Kummityötä. Nimikkokirje 2/2013. Rakkaat ystävät ja lähettäjämme! Teija ja Raimo Laine B.P Dakar-Liberté Senegal

Transkriptio

1 Nimikkokirje 2/2013 Teija ja Raimo Laine B.P Dakar-Liberté Senegal (Teija) (Raimo) Suomen Lähetysseura Tähtitorninkatu 18, Helsinki puh Danske Bank IBAN FI Rakkaat ystävät ja lähettäjämme! Sadekausi alkaa olla lopuillaan. Sateet ovat harventuneet ja sadonkorjuu on alkanut. Hirssin tähkät korjataan talteen, maapähkinä nostetaan maasta, papua kuivatellaan auringossa ja maissintähkiä grillaillaan toreilla. Odottelemme sään viilenemistä, mutta vielä ei tunnu helpottavan. Dakarin lähetit kertovat, että vasta marraskuun puolivälissä tuulet kääntyvät ja hiostava kuumuus vaihtuu mukavan viileäksi tuuleksi. Kummityötä Kun kirkon työntekijät olivat palanneet syyskuun alussa työhön elokuun kesälomiltaan, alkoi meillä melkoinen kiire erilaisten kokousten ja palaverien merkeissä. Minua, Teijaa, ovat viime viikkoina työllistäneet kummityön tapaamiset. Olemme kiertäneet kirkon kummityön vastuuhenkilön Niokhor Sène:in (lue: Ñohor Seen) kanssa jo melkein kaikissa seurakunnissa, joita on yhteensä 13. Seurakunnan pappilaan tai kirkolle on kutsuttu kyseisen seurakunnan kummioppilaat vanhempineen. Jokaisessa seurakunnassa on vaihtelevasti kummioppilasta. Aika mukavasti väki on tullut paikalle. Seurakunnan pastori tai seurakuntaneuvoston johtaja on aloittanut kokouksen raamatunluvulla ja rukouksella, sitten olemme käyneet läpi esittelykierroksen. Ensin me Niokhorin kanssa olemme kertoneet omista tehtävistämme, ja sitten jokainen kummioppilas on saanut kertoa nimensä ja sen, mille luokalle hän siirtyy alkavana lukuvuonna. Elokuu on Senegalissa kesälomakuukausi. Me vietimme vuosilomamme Raimon kanssa jo keväällä ennen tänne Senegaliin tuloa, joten meille sopi oikein mukavasti sijaistaa Dakarin seurakunnan kirkkoherraa jumalanpalveluselämän osalta hänen viettäessään ansaittua lomaansa. Olimmekin elokuussa joka viikonloppu kiinni Dakarin messuissa joko saarnaajana tai liturgina. Kummioppilaita ja heidän vanhempiaan Ngoyessa

2 Kummityön tapaaminen jatkuu esittelyn jälkeen keskustelulla. Niokhor Sene haastaa vanhempia pohtimaan, mitkä tekijät voisivat vaikuttaa luokalle jäämiseen tai huonoon koulumenestykseen. Hän kysyy vanhemmilta, mikä on heidän vastuunsa lapsen koulunkäynnin suhteen. Niokhor kehotti vanhempia olemaan rohkeasti yhteydessä myös opettajiin, jotta he ajoissa saavat tiedon siitä, jos heidän lapsellaan on vaikeuksia koulussa. Eräällä kylällä oli tavallista enemmän luokalle jääneitä, ja kun siitä keskusteltiin, kävi ilmi, että kylän koulun opettajat vaihtuivat vuosittain ja jopa kesken vuoden. Tämäkin oli varmasti osatekijä huonoon koulumenestykseen. Niokhor muistutti, että erityisesti murrosikäisiä nuoria tulee valvoa ja tukea, sillä teini-ikä tuo eniten ongelmia ja haasteita nuoren elämään. Kummioppilaita Toucarissa Erään seurakunnan pastori kertoi tapaamastaan yläasteen kummioppilaasta. Nuori oli menestynyt huonosti koulussa, ja pastori oli pyytänyt nuorta juttusilleen. Tämä keskustelu oli rohkaissut nuorta niin, että välittömästi keskustelun jälkeen numerot olivat lähteneet nousuun. Nyt koulu sujuu mukavasti. Koululainen ei aina ymmärrä, mistä koulunkäynnissä on kyse tai miten läksyjä luetaan tai ketä varten koulua käydään, eikä ole helppoa puhua tällaisista asioista omien vanhempien kanssa. Ulkopuolinen tuki on joskus todella tarpeen. Keskustelun ja kysymysten lopuksi kummioppilaille jaettiin vaate- ja kenkäraha, jonka jokainen kummioppilas omakätisesti vastaanotti ja allekirjoitti. Samalla toimme koulukirjoja ja vihkoja sekä muuta koulumateriaalia pappilaan jaettavaksi koulujen alkaessa oppilaille sen mukaan, mitä kukakin opettajien antaman listan mukaan tarvitsee. Selkäkipua Nämä kummioppilaiden tapaamiset ovat olleet todella antoisia. Raimokin oli mukana, kun kävimme eteläisimmässä seurakunnassa Niorossa. Tie sinne oli sadan kilometrin verran todella kuoppainen ja onnettomassa kunnossa. Päivä oli yksi sadekauden kuumimmista. Olimmekin todella uupuneita palattuamme reissulta Fatickiin. Kuoppainen tie teki tehtävänsä ainakin Raimon kohdalla, sillä noidannuoli iski hänen selkäänsä parin päivän päästä aivan yllättäen. Kipu oli aikamoinen, mutta nyt selkä on jo kunnossa. Vieraita Suomesta Viimeisten kahden viikon aikana isännöimme Lähetysseuran työntekijävieraita. SLS:n vaikuttamistyön projektisihteeri Markus Ilomäki, lähetyssanomien toimittaja Pirre Saario ja kehitysyhteistyön koordinaattori Tiina Tuominen sekä SLS:n kirkollisen työn uusi koordinaattori Elisa Nousiainen

3 virkistivät meidän perusarkeamme. Vierailuviikkoihin sisältyi kokouksia ja työhön tutustuttamista paikan päällä niin Dakarissa kuin Fatickissakin ja maaseutukylillä. Tabaskin viettoa Senegalin muslimien suuri juhlapäivä Tabaski sattui Suomen vieraidemme kahden viikon jakson loppuun, ja vieraatkin pääsivät mukaan juhlaan. Meidät oli kutsuttu entisen työtoverimme Fatou Dioufin (lue: Faatu Djuuf) kotiin juhla-aterialle, ja vieraista Elisa oli kanssamme juhlapäivää viettämässä. Fatou on kristitty, mutta naimisissa muslimiserkkunsa Morin kanssa, joten heidän kotonaan vietetään sekä islamilaiset että kristilliset juhlat. Fatou ja lapset odottivat meitä jo portilla, kun ajoimme autollamme portin edustalle. Isäntä oli pihan perällä puhdistamassa ja leikkelemässä juuri teurastamaansa tabaskilammasta, jonka oli ostanut jo joku viikko aiemmin Sandiaran suurelta lammastorilta. Hän kertoi siinä työtään tehdessään, että tabaski-juhlaa vietetään muistellen Aabrahamin kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan. Jumala antoi pitkän odotuksen jälkeen Abrahamille pojan. Jumala kysyi Aabrahamilta, onko tämä valmis tekemään mitä tahansa, mitä Jumala häneltä pyytää. Kyllä vain, vastasi Aabraham. Jumala koetteli häntä ja pyysi häntä uhraamaan ainoan poikansa. Aabrahamin sydän värisi, mutta niin Aabraham kuin poikansa, olivat valmiit uhriin. Poika oli tarinan mukaan pyytänyt, että isä sitoisi häneltä silmät, jottei hänen tarvitsisi nähdä isänsä kyyneleitä. Nähdessään Aabrahamin kuuliaisuuden Jumala armahti häntä, lähetti enkelin pysäyttämään uhritoimituksen ja osoitti heille uhrilampaan pojan tilalle. Tämä on tuttu tarina meille Vanhasta testamentista. Se korostaa kuuliaisuuden merkitystä Jumalasuhteessa. Se muistuttaa myös Jumalan armosta. Tabaski-juhla on muslimeille myös anteeksipyytämisen ja anteeksisaamisen sekä ystävyyden juhla. Mor-isäntä lammasta selvittelemässä. Fatou-emäntä lammaspataa keittelemässä. Talonväki touhusi pihamaalla ruoanlaiton parissa ja nuoremmat lapset pitivät meille seuraa. Musiikki soi ja lapset innostuivat tanssimaankin musiikin tahdissa. Ruoanlaitto oli hidasta, sillä sitä keitettiin yhdessä suuressa padassa. Ensin kuumassa öljyssä

4 kypsennettiin perunoita, sitten joukkoon heitettiin sipulimarinoidut lihat, sitten jossain vaiheessa kypsymään lisättiin reilusti herneitä. Ruokaa odotellessa vanhin tytär Mariama grillasi meille välipalaksi maksaa ja lampaan kylkeä. Maistui todella herkulliselta ja hellitti mukavasti vatsassa alkanutta kurnintaa. Ruuan jälkeen alkoi lastenjuhla. Lapset pukeutuivat uusiin juhlavaatteisiinsa ja lähtivät kiertelemään talosta taloon. Morin ja Fatounkin talossa vieraili monta lapsiryhmää tervehtimässä ja näyttämässä upeita asujaan. Mor kutsui meidät istumaan puun varjoon seuraamaan senegalilaista teeseremoniaa ja maistelemaan makeaa inkiväärillä maustettua vihreää teetä, atayaa. Atayan keitteleminen on taitolaji, joka vaatii kärsivällisyyttä. Sitä keitetään hiilipannulla pienessä kannussa ja juodaan pikkuruisista laseista. Se on vahvaa ja imelää, mutta hyvää. Mor oli käynyt etukäteen vaihtamassa pikkukolikoita, joita hän ojensi taskustaan jokaiselle kävijälle juhlailoksi. Kyllähän niistä pikkukolikoista saattaa kertyä illan päätteeksi ihan mukavasti karkkirahaa, totesi Binta, perheen neljätoistavuotias tyttö, valmistautuessaan omalle rahankeruureissulleen, jonka päätarkoitus taisi kuitenkin olla päästä koreilemaan uusilla upeilla juhlavaatteilla. Juhlaruoka oli valmista viiden maissa iltapäivällä. Kyllä maistui! Raimo ruokapöydän ääressä ja lapset juhlavaatteissaan.

5 Arjen murheita ja iloja Dakarin murheena on ollut syys-lokakuussa erään pumppuaseman rikkoutunut jättiputki, jonka korjaustyöt pitkittyivät sopivan uuden putken ja ammattitaitoisten korjausmiesten puuttuessa. Vesikatkos alkoi yllättäen, eikä ongelman laajuudesta tiedotettu aluksi riittävästi. Vesikatkoksen jatkuminen viikosta toiseen raastoi dakarilaisten kärsivällisyyttä. Vettä oli osassa kaupunkia, mutta suuri osa kaupunkilaisista oli vettä vailla ja vettä oli haettava sieltä, missä sitä oli. Mekin kävimme täyttämässä vesikanistereita milloin missäkin. Ne kaupunginosat, jotka saavat hanavetensä Pohjois-Senegalin suurelta järveltä, olivat vailla vettä. Nyt vesitilanne on kohtalainen, vaikka ei vielä normaali. Tänään ilmoitettiin radiossa, että odotettu putki saapuu pian Ranskasta ja korjaustyöt jatkuvat loppuviikosta. Se tarkoittaa jälleen vedetöntä jaksoa, mutta toivottavasti korjaustöiden valmistuessa saamme vettä sekä yöllä että päivällä. Aina, kun hanoista vähänkin vettä lirisee, täytämme vesitynnyrimme ja useita kymmenen litran kanistereita, jotta selviäisimme pitkästäkin vesikatkoksesta. Arkea täällä eletään. Minulle, Teijalle, se näyttää olevan Dakarin ja Fatickin välillä liikkumista, mutta onneksi tiet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Ilonaihe on se, että elokuun alussa avattiin pitkä pätkä uutta moottoritietä, joka ohittaa kaikkein kamalimman ruuhkapaikan Dakarista ulos ajettaessa. Silti tälle matkalle, joka ei ole kuin 150 km, riittää hidasteiksi kuorma-autoja ja pikkubusseja, mutta neljän tunnin sijasta matkaan kuluu nykyisellään enää vain 2-2,5 tuntia. Rukousaiheita: Teija juhlavieraana Että pysyisimme terveinä Että juuri alkava kouluvuosi olisi Senegalin koululaisille antoisa ja että kummioppilaat olisivat terveitä ja jaksaisivat innostua koulunkäynnistä. Että Senegalin luterilaisessa kirkossa säilyy evankeliumin kertomisen ilo ja rohkeus. Kotisivumme Nimikkokirjeemme lisäksi kirjoittelemme tapahtumista ja ajatuksistamme ja elostamme täällä Senegalissa kotisivustollamme, jonka löydät osoitteesta Käy lukemassa ja seuraamassa kuulumisiamme. Siunaavin terveisin: Teija ja Raimo