Lausunto: MARKKINAOIKEUS MARKNADSDOMSTOLEN Dnro H 00167/18. Eduskunnan talousvaliokunnalle

Transkriptio

1 MARKKINAOIKEUS MARKNADSDOMSTOLEN Lausunto Dnro H 00167/18 Eduskunnan talousvaliokunnalle Asia: Lausunto hallituksen esityksestä liikesalaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 49/2018 vp) Viite: Asiantuntijapyyntö Kuuleminen: klo 12:00 Lausunto: Hallituksen esitys liittyy erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta annetun direktiivin (EU) 2016/943 (jäljempänä myös liikesalaisuusdirektiivi) täytäntöön panemiseen. Markkinaoikeus käsittelee seuraavassa erityisesti eräitä esitykseen sisältyviä tuomioistuinmenettelyyn sekä seuraamuksiin liittyviä ehdotuksia. 1 Yleisesti Esityksessä on arvioitu eri vaihtoehtoja liikesalaisuusdirektiivin kansalliseksi täytäntöönpanemiseksi ja päädytty esittämään erillisen liikesalaisuuslain säätämistä sekä samalla liikesalaisuuden suojaa koskevien säännösten kumoamista sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetusta laista. Valittua sääntelytapaa voidaan markkinaoikeuden näkemyksen mukaan pitää sinänsä perusteltuna. Markkinaoikeus Radanrakentajantie Helsinki Puhelin Faksi markkinaoikeus@oikeus.fi Marknadsdomstolen Banbyggarvägen Helsingfors Telefon Fax markkinaoikeus@oikeus.fi

2 2 (8) 2 Oikeuspaikkasääntely Esityksessä on sinänsä käsitelty oikeuspaikkasääntelyä ja sen eri vaihtoehtoja verraten kattavasti ja monipuolisesti. Esityksestä voidaan katsoa ilmenevän näkemys siitä, ettei kysymys oikeuspaikkasääntelyn ratkaisemisesta käsillä olevassa tapauksessa ole aivan yksinkertainen. Markkinaoikeus voi yhtyä tähän näkemykseen sinänsä. Edelleen markkinaoikeus voi yhtyä periaatteellisella tasolla myös siihen esityksessä esitettyyn näkemykseen, että käsillä olevassa tapauksessa oikeuspaikkasääntely rakennetaan yhtäältä yleisten tuomioistuimien sekä toisaalta markkinaoikeuden pohjalle. Sen sijaan aivan yhtä varauksettomasti markkinaoikeus ei suhtaudu esityksessä esitettyyn siitä, kuinka tämä oikeuspaikkasääntely / toimivallanjako yleisten tuomioistuimien ja markkinaoikeuden kesken tulisi suorittaa. Kuten esityksessä itsessäänkin todetaan, ehdotettu yleisen ja erityistuomioistuimen rinnakkainen toimivalta on ratkaisuna poikkeuksellinen (ks. esim. esityksen s. 65). Markkinaoikeuden käsityksen mukaan tällaisen ratkaisun toteuttaminen olisi prosessioikeudessamme suorastaan ainutlaatuinen. Tämän vuoksi olisikin odottanut, että esityksessä olisi tarkemmin käsitelty ehdotusta mainitussa suhteessa jo periaatteellisemmasta näkökulmasta näin varsinkin, kun kyseistä sääntelyvaihtoehtoa kohtaan esitettiin periaatteellisluonteisempaa kritiikkiä jo edeltäneessä työryhmävaiheessa. Esitetyn ratkaisuvaihtoehdon ongelmallisuus viimeksi mainitussa suhteessa tulee esiin aivan erityisesti otettaessa huomioon oikeuspaikkasääntelyn yhteys muutoksenhakusääntelyyn. Voimassa olevan muutoksenhakujärjestelmän mukaan käräjäoikeuden ratkaisuista valitetaan hovioikeuteen ja sieltä edelleen valituslupaa pyytämällä korkeimpaan oikeuteen; markkinaoikeuden ratkaisuista valitetaan puolestaan suoraan korkeimpaan oikeuteen valituslupaa pyytämällä. Vaikka viimeksi mainitunkin muutoksenhakusääntelyn on eduskunnan perustuslakivaliokunnankin toimesta katsottu täyttävän perustuslain vaatimukset oikeudesta hakea muutosta, on kysyttävissä, onko kuitenkaan asianmukaista, kun otetaan huomioon edellä kuvattu eroavuus muutoksenhakusääntelyssä, että kantajalle, siis riita-asian toiselle osapuolelle, annettaisiin oikeus oikeuspaikkaa koskevalla valinnallaan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi vastaajan muutoksenhakumahdollisuus asiassa tulee muodostumaan. Edellä mainittu ongelmallisuus vältettäisiin sillä, että lainsäätäjän toimesta tehtäisiin ratkaisu siitä, missä tapauksissa mikin tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään ehdotetussa liikesalaisuuslaissa tarkoitetun riita-asian lähtien siitä, ettei toimivalta tulisi olemaan miltään osin rinnakkainen. Markkinaoikeus katsoo, että viimeksi mainittu sääntelyvaihtoehto olisi myös asioiden käytännön järjestämisen näkökulmasta perustellumpi. Ensinnäkin se tarjoaisi siinä mielessä huomattavasti selkeämmän järjestelmän, että näin kaikilla tahoilla jo etukäteen olisi tiedossa, miten oikeuspaikka määräytyy ja mikä tuomioistuin kussakin yksittäistapauksessa tulee olemaan toimivaltainen oikeuspaikka. Toiseksi sanottu merkitsisi, että oikeuspaikkasääntelyn kautta

3 3 (8) voitaisiin paremmin turvata se, että nimenomaan ne asiat, jotka asian luonteen vuoksi on perusteltua käsitellä joko yleisessä tuomioistuimessa tai vastaavasti markkinaoikeudessa käsiteltäisiin nimenomaan kyseisessä oikeuspaikassa. Ehdotettua rinnakkaista toimivaltaa on esityksessä perusteltu ennen kaikkea sillä, että näin vältettäisiin ne ongelmat, jotka liittyvät mahdollisen yleisten tuomioistuimien ja markkinaoikeuden välisen toimivallanjaon toteuttamiseen, ja tästä mahdollisesti seuraavat tulkintaongelmat mainitun toimivallanjaon osalta. Markkinaoikeus ei sinänsä kiistä, etteikö mahdollisen toimivallanjaon toteuttamiseen yleisten tuomioistuimien ja markkinaoikeuden kesken voisi joltakin osin liittyä tiettyjä haasteita. Markkinaoikeus kuitenkin katsoo, että näitä ongelmia on esityksessä ehkä kuitenkin hieman ylikorostettu (tämän lausunnon liitteeksi on oheistettu pikaisesti laadittu säännösluonnosehdotus sen osalta, miten oikeuspaikkasäännöstä ei-rinnakkaisen toimivallan pohjalta voisi esimerkiksi lähteä rakentamaan). Sinänsä kaikelta tulkinnanvaraisuudelta ei epäilemättäkään voida välttyä, mutta tämä lienee varsin tavallista lähestulkoon kaiken lainsäädännön yhteydessä. 3 Seuraamuksiin liittyvistä ehdotuksista 3.1 Väliaikainen kielto Esityksessä ehdotetaan, liikesalaisuusdirektiivin määräyksiin perustuen, väliaikaista kieltoa koskevan säännöksen ottamista ehdotettuun liikesalaisuuslakiin. Esityksessä todetaan (ks. esityksen s. 100), että ehdotetun liikesalaisuuslain 9 :n mukainen väliaikainen kielto rinnastuu oikeuskäymiskaaren 7 luvun 3 :n yleiseen turvaamistoimeen, mutta väliaikaisen kiellon määräämisen edellytykset poikkeavat yleisen turvaamistoimen määräämisen edellytyksistä. Jos oikeudenkäynnissä on kysymys yksinomaan liikesalaisuuden hankkimisen, käyttämisen tai ilmaisemisen kieltämisestä, tuomioistuin voisi määrätä väliaikaisen kiellon vain mainitun liikesalaisuuslain 9 :n perusteella. Kieltoa ei tällöin olisi mahdollista määrätä yleisenä turvaamistoimena oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n nojalla. Markkinaoikeudella ei sinänsä ole periaatteessa mitään ehdotettua lähestymistapaa vastaan. Markkinaoikeus kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, onko edellä selostettu lähestymistapa esitetty säännöstasolla riittävän yksiselitteisesti. Nimittäin vaikka liikesalaisuuslain väliaikaista kieltoa koskeva säännös on mahdollista ymmärtää eräänlaiseksi erityissäännökseksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n säännökseen nähden, on huomattava, ettei monessa muussa tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n soveltumisen ole kuitenkaan katsottu sulkeutuvan pelkästään erityislaki / yleislaki -asetelman johdosta. Esimerkiksi patenttilakiin ja tavaramerkkilakiin sisältyi aikaisemmin oma väliaikaista kieltoa koskeva säännös (ks. aikaisemmin voimassa olleet patenttilain 68 ja tavaramerkkilain 48, jotka säännökset kumottiin teollis- ja tekijänoikeudellisten riita-asioiden markkinaoikeuteen keskittämisen yhteydessä). Kyseiset säännökset päädyttiin kuitenkin kumoamaan

4 4 (8) nimenomaan sen johdosta, että ne olivat oikeuskäytännössä osoittautuneet käytännössä tarpeettomiksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n soveltamisen johdosta. Vastaavasti voimassa olevan lainsäädännön osalta on todettavissa, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin sisältyy oma erityinen väliaikaista kieltoa koskeva säännös (ks. lain 7 ). Oikeuskäytännössä tämän ei ole kuitenkaan katsottu estävän sitä, etteikö väliaikainen kielto sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltamisalaan koskevissa tilanteissa voisi tulla määrättäväksi myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n nojalla. Edellä mainittuun nähden markkinaoikeus katsoo, että edellä kerrottu esityksen ajatus siitä, että liikesalaisuuslain 9 on tarkoitettu syrjäyttämään kokonaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 :n soveltuminen liikesalaisuuslain soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa, tulisi toteuttaa yksiselitteisemmin jo säännöstasolla. 3.2 Käyttökorvaus Esityksessä ehdotetaan, liikesalaisuusdirektiivin määräyksiin perustuen, käyttökorvausta koskevan säännöksen ottamista ehdotettuun liikesalaisuuslakiin. Esityksessä todetaan (ks. esityksen s. 102), että liikesalaisuusdirektiivin johdanto-osan 29 perustelukappaleen mukaisesti liikesalaisuuden käytön jatkaminen ja näin ollen käyttökorvauksen tuomitseminen ei voisi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa liikesalaisuuden hyödyntäminen olisi jonkin muun lain vastaista tai jos tällainen käyttö todennäköisesti aiheuttaisi haittaa kuluttajille. Markkinaoikeus katsoo, että kyseinen esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty käyttökorvausta koskevan säännöksen soveltumisen rajoitus tulisi ilmetä riittävällä tavalla jo itse säännöstasolla. Yleisemmällä tasolla markkinaoikeus haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että esityksessä ei markkinaoikeuden havaintojen mukaan ole otettu nimenomaisesti kantaa lainkaan siihen, miten ehdotetun liikesalaisuuslain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (ja erityisesti sen 1 :n 1 momentin yleislausekkeen) välinen suhde tulisi vastaisuudessa ymmärtää ts. onko liikesalaisuuslaki ymmärrettävä sellaiseksi erityislaiksi, joka syrjäyttää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltumisen jatkossa vai voiko viimeksi mainitun lain yleislausekkeen katsoa tulevan sovellettavaksi myös vastaisuudessa liikesalaisuuden suojaa koskevissa tilanteissa. Markkinaoikeus katsoo, että mainitulta osin on kyse sellaisesta perustavaa laatua olevasta kysymyksestä, joka tulisi ratkaista jo lainsäätämisvaiheessa lainsäätäjän toimesta.

5 5 (8) 3.3 Vahingonkorvaus Kuten esityksessäkin tuodaan esiin (ks. esityksen s. 2) liikesalaisuusdirektiivin esikuvana on ollut niin sanottu enforcement- eli täytäntöönpanodirektiivi (direktiivi 2004/48/EY). Esityksessä todetulla tavalla muun ohella liikesalaisuusdirektiivin oikeussuojakeinoja koskeva sääntely on soveltuvin osin samansisältöinen täytäntöönpanodirektiivin määräysten kanssa. Edellä mainittu samansisältöisuus koskee markkinaoikeuden havaintojen mukaan pitkälti myös vahingonkorvaussääntelyä. Liikesalaisuusdirektiivin 14 artiklalla on huomattavia yhtäläisyyksiä enforcement-direktiivin 13 artiklan kanssa. Esityksessä ehdotettu sääntely poikkeaa kuitenkin muutamassa suhteessa siitä, miten enforcement-direktiivin yhteydessä täytäntöönpano on suoritettu. Vaikka ehdotetun liikesalaisuuslain 11 otsikkonsa mukaan koskee vain vahingonkorvausta, niin säännöstekstistä tarkemmin ilmenevin tavoin kyseisessä pykälässä ehdotetaan säädettäväksi myös kohtuullisesta hyvityksestä, josta esityksen perustelujen puolella käytetään myös ilmaisua käyttöhyvitys. Ehdotetun käyttöhyvityksen osalta esityksessä todetaan (ks. esityksen s. 103), että ehdotetulla käyttöhyvitystä koskevalla sääntelyllä pannaan täytäntöön liikesalaisuusdirektiivin 14 artiklan 2 kohdan 2 alakohta. Markkinaoikeuden käsityksen mukaan viimeksi mainitussa alakohdassa on kuitenkin kyse direktiivin mukaiselle vahingonkorvaukselle säädetystä vaihtoehtoisesta vahingon suuruuden määrittämistavasta. Pelkästään jo em. valossa voidaan kysyä, miten onnistunutta on ollut direktiivin mukaisen vaihtoehtoisen vahingonkorvauksen määrän määrittämistavan ristiminen kokonaan toisella termillä. Edellä mainittu ongelmallisuus vielä korostuu, kun otetaan huomioon, että kohtuullinen hyvitys tunnetaan täysin vakiintuneesti myös teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön puolella (ks. esim. tekijänoikeuslain 57, tavaramerkkilain 38 ja patenttilain 58 ), mutta sanotussa muussa teollisja tekijänoikeudellisessa lainsäädännössä hyvitys on vakiintuneesti ymmärretty tarkoittavan korvauksen lajia, jonka vahingonaiheuttaja on velvollinen suorittamaan tuottamuksesta riippumatta (kun taas velvollisuus vahingonkorvauksen suorittamiseen edellyttää tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta). Liikesalaisuuslain 11 :ssä käyttökorvaus sen sijaan edellyttäisi, vahingonkorvauksen tavoin, tahallisuutta tai tuottamusta. Kun otetaan huomioon edellä selostettu siitä, että liikesalaisuusdirektiivissä on pyritty seuraamaan enforcement-direktiivin määräyksiä, markkinaoikeus ei pidä onnistuneena, että liikesalaisuuslain säännöksillä lähdettäisiin yllä kerrotulla tavalla sekoittamaan em. suhteessa vakiintuneita käsitteitä. 4 Asianosaisjulkisuuden rajoittaminen oikeushenkilössä Ehdotetun liikesalaisuuslain 14 :ssä säädetään asianosaisjulkisuuden rajoittamisesta oikeushenkilössä niiden henkilöiden määrän osalta, joilla on

6 6 (8) rajoittamaton oikeus osallistua asian suulliseen käsittelyyn sekä saada tieto tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta ja tuomioistuimen ratkaisusta. Kuten esityksessä tuodaan ilmi, ehdotetulla liikesalaisuuslain 14 :llä on tarkoitus panna täytäntöön liikesalaisuusdirektiivin 9 artiklan määräykset. Esityksessä todetulla tavalla ehdotettu liikesalaisuuslain 14 olisi ymmärrettävä poikkeussäännökseksi Suomessa voimassa olevasta oikeudenkäynnin julkisuutta koskevasta pääsäännöstä, minkä vuoksi säännöstä olisi esityksessä todetun mukaan tulkittava suppeasti. Esityksessä on sinänsä pyritty selostamaan, milloin ehdotetun liikesalaisuuslain 14 :n säännöksen olisi katsottava tulevan sovellettavaksi (ks. erityisesti esityksen s. 108). Markkinaoikeus katsoo, että mainitulta osin ei näytettäisi lainkaan kiinnitetyn huomiota tilanteisiin, joissa esimerkiksi liikesalaisuuden oikeudetonta hankkimista koskeva asia ja erillisellä kanteella nostettu muu riitaasia on kumulointisäännösten nojalla yhdistetty käsiteltäväksi samassa oikeudenkäynnissä. Markkinaoikeus katsoo, että viimeksi mainitulta osin olisi syytä, vähintään perustelujen tasolla, selventää, miten asianosaisjulkisuuden rajoittamiseen tulisi suhtautua sanotuissa kumulaatiotilanteissa. Jussi Karttunen markkinaoikeustuomari

7 7 (8) Liite Liikesalaisuuslaki 18 Toimivaltainen tuomioistuin Asiat, joissa on kysymys yksinomaan tässä laissa tarkoitetusta riita-asiasta, käsitellään markkinaoikeudessa, jollei jäljempänä tässä pykälässä säädetystä muuta johdu. Muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tässä laissa tarkoitetut yksityisoikeudelliset vaatimukset käsitellään siinä tuomioistuimessa, joka muutoin on toimivaltainen käsittelemään asianomaisen riita-asian. Siitä huolimatta mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, työsuhteesta johtuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset käsitellään kuitenkin aina käräjäoikeudessa. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, edellyttää kuitenkin, ettei asianosaisten oikeuspaikkasopimuksesta muuta johdu. Asianomainen tuomioistuin pysyy toimivaltaisena tutkimaan 1 tai 2 momentissa tarkoitetun asian, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutos vireillepanon jälkeen.

8 8 (8) Säännöksiin liittyvissä perusteluissa: 1 mom. - kysymys asiasta, jossa kyse puhtaasta liikesalaisuutta koskevasta riitaasiasta = kysymys asiasta, jossa esitetään ainoastaan liikesalaisuuslaissa tarkoitettuja yksityisoikeudellisia pääasiavaatimuksia; itse salassapitovelvollisuus voisi kuitenkin perustua muuhunkin kuin liikesalaisuuslakiin - toimivallan antaminen em. osin markkinaoikeudelle vastaisi pitkälti nykyistä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 :n sääntelyä - erityistä rajoitusta elinkeinonharjoittajiin ei kuitenkaan välttämättä tarvittaisi näin varsinkaan, jos 3 mom.:n kaltaisella säännöllä tehtäisiin yksiselitteisen selväksi, etteivät suhdeasiat missään tapauksessa kuuluisi markkinaoikeuden toimivaltaan; nykyisin markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvien riita-asioiden osalta ei nimittäin ole minkäänlaisia rajoituksia sen suhteen, etteikö markkinaoikeus olisi toimivaltainen käsittelemään esimerkiksi kahden luonnollisen henkilön välistä tekijänoikeusriitaa - lisäksi niissä tapauksissa, joissa liikesalaisuuden rikkominen liittyisi sopimukseen perustuvan salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, niin jos sopimuksessa olisi oikeuspaikkalauseke, olisi oikeuspaikkalausekkeen osoittama oikeuspaikka 4. mom.:n nojalla toimivaltainen käsittelemään asian 2 mom. - po. säännös koskisi muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja tilanteita ts. riita-asioista, joissa kyse on myös jostakin muustakin (= esitetään muitakin kuin liikesalaisuuslaissa tarkoitettuja pääasiavaatimuksia), sekä rikosasioista - jos jostakin muussakin olisi kyse markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvasta asiasta, myös liikesalaisuuslaissa tarkoitetut yksityisoikeudelliset vaatimukset käsiteltäisiin markkinaoikeudessa; kaikissa muissa tapauksissa (joiden esityksessä esitetyn valossa voidaan katsoa muodostavan pääosan tapauksia) käräjäoikeudessa 3 mom. - po. säännöksen nojalla työsuhteisiin liittyvissä riidoissa toimivaltainen tuomioistuin olisi kuitenkin aina käräjäoikeus (vaikka asiassa ei esitettäisikään muita kuin liikesalaisuuslaissa tarkoitettuja yksityisoikeudellisia vaatimuksia)