SÅ SKIMRANDE VAR ALDRIG HAVET (työnimi)

Transkriptio

1 SÅ SKIMRANDE VAR ALDRIG HAVET (työnimi) dokumenttielokuva treatment (osa 2/2) Ville Suhonen

2 Paratiisia ei kuitenkaan ole ilman puutarhaa. Hän alkaa rakentaa sitä talon ympärille. Palkattuna apuna on kökarilaispoikia, palkattomana hänen lukuisia kesävieraita. Aateliset, taiteilijat ja liikekumppanit eri puolilta Eurooppaa perkaavat suota. Samalla kun zürichiläinen liikemies sahaa katajia, puhdistavat perheen lapset kallionpainanteita ja koloja. Niistä syntyy kastelujärjestelmä. Vesi kerätään letkuilla talteen altaista ja johdatetaan alas puutarhaan. Siellä on kolme kaivoa, jotka keräävät sadeveden lisävarastoihin. Kunhan sataa.

3 Karulla saarella ei kuitenkaan ole juuri viljelykelpoista maata. Kaikki kallionkoloista kaivettu lieju ja maa käytetään puutarhan rakentamiseen, mutta se yksin ei riitä. Lisää maata täytyy tuoda Kökarista. Jokaisella vieraalla on tehtävänä tuoda aina maata tuliaisiksi. Kun oleskelu saarella alkaa olla jatkuvaa, syntyy multa maatuvasta kompostijätteestä. Keskelle karuinta saaristoa alkaa syntyä hämmentävä välimerellinen atmosfääri. Åkerhielm istuttaa rhododendroneita, syreenejä, sypressejä, ruusuja, iiriksiä, kallionauhuksia, samettikukkia, laventelia, hortensioita, kuusamaa, tuijia. Ja puut vielä niiden ohella: tammi, tuomi, vaahtera, hevoskastanja ja puistolehmus. Aprikoosipuu ja setrikin istutetaan, mutta ne paleltuvat. Viiniköynnöksen selviytymiseen ei kukaan muu usko, mutta kun rypäleitä tulee, ne ovat makeita, oikeita. Yrttitarha ja perunamaa ovat itsestäänselvyyksiä.

4 Rehevän puutarhan salaisuus on sitä ympäröivät kivimuurit. Ne muodostavat mikroilmaston, kun lämpö kerääntyy paksuihin kiviin. Meren pauhu ei yllä puutarhaan se on rauhan tyyssija. Åkerhielmin puutarhafilosofian mukaan tulee olla jotain kaunista katseltavaksi, jotain haisteltavaksi, jotain hyvää ja maistuvaa syötäväksi ja ulkosalonkeja pelejä ja yhdessäoloa varten. Syntyy tasainen, pehmeä ja paksu nurmikko, täsmälleen oikean mittainen krokettikenttä, jossa pelataan täsmälleen oikeilla krokettisäännöillä.

5 Ja syntyy sydämenmuotoinen mansikkamaa. Hän on rakentanut oman paratiisinsa, oman Eedeninsä. Nyt hänen vieraillaan on jotain, mitä nähdä ja minkä vuoksi tulla paikkaan, joka on kaukana kaikesta, pitkän matkan päässä. Niinkö hän on ajatellut? Siksikö hän on rakentanut tämän ihmemaailmansa? Luultavasti juuri näinä aikoina kökarilaiset alkavat kutsua häntä kreiviksi, vaikka hän on oikeasti arvoltaan vapaaherra. Hänelle sanotaan, että Kökarissa kaikki ovat vapaaherroja sitäkin vapaamman täytyy siis olla kreivi.

6 Kreivin filosofian mukaan yhdessäolo tulee jakaa kovan työnteon ja huvin kesken. Kaikkien pitää osallistua talon töihin, myös vieraiden. Töihin kuuluvat muun muassa verkkojen kokeminen aamuisin, puutarhan hoito, marjojen poiminen sekä sataman rakentaminen ja korjaaminen. Isäntä soittaa vellikelloa täsmällisesti, kun ruoka-aika koittaa.

7 Jokainen ateria on juhla-ateria. Pöydässä keskustellaan monella kielellä, ja kreivin tunnetut vieraat pitävät huolta siitä, että keskustelu on polveilevaa ja viihdyttävää. Iltamyöhään terassilla nautitaan viinejä ja juustoja. Kirjastoon voi vetäytyä lukemaan kaunokirjallisuutta, filosofiaa ja kirjoja kaikilta humanististen tieteiden aloilta. Kirjat on luokiteltu kielen mukaan.

8 Eräs uskollisimmista vieraista jää erityisesti mieleen. Skotlantilainen Miss Morris, kreivin serkku, saapuu joka kesä ja asustaa yksinäisessä mökissä tuulisella länsirannalla, pirunpellon kupeessa. Taloa kutsutaan Häxans husiksi, noidan taloksi. Iltaisin Miss Morris viihdyttää vieraita kertomalla hurjia tarinoita skottiklaanien historiasta ja taisteluista englantilaisia vastaan. Miss Morrisilla on pitkät, harmaat hiukset. Hän on se noita.

9 Eräänä talvena Åkerhielm kirjoittaa Tove Janssonille ja Tuulikki Pietilälle ja ilmoittaa haluavansa tavata heidät bistrossa lähellä Notre Damea. Hänet tunnistaisi napinlävessä olevasta valkoisesta kukasta. Tove muistelee myöhemmin: Kyllä kuulun ahvenanmaalaiskreivin olisi tuntenut ilman kukkaakin. Kreivi haluaa Toven maalaavan hänelle taulun: Maalaa vaikka villejä kallioita tai vaikka hysteerinen vilijonkka, meripeto tai maalaa mitä vain. On esitetty ristiriitaisia väitteitä siitä, pyysikö hän maalaamaan taulun juuri Källskäriä varten vai onko se tehty huomattavasti ennen kreivin rakennushankkeita. Taulun päiväys kun on kovin epäselvä, ja tapaaminen Pariisissakin on Toven muistin mukaan ollut jo vuonna Kun Tove sitten tulee ensimmäistä kertaa saarelle, hän huolestuu nähdessään taulunsa ripustettuna avotakan yläpuolelle. Huonokuntoinen taulu onkin tällä hetkellä konservoitavana.

10 Tove majoittuu huvimajaan, ns. Punssiverantaan, jonka Tuulikin veli on myös suunnitellut. Siitä tulee hänen vakiopaikkansa, koska se on niin suojaton ja ehkä koska se muistuttaa muumitaloa. Vai tehtiinkö se varta vasten hänelle? Sitä eivät tarinat kerro. Tove kirjoittaa siellä mm. novellinsa Kivipelto, jossa on lyhyt kohtaus saarelta: Siinä oli pyöreitä harmaaksi sammaloituneita kiviä mahtavana kasaumana, jonka keskustaa uteliaat ihmiset aikojen kuluessa olivat kaivelleet, nostelleet ja kasanneet, ja väsyttyään lähteneet pois. Aika syvän kuopan he kumminkin olivat saaneet aikaan tuohon ties minkä tutkimattoman ja kauan sitten unohtuneen idean merkiksi kasattuun kivikkoon. Kivet oli saatettu koota kuoleman kunniaksi, leikissä tai rituaaleissa käytettäväksi, jumalien suopeuden toivossa ja niin edespäin ja niin edespäin, minun ei tarvitse kirjoittaa siitä. Göran ja Tove eivät ole enää nuoria, molemmat jo viidenkympin paremmalla puolella. Voi vain kuvitella, mitä he pohtivat maailmanmenosta istuessaan iltaa huvimajassa. Eletään kuitenkin aikaa, jolloin maailma on jälleen muuttumassa. Nämä kaksi ovat melkein hipimpiä kuin aikakauden nuoret hippiradikaalit. He ovat onnistuneet toteuttamaan unelmiaan, mutta silti heidän elämäänsä on varjostanut salaisuus josta ei ole voinut puhua julkisesti. Eivätkä he tule puhumaan siitä myöhemminkään. Homoseksuaalisuus on ollut synti ja rikos koko heidän elämänsä ajan.

11 Tove kirjoitti omasta saarestaan aikoinaan: Kaikki me jotka muutimme sinne olimme sitä mieltä että olimme löytäneet paratiisin. ( ) Ja me halusimme ihailua, halusimme ylvästellä, houkutimme sinne ihmisiä ja he tulivat, ja palasivat taas, kesä kesän jälkeen, yhä lisää ihmisiä. Joskus heillä oli ystävä mukanaan, välillä ystävän menetys, ja he puhuivat puhumistaan kaipuustaan yksinkertaisuuteen, alkukantaisuuteen, ja varsinkin yksinäisyyden kaipuustaan.

12 Kun talo ja puutarha ovat valmiita, on jäljellä viimeinen silaus. Kreikkalaiset, marmoriset jumalpatsaat. Hän sijoittaa ne kesäksi puutarhaan ja kerää joka talvi suojaan. Puutarha herää eloon.

13 Mutta on joukossa humoristisiakin yksityiskohtia. Viimeiseksi asetetaan pronssinen Hermes-patsas korkealle kalliolle eteläsataman tuntumaan. Hän on kuljettanut sen junassa Firenzestä tulevaan kotiinsa.

14 Jumalten sanansaattaja Hermes kuljettaa viestit siivekkäin jaloin.

15 EPILOGI Olen kuullut, että viimeisinä vuosina ei ystäviä enää tullut kuten ennen. Kreivi pysyy kuitenkin saarellaan ja koettaa tehdä kaiken kuten ennen. Jopa juhlavat ateriat. Nyt hän istuu keittiön pöydän ääressä yksin ja katselee kapeasta ikkunasta puutarhaan. Silloin tällöin hän saattaa vilkaista tulipesän vieressä olevaa latinankielistä laattaa: Tuli syttyy ja sammuu, tuhka jää. Tämä on elämän totuus. Vuonna Tarina kertoo, että keväällä 1983 Åkerhielm tulee paikalle ja näkee myrskyn tuhoaman eteläsataman. Hän lähtee saman tien Ahvenanmaalle ja luovuttaa avaimet maakuntahallitukselle. Toinen tarina kertoo, että Åkerhielm on loukkaantunut suomalaisille jostain, jota kukaan ei tiedä tai ei ainakaan suostu kertomaan. Kreivi taitaa monen mielestä olla myös kovin itsepäinen.

16 Maakuntahallitus on aluksi ymmällään lahjoituksesta. Asiaan kun liittyy vielä ehto, ettei saarta saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin ja että se tulee pitää mahdollisimman alkuperäisenä. Tehtävä on tietysti vaikea, miltei mahdoton. Muutama vuosi kuluukin niin, että kreivin tilukset alkavat rapistua. Saaren kulttuurihistoriallisen arvon ymmärtäminen kestää aikansa. Vuonna 1990 saarelle ryhdytään viimein järjestämään opastettuja veneretkiä. Kreivi itse ei käy saarella enää koskaan, kun on siitä kerran luopunut. Vielä tänäänkään kivien nostamiseen ei käytetä koneita. Eikä saarella ole edelleenkään kaivoa vaan makea vesi tuodaan Kökarista. Ja kaikki vieraat ovat yhä kesällä tervetulleita Huoltomiehet huoltavat rakennuksia ja puutarhaa parhaansa mukaan. Ruoho on leikattava, kukkapenkit kitkettävä ja tuholaiset poistettava. Toukokuusta syyskuuhun saarta vahtii valvoja. Hän avaa hirsitalon ovet turisteille, joita saapuu tuhansia kesässä. Nykyisin kreivin vieraita ovat uudemmassa rantamökissä vierailevat stipendiaatit, eri alojen kulttuurityöntekijät, joita oleskelee saarella yksi kerrallaan.

17 Aika kuitenkin muuttuu eikä kaikki kestä ikuisesti. Rakennukset joutuvat koville jatkuvissa äärioloissa, rapistumisen merkit ovat näkyvissä. Taistelua merta vastaan jatketaan siitä huolimatta. Nyt saarella on kaksi aurinkopaneelia, jotka on tuotu antamaan sähköä pieniä lukulamppuja ja kännykän latausta varten. Mutta on siellä yhä antiikin Hermes-patsas säätä uhmaten kallion laella. Ja jääkauden muovaama hiidenkirnu, ns. Källskärin kannu, joka hioutui 9000 vuotta sitten, kun kivenlohkareet pyörivät sulamisveden pyörteissä. Silloin, kun Suomen päällä oleva yli kahden kilometrin paksuinen jääkerros alkoi sulaa.

18 Jälkeenpäin tulee ajatelleeksi: oliko saarella olo jonkinlaista pakenemista tavallisesta elämästä? Muiden elämästä? Vivica Bandler kävi myös useasti Källskärillä. Hän ymmärsi miksi se oli paratiisi. Hänen sanansa Tove Janssonin saaresta sopivat myös Källskäriin: se oli paikka jossa me, hänen ystävänsä, saatoimme olla varmoja siitä, ettei kukaan ollut vihamielinen, negatiivinen eikä halveksiva.

19 Mies, joka oli unelmoinut omasta Eedenistä, oli onnistunut rakentamaan paratiisin, josta ketään ei karkoteta. Voi kuvitella, että yksin saarella ollessaan hänkin saattoi käpertyä silloin tällöin hiidenkirnuun, kuten nykyään monet turistit. Kirnun naiselliset muodot kutsuvat sisäänsä. Siellä voi kuunnella tuulen suhinaa ja meren kohinaa, meditoida omassa maailmassaan ja kuvitella syntyvänsä uudelleen ***

20 TEKIJÄN SANA Haluan kertoa tarinan yhden ihmisen unelmasta. Haluan selvittää, minkälainen ihminen uhraa elämänsä uuden maailman rakentamiselle. Mitä unelman toteutuminen kertoo tekijästään? Ja haluan kurkistaa myös unelman taakse, jos se vain on mahdollista. Tarinan kertojina elokuvassa ovat ensisijaisesti kökarilaiset, jotka tunsivat kreiviksi kutsumansa Åkerhielmin ja ovat ainakin kuulleet hänestä lukuisia tarinoita. Arkistomateriaali on myös tärkeässä osassa historiallisten tapahtumien todistajana sekä ajankuvan ja kulttuurihistorian luomisessa. Keskeisin visuaalinen ilme muodostuu kuitenkin itse saaresta: Källskär on samalla sekä vaikuttava esimerkki jääkauden muovaamasta saaristomaisemasta että ihmisen käsityön tuloksena syntynyt kokonaistaideteos, joka on säilynyt jälkipolville. Luonto ja ihminen ovat kohdanneet ainutlaatuisella tavalla. Göran Åkerhielm ( )