EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN

Transkriptio

1 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 120/27 EUROOPAN TALOUSALUE EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS N:o 45/98/KOL, tehty 4 päivänä maaliskuuta 1998, kolmannestatoista muutoksesta valtion tukea koskeviin menettelysääntöihin ja aineellisiin sääntöihin EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka on muuttanut 19 päivänä tammikuuta 1994 ( 1 ) annettuja valtion tukea koskevia menettelysääntöjä ja aineellisia sääntöjä ( 2 ), sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina 17 päivänä joulukuuta 1997 ( 3 ), seuraavasti: Lisätään valtion tukea koskeviin sääntöihin seuraavat lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevat säännöt ja seuraava luettelo markkinoitavissa olevien riskien maista (lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevien 17 a luvun sääntöjen soveltamiseksi), edelliset uutena 17 a lukuna ja jälkimmäinen uutena liitteenä IX: 17A. LYHYTAIKAISIA VIENTILUOTTOVAKUUTUKSIA KOSKEVAT SÄÄNNÖT ( 1 ) 17A.1. Johdanto 1) Vientituilla on suora vaikutus markkinoilla tavaroita ja palveluja tarjoavien mahdollisten toimittajien väliseen kilpailutilanteeseen. Koska Euroopan komissio ja EFTAn valvontaviranomainen tuntevat tukien vahingolliset vaikutukset, ne ovat johdonmukaisesti tuominneet vientitukien käytön ETAn sisäisessä kaupassa ( 2 ). Vaikka ETA-valtioiden ETAn ulkopuolelle suuntautuvalle viennilleen antama tuki voi vaikuttaa myös ETAn sisäiseen kilpailuun ( 3 ), ei Euroopan komissio eikä EFTAn valvontaviranomainen ole kuitenkaan järjestelmällisesti puuttunut tähän toimintaan EY:n perustamissopimuksessa (92, 93 ja 94 artikla) ja ETA-sopimuksessa (61 artikla ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 oleva 1 artikla) määrättyjen valtion tukea koskevien sääntöjen nojalla. Tähän on ollut monia syitä. Ensinnäkin kyseinen toiminta kuuluu Euroopan yhteisössä osittain EY:n perustamissopimuksen ulkomaankauppaa koskevien määräysten soveltamisalaan (112 ja 113 artikla). Lisäksi kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille annettava tuki vaikuttaa yhteisön tai ETAn sisäisen kilpailun ohella myös ETAn viejien kilpailukykyyn samankaltaista tukea myöntäviin ETA-valtioiden kauppakumppaneihin verrattuna. Todettakoon vielä, että tuen valvonta on edistynyt OECD:n ja WTO:n toiminnan ansiosta. ( 1 ) Jäljempänä valtion tukea koskevat säännöt. ( 2 ) EYVL L 231, , s. 1; EYVL:n ETA-täydennysosa 32, ( 3 ) EYVL C 38, , s. 19; EYVL:n ETA-täydennysosa 5, , s. 214.

2 L 120/28 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti ) Vaikka Euroopan komissio on pidättynyt näitä sääntöjä vastaavan tiedonannon hyväksymiseen saakka käyttämästä valtion tuet valvontaa koskevaa toimivaltaansa vientiluottojen ja vientiluottovakuutusten osalta, se katsoo Euroopan unionin neuvoston vientiluottotyöryhmän työn ( 4 ) ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa käsiteltyjen asioiden ( 5 ) osoittaneen, että ainakin yhdellä alueella eli lyhytaikaisissa vientiluottovakuutuksissa yhteisössä aiheutuneiden tosiasiallisten tai mahdollisten kilpailun vääristymisen vuoksi voi olla perusteltua, että komissio ryhtyy valtion tukea koskevien sääntöjen mukaisiin toimiin odottamatta muilla alueilla saavutettavaa edistymistä. 3) ETA-sopimuksessa ei ole määräyksiä yhteisestä kauppapolitiikasta kolmansiin maihin nähden eikä se näin ollen sisällä EY:n perustamissopimuksen 112 ja 113 artiklan määräyksiä vastaavia määräyksiä. Siksi ETA-sopimus ei rajoita EFTA-valtioiden vapautta edistää kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa samalla tavoin kuin EY:n perustamissopimus rajoittaa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden vapautta, mikäli kyseiset kaupan edistämistoimenpiteet eivät vaikuta ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan. Kuten edellä on todettu, tällaiset toimenpiteet voivat kuitenkin vaikuttaa ETAn sisäiseen kilpailuun ja kauppaan. Lisäksi, kun eri ETA-valtioiden viejien välinen kilpailu voi vääristyä ETAn sisällä ja sen ulkopuolella käytävässä kaupassa, niin voi vääristyä myös ETAn sisällä toimivien vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien välinen kilpailu. Näin ollen EFTAn valvontaviranomainen katsoo ETA-sopimuksen 61 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan lyhytaikaisiin vientiluottovakuutuksiin soveltamisen osalta, että tilanne on samanlainen kuin EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan niihin soveltamisen osalta. Toisin sanoen tosiasiallinen tai mahdollinen ETAn sisäisen kilpailun ja kaupan vääristyminen edellyttää valvontaviranomaisen toimenpiteitä valtion tukea koskevien sääntöjen nojalla. 4) Näiden sääntöjen tarkoitus on poistaa valtion tuesta johtuvat kilpailun vääristymät siltä vientiluottovakuutustoiminnan alalta, jolla julkiset tai julkisesti tuetut vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat ja yksityiset vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat kilpailevat. Tämä kaupallinen vientiluottovakuutustoiminta liittyy lyhytaikaisten vientiluottoriskien vakuuttamiseen ETAn sisäisessä kaupassa ja monien ETAn ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä kaupassa. Kyseisiä riskejä kutsutaan markkinoitavissa oleviksi ja ne määritellään jäljempänä 17 a luvun 2 jaksossa. Määritelmään sisältyvät tällä hetkellä ainoastaan ETAn sisäisessä ja useimpien, näiden sääntöjen liitteessä IX lueteltujen OECD-maiden kanssa käytävässä kaupassa esiintyvät poliittisista riskeistä erotetut niin sanotut kaupalliset riskit. Vaikka EFTA-valtiot ovat pyrkineet määrätietoisesti poistamaan tuen kaupallisesta vientiluottovakuutustoiminnasta, ETA-sopimuksen toimivuus edellyttää suojatoimia tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kaikissa olosuhteissa. 5) Näissä säännöissä ei käsitellä pitkäaikaisiin ja keskipitkiin vientiluottoihin liittyviä riskejä, joista suurin osa ei ole nykyisin markkinoitavissa. Tekijät, joiden vuoksi Euroopan komissio ja EFTAn valvontaviranomainen ovat pidättyneet käyttämästä laajasti valtion tuen valvontaan liittyvää toimivaltaansa, vaikuttavat edelleen entiseen tapaan. 6) Näiden sääntöjen 17 a luvun 2 jaksossa kuvataan vientiluottovakuutusmarkkinoiden rakennetta. Kaupallisen osa-alueen osalta, jolla yksityiset vakuutuspalvelujen tarjoajat toimivat ja joka kuuluu näiden sääntöjen soveltamisalaan, siinä erotetaan toisaalta yksityiset vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat ja toisaalta julkiset tai julkisesti tuetut vakuutuspalvelujen tarjoajat. Siinä selitetään myös miksi ja missä määrin valtion tukea koskevia ETA-sopimuksen määräyksiä sovelletaan. Valvontaviranomainen ilmoittaa lopuksi 17 a luvun 4 jaksossa, mitkä toimet se katsoo tarpeellisiksi sen varmistamiseksi, että 17 a luvun 3 jaksossa lueteltujen kaltaiset, mahdollisesti jäljellä olevat valtionavun poistetaan kaupalliselta osa-alueelta, ja pyytää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 1 kohdan nojalla EFTA-valtioita ryhtymään tarvittaessa kyseisiin toimiin.

3 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 120/29 17A.2. Lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten kaupallinen ja ei-kaupallinen osa-alue 1) Edellä 17 a luvun 1 jakson toisen kappaleen alaviitteessä mainittu Euroopan unionin neuvoston vientiluottotyöryhmän kertomus (jäljempänä kertomus ), yksityisten vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien Euroopan komissiolle tekemät valitukset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa käsitellyt asiat ovat osoittaneet, että joissakin Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa samat viralliset vientiluottovakuutuslaitokset, jotka vakuuttavat valtion lukuun tai sen takaamina ( 6 ) viejien pitkäaikaisia ja keskipitkiä riskejä, toimivat valtion lukuun tai sen takaamina myös sellaisilla lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten markkinoiden osa-alueilla, joilla ne kilpailevat yksityisten, vailla vastaavia yhteyksiä valtioon olevien vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien kanssa. EFTAn valvontaviranomaisen alustavat tutkimukset osoittavat, että näin tapahtuu myös kahdessa kolmesta EFTAn jäsenvaltiosta, jotka ovat ETA-sopimusvaltioita, eli Norjassa ja Islannissa. Kyseiset viralliset vientiluottolaitokset voivat olla valtion virastoja, valtion omistuksessa tai valvonnassa olevia yrityksiä tai kokonaan yksityisessä omistuksessa ja valvonnassa olevia yrityksiä. Näissä säännöissä kyseisiä laitoksia kutsutaan julkisiksi tai julkisesti tuetuiksi vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajiksi. Valtiot voivat tukea takuin tai niitä vastaavin jälleenvakuutusjärjestelyin virallisten, sekä keskipitkien tai pitkäaikaisten vakuutusten että lyhytaikaisten vakuutusten alalla toimivien vakuutuslaitosten lisäksi myös joitakin yksityisessä omistuksessa ja valvonnassa olevia vain lyhytaikaisten vakuutusten alalla toimivia vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajia niiden joidenkin toimintalohkojen osalta. Myös tällaiset vakuutuspalvelujen tarjoajat on luokiteltava julkisiksi tai julkisesti tuetuiksi. Sen sijaan pääasiassa tai yksinomaan lyhytaikaisten vakuutusten alalla toimivia vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajia, jotka eivät toimi lainkaan valtion lukuun tai sen takaamina ( 7 ), kutsutaan yksityisiksi vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajiksi. 2) Kertomus osoitti, että julkisten tai julkisesti tuettujen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien toimiessa valtion lukuun tai sen takaamina sellaisilla lyhytaikaisten vakuutusten markkinoiden osa-alueilla, joilla ne kilpailivat yksityisten vakuutuspalvelujen tarjoajien kanssa, ne saivat tiettyjä rahoituksellisia etuja, jotka saattoivat vääristää kilpailua yksityisten vakuutuspalvelujen tarjoajien vahingoksi. Julkisilla tai julkisesti tuetuilla vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajilla ei ollut missään maassa lyhytaikaisten vakuutusten monopolia. 3) Vaikeimpia kertomuksessa käsiteltyjä asioita oli valtion suoraan tai välillisesti myöntämä jälleenvakuutus. Kertomuksessa todettiin olevan olemassa jälleenvakuutusjärjestelyjä, joilla taataan 100 prosentin turva, mitä voidaan pitää takauksia vastaavana tukimuotona. Nykyisin katsotaan, että myös jälleenvakuutusjärjestelyt, joissa valtio ainoastaan osallistuu yksityisen sektorin jälleenvakuutussopimukseen tai täydentää sitä, voivat antaa niistä hyötyville vakuutuspalvelujen tarjoajille etua kyseistä turvaa vailla oleviin yksityisiin vakuutuspalvelujen tarjoajiin nähden ja vääristää siten kilpailua. 4) Vaikka viime aikoina on toteutettu parannuksia siten, että julkiset ja julkisesti tuetut vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat ovat alkaneet yhä useammissa tapauksissa irrottaa lyhytaikaisen vakuutustoimintansa hoidettavaksi erillisissä yhtiöissä tai muusta toiminnasta erillisen kirjanpidon alaisena, edellä on todettu, että tavoiteltujen tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi tarvitaan edelleen toimia. Ensimmäiseksi on määriteltävä lohko, jolla kilpailua käydään. Ratkaisevana tekijänä kaupallisen osa-alueen erottamiseksi kertomuksessa käytettiin sitä, oliko yksityisiä jälleenvakuutuspalveluja saatavilla yleisesti, eikä vain yksittäisissä tapauksissa. Yksityisen sektorin ostajiin liittyvien kaupallisten riskien osalta tämä ehto yleensä täyttyi, mutta poliittisten riskien osalta (mukaan lukien julkisen sektorin ostajiin liittyvät riskit, valuutansiirtoriskit ja muut kuin kaupalliset suuronnettomuusriskit) tarjolla oleva kapasiteetti oli niin riittämätön, että kyseisten riskien varalta vakuuttamista ei selvästi voitu pitää markkinaehtoisena toimintana. Kolmeen muuttujaan perustuva yksityisten jälleenvakuutusmarkkinoiden analysointi, jossa otettiin huomioon vakuutettujen riskien kesto, sijainti ja luonne, osoitti kertomuksen mukaan markkinoitavissa olevien riskien sisältävän kaupalliset riskit, joissa riskin kesto minne tahansa maailmassa suuntautuvan viennin osalta oli tavallisesti enintään kolme vuotta.

4 L 120/30 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti ) Kertomusta koskevista Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden, EFTA-valtioiden, talouselämän järjestöjen ja vakuutuspalvelujen tarjoajien huomautuksista kävi ilmi, että määritelmä oli yleisesti katsoen liian laaja. Useimmissa huomautuksissa myönnettiin, että kertomuksen mukaisesti poliittiset riskit olisi jätettävä määritelmän ulkopuolelle, koska yksityiset jälleenvakuutusmarkkinat eivät ole tarpeeksi suuret, ja niissä pidettiin parempana kaupallisen riskin keston rajoittamista enintään kahteen vuoteen. Lisäksi osoittauti hyvin vaikeaksi saada yksityisiltä markkinoilta jälleenvakuutusta muista kuin OECDmaista peräisin olevien saatavien pitkittyneen laiminlyönnin vuoksi syntyvän kaupallisen riskin varalta. 6) Koska saatavien pitkittynyt laiminlyönti ja maksukyvyttömyys liittyvät läheisesti toisiinsa saatavien pitkittyneen laiminlyönnin riskit muuttuvat usein maksukyvyttömyysriskeiksi ja molemmat riskit on sen vuoksi syytä luokitella samaan ryhmään (markkinoitavissa olevina ja ei-markkinoitavissa olevina riskeinä), on järkevää jättää toistaiseksi kaikki muihin kuin OECD-maihin liittyvät kaupalliset riskit markkinoitavissa olevien riskien määritelmän ja näiden sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi näyttää siltä, että kaupallisten riskien jälleenvakuuttaminen yksityisesti on joissakin OECD-maissa nykyisin edelleen vaikeaa. 7) Näin ollen markkinoitavissa olevat riskit tarkoittavat näissä säännöissä kaupallisia riskejä, jotka koskevat johonkin liitteessä IX luetelluista maista sijoittautuneita muita kuin julkisia velallisia ( 8 ). Kyseisten riskien osalta riskin enimmäiskesto (eli valmiusaika lisättynä luottoajalla, alkamisajankohdan ollessa Bernin unionin mukainen ja luottokauden ollessa tavanomainen) on alle kaksi vuotta. 8) Kaikkia muita riskejä (eli poliittisia riskejä, suuronnettomuusriskejä ( 9 ) ja julkisiin ostajiin sekä muihin kuin liitteessä IX lueteltuihin maihin liittyviä kaupallisia riskejä) pidetään toistaiseksi ei-markkinoitavissa olevina riskeinä. 9) Kaupallisilla riskeillä tarkoitetaan näissä säännöissä velallisen omavaltaista kieltäytymistä noudattamasta sopimuksessa määrättyjä velvoitteita eli mitä tahansa yksityisen velallisen yksipuolista päätöstä keskeyttää sopimuksen noudattaminen tai irtisanoa sopimus ilman laillista syytä yksityisen velallisen omavaltaista kieltäytymistä hyväksymästä sopimuksen kohteena olevia tavaroita ilman pätevää syytä yksityisen velallisen tai tämän takaajan maksukyvyttömyyttä yksityisen velallisen tai tämän takaajan maksettavaksi sopimuksen mukaan kuuluvan velan maksamatta jättäminen eli saatavien pitkittynyt laiminlyönti. 10) Yksityisten jälleenvakuutusmarkkinoiden kapasiteetti vaihtelee. Tämä merkitsee sitä, että markkinoitavissa olevien riskien määritelmä ei ole pysyvä, vaan se voi muuttua ajan myötä; sitä voidaan esimerkiksi laajentaa kattamaan poliittiset riskit. Siksi valvontaviranomaisen on arvioitava määritelmää uudelleen säännöllisin väliajoin (vähintään kerran vuodessa). Valvontaviranomainen kuulee asiasta EFTAn jäsenvaltioita ja tarvittaessa muita osapuolia, joita asia koskee. Määritelmää muutettaessa on tarpeellisessa laajuudessa otettava huomioon vientiluottovakuutusta koskevan ETA-lainsäädännön soveltamisala, jotta vältytään aiheuttamasta ristiriitoja tai oikeudellista epävarmuutta. 17A.3. Yksityisten ja julkisten tai julkisesti tuettujen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien välistä kilpailua vääristävät tekijät 1) Tekijöitä, jotka saattavat vääristää kilpailua julkisten tai julkisesti tuettujen, markkinoitavissa olevia riskejä vakuuttavien vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien hyväksi ovat ( 10 ): Lainsäädäntöön perustuvat tai tosiasialliset valtion takaukset lainoille ja tappioille. Tällaiset takaukset mahdollistavat sen, että vakuutuspalvelujen tarjoajat voivat saada lainaa tavanomaisia markkinakorkoja alhaisemmilla koroilla tai että yleensä voivat saada lainaa. Lisäksi vakuutuspalvelujen tarjoajien ei niiden ansiosta ole tarpeen hankkia jälleenvakuutuksia yksityisiltä markkinoilta.

5 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 120/31 Mahdolliset yksityisille vakuutuspalvelujen tarjoajille asetetuista velvoitteista poikkeavat velvoitteet pitää yllä asianmukaisia varauksia. On huomattava, että kun neuvoston direktiiviä 73/239/ETY ( 11 ) muutettiin direktiivillä 87/343/ETY ( 12 ), valtion lukuun tai sen takaamana tapahtuvan vientiluottovakuutustoiminnan jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (alkuperäisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohta) ei koskenut julkisten tai julkisesti tuettujen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien toimintaa lyhytaikaisten kaupallisten riskien alalla omaan lukuunsa ja ilman valtion takausta ( 13 ). Näin ollen julkisilla tai julkisesti tuetuilla vakuutuspalvelujen tarjoajilla on oltava tietty määrä omia varoja (maksukykyvara, mukaan lukien takausrahasto) ja teknisiä varauksia (erityisesti tasoitusvastuu), ja niiden on myös pitänyt saada direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukainen lupa, jotta ne voisivat vakuuttaa lyhytaikaisia taloudellisia riskejä. Verohelpotus tai vapautus tavallisesti maksettavaksi tulevista veroista (kuten yhtiöveroista ja vakuutusmaksuveroista). Valtion myöntämät tuet tai siltä saatu pääoma. Jälkimmäisen vaihtoehdon osalta on noudatettava periaatetta, jonka mukaan valtiolta saatu pääoma merkitsee valtion tukea ( 14 ), ellei valtio toimi markkinaehtoisesti toimivan yksityisen sijoittajan tavoin. Tukia ovat myös valtion omakustannushintaa alhaisemmalla hinnalla käytettäväksi antamat palvelut kuten mahdollisuus käyttää valtion infrastruktuuria, järjestelmiä tai etuoikeutettuja tietoja (esimerkiksi suurlähetystöjen keräämiä tietoja velallisista), valtion myöntämä jälleenvakuutus joko suoraan tai julkisen tai julkisesti tuetun vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajan välityksellä yksityisillä jälleenvakuutusmarkkinoilla saatavilla olevia jälleenvakuutuksia edullisemmin ehdoin, minkä vuoksi joko jälleenvakuutuspalvelu on alihinnoiteltua tai syntyy keinotekoista kapasiteettia, jota ei olisi mahdollista saada yksityisiltä markkinoilta. 2) Edellä 17 a luvun 3 jakson 1 kohdassa luetelluissa tapauksissa asianomaiset vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat saavat tai voivat saada rahoituksellista etua verrattuna muihin vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajiin. Kyseiset tietyille yrityksille myönnetyt rahoitukselliset edut vääristävät kilpailua ja ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. 3) ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin toimenpiteisiin, joilla tietyille yrityksille tai tuotteille myönnetään rahoituksellista tai taloudellista etua ja jotka tosiasiallisesti tai mahdollisesti merkitsevät julkisiin varoihin kohdistuvaa rasitetta tai tappiota ilman, että asianomaiselta edunsajalta edellytetään edun saamiseksi mitään vastiketta tai vaadittu vastike on vähäinen, mikäli kyseiset toimenpiteet vaikuttavat sopimuspuolten väliseen kauppaan ja vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tiettyä tuotannonalaa ( 15 ). 4) Edellä 17 a luvun 3 jakson 1 kohdassa luetellut, 17 a luvun 2 jakson 7 9 kohdassa määriteltyihin markkinoitavissa oleviin riskeihin liittyvät rahoitukselliset edut vaikuttavat ETA:n sisäiseen palvelujen kauppaan. Lisäksi ne johtavat siihen, että markkinoitavissa oleville riskeille eri ETA-valtiossa saatavilla oleva vakuutusturva vaihtelee, mikä vääristää ETA-valtioiden yritysten välistä kilpailua ja millä on sivuvaikutuksia ETA:n sisäiseen kauppaan riippumatta siitä, suuntautuuko ETA:n sisäinen vienti sopimusvaltioiden alueen ulkopuolelle ( 16 ). ETA-sopimuksen 61 artiklassa määrättyjä poikkeuksia ei sovelleta markkinoitavissa olevien riskien vakuuttamista varten myönnettävään tukeen. Tällaisen tuen vääristävät vaikutukset ETAn sisällä ovat merkittävämmät kuin viennin tukemista puoltava mahdollinen kansallinen tai ETAn yhteinen etu. Tämä näkemys on vahvistettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamalla tuomiolla asiassa C-63/89, joka koski juuri näissä säännöissä käsiteltävää aihetta. Tuomioistuin katsoi, että vaikka vakuutusyhtiöiden tasoitusvastuiden osittaisesta yhdenmukaistamisesta annettu direktiivi, jonka soveltamisalaan ei kuulu vientiluottovakuutustoiminta valtion lukuun tai valtion takaamana, ei olekaan lainvastainen, yksityisten ja julkisten tai julkisesti tuettujen vienti-

6 L 120/32 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti luottovakuutuspalvelujen tarjoajien välistä kilpailua vääristävät tekijät voivat tehdä oikeustoimiin ryhtymisen perustelluksi säännösten rikkomisen rankaisemiseksi ( 17 ) (säännöksillä tarkoitetaan EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa olevia määräyksiä). Asiassa C-44/93 tuomioistuin katsoi, että kyseiset edut ovat valtiontukea ja vahvisti, että komissio voi ryhtyä toimiin niiden poistamisen varmistamiseksi. 17A.4. Kilpailun vääristymien poistamiseksi tarvittavat toimet markkinoitavissa olevien riskien kattamiseksi tarjottavien lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten alalla 1) Edellä 17 a luvun 3 jakson 1 kohdassa lueteltujen kaltaiset valtiontuet 17 a luvun 2 jakson 7 9 kohdassa määriteltyjä markkinoitavissa olevia riskejä vakuuttaville julkisesti tuetuille vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajille voivat vääristää kilpailua, eikä niihin voi tämän vuoksi soveltaa valtion tukia kooskevien ETA-sopimuksen määräysten mukaisia poikkeuksia. 2) EFTA-valtioita pyydetään näin ollen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 1 kohdan nojalla muuttamaan tarvittaessa markkinoitavissa olevia riskejä koskevia vientiluottovakuutusjärjestelmiään niin, että seuraavan tyyppisten valtiontukien myöntäminen kyseisiä riskejä vakuuttaville julkisille tai julkisesti tuetuille vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajille lopetetaan ennen tammikuun 1. päivää 1999: a) valtion takaukset lainoille tai tappioille b) poikkeukset riittävien varausten vaatimuksesta ja muista 17 a luvun 3 jakson 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa luetelluista vaatimuksista c) helpotus tai vapautus veroista tai muista tavanomaisesti maksettavaksi tulevista maksuista d) tuen myöntäminen tai pääoman antaminen taikka muunlainen rahoittaminen olosuhteissa, joissa tavanomaisin markkinaehdoin toimiva yksityinen sijoittaja ei sijoittaisi yritykseen, tai ehdoin, joita yksityinen sijoittaja ei hyväksyisi e) valtion omakustannushintaa alhaisemmalla hinnalla käytettäväksi antamat palvelut kuten mahdollisuus käyttää valtion infrastruktuuria, järjestelmiä tai etuoikeutettuja tietoja (esimerkiksi suurlähetystöjen keräämiä tietoja velallisista) f) valtion myöntämä jälleenvakuutus joko suoraan taikka julkisen tai julkisesti tuetun vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajan välityksellä yksityisillä jälleenvakuutusmarkkinoilla saatavilla olevia jälleenvakuutuksia edullisemmin ehdoin, minkä vuoksi joko jälleenvakuutuspalvelu on alihinnoiteltua tai syntyy keinotekoista kapasiteettia, jota ei olisi mahdollista saada yksityisiltä markkinoilta. 3) Nykyiset täydentävät valtion jälleenvakuutusjärjestelyt ovat kuitenkin edelleen sallittuja siirtymäkauden ajan siihen saakka, kunnes 17 a luvun 4 jakson 6 kohdassa mainitun uudelleentarkastelun tulokset ovat käytettävissä, jos: valtion myöntämä jälleenvakuutus on vähäinen osa vakuutuspalvelujen tarjoajan jälleenvakuutusten kokonaismäärästä markkinoitavissa olevien ja ei-markkinoitavissa olevien riskien yhdistyessä vakuutuspalvelujen tarjoajan jälleenvakuutussopimuksissa ja mahdollisen valtion myöntämän jälleenvakuutuksen näin ollen väistämättä liittyessä markkinoitavissa olevaan riskiin, valtion myöntämän jälleenvakuutuksen taso ei markkinoitavissa olevien riskien osalta ylitä yksityisiltä jälleenvakuutusmarkkinoilta saatavissa ollutta tasoa, jos kyseisille riskeille olisi haettu jälleenvakuutusta erikseen vakuutuspalvelujen tarjoaja ei saa valtion myöntämän jälleenvakuutuksen ansiosta mahdollisuutta vakuuttaa yksittäisten ostajien liiketoimintaa yli sen rajan, jonka yksityisillä markkinoilla toimivat asianosaiset jälleenvakuutuspalvelujen tarjoajat ovat asettaneet valtion myöntämästä jälleenvakuutuksesta peritty maksu vastaa todistettavasti riskiä, on laskettu kaupallisilla markkinoilla käytettävällä tavalla ja on vähintään saman suuruinen kuin vastaava markkinaperusteinen vakuutusmaksu, jos sellainen on käytettävissä valtion markkinoitavissa oleville riskeille myöntämä jälleenvakuutus on kaikkien sellaisten luottovakuutuspalvelujen tarjoajien saatavilla, jotka täyttävät yleiset hyväksymisperusteet.

7 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 120/33 4) Edellä 17 a luvun 4 jakson 2 3 kohdassa olevien säännösten noudattamiseksi julkisten tai julkisesti tuettujen vientiluottovakuutuspalvelujen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien on vähintään pidettävä valtion lukuun ja valtioin takaamana tapahtuvan markkinoitavissa olevia riskejä ja ei-markkinoitavissa olevia riskejä koskevan vakuutustoimintansa hallinto ja kirjanpito erillisinä voidakseen osoittaa, että ne eivät saa valtion tukea markkinoitavissa olevia riskejä koskevalle vakuutustoiminnalleen. Vakuutuspalvelujen tarjoajan omaan lukuun tapahtuvaa liiketoiminnan vakuuttamista koskevan kirjanpidon on oltava ETA-sopimuksen liitteen IX 12b kohdassa mainitun säädöksen mukainen ( 18 ). 5) Lisäksi sellaisten EFTA-valtioiden, jotka myöntävät vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajalle jälleenvakuutusturvan osallistumalla tai myötävaikuttamalla yksityisen sektorin sekä markkinoitavissa olevia riskejä että ei-markkinoitavissa olevia riskejä koskeviin jälleenvakuutussopimuksiin, on osoitettava, että järjestelyihin ei liity 17 a luvun 4 jakson 2 kohdan f luetalmakohdassa tarkoitettua valtiontukea. 6) Tätä tarkoitusta varten ja toimien läheisessä yhteistyössä EFTA-valtioiden kanssa EFTAn valvontaviranomainen seuraa jatkuvasti kyseisiä järjestelyjä näiden sääntöjen julkaisemisesta alkaen asianomaisten EFTA-valtioiden toimittamien puolivuosittaisten kertomusten perusteella ja toimittaa kyseisten järjestelyjen täydellisen uudelleentarkastelun helmikuuhun 1999 mennessä. Uudelleentarkastelussa otetaan huomioon kaikki lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten markkinoiden toiminnasta sekä EFTA-valtioiden toimista kyseisillä markkinoilla siihen mennessä saadut tiedot ja kokemukset, jotka perustuvat 17 a luvun 4 jakson 14 kohdan nojalla toimitettuihin sääntöjen täytäntöönpanoa koskeviin kertomuksiin, ensimmäiseen 17 a luvun 4 jakson 15 kohdan mukaiseen vuosittaiseen tarkasteluun ja mahdollisiin 17 a luvun 4 jakson 8 13 kohdan nojalla toimitettuihin ilmoituksiin poikkeuslausekkeen käytöstä. Jos uudelleentarkastelussa todetaan, että jonkin EFTA-valtion järjestelyihin sisältyy valtiontukea, kyseistä EFTA-valtiota kehotetaan lopettamaan järjestelyjen soveltaminen viimeistään vuoden 1999 lopussa. 7) Periaatteesta, jonka mukaan julkiset tai julkisesti tuetut vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat voivat myöntää vientiluottovakuutuksia markkinoitavissa olevien riskien kattamiseksi vain, jos niiden käytettävissä ei ole 17 a luvun 4 jakson 2 kohdassa lueteltuja rahoituksellisia etuja ottaen kuitenkin huomioon, mitä 17 a luvun 4 jakson 3 kohdassa on sanottu, voidaan poiketa jäljempänä 8 13 kohdassa luetelluissa olosuhteissa (poikkeuslauseke). 8) Tietyissä maissa voi olla tilapäisesti mahdotonta kattaa markkinoitavissa olevia vientiluottoriskejä yksityisten tarjoajien tai omaan lukuunsa toimivien julkisten tai julkisesti tuettujen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien myöntämällä vakuutuksella, koska vakuutus- tai jälleenvakuutuskapasiteettia ei ole riittävästi saatavilla. Tällaisessa tapauksessa näitä riskejä pidetään tilapäisesti ei-markkinoitavissa olevina riskeinä. 9) Näissä olosuhteissa kyseiset tilapäisesti ei-markkinoitavissa olevat riskit voidaan kattaa ei-markkinoitavissa olevia riskejä valtion lukuun tai valtion takaamana vakuuttavan julkisen tai julkisesti tuetun vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajan myöntämällä vakuutuksella. Vakuutuspalvelujen tarjoajan on mahdollisuuksien mukaan asetettava kyseisten riskien vakuuttamisesta perimänsä maksut yksityisten vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajien samantyyppisten riskien osalta muualla perimien maksujen mukaisiksi. 10) EFTA-valtion, joka aikoo käyttää poikkeuslauseketta, on viipymättä ilmoitettava suunnitelmastaan päätöksestä EFTAn valvontaviranomaiselle. Ilmoitukseen on liitettävä markkinakatsaus, joka osoittaa, että yksityisiltä vakuutusmarkkinoilta ei ole saatavissa kyseiset riskit kattavaa vakuutusta. Toimitettaviin todisteisiin on sisällyttävä kahden suuren ja tunnetun kansainvälisesti toimivan yksityisen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajan ja yhden kansallisen luottovakuutuspalvelujen tarjoajan lausunnot, joiden mukaan poikkeuslausekkeen soveltaminen voidaan todeta perustelluksi. Vaihtoehtoisesti näyttö siitä, että riskin kattaminen ei ole mahdollista yksityisillä vakuutusmarkkinoilla, voidaan osoittaa markkinakatsauksella, jonka on laatinut valvontaviranomaisen luotettavana ja puolueettomana pitämä riippumaton konsultti. Ilmoituksessa on lisäksi oltava kuvaus ehdoista, joita julkinen tai julkisesti tuettu vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoaja aikoo soveltaa kyseisiin riskeihin. 11) Valvontaviranomainen tutkii kahden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamsesta, onko poikkeuslausekkeen soveltaminen edellä esitettyjen ehtojen ja ETA-sopimuksen määräysten mukaista.

8 L 120/34 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti ) Jos valvontaviranomainen katsoo, että poikkeuslausekkeen käytölle asetetut ehdot täyttyvät, sen myönteinen päätös on voimassa enintään kaksi vuotta päätöksen tekopäivästä lukien sillä edellytyksellä, että poikkeuslausekkeen käyttöön oikeuttavat markkinaolosuhteet eivät muutu kyseisen ajanjakson kuluessa. 13) Lisäksi valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita asiasta kuultuaan muuttaa poikkeuslausekkeen soveltamisehtoja, ja se voi myös tehdä päätöksen poikkeuslausekkeen soveltamisen lopettamisesta tai sen korvaamisesta muulla asianmukaisella järjestelmällä. 14) Näitä sääntöjä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998 vuoden 2002 loppuun. EFTA-valtioita pyydetään ilmoittamaan EFTAn valvontaviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa näiden sääntöjen tiedoksi antamisesta, hyväksyvätkö ne sen esittämät suositukset. Lisäksi EFTA-valtioiden on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1999 ilmoitettava valvontaviranomaiselle toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet sääntöjen noudattamiseksi. Jos kyseisistä kertomuksista tai muuten käy ilmi, että EFTA-valtioissa käytössä oleviin järjestelmiin sisältyy edelleen valtion tukea, valvontaviranomainen arvioi kyseisen tuen ETA-sopimuksen 61 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan nojalla ja edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. 15) Viranomainen tarkastelee yhteistyössä EFTA-valtioiden ja muiden osapuolten kanssa, joita asia koskee, markkinoitavissa olevien riskien määritelmää ja näiden sääntöjen toimivuutta ottaen huomioon markkinoilla tapahtuvan kehityksen ja mahdollisen ETA:n kannalta merkitykselliosen lainsäädännön. Kaikki tiedot, jotka valvontaviranomainen vastaanottaa kyseisten tarkastelujen yhteydessä EFTA-valtioilta ja osapuolilta, joita asia koskee, saatetaan tietojen antajan luvalla kaikkien muiden tarkasteluun osallistuvien osapuolten saataville. ( 1 ) Tämä luku vastaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukaista komission tiedonantoa jäsenvaltioille perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta lyhytaikaisiin vientiluottovakuutuksiin (EYVL C 281, , s. 4). ( 2 ) Euroopan komissio on todennut seitsemännen kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksensa (1977) 242 kohdassa, että poikkeukset eivät yhteisön sisäkaupassa koske vientitukea riippumatta sen intensiteetistä, muodosta, myöntämissyistä tai tarkoituksesta. ( 3 ) Katso Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antama tuomio asiassa C-142/87, Belgia v. komissio, (Kok. 1990, s. I-959). Katso myös asia C-44/93, Assurances du Crédit v. OND ja Belgia (Kok. 1994, s. I 3829, 30 kohta). ( 4 ) L assurance crédit et le marché unique 1992 (court-terme), kertomus koordinointiryhmälle, esittelijä P. Callut. ( 5 ) Katso asia C-63/89, Assurances du Crédit ja Cobac v. neuvosto ja komissio (Kok. 1991, s. I 1799) ja asia C-44/93, Assurances du Crédit v. OND ja Belgia (Kok. 1994, s. I 3829). ( 6 ) Joissakin tapauksissa on mahdollista, että valtio ei takaa pitkäaikaisia ja keskipitkiä vakuutuksia, vaan sen kanssa tehdään kattava jälleenvakuutussopimus. ( 7 ) Tai vastaavin jälleenvakuutusjärjestelyin. ( 8 ) Tai muita kuin julkisia takaajia. Julkinen velallinen tai takaaja edustaa itse velallisena tai takaajana jollakin tavoin julkista viranomaista, eikä siitä voi oikeudellisesti eikä hallinnollisesti todeta maksukyvyttömäksi. Julkisessa omistuksessa tai valvonnassa olevat ja johonkin liitteessä IX luetelluista markkinoitavissa olevien riskien maista sijoittuneet yritykset, joihin sovelletaan yksityisiä yrityksiä koskevan lainsäädännön tavanomaisia säännöksiä, katsotaan näissä säännöissä muiksi kuin julkisiksi velallisiksi tai takaajiksi. ( 9 ) Eli sota, vallankumous, luonnonkatastrofit, ydinvoimaan liittyvät onnettomuudet ja muut sellaiset, ei kuitenkaan niin kutsutut kaupalliset suuronnettomuusriskit (tuhoisat tappioiden kasautumiset yksittäisille ostajille tai maille), jotka voidaan kattaa ylivahinkojälleenvakuutuksella ja jotka ovat kaupallisia riskejä.

9 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 120/35 ( 10 ) Se, että julkinen tai julkisesti tuettu vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoaja vaatii ei-markkinoitavissa olevien riskien vakuuttamisen ehtona hyväksymään markkinoitavissa olevien riskien kattamisen, voi olla ristiriidassa ETA-sopimuksen 54 artiklan kanssa. Kyseinen ehto voi edellyttää sekä EFTAn valvontaviranomaisen tai Euroopan komission toimenpiteitä että asian saattamista tuomioistuinten ja kansallisten kilpailuviranomaisten käsiteltäväksi. ( 11 ) Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY (EYVL L 228, , s. 3), ks. ETA-sopimuksen liitteen IX 2 kohta. ( 12 ) Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta 22 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/343/ETY (EYVL L 185, , s. 72), ks. ETA-sopimuksen liitteen IX 2 kohdan kolmas luetelmakohta. ( 13 ) Katso Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-63/89, Assurances du Crédit ja Cobac v. neuvosto ja komissio antama tuomio, mainittu edellä alaviitteessä 5, s. 1848, 22 kohta. ( 14 ) Katso näiden valtiontukea koskevien sääntöjen 19 ja 20 luku. ( 15 ) Katso Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 30/59, Steenkolenmijnen v. korkea viranomainen antama tuomio 23 päivänä helmikuuta 1961 (Kok. 1961, s. 1 19), asiassa 173/73, Italia v. komissio antama tuomio 2 päivänä heinäkuuta 1974 (Kok. 1974, s. 709 ja sitä seuraava) ja asiassa 730/79, Philip Morris v. komissio antama tuomio 17 päivänä syyskuuta 1980 (Kok. 1980, s ja sitä seuraava). ( 16 ) Asiassa C-142/87, Belgia v. komissio (mainittu edellä 17 a luvun 1 jakson 1 kohdan 1 alakohdassa) antamassaan tuomiossa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että yhteisön sisälle suuntautuvan viennin lisäksi myös yhteisön ulkopuolelle suuntautuva vienti voi vaikuttaa yhteisön sisäiseen kilpailuun ja kauppaan. Vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat vakuuttavat kummankin tyyppistä toimintaa ja kumpaakin koskeva tuki voi näin ollen vaikuttaa yhteisön sisäiseen kilpailuun ja kauppaan. ( 17 ) Katso Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-63/89 (mainittu edellä 17 a luvun 1 jakson 3 kohdassa olevassa alaviitteessä) antaman tuomion 24 kohta. Julkisasiamies Tesauro katsoi asiaa koskevassa lausunnossaan, että silloin, kun yksityiset ja julkiset tai julkisesti tuetut vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajat kilpailevat keskenään, voidaan suuresti epäillä, voivatko jäsenvaltiot antaa laillisesti rahoitustukea julkisille toimijoille. Tällainen toiminta voisi olla ristiriidassa julkista tukea koskevien sääntöjen kanssa... (Kok. 1991, s. I 1835, 15 kohta). ( 18 ) Vakuutusyhtiöiden tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 19 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/674/ETY (EYVL L 374, , s. 7), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimusta varten ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 7/94 (EYVL L 160, ; EYVL:n ja ETA-täydennysosa 17, ). LIITE IX MARKKINOITAVISSA OLEVIEN RISKIEN MAIDEN LUETTELO LY- HYTAIKAISIA VIENTILUOTTOVAKUUTUKSIA KOSKEVIEN 17 A LUVUSSA ESITETTYJEN SÄÄNTÖJEN SOVELTAMISEKSI Maat, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia Alankomaat Belgia Espanja

10 L 120/36 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Irlanti Italia Itävalta Kreikka Luxemburg Portugali Ranska Ruotsi Saksa Suomi Tanska Yhdistynyt kuningaskunta Islanti Liechtenstein Norja Muut maat, jotka ovat OECD:n jäsenmaita ja jotka katsotaan markkinoitavissa olevien riskien maiksi Australia Japani Kanada Sveitsi Uusi-Seelanti Yhdysvallat Tehty Brysselissä 4 päivänä maaliskuuta EFTAn valvontaviranomaisen puolesta Knut ALMESTAD Puheenjohtaja