista elämänlaatua, jota arvostan. Lapsillekin on löytynyt paljon harrastusmahdollisuuksia. Myös lyhyet etäisyydet miellyttävät paljon matkustavaa toimitusjohtajaa. Työmatkakin on vaivaiset kuusi minuuttia. Ja rautatieasema aivan tuossa työpaikan lähellä. Paulina Ahokas on tehnyt merkittävän uran musiikkiviennin parissa. Hän toimi lähes kymmenen vuotta Music Export Finlandin toiminnanjohtajana. Nykyisessä työssäni on paljon samaa. Me Tampere-talossa tuotamme tapahtumia, ja samalla ihmisille elämyksiä. Musiikkivientiäkin tehtiin pitkälti erilaisten tapahtumien kautta. Kaupunkilaisten olohuone Ahokas tunnistaa työhönsä liittyvät kovat taloudelliset paineet. Vastapainoa pitää olla. Pyrin ainakin kahtena iltana viikossa pääsemään mukaan talomme tapahtumiin. Taide tuottaa hyvää oloa. Ja aivan yhtä paljon nautin siitä, kun näen, että taas on 1800 ihmistä tehty onnelliseksi! Tampere-talo on jo nyt tiiviisti läsnä kaupunkilaisten elämässä. Ahokkaan mukaan suuntaus vahvistuu edelleen. Toukokuussa 2017 avaa ovensa toiminnallisesti uudistunut Tampere-talo. Tiloissamme aloittaa muun muassa Muumimuseo. Samoin ravintola- ja kahvilapalvelumme uudistuvat. Talon aula on jatkossa kaikille avointa tilaa. Haluamme sen olevan kuin kaupunkilaisten olohuone. Aulaan tulee esimerkiksi avoin lava, jossa järjestetään erilaisia ilmaistapahtumia, Ahokas kertoo. Luonteva suhde kirkkoon Paulina Ahokas tekee mielellään yhteistyötä seurakuntien kanssa. Asiaan vaikuttaa sekin, että jo hänen lapsuudenkodissaan Siilinjärvellä suhde kirkkoon oli lämmin. Olin usein soittamassa viulua seurakunnan eri tilaisuuksissa. Lauloin myös kuorossa. Melko tuoreena tamperelaisena Ahokas ihailee uuden kotikaupunkinsa upeita kirkkoja. Tuomiokirkko, Aleksanterin kirkko ja Viinikan kirkko ovat maamme komeimpien kirkkorakennusten joukossa. Tampere-talo on jo toteuttanut seurakuntien kanssa monenlaista yhteistyötä. Toimitusjohtaja toivoo sitä syntyvän jatkossakin. Hän näkee kirkon ja kulttuuritoimijoiden arvopohjassa paljon samaa. Molemmat tuottavat iloa ja hyvinvointia. Tarjoamme mahdollisuuksia juhlaan, mutta tarvittaessa hiljentymiseenkin. Jokainen ihminen tarvitsee paikkoja, joissa saada ajatukset irti vaikeistakin asioista. Vesa Keinonen Ensi Numerossa: Kieli on avain kotoutumisessa. Partio kantaa nuoria. Karkaa vihille Kuukauden ekovinkki KUVITUS: Valpuri Tauriainen Värikasetit voi viedä uusioitaviksi alan liikkeisiin. Lisää tietoa: siltalehti.fi