MALLINNUS AIHEEN METSÄSTYS: Kuinka saada ryhmälle tärkeät aiheet työskentelyn keskiöön?

Transkriptio

1 MALLINNUS AIHEEN METSÄSTYS: Kuinka saada ryhmälle tärkeät aiheet työskentelyn keskiöön? Esimerkkitapauksina Satakunnan koululaitoksissa tapahtuneet työpajakokonaisuudet, joissa käsiteltiin nuorten yhteisöä koskettavia aiheita Tampereen yliopisto Tutkivan teatterityön keskus Ylös Ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen Noora Himberg

2 1 TAUSTAA Tässä mallinnuksessa käydään läpi erilaisia keinoja ryhmän yhteisen aiheen löytämiseen ja edelleen sen tutkimiseen. Esimerkkitapauksina käytetään Tampereen Yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen Ylös-hankkeen Rauman Kaupunginteatterin pilottiprojektissa syksyllä 2009 ja keväällä 2010 satakuntalaisissa koululaitoksissa toteutettuja työpajakokonaisuuksia. Ylös-hankkeen Rauman Kaupunginteatterin pilottiprojektissa tutkittiin ja kokeiltiin yleisötyön malleja nuorten parissa. Työpajakokonaisuudet räätälöitiin yhdessä kunkin ryhmän opettajien tai ohjaajien kanssa, jotta työskentelystä saatiin kullekin ryhmälle sopivimmat kokonaisuudet. Suurin osa Ylös-hankkeeseen osallistuneista ryhmistä kävi katsomassa Rauman Kaupunginteatterin tarjoaman Pudotusuhka-esityksen, joka kertoo nuoren ihmisen yksinäisestä maailmasta. Pudotusuhka oli hyvä lähtökohta alkavalle työpajakokonaisuudelle. Esitys auttoi nuoret tasolle, jossa oli heitä puhuttelevia asioita ja joita tulevassa työpajassakin tultaisiin käsittelemään. Työpajoihin osallistuminen ei kuitenkaan vaatinut esityksen näkemistä. Mallinnuksessa käsittelen seuraavaa kysymystä: Millaisilla alkuvirikkeillä ja harjoitteilla on mahdollista saada osallistujilta tietoa heidän yhteisöstään ja sille tärkeistä aiheista? Alkuvirikkeillä fokusoidaan osallistujien ajatukset samaan lähtöasetelmaan, josta jokainen ryhmäläinen, omien kokemustensa mukaan, tuottaa materiaalia jatkotyöskentelyä varten. Mallinnuksessa tarkastellaan työpajoissa käsiteltävien aiheiden muodostumista osallistujiensa näköisiksi. Usein draamatyöpajoissa on tilaajataholta tullut 1

3 aihekehys, jonka puitteissa työskennellään. Tuolloin ei aiheen etsintää tarvitse suorittaa, vaan lähdetään suoraan työskentelemään annetun aiheen ympärillä. Satakunnassa toteutetuissa työpajoissa tarkoituksena oli antaa nuorille mahdollisuus tulla kuulluiksi itseään askarruttavien aiheiden lomassa. Tämän takia aiheen metsästys oli ensisijaisen tärkeää, jotta osallistujien mielenkiinnon saisi heräämään ja sen jälkeen pysymään koko työpajakokonaisuuden ajan. Ryhmän oman aiheen löytäminen on ensisijaisen tärkeää työpajan onnistumiselle. Oman identiteettinsä kanssa painivat nuoret kokevat draamallisen työskentelyn usein epämukavuusalueella leikkimiseksi. Soveltavan teatterin työpajassa ei istuta pulpeteissa, vaan työskennellään oman yhteisön hyväksi. Esimerkiksi koulupäivän totuttua rytmiä ja vallitsevia rooleja horjutetaan. Oppilailla on mahdollisuus puhua ja työskennellä heitä kiinnostavien aiheiden ympärillä. Kokemusta teatterin tekemisestä ei tarvitse olla, eikä ketään pakoteta esiintymään. Yksi työskentelyn tärkeimmistä tavoitteista on nuorten yhteisöllisyyden vahvistaminen: Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen. Nuorten kanssa työskenneltäessä työpajan alkuvirikkeillä on suuri merkitys. Alun harjoitteilla sekä luodaan turvallista ilmapiiriä ja lämmitellään, että pyritään löytämään yhteinen aihe, joka puhuttelisi suurinta osaa ryhmäläisistä. Nuoret eivät itse välttämättä pysty aihettaan tunnistamaan. Syynä saattaa olla häpeä omia mielipiteitään kohtaan tai pelko epäonnistumisesta. Edellä mainittujen tekijöiden kanssa ollaan väistämättä tekemisissä työskenneltäessä nuorten kanssa. Työpajoissa käytettiin mm. Forum-teatterin ja prosessidraaman työvälineitä. Forum-teatterista tuttu patsaskuva-tekniikka ja ns. sorretun ihmisen seuraaminen rakennetuissa tilanteissa/kohtauksissa, oli keskeisimpiä ja toimivimpia työstötapoja nuorten kanssa. Liikkumattomia kuvia on helppo muodostaa ja nuoret pääsevät helpommin jättämään nolouden tuntemukset 2

4 taka-alalle. Prosessidraaman keinoin synnytettiin esimerkiksi hahmo, jonka elämää seurattiin aiemmin muodostuneen aiheen näkökulmasta. Osallistuva ryhmä osallistui työpajakokonaisuudessa yleensä Pudotusuhka- esityksen lisäksi viiteen työpajaan seuraavasti: a) Pudotusuhka-esitys Rauman Kaupunginteatterissa + jälkipurku, jossa avattiin juuri nähtyä esitystä (kesto n. 1h 45 min) b) Työpajakerta: Pudotusuhan toiminnallinen purku + työskentely kohti ryhmän omaa aihetta c) Työpajakerta: Ryhmän oman aiheen tutkiminen ja syventäminen Jokainen työpajakerta alkoi lämmittely- ja keskittymisharjoituksilla. Lämmittelyharjoitteissakin pyrittiin käsittelemään varsinaisen työskentelyn aihetta. Esimerkiksi ryhmän käsitellessä kiusaamis-teemaa, lämmittelyissä saatettiin hakea tuntumaa ko. maailmaan Irvistelyjuhlat -harjoitteessa, jossa koko ryhmä on juhlavieraina ja jokainen pyrkii toisten selän taakse irvistelemään niin, ettei henkilö itse huomaa mitään. Harjoituksen jälkeen purettiin tuntemuksia irvistelystä ja sen kohteena olemisesta. Lämmittelynä saatettiin kokeilla ja työstää myös aikaisemmilla tapaamiskerroilla luotujen hahmojen kävelytyylejä ja olemuksia. Työpajakokonaisuudet olivat keskimäärin viiden tapaamiskerran mittaisia ja ne toteutettiin sekä koululaitoksissa että nuorisotaloilla. Osallistujat olivat vuotiaita nuoria. 3

5 2 TYÖPAJAKOKONAISUUDEN TAVOITTEET Työpajakokonaisuuden tavoitteet, samoin kuin rakenne, oli jaettu kolmeen osaan. a) Pudotusuhka-esitys + esityksen purkutilaisuus herättää nuorissa kiinnostusta teatteria kohtaan esityksen herättämien ajatusten purkaminen lisätä ymmärrystä teatterillisten elementtien käytöstä kannustaa omien tulkintojen ja mielipiteiden julki tuomiseen saattaa nuoret heitä koskettavien aiheiden ympärille b) 1. ja 2. Työpajakerta Esityksen teemojen/tapahtumien näkeminen realistisessa elämässä Omien kokemusten havainnointi ko. aiheen tiimoilta Ryhmän oman aiheen löytäminen Turvallisen ilmapiirin luominen Heittäytymisen ja vapaan sanan ilmapiiri c) Työpajakerta ryhmän oman aiheen syventäminen näkökulmien rakentaminen ongelmista ja ratkaisuista keskusteleminen tasavertaisina ryhmäläisinä työskenteleminen 4

6 3 TYÖPAJAN KAAVA Nuorille suunnattujen työpajakokonaisuuksien muodostumiseen kunkin ryhmän näköiseksi ja esille nousevan aiheen työstämiseen ja syventämiseen, voidaan käyttää seuraavanlaista mallia: 1. tapaaminen: - ryhmän lämmittäminen ja tunnusteleminen - nähdyn esityksen purkaminen toiminnallisin harjoittein - aiheen kartoittamiseen tarvittavan keinon määrittäminen tai toteuttaminen 2. tapaaminen: - ryhmän lämmittäminen - aiheen kartoittamiseen valitun keinon toteutus - aiheiden tarkastelua pienryhmissä - yhteisen aiheen demokraattinen hyväksyntä - kotitehtäväksi aiheen tarkastelua realistisessa elämässä 3. tapaaminen - ryhmän lämmittäminen + bridge -harjoitus - valitun aiheen syventäminen pienryhmissä (eri näkökulmien esille nostaminen) - yhteisen hahmon luominen valitun aiheen sisälle 5

7 4. tapaaminen - ryhmän lämmittäminen valittuun aiheeseen sopien + bridge -harjoitus - hahmon kertaaminen - hahmon syventämistä valitun aiheen puitteissa - hahmon arkielämän tilanteiden luominen pienryhmissä 5. tapaaminen - pienryhmissä lämmitellään / harjoitellaan laaditut kohtaukset - kohtaukset katsotaan - kohtausten purkaminen 4 TYÖPAJOJEN SISÄLLÖN SUUNNITTELUSTA Nuorille suunnattujen työpajojen tärkeimpiä tavoitteita oli löytää suurinta osaa osallistujia puhutteleva aihe. Ryhmät olivat erilaisia riippuen heidän iästään, taustoista ja paikasta, jossa toimittiin. Esimerkiksi kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten välillä oli usein huomattaviakin eroja draamalliseen toimintaan suhtautumisessa. Pidempään yhdessä olleet ryhmät olivat mahdollisesti jo luoneet luottamuksellisen ympäristön, jolloin asiaan tarttuminen kävi nopeammin. Suuri merkitys oli myös ympäristöllä, jossa työpaja totutettiin. Koulumaailmassa ja nuorisotalolla tehdyt työpajat olivat usein sisällöltään erilaiset. Vapaaehtoinen tai pakollinen osallistuminen toimintaan vaikutti työpajan rakenteeseen ja tuotti erilaisia huomioonotettavia seikkoja. Esimerkiksi nuorisotalolla aikaa työskentelyyn oli annettu enemmän kuin koulussa, mutta nuorten vapaaehtoinen 6

8 sitoutuminen toimintaan saattoi olla hyvinkin vähäistä. Koulussa toteutetuissa työpajoissa olisi usein ollut tarvetta pitkäjänteisempään työskentelyyn. Tämänkaltaisissa prosesseissa suunnittelutyö on tärkeää. Kun työskentelee ilman työparia, on vaikeaa toiminnan lomassa tehdä muistiinpanoja ja ikään kuin katsoa ulkopuolelta ryhmässä tapahtuvia tilanteita. Ohjaajan täytyy itse olla koko ajan mukana tilanteissa ja yrittää löytää oikeita väyliä prosessin onnistumiselle. Olisi toivottavaa, että käsiteltävästä aiheesta saataisiin mahdollisimman paljon irti. Toiminnan perimmäisenä tarkoituksena on auttaa nuoria ratkaisemaan tilanteita ja ajattelemaan asioita monilta eri kanteilta heidän omassa elämässään. Suunnitteluvaiheessa on palattava edelliseen tapaamiskertaan ja mietittävä mihin suuntaan toiminta on lähtenyt ja minkälaiset harjoitteet seuraavalla kerralla mahdollisesti tuottaisivat hedelmällisintä antia. Miten tilanteita syvennettäisiin, jotta päästäisiin nuorten kanssa samaistumisen/empatian tasolle? Tilanteiden tulisi olla mielenkiintoisia ja uskottavia, jotta nuoret voisivat asennoitua vakavasti aiheisiin. Ensimmäisen tapaamiskerran perusteella tein päätöksen minkälaisin keinoin alkaisin kunkin ryhmän kanssa työskennellä. Suunnitteluun vaikuttivat pitkälti ryhmän motivaatio ja ulospäin näkyvä ilmapiiri. Oli mietittävä jo pelkästään lämmittelyharjoitukset ryhmänsä näköisiksi. Tärkeää työpajakokonaisuuden alussa oli tehdä selväksi, ettei tarkoituksena ollut opetella näyttelemään eikä kenenkään tarvinnut pelätä joutuvansa lavalle tahtomattaan. Sääntöjen luominen alkumetreillä oli myös tärkeää. Muisteltiin epäonnistumisen ja mokien tuottamia tuntemuksia, jotka olivat mahdollisia ja hyväksyttäviä. 7

9 5 KEINOJA AIHEEN LÖYTÄMISEKSI Keinot ja harjoitteet aiheen löytämiseksi valittiin sen mukaan, mikä kunkin ryhmän kanssa oli prosessin kannalta tärkeää. Vaikka valmistautuminen olisi ollut ennen tapaamiskertaa viimeisen päälle hiottu, koko paketti saattoi mennä itse työpajatilanteessa aivan uusiksi. Puolet porukasta ei mahdollisesti saapunut paikalle, aikaa ei ollutkaan niin paljon mitä oli sovittu, tila saattoi oli eri kuin oli sovittu, ryhmässä vallitseva tunnelma saattoi olla väsynyt, surullinen tai turhautunut. Sisältöä oli mukautettava kunkin kerran luonteelle sopivaksi. Jokaisen työpajan sisältö muodostui osallistuvan ryhmän näköiseksi ja oli aina erilainen kokonaisuus. 1. Todellisten tilanteiden kartoittaminen Osallistujat hakivat mediasta juttuja/artikkeleita, jotka käsittelivät esimerkiksi nuorten maailmaa tai samoja aiheita kuin Pudotusuhka-esityksessä. Artikkelien pohjalta työstettiin mm. patsaskuvia tai kohtauksia. 2. Äänimaisemasta tarinaan Nuoret asetettiin makaamaan lattialle päiden osoittaessa kohti keskiympyrää. Yhtenä ryhmänä he alkoivat luoda äänimaailmaa, jonka jälkeen kokonaisuuden herättämiä mielikuvia kirjoitettiin ylös. Ennen äänimaisemaa jaettiin myös usein jokaiselle kuva, jonka pohjalta kukin alkoi ääntä yhteiseen maisemaan luoda. Toinen tapa on jakaa ryhmä puoliksi ja antaa toiselle puoliskolle vapaat kädet luoda toiselle puoliskolle tilanne äänimaailman keinoin. Kuuntelijaryhmä saattoi kuulla aivan erilaisen tarinan, mitä tekijät itse olivat ajatelleet. 3. Kirjallinen kysely Nuoret saivat kirjoittaa seruaavista aiheista: Mikä nykynuorten maailmassa / arkielämässä huolestuttaa? Mitä pelkäät tällä hetkellä / tulevaisuutta ajatellen Mitä haluaisit muuttaa omassa kouluyhteisössäsi? 8

10 Vastauksista kerättiin yhteenveto ja etsittiin ryhmälle heitä suurinta osaa puhutteleva aihe. Monesti pinnalle nousi luokassa vallitsevien roolien aiheuttamat epäkohdat tai huono ilmapiiri. Nuoret jatkoivat tällöin esimerkiksi luomalla ohjeita omalle luokalleen ja tekemällä niistä patsastilanteita. Näin saatiin vaikeat asiat/oikeat tilanteet käsiteltäviksi yksittäisiä ihmisiä syyttelemättä. Työskentely antoi jokaiselle mahdollisuuden kommentoida ja etsiä ratkaisuja tunnistettaviin tilanteisiin esim. koulumaailmassa. 4. Esityksen maailmasta uusiin tarinoihin Pudotusuhka-esitys toimi usein työpajatyöskentelyn alkuvirikkeenä. a) Nuoret saatettiin tunteiden/kokemusten maailmaan soittamalla Pudotusuhka-esityksessä käytettyjä musiikkeja. Jokaisen tehtävänä oli kirjoittaa kuunneltujen musiikkipätkien jälkeen ajatuksia ja tuntemuksia, joita musiikki heissä herätti. Lopuksi jokainen teki yhteenvetona kaikesta kirjoittamastaan joko otsikon, runon tai vaikka uutisen. Jatkettiin esiin nousseiden tekstien syventämistä pienryhmissä esimerkiksi työstämällä tilanteista kohtauksia. b) Esityksessä nähtyjen esineiden asettaminen tilaan. Nuoret kirjoittavat esineille ajatuksia ja tuntemuksia, joiden pohjalta luodaan uusia tarinoita. c) Pidempiä kirjoitusprosesseja, joissa nuoret työskentelivät alussa yksin. Esityksestä kirjoitettiin lauseita, adjektiiveja ja kysymyksiä, joita joku roolihahmo mahdollisesti ajatteli. Laput sekoitettiin ja ryhmäläiset valitsivat itselleen muutaman lapun, joiden pohjalta maalattiin kuva. Taideteokset asetettiin tilaan, jonka jälkeen ryhmäläiset kirjoittivat ajatuksia muiden teoksista jättäen laput ko. maalauksen alle. Näin jokainen taiteilija sai uutta materiaalia viimeiseen vaiheeseen, josta lopulta jalostui pieni, tyylilajeista 9

11 vapaa tekstinpätkä. Tekstejä käytettiin tämän jälkeen mm. patsastilanteiden luomiseen. Mietittiin keneen teksti mahdollisesti viittasi ja mistä se kertoi. 5. Henkilöhahmojen luominen kuvien pohjalta Jaettiin ryhmäläisille kuvat pojasta ja tytöstä, joille keksittiin yhteisesti fiktiiviset hahmot. Luotiin pojalle ja työlle vaihtoehtoisia suhdemalleja, joita kasvatettiin tarinaksi asti. Kun aiheita oli saatu eri keinoin kerättyä, tehtiin yhdessä ryhmän kanssa demokraattinen päätös siitä, mitä aihetta lähdettäisiin syvemmin tutkimaan. Joissakin työpajoissa saatettiin pitää mukana useampi kuin yksi aihe, joita nuoret työstivät eteenpäin pienryhmissä. 6 KEINOJA, JOILLA VALITTUA AIHETTA TUTKITTIIN a) Haettiin tosielämästä esim. lehdistä ja uutisista - vastaavanlaisia tilanteita, joissa valittu aihe esiintyy. Työstettiin niistä patsaskuvia ja kohtauksia. b) Rakennettiin nuorten omasta kokemuksellisesta maailmasta, tilanteita, joissa valittu aihe esiintyy. Näin saatiin uusia näkökulmia kaikkien työstettäviksi. c) Luomalla yhdessä fiktiivinen henkilö, jonka koko elämä kehitettiin historiasta tulevaisuuden haaveisiin. Hahmo synnytettiin esille nousseen aiheen sisälle. d) Fiktiivisen henkilön elämästä rakennettiin kohtauksia (esim. perhe-, koulu- ja harrastusmaailma), joiden avulla laajennettiin aiheen käsittelyä. e) Kuumaa tuolia (hot seat) käytettiin hahmon syventämiseen. Osallistujat kirjoittivat etukäteen kysymyksiä hahmolle. Yksi ryhmäläisistä valittiin 10

12 esittämään hahmoa kuumaan tuoliin sekä usein hänen taakseen muutamia apureita kuiskaamaan vastauksia katsoja-osallistujilta tulleisiin kysymyksiin. f) Seinät puhuvat -harjoitteessa ympärillä olevat esineet alkavat kertoa ryhmän luomasta hahmosta lisätietoa. Esimerkiksi luokassa olevat tavarat kertoivat käsiteltävästä hahmosta, jolloin tietoa saatiin hahmon käyttäytymisestä koulumaailmassa. g) Työpajakokonaisuuden viimeisellä tapaamiskerralla valmiita kohtauksia käsiteltiin forum-teatterin keinoin. Jokaista kohtausta pyrittiin purkamaan useasta eri näkökulmasta. Forum-teatterin luonteenmukaisesti kohtauksissa oli yksi sorrettu hahmo, jonka valintoja osallistujat yrittivät ohjata mahdollisimman realistiseen ja oikeudenmukaiseen suuntaan. Kohtausten käsittelyssä käytettiin mm. stop -menetelmää, jossa katsojat saavat halutessaan pysäyttää kohtauksen ja antaa sorretulle ohjeita tilanteen parantamiseksi. 7 REFLEKTOINTI Rauman Kaupunginteatterin pilottiprojektissa työskenneltiin nuorten kanssa. Työpajojen tarkoituksena ei ollut opettaa nuorille ilmaisutaitoa, vaan kehittää draaman mahdollisuuksia hyvinvointiin tähtäävässä työssä. Ensimmäisinä tapaamiskertoina saattoi usein kuitenkin tapahtua vastareaktioita ja väärinymmärryksiä nuorten keskuudessa. Ongelmakohdaksi havaitsin opettajilta/ohjaajilta oppilaille välittyneen vääränlaisen informaation tulevasta toiminnasta. Nuoret monesti kyselivät heti alussa joutuuks tääl näyttelee?, jolloin heille alustettu tieto työpajasta oli painottunut ilmaisutaidollisuuden puoleen. Tuolloin osallistujien ennakkokäsitykset ja nihkeä asennoituminen oli purettava heti 11

13 kättelyssä. Oli tehtävä selväksi, ettemme tulisi tekemään teatteria, vaan käyttämään draaman keinoja apuna heille tärkeiden asioiden käsittelemisessä. Vaikka nuoret huomasivatkin työpajan loppumetreillä olevansa esillä muiden silmien alla, ei kukaan enää ahdistunut ajatuksesta. On työskenneltävä osallistujaryhmän rytmissä, jos haluaa saada heidän luottamuksensa. Koulumaailmaan uuden ja opintosuunnitelmaan kuulumattoman toiminnan sisäänajaminen ei aina ole itsestäänselvää. Ongelmaksi muodostuvat usein aikatauluihin liittyvät seikat, jotka vaikeuttavat tiiviin kokonaisuuden toteutumista. Koska opetussuunnitelmassa ei useinkaan ole jätetty joustovaraa aineopintojen lomaan, puhumattakaan opintojen ulkopuolelle, on yllättävän vaikeaa päästä työskentelemään oppilaiden kanssa draamallisin menetelmin. Usein työpajaan käytetyt tunnit menivät samalta opettajalta saman aineen puitteissa. Yhteistyö opettajien välillä on projektiluonteisen toiminnan yksi keskeisimmistä edellytyksistä. Mikäli opettajat pystyvät jakamaan työpajan vaatiman ajan tasaisesti omille tunneilleen, ei ylimääräisestä toiminnasta koidu kenellekään sen suurempaa taakkaa. Yleisötyön ja soveltavan draaman perimmäisten hyvien tarkoitusten vakuuttaminen onkin ensisijaisen tärkeää, jotta toiminta voisi olla osana koulumaailmaa ja sen arvostus voisi kasvaa. Nuorille suunnatuissa työpajoissa, joissa yksi suurimmista tavoitteista oli löytää ryhmää kiinnostava aihe, oli purkukeskusteluilla suuri merkitys työskentelylle. Esille tulleista asioista puhuminen ja harjoitteiden jälkeiset purut veivät työskentelyä pintaa syvemmälle. Jokaisella työpajakerralla oli toiminta periaatteessa aloitettava alusta. Lämmittäminen ja jotkut jo totutut harjoitteet oli hyvä pitää mukana läpi kokonaisuuden. Tämä auttoi itse aiheen käsittelyyn pääsemisessä. Ohjaajan on tärkeä hengittää samaan tahtiin ryhmän kanssa. Jotkut ryhmät vaativat enemmän aikaa työskentelyyn sopeutumisessa, kun jotkut jo työstivät 12

14 kohtauksia ensimmäisellä tapaamiskerralla. Jos ei kuuntele, eikä anna aikaa osallistujaryhmälle, saattaa työskentely jäädä kovinkin pinnalliselle tasolle. Vaikka työpajojen tarkoituksena ei ollut opettaa mitään tiettyä asiaa nuorille, oppimista tapahtui väistämättä toiminnan lomassa. Itsetuntemus kasvaa, kun pääsee tutkimaan ja ajattelemaan itselle tärkeitä asioita. Mielipiteiden ja ajatusten julkituominen vahvistaa omaa itsetuntoa ja identiteettiä. Hiljaisempienkin oppilaiden osallistuminen muuttaa tottuja toiminnankaavoja koululuokassa. Jokaisen oppilaan on mahdollisuus muodostaa itselleen ns. kasvot oman osallistumisensa kautta. Tällaisessa hienovaraisessa työskentelyssä tärkeää on, ettei yksikään joudu naurunalaiseksi. Yksi epäonnistuminen saattaa sulkea nuoren ihmisen kokonaan pois toiminnasta. Työpajan alkaessa sääntöjen läpi käyminen ja toiminnan luonteen avaaminen on välttämätöntä. Epäonnistumisen tunteita voi karsia mm. oikein- ja väärin-käsitteen avulla. Tulkintoja ja tekemisen muotoja on yhtä paljon kuin tekijöitä, mikään tapa ei ole oikein tai väärin. Paljon käyttämäni patsaskuvat ovat hyvä tapa saada nuoret miettimään ensin pienryhmissä vaikeita tilanteita ja sen jälkeen niiden avaaminen muille tuottaa jälleen uusia tarinoita ja mielipiteitä. Patsaskuvien purkutilanteessa on ohjaajalla suuri rooli imeä kaikki tieto ensin katsoja-osallistujista ja sen jälkeen itse patsaskuvan luoneista nuorista. Yhdestä kuvasta voi muodostua monia eri tilanteita riippuen katsojien omien kokemusten kirjosta. Forum-teatterin menetelmiä käyttäen on mahdollista saada lisäinfoa syvemmistäkin ajatuksista. Esimerkiksi päänsisäiset äänet -harjoituksessa tekijät pystyvät valottamaan katsojia vallitsevasta tilanteesta ja katsojat saavat päättää henkilöiden ajatuksista omien patsastulkintojensa myötä. Jokerilla eli forum-työskentelyn ohjaajalla on suurin rooli yleisön ja esityksen välissä. Jokerilla on tärkeä osa esiin nousevien asioiden ylläpitämisessä ja eteenpäin johdattamisessa sekä yleisön osallistumiseen rohkaisemisessa. Jotta nähdystä ja koetusta saadaan kaikki tieto puristettua ulos, on jokerin oltava 13

15 kaikkia aistit avoinna osallistujien suuntaan. Työskennellessäni forum-teatterin menetelmiä käyttäen ja toimiessani suurimman osan ajasta Jokerin roolissa, yhtäaikainen havainnoiminen aiheen ja osallistujien suuntaan vaati suurta keskittymistä ja asian yläpuolella olemista. Osallistavan teatterin työpajoissa ihanteellista olisi työskennellä työpareina. Toiminnan ohjaaminen yksin vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista. Valitun aiheen ympärillä pyöriminen vaatii ohjaajalta kykyä olla aina muutaman askeleen edellä toimintaa sekä tilanne ja asiatajua pystyäkseen viemään aihetta eteenpäin. Ryhmän ohjaamiseen kuuluu paljon muitakin tekijöitä kuin ainoastaan harjoitteiden suunniteltu vetäminen. Kaikkiin osallistujiin tulisi pystyä luomaan jonkinlainen kontakti, kaikkien tulisi saada tunne olevansa osallinen. Jotkut vaativat enemmän, jotkut vähemmän. Edellä mainittuun ei välttämättä ole mahdollisuutta työskenneltäessä yksin. Työparityöskentelyssä ns. vastuualueet voisi jakaa ohjaajien kesken osallistujien ryhmää ja sen työskentelyä enemmän hyödyntäväksi. Kontaktityöskentelyssä olisi toisen hyvä observoida ja dokumentoida työpajatoiminnan tapahtumia. Työskentelyn kehittäminen ja reflektointi olisi näin hedelmällisempää. Työpajoissa, joissa käsitellään suurimmalle osalle tuttua aihetta, on mielipiteiden ja puheenvuorojen määrä usein loputon. Tärkeää on antaa jokaiselle mahdollisuus ja aikaa puhua. Kaikkien osallistujien oppimista tapahtuu toisia kuuntelemalla ja toisten mielipiteitä kunnioittamalla. Mitä avoimempi ilmapiiri ryhmässä vallitsee, sitä syvemmälle käsiteltävissä aiheissa päästään. Harjoitteet, joissa moninaiset tulkinnat ovat mahdollisia, ovat prosessia eteenpäin vieviä. Osallistujien mielikuvitusta ruokkivat jälleen uudet, muiden tekemät tulkinnat, joiden kautta aihetta syvennetään. 14

16 Työpajoissa yhdistyy monta hyvinvointia tukevaa seikkaa. Nuoret pääsevät työskentelemään heitä askarruttavien, yleensä vakavien aiheiden ympärillä. Nuoret hakevat ratkaisuvaihtoehtoja realistisille tilanteille. He ikään kuin harjoittelevat todellisuutta varten tutkien itseään ja samalla muita. Aiheen lisäksi toiminnassa yhdistyvät itseilmaisu ja vuorovaikutus. 8 KÄYTETTÄVYYS / SOVELLETTAVUUS Minkä tahansa ryhmän kanssa on mahdollista lähteä hakemaan yhteistä, puhuttelevaa aihetta. Vaikka ryhmän jäsenet eivät olisi ennalta tuttuja toisilleen, löytyy keinoja hakea kaikkia osallistujia kiinnostava aihe. Lähtökohtana voi olla pelkästään arkeen kuuluvat toiminnat, kuten kaupassakäynti tai lapsen vieminen päiväkotiin. Omakohtainen ja samaistuttava aihe usein kaivautuu pintaa syvemmälle, jolloin mm. vertaistuen saaminen saattaa olla voimaannuttava kokemus. Soveltavan teatteri sopii käytettäväksi koulumaailmassa monessakin yhteydessä. Työskentelyn ei tarvitse aina olla hyvinvointiin tähtäävää, vaan myös oppiaineiden lomassa toiminnallisten työkalujen käyttö saisi oppilaat kiinnostumaan sekä osallistumaan. Oppitunnilla käsiteltävää aihetta voidaan käsitellä draaman keinoin. Keinon, jota aiheen löytämiseksi kannattaa käyttää, pystyy usein havainnoimaan ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen. Ryhmää lukemalla ja kuuntelemalla saa käsityksen, minkä tyyppinen lähestyminen saattaisi kussakin tilanteessa toimia. Ohjaajan käyttämät keinot ovat tärkeitä toiminnan avaajina ja suunnannäyttäjinä, ja kokeilut erilaisten virikkeiden parissa ovat kehittäviä. 15

17 Nuorisosektoreilla löytyy kiinnostusta ja kysyntää toteutetun kaltaiselle toiminnalle. Toiminnasta on monenlaisia hyviä vaikutuksia. Osallistuneet ryhmät toivovat toimintaan jatkuvuutta, mutta rahoituksen järjestäminen tuottaa usein vaikeuksia toiminnan jatkamiselle. Ammattiteatterissa tapahtuva yleisötyö, tulisi nähdä organisaation voimavarana ja teatterin perustoimintaan kuuluvana asiana. Yleisötyön vakiintunut paikka teatterissa auttaisi ihmiset ymmärtämään yleisön ja teatterin välisen vuorovaikutuksen merkityksiä. Teatteri voitaisiin tulevaisuudessa nähdä hyvinvointiin tähtäävien palveluiden tarjoajana. Se olisi teattereille suuri mahdollisuus ja voisi lisätä niiden kiinnostavuutta ja uskottavuuttakin. Ammattiteattereiden tulisi hyväksyä yleisötyö toimintaansa kuuluvaksi. Yhteistyö eri tahojen kanssa helpottuisi sekä yhteisrahoitus toiminnan ylläpitämiseksi mahdollistuisi. 9 TAUSTATIETOA YLÖS-HANKKEESTA Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen YLÖS ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen - hankkeen tavoitteena on kasvattaa tietämystä yleisötyöstä ja soveltavasta teatterista, antaa teattereille uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa sekä synnyttää soveltavan teatterin alalle uutta yritystoimintaa. Ylös-hankkeen pilottiprojekteissa Lahden kaupunginteatterissa, Rauman Kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa luodaan malleja soveltavan teatterin yritystoiminnalle ja testataan yleisötyön menetelmien toimivuutta ammattiteattereissa. Soveltavan teatterin ja yleisötyön palveluiden mallinnus on tärkeä osa pilottiprojekteja. Mallinnuksissa kirjoitetaan toteutetut 16

18 kokonaisuudet auki yleispäteviksi ja yleistajuisiksi malleiksi, joita on mahdollista enemmän tai vähemmän soveltaen ottaa käyttöön maanlaajuisesti. Ylös-hankkeen päärahoittajat ovat Opetusministeriön valtakunnallinen Euroopan sosiaalirahasto-ohjelma "Luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisohjelma", sekä luovan talouden kehittämishanke Luova Tampere. 17