Öljy- ja biopolttoainealan näkemyksiä hallitusohjelman tavoitteisiin

Transkriptio

1 Öljy- ja biopolttoainealan näkemyksiä hallitusohjelman tavoitteisiin Hallitusohjelman tavoitteet: lisätään päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosentin, ja omavaraisuus yli 55 prosentin sisältäen mm. turpeen, luovutaan hiilen käytöstä energiatuotannossa ja puolitetaan tuontiöljyn käyttö kotimaan tarpeisiin luvun aikana, nostetaan liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttiin kannustetaan tuontiöljyn korvaamiseen lämmityksessä päästöttömillä uusiutuvilla vaihtoehdoilla

2 2 (15) 1. Öljy Suomen energiapaletissa Öljy täytti Suomen energiatarpeesta 23 % vuonna Öljyn osuus on säilynyt suhteellisen samana 1980-luvulta lähtien. Öljyn käytössä Suomi on yksi OECD-maiden vähiten öljyriippuvainen maa ja saanut kiitosta mm. kansainväliseltä energiajärjestöltä (IEA) monipuolisesta energiapaletistaan. Suomessa käytetystä öljystä 53 % käytetään liikenteessä. Toiseksi suurin käyttökohde on raaka-aine- ja voiteluainekäyttö (18 %), josta pääosa on petrokemian syöttöaineita. Vesi- ja tuulivoima Sähkön nettotuonti 4 % 5 % Maakaasu 7 % Turve 5 % Muut 3 % Öljy 23 % Hiili 10 % Ydinvoima 18 % Puupolttoaineet 25 % * ennakollinen tieto Lähde: Tilastokeskus Kuva 1. Energiakulutuksen jakauma vuonna 2014 (ennakollinen tieto) Maa- ja metsätalous, rakennustoimi 10 % Rakennusten lämmitys 7 % Teollisuuden energia 12 % Liikenne 53 % Raaka- ja voiteluaineet 18 % Lähde: Tilastokeskus, Öljy- ja biopolttoaineala ry Kuva 2. Öljytuotteiden kulutus käyttäjäryhmittäin vuonna 2013

3 1 000 tonnia Euroa Lokakuu (15) Öljytuotteiden yhteenlaskettu myynti kotimaahan vuonna 2014 oli yhteensä vajaat 8 miljoonaa tonnia, mikä oli 1 % vähemmän edellisvuoteen verrattuna. Kokonaisuudessaan öljytuotteiden myynti on laskenut tasaisesti vuodesta 2004 vuoteen ,35 miljoonasta tonnista 7,75 miljoonaan tonniin eli yhteensä 1,6 miljoonaa tonnia. Samanaikaisesti Suomen BKT/asukas on kasvanut, joten Suomen öljyintensiteetti on pienentynyt kymmenen vuoden aikana. Vähennystä on tapahtunut erityisesti kevyen ja raskaan polttoöljyn myyntimäärissä. Vastaavasti dieselöljyn myynti on hieman kasvanut. Dieselöljyn kulutus on perinteisesti seurannut BKT:n kehitystä, kun taas moottoribensiinin myynnin kehitykseen talousvaihtelut eivät merkittävästi ole vaikuttaneet. Puolet öljytuotteiden kotimaan myynnistä vuonna 2014 oli nk. keskitisleitä eli dieselöljyä tai kevyttä polttoöljyä Moottoribensiini Dieselöljy Kevyt polttoöljy Raskas polttoöljy Muut öljytuotteet* BKT / asukas Muut öljytuotteet: nestekaasu, lento- ja teollisuusbensiini, lentopetroli, erikoisöljyt, bitumituotteet, voiteluaineet, petrokemian raaka-aineet. Lähde: Öljy- ja biopolttoaineala ry Kuva 3. Öljytuotteiden kotimaan myynti ja BKT/asukas Verrattaessa kevyen polttoöljyn käytön kehittymistä vuosina 2004 ja 2013 käyttäjäryhmittäin voidaan todeta, että käyttö on vähentynyt erityisesti rakennusten lämmityksessä. Nykyisin kevyestä polttoöljystä vajaat 70 % käytetään muuhun tarkoitukseen, kuin rakennusten lämmitykseen (öljylämmitykseen). Tilastokeskus sisällyttää ryhmään Maa- ja metsätalous kuivurit, maatalouskoneet, kasvihuoneet ja metsätyökoneet. Ryhmä Koti- ja ulkomaanliikenne koostuu vesiliikenteestä ja rautateistä. Ryhmään Teollisuus kuuluvat erillinen sähköntuotanto, muu sähkön ja lämmön tuotanto ja muu teollisuuskäyttö. Kevyen polttoöljyn kulutus on vuodesta 2004 vuoteen 2013 pienentynyt 2,19 miljoonasta tonnista 1,67 miljoonaan tonniin.

4 1 000 tonnia tonnia Lokakuu (15) Teollisuus Liikenne Maa- ja metsätalous Rakennustoiminta Muut työkoneet Rakennusten lämmitys Ulkomaanliikenteen polttoaineet Vuoden 2014 tiedot julkaistaan loppuvuodesta Lähde: Tilastokeskus Kuva 4. Kevyen polttoöljyn käyttökohteet Raskaan polttoöljyn osalta kulutus on pienentynyt selvästi ulkomaan liikenteessä, teollisessa käytössä, sähkön ja lämmön tuotannossa sekä masuunin injektioöljykäytössä. Kokonaiskulutus on vuodesta 2004 vuoteen 2013 laskenut 1,62 miljoonasta tonnista 0,58 miljoonaan tonniin Kulutus raakaaineena Kotimaan vesiliikenne Erillinen sähköntuotanto Muu sähkön ja lämmön tuotanto Masuunin injektioöljy Muu teollisuus Maatalous Rakennusten lämmitys Ulkomaanliikenteen polttoaineet Vuoden 2014 tiedot julkaistaan loppuvuodesta Lähde: Tilastokeskus Kuva 5. Raskaan polttoöljyn käyttökohteet

5 5 (15) 2. Öljy Suomen kansantaloudessa Suomessa öljytuotteilla on suuri merkitys kansantalouteen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) tekemän selvityksen mukaan 1 suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomen öljynjalostusteollisuus on Euroopan suurimpia. Öljyjalosteiden tuotanto Suomessa ylittää nykyisin niiden kotimaisen kysynnän runsaalla kolmanneksella. Lähde: Öljy- ja biopolttoaineala ry, Neste Oyj Kuva 6. Suomen öljymarkkinat vuonna 2014 (miljoonaa tonnia). Yksinkertaistetussa kaaviossa on kuvattu tärkeimmät öljyvirrat Suomen markkinoilla. Suomessa öljytuotteiden osuus maan kemianteollisuuden viennissä on hyvin merkittävä: öljytuotteiden viennin osuus kemianteollisuuden kokonaisviennistä on lähes puolet. Kemianteollisuuden viennin osuus puolestaan on lähes neljännes Suomen koko tavaraviennistä, joten kemianteollisuuden viennillä on suuri merkitys vientitulojen kannalta. Vuonna 2014 Suomen kemianteollisuuden viennin arvo oli kaikkiaan 12,9 miljardia euroa. Öljytuotteiden osuus kemianteollisuuden viennissä oli 46 %. 1 Öljyala Suomen kansantaloudessa, ETLA lokakuu 2012

6 6 (15) Öljytuotteet kemianteollisuuden viennissä vuonna % 36 % 10 % 46 % Öljytuotteet Kemikaalit ja kemialliset tuotteet Lääkeaineet ja lääkkeet Kumi- ja muovituotteet Lähde: Tulli Kuva 7. Öljytuotteet Suomen kemianteollisuuden viennissä ETLAn selvityksessä todetaan, että Suomen öljynjalostusteollisuus auttaa tasapainottamaan öljykaupan tasetta; öljytuotteiden vienti pienentää taseen alijäämäisyyttä. Ilman omaa öljynjalostusteollisuutta Suomen kauppataseen ylijäämä olisi ollut vuosina noin 1,3 2,5 miljardia euroa toteutunutta pienempi, ja kauppatase olisi vientiä kohdanneen taantuman vuoksi kääntynyt alijäämäiseksi kahta vuotta aiemmin eli vuonna Se, että Suomessa on öljynjalostusta ja öljyalan yritykset ovat jo kauan kehittäneet korkealaatuisia polttoaineita, on luonut edellytyksiä kehittää myös uusiutuvia nestemäisiä polttoaineita. Niiden tuotannon käynnistäminen olisi teollisessa mittakaavassa ollut vaikeampaa, ellei peräti mahdotonta, ilman öljynjalostusteollisuutta. Nykyaikainen biopolttoainetuotannon perusta on öljynjalostusteollisuudessa: polttoaineisiin liittyvä tietotaito on tarjonnut tiedollisen pohjan ja vahva tase ja kassavirta ovat luoneet teknologia- ja tuotekehitykselle sekä investoinneille taloudelliset edellytykset. Monipuolinen liiketoimintaosaaminen on puolestaan helpottanut tuotteiden kaupallistamista. ETLAn arvion mukaan laajasti määritelty öljyala tuotti vuonna 2010 arvonlisäystä lähes miljoonaa euroa eli noin 0,8 % vuoden bruttokansantuotteesta. Luku sisältää arvonlisäyksen öljynjalostus- ja petrokemian teollisuudessa, raakaöljyn ja öljytuotteiden meri- ja maakuljetuksissa sekä nestemäisten polttoaineiden ja muiden öljytuotteiden tukku- ja vähittäiskaupassa.

7 Miljardia euroa Lokakuu (15) 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 Autovero Polttoainevero/bensiini Polttoainevero/dieselöljy Moottoriajoneuvovero Ajoneuvovero Vakuutusmaksuvero ALV Lähde: Tulli, Valtiokonttori, Autoalan Tiedotuskeskus, Öljy- ja biopolttoaineala ry Kuva 8. Valtion verotulot tieliikenteestä Liikennepolttoaineiden valmisteverot kerryttivät vuonna 2014 valtion kassaan noin 2,7 miljardia euroa ja arvonlisäveroa noin 1,5 miljardia euroa. Kaikkiaan liikenteestä kerättiin vuonna 2014 verotuloja noin 7,9 miljardia euroa. Liikenteessä kaikkia nestemäisiä polttoaineita (sekä fossiilisia, että uusiutuvaa alkuperää olevia) verotetaan valmisteverotuksessa tasapuolisesti energiasisällön ja päästöjen perusteella. Sen sijaan liikenteen muista polttoaineista maakaasu maksaa lämmityspolttoaineiden alempaa verokantaa, biokaasu on vapautettu veroista ja sähkö maksaa alempaa sähköveroa. Eli niitä ei veroteta liikenteen veromallin mukaisesti, vaan niihin kohdistuu nestemäisiin polttoaineisiin verrattuna huomattavasti alempi verorasite, käytännössä verotuki. Merkittävät poikkeamat energiaverotuksen periaatteista johtavat väistämättä yksittäisten energiamuotojen suosimiseen ja murentavat veromallin johdonmukaisuutta. Eri energiamuotojen erilainen verokohtelu vääristää kilpailua ja heikentää taloudellista tehokkuutta. Jos näitä alemmin verotettuja käyttövoimia lähdetään merkittävästi lisäämään, vähenee valtion valmisteverotuotto huomattavasti. Kaiken kaikkiaan kansantalouden ja verovarojen käytön kannalta on järkevintä edistää liikenteessä kustannustehokkaasti sellaisia ratkaisuja, joissa päästövähennysvaikutus suhteessa käytettyihin euroihin on suurin. Tämä on tärkeä periaate, kun tehdään ratkaisuja tulevaisuuden liikenteen osalta.

8 8 (15) 3. Öljy ja huoltovarmuus Öljyllä on merkittävä rooli Suomen energiahuollon turvaamisessa erityyppisissä häiriötilanteissa, sillä se on myös muiden polttoaineiden kuten maakaasun varapolttoaine. Öljyhuolto on Suomessa varmistettu kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen hyvin ja monipuolisesti. Öljytuotteita pidetään varmuusvarastoissa ja kriisitilanteissa varmistetaan myös puolustusvoimien öljyhuolto. Varmuusvarastojen lisäksi öljyn maahantuojat pitävät yllä lakisääteisiä velvoitevarastoja. Suomessa koko huoltovarmuustoiminnan rahoitus perustuu suurelta osin energiatuotteista kerättävään huoltovarmuusmaksuun. Huoltovarmuusmaksun määrä eri energiatuotteilla on seuraava: bensiini 0,68 snt/l kevyt poltto- ja dieselöljy 0,35 snt/l raskas polttoöljy 0,28 snt/kg sähkö 0,013 snt/kwh kivihiili 1,18 /t *) maakaasu 0,084 snt/nm 3 *) lämmöntuotannossa Vuositasolla kerättävä huoltovarmuusmaksumäärä on 50 miljoonaa euroa, joista 35 miljoonaa kerätään öljytuotteista. Öljyn kotimaan käytön vähentämisen myötä tulee huoltovarmuusmaksun maksupohja uudelleen pohdittavaksi. Tuontiöljyn kotimaan käytön puolittamisella olisi merkittävä vaikutus myös huoltovarmuustavoitteiden asettamiseen. Öljyn varmuusvarastointi perustuu käyttömääriin, joten varmuusvarastoinnin määrä pienenisi, mikä vähentäisi varastoinnin kustannuksia. Toisaalta huoltovarmuus saattaisi heikentyä varautumisen tason laskiessa. On otettava huomioon myös se tosiasia, että kotimaisuus ei välttämättä aina merkitse luotettavaa huoltovarmuuden tasoa. Tämä on nähty mm. turpeen kohdalla, kun heikkojen tuotantovuosien jälkeen turpeen huoltovarmuutta on jouduttu turvaamaan muilla polttoaineilla kuten öljyllä.

9 9 (15) 4. Hallitusohjelman tavoitteet toteutusmahdollisuudet sektoreittain Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi: 1) lisätä päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosentin, ja omavaraisuus yli 55 prosentin sisältäen mm. turpeen, 2) luopua hiilen käytöstä energiantuotannossa ja puolittaa tuontiöljyn käyttö kotimaan tarpeisiin 2020-luvun aikana, 3) nostaa liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttiin, 4) kannustaa tuontiöljyn korvaamiseen lämmityksessä päästöttömillä uusiutuvilla vaihtoehdoilla Hallitusohjelmassa todetaan, että suurimmat mahdollisuudet uusiutuvan energian lisäämiseksi saavutetaan nestemäisten biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannon ja teknologian kasvattamisessa. Öljy- ja biopolttoaineala katsoo, että edellä luetellut tavoitteet ovat erittäin haastavia ja niihin pääseminen vaatii hyvin monenlaisia työkaluja. On tärkeä muistaa, että tavoitteeksi on asetettu tuontiöljyn kotimaan käytön puolittaminen, ei öljyn tuonnin puolittaminen, sillä öljynjalostus on Suomen tärkeimpiä vientialoja. On myös tärkeää määritellä vertailuvuosi, johon käytön puolittamistavoitetta verrataan. Koska Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty erittäin merkittäviä energiatehokkuustoimia öljyn käytön vähentämiseksi esimerkiksi öljylämmityksessä, olisi oleellista ottaa huomioon nämä jo tehdyt toimet ja ottaa vertailuvuodeksi esimerkiksi vuosi Myös EU-tavoitteita asetettaessa vuosi 2005 on yleisesti käytetty vertailuvuosi. Seuraavassa on kuvattu pääpiirteissään öljyn käytön kehitys eri käyttösektoreilla ja kunkin sektorin mahdollisuudet vastata hallitusohjelman tavoitteeseen. Liikenne Arvioita polttoaineiden kulutuksen ja autokannan kehityksestä Öljyn kotimaan käytöstä 53 % kulutetaan liikenteessä (vuosi 2013). Liikennekäytössä dieselin osuus vuonna 2014 oli 59 % ja bensiinin 41 %. Dieselin ja bensiinin välinen suhde on muuttunut 1990-luvun alusta seuraavasti:

10 1 000 tonnia Lokakuu (15) Dieselöljy Bensiini Lähde: Öljy- ja biopolttoaineala ry Kuva 8. Bensiinin ja dieselöljyn myynti vuosina Öljyalan Höylä III -energiatehokkuussopimuksen liikennesektoria varten laadittu raportti (Tieliikenteen Tietokeskus 2013) on arvioinut liikenteen energiatehokkuuden kehittymistä sekä ennustanut liikennepolttoaineiden kulutusta. Raportin laskentamallin lähtökohtina on käytetty aikaisempien vuosien liikennepolttoaineiden myytyjä määriä sekä liikennesuoritteita ja autokannan muutoksia. Käytetty menetelmä mahdollistaa polttoainemyynnin osittamisen kolmeen osaan: liikennesuoritteiden muutoksesta, autokannan muutoksesta ja muista syistä aiheutuviin osiin. Raportin johtopäätöksenä on, että henkilöautojen energiatehokkuuden kehitys on ollut kaikkia muita ajoneuvotyyppejä (kuorma-autot, pakettiautot, linja-autot) nopeampaa. Ennustelaskelman mukaan tieliikenteen yhteenlaskettu polttoaineenkulutus tulee vähenemään painottuen bensiiniin. Bensiinin kulutus vuonna 2014 oli 1,51 miljoonaa tonnia ja ennusteen mukaan kulutus vähenee 0,84 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Dieselpolttoaineen kokonaiskulutus kasvaa aluksi hieman ja tulee sitten säilymään lähes muuttumattomana. Dieselin kulutus vuonna 2014 oli 2,43 miljoonaa tonnia ja on ennusteen mukaan 2,61 miljoonaa tonnia vuonna Dieselin kulutukseen heijastuu ennen kaikkea yleisen taloustilanteen vaikutus tavaraliikenteeseen ja sitä kautta kuorma-autojen käyttämään polttoaineen määrään. Osasyynä kulutuksen kasvuun on myös kasvava dieselhenkilöautojen osuus, vaikkakin polttoaineen kulutuksen kasvua hidastaa henkilöautojen energiatehokkuuden paraneminen. Raportin arvioimia henkilöautojen polttoaineiden kulutustuloksia voidaan perustella tällä hetkellä trendinä olevalla dieselhenkilöautojen suosiolla ja ajoneuvokannan uusiutumisen hitaudella. Dieselautojen osuus vuonna 2014 myydyistä uusista henkilöautoista oli 39 %, vaikka niiden osuus koko henkilöautokannasta on vain 23,5 % (vuosi 2014). Henkilöautojen keski-iän ollessa yli 10 vuotta ei koko ajoneuvokanta muutu nopeasti

11 11 (15) dieselpainotteisemmaksi. Korkea keski-ikä näkyy myös koko ajoneuvokannan uusiutumisnopeudessa: tämän päivän (vuosi 2013) liikenteessä olevien ajoneuvojen arvioidaan edustavan 68:aa prosenttia liikenteessä käytössä olevista ajoneuvoista vuonna 2020 ja 27:ää prosenttia vuonna Tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2014 lopussa liikennekäytössä noin 3 miljoonaa autoa, josta 2,6 miljoonaa henkilöautoa. Pakettiautoja oli noin , linja-autoja noin ja kuorma-autoja vajaa Vuoden 2014 lopussa liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä oli 11,4 vuotta ja romutusikä 20,4 vuotta. Suomalaisten henkilöautojen keski-ikä on Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan noussut yhtäjaksoisesti 1960-luvun puolivälistä. Keskimääräinen romutusikä EU-maissa on 15 vuotta. Jotta autokanta alkaisi nuortua, tulisi Suomessa rekisteröidä vuosittain yli henkilöautoa. Nykyinen ensirekisteröintimäärä on noin autoa. VTT ja VATT arvioivat tuoreessa selvityksessään Tieliikenteen 40 %:n hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen , että Suomen henkilöautokaluston energiatehokkuus paranee autokannan uudistumisen (ja samalla pienemmän kulutuksen) myötä keskimäärin 1,5-2,5 % ja muissa autoluokissa 0,5 % jaksolla Lopputulos energiatehokkuuden paranemisesta on, että liikenteen CO 2-päästöt vähenevät noin 21 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tarvitaan muita keinoja, mikäli liikenteessä tavoitellaan 40 %:n päästövähenemää vuoteen Raportissa päädyttiin kansantalouden kannalta edullisimpaan KEHITYS-skenaarioon, jossa päästövähennykset saavutettiin pääasiassa kotimaisten biopolttoaineiden avulla. Kyseisessä skenaariossa tukeuduttiin liikennesuoritteiden osalta Liikenneviraston valtakunnallisen tieliikenne-ennusteen arvioimaan suoritteen kasvuun vuoteen Arvioita hallitusohjelman tavoitteiden toteutumisesta liikennesektorilla Suomi on asettanut pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassaan tavoitteeksi vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä 15 % vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästöihin. Tämä merkitsee noin 4 miljoonan CO 2-tonnin vähennystä, josta neljäsosa on arvioitu saavutettavan lisäämällä uusiutuvaa energiaa liikenteessä - käytännössä nestemäisiä biopolttoaineita. Liikenne- ja viestintäministeriön energia-ja ilmastopoliittisen ohjelman vuoden 2014 tilannekatsauksen mukaan kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat luvun alun laman jälkeen vuoteen 2007 asti. Vuodesta 2008 lähtien päästöt ovat pääsääntöisesti pienentyneet. Tämä merkitsee, että talouskasvun eriytyminen kuljetussuoritteen kasvusta (decoupling) on Suomessa onnistunut. Päästöjen pienenemiseen on vaikuttanut liikennesuoritteen maltillinen kasvu, biopolttoaineiden lisääntynyt käyttö sekä uusien henkilöautojen entistä pienemmät ominaispäästöt. Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2013 noin 12,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vuonna 2020 päästöt saisivat olla tavoitteen mukaisesti enää 11,4 miljoonaa tonnia. Vuonna 2014 Suomessa polttoaineen jakelijoille asetetun jakeluvelvoitteen johdosta kasvanut biopolttoaineiden käyttö vähensi liikenteen hiilidioksidipäästöjä arviolta 1,2 miljoonaa tonnia. Käytetyistä biopolttoaineista 95 % oli nk. tuplalaskettavia eli jäte- ja tähdeperäisistä raaka-aineista valmistettuja. 2 Tieliikenteen 40 %:n hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen 2030: Käyttövoimavaihtoehdot ja niiden kansantaloudelliset vaikutukset, VTT/VATT 2015 (VTT-R ) 3 Valtakunnallinen tieliikenne ennuste 2030, Liikennevirasto 13/2014

12 12 (15) Öljy- ja biopolttoaineala arvioi, että hallitusohjelmaan kirjatun tuontiöljyn kotimaan käytön puolittamistavoitteen suurin potentiaali on liikennesektorilla ja että kirjaus liikenteen uusiutuvan energian 40 prosentin osuudesta on rohkea ja kunnianhimoinen. Toimia ja päätöksiä tarvitaan sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla: EU-taso Suomi vaikuttaa kaikilla tasoilla aktiivisesti ja johdonmukaisesti EU-päätöksiin ja lainsäädäntöön, jolla on merkitystä biopolttoainealan toimintaympäristöön. Tavoitteena on, ettei EU:n suunnalta synny toimintaa rajoittavia tai eri energia/voimanlähteiden tasapuolista kilpailua vääristäviä elementtejä Biopolttoainekäytön tavoitteet 2030 ja edistäminen (mm. polttoaineiden laatudirektiivin (FQD) jatko, erillinen tavoite liikenteen uusiutuvalle energialle, biopolttoaineiden sisällyttäminen poliittiseen työkaluvalikoimaan ylätasolla yhtenä konkreettisena ratkaisuna, pohjoismainen yhteismarkkina vähähiiliselle liikenteelle) Biosisällöltään nykyistä suurempipitoisten laatujen käytön mahdollistaminen (suurempien pitoisuuksien standardointi kuten E20, sisämarkkinakysymykset) Biopolttoaineiden riittävän laajan raaka-ainepohjan varmistaminen (mm. ILUCdirektiivin jatko post-2020 ja tulkinta, kiertotalouspaketti ja jätedirektiivin kierrätyksen määritelmä, kiinteän biomassan kestävyyskriteerit) EU-tasoisten ohjauskeinojen harmonisoiminen, mukaan lukien verotus (mm. Suomen tasapuolisen ja edistyksellisen liikenteen polttoaineiden veromallin nostaminen uudelleen keskusteltavaksi EU:n yhteiseksi malliksi, EU:n minimiverolainsäädännön muuttaminen tai siitä poikkeamisen mahdollistaminen biopolttoaineiden osalta) Kansallinen taso Kansalliset toimet tukevat pitkäjänteistä politiikkaa, joka luo biopolttoaineille kysyntää ja yrityksille ennustettavuutta ja varmuutta investoida uusiin biojalostamoihin Käynnistetään mahdollisimman nopeasti keskustelut siitä, miten liikenteen uusiutuvaa energiaa lisätään vuoden 2020 jälkeen Tasapuoliset ja teknologianeutraalit ohjauskeinot (mm. ajoneuvojen ja polttoaineiden verotus ja päästöjen laskenta, mm. liikenteelle liikenteen verot eli sama energiasisältölaskenta kaikille liikenteen polttoaineille ja nykyveromallissa jäljellä olevien poikkeusten oikaisu. Lisäksi päästöjen laskennassa tasapuolisuus eli sähköautojen CO 2- päästöt eivät ole nolla, vaan riippuvat sähkön tuotantotavasta. Päästölaskennassa tulisi huomioida sekä polttoaineiden että ajoneuvon aiheuttamat päästöt eli well-to-wheels ketju ja kehittää myös autoverotusta tältä pohjalta). Biopolttoaineiden kysyntää lisäävät toimet (mm. suurien kaupunkien vähähiilisiin ohjelmiin mukaan tavoite/velvoite uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämiseksi esimerkiksi linja-autoliikenteessä, raskaan liikenteen kannustaminen suurempiin biopolttoainepitoisuuksiin rajatussa kalustossa, vanhempien bensiiniautojen etanolikonversioiden hallinnollinen hyväksyminen).

13 13 (15) Lämmitys Suomessa kevyt polttoöljy käytetään pääosin muissa kohteissa kuin pientalojen lämmityksessä. Öljy- ja biopolttoainealan Höylä-energiatehokkuussopimuksen puitteissa on tehty pitkäjänteistä energiatehokkuustyötä öljylämmitysjärjestelmien ja kiinteistöjen parantamiseksi vuodesta Lämmitysöljyn käyttömäärä on vähentynyt huomattavasti yksittäisissä öljylämmityskiinteistöissä 2000-luvun alusta: keskimääräisen öljylämmitystalon (150 m 2 ) vuosikulutus on laskenut noin 2900 litrasta noin 2300 litraan. Kevyen polttoöljyn öljylämmityskäytön väheneminen johtuu paitsi öljylämmitysjärjestelmien ja -rakennusten energiatehokkuuden paranemisesta ja öljylämmityksen rinnalle asennettujen uusiutuvaan energiaan perustuvien ratkaisujen yleistymisestä, myös öljylämmityskannan luonnollisesta poistumasta, jonka arvioidaan jatkuvan edelleen. Alan skenaarioissa öljylämmityskanta pienenee vuoteen 2020 mennessä nykyisestä n noin yksikköön. Poistumaksi on arvioitu n öljylämmitysjärjestelmää vuodessa. Poistumatahdin arvioidaan jopa kiihtyvän markkinaehtoisesti vuoteen 2030, jolloin öljylämmitysjärjestelmiä olisi jäljellä enää yksikköä. Lähtöoletuksista riippuen (mm. öljyn maailmanmarkkinahinnan kehitys) kannan poistuma painottuu joko jakson alku- tai loppupäähän, mutta kaikissa skenaarioissa kevyen polttoöljyn öljylämmityskäyttö on vuonna 2030 vain % vuoden 2005 kulutuksesta. Näinollen öljyn käytön puolittamistavoite toteutuu öljylämmityksen osalta selvästi. Valtion verotulokertymän näkökulmasta tilanne on haasteellinen, sillä vuosittain poistuvat 5000 järjestelmää aiheuttavat n. 4 miljoonan euron verotulojen menetyksen vuodessa 4. Öljy- ja biopolttoaineala ei näe tarvetta kiihdytetylle öljylämmityksen alasajolle, koska luontainen poistuma käytännössä hoitaa hallitusohjelmassa asetetut tavoitteet öljyn kotimaan käytön puolittamiseksi lämmityksessä. Hyvässä kunnossa olevien öljylämmitysjärjestelmien ennenaikainen alasajo ei myöskään noudata kustannustehokkuuden periaatetta. On tärkeää huolehtia energiatehokkuustyön jatkamisesta jäljellä olevissa öljylämmityskiinteistöissä niin, että kiinteistönhaltijoille on edelleen tarjolla kohtuullisin kustannuksin vaihtoehtoja lämmitysjärjestelmiensä energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian liittämiseen olemassa olevan lämmitysjärjestelmän rinnalle. 4 Laskettuna karkeasti nykyhinnoilla 80 snt/litra, josta veron osuus n. 35 snt/litra, keskimääräinen vuosikulutus 2300 litraa.

14 14 (15) Öljy- ja biopolttoaineala näkee, että seuraavat toimet ja näkökulmat on huomioitava asetettaessa tavoitteita kevyen polttoöljyn lämmityskäytön vähentämiselle: Tuetaan nykyisen öljylämmityskannan energiatehokkuustoimia kustannustehokkaasti Uudistetaan ja jatketaan öljyalan ja valtiovallan välistä Höyläenergiatehokkuussopimusta vuodesta 2017 eteenpäin niin, että mukaan sopimukseen otetaan määrällinen tavoite lisätä uusiutuvaa energiaa öljylämmityksen yhteyteen (kuten biopolttoöljy, aurinkokeräimet, ilma-vesilämpöpumput). Öljylämmityskanta pienenee merkittävästi luonnollisen poistuman kautta vuoteen 2030 ja energiatehokkuusohjelma muokkaa jäljelle jäävää kantaa niin, että rinnakkaisten lämmitysmuotojen yleistyessä (aurinkokeräimet, ilmavesilämpöpumput) öljylämmityskattilaa käytetään käytännössä vain kylmimpinä talvikuukausina. Tällä on tärkeä tehtävä myös huoltovarmuuden näkökulmasta: talvikuukausina käytössä oleva öljylämmitys vähentää merkittävästi sähkön huippukapasiteetin ja -tuotannon tarvetta sellaisena aikana, jolloin sähkönkulutus on muutenkin suuri. Valittavien ohjauskeinojen tulee olla kohtuullisia, sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kohdella kansalaisia tasapuolisesti niin, ettei yhden lämmitystavan piirissä nyt olevia kansalaisia aseteta muita huonompaan asemaan saati rangaista asuinkiinteistönsä lämmitysjärjestelmän vuoksi. Energiatehokkuuden asianmukaisilla edistämistoimilla huolehditaan samalla siitä, ettei hyvin toimivia lämmitysjärjestelmiä pakoteta vaihtamaan ennenaikaisesti kokonaan joksikin muuksi järjestelmäksi, koska tällainen toiminta olisi kansantaloudellista tuhlausta ja haittaisi myös energian huoltovarmuutta. Muu öljyn käyttö Petrokemian raaka-aine Raakaöljy on monipuolinen raaka-aine. Modernit yhteiskunnat käyttävät öljytuotteita ja niiden jatkojalosteita mitä moninaisimmissa sovelluksissa. Öljyn muu kuin polttoainekäyttö on sekä määrältään että merkitykseltään suurta. Öljyn käytön vähentämisen kannalta muulla käytöllä on kuitenkin vähäinen potentiaali. Suomessa noin 1,1 miljoonaa tonnia öljystä (vastaa n. 14 % kotimaahan toimitetuista tuotteista) menee petrokemian ja edelleen muoviteollisuuden raaka-aineeksi. Globaalisti 2/3 kemianteollisuuden raaka-aineesta on peräisin öljynjalostamoilta. Petrokemian tuotteita, kuten kemikaaleja ja erilaisia muoveja on kaikkialla ihmisten arjessa, mm. tekstiileissä, kosmetiikassa, rakennuksissa, autoissa, useimmissa kuluttajatavaroissa jne. Jokin osa tästä öljytuotteiden käytöstä voidaan korvata uusiutuvista raaka-aineista tehdyillä tuotteilla, kuten biopohjaisilla muoveilla ja uusiutuvista raaka-ainesta tehdyillä kemikaaleilla. Petrokemian teollisuus ja muoviteollisuus tuottaa merkittävän lisäarvon, joten kansantaloudellisesti tämän tuotannon säilyttäminen on järkevää.

15 15 (15) Bitumituotteet ja voiteluaineet Muita tuoteryhmiä, joiden osalta kotimaan käytön olennainen muutos ei ole näkyvissä - tai toivottavaakaan - ovat bitumituotteet ( tonnia/vuosi) tienpäällystykseen ja rakennusteollisuuteen, erilaiset voiteluaineet ( tonnia/vuosi) ja liuottimet. Jalostamoiden tarvitsema energia Jalostamot käyttävät jalostusprosessin energiantuotannossa sellaisia öljyjakeita (sivuvirtoja yms.), jotka eivät päädy myyntiin. Mitä monipuolisempi ja puhtaampia tuotteita valmistava jalostamo on kyseessä, sitä enemmän se käyttää energiaa. Energia on jalostamolle iso käyttökustannus, joten energiatehokkuus on hyvällä tasolla. Vuonna 2014 jalostamoiden oma käyttö oli tonnia eli noin 10 % kotimaan kulutuksesta. 5. Yhteenveto Öljy- ja biopolttoaineala katsoo, että hallitusohjelmassa asetetut tavoitteet (öljyn kotimaan käytön puolittaminen, liikenteen uusiutuvien polttoaineiden lisääminen) ovat rohkeita ja haastavia. Öljyn eri käyttösektoreilla on erilainen mahdollisuus toteuttaa edellä mainittuja tavoitteita. Öljy- ja biopolttoaineala näkee, että suurimmat mahdollisuudet toteuttaa hallituksen kärkihanketta Hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti liikenteessä saavutetaan energiatehokkuuden ohella nestemäisillä biopolttoaineilla, joilla on jo olemassa valmis jakeluinfrastruktuuri. Tuontiöljyn kotimaan käytön puolittamistavoitteen osalta on tärkeä määritellä mihin vuoteen tavoitetta verrataan. Öljyn käyttö on vähentynyt yli 1,5 miljoonaa tonnia viimeisen 10 vuoden aikana, joten olisi luontevaa ottaa vertailuvuodeksi vuosi 2005, jota käytetään yleisesti vertailuvuotena EU:n ilmasto- ja energiatavoitteita asetettaessa. Kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius ovat tärkeitä ohjenuoria tavoitteiden toteuttamisessa. Tämä pätee sekä liikenteeseen että öljylämmitykseen. Öljylämmityksen nopea alasajo ei ole järkevää, eikä kustannustehokasta. Öljykattiloiden luonnollinen poistumatahti ja jatkuvasti kasvava energiatehokkuus noudattavat hyvin öljyn kotimaan käytön puolittamistavoitteen aikataulua. Öljytuotteista kerätään nykyisin merkittävästi verotuloja ja huoltovarmuusmaksuja. Onkin tärkeä pohtia, mistä vastaavat verotuotot kerätään öljyn kotimaan käyttöä vähennettäessä. Öljy- ja biopolttoainealan yritykset ovat vahvasti mukana rakentamassa kestävää energiatulevaisuutta toimimalla vastuullisesti, tuottamalla nestemäisiä biopolttoaineita ja kehittämällä uusia ratkaisuja. Ei kuitenkaan riitä, että biopolttoaineita tuottavat yritykset investoivat lisää uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon, vaan markkinoilta on löydyttävä kasvava kysyntä kattamaan lisääntyvä tuotanto ja tuotetarjonta. Tämän osalta tarvitaan työkaluja ja ohjauskeinoja riittävän kysynnän varmistamiseksi. Sen lisäksi on varmistettava, että EU-politiikka huomioi Suomen erityisolosuhteet, eikä vaikeuta kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoa.

16 Öljy- ja biopolttoaineala ry Öljy- ja biopolttoaineala ry on alan yritysten etu- ja yhteistyöjärjestö, joka edustaa alaa ja toimii asiantuntijana yhteisissä alaa koskevissa energia-, ilmasto-, ympäristö- ja liikennepoliittisissa asioissa. Jäsenet: Neste Oyj ja Neste Markkinointi Oy Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK (ABC) St1 Oy Oy Teboil Ab Öljy- ja Kaasutekniikka ry. Järjestön tavoitteena on edistää nestemäisten polttoaineiden vastuullista käyttöä ja osallistua kestävän energiatulevaisuuden kehittämiseen sekä rakentaa puitteita alan kannattavalle toiminnalle. Toiminnan ja tehtävien keskeisen osan muodostaa lainsäädäntötyöhön liittyvä edunvalvonta. Lisäksi järjestö hoitaa alan tilastointia, vastaa alan valmiussuunnittelusta ja toimii standardoinnin toimialayhteisönä sekä tiedottaa ajankohtaisista kysymyksistä.