Paperi- ja rasterikartoista hakemistokartaksi. 1 Johdanto 1

Transkriptio

1 ASEMAKAAVOJEN DIGITOINNIN TEKNINEN OHJEISTUS Paperi- ja rasterikartoista hakemistokartaksi Ramboll Finland Oy Ubigu Oy Johdanto 1 2 Digitoinnin tietomalli Kansallinen kaavatietomalli viitetietomallina Yksinkertaistettu tietomalli 3 3 Rasterikaavan digitointi Digitointiympäristön valmistelu Paperikaavojen rasterointi Kaavarasterin georeferointi Kaavojen ulkorajojen digitointi hakemistokarttaan 8

2 1 1 Johdanto Tulevaisuuden tavoitetilana on saada kaikki voimassaolevat maankäyttöpäätöstiedot digitaalisena (YM), rakenteellisena tai linkitettynä tietona yhteiskunnan ja viranomaisten käyttöön. Tämä edellyttäisi, että nykyisin pääosin ei-rakenteellisena tietona olevat kaavatiedot digitalisoidaan rakenteelliseksi tiedoksi. Tämä tarkoittaisi yhtenäisen tietomallin mukaisia tietoaineistoja. Käytännössä laajin työ koskisi sitä, että vanhat, lainvoimaiset asemakaavat saadaan yhtenäiseksi aineistoksi. Tämän dokumentin tarkoitus on ohjeistaa teknisistä lähtökohdista, miten nykytilanteessa voimassa olevat oikeusvaikutteiset paperi- ja rasterimuotoiset asemakaavat voidaan digitoida koneluettavaksi hakemistokartaksi, jonka kautta alkuperäiset kaava-asiakirjat ovat myös hyödynnettävissä linkitettynä tietona. Ohjeistuksen kohderyhmäksi on ajateltu ensisijaisesti ne organisaatiot (ts. kunnat), joilla ei vielä ole kaavan hakemistokarttaa digitaalisessa muodossa. Ohjeistus käsittelee laajemmin koko hakemistokartan digitointiprosessin näkökulmaa, mihin tietomalliin yksinkertaisimmillaan kaavojen rajaukset voidaan digitoida, mitä tulee ottaa huomioon digitointiympäristöä suunniteltaessa ja mitä vaiheita itse digitointiprosessi pitää sisällään. Ohjetta ei ole kirjoitettu minkään sovelluksen näkökulmasta, eikä yksityiskohtaiseksi tekniseksi dokumentiksi, koska nämä yksityiskohdat voivat vaihdella merkittävästi organisaatiosta riippuen. Ohjeistuksen avulla organisaatiot voivat tunnistaa vaihtoehtoisia toteutustapoja myös tilanteissa, joissa organisaatioilla ei ole esimerkiksi resursseja digitointityön toteuttamiselle itse. Ohjeistus perustuu Kaavojen digitoinnin selvitys -hankkeen ensimmäisen osan tuloksiin sekä osassa kaksi toteutettuihin kuntapilotointeihin (Jämsä, Sipoo ja Tampere), joissa mm. tutkittiin kaavojen skeemamuunnoksia kansalliseen kaavatietomalliin. Näiden tulosten kautta saatiin kokemuksia kansallisesta kaavatietomallista, jotka johtivat myös tässä ohjeessa esitetyn tietomallin laadintaan. Lisäksi haastateltiin Helsingin ja Kuopion kaupungin asiantuntijoita digitointityön teknisiin lähtökohtiin liittyen sekä muita ulkopuolisia asiantuntijoita. Haastatteluilla pyrittiin hakemaan näkökulmia kaavojen digitointityön toteuttamiseen sekä löytämään hyviä käytänteitä, havaittuja ongelmia ja kehitysehdotuksia. Ohjeistuksessa esiin tuodut vaiheistukset ja niiden organisointi vaativat paikkatieto-, sovellus- ja substanssiosaamista. Mikäli kunnalla itsellään ei ole kyvykkyyksiä tai resursseja tuottaa hakemistokarttaa, voisi työssä hyödyntää esimerkiksi alan opiskelijoiden osaamista tai hankkia työn toteutus konsulttityönä. Työ voidaan organisoida joko kokonaan tai soveltuvin osin itse tehtäväksi. Digitoinnin toteutuksen jälkeen pitää kuitenkin huomioida ylläpitovaihe. Hakemistokartalla on oltava resursoitu ylläpitoprosessi, joko organisaation omana työnä tai ulkopuolisena palveluna, jotta aineisto pysyy ajantasaisena.

3 2 2 Digitoinnin tietomalli Tämän ohjeistuksen digitoinnin tietomalli on tarkoitettu voimassa olevien asemakaavojen ulkorajoista muodostuvan hakemistokartan toteuttamiseen, jonka alueisiin linkitetään rasterimuotoisia asemakaavakarttoja kaavamerkintöineen ja -määräyksineen. Lisäksi kaavarajaukseen voi linkittyä muitakin asiakirjoja kuten kaavaselostus ja rakennustapaohjeet. Tässä luvussa esitetään kansallisesta kaavatietomallista johdettu yksinkertaistus hakemistokartan toteuttamiselle. 2.1 Kansallinen kaavatietomalli viitetietomallina Kansallinen kaavatietomalli on suunniteltu toimivaksi tulevaisuuden kaikkien kaavojen oikeusvaikutteisena tietomallina. Tietomalli sisältää yksinkertaisimmillaan yksittäisen kaavan alueen ja mahdollisuuden linkittää siihen kaavojen liiteaineistoja. Tästä näkökulmasta tarkasteltaessa tietomallista voidaan ajatella käytettäväksi kaava-luokkaa (SpatialPlan, KAAVA) ja ReferencedDocument-luokkaa (LIITEAINEISTO) (katso Kuva 1), jotka muodostavat yhteisten paikkatieto-ominaisuuksien (AbstractFeature, AbsractGML) laajentamana tietorakenteen, joka mahdollistaa useiden kaava-asiakirjojen linkittämisen kaava-luokalle eli kaava-alueelle. Tällaisenaan tietomallin osan implementointi kuitenkin edellyttää tietokantataulujen välisen relaation toteuttamista KAAVA ja LIITEAINEISTO -luokkien välille. Tämä on hyvä huomioida digitointityötä suunniteltaessa, miten esimerkiksi useita kaava-asiakirjoja voidaan tallentaa digitointikäyttöliittymän kautta kaavakohteelle sekä miten hakemistokartan hyödyntäminen mahdollistetaan relaatiomaisesta rakenteesta. Kansallinen kaavatietomalli perustuu toteutuessaan Geography Markup Language (GML) -sovellusskeeman GML-realisaatioon, Simple Features profiilin version 2.0 compliance level SF-1 -mukaisesti, jolloin GML-realisaation elementit sisältävät hierarkkisia, toistensa sisäisiä elementtejä esimerkiksi WFS-rajapintapalveluissa. Kansallista kaavatietomallia on käytetty ns. viitetietomallina tämän ohjeistuksen laadinnassa, josta on johdettu yksinkertaistus. Taulukossa 1 esitellään yksinkertaisempi, Simple Features profiilin version 1.0 compliance level SF-0 mukaisesti toimiva toteutus, jolloin organisaatiokohtaisen hakemistokartan tietomallin toteuttaminen on helpompaa ja näin ollen mahdollisuus mallin käyttöönottoon on useammalla organisaatiolla.

4 3 Kuva 1: Kansallinen UML-kaavatietomalli kaavan ulkorajojen ja kaava-asiakirjojen linkityksen osalta. 2.2 Yksinkertaistettu tietomalli Yksinkertaistettu tietomalli on kuvattu taulukossa 1. Yksinkertaistamisella on pyritty siihen, että digitointiympäristön toteuttaminen olisi mahdollisimman vaivatonta ja kaavojen ulkorajan digitointi sekä kaavakartan linkitys tähän olisi mahdollisimman monen organisaation osalta toteutettavissa ja hakemistokartan jakelu ja hyödyntäminen helpompaa. Yksinkertaistettu malli yhtyy skeemamuunnoksen tavoin myös vastaavuuksiltaan kansallisen SF-1 tason malliin, jolloin myöhemmässä vaiheessa ylläpidettävä hakemistokartta voidaan päivittää myös tähän malliin. Rajoitteena ja heikkoutena tässä mallissa on kuitenkin kaava-asiakirjoja varten osoitetut omat ominaisuuskentät kaavakarttaa, -selostusta ja rakennustapaohjetta varten. Mahdollisuutena yksinkertaisessa mallissa on kuitenkin useiden dokumenttien koostaminen samaan tiedostoon, jolloin kaikki asiakirjat kulkevat samassa paketissa. Taulukossa on kuvattu ominaisuudet, jotka on johdettu kansallisen kaavatietomallin SpatialPlan ja ReferencedDocument -luokista, nimettynä suomenkielisillä vastineilla. Tietomallin käyttöönotto on kuvattu kappaleessa 3.1.

5 4 Taulukko 1. Ominaisuudet, kuvaus, tietotyyppi ja koodilistat kaavojen ulkorajan digitointiin. Ominaisuus Kuvaus Tietotyyppi Koodilista tunniste kaavanumero extent kaavakartta kaavaselostus rakennustapaohje kunta Valtakunnallinen generoitu ID-numerointi. Tämä tieto on pakollinen. Organisaation yksilöivä kaavatunnus. Tämä tieto on Kohteen moniosainen aluegeometria. Tämä tieto on pakollinen. Linkki rasterimuotoiseen kaavakarttaan, joka sisältää määräykset. Voidaan hyödyntää kaavanumeroa linkin tekemisessä. Tämä on URL-muotoinen linkki. Tämä tieto on pakollinen. Linkki rasterimuotoiseen kaavaselostukseen, joka sisältää kaikki liitteet, voidaan hyödyntää kaavanumeroa linkin tekemisessä. Tämä on URL-muotoinen linkki. Tämä tieto on Linkki rasterimuotoiseen rakennustapaohjeeseen. Voidaan hyödyntää kaavanumeroa linkin tekemisessä. Tämä on URL-muotoinen linkki. Tämä tieto on Kohde kunta, URL, esim. Tämä tieto on pakollinen. Identifier GM_MultiSurface kieli Kaavan kieli. Tämä tieto on pakollinen. Koodilista GitHubissa kaavannimi hyvaksymispvm voimaantulopvm lakkaamispvm Kaavan selkokielinen nimi. Tämä tieto on Kaava on hyväksytty. Täytetään kaavan hyväksymis pvm. Päivämäärä muodossa yyyy-mm-dd, missä yyyy = vuosi, mm = kuukausi ja dd = päivä. Tämä tieto on pakollinen. Kaava on lainvoimainen. Täytetään kaavan voimaantulo pvm. Päivämäärä muodossa yyyy-mm-dd, missä yyyy = vuosi, mm = kuukausi ja dd = päivä. Tämä tieto on Kaavan lakkaamispäivämäärä. Päivämäärä muodossa yyyy-mm-dd, missä yyyy = vuosi, mm = kuukausi ja dd = päivä. Tämä tieto on Date Date Date

6 5 3 Rasterikaavan digitointi 3.1 Digitointiympäristön valmistelu Digitointityö vaatii CAD- tai paikkatieto-ohjelmiston, jolla kaavojen ulkorajat voi tulkita tietomallin mukaiseen hakemistokarttaan. Lisäksi on selvitettävä, mahdollistaako käytetty ohjelmisto rasterikaavojen georeferoinnin, mikäli kaavat eivät ole jo georeferoituja. Nykyään on olemassa ilmaisia avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmistoja, jotka mahdollistavat kaikki tämän ohjeen työvaiheet (pl. skannaus), joten ohjelmistolisensseistä ei koidu työlle kustannuksia. Digitointityötä varten on aluksi luotava taulukon 1 mukainen tietokantataulu, jonka ominaisuudet ovat ominaisuus-sarakkeen mukaisia ja oikeaa tietotyyppiä. Geometria-ominaisuus (extent) sisältää kunnassa käytettävän koordinaatiston. Taulu kannattaa luoda tiedostomuodon sijaan tietokantaympäristöön, jolloin kaavahakemistoa voidaan jakaa paikkatietojen sisältöpalveluina ( JHS180 ) mahdolliseen kansalliseen kaavatietokantaan ja muille alustoille. Hakemistokartta tai sen kansallinen tietotuotteistus on oltava Inspire-direktiivin mukaan saatavissa sisältöpalveluina. Tämä toteutunee jatkossa kansallisen paikkatietoalustan (PTA) kautta, jolloin kuntien velvoitteeksi jäisi saattaa hakemistokartan sisältö paikkatietoalustaan, josta sisältöpalvelut tarjotaan. Tässä käytettävät tekniset ratkaisut täsmentyvät lähivuosina. Myös hakemistokartan metatiedot tulee olla kuvattuna kansallisessa paikkatietohakemistossa. Tietokantataulun tekemisen lisäksi paperiset tai muoviset asemakaavat pitää skannata rasterimuotoon sekä asemoida koordinaatistoon eli georeferoida, jotta kaavarasterin käyttö digitointityön pohjana olisi mahdollista. Nämä vaiheet ovat kuvattu seuraavissa luvuissa. Voidaan myös todeta, että kaavojen digitointiin on olemassa hahmontunnistukseen perustuvia sovelluksia, jotka tekevät automaattitunnistusta rasterikaavan elementeistä. Menetelmien tarkkuus ei kokemuksen perusteella ole riittävä, vaikka tukena käytettäisiin referenssiaineistoja kuten vektorimuotoista kiinteistöjaotusta parantamaan digitoinnin tarkkuutta. Luotettavin tulos syntyy siis manuaalisesti tulkitsemalla asemakaavan ulkorajat referenssiaineistoja hyödyntäen. Myös työlään manuaalisen digitoinnin teettämistä ulkomailla on harjoitettu. Kaavoja on aiemmin lähetetty digitoitavaksi mm. Suomesta Unkariin ja Tanskasta Intiaan. Tästä keskusteltiin Intiassa teetettyä digitointia seuranneen konsultin kanssa. Vahvuutena pidettiin sitä, että yksiselitteistä visuaalista muuntoa rasterikuvista vektorimuotoon tehdään nopeasti. Usein kuitenkin suureksi ongelmaksi muodostuu kontekstin tuntemattomuus ja sisällön tulkinta, missä tapahtuu paljon virhetulkintoja. Tämä on yksi syy, miksi ulkomailla teetettyjä digitointia on jouduttu tekemään uusiksi tai korjaamaan oleellisesti. Tästä voi päätellä, että hyvään digitointitulokseen päästään vain, mikäli työ on tehty kiinteässä vuorovaikutuksessa paikallisten asiantuntijoiden kanssa.

7 6 3.2 Paperikaavojen rasterointi Digitointityö edellyttää asemakaavoilta digitaalista kuvatiedostomuotoa. Jollei paperi- tai muovimuodossa oleva asemakaava ole rasterimuotoisena kuvatiedostona saatavilla, tulee ensimmäisenä vaiheena rasteroida aineisto skannaamalla 1:1 suhteessa tämä digitaaliseen muotoon. Tässä ohjeessa ei oteta kantaa skannaus-ohjelmistoihin tai laitteistoihin, joilla skannaustyö voidaan suorittaa. Skannaustyö voidaan myös ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta, jollei organisaatiolla ole resursseja tämän vaiheen toteuttamiseen. Tässä työvaiheessa tarvittavia laitteistoja ei useinkaan organisaatioilla itsellään ole. Massaskannausta voidaan aina pitää edullisempana kuin yksittäisiä manuaalisia skannauksia. Skannauksen hinnoitteluun vaikuttavia asioita ovat mm. asemakaavojen materiaali, koko ( pinta ), määrä, hyllymetrit tai työhön käytetty aika. Myös laatukriteerit tai ylimääräisen metatiedon lisääminen esim. tiedostojen nimiin tai sisältöön vaikuttavat hintaan. Skannatun asemakaavakartan tarkkuudeksi voidaan suositella dpi riippuen kuvan koosta, värillisyydestä ja tallennusformaatista, jolloin rasterikuvan tarkkuus säilyy laadukkaana ja kaavarajauksen digitointi kuvalta on tulkittavissa. Mikäli alkuperäinen kaava on värillinen, kannattaa se myös skannata värillisenä. Skannattu asemakaava pitää tämän jälkeen georeferoida eli kuvatiedosto asemoidaan koordinaatistoon. Tämä ohjeistetaan luvussa 3.3. Georeferointi onnistuu useimmilla kuva- tai pdf-tiedostoformaateilla, mutta skannatun karttakuvan tallennusmuotona käytetään yleisimmin TIFF-muotoa sen tarkkuuden ja muokkausmahdollisuuksien vuoksi, jotka säilyttävät kuvien laadun hyvänä. Skannauksen tuottaman kuvan tallennuksessa tulee huomioida onko kuva harmaasävyinen vai värillinen, koska tämä vaikuttaa valittavaan väritilaan (Grayscale/Color/B&W). Tämä vuorostaan johtaa mahdollisiin valittaviin pakkausmenetelmiin, joilla vaikutetaan tiedoston kokoon, jotta tiedostot eivät kasva liian suureksi ja vie turhaa levytilaa. LZW-pakkaus säilyttää mm. parhaimman kuvanlaadun poistamatta siitä yksityiskohtia ja soveltuu useimmiten harmaasävykuvien pakkaamiseen. JPEG-pakkaus vastaavasti pienentää värikuvien kokoa huomattavasti, mutta vaarana saattaa olla kuvan laadun liiallinen heikkeneminen. Tiedostokooltaan liian suuren kuvan georeferointi voi osoittautua haasteelliseksi, joten oikean pakkauksen löytämiseen kannattaa hieman käyttää aikaa. On kuitenkin huomattava, että skannattujen kaava-asiakirjojen avaaminen selainympäristössä hakemistokartan kautta on helpointa PDF-formaattiin käärittynä, joten skannatuista kaava-asiakirjoista suositellaan tallennettavaksi PDF-muotoinen versio. Georeferoinnin yhteydessä TIFF- tai PDF-muotoisista kaavakartoista tallennetaan useimmiten GeoTIFF-muotoisia kuvia, jotka sisältävät sijaintitiedon. Lisäksi tiedoston nimeämisessä kannattaa käyttää jotakin yksilöivää tunnistetta, esimerkiksi kaavanumeroa (kaavanumero-ominaisuus) tai muuta tunnistetta, joka aidosti yksilöi jokaisen

8 7 asemakaavan. Tämä puolestaan mahdollistaa tietokantojen ja paikkatiedon sisältöpalveluiden osalta helpon tavan luoda lennossa URL-linkit alkuperäisille, esim. samassa kansiossa oleville asemakaavoille. Linkit voidaan rakentaa vastaaville tietokentille (kaavakartta, kaavaselostus, rakennustapaohje). Kaavan numero lisätään parametrina linkin loppuosaan tiedostopäätteen kanssa, joka viittaa verkkoympäristössä siihen sijaintiin, johon rasterikaavat on tallennettu. Alkuperäiset dokumentit on suositeltavaa tallentaa sijaintiin, jonka sisältöä jaetaan julkiseen verkkoon https-protokollan (SSL-sertifiointi) kautta. Tämä tulee todennäköisesti vaatimukseksi jatkossa kansallisessa digikaavoituksessa. Tämä työvaihe suoritetaan kaikille voimassa oleville georeferoimattomille asemakaavoille. Jos kaikki rasterikaavat skannataan kerralla, tulee olla tietoinen jokaisen kaavan lainvoimaisuuden päivämäärästä, koska hakemistokartta rakentuu hierarkkisesti siten, että uudemmat kaavat nakertavat vanhempien kaavojen pinta-alaa näiden osuessa päällekkäin. Näin ollen voimassa olevat rasterikaavat kannattaa jo skannatessa järjestää aikajärjestykseen. 3.3 Kaavarasterin georeferointi Georeferoinnilla tarkoitetaan rasterikartan asemointia paikkaan ja koordinaatistoon. Yleensä georeferoinnissa osoitetaan digitoitavalta kartalta ja referenssinä toimivasta rasteri- tai vektoriaineistosta vastinpisteet, esim. klikkaamalla kohteita kartoilta, missä apuna on usein snapping eli tarttumistoiminto, jolla voidaan tarttua tarkkaan vektorimuotoisiin vastinkohteisiin. Hyviä rasterimuotoisia referenssiaineistoja ovat esim. kunnan kaavan pohjakartta, kantakartta tai MML:n maastokartta- ja ortokuvarajapintapalvelut. Rasterikuvissa asemakaavojen osalta esimerkiksi rajapyykit toimivat hyvinä vastinpisteinä. Vektorimuotoisista vastinaineistoista paras on kiinteistöraja-aineisto. Minimissään georeferoinnin vastinpisteitä tulisi olla kolme mahdollisimman eri puolilta rasterikuvaa, jotta muunnoksen sijaintipoikkeamat olisivat mahdollisimman pieniä. Useimmat sovellukset näyttävät muunnoksen poikkeamat visuaalisesti sekä numeerisesti. Muunnoksen jälkeen on kuitenkin aina hyvä tarkastella georeferoitua karttaa esimerkiksi kaavan pohjakarttaa vasten ja varmistaa, että aineistot asemoituvat yhdenmukaisesti.georeferointia tukevia paikkatieto-ohjelmistoja on nykypäivänä useita, joilla muunnos tapahtuu automaattisesti. Asemakaavojen ulkorajojen digitointia on helpointa tehdä alkuperäisen rasterikaavan päällä, mutta digitointityötä on kuitenkin mahdollista tehdä periaatteessa myös ilman georeferointia, jos tulkintaa voidaan tehdä referenssiaineistojen kanssa luotettavasti silmämääräisesti, tai tarkat vastinpisteet ovat muutoin tiedossa, ja georeferoidusta kaavakartasta ei ole tarkoitus myöhemmässä vaiheessa digitoida esimerkiksi käyttötarkoitusalueita. Aineiston georeferointi kuitenkin helpottaa merkittävästi sen jatkohyödyntämistä.

9 8 3.4 Kaavojen ulkorajojen digitointi hakemistokarttaan Asemakaavojen ulkorajoja digitoitaessa tulee alkutoimenpiteinä digitointiohjelmiston taustalle aukaista valmiiksi referenssiaineistoja, joita ovat mm. kaavan pohjakartta, joka sisältää kiinteistörajat sekä joissain kohteissa tonttijakoaineisto on varsin hyödyllinen, varsinkin digitoinnin sijoittuessa maarekisterikiinteistöjen alueelle. Ennen digitoinnin aloittamista pitää varmistaa kaavan pohjakartan sekä muiden käytettävien aineistojen ajantasaisuus. Digitointia aloittaessa digitointiohjelman taustalle aukaistaan jo luotu hakemistokartan tietokantataulu, johon digitoinnin tallennustyötä aletaan tekemään. Vektorimuotoinen kiinteistöraja-aineisto (saatavilla käyttöön myös MML:n rajapintapalveluista) on hyvä apu, johon voidaan tehdä geometrisiä tarttumisia, jolloin topologinen eheys virallisen kiinteistöjaotuksen kanssa saavutetaan niiltä osin, kun se on tarpeellista tulkintaa tehdessä. Digitointityö aloitetaan vanhimmasta voimassa olevasta kaavasta, jonka ulkorajat digitoidaan moniosaisena aluegeometriana (MultiPolygon). Tämä kannattaa tehdä ns. väliaikaisella karttatasolla (huomioi koordinaattijärjestelmä vastaamaan hakemistokartan koordinaatistoa). Digitoitaessa kaavarajausta on tulkittava kiinteistörajoja/tonttijakoa vasten, sillä kaavarajaus mukailee usein kiinteistörajoja/tonttijakoa, jolloin viivojen tulee kulkea mahdollisimman tarkasti todellisia rajoja pitkin. Vanhoissa kaavoissa rajojen erot nykytilaan voivat olla suuria, jolloin tulkinta on digitoijan. Apuna voidaan joutua haastattelemaan asiantuntijoita tai selvittämään historiallisia aineistoja. Alkuperäisissä asemakaavoissa voi olla korjattuja virheitä - jotkin kunnat ovat esimerkiksi viivanneet yli kaavoista virheitä ja tehneet korjausmerkintöjä. Tällöin digitointi tehdään korjauksen mukaisesti. Kaavarajauksen digitoinnin jälkeen alue kopioidaan ja liitetään osaksi hakemistokartan tietokantataulua ja alueelle täydennetään sen ominaisuustiedot. Seuraavaksi digitoidaan ajallisesti seuraava uudempi kaavarajaus väliaikaiselle karttatasolle, minkä jälkeen digitoitua kaavarajausta käytetään leikkaavana tasona, jolla leikataan reikä hakemistokarttaan (kohdetaso). Digitoitu taso kopioidaan ja liitetään osaksi hakemistokarttaa, jolloin reikä umpeutuu. Samalla täydennetään liitoksen ominaisuustiedot vähintään taulukossa 1 määriteltyjen pakollisten tietojen osalta. Tätä sykliä toistetaan kunnes uusinkin kaava on leikannut alueellisesti hakemistokartan pintaa. Nykypaikkatieto-ohjelmistoissa on valmiita digitointityökaluja, joilla edellä kuvatut toimenpiteet voidaan hoitaa tehokkaasti. Digitointityössä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota alueiden leikkauksia tehdessä. Viivojen solmupisteiden tulee kiinnittyä toisiinsa, eikä viivojen välille saa jäädä aukkoja saatika syntyä itseään leikkaavia alueita. Hakemistokartalle liitettyjen alueiden solmupisteitä voi joutua korjailemaan, jotta saavutetaan topologisesti eheä hakemistokartta. Mahdolliset virheet aiheuttavat ongelmia myöhemmin paikkatietojen sisältöpalveluissa, jos hakemistokarttaa hyödynnetään esim. GML-muotoisena WFS-rajapinnan kautta.